Osa 1: Le debut et la prémière semaine

Hei mes amis!

The way to do everything
The way to do everything

Miksi tehdä mitään ajoissa kun sen voi tehdä myöhemminkin? Niinpä tähän ensimmäiseen kirjoitukseen sisältyy sekä hakuprosesessi että ensimmäisen viikon eläminen täällä Nancyssä. Yritän jatkossa tehdä päivitykset pienemmissä ja helpommin sulateltavissa osissa.

———————————–

Summary:

Application process was more or less easy. Travelling went fine and with help of locals I have settled in well to Nancy. My French needs improving but I am optimistic about it. Apartment is good, the city is bigger than expected. When in Rome do as Romans do.. I’ll be fine.

Moi maintenant
Moi maintenant

Silloin aikanaan kun LUT:iin pääsin opiskelemaan, suunnittelin että lähden kolmannen vuoden jälkeen Ranskaan vaihtoon. Ranskaan siksi että kielitaito palaisi ja kolmannen vuoden jälkeen siksi että vaihtokokemuksesta olisi hyötyä myöhemmille opiskeluille.

Ranskalaisista LUT:in keten vaihtokohteista Nancy ja ENSIC päätyi lopulliseksi valinnaksi kun kohteista oli vähän kyselty ranskalaisilta kavereilta ja vähän koitettu itsekkin ottaa selvää. ENSIC vaikutti tarjoavan parhaiten omalle tasolle sopivaa koulutusta, tieto oli mahdollista löytää helpohkosti ja joku sanoi että Nancy olisi lähiaikoina äänestetty Ranskan parhaaksi opiskelijakaupungiksi, eli ns. paikallinen Lappeenranta.

Hakeminen tapahtui normaalisti LUT:in vaihtohaun kautta keväällä. Koska opiskelut täällä ovat ranskaksi, piti hakiessa tehdä LUT:illa ranskan kielitasotesti, silloin jäisellä ranskallani sain riittävän tason (B1).

LUT:in varmistaessa ENSIC:in kohteeksi, piti tänne lähettää omat hakupaperit toukokuun loppuun mennessä (löytyivät ENSIC:in sivuilta) ja täyttää sähköinen hakemus itse UL:ään. Paperia piti lähettää kahtee eri ositteeseen, siinä kävi tietysti lopulta niin että vaihtoyliopiston päässä jemmattiin opiskelija-asunnon hakupaperi jonnekkin. Selvittelyn jälkeen sekin paperi löysi oikeaan paikkaan, toisin varmistuksesi laitoin lomakkeen uusintaversion skannattuna.

Itse yliopistopaikan varmistaminen ei juuri sen enempää työtä vaatinut, varmistuspaperit tulivat KV-palveluihin alkukesästä. Sen sijaan CROUS:in opiskelija-asunnon saaminen vaati hommia myös kesän aikana. Yritin hoitaa kämpän alustavaa varmistamista opiskelijoiden palveluita kokoavan sivuston kautta, mutta asunnon vakuusmaksun maksaminen ei onnistunut, joten lähettivät minulle täältä sitten pyydettäessä erillisen laskun. Laskun maksamisen jälkeen tuli sähköpostilla erillaisia täytettäviä lomakkeita ja asunnon sääntöjä koskevia lomakkeita, jotka piti kahdeksan päivän sisällä saada toimitettua CROUS:ille täytettynä paperille. Tässä kohtaa ENSIC:in  KV-sihteerit auttoivat paljon lähettämällä lomakkeista versiot, joissa oli englanniksi selitetty mitä tarkalleen mikäkin lomake tarkoittaa ja mihin kohtaan pitää täyttää mitä, sillä CROUS:in suunnalta kaikki tiedotus ja lomakkeet tuliva ranskaksi, bien sûr, ja vielä alkukesästä tuossa ranskan tasossa oli tehtävää. Ei tuo ranska noissa papereissa sinänsä niin monimutkaista ollut, mutta olisi siellä paljon sellaista mitä ei kouluntunneilla käsitelty. Loppuviimeeksi tännekkin tulivat kaikki paperit kunnossa perille. Ainoa mikä jäi etukäteen tekemättä oli paikallisen opiskelija-asuntovakuutuksen järjestäminen. Vakuutuksen ottaminen on täällä pakollista mutta ei onneksi valtavan kallista.

Koska tänä kesänä keskityin kandiksi valmistumisen, vaihdon ja CISV:n takia enemmän henkisen pääoman kartuttamiseen kuin rahallisen, pystyin myös lähtemään tälle reissulle jo hieman etuajassa, jotta on aikaa totutella paikalliseen elämään ennen koulujen alkua. ENSIC:in orientaatiot alkavat vasta 28.8, mutta varasin lentoni jo 17.8 Helsingistä Tukholman kautta Pariisin CDG:lle, sieltä sitten TGV-junalla Lorraineen ja TGV-asemalta bussilla Nancyyn. Lentolipulle tuli hintaa 67 €, toisaalta rinkan lisäksi ruumaan menevästä urheilukassista sai maksaa vielä 66 € (tämän olisi ilmeisesti saanut halvemmalla jos olisi varausta tehdessä ilmoittanut), juna ja bussi olivat 53 € (perus aikuisen lippu).

Koska lento lähti Helsingistä klo 0630, olin valmistautunut lähtemään nukkumaan viimeisen aamuyö lentokentän matkustajahostelliin (penkille). Sinänsä onneksi kuitenkin äiti puuttuu isonkin miehen asioihin ja laittoi mulle siltä löytyneen lahjakortin lentokentän Hiltoniin. Oli se tietysti mukavampi nukkua sängyssä kun penkillä tms, lisäksi pääsi viimeisen kerran käymään Suomessa saunassa samalla.

All my stuff and plan B for last night
All my stuff and plan B for last night
Plan A for last night
Plan A for last night

Matkustaminen sujui hyvin, löysin laukut ja perille. Charles de Gaullella piti raapi vähän päätä koska valtava lentokenttä, mutta lopulta sain siirryttyä vähillä neuvojen kysymisillä oikeaan terminaaliin, tulostettua junalipun ja hypättyä oikeaan junaan. Poliittinen tilanne maailmalla näkyin kentällä näin.

Security in Paris CDG.
Security in Paris CDG.

Ranskassa ESN:llä (tai ainakin täällä Nancyssä) tuntuu olevan näppärä systeemi, jossa jokaiselle vaihtarille tarjotaan omaa ”tuutoria” eli buddyä. Lisäksi ainakin täällä ESN pitää juna-asemalla pistettä, jossa toivotetaan vaihtarit tervetulleiksi ja katsotaan että nämä lähtevät oikeaan suuntaan. Koska itse tulin alueelle etuajassa, ei vastaanottokomiteaa ollut vielä ja buddyäkään ei oltu valittu. Olin kuitenkin ottanut jo yhteyttä paikalliseen ESN:ään ja he järjestivät paikallisen aktiivin Victorin minulle avuksi ensimmäiselle päivälle.

Merci à tout!
Merci à tout!

Victorin apu oli jees, hänen autollaan pääsin näppärästi asunnolleni tavaroideni kanssa. Hänelle ei kuitenkaan ollut vielä tiedossa että ennen avainten saamista CROUS:ilta piti olla myös se asuntovakuutus, joten lähdettiin sitä hakemaan ennen kuin asuntolan respan tädin työpäivä tuli täyteen. Englantia puhuvan paikallisen apu oli myös juuri näissä asunto- ja vakuutusselvittelyissä kohdallaan, sillä tässä maassa tosiaan puhutaan vain ranskaa kaikissa asioissa, ja omani oli vielä aika alkukankeaa. Vakuutuspaperit tulivat kuitenkin nopeasti ja asuntolalla sai sitten avaimet käteen. Roinat kämpään ja vielä Victorin kyydillä käymään kauppaan. Kiitoksesi tästä avusta mulla oli Victorille yksi suomalainen olut ja pussi purkkaa, tuntui hieman vähäiseltä, tuntuivat kuitenkin kelpaavan.

Kun tuossa elokuun alussa tuli päätös yliopiston tuesta vaihtoon, olin positiivisesti yllättynyt kun sieltä näytti tulevan noin 300 € ekstraa. Tänne Ranskaan päästessä tuli kuitenin myös yllätyttyä siitä että hintatasoltaan tämä näytää olevan monessakin suhteessa Suomea kalliimpi maa, eli yliopiston tuet näyttäisivät kyllä pääsevät käyttöön eikä säästöön. Pitää tässä alussa vähän selvitellä mistä mitäkin saisi ostettua edullisesti. Positiivisena erona tietysti alkoholin hinta; bisse, viini ja vahvemmatkin vaikuttaisivat olevan noin puolet suomalaisista hinnoista (ja etelän kulttuurimaiden tapaan myynnissä maitokaupoissa). Tällä hetkellä on tullut keskityttyä tuohon olueen, mutta pitää alkaa myös viinituntemusta laajentamaan.

My place, there is already balance in chaos...
My place, there is already balance in chaos…

Tähän CROUS:in kämpään olen ollut tyytyväinen. 13,5 m^2 yksiö omalla vessalla/suihkulla ja pienellä keittiöllä ja parvekkeella. Tämä talo ja asunto näyttäisivät olevan myös viimeaikoina peruskorjattu, sillä paikat ovat siistit ja hyvässä kunnossa. Sijainti on myös ok, matkaa koululle on 1,2 km ja ydinkeskustaan noin 2 km. Hintaa kuussa on 360 €, kalliimpi tietysti kuin oma isompi LOAS:in solu, mutta vaikuttaisi kuitenkin olevansa hintansa arvoinen, kannatti tehdä siis myös se kaikki paperityö kesällä. Elokuussakin täällä tulee näköjään sen verran asuttua että pääsee maksamaan täyden vuokran, jep jep.

The residencé
The residencé

Toistaiseksi täällä on saanut vielä aika omissa oloissaan asua, mutta eiköhän tässä lukukauden alkaessa täälläkin ala olemaan meininkiä. Aulan respassa on aina arkipäivisin täti, jolta olen käynyt kyselemässä miten täällä kuuluisi pyykit pestä yms. Huono puoli yksiössä asumisessa on että joutuu taas itse alkaa tiskaamaan, solussa kun se oli näppärästi delegoitu kämppiksen vastuuksi…

Ihmiset täällä ovat mielestäni olleet vieraanvaraisia ja avuliaita. Koska olin vakuutuksen takia epävarma pääsisinkö jo ensimmäisenä iltana omaan kämppääni, olin laittanut Couchsurfingiin majoituspyynnön ensimmäiselle illalle varmuuden vuoksi. Sain muutamalta paikalliselta majoitustajoukset, lisäksi muutama muu tarjoitui näyttämään kaupunkia ja yksi pyysi liittymään mukaan paikallisten surffareiden joka keskiviikkoiseen tapaamiseen.

Alkuun tuo oma ranskan puhumiseni tuntui erittäin kankealta ja helposti pääsi lipsahtamaan englanninkieliselle mukavuusalueelle. Ensimmäisen päivän jälkeen kun ei ole ollut kuitenkaan ollut enää ketään johon tukeutua englannin avulla, on myös oma ranskan puhuminen alkanut taas sujuvoitumaan luonnollisesti, vaikka tietysti täydellisyyteen on vielä pitkä matka. Osa paikallista on myös itse valmiita kokeilemaan englantia, vaikka täällä tosiaan siinä kielessä ollaan yleensä alemmalla asteella kuin esim Suomessa. Usein paikallisten ranskaa kuunnellessa toivoisi että nuo puhuisivat hieman hitaammin, mutta silloin kun lähtee omaa puhettaan englannilla paikkaamaan niin syyllistyy puhumaan liian lujaa tahtia paikallisille. Tällä hetkellä on kuitenkin optimistinen fiilis siitä tästä ranskan taso alkaa kehittyä siihen suuntaan että silläkin pärjää lähes kaikissa tilanteissa. Katsotaan mikä tilanne sitten on kun luennot ja muu koulunkäynti alkavat…

Ensimmäiset päivät ovat nyt menneet tavaroiden yms hankkimisessa, kaupungilla kävellessä ja pariin otteeseen muiden surffareitten kanssa hengailuun ja kevyeen kaljanmaistamiseen. Lisäksi on tullut myös pariin kertaan käytyä jo tuolla ENSIC:illä, jossa toinen kivoista KV-sihteereistä näytti jo nopeasti paikkoja läpi. Pohjalla kuvia eilisestä kaupungin kiertämisestä, jalan meni kiinnostavimmat paikat noin neljässä tunnissa.

Alussa myös itse kaupunki ja liikenne aiheuttivat odotettavaa kulttuurishokkia suomalaiselle. Kadut ovat kaupungilla paljon ahtaampia, talot usein toisiinsa kiinni rakennettuja ja muutenkin meininki tuntuu vähän kaaottiselta. Täällä ei ainakaan mielellään ajaisi autoa kaupungissa. Muutenkin paikalliseen kulttuuriin kuuluu että jalankulkijana mennään tien yli milloin ja missä vaan ei kulje autoja. Pitää vaan muistaa olla noiden autojen kanssa itsekkin skarppina, eilen tuli vähän hämminkiä epähuomissa aiheutettua.

Maasto täällä myös on Ranskalle tyypillistä, kaupungin laidalla saattavat korkeuserot muuttua aika jyrkästi paikoittain. Pyörä olisi täälläkin näppärä kulkuväline, mutta valitettavasti paikallinen pyöräyhdistys myy käytettyjä pyöriä vasta syyskyyn alussa, eikä parempia vaihtoehtojakaan tässä ole vielä tullut vastaan. Pitää siis vielä odotella tuon kanssa. Kaupunkikin olikin isompi kuin sen aluksi hahmotin, luulin sitä Lappeenrannaksi, mutta Turku tai Tampere taitaa olla lähempänä totuutta.

Vähän pelottaa kun tuntuu ettei viisi vuotta vanhassa kamerassani tahdo tekniikka riittää pidemmälle. Jatkossa kuvakulmat saattavat olla vähän sattumanvaraisempia.

There are of course millions of gateways and arches...
There are of course millions of gateways and arches…
Stanislas, local "hero"
Stanislas, local ”hero”
Nancy seems to be a big construction site at the moment.
Nancy seems to be a big construction site at the moment.
Catholic grandeur of course
Catholic grandeur of course
There are also lots of public parks in Nancy, too bad you are not allowed to drink in them..
There are also lots of public parks in Nancy, too bad you are not allowed to drink in them..
Some good graffitis and street art here too.
Some good graffitis and street art here too.
Normal street view
Normal street view
All kinds of food on sale..
All kinds of food on sale..

Näillä näkymin meikän pitäisi tulla toimeen täällä. À prochaine.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *