Coucou jälleen!

Nyt on suomalaiskreikkalaisinvoimin käyty tutkimassa Etelä-Ranskaan, ja siitähän riittää taas juttuja.

Summary: Trip to Southern France: 12h at bus to Marseille. Hostel after long time. Cliffs and beach of Marseille. Toulouse, campuses and attractions. Bordeaux, wine tasting, old and new friends. Paris one day run-trough. Sickness, redoing exams and secondhand store in Nancy.

Jokaisen isomman reissun lopussa tulee aina tunne tai fiilis että ”Ei hitto, milloin uudestaa?” Niinpä idea itselle pääpiirteittäin tuntemattoman Etelä-Ranskan tutkimusmatka alkoi hahmoittua jo tuossa interrailin loppumetreillä. Tälle reissulle koitin saada myös vähän vaihtelua, ja etsiä muita ihmisiä matkustamaan samaan ryhmään enemmän tai vähemmän samaan suuntaan. Isommalla porukalla liikkuminen tietysti tarkoittaisi myös couchsurfingin sijasta hostellissa tai vastaavassa majoittumista. Niinpä aloin asiasta huutelemaan tuolla Nancyn Erasmus FB-ryhmässä heti kun sain selvitettyä lomaviikon tarkat speksit. Mitään valtavaa kiinnostusta tuo ei ihmisissä herättänyt, mutta luomaani keskusteluryhmään liittyi kuitenkin joitakin henkilöitä. Siitäkään ei kuitenkaan juuri menestystä tullut, sillä muut olivat turhan vaisuja ryhmässä esittämään mielipiteitään. Ne, jotka esittivät, suhtautuivat hieman penseästi omaan kieltämättä kunnianhimoiseen suunnitelmaan (Nancy – Marseille – Toulouse – Bordeaux – Pariisi – Nancy reilussa viikossa) ja heidän vastaehdotuksensa oli itselleni taas liian vaisu näin pitkän loman suhteen. Niinpä lopulta porukka jakaantui kahteen eri reissuun. Itse ehdin jo alkaa tekemään suunnitelmia sillä silmällä että tämäkin reissu mennään soolona, mutta sitten selvisi, että Laura lähtee mun reitille mukaan, ja kaksi uusista kreikkalaisista tulee Toulousiin ja Bordooseen samoiksi päiviksi. Tässä yhteydessä ryhmällä viitataan meihin suomalaisiin ja joukkueella koko porukkaan. Vanhaa joukkueenjohtajaa ilahdutti että, osastojen liikkuminen saatiin toteutettu hajautetusti, mikä helpotti logistiikkaa ja huoltoa.

Lauantaina 13.2 reissu starttasi raikkaana klo 8 Nancystä Lyoniin, jossa tunnin vaihdosta sitten bussi Marseilleen. Koska tuo tuo Isilinesin bussi lähtee Braboisista, eli kaupunkialueen eteläosista, piti sinne mennä julkisilla, mikä taas tarkoitti ajoissa heräämistä ja liikkelle lähtöä. Reissusta tuli kuitenkin heti 20 senttiä kalliimpi kun tulin bussipysäkille hieman myöhässä ja jouduin ostamaan lipun bussista. Laura oli kerennyt Braboisiin jopa minua ennen, samaan bussiin mukaan tulevan lomien ajaksi kotiin palaavan italiaana vaihtarin kerkeämistä sai jännittää hieman enemmän, mutta hänkin kerkesi hyvin kun itse menobussi oli jonkin verran myöhässä.

Matka Lyoniin sujui ilman suurempia ihmeitä, koska kello oli verrattaen vähän olivat ihmiset vielä hieman tokkurassa. Perille saavuttiin hieman myöhässä, mutta onneksi vaihtoaika oli reilu ja seuraava bussikin saman yhtiön, niin ei hätää. Ehdittiin hieman kävellä pihalla propaganda kevätkuvia ottamassa. Kun tulimme vaihtoa odottamaan bussien terminaaliin, löytyi kuskina toimiva ukko kyllä nopeasti, mutta tältä puuttui bussi. Sekin saapui paikalle aikanaan, joskin kaiken kikkailun jälkeen pääsimme Marseillea kohti vajaan puolituntia myöhässä. Laiturilla saman firman ukot huutelivat kuskille että ei kannata lähteä Marseilleen, siellä sataa.

Marseilleen päästiin viimeinkin lauantai-iltana, yllättäen ajallaan. Koska tuo oli ensimmäinen kohteemme, otimme varmuuden vuoksi tuolta hostellin, koska muiden kiireiden takia ei kunnolla jaksanut CS isäntiä alkaa etsiä eikä niitä avoimella hakemuksellakaan näyttänyt löytyvän. Lyhyen harhailun jälkeen löysimme hostelliimme, juna-aseman läheltä löytyvään London Connection Bed&Breakfastiin. Tuo hostelli oli ihan miellyttävä yllätys, sillä hinta oli edullinen (Länsi-Euroopalle) ja tuolla asuminen oli mukavaa ja joustavaa.

Itse voin ainakin tuota paikkaa suositella. Hostellin pitäjä antoi myös ihan hyviä neuvoja mitä nähdä ja miten liikkua kaupungissa. Lisäksi virkistävänä asiana hostelissa couchsurfingiin verrattaen ovat muut paikalla samaan aikaan olevat sattumanvaraiset muut matkaajat. Esimerkiksi sunnuntaiaamuna saatiin ihan mielenkiintoinen keskustelu yhden ukrainalaisen pojan kanssa. Itselle ainakin jäi pysyvästi mieleen kuinka turhautuneelta ja tavallaan myös epätoivoiselta hän kuulosti Ukrainan menneen ja tulevaisuuden suhteen kaikkeen liittyvän massiivisen korruption suhteen. Samalla oli taas yllättävää kuinka nuivasti sama mies suhtautui muihin (ainakin etelämpään tuleviin) Ranskan maahanmuuttajiin ja arabeihin yleensä. Näiden keskusteluiden pohjalta tuli mieleen jotain syvempiä yhteiskunnallisia ajatuksia, mutta en niitä taas tässä muista eikä teitäkään kiinnosta tässä blogissa niitä lukea.

Sitten sinne itse Marseilleen.

Lauantai-iltana kerkesimme jo hieman pyörimään kaupungilla. Sinänsä yllätti, että vaikka tuolla illalla oli jo porukkaa ulkona, niin meno oli kuitenkin vielä verrattaen rauhallista, ainakin sen mukaan minkälaisia stereotypioita kaupungista itselläni oli. Mutta toisaalta emme olleet vielä kapakoiden sulkemisaikaan ulkona, ehkä silloin olisi ollut hurjempaa. Huvittavaa oli myös että paikallisissa roska-autoissa tuntui siivoajamiehillä olevan kanssa kovat bileet. Pimeys tuntui olevan ihan hyvin kaupungin keskustan kanssa synergiassa.

Sunnuntaiaamuna lähdimme ryhmällä kiertämään kaupunkia. Alkuun tsekattiin yksi (vaikuttava) puisto, josta löytyi sekä perus grandeuria ja humaani uusi idea eläintarhoille. Lähialueen kahlaamisen jälkeen lähdettiin katsomaan noita kaupungista etelään olevia kallioita. Vaikka tuonne oli hieman matkaa, pääsi sinne aika näppärästi julkisilla. Tuo seutu oli kyllä vaikuttavaa, ja noita kallioita olisi saanut vaellettua kokonaisen päivänkin. Tällä kertaa ei noin paljoa kuitenkaan ollut aikaa, joten palasimme kaupungin laitamille jo iltapäivän alussa. Rantaa pitkin edetessä kohti kaupunkia tuli myös viimein hoidettua tuo Välimeressä uinti tältä Ranskan reissulta.

Vähän tuo oli meh, kun tuossa joutui katsomaan että missä uskaltaa mennä uimaan ilman että jää erilaisten tuulivoimaisten surffaajien alle, eikä tuo pohja mitään hienoa hiekkaa ollut. Rannan jälkeen löytyi toinen mielenkiintoinen puisto, jossa kansalaiset ajelivat ja soutelivat erinäisillä vekottimilla. Viimeinen etappi kaupungilla oli tuo kukkulalta maisemaa hallitseva Basilique Notre-Dame de la Garde kirkko, josta oli hyvän näköalat kaupungille eri suuntiin.

Kirkon jälkeen tuli käytyä nopeasti huilaamassa ennen kuin lähdimme vielä ulkoa etsimään jotain safkapaikkaa. Kebulassa jonne lopulta päädyimme, oli tarjolla yksi neuvostoliittolaisen Suomen-hyväntekijän mukaan nimetty käärö jota piti mennä kokeilemaan. Kun valitsin Molotoviini matriisiksi patongin sijaan pitaleivän, jaksoi kokki muistuttaa useampaan kertaan että tuosta tulee hirveä sotku, vaikka lopulta selvisin siitä siististi.

Maanantaiaamusta kerettiin ryhmällä harhailla vielä jonkin aikaa kaupungilla ennen bussia. Perukseltaan en osannut lukea karttaa, joten päädyimme aika hämärän tuntuisille pikkukaduille, onneksi kuitenkin tyhjänä ja auringon paisteella. Huvittavaa oli kun ikkunoista kuului ihmeellistä huutamista ranskaksi. Keskustassa sai vielä kirjakaupassa toteutettua oma propagandatavoite, kun löytyi ranskalainen näppäränoloinen ja edullinen kasviskeittokirja, jos ei tuolla muuta saa aikaan, niin tuolla voi luoda vaikutuksen suomalaisiin ranskaa osaamattomiin. Iltapäivästä sitten taas reippaaseen kuuden tunnin bussimatkaan Toulousea kohti. Matkan varrella oli nopea stoppi Montpellierissä, valitettavasti kaupungista en tällä kertaa osaa näyttää muuta kun ratikat, jotka pitäisi saada myös suomalaisiin kaupunkeihin. Bussi ajoi myös Carcassonne ohi, maisema näytti juuri kyseiseltä lautapeliltä linnoineen, peltoineen ja FarmVilleineen.

Illalla saavuttiin Toulouseen, jossa kivasti heti vastassa oli meidän couchsurfing opiskelijatyttöemäntämme. Hänen kanssaan pääsimme näppärästi kämpille, jonne sattui myös emännän kaveri nopeasti näppärästi oluiden kanssa. Ranskalaiset kasasivat meille myös pyytettömästi myös illallisen, onneksi vastapalvelukseksi ryhmällämme pystyimme antamaan jotain tietoja ja kontakteja, jotka toivottavasti auttavat heitä taas omissa vaihdoissaan, toiselle Suomessa.

Tiistaina oli sitten aikainen liikkeellelähtö kun emännän piti mennä kouluun. Onneksi tuosta nopeasti meidän ryhmämme matkan varrelta löytyi yksi kampuksista, jonka kahvilaan jäimme hetkeksi aikaa selvittelemään päivän suunnitelmia. Vieressä oli nätti japanilainen puutarha keskustan pohjoislaidalla, jossa käymisen jälkeen ryhmällämme lähdimme valumaan keskustan läpi alas eteläpäätyyn.

”Punainen kaupunki” (joidenkin mielestä pinkki) oli ihan nätti. Patsaissa näkyi yhteisenä teemana aina joku hieman alisteisessa asemassa oleva alaston ihminen, ja näkyi  tuolla kaupungilla myös ihan eläviä toogabileissään. Eteläpäädyssä tutkimme jälleen pari puistoa ja tuota kaupungin halki virtaavaa Garonne-jokea.

Iltapäivästä otimme sitten joukkueen kasaan ja lähdimme siirtymään kebulan kautta kohti lentokentän suunnalta löytyvää Airbussin kokoonpanopajaa, jonka iloiset kreikkalaiset olivat netistä löytäneet. Itse olin alkuun ollut vähän skeptinen tuon suhteen, mutta onneksi olin myös nopeasti muuttanut mieleni. Tuonne tehdaskäynnille vaadittiin passi (tai itsellä kävi kuvallinen henkilökortti tuota varten), Lauralta tuo uupui, joten piruparka joutui ”tyytymään” pelkään vieressä olemaan ilmailumuseoon (oli kuulemma ollut ihan jees joten ei ollut jäänyt harmittamaan).

Tuolta tehtaalta ei valitettavasti voinut kuvia ottaa, mutta joka tapauksessa oli insinöörin näkökulmasta kuulla miten eurooppalaiset yhdessä kasaavat maailman suurimpia matkustajalentokoneita. Selkeästi saksalaistaustainen täti kertoi meille puljun logistiikkaa, tuotekehitystä, kokoamisprosessia, markkinointia ja muuta insinöörille mielenkiintoista. Tässä kohtaa voi varmaan kertoa että äijäni on ilmavoimien reserviupseeri ja siviilissä lentokapteeni ja oma ukkonikin on koko elämänsä ollut innokas purjelentäjä, joten pojat varmaan olisivat olleet hyvinkin innoissaan tuolla.

Itse olen aina ollut sukeltaja, mutta oli noiden lentokoneiden rakentaminen kiinnostavaa. Tuon jälkeen ei hirveästi jaksettu tehdä, palasimme ryhmäkokoon ja hengailimme emäntämme kamujen kanssa terassilla. Tuohon sattui hämmentävä välikohtaus, kun paikallinen voodoo-paavi saapui siihen paikalle ja alkoi mesoamaan jotain kolmesta vuodesta ja rikkinäisestä perseestä. Paikallisten mukaan hän oli jo paikallinen kuuluisuus.

Keskiviikkona oli taas aikainen lähtö, tällä kertaa piti ottaa rinkatkin mukaan kun päivällä kamojen hakeminen ei kuulemma olisi helposti emännän aikataulujen takia onnistunut. Ensimmäiseksi taas yliopistokahvilaan heräämään ja suunnittelemaan. Näimme nopeasti vielä nopeasti joukkueemme iloisia kreikkalaisia Garonnen-rannassa, ennen heidän siirtymistään kohti Bordoota. Tapaamisen jälkeen kävimme vielä katsastamassa tuon Toulousen luonnontieteellisen museon. Jälleen olin hieman suhtautunut vaisusti, mutta tuokin osoittautui todella hyväksi. Museosta löytyi aika kattavasti sivistyneelle/maallikolle esitettynä geologiaa, elämän historiaa, elämän jakautumista lokeroihinsa ja hieman myös ihmisten kulttuurillisia esineitä.

Samaan lippuun otimme myös tuon vaihtuvan näyttelyn, jossa esiteltiin Ranskan tutkimusmatka- ja kolonisaatioaikoja, hieman tuossa itse tehtyjä vääryyksiäkin mietittiin. Museon jälkeen bussiin ja suuntana Bordeaux. Toi Toulouse kun oli toinen varteenotettavimmista vaihtoehdoista opiskella täällä Ranskassa, niin olisi myös mielellään käynyt katsomassa myös noiden potentiaalisten yliopistojen kyseiset kampukset, mutta tällä kertaa jäi väliin, kaikkea kun ei ehdi tekemään. Tuokin vaikutti kuitenkin ihan hyvältä kaupungilta opiskella, joskin olen myös tyytyväinen Nancyyn.

Tällä kertaa matka oli lyhyempi, mutta silti oli pimeä ilta kun päästiin perille. Täälläkin olin saanut ryhmällemme järkättyä surffing-majoituksen, mutta apteekkariopiskelija-isäntämme oli keskustassa järkkäämässä erästä konferenssia, josta hänet piti käydä etsimässä. Paikka löytyi verrattaen helposti, ja onneksi kaveri teki reilun vedon ja avaimineen päästi meidät itsekseen omalle kämpälleen.

Paikka löytyi helposti, itse kämpän oven kanssa saimme pohtia hieman. Tuo itsekseen kämpille pääseminen oli ihan kiva, sillä suihkussa käynti oli matkustuspäivän jälkeen ihan jees. Hetken latailun jälkeen lähdimme taas pihalle tutkimaan kaupungin keskustaa yö-maisemassa sillä aikaa kun odotimme että isäntämme saa konferenssinsa loppuun. Koska päivään oli mahtunut taas kaikkea, ei jaksettu mennä kaljalle, vaan mentiin suoraan kämpille.

Tostaina onnistui onneksi tuo pidempään nukkuminen vaikka isännällä oli aamusta koulua. Kunhan ryhmämme ryhdistäytyi taas niin pääsimme kiertämään keskustaa läpi. Mielenkiintoisimmat paikat kierrettyämme tapasimme kreikkalaisryhmämme Garonnen rannassa, sama joki kun virtaa myös tämän kaupungin läpi. Koska Bordeaux on viinikaupunki, olivat iloiset kreikkailaiset selvittäneet täältä näppärän viinimaisteluateljeen, jota kohti lähdimme suuntaamaan.

Matkan varrella tuli kuitenkin pysähdyttyä yhteen putiikkiin jossa myytiin paikallisia tuotteita. Itselle tuolta lähti mukaan kolme paikallista olutta, noista kaksi meni CS-isännille kiitokseksi ja kolmas tämän rapsan kirjoittelun aikana. Lopulta kuitenkin selvisimme itse viininmaisteluun. Tuossa oli ihan näppärä konsepti, lataat aluksi rahaa sirukortille, jolla sitten voit ottaa hanalla lasiisi haluamasi määrän haluamasi viinejä. Itse menin verrattaen kitsaalla budjetilla, jolla sain minimiannokset viittä viiniä,

kallein taisi olla (Ranskan hinnoilla) siinä 80 € paikkeilla per pullo, muut tietysti hieman halvempia. Tuolla tuli myös opittua hieman vuosien olosuhteiden vaikutuksesta viinin laatuun. Ranskalaisten mukaan vuodet 2005, 2010 ja 2015 ovat olleet alueen viineille kovia, joten tähdätkää noihin vuosikertoihin jos teillä on mahdollisuus.

o

k

Viinin kittaamisen jälkeen piti käydä tietysti syömässä, jottei ihan viinipäissään pyöri kaupungilla, kebab ja hampparit antoivat tällä kertaa tilaa thaimaalaiselle wokille. Bordoossa käytännössä kaikki nähtä on ”täl puolel jokkee”, mutta piti ihan mielenkiinnosta käydä katsomassa mitä sieltä ”tois puol jokkee” löytyy. Ei ihmeempiä, mutta tulipahan reilailtua kun meillä oli 10-matkan kortissa pelivaraa. Tässä kohtaa voin myöntää että Laura oli siinä oikeassa että kortti pitää leimata joka vaihdon yhteydessä eikä siitä mene ylimääräsiä matkoja, itse olin tuota vahvasti aiemmin epäillyt.

Takaisin tälle puolelle palattuamme hyvästelimme kreikkalaiset ja lähdimme tapaamaan yhtä paikallista couchsurffaria. Kyseinen jätkä valaisi meille että kaupungintalonaukion kirkontorniin pääseekin käymään ja vielä ilmaiseksi alle 25-vuotiaana. Tuolta oli ihan hyvät näkymät, sillä Bordeaux on useimmista ranskalaisista kaupungeista poiketen hyvin litteällä maaperällä. Sen jälkee käytiin vielä yhdessä paikallisessa kapakassa juttelemassa, sillä tämäkin kaveri pohti josko lähtisi vaihtoon Suomeen. Yhden tuopin ja kahden kunnolla hävityn pöytäfutispelin jälkeen oli aika siirtää ryhmämme toiseen kapakkaa, jossa pääsin viiden vuoden tauon jälkeen tapaamaan yhtä vanhaa ranskalaista kaveriani.

Tämä oli ehkä reissun kohokohtia. Olin luullut että hän olisi edelleen asunut Toulousessa, mutta onneksi löytyi nykyään sentään edes täältä Bordoosta reitin varrelta. Valitettavasti emme tarpeeksi pitkään ehtineet iskeä juttua, vaan jouduimme kiertämään CS-isäntämme kautta koppaamassa rinkkamme ja sen jälkeen suuntaamaan yöbussillemme, joka veisi meidät seuraavaksi aamuksi Pariisiin. Bussi oli pakattu täyteen, onneksi tuolla sai jonkin verran otettua unta palloon.

Perjantaiaamusta klo 6 bussi saapui terminaaliinsa keskustassa. Kyseinen alue ei kuitenkaan tokkurassa ollut tuttua, joten helpoin tapa selvitä minnekään oli löytää ensimmäinen metroasema ja sieltä lähteä sitten reilailemaan päivälipulla kohti Pariisin surffing-isäntäämme. Tällä kertaa meitä majoitti pari vuotta CROUS:ilta eläkkeellä ollut ukko. Oikea asema ja oikea talo löytyivät 20. arrondesmentistä jälleen verrattaen helposti. Koska kello oli vielä verrattaen vähän, otimme perille saapumisen jälkeen isäntinemme päivinemme lebeniä vielä pari tuntia.

Auringon päästyä kunnolla taivalle lähdimme jälleen liikkeelle. Isäntämme näytti kämppänsä läheltä Belleville-nimisen puiston, jonka ylätasanteelta oli hienot näkymät koko Pariisiin ja sen isoimpiin monumentteihin. Vähän kuten Fourvière Lyonissa. Ihanstelun jälkeen ryhmä lähti suorittamaan eeppistä Pariisi-päivässä -juoksua (Pariisin kattava metrojärjestelmä oli tässä hyvänä apuna). Ensimäisenä pysähdyimme Tasavallanaukiolle (Place de la République), jossa tuli myös ensimmäistä kertaa omalla kohdallani syötyä krepperiessä.

Républiquen jälkeen suuntasimme Sacré-Cœur:ille, tuossa matkassa huvittavaa oli että kadulle ylös oli kasattu pelkkiä matkamuistokauppoja ja muita turistien narutuksia. Kirkon puistosta ihailimme jälleen aikamme kaupunkia. Seuraavaksi suuntasimme kohti kaupungin katakombeja. Tuo oli myös ihan mielenkiintoinen vaellus pohjissa, vastaavaa en ole aiemmin nähnyt. Jätin kuolleille myös sen verra kunnioitusta että en tuolla ottanut kuvia, joten necropolis jää teidän oman mielikuvituksenne varaan. Katakombien jälkeen meillä ei enää ollut varsinaisia hotspotteja joita olisi pitänyt nähdä, joten lähdimme vain hiihtelemään minne satuimme olemaan kiinnostuneita menemään. Lopulta tuli kierrettyä Luxembourgin-puutarha, Pantheon, Notre-Dame, Louvre (pihalta tietysti), Place de la Concorde (ja obeliski), Champs-Élysees ja presidentin palatsi(n portti) ja loppuun Riemukaari. Voitokkaan etenemisen jälkeen kävimme katsomassa vielä tuon lauantaiaamun bussien lähtöpaikan, Lauran bussi takaisin kun lähti jo klo 7 aikaan lauantaina.

Isäntämme kämpille päästyämme olo oli tietysti hieman väsynyt koko viikon kestäneestä ja nyt huipentuneesta ympäriinsä juoksentelusta. Kiitollisena söimme illallisen jonka isäntämme oli meille valmistanut, taisi olla ainuita kunnon aterioita kokomatkalla kun pois laskee kaiken pikaruuan mitä söimme. Jotta jokaisella Euroopan couchsurfing reissulla tapahtuisi jotakin hämmentävää, niin isäntämme halusi tehdä minulle kokovartalohieronnan parantaakseen yskääni ja muita vaivoja. Vaikka setä oli ihan mukava ja sinänsä luotettavan oloinen, niin perukseltani varsinkin matkustaessani olen sen verran epäluuloinen että yksin olisin jättänyt väliin, mutta kun kämpässä oli muita suomalaisia niin ajattelin että eipä tuossa sitten varmaan ihmeempää riskiä. Ukko sitten öljysi ja leipoi läpi selän, rintakehän ja jalat, ainakin muutamat jännitteet lihaksista aukesivat. Varsinaiseen ongelmaan tuo ei kuitenkaan auttanut, sen totesi isäntäkin seuraavana aamuna kuunneltuaan yöllä yskintääni.

Lauantai aamusta ryhmämme jakautui kun Laura lähti aikaisemmalla bussiillaan takaisin Nancyyn. Itselläni ei ollut vastaavaa tarvetta olla ajoissa perillä, joten lähdin seuraavalla ja edullisemmalla takaisinpäin. Isäntämme luota bussiasemalle kävellessä kerkesin vielä muutaman jutun matkan varrella näkemään, kuten katumarkkinat sekä Père-Lachaise:n hautausmaan, jonne on haudattu sellaisia kuuluisia ranskalaisia kuten kemisti Gay-Lussac tai Edith Piaf. Kovin tarkkaa pyhiinvaellusta ei haudoilla kuitenkaan ehtinyt tekemään. Bussiasemalla odotellessa tuli jälleen muistutus, miksi tässä maassa jokaisen pitäsi kantaa aina ja jatkuvasti mukanaan viinipullon avaajaa mukanaan. Saimme nimittäin sen pienellä veitsellä korjattua yhden ukon silmälasit kun irronnut ruuvi vääntyi kiinni. Muuten bussimatkalla kotiin ei tapahtunut sen ihmeempiä, klo 19 aikaan kämpillä takaisin ja sitten puoli litraa jäätelöä naamariin.

Laitetaan sitten omat kappaleensa kahdesta matkan halki mukana tulleesta teemasta.

Yksi syy myös etelän kiinnostavuudelle oli ettei sää siellä voisi ainakaan huonompi olla kuin mitä se täällä Nancyssä on yleensä. Lähtölauantaina meitä saattelemassa olikin alakuloinen tihkusade. Vähän tuossa matkaa suunnitellessa jänskätti, kun ensimmäiset sääennusteet lupailivat että sade seuraisi meitä koko matkan ajan. Toisin onneksi kuitenkin kävi, aurinkoa tai ainakin puolipilvistä joka kaupungissa matkamme ajan, tuo oli loistavaa. Sää ei kuitenkaan sinänsä Ranskan talvessa ollut etelässäkään mikään lämmin, lämpötilat taisivat koko reissun ajan pyöriä 4 – 10 celsiusasteen välillä. Se että Marseillessa Välimeren rannalla tuuli ei tietysi ollut mikään yllätys, mutta Toulousessa tuolla enemmän sisämaassa tuo oli jo ihmeellisempi ilmiö. Joka tapauksessa tuo (ranskalainen) talvitakkini oli ihan pätevä kaikkiin säätiloihin matkan aikana. Viime lauantaina Nancyyn palatessa vastassa oli taas pirteä sade.

Itselläni tuntuu myös olevan joku kirous päällä noiden matkojen suhteen täällä, sillä juuri vähän ennen reissuun lähtöä alkoi hitollinen kuiva yskä. Tuon alkamiseen varmasti on aika vahvasti vaikuttanut se ettei viimeisten viikkojen aikana ole tullut nukuttua riittävästi minään yönä kaikkien kinkereiden takia. Marseilleen menomatkalla yskä yltyi sen verran kovaksi ettei välillä koko hommasta tullut mitään, vaikka bussissa tädit tarjosivat strepsilsiä. Koska normaalisti en juurikaan sairastele pieniä nuhia lukuunottamatta, niin ajattelin että tämäkin kyllä tästä aikanaan kaikkoaa. Yskä oli kuitenkin siitä pirullinen että koviten se iski juuri aina kun oli käymässä nukkumaan, mikä tietysti vaikutti koko yön unenlaatuun. Kun tee, hunaja, kurkkukarkit eikä vodkakaan auttanut tuon talttumiseen, piti Toulousessa käydä sitten apteekista jotain yskänlääkettä hakemassa. Positiivisena yllätyksenä tuli kätevä palvelu, eikä lääkekkään maksanut niin paljoa kuin pelkäsin. Tuolla lääkkeellä pahin yskä alkoi pikkuhiljaa laantumaan, mutta sen seurauksena tässä on ääni mennyt, eikä se ole oikein vieläkään tullut takaisin. Tästä on tietysti nancyläisille kavereilleni ollut jonkin verran huvia. Saa nähdä josko tästä nyt tällä viikolla rauhallisemman tahdin avulla saisi parannuttua ja vielä äänensäkin takaisin.

Kuten jo tuossa mainitsinkin, siirryimme bussilla kaupungista toiseen sen ollessa selkeästi halvin ja ryhmällä liikkuessa helpoin vaihtoehto. Täällä Ranskassa toimii useampi tuollainen Onnibus-tyyppinen pitkänmatkan linja, joista tuli käytettyä kolmea, niistä voisi tehdä vähän vertailua:

Isilines: Kolmella matkalla käytössä, joka kerta lähdettiin liikkeelle myöhässä, mutta silti aina oltiin ajoissa perillä. Kuskit olivat mukavaa porukkaa kun kertoivat kuinka meitä tulisivat kaipaamaan, tarjosivat kurkkupastilleja ja nugaata. Wifi toimi yleensä hyvin, mutta jotain häikkää oli aika usein. Kunnon ranskalainen firma.

Flixbus: Kahdesti käytössä tällä reissulla ja myös sillä Lyon – Torino välillä viime matkalla. Liikkelle lähdettiin aina ajallaan, tämä kun on jämpti saksalainen lafka. Wifi pelasi ilman ongelmia.

Megabus: Kerran käytössä. Ehkä ainoa jonka hinnoissa oli selkeä ero muihin, kun matkansa varasi kunnolla etukäteen, myöhemmin hinta nousi samalle tasolle. Bussi oli myös selkeästi ennen lähtöaikaa paikalla, joten pihalla ei tarvinnut lopulta odottaa ollenkaan. Brittibussi pysyi myös aikatauluissaan ja wifi oli ihan ok.

Koko reissun kustannukset eivät olleen mitenkään valtavan suuret vauhtiin nähden, lähinnä taas couchsurfingin alkuperäistä suunnitellun suuremman hyödynnyksen vuoksi. Kaksi yötä hostellissa oli reilut 30 €, bussimatkat yhteensä noin 75 € (joskin Lauran bussit olivat kalliimmat, joten tasoittelusta tulee mulle hieman lisähintaa), paikallisliikenteelle meni noin 25 € ja aktiviteetteihin 45 €. Kommentoidaan tähän vielä että jälleen positiivisesta Suomi-kuvasta oli hyötyä täällä, jokainen CS-isäntämme taisi todeta yhdeksi syyksi majoituksen tarjoamiselle kiinnostavan suomalaisuutemme. Joten älkää siellä Suomessa alkako muukalaisvihamielisiksi tahi perseilkö ulkomailla, jotta brändistä saa vielä hyötyö jatkossakin.

Tämän reissun jälkeen on myös aika kattava kuva Ranskasta, ja kun lähimmät naapurimaat Sveitsiä lukuunottamatta on tullut kanssa koluttua, niin tällä hetkellä kovaa tarvetta ei ole pidemmille reissuille. Joitain lyhyempiä matkoje tulee vielä varmasti tehtyä. Esimerkiksi Pariisista jäi vielä jonkin verran nähtävää, joten siellä tulee varmaan vielä ainakin kerran käytyä. Lisäksi ESN ilmoitti juuri viikonloppu reissusta Belgiaan tuossa maaliskuun aliussa, se vaikutti sen verran hyvältä että taitaa tänään tulla ilmoittauduttua tuonne. Lisäksi jos nyt sattuu tulemaan vielä joku hieman pidempi väli, niin voisi vielä käydä tuon toisen kartasta harmaan alueen, pohjoisrannikon ja Bretonnian käydä katsomassa.

Tällä viikolla koululla on uusintatenttiviikko (rattrappages). Itselläni tuossa oli tuo exergia-analyysin uusinta, kuten useammalla muullakin kolmosella. Harmillisesti tuo oli laitettu heti tiistaiaamuun, minkä takia lyhensin tuota Pariisissa oloani päivällä, jotta olisi aikaa edes jotenkin valmistautua kunnolla. Ajattelin myös että matkan aikana saisi tuohon luettua, mutta höpöhöpö. En tuosta kuitenkaan hätääntynyt, sillä tenttiin olisi kuitenkin kaksi ja puoli päivää aikaa valmistautua. Päivän jaksoin tsempata, seuraavana tuli päätettyä ettei tästä taas tule hittojakaan, tuon kun saa kuintenkin ilmeisesti vielä kerran kokeilla kevään lopussa. Niinpä tiistaina menin tenttiin jälleen lähinnä katsomaan että miltä se tällä kertaa näyttää. Onneksi sentään asenteellani pystyin ottamaan yhden joukkueen puolesta, kun intialainen kaverini oli unohtanut omat vesi-höyry-taulukkonsa himaan, niin omallani hän sai tentin tehtyä ilman ihmeempiä ongelmia. Samaan aikaan yksi toinen kaverini otti hyödyn irti löyhemmästä valvonnasta ja siirsi kuulemma oikeat vastaukset esimerkkitehtävästä tentin vastaavaan tehtävään ja hymyillen läpi. Naureskelimme noille sattumuksille tentin jälkeen kahvihuoneessa, joskin Suomessa vastaavaa ei tapahtuisi kun Kaukiaisen Antti on itse valvomassa tenttejä, perkele.

Eilen lähdin tuon intialaisen kaverin kanssa tarkistamaan bussilla tuota yhtä kirpputoria (Emmaüs 54) tuolta Vandoeuvren puolelta, täällä kun ei juuri kirppareita ole tullut vastaan. Kyseinen Vandoeuvren Ikea vastasi aika paljon Lappeenrannan Voisalmen Ikeaa, joskin alakerrassa myynnissä olleet huonekalut olivat selkeästi parempikuntoisia. Asiakaskunta tuolla ei näyttänyt olevan yhteiskunnan huipulta, mikä ei tietysti sinänsä yllättänyt.

Vaikka itse en tuolta varsinaisesti mitään tarvinnut, niin koska paikka oli kirpputori, niin se ei tarkoittanut että olisin tuolta lähtenyt tyhjin käsi. Mukaan lähti 3,5 € edestä astioita, jotka arvioin myös pystyväni viemään takaisin Suomeen. Sinänsä tulee huomioida että jos tuohon reissuun ei osaa suhtautua seikkailuna niin esineiden arvoon joutuu lisäämään myös bussilippujen hinnat.

Tänään onnistuin myös tekemään osittaisen paluun kiltapolitiikkaan, kun tätä artikkelia lopetellessa kuuntelin skypellä killan halkoa, halkossa saivat kuunnella mun yskintääni. Loppuviikko menee kaiken sälän hoitamisessa, ensiviikolla taas normaalia elämää.

Heihei.