Arkistot kuukauden mukaan: tammikuu 2016

Osa 17: Les dernières semaines

…mais pas pour moi.

Täältä löytyy tuo salainen aseeni, jolla palaan jälleen teidän sydämmiinne.

Summary: Progress of PRD, new French classes, Spring schedule in ENT, quite lot of normal parties and event, lots of farewells, CDL Metz, cyckling trips, beard and camouflage, turn of seasons, book, calendar, fire alarms, franglais, waste, innovations and mix of different feelings.

Alkuun on varmaan selkein raportoida koulujuttujen etenemisestä, sen jälkeen alkaa tulemaan asioita sekalaisessa järjestyksessä.

This is how my friends motivate themselves, by doing smileys out of their meal : ^ (
This is how my friends motivate themselves, by doing smileys out of their meal : ^ (

Tässä kahtena viime viikkona on pitänyt useampaan otteeseen nähdä nopeasti tuota ohjaaja tuohon PRD:hen liittyen. Koska tuolla maikalla on tietysti muuten aika tiukka aikataulu, niin noita tapaamisia on ollut vähän milloin sattuu, välillä on muutama päivä väliä ja välillä on ollut kolme tapaamista päivässä. Vaikka se on tietysti hyvä että noissa tapaamisissa saa yleensä vähän parempaa käryä tästä aiheesta, niin silti tommonen korispallon tyylinen pomputtelu alkaa stressaamaan välillä. Toisaalta kohta puoleen jatkuu luennot kevätlukukaudella, joten eipä tätäkään tarvitse pitkään kestää.

Nyt pitäisi olla myös kaikki paperiasiat tuota tutkimusta varten kunnossa, kun muutaman kerran on joutunut laboratorion sihteeriä käydä etsimässä. Yhtenä päivänä hyppäsi sydän kurkkuun kun kaveri toimistolta soitti että täällä on joku mies joka haluaa nähdä sut nopeasti ja jolla on jotain asiaa. Ensimmäisenä tietysti oletin että olen jotain tyrinyt noiden ohjelmistojen kanssa ja nyt saan selkääni. Ukko kuitenkin osoittautui laboratorion tietotekniikkavastaavaksi tai joitan vastaavaa, joten asia ei joidenkin tietojen kysymistä ihmeellisempi ollut.

Vähän tästä kokonaisprojektista on tullut nyt puolivillainen kuva, kun aiemmista raporteista ja muista tulee esiin kaikenlaisia pesiytyneitä virheitä. Vaikka tuskin itse tätä projektia valtavasti saan tieteen osalta vietyä eteenpäin, niin pitää sitten tehdä ainakin sen verran huolellista jälkeä ettei seuraavat joudu repimään hiuksiaan päästä hankalan tekstin ja väärien kaavojen takia.

Unrelated "spring @ ENSIC in January" photo
Unrelated ”spring @ ENSIC in January” photo

Nyt kun on jo joutunut raporttiakin alkaa kirjoittamaan, niin ollaan päästy taas siihen kirjoittamisen valtavaan tuskaan. Sinänsä naurettavaa, kun tästä olisi pitänyt alkaa päästä jo kandityötä kirjaillessa, toivottavasti edes dippaa tehdessä olisin nohevampi ja tekisin asiat heti ajallani. Viime viikolla parin tunnin raportin ja kaavojen kirjoittamisen sai jätettyä viimeiseen hetkeen sunnuntai-illan puolella. Tälläkin viikolla verrattaen yksinkertaisen koodin kirjoittaminen on antanut odottaa itseään. Joka tapauksessa nyt alkaa olla jo vähän parempi käsitys aiheesta ja parempi fiilis koko projektista, eiköhän tästä kuitenkin jotain saa aikaan. Omalla kohdalla onneksi voin tätä tutkia omalla ajallani kevätlukukauden aikana (nähtäväksi tietysti jää kuinka paljon sitä loputa tulee tehtyä silloin).

Guess what I am going to serve to my Finnish friends once I get back? Disclaimer: this is a stereotype, the French are actually warm and welcoming people.
Guess what I am going to serve to my Finnish friends once I get back? Disclaimer: this is a stereotype, the French are actually warm and welcoming people.

Myös oppitunneilla on tullut taas istuttua, kun ranskan kurssi on lähtenyt taas käyntiin. Oikeastaan englannin päämaikka olisi halunnut minut jo pari viikkoa sitten mukaan toisen vuoden englannin kursseille, mutta onneksi kv-sihteerien tuella vältyin tältä. Ei sinänsä mitään englanninkaan lukemista vastaan, mutta nyt tuntuu hyödyllisemmältä keskittyä muuhun. Meitä ranskanlukijoita on nyt ylipäätään niin vähän että koko porukka on laitettu nyt yhteen ryhmään, joten maikka vaihtui siitä naureskelevasta tädistä toiseen, kilttiin tätiin. Vaikka alussa olin hieman ennakkoluuloinen että tuleeko tässä opittua niin hyvin jos samalla ei jostain aiheesta tule kinattua, niin ainakin tällä uudella maikalla näyttää olevan parempi pelisilmä kuin edellisellä kun kunkin ryhmässä olijan ranskan opiskelua yksilöllistetään omien tarpeiden ja toiveiden mukaan, ryhmän pieni koko kun kerrankin sallii tämän. Toivottavasti tässä tulee kevään mittaan pahimman aukot omasta kielitaidosta paikattua.

Kielitaidon kehittämiseksi olen alkanut taas myös tuota duolingoa vääntämään. Siitä tuskin enään mitään uutta oppii, mutta saapahan ainakin kertausta perusasioihin, eivät sitten unohdu niin usein. Aloin myös siinä sivussa alustavasti samalla ohjelmalla tekemään italiaa, saksaa ja espanjaa, jos vaikka muille vaihtareille pystyisi kyseisillä kielillä heittämään jotain muutakin kuin typerimpiä one-linereitä.

Nyt kun ENT:istä löytyi tuolle kevät lukukaudelle jo lähes kaikkien viikkojen aikataulut, niin elämä hymyilee kun sitä pystyy suunnittelemaankin ja kouluakaan ei näyttäisi olevan niin paljoa kevään aikana. Lisäksi kaikilta aiemmilta kurssimuutospettymyksiltä on nyt tullut vältyttyä, kun kahdeksannen lukukauden biotekniikka-moduuli järjestetään normaalisti, ja valkkaamani valinnaiskurssikin löytyi ilmoittautumisineen, vaikka sitä ei viimeisimpiin kurssioppaisiin oltu muistettu painaa.

Katsotaan seuraavaksi mitä kaikkea tässä on tullut iltaisin/iltapäivisin tehtyä.

Minions in galettes.
Minions in galettes.

Viime viikolla Radio ja CROUS järkkäsivät tuolla salissa kakkua ja live musiikkia illan. En tällä kertaa ehtinyt siellä koko iltaa lojua, mutta sen verran usein olen jo noissa käydä että joillein on jäänyt ainakin naama muistiin. Siellä kun yksi pyörittävistä ukoista naureskeli että aina kun on ilmaista kakkua ja limpparia tarjolla niin ilmaannun paikalle, fakta sinänsä. Yhden tutun kanssa tuli taas puhetta että pitäisi käydä siellä ulkkariradiohjelmassa. Nyt kun ranska sujuu niin tulisi ihan mielellään mentyäkin, mutta näyttää että myös lähitulevaisuus pysyy hektisenä, joten saattaa jäädä maaliskuulle kjún tuon saa viimein hoidettua.

Nyt kun noita uusia vaihtareitakin on tullut Nancyyn ja muutenkin uutta porukkaa kuvioissa, niin olen alkanut jaksaa taas käydä noissa Loveboatin tiistaikemuissa. Vaikka tuolla nyt ei yleensä ole mitään kummempia tapahtunut, enkä ole kaksinen tanssimaan, niin onneksi siellä musiikki on sen verran säällisellä voimakkuudella, että saa ihmisten kanssa puhuttuakin.

Thousand and one crazy-partyz
Thousand and one crazy-partyz

Toisaalta jossaan vaiheessa kun tuolla alkaa olemaan taas vähemmän ryysistä, niin pitää alkaa itsekseen tanssimaan tuota kreikkalaista zeibekikoa, näyttää juuri omalle ylitsepursuavalle machomaskuliinisuudelle sopivalta, heh… Lisäksi nyt kun osa vanhoista kamuista on lähdössä, niin tuli myös tällä viikolla käytyä tuolla Kraffe 915 (paikallisten suussa nöf-säänt-kääns) ESN-kemuissa. Jotenkin kuitenkin tuo paikka tuntuu vaihtarikemuille olevan jotenkin antiklimaattinen, kun koskaan sinne ei noissa muodostu ”kriittistä massaa” ja kaikki vaan ihmettelee että mitä hittoa. Tuolla myös tuntuu soivan muihin paikkoihin verrattuna aika outo musiikki (kovalla) jopa omasta mielestäni.

Kuten jo aimmin kirjailin, ilahduttavasti nuo uudet vaihtarit löytäneet suoraan tuonne (Mac Carthyn) Café des Languesiin ja muutenkin sieltä löytyy aina muutakin uutta porukkaa, joten pääsee ranskaansa /muita kieliä harjoitaamaan iskemällä tarinaa uusien ihmisten kanssa. Tällä viikolla tuolla tuntui taas olevan yleisöennätykset. Liekö myös mun korruptoiva vaikutus, mutta nyt tuolla on alkanut käymään myös muita énsicien:ejä. Heh, tällä viikolla tuo CDL poiki myös hämmentävän jatkoseikkailun, kun tuolta lähdettyäni halusin käydä vielä kurkkaamassa tuolla 915-kapakalla että olisiko siellä tällä kertaa oikeasti porukkaa kun siellä oli yhden toisen insinöörikoulun järjestämät kemut. Ilmeisesti oli, mutta en päässyt sisään asti kuinkaan, koska pihalla törmäsin kolmeen ranskalaiseen poikaan jotka vissiin tunsin (?), ainakin he tunnistivat minut.

Result of tagging along with just some guys.
Result of tagging along with just some guys.

Heh, koska c’est la vie niin päädyin sitten heidän mukanaan yhteen diskoteekkiin nimeltä L’Appart, vähän matkan päässä tuolla keskustassa. Tuo oli verrattaen pieni paikka (kuten tähän astisten kokemusten mukaan muutkin mestat täällä), mutta porukkaa oli pakattu kunnolla sisään ja näytti olevan kanssa vaihtareiden suosiossa kun useamman tutun tuolla näki. Itse en paikasta juuri perustanut, koska kajarit paukkasivat katosta suoraan herkkiin korviini ja eikä näyttänyt olevan oikein muita vaihtoehtoja kuin hytkyminen, joten liukenin maastontiedustelun jälkeen piakkoin. Mutta niille jotka myöhemmin Nancyyn tulette ja tykkäätte mekaanisen musiikin tanssimisesta niin toi on varmaan ok paikka. Siellä voi myös katsoa kun nätit tytöt ja nätit/rumat pojat tanssii pöydillä ja tiskeillä.

Café des Langues Metz in Nancy.
Café des Langues Metz in Nancy.

Eilen CDL:n sivu tapahtumana saatiin täällä Nancyssä pystyyn myös laajempi oluenjuontijakeskustelutapahtuma, kun Metzin CDL porukka tuli Nancyyn käymään. Pohjoisen kilpailijakaupungista oli 14 ihmistä paikalla, aika hyvällä kansallisuusjakaumalla ja itse pidin kaikkia porukkaan kuuluvia miellyttävinä. Vieraitten kannalta oli varmati anti-klimaattista kun meitä nancyläisiä oli paikalla minun lisäkseni vain yksi ranskalainen jätkä (sade varmaan verottanut innokkaita), mutta näyttivät nuo viihtyvä. Toi Metzin CDL näyttää tiivimmältä porukalta kun paikallinen vastaava, he kun käyvät tekemässä kaikkea muutakin perustapaamisten ohella, kuten viiniä maistelemassa tai larppaamassa Saw-elokuvia kuten nyt. Itseäni ei sinänsä harmita ettei Nancyssä ole ylimääräistä CDL ihmisten aktiviteettia, koska paikallinen couchsurfing porukka täyttää tuon roolin. Tuolla Metzissä kielikahvilaa pidetään tiistai-iltaisin, pitää joskus käydä siellä katsastamassa kun noita luennottomia keskiviikkoja näyttäisi olevan kevään aikana.

Kuten artikkelin otsikosta pystyy myös päättelemään, tässä on ollut myös kaikenlaista jäähyväisten jättämistä niille vaihtarikamuille, jotka olivat täällä vain syyslukukauden. Onneksi jatkuvasti on päässyt jatkuvasti tutustumaan myös uusiin ihmisiin, joten ei ole tarvinnut jäädä ikävään vellomaan. Se olisi ikävää. Skotin ja yhden toisen ensiciläisen kanssa käytiin syömässä burgerit à la française, se oli ihan miellyttävä paikka. Siinä lennokkaan keskustelun yhteydessä tuo ranskalainen jätkä mietti että näinköhän on Arevan Olkiluotoprojektin (ollut myös paikallisessa mediassa esillä, tuon mahdollisen Areva+EDF fuusion syystä) takia suomessa ranskalaisista heikko kuva. Pakko oli myöntää että kyllähän tolle ainakin kaikki enteläiset nauravat ja itkevät. Sen jälkeen käytiin vielä Mac Carthyssä, minne muitakin keteläisiä oli kerääntynyt juhlistamaan skotin lähtöä.

Because going in time to Erasmus party is not chic put also not possible because doors aren't open..
Because going in time to Erasmus party is not chic put also not possible because doors aren’t open..

Eilen tuli myös illasta käytyä Medrevillen salissa yhteisessä vaihtareiden jäähyväiskokoontumisessa, nyt kun viimeisetkin lähtijät tänään lähtevät. Sinänsä huvittavaa että kuulin tapahtumasta intialaisen koulukaverini kautta, vaikka mitenkään persona non grata en tuolla ollut. Hetken jouduttiin emännöitsijän isännän kämpällä odottelemaan ennen kuin päästiin tuonne saliin, täällä kun kaikki toimii normaalisti 5 – 10 min myöhässä. Itse tuonne kannoin kaikki terävät, mitä kämpiltä löysin, turhaan kun niitä vain itselleen on jemmata. Vaikka viinatkin kyllä kaikki hävisivät parempiin suihin, niin yllättävästi ekana muut tyhjensivät vesipulloni, jota olin ajatellut varata mahdollisesti heikkoa hetkeä varten. Muuten tuo tapahtuma oli juuri sitä mitä sen voi kuvitella olevan, joten aiheeseen liittyvät kuvat puhukoon puolestaan. Puolenyön aikaan piti sitten laittaa paikka kiinni ja siivoilla roskat pois. Siitä kun massa alkoi valua keskustaa kohti juhlimista jatkamaan, ja itse yritin saada porukkaa jotenkin organisoidusti siirtymään redisenssin ovelta johonkin kapakkaan,

When you take your booze with you to party, the next day you realize that you don't have any left.
When you take your booze with you to party, the next day you realize that you don’t have any left.

niin huomasin että paikallisessa skenessä itselläni ei taida olla mitään auktoriteettiä, vaikka normaalisti suuri ihmisten johtaja olenkin. Niinpä tuon semijoupuneen valumisen ja kikkailun seurauksena keskustaa kohden ryhmä alkoi hajota. Itse päädyin lopulta koulukaverini ja muutamien vaihtareiden kanssa tuonne 915. Tällä kertaa siellä oli väenpaljoutta, mutta koska itselläni ei juuri ollut tuon päämäärättömän harhailun jälkeen ihmeempää fiilistä, ja yritin myös vähän tuon koulukaverini perään katso, sillä kun meni välillä aika lujaa. Hänen kanssaan kun lopulta lähdettiin takaisin himaan, niin taidettiin onnistua toteuttamaan myös lieviä laittomuuksia, kun onnistuttiin pääsemään sisälle lukitulle rautatieasemalle. Onneksi löydettiin myös ulos ilman ihmeempiä lisäsattumuksia.

Heh, never enough group-selfies with your departing pals...
Heh, never enough group-selfies with your departing pals…
Ouiii, un group-hug for last time.
Ouiii, un group-hug for last time.
"Going to the centre madness"
”Going to the centre madness”

 

On tässä onneksi viime aikoina harrastettu myös enemmän tervehenkistä seikkalemista. Nyt kun tuolla albaanikamullakin on pyörä niin ollan käyty muutamalla lähiympäristö reissulla polkemassa. Viime viikon sunnuntaiaamuna lähdettiin seuraamaan Meurthea alaspäin muutaman kilometrin matkalle ja samalla reissulla käytiin katsomassa myös yhtä lähikylää, vaikka sieltä ei ihmeempiä löytynyt.

Meurthe-adventure: Promising sunrise turned into periodical rain, or course.
Meurthe-adventure: Promising sunrise turned into periodical rain, or course.

Eilen sitten seikkailtiin Nancyn eri puistoja läpi, reittinä tuo vieressä olevan kukkulan näköalapuisto ja Laxoun kautta kaupungin eteläpuolella oleviin isoihin puistoihin. Noilla pyöräreissulla ei sinänsä kummempia tapahtumia ollut, jälkimmäisellä ei ehkä paikalliseen tapaan ihan kaikki liikennesääntöjä ja -kieltoja noudatettu etenemisen helpottamiseksi. Ohessa kuvia kyseisiltä seikkaluilta.

Meurthe-adventure: Neighbouring village
Meurthe-adventure: Neighbouring village

 

Meurthe-adventure: downstream
Meurthe-adventure: downstream

 

 

 

 

Park-adventure: Southward view
Park-adventure: Southward view
Park-adventure: adventures on (unintentional) Mr. White and Mr. Black
Park-adventure: the adventures of (unintentional) Mr. White and Mr. Black
Park-adventure
Park-adventure
Park-adventure: Northward view from "Southpark"
Park-adventure: Northward view from ”Southpark”
Park-adventure: Free-range dogs don't like to be photographed.
Park-adventure: Free-range dogs don’t like to be photographed.
Yeah, winter and frozen fountains
Yeah, winter and frozen fountains

Puhutaan sitten kaikista juoksevista asioista, aloitetaan vaikka luontevasti säällä. Niin kuin edellisessä tekstissä satuilin, täällä saatiin hetken elä toissa viikolla talvea. Omasta mielestäni kyseinen vuoden aika parantaa kaupunkia, vaikka se vielä kauniista jää kauas. Tässä on kuitenkin jo nopeasti myös siirrytty kevääseen, kun yllättävästi aurinko on paistanut. Kymmen astetta lämmintä päivällä ja syömään voi mennä hupparissa tai ainakin takki auki. Kaikki ilot loppuvat kuitenkin aikanaan, ja nyt ollaan palattu taas loputtoman näköiseen harmaata 5 – 10 astetta elämään.

Yeah, winter and frozen trees.
Yeah, winter and frozen trees.
Yeah, winter and frozen windshields
Yeah, winter and frozen windshields

 

 

The fleeting Nancy January springdays.
The fleeting Nancy January springdays.

Tuo viikset+leukaparta kombinaatio on osoittaunut myös funktionaaliseksi. Teorian mukaan nimittäin kaikki pahat tytöt, eivät tuosta tykkää ja haluaisivat samantien ajaa sen pois, kun taas kiltit tytöt suhtautuvat siihen välinpitämättösti tai suopeasti. Teoria ei kuitenkaan ole osoittautunut aivan aukottomaksi, enkä tiedä mikä hyöty siitä tiedosta lopulta on. Muita jätkiä ei tietysti kiinnosta, koska vähintään joka toisella on vielä härskimpi naamakarvoitus. Lisäksi olen huomannut että kun laitan pipon päähän niin minusta tulee jonkinlanen ranskalainen Predatori, sillä kukaan semituttu ei jostain syystä pysty minua pipo päässä tunnistamaan heh..

Täällä Nancyssä tuntuvat nämä eri koulujen ja koulutusohjelmien lukukaudet menevät vähän miten missäkin. Siinä missä meillä alkaa tuossa ensi viikolla tuo kevätlukukausi, niin joillain se on ollut käynnissä jo tammikuun alusta tai jotain vastaavaa.

Itseäni sivistäekseni olen nyt ottanut koulun kirjastolta lainaan kirjan joka käsittelee ranskaksi kemistien ja kete-insinöörien loistavaa historiaa, tuota on tullut luettua pikkuhiljaa. Fritz Haber saa tietysti ylistystä ammoniakkisynteesin keksimisestä ja sinunkin ruokkimisestasi, mutta sen jälkeen saa keppiä kun oli mukana kaasuttamassa liittoutuneita ensimmäisessä maailmansodassa. Ranskalaisilla selvästi jakautunut mielipide hänest. Lisäksi kirjasta muistaa että täällä Nancyssäkin on toiminut kovan luokan kemistejä ja muita tieteentekijöitä, Grignard ensimmäisenä mieleen tulevana esimerkkinä. Pitääpä lukea enemmänkin aiheeseen liittyviä kirjoja, syventää sekä historian osaamista että ranskanlukemista.

Täällä ENSIC:illä opiskelijoilla on näköjään pari vuotta ollut perinteenä koota kalenteri eri koulun opiskelijaryhmistä. Koska itsekkin tietysti olen ”latino”, niin ajattelin osallistua muiden kolmannen vuoden latino-opiskelijoiden kanssa samaan kuvaan kun sain asiasta tietää. Tietysti stereotyyppisellä latinomeiningillä kun yritti selvitellä että milloin me otetaan se meidän kuva, niin vastauksi sai aina ”emmätiiää”. Sitten kun muut saivat viimeisellä hetkellä tuon kuvan ottamisen järjestettyä niin piruparat unohtivat siitä mulle kertoa, joten valitettavasti jäin tästä projektista rannalle. Heh, toisaalta ehkä miellyttävämpi tuolta kalenteria on katsoa ilman että meikä on siellä virnistelemässä myös. Pitää hommata yksi noista kalentereista ja laittaa kotio tulemaan killalle, voitte sitten muutkin suomalaiset keteläiset katsoa miltä vastaavat opiskelijat täällä näyttävät.

Tässä on nyt pariin otteeseen tammikuun aikana alkanut palohälyytin huutamaan tuolla käytävässä, syystä en tiedä. Mitään ei vissiin ole sattunut, mutta ei nuo harjoituksiakaan ole olleet. Periaatteessa nuo portaat täällä on vain hätäuloskäyntejä, joten ulko-oven liiallinen availu saattaa vissiin aiheuttaa noita hälyytyksiä tai jotain. Voipahan nyt ainakin sitten hyvällä omallatunnolla mennä pihalle myös hissillä, sitä herkkua kun ei Skinnarilan kämpässä ollut.

Tässä on taas viime aikoina sisällä olevaa vihaista vihreää mietä harmittanut, osittain oma toiminta, kun ruoka-ainekset ovat päässeet pilaantumaan ja joutunut heittämään turhan paljon safkaa käyttämättömänä pois. Osa syy tästä on tietysti hyvin rajallinen pakastetila, sekä se että kauppojen yms aukioloajat ovat välillä mitä ovat, joten sinänsä helpommalla on päässyt kun kerralla kerännyt enemmän syötävää kaupasta mukaan, silläkin riskillä että osa ehtii pilaantua. Pitänee joka tapauksessa vielä uudelleen kalibroida tuota syömis- ja osatamiskäyttäytymistään.

Heh, sen skottikaverin kanssa kun jossain vaiheessa alettiin pärisemään, niin siirryttiin joko englannin tai ranskan puhumisesta ”franglais”:iin, eli englanniksi olevan puheen ja kirjoittamisen sekaan kylvetään vaihteleva määrä sanoja ranskaksi. Tuolla perseilyllä on toisaalta ihan psykologisesti positiivinen vaikutus, kun ranskan oppinen ja puhuminen tulee vieläkin miellyttävämmäksi. Näköjään me ei kuitenkaan olla yksin tämän kanssa, vaan tämä on joku ihan juttukin.

Un example of using franglais in media whn making plaques.
Un example of using franglais in media when making plaques. Vraiment amusing.

Tein tässä taas muutamia oppimis-ergnomisia innovaatioita. Raivasin esimerkiksi työpöydän yläpuoliselta hyllytä tilaa niin että nyt onnistuu tämä tietokoneen näpyttely myös seisaaltaan. Tätäkin artikkelia kun tässä taitaa tulla lähemmäs neljä tuntia askarreltua, niin alkaa tuossa muovituolissa istuminen tuntumaan ikävältä, joten onneksi nyt olen siirtynyt seisaallaan kirjoittamiseen. Lisäksi jälleen yhden liikkumis->oppimisartikkelin luettuani päätin että aina kun esim tuota duolingoa käytän kielten treenaamiseen, niin ravaan ympäri tätä 13 m^2 kämppäni saadakseni kognitiivisia supervoimia.

French addition to Jaloviina-mythos in Finland (at least among students).
A French addition to Jaloviina-mythos in Finland (at least among students).

Tänä viikonloppuna ei tullut viikonlopuviiniprojektia jatkettua normaaliin tapaan, mutta sen sijaan haluaisin tuoda teille esiin viimeisimmän hyvän löydön, nimittäin ranskalaisten ”version” jallusta. Tuo on konjakin ja viinin/rypälemehun sekoitus, ei kovin kallista ja maku on jepa. Tuosta kyseisestä pullosta en ehtinyt itse kuitenkaan kovin pitkälle nauttimaan, kun se oli eilen jo kerennyt kadota kavereiden suihin.

Vaikka tästä tulee nyt pitkä artikkeli taas, niin puhutaan nyt noista tunteista, siitä kun viime kerralla jo uhkailin.

Nyt kun on Suomesta ollut jo yli viisi kuukautta poissa yhtäsoittoa ja saman verran on vielä edessä, niin välillä on iskenyt semmoinen kunnon romantisoitu kaiho. Kyllähän täällä tietysti on netin kautta jatkuvasti suomea kuullut, ja muiden finskien kanssa välillä nähty, mutta ei se tietysti korvaa sitä Suomessa asumisen fiilistä. Niinpä nyt on selkeästi myös suomenkielisen musiikin kuuntelu lisääntynyt. Onneksi tässä on myös päässyt näistä suomalaista sielua regeneroivista jutuista nauttimaan, kuten saunasta, talvesta ja metsässä kävelemisestä. Mielenkiinnolla odottamaan mitkä on sitten paluun aikana fiilikset tämän suhteen, muuttuuko kaiho riemuksi… Joka tapauksessa tämä ulkomaillakin asuminen on miellyttävää, suosittelen kaikkia kokeilemaan, joilla on tähän mahdollisuus. Voisin myös hyvinkin kuvitella että diplomi-insinööri Kaukiainen (jr) tulee asumaan muutaman vuoden vähintään ulkomailla, kaihoilee sitten uudestaan.

Lisäksi tässä on, myös empatiakyky muiden maiden ihmisiä kohtaan kasvanut. Tämä tietysti on luonnollista aina kun on ulkkareiden kanssa tekemisissä. Käytännön esimerkkinä tältä seikkailulta voi ottaa vaikka kreikkalaiset. Ennen tänne tuloa ei juurikaan ollut ollut kosketuspintaa kreikkalaisiin, joten noita kriisiuutisia ja grexit-uhkaa seuraillessa koko tilanteeseen tuli aika pessimistisesti seurattua, itseppähän olivat suotaan kylväneet. Mutta nyt täällä kun on tullut kreikkalaisia vastaan, ovat olleet mukavaa porukkaa ja saa heillekin kasvot. Nyt enää ei pysty suhtautumaan noihin samalla tavalla ”teidän ratkaistava ongelma, ei minun”-tyylisesti, koska tietää että niillä on ihan käytännön vaikutuksia omiin kavereihinsa.

Lisäksi nyt itse ulkomaalaisena ollessa osaa ymmärtää myös Suomeen tulevia ulkkareita paremmin. Esimerkiksi sitä miten vaikeaa ja sitä kautta myös uuvuttavaa uuden kielen ja sitä kautta myös kulttuurin omaksuminen on. Ja myös sitä miten omasta taustakulttuuristaan haluaa myös uudessa asuinmaassaan säilyttää tiettyjä asioita oman identiteettinsä vuoksi. Mutta se on tietysti tässä myös todettava että paikallisen kultturin normit on hyväksyttävä. Näistä itselläni esimerkkinä se että täälläkin syön ainakin kämpillä aika suomalaistyylisesti edelleen, mutta olen kuitenkin hyväksynyt myls paikalliset toiminta-tavat, enkä kuivaa pyykkejäni enää parvekeella.

Lisäksi nyt olo tuntuu optimistisemmalta kuin missään vaiheessa täällä aikaisemmin. Tämä johtunee siitä että ranskalla pärjää nyt paremmin, ja kevään ohjelma on nyt jo etukäteen tiedossa, ja se näyttää koulun puolesta kevyemmältä kun mitä tähän mennessä. Myös nyt sosiaalisesti elämä tuntuu dynaamisemmilta.

Palataan asiaan taas parin viikon sisällä!

Osa 17 bis: Légion d’honneur d’Erasmus, osa 1

To make my blog more diverse, informative and multi-functional, I asked my dear Erasmus friends who left Nancy after the 1st semester, to write about their experiences. Hopefully they also find this article, so that they are able to profit from each of our stories and remember all of us [heart heart heart].

When I post this article, I haven’t yet got everybody’s texts, so please remember to check this article couple of times. There will be part 2 for the May/June departures.

I also declare that this kind of shameless profiting from friends’ experiences to be trademark intellectual copyright property of LeBlog under Skinnarilan Henki, so other ”lappeen Ranta”-based populistic exchange bloggers who wish to use this same format need to pay me royalties in fine beer when we all are back to Skinnarila.

I didn’t specify for my friends what or how they need to write exatly, so the text don’t follow any pattern. But now to the substance, please enjoy each others company!

 

”I don’t know how I could sum up the whole impression of the experience called Erasmus. I would like just encourage the rest of you, wannabe Erasmus students. If you have nothing better to do than: moving abroad, living as an independent adult, meeting loooots of different people and spending enjoyable time together, being settled down to a country where almost nobody speaks your mother language, travelling around Europe on a budget with a backpack, getting to know a different educational system than yours, and being unable of holding so many wonderful memories in your head, then go for it! ”

Faidra from Greece (although borders don’t matter)

 

”So my Erasmus in Nancy… That is no easy task to describe almost 5 months of your life that were so full of, basically, everything. One thing’s for sure: if you’re hesitating about whether to start Erasmus studies or not, you most certainly should do it. Maybe my story will help you decide whether to go the town I picked myself.

To start with, I study French philology, which means choosing this exact country seemed obvious to me, but that automatically implies that you should speak French a bit or at least you should be willing to learn it, because most of the classes will be in French. Actually, I made my choice of University of Lorraine because it had good overall ratings. If you want high quality studies, this will do for you, if you want the ocean and sunny beaches – not so well. Nevertheless, Nancy has a lot to offer, for example, its architecture and the proximity of most of the neighbouring countries. But let’s get back to studies. I’d say that most of the professors were highly qualified and enjoyed the teaching process, which evidently made the learning part a lot easier. Of course, there was also the minority of them who knew their thing, but didn’t know how to teach it efficiently. Furthermore, most of the courses I chose were CM or Cours Magistral where a lot of students sit in one big room and the professor explains the theory without giving any homework. On one hand, during the semester you have a lot more free time to do whatever you want, on the other hand, the stress during the exam time is a lot greater. To each his own. Overall, I’d say the University of Lorraine is worthy establishment with a good quality of studies and you’ll probably find most of the courses you need.

If we continue with the everyday life, as I come from Latvia, to me everything seemed more expensive than it should be, but you get used to it quickly. The bright side is that everything is really close and if you live near the centre, most of the places you’ll need to visit are within a 15 min walk. You have to make a choice between living in a university dormitory, which might be cheaper, or sharing a flat, which might get you cool flatmates. I chose the dormitory (Monbois, in particular) and although due to the really complicated bureaucracy (that’s France, get used to it) I received the cheapest room, it wasn’t all that horrible. Keep it clean, get to know your neighbours and you’ll do just fine (and you’ll pay almost nothing).

Then again, most of you want to know about the fun side of Erasmus and here I’ll repeat that Nancy has a lot to offer. Want some culture? Place Stanislas, art nouveau, theatre, opera, several museums and exhibition halls. Want a good meal? They even have a special gourmand street for it, not to mention the numerous restaurants in the city centre. Want to go out for a drink? MacCarthy and Love Boat are the epicentres of Erasmus nightlife in Nancy, but you might want to visit L’Appart, Le Chat Noir or Les Caves if you’re more of a dancer. Want to travel? Paris is an hour and a half away, Luxembourg, Germany, Belgium and then Switzerland and the Netherlands are at your doorstep. No doubt, the region of Lorraine in which the city is situated also has a lot to offer. You’ll always have new things to discover. What’s more, Nancy has a really great ESN team that organizes all kinds of events starting from cooking, visiting neighbouring cities to theme parties and if you have any problem at all, they’ll surely help you.

Well, that’s basically it. If you have any particular questions, you can find me on Facebook, or ask Antti or Google, whatever works for you. To conclude I’ll give you some stereotypes about France and Erasmus you might want to know about.

French people are arrogant and rude. During the entire 5 months I spent in France, everyone I met, French or not, was welcoming and ready to help. Smile and be patient, people are there for you.
They eat a lot of bread and cheese. No stereotype there, a meal without a baguette is not a meal for them. And their cheese section in the supermarkets is enormous. Pick Emmental if you’re not sure.
French ladies don’t shave. …. they do.
During my Erasmus studies I will party and drink more than usually. That’s highly probable, but only if you want it. There’s always the calm part of Erasmus students who enjoy living abroad and experiencing a new culture, and they’ll have just as much fun, just in a different way.
After I get home it will be extremely hard to catch up with my studies. To avoid that, check beforehand. Even if some city looks really tempting, but you get almost none of the courses you need, think twice before you leave your country. There will always be an option to have fun while making an academic progress.
I will get to know a lot of new people. That’s the best part of Erasmus studies, but it’s not that automatic. You really have to be open and willing to meet people in order to make those connections.
Erasmus will be the time of my life. It’s entirely up to you. One thing’s for sure: you’ll get to know yourself in ways you’ve never known before, because you’ll find yourself in totally new situations. And when you get back, I assure you, that’s going to be a more experienced version of yourself. So take the challenge, it’s worth it!

Elina from Latvia

 

joo

Osa 16: La rentrée à l’école

Täällä jälleen, uusi uljas 2016 nyt kunnolla käynnissä.

Summary: Research project: starting, tools, paperwork and slow progress. Test results. Normal activities like cafés and apéros des langues and Finlandings. Miror stuff like bike, library, englightenement about student restaurant. Some friends leaving and new ones arriving. Breaking bad and winter is coming. Voyage en Lorraine and party like it’s Medréville.

Aloitetaan koulujutuista, se on verrattaen yksiselitteinen juttu kaiken muun sekavan selittelyn seassa.

Tällä hetkellä täällä ENSIC:issä kolmannen vuoden opiskelijat, minä (tällä hetkellä) mukaanlukien ollaan aloitettu työskentelemään omissa tutkimusprojekteissamme (Projet de Recherche et Development, eli yleisesti siglenään mainittuna PRD). Tutkimuksen laajuus on 10 opintopistettä, ja se olisi tarkoitus suorittaa kahden kuukauden aikana. Omalla kohdallani teen töitä tuon eteen virallisesti nyt tammikuun, sitten alkavalle kevätlukukaudelle laitan projektin jälkilämmölle ja jatkan sitten taas ahkerasti kun kevätlukukausi on paketissa. Jokainen vaikuttaa tekevän sinänsä itsenäistä tutkimusta, joskin osa aiheista on sidottuna laajempiin tutkimusprojekteihin. Esimerkiksi itse tutkin pyörivää suodatusta (mekaanissa erotusmenetelmissä LUT:issa tuota taidettiin crossflow suodatukseksi kutsua), teen omaa tutkimustani yksi, mutta samaan laajempaan tutkimusaiheeseen on jo muutamia muitakin opiskelijatutkimuksia tehty (eri Nancyn insinöörikouluissa) ja tällä hetkellä kaksi paikallista ENSEM:in (kote/ente/säte(?)) opiskelijaa tutkii sama aihetta hieman eri suunnasta. Sinänsä tämä tutkimusprojekti tuntuu vähän kuin kandin tekemiseltä uudestaan, joskin rakenteellista tukea ja vaatimuksia on vähemmän ja aihe on selvästi monimutkaisempi.

Olin jo tavannut tuota projektiani ohjaavaa professoria pariin kertaan jo syksyn puolella, jolloin hän antoi minulle ainakin yleisen kuvan siitä mitä tässä tutkimuksessa olen tutkimassa, joskin hienommat matematiikat eivät jääneet mieleen. Lomien aikana lueskelin läpi tuon yhden aiemman meidän koulussamme tehdy tutkimusraportin samasta aiheesta, joskin osa kaavoista oli sotkeutunut joko tietokoneiden eri kielien tai teksitohjelmistoversioiden vuoksi, joten kovin syvästi tuota ei tullut opeteltua. Onneksi myöskään heti 4.1 ei tarvinnut tutkimuksen kimppuun rynnätä kun koulunkäynti virallisesti jatkui tämän vuoden puolella, vaan sain kirjoitella teille tuon viime artikkelin.

Interesting bureaucracy photos for interesting bureacracy text.
Interesting bureaucracy photos for interesting bureacracy text.

Tiistaina 5.1 aloitin varsinaisesti projektin hoitamisen kun menin aamulla hakemaan labran sihteeriltä tms kaikkia tarvittavia lappuja mitä pitää työskentelyä varten täyttää. Jouduin sitä tehdessäni kipaisemaan kv-toimistolta kopioita omista papereistani, joita piti tuonne viedä. Loppuun lyötiin vielä uusi nivaska täytettäviä lomakkeita ja tietolappuja, sinänsä perusasiaa missä tahansa laboratoriossa työskentelemään aloittaessa. Nyt olen saanut toivottavasti kaikkiin lappuihin laitettua kaikki tarvittavat tiedot ja allekirjoitukset, joten pitää ensi maanantaina muistaa käydä viemässä paperit sihteerille. Lisäksi tällä viikolla keskiviikkona aamusta oli laboratorion yhteinen turvallisuusluento, sekin sinänsä ihan normaali käytäntö missä tahansa. Tuolla huomasi kuitenkin että ENSIC:in labroissa näyttäisi tällä hetkellä olevan myös joitain ulkkariopiskelijoita, jotka eivät muuten täällä kouluaan käy.

5.1 Ehdin myös iltapäivästä pitää lyhyen neuvottelun tuon ohjaajani kanssa. Pitkään ja järjestelmällisesti ei kuitenkaan ehditty keskustelemaan, koska hän taitaa olla aika kiireinen täti (ainakin 6-PRD opiskelijaa ENSIC:illä, ainakin ne pari kotelaista toisella koululla, luentoja ja oletettavasti myös jonkinlainen perhekin). Sain kuitenkin lisälukemiseksi pari muutakin saman tutkimusken raporttia ja myöhemmin hieman hankalasti hahmoitettavat kaavakokoelman yhtälöiden yksiköttömyys muunnoksista. Niitä olen nyt toistaiseksi (pakko myöntää aika laiskasti) tutkinut aiheeseen syventymiseksi.

Viime viikon keskiviikkona lähdin myös proffan kyydissä käymään Braboisin kampuksella, jossa sijaitsee muutama Nancyn insinöörikouluista, kun hänellä oli tapaamiset ison projektin ensemiläisten opiskelijoiden kanssa. Toinen pojista ei päässyt paikalle, mutta oli sinänsä mielenkiintoista nähdä muitakin samassa laajemmassa projektissa olijoita, vaikka muuten tuosta reissusta ei pahemmin jäänyt mitään käteen.

The new f(r)iend..?
The new f(r)iend..?

Tällä viikolla projekti eteni kun ohjaaja käski asentamaan Wolframin Mathematica-nimisen symbolisen laskentaohjelman, jolla on tarkoitus työskennellä myös. Ohjelman latasin omalle läppärilleni, ja nyt on tarkoitus tutustua ohjelmaan ja opetella tulkitsemaan aiempien projektien Mathematica-koodeja ja myöhemmin käyttää ohjelmaa itse laskennassa. Alkuun olin hieman varautunut uusien ohjelmien opettelusta, mutta kyllä tuo oikeastaan on vaikuttanut ihan mielenkiintoiselta ja kätevältä nyt kun siihen on tutustunut. Osittain toimintalogiikka vastaa Matlabia, mutta on toiminnassa myös eroakin. Mutta toisaalta positiivinen asia on että kun tuotakin oppii käyttämään niin samalla omasta Matlabistakin tulee sujuvampaa.

Our research office.
Our research office.

Tuon tietyn proffan ohjauksessa toimiessani minulle on annettu koululta myös oma työpöytä ja -kone tuolta E-rakennuksen kulmasta löytyvän labran yläkerran toimistosta. Ihan heti en sopivaa paikkaa saannut valittua kun ensimmäinen kone oli täynnä haittaohjelmia, kun sitä olin valitsemassa, onneksi oli kuitnekin vaihtoehtoja. Samassa paikkaa on muitakin kolmannen vuoden opiskelijoita omien projektiensa kimpussa, sekä yksi espanjalainen tohtoriopiskelija. Joinan päivinä kun olen tuolla ollu tekemässä jotain, ovat muut siellä töitään tekevät myös ajoittain osoittautuneet hanakoiksi kahvilla kävijöiksi, sinänsä outoa että suomalaisena en ole tuohon lähtenyt innoissani mukaan.

Näistä parista ekasta viikosta tämän tutkimusprojektin kanssa on tullut vähän sama fiilis kun viime keväänä kandityötä tehdessä. Itse kun olen kovasti altis aiheesta herpaantumiselle ja kaikkien muiden pikkuasioiden hoitamiselle että toistaiseksi tuon projektin kanssa on menty aika hitaasti eteenpäin. Vaikka koskaan ei kannata sanoa että ei koskaan, niin uskallan silti esittää epäilyksen että tuleva diplomi-insinööri Kaukiainen (jr.) siitä muuttuisi vielä herra tekniikan tohtori Kaukiaiseksi. Ellei seuraavan kahden vuoden aikana tapahdu jotain merkittävää henkistä kasvamista ja akateemisen itsekurin kasvamista. Tällä saavutustahdilla näyttää myös siltä että tätä projektia pitää tehdä ja tutkia myös tuon kevätlukukauden aikana.

Koululla on ilmoitustaululle tullut nyt tuloset suurimmasta osasta syksyn kursseista, vielä tuo dynaaminen optimointi uupuu, mutta odottaisin senkin menevän läpi. Yleisesti olen positiivisesti yllättynyt saamistani hyvistä numeroista. Luulin jopa hetken saaneeni biojalostamoista parhaan tuloksen (16.8/20), kunnes huomasin että yksi ranskalainen oli saanut 0.1 paremman tuloksen, perhana. Sen verran sain myös selville että niiden kurssien, jotka eivät tämän hetkisillä tuloksilla olisi menossa läpi uusintatentit järjestetään vasta helmikuun puolella. Joten nyt voi rauhassa keskittyä tutkimukseen ja ilakoida exergia-analyysiä sitten myöhemmin.

Jälleen kerran tuli ärsyttävästi esiin se etten ole vaihtarina noilla vuosikurssien maililistoilla. Tällä viikolla kun piti hoitaa ilmoittautuminen kevätlukukauden valinnaiselle kurssille ja vaihtoehdoista olisi myös järjestetty tiedotustilaisuus tiistaina. Koska postit eivät kuitenkaan kulje, niin sain kaikeista tästä luettua vasta torstaina opiskelijoiden Facebook-ryhmästä. Kävin asiasta kysymästä kv-tädeiltä, he ohjasivat sitten asiaa hoitavan opettajan luokse, joka onneksi nopeasti myös ohjeisti miten ilmoittautuminen hoidetaan ARCHE:ssa ja vastasi aiheeseen liittyviin kysymyksiin maililla. Nyt on onneksi homma hoidossa, mutta nakertaa joka tapauksessa taas kun tieto ei kulje. Muistakaa siis hommata joku tutkintoa opiskeleva, joka teille sitä tietoa välittää. Lisäksi hieman hämmentävää on että tuota jätteidenkäsittely kurssia, minkä laitoin ensisijaiseksi learning agreementtini mukaan, ei esiintynyt missään kurssioppaissa, mutta onneksi vaihtoehto ja sen informaation löytyivät valintaa tehdessä.

Prepare to laugh at the youngest...
Prepare to laugh at the youngest…

Viime viikolla tuli käytyä taas ENSIC:in café des languesissa kun kuun alkuun oli taas englanniksi, satuin olemaan ainoa opiskelija tällä kertaa. Yksi usein tuolla käyvä tutkija toi tällä kertaa luettavaksi Le Monden aikakausilehden, jossa kerrottiin suomalaisten tyypillisestä seikkailusta Itämeren risteilyillä. Heh, juttu oli ihan hyvin kirjoitettu, ja kuvasi sopivan inhorealisesti meitä. Lisäksi yksi paikalle tulleista opettajista toi galette des rois kakun, jollaisia ranskalaiset näyttävät tässä tammikuun aikana tykkäävän syödä.

Long live le roi.
Long live le roi.

Kakkuun on jemmattu manteli tai vastaava kiinteä objekti (meidän tapauksessa Mikki Hiiri), ja objektin löytäjä saa päähänsä mukana tulleen (Mikki Hiiri) kruunun. Perinteen mukaan palojen arvonta suoritetaan niin että nuorin osallistuja menee pöydän alle ja huutelee sieltä nimiä, joilla kakkupalat arvotaan. Ja koska olin ainoa opiskelija, jouduin sinne pöydän alle sitten kuin säteläinen ryömimään, samalla kun maikat siellä minulle naureskelivat. Arvontani perusteella kruunu meni sitten sille tutkija-ukolle, ihan mielenkiintoinen perinne kun yliopistossakin jaksetaan tuota leikkiä.

Kasataan seuraavaksi kaikkia sekalaisia juttuja mitä tässä on taas kahteen viikkoon mahtunut.

Friends new bike, though not as good as my PW.
Friends new bike, though not as good as my PW.

Jälleen pääsen kertomaan rakkaasta pyörästäni. Jossaan vaiheessa kun olen sen verran kovaa ajanut kanttikiveen, että olen takarenkaaseen saanut jonkin lommon, joka aiheutti hankausta ja ärsytystä, joten päätin sitä lähteä pajalle korjaamaan, ajattelin että tuo olisi ollut maksimissaan vajaan tunnin homma. Lommon tasoituksen jälkeen takapyörä ei kuitenaan mennyt paikalleen, joten seuraavaksi asiantuntijat epäilivät että pyörän sisällä on jotain vikaa, joten pyörä akseli tuli sitten avattua. Laakeri ja muut olivat kuitenkin kunnossa, ja koko homman päätteeksi huomattiinkin että syy oli ollut siinä että itse pyörän metalliosat, minne takapyörä kiinnitettiin, olivat vääntyneet, joten ne jouduttiinkin vielä korjaamaan.

Purging of pines to streets, witnessed while cyckling.
Purging of spruces to streets, January phenomenon.

Kaiken tuon jälkeen kun aloin taas pläräämään vaihteita, suostuin lopulta suostutteluun ja euron hinnalla vaihdoin itse vaihteiston ”uuteen” paremmin toimivaan. Kaiken tuon seurauksena tunnin keikka venyi melkein koko päiväksi ja mustille käsilleni naurettiin esim. ESN:nän toimistolla. Samaan aikaan tuo albaanikaverini oli käynyt itselleen hankkimassa oman pyörän, 150 eurolla saa täältä alennuksissa näköjään ihan pätevän maasto-tsygän. Koska hänen pyörällään oli jotain arvoakin ja omallani ei, lainasin hänelle viikonlopuksi pyörävaraston avainta siihen asti että tällä viikolla sai haettua omansa ja pyörä pysyy jatkossa tallessa..

Also the libraries show that the French are quite into comics.
Also the libraries show that the French are quite into comics.

Sain tässä viime aikoina tuolta albaani-kamultani uutettua myös sekalaista informaatiota Nancyyn liittyen, hän kun täällä on kuitenkin ollut vuoden pidempään. Esimerkiksi itse olin elänyt siinä harhassa että tuon Place Carnoitilla olevan opiskelijaruokalan toinen puoli olisi kalliimpi brasserie, mutta väärinkäsitys korjattiin ja se onkin samanlainen kuin se puoli jolla olen aina tähän asti käynyt. Hyvä tietää sinänsä, ettei joudu melkein joka päivä syömään ranskiksia ruuakseen.

Nice that there is books about Finnish, but now I also have reason to go back to correct them from labelling mistakes...
Nice that there is books about Finnish, but now I also have reason to go back (to correct them for labelling mistakes)…

Toinen juttu mitä hän minulle sai näytettyä oli tuossa meidän lähinurkilla oleva mediateque, joka käytännössä vastaa kunnallista kirjastoa Suomessa. Se oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen paikka, esimerkiksi musiikkitarjonnalta, tai vaihtoehtoisena työskentely paikkana kun pitäisi kouluhommia tehdä viikonloppuna. Tuolta kirjastosta oli myös ihan hyvät näkymät kaupungille ja meidän residenssin suuntaan. Lisäksi tuolta skotilta tuli kuultua että hän oli osallistunut tuohon ENSIC:in tuutorinti/kummisetä systeemi. Tuota kun ajattelee, niin olisi varmaan ollut itsellekin ihan hyödyllistä lähteä tuohon mukaan, olisi varmasti nopeuttanut tuota omaa integroitumista. Kannattaa siis teidänkin pitää tuo mielessä, jos haluatte dual-wildata paikallisia tuutoreita. Skotin kanssa myös tuolla Les Artistesissa kaljoitellessa onnistuttiin löytämään paikallinen, lehmänmakuin olut, ”se on jännä”.

Oldies and newbies at same time in CDL.
Oldies and newbies at same time in CDL.

Nyt kun vuosi on jatkunut normaalisti, on tullut taas käytyä noissa perustapahtumissa, kuten tällä viikolla ENS:n apéro des languesissa ja Mac Carthyn CDL:ssä. Ihan kiva oli taas lomien jälkeen nähdä vanhoja kamujaan ja tavata taas uusiakin ihmisiä. Nyt alkaa myös ensimmäinen lukukausi olemaan yleisesti lopuillaan täällä Nancyssä, mikä tarkoittaa sitä että osa meistä vaihtareista on lähdössä kotia kohti, joten jolleen piti/pitää jo alkaa hyvästejä jättämään.

Re-chouffement. Too bad that none other like my absurd joke attemts...
Re-chouffement. Too bad that none other will get my absurd joke attempts…

Onneksi kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää synkkyyttä, sillä noissa tapahtumissa on alkanut näkymään jo kevätlukukaudelle tulevia Erasmuksia ja muita opiskelijoita. Café des languesiin oli ainakin tällä kertaa saatu taas ihan hyvä tungos kun vanhat ja uudetkin olivat löytäneet paikalle samaan aikaan. Lisäksi tällä viikolla järkättiin taas suomalaisten kokoontuminen, osa meistä kun on lähdössä Nancystä lähi aikoina. Oli ihan hyvä kuulla ihmisiltä suoraan minkälaista se elämä siellä Suomessa nykyään on. Saapa nähdä löytyykö nyt uusista ulkkareista lisää finskejä.

Joku saattaa muistaa sen ainakin omasta mielestäni breakingbadimäisen kuvan sieltä loppusyksyn ilmastoseikkailusta. Tällä viikolla kaverini Waltteri Walkoinen otti yhteyttä ja ilmoitti että nyt oli aika lähteä ajamaan vanhalla autolla maaseudulle, koska pitää kokkailla. Jätetään tarinan paisuttelu ja rikossarja vitsit sen emmälti sikseen. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista nähdä sekä Nancyä ympäröivää maaseutua että sitä miten vanhoille ihmisille on täällä järjestetty asuminen.

If Citroën works for 30 years, why change?
If Citroën works for 30 years, why change?
"We need to cook..."
”We need to cook…”
La campagne
La campagne
Snow finally, first time ever for some pals here.
Snow finally, first time ever for some pals here.

Tässä kohdassa voidaan siirtyä säähän ja sen vaikutuksiin. Vaikka olen epäillyt että täällä ollaan juututtu perma-syksyyn niin kyllä nuo vuodenajat näyttävät täälläkin muuttuvan. Perjantaina päästiin viimeinen alkutalveen, kun iltapäivällä alkoi tulla lunta kun pyörällä oli polkemassa. Koska itselläni on hanskojen kanssa ollut yleensä hieman huono tuuri, ohjasivat olosuhteet käymään etsimään hieman sormikkaita tukevampia tuolta keskustan kauppakeskuksesta. Samalla huomasin että siellä olikin alennusmyynnit käynnissä, ja yhdestä kaupasta sattui löytymään ihan tyylikkään oloinen ranskalaiseen talveen soveltuva takki halvalla.

White makes this city look bit nicer.
White makes this city looks bit nicer.

Ranskalainen (asenne)ilmasto on saanut minut muuttumaan tuolta thug päädystä (kuluneet kengät ja toinen huppari päällä) kohti haut couture päätyä (italialaiset kengät ja ranskis takki), tätä en osannut itsekkään lähtiessä välttämättä odottaa. Eilen talvi eteni näköjään keskivaiheeseensa kun lumi näytti pysyvän maassa, ja sitä tuli lisääkin (myöhemmin tuosta lisää). Tänään tunnuttiin olevan kevättalvessa, kun pihalla paistoi aurinko ja pakkasta oli kivat pari astetta. Tuolta  tuo kevätkin näyttäisi piakkoin tulevan, kun viikon päästä näyttää lämpötila juuttuvan jälleen plussan puolelle ympäri vuorokautta.

History re-enactment with snowballs.
History re-enactment with snowballs.

Nyt lauantaina ESN järkkäsi tuon Voyage en Lorraine reissun, mikä valitettavasti alunperin jouduttiin perumaan marraskuussa. Itse en ollut hakenut rahojani takaisin, joten onneksi opiskelijatasolla systeemit ovat joustavampia, ja pääsin samalla maksulla lähtemään seikkailuun. Aamulla heräisin hieman jännittyneenä, sillä tuon alkupäisen reissun peruuntuminen oli turhauttavaa, ja jos nyt olisi hiton huonolla tuurilla käynyt samalla tavalla olisi pelihousut revennyt. Onneksi ainakin Ranskassa oli rauha maassa, joten liikkelle päästiin normaalisti. Tuonne reissulle oli löytänyt myös useampia uusia vaihtareita, mikä oli ihan kiva. Bussilla lähdettiin ajamaan kohti Verdunia. Ja koska ollaan Ranskassa, niin excuilla juodaan tietysti heti aamusta viiniä, onneksi muutkin tulivat auttamaan tuon mukana olleen pullon kanssa. Meidän bussikuski toi mieleen vähän oman fuksikursion, tätäkään kuskia eivät normaalit liikenteen käytännöt tai rajausköydet estäneet.

Wine on excursion? Like Finnish expression asks, "uhka vai mahdollisuus?"
Wine on excursion? Like Finnish expression asks, ”uhka vai mahdollisuus?”
Monument for the fallen at Verdun battlefield.
Monument for the fallen at Verdun battlefield.

Verdunissa käytiin ensin katsastamassa yhtä ensimmäisen maailman sodan linnoitteella ja sen jälkeen kaatuneiden sotilaisten muistomerkillä. Koska oltiin turistisesongin ulkopuolla, oletusten mukaan moneenkaan paikkaan ei päästäisi sisään. Sattumalta tuon kaatuneiden muistomerkkimonumentaalin johtaja sattui tulemaan paikalle ja päästi meidät sisälle tuonne rakennukseen, ja kertoi tietoja paikasta ja sen historiasta. Tuolta lähdettiin ensin bussilla ajelemaan ympäri Verdunin keskustaa, ennen kuin päästiin syömään.

Endless dead for no good reason...
Endless dead for no good reason…

Bussissa ajellessa lähti käyntiin frère Jacques laulusessio eri kielillä. Jotkin ensimmäisenä suolatut kansallisuudet eivät kuitenkaan olleet alkuun kovin innokkaita laulamaan, joten loppu bussi säästyi ”Jaakko kulta” / ”Lapin kulta kaanon” karaokelta. Tuolla lounasravintolassa oli tarjolla ruokia paikalliseen tapaan valmistettuna. Vaikka ruoka ei mitään grand cuisinea ollut, saipahan ainakin riittävästi ruokaa kun muidenkin lautaselta söi, heh. Iltapäivällä käytiin katsomassa vielä paikallisessa rauhankeskuksessa, mikä osoittautui kuitenkin käytönnössä perus WW1 museoksi.

Food en Lorraine.
Food en Lorraine.

Tuo oli sinänsä kuitenkin myös mielenkiintoinen paikka ja siellä oppi uutta, sillä täällä Euroopassa osataan myös miettiä myös muitakin sotia, Suomessa kun ollaan juututtu vain toiseen maailman sotaan… Museon jälkeen oli vielä hetki aikaa liikkua kaupungilla, joten lähdin itseseni vielä hetkeksi harhailemaan. Siinä vaiheessa kun piti lähteä bussillepäin, jostain pamahti kunnon raekuuro ja sen jälkeen lumimyräkkä. Sinänsä tuo ei kävellessä päivää pilannut kun jalan oli liikkellä. Bussimatka takaisin venyi kuitenkin tunnilla pidemmäksi, kun lähtökohtaisestikaan ei voinut normaalia vauhtia ajaa. Osa tiellä olevista henkilöautoista tyytyi ilmeisesti kesärenkaillaan ajamaan polkupyörä vauhtia, mutta meidän bussikuskimme ei kuitenkaan semmoiseen lähtenyt mukaan, vaan pienimmästäkin välistä mentiin ohi.

"I can't count the defeats anymore". No war should be necessary in the end, but this sums up WW1 quite well in my opinion, the most pointless bloodshed.
”I can’t count the defeats anymore”. No war should be necessary in the end, but this sums up WW1 quite well in my opinion, the most pointless bloodshed.

Tästä johtuen itseäni ainakin hetkittäin jännitti että näinköhän kaikki tiellä liikkujat tulevat selviämään ehjänä perille, tämä kyseinen automatka ei juuri tunteitani paikallista liikennettä kohtaan muuttanut parempaan suuntaan. Lopulta päästiin kuitenkin yhdessä kappaleessa ja suoralla pellillä takaisin Nancyyn.

 

Snow doesn't usually improve traffic even in Finland, and even less so here...
Snow doesn’t usually improve traffic even in Finland, and even less so here…

Tässä viime viikkoina on nyt molempina lauantaina tullut päädyttyä tuonne Medrévillen residenssiin 9 m^2 huone-crazy-partyihin. Sinänsä ihan mielenkiintoista tuollakin käydä katsomassa erilaisia asuntoja. Osaa myös arvostaa omasta kämpästä löytyvää vessaa ja keittiötä (jos ovat sotkuisia niin ei tarvitse syytellä muita). Ja jos tommoiseen kämppään pystyy laittamaan vajaan 10 ihmistä vielä mukavasti, niin pitänee koittaa sitten 20 hengen grillibileitä omassa massiivisessa kämpässä sitten täällä asumisen lopuilla. Semmoisen havainnon olen myös tehnyt että kun edellisenä iltana on juonut teräviä oluen sijasta, niin on myös hieman viitseliäämpi ja aikaansaavampi aamusta.

Tässä ehkä tarpeeksi puhetta tälle kertaa. Jätetään miehekäs tunteista puhuminen seuraavaan raporttiin, heh.

Nyt eletään kuitenkin mielenkiintoisia aikoja ja ollaan uuden tuntemattoman äärellä. Osa kavereista lähtee, minä jään ja uusia ihmisiä ja kaikenlaisia mahdollisuuksia tulee lisää. Nyt tehdään vielä pari viikkoa tutkimusta, mutta tuosta häämöttävästä kevätlukukaudesta ei juurikaan ole tietoa miten se tulee menemään. Laskelmoivaa ihmistä se tietysti stressaa, mutta ehkä sen kanssa oppii elämään. Vaikka vielä ei olla puolessa matkassa niin joulun kaarteesta on päästy ja Suomikin alkaa häämöttämään kevään suoran päässä.

Au revoir à tous.

Osa 15: Yli merien ja halki vuorien

Heipä hei.

LeTeekkari on taas palannut lomien jälkeen Nancyyn taas opiskelemaan tarmokkaasti.

Summary: Holiday travels: Torino, Genova, Bologna, Padova, Venezia, Innsbruck, München, Stuttgart, Karlsruhe & Strasbourg. Bus, Interrail, Blablacar. Thanks for all my hosts and friends along the way.

Nonii, loputkin lomat on hoidettu. Kirjoitetaan nyt niistäkin jotain.

Joulun olin täällä Raskassa salaisen ranskalaisperheeni luona. Oleskelun aikana onnistuin näkemään nancyläisiä vaihtarikavereitakin, jotka myös sattuivat seikkailemaan samassa osassa Ranskaa.

26.12 Hyppäsin Flixbussiin, joka vei minut rajan yli Torinoon, (w)interrailini lähtöpisteeseen. Matkan seuraavia pääasemapisteitä olivat Alessandria(n lähistö), Venetsia, Innsbruck ja München, välietappeja Genova, Bologna, Padova, Stuttgart ja Karlsruhe. Ranskan puolelle palasin eilen iltapäivästä Strasbourgiin.

Koska en jaksa kirjoittaa 33 000 sanaa, laitan blogiin 33 kappaletta kuvia matkanvarrelta, 1 – 4 per paikka. Samalla pääsen testaamaan blogialusta normaalista poikkeavaa artikkelipohjaa.

Torino 2: Park statues
Torino 2: Park statues
Torino 1: River Po in the morning.
Torino 1: River Po in the morning.

 

Torino 3: Old-timers playing cards in park
Torino 3: Old-timers playing cards in park
Piamonte sunset
Piamonte sunset
Genova 1: Italian breakfast with friends
Genova 1: Italian breakfast with friends
Unbeliavable fog in Italian countryside.
Unbeliavable fog in Italian countryside.
Torino 3: Ethnic streets
Genova 3: Ethnic streets
Torino 2: Marina
Genova 2: Marina
Genova 4: In all the cities I had great luck with weather, just sun shine (bar München, but that seemed to suit that city).
Genova 4: In all the cities I had great luck with weather, just sun shine (bar München, but that seemed to suit that city).
Bologna 2: Not just here, but these arched walkways are really typically Italian.
Bologna 2: Not just here, but these arched walkways are really typically Italian.
Bologna 1: Stairs to a park
Bologna 1: Stairs to a park
Bologna 3: Some square
Bologna 3: Some square
Padova 2: University campus
Padova 2: University campus
Padova 1: Park and the city
Padova 1: Park and the city
Padova 3: Old reactor in chemical engineering school yard.
Padova 3: Old reactor in chemical engineering school yard.
Venezia 2: the best wall painting/graffiti of the trip.
Venezia 2: the best wall painting/graffiti of the trip.
(Basic) Venezia 1: Canals and other tourists.
(Basic) Venezia 1: Canals and other tourists.
(Basic) Venezia 3: Masquarade store.
(Basic) Venezia 3: Masquarade store.
Innsbruck 2: NYE on the mountains, view to the city.
Innsbruck 2: NYE on the mountains, view to the city.
Innsbruck 1: River Inn by evening.
Innsbruck 1: River Inn by evening.
Innsbruck 3: Interest for local history.
Innsbruck 3: Interest for local history.
Innsbruck 4: Planes fly quite low on the city.
Innsbruck 4: Planes fly quite low over the city.
München 1: Iceskating
München 1: Iceskating
München 3: City from church tower.
München 3: City from church tower.
München 2: English gardens. Planned to stay for 10 min, stayed for over an hour.
München 2: English gardens. Planned to stay for 10 min, stayed for over an hour.
München 4: BMW factory and exposition.
München 4: BMW factory and exposition.
Stuttgart 2: Drunk statues
Stuttgart 2: Drunk statues
Stuttgart 1: Campus and statues.
Stuttgart 1: Campus and statues.
Karlsruhe: Didn't have much more time than to see humans behinf fence watching animals behind fence.
Karlsruhe: Didn’t have much more time than to see humans behinf fence watching animals behind fence.
Strasbourg 1: EU Parliment
Strasbourg 1: EU Parliment
Crossing back to France.
Crossing back to France.
Strasbourg in the evening (again).
Strasbourg in the evening (again).
Strasbourg 2: EU Palace (in dark it seems that there is some sinister EU empire)...
Strasbourg 2: EU Palace (in dark it seems that there is some sinister EU empire)…

 

 

Taking selfie by digital camera seldtimer, so early 2000's
Taking selfie by digital camera selftimer, so early 2000’s

Ja koska kukaan ei kuitenkaan usko että olisin ollut kapinallinen nykyisiä trendejä kohtaan, yllä on teille kiintiö-selfie tyhjältä Venetsialaiselta kadulta.

Muutamia huomioita matkan varrelta

  • Couchsurffatessa isoimmista kaupungeista tuntuu löytävän majoittajan huomattavasti helpommin kun laittaa pyynnön kyseisen paikan ”last minute requests” tms ryhmään avoimen pyynnön tai suoraan kyselyn sijaan.
  • Reilatessa tuo nykyinen aikataulusovellus on todella kätevä.
  • Matkan varrella myös tajusin että tuon sovelluksen punaisella merkatut reitit eivät välttämättä tarvitse paikkavarausta, jos siihen ei ole erikseen sitä merkattu.
  • Matkan alku oli hieman via dolorosa kun ennen bussin lähtöä ilmoitettiin että motarilla on kolmen tunnin ruuhka. Onneksi tuo ei lopulta paljoa myöhästyttänyt. Yleisesti tuo bussi näyttää olevan näppärä ja halpa tapa liikkua täällä Euroopassa.
  • Junat olivat sinänsä ajallaan. Italiassa oli yksi 5 min ja yksi 15 min myöhästyminen. Junien kohtalaisen hyvä toiminta ihmetytti italialaisia itseään.
  • Ranskaan tuli palattua hieman varkain, kun en ollut varma saako interrail lipulla ylittää rajaa siihen maahan missä asuu. Mutta koska vikassa paikallisjunassa ei henkilökuntaa tms näkynyt ja olen pieni ja huomaamaton, piilottelin kyydissä Strasbourgin asemalle saakka.
  • Blablacarilla pääsi kivasti kotiovelle asti, lähtöpaikan löytämisessä kesti hetki kun kuski ei sitä ollut aivan selkeästi ilmoittanut.
  • Reissun kohokohta oli hyvänä yllätyksenä tullut sauna TJ:n nollaus Saksassa viimeisenä iltana ennen kotiinpaluuta.
  • Jos haluat monen muun matkailijan tapaan vierailla Venetsian San Marco aukiolla ja seurata kanssaturistien kikkailua, se onnistuu kätevästi nyt täältä.
  • Edit 6.1: Matkoihin kului karkeasti reilu 200 €, syömiseen, juomiseen, tekemisiin ja härweleihin kului vajaa 100 €.
  • Edit 6.1: Osallistuin myös ensimmäistä kertaa ”italialaiselle bisnesillalliselle”, ensikertalaisena aloitin pöytää tasoittavasta kätyrin roolista.
  • Jouluna tuli puhuttua ja kuunneltua niin paljon ranskaa että oli ihan kiva pitää taukoa viikon ajan. Kuitenkin reissun loppupuolella alkoi taas olla perverssi halu päästä puhumaan taas en français. Nyt keväällä ajattelin myös kostaa ranskalle (kieli) ja oppia puhumaan sitä kunnolla sujuvasti.

Kokonaisuutena tuo reissu oli 5/5, kannatti lähteä, vaikka ennen lähtöä tuntui siltä että olisi halunnut vaan käpertyä johonkin koloon ja lojua koko loman.

Nyt pitäisi alkaa tammikuun ajan askarrella tuota tutkimusprojektia. Tänään onneksi ei ollut vielä ohjaaja paikalla, joten ehdin hoitaa muita asioita, esim. kirjoittaa tämän jutun.

Tästä se lähtee taas.

Au revoir