Noniin bonjour taas kansalle.
Yllättävän nopeasti palasin taas blogiin vaikka viime viikon ESN-eeppoksen jälkeen ajattelin pitää pari viikkoa taukoa. Tässä on kuitenkin tapahtunut taas kaikennäköistä mitä voisi kirjailla ylös.
Summary: Bank. Wine drinking changed to WeekendWineProject. Heisenberg. Greeting culture. Le Café des langues, Nocturnes Étudiants and accidentally crashing into Senegalese students’ welcoming evening evening. New courses and some challenges. Hypothesis of the optimised exchange suitability for (LUT) chemical engineering student.
Aloitetaan tapahtumista sekä muista ja jätetään koulu tämän raportin pääaiheeksi, nyt kun on laskutavasta riippuen tullut kuukausi koulussa täyteen.
Eilen sain selvitely mikä tuossa mun pankkikortin saamisessa on mättänyt, kaksi viikkoa kun on käynyt tuolla pankissa korttia kysylemässä, mutta ei ole vielä tullut. Eilen kun jälleen yritin ladata tuota kuvaa tuota LCL:llän opiskelijapankkikorttia varten. Yllättäen sainkin onnistumisen kun viimein rajasin kuvan sivuston vaatimaan minimikokoon. Aiemmin olin yrittänyt laittaa tuonne isompaa kuvaa normaaleilla kuvasuhteilla, mutta ei tällä nettiyhteydellä hommat toimi näköjään niin. Nyt kun viikon päästä saa tuon kortin käteen niin enää ainoa mikä tästä ranskalaisesta opiskelusetistä puuttuu on tuo CAF:in saaminen.
Tämä viininjuontiprojekti täällä on kohdannut hieman vastoinkäymisiä. Koska aiemmin on tullu viiniä maisteltua milloin sattuu, joten parista viime pullosta on valitettavan iso osuus päässyt etikoitumaan. Epätoivoisena mietin että pitääkö viinin ostaminen lakkauttaa samalla tavalla hankalana/kalliina kun jugurtin ja erikoisempien juustojen ostaminen. Tuossa kun kävin yhtenä iltana yhdelle koulukaverille viinaa juottamassa kurkkukipuun huomasin, että sillä oli useampi tyhjä viinipullo hyllyllä. Olivat menneet kuulemma yhdessä illassa/viikonlopun aikana. Siitä sain idean ja lanseeraan nyt uuden ViikonlopunViinipulloProjektin. Eli enää ei juoda viiniä vain lasia jonain iltana, vaan tästä eteenpäin pullo puretaan järjestelmällisesti viikonloppuna aamupäivä-, päivä-, ip- ja iltaviinillä.
Tässä kun syksy on taas alkanut niin normaaliin tapaan puolet yliopisto-opiskelijoista on kipeänä. Itse on onneksi vielä välttynyt aijoittain räkäistä nenää lukuunottamatta enemmiltä sairauksilta. Sää täällä näyttäisi nyt myös vähän kuivuvan syyskuun sateista, ylimmät päivälämpötilat pysyvät vielä +17 C kieppeillä ainakin seuraavan viikon. Yöt ovat kuitenkin selkeästi kylmentyneet, iltaisinkin tuntuu kämpillä tarvitsevan hupparia kun oven eristykset tuntuvat falskaavan. Koululla on myös huvittavaa katsoa kun osa ihmisitä istuu takit päällä, minä ja Heisenberg ollaan pärjätty vielä t-paidalla.
Tiistaina koululla oli syksyn ensimmäinen Café des langues, eli ruokatunnilla yhteen saliin kerääntyi innokkaita opiskelijoita keskustelemaan englanniksi joka oli tällä viikolla kielenä. Ensikin viikolla tuolla voisi huvikseen ainakin nopeasti käydä, vaikka no hablo espagnol..
Torstaina illalla oli keskutassa Place Carrierilla koko yliopiston opiskelijajärjestön organisoima Nocturnes Étudiants. Tapahtuma oli vähän niinkuin fuksimessujen, saunayön ja Green party/Saimaa sunsetin sekoitus, tarjolla oli eri organisaatioiden kojuja, bändejä soittamassa lavalla ja muuta tapahtumatoimintaa kuten rodeolaite. Koska tuo oli koko yliopiston yhteinen tapahtuma tuolla oli illalla myös aika paljon väkeä liikkellä, vastaan tuli useampi tuttu sekä ENSIC:iltä että muista vaihtareista. Olin tuolla alkuun muutaman ranskalaisen tutun matkassa, mutta tuolla metelissä en oikein raskisten keskustelua pystynyt seuraamaan, joten lopulta diffusoiduin muiden vaihtareiden porukoihin.
Kohtuullisen moni kaveri halusi tuolta lähteä vielä jollekin klubille jatkamaan, mutta oman klo 0830 aamuluennon takia itsellä ei ollut juuri innostusta. Jäin sitten parin italialaisen kanssa vielä tuohon Stanislakselle istumaan ja seuraamaan maailman menoa. Vaikutti että liikkeellä oli paljon myös opiskelijoita, jotka eivät tuonne varsinaiseen tahtumaan olleet tulleet ollenkaan ja meininki näytti vähän siltä kuin käynnissä olisi joku fuksisuunnistuksen ja wipellyksen lopun seikoitus, joskin ihmiset olivat varmasti vähemmän päissään.
Eilen sattuin huvittavasti kuokkimaan paikallisten senegalilaisten opiskelijoiden kemuja täällä Boudonvillessä. Illalla kämpille tullessa katsoin että asuntolan salissa oli jotain porukkaa ja hissiin joku oli post-itilla laittanut ilmoituksen asukkaiden kemuista. Ajattelin että tuolla tarkoitettiin niitä ja lähdin katsomaan myöhemmin. Kun tulin saliin sisälle huomasin että olinkin ainoa white-boy siellä ja seinälle oli ripustettu jonkin Afrikan valtion lippu. Tilanne oli itselleni uusi ja mielenkiintoinen, sillä Suomessa on kuitenkin erittäin harvinaista olla ainoana valkoihoisena tummempien seassa. En kuitenkaan lähtenyt heti menemään vaan kysyin oven lähellä olleiltä ihmisiltä mikä tapahtuma tämä oli. Sitten kun selvisi että kyseessä oli Nancyn senegalilaisten opiskelijoiden tervetulokokoontuminen ajattelin että ehkä olin väärässä paikassa, varsinkin kun muilla oli kauluspaitoja ja puvuntakkejä, itselläni shortsit ja puutarhasandaalit. Ihmiset olivat kuitenkin kohtuullisen avoimia ja vieraanvaraisia, vaikka kaikki muutkin varmaan näkivät että olin hieman väärässä paikassa).
Kun minulle kuitenkin tultiin puhumaan ja tarjottiin limpparia, niin en kääntynyt suoraan karkuun. Jossain vaiheessa kuitenkin omantunnon mukaan järjestön tase minun suhteeni tuntui liian epätasapainoiselta kun join heidän limuaan mutta varmastikkaan en kyseiselle organisaatiolle mitään tullut tuomaan vaihdossa, livahdin mahdollisimman sujuvasti pois. ”Pakomatkallani” pihalla vastaan tuli pari luokkakaveriani jotka asuivat Boudonvillen toisessa rakennuksessa, joten päätin huvikseen käydä katsastamassa heidän kämppiään.
Vaikka toisessa talossa asuvilla on huonetyyppiset kämpät, eli keittiöt ja saniteettitilat on jaettu, ei nuokaan asunnot rempattuina niin pahoilta näyttäneet vaikka pieniä olivat. Tänään selvisi että nuo naapurikemut, joiksi senegalilaisten tapahtumaa luulin, onkin ensi keskiviikkona.
Täällä Ranskassa ja etelässä ylipäätään kulttuurierona ihmisten tapaamisessa tarvittava hierominen. Samaan tilanteeseen tullessa täällä tulee aina käteltyä ja selkäätaputeltua kaikki miespuoliset ihmiset. Vähän tulee mieleen jokin mafiasukumeininki. Tuo että tytöille annetaan poskisuudelma (molemmille poskille) oli ennestään tuttu juttu. Mutta silti välillä yllättää kuinka pienen oman tilan ihmiset täällä tarvitsevat tai että ihan tuntemattoman ihmisenkin koskeminen on ihan normaalia.
Sitten vähän tarinointia ja analysointia koulunkäynnistä. Tällä viikolla alkoivat myös nuo ranskan tunnit meille ulkkareille. Omassa ryhmässä opettajana on onneksi se sama oppilaille naureskeleva täti, mikä veti sen ensimmäisen ranskan tunnin silloin syyskuun alussa tuolla humanistikampuksella. Tällä viikolla alkoi myös tuo toinen noista neljästä valinnaiskurssista mitä minulla täällä on valittuna. Nanomateriaalikatalyytit vaikuttivat ainakin ensimmäisen luennon aikana mielenkiintoiselta aiheelta, ja vaikka oli uutta asiaa niin opettajan rauhallisella tahdilla sen sai kyllä sisäistetty hyvin. Tiistaina meillä oli toinen konferenssi seminaari, jonka aiheena oli öljyporaus merellä. Tällä kertaa oli aika hankalaa keskittyä aiheeseen kun luennoitsija puhui ranskaksi, mutta kalvot oli laitettu englanniksi, jolloin ei saanut keskityttyä oikein kumpaankaan. Valitettavasti tällä viikolla jälleen elämä voitti exergian kun jäi kovasta henkisestä yrityksestä huolimatta exergia-analyysin tehtävät tekemättä. Luennon alussa maikka sitten käski minua taululle laskemaan tuota tehtävää, ja kun esitin ettei siitä siinä tilanteessa olisi tullut mitään niin saatiin koko luokka kiihkeä puhe siitä että tulevina insinööreinä hommat pitää hoitaa itse. Vähän tuo jäi kaivelemaan, pitää ihan oikeasti alkaa skarppaamaan että pysyy tahdissa. Tuo tilanne oli kavereitten suussa päässyt vähän eskaloitumaan, illalla tuo yksi luokkakaveri joka ei tainnut olla tunnilla tms luuli että olin haistatellut tuolle exergian maikalle.
Kokonaisuudessaan opiskelu täällä ei ole ollut liian haastavaa, vaikka nyt oikeastaan opiskelen lähempänä meidän viidennen vuoden tasoa. Kuitenkin esimerkiksi tuossa exergia-analyysissä pitäisi tehdä kotonakin paljon enemmän töitä kun olen tähän mennessä tehnyt. Lisäksi tuo tasoero lähtökohtien ja opiskelujen kanssa jäytää jatkuvasti alitajunnassa, ja joidenkin kurssien kohdalla tuntuu olevan jatkuvasti henkistä kamppailua gonahtamisen ja kiinni-opiskelemisen välillä. Koska täällä ollaan kuitenkin opiskelemassa niin henkisesti olen itseäni yrittänyt asennoida tuohon töiden tekemiseen opiskeluja varten, vaikka toistaiseksi osa tapahtumista on vienyt aikaa ja kämpillä on ollut keskittymisvaikeuksia. Totisempaa otetta olen nyt kuitenkin koittanut ottaa esimerkiksi häiriötekijöiden karsimisella, eli poistamalla linkit tabletilta joihinkin uutisiin tai Youtubesta seuraamiini ohjelmiin, koska niillä ei kuitenkaan kemiantekniikan oppimisen kannalta ole arvoa.
Hieman tätä välillä esiintynyttä motivaatio-ongelmaa selittää myös se ettei tuota aluksi learning agreementtiin valitsemaani bioprosessitekniikan moduulia, joka omalle kohdalle vaikutti helpoimmalta ja kiinnostavimmalta, järjestettykään. Muuten ei varmaan olisikaan ollut ongelmaa, mutta tämän koulun systeemillä kurssien valitseminen aikaisemmilta vuosilta on teoreettisesti mahdotonta ja käytännössäkin todella hankalaa, jouduin sitten valitsemaan kahdesta jäljellä olevasta, missä olemmissa tiettyjen ennakkotietojen puute jäi jännittämään. Tämä prosessitekniikka, jonka kursseja nyt suoritan, tuntui pienemmältä pahalta, mutta sitä varten olisi ollut hyvä lukea perustiedoiksi neljännen vuoden prose-kursseja kuten modelling ja optimisation. Toinen pääaine moduuli täällä on tuo tuotetekniikka, joka painottuu vahvasti polymeereihin. Itsellä kun ei kuitenkaan polymeeritekniikasta pohjalla ole muita opintoja kuin mitä orgaanisessa kemiassa on käyty, niin en uskaltanut tuohonkaan lähteä seikkailemaan.
Vaikka tässä nyt on vasta kuukausi ollut täällä ENSIC:issä niin mieleen on alkanut muotoutua seuraava hypoteesi tästä koulusta vaihtokohteena. Tarkistan sitten vuoden lopussa miten tämä hypoteesi toteutuu:
Vuoden vaihto-opiskelua varten ENSIC ei ole optimaalinen kohde, sillä vuodeksi täältä ei välttämättä löydy LUT:in opetustahtiin hyvin sopivaa määrää kursseja helpolla systeemillä. Tässä voin kuitenki olla väärässä, mutta uskoisin että vuoden kannalta parempi vaihtoehto on kolmen LUT vuoden jälkeen tulla tekemään lukukauden S7 (syksy) ja S8 (kevät), vaikka syyslukukaudella saattaa tulla jotain jo LUT:issa opittua uudelleen. Yhden lukukauden pystyy tulla tekemään näppärämmin täällä, tähän arvioisin parhaisi joko S8 3,5 LUT vuoden jälkeen tai S9 (syksy) neljännen vuoden jälkeen. Opetuksen aikataulut tai niiden puute ennakkoon estää helpon kasailun eri vuosien kursseista.
Pohdinnoista huolimatta näillä mennään nyt tämä vuosi. Varmasti myös kunhan tämän syyslukukauden on selvittänyt niin keväällä tuntuu helpommalta kun opiskelee lähempänä omaa tasoa. Vaikka jotkin suunnitellut opintopisteet nyt jäisivät uupumaan niin se että saa KELA:a ja LUT:ia tyydyttävän määrän niin ettei tarvitse tukia maksaa takaisin riittää kyllä minullekin.
Ensiviikolla ohjelmassa on Nancyn teekkarikoulujen urheiluturnaukset. Tämä on näköjään totinen tapahtuma, sillä siitä on eri opiskelijatiedotteissa muistutettu useamman kerran ja tuon ajaksi (ke ilta ja koko to) ENSIC:issä ei ole ainakaan kolmannelle vuodelle opetusta. Lisäksi keskiviikkona illalla on täällä Boudonvillessä nuo mainitsemani naapurikemut, ihan hyvä jos saa muihin asukkaisiin tutustuttua, vielä ollaan oltu aika ujoja. Vähän harmittaa kun keskiviikkona olisi myös uudestaan käyntiin lähteneet surffaritapaamiset, mutta noita tulee kuitenkin myöhemminkin. Lisäksi tiistaisin on perus ESN kemut Loveboatissa, saa nähdä jos kerkeää käydä ainakin kääntymässä. Tänä viikonloppuna olisi ollut BDE:n reissu oktoberfesteille sekä vaihtoehtoisesti ESN:nän integraatioviikonloppu Vogeeseilla ja ensiviikonloppuna ESN lähtee Müncheniin oluelle, mutta itse jätän kaikki isommat ohjelmat nyt koulun kirimisen takia välistä. Tuosta sain tietysti jo palautetta eri kavereiltani, ja harmittaahan tietysti vähän itseänikin. Toisaalta kun olen täällä vuoden niin kyllä tuota aikaa pitäisi olla myöhemminkin ihan riittävästi seikkailuille ja hengailuille.
Tähän päätän sekavan selostukseni, à prochaine!
