Kaikki kirjoittajan leteekkari artikkelit

Osa 17: Les dernières semaines

…mais pas pour moi.

Täältä löytyy tuo salainen aseeni, jolla palaan jälleen teidän sydämmiinne.

Summary: Progress of PRD, new French classes, Spring schedule in ENT, quite lot of normal parties and event, lots of farewells, CDL Metz, cyckling trips, beard and camouflage, turn of seasons, book, calendar, fire alarms, franglais, waste, innovations and mix of different feelings.

Alkuun on varmaan selkein raportoida koulujuttujen etenemisestä, sen jälkeen alkaa tulemaan asioita sekalaisessa järjestyksessä.

This is how my friends motivate themselves, by doing smileys out of their meal : ^ (
This is how my friends motivate themselves, by doing smileys out of their meal : ^ (

Tässä kahtena viime viikkona on pitänyt useampaan otteeseen nähdä nopeasti tuota ohjaaja tuohon PRD:hen liittyen. Koska tuolla maikalla on tietysti muuten aika tiukka aikataulu, niin noita tapaamisia on ollut vähän milloin sattuu, välillä on muutama päivä väliä ja välillä on ollut kolme tapaamista päivässä. Vaikka se on tietysti hyvä että noissa tapaamisissa saa yleensä vähän parempaa käryä tästä aiheesta, niin silti tommonen korispallon tyylinen pomputtelu alkaa stressaamaan välillä. Toisaalta kohta puoleen jatkuu luennot kevätlukukaudella, joten eipä tätäkään tarvitse pitkään kestää.

Nyt pitäisi olla myös kaikki paperiasiat tuota tutkimusta varten kunnossa, kun muutaman kerran on joutunut laboratorion sihteeriä käydä etsimässä. Yhtenä päivänä hyppäsi sydän kurkkuun kun kaveri toimistolta soitti että täällä on joku mies joka haluaa nähdä sut nopeasti ja jolla on jotain asiaa. Ensimmäisenä tietysti oletin että olen jotain tyrinyt noiden ohjelmistojen kanssa ja nyt saan selkääni. Ukko kuitenkin osoittautui laboratorion tietotekniikkavastaavaksi tai joitan vastaavaa, joten asia ei joidenkin tietojen kysymistä ihmeellisempi ollut.

Vähän tästä kokonaisprojektista on tullut nyt puolivillainen kuva, kun aiemmista raporteista ja muista tulee esiin kaikenlaisia pesiytyneitä virheitä. Vaikka tuskin itse tätä projektia valtavasti saan tieteen osalta vietyä eteenpäin, niin pitää sitten tehdä ainakin sen verran huolellista jälkeä ettei seuraavat joudu repimään hiuksiaan päästä hankalan tekstin ja väärien kaavojen takia.

Unrelated "spring @ ENSIC in January" photo
Unrelated ”spring @ ENSIC in January” photo

Nyt kun on jo joutunut raporttiakin alkaa kirjoittamaan, niin ollaan päästy taas siihen kirjoittamisen valtavaan tuskaan. Sinänsä naurettavaa, kun tästä olisi pitänyt alkaa päästä jo kandityötä kirjaillessa, toivottavasti edes dippaa tehdessä olisin nohevampi ja tekisin asiat heti ajallani. Viime viikolla parin tunnin raportin ja kaavojen kirjoittamisen sai jätettyä viimeiseen hetkeen sunnuntai-illan puolella. Tälläkin viikolla verrattaen yksinkertaisen koodin kirjoittaminen on antanut odottaa itseään. Joka tapauksessa nyt alkaa olla jo vähän parempi käsitys aiheesta ja parempi fiilis koko projektista, eiköhän tästä kuitenkin jotain saa aikaan. Omalla kohdalla onneksi voin tätä tutkia omalla ajallani kevätlukukauden aikana (nähtäväksi tietysti jää kuinka paljon sitä loputa tulee tehtyä silloin).

Guess what I am going to serve to my Finnish friends once I get back? Disclaimer: this is a stereotype, the French are actually warm and welcoming people.
Guess what I am going to serve to my Finnish friends once I get back? Disclaimer: this is a stereotype, the French are actually warm and welcoming people.

Myös oppitunneilla on tullut taas istuttua, kun ranskan kurssi on lähtenyt taas käyntiin. Oikeastaan englannin päämaikka olisi halunnut minut jo pari viikkoa sitten mukaan toisen vuoden englannin kursseille, mutta onneksi kv-sihteerien tuella vältyin tältä. Ei sinänsä mitään englanninkaan lukemista vastaan, mutta nyt tuntuu hyödyllisemmältä keskittyä muuhun. Meitä ranskanlukijoita on nyt ylipäätään niin vähän että koko porukka on laitettu nyt yhteen ryhmään, joten maikka vaihtui siitä naureskelevasta tädistä toiseen, kilttiin tätiin. Vaikka alussa olin hieman ennakkoluuloinen että tuleeko tässä opittua niin hyvin jos samalla ei jostain aiheesta tule kinattua, niin ainakin tällä uudella maikalla näyttää olevan parempi pelisilmä kuin edellisellä kun kunkin ryhmässä olijan ranskan opiskelua yksilöllistetään omien tarpeiden ja toiveiden mukaan, ryhmän pieni koko kun kerrankin sallii tämän. Toivottavasti tässä tulee kevään mittaan pahimman aukot omasta kielitaidosta paikattua.

Kielitaidon kehittämiseksi olen alkanut taas myös tuota duolingoa vääntämään. Siitä tuskin enään mitään uutta oppii, mutta saapahan ainakin kertausta perusasioihin, eivät sitten unohdu niin usein. Aloin myös siinä sivussa alustavasti samalla ohjelmalla tekemään italiaa, saksaa ja espanjaa, jos vaikka muille vaihtareille pystyisi kyseisillä kielillä heittämään jotain muutakin kuin typerimpiä one-linereitä.

Nyt kun ENT:istä löytyi tuolle kevät lukukaudelle jo lähes kaikkien viikkojen aikataulut, niin elämä hymyilee kun sitä pystyy suunnittelemaankin ja kouluakaan ei näyttäisi olevan niin paljoa kevään aikana. Lisäksi kaikilta aiemmilta kurssimuutospettymyksiltä on nyt tullut vältyttyä, kun kahdeksannen lukukauden biotekniikka-moduuli järjestetään normaalisti, ja valkkaamani valinnaiskurssikin löytyi ilmoittautumisineen, vaikka sitä ei viimeisimpiin kurssioppaisiin oltu muistettu painaa.

Katsotaan seuraavaksi mitä kaikkea tässä on tullut iltaisin/iltapäivisin tehtyä.

Minions in galettes.
Minions in galettes.

Viime viikolla Radio ja CROUS järkkäsivät tuolla salissa kakkua ja live musiikkia illan. En tällä kertaa ehtinyt siellä koko iltaa lojua, mutta sen verran usein olen jo noissa käydä että joillein on jäänyt ainakin naama muistiin. Siellä kun yksi pyörittävistä ukoista naureskeli että aina kun on ilmaista kakkua ja limpparia tarjolla niin ilmaannun paikalle, fakta sinänsä. Yhden tutun kanssa tuli taas puhetta että pitäisi käydä siellä ulkkariradiohjelmassa. Nyt kun ranska sujuu niin tulisi ihan mielellään mentyäkin, mutta näyttää että myös lähitulevaisuus pysyy hektisenä, joten saattaa jäädä maaliskuulle kjún tuon saa viimein hoidettua.

Nyt kun noita uusia vaihtareitakin on tullut Nancyyn ja muutenkin uutta porukkaa kuvioissa, niin olen alkanut jaksaa taas käydä noissa Loveboatin tiistaikemuissa. Vaikka tuolla nyt ei yleensä ole mitään kummempia tapahtunut, enkä ole kaksinen tanssimaan, niin onneksi siellä musiikki on sen verran säällisellä voimakkuudella, että saa ihmisten kanssa puhuttuakin.

Thousand and one crazy-partyz
Thousand and one crazy-partyz

Toisaalta jossaan vaiheessa kun tuolla alkaa olemaan taas vähemmän ryysistä, niin pitää alkaa itsekseen tanssimaan tuota kreikkalaista zeibekikoa, näyttää juuri omalle ylitsepursuavalle machomaskuliinisuudelle sopivalta, heh… Lisäksi nyt kun osa vanhoista kamuista on lähdössä, niin tuli myös tällä viikolla käytyä tuolla Kraffe 915 (paikallisten suussa nöf-säänt-kääns) ESN-kemuissa. Jotenkin kuitenkin tuo paikka tuntuu vaihtarikemuille olevan jotenkin antiklimaattinen, kun koskaan sinne ei noissa muodostu ”kriittistä massaa” ja kaikki vaan ihmettelee että mitä hittoa. Tuolla myös tuntuu soivan muihin paikkoihin verrattuna aika outo musiikki (kovalla) jopa omasta mielestäni.

Kuten jo aimmin kirjailin, ilahduttavasti nuo uudet vaihtarit löytäneet suoraan tuonne (Mac Carthyn) Café des Languesiin ja muutenkin sieltä löytyy aina muutakin uutta porukkaa, joten pääsee ranskaansa /muita kieliä harjoitaamaan iskemällä tarinaa uusien ihmisten kanssa. Tällä viikolla tuolla tuntui taas olevan yleisöennätykset. Liekö myös mun korruptoiva vaikutus, mutta nyt tuolla on alkanut käymään myös muita énsicien:ejä. Heh, tällä viikolla tuo CDL poiki myös hämmentävän jatkoseikkailun, kun tuolta lähdettyäni halusin käydä vielä kurkkaamassa tuolla 915-kapakalla että olisiko siellä tällä kertaa oikeasti porukkaa kun siellä oli yhden toisen insinöörikoulun järjestämät kemut. Ilmeisesti oli, mutta en päässyt sisään asti kuinkaan, koska pihalla törmäsin kolmeen ranskalaiseen poikaan jotka vissiin tunsin (?), ainakin he tunnistivat minut.

Result of tagging along with just some guys.
Result of tagging along with just some guys.

Heh, koska c’est la vie niin päädyin sitten heidän mukanaan yhteen diskoteekkiin nimeltä L’Appart, vähän matkan päässä tuolla keskustassa. Tuo oli verrattaen pieni paikka (kuten tähän astisten kokemusten mukaan muutkin mestat täällä), mutta porukkaa oli pakattu kunnolla sisään ja näytti olevan kanssa vaihtareiden suosiossa kun useamman tutun tuolla näki. Itse en paikasta juuri perustanut, koska kajarit paukkasivat katosta suoraan herkkiin korviini ja eikä näyttänyt olevan oikein muita vaihtoehtoja kuin hytkyminen, joten liukenin maastontiedustelun jälkeen piakkoin. Mutta niille jotka myöhemmin Nancyyn tulette ja tykkäätte mekaanisen musiikin tanssimisesta niin toi on varmaan ok paikka. Siellä voi myös katsoa kun nätit tytöt ja nätit/rumat pojat tanssii pöydillä ja tiskeillä.

Café des Langues Metz in Nancy.
Café des Langues Metz in Nancy.

Eilen CDL:n sivu tapahtumana saatiin täällä Nancyssä pystyyn myös laajempi oluenjuontijakeskustelutapahtuma, kun Metzin CDL porukka tuli Nancyyn käymään. Pohjoisen kilpailijakaupungista oli 14 ihmistä paikalla, aika hyvällä kansallisuusjakaumalla ja itse pidin kaikkia porukkaan kuuluvia miellyttävinä. Vieraitten kannalta oli varmati anti-klimaattista kun meitä nancyläisiä oli paikalla minun lisäkseni vain yksi ranskalainen jätkä (sade varmaan verottanut innokkaita), mutta näyttivät nuo viihtyvä. Toi Metzin CDL näyttää tiivimmältä porukalta kun paikallinen vastaava, he kun käyvät tekemässä kaikkea muutakin perustapaamisten ohella, kuten viiniä maistelemassa tai larppaamassa Saw-elokuvia kuten nyt. Itseäni ei sinänsä harmita ettei Nancyssä ole ylimääräistä CDL ihmisten aktiviteettia, koska paikallinen couchsurfing porukka täyttää tuon roolin. Tuolla Metzissä kielikahvilaa pidetään tiistai-iltaisin, pitää joskus käydä siellä katsastamassa kun noita luennottomia keskiviikkoja näyttäisi olevan kevään aikana.

Kuten artikkelin otsikosta pystyy myös päättelemään, tässä on ollut myös kaikenlaista jäähyväisten jättämistä niille vaihtarikamuille, jotka olivat täällä vain syyslukukauden. Onneksi jatkuvasti on päässyt jatkuvasti tutustumaan myös uusiin ihmisiin, joten ei ole tarvinnut jäädä ikävään vellomaan. Se olisi ikävää. Skotin ja yhden toisen ensiciläisen kanssa käytiin syömässä burgerit à la française, se oli ihan miellyttävä paikka. Siinä lennokkaan keskustelun yhteydessä tuo ranskalainen jätkä mietti että näinköhän on Arevan Olkiluotoprojektin (ollut myös paikallisessa mediassa esillä, tuon mahdollisen Areva+EDF fuusion syystä) takia suomessa ranskalaisista heikko kuva. Pakko oli myöntää että kyllähän tolle ainakin kaikki enteläiset nauravat ja itkevät. Sen jälkeen käytiin vielä Mac Carthyssä, minne muitakin keteläisiä oli kerääntynyt juhlistamaan skotin lähtöä.

Because going in time to Erasmus party is not chic put also not possible because doors aren't open..
Because going in time to Erasmus party is not chic put also not possible because doors aren’t open..

Eilen tuli myös illasta käytyä Medrevillen salissa yhteisessä vaihtareiden jäähyväiskokoontumisessa, nyt kun viimeisetkin lähtijät tänään lähtevät. Sinänsä huvittavaa että kuulin tapahtumasta intialaisen koulukaverini kautta, vaikka mitenkään persona non grata en tuolla ollut. Hetken jouduttiin emännöitsijän isännän kämpällä odottelemaan ennen kuin päästiin tuonne saliin, täällä kun kaikki toimii normaalisti 5 – 10 min myöhässä. Itse tuonne kannoin kaikki terävät, mitä kämpiltä löysin, turhaan kun niitä vain itselleen on jemmata. Vaikka viinatkin kyllä kaikki hävisivät parempiin suihin, niin yllättävästi ekana muut tyhjensivät vesipulloni, jota olin ajatellut varata mahdollisesti heikkoa hetkeä varten. Muuten tuo tapahtuma oli juuri sitä mitä sen voi kuvitella olevan, joten aiheeseen liittyvät kuvat puhukoon puolestaan. Puolenyön aikaan piti sitten laittaa paikka kiinni ja siivoilla roskat pois. Siitä kun massa alkoi valua keskustaa kohti juhlimista jatkamaan, ja itse yritin saada porukkaa jotenkin organisoidusti siirtymään redisenssin ovelta johonkin kapakkaan,

When you take your booze with you to party, the next day you realize that you don't have any left.
When you take your booze with you to party, the next day you realize that you don’t have any left.

niin huomasin että paikallisessa skenessä itselläni ei taida olla mitään auktoriteettiä, vaikka normaalisti suuri ihmisten johtaja olenkin. Niinpä tuon semijoupuneen valumisen ja kikkailun seurauksena keskustaa kohden ryhmä alkoi hajota. Itse päädyin lopulta koulukaverini ja muutamien vaihtareiden kanssa tuonne 915. Tällä kertaa siellä oli väenpaljoutta, mutta koska itselläni ei juuri ollut tuon päämäärättömän harhailun jälkeen ihmeempää fiilistä, ja yritin myös vähän tuon koulukaverini perään katso, sillä kun meni välillä aika lujaa. Hänen kanssaan kun lopulta lähdettiin takaisin himaan, niin taidettiin onnistua toteuttamaan myös lieviä laittomuuksia, kun onnistuttiin pääsemään sisälle lukitulle rautatieasemalle. Onneksi löydettiin myös ulos ilman ihmeempiä lisäsattumuksia.

Heh, never enough group-selfies with your departing pals...
Heh, never enough group-selfies with your departing pals…
Ouiii, un group-hug for last time.
Ouiii, un group-hug for last time.
"Going to the centre madness"
”Going to the centre madness”

 

On tässä onneksi viime aikoina harrastettu myös enemmän tervehenkistä seikkalemista. Nyt kun tuolla albaanikamullakin on pyörä niin ollan käyty muutamalla lähiympäristö reissulla polkemassa. Viime viikon sunnuntaiaamuna lähdettiin seuraamaan Meurthea alaspäin muutaman kilometrin matkalle ja samalla reissulla käytiin katsomassa myös yhtä lähikylää, vaikka sieltä ei ihmeempiä löytynyt.

Meurthe-adventure: Promising sunrise turned into periodical rain, or course.
Meurthe-adventure: Promising sunrise turned into periodical rain, or course.

Eilen sitten seikkailtiin Nancyn eri puistoja läpi, reittinä tuo vieressä olevan kukkulan näköalapuisto ja Laxoun kautta kaupungin eteläpuolella oleviin isoihin puistoihin. Noilla pyöräreissulla ei sinänsä kummempia tapahtumia ollut, jälkimmäisellä ei ehkä paikalliseen tapaan ihan kaikki liikennesääntöjä ja -kieltoja noudatettu etenemisen helpottamiseksi. Ohessa kuvia kyseisiltä seikkaluilta.

Meurthe-adventure: Neighbouring village
Meurthe-adventure: Neighbouring village

 

Meurthe-adventure: downstream
Meurthe-adventure: downstream

 

 

 

 

Park-adventure: Southward view
Park-adventure: Southward view
Park-adventure: adventures on (unintentional) Mr. White and Mr. Black
Park-adventure: the adventures of (unintentional) Mr. White and Mr. Black
Park-adventure
Park-adventure
Park-adventure: Northward view from "Southpark"
Park-adventure: Northward view from ”Southpark”
Park-adventure: Free-range dogs don't like to be photographed.
Park-adventure: Free-range dogs don’t like to be photographed.
Yeah, winter and frozen fountains
Yeah, winter and frozen fountains

Puhutaan sitten kaikista juoksevista asioista, aloitetaan vaikka luontevasti säällä. Niin kuin edellisessä tekstissä satuilin, täällä saatiin hetken elä toissa viikolla talvea. Omasta mielestäni kyseinen vuoden aika parantaa kaupunkia, vaikka se vielä kauniista jää kauas. Tässä on kuitenkin jo nopeasti myös siirrytty kevääseen, kun yllättävästi aurinko on paistanut. Kymmen astetta lämmintä päivällä ja syömään voi mennä hupparissa tai ainakin takki auki. Kaikki ilot loppuvat kuitenkin aikanaan, ja nyt ollaan palattu taas loputtoman näköiseen harmaata 5 – 10 astetta elämään.

Yeah, winter and frozen trees.
Yeah, winter and frozen trees.
Yeah, winter and frozen windshields
Yeah, winter and frozen windshields

 

 

The fleeting Nancy January springdays.
The fleeting Nancy January springdays.

Tuo viikset+leukaparta kombinaatio on osoittaunut myös funktionaaliseksi. Teorian mukaan nimittäin kaikki pahat tytöt, eivät tuosta tykkää ja haluaisivat samantien ajaa sen pois, kun taas kiltit tytöt suhtautuvat siihen välinpitämättösti tai suopeasti. Teoria ei kuitenkaan ole osoittautunut aivan aukottomaksi, enkä tiedä mikä hyöty siitä tiedosta lopulta on. Muita jätkiä ei tietysti kiinnosta, koska vähintään joka toisella on vielä härskimpi naamakarvoitus. Lisäksi olen huomannut että kun laitan pipon päähän niin minusta tulee jonkinlanen ranskalainen Predatori, sillä kukaan semituttu ei jostain syystä pysty minua pipo päässä tunnistamaan heh..

Täällä Nancyssä tuntuvat nämä eri koulujen ja koulutusohjelmien lukukaudet menevät vähän miten missäkin. Siinä missä meillä alkaa tuossa ensi viikolla tuo kevätlukukausi, niin joillain se on ollut käynnissä jo tammikuun alusta tai jotain vastaavaa.

Itseäni sivistäekseni olen nyt ottanut koulun kirjastolta lainaan kirjan joka käsittelee ranskaksi kemistien ja kete-insinöörien loistavaa historiaa, tuota on tullut luettua pikkuhiljaa. Fritz Haber saa tietysti ylistystä ammoniakkisynteesin keksimisestä ja sinunkin ruokkimisestasi, mutta sen jälkeen saa keppiä kun oli mukana kaasuttamassa liittoutuneita ensimmäisessä maailmansodassa. Ranskalaisilla selvästi jakautunut mielipide hänest. Lisäksi kirjasta muistaa että täällä Nancyssäkin on toiminut kovan luokan kemistejä ja muita tieteentekijöitä, Grignard ensimmäisenä mieleen tulevana esimerkkinä. Pitääpä lukea enemmänkin aiheeseen liittyviä kirjoja, syventää sekä historian osaamista että ranskanlukemista.

Täällä ENSIC:illä opiskelijoilla on näköjään pari vuotta ollut perinteenä koota kalenteri eri koulun opiskelijaryhmistä. Koska itsekkin tietysti olen ”latino”, niin ajattelin osallistua muiden kolmannen vuoden latino-opiskelijoiden kanssa samaan kuvaan kun sain asiasta tietää. Tietysti stereotyyppisellä latinomeiningillä kun yritti selvitellä että milloin me otetaan se meidän kuva, niin vastauksi sai aina ”emmätiiää”. Sitten kun muut saivat viimeisellä hetkellä tuon kuvan ottamisen järjestettyä niin piruparat unohtivat siitä mulle kertoa, joten valitettavasti jäin tästä projektista rannalle. Heh, toisaalta ehkä miellyttävämpi tuolta kalenteria on katsoa ilman että meikä on siellä virnistelemässä myös. Pitää hommata yksi noista kalentereista ja laittaa kotio tulemaan killalle, voitte sitten muutkin suomalaiset keteläiset katsoa miltä vastaavat opiskelijat täällä näyttävät.

Tässä on nyt pariin otteeseen tammikuun aikana alkanut palohälyytin huutamaan tuolla käytävässä, syystä en tiedä. Mitään ei vissiin ole sattunut, mutta ei nuo harjoituksiakaan ole olleet. Periaatteessa nuo portaat täällä on vain hätäuloskäyntejä, joten ulko-oven liiallinen availu saattaa vissiin aiheuttaa noita hälyytyksiä tai jotain. Voipahan nyt ainakin sitten hyvällä omallatunnolla mennä pihalle myös hissillä, sitä herkkua kun ei Skinnarilan kämpässä ollut.

Tässä on taas viime aikoina sisällä olevaa vihaista vihreää mietä harmittanut, osittain oma toiminta, kun ruoka-ainekset ovat päässeet pilaantumaan ja joutunut heittämään turhan paljon safkaa käyttämättömänä pois. Osa syy tästä on tietysti hyvin rajallinen pakastetila, sekä se että kauppojen yms aukioloajat ovat välillä mitä ovat, joten sinänsä helpommalla on päässyt kun kerralla kerännyt enemmän syötävää kaupasta mukaan, silläkin riskillä että osa ehtii pilaantua. Pitänee joka tapauksessa vielä uudelleen kalibroida tuota syömis- ja osatamiskäyttäytymistään.

Heh, sen skottikaverin kanssa kun jossain vaiheessa alettiin pärisemään, niin siirryttiin joko englannin tai ranskan puhumisesta ”franglais”:iin, eli englanniksi olevan puheen ja kirjoittamisen sekaan kylvetään vaihteleva määrä sanoja ranskaksi. Tuolla perseilyllä on toisaalta ihan psykologisesti positiivinen vaikutus, kun ranskan oppinen ja puhuminen tulee vieläkin miellyttävämmäksi. Näköjään me ei kuitenkaan olla yksin tämän kanssa, vaan tämä on joku ihan juttukin.

Un example of using franglais in media whn making plaques.
Un example of using franglais in media when making plaques. Vraiment amusing.

Tein tässä taas muutamia oppimis-ergnomisia innovaatioita. Raivasin esimerkiksi työpöydän yläpuoliselta hyllytä tilaa niin että nyt onnistuu tämä tietokoneen näpyttely myös seisaaltaan. Tätäkin artikkelia kun tässä taitaa tulla lähemmäs neljä tuntia askarreltua, niin alkaa tuossa muovituolissa istuminen tuntumaan ikävältä, joten onneksi nyt olen siirtynyt seisaallaan kirjoittamiseen. Lisäksi jälleen yhden liikkumis->oppimisartikkelin luettuani päätin että aina kun esim tuota duolingoa käytän kielten treenaamiseen, niin ravaan ympäri tätä 13 m^2 kämppäni saadakseni kognitiivisia supervoimia.

French addition to Jaloviina-mythos in Finland (at least among students).
A French addition to Jaloviina-mythos in Finland (at least among students).

Tänä viikonloppuna ei tullut viikonlopuviiniprojektia jatkettua normaaliin tapaan, mutta sen sijaan haluaisin tuoda teille esiin viimeisimmän hyvän löydön, nimittäin ranskalaisten ”version” jallusta. Tuo on konjakin ja viinin/rypälemehun sekoitus, ei kovin kallista ja maku on jepa. Tuosta kyseisestä pullosta en ehtinyt itse kuitenkaan kovin pitkälle nauttimaan, kun se oli eilen jo kerennyt kadota kavereiden suihin.

Vaikka tästä tulee nyt pitkä artikkeli taas, niin puhutaan nyt noista tunteista, siitä kun viime kerralla jo uhkailin.

Nyt kun on Suomesta ollut jo yli viisi kuukautta poissa yhtäsoittoa ja saman verran on vielä edessä, niin välillä on iskenyt semmoinen kunnon romantisoitu kaiho. Kyllähän täällä tietysti on netin kautta jatkuvasti suomea kuullut, ja muiden finskien kanssa välillä nähty, mutta ei se tietysti korvaa sitä Suomessa asumisen fiilistä. Niinpä nyt on selkeästi myös suomenkielisen musiikin kuuntelu lisääntynyt. Onneksi tässä on myös päässyt näistä suomalaista sielua regeneroivista jutuista nauttimaan, kuten saunasta, talvesta ja metsässä kävelemisestä. Mielenkiinnolla odottamaan mitkä on sitten paluun aikana fiilikset tämän suhteen, muuttuuko kaiho riemuksi… Joka tapauksessa tämä ulkomaillakin asuminen on miellyttävää, suosittelen kaikkia kokeilemaan, joilla on tähän mahdollisuus. Voisin myös hyvinkin kuvitella että diplomi-insinööri Kaukiainen (jr) tulee asumaan muutaman vuoden vähintään ulkomailla, kaihoilee sitten uudestaan.

Lisäksi tässä on, myös empatiakyky muiden maiden ihmisiä kohtaan kasvanut. Tämä tietysti on luonnollista aina kun on ulkkareiden kanssa tekemisissä. Käytännön esimerkkinä tältä seikkailulta voi ottaa vaikka kreikkalaiset. Ennen tänne tuloa ei juurikaan ollut ollut kosketuspintaa kreikkalaisiin, joten noita kriisiuutisia ja grexit-uhkaa seuraillessa koko tilanteeseen tuli aika pessimistisesti seurattua, itseppähän olivat suotaan kylväneet. Mutta nyt täällä kun on tullut kreikkalaisia vastaan, ovat olleet mukavaa porukkaa ja saa heillekin kasvot. Nyt enää ei pysty suhtautumaan noihin samalla tavalla ”teidän ratkaistava ongelma, ei minun”-tyylisesti, koska tietää että niillä on ihan käytännön vaikutuksia omiin kavereihinsa.

Lisäksi nyt itse ulkomaalaisena ollessa osaa ymmärtää myös Suomeen tulevia ulkkareita paremmin. Esimerkiksi sitä miten vaikeaa ja sitä kautta myös uuvuttavaa uuden kielen ja sitä kautta myös kulttuurin omaksuminen on. Ja myös sitä miten omasta taustakulttuuristaan haluaa myös uudessa asuinmaassaan säilyttää tiettyjä asioita oman identiteettinsä vuoksi. Mutta se on tietysti tässä myös todettava että paikallisen kultturin normit on hyväksyttävä. Näistä itselläni esimerkkinä se että täälläkin syön ainakin kämpillä aika suomalaistyylisesti edelleen, mutta olen kuitenkin hyväksynyt myls paikalliset toiminta-tavat, enkä kuivaa pyykkejäni enää parvekeella.

Lisäksi nyt olo tuntuu optimistisemmalta kuin missään vaiheessa täällä aikaisemmin. Tämä johtunee siitä että ranskalla pärjää nyt paremmin, ja kevään ohjelma on nyt jo etukäteen tiedossa, ja se näyttää koulun puolesta kevyemmältä kun mitä tähän mennessä. Myös nyt sosiaalisesti elämä tuntuu dynaamisemmilta.

Palataan asiaan taas parin viikon sisällä!

Osa 17 bis: Légion d’honneur d’Erasmus, osa 1

To make my blog more diverse, informative and multi-functional, I asked my dear Erasmus friends who left Nancy after the 1st semester, to write about their experiences. Hopefully they also find this article, so that they are able to profit from each of our stories and remember all of us [heart heart heart].

When I post this article, I haven’t yet got everybody’s texts, so please remember to check this article couple of times. There will be part 2 for the May/June departures.

I also declare that this kind of shameless profiting from friends’ experiences to be trademark intellectual copyright property of LeBlog under Skinnarilan Henki, so other ”lappeen Ranta”-based populistic exchange bloggers who wish to use this same format need to pay me royalties in fine beer when we all are back to Skinnarila.

I didn’t specify for my friends what or how they need to write exatly, so the text don’t follow any pattern. But now to the substance, please enjoy each others company!

 

”I don’t know how I could sum up the whole impression of the experience called Erasmus. I would like just encourage the rest of you, wannabe Erasmus students. If you have nothing better to do than: moving abroad, living as an independent adult, meeting loooots of different people and spending enjoyable time together, being settled down to a country where almost nobody speaks your mother language, travelling around Europe on a budget with a backpack, getting to know a different educational system than yours, and being unable of holding so many wonderful memories in your head, then go for it! ”

Faidra from Greece (although borders don’t matter)

 

”So my Erasmus in Nancy… That is no easy task to describe almost 5 months of your life that were so full of, basically, everything. One thing’s for sure: if you’re hesitating about whether to start Erasmus studies or not, you most certainly should do it. Maybe my story will help you decide whether to go the town I picked myself.

To start with, I study French philology, which means choosing this exact country seemed obvious to me, but that automatically implies that you should speak French a bit or at least you should be willing to learn it, because most of the classes will be in French. Actually, I made my choice of University of Lorraine because it had good overall ratings. If you want high quality studies, this will do for you, if you want the ocean and sunny beaches – not so well. Nevertheless, Nancy has a lot to offer, for example, its architecture and the proximity of most of the neighbouring countries. But let’s get back to studies. I’d say that most of the professors were highly qualified and enjoyed the teaching process, which evidently made the learning part a lot easier. Of course, there was also the minority of them who knew their thing, but didn’t know how to teach it efficiently. Furthermore, most of the courses I chose were CM or Cours Magistral where a lot of students sit in one big room and the professor explains the theory without giving any homework. On one hand, during the semester you have a lot more free time to do whatever you want, on the other hand, the stress during the exam time is a lot greater. To each his own. Overall, I’d say the University of Lorraine is worthy establishment with a good quality of studies and you’ll probably find most of the courses you need.

If we continue with the everyday life, as I come from Latvia, to me everything seemed more expensive than it should be, but you get used to it quickly. The bright side is that everything is really close and if you live near the centre, most of the places you’ll need to visit are within a 15 min walk. You have to make a choice between living in a university dormitory, which might be cheaper, or sharing a flat, which might get you cool flatmates. I chose the dormitory (Monbois, in particular) and although due to the really complicated bureaucracy (that’s France, get used to it) I received the cheapest room, it wasn’t all that horrible. Keep it clean, get to know your neighbours and you’ll do just fine (and you’ll pay almost nothing).

Then again, most of you want to know about the fun side of Erasmus and here I’ll repeat that Nancy has a lot to offer. Want some culture? Place Stanislas, art nouveau, theatre, opera, several museums and exhibition halls. Want a good meal? They even have a special gourmand street for it, not to mention the numerous restaurants in the city centre. Want to go out for a drink? MacCarthy and Love Boat are the epicentres of Erasmus nightlife in Nancy, but you might want to visit L’Appart, Le Chat Noir or Les Caves if you’re more of a dancer. Want to travel? Paris is an hour and a half away, Luxembourg, Germany, Belgium and then Switzerland and the Netherlands are at your doorstep. No doubt, the region of Lorraine in which the city is situated also has a lot to offer. You’ll always have new things to discover. What’s more, Nancy has a really great ESN team that organizes all kinds of events starting from cooking, visiting neighbouring cities to theme parties and if you have any problem at all, they’ll surely help you.

Well, that’s basically it. If you have any particular questions, you can find me on Facebook, or ask Antti or Google, whatever works for you. To conclude I’ll give you some stereotypes about France and Erasmus you might want to know about.

French people are arrogant and rude. During the entire 5 months I spent in France, everyone I met, French or not, was welcoming and ready to help. Smile and be patient, people are there for you.
They eat a lot of bread and cheese. No stereotype there, a meal without a baguette is not a meal for them. And their cheese section in the supermarkets is enormous. Pick Emmental if you’re not sure.
French ladies don’t shave. …. they do.
During my Erasmus studies I will party and drink more than usually. That’s highly probable, but only if you want it. There’s always the calm part of Erasmus students who enjoy living abroad and experiencing a new culture, and they’ll have just as much fun, just in a different way.
After I get home it will be extremely hard to catch up with my studies. To avoid that, check beforehand. Even if some city looks really tempting, but you get almost none of the courses you need, think twice before you leave your country. There will always be an option to have fun while making an academic progress.
I will get to know a lot of new people. That’s the best part of Erasmus studies, but it’s not that automatic. You really have to be open and willing to meet people in order to make those connections.
Erasmus will be the time of my life. It’s entirely up to you. One thing’s for sure: you’ll get to know yourself in ways you’ve never known before, because you’ll find yourself in totally new situations. And when you get back, I assure you, that’s going to be a more experienced version of yourself. So take the challenge, it’s worth it!

Elina from Latvia

 

joo

Osa 16: La rentrée à l’école

Täällä jälleen, uusi uljas 2016 nyt kunnolla käynnissä.

Summary: Research project: starting, tools, paperwork and slow progress. Test results. Normal activities like cafés and apéros des langues and Finlandings. Miror stuff like bike, library, englightenement about student restaurant. Some friends leaving and new ones arriving. Breaking bad and winter is coming. Voyage en Lorraine and party like it’s Medréville.

Aloitetaan koulujutuista, se on verrattaen yksiselitteinen juttu kaiken muun sekavan selittelyn seassa.

Tällä hetkellä täällä ENSIC:issä kolmannen vuoden opiskelijat, minä (tällä hetkellä) mukaanlukien ollaan aloitettu työskentelemään omissa tutkimusprojekteissamme (Projet de Recherche et Development, eli yleisesti siglenään mainittuna PRD). Tutkimuksen laajuus on 10 opintopistettä, ja se olisi tarkoitus suorittaa kahden kuukauden aikana. Omalla kohdallani teen töitä tuon eteen virallisesti nyt tammikuun, sitten alkavalle kevätlukukaudelle laitan projektin jälkilämmölle ja jatkan sitten taas ahkerasti kun kevätlukukausi on paketissa. Jokainen vaikuttaa tekevän sinänsä itsenäistä tutkimusta, joskin osa aiheista on sidottuna laajempiin tutkimusprojekteihin. Esimerkiksi itse tutkin pyörivää suodatusta (mekaanissa erotusmenetelmissä LUT:issa tuota taidettiin crossflow suodatukseksi kutsua), teen omaa tutkimustani yksi, mutta samaan laajempaan tutkimusaiheeseen on jo muutamia muitakin opiskelijatutkimuksia tehty (eri Nancyn insinöörikouluissa) ja tällä hetkellä kaksi paikallista ENSEM:in (kote/ente/säte(?)) opiskelijaa tutkii sama aihetta hieman eri suunnasta. Sinänsä tämä tutkimusprojekti tuntuu vähän kuin kandin tekemiseltä uudestaan, joskin rakenteellista tukea ja vaatimuksia on vähemmän ja aihe on selvästi monimutkaisempi.

Olin jo tavannut tuota projektiani ohjaavaa professoria pariin kertaan jo syksyn puolella, jolloin hän antoi minulle ainakin yleisen kuvan siitä mitä tässä tutkimuksessa olen tutkimassa, joskin hienommat matematiikat eivät jääneet mieleen. Lomien aikana lueskelin läpi tuon yhden aiemman meidän koulussamme tehdy tutkimusraportin samasta aiheesta, joskin osa kaavoista oli sotkeutunut joko tietokoneiden eri kielien tai teksitohjelmistoversioiden vuoksi, joten kovin syvästi tuota ei tullut opeteltua. Onneksi myöskään heti 4.1 ei tarvinnut tutkimuksen kimppuun rynnätä kun koulunkäynti virallisesti jatkui tämän vuoden puolella, vaan sain kirjoitella teille tuon viime artikkelin.

Interesting bureaucracy photos for interesting bureacracy text.
Interesting bureaucracy photos for interesting bureacracy text.

Tiistaina 5.1 aloitin varsinaisesti projektin hoitamisen kun menin aamulla hakemaan labran sihteeriltä tms kaikkia tarvittavia lappuja mitä pitää työskentelyä varten täyttää. Jouduin sitä tehdessäni kipaisemaan kv-toimistolta kopioita omista papereistani, joita piti tuonne viedä. Loppuun lyötiin vielä uusi nivaska täytettäviä lomakkeita ja tietolappuja, sinänsä perusasiaa missä tahansa laboratoriossa työskentelemään aloittaessa. Nyt olen saanut toivottavasti kaikkiin lappuihin laitettua kaikki tarvittavat tiedot ja allekirjoitukset, joten pitää ensi maanantaina muistaa käydä viemässä paperit sihteerille. Lisäksi tällä viikolla keskiviikkona aamusta oli laboratorion yhteinen turvallisuusluento, sekin sinänsä ihan normaali käytäntö missä tahansa. Tuolla huomasi kuitenkin että ENSIC:in labroissa näyttäisi tällä hetkellä olevan myös joitain ulkkariopiskelijoita, jotka eivät muuten täällä kouluaan käy.

5.1 Ehdin myös iltapäivästä pitää lyhyen neuvottelun tuon ohjaajani kanssa. Pitkään ja järjestelmällisesti ei kuitenkaan ehditty keskustelemaan, koska hän taitaa olla aika kiireinen täti (ainakin 6-PRD opiskelijaa ENSIC:illä, ainakin ne pari kotelaista toisella koululla, luentoja ja oletettavasti myös jonkinlainen perhekin). Sain kuitenkin lisälukemiseksi pari muutakin saman tutkimusken raporttia ja myöhemmin hieman hankalasti hahmoitettavat kaavakokoelman yhtälöiden yksiköttömyys muunnoksista. Niitä olen nyt toistaiseksi (pakko myöntää aika laiskasti) tutkinut aiheeseen syventymiseksi.

Viime viikon keskiviikkona lähdin myös proffan kyydissä käymään Braboisin kampuksella, jossa sijaitsee muutama Nancyn insinöörikouluista, kun hänellä oli tapaamiset ison projektin ensemiläisten opiskelijoiden kanssa. Toinen pojista ei päässyt paikalle, mutta oli sinänsä mielenkiintoista nähdä muitakin samassa laajemmassa projektissa olijoita, vaikka muuten tuosta reissusta ei pahemmin jäänyt mitään käteen.

The new f(r)iend..?
The new f(r)iend..?

Tällä viikolla projekti eteni kun ohjaaja käski asentamaan Wolframin Mathematica-nimisen symbolisen laskentaohjelman, jolla on tarkoitus työskennellä myös. Ohjelman latasin omalle läppärilleni, ja nyt on tarkoitus tutustua ohjelmaan ja opetella tulkitsemaan aiempien projektien Mathematica-koodeja ja myöhemmin käyttää ohjelmaa itse laskennassa. Alkuun olin hieman varautunut uusien ohjelmien opettelusta, mutta kyllä tuo oikeastaan on vaikuttanut ihan mielenkiintoiselta ja kätevältä nyt kun siihen on tutustunut. Osittain toimintalogiikka vastaa Matlabia, mutta on toiminnassa myös eroakin. Mutta toisaalta positiivinen asia on että kun tuotakin oppii käyttämään niin samalla omasta Matlabistakin tulee sujuvampaa.

Our research office.
Our research office.

Tuon tietyn proffan ohjauksessa toimiessani minulle on annettu koululta myös oma työpöytä ja -kone tuolta E-rakennuksen kulmasta löytyvän labran yläkerran toimistosta. Ihan heti en sopivaa paikkaa saannut valittua kun ensimmäinen kone oli täynnä haittaohjelmia, kun sitä olin valitsemassa, onneksi oli kuitnekin vaihtoehtoja. Samassa paikkaa on muitakin kolmannen vuoden opiskelijoita omien projektiensa kimpussa, sekä yksi espanjalainen tohtoriopiskelija. Joinan päivinä kun olen tuolla ollu tekemässä jotain, ovat muut siellä töitään tekevät myös ajoittain osoittautuneet hanakoiksi kahvilla kävijöiksi, sinänsä outoa että suomalaisena en ole tuohon lähtenyt innoissani mukaan.

Näistä parista ekasta viikosta tämän tutkimusprojektin kanssa on tullut vähän sama fiilis kun viime keväänä kandityötä tehdessä. Itse kun olen kovasti altis aiheesta herpaantumiselle ja kaikkien muiden pikkuasioiden hoitamiselle että toistaiseksi tuon projektin kanssa on menty aika hitaasti eteenpäin. Vaikka koskaan ei kannata sanoa että ei koskaan, niin uskallan silti esittää epäilyksen että tuleva diplomi-insinööri Kaukiainen (jr.) siitä muuttuisi vielä herra tekniikan tohtori Kaukiaiseksi. Ellei seuraavan kahden vuoden aikana tapahdu jotain merkittävää henkistä kasvamista ja akateemisen itsekurin kasvamista. Tällä saavutustahdilla näyttää myös siltä että tätä projektia pitää tehdä ja tutkia myös tuon kevätlukukauden aikana.

Koululla on ilmoitustaululle tullut nyt tuloset suurimmasta osasta syksyn kursseista, vielä tuo dynaaminen optimointi uupuu, mutta odottaisin senkin menevän läpi. Yleisesti olen positiivisesti yllättynyt saamistani hyvistä numeroista. Luulin jopa hetken saaneeni biojalostamoista parhaan tuloksen (16.8/20), kunnes huomasin että yksi ranskalainen oli saanut 0.1 paremman tuloksen, perhana. Sen verran sain myös selville että niiden kurssien, jotka eivät tämän hetkisillä tuloksilla olisi menossa läpi uusintatentit järjestetään vasta helmikuun puolella. Joten nyt voi rauhassa keskittyä tutkimukseen ja ilakoida exergia-analyysiä sitten myöhemmin.

Jälleen kerran tuli ärsyttävästi esiin se etten ole vaihtarina noilla vuosikurssien maililistoilla. Tällä viikolla kun piti hoitaa ilmoittautuminen kevätlukukauden valinnaiselle kurssille ja vaihtoehdoista olisi myös järjestetty tiedotustilaisuus tiistaina. Koska postit eivät kuitenkaan kulje, niin sain kaikeista tästä luettua vasta torstaina opiskelijoiden Facebook-ryhmästä. Kävin asiasta kysymästä kv-tädeiltä, he ohjasivat sitten asiaa hoitavan opettajan luokse, joka onneksi nopeasti myös ohjeisti miten ilmoittautuminen hoidetaan ARCHE:ssa ja vastasi aiheeseen liittyviin kysymyksiin maililla. Nyt on onneksi homma hoidossa, mutta nakertaa joka tapauksessa taas kun tieto ei kulje. Muistakaa siis hommata joku tutkintoa opiskeleva, joka teille sitä tietoa välittää. Lisäksi hieman hämmentävää on että tuota jätteidenkäsittely kurssia, minkä laitoin ensisijaiseksi learning agreementtini mukaan, ei esiintynyt missään kurssioppaissa, mutta onneksi vaihtoehto ja sen informaation löytyivät valintaa tehdessä.

Prepare to laugh at the youngest...
Prepare to laugh at the youngest…

Viime viikolla tuli käytyä taas ENSIC:in café des languesissa kun kuun alkuun oli taas englanniksi, satuin olemaan ainoa opiskelija tällä kertaa. Yksi usein tuolla käyvä tutkija toi tällä kertaa luettavaksi Le Monden aikakausilehden, jossa kerrottiin suomalaisten tyypillisestä seikkailusta Itämeren risteilyillä. Heh, juttu oli ihan hyvin kirjoitettu, ja kuvasi sopivan inhorealisesti meitä. Lisäksi yksi paikalle tulleista opettajista toi galette des rois kakun, jollaisia ranskalaiset näyttävät tässä tammikuun aikana tykkäävän syödä.

Long live le roi.
Long live le roi.

Kakkuun on jemmattu manteli tai vastaava kiinteä objekti (meidän tapauksessa Mikki Hiiri), ja objektin löytäjä saa päähänsä mukana tulleen (Mikki Hiiri) kruunun. Perinteen mukaan palojen arvonta suoritetaan niin että nuorin osallistuja menee pöydän alle ja huutelee sieltä nimiä, joilla kakkupalat arvotaan. Ja koska olin ainoa opiskelija, jouduin sinne pöydän alle sitten kuin säteläinen ryömimään, samalla kun maikat siellä minulle naureskelivat. Arvontani perusteella kruunu meni sitten sille tutkija-ukolle, ihan mielenkiintoinen perinne kun yliopistossakin jaksetaan tuota leikkiä.

Kasataan seuraavaksi kaikkia sekalaisia juttuja mitä tässä on taas kahteen viikkoon mahtunut.

Friends new bike, though not as good as my PW.
Friends new bike, though not as good as my PW.

Jälleen pääsen kertomaan rakkaasta pyörästäni. Jossaan vaiheessa kun olen sen verran kovaa ajanut kanttikiveen, että olen takarenkaaseen saanut jonkin lommon, joka aiheutti hankausta ja ärsytystä, joten päätin sitä lähteä pajalle korjaamaan, ajattelin että tuo olisi ollut maksimissaan vajaan tunnin homma. Lommon tasoituksen jälkeen takapyörä ei kuitenaan mennyt paikalleen, joten seuraavaksi asiantuntijat epäilivät että pyörän sisällä on jotain vikaa, joten pyörä akseli tuli sitten avattua. Laakeri ja muut olivat kuitenkin kunnossa, ja koko homman päätteeksi huomattiinkin että syy oli ollut siinä että itse pyörän metalliosat, minne takapyörä kiinnitettiin, olivat vääntyneet, joten ne jouduttiinkin vielä korjaamaan.

Purging of pines to streets, witnessed while cyckling.
Purging of spruces to streets, January phenomenon.

Kaiken tuon jälkeen kun aloin taas pläräämään vaihteita, suostuin lopulta suostutteluun ja euron hinnalla vaihdoin itse vaihteiston ”uuteen” paremmin toimivaan. Kaiken tuon seurauksena tunnin keikka venyi melkein koko päiväksi ja mustille käsilleni naurettiin esim. ESN:nän toimistolla. Samaan aikaan tuo albaanikaverini oli käynyt itselleen hankkimassa oman pyörän, 150 eurolla saa täältä alennuksissa näköjään ihan pätevän maasto-tsygän. Koska hänen pyörällään oli jotain arvoakin ja omallani ei, lainasin hänelle viikonlopuksi pyörävaraston avainta siihen asti että tällä viikolla sai haettua omansa ja pyörä pysyy jatkossa tallessa..

Also the libraries show that the French are quite into comics.
Also the libraries show that the French are quite into comics.

Sain tässä viime aikoina tuolta albaani-kamultani uutettua myös sekalaista informaatiota Nancyyn liittyen, hän kun täällä on kuitenkin ollut vuoden pidempään. Esimerkiksi itse olin elänyt siinä harhassa että tuon Place Carnoitilla olevan opiskelijaruokalan toinen puoli olisi kalliimpi brasserie, mutta väärinkäsitys korjattiin ja se onkin samanlainen kuin se puoli jolla olen aina tähän asti käynyt. Hyvä tietää sinänsä, ettei joudu melkein joka päivä syömään ranskiksia ruuakseen.

Nice that there is books about Finnish, but now I also have reason to go back to correct them from labelling mistakes...
Nice that there is books about Finnish, but now I also have reason to go back (to correct them for labelling mistakes)…

Toinen juttu mitä hän minulle sai näytettyä oli tuossa meidän lähinurkilla oleva mediateque, joka käytännössä vastaa kunnallista kirjastoa Suomessa. Se oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen paikka, esimerkiksi musiikkitarjonnalta, tai vaihtoehtoisena työskentely paikkana kun pitäisi kouluhommia tehdä viikonloppuna. Tuolta kirjastosta oli myös ihan hyvät näkymät kaupungille ja meidän residenssin suuntaan. Lisäksi tuolta skotilta tuli kuultua että hän oli osallistunut tuohon ENSIC:in tuutorinti/kummisetä systeemi. Tuota kun ajattelee, niin olisi varmaan ollut itsellekin ihan hyödyllistä lähteä tuohon mukaan, olisi varmasti nopeuttanut tuota omaa integroitumista. Kannattaa siis teidänkin pitää tuo mielessä, jos haluatte dual-wildata paikallisia tuutoreita. Skotin kanssa myös tuolla Les Artistesissa kaljoitellessa onnistuttiin löytämään paikallinen, lehmänmakuin olut, ”se on jännä”.

Oldies and newbies at same time in CDL.
Oldies and newbies at same time in CDL.

Nyt kun vuosi on jatkunut normaalisti, on tullut taas käytyä noissa perustapahtumissa, kuten tällä viikolla ENS:n apéro des languesissa ja Mac Carthyn CDL:ssä. Ihan kiva oli taas lomien jälkeen nähdä vanhoja kamujaan ja tavata taas uusiakin ihmisiä. Nyt alkaa myös ensimmäinen lukukausi olemaan yleisesti lopuillaan täällä Nancyssä, mikä tarkoittaa sitä että osa meistä vaihtareista on lähdössä kotia kohti, joten jolleen piti/pitää jo alkaa hyvästejä jättämään.

Re-chouffement. Too bad that none other like my absurd joke attemts...
Re-chouffement. Too bad that none other will get my absurd joke attempts…

Onneksi kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää synkkyyttä, sillä noissa tapahtumissa on alkanut näkymään jo kevätlukukaudelle tulevia Erasmuksia ja muita opiskelijoita. Café des languesiin oli ainakin tällä kertaa saatu taas ihan hyvä tungos kun vanhat ja uudetkin olivat löytäneet paikalle samaan aikaan. Lisäksi tällä viikolla järkättiin taas suomalaisten kokoontuminen, osa meistä kun on lähdössä Nancystä lähi aikoina. Oli ihan hyvä kuulla ihmisiltä suoraan minkälaista se elämä siellä Suomessa nykyään on. Saapa nähdä löytyykö nyt uusista ulkkareista lisää finskejä.

Joku saattaa muistaa sen ainakin omasta mielestäni breakingbadimäisen kuvan sieltä loppusyksyn ilmastoseikkailusta. Tällä viikolla kaverini Waltteri Walkoinen otti yhteyttä ja ilmoitti että nyt oli aika lähteä ajamaan vanhalla autolla maaseudulle, koska pitää kokkailla. Jätetään tarinan paisuttelu ja rikossarja vitsit sen emmälti sikseen. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista nähdä sekä Nancyä ympäröivää maaseutua että sitä miten vanhoille ihmisille on täällä järjestetty asuminen.

If Citroën works for 30 years, why change?
If Citroën works for 30 years, why change?
"We need to cook..."
”We need to cook…”
La campagne
La campagne
Snow finally, first time ever for some pals here.
Snow finally, first time ever for some pals here.

Tässä kohdassa voidaan siirtyä säähän ja sen vaikutuksiin. Vaikka olen epäillyt että täällä ollaan juututtu perma-syksyyn niin kyllä nuo vuodenajat näyttävät täälläkin muuttuvan. Perjantaina päästiin viimeinen alkutalveen, kun iltapäivällä alkoi tulla lunta kun pyörällä oli polkemassa. Koska itselläni on hanskojen kanssa ollut yleensä hieman huono tuuri, ohjasivat olosuhteet käymään etsimään hieman sormikkaita tukevampia tuolta keskustan kauppakeskuksesta. Samalla huomasin että siellä olikin alennusmyynnit käynnissä, ja yhdestä kaupasta sattui löytymään ihan tyylikkään oloinen ranskalaiseen talveen soveltuva takki halvalla.

White makes this city look bit nicer.
White makes this city looks bit nicer.

Ranskalainen (asenne)ilmasto on saanut minut muuttumaan tuolta thug päädystä (kuluneet kengät ja toinen huppari päällä) kohti haut couture päätyä (italialaiset kengät ja ranskis takki), tätä en osannut itsekkään lähtiessä välttämättä odottaa. Eilen talvi eteni näköjään keskivaiheeseensa kun lumi näytti pysyvän maassa, ja sitä tuli lisääkin (myöhemmin tuosta lisää). Tänään tunnuttiin olevan kevättalvessa, kun pihalla paistoi aurinko ja pakkasta oli kivat pari astetta. Tuolta  tuo kevätkin näyttäisi piakkoin tulevan, kun viikon päästä näyttää lämpötila juuttuvan jälleen plussan puolelle ympäri vuorokautta.

History re-enactment with snowballs.
History re-enactment with snowballs.

Nyt lauantaina ESN järkkäsi tuon Voyage en Lorraine reissun, mikä valitettavasti alunperin jouduttiin perumaan marraskuussa. Itse en ollut hakenut rahojani takaisin, joten onneksi opiskelijatasolla systeemit ovat joustavampia, ja pääsin samalla maksulla lähtemään seikkailuun. Aamulla heräisin hieman jännittyneenä, sillä tuon alkupäisen reissun peruuntuminen oli turhauttavaa, ja jos nyt olisi hiton huonolla tuurilla käynyt samalla tavalla olisi pelihousut revennyt. Onneksi ainakin Ranskassa oli rauha maassa, joten liikkelle päästiin normaalisti. Tuonne reissulle oli löytänyt myös useampia uusia vaihtareita, mikä oli ihan kiva. Bussilla lähdettiin ajamaan kohti Verdunia. Ja koska ollaan Ranskassa, niin excuilla juodaan tietysti heti aamusta viiniä, onneksi muutkin tulivat auttamaan tuon mukana olleen pullon kanssa. Meidän bussikuski toi mieleen vähän oman fuksikursion, tätäkään kuskia eivät normaalit liikenteen käytännöt tai rajausköydet estäneet.

Wine on excursion? Like Finnish expression asks, "uhka vai mahdollisuus?"
Wine on excursion? Like Finnish expression asks, ”uhka vai mahdollisuus?”
Monument for the fallen at Verdun battlefield.
Monument for the fallen at Verdun battlefield.

Verdunissa käytiin ensin katsastamassa yhtä ensimmäisen maailman sodan linnoitteella ja sen jälkeen kaatuneiden sotilaisten muistomerkillä. Koska oltiin turistisesongin ulkopuolla, oletusten mukaan moneenkaan paikkaan ei päästäisi sisään. Sattumalta tuon kaatuneiden muistomerkkimonumentaalin johtaja sattui tulemaan paikalle ja päästi meidät sisälle tuonne rakennukseen, ja kertoi tietoja paikasta ja sen historiasta. Tuolta lähdettiin ensin bussilla ajelemaan ympäri Verdunin keskustaa, ennen kuin päästiin syömään.

Endless dead for no good reason...
Endless dead for no good reason…

Bussissa ajellessa lähti käyntiin frère Jacques laulusessio eri kielillä. Jotkin ensimmäisenä suolatut kansallisuudet eivät kuitenkaan olleet alkuun kovin innokkaita laulamaan, joten loppu bussi säästyi ”Jaakko kulta” / ”Lapin kulta kaanon” karaokelta. Tuolla lounasravintolassa oli tarjolla ruokia paikalliseen tapaan valmistettuna. Vaikka ruoka ei mitään grand cuisinea ollut, saipahan ainakin riittävästi ruokaa kun muidenkin lautaselta söi, heh. Iltapäivällä käytiin katsomassa vielä paikallisessa rauhankeskuksessa, mikä osoittautui kuitenkin käytönnössä perus WW1 museoksi.

Food en Lorraine.
Food en Lorraine.

Tuo oli sinänsä kuitenkin myös mielenkiintoinen paikka ja siellä oppi uutta, sillä täällä Euroopassa osataan myös miettiä myös muitakin sotia, Suomessa kun ollaan juututtu vain toiseen maailman sotaan… Museon jälkeen oli vielä hetki aikaa liikkua kaupungilla, joten lähdin itseseni vielä hetkeksi harhailemaan. Siinä vaiheessa kun piti lähteä bussillepäin, jostain pamahti kunnon raekuuro ja sen jälkeen lumimyräkkä. Sinänsä tuo ei kävellessä päivää pilannut kun jalan oli liikkellä. Bussimatka takaisin venyi kuitenkin tunnilla pidemmäksi, kun lähtökohtaisestikaan ei voinut normaalia vauhtia ajaa. Osa tiellä olevista henkilöautoista tyytyi ilmeisesti kesärenkaillaan ajamaan polkupyörä vauhtia, mutta meidän bussikuskimme ei kuitenkaan semmoiseen lähtenyt mukaan, vaan pienimmästäkin välistä mentiin ohi.

"I can't count the defeats anymore". No war should be necessary in the end, but this sums up WW1 quite well in my opinion, the most pointless bloodshed.
”I can’t count the defeats anymore”. No war should be necessary in the end, but this sums up WW1 quite well in my opinion, the most pointless bloodshed.

Tästä johtuen itseäni ainakin hetkittäin jännitti että näinköhän kaikki tiellä liikkujat tulevat selviämään ehjänä perille, tämä kyseinen automatka ei juuri tunteitani paikallista liikennettä kohtaan muuttanut parempaan suuntaan. Lopulta päästiin kuitenkin yhdessä kappaleessa ja suoralla pellillä takaisin Nancyyn.

 

Snow doesn't usually improve traffic even in Finland, and even less so here...
Snow doesn’t usually improve traffic even in Finland, and even less so here…

Tässä viime viikkoina on nyt molempina lauantaina tullut päädyttyä tuonne Medrévillen residenssiin 9 m^2 huone-crazy-partyihin. Sinänsä ihan mielenkiintoista tuollakin käydä katsomassa erilaisia asuntoja. Osaa myös arvostaa omasta kämpästä löytyvää vessaa ja keittiötä (jos ovat sotkuisia niin ei tarvitse syytellä muita). Ja jos tommoiseen kämppään pystyy laittamaan vajaan 10 ihmistä vielä mukavasti, niin pitänee koittaa sitten 20 hengen grillibileitä omassa massiivisessa kämpässä sitten täällä asumisen lopuilla. Semmoisen havainnon olen myös tehnyt että kun edellisenä iltana on juonut teräviä oluen sijasta, niin on myös hieman viitseliäämpi ja aikaansaavampi aamusta.

Tässä ehkä tarpeeksi puhetta tälle kertaa. Jätetään miehekäs tunteista puhuminen seuraavaan raporttiin, heh.

Nyt eletään kuitenkin mielenkiintoisia aikoja ja ollaan uuden tuntemattoman äärellä. Osa kavereista lähtee, minä jään ja uusia ihmisiä ja kaikenlaisia mahdollisuuksia tulee lisää. Nyt tehdään vielä pari viikkoa tutkimusta, mutta tuosta häämöttävästä kevätlukukaudesta ei juurikaan ole tietoa miten se tulee menemään. Laskelmoivaa ihmistä se tietysti stressaa, mutta ehkä sen kanssa oppii elämään. Vaikka vielä ei olla puolessa matkassa niin joulun kaarteesta on päästy ja Suomikin alkaa häämöttämään kevään suoran päässä.

Au revoir à tous.

Osa 15: Yli merien ja halki vuorien

Heipä hei.

LeTeekkari on taas palannut lomien jälkeen Nancyyn taas opiskelemaan tarmokkaasti.

Summary: Holiday travels: Torino, Genova, Bologna, Padova, Venezia, Innsbruck, München, Stuttgart, Karlsruhe & Strasbourg. Bus, Interrail, Blablacar. Thanks for all my hosts and friends along the way.

Nonii, loputkin lomat on hoidettu. Kirjoitetaan nyt niistäkin jotain.

Joulun olin täällä Raskassa salaisen ranskalaisperheeni luona. Oleskelun aikana onnistuin näkemään nancyläisiä vaihtarikavereitakin, jotka myös sattuivat seikkailemaan samassa osassa Ranskaa.

26.12 Hyppäsin Flixbussiin, joka vei minut rajan yli Torinoon, (w)interrailini lähtöpisteeseen. Matkan seuraavia pääasemapisteitä olivat Alessandria(n lähistö), Venetsia, Innsbruck ja München, välietappeja Genova, Bologna, Padova, Stuttgart ja Karlsruhe. Ranskan puolelle palasin eilen iltapäivästä Strasbourgiin.

Koska en jaksa kirjoittaa 33 000 sanaa, laitan blogiin 33 kappaletta kuvia matkanvarrelta, 1 – 4 per paikka. Samalla pääsen testaamaan blogialusta normaalista poikkeavaa artikkelipohjaa.

Torino 2: Park statues
Torino 2: Park statues
Torino 1: River Po in the morning.
Torino 1: River Po in the morning.

 

Torino 3: Old-timers playing cards in park
Torino 3: Old-timers playing cards in park
Piamonte sunset
Piamonte sunset
Genova 1: Italian breakfast with friends
Genova 1: Italian breakfast with friends
Unbeliavable fog in Italian countryside.
Unbeliavable fog in Italian countryside.
Torino 3: Ethnic streets
Genova 3: Ethnic streets
Torino 2: Marina
Genova 2: Marina
Genova 4: In all the cities I had great luck with weather, just sun shine (bar München, but that seemed to suit that city).
Genova 4: In all the cities I had great luck with weather, just sun shine (bar München, but that seemed to suit that city).
Bologna 2: Not just here, but these arched walkways are really typically Italian.
Bologna 2: Not just here, but these arched walkways are really typically Italian.
Bologna 1: Stairs to a park
Bologna 1: Stairs to a park
Bologna 3: Some square
Bologna 3: Some square
Padova 2: University campus
Padova 2: University campus
Padova 1: Park and the city
Padova 1: Park and the city
Padova 3: Old reactor in chemical engineering school yard.
Padova 3: Old reactor in chemical engineering school yard.
Venezia 2: the best wall painting/graffiti of the trip.
Venezia 2: the best wall painting/graffiti of the trip.
(Basic) Venezia 1: Canals and other tourists.
(Basic) Venezia 1: Canals and other tourists.
(Basic) Venezia 3: Masquarade store.
(Basic) Venezia 3: Masquarade store.
Innsbruck 2: NYE on the mountains, view to the city.
Innsbruck 2: NYE on the mountains, view to the city.
Innsbruck 1: River Inn by evening.
Innsbruck 1: River Inn by evening.
Innsbruck 3: Interest for local history.
Innsbruck 3: Interest for local history.
Innsbruck 4: Planes fly quite low on the city.
Innsbruck 4: Planes fly quite low over the city.
München 1: Iceskating
München 1: Iceskating
München 3: City from church tower.
München 3: City from church tower.
München 2: English gardens. Planned to stay for 10 min, stayed for over an hour.
München 2: English gardens. Planned to stay for 10 min, stayed for over an hour.
München 4: BMW factory and exposition.
München 4: BMW factory and exposition.
Stuttgart 2: Drunk statues
Stuttgart 2: Drunk statues
Stuttgart 1: Campus and statues.
Stuttgart 1: Campus and statues.
Karlsruhe: Didn't have much more time than to see humans behinf fence watching animals behind fence.
Karlsruhe: Didn’t have much more time than to see humans behinf fence watching animals behind fence.
Strasbourg 1: EU Parliment
Strasbourg 1: EU Parliment
Crossing back to France.
Crossing back to France.
Strasbourg in the evening (again).
Strasbourg in the evening (again).
Strasbourg 2: EU Palace (in dark it seems that there is some sinister EU empire)...
Strasbourg 2: EU Palace (in dark it seems that there is some sinister EU empire)…

 

 

Taking selfie by digital camera seldtimer, so early 2000's
Taking selfie by digital camera selftimer, so early 2000’s

Ja koska kukaan ei kuitenkaan usko että olisin ollut kapinallinen nykyisiä trendejä kohtaan, yllä on teille kiintiö-selfie tyhjältä Venetsialaiselta kadulta.

Muutamia huomioita matkan varrelta

  • Couchsurffatessa isoimmista kaupungeista tuntuu löytävän majoittajan huomattavasti helpommin kun laittaa pyynnön kyseisen paikan ”last minute requests” tms ryhmään avoimen pyynnön tai suoraan kyselyn sijaan.
  • Reilatessa tuo nykyinen aikataulusovellus on todella kätevä.
  • Matkan varrella myös tajusin että tuon sovelluksen punaisella merkatut reitit eivät välttämättä tarvitse paikkavarausta, jos siihen ei ole erikseen sitä merkattu.
  • Matkan alku oli hieman via dolorosa kun ennen bussin lähtöä ilmoitettiin että motarilla on kolmen tunnin ruuhka. Onneksi tuo ei lopulta paljoa myöhästyttänyt. Yleisesti tuo bussi näyttää olevan näppärä ja halpa tapa liikkua täällä Euroopassa.
  • Junat olivat sinänsä ajallaan. Italiassa oli yksi 5 min ja yksi 15 min myöhästyminen. Junien kohtalaisen hyvä toiminta ihmetytti italialaisia itseään.
  • Ranskaan tuli palattua hieman varkain, kun en ollut varma saako interrail lipulla ylittää rajaa siihen maahan missä asuu. Mutta koska vikassa paikallisjunassa ei henkilökuntaa tms näkynyt ja olen pieni ja huomaamaton, piilottelin kyydissä Strasbourgin asemalle saakka.
  • Blablacarilla pääsi kivasti kotiovelle asti, lähtöpaikan löytämisessä kesti hetki kun kuski ei sitä ollut aivan selkeästi ilmoittanut.
  • Reissun kohokohta oli hyvänä yllätyksenä tullut sauna TJ:n nollaus Saksassa viimeisenä iltana ennen kotiinpaluuta.
  • Jos haluat monen muun matkailijan tapaan vierailla Venetsian San Marco aukiolla ja seurata kanssaturistien kikkailua, se onnistuu kätevästi nyt täältä.
  • Edit 6.1: Matkoihin kului karkeasti reilu 200 €, syömiseen, juomiseen, tekemisiin ja härweleihin kului vajaa 100 €.
  • Edit 6.1: Osallistuin myös ensimmäistä kertaa ”italialaiselle bisnesillalliselle”, ensikertalaisena aloitin pöytää tasoittavasta kätyrin roolista.
  • Jouluna tuli puhuttua ja kuunneltua niin paljon ranskaa että oli ihan kiva pitää taukoa viikon ajan. Kuitenkin reissun loppupuolella alkoi taas olla perverssi halu päästä puhumaan taas en français. Nyt keväällä ajattelin myös kostaa ranskalle (kieli) ja oppia puhumaan sitä kunnolla sujuvasti.

Kokonaisuutena tuo reissu oli 5/5, kannatti lähteä, vaikka ennen lähtöä tuntui siltä että olisi halunnut vaan käpertyä johonkin koloon ja lojua koko loman.

Nyt pitäisi alkaa tammikuun ajan askarrella tuota tutkimusprojektia. Tänään onneksi ei ollut vielä ohjaaja paikalla, joten ehdin hoitaa muita asioita, esim. kirjoittaa tämän jutun.

Tästä se lähtee taas.

Au revoir

 

Osa 14: Tähän piti olla joku naseva ranskalainen sitaatti…

… mutta en tahdo nyt muistaa minne sen kirjotin. Käytän sitten vaikka seuraavassa artikkelissa kun muista. Joka tapauksessa, nyt ollaan (jo muutaman päivän oltu) lomilla ja akateeminen vuosi paketissa.

Summary: Nightouts with school and ESN buddies, election, COP21, Rollerderby, Final week with final preparations, final presentations and final exams, les Scheriers, Épinal & St-Die-des-Vosges, cafés des langues, club bière, white t-shirt, karaoke @ residence. Star Wars, controls, milk and tea.

Koitan taas viimeiset kaksi viikkoa esittää ajan suhteen jäsenneltynä.

Soirée, or was it apèro after all?
Soirée, or was it apèro after all?

Toissa perjantaina pidettiin innovaatioporukkamme soiréeta yhden tytön kämpillä. En tiedä oliko tuon tarkoitus olla apèro, en ainakaan itse tuonut mitään syötävää jakoon, mutta laitoin vodkan jämät tarjolle. Oli myös ihan mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset opiskelijat asuvat, kämppä oli Maison Étudiants:sissa, eli aika samanlainen kun CROUS:illa, mutta jonnin verran isompi. Meistä ei kaikki 11 pääseet paikalle, mutta tuon meidän ryhmän johtajatytön mukana tuli muutama sen ranskalainen ja intialainen kaveri.

When you have enough whiskey for pohjat, paying your bill in bar makes you smile too.
When you have enough whiskey for pohjat, paying your bill in bar makes you smile too.

Tuolla aikamme istuessa ainakin toinen intialaisesti joi viskiä sen verran pikaisesti että se oli hilpeissä tunnelmissa loppuillan, hyvin pelattu. Itsellenikin luonnollisesti eri juomat kelpasivat, mutta vieläkään täällä ulkomailla kovin raaka ryyppääminen ei ole tuntunut houkuttelevalta. Sinänsä huvittavaa oli että alkusyksyn sanomisillani olin antanut joillekin sellaisen kuvan että olisin ahkera opiskelija, joka ei koskaan käy missään maistamassa kaljaa. Harvalla suomalaisella taitaa olla samaa harhaa. Koko iltaa ei kuitenkaan istuttu tuolla kämpillä, vaan lähdimme liikkeelle myös kohti kapakkaa. Matkan varrella kävimme Place Carnotin kebulassa (josta löytyi sisältä myös näköjään baari) ja seurasimme spontaani hieman humaltunutta intialaista tanssiesitystä kadulla. Lopulta päädyimme Les Artistes:iin, tuo oli ihan mukava paikka istua. Yleistä hintatasoa en muista kun otin suoraan vin chaud:in muiden kanssa. Matkan varrella olin onnistunut tiputtamaan toisen hanskani, mutta koska ranskalaiset eivät jostain syystä käytä käsineitä kun olisi jo niille käyttöä, löytyi kinthaskin sieltä mistä sen oletin kadulta löytyvän. Olen nyt onnellinen kun ei tarvitse kävellä kylmin käsin.

Myös samana lauantaina kävi onnekkaasti kun oltiin vaihtarikavereiden kanssa MacCarthyssä ihan muutenvaan iltaa istumassa. Meitä pyydettiin siirtymään toiseen pöytään, joten siirtyessämme sulautimme uudessa pöydässä istuneen ranskalaisen pojan myös joukkoomme. Näppärästi hän oli kotoisin Lyonista, joten huomenna pääsen hänen kyydissään perille asti kun lähden joulu/UV-seikkailuuni. Näköjään covoiturage du bar (kuten M. Scherier myöhemmin totesi) näyttää toimivan.

French regionals aftermath.
French regionals aftermath.

13.12 ranskalaiset kävivät äänestämässä toisella kierroksella aluevaaleissaan, äänestysvilkkaus näytti hieman kasvaneen ensimmäisestä kierroksesta. Näköjään joko oikeiston ja vasemmiston kikkailut toimivat tai FN puolella oli kisaväsymystä, mutta lopputuloksena Front National ei voittanutkaan yhtään kokonaista aluetta, vaan potti meni Manner-Ranskassa pääosin oikeistolle ja jonkin verran myös vasemmalle. Joitan departementtejä FN kuitenkin voitti ja määrällisesti se sai kaikkien aikojensa suurimman kannatuksen. Jälkikäteen herra Scherier selitti etteivät kuitenkaan aluevaalit tässä maassa ole ne eniten kiinnostavat tai tärkeimmät vaalit, vaan suuremman panoksen ovat presidentin, kaupungin pormestarin ja EU-parlamentin vaaleissa.

Samana viikonloppuna tuolla Pariisissa saatiin päätökseen myös tuo COP21 ilmastokonferenssi, ja onneksi sopimus saatiin aikaan. Vaikka sen sisältöä voikin vielä osittain arvostella, niin tästä on ainakin helpompi koko maailman edetä kohti vielä parempia ratkaisuja. Ranskalaiset voivat hyvin vedetysta kokouksesta olla ylpeitä, vaikka kovin paljoa en omaan olkapäähän taputtelua täällä havainnut.

All-crazy sports
All-crazy sports

Männä sunnuntaina tuolla Pepinièr-puiston vieressä olleessa järjestettiin myös pari rollerderby matsia. Vaikka laji ei ollut entuudestaan juurikaan tuttu, niin päätin lähteä huvikseni katsomaan kun sisäänpääsy oli ilmainen ja parin muunkin vaihtarinkin piti tulla. Siinä seuraillessa alkoi tuosta pelistäkin jotain ymmärtämään, päällimmäisenä sen että se on hullu laji, joten suomalaiset ovat siinä varmasti hakoja.

Biorefinery lan-party, preparing with hoods the night before.
Biorefinery lan-party, preparing with hoods the night before.

 

Viime viikon maanantai-aamusta alkoi viime viikon viimeisten esitelmien, deadlinejen ja kokeiden rypistys, kun päästiin bad boys porukalla pitämään Fischer-Tropsch biomassalle esitelmäämme. Pelkäsin jo etukäteen että esitys venähtää ylipitkäksi kun meillä vartin esitysaikaan oli yli 40 diaa (sinänsä jämäkällä tahdilla tuosta olisi selvinnyt hyvin). Onneksi tuolla oli varattu paljon aikaa myös jälkikysymyksille ja kritiikille, jota tuli ajan ylittämisestä. Lisäksi itse sain kuumottelua siitä miksi jokin reaktorityyppi on nimeltään fixed fluidised bed, eihän se tarkemmin ajateltuna ole kovin hyvä nimi mutta en minä sitä ole keksinyt. Joka tapauksessa aika perus esitelmämeininkiä (englanniksi), tällä kertaa oli jo ehkä vähän tiukempia kysymyksiä kuin edellisissä.

One soup, nine cooks = this ends well and fast.
One soup and nine cooks = this ends well and fast.

Maanantai-illasta käytiin vielä väsäämässä diat kasaan tuohon keskiviikkona pidettävään innovaatioprojektien esittelyyn. Luulin että tuo olisi ollut ihan nopea leikkaa ja liimaa powerpointissa sessio, mutta koska kaksi ihmistä oli touhunnut putkistodiojen kanssa (tai jotain vastaavaa), niin jossain kohtaa huomattiin että meillä oli kolme putkistokonseptia, joista ei tiedetty että mikä alkuoletus käy millekkin. Näköjään ulkoimaillakin on siis mahdollista saada putkien kanssa metrin syötöt menemään kolme metriä ohi…

Tiistaina kävin tuolla viimeisessä koulun Café des Languesissa. Alkuun näytti siltä että oltaisiin siellä istuttu siellä yhden englannin maikan kanssa kahdestaa, mutta lopulta sinne tuli kaksi muutakin kielten maikkaa ja kaksi FITI-puolen laulavaa poikaa. Tarjolla oli englantilaista joulu-puddingia ja pojat lauloivat pari sooloa ja yhden duuon.

Last innovative preparations
Last innovative preparations

Tiistaina oli myös viimeinen energiakonferenssi, aiheena aurinkopaneelit. Esitys oli ihan hyvä, ja tällä kertaa se oli myös suunniteltu niin että lopussa tunsi tietävänsä asiasta jotain kun alussa oli jo annettu pointit mihin kiinnittää huomiota. Sopivasti aiheen huvittavuutta sopivasti lisäsi että juuri samana päivänä jonkun LUT-kaverin linkistä tuli luettua että jenkeissä oli kaupunkilaisten tapaamisessa torpattu suunniteltu paneelipuisto, koska ”aurinkopaneelit imevät kaiken auringon energian eikä kasveille jää mitään”. Ehkä siis myös ihan tavallista kansaa olisi syytä sivistää ympäri maailmaa. Konferenssin jälkeen käytiin porukalla harjoittelemassa vielä tuo meidän innovaatioprojektin esitys kertaalleen seuraavaa päivää varten. Uututena tällä kertaa oli että show oli ranskaksi. Itselläni onneksi oli kohtuullisen lyhyt pätkä tuosta puolen tunnin esityksestä, ja loppuun ranskalaiset antoivat vielä ne korjattavat sanat, joten kohtuullisella luottamuksella pystyi lähtemään seuraavan päivän esitelmään.

Back to Club
Back to Club

Tuolta presistreeneistä tulimme sitten suoraan syksyn viimeiseen club bière:en. Sen kunniaksi näköjään koulun johtajakin kävi tuolla kääntymässä. Vaikka kemiantekniikan laitoksen päälliköiden kanssa on tullutkin LUT:illa jo jonkin verran olutta maisteltua, niin sitä pitää vielä odottaa että yliopiston rehtori ilmestyisi spontaanisti johonkin saunailtaan tai vastaavaan (vaikka kete-laitoksen johto taitaa kuitenkin olla lähempänä tämän koulun johdon tasoa yliopistohierarkiassa). Kuten normaalistikin tuolla on tapana ollut niin tarjolla on aika vahvoja oluita. Viimeisen viikon kunniaksi myös osa ihmisistä tuntui olevan hieman päissään (aiemmin en tota ole havainnut), ainakin kanssa kolmannen vuoden opiskelijoista . Koska tämä viikko on viimeinen kun kaikki kolmoset olivat paikalla ennen tutkimusprojektien ja lopputyöharjoitteluiden alkamista, niin olin alkanut tuolla koululla keräilemään tuohon hankkimaani Ranskan lippuun ihmisten nimmareita ja lyhyitä juttuja, tuolla club bièressä niitä sai aika näppärästi kerättyä.

What to write?
What to write?
Will you get naughty or nice?
Will you get naughty or nice?

Clubin jälkeen siirryin välietappien ja -harhailuiden kautta Loveboatiin, jossa oli ESN valkoinen-t-paita-läksiäiskemut (koska osa ei taida enää joulun jälkeen tulla takaisin). Olin hieman yllättytynyt että tuolla oli jo ennen klo 22 porukkaa paikalla. Ovelana jantterina päätin sikailla hyvän maun suhteissa ja kirjoittaa omat tekstinini tyttöjen rinnuksille silloin kun se tilan puitteissa oli mahdollista. Vaikka itselläni oli päällä XL-koon paita (joka tuntui olevan vielä normaalia suurempi), niin silti jossain vaiheessa iltaa muut alkoivat valittaa ettei mun paidassani ollut enää tilaa kirjoittaa. Siitä olin myös yllättynyt että illan jälkeen paidasta löytyi vain yksi kyrpäpiirros, semmoiset muistikuvat lappeen vastaavista tapahtumista on että kaikilla jätkillä on sausagefestit paidoillaan. Koska ollaan kuitenkin yliopistossa, niin ihmisten arvostus älykkyyden perusteella ei ole tärkeintä,

There is no escape! Also, who wrote on her left shoulder?
There is no escape! Also, who wrote on her left shoulder?

joten viikon ajan netissä oli saanut käydä äänestämässä miss ja mister erasmusta sekä kovinta bilehilettä. Siitä olin ehkä yllättynyt että kaikkien italialaisten, saksalaisten ja espanjalaisten adonispatsaiden keskeltä tuo tsekkiläinen kaveri äänestettiin komeimmaksi jantteriksi. Mutta joka tapauksessa, vaikka pitkin syksyä Loveboatin ESN tiistaissa ei jaksaisikaan kovin usein käydä, niin tuolla kannattaa tietysti käydä jättämässä jälki kavereidensä paitaan, ihan hauska ilta.

Keskiviikko aamuna oli dynaamisen optimoinnin viimeinen projektin kanssa työskentely sessio. Koska itse en pohjatietojen puutteissa ollut asioita kunnolla sisäistänyt, tein tuon opportunistisesti parityönä yhden nerokkaan ranskalaiskaverin kanssa, joka oli jo käytännössä kerennyt toimivan ohjelman tehdä, joten omalle kohdalle jäi lähinnä rapsan kirjoittelu. Tuolla tunnilla päästiin kuitenkin ihna proffankin kanssa raapimaan päätä kun ”meidän” ohjelma iteroi itsensä oikeaan tulokseen 60 yrityksellä normaalin 10 sijaan.

LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placemnt in the middle of the picture.
LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placement in the middle of the picture.

Iltapäivästä koitti sitten syksyn innovaatiourakan loppuhuopennus, kun kaikki kolme innovaatioryhmää esittivät omat ratkaisunsa tuohon vedenalaisen öljynporauksen hiekanhallintaongelmaan. Meidän ryhmän ratkaisu koostui suodattamisesta (jossa suodattimia puhdistaa PIG-sukkula), laskeuttamisesta ja hydrosyklonista, muut ryhmät olivat puhtaammin joko suodatus tai laskeutus. Kokonaisuudessaan meidän ryhmämme esitys meni hyvin, itsekin sain omalla ranskallani kerrottua laskeuttimen mitoituskriteerit.

Soft power reward time!
Soft power reward time!

Pari olennaista pointtia unohdin kuitenkin ajatuksissani sanoa. Onneksi tuo meni maikalta ja insinööreiltä ohi, ja heidän jälkeensä yksi kolumbiaanoista teki tarkentavan kysymyksen joka oli syöttö suoraan mun lapaani kun pääsin sujuvasti sanomaan ne asiat mitkä varsinaisen esityksen aikana olin unohtanut. Meidän ryhmämme sai myös hyvin kiitosta, etenkin verrattuna muiden ryhmien raporttien laatuun, ”kannatti” siis toissa viikolla uhrata yksitapahtuma ja auttaa tuon rapsan kokoonpanossa. Koska täällä suositaan porkkanalla johtoa, antoi meidän johtaja/yhteyshenkilö esityksen jälkeen koko ryhmälle namia. Tulokset kun tulivat koko innovaatio-intensifikaatio-membraanitekniikka-kurssi paketista, niin tuolla innovaation hyväällä numerolla ja 75 % painoarvolla sain koko moduulista numeroksi 16,5(/20) vaikka noista tenteistä ainakaan intensifikaatio ei aikanaan ollut hurja menestys.

Karaoke in Boudonville
Karaoke in Boudonville

Keskiviikkoiltana piti lukea jonkun verran tai oikeastaan ahkerasti seuraavan päivän biojalostamo, palamiskinetiikka ja ranskan tentteihin. Koska täällä jaetaan lähes kaikki materiaali myös tulosteina, huomasin viimein että yliviivaustussi on aika näppärä täällä tentteihin valmistautuessa. Sen verran kerkesin kuitenkin myös rientoihin kun kävin CROUS:in residenssin asukkaille salissa järkkäämässä soiréessa. Syömisen lisäksi tuolla sai taas jonkun verran lisää tutustuttua naapureihinsa. Tuonne oli myös organisoitu mahdollisuus laulaa karaokea. Koska täällä karaoke tunnutaan ottavan turhan vakavasti ja olettavan että kappaleita osataan oikeasti laulaa, sai yksi tyttöparka osakseen viheltelyä yms kritiittistä käyttäytymistä hänen pahoinpidellessään Frozenin ”Let It Go”-kappaleen ranskankielisen version (okei, se oli kyllä aika huonosti vedetty). Itse kävin vitsikkäänä laulamassa aikuisten naisen, mutta koska siinä kohtaa sanoja ei saatu heijastettua, en usko että ranskalaisparoille jäi tuosta hirveästi käteen.

Torstaiaamuna menin sitten takkiauki, mutta hieman jännittyneenä tekemään nuo biojalostamoiden ja kinetiikan tentit. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä molemmat tentit olivat aika helpon tasoisia, ja mukana olevista kurssikalvoista ja harkkatehtävistä löytyivät vastaukset niihin juttuihin mitä ei suoraan päästä saanut paperille. Joten noistakin molemmista kursseista pitäisi olla menossa läpi, hyvä fiilis. Lisäksi iltapäivän ranskankoe karsiutui vain pelkäksi lyhyeksi kirjoitustehtäväksi ja ranskalaisen Bond-parodian katsomiseksi, kun kaikki kiinalaiset olivat tekemässä englannin TOEIC-testiä.

Illalla tuli käytyä vielä tuolla MacCarthy torstai CDL:ssä, tällä kertaa mukaan lähti ekaa kertaa myös yksi paikallinen kaveri, jota ei ollut vähään aikaan nähnyt. Tuollakin alkoi näkyä lomien läheisyys kun normaali tungos puuttui, mutta joka tapauksessa pääsi taas parin uuden ihmisen kanssa puhumaan.

Perjantaiaamuna oli syksyn viimeinen koitos kun piti käydä ryhmällä esittelemässä ranskaksi prosessikontrollin jatkokurssin projektien tulokset. Tuo oli kohtuullisen pitkä sessio, kun kolmen tunnin aikana kaikki yhdeksän ryhmää esittelivät tuloksensa samasta aiheesta, joskin eri tuloksin. Kanssaopiskelijoillani ei oikein tahtonut kunnioituskestävyys riittää ja suurinosa hieroi puhelimiaan jos ei ollut oma esitys- tai kysymysvuoro. Tämä oli taas niitä kursseja mistä itselläni ei ollut oikeasti jakoja omalla osaamisella, joten senkin suoritus tuli kyynisesti muun ryhmän mukana olemisessa. Tässäkin esitettiin ranskaksi, itse vedin avauksen ja johtopäätökset ja jätin varsinaisettulokset sujuvammille puhujille. Yleisenä huomiona tuolta jäi mieleen että ne ryhmät, joissa oli pelkkiä poikia, saivat eniten runtua työn laadusta, joten näin ollen kemianteknillisessä koodaamisessa on nähtävästi hyvä olla naisia mukana, ainakin tulosten paremmaksi esittämiseksi.

Kun viimeiset kouluhommat oli ohi, niin lopun perjantain ja lauantain olin semikoomassa palautuakseni. Kaupassa käydessä ilmastonmuutos pääsi tekemään tepposet. Täällä kun on jatkunut vieläkin samanlainen sää kuin lähes koko syksy, tuli kauppaan polkiessa hirvittävä hiki. Arvioin että lämpötilaa olisi sen verran että takaisin mäkeä alas voisi lasketella pelkässä hupparissa. Arvioin kuitenkin väärin ja siitä kiitoksena sain perus talvinuhan. Onneksi ei kuitenkaan tämän vakavampia sairastamisia ole täällä ollut.

Sunnuntaina kävin Scheriereillä syömässä vielä kertaalleen ennen Nancystä lomille lähtöä. Tällä kertaa poljin perille, matkalla havaitsin että kaupungin toisella laidalla ollaan jo vähän maaseudulla kun hevosia ja lannanhajua on kaikkialla kaduilla. Ihana  isäntäperheeni oli taas järjestänyt useamman ruokalajin ruokailut, joskaan ei ihan niin suurta kuin viime kerralla. Lisäksi selvisin jo takaisin päin muutaman tunnin jälkeen, maha täyttä ja ylijääneitä ruokiakin antoivat mukaan evääksi. Kannattaa tosiaan tänne tullessaan osallistua siihen Faim d’échanges ohjelmaan, paikallinen tuttuperhe on opiskelijalle näppärä juttu. Tuolta kun poljin keskustan kautta takaisin niin havaitsin että valtavat massat olivat liikkellä, tossa pääkadulla seikkaili varmasti lähemmäs tuhat jalankulkijaa. Ilmeisesti sunnuntai-iltapäivä on parasta ostosaikaa..

Town by La Moselle.
Town by La Moselle.

Maanantaina päätin käydä vielä tekemässä päiväreissun Épinalissa ja St-Die(-des-Vosgesissa). Alkuun matkaan piti lähteä blablacarilla, mutta tuo ajattelemani kuski ilmoittikin edeltävä iltapäivänä ettei autossa ollut tilaa, vaikka reissuprofiili toisin sanoikin. Eli vaikka tuo kimppakyytisysteemi täällä toimiikin hyvin niin ei se täysin aukoton ole. Onneksi maakunnan sisällä tuolla nuorisoalennuskortilla pääsee junallakin matkustamaan kohtuullisen edullisesti, taitaa olla about samaa tasoa kuin Suomessa opiskelijahinnoilla.

Back to roots.
Back to roots.

Koska kitsastelin lipuilla, jakautui aika hieman epatasaisesti kahden eri kaupungin välille, Épinalille oli aikaa 7 h kun St-Dielle jäi kaksi. Épinaliin saapuessani hetken aikaa mietin että mitäköhän täällä noin pitkäksi aikaa riittää tekemistä, ei tämäkään kuitenkaan valtava kaupunki ollut. Kartasta löytyi kuitenkin kaupungin ulkopuolelta jokin linnoitus ja keskustan tuntumassakin oli jotkin mielenkiintoiset rauniot. Tuonne linnakkelle seikkaillessani päädyin myös kävelemään pitkin metsäpolkuja.

Magnificient ruins in Épinal.
Magnificient ruins in Épinal.

Nyt kun on pidemmän aikaa ollut erossa kunnon luonnon kosketuksesta, oli ihan suomalaista sielua virkistävää kävellä havupuiden seassa. Tuo etsimäni linnoitus osoittautui sotilaskohteeksi, jonne ei tietysti siviilinä päässyt. Tiedustelija luonnollani tein kuitenkin havainnon että linnoituksen lähimaastossa oli selkeästi enemmän tyhjiä bissepulloja ja -tölkkejä kuin yleensä. Tuo keskustan raunio ja niiden yhteydessä oleva puisto oli kuitenkin kaikelle kansalle avoin, hieno ja mielenkiintoinen paikka.

Town by La Meurthe. That white monolith is for Liberty.
Town by La Meurthe. That white monolith is for Liberty.

Loppuaikana kiersin käymässä katsomassa vielä paikalliset opiskelijakampukset. Harmillisesti olin unohtanut että myös täälläkin tulee pimeä, joten St-Diehen junalla mennessä ei tahtonut maisemia enää ikkunasta nähdä, sillä suunnalla kun olisi jo pieniä vuorenhuippuja alkanut tulla. St-Diessä kiersin ydinkeskustan alueella, vaikka ei ollut mikään iso paikka niin sieltäkin jotain nähtävää löysi. Päivän aikana tulin vakuuttuneeksi siitä että täällä Lorrainessa kaikki paikat näyttävät jotakuinkin samalta kokoonsa skaalattuna (kylä, kaupunki, isompi kaupunki). Lisäksi käpöttelin sen verran että sain jalkani venähtämään tai jotain vastaavaa, Nancyyn palatessaan oli oikeasti ramman tuntuinen olo.

Sitten aika perspektiivin ulkopuolelta vielä muutama juttu.

Täällä asumisen aikana ei ole maitoa tullut juotua, mutta nyt olen sitäkin innostunut taas juomaan. Tosin täällä kaikki maito  tuntuu olevan iskukuumennettua, joten samanmakuista tavaraa mitä Suomessa on tullut juotua ei ole tullut vastaan. Lisäksi nyt köhän alettua on pitänyt alkaa myös teetä juomaan kämpillä.

Tässä viime viikkojen aikana henkilökunnan ilmoitusten mukaan kaikki residenssin kämpät käydään tarkistamassa, osassa asukkaista tämä herätti närää. Itse en kuitenkaan mitään vaikutusta huomannut, eikä myöskään ole omaan elämääni vaikuttanut kun kohtuullisessa järjestyksessä olen elänyt.

Kuten jo aiemmin mainitsin, ranskalaiset tuntuvat olevan tavallista innokkaampia Star Wars intoilijoita, se kun tuntuu tulevan nyt kaikkialla vastaan. Eikä täällä tärkeintä ole mitkään kapinalliset, vaan ihan reilusti Darth Vador (Vader) ja stormtrooperit. Viime keskiviikkona olisi varmasti ollut ollut huvittavaa käydä kaupungilla katsomassa kun ihmiset jonottavat sankoin joukoin ton uusimman ensi-iltaan, mutta välillä joutuu opiskelemaankin.

Tässä LeTeekkarin vuoden lopun analyysit. Seuraavaksi se lähtee jouluksi salaiselle ranskalaiselle perheelleen ja sieltä se jatkaa interrail+couchsurfing reissulle, jost se palaa Nancyyn kun koulu taas jatkuu. Palataan asiaan ensi vuoden puolella.

bisous

Osa 13: Kaikenlaista joulukuu meininkiä

Coucou.

Yritin kirjoittamistahdin intesifioinia, mutta hitaasti on lähtenyt käyntiin. Tässä kuitenkin viimeaikojen kuulumiset.

Summary: Bike reparations, Radio Campus Lorraine apèro, analysis on my French, ENSIC trip to Strasbourg, Finnish Independe Day (6.12), French elections, Foyer Christmas party, progressive biorefinery moodling, mailing lists, management course and end is nigh! in innovation project.

Break the wheel and escape!
Break the wheel and escape!

Koska tätä blogia saatetaan lukea vielä kymmenenkin vuoden päästä ja joku sen perusteella tekee päätöksiään vaihtoon lähtöön hakiessaan ja valmistautuessaan, päätän kertoa hieman lisää pyörästäni. Se kun on edelleen tärkein liikkumisväline ollut itselleni. Viime aikoina sitä on saanut käydä korjailemassa useampaan kertaan. Ensin kun annoin pyörää kokeiltavaksi albaanikaverilleni, hän meni innoissaan puristamaan etujarruja niin että jarrukaapeli katkesi. Tuon kun olin käynyt korjaamassa niin itse polkiessani mursin sen jälkeen raskaimman vaihteen rattaan, jolloin käytettävissä olevien vaihteiden määrä kapeni entisestään. Tuonkin onneksi sain käytyä korjaamassa tuolla Atelier Dynamolla, joskin se vaati jo hieman enemmän toimenpiteitä. Täällä on siis päästy jo työukkona rälläköimään, ei ole ihan pelkkää teoreettista näpertelyä ollut tämä elämä. Onneksi myöskään noiden korjausosion lisääminen ei Dynamolla ole kallista ollut, kaapelista piti maksaa 0,5 ja uudesta rattaistoista 3 €. Rattaiden korjauksen yhteydessä aloin sorkkimaan vaihteita, sain ne aluksi löystettyä niin että pari päivää tuli poljettua pelkällä raskaimmalla, mutta eilen kun kävin tuota vikaa laittamassa kuntoon sain vaihteetkin vahingossa sellaiseen kuntoon että löytyi Antti 6-v 8-bittis-Nintendo-slangilla ”salari” eli salainen taso, nyt kun vaihteen vaihtuvat pyöräillessäkin kevyimmälle. Kun pyörä on paremmassa tikissä kun koskaan aimmin, pitää koittaa varoa nyt sen kolhimista ettei tarvitsisi enää tuolla pajalla rampata. Joka tapauksessa tuon Atelier Dynamon jäsenyys on +++.

Viime viikolla tuo Radio Campus Lorraine järjesti täällä residenssissä jälleen tutustumisillan. Härskisti olin tuonne menossa pelkällä ryöstöretkiasenteella, mutta radiolaisten kainosta toiveesta kipaisin kaupan kautta ja osallistuin nyyttärimeininkiin. Tuolla tuli myös vanhoja (semi)tuttuja nähtyä, esimerkiksi yksi tyttö tunnisti haastatelleensa minua radioon tuolla Nocturnes des Étudiantsissa, olivat kuulemma jopa käyttäneet tuota haastattelua. Kuulemma naama ei ollut jäänyt mieleen, mutta aksentti kyllä oli. Heh, tuohon liittyen samana iltana yksi ranskalainen poika johon on tullut tutustuttua kommentoi että mun aksenttini ranskassa on hirvein mitä hän on ikinä kuullut. Itse en tuota ottanut loukkauksena vaan lähinnä huvituin siitä, ja olen sitä ylpeänä nyt tässä viikon kertonut kaikille, laittanut tuon faktan CV:seen ja niin edespäin. Jos kuitenkin huonosta ranskastani huolimatta mun juttuja on käytetty tuolla radiossa niin pitääpä sitten tässä lähiakoina koittaa osallistua tuon radion ulkkarilähetykseen.

Luckily in Café des Langues is doens't matter if my frnech isn the best.
Luckily in Café des Langues is doens’t matter if my French isn’t the best.

Tuota ranskan osaamista voisi analysoida nyt enemmänkin. Puhumiseen sujuvuus tuli jo aiemmin, vaikka tietysti paljon tulee vielä virheitä ja sanoja/sanontoja puuttuu. Tuossa kemiantekniikkaan yms opiskeluaiheisiin liittyvässä keskustelussa pitäisi vielä rohkaistua, mutta myös ylipäätään vahvistaa tuota peruskielitaitoa pohjalle. Diibadaapaakin pystyy jo aika sujuvasti kirjoittamaan (vaikka myös punakynään tulee aika paljon), pienen epäröinnin jälkeen alkoi eilen myös ensimmäistä kertaa raportin kirjoittaminen ranskaksi sujua. Kuunteleminenkin on tainnut hieman parantua, mutta vielä ei kuitenkaan pysty esimerkiksi ranskaksi annettuja pitkiä ja monivaiheisia ohjeita kunnolla sisäistämään. Kaikin puolin kehitystä on tapahtunut, mutta vielä pitäisi ainakin sanastoa kartuttaa lisää ja vahvistaa kielisääntöjen osaamista keskustellessa. Toisaalta tämä kokemus ja haasteet auttavat huomattavasti ymmärtämään ulkkareita joilla on vaikeuksia suomen kanssa tai puhuvat samoilla perusvirheillä (verbejä yms ei taivuteta jne.).

Brave new adventures await!
Brave new adventures await!

Viime lauantaina ryhdistäydyin ja osallistuin ensimmäistä kertaa ENSIC:in oppilaiden tapahtumaan lähtemällä jonkin kerhon mukaan Strasbourgin päiväreissulle. Meitä lähtijöitä oli noin 25, muutama tuttu kuten skotti ja pari kolmannen vuoden opiskelijaa, mutta samalla pääsi myös hieman enempi tutustumaan taas muihinkin opiskelijoihin. Lähtö oli aamusta bussilla koulun edestä ja parin tunnin ajelun jälkeen saavuttiin perille Strasbourgin keskustan liepeille. Päivän aikana ei itselläni ollut aikaa käydä lähempää katsomassa noita EU tönöjä kuten Luxembourgissa ja Brysselissä,

All for sale
All for sale

mutta onneksi bussi koukkasi niiden ohi, joten voin ne väittää nähneeni vaikka ei niistä ole kuvia todisteiksi. Heti kun päästiin bussista ulos parkkipaikalla niin vastaan tuli yksi ilmeisesti kaupungille tyypillisistä myyntiväylistä, eli tummaihoinen mies EU-sateenvarjo päässä myymässä selfie-keppiä yms. sälää. Noita näkyi päivän aikana useampi. Strasbourgissa oli tietysti tuohon aikaan joulutorisesonki käynnissä, pieniä ja vähän isompia kojujen kyliä tuntui löytyvän jokaiselta aukiolta kaupungin keskustassa. Ehkä samasta syystä poliisit olivat piirittäneet myös tiettyjä osia keskustasta kansaa turvatakseen näisä poikkeksellisissa oloissa. Yhdellä laukuntarkastuspisteellä yksi poliisi halasikin minua osana tarkastusta. Vierailun alussa kävimme suurimman osan kanssa kaupungin katedraalissa katsomassa esitelmää kirkon mekaanisesta kellosta,

First of many.
First of many.

johon oli aikanaan integroitu elämän kiertoa kuvaavia tapahtumia ja viihdyttävästi kiekuva mekaaninen kukko. Täälläkin massiivinen katedraali pääsi hallitsemaan maisemaa kuten Metzissäkin. Tuon jälkeen lähdin skotin ja farmasiatekniikan opiskelijoiden kanssa kiertämään. Kävimme kierroksen alkuun syömässä myös paikallisessa ravintolassa. Tuolla oli onnea sillä heti sisään tullessamme löytyi meille riittävän suuri vapaa pöytä, tuurilla valkkasin parhaan paikallisen oluen ja myös hieman tuurilla ruuat joilla jaksoi kävellä kokopäivän.

Only treat I allowe myself (to buy, heh,) that day...
Only treat I allowe myself (to buy, heh,) that day…

Meidän ruokailumme kesti kuitenkin sen verran pitkään ettei keretty enää seuraavaan yhteiseen turistikierrokseen, vaan jäimme kiertämään kaupunkia omalla porukallamme loppuun asti. Itse olin torien ja kauppojen suhteen aika kitsas, ostin vain yhden munkin, mutta anteliaat ranskalaiset kaverit tarjosivat meille ulkkareille ostamiaan pullia ja muita. Yllättäen kaikki reissussa olleet olivat ajallaan k-pisteellä kun piti lähteä takaisin.

No ladies in the same picture for modesty reasons...
No ladies in the same picture for modesty reasons…
...ok, let's give them separate picture.
…ok, let’s give them separate picture.
French restaurant-cuisine version of janssoninkiusaus.
French restaurant-cuisine version of janssoninkiusaus.
More Strasbourg pics, since soon it's going to be text heavy...
More Strasbourg pics, since soon it’s going to be text heavy…
Strasbourg
Strasbourg
Night falls
Night falls
Follow the tonttulakki to get back home.
Follow the tonttulakki to get back home.
Typical Finnish stuff
Typical Finnish stuff

Sunnuntaina järjestimme itsenäisyyspäivän kunniaksi itsenäisyyspäivänvastaanottovastaanoton Oonan ja Teemun kämpällä. Minut oli nimitetty olutvastaavaksi, joten aamulla piti kipaista vielä lähikaupan kautta kun ei tarvittavia ostoksia ollut Strasbourgissa kerennyt tehdä. Tällä kertaa piti huvikseen kokeilla tuota ranskalle ominaista pakkauskokoa. Paikalliset kun tykkäävät ilmeisesti viinistä siinä määrin että myyvät myös olutta 0,75 l pulloissa. Viidelle jaettuna jotain juhlistettaessa tuo iso pullo oli ihan kätevä, itselleen noita ei kyllä taida tulla ostettua.

Typical Finnish Independence Day stuff
Typical Finnish Independence Day stuff

Täällä kun harvemmin suomea kulee niin oli ihan huvittavaa kuunnella tyttöjen tiukkaa analyysia linnanjuhlien puvuista, se kun oltiin saatu Ylen Areenan kautta telkkariin pyörimään. Se kana-asu oli omastakin mielestäni ehkä hiukan yllättävä. Isännät olivat myös leiponeet pipareita ja joulutorttuja, joten tarjoilutkin olivat kuin kotona Suomessa. Kaikenkaikkiaan Ulko-Suomessa vietetty itsenäisyyspäivä oli siis ihan miellyttävä.

 

Dicussing in positive mood and feeling happy, not (stereo)typically Finnish stuff during winter.
Dicussing in positive mood and feeling happy, not (stereo)typically Finnish stuff during winter.

Samalla kun me 6.12 ihailimme eliittiämme telkkarista niin ranskalaiset ympärillämme olivat käyneet äänestämässä paikallisvaaleissa. Itse en ihan tarkkaan tiedä vieläkään mistkä kaikesta tuossa äänestetään, ilmeisesti samalla kerralla äänestetään vähemmän näkyvät kunnallispäättäjät että näkyvämmät alueiden johtohahmot. Sen verran olen ymmärätnyt että vaalit ovat kaksikeirroksiset, eli ensi sunnuntaina on uusi äänestys. Jos ensimmäisellä kierroksella mikään ehdokaslista ei saa yli 50 % kannatusta, voivat puolueet viikon aikana säilyttää listansa, yhdistää sen toisen puolueen kanssa tai vetää kokonaan pois. Perusteet tiedän ranskalaisesta polittisesta kentästä, mutta viime sunnuntain tulosta taitaa kuvata hyvin kaverini Facebook:iin laittama linkki. Näissä vaaleissa noita Ranskan aiempia maakuntia oli joitain yhdistelty isommiksi alueiksi, esim. itse asun nyt ACAL:issa (Alsace-Champange-Ardenne-Lorraine). Noilla yhdistelmä alueilla nyt ei taida valtavaa suosiota olla, mutta tuolla sunnuntai-iltana Oona ja Teemu pohtivat josko alkaisivat myymään kotirypäleviiniään shampanjana nyt kun ollaan samalla alueella. Joka tapauksessa, tälle kierroksella nykyisistä 13 Metropoli-Ranskan alueesta tuo nationalsitinen Front National sijoittui ensimmäiseksi. Ennen ensimmäistä kierrosta nuo vaalit eivät ole omasta mielestäni kovin suuresti näkyneet seuraamissani ranskalaisessa mediassa, Le Monde on jotain alueellista juttusarjaa vaikuttanut julkaiseva. Myöskään ehdokasmainokset eivät tulleet kaduille kovin paljoa ennen vaalipäivää. Nyt ensimmäisen kierroksen jälkeen täällä on alkanut kunnon valtaistuinpeli kun konservatiivit eivät suostu antamaan periksi missään, jossain sosialistit vetävät listojaan poist tukeakseen oikeistoa jotta saavat torpattua FN:ää ja täällä sosialistijohtaja ei suostu vetämään listaa pois vaikka puolue niin halusikin jne. Tuo on näkynyt nyt myös mediassa. Ensimmäisen kierroksen tulos myös motivoi katutaiteilijoita enemmän, viikset ilmestyivät katumainoksiin nopeammin kuin ennen ensimmäistä kierrosta. Katsotaan mikä on tulos ensi sunnuntain jälkeen ja onko tuolla sitten vaikutusta omaan elämääni mitenkään.

Vin chaud at foyer
Vin chaud at foyer

Eilen foijerilla järjestettiin opiskelijoiden pikkujoulut, itsekkin kerkesin tuolla kääntymään nopeasti. (Rahojaan vastaan) tarjolla oli vään choodia ja erilaisia joulukakkuja ja pipareita. Lisäksi tuolla koulun lahjakkaammat laulajat tulkitsivat joululauluja. Yllättäen koko ennen laulamista oli kuitenkin lyhyt intro säkkipilleillä, en sitten tiedä kuuluuko tuo normaaliin. Porukkaa oli huoneeseen pakkautunut aika paljon. Lisäksi henkilökuntaa koulun johtajasta alkaen oli löytänyt paikalle.

Bagpipes + French christmas parties?
Bagpipes + French christmas parties?
Choir singing.
Choir singing.

Sitten takaisin koulun puolelle.

Viime viikon keskiviikkona biojalostamoissa oli toiselta koululta vieraileva luennoitsija pitämässä biojalostamoiden luentoa. Tämä ukko oli kuitenkin selkeästi keskivertoa progressiivisempi kun ei käytä enään mitään paperia ja kaikki harkat yms tehdään netissä. Niinpä myös yksinkertaistetusti harjoittelimme biojalostamon taselaskuja excelillä ja lopuksi luentojen oppi testattiin moodle-testillä. Ilmeisesti täällä tuo ei ole yhtä paljon käytetty väline kuin LUT:issa, kun 5 sekuntia ennen koeajan loppumista muusta luokasta kuului kollektiivinen hampaiden kiristys ja koeajan umpeuduttua yhtäaikainen huokaus, ilmeisesti suurin osa ei ehtinyt ihan jokaiseen kysymykseen vastaamaan.

Jostain syystä täällä ei vaihtareita voida lisätä eri vuosikurssien sähköpostilistoille (koko koulun listalla kyllä olen). Yritin itsekin asiaa hoitaa ja laittaa kv-sihteereitä asialle, mutta ne marche pas.. Ei tuosta isompaa käytännön haittaa ole ollut, välillä joutuu jälkikäteen kyselemään muilta jotain saapuneita sähköposteja kurssien informaatoiden vuoksi. Tänne tullessa kannattaa siis tiedostaa tuo haaste ja käskeä luokkakavereita välittämään noita vuosikurssilistan viestejä.

Innovation and management school is bit like Aalto???? but with more focus on !!!!!!
Innovation and management school is bit like Aalto???? but with more focus on !!!!!!

Yksi käytännön haitta tuosta tietosulusta tuli tällä viikolla kun alkoi tuo management et économique talousintensiivikurssilla. Tiesin sinänsä että tuo on tällä viikolla on kun lukkarissa näkyi viikon mittainen aukko. Itseä kuitenkin ärsytti että en saanut sähköpostilla vastausta tuosta kurssista kun siitä yritin jo paria viikkoa ennen kysellä. Lisäksi tuo varsinainen infoviesti tuli viime torstaina, ja se tietysti meni tuonne kurssilistalle. Sen verran pakko myöntää että tietysti varmasti olisin saanut nuo tiedot juuri ennen kurssin alkua kaivettua kavereilta. Olin kuitenkin jo vähän ennakkoon päättänyt jättää kurssin väliin, mutta en kuitenkaan saanut aikaiseksi ilmoittaa tuosta opintoasioista vastaaville. Niinpä maanataina kurssin alkaessa päätin mieluummin jäädä kämpille ja tehdä jotain kaikkien muiden käynnissä olevien kurssien eteen. Bad boys kaverit (jotka tuolla kurssilla samaan aikaan) olivat kuitenkin sitä mieltä että pitää tulla hoitamaan kurssi loppuun. Niinpä päätin tiistaina käydä katsomassa tuota kurssia kun kaverit laittoivat aikataulut. Kurssi järjestettiin tuolla vähän matkan päässä olevalla tutalaisten (?) koululla, käytännössä näyttäisi koko viikon menevän aamusta iltaan.

Tutan-labrat
Tutan-labrat

Kurssi sinänsä on ihan hyvin järjestetty ja mielenkiintoinen. Viikon aikana on sekä luentoja ja välissä harkkoja, joissa viikon aikana on tarkoitus ohjata kuvitteellista yritystä eri muuttujat laskemalla ja määrittelemällä. Eli vähän kuin tutalaisten yrityspeli. Koska kuitenkin eka päivä oli jäänyt jo välistä ja kurssin tahti ainakin harkoissa oli aika hektinen, en saanut kunnon otetta kurssin olennaisista asioista, vaikka vähän aloin päästä jyvälle. Lisäksi tuo stevejobsmäinen maikka meidän luokassa ei tuosta maanantaina poissaolosta ollut innostunut, eikä Jobs itseänikään inspiroinut yrittämään kovempaa.

Business is hard work.
Business is hard work.

Niinpä tulin siihe lopputulokseen että kurssin suorittaminen siellä pelkästään istumimalla ja ryhmän työllä kurssista läpi pääsemällä ei oikein tuntunut hyödylliseltä, joten ilmoitin että jätän tuon kesken. Harmi sinänsä että omassa työryhmässäni oleville jätkille tulee enemmän hommaa tuon yrityksen johtamisessa. Mutta toisaalta mieluummin hoidan neljä projektia parhaani mukaan ja skippaan yhden kuin teen viittä vasemmalla kädellä.

Nyt alkaa pikkuhiljaa myös tuo syyslukukauden innovaatioprojekti saapua päätökseensä. Viime viikolla piti saada viimeiset mitoitukset tehtyä, jotta keskiviikkon palautusrajaa varten ehditään koota, muokata ja tarkistaa tarvittavasti. Tällä viikolla kun en kuitenkaan nähnyt muutoksia meidän projekti-drivessä enkä tietoa edistyksestä FB-ryhmässä, aloin hieman huolestuneena kyselemään, josko managementin skippaamisesta vapautuneella ajalla pystyisin jossain vielä taitojeni puitteissa auttamaan. Lopulta sain hommaksi hoitaa välipalautuksen tapaan tuota englannin kieliasun korjaamista. Tuo eri ihmisten tekstien kasaamisen jälkeinen tekstin yhteinäiseksi muokkaaminen ja asiavirheiden korjaaminen oli kuitenkin päässyt kaatumaan turhan pahasti tuolle meidän johtajalle, joten alkuun pääsin olemaan henkisenä olkapäänä ennen kuin itse sain tekstin käsiteltäväksi. Varsinaisesti englannin kielessä ei valtavia virheitä, enemmän tuossa olisi oikeasti minullakin ollut työsarkaa yhtenäisen ulkoasun, lähdeviitteiden ja muiden vastaavien korjailussa. Vaikka omalla suomalaisella koulutustasolla tuntuu olevan hieman muita alempana (koska tietysti olen opiskellut vuoden vähemmän kuin muut), niin aikakin kandin kirjoittaminen yms tuntuu valmistavan suomalaiset tekemään siistimpää jälkeä viitteiden yms raporttien teknisten elementtien suhteen… Koska aikaa ei lopussa kuitenkaan ollut äärettömästi, jouduttiin laittamaan rapsaa eteenpäin hieman vajaavana tai keskeneräisenä, esimerkiksi palautuksen jälkeen havahduttiin siihen että meiltä puuttui sellaiset olennaiset osat kuin johdanto, johtopäätökset jne. Lisäksi tuota raporttia palauttaessa kävi tietysti niin kuin elokuvissa: Kun puolta tuntia ennen määräaikaa aloin lähettämään tuota valmista versiota meidän ryhmän johtajalle, jotta hän yhteyshenkilönä laittaa sen maikalle ja insinöörituutorille,  alkoi residenssin nettiyhteydet pätkiä niin että viestejä sai kirjoitettua, mutta mitään tiedostoja ei saanut ladattua eteenpäin. Varmaan viimeisellä minuutilla taisin saada kikkailtua tuon tarvittavan tiedoston useamman laitteen kautta eteenpäin, joten varsinaiseen palautukseen taisi tulla harmillisesti pieni viive, mutta koska palautus hoidettiin sähköpostilla niin tuskin tuosta vene kaatuu. Heti määräajan jälkeen ihan vaan vittuillakseen netti alkoi taas toimimaan normaalisti, tuolle voi halutessaan nauraa tai itkeä.

Ensi viikolla pitäisi vetää syksyn opiskelut pakettiin; kolme koetta ja kolme projekti esitelmää (+ yksi projektityö sans esitelmä).

Loppuun vielä sekalaista kuvagalleriaa. Vaikka talvi ei tule nii joulukuusten perusteella joulu tulee.

À plus.

Kuusi at Stanislas.
Kuusi at Stanislas.
Kuusi at residence entrance.
Kuusi at residence entrance.
Kuusi at ENSIC entrance hall.
Kuusi at ENSIC entrance hall.

Osa 12: ”Ulkona sataa usein ja on pimeää, mutta mutta meillä on aurinko sydämmessä”

Hei taas pitkästä aikaa.

Jälleen jäi viime viikonloppuna kirjoittaminen rästiin, tällä kertaa ihan kulttuurillisista syistä. Donc, nyt tulee taas kahden viikon tapahtumat ja aikaulottuvuus saattaa olla sekava.

Muistutuksena vielä että koska haluan pitää makroblogin positiivisena ja normaalia elämää kuvaavana, olen irroittanut Pariisin iskujen vaikutukset elämään tältä puolelta. Koska tapahtumat olivat merkittäviä ja niillä on myös ollut käytännön vaikutusta omaan elämääni, on ne käsiteltävä, mutta se tapahtuu täällä.

Summary: Exchange theory, elections, beaujolais, Finnish meetings, WeekendWineProject, some matches, Finnish-brand, again in same events, Winter is coming, Chistmas market, intensive English, more innovation, exams and presentations. COP21 and climate mobilisation. Faim d’échanges and les Scheriers.

Tässä kun on tullut muiden vaihdossa olevien tai olleiden blogeja lueskellut, niin on taas palannut mieleen tuo vaihtariteoria siitä miten mieliala vaihtelee vaihdon aikana. Huvittavaa on ollut huomata että vaikka itse olen emotionaalisesti aika inertti niin silti tuota vuoristorataa ”fuck yeah” ja ”fak fak fak” ääripäiden välillä on ollut tässä syksyn mittaa. Nyt kun elämä on normalisoitunut ja vaihtoakin on jäljellä vielä yli puoli vuotta niin välimatka ääripäiden välillä tuntuu kuitenkin kaventuneen. Viime aikoina  eniten mielipahaa ovat aiheuttaneet sellaiset ensimmäisen maailman ongelmat, kuten se että unohdin opintopistekilpailutablettini tietokoneluokkaan ja sain sen takaisin kavereilta vasta seuraavana päivänä. Skottikaveriani on sapettanut että täällä sataa väärällä tavalla, Skotlannissa kun sataa oikein (ja jatkuvasti).

Viime viikolla osallistuin itsekkin täällä demokraattiseen päätöksen tekoon, kun kävin äänestämässä CROUS:in kokousten opiskelija/asukasjäsenistä. Tuosta kun käytiin ihan ovallakin muistuttamassa. Tämäkin äänestys otettiin täällä näköjään vakavasti, kun alakerran saliin oli tuotu äänestyskoppi, suljettu boksi äänille ja kehitetty mielipiteen yksityisenäpitämistekniikkaa, heh. Vaikka äänestyssysteemi oli ihan normaali ja rationaalinen, en tuon residenssin johtajatartädin selitystä ihan heti ymmärtänyt, minkä hän sitten tulkitsi niin etten olisi ikinä käynyt missään äänestämässä. Nyt on kuitenkin velvollisuus toteutettu. Täällä Ranskassa on piakkoin myö ihan oikeat vaalit kun ihmiset äänestävät paikallisvaaleissa, kaduilla alkaa nyt näkyä ehdokaspostereitakin.

Free wine to Skinnarila kebab places too!
Free wine to Skinnarila kebab places too!

Viime viikolla sattui koululla olemaan muitakin finskejä paikalla, kun  ylimopistolla tohtoriksi opiskeleva kaveri (Oona) oli ENSIC:illä assaroimassa labroja. Käytiin syömässä lähellä tuossa lähellä olleessa Made in France:ssa (”mitä jos Subway olisikin ranskalainen?”) ja samalla jauhettiin paskaa/keskusteltiin henkevästi suomeksi. Kuten aiemminkin olen tainnut mainita, kerran kuussa on kuitenkin ihan kiva kun pääsee puhumaan suomea, varsinkin jos toisella keskusteluosapuolella on sama puhetapa ja samanlaiset gonailu-jutut. Samalla reissulla tuli myös opittua mitä beaujolais tarkoittaa, tuolla sämpyläpaikassa kun oli viiniä tarjolla.

Of course in the markets there are dedicated beaujolais-racks.
Of course in the markets there are dedicated beaujolais-racks.

Termillä tarkoitetaan siis lokakuun kolmatta torstaita, jolloin aletaan myymään kyseisen vuoden sadon uutudenkarheita viinejä. Noihin pulloihin on siis etikettiinkin vartavasten merkitty että ovat beaujolaista. Itse en ainakaan asiasta ollu aiemmin tietoinen, mutta ihan hyvän makuinen idea viime viikonlopun VVP:n ja muiden viinin maistamisten perusteella. Meinasin tästä jo teitä tiedottaa aiemmin, koska noita viinejä tulee vissiin Suomeenkin myyntiin jokin erä. Nyt taitaa olla kuitenkin liian myöhäistä lähteä Alkoon etsimään, harmi teidän kannaltanne. Sen mitä itse asiasta/tapahtumasta olen ymmärtänyt on että alunperin tuokin on ollut jokin aluellinen juttu, mutta sittemmin suosiossaan levinnyt muualle Ranskaan ja muualle maailmaan.

Vähän on tullu viime aikoina urheiluakin seurattua. Viime viikonloppuna ensin bad boyssit ja sen jälkeen espanjalainen vaihtarikaveri kyselivät lähtemään mukaan katsomaan tuota viimeisintä el classicoa. Normaalisti en seuratason urheilusta ole kiinnostunut, mutta koska molemmat kaveriryhmät olivat menossa samaan kapakkaan tuota katsomaan niin päätin lähteä mukaan.

After the match you could see more stiped than white shirts...
After the match you could see more striped than white shirts…

Tuo Red Corner missä oltiin, näytti olevan juuri futiksen seuraamiseen suunniteltu paikka, kun jokaisella seinällä oli telkkari josta tuli jokin peli ja kulman taakse oli tuotu sohvia ja päämatsia näytettiin projektorilla. Ihan miellyttävä paikka, kun Leffeäkin sai hieman huokeammin häppärin aikaan. Kiinostavaa oli myös katso miten latinotutut olivat kannattaja leireihin jakautuneet. Espanjalaisia kannattajia oli sekä Barcan että Realin leireissä, mutta paikalla olleet kolumbiaano-koulukaverit olivat molemmat valkoisissa paidoissa. Itse kun en futisfani ole niin 4 – 0 tulos ei ollut kovin mielenkiintoista seurattavaa enää lopussa.

Nancy palying in white, Venice in burgundy.
Nancy playing in white, Venice in burgundy.

Tällä viikolla tuli myös seurattua ihan liveurheilua, kun couchsurfing-kaverilla oli ylimääräisiä lippuja keskiviikon Nancy vastaan Venetsia korismatsiin täällä, joten päätin itse lähteä mielenkiinnosta mukaan. Tuo urheilukeskus, jossa tuo matsi pelattiin oli ihan reilun kokoinen. Paikan täyttöasteen perusteella arvioin köykäisesti että katsojia olisi ollut reilu 1000, mutta lopussa kuulin että meitä olikin yli 3k. Vaikka futis on täälläkin selvästi se ykkösurheilu, niin kyllä näköjään koriskin kansaa kiinnostaa. Tuo peli oli verrattaen tasaista, vieraat olivat pääosin hienoisessa johdossa, mutta nancyläiset pysyivät perässä sitkeästi.

Break time cheerleading too.
Break time cheerleading too.

Kotijoukkue antoi kuitenkin välillä ihan luvattoman helppoja pisteitä ja italialaiset olivat myös aika hakoja heittämään kolmosia, joten voittivat lopulta (ansaitusti) 71 – 62. Pitää viellä integroitumista lisätä ja käydä katsomassa noita paikallisen futisjoukkueen kotipelejä. Kätevästi BDE näyttää tarjoavan kevään puolelle kolmen kotimatsin pakettia, mistä yksi on maakuntavihollista Metziä vastaan. Mitä olen ymmärtänyt, niin tämä Derby on isompi ”hate match” kun Suomi – Ruotsi tai vastaavat.

Viime aikoina on ollut myös ihan miellyttävää huomata että ainakin joillain ihmisillä täällä Euroopassa on positiivinen kuva Suomesta ja meidän maata, kulttuuria ja kieltäkin kohtaan on kiinnostusta. Heh, ja vaikka suuret ranskalaisjoukot eivät metallia kuuntele niin kadulla ääneen suomimetallista keskustellessa saattaa saada tuntemattomia paikallisia mukaan keskusteluun. Jotta tämä positiivinen maine säilyy ja suomalais-kortilla saa paikoittain alennusta rankalainen-nainen-brändistä (tai ranskis-mies, ketkä sitä pitävät parempana), niin kehottaisinkin nyt kanssa suomalaisiani välttämään sitä ainoaa keinoa jolla tuon maineen saa nyt pikaisesti pilattua, eli turvapaikanhakijoihin ja muille ulkkaritaustaisiin kohdistuvaa typerää perseilyä. Heh, kansallisuusaiheesta jatkaakseni, verrattaen usein kun johonkin uuteen ranskis mecciin (jätkään) tutustuu niin alku pään kysymys on että mitä mieltä olet ranskalaisista naisista. Rehellisyyden nimissä tietysti pitää vastata että keskiarvolla pidän paikallisten ulkoista olemusta parempana kuin kotimaista. [Pandering alert] Suomalaistyttöjen ei tarvitse kuitenkaan hätääntyä, teitä arvostan ehkä enemmän sisäisten ominaisuuksien perusteella. Vielä palatessani tohon suomalaisten arvostukseen, tietysti on tullut eriäviäkin mielipiteitä. Toi meidän ranskanmaikka lohkaisi ettei hänen kollengansa pysty kuvittelemaan pahempaa painajaista kun luokkaa täynnä suomalaisia (muutkin pohjoimaalaiset kelpaa). Meidän(/teidän?) ilmeettömyys on pahinta mitä täällä osataan kuvitella.

Despite this photos emphasis on beer, discussion is the most important thing.
Despite this photos emphasis on beer, discussion is the most important thing.

Tässä viime viikkojen ”vakituisempina” tapahtumina on tullut oltua jälleen ESN Apéro des Languesissa, Mac Carthyn Café des Languesissa ja käytyä huvikseen taas tuolla kansantanhuissa. Kaikki on näppäriä tapahtumia uusien ihmisten kanssa toimimiseen. Apérossa oli vähemmän porukkaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta sitä vastoin vieläkin useampi meistä ulkkareista on tuntunut löytävän tuonne Caféen, tällä viikolla se oli klo 22 aikaan pakaten täynnä. Kansantahuissa positiivisen kehityksenä oli ettei viime kerralla paikalla ullut enää pelkätään karvaisia ukkoja. Lisäksi jatkoina on tullut käytyä uutuutena BBC nimisessä kapakassa, vähän samantyylinen kuin tuo Mouton Electrique, missä aikanaan tuli käytyä.

Faim d'échanges
Faim d’échanges

Viime viikonloppuna järjestettiin tuo Faim d’échanges ohjelma kaupungin toimesta. Perjantai-iltana oli kaikkien yhteinen tutustumistapahtuma kaupungintalolla. Tietysti ranskalaiseen tyyliin kaupungintalossakin täytyy olla grandeuria, en usko että lappeessa vastaavassa byrokratiasalissa on vastaavaa koreutta. Pääsin tuolla tutustumaan myös omaan ranskalaisperheeseeni, Scheriereihin, eläkeläispariskuntaan toiselta puolelta kaupungin lähiöitä. Vähän tuli mieleen että mitä jos omat isovanhemmat olisivatkin ranskalaisia.

Les Scheriers
Les Scheriers

He olivat kuulemma olleet joka vuosi ohjelmassa mukana 13 vuoden ajan, joten en ollut edes ensimmäinen suomalainen johon he tutustuivat. Tuolla oli tarjolla myös kaikenlaista ranskalaista pikkupurtavaa ja herkkua, perheeni tietysti piti huolta siitä että muistin syödä. Tuolla tapahtumassa tuli myös hiemain muiden ”perheiden” kanssa puhuttua, esim yhden Suomessa käyneen tädin kanssa ja yhden ranskalaisen kotelaisen kanssa, joka oli yhden espanjalaisen ”perheenä”. Lopuksi meille oli järjestetty vielä yhden nuorisobändin keikka. Vaikka en kevyttä musiikkia juuri kuuntele niin bändi vaikutti soittavan kuitenkin hyvin. Sunnuntaina kävin tuon ohjelman puitteissa Scherierien luona syömässä.

Already eating well in welcome event.
Already eating well in welcome event.

Ajattelin että tuo reissu olisi kestänyt 2 – 3 tuntia, mutta tuolla tulikin oltua sittenkin noin 7 h. Paikalla oli myös yksi täällä opiskeleva puolalaistyttö, joka oli ollut vastaavasti samassa perheessä pari vuotta sitten ja jäänyt pitämään yhteyttä. Perhe tarjosi meille 5 ruokailu etapin ruokailun, ja tuon aikana tuli myös juotua viinejä ja viinoja myös ihan kohtuullinen määrä kohtuudella. Kun itse tarjoiduin auttamaan astioiden kantamisessa ruokalajien välillä, isäntä käski pysyä pöydässä, etelän kulttuurityyliin miehet istuvat pöydässä juomassa samalla kun naiset hoitivat käytännön työt…

Starters
Starters

Kokonaisuudessa tuo Scheriereillä käynti oli miellyttävä, pitää pitää jatkossakin yhteyttä. Toivomaani vaatteiden pesulaan heistä tuskin kuitenkaan saan, koska asuvat toisella puolella kaupunkia, mutta eiköhän tässä selvitä. Perheen talo oli kuulemma yli 100 vuotta vanha ja sen oli aikanaan hakkinut rouvan isoisoisoisä tai jotain vastaavaa.

The main course
The main course

 

 

 

 

 

 

 

In theory sky might also be open and sun could shine.
In theory sky might also be open and sun could shine.

Viime artikkelissa huutelin säästä (marraskuun alusta) että vielä uskalsi olla ulkona t-paidassa. Nyt on kuitenkin ”talvi” hiipinyt myös pikku hiljaa tännekin. Yleensä on pilvistä donc samanlaista harmaata kuin sielläkin juuri nyt. Välillä öisin on jo paikkasta. Mutta kun tuossa viikonloppuna tuli pidempiä pätkiä oltua ulkona viileässä, tuntu että myös talviturkki kasvoi päälle. Tänään kun koukattiin takaisin 10 asteeseen, tuntu ulkohupparissakin kesäiseltä. Loskaa (ja ihan häilyvästi luntakin) on tullut vähän, mutta maahan mikään ei ole jäänyt. Ylipäätään täällä ei ole yleensä ympärillä niin kosteaa, joten iltaisin myös kaikki pimeys tuntuu paljon pehmeämmältä, varsinkin ranskalaisten valaistustyylillä.

Sitten vielä vähän mainintaa koulujutuista.

Unrelated photo
Unrelated photo

Viime viikolla oli membraanien ja intensifiöinnin yhdistelmätentti. Vaikka periaatteessa olin tietoinen tuon ajankohdasta, häiritsivät jotkin viimeaikaiset tapahtumat tuohon keskittymistä, joten tenttiin tuli mentyä hieman housut kintuissa. Koska tällä kertaa oli kaksi tenttiä kerralla, oli aikaa myös kolme tuntia, jonka sai käyttää miten parhaiten näki. Itselläni ei ollut ihan hirveän vahva tunne onnistumisesta, mikä jäi kaihertamaan. Vaikka periaatteessa joillain säälipisteillä ja hyvin menneellä innovaatiprojektilla koko moduulista pääsisikin läpi, pitänee varmaan nuokin tentit käydä tekemässä kunnolla tammikuussa.

Pitching ideas
Pitching ideas

Viime viikolla oli innovaatioprojektista jälleen ohjattu insinööritapaaminen, jota varten meidän oli pitänyt valmistella erilaisia ratkaisuja hiekan siirtämiseksi systeemissämme. Tuossa tapaamisessa oli kuitenkin yllättävä juonnenkäänne, kun ensimmäisen osan kanssa meidän kanssa olikin toisen ryhmän ohjaajana toimiva insinööritäti, jolle noita ratkaisuja esiteltiin. Sinänsä ihan looginen veto tässä projektissa, kyllä noilla kehitellyillä ratkaisuilla pitäisi lopussa tarvittaessa muitakin saada vakuutetuksi. Toiselle puoliskolle meidän oma setä palasi valamaan meihin tulevaisuudenuskoa. Tässä viimeisillä viikoilla ollaan nyt pariin otteeseen nähty tiimillä ja saatu pienten vääntöjen jälkeen päätettyä mikä se meidän varsinainen systeemimme on, kuka tekee vielä mitä ja vähän sitten jotain sinneppäin mitoituksia (tässä projektissa innovaatiot on tärkeempiä). Vähän tässä projektissa vieläkin harmittaa että omalla ranskan taidolla kyllä ymmärätää hyvin mistä keskustellaan, mutta oma kieli ei ole niin ketterä vielä että pääsisi keskusteluhin sujuvasti mukaan.

Best time to do research is the last evening.
Best time to do research is the last evening.

Tässä on viime viikkoina päässyt myös luokan eteen esiintymään kun katalyysinanomateriaalien ja polymeeri/komposiittikursseista on pitänyt pitää päättötöinä esitelmiä. Nanomateriaalipuolella tehtiin ja vedettiin yhden kiinalaisen tytön kanssa ihan kohtuullinen esitelmä itsepuhdistuvasta lasista. Tuon session jälkeen arvostelemassa ollut tohtoritäti antoi ohjeita ja palautetta yleensäkkin esitelmäkalvoista. Vaikka siitä olen samaan mieltä että presikseen Harvard-viittausmenetelmä olisi parempi kuin numerojärjestelmä, niin siitä olen kyllä toista mieltä että koko lähdeviitteen laittaminen normidiojen sekaan tekisi lähteiden seuraamisesta ja muistamisesta helpompaa.

Polymers for everything.
Polymers for everything.

Polymeeripuolella päästiin viimeinkin tuosta koko syksyn alitajunnassa kummitelleesta esitelmästä. Vaikka komposiittien käyttäminen lämmönsiirtimissä oli aiheena mielenkiintoinen, oli meidän kansainvälisellä gonaryhmällä koko syksyn aina jotain ajankohtaisempaa tekemistä, joten tuon esitelmän tekeminen jäi aika pitkälle viimeiselle viikolle ja etenkin viimeiselle illalle. Vaikka omasta mielestä tuo meidän esitys jäi aika köykäiseksi (osin siksi että tarkkaa tietoa ei tahtonut löytyä millään), vedettiin me se kolumbiaana- ja nigerialaiskaverin kanssa ihan hyvin. Lisäksi meidän kannalta kävi hyvin että oltiin ihan viimeisen viikon viimeisiä, joten kaikki kanssaopiskelijat ja myös arvosteluraadin tiukimman maikatkin olivat lähteneen ennen meidän showtamme, joten esityksen jälkeen tarvitsi vastava vain kilttien tätien arvattaviin kysymyksiin. Pisteet kotiin.

(Tämän artikkelin viimeistely venyi maanantaille, mutta kirjoitan nyt silti eilisen sunnuntain näkökulmasta).

Cast of Ratatouille
Cast of Ratatouille

Tällä viikolla meillä oli englannin intensiiviviikko, joka koostui erillaisista moduuleista. Oman ryhmäni kanssa päästiin dubbaamaan Ratatouillea, valmistelemaan ja esittämään uutisia, käymään puhelin keskusteluja ja kokeilemaan työhaastattelua englanniksi. Vaikka englanti on omalla kohdalla selkeästi muita ulkkarikieliä vahvempi, niin viikko oli silti ihan opettavainen. Esimerkiksi tuota omaa puhelinkeskustelua kuunnellessa havahduin siihen kuinka jäätävä suomalaisaksentti mulla vielä on puheessa, ei ihme jos eivät ihmiset tuosta nopeasti selittäessä mitään ymmärrä, pitänee rauhoittua ja keskittyä.

The justice team
The justice team

Työhaastattelusta jäi positiivinen fiilis, vaikka tuonne menin takki auki ilman suurempi valmistautumisia, meni se ihan hyvin, eli uran saisi koulun jälkeen mahdollisesti käyntiin muuallakin Euroopassa. Koska meidän ryhmän ranskalaiset tuotepuolen jätkät ovat koomisen kahjoa porukkaa, tuli jenkkioikeuden käynnistämme (jota tuomatoin) jakso kauniita ja rohkeita ja uutisista jotain mistä saa epilepsian… Viikon loppuun oli vielä normaalin kurssijärjestyksen viimeinen meetings-luento, kun saimme vakuuttavasti päätettyä suklaatehtaan sijoittamisesta Melbourneen, oli maikkamme ihan hekumoissaan.

Nyt kun englanti ja kaksi valinnaistakurssia on suoritettuna, pitäisi konkreettisia noppiakin olla nyt kasassa 9. Ehkä tästä tulee vielä jonkinlainen akateeminen suoritus tästä reissusta.

Ranskan tunneilla nyt nämä viikot teemana on ollut sukupuolten tasa-arvo (koulussa ja akateemisessa maailmassa). Vähän tuossa itselläni on jäänyt kaihertamaan että keskustelu on pitemmän päälle ollut meidän poikien ja maikan välillä, (enemmistössä olevat) tytöt ovat tyytyneet lähinnä olemaan kuuntelijoita vaikka itse kevyesti olen koittanut provosoida ja syöttää suoraan lapaan. Vaikka tuo ranskalainen ”plört” (koska olkien kohauttaminen ei olisi tarpeeksi stereotyyppisen ranskalaista) ei vielä tule sujuvasti, niin sen verran on kieli alkanut luistamaan että pystyy jo jokin verran alkaa tuolle ranskanmaikalle väittämään vastaankin.

Koulun puolelta vielä normaalin elämän erikoistapahtumiin viikonlopulta.

Trailblazing in Nancy, this should fit to LUTagenda too. These two also look suspiciously breaking bad'ish...
Trailblazing in Nancy, this should fit to LUT-agenda too. These two also look suspiciously breaking bad’ish…

Tänään (maanantai) kun Pariisissa alkaa tuo COP21 ilmastokokous, oli lauantaina tarkoitus järjestää myös Nancyssä siihen liittyvä marssi, johon itse olin myös ympäristöstä ja maailmasta välittävänä menossa. Viimeaikaisten tapahtumien johdosta isompia kokoontumisia on kuitenkin kielletty, joten tämä viikonlopun sovellettiin niin että osallustujat kävelivät ympäri kaupungin pääkatuja pareittain tai pienissä ryhmissä. Aluksi olin lähdössä muutaman oman ikäiseni porukkaan, mutta kun huomasin että he aikoivat imeisesti jalon ilmastoaatteen ohessa ajaa muitakin periaatteita joista itse en ole varma olenko kannattaja, aloin epäröimään. Onneksi kävelykaveriksi löytyi sitten yksi paikallinen vanha herrasmies, jonka kanssa lähdimme tekemään kierroksia, samalla syvällisesti ranskaksi keskustellen. Tuo oli ihan miellyttävä kokemus ja tulipahan tehtyä jotakin enemmän näkyvää tarpeellisen asian eteen.

Suomalaiset ja kiintö scotsman
Suomalaiset ja kiintö scotsman

Tänä iltana (sunnuntai) saatiin myös järjestetty ensimmäinen meidän nancyläissuomalaisten yhteistapaaminen. Itse olin Oonan, Lauran ja Saran tavannut jo erikseen, mutta muut eivät vielä toisilleen olleet tuttuja, joten tuossa saatiin useampi yksittäinen tutustuttaminen hoidettua kerralla. Ennen tuota kävin skottikaverin kanssa kiertelemässä keskustan pienellä joulutorilla. Spontaanihkosti skotti jäi myös meidän seuraamme kun aloitettiin suomettuminen muiden saapuessa, eipä meillekkään ollut ongelma keskustella englanniksi. Alkuun mentiin eurooppalaisella tyylillä kun otettiin yhdet vin chaudit torilla, minkä jälkeen vaihdettiin suomalaiseen juomiseen ja mentiin hyväksikäyttämään St Epvren 1 € / olut synttäritarjousta. Tapaamisen loppupuolella sovittiin että tehdään myös ensi viikolla jotain ulkoisänmaallista, jos ei muuta niin sitten lojutaan lattialla ja katsotaan linnanjuhlia.

Loppuun vielä lisää kuvia juolutorista ja ilmastomarssista yms.

Climate rally
Climate rally in Nancy
Climate rally
Climate rally in Nancy
Spruce in Stanislas
Spruce in Stanislas
Christmas market in Nancy
Christmas market in Nancy
Also remember ask for free samples
Also remember ask for free samples
After Ctulhu mythos, now also examples of catholic mythos
After Ctulhu mythos, now also examples of catholic mythos

Osa 11: Asteittaista ranskalaistumista

Hei jälleen kansalaiset.

Piti kirjoittaa jo viime viikonloppuna, mutta silloin maailmanpolitiikan innoittamana pelasin mieluummi Civilization 3:sta, varmaan arvaatte kuinka hyvin siinä kävi tämän blogin tai ahkeran opiskelun kannalta. Nyt kun tämän blogin päivittäminen viivästyi, pääsee valitettavasti myös Pariisin tapahtumien konteksti soluttautumaan viime viikkojen juttuihin.

Summary: Bank. Attacks in Paris. Customer service and new sneakers. Jogging. Major Eduroam-crisis ;((, such disaster. Lasertag. T-shirt weather, Force and pig parts. French flag. Holidays and Spectre. MacCarthy version of Cafe des Langues. School projects and exams. Meet ENSIC. Paris attacks. Piquenique.

Nuo Pariisin tapahtumat ovat surullisia, mutta käsittelen kaikki niiden vaikutukset yms tässä artikkelissa ja muissa jatkan pelotta normaalin pelottoman ranskalaiselämän maisemallista kuvailua. Jos olisin saanut artikkelin ulos viime viikonloppuna, sen olisi voinut kirjoittaa selkeään kronologiaan, mutta kahden viikon kakku jouduttanee vetää asiajäsenneltynä.

Viime viikon alussa puhelin pirisi pariin kertaan tuntemattomista numeroista. Koska tuo ranska on vielä aika kaukana täydellisestä, niin viestien kuuntelut vastaajasta vaativat pari toistoa ja puhelinkeskustelutkin olivat hiukan hämmentävä molemmille osapuolille. Tuo tilaamani Interrail-passi tulikin pikapikaa DHL:n kuljettamana. Lisäksi ranskalaisesta pankista haluttiin tietää tilisiirroista Suomen ja Ranskan välillä. Tuolla lomareisulla ranskalaiselta tililtä oli mennyt saldot alle 20 €, joten kortti ei antanut maksaa kassallakaan. Kun viimeisimmän tilisiirron rahoja ei alkanut kuulumaan tuolle kortille alkoi vähän kuumottamaan. Pankkiin kun sai yhteyden lopulta niin viimeisimmän tilisiirron rahatkin tulivat tilille. Pankista halusivat kuitenkin tietää noista mun tilisiirroista liittyen tuohon ranskalaiseen tiliin Ranskaan saapumisesta alkaen, joten varmuuden vuoksi laitoin heille tilitapahtumat kaikilta suomalaisilta tileiltä. Ei välttämättä tarpeellista tuossa mittakaavassa, mutta saavatpahan varmasti sitten tarvitsemansa tiedot. Ulkomaalaisten tilien kanssa kannattaa siis varautua siihen että pääsee selittelemään tilisiirtojaan.

Viime viikolla yhtenä iltana jäätelöä koneella äärellä syödessä tuli vähän läskifiilis ja alkoi tuntua että asialle pitäisi tehdäkin jotain. Niinpä päätin edetä tuossa uusien lenkkareiden ostamisessa, jos parempi laatuiset kengät auttaisivat tuohon viime vuosina vainanneeseen polvikipuun juostessa. Niinpä tiistaina menin tuonne keskustan kauppakeskukseen, koska sieltä löytyi useampi kenkiämyyvä liike samasta paikkaa, ja heittäydyin (melko) ennakkoluulottomasti ranskaisten asiakaspalvelijoiden palveltavaksi. Tämäkin kun on yksi asia jossa olen huono jopa Suomessa ollessa, joten täällä päätin koittaa tuota uutena avartavana kokemuksena. Vaikka oma juoksemiseen erikoistunut ranskankielen osaamiseni oli vielä aika vajaavaista, sain kuitenkin asiani ymmärrettävästi esitettyä myyjille ja rohekasti ilmoitin käyväni myös vertailemassa muut liikkeet ennen ostopäätöksen tekemistä. Lopulta löytyivät myös sopivimmat lenkkarit, ja positiivisena yllätyksenä vielä alle sen hinnan minkä niistä olin varautunut maksamaan. Yllättävää kuitenkin oli että sekä isoimmassa kenkäkaupassa että ”Courir” nimisessä kenkäkaupassa (”juosta” ranskaksi) sanottiin suoraan ettei täälle myydä tuollaisia lenkkareita, täällä myydään muotia…

Tuo uusien lenkkareiden ostaminen ja sen mahdollistama kadulla juokseminen on jonkin verrain buustainnut omaa omaatuntoa. Aiemmin kun vanhojen kuluneiden kanssa piti ensin polkea Pepinieriin asti että saa juostua pehmeämmällä alustalla, niin nyt voi lähteä liikkelle suoraan kämpiltä. Niinpä melkein varusmiespalvelustyyliin olen muutamana aamuna heräänyt klo 6 ja kipittänyt ensitöikseni tuon humanistikampuksen ympäri. Pelkästään kengät eivät kuitenkaan kaikkia vaivoja korjaa, kun viimeviikonloppuna lähdin verrattaen kunnianhimoisesti kämpiltä asti kiertämään Pepinierin lenkkiä, niin puolessa välissä alkoi taas häivähtävästi polvessa painamaan. Pitänee siis pysyä lyhyemmissä lenkeissä, jotta mahdollisesti tuo polvi tuosta vahvistuisi ja Suomessa käydä tohtorilla sitten tarkistuttamassa vaatiiko tuo myös jotain muita toimenpiteitä.

Viime viikolla koettiin myös massiivinen ensimmäisen maailman kriisi kun humanistikampukselta kantautuva Eduroam-yhteys alkoi toimimaan häilyvästi, mikä rampautti opintopistekilpailussa voitetun tabletin miellyttävää käyttöä kämpillä. Viikonloppua kriisi vain syveni ja Eduroamiin sai yhteyden vain hetkeksi aikaa kerrallaan pitkä räpläämisen seurauksena. En ollut ainoa tuon ongelman kanssa, residenssin FB-ryhmässä katoava yhteys aiheutti paljon hiusten repimistä. Tämän viikon alussa kriisi kuitenkin ratkesi kun eduroam alkoi taas toimimaan ilman katkoja. Tämän kriisin jälkeen olen taas kiitollinen siitä kaikesta mitä olen saanut ja omistan ;D.

Preparing for a round
Preparing for a round

4.11 ESN järjesti laser-ase illan Nancyn eteläpuolella olevassa lähiössä. Itse poljin paikalle pyörällä, tuolla reissulla tuli huomattua ettei tämä tosiaan ole mikään ihan pikkukaupunki, kun urbaania aluetta jatkuun vaikka pidempäänkin polkee kaupaungin toiselle laidalle. Tuo diili mikä me tuolta paikasta oltiin saatu oli loistava, 10 € maksulla päästiin pelaamaan 3,5 h, eli sitkeimmät sotivat kuusi skenaariota. Paikalle meitä oli mobilisoitunut noin 21.

Playgrounds in haze
Playgrounds in haze

Paikka oli kaksikerroksinen sisätila, jossa 700 neliömetriä oli jaettu kahteen kerrokseen. Lisäksi tuolta kentältä löytyi ”miinoja”, minkä ampumisesta sai jotain erikoisominaisuuksia, kuten sarjatulen. Skenaariot pelattiin kolmessa tai kahdessa joukkueessa, kuudenteen ei nää kaikki jaksaneet osallistua joten siinä oltiin kaikki vastaan kaikki pelkässä pohjakerroksessa. Tällä kertaa meritiedustelun reserviupseeri Kaukiainen ei ollut onneksi niin nollat taulussa kun tuolla aiemmassa paintball seikkailussa. Suurin osa ihmisitä tahtoi automaattisesti pakkautua tuonne ahtaampaan yläkertaan, mistä seurasi sitten hirvittävä laser-teurastus.

Score time. Some of the girls wiped floor with rest of us.
Score time. Some of the girls wiped floor with rest of us.

Itse sotilaskoulutuksen vaistoilla pelasin konservatiivisemmin, jahtasin alakerrassa muiden joukkueiden harhailijoita, grindasin miinoja, ammuin ylös tukitulta ja lähdin yläkertaan seikkailemaan lyhyiksi ajoiksi silloin kun oli jokin lisäominaisuus päällä. Enemmän ampumista ja ammutuksi tulemista antoi kuitenkin enemmän pisteitä kun oma ”varovaisempi” pelaamiseni, mutta joukkueskeetioissa sijoituin pisteissä aina kuitenkin viidenneksi tai kuudenneksi. Lisäksi olin tyytyväinen että jokaisessa skenaariossa tuli edellistä harvemmin itse ammutuksi, ilmeisesti oppi mennyt varusmies/paintball-kokemuksista perille.

Black clothes for camouflage.
Black clothes for camouflage.

Tuolla myös paikalliset ESN aktiivit ólivat niin innoissaan etteivät ihan kirjaimellisesti tahtoneet pysyä housuissaan, yhdeltä jätkältä kun puuttui vyö, ja housunnappikin räjähti ensimmäisessa skenaariossa. Onneksi itse en omaa vyötäni tarvinnut ”naamiovaatteissani” sotiessani, joten lainasin kaverille vyön jottei hänen tarvinnut housut nilkoissa juosta. Nyt tietysti ymmärrettävästi lukijani voivat olla ihmeissään että mikä se tuollainen rauhanrakentaja ja maailmanparantaja on joka jatkuvasti käy tuollaisissa pseudoväkivaltaisissa ajanvietteissä. Kritiikkiä voi laittaa kommenti-osastoon.

If you only knew the power of the Dark Side!
If you only knew the power of the Dark Side!
Grand cuisine?
Grand cuisine?

Viimeviikonlopun kauppareissultakin voisi heittää muutaman huomion. Nancyyn oli saapunut jokin lyhyt aikanen helleaalto, marraskuun alussa oli vielä vajaita 20 asteen lämpötiloja. Kauppaan huppari päällä polkiessa tuli kuuma, takaisin kun lasketteli t-paidassa niin oli mukavaa. Tätä voitte miettiä siellä Suomessa nyt, kun loskaa taitaa tulla vaakasuoraan myös etelässä. Tuleva Tähtien Sota on saanut Ranskassakin näköjään voiman heräämään, kun tuolla Auchan megamarketissa oli erillaista starwarssia esillä joka puolella.

Vive la France!
Vive la France!

Kaupassa oli näköjään menossa myös ihan markkinatkin kun myyjäukot huutelivat hilpeällä ranskisbassoäänellä. Näköjään sioista oli laitettu kaikki myyntiin. Koska ranskalaisuuteen taitaa kuulua että kaikesta mikä liikkuu syödään kaikki, niin osti kokeilumielessä sian munuaisia, edullisia kun olivat. En noista kovin suurta grand cuisinea saanut aikaan, mutta tulipahan maistettua. Lisäksi toteutin pitkään mielessä kyteneen heräteostoksen ja paluumatkalla ostin paikallisesta varustelekasta Ranskan lipun, jonka sitten kämpillä väsäilin verhoihin.

Viime keskiviikkona ei ollut koulua tahi kouluruokaloita auki, myöhemmin selvisi että on juhlapäivä ja nyt selvitin että se liittyi Ensimmäisen maailmansodan aselepoon 1918. Bad boys olivat menossa katsomaan uusinta Bondia, joten laajentuneen vapaa-ajan johdosta päätin lähteä porukkaan mukaan. Tuo Spectre oli ihan hyvä elokuva, mutta vähän jäi fiilis että se on kooste kolmesta aikasemmasta Craig-Bondista. Lipun hinta oli kuitenkin 5,20 € opiskelijakortilla, joten pitänee alkaa käydä useamminkin elokuvia katsomassa kun ei kallista ole. Elokuvan jälkeen tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa täällä kebabilla kun mentiin matkanvarrella olleeseen Azerbaitsanilaiseen paikkaan. Tuolla oli vähän venäjän mafia tunnelmaa kun paikalta lähti venäjää puhuvia ukkoja myyjää morjestellen ja myynnissä oli myös venäläistä bisseä. Pitakebuaterian sai kuitenkin verrattaen edullisesti (5 € ranskalaisten ja juoman kanssa). Suomalaista tuntua paikkaan taas toi se että sinne tuli joku ukko, ehkä päissään, meuhkaamaan jotain.

ENSIC:in Cafe des Languesin lisäksi MacCarthy järjestää vastaavannimistä viikottaista tapahtumaa torstai-iltaisin. Tällä viikolla kerkesin tuolla käydä itsekkin. Tapahtumassa ei ollut varsinaista järjestystä, kaikki kieliä puhumaan tulleet pakkautuvat yhteen osaan kapakkaa. Tuolla tuli esimerkiksi puhuttua ruotsia yhden ranskalaisen miehen kanssa. Ihan miellyttävä

Yleisen elämisen jälkeen päästään kouluhommien puolelle.

Kun viime viikolla tulivat tuon Combustionin tentin tulokset, niin on päästy ekasta ranskalaisesta tentistä läpi. 0-20 asteikolla oma osaamiseni riitti tulokseen 10,5, mikä vastaa suomalaisille tuttua ”tolpalla läpi” suoritusta. Epäilen kuitenkin konversioita suomalaisiksi arvosanoiksi täältä palatessani, joten nyt siittää kunhan kurssit menevät läpi ja koulut antavat niistä noppia, jotta valtiot voivat antaa jatkossakin tukia. Viime viikon perjantaina oli sitten tuok eksegia-analyysin tentti. Asenneongelmistani ja muista kursseista johtuen menin tenttiin ihan kylmiltäni (tuosta osa lukeneista ja stressanneista luokkakavereista hieman moralisoi), joten läpi pääsemistäkään ensimmäisellä ei tarvitse miettiä. Tuokaan ei kuitenkaan mahdottomalta vaikuttanut, joten pitää sitten asiat opetella kunnolla tuohon tammikuussa olevaan uusintaan, tuo kun kuitenkin combustionin ja konferenssien kanssa muodostaa yhden 4 op kokonaisuuden. Ensi viikolla olisi ilmeisesti intensifiointi ja membraanit putkeen, toisaiseksi lukeminen on ollut verkkaista, saa nähdä mitä tulee. Nuo kaksi kuuluvat innovaatioprojektin kanssa samaan 4 op kerhoon, joten epäonnistumisistakin huolimatta saattaa tulla nopat, ken tietää vielä.

Project work or just doodling?
Project work or just doodling?

Tuo innovaatioprojekti on myös jatkunut nyt lomien jälkeen intensiivisesti. Loman jälkeen meillä oli yksi sessio tuon meidän vastuuinsinöörin kanssa. Ukko ajoi meidä ajattelemaan boksin ulkopuolelta ja käski kiinnittämään meitä seuraaksi huomiota tuon hiekan siirtelyyn noissa porausyksiköissä. Niinpä nyt ensi viikolla olevaa sessiota varten meidät jaettiin suunnittelemaan kolme erillaista systeemiä. Jakauduimme siis kolmeen alaryhmään kukin keskittymään yhteen mekanismiin. Meidän ryhmällä ei ollut suunnitteluun pohjaideoita, joten keräsimme paperille kaiken mitä mielentuli.

Soft management
Soft management

Koko projetiryhmämme pienessä väliesittelyssä jotkin ideat todettiin turhan hankaliksi, mutta koska kaikkie eivät olleet omista ideoistaan valmiita luopumaan, jakautui meidän alaryhmämme vielä puoliksi ja tällä viikolla jatkui neljän eri ratkaisun hionta. Itse projektijohtajana käyttäisin ennemminkin keppiä kannustin keinona, mutta tämän projektin johto oli valinnut porkkanan inspirointikeinoksi ja koko joukkueen yhteisessä palaverissa oli tarjolla erillaisia hienoja leivoksia. Ensiviikolla sitten esitellään tuolle meidän insinöörituutorille mitä ratkaisuja ollaan keksitty, saa nähdä mitä se pitää.

International team and jury.
International team and jury.

Ensimmäiset valinnaiskurssit alkavat nyt myös tulla päätökseensä. Viime viikolla oli nanomateriaalikatalyysin ensimmäiset esitykset ja tällä viikolla minä ja yksi kiinalainen tyttö päästiin kertomaan muille itsepuhdistuvan lasin ihmeistä ja mekaniikasta. Sinänsä huvittasti vaan myös juuri meitä edeltävä käsitteli mekanismin osalta fotokatalyysiä, joten itse pääsin heti perään takomaan kuuntelijoiden kalloihin täsmälleen samaa asiaa. Tuon kurssin puolella esitysten jälkeiset kysymykset tulivat yleensä muilta opiskelijoilta.

Feedback
Feedback

Tämän lisäksi tuolla polymeerikurssilla alkoivat vastaavat tuote-esittelyt. Onneksi meidän gonahtaneen komposiittilämmönsiirrinryhmän esitys laitettiin tuonne marraskuun lopulle, sillä juna ei ole vielä oikeen lähtenyt liikkelle. Tuon kurssin kysymysosasto koostui lähennä kurssilla luennoinneista värikkäistä persoonista, joten kysymykset ja kuumottelut olivat myös tiukempia. Molemmilla kursseilla tuli myös ihan hyviä pointteja esityksistä ylipäätään. Vaikka harvard-viittaustyyli on parempi kalvoihin kuin numeroviittaus, en kuitenkaan usko että koko lähdeviitteen laittaminen pienellä diojen sekaan olisi parempi kuin käytettyjen viitteiden listaaminen esityksen loppuun.

Company presentation lectures.
Company presentation lectures.

Viime viikon torstaina koululla järjestettiin (kuulemma nyt toista kertaa) Meet ENSIC niminen tapahtuma, vähän kuin Duuniday kotona. Aamupäivästä kolmessa eri salissa oli eri yrityksiä kertomassa mitä käyttöä heillä on keteinsinööreille, jokaisen piti valita joku saleista joissa nuo istui kuuntelemassa. Kansainvälisimpänä ja isoimpana yrityksenä BASF oli paikallaolleista kiinnostavin, joten menin sen saliin, samalla rahalla kuulin sitten L’Orealistakin, koska olen sen arvoinen.

Old men and bright entrepreunial future.
Old men and bright entrepreunial future.

Noiden yrityspresisten jälkeen kävin vielä tuolla akvaarioluokassa kuuntelemassa yrittäjyysinfon. Sitä oli järjestämässä kolme koulun wanhaa opiskelijaa, jotka olivat aika vanhoja ukkoja jo, vaikka edelleen energisiä. Yleensä suomessa tuohon hommaan laitetaan joku keski-ikäinen mies tai innokas nuori start-up jätkä. Varsinaisesti tuolta en uusia katharsiskisia saanut, mutta Ranska kuulemma puitteiden puolesta on nuorelle hyvä maa alkaa yrittäjäksi.

Company interviews in the uni library.
Company interviews in the uni library.

Iltapäivästä kaikki paikalle tulleet yritykset laittoivat ständinsä pystyyn kirjastoon. Alkuun noille ständeille oli varattavat ajat, ja myöhemmin noilla pääsi käymään haastatteluissa vapaasti. Suurimman osan kolmannen vuoden opiskelijoista kun pitää löytää vielä työharjoittelupaikat, joten muut olivat kyllä aika paljon noihin ständihaastatteluihin valmistautuneet. Itsellä kun ei valintojen takia ole tarvitta yrityksiä lähestyä, niin tyydyin aikani seuraamaan tovereiden pärjäämistä sivusta. Illasta oli vielä lyhyt energiakonferenssi, jossa kävin mielenkiinnosta vaikka ei tuo minulle tainnut olla pakollinen.

Incredible handwriting, sir!
Incredible handwriting, sir!

Muuten koulu on jatkunut normaalihkosti. Englannissa ollaan käyty korkealentoisia kokouksia ja nyt on lähtenyt käyntiin myös valinnaiskurssi biojalostamoista, toistaiseksi ollut aika samanlaista asiaa kuin vastaavilla suomalaisilla kursseilla, tällä kertaa vaan Ranskan näkökulmasta.

Palataan vielä tapahtumien puolelle. Eilen piti olla ESN:nän järjestämä kierros täällä Lorrainen maakunnassa. Perjantaina menin jopa kiltisti ajoissa nukkumaan, jotta olisin aamusta skarppina. Aamulla kun avasin tabletin tuli asteittain ilmi että tämä tapahtui, ja sen johdosta myös tuo meidän reissumme piti perua.

Piknikking in Pepinier
Piknikking in Pepinier

Ymmärrettävää tietysti tässä tilanteessa, ja itse olin tyytyväinen ESN:än nopeasta toiminnasta. Tämä viikonloppu meni siis normaalihkoon staattisten asioiden hoittoon ja tilanteen seurailuun. Tänään ei kuitenkaan iltapäivästä jääty elämään pelossa muiden vaihtareiden kanssa, vaan mentiin pitämään Pepinieriin parin tunnin piknikki. Puistossa oli myös jokin kiertävä tivoli paikalla, ja meidän koulun brasilleiro ESN-aktiivin piti käydä noista nostokoneista jokin pehmolelu voittamassa. Koneet oli kuitenkin kunnon huijausta, vähintään kuusi kertaa saatiin kunnon ote, mutta nostaessa pihdit antoivat aina sen verran periksi, että lelu tippui takaisin.

So close no matter how far Couldn't be much more from the heart
”So close no matter how far
Couldn’t be much more from the heart”

Mutta kokonaisuudessaan oli hyvä nähdä muutamia tuttuja taas parin viikon tauon jälkeen. Mielestäni omat tarjoamiseni eivät olleet kovin kovat, mutta herrasmiehenä söin muiden tajoamisia innokkaasti.

Näillä mennään seuraavaan kertaan, à plus.

 

 

Osa irrationaaliluku: Attacks on civilians in Paris

Saturday 14.11.2015 09:19

I am sad that I need to write about such events also in this blog.

During Friday – Saturday night (13 – 14.11.2015) there was series of seemingly coordinated attacks on civil targets in Paris. Sadly there has been a lot of casulties and wounds.

But since I refuse to start to live in fear, I will update all necessary information to this article and concern on  normal life in others.

I had gone to bed early last night (in anticipation of today’s ESN event, which had to be cancelled due these events), so I found about these attacks just on this morning.

15.48

In the noon I took short cycling trip to city centre before going to do grocery shopping. At least in here there wasn’t that much evidence of deviation from normal life, there was no public gatherings (possibly also due to state of emergancy) but people where minding their business as normal. I saw armed police officers on the main east-west street and also around the entrance of local manga/japanese-culture event in city centre. In the stores everything was as normal. The events are filling the media now of course, and front pages on paper news where saying that France is in war now..

To show my consolances to the French, I decided to put the French flag I had bought last weekend to my balcony to show my support. With counsel from the French, I hopefully was able to simulate half-staff for sorrow.

Sunday 15.11.15 21:00

Today the dissection of the events has continued in the media, but I haven’t concentrated on it much. There seems to be now more information about identities of the attackers, but the big picture is still not complete. During the weekend there has been also severe and fatal train accident, but that doesn’t have evidence linked to terrorism.

I haven’t yet been able to discuss properly with the French about their feelings related to the event. Today when I was with other exchange students, there wasn’t any major discussion about the events, but there seemed to be some anxiety (which is of course natural). Anyway general feeling was that life will continue and you must not give into fear. Also on the streets I didn’t see today anything that would not have been abnormal, people were outside in the sunshine.

We had also email that security of the school will be increased by limiting entrances and more surveilance on the bags. There was also forwarded letter form the minister of higher education, where she tells her support to all of us.

Tomorrow there will be a silent moment at the school and later on gathering in the centre to pay homeage to the victims.

 

Sunnuntai 29.11

Koska en jaksanut tätä artikkelia päivitellä tasaisesti, kiireellinen uutisarvo on varmasti jo kadonnut, joten jatkan suomeksi.

Vaikka iskut olivat vakavia ja niillä on varmasti kauaskantoisia seurauksia, elämä on täällä jatkunut sinänsä normaalina.

Omaan elämääni nämä iskut ovat näkyneet lähinnä koululla. Iskujen jälkeisenä maanantaina koulumme henkilökunta ja opiskelijat kokoontuivat sisäpihalle klo 12 pidettyyn hiljaiseen hetkeen. Yleensä ajasta ”ei se niin justiinsa” ajattelevat ranskalaisetkin osasivat hijentyä ilman eri kehotusta vähän ennen klo 12.

Koulun johtaja piti lyhyen puheen ennen tuota hiljaista hetkeä.
Koulun johtaja piti lyhyen puheen ennen tuota hiljaista hetkeä.

Koululla on tällä hetkellä myös ainoastaan yksi sisäänkäynti käytössä, nyt vielä kahdenkin viikon jälkeen. Portille tullessa päivystämässä oleva henkilökunnan jäsen tarkistaa kaikilta opiskelijakortit/henkilöllisyyden ja laukkujen sisältöä. Tällä viikolla tuota ei kuitenkaan enään ole tehty niin tarkasti ja minutkin on välillä päästetty jo läpi ilman kortin näyttämistä tai repun/laukun avaamista. Tarkkaa tietoa ei ole kuinka pitkään tämä käytäntö jatkuu, toinen kv-sihteereistä spekuloi että mahdollisesti ainakin vielä joulukuun.

Vartiointia on kiristetty myös joissain kauppakeskuksissa, ainakin keskustassa saa vielä näyttää kantamuksiensa sisältöä.

Toinen asia millä nämä iskut ovat tuntuneet on (joidenkin) organisoitujen kokoontumisten kieltäminen. Viime viikon maanantaina olisi ollut opiskelijoiden järjestämä muistokokoontuminen Stanislaksella, mutta tänne meneminen jäi väliin kiellon takia. Lisäksi tänä viikonloppuna COP21-kokousta edeltävä ilmastomarssi täällä Nancyssä päätettiin kieltää. Tämä aiheutti hieman enemmän purnausta (ja ärsytti myös henkilökohtaisesti), koska päätöstä pidettiin enemmän poliittisena kun joulutori oli kuitenkin normaalisti avoinna. Tuolle ilmastotapahtumalle saatiin lopulta lupa niin että osallistujat eivät kokoontuneet yhdeksi isoksi ryhmäksi, vaan kiersivät keskustassa 2 – 5 hengen porukoissa. Mediassa on ollut myös juttua kansalaisista uhmaamassa näitä kokoontumiskieltoja. Itse ymmärrän sinänsä molempia näkökantoja, kyllä viranomaisten on pakko reagoida, mutta toisaalta on hyvä että kansa ei jää elämään pelossa.

Viime viikkoina en sinänsä ole nähnyt täällä valtavasti suurempaa poliisin läsnäoloa, välillä tietysti on paikallisen/kansallisenpoliisin autoja liikkeellä partioimassa. Nyt kuitnekin tuon ilmastokokouksen alla läsnäolo on selvästi lisääntýnyt, eilen kaupungilla ollessa näin tasaisesti jalka- ja autopartioita aseistettuna kaduilla ja kauppakeskuksessa. Saa nähdä miten tilanne jatkuu. Ei kuitenkaan vaikuta omaan turvallisuuden tunteeseeni.

Pikkuhiljaa uutismediassakin näkyy muut aiheet kuin nuo iskut ja niiden jälkimainingit. Kuitenkin koulun kirjaston Le Monden paperiversioiden kannessa on kuitenkin joka päivä ollut joku aiheeseen liittyvä juttu. Lisäksi kyseinen lehti julkaisee sarjaa, jossa se kertoo kaikista iskuissa kuolleista.

Ranskalaiset eivät itse ainakaan allekirjoittaneen ulkkarin kanssa näistä iskuista tai niiden seurauksista spontaanisti keskustelleet. Yleensä asiasta mainitaa ”attentat”-sanalla, mutta siihen ei mennä sen syvemmälle. Itse tietysti noista voisin puhua, koska kiinnostaisi tietää miten tämä taphtuma on vaikuttanut paikallisten kansalliseen identiteettiin. Olen kuitenkin vielä hillinnyt itseni, palataan aiheeseen myöhemmin. Mieluummin rapsuttelen rupea kun revin vielä parantuvia haavoja.

Iskujen uhreja muistetaan Stanislas-aukiolla.
Iskujen uhreja muistetaan Stanislas-aukiolla.

 

Sunnuntai 31.1.2016

En ole tätä artikkelia jaksanut nyt kovin usein päivitellä, sillä näillä Ranskan tapahtumilla ei juurikaan ainakaan uusia vaikutuksia ole ollut.

ENSIC:in portilla on edelleen päivystys, en tiedä kuinka kauan tämä tulee jatkumaan.

Lisäksi kauppakeskuksiin ja museoihin tullessa tarkistellaan vielä reppuja, mutta tämä nyt on sinänsä normaalia vissiin missä tahansa.

Ranskassa puhutaan tämän poikkeustilan jatkamisesta helmikuulta, mutta tuolla on myös vastustusta. Kuten sanottu, tällä ei suurempaa vaikutusta suoraan minuun ole.

Itsekkin olin jossain vaiheessa ärtynyt siitä että tämä Pariisin isku sai niin valtavan median huomion ainakin seuraamissani medioissa, ja vähintään yhtä vakavat iskut muualla Euroopan ulkopuolella ovat jääneet varjoon. Jossaan vaiheessa ajattelin kerätä listaa noista viime aikojen iskuista, mitä olisi myös syytä pitää mielessä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että tässä maailman tilassa tuon listan ylläpitäminen ei olisi hyödyllistä, joten jääköön. Pyydän kuitenkin kanssa eurooppalaisia huomioimaan myös mitä tapahtuu Euroopan rajojen ulkopuolella, sillä nykyisessä maailmassa kaikki vaikuttaa jollain tavalla muualle.

Keskiviikko 17.2.16

Tälläisiä löytyy näköjään nykyään juna-aseman pikaruokalan ovesta.
Tälläisiä löytyy näköjään nykyään juna-aseman pikaruokalan ovesta.

Tiistai 23.02.16

All the entrances of the school seem to have opened finally yesterday.
All the entrances of the school seem to have opened finally yesterday.

 

Perjantai 18.03.16

Uutisten mukaan pitkään etsitty iskujen pääepäilty olisi nyt löytynyt. Pitänee seurata hiukan miten tuo tilanne kehittyy jatkossa.

 

Lauantai 23.04.2016

Tuota terrori-iskusarjaa on ollut vaikea hahmottaa, kun se ei suoraan minua itseni ole koskenut. En ole ainakaan toistaiseksi oma-aloitteisesti alkanut ranskalaisten kanssa noista puhumaan, mutta matkan varrella on tullut myös vastaan ihmisiä jotka olivat Pariisissa ulkona tuona yönä ja heille asian käsittely ei ymmärrettävästi ole helppoa.

Halusin saada tähän tapahtumaan kuitenkin hieman henkilökohtaisemman perspektiivin. Niinpä 15.4 Pariisin reissujeni yhteydessä kävin katsomassa läpi kaikki ne paikat, joissa iskut olivat tapahtuneet.

Tästä voi tietysti antaa tähän suuntaan kritiikkiä. Esimerkiksi maailmassa on useita vastaavia paikkoja, joista meillä ei ole tietoakaan, nämä kohteet olivat itselleni helpoten tavoitettavissa. Itse myös mitenkään toivo että näistä paikoista tulisi mitään pyhiinvaelluskohteita joita ihmisten pitäisi alkaa kiertämään, tämä oli henkilökohtaisen kuvan laajentamista.

Ohessa kuvat kyseisistä paikoista, jotta toivottavasti teillekin tämän teon yllättävyys ja samalla raakuus hahmottuu. Kuljin paikat läpi käänteisessä järjestyksessä. Ainakin omien havaintojeni mukaan elämä oli normaalin näköistä, toisaalta ei pelkääminen tässä kohtaa enää auttaisikaan.

Comptoir Voltaire
Comptoir Voltaire
La Belle Équipe
La Belle Équipe
Le Bataclan
Le Bataclan
La Casa Nostra
La Casa Nostra
À La Bonne Bière
À La Bonne Bière
Le Petit Cambodge
Le Petit Cambodge
Le Carillon
Le Carillon
Stade de France
Stade de France

Osa 10: ”Mä en ymmärrä yhtään mitä sä sanot” ja matkustelua muiden armosta

Coucou!

LeBlog tekee jälleen näyttävän paluunsa.

Summary: Rugby, Welcome Fair, Cafe des Langues, American professor, some new bars. Holiday week trip to Luxembourg and Brussels, Blablacar, Couchsurfing

Käydään tapahtumiset alkuun jossain kronologiassa, toivottavasti tästä saa jotain selvää.

17. päivä kävin vielä illalla katsomassa rygbyn Ranska – Uusi-Seelanti matsia yhden paikallisen surffariukon luona. Ekalla puoliajalla peli oli aika tasaista, vaikka jostain syystä punaisissa paidoissa pelaavat ranskalaiset olivatkin jo alakynnessä. En sitten tiedä mitä tuossa tokalla puoliajalla tapahtui kun kiiwit alkoivat vaan juosta ranskislinjasta läpi ja loppulukemat olivat 13 – 62, eli aikamoinen tukkapölly Ranskalle. En kuitenkaan havainnut mitään tuloksesta johtuvaa maansurua tuon pelin jälkeen samalla tavalla kun Leijoinilla lattiaa harjattaessa. Ilmeisesti joukkueelle ei lähtökohtaisestikaan ollut valtavan suuria odotuksia. Kuulin kuitenkin muilta ihmisiltä, että pelin jälkeen julkisuudessa oli käyty ranskalaistyylistä syyllisten etsintää.

20.10 oli jälleen Cafe des langues englanniksi, paikalla oli kohtuullisen paljon porukkaa. Sinne tuli myös koululla vierailevana proffana ollut jenkkiukko, johon oikeastaan koko taphtuman huomio kiinnittyi. Äijä oli myös siinä huikea että aiheesta toiseen mentiin aasinsiltojen yli tosta vain. Sama jenkki piti meille myöhemmin iltapäivällä tuon energia konferenssin. Ensimmäinen osa tuntui olevan vähän meidän kete-insinöörien egon kasvattamista, kuulemma muiden alojen insinöörit (ukon esimerkkinä säteläiset) eivät tajua asioista yhtä laajasti kuin me ja että meillä on myös vastuu valistaa tekniikan/kemian ulkopuolisia kansalaisia siitä miten maailma toimii. Vähän ehkä kärjistin, mutta näinhän tuo menee. Luennon toinen osuus oli sitten jotain hyvinkin spesifiä tekniikkaam, missä oli hankala pysyä kärryillä. Seminaarin jälkeen intialainen kaverini kävi professorilta jonkin pienen kysymyksen kysymässä, mistä sitten seurasi taas rönsyilevä keskustelu esim miten intialainen jatko-opiskelija meni kihloihin skypen ja sijaissulhasen välityksellä.

I had my doubts on this...
I had my doubts on this…

Viime viikon torstaina (22.10) ENSIC:illä järjestettiin Welcome Fair, jossa uudet ulkkariopiskelijat esittelivät kulttuureitaan ja tarjosivat jotain tyypillisä ruokiaan. Itse päätin tuonne torstain kunniaksi tehdä hernaria ja pannaria. Täällä ei kuitenkaan purkkihernekeittoa myydä, joten jouduin käänteisinsinööröimään tuon pakasteherneistä. Keskiviikkona kun selvisin alkuillasta kämpille aloin kokkailemaan tuolla naapuritalon yhteiskeittiössä, omassa kämpässä kun ei ole uunia.

"Crazy, man!"
”Crazy, man!”

Tuosta WF:stä vastuussa ollut kv-sihteeri oli antanut minulle lainaan ison kattilan, sähköseikoittimen ja ison kulhon, joten noilla ja omilla vähillä täällä olevillä välineilläni aloin hommiin. Kokkailu oli hieman sattumanvaraista tarkkojen mittojen puuttuessa ja vei pidempään kuin oli tarkoitus, joten aika ajoin eoäilin tuleeko tästä lasta tai … Lopputuloksena sekä keitosta että pannukakuista tuli ihan ok, vaikka uunissa pannarit näyttivät enemmän munakkailta. Tuolla kävivät myös talossa asuvat ENSIC-kamuni (pahat pojat) naureskelemassa keittiösuorituksilleni.

Cheesecake-time
Cheesecake-time

Kun sain ruuat kärrättyä kämpille ryntäsin vielä ulos. Monboisin ravintolassa oli tällä kertaa burgerking-ilta, eli hamppari ja muuta jenkkigastronomiaa. Tuolta löytyi tuttuun tapaan tutut vaihtarit. Syömisen jälkeen käytiin parin muun kanssa vielä yhdet bisset juomassa Ambassy:ssä. Vaikutti mukavalta paikalta istua laajalla olutvalikoimalla, vaikka mitään huokeita vaihtoehtoja ei ollut. Tuolta singahdin vielä kanaalissa olevaan laivakapakkaa (Machine à Vapeur), jossa oli tällä kertaa viikottainen surffaritapaaminen. Tuo vaikutti myös mielenkiintoiselta paikalta, vaikka kannen alla oli hieman ahdasta niin sieltä löytyi myös vanhaa Nintendoa Super Mariolla ja muita vastaavia. Koska seuraavana aamuna oli taas syytä olla koululla, en tuonne kovin pitkäksi aikaa jäänyt. Paremmalla ajalla uudestaa.

There is balance in chaos on the Finnish stand.
There is balance in chaos on the Finnish stand.

Torstaina kävin ruokatauolla kotona itse tankkaamassa hernaria ja kannoin sitten tarjoamiseni koululle. Kävin kuitenkin tunnollisena opiskelijana vielä iltapäivän ranskanluennolla, joten neljältä kun tuo tapahtuma oli alkamassa sain aika kiirellä laittaa oman setin valmiuteen. Läppärini kautta laitoin pauhaamaan suomenkielistä musiikkia, mutta sitä tuskin kukaan kuuli kun tuolla oli paljon kaikkea muutakin melua. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin suomalaiset tarjoamiset menivät kaupaksi. Tarjolla olleen Fazerin sinisen häviäminen ei ollut yllätys, mutta myös pannukakusta tuli kehuja.

Scots and Scotch
Scots and Scotch

Samalla pöydällä vieressä oli tuo skottikaveri. Pojalla oli taskumatissa viskiä, mitä jotkut roistot kävivät myös maistelemassa. Team Kolumbia oli suurella joukolla väsännyt kaikki illat vaikka mitä, samoin suuret laumat brasilleiroja tarjoilivat useampaa erillaista makeaa. Ehkä tähän kuvaan oma sattumanvarainen suomalainen ständini sopi hyvin. Lopussa rosvosin itselleni kaikkea ylimääräistä, esim pullon brassien Guaranaa (yeah!).

New and old foreing students.
New and old foreing students.
Team Colombia table
Team Colombia table

Torstai-iltana oli vielä ESN:nän karkkikemut Kraffe 915 nimisessä kapakassa. Koska tuolla oli välillä noita kemuja, mutta aiemmin en ollut vielä tuolla ollut niin päätin lähteä katsomaan. Sinänsä paikka ei tyylillisesti juurikaan Loveboatista eronnut. Koska musiikin pauhun takia ei muiden kanssa puhumisesta tullut ilman äänenmenemistä mitään, enkä ollut henkisesti tällä kertaa kovin hurjaa kreisipartyämiseen varautunut, päätin lähteä ajoissa menemään (mistä minua jälkikäteen yksi naapuri moralisoi). Sinä aikana kun tuolla Kraffessa olin joku oli oman pyörän lukollaan tahattomasti tehnyt minulle källin, kiinnittämällä oman ja kaverinsa pyörät samaan tolppaan oman pyöräni tangon ja satulan välistä.

ST-prize of the week awarded
ST-prize of the week awarded

Oma pyöräni ei siis ollut toisten lukossa, mutta ei sitä oikein tahtonut saada toisen lukon altakaan pois, eikä nyt sattunut olemaan työkaluja oman satulan irroittamiseksi. Aikani tuossa turhautuneena yritin omaa pyörää yksin hivuttaa tuolta ulos, mutta kahden muun pyörän nostamiseen ja oman siirtämiseen ei kädet riittäneet. Onneksi tuohon saapui kaksi espanjalaista kaveria, joden avulla PW pääsi vapauteen. Tällä pyöräkeissille viikon 43 ”Saatanan tunarit”-palkinto.

On the (rail)road 1
On the (rail)road 1

Nyt viikolla 44 täällä Nancyssä on kaikilla kampuksilla viikon mittainen loma. Itse en ollut jaksanut mitään hurjia seikkailuita suunnitella, joten päätin tämän loman alun käyttää Luxemburgiin (saman maan pään kaupunki) ja Brysseliin tutustumiseen. Lauantaina lähdin junalla Nancystä Luxemburgiin, jossa olin kaksi yötä, sieltä sitten junalla kahdeksi yöksi Brysseliin ja keskiviikkoiltana Blablacar-kimppakyydillä takaisin Nancyyn. Molemmilla kylillä majoitun Couchsurfingin kautta, sain homman järjestettyä vaikka olin aika myöhään liikkeellä. OLYMPUS DIGITAL CAMERAMolemissa mestoissa oli tarkoitus käydä katsomassa minkälaisista raknnuksista meitä eurooppalaisia halinnoidaan, jotta myös EU-uutisia havaitessaa pystyy paremmin hahmottamaan mistä puhuttaan.

On the rail 2
On the rail 2

Lauantain junani kuului olla paikallisjuna Nancystä Metziin ja sieltä TGV:llä perille. Asemalla juna näytti tulevan myöhässä sen verran että kerkesin alkaa stressaamaan jo vaihtoa. Sama paikallisjuna meni kuitenkin myös itse LXBGiin, joten konnarit kehottivat jatkamaan samalla junalla perille vaikka olisin tuohon vaihtoonkin lopulta hyvin kerennyt. Päätin noudattaa kehotusta, sillä paikallisjuna vaikutti mukavammalta, eikä se saapumisaikaan juurikaan tehnyt eroa. Matkustamiseen pitää vissiin ottaa paikallisten ”c’est la vie” asenteeksi. OLYMPUS DIGITAL CAMERAJuna Brysseliin osoittautui halvemmaksi kuin mitä netissä näytettiin, mutta taisin siltin maksaa ylihintaa kun mukaan oli laitettu paluulippukin. Rahojensa vielä paremmaksi säästämiseksi kannattanee täällä siis tarkkaan koluta kaikki vaihtoehdot ja esittää asiansa kassalla todella selkeästi.

Onneksi reissuun tuli mukaan myös puhelin suomalaisella liittynällä ja Suomen pankkikortit, sillä ranskalainen liittymäni ei näköjään toimikkaan Ranskan ulkopuolella ja Ranskalaiselta tililtä tuli käytettyä sinne jääneet vähät varat. Pitää muistaa tämä muillakin reissuilla.

En tee tästä se suurempaa matkablogia tekemisteni kertaamisella, joten mietteet kaupungeista laitan lyhyesti plussia ja miinuksia sekä joitain tarkennuksia.

Luxembourg:

Luxembourg
Luxembourg

+++ Hiton kaunista tähän aikaan vuodesta, yhdistelmällä suuret korkeuserot, vanhat rakennukset ja täydessä ruskassa olevat puut. World of beauty.

+ Keskimaa rullattuna yhteen paikkaan, päivällä Minas Tirith, yöllä Sauronin linnake Mordorissa ja maaseutu on Kontua.

+ Loppujen lopuksi pieni paikka, joten kävelemällä pääsee kätevästi paikasta toiseen.

Sheep in backyeard seems business as usual here.
Sheep in backyeard seems business as usual here.

+/- Joukkoliikenne on halpaa yleisestikin, mutta eivät sitten lippuja ostaessani kertoneet että joukkoliikenne on täällä viikonlopun ajan ilmaista, joten en noita olisi tarvinnut  lähtökohtaisesti. Tulipahan nyt tuettua paikallisten korkeaa BKT:tä… Vähän tuossa matkan aikana hiersi että kokoajan tuntui maksaneensa enemmän kuin olisi välttämättä tarvinnut.

– En oikeastaan ollut kunnolla tekemisessä ihan Luxemburgilaisten ihmisten kanssa kun CS isäntäni oli ranskalainen ja kaikki muutkin joiden kanssa keskustelin olivat ulkkareita. Kansaninvälisyys on sinänsä ihan positiivinen asia.

+ Kapakoita tuolla näytti olevan moneen lähtöön, vaikka niissä ei loppuviimeeksi tullut mahdottoman paljoa oltua.

Bryssel:

Bryssel pics-or-didn't-happen 1: The and A manneken pis
Brussels pics-or-didn’t-happen 1: The and A manneken pis

+ Iso kaupunki, mutta tuolla oli todella kattava joukkoliikenne, jolla oli helppo liikkua paikasta toiseen.

+ Järkyttävän kokoisia puistoja ja rakennelmia useampiakin.

+ Kokonaisuudessaan monipuolinen kaupunki (arkkitehtuuria ja väestöä), välillä luuli tulleensa Lähi-Itään kun kaikki naiset kadulla olivat hunnutettuna.

Bryssel PODH 2: Atomium
Brussels PODH 2: Atomium

+ Atomiumiin pääsi opiskelijana halvalla ja sieltä näki hyvin ympärille.

– Välillä jännitti että näinköhän kohta joku setä tarttuu mua hepistä kiinni, itse en siitä innostuisi. Ei kuitenkaan loppujen lopuksi käynyt mitään ihmeempää, mutta tuolta kyllä löytyy kaikenlaista porukkaa.

+ Noin 20 min kaupungilla oltua törmäsin sattumalta yhteen ENSIC-kaveriin. Seuraavana päivänä löysin tarkoituksella muista paikalla olleita Nancyn ESN-vaihtareita.

ST-prize of the week awarded
ST-prize of the week awarded

Paikallisten liikennetoiminta tuntui olevan ajoittain kaaottisempaa kuin Ranskassa. Ensimmäisen kahden tunnin aikana näin pari liikenne clusterfuckia, yksi mies meinasi kävellä auton alle itsekseen jne. Tiistaina kun yksi bussi oli myöhässä 6 min, seuraavalla pysäkillä kyytiin nousi kiukkuinen vanha täti joka mouhosi siitä että sama juttu aina tällä linjalla. Siihen paloi sitten bussikuskin käpy, ja tuon riitelyn takia ei bussi näyttänyt liikkuvan enää seuraavaa pysäkkiä pidemmälle, joten kävelemällä pääsin nopeammin perille. Tälle viikon 44 ST-palkinto.

-/+ Yrmeät vartijasedät eivät päästäneet edes EU-rakennusten aulaan katsomaan, mutta pääsin vahingossa osallistumaan unionin hallinointiin, kun toista rakennusta ohittaessa siellä alkoi paloharjoitus (tämän sain selville suomalaisilta virkamieslähteiltä). Kävelin sitten läheiseen puistoon EU-pamppujen seassa.

-/+ Bisse oli täällä kalliimpaa kun olin odottanut, mutta toisaalta vaihtoehtoja ja laatua löytyi.

Cool of course, but really confortable for 5 persons.
Cool of course, but really confortable for 5 persons.

Keskiviikkoksi olin varannut itselleni paikan kimppakyydistä Brysselistä Nancyyn. Alkuperäinen lähtö oli ilmoitettu iltapäivälle, mutta muiden kyytiläisten menojen takia tuo lähtö oli siirretty illalle, mikä tosin sopi mulle hyvin. Tuo Blablacar vaikuttaa täällä Euroopassa olevan suosittu ja näppärä liikkumisväline, ja kimppakyydit ylipäätään tuntemattomien kanssa yleisiä. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta tuon sivuston käyttäjänä, mutta kokemus oli loppujen lopuksi hyvä, kun kohtaamispaikalle oli helppo löytää ohjeilla ja liikkeellekkin päästiin aikalailla sovittuun aikaan. Kuskina oli saman ikäinen ranskalainen muusikkopoika (perintö) S-tyypin Jaquarilla, kyyti täynnä määränpäähän asti. Matkan alkuosuudessa meillä oli epäonnea kun motarilla oli heti ruuhkaa. Siinä sitten mietittiin kannattaako lähteä vaihtoehtoisille reiteille ja kikkailtiin jatkuvasti kaistalta kaistalle muiden autojen seassa. Loppujen lopuksi osoittautui että kolaristahan tuo ruuhka johtui (muutama auto oli ottanut aika kovaa yhteen), onnettumuuspaikan ohi päästyämme ei liikenteessä ollut ongelmaa ja ruuhkineen ja kusitaukoineenkin reissu kesti noin neljä tuntia.

Kokonaisuudessaan tuo lyhyt Euroopan päämajareissu oli onnistunut ja miellyttävä. Liikkumista maksoin kokonaisuudessaan 85 € (joskin tosiaan useammassakin kohdassa olisi näköjään päässyt halvemmalla). Syömiseen, juomiin ja muihin arvioisin käyttäneeni vajaa 60 €. Nyt voi taas seikkailtuaan olla tyytyväisenä Nancyssä ja pitää rahoistaan kiinni. Paitsi että Etelä-Eurooppa ei vaikuttanut vielä tarpeeksi epävakaalta, joten joululomilla käyntiin lähtee (W)interrail II.

Das boot.
Das boot.

Eilen tasapainotin reissun nopeaa liikkumista lojumalla kämpillä koko päivän ja nauttimalla ryöstösaaliistani. Jouduin myös kaikkien vaatteiden likaisuuden takia taipumaan paikallisiin barbaarisiin käytäntöihin ja maksamaan 4 € pyykkikoneen ja kuivaimen käytöstä.

Viimeaikoina kavereilta on tullut palautetta että mun englannista(kaan) ei oikein meinaa saada selvää tuon puhetavan takia. Englannin tunnillakin maikkakin kehotti puhumaan hitaammin ja selkeämmin, joten ehkä tuohonkin asiaan pitää sitten oikeasti keskittyä. Ranskassa tuntuu olevan pientä kehitystä, vaikka muiden ihmisten keskustelujen seuraaminen on vielä vaikeaa, alkaa se kuitenkin olemaan jollain tasolla mahdollista.

Muuten koulun kanssa helpottaa ainakin se että nyt loputkin lukukauden aikataulut on laitettu ENT:iin, joten elämän suunnitteleminen helpottuu huomattavasti. Lisäksi kv-sihteereiltä tuli myös vähän informaatiota tuosta toisesta lukukaudesta, joten nyt pystyy jo Suomeen palaamisajankohtiakin tarvitessaan suunnittelemaan. Hommaa kuitenkin on, vaikka pari kurssia nyt loppuu/on loppunut, alkaa pari uutta ja ennen joulua pitäisi ainakin 5 projektia olla tehtynä. Ensiviikko näyttää koulun osalta kevyeltä, tiistaina vain konferenssi, keskiviikkona tyhjä päivä ja torstaina on koululla jokin DuuniDayn kaltainen yrityspäivä.

No one took time to answer the Question last week :< so everyone lost. Correct ammount of school related paper at that point was 4,7 kg.

Loppuun vielä kuvia tuolta reissulta mitä en aiempaan saanut tungettua.

Bisous

Brussels: unexpeacted and expected meeting of fellow nanciens
Brussels: unexpeacted and expected meeting of fellow nanciens
Luxembourg Mordor-mode
Luxembourg Mordor-mode
Luxembourg Misty Mountains
Luxembourg Misty Mountains
Lux EU-buildings
Lux EU-buildings
Luxembourg Grund-hoods
Luxembourg Grund-hoods
Porche count for folks: L 6 - B 1
Porche count for folks: L 6 – B 1
Bru EU-buildings
Bru EU-buildings
Brussels typical facade
Brussels typical facade
Brussels view from Atomium
Brussels view from Atomium
Teräsbetonin kysymykseen "Missä miehet ratsastaa" vastaus
Teräsbetonin kysymykseen ”Missä miehet ratsastaa” vastaus