Osa 11: Asteittaista ranskalaistumista

Hei jälleen kansalaiset.

Piti kirjoittaa jo viime viikonloppuna, mutta silloin maailmanpolitiikan innoittamana pelasin mieluummi Civilization 3:sta, varmaan arvaatte kuinka hyvin siinä kävi tämän blogin tai ahkeran opiskelun kannalta. Nyt kun tämän blogin päivittäminen viivästyi, pääsee valitettavasti myös Pariisin tapahtumien konteksti soluttautumaan viime viikkojen juttuihin.

Summary: Bank. Attacks in Paris. Customer service and new sneakers. Jogging. Major Eduroam-crisis ;((, such disaster. Lasertag. T-shirt weather, Force and pig parts. French flag. Holidays and Spectre. MacCarthy version of Cafe des Langues. School projects and exams. Meet ENSIC. Paris attacks. Piquenique.

Nuo Pariisin tapahtumat ovat surullisia, mutta käsittelen kaikki niiden vaikutukset yms tässä artikkelissa ja muissa jatkan pelotta normaalin pelottoman ranskalaiselämän maisemallista kuvailua. Jos olisin saanut artikkelin ulos viime viikonloppuna, sen olisi voinut kirjoittaa selkeään kronologiaan, mutta kahden viikon kakku jouduttanee vetää asiajäsenneltynä.

Viime viikon alussa puhelin pirisi pariin kertaan tuntemattomista numeroista. Koska tuo ranska on vielä aika kaukana täydellisestä, niin viestien kuuntelut vastaajasta vaativat pari toistoa ja puhelinkeskustelutkin olivat hiukan hämmentävä molemmille osapuolille. Tuo tilaamani Interrail-passi tulikin pikapikaa DHL:n kuljettamana. Lisäksi ranskalaisesta pankista haluttiin tietää tilisiirroista Suomen ja Ranskan välillä. Tuolla lomareisulla ranskalaiselta tililtä oli mennyt saldot alle 20 €, joten kortti ei antanut maksaa kassallakaan. Kun viimeisimmän tilisiirron rahoja ei alkanut kuulumaan tuolle kortille alkoi vähän kuumottamaan. Pankkiin kun sai yhteyden lopulta niin viimeisimmän tilisiirron rahatkin tulivat tilille. Pankista halusivat kuitenkin tietää noista mun tilisiirroista liittyen tuohon ranskalaiseen tiliin Ranskaan saapumisesta alkaen, joten varmuuden vuoksi laitoin heille tilitapahtumat kaikilta suomalaisilta tileiltä. Ei välttämättä tarpeellista tuossa mittakaavassa, mutta saavatpahan varmasti sitten tarvitsemansa tiedot. Ulkomaalaisten tilien kanssa kannattaa siis varautua siihen että pääsee selittelemään tilisiirtojaan.

Viime viikolla yhtenä iltana jäätelöä koneella äärellä syödessä tuli vähän läskifiilis ja alkoi tuntua että asialle pitäisi tehdäkin jotain. Niinpä päätin edetä tuossa uusien lenkkareiden ostamisessa, jos parempi laatuiset kengät auttaisivat tuohon viime vuosina vainanneeseen polvikipuun juostessa. Niinpä tiistaina menin tuonne keskustan kauppakeskukseen, koska sieltä löytyi useampi kenkiämyyvä liike samasta paikkaa, ja heittäydyin (melko) ennakkoluulottomasti ranskaisten asiakaspalvelijoiden palveltavaksi. Tämäkin kun on yksi asia jossa olen huono jopa Suomessa ollessa, joten täällä päätin koittaa tuota uutena avartavana kokemuksena. Vaikka oma juoksemiseen erikoistunut ranskankielen osaamiseni oli vielä aika vajaavaista, sain kuitenkin asiani ymmärrettävästi esitettyä myyjille ja rohekasti ilmoitin käyväni myös vertailemassa muut liikkeet ennen ostopäätöksen tekemistä. Lopulta löytyivät myös sopivimmat lenkkarit, ja positiivisena yllätyksenä vielä alle sen hinnan minkä niistä olin varautunut maksamaan. Yllättävää kuitenkin oli että sekä isoimmassa kenkäkaupassa että ”Courir” nimisessä kenkäkaupassa (”juosta” ranskaksi) sanottiin suoraan ettei täälle myydä tuollaisia lenkkareita, täällä myydään muotia…

Tuo uusien lenkkareiden ostaminen ja sen mahdollistama kadulla juokseminen on jonkin verrain buustainnut omaa omaatuntoa. Aiemmin kun vanhojen kuluneiden kanssa piti ensin polkea Pepinieriin asti että saa juostua pehmeämmällä alustalla, niin nyt voi lähteä liikkelle suoraan kämpiltä. Niinpä melkein varusmiespalvelustyyliin olen muutamana aamuna heräänyt klo 6 ja kipittänyt ensitöikseni tuon humanistikampuksen ympäri. Pelkästään kengät eivät kuitenkaan kaikkia vaivoja korjaa, kun viimeviikonloppuna lähdin verrattaen kunnianhimoisesti kämpiltä asti kiertämään Pepinierin lenkkiä, niin puolessa välissä alkoi taas häivähtävästi polvessa painamaan. Pitänee siis pysyä lyhyemmissä lenkeissä, jotta mahdollisesti tuo polvi tuosta vahvistuisi ja Suomessa käydä tohtorilla sitten tarkistuttamassa vaatiiko tuo myös jotain muita toimenpiteitä.

Viime viikolla koettiin myös massiivinen ensimmäisen maailman kriisi kun humanistikampukselta kantautuva Eduroam-yhteys alkoi toimimaan häilyvästi, mikä rampautti opintopistekilpailussa voitetun tabletin miellyttävää käyttöä kämpillä. Viikonloppua kriisi vain syveni ja Eduroamiin sai yhteyden vain hetkeksi aikaa kerrallaan pitkä räpläämisen seurauksena. En ollut ainoa tuon ongelman kanssa, residenssin FB-ryhmässä katoava yhteys aiheutti paljon hiusten repimistä. Tämän viikon alussa kriisi kuitenkin ratkesi kun eduroam alkoi taas toimimaan ilman katkoja. Tämän kriisin jälkeen olen taas kiitollinen siitä kaikesta mitä olen saanut ja omistan ;D.

Preparing for a round
Preparing for a round

4.11 ESN järjesti laser-ase illan Nancyn eteläpuolella olevassa lähiössä. Itse poljin paikalle pyörällä, tuolla reissulla tuli huomattua ettei tämä tosiaan ole mikään ihan pikkukaupunki, kun urbaania aluetta jatkuun vaikka pidempäänkin polkee kaupaungin toiselle laidalle. Tuo diili mikä me tuolta paikasta oltiin saatu oli loistava, 10 € maksulla päästiin pelaamaan 3,5 h, eli sitkeimmät sotivat kuusi skenaariota. Paikalle meitä oli mobilisoitunut noin 21.

Playgrounds in haze
Playgrounds in haze

Paikka oli kaksikerroksinen sisätila, jossa 700 neliömetriä oli jaettu kahteen kerrokseen. Lisäksi tuolta kentältä löytyi ”miinoja”, minkä ampumisesta sai jotain erikoisominaisuuksia, kuten sarjatulen. Skenaariot pelattiin kolmessa tai kahdessa joukkueessa, kuudenteen ei nää kaikki jaksaneet osallistua joten siinä oltiin kaikki vastaan kaikki pelkässä pohjakerroksessa. Tällä kertaa meritiedustelun reserviupseeri Kaukiainen ei ollut onneksi niin nollat taulussa kun tuolla aiemmassa paintball seikkailussa. Suurin osa ihmisitä tahtoi automaattisesti pakkautua tuonne ahtaampaan yläkertaan, mistä seurasi sitten hirvittävä laser-teurastus.

Score time. Some of the girls wiped floor with rest of us.
Score time. Some of the girls wiped floor with rest of us.

Itse sotilaskoulutuksen vaistoilla pelasin konservatiivisemmin, jahtasin alakerrassa muiden joukkueiden harhailijoita, grindasin miinoja, ammuin ylös tukitulta ja lähdin yläkertaan seikkailemaan lyhyiksi ajoiksi silloin kun oli jokin lisäominaisuus päällä. Enemmän ampumista ja ammutuksi tulemista antoi kuitenkin enemmän pisteitä kun oma ”varovaisempi” pelaamiseni, mutta joukkueskeetioissa sijoituin pisteissä aina kuitenkin viidenneksi tai kuudenneksi. Lisäksi olin tyytyväinen että jokaisessa skenaariossa tuli edellistä harvemmin itse ammutuksi, ilmeisesti oppi mennyt varusmies/paintball-kokemuksista perille.

Black clothes for camouflage.
Black clothes for camouflage.

Tuolla myös paikalliset ESN aktiivit ólivat niin innoissaan etteivät ihan kirjaimellisesti tahtoneet pysyä housuissaan, yhdeltä jätkältä kun puuttui vyö, ja housunnappikin räjähti ensimmäisessa skenaariossa. Onneksi itse en omaa vyötäni tarvinnut ”naamiovaatteissani” sotiessani, joten lainasin kaverille vyön jottei hänen tarvinnut housut nilkoissa juosta. Nyt tietysti ymmärrettävästi lukijani voivat olla ihmeissään että mikä se tuollainen rauhanrakentaja ja maailmanparantaja on joka jatkuvasti käy tuollaisissa pseudoväkivaltaisissa ajanvietteissä. Kritiikkiä voi laittaa kommenti-osastoon.

If you only knew the power of the Dark Side!
If you only knew the power of the Dark Side!
Grand cuisine?
Grand cuisine?

Viimeviikonlopun kauppareissultakin voisi heittää muutaman huomion. Nancyyn oli saapunut jokin lyhyt aikanen helleaalto, marraskuun alussa oli vielä vajaita 20 asteen lämpötiloja. Kauppaan huppari päällä polkiessa tuli kuuma, takaisin kun lasketteli t-paidassa niin oli mukavaa. Tätä voitte miettiä siellä Suomessa nyt, kun loskaa taitaa tulla vaakasuoraan myös etelässä. Tuleva Tähtien Sota on saanut Ranskassakin näköjään voiman heräämään, kun tuolla Auchan megamarketissa oli erillaista starwarssia esillä joka puolella.

Vive la France!
Vive la France!

Kaupassa oli näköjään menossa myös ihan markkinatkin kun myyjäukot huutelivat hilpeällä ranskisbassoäänellä. Näköjään sioista oli laitettu kaikki myyntiin. Koska ranskalaisuuteen taitaa kuulua että kaikesta mikä liikkuu syödään kaikki, niin osti kokeilumielessä sian munuaisia, edullisia kun olivat. En noista kovin suurta grand cuisinea saanut aikaan, mutta tulipahan maistettua. Lisäksi toteutin pitkään mielessä kyteneen heräteostoksen ja paluumatkalla ostin paikallisesta varustelekasta Ranskan lipun, jonka sitten kämpillä väsäilin verhoihin.

Viime keskiviikkona ei ollut koulua tahi kouluruokaloita auki, myöhemmin selvisi että on juhlapäivä ja nyt selvitin että se liittyi Ensimmäisen maailmansodan aselepoon 1918. Bad boys olivat menossa katsomaan uusinta Bondia, joten laajentuneen vapaa-ajan johdosta päätin lähteä porukkaan mukaan. Tuo Spectre oli ihan hyvä elokuva, mutta vähän jäi fiilis että se on kooste kolmesta aikasemmasta Craig-Bondista. Lipun hinta oli kuitenkin 5,20 € opiskelijakortilla, joten pitänee alkaa käydä useamminkin elokuvia katsomassa kun ei kallista ole. Elokuvan jälkeen tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa täällä kebabilla kun mentiin matkanvarrella olleeseen Azerbaitsanilaiseen paikkaan. Tuolla oli vähän venäjän mafia tunnelmaa kun paikalta lähti venäjää puhuvia ukkoja myyjää morjestellen ja myynnissä oli myös venäläistä bisseä. Pitakebuaterian sai kuitenkin verrattaen edullisesti (5 € ranskalaisten ja juoman kanssa). Suomalaista tuntua paikkaan taas toi se että sinne tuli joku ukko, ehkä päissään, meuhkaamaan jotain.

ENSIC:in Cafe des Languesin lisäksi MacCarthy järjestää vastaavannimistä viikottaista tapahtumaa torstai-iltaisin. Tällä viikolla kerkesin tuolla käydä itsekkin. Tapahtumassa ei ollut varsinaista järjestystä, kaikki kieliä puhumaan tulleet pakkautuvat yhteen osaan kapakkaa. Tuolla tuli esimerkiksi puhuttua ruotsia yhden ranskalaisen miehen kanssa. Ihan miellyttävä

Yleisen elämisen jälkeen päästään kouluhommien puolelle.

Kun viime viikolla tulivat tuon Combustionin tentin tulokset, niin on päästy ekasta ranskalaisesta tentistä läpi. 0-20 asteikolla oma osaamiseni riitti tulokseen 10,5, mikä vastaa suomalaisille tuttua ”tolpalla läpi” suoritusta. Epäilen kuitenkin konversioita suomalaisiksi arvosanoiksi täältä palatessani, joten nyt siittää kunhan kurssit menevät läpi ja koulut antavat niistä noppia, jotta valtiot voivat antaa jatkossakin tukia. Viime viikon perjantaina oli sitten tuok eksegia-analyysin tentti. Asenneongelmistani ja muista kursseista johtuen menin tenttiin ihan kylmiltäni (tuosta osa lukeneista ja stressanneista luokkakavereista hieman moralisoi), joten läpi pääsemistäkään ensimmäisellä ei tarvitse miettiä. Tuokaan ei kuitenkaan mahdottomalta vaikuttanut, joten pitää sitten asiat opetella kunnolla tuohon tammikuussa olevaan uusintaan, tuo kun kuitenkin combustionin ja konferenssien kanssa muodostaa yhden 4 op kokonaisuuden. Ensi viikolla olisi ilmeisesti intensifiointi ja membraanit putkeen, toisaiseksi lukeminen on ollut verkkaista, saa nähdä mitä tulee. Nuo kaksi kuuluvat innovaatioprojektin kanssa samaan 4 op kerhoon, joten epäonnistumisistakin huolimatta saattaa tulla nopat, ken tietää vielä.

Project work or just doodling?
Project work or just doodling?

Tuo innovaatioprojekti on myös jatkunut nyt lomien jälkeen intensiivisesti. Loman jälkeen meillä oli yksi sessio tuon meidän vastuuinsinöörin kanssa. Ukko ajoi meidä ajattelemaan boksin ulkopuolelta ja käski kiinnittämään meitä seuraaksi huomiota tuon hiekan siirtelyyn noissa porausyksiköissä. Niinpä nyt ensi viikolla olevaa sessiota varten meidät jaettiin suunnittelemaan kolme erillaista systeemiä. Jakauduimme siis kolmeen alaryhmään kukin keskittymään yhteen mekanismiin. Meidän ryhmällä ei ollut suunnitteluun pohjaideoita, joten keräsimme paperille kaiken mitä mielentuli.

Soft management
Soft management

Koko projetiryhmämme pienessä väliesittelyssä jotkin ideat todettiin turhan hankaliksi, mutta koska kaikkie eivät olleet omista ideoistaan valmiita luopumaan, jakautui meidän alaryhmämme vielä puoliksi ja tällä viikolla jatkui neljän eri ratkaisun hionta. Itse projektijohtajana käyttäisin ennemminkin keppiä kannustin keinona, mutta tämän projektin johto oli valinnut porkkanan inspirointikeinoksi ja koko joukkueen yhteisessä palaverissa oli tarjolla erillaisia hienoja leivoksia. Ensiviikolla sitten esitellään tuolle meidän insinöörituutorille mitä ratkaisuja ollaan keksitty, saa nähdä mitä se pitää.

International team and jury.
International team and jury.

Ensimmäiset valinnaiskurssit alkavat nyt myös tulla päätökseensä. Viime viikolla oli nanomateriaalikatalyysin ensimmäiset esitykset ja tällä viikolla minä ja yksi kiinalainen tyttö päästiin kertomaan muille itsepuhdistuvan lasin ihmeistä ja mekaniikasta. Sinänsä huvittasti vaan myös juuri meitä edeltävä käsitteli mekanismin osalta fotokatalyysiä, joten itse pääsin heti perään takomaan kuuntelijoiden kalloihin täsmälleen samaa asiaa. Tuon kurssin puolella esitysten jälkeiset kysymykset tulivat yleensä muilta opiskelijoilta.

Feedback
Feedback

Tämän lisäksi tuolla polymeerikurssilla alkoivat vastaavat tuote-esittelyt. Onneksi meidän gonahtaneen komposiittilämmönsiirrinryhmän esitys laitettiin tuonne marraskuun lopulle, sillä juna ei ole vielä oikeen lähtenyt liikkelle. Tuon kurssin kysymysosasto koostui lähennä kurssilla luennoinneista värikkäistä persoonista, joten kysymykset ja kuumottelut olivat myös tiukempia. Molemmilla kursseilla tuli myös ihan hyviä pointteja esityksistä ylipäätään. Vaikka harvard-viittaustyyli on parempi kalvoihin kuin numeroviittaus, en kuitenkaan usko että koko lähdeviitteen laittaminen pienellä diojen sekaan olisi parempi kuin käytettyjen viitteiden listaaminen esityksen loppuun.

Company presentation lectures.
Company presentation lectures.

Viime viikon torstaina koululla järjestettiin (kuulemma nyt toista kertaa) Meet ENSIC niminen tapahtuma, vähän kuin Duuniday kotona. Aamupäivästä kolmessa eri salissa oli eri yrityksiä kertomassa mitä käyttöä heillä on keteinsinööreille, jokaisen piti valita joku saleista joissa nuo istui kuuntelemassa. Kansainvälisimpänä ja isoimpana yrityksenä BASF oli paikallaolleista kiinnostavin, joten menin sen saliin, samalla rahalla kuulin sitten L’Orealistakin, koska olen sen arvoinen.

Old men and bright entrepreunial future.
Old men and bright entrepreunial future.

Noiden yrityspresisten jälkeen kävin vielä tuolla akvaarioluokassa kuuntelemassa yrittäjyysinfon. Sitä oli järjestämässä kolme koulun wanhaa opiskelijaa, jotka olivat aika vanhoja ukkoja jo, vaikka edelleen energisiä. Yleensä suomessa tuohon hommaan laitetaan joku keski-ikäinen mies tai innokas nuori start-up jätkä. Varsinaisesti tuolta en uusia katharsiskisia saanut, mutta Ranska kuulemma puitteiden puolesta on nuorelle hyvä maa alkaa yrittäjäksi.

Company interviews in the uni library.
Company interviews in the uni library.

Iltapäivästä kaikki paikalle tulleet yritykset laittoivat ständinsä pystyyn kirjastoon. Alkuun noille ständeille oli varattavat ajat, ja myöhemmin noilla pääsi käymään haastatteluissa vapaasti. Suurimman osan kolmannen vuoden opiskelijoista kun pitää löytää vielä työharjoittelupaikat, joten muut olivat kyllä aika paljon noihin ständihaastatteluihin valmistautuneet. Itsellä kun ei valintojen takia ole tarvitta yrityksiä lähestyä, niin tyydyin aikani seuraamaan tovereiden pärjäämistä sivusta. Illasta oli vielä lyhyt energiakonferenssi, jossa kävin mielenkiinnosta vaikka ei tuo minulle tainnut olla pakollinen.

Incredible handwriting, sir!
Incredible handwriting, sir!

Muuten koulu on jatkunut normaalihkosti. Englannissa ollaan käyty korkealentoisia kokouksia ja nyt on lähtenyt käyntiin myös valinnaiskurssi biojalostamoista, toistaiseksi ollut aika samanlaista asiaa kuin vastaavilla suomalaisilla kursseilla, tällä kertaa vaan Ranskan näkökulmasta.

Palataan vielä tapahtumien puolelle. Eilen piti olla ESN:nän järjestämä kierros täällä Lorrainen maakunnassa. Perjantaina menin jopa kiltisti ajoissa nukkumaan, jotta olisin aamusta skarppina. Aamulla kun avasin tabletin tuli asteittain ilmi että tämä tapahtui, ja sen johdosta myös tuo meidän reissumme piti perua.

Piknikking in Pepinier
Piknikking in Pepinier

Ymmärrettävää tietysti tässä tilanteessa, ja itse olin tyytyväinen ESN:än nopeasta toiminnasta. Tämä viikonloppu meni siis normaalihkoon staattisten asioiden hoittoon ja tilanteen seurailuun. Tänään ei kuitenkaan iltapäivästä jääty elämään pelossa muiden vaihtareiden kanssa, vaan mentiin pitämään Pepinieriin parin tunnin piknikki. Puistossa oli myös jokin kiertävä tivoli paikalla, ja meidän koulun brasilleiro ESN-aktiivin piti käydä noista nostokoneista jokin pehmolelu voittamassa. Koneet oli kuitenkin kunnon huijausta, vähintään kuusi kertaa saatiin kunnon ote, mutta nostaessa pihdit antoivat aina sen verran periksi, että lelu tippui takaisin.

So close no matter how far Couldn't be much more from the heart
”So close no matter how far
Couldn’t be much more from the heart”

Mutta kokonaisuudessaan oli hyvä nähdä muutamia tuttuja taas parin viikon tauon jälkeen. Mielestäni omat tarjoamiseni eivät olleet kovin kovat, mutta herrasmiehenä söin muiden tajoamisia innokkaasti.

Näillä mennään seuraavaan kertaan, à plus.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *