Salut!

Nyt on oltu jo reilu viikko oikeasti koulussa.

Summary: Carrying beds. Lectures are ok, some projects coming. Floorball practice with strangers. Hilarious and handy phenomena. Things to miss from Finland. Food.

Maanantaina aamusta kun ei ollut koulua lähdin auttamaan portugeesivaihtarin sängyn kantamisessa postista parin kolumbiaanon kanssa. Vähän tuohon hommaan tuli turhauduttua kun paketti, jossa sänky oli osissa, ei ollut kovin painava, joten välillä tuntui että on hommassa neljäs pyörä kolmipyöräisessä tai sitten jos sai oikeata kantovastuuta niin asento oli epäergonominen. Onneksi parin kinaamisen jälkeen saatiin oikea kantotekniikka käyttöön ja paketti siirtymään perille nopeammin. Luulin että tuo kantokeikka olisi ollut joku 20 min operaatio, mutta Nancy osoitti jälleen että vaikka se on ihmisen kokoinen kaupunki (ville à la taille humaine), niin se on kuitenkin suurempi kuin pieni ihminen sen kuvittelee olevan.

Maanantai-iltapäivän intesifiointi- ja tiistaiaamun polttotekniikkaluennot olivat ihan kohtuulliset, asia oli ymmärrettävää ensimmäisten luentojen perusteella ja ranskaakin ymmärsi. Lisäksi tuolla maanantaina lanseerattiin myös prosessitekniikkamoduulin kehitysprojektin ohjeet. Kuulemma kaksi viikkoa aihetta pitäisi pohtia itse ja brainstorm session jälkeen aletaan sitten työstämään noin kymmenen hengen ryhmissä. Tiistai-iltapäivästä oli sitten auditoriossa prosemoduulin konferenssikurssin ensimmäinen konferenssi. Ranskalainen insinööri tuli pitämään meille esitelmän maailman energianäkökulmista. Aihe ei sinänsä uutudellaan puhutellut, samat asiat on taidettu myös LUT:in kursseilla kuulla (muu luokka tuntuikin kaivavan nenäänsä ton reilun kahden tunnin ajan), mutta onneksi tuossa ranskassa opetuskielenä on vielä uutuuden viehätystä ja vähän sai taas termistö opittua lisää.

Tänään aamusta oli jälleen prosessinkontrollointia, jossa olin kujalla. Sain kuitenkin luennoitsijalta peruskurssin prujut ja yksi kaveri lupasi laittaa aiheeseen liittyvän kirjan PDF-version, noilla pitäisi ottaa muu joukko kiinni sitten.

Onneksi tuo kurssi ei enää stressaa niin pahasti kun tietää että ilman sitäkin saa riittävästi opintopisteitä ja muilla kursseilla kyllä tajuaa mitä siellä puhutaan. Iltapäivästä oli valinnaisen polymeerikurssin eka luento. Tuo kurssi luennoidaan englanniksi vahvahkolla ranskalaisella aksentilla (”ze zitution ’ere”), jonka lisäksi opettaja innostui puhumaan käytännön ja muutamat luentoasiatkin pikaranskalla. Paperi-insinöörit eivät tässä maassa olisi niin huolissaan, kaikilla kursseilla kun kaikille jaetaan luentokalvot yms. prujuina, niin viikon jälkeen tuo paperin määrä on jo aika iso.

Maanantai-iltana tuli käytyä myös tuolla salibandyharjoituksissa, johon minut oli kutsuttu viikonloppuna. Vaikka en käytännössä ketään tuntenut niin vastaanotto oli hyvä ja tuolta sattui löytymään myös juuri oikean kokoiset sisäpelikengät lainaan. Vaikka omat säbätaidot eivät ole kaksiset niin en näköjään tuolla treeneissä nyt hirveästi tuon joukkueen tasosta jäänyt. Lisäksi oli miellyttävää huomata että kunto oli näköjään pysynyt ihan hyvällä tasolla vähästä viimeaikaisesta liikunnasta huolimatta kun jaksoi puolentoistatunnin harkat hyvin. Vuoron viimeinen vartti menikin tunteikkaisiin puheenvuoroihin (kuulunee kulttuurissa asiaan), valmentaja muistutti että pelataan joukkueena ja sitten parilla pelaajalla taisi olla jotain hampaankolossa jostain treenipelin tilanteesta, tuntui että tuolla ei tajunnut noiden ranskasta mitään vaikka en mitään aksenttiakaan havainnut. Saa nähdä jos tulee tuolla käytyä pelaamassa silloin kun aikaa riittää. Pitänee myös alkaa nyt myös selvitellä tuon naapurissa olevan opiskelijauimahallin toiminta ja alkaa käyttämään ahkerasti.

Tämän viikon huvimomentin vei nimeeni englannin kursseille lykätty kirjoitusvirhe, pitänee jatkossa kirjoittaa käsin oma nimi huolellisemmin ettei paikallisten tarvitse sitten alkaa tulkitsemaan. Positiivisena asiana ENT:ti lupailee että ensi viikko olisi kohtuullisen kevyt koulun osalta, joten kerkiää sitten myös käymään hyvin noissa ESN tapahtumissa joita on joka päivä. Lisäksi juuri tuonne ESN viikon vaihtari-lippu-marssiin vaikuttaisi löytyvän Suomen lippu paikalliselta ESN puheenjohtajalta, onneksi otin sille Suomesta bisseä. Myös lähetystö pitää huolta omistaan ja lupasi lähettää jotain pieniä lippuja. Vähän tuli myös turhauduttua taas kun piti tehdä Erasmuksen kielitesti opiskelukielellään, eikä kylmä ja tunteeton softa tuntunut ymmärävän minua. Kokonaistuloksesi B1-taso, eli pitää vielä treenata tätä kieltä paljon, vaikka on tässä jotain ehtinytkin jo oppiakin.

Nyt kun on ollut noin viikkoa vajaan kuukauden täällä niin alkaa myös jotain suomalaisia juttuja kaipailemaan, ensimmäisenä tulee ruisleipä. Täällä kun on hinnan ja tarjonnan takia hankalaa tuommoista suomalaistyyppistä aamupalaa syödä, niin tahtoo tulemaan luennoilla aina klo 10 aikoihin nälkä, jota pitää sitten kärvistellä puoleen kahteentoista. Tuolla ruokalassa alkaa myös näkymään että muillakin kampuksilla on alettu opiskelemaan, kun tuolla Carnot-aukion ruokalassa pääsee nyt aina jonottamaan, ja klo 12 jälkeen siellä on jo hitosti porukkaa. Huomenna kun on luennoton päivä niin pitää käydä tuo kämpän lähellä oleva opiskelijaravintola katsastamassa. Vaikka täällä on ihan tasokkaat ruuat noissa ruokaloissa, niin samalla tavalla niissä ei kuitenkaan tule täyteen kun Aalefilla, mikä on viime iltoina kanavoitunut jäätelön yms epäterveellisen kasvaneeseen kulutukseen. Pitänee alkaa iltaisinkin syömään oikeata ruokaa, jottei homma lähde lapasesta.

Tällä viikolla on tainnut olla mahdollisuuksia kupitteluun jokaisena iltana, mutta kovin kovaa kiinnostusta en ole tuntenut. Toisaalta kohta alkavat nuo ESN-tapahtumat, pitää niitä kierrellä innokkaasti jotta tutustuu myös oman koulun ulkopuolisiin ihmisiin.

Nyt kun viikko koulua raportoitu ja intensiivisempi (ja kiinnostavampi) tapahtuma kausi tulossa, niin pidän vähän pidemmän tauon seuraavaan artikkeliin.

À prochaine!