Avainsana-arkisto: bank

Osa 27: ”Kaihon siivin saan…

… lenttää halki kaukomaan, minne sydän halajaa, ainapalaamaan.

Eessä myrkytuulien, eessä elon taistojen…”

Siinä sopiva ote Ensiferumin ”Neito Pohjolan”-kappaleesta kuvaamaan lopun alkua, voitte tarkistaa tarkemmat sanat itse.

Summary: First time participation in Erasmus in Schools and in Random Dinner. Also last ESN-organised party that I attended. EURO2016 started, and that occupied most of my evenings after that, wathing the matches at friends places in my residence. Last trip to see Central France (Dijon, Orléans and Tours) and once again returning to Paris to see some friends there. Last club bière, pizzamobile, friend’s master’s presentation and completing student restaurant tour. Ending services, cleaning up and going back to Finland. Some last notes (allergy, work laws, man on man greetings and studying was worth it, now I am a Batchelor of Science!)

[24.6.2016] Nyt kun alan kirjoittamaan tätä viimeistä normaalia artikkelin pätkää, istun ensin Nancyn juna-asemalla, sitten junassa Pariisiin, Orlyn lentokentällä ja loppuun tämä onkin näpytelty suurimmaksi osin kotimaassa…

[6.8.2016] …ja tässähän kävi sitten niin että kun tulin Suomeen niin saksalainen surffarikaverini tuli käymään porukoillani. Vierailusta ja sukuloinnista selvittyäni piti siirtyä Lappeenrantaan ja sieltä Taavettiin pyörittämään meidän CISV paikallisyhdistyksemme Village-leiriä. Niinpä tässä on pitänyt kiirettä ja palautumista niin että vika rapsa tulee 1,5 kk myöhässä. Toivottavasti aika Ranskassa ei ole vielä kokonaan unohtunut ja les jutut ovat vielä linjassa.

[24.6.2016] Vaikka tämä on viimeinen raportti Ranskasta, löytyy täältä jälleen kaikenlaisia standardoituja tapahtumia, joihin osallistuin viimeisinä viikkoinani ensimmäistä kertaa.

Time to go teaching, Erasmus in Schools is here!
Time to go teaching, Erasmus in Schools is here!
About Bulgaria
About Bulgaria

Torstaina 9.6 tuli osallistuttua ESN:nän Erasmus in Schools:iin eräällä Laxousta löytyvällä koululla. Minun lisäkseni meitä oli yksi italiaana ja yksi tyttö Bulgariasta ja pari esnläistä saattamassa ja pyörittämässä tuota hommaa. Oppilaat olivat arviolta 11 – 12-vuotaita, kukaan ei tainnut ymmärtää kun yritin noiden ikää kysellä. Tarkoituksena meillä oli esitellä maitamme, alkuun ilman maan nimen tai muiden ”suoraan” paljastavien tietojen antamista ja kun nuo arvasivat niin antaa sitten vielä tarkempia tietoja. Meikälle tuli kaikenlaisia kansalaisia arvauksista, kauimmillani pääsin argentiinalaiseksi, heh. Lisäksi iäkseni osa lapsista arvioi kaikkea väliltä 18 – 40 ja teekkarilakin takia minua pidettiin merimiehenä. Yleensä tuon

And about Itaaaalia
And about Itaaaalia

Suomen löytämisessä meni hetken aikaa, pois lukien ensimmäinen ryhmä kun olin jättänyt Suomen lipun näkyviin (joskin toiset eivät keksineet edes tuon jälkeen). Lisäksi tarkoitus oli opettaa myös hieman kieltä ja laulattaa, onneksi Jaakko Kullan sävel on universaali. Itse en hirvittävän tarkasti ollut suunnitellut noita omia sessioitani, joten välillä tuli aika hatusta vedettyä juttuja mitä kertoa. Mutta eipä toistaalta lapsiparoillakaan oikein aina tahtonut keskittyminen riittää lyhyitä pätkiä pidemmälle, vaikka tämmöinen outo mörkö oli käymässä. Ei sen puoleen, kiva oli pitkästä aikaa olla lasten kanssa tekemisissä, joskin vahvistui myös tunne että elän tämän elämän ihan tyytyväisenä ilman omia jälkeläisiä. Ei myöskään käynyt kateeksi opettajia tai oppilaita kun joutuvat vielä kesällä koulussaan istumaan.

According to the pupils this guy is 40 years old Argentinian marine.
According to the pupils this guy is 40 years old Argentinian marine.
Last of the food porn au français.
Last of the food porn au français.

Torstai-iltana tuli osallistuttua myös ensimmäistä kertaa ESN:nän organisoimalle Random Dinnerille. Nuissa ajatuksena on että pari aktiivia kokkailee ruuat jommankumman kämpillä, ja paikalle kutsutut vaihtarit tuovat juomat. Itse olin syömässä tuon kiinalaisen aktiivin luona, vaihtareista meillä oli sattumalta taas Justice League kasassa ja lisäksi syömässä oli vielä muutama muukin.

Food done, time to finish all the bottles.
Food done, time to finish all the bottles.

Menuuseen kuului salaatti, uunissa valmistettu bataatti ja jälkkäriksi oli ihan riittävän hyvin onnistunutta suklaamoussea, vaikka tuo ranskalainen aktiivi ei tuotokseensa ollut tyytyväinen. Lisäksi kaikki (myös aktiivit) olivat kantaneet tuonne reippaasti juotavaa, joten kaiken jälkeen oli aika ihme ettemme kaikki olleet tuhannen päissämme kun oli epäjärjestyksessä maistettu bisseä, viiniä ja väkevämpiä. Illallisen jälkeen valuimme vielä Kaffe 915:lle, jossa piti olla ESN kauden päätöskemut. Varsinaisesti tuolla ei juurikaan vaihtareita tai aktiiveja ollut, mutta onneksi tavallista kansaa oli kuitenkin riittävästi korvaamassa tyhjiötä. Heh, koska veressä oli valmiiksi jo tarpeeksi alkoholia, tuli meikäkin suoraan tanssilattialle ilman että aktiivit joutuivat pakottamaan kuten normaalisti.

Last crazy party for farewell.
Last crazy party for farewell.

Ilmeisesti ajoittain seksiä tihkuvat liikkeni herättivät myös hilpeyttä aktiiveissa. Heh, koska itse en uskalla alkaa tuntemattomia tyttöjä vikittelemään ranskaksi, päätin ujona koittaa enemminkin esiintyä jantterina jolla on valtaa, jos se vaikka jotain lämmittäisi. Niinpä yritin omalla sijoittumisellani manipuloida meidän tanssirinkimme valtaamaan lattian keskeisemmän osan (vaikka noilla kohdin oli jo ihmisiä), ja yllättävästi muut tuntuivat seuraavan perässä. Heh, tuolla ei kuitenkaan ollut juurikaan tunnuttu tuohon mun perimmäiseen tarkoitukseen ollut vaikutusta. Paremmin näytti toimivan paikalla olleiden latinokavereiden aktiivisimpi ote toimivan. No ei voi minkään jos päättää itse nössöillä.

Allez les Bleus! Euro 2016 grand opening match.
Allez les Bleus! Euro 2016 grand opening match.

10.6 kilahti käyntiin tässä maassa noi EURO2016-kisat. Kuten aina aikaisemminkin isojen kisojen alla, on (suomalaisten) poikien kanssa laitettu vedo pystyyn siitä kuka voittaa ja kuka kustantaa oluet kenellekin. Ehkä hieman ranskalaisia mielistelläkseni veikkasin Ranskaa voittajaksi tänä vuonna. Ekaa peliä ihmeteltiin tuon nigerialaisen kamun kämpillä (kun ei vielä tiedetty paremmasta). Ihan ei Ranska vielä ekan pelin (tai muiden lohko pelienkään) jälkeen mua vakuuttanut vetoni vahvuudesta, toivottavasti skarppaavat jatkopeleissä. Nuo jalkapalloa enemmän seuraavat paikalliset kaverinikaan eivät juuri Ranskaan usko, ja yllättävän vähän on ihan ranskalaisissakin ollut pelien suhteen kiihkoa, vaikka on kotikisat.

futis5Lauantaina oli taas ihan oikean elämän futispelien aika tuolla Vandoeuvren tekonurmella. Tuossa tietysti oppi taas sen että älä ikinä oleta mitään, vaan varmista triviaalitkin asiat. Itse kun olin olettanut että nigerialainen kaverini olisi ottanut pallon mukaan (kuten viimeksi), mutta hän oletti että vietnamilainen koulukaverimme olisi sen tuonut. No, ei ollut palloa kellään, joten vietnamilainen ottaa toisen vietnamilaisen avaimet ja käy jonkin pallon hakemassa tämän kämpiltä, samalla kun muut varromme Nancyn sateissa. Tällä kertaa aasialaisilla oli meihin muihin verrattuna sen verran vahva edustus, että pelaamamme matsikin oli Vietnam vs muu maailma. Viime kerralla olin keskittynyt miehen pelaamiseen kun tuo nigerialainen kaverini oli eri joukkueessa, joten tällä kertaa meni hieman aikaa yhteyisen pelisävelen löytämiseen kun pelattiin samassa jengissä, mutta kyllä se sieltä löytyi. Pelailut jäivät tällä kertaa kuitenkin lyhkäisemmiksi kun sade ajoi meidät porsaat kotiin. Kotimatkalla tuli vielä pysähdyttä tuon vietnamilaisen koulukaverin kämpille sadetta pitämään ja kuuntelemaan tämän suunnitelmia tohtoriputkesta ja aikanaan kotimaahan palaamisesta. Nancyssä toisaalta sateen loppumisen odotteluun saattaa mennä koko päivä, joten päätin lähteä etuajassa, vaikka se tarkoitti uudelleen kastumista.

How many spectators you can fit to CROUS room?
How many spectators you can fit to CROUS room?
Intense matches make even Albanians show emotion.
Intense matches make even Albanians show emotion.

Lauantai-iltapäivästä menimme sitten Boudonvillen B-talossa asuneen togolaisen pojan kämpille katsomaan noita päivän futismatseja, hänellä kun oli ihan kunnon telkkari. Onneksi noi muut pahat pojat tunsivat kisakatsomoisäntämme jo ennestään, joten meikäläinenkin oli heidän mukanaan tervetullut. Oikeastaan tuosta eteenpäin kaikki matsit tuli käytyä katsottumassa samassa kämpässä. Tuolla kävi pelejä seuraamassa myös muita saman käytävän asukkaita, joten samalla kun pelejä katsoi niin tutustui eri Afrikan maista kotoisin olevaan porukkaan ja muutamaan ranskikseenkin. Parhaimmillaan meitä oli 10 henkilöä sulloutuneena 9 m^2 huoneeseen seuraamaan kriittisimpiä matseja, esimerkiksi silloin kun Les Bleus oli kentällä.

Two simultaneous matches are not a problem.
Two simultaneous matches are not a problem.

Afrikkalaisten kanssa naureskelimmekin hieman Ranskan joukkueelle, kun se paria valkoista ranskalaista luukuunottamatta vaikutti aika muukalaislegioonalta. Toisaalta imperiumeilla on varaa mistä valita. Myös Albanian matseja seuratessa oli tiivis tunnelma kun mr. Black tuijotti ruutua tiivisti. Itsekin olin laittanut omissa vedoissani Albaniaa jatkoon, mutta harmiksemme joukkueen hyvästä kamppailusta huolimatta menestystä ei tällä kertaa tullut. Vielä kun jonain päivänä Suomikin pääsisi noihin kisoihin pelaamaan.

If that was not enough football, guys had FIFA matches between EURO match breaks..
If that was not enough football, guys had FIFA matches between EURO match breaks..

Turnauksen edetessä alettiin pelejä pelaamaan kahta samaan aikaan. Tämä ei kuitenkaan meitä hidastanut, vaan pojat virittelivät pieneen huoneeseen aina toisenkin ruudun josta päästiin seuraamaan molempia matseja samaan aikanaan, eletäänhän nyt kuitenkin jo vuotta 2016. Nuo Euro2016 kisat ja pienessä kämpässä porukalla seuraaminen jättivät vaihdon loppuvaiheesta ihan hyvän fiiliksen. Suomeen palatessa pelien seuraaminen jäi muiden kiireiden takia hieman vähemmälle. Onneksi ranskalaiset paransivat pelaamistaan turnauksen edetessä, mikä teki minusta tyytyväisen olut salkun omistajan kavereideni kustannuksella. Valitettavasti vauhti ei riittänyt ihan finaalin loppuun asti. Pitääpä jossain vaiheessa selvitellä millä mielillä ranskalaiset ovat kotihopeastaan.

Apparently famous bear statue, but didn't have more time to look into it.
Apparently famous bear statue, but didn’t have more time to look into it.

16.6 lähdin vielä viimeisen kerran tien päälle. Tarkoituksena tällä reissulla oli käydä kartoittamassa Keski-Ranskan kaupunkeja, kuten Dijon, Orléans ja Tours. Aamusta oli Juna Nancystä Dijoniin, josta fiksujen vaihtoehtojen vähyyden vuoksi oli Blablacar kyyti jo aamupäivästä Orléansiin.

Plaza of the city hall was pretty, but sadly had no more time there.
Plaza of the city hall was pretty, but sadly had no more time there.

Yllättäen Dijonin juna pysähtyi kuitenkin jonkin vian vuoksi puoleksi tunniksi keskelle pöpelikköä, ja hieman alkoi siinä kohtaa pelottaa että jos tässä seisotaan pidempään niin tämä koko reissu menee heti päin…, sen verran tieukkaan kun oli kulkeminen ketjutettu. Onneksi juna kuitenkin pääsi lopulta perille Dijoniin, joskin nyt ensimmäisessä suunnitelmassa ollut kokonainen päivä kaupungissa oli lopulta kutistunut puoleen tuntiin. Piti siis juosta kaupunki siinä ajassa pääpiirteittäin. Vaikka tuollaisella rynnistyksellä ei juuri aikaa jäänyt tarkempaan ihailuun, onnistui Dijon karkottamaan aiemman nihkeän asenteeni tuota kaupunkia kohtaan. Tietysti jäi harmittamaan että tuolla ei ollut aikaa kiertää paikkoja rauhassa.

Jeanne d'Arc in the Orleasn town hall square.
Jeanne d’Arc in the Orleasn town hall square.

Kun pääsin takaisin kaupungin juna-asemalle, oli kyytini jo tullut paikalle. Kuskina oli tällä kertaa eläkkeensä alussa oleva gubbe, ja muuten autoon oli pakkautunut sekalainen joukko eri alojen insinöörejä. Yksi poika oli joutunut siirtymään kimppakyytien käyttäjäksi painettuaan aamuyöstä tyhjällä motarilla paria sataa firman autolla poliisien tutkaan, oli kuulemma juuri välttänyt linnassa istumisen. Nancyssä kemiantekniikkaa, joskin IUT:ssä, opiskellut meis taas kertoi kuinka työlakien muutoksiin vastustuksena järjestetyt jalostamojen lakot olivat ajaneet alas myös heidän jalostamoonsa suoralla putkella liitetyn muovitehtaansa. Oli mielenkiintoista nähdä miten eri asioilla on keskinäisiä vaikutuksia. Matka sujui kestosta huolimaataa nopeasti juubaillen ja torkkuen sen minkä pystyi. Kuskimme jätti minut Orléansissa motariliittymällä,

They had some celebration for her.
They had some celebration for her.

sillä hän oli jatkamassa matkaa vielä eteenpäin. Onneksi kyydistä jäi samassa paikkaa myös mukana ollut kaupungista kotoisin ollut tyttö. Pääsin sitten hänen mutsinsa kyydillä näppärästi keskustaan, joten en joutunut alkamaan miettimään tämän kaupungin ratikkalinjojen toimintaa.

Orléansissa olin järjestänyt majoittumiseni couchsurfingin kautta yhdelle paria vuotta vanhemmalle naiselle. Emäntä oli kuitenkin vielä iltapäivästä töissä, joten minulla oli aikaa kierrellä kaupungin läpi rinkka selässä.

La Loire et la cathedrale
La Loire et la cathedrale
My generous hosts of this trip.
My generous hosts of this trip.

Satuimpa törmäämään yhteen sarjakuva yms kauppaan, josta lähti mukaan Jean d’Arcista kertova sarjakuva mukaan. Tuossa kun tuntui kaupungin puolesta olevan synergiaa, sillä Orléans oli keskeinen kaupunki naisen tarinassa, ja voipa ainakin nyt sanoa olleensa Ranskassa kun omistaa yhden BD:n. Viimeaikaiset kovat sateet näkyivät joen normaalia korkeampana pintana, joskaan vielä ei oltu samanlaisissa ilmestyskirjamaisissa ennätyslukemissa, joita oli siltojen raknteisiin merkattu ylös. Loirea ja kaupunkia tarpeeksi ihmeteltyäni menin lopuksi aikaa sadetta piiloon juna-asemalle, josta emännöitsijä kävi minut aikanaan noukkimassa. Kämppä oli muutaman kilometrin päässä ja siellä viihtyi myös hyvin emännän kissojen ja kollin kanssa.

Pretty parks (Orléans)
Pretty parks (Orléans)
The day Tours starts with heavy rain and gubbes hide under trees.
The day Tours starts with heavy rain and gubbes keep shelter under trees.

Koska Orléansissa ei ole juurikaan päivää enempää nähtävää, oli tarkoitus suunnata seuraavana päivänä kauemmas jonkinlaisia linnoja etsimään. Bretagnessa harrastettu pyörällä seikkailu ei kuitenkaan onnistunut sopivan pyörän puutteessa, ja kaikki linnat olisivat kuulemma muutenkin olleet liian kaukana. Niinpä päätin lähteä (Isilinesin) aamubussilla käymään Toursissa ja palata sieltä sitten iltapäivästä takaisin. Kun mainitsin bussiyhtiön nimen, niin arvasitte jo seuraavana mitä oli seuraavana,

More pretty parks, now tieh lakes (Tours).
More pretty parks, now tieh lakes (Tours).

eli reilun puolen tunnin vartomin pysäkillä myöhässä olevan bussin takia. Ja silti jotenkin oltiin taas ajallaan päätepisteessä. Pääpiirteittäin Tours vaikutti aika samanlaiselta kuin Orléans, mutta oli niitä erojakin. Kaupungin eteläpuolelta kulki jokin pienempi virtaus, joka lännempänä yhdistyi Loireen, ja tämän varteen oli tehty hyvin viihtyisän oloisia puistoja, sen puoleen paikka vaikutti viihtyisämmältä. Toursista löytyi myös jokin pieni linna, jota kävin vilkaisemassa. Tuo ei kuitenkaan henkeä salvannut,

Rain is gone and all is back to normal.
Rain is gone and all is back to normal.

vaikuttavampia linnoja varten pitäisi ilmeisesti lähteä autolla seikkailemaan ympäri maakuntaa. Melkein heti perille päästyäni rankka sadekuuro kasteli minut taas niin että kaupunkikkäppäilyä pääsi suorittamaan märissä vaatteissa. Kerkesin onneksi kuivahtaa ennen bussille paluuta. Toursin heräteostoksena mukaan lähti viinipullojen päälle aseteltava ritari, oli pakko ostaa. Ja jos aamulla joutui odottamaan bussia pitkään, niin iltapäivällä sitä uskoa vasta systeemiin koeteltiinkin,

Mandatory Loire Valley castle.
Mandatory Loire Valley castle.

kun ilmeisesti liikenneonnettomuuksien takia paluukyyti saapui lopulta 1,5h myöhässä. Hetken aikaa meni taas ennen kuin lämpenin mielenkiintoisiin kanssa odottajiini tutustumaan, kuten yleensä on järkevää kun näitä busseja joutuu odottelemaan. Tällä kertaa liikkeellä oli punkahtava ruumishuoneella työskentelevä nainen (jolla oli iso kulho jotain vihannesmehua), taiteilijatyttö (jolla ei ollut edes lippua välttämättä kyseiseen bussiin netissä olleiden ongelmien takia) sekä sitten pari mainstreamimpaa keski-ikäistä rouvaa. Lopulta bussi kuitenkin saapui ja pääsimme kaikki sen kyydissä onnellisesti perille.

1,5 h wait for the bus tests some nerves.
1,5 h wait for the bus tests some nerves.
My hostesses cats are ready for the dinner too.
My hostesses cats are ready for the dinner too.

Kun tuolta selvisin lopulta taas emännän kämpille, oli aika saada taas tuo pakollinen hämmentävä couchsurffing-episodi. En tiedä mitä tuossa päivän aikana oli tapahtunut, mutta tuo minua majoittanut nainen ja hänen poikaystävänsä olivat koko illan passiivis-agressiivisesti toistensa silmillä. Tämä siitäkin huolimatta että heidän kavereitaan tuli illalla vierailulle. Tuo kinaaminen muuttui välillä aktiiviseksi taisteluksi, kun rouva kaivoi pöydän alta pehmoluoteja ampuvan aseen ja alkoi sillä poikaparkaa ampumaan, mikä sitten eskaloitui lyhyeksi painimiseksi. Tämän jälkeen vaihdettiin kommentteja ”sä purit mua käteen” ”no mutta mua sattui tässä sydämmeen”. Itse seurasin tätä kaikkea hyvinkin hämilläni. Jos nyt on pakko tehdä jotain johtopäätöksiä ja tarpeettomia yleistyksiä, niin ranskalaiset eivät vaikuta juurikaan arastelevan vieraidensa edessä.

Taking it easy in Paris.
Taking it easy in Paris.
Paris is plein of parks
Paris is plein of parks…

18. päivä oli taas aika vaihtaa maisemaa ja palata jälleen kerran Pariisiin. Tällä kertaa en ollut turistina, vaan tarkoitus oli nähdä kavereita ja puhua heidän kanssaan hieman asiaakin. Koska bussi lähti vasta seuraavana iltapäivänä, piti hieman aikaa käyttää myös turistoimiseen. Tuossa kohtaa miettii taas että mitä nähtävää sieltä Pariisista enää oikein löytyisi, mutta kyllä sitä vaan näköjään uusia kauniita tai isoja puistoja tulee vaan vastaan kun johonkin suuntaan vaan lähtee kävelemään.

...and some of them have big lakes.
…and some of them have big lakes.

Kaupungilla näkyi myös paljon kaikenlaisia hölkkäilijöitä, käynnissä oli kuulemma jokin suuri hyväntekeväisyysjuoksutapahtuma. Omana (riski)urheiluna kokeilin mennä tien yli kävelle Riemukaarelle, kun en löytänyt varsinaisia alikulkuja sinne. Tuli myös hengailtua Sacre Coeurilla jälleen, tällä kertaa mukana oli tuo intialainen kaverini, joka vaati että minun opintotukeni kustantavat meille pussikaljat kaupustelijoilta, koska muualla maailmassa ei saa rahaa pelkästä olemassa olostaan. Aikanaan siirryin sitten paluumatkalle, tällä kertaa bussiyhtiönä Eurolines. Hommat toimivat ajallaan, mutta vaativat byrokraattista kikkailua, mutta selvittiinpähän ainakin tällä kertaa matkasta ilman lisämutkia jne.

Wiew down Champs d'Elysée after jaywalking to Arc de Triomphe.
Wiew down Champs d’Elysée after jaywalking to the Arc de Triomphe.
Free beer for existing and life is good.
Free beer for existing and life is good.
Saw this guy doing his job.
Saw this guy doing his job.

 

 

 

 

 

 

 

A doctor and a teekkari
A doctor and a teekkari

Vikan viikon tiistailla kerkesi olla vielä kertaalleen yksi club bière ilmeisesti ekan vuoden ja pharma-puolen opiskelijoiden uurastuksen päättymisen kunniaksi. Tarjolla oli jopa hattaraa. Normaaliin tapaan siellä tuli paikalla olleiden kolmosvuoden kavereiden kanssa pääpiirteittäin hengattua. Lisäksi tuli puhuttua muutamien paikalla olleiden kakkosten kanssa, ja löytyi tuolta jopa uutuudenkarhea tekniikan tohtorikin. Hieman jälkikäteen jäi harmittamaan ettei vuoden aikana kerennyt ensimmäisen vuoden opiskelijohin tutustumaan, toivottavasti te hyvät lukijani teette tässä suhteessa paremmin kuin minä.

CROUS pizzamobile, they have eveything...
CROUS pizzamobile at my residence, they have eveything…

Näppärästi samalle illalle Boudonvillen pihaan oli parkkeerattuna CROUS:in pizzamobiili, jota sitten tuli kavereiden kanssa testattua ennen illan futismatsin katsomista. Tuo oli ihan näppärä kun hinta oli matalahko, tarjolla olleet pizzat ihan hyviä ja maksunkin pystyi hoitamaan noudonyhteydessä kortilla tai käteisellä (olisi varmaan opiskelijakorttikin kelvannut maksamiseen). Vaikka club bièressä ei ihan kovinta tinaamista tullut vielä harrastettua, niin sen ja syömisen yhdistäminen oli sellainen kombinaatio joka vei voimat jalkapallon katsomisesta. Matsin ekan puoliajan aikana naureskeltiin katsomoisännän kanssa kun nigerialainen alkoi kuorsaamaan. Matsi tuntui olevan ohi hujauksessa, joten jälkikäteen sain kuulla että olin itsekin sammunut tokan puoliajan aikana ja sitten herännyt tokkurasta pelin jälkispekulointeihin, näin…

Mission accomplished and all the CROUS restaurants in Nancy visited!
Mission accomplished and all the CROUS restaurants in Nancy visited!

Seuraavana päivänä tuli riipaistua ja poljettua lääkiskampukselle asti katsastamaan viimeinen Nancyn opiskelijaravintoloista. Koko alue oli täynnä melko identtisiä valkoisia rakennuksia, joten hetki meni ennen kuin löysin oikeaan paikkaan sisään. Tuossa kyseisessä CROUS:in ravintolassa taisi olla salaatin suhteen hieman valinnan varaa, mutta muuten paikka vaikutti aikalailla samalta kuin muutkin. Joten jos et ole kampuksen opiskelija tai lääkäreiden perässä oleva humanisti, kuten paikalliset ranskanamaikat tarinoitaan kertovat, on varmasti helpompi syödä keskustassa. Paikan käyttöasteen mukaan näytti ettei lääkiksessä turhia kesälomailla, vaikka tuolla ei ollut täyttä niin ei tuolla myöskään yksin ollut syömässä.

Let's get this presentation going
Let’s get this presentation going

Seikkalinui jälkeen polkaisin vielä takaisin koululle, sillä siellä oli iltapäivästä tuon albanialaisen kaverini tutkimusprojektin loppuesitelmä. Olin tietysti kaverilta suurin piirtein kuullut siitä mitä hän oli työssään tehnyt, mutta nyt pääsin omin silmin  seuraamaan myös saavutettuja tuloksia. Paikalla oli muutaman muun kaverin lisäksi sekä koulun henkilökuntaa että koulun ulkopuolisia arvostelijaraadin jäseniä.

This is how you do it
This is how you do it

Kaverini oli saanut luvan vetää esityksensä englanniksi, ja esityksen puolesta se menikin häneltä ihan hyvin. Arvostelu kaverini saavutksista oli vireeltään positiivista, mutta aika paljon piruparalle annettiin palautetta siitä että työn tulokset olivat enemmän mekaanista tulosten esittämistä ja insinööritason jatkokysymykset ja niiden vastausten hakeminen olivat jääneet pois. Tämä tietysti laski numeroa, mikä taas harmitti kaveriani, mutta toisaalta hän oli myös selkeästi tyytyväinen kun tuo tutkimusprojekti oli vihdoin kansissa. Seuraavana päivänä olisi pitänyt mennä seuraamaan tuon nigerialaisen kmun vastaavaa esitystä, mutta harmillisesti se siirrettiinkin lyhyellä varoitusajalla aikasemmin aamulle, jolloin itse en sitä kerennyt seuraamaan.

and den glider in!
and den glider in!

Vikat päivät menivätkin kaikenlaisissa sulkemisissa, kun CAF:ille kävi ilmoittamassa että opiskelut täällä loppuvat, koululle palautti lutikan (ja antoi kiitokset kv-tädeille kaikesta avusta), pankkiin kävi viemässä kirjallisen ilmoituksen tilin sulkemista (pakollinen toimenpide) ja laittoi kirjeen postiin puhelinliittymän sulkemisesta. Vaikka tuo Free:n peruspuhelinliittymä ilman nettiä oli todella edullinen ja sen sai tilattua näppärästi, tuntui kirjeen lähettäminen Pariisiin tuon sulkemista varten nykymaailmassa turhan hankalalta, mutta ilmeisesti tuohon ei muuta vaihtoehtoa ollut. Vähän kuitenkin vielä epäilyttää että näinköhän tuo tieto meni sinne kunnolla perille. Niinpä voin suositella aloittamaan nämä erillaiset palveluiden sulkemiset jo reilusti ennen lähtöä ja ilmoittamaan niihin ne lopetuspäivät, niin että tarvittaessa jää aikaa vielä siivota sotkut jos joku tyrii jotain.

Time to move onto next adventures for each of us.
Time to move onto next adventures for each of us.

Torstaina tuli vielä autettua tuota yläkerran espanjalaista kaveria, kun hänellä koitti lopputarkastus ja lähtöpäivä. Alkuun säilöttiin hänen laukkunsa minun kämpille, ja kun siivoojilta oli tullut puhtaat paperit tarkistuksessa, niin kiikutettiin hänen kamppeensa bussipysäkille, jossa sitten sanottiin niin tunteelliset jäähyväiset kuin nuoret miehet ovat kykeneviä.

Viimeinen ilta meni minultakin oikeastaan siivoiluun ja pakkaamiseen. Onneksi Teemu ja Oona kerkesivät tulla tuossa auttaviksi käsiksi, mikä nopeutti tuota hommaa huomattavasti, tästä olen heille kyllä kiitollinen. Lisäksi sain heille kaupiteltua  omaisuuttani, jota en voinut ottaa mukaan Suomeen, mutta ei myöskään viitsinyt heittää lokeille. Lisäksi Pussywagon löysi näppärästi uuden omistajan kun yksi ESN-aktiiveista kävi hakemassa sen itselleen. Pelkästään opiskeluihin liittyvää irrallista paperia oli vuoden aikana kertynyt useamman kilon edestä, joten skannailin noita kamera kuumana, jotten joutunut mitään ylimääräistä kantamaan takaisin Suomeen.

Luckily you can count on your fellow Finns when something needs to be done.
Luckily you can count on your fellow Finns when something needs to be done.

Seuraavana aamuna residenssin siivooja tädit kävivät tekemässä minulle loppu tarkistuksen. Kaikkea en ollut saanut kunnolla puhtaaksi (osin vastenmieliseksi kokemani maksullisen pesukoneen takia), joten siivoustädit olivat hieman turhautuneita kämppäni kuntoon. Itse olin tietysti jonkin verran varautunut tuosta lähdön jälkeisestä siivouksesta maksamaan, mutta ikävänä yllätyksenä alakerrassa selvisi että minulle oli annettu siivousohjeiksi jokin vanha lappu. Niinpä minulla ei ollut tietoa että noi siivouksen yms hinnat olivat nykyään naurettavia ja jokaisen vuodevaatteenkin pesemisestä tuli veloitusta erikseen. Niinpä loppusumma tuosta kaikesta siivouksesta kipusi noin 80 € asti. Tuossa kohtaa olin aika hiton turhautunut, mutta koska lattialle kaatunutta maitoa ei saanut enää takaisin lasiin, käskin vähentämään nuo rahat suoraan tuolta vakuusmaksun palautuksesta. Olkaa siis lähtiessä (ja myös asuntoon muuttaessanne) skarppeja sen kunnon kanssa, jotta vältytte vastaavilta ikäviltä ylläreiltä

Time to haul all this back to Finland.
Time to haul all this back to Finland.

Kun Boudonvillen pölyt olivat viimein taputeltuna, alkoi viimeinen etappi tästä saagasta, eli siirtyminen Nancystä porukoille Järvenpäähän. Rinkkaan ja urheilukassin erilliksi massoiksi oli tarkasti pakattu 20 kg molempiin, ja kun reppukin oli vielä lähellä 10 kg, oli tuossa urakkaa kannettavaksi eteenpäin. Mutta ei ollut ensimmäinen kerta kun vanha tiedustelija raahaa isoa taakkaa itsekseen. Juna-asemalla satuin vielä sattumalta törmäämään Lauraan, ja koulukavereita tuli myös vielä saattelemaan junalle.

Danke Schön for the help in carrying guys!
Danke Schön for the help in carrying guys!

Itse junamatkat Nancystä Metziin ja sieltä eteenpäin Pariisin sujuivat onneksi ongelmitta, vaikka vähän noi junien lakkoilut olivat takaraivossa kummitelleet. Pariisin helteissä oli sitten jo hieman urakkaa saada kaikkea tavaraa siirrettyä, vaikka matka Gare de l’Estiltä Nordille ei pitkä ollutkaan. Pariisin paikallisjunassa Orlyn lentokentän suuntaan sai myös hieman kikkailla miten mahtui kaikkine säkkeineen väkijoukon sekaan. Onneksi tuosta eteenpäin sain auttavan käden kantamisessa  jengiltä hiton pitkiä ötzejä, jotka sattuivat olemaan menossa samaan suuntaan.

Au revoir la France!
Au revoir la France!

Pojat olivat kuulemma olleet täällä Ranskassa katsomassa futista paikanpäällä ja joutuneet samalla todistamaan Islannin suurutta. Onneksi olin varannut matkustamiseeni riittävästi aikaa, joten Orlyyn päästyä ei tarvinnut enää sykkiä minneen. Kun lähtöselvityksessä alkoi ensimmäistä kertaa melkein vuoteen näkemään selkeästi suomalaisia, joita ei kuitenkaan tuntenut, oli olo hieman outo. Samalla muisti ettänt pitää alkaa taas rajoittamaan sitä mitä omalla kielellä sanoo, siinä kun innostui juttelemaan samaan suuntaan matkalla olleen tamperelaisen kanssa-teekkarin kanssa. Siinä aikani suomalaisten lapsiperheiden menoa kuunneltuani pääsin koneeseen, kone Suomeen ja lentokentältä viimein äitimuorin kyydissä heidän luokseen. Ja koska oli vielä juhannus käynnissä, piti se saman iltana ottaa pikakelauksella, eli vielä yksin saunaan jossa sitten paistoi jauhomakkarat ja maistoi bulkkilonkeroa. Eeppinen päätös.

Laitetaan tähän loppuun vielä huomioita noilta vikoilta viikoilta:

There is no escape from the French politics, even in your own room.
There is no escape from the French politics, even in your own room.

Viimeisinä viikkoina tuli tuolla Ranskassa kärvistelytä joissain siitepöly allergioissa. Onneksi itselläni tuo ei ole niin paha että se elämää pilaisi tai lääkitystä vaatisi. Mutta pääsipähän jatkuvasti niistämään ja yrittämään olemaan pyyhkimättä kutisevia silmiään. Joten heads up kaikki muutkin allergikot, etelässäkän ei pääse tuota pakoon.

Työlait jaksoivat kiihottaa kansan mielipiteitä vielä EM-kisojen alla niin että minultakin tultiin ihan huoneesta asti kysymään mielipiteitä. Vaikka tuota on tullut seurailtua tässä vuoden mittaa, jätin oman vaikuttamiseni väliin. Jos asia todennäköisesti ei tule minua koskettamaan, on parempi jättää sohuminen niille joiden elämään tuo tulee vaikuttamaan.

Kesä ilmeisesti tekee myös miehistä avoimempia, sillä loppuvaiheessa näytti hieman siltä että miehet (niin nuoret kuin vanhatkin) näyttäisivät myös normaalin oloisesti tervehtivän toisiaan poskisuudelmilla. Se että naiset tekevät noin keskenään tai että tuota käytettään miehen ja naisen välillä on ihan normaali jokapäiväinen juttu, mutta aikaisemmin ei tuota ole juuri tullut vastaan maskuliinisissa kohtaamisissa. Itse tietysti kättelin edelleen suurinta osaa jätkistä, mutta taisin minäkin liberalisoitua tuon suhteen joissain tilanteissa. Älkää siis pojat yllättykö tästä kun Ranskaan tulette.

Ranskassa opiskelut eivät selvästi menneet hukkaan, sillä yhdellä kurssilla paikkasin aukon kanditutkinnostani, ja tässä yhtenä päivänä päivänä tutkintopaperit odottivat nätisti tuossa kämpillä Lappeenrannassa. Loput kurssi Ranskasta menevät täyttämään dippavaiheen valinnaisia, mikä toivottavasti keventää tämän lopun opiskelutaakkaa. Josko silloin saisi sitten kunnolla keskityttyä tärkeiden asioiden kunnolla oppimiseen sitten.

Tässäpä oli viimeinen Le Blogin normaali artikkeli. Kirjoitan jossain välissä vielä yhden artikkelin, jossa mietiskelen vuoden aikana oppimaani ja kokemaani, sekä teen koosteet asumiseen, opiskeluun ja yleiseen elämiseen liityvistä asioista, jottei niitä joudu noiden pitkien artikkelien seasta alkaa etsimään.

Au revoir mes ami(e)s!

Osa 11: Asteittaista ranskalaistumista

Hei jälleen kansalaiset.

Piti kirjoittaa jo viime viikonloppuna, mutta silloin maailmanpolitiikan innoittamana pelasin mieluummi Civilization 3:sta, varmaan arvaatte kuinka hyvin siinä kävi tämän blogin tai ahkeran opiskelun kannalta. Nyt kun tämän blogin päivittäminen viivästyi, pääsee valitettavasti myös Pariisin tapahtumien konteksti soluttautumaan viime viikkojen juttuihin.

Summary: Bank. Attacks in Paris. Customer service and new sneakers. Jogging. Major Eduroam-crisis ;((, such disaster. Lasertag. T-shirt weather, Force and pig parts. French flag. Holidays and Spectre. MacCarthy version of Cafe des Langues. School projects and exams. Meet ENSIC. Paris attacks. Piquenique.

Nuo Pariisin tapahtumat ovat surullisia, mutta käsittelen kaikki niiden vaikutukset yms tässä artikkelissa ja muissa jatkan pelotta normaalin pelottoman ranskalaiselämän maisemallista kuvailua. Jos olisin saanut artikkelin ulos viime viikonloppuna, sen olisi voinut kirjoittaa selkeään kronologiaan, mutta kahden viikon kakku jouduttanee vetää asiajäsenneltynä.

Viime viikon alussa puhelin pirisi pariin kertaan tuntemattomista numeroista. Koska tuo ranska on vielä aika kaukana täydellisestä, niin viestien kuuntelut vastaajasta vaativat pari toistoa ja puhelinkeskustelutkin olivat hiukan hämmentävä molemmille osapuolille. Tuo tilaamani Interrail-passi tulikin pikapikaa DHL:n kuljettamana. Lisäksi ranskalaisesta pankista haluttiin tietää tilisiirroista Suomen ja Ranskan välillä. Tuolla lomareisulla ranskalaiselta tililtä oli mennyt saldot alle 20 €, joten kortti ei antanut maksaa kassallakaan. Kun viimeisimmän tilisiirron rahoja ei alkanut kuulumaan tuolle kortille alkoi vähän kuumottamaan. Pankkiin kun sai yhteyden lopulta niin viimeisimmän tilisiirron rahatkin tulivat tilille. Pankista halusivat kuitenkin tietää noista mun tilisiirroista liittyen tuohon ranskalaiseen tiliin Ranskaan saapumisesta alkaen, joten varmuuden vuoksi laitoin heille tilitapahtumat kaikilta suomalaisilta tileiltä. Ei välttämättä tarpeellista tuossa mittakaavassa, mutta saavatpahan varmasti sitten tarvitsemansa tiedot. Ulkomaalaisten tilien kanssa kannattaa siis varautua siihen että pääsee selittelemään tilisiirtojaan.

Viime viikolla yhtenä iltana jäätelöä koneella äärellä syödessä tuli vähän läskifiilis ja alkoi tuntua että asialle pitäisi tehdäkin jotain. Niinpä päätin edetä tuossa uusien lenkkareiden ostamisessa, jos parempi laatuiset kengät auttaisivat tuohon viime vuosina vainanneeseen polvikipuun juostessa. Niinpä tiistaina menin tuonne keskustan kauppakeskukseen, koska sieltä löytyi useampi kenkiämyyvä liike samasta paikkaa, ja heittäydyin (melko) ennakkoluulottomasti ranskaisten asiakaspalvelijoiden palveltavaksi. Tämäkin kun on yksi asia jossa olen huono jopa Suomessa ollessa, joten täällä päätin koittaa tuota uutena avartavana kokemuksena. Vaikka oma juoksemiseen erikoistunut ranskankielen osaamiseni oli vielä aika vajaavaista, sain kuitenkin asiani ymmärrettävästi esitettyä myyjille ja rohekasti ilmoitin käyväni myös vertailemassa muut liikkeet ennen ostopäätöksen tekemistä. Lopulta löytyivät myös sopivimmat lenkkarit, ja positiivisena yllätyksenä vielä alle sen hinnan minkä niistä olin varautunut maksamaan. Yllättävää kuitenkin oli että sekä isoimmassa kenkäkaupassa että ”Courir” nimisessä kenkäkaupassa (”juosta” ranskaksi) sanottiin suoraan ettei täälle myydä tuollaisia lenkkareita, täällä myydään muotia…

Tuo uusien lenkkareiden ostaminen ja sen mahdollistama kadulla juokseminen on jonkin verrain buustainnut omaa omaatuntoa. Aiemmin kun vanhojen kuluneiden kanssa piti ensin polkea Pepinieriin asti että saa juostua pehmeämmällä alustalla, niin nyt voi lähteä liikkelle suoraan kämpiltä. Niinpä melkein varusmiespalvelustyyliin olen muutamana aamuna heräänyt klo 6 ja kipittänyt ensitöikseni tuon humanistikampuksen ympäri. Pelkästään kengät eivät kuitenkaan kaikkia vaivoja korjaa, kun viimeviikonloppuna lähdin verrattaen kunnianhimoisesti kämpiltä asti kiertämään Pepinierin lenkkiä, niin puolessa välissä alkoi taas häivähtävästi polvessa painamaan. Pitänee siis pysyä lyhyemmissä lenkeissä, jotta mahdollisesti tuo polvi tuosta vahvistuisi ja Suomessa käydä tohtorilla sitten tarkistuttamassa vaatiiko tuo myös jotain muita toimenpiteitä.

Viime viikolla koettiin myös massiivinen ensimmäisen maailman kriisi kun humanistikampukselta kantautuva Eduroam-yhteys alkoi toimimaan häilyvästi, mikä rampautti opintopistekilpailussa voitetun tabletin miellyttävää käyttöä kämpillä. Viikonloppua kriisi vain syveni ja Eduroamiin sai yhteyden vain hetkeksi aikaa kerrallaan pitkä räpläämisen seurauksena. En ollut ainoa tuon ongelman kanssa, residenssin FB-ryhmässä katoava yhteys aiheutti paljon hiusten repimistä. Tämän viikon alussa kriisi kuitenkin ratkesi kun eduroam alkoi taas toimimaan ilman katkoja. Tämän kriisin jälkeen olen taas kiitollinen siitä kaikesta mitä olen saanut ja omistan ;D.

Preparing for a round
Preparing for a round

4.11 ESN järjesti laser-ase illan Nancyn eteläpuolella olevassa lähiössä. Itse poljin paikalle pyörällä, tuolla reissulla tuli huomattua ettei tämä tosiaan ole mikään ihan pikkukaupunki, kun urbaania aluetta jatkuun vaikka pidempäänkin polkee kaupaungin toiselle laidalle. Tuo diili mikä me tuolta paikasta oltiin saatu oli loistava, 10 € maksulla päästiin pelaamaan 3,5 h, eli sitkeimmät sotivat kuusi skenaariota. Paikalle meitä oli mobilisoitunut noin 21.

Playgrounds in haze
Playgrounds in haze

Paikka oli kaksikerroksinen sisätila, jossa 700 neliömetriä oli jaettu kahteen kerrokseen. Lisäksi tuolta kentältä löytyi ”miinoja”, minkä ampumisesta sai jotain erikoisominaisuuksia, kuten sarjatulen. Skenaariot pelattiin kolmessa tai kahdessa joukkueessa, kuudenteen ei nää kaikki jaksaneet osallistua joten siinä oltiin kaikki vastaan kaikki pelkässä pohjakerroksessa. Tällä kertaa meritiedustelun reserviupseeri Kaukiainen ei ollut onneksi niin nollat taulussa kun tuolla aiemmassa paintball seikkailussa. Suurin osa ihmisitä tahtoi automaattisesti pakkautua tuonne ahtaampaan yläkertaan, mistä seurasi sitten hirvittävä laser-teurastus.

Score time. Some of the girls wiped floor with rest of us.
Score time. Some of the girls wiped floor with rest of us.

Itse sotilaskoulutuksen vaistoilla pelasin konservatiivisemmin, jahtasin alakerrassa muiden joukkueiden harhailijoita, grindasin miinoja, ammuin ylös tukitulta ja lähdin yläkertaan seikkailemaan lyhyiksi ajoiksi silloin kun oli jokin lisäominaisuus päällä. Enemmän ampumista ja ammutuksi tulemista antoi kuitenkin enemmän pisteitä kun oma ”varovaisempi” pelaamiseni, mutta joukkueskeetioissa sijoituin pisteissä aina kuitenkin viidenneksi tai kuudenneksi. Lisäksi olin tyytyväinen että jokaisessa skenaariossa tuli edellistä harvemmin itse ammutuksi, ilmeisesti oppi mennyt varusmies/paintball-kokemuksista perille.

Black clothes for camouflage.
Black clothes for camouflage.

Tuolla myös paikalliset ESN aktiivit ólivat niin innoissaan etteivät ihan kirjaimellisesti tahtoneet pysyä housuissaan, yhdeltä jätkältä kun puuttui vyö, ja housunnappikin räjähti ensimmäisessa skenaariossa. Onneksi itse en omaa vyötäni tarvinnut ”naamiovaatteissani” sotiessani, joten lainasin kaverille vyön jottei hänen tarvinnut housut nilkoissa juosta. Nyt tietysti ymmärrettävästi lukijani voivat olla ihmeissään että mikä se tuollainen rauhanrakentaja ja maailmanparantaja on joka jatkuvasti käy tuollaisissa pseudoväkivaltaisissa ajanvietteissä. Kritiikkiä voi laittaa kommenti-osastoon.

If you only knew the power of the Dark Side!
If you only knew the power of the Dark Side!
Grand cuisine?
Grand cuisine?

Viimeviikonlopun kauppareissultakin voisi heittää muutaman huomion. Nancyyn oli saapunut jokin lyhyt aikanen helleaalto, marraskuun alussa oli vielä vajaita 20 asteen lämpötiloja. Kauppaan huppari päällä polkiessa tuli kuuma, takaisin kun lasketteli t-paidassa niin oli mukavaa. Tätä voitte miettiä siellä Suomessa nyt, kun loskaa taitaa tulla vaakasuoraan myös etelässä. Tuleva Tähtien Sota on saanut Ranskassakin näköjään voiman heräämään, kun tuolla Auchan megamarketissa oli erillaista starwarssia esillä joka puolella.

Vive la France!
Vive la France!

Kaupassa oli näköjään menossa myös ihan markkinatkin kun myyjäukot huutelivat hilpeällä ranskisbassoäänellä. Näköjään sioista oli laitettu kaikki myyntiin. Koska ranskalaisuuteen taitaa kuulua että kaikesta mikä liikkuu syödään kaikki, niin osti kokeilumielessä sian munuaisia, edullisia kun olivat. En noista kovin suurta grand cuisinea saanut aikaan, mutta tulipahan maistettua. Lisäksi toteutin pitkään mielessä kyteneen heräteostoksen ja paluumatkalla ostin paikallisesta varustelekasta Ranskan lipun, jonka sitten kämpillä väsäilin verhoihin.

Viime keskiviikkona ei ollut koulua tahi kouluruokaloita auki, myöhemmin selvisi että on juhlapäivä ja nyt selvitin että se liittyi Ensimmäisen maailmansodan aselepoon 1918. Bad boys olivat menossa katsomaan uusinta Bondia, joten laajentuneen vapaa-ajan johdosta päätin lähteä porukkaan mukaan. Tuo Spectre oli ihan hyvä elokuva, mutta vähän jäi fiilis että se on kooste kolmesta aikasemmasta Craig-Bondista. Lipun hinta oli kuitenkin 5,20 € opiskelijakortilla, joten pitänee alkaa käydä useamminkin elokuvia katsomassa kun ei kallista ole. Elokuvan jälkeen tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa täällä kebabilla kun mentiin matkanvarrella olleeseen Azerbaitsanilaiseen paikkaan. Tuolla oli vähän venäjän mafia tunnelmaa kun paikalta lähti venäjää puhuvia ukkoja myyjää morjestellen ja myynnissä oli myös venäläistä bisseä. Pitakebuaterian sai kuitenkin verrattaen edullisesti (5 € ranskalaisten ja juoman kanssa). Suomalaista tuntua paikkaan taas toi se että sinne tuli joku ukko, ehkä päissään, meuhkaamaan jotain.

ENSIC:in Cafe des Languesin lisäksi MacCarthy järjestää vastaavannimistä viikottaista tapahtumaa torstai-iltaisin. Tällä viikolla kerkesin tuolla käydä itsekkin. Tapahtumassa ei ollut varsinaista järjestystä, kaikki kieliä puhumaan tulleet pakkautuvat yhteen osaan kapakkaa. Tuolla tuli esimerkiksi puhuttua ruotsia yhden ranskalaisen miehen kanssa. Ihan miellyttävä

Yleisen elämisen jälkeen päästään kouluhommien puolelle.

Kun viime viikolla tulivat tuon Combustionin tentin tulokset, niin on päästy ekasta ranskalaisesta tentistä läpi. 0-20 asteikolla oma osaamiseni riitti tulokseen 10,5, mikä vastaa suomalaisille tuttua ”tolpalla läpi” suoritusta. Epäilen kuitenkin konversioita suomalaisiksi arvosanoiksi täältä palatessani, joten nyt siittää kunhan kurssit menevät läpi ja koulut antavat niistä noppia, jotta valtiot voivat antaa jatkossakin tukia. Viime viikon perjantaina oli sitten tuok eksegia-analyysin tentti. Asenneongelmistani ja muista kursseista johtuen menin tenttiin ihan kylmiltäni (tuosta osa lukeneista ja stressanneista luokkakavereista hieman moralisoi), joten läpi pääsemistäkään ensimmäisellä ei tarvitse miettiä. Tuokaan ei kuitenkaan mahdottomalta vaikuttanut, joten pitää sitten asiat opetella kunnolla tuohon tammikuussa olevaan uusintaan, tuo kun kuitenkin combustionin ja konferenssien kanssa muodostaa yhden 4 op kokonaisuuden. Ensi viikolla olisi ilmeisesti intensifiointi ja membraanit putkeen, toisaiseksi lukeminen on ollut verkkaista, saa nähdä mitä tulee. Nuo kaksi kuuluvat innovaatioprojektin kanssa samaan 4 op kerhoon, joten epäonnistumisistakin huolimatta saattaa tulla nopat, ken tietää vielä.

Project work or just doodling?
Project work or just doodling?

Tuo innovaatioprojekti on myös jatkunut nyt lomien jälkeen intensiivisesti. Loman jälkeen meillä oli yksi sessio tuon meidän vastuuinsinöörin kanssa. Ukko ajoi meidä ajattelemaan boksin ulkopuolelta ja käski kiinnittämään meitä seuraaksi huomiota tuon hiekan siirtelyyn noissa porausyksiköissä. Niinpä nyt ensi viikolla olevaa sessiota varten meidät jaettiin suunnittelemaan kolme erillaista systeemiä. Jakauduimme siis kolmeen alaryhmään kukin keskittymään yhteen mekanismiin. Meidän ryhmällä ei ollut suunnitteluun pohjaideoita, joten keräsimme paperille kaiken mitä mielentuli.

Soft management
Soft management

Koko projetiryhmämme pienessä väliesittelyssä jotkin ideat todettiin turhan hankaliksi, mutta koska kaikkie eivät olleet omista ideoistaan valmiita luopumaan, jakautui meidän alaryhmämme vielä puoliksi ja tällä viikolla jatkui neljän eri ratkaisun hionta. Itse projektijohtajana käyttäisin ennemminkin keppiä kannustin keinona, mutta tämän projektin johto oli valinnut porkkanan inspirointikeinoksi ja koko joukkueen yhteisessä palaverissa oli tarjolla erillaisia hienoja leivoksia. Ensiviikolla sitten esitellään tuolle meidän insinöörituutorille mitä ratkaisuja ollaan keksitty, saa nähdä mitä se pitää.

International team and jury.
International team and jury.

Ensimmäiset valinnaiskurssit alkavat nyt myös tulla päätökseensä. Viime viikolla oli nanomateriaalikatalyysin ensimmäiset esitykset ja tällä viikolla minä ja yksi kiinalainen tyttö päästiin kertomaan muille itsepuhdistuvan lasin ihmeistä ja mekaniikasta. Sinänsä huvittasti vaan myös juuri meitä edeltävä käsitteli mekanismin osalta fotokatalyysiä, joten itse pääsin heti perään takomaan kuuntelijoiden kalloihin täsmälleen samaa asiaa. Tuon kurssin puolella esitysten jälkeiset kysymykset tulivat yleensä muilta opiskelijoilta.

Feedback
Feedback

Tämän lisäksi tuolla polymeerikurssilla alkoivat vastaavat tuote-esittelyt. Onneksi meidän gonahtaneen komposiittilämmönsiirrinryhmän esitys laitettiin tuonne marraskuun lopulle, sillä juna ei ole vielä oikeen lähtenyt liikkelle. Tuon kurssin kysymysosasto koostui lähennä kurssilla luennoinneista värikkäistä persoonista, joten kysymykset ja kuumottelut olivat myös tiukempia. Molemmilla kursseilla tuli myös ihan hyviä pointteja esityksistä ylipäätään. Vaikka harvard-viittaustyyli on parempi kalvoihin kuin numeroviittaus, en kuitenkaan usko että koko lähdeviitteen laittaminen pienellä diojen sekaan olisi parempi kuin käytettyjen viitteiden listaaminen esityksen loppuun.

Company presentation lectures.
Company presentation lectures.

Viime viikon torstaina koululla järjestettiin (kuulemma nyt toista kertaa) Meet ENSIC niminen tapahtuma, vähän kuin Duuniday kotona. Aamupäivästä kolmessa eri salissa oli eri yrityksiä kertomassa mitä käyttöä heillä on keteinsinööreille, jokaisen piti valita joku saleista joissa nuo istui kuuntelemassa. Kansainvälisimpänä ja isoimpana yrityksenä BASF oli paikallaolleista kiinnostavin, joten menin sen saliin, samalla rahalla kuulin sitten L’Orealistakin, koska olen sen arvoinen.

Old men and bright entrepreunial future.
Old men and bright entrepreunial future.

Noiden yrityspresisten jälkeen kävin vielä tuolla akvaarioluokassa kuuntelemassa yrittäjyysinfon. Sitä oli järjestämässä kolme koulun wanhaa opiskelijaa, jotka olivat aika vanhoja ukkoja jo, vaikka edelleen energisiä. Yleensä suomessa tuohon hommaan laitetaan joku keski-ikäinen mies tai innokas nuori start-up jätkä. Varsinaisesti tuolta en uusia katharsiskisia saanut, mutta Ranska kuulemma puitteiden puolesta on nuorelle hyvä maa alkaa yrittäjäksi.

Company interviews in the uni library.
Company interviews in the uni library.

Iltapäivästä kaikki paikalle tulleet yritykset laittoivat ständinsä pystyyn kirjastoon. Alkuun noille ständeille oli varattavat ajat, ja myöhemmin noilla pääsi käymään haastatteluissa vapaasti. Suurimman osan kolmannen vuoden opiskelijoista kun pitää löytää vielä työharjoittelupaikat, joten muut olivat kyllä aika paljon noihin ständihaastatteluihin valmistautuneet. Itsellä kun ei valintojen takia ole tarvitta yrityksiä lähestyä, niin tyydyin aikani seuraamaan tovereiden pärjäämistä sivusta. Illasta oli vielä lyhyt energiakonferenssi, jossa kävin mielenkiinnosta vaikka ei tuo minulle tainnut olla pakollinen.

Incredible handwriting, sir!
Incredible handwriting, sir!

Muuten koulu on jatkunut normaalihkosti. Englannissa ollaan käyty korkealentoisia kokouksia ja nyt on lähtenyt käyntiin myös valinnaiskurssi biojalostamoista, toistaiseksi ollut aika samanlaista asiaa kuin vastaavilla suomalaisilla kursseilla, tällä kertaa vaan Ranskan näkökulmasta.

Palataan vielä tapahtumien puolelle. Eilen piti olla ESN:nän järjestämä kierros täällä Lorrainen maakunnassa. Perjantaina menin jopa kiltisti ajoissa nukkumaan, jotta olisin aamusta skarppina. Aamulla kun avasin tabletin tuli asteittain ilmi että tämä tapahtui, ja sen johdosta myös tuo meidän reissumme piti perua.

Piknikking in Pepinier
Piknikking in Pepinier

Ymmärrettävää tietysti tässä tilanteessa, ja itse olin tyytyväinen ESN:än nopeasta toiminnasta. Tämä viikonloppu meni siis normaalihkoon staattisten asioiden hoittoon ja tilanteen seurailuun. Tänään ei kuitenkaan iltapäivästä jääty elämään pelossa muiden vaihtareiden kanssa, vaan mentiin pitämään Pepinieriin parin tunnin piknikki. Puistossa oli myös jokin kiertävä tivoli paikalla, ja meidän koulun brasilleiro ESN-aktiivin piti käydä noista nostokoneista jokin pehmolelu voittamassa. Koneet oli kuitenkin kunnon huijausta, vähintään kuusi kertaa saatiin kunnon ote, mutta nostaessa pihdit antoivat aina sen verran periksi, että lelu tippui takaisin.

So close no matter how far Couldn't be much more from the heart
”So close no matter how far
Couldn’t be much more from the heart”

Mutta kokonaisuudessaan oli hyvä nähdä muutamia tuttuja taas parin viikon tauon jälkeen. Mielestäni omat tarjoamiseni eivät olleet kovin kovat, mutta herrasmiehenä söin muiden tajoamisia innokkaasti.

Näillä mennään seuraavaan kertaan, à plus.

 

 

Osa 9: ”Ça soit pas facile à comprendre”

[Suomalaisten uutissatiirien avausmantralla]

”Bonjour à tous et bienvenue à leBlog, je m’appelle Antti Kaukiainen. Viime viikonloppuna olimme tauolla, mutta voi pojat mitä kaikkea tässä kahdessa viikossa on taas tapahtunut. Tämän päivän lähetyksessä ai ole pääaihetta, mutta sitäkin enemmän kaikkea sälää.”

Summary: Club bière, Apero des Langues, paintball & folk dances. Couchsurfing. Beer. Traffic. First exams and presentations. Student radio of ”campus”. Bank card. Weather. Catharses. Last ride of teekkarilakki. Question in the bottom, prices for best quess!

Yksittäisinä aikayksikköinä viikot tuntuvat taas kuluvan nopeasti nyt kun on tullut rutinoitua tähänkin elämään täällä.

Aloitetaan lämmittelynä käymään läpi mitä kaikenlaisia tapahtumia tässä kahden viikon aikana on ollut. Tästä tulee aika pitkä wall-of-text. Artikkelin tuottaminen on myös jakautunut sekä perjantaille ja lauantaille, joten aikanäkökulmat saattavat tuntua hämmentäviltä.

6.10 oli jälleen club bière foijerilla, jonne itse jälleen ennätin. Nyt kun alkaa olemaan jo useamman ihmisen kanssa ainakin naamatuttu, niin pystyy kiihdyttämään muihin koulun opiskelijoihin tutustumista. Vielä tuo ei kuitenkaan vauhdiltaa huimaavaa oman vajaavan ranskan takia, eivätkä paikallisetkaan ihan hirveän usein tule oma-aloitteisesti oudon ulkkarin kanssa puhumaan. Teekkarilakissa kun oli vielä parasta-ennen-päivämäärää jäljellä niin pidin sitä tuolla päässä jäänmurtajana. Teemaksi tuonne oli valittu rugbyn mm, muuta teemallista en tuolla havainnut, kuin että kaikki tarjolla olleet oluet olivat vähintään kahdeksan prosenttisia, joten nopeaa kaljanjuontia ei uskaltanut tälläkään kertaa harrastaa. Tuolle illalle tuli vähän meh loppu kun bisse loppui ennen loppua, pihalla alkoi sataa ja foijerissa oli sen verran melua että omat keskustelumahdohdollisuudet tuntuivat rajatuilta. Niinpä lähdin oluissani himaan ja sainpa vähän kouluhommia vielä tehtyä.

Apero - Who am I?
Apero – Who am I?

7.10 oli ESN:nän järjestämä syksyn ensimmäinen ”Apero de Langues”. Carnotin laidalla olevan opiskelija-asuntolan (?) kerhotilaan oli järjestetty suurin osa meistä vaihtareista , vähän makeaa syötävää ja pöytiä eri kielillä keskustelulle. Minut komennettiin aluksi englannin pöytään, johon sattui klusteroitumaan myös useampi italiailainen, mistä seurasi taas all kinds of crazy. Jonkin ajan päästä lähdin pöydästä haahuilemaan muiden pöytin välille ja puhumaan ranskaksi tai englanniksi tai edellisten sekoitukseksi muille haahuilijoille. Tuolla tuli myös sopivana tapahtumana pidettyä lakkia päässä, nyt kirjoitushetkellä on lappeessa pidetty lakinlaskijaiset, joten tästä eteenpäin lakki istuu (muiden vaihtareiden suruksi) hyllyn päällä vartoen lämpimämpiä aikoja. Tuo oli ihan hauska ilta, lukuunottamatta sitä että mätin karkkia ja muuta sen verran paljon että mahassa painoi… Kemujen loputtua kävimme vielä joidenkin vaihtareiden kanssa Mac Carthyssä istumassa, itse en tuolla ollut loputtoman myöhään, koska ei ollut pankkikorttia jolla olisin ehtinyt varautua oluen ostamiseen vaadittavaan käteiseen (tämä on oma kuvioni, kyllä kapakoissa kortti kävisi).

Viime viikon perjantaina sain viimein käytyä tuon yhden Saudi-Arabiassa työskentelevän ranskalaissurffarin kanssa oluella Medieval nimisessä irlantilaisbaarissa. Se oli ihan miellyttävä kaveri, puhui sujuvaa englantia ja raskalaiseksi oli metal as fuck. Kaveri harmittelikin minulle että Ranska ja Nancy eivät musiikin ja syksyn säiden puolesta ole olleet optimaalinen valinta, mutta eipä tuo itseäni haittaa, sää ei täällä voi syksyllä olla ainakaan yhtään huonompi kuin Suomessa ja metallia pystyy kyllä kuuntelemaan vaikka hyviä livekeikkoja ei sattuisi tulemaankaan vastaan. Viikolla olisi pitänyt nähdä myös ensimmäistä kertaa yhtä toista surffaria, mutta kun ukosta kun ei tapaamispaikalle kuulunut puoleen tuntiin mitään niin hänen kanssa hengaamisensa siirtyy jonnein tulevaisuuteen. Ranskantunnilla olin myös oppinut että ensicläisille on perjantai-iltaisin varattuna pöytä Mac Carthystä. Päätin siis illalla käydä myös tuolla ja koittaa jatkaa muihin tutustumista. Alkuun en kuitenkaan yhtään koulutoveriani tuolla havainnut, mutta muutama tuttu vaihtari oli alakerrassa pelaamassa biljardia, joten jäin heidän seuraansa kolmen erän ajaksi. Kollektiivisesti oltiin aika kehnoja pelaamaan, joten matsitkin olivat aika tasaisia. Pelien jälkeen löysin myös muut keteläiset ja sain muutaman kanssa jonkin verran jauhettuakin.

No paintball w/o mythos: Ia Shub-Niggurath, Black goat of the woods (with about 10 young)
No paintball w/o mythos: Ia Shub-Niggurath, Black goat of the woods (with about 10 young)

Lauantai-iltapäivästä reservin aliluutnantti Kaukiainen jälleen kutsuttu aktiivipalvelukseen, kun tuutorini oli kutsunut minut muiden ENSIC:in tohtorikavereidensa (tuolla oli myös oman luokkani porukkaa ja muiden koulujen jatko-opiskelijoita)kanssa pelaamaan paintballia, yhteensä meitä oli joku 22. Paikka sijaitsi Toulin lounaspuolella olevassa pikkukylässä, vähän jouduttiin ajelemaan meidän autokyydillä edestakaisin ennen kuin löydettiin perille. Itse paikka oli todella hieno, vissiin joki vanha linnoitusrakennelma, ja olisi soveltunut vielä paremmin vähän isommalle porukalle. Linnoitteen pihalle oli rakennettu pieni länkkärikenttä, jossa tehtävänä oli viedä kärryä toiseen päähän, linnoituksen päällä oli iso lipunryöstökenttä ja vallihaudassa esteradalla oli takoitus potkia keskellä ollutta palloa kohti toista päätä.

Paintball ghost town for offensive - defensive scenarios
Paintball ghost town for offensive – defensive scenarios

Lisäksi alueella oli lauma vuohia, jotka kävivät syömässä osumajälkiä esteistä ja välillä jonkun onnettoman kuulia suoraan pussista. Suurin osa meistä otti puolitoista pussia kuulia (750 kpl) ja halvimman pyssy, mikä ei todellakaan ollut mikään tarkkuuskivääri vaan enemmänkin spray-and-pray, hintaa huville oli noin 53 €. Lisäksi tarjolla oli kertakäyttöhaalareita tai jänisasuja, itse kuitenkin päätin tässä kohtaa säästää ja luottaa ettei RUK:in kurssipuku pysäyttää luodit ja mahdollinen värikin lähtee irti.

A pic from others
A pic from others

Tuo kuulamäärä riitti viiteen skenaarioon, eli kylässä sekä puolustettii että vietiin kärryä, lipunryöstöön, pallonpotkintaan vallihaudassa ja lopuksi vielä ammuskeltiin kylässä vikat kudit tavoitteettomassa taistelussa. Skenaariot pelattiin aikarajalla ja reparaître lähdöstä kertakuoleman sijaan. Ekassa skenaariossa pelasin vielä ihan hyvin, mutta lipunryötössä tuli juostu niin paljon että adrenaliini voitti useampaan kertaan harkintakyvyn ja töhöily alkoi, lopuissa skenaarioissa kun ammuin vahingossa omia, vihollisia välillä alle varoetäisyydeltä tai välillä en huomannut että minuun oli osunut kypärään.

Victorious bunnies
Victorious bunnies

Tuosta sainkin kyllä multa palautetta muilta, suurimman osan kyllä ymmärsin, mutta ihan kaikki immortality-mode syytökset eivät tuntuneet perustelluilta. Joka tapauksessa tuo oli hyvä reissu, valotti myös miksi armeijassa joitain asioita opittiin, esim tetsaamista tai taisteluhuutojen käyttämistä (osa töhöilystäni johtukin siitä että ei oikein yhteistä taistelukieltä löytänyt joukkuekavereitteni kanssa). Tuon kokemuksen perusteella olen vielä enemmän vakuuttunut siitä että oman elinajanodotteen pidentämiseksi kannattaa työskennellä aktiivisesti rauhan edistämiseksi tässä maailmassa. Tuolla tuli myls unohdettua se etten ole enää mikään nuoripoika, ennen pelejä tai heti niiden jälkeenkään kun ei tullut venyteltyä niin reidet olivat kipeänä vielä seuraavaan tiistaihinkin asti. Illalla olisi ollut tarkoitus käydä juomassa olutta vielä joko surffareiden tai vaihtareiden kanssa, mutta sen verran alkoi silmät painamaan että jäin suosiolla himaan, harmillista sinänsä kieltäytyä kun kerrankin on kutsuttu.

Beaten but not broken.
Paintball aftermath; beaten but not broken.

Tällä viikolla on ollut tahtumaa myös residenssin salissa. Maanantaina olisi ollut (ilmeisesti käynnissä olevan Nancy Jazz Pulsation tapahtuman takia) joku blues kitaristi soittamassa tuolla salissa. Kävin ovella kurkkaamassa, mutta koska musiikki ei juurikaan innostanut ja paikalla oli jo riitävästi muuta yleisöä niin lähdin huoneeseeni mieluummin kuuntelemaan metallia, maistamaan olutta ja valmistautumaan seuraavan päivän polttotekniikkakokeeseen. Tiistaina Radio Campus Lorraine järjesti tutustumisillan tuolla salissa. Tarjolla kun oli taas kaikkea pikkusyötävää niin menin sinne innoissani hamstraamaan. Taas tuli maha kipeäksi, perhana, pitää alkaa muistuttaa itselleen jatkuvasti että enää ei-nuorena ei voi enää tehdä kaikkea miten huvittaa, ilman että siitä voinnillisesti kärsii myöhemmin… Tuolla sain jatkettua hieman muutamaan naapuriini tutustumista sekä juteltua myös tuolla radiossa toimijoiden kanssa, tuo studio kun on tuolla residenssin alakerrassa. Minua oltiin myös värväämässä radion ulkkariohjelmaan, kai tuolla voisi käydä jossain vaiheessa kunhan radioon on enemmänkin tutustunut. Ehkä tuon perusteella olisi sitten jotain tuliaisia norppalaisillekin.. Nyt myös viimeinkin tuo RCL kuuluu tietokoneen selaimen kautta netti lähetyksenä, sitä on tullut pidettyä välillä auki jos vaikka ranskaa oppisi sitä kautta.

French folk dances
French folk dances

Couchsurfingin kautta eiliselle joku oli laittanut kutsun tuossa illalla vieressä humanistikampuksella järjestetylle kansantassi-illalle. Päätin käydä tuolla huvikseni sekä kulttuurisesta mielenkiinnosta, että siitä harhakuvitelmasta että humanistikampuksen takia tuolla olisi varmaan paljon tyttöjä (tuo oli väärä hypoteesi, karvaisia miehiä oli enemmän). Alkuun tuolla ei haitannut kun oli tansseista pihalla, niin kuin yleensä, koska olin tuolla kuitenkin incognito. Sitten kuitenkin pari luokkakaveria sattui tulemaan paikalle, merde…

Manly French touch
Manly French touch

Huvittavaa kuitenkin oli että tuo tyttö omalta luokalta tuntui olevan vielä enemmän pihalla tanssiessaan kuin minä, näköjään sekin on mahdollista. Laitoin sähköpostiosoitteen tiedotuslistalle, mutta nähtäväksi jää tuleeko jatkossa käytyä tanhuamassa. Illalla kerkesin myös käydä uimassa, mutta koska tuolla oli sen verran tungosta altaassa ja pääosin hitaampia uimareita, niin pitkään en tuolla viihtynyt. Pitää käydä jatkossa ihan vuoron lopulla kun on väljempää.

French pasteries and boissons
French pasteries and boissons

Tänään illalla tuossa Monboisin opiskelijaraflassa järjestettiin useamman toimijan fuusiona Ici Lorraine, ESN, yliopisto ja muut pitivät standeja ja tarjolla oli Bretagnen siideriä ja paikallisia leivoksia. Paikalla oli suurin osa meistä vaihtareista, mutta tuolla oli kyllä paljon kaikkia muitakin ulkkareita. Tuolta sai myös ihan hyvää lisäinformaatiota tuohon ranskalaisen isännöintiperheen-etsintä-projektiin, kuukauden päästä kun kaupunki järjestää paikallisten perheiden ja ullkareiden tutustuttamistapahtuman. Pitää kuitenkin katsoa jos omilla verkostoilla löytäisi jo ennen sitä jonkin ranskalaisen perheen pesemään mun pyykkejä. Tapahtumassa tuli vastaan myös yksi uusi suomalainen, oma LUT-hupparini oli kuulemma paljastanut oman kansalaisuuteni. Tässä alkaa pelottaa että jos pitää liikaa Suomeen viittaavia vaatteita päällä niin kohta herääkin jo Suomesta. Tapahtuman jälkeen piti käydä vielä vaihtariporukalla Mac Carthyssä, mutte se tuntui menevän vähän reisilleen kokonaisuudessaan. Alkuun k-pisteellä ei näkynyt ketään kokoontumisajankohtana, joten kävelin itsekseni kapakalle. Lopulta osa noista muistakin löysi perille, mutta sillä aikaa kun odotin oluttani ja kävin katsomassa muiden ensicläisten pöytää olivat muut vaihtarit hävinneet johonkin. Koska paikalliset keteläiset olivat myös pakkautuneet sen verran tiiviisiti niin en parin keskustelun jälkeen jaksanut enempää jäädä tarinaa iskemään vaan lähdin itsekin. Toivottavasti tänään lauantaina kun pitäisi Ranska – NZ rugbymatsia katsoa muiden surffareiden kanssa niin olisi vähemmän kikkailua.

Scientific presentation
Scientific presentation

Koulunkäynti on edennyt normaalilla painollaan, nyt on muutamia osuuksiakin tullut jo päätökseensä. Viimeviikolla oli englannin scifi-osuuden viimeinen kerta, jossa esiteltiin me esiteltiin erilaisi korkealentoisia aiheita. Vaikka tuota englantia nyt tulee käytyä vähän vasemmalla kädellä helppojen noppien takia, olisi tuohon omaan esitykseen valmistautumiseen voinut panostaa enemmän vaikka ei se huonosti mennyt. Oma englanti ei kuitenkaan selkeästi ole täydellistä ja tuota verbaalista esiintymistä voisi vielä tosissaan kehittää. Tällä viikolla tiistaiaamuna oli ensimmäinen tentti täällä, polttotekniikkaa (combustion). Tuo kurssilla käsitelty asia nyt ei kovin monimutkaista ollut, joten hirveitä jännitteitä ei tuonne tenttiinkään ollut. Muuten meininki oli aika samanlaista kuin kotona, erona se että mukaan sai ottaa mitä tahansa kurssin kirjalista materiaalia (MAOL ja tekniikan kaavastotkin kelpasivat kun tentin aikana kysyin), luennoitsija oli itse valvomassa ja aikaa oli 1,5 h. Tuo jälkimmäinen tuotti vakio kolmeen tuntiin tottuneelle suomalaiselle eniten haasteita, tentin tehtävät eivät tuntuneet ylitsepääsemättömän vaikeilta.

No more!
No more!

Aika tuntui kuitenkin kuluvan turhan nopeasti ja toiseen laskutehtävään ei tullut annettua kunnon vastauksia ja viimeinen tentin vartti tuntui kuluvan enemmän stressaamiseen kun tehokkaaseen tekemiseen. Onneksi tuo combustion-maikka puhui myös sen verran hyvää englantia että sillä kielellä sai vastata tekstitehtäviin, mikä nopeutti omaa kirjoittamista huomattavasti. Innovaatioprojektista ollaan pidetty pari kokousta ja nyt on jonkinlainen kaavio siitä millä tuota prosessia toteutaan, ensiviikolla asiasta pitää raportoida meidän vastuuinsinöörille. Vaikka tässä projektissa en mitenkään halua släkätä, niin tuntuu että jos jotain ei ehdi hoitamaan niin sen kyllä joku muu sitten ottaa hoitaakseen eikä itse tarvitse stressata, samaa ongelmaa on kuulemma ollut Nokiassa silloin kun yrityksellä meni vahvasti. Viimeviikolla koulun yhden alumnin pitämä konferenssiluento oli mielestäni parhaita tähän saakka, CO2 puhdistus ja säilöntä oli aiheena mielenkiintoinen.

Viime perjantaina sain viimeinkin tuon ranskalaisen tilini pankkikortin käteen. Nyt pystyy nostamaan käteistä ilman lisämaksuja (0,75 €/nosto on hirveä määrä rahaa :<  ), ja suomalaisia kortteja voi pitää kämpillä lukkojen takana tallessa, joten tililliset riskit ovat myös pienemmät. Uuden kortin kunniaksi tein elintarvikeostoksia viime viikonloppuna yhteensä. Paikallisessa isossa marketissa käydessäni pöyrätuolissa oleva paikallinen pyysi minua ostamaan paikallisten liikuntarajoitteisten tukikakun, jolla hintaa oli 5 €. Vaikka tuo ei tosiaan mitään halpaa herkkua ollut niin päätin kaupassa käynnin jälkeen tukea heikompiosaisia, kyllä siihen pitäisi olla varaa jos on varaa käydä olutta juomassa kapakassa ja kun yliopisto ja valtio sinua tukee opiskeluissa rahallisesti.

With weather like this it feels like back in home.
With weather like this it feels like back in home.

Sää täällä on ollut kotoisen suomalainen nyt viimeajat, eli taivas on jatkuvasti täynnä tasaisen harmaita pilviä. Kesä ei myöskään jatku ikuisesti pohjoisessa etelässäkään, joten tällä viikolla on todettavasti aamulla ollut hyvä pitää hupparinkin päällä jotain muuta ja TEK-sormikkaita käsissä. Tässä viileydessä alkaa jo vähän saunaa kaipaamaan, varsinkin kun viikonloppualkuilloissa tuntuu olevan käyttämättömiä aikapaikkoja omassa aikataulussa.

Koska tämä kaupunki ei ole varmastikkaan monelle tututtu, keksin piirrellä siitä kartan helpottamaan sijaintien hahmottamista.

Map of Nancy (update 30.10, Monbois added)
Map of Nancy (update 30.10, Monbois added)

Viime viikolla saatiin myös lisää näytöksiä kaukiaisenantti VS. ranskalainen liikenne saagaan. Perjantaina kun lähdin ruokatauolla ottamaan hyötyä toisella CROUS ravintolalla olevasta ilmaisesta lounaasta niin jouduin polkemaan nopeasti ja samalla väistelemään pyöräkaistalla miten sattuu käveleviä jalankulkijoita. Yksi heistä oli (kansallisen) poliisin setä, joka ei paljoa katsonut pyöräkaistalle tullessaan sivuilleen ja ajoin hänen ohitseen kohtuullisen läheltä. Poliisi jäi huutelemaan perääni pitemmäksi aikaa, joten koin paremmaksi käydä kuuntelemassa mitä ukolla oli asiaa, tuo poliisilaitois kun on tuossa tavallisen koulumatkan varrella joten sama setä saattaa tulla myöhemminkin vastaan eikä vielä tiedä kuinka herkästi täällä sakotetaan jos ei tee kuten poliisi tykkää. Poliisimies sitten jotain tiuskaisi että pitää ottaa liikenteessä myös jalankulkijat huomioon, mutta perus joojoo-vastauksen jälkeen hänellekin taisi tulla selväksi että olen pelkkä pahaatarkoittamaton ulkkari, joten enempää ei tarvinnut paasata. Loppunäytös tuli lauantaiaamuna kun kaupoilta laskettelin rauhallisesti jalkakäytävää pyörällä alaspäin, koska se on oman ja yleisen turvallisuuden kannalta mielestäni paras vaihtoehto. Siihen sitten yksi samaan aikaan liikkeellä ollut vanha ukko alkoi huudella että pyöräilijät autotielle, tuo aiheuttaa vaaraa liikenteelle. Absurdin tuosta teki kuitenkin se että ukko huudellessaan oli itse kävelemässä autotien yli miten huvittaa…

Viimeaikoina olen saanut myös useamman katharsiksen. Täällä kun ei muita suomea ymmärtäviä ole yleensä ympärillä, olen tajunnut että tarvittaessa voin kiroilla omalla kielellä miten on tarvetta. Rauhallinen ja flegmaattinen käytökseni on kuitenkin rajoittanut tämän ässän käyttöä. Tajusin myös että suurin osa omasta sujuvasta englannin kielitaidostani olen kehittänyt kieltä lukemalla, joten ranskaakin varten pitäisi alkaa juuri lukemaan tekstiä ahkerammin. Lisäksi olen hieman selkiyttänyt itselleni tämän vaihdon prioriteettien kärkikolmikon järjestystä:

  1. Kansainvälisten verkostojen luominen tulevaisuutta varten
  2. Ranskan oppiminen
  3. Akateeminen (kemianteknillinen) menestys

Näin ollen jos tapahtumien ja ihmisten takia jokin kurssi saattaa hieman kärsiä niin siitä ei kannata alkaa stressaamaan, opiskelumateriaalin avulla pystyn kyllä opetettavat asiat mylhemminkin oppimaan vaikka niistä ei silloin enää noppia saisi täältä ja sitä kautta LUT:ilta, mutta ne verkostot saa rakennettua vain täällä, joten siihen pitää keskittyä nyt.

Arvoitus:

There have been lots of coursematerial given so far on the lectures and TDs and backpack starts to feel heavy from time to time. One who can guess the closest, which mass (in kilograms)of study related paper I have accumulated so far, gets a price from this exchange! Leave your answer in comments below, aswers to all other medias will be either ignored or ridiculed!

Bon chance à tous!

Osa 7: Un mois des études

Noniin bonjour taas kansalle.

Yllättävän nopeasti palasin taas blogiin vaikka viime viikon ESN-eeppoksen jälkeen ajattelin pitää pari viikkoa taukoa. Tässä on kuitenkin tapahtunut taas kaikennäköistä mitä voisi kirjailla ylös.

Summary: Bank. Wine drinking changed to WeekendWineProject. Heisenberg. Greeting culture. Le Café des langues, Nocturnes Étudiants and accidentally crashing into Senegalese students’ welcoming evening evening. New courses and some challenges. Hypothesis of the optimised exchange suitability for (LUT) chemical engineering student.

Aloitetaan tapahtumista sekä muista ja jätetään koulu tämän raportin pääaiheeksi, nyt kun on laskutavasta riippuen tullut kuukausi koulussa täyteen.

Eilen sain selvitely mikä tuossa mun pankkikortin saamisessa on mättänyt, kaksi viikkoa kun on käynyt tuolla pankissa korttia kysylemässä, mutta ei ole vielä tullut. Eilen kun jälleen yritin ladata tuota kuvaa tuota LCL:llän opiskelijapankkikorttia varten. Yllättäen sainkin onnistumisen kun viimein rajasin kuvan sivuston vaatimaan minimikokoon. Aiemmin olin yrittänyt laittaa tuonne isompaa kuvaa normaaleilla kuvasuhteilla, mutta ei tällä nettiyhteydellä hommat toimi näköjään niin. Nyt kun viikon päästä saa tuon kortin käteen niin enää ainoa mikä tästä ranskalaisesta opiskelusetistä puuttuu on tuo CAF:in saaminen.

WeekendWineProject part one: Ardeche (sauvignon) red, 2.85€ from supermarket.
WeekendWineProject part one: Ardeche (sauvignon) red, 2.85 € from supermarket.

Tämä viininjuontiprojekti täällä on kohdannut hieman vastoinkäymisiä. Koska aiemmin on tullu viiniä maisteltua milloin sattuu, joten parista viime pullosta on valitettavan iso osuus päässyt etikoitumaan. Epätoivoisena mietin että pitääkö viinin ostaminen lakkauttaa samalla tavalla hankalana/kalliina kun jugurtin ja erikoisempien juustojen ostaminen. Tuossa kun kävin yhtenä iltana yhdelle koulukaverille viinaa juottamassa kurkkukipuun huomasin, että sillä oli useampi tyhjä viinipullo hyllyllä. Olivat menneet kuulemma yhdessä illassa/viikonlopun aikana. Siitä sain idean ja lanseeraan nyt uuden ViikonlopunViinipulloProjektin. Eli enää ei juoda viiniä vain lasia jonain iltana, vaan tästä eteenpäin pullo puretaan järjestelmällisesti viikonloppuna aamupäivä-, päivä-, ip- ja iltaviinillä.

"You're damn right!" >: |
”You’re damn right!”

Tässä kun syksy on taas alkanut niin normaaliin tapaan puolet yliopisto-opiskelijoista on kipeänä. Itse on onneksi vielä välttynyt aijoittain räkäistä nenää lukuunottamatta enemmiltä sairauksilta. Sää täällä näyttäisi nyt myös vähän kuivuvan syyskuun sateista, ylimmät päivälämpötilat pysyvät vielä +17 C kieppeillä ainakin seuraavan viikon. Yöt ovat kuitenkin selkeästi kylmentyneet, iltaisinkin tuntuu kämpillä tarvitsevan hupparia kun oven eristykset tuntuvat falskaavan. Koululla on myös huvittavaa katsoa kun osa ihmisitä istuu takit päällä, minä ja Heisenberg ollaan pärjätty vielä t-paidalla.

Tiistaina koululla oli syksyn ensimmäinen Café des langues, eli ruokatunnilla yhteen saliin kerääntyi innokkaita opiskelijoita keskustelemaan englanniksi joka oli tällä viikolla kielenä. Ensikin viikolla tuolla voisi huvikseen ainakin nopeasti käydä, vaikka no hablo espagnol..

Nocturnes stage; some band and some croedsurfers.
Nocturnes stage; some band and some croedsurfers.

Torstaina illalla oli keskutassa Place Carrierilla koko yliopiston opiskelijajärjestön organisoima Nocturnes Étudiants. Tapahtuma oli vähän niinkuin fuksimessujen, saunayön ja Green party/Saimaa sunsetin sekoitus, tarjolla oli eri organisaatioiden kojuja, bändejä soittamassa lavalla ja muuta tapahtumatoimintaa kuten rodeolaite. Koska tuo oli koko yliopiston yhteinen tapahtuma tuolla oli illalla myös aika paljon väkeä liikkellä, vastaan tuli useampi tuttu sekä ENSIC:iltä että muista vaihtareista. Olin tuolla alkuun muutaman ranskalaisen tutun matkassa, mutta tuolla metelissä en oikein raskisten keskustelua pystynyt seuraamaan, joten lopulta diffusoiduin muiden vaihtareiden porukoihin.

Italianas and some le Cheval..
Italianas and some le Cheval..

Kohtuullisen moni kaveri halusi tuolta lähteä vielä jollekin klubille jatkamaan, mutta oman klo 0830 aamuluennon takia itsellä ei ollut juuri innostusta. Jäin sitten parin italialaisen kanssa vielä tuohon Stanislakselle istumaan ja seuraamaan maailman menoa. Vaikutti että liikkeellä oli paljon myös opiskelijoita, jotka eivät tuonne varsinaiseen tahtumaan olleet tulleet ollenkaan ja meininki näytti vähän siltä kuin käynnissä olisi joku fuksisuunnistuksen ja wipellyksen lopun seikoitus, joskin ihmiset olivat varmasti vähemmän päissään.

Senegalese party that I accidentally crashed into, but nobody seemed to mind.
Senegalese party that I accidentally crashed into, but nobody seemed to mind.

Eilen sattuin huvittavasti kuokkimaan paikallisten senegalilaisten opiskelijoiden kemuja täällä Boudonvillessä. Illalla kämpille tullessa katsoin että asuntolan salissa oli jotain porukkaa ja hissiin joku oli post-itilla laittanut ilmoituksen asukkaiden kemuista. Ajattelin että tuolla tarkoitettiin niitä ja lähdin katsomaan myöhemmin. Kun tulin saliin sisälle huomasin että olinkin ainoa white-boy siellä ja seinälle oli ripustettu jonkin Afrikan valtion lippu. Tilanne oli itselleni uusi ja mielenkiintoinen, sillä Suomessa on kuitenkin erittäin harvinaista olla ainoana valkoihoisena tummempien seassa. En kuitenkaan lähtenyt heti menemään vaan kysyin oven lähellä olleiltä ihmisiltä mikä tapahtuma tämä oli. Sitten kun selvisi että kyseessä oli Nancyn senegalilaisten opiskelijoiden tervetulokokoontuminen ajattelin että ehkä olin väärässä paikassa, varsinkin kun muilla oli kauluspaitoja ja puvuntakkejä, itselläni shortsit ja puutarhasandaalit. Ihmiset olivat kuitenkin kohtuullisen avoimia ja vieraanvaraisia, vaikka kaikki muutkin varmaan näkivät että olin hieman väärässä paikassa).

Playing football-games seem to be universal...
Playing football-games seem to be universal…

Kun minulle kuitenkin tultiin puhumaan ja tarjottiin limpparia, niin en kääntynyt suoraan karkuun. Jossain vaiheessa kuitenkin omantunnon mukaan järjestön tase minun suhteeni tuntui liian epätasapainoiselta kun join heidän limuaan mutta varmastikkaan en kyseiselle organisaatiolle mitään tullut tuomaan vaihdossa, livahdin mahdollisimman sujuvasti pois. ”Pakomatkallani” pihalla vastaan tuli pari luokkakaveriani jotka asuivat Boudonvillen toisessa rakennuksessa, joten päätin huvikseen käydä katsastamassa heidän kämppiään.

Common kitchen of less privilidged students
Common kitchen of less privilidged students

Vaikka toisessa talossa asuvilla on huonetyyppiset kämpät, eli keittiöt ja saniteettitilat on jaettu, ei nuokaan asunnot rempattuina niin pahoilta näyttäneet vaikka pieniä olivat. Tänään selvisi että nuo naapurikemut, joiksi senegalilaisten tapahtumaa luulin, onkin ensi keskiviikkona.

Täällä Ranskassa ja etelässä ylipäätään kulttuurierona ihmisten tapaamisessa tarvittava hierominen. Samaan tilanteeseen tullessa täällä tulee aina käteltyä ja selkäätaputeltua kaikki miespuoliset ihmiset. Vähän tulee mieleen jokin mafiasukumeininki. Tuo että tytöille annetaan poskisuudelma (molemmille poskille) oli ennestään tuttu juttu. Mutta silti välillä yllättää kuinka pienen oman tilan ihmiset täällä tarvitsevat tai että ihan tuntemattoman ihmisenkin koskeminen on ihan normaalia.

Sitten vähän tarinointia ja analysointia koulunkäynnistä. Tällä viikolla alkoivat myös nuo ranskan tunnit meille ulkkareille. Omassa ryhmässä opettajana on onneksi se sama oppilaille naureskeleva täti, mikä veti sen ensimmäisen ranskan tunnin silloin syyskuun alussa tuolla humanistikampuksella. Tällä viikolla alkoi myös tuo toinen noista neljästä valinnaiskurssista mitä minulla täällä on valittuna. Nanomateriaalikatalyytit vaikuttivat ainakin ensimmäisen luennon aikana mielenkiintoiselta aiheelta, ja vaikka oli uutta asiaa niin opettajan rauhallisella tahdilla sen sai kyllä sisäistetty hyvin. Tiistaina meillä oli toinen konferenssi seminaari, jonka aiheena oli öljyporaus merellä. Tällä kertaa oli aika hankalaa keskittyä aiheeseen kun luennoitsija puhui ranskaksi, mutta kalvot oli laitettu englanniksi, jolloin ei saanut keskityttyä oikein kumpaankaan. Valitettavasti tällä viikolla jälleen elämä voitti exergian kun jäi kovasta henkisestä yrityksestä huolimatta exergia-analyysin tehtävät tekemättä. Luennon alussa maikka sitten käski minua taululle laskemaan tuota tehtävää, ja kun esitin ettei siitä siinä tilanteessa olisi tullut mitään niin saatiin koko luokka kiihkeä puhe siitä että tulevina insinööreinä hommat pitää hoitaa itse. Vähän tuo jäi kaivelemaan, pitää ihan oikeasti alkaa skarppaamaan että pysyy tahdissa. Tuo tilanne oli kavereitten suussa päässyt vähän eskaloitumaan, illalla tuo yksi luokkakaveri joka ei tainnut olla tunnilla tms luuli että olin haistatellut tuolle exergian maikalle.

Kokonaisuudessaan opiskelu täällä ei ole ollut liian haastavaa, vaikka nyt oikeastaan opiskelen lähempänä meidän viidennen vuoden tasoa. Kuitenkin esimerkiksi tuossa exergia-analyysissä pitäisi tehdä kotonakin paljon enemmän töitä kun olen tähän mennessä tehnyt. Lisäksi tuo tasoero lähtökohtien ja opiskelujen kanssa jäytää jatkuvasti alitajunnassa, ja joidenkin kurssien kohdalla tuntuu olevan jatkuvasti henkistä kamppailua gonahtamisen ja kiinni-opiskelemisen välillä. Koska täällä ollaan kuitenkin opiskelemassa niin henkisesti olen itseäni yrittänyt asennoida tuohon töiden tekemiseen opiskeluja varten, vaikka toistaiseksi osa tapahtumista on vienyt aikaa ja kämpillä on ollut keskittymisvaikeuksia. Totisempaa otetta olen nyt kuitenkin koittanut ottaa esimerkiksi häiriötekijöiden karsimisella, eli poistamalla linkit tabletilta joihinkin uutisiin tai Youtubesta seuraamiini ohjelmiin, koska niillä ei kuitenkaan kemiantekniikan oppimisen kannalta ole arvoa.

ENSIC main courtyard from top floor POV
ENSIC main courtyard from top floor POV

Hieman tätä välillä esiintynyttä motivaatio-ongelmaa selittää myös se ettei tuota aluksi learning agreementtiin valitsemaani bioprosessitekniikan moduulia, joka omalle kohdalle vaikutti helpoimmalta ja kiinnostavimmalta, järjestettykään. Muuten ei varmaan olisikaan ollut ongelmaa, mutta tämän koulun systeemillä kurssien valitseminen aikaisemmilta vuosilta on teoreettisesti mahdotonta ja käytännössäkin todella hankalaa, jouduin sitten valitsemaan kahdesta jäljellä olevasta, missä olemmissa tiettyjen ennakkotietojen puute jäi jännittämään. Tämä prosessitekniikka, jonka kursseja nyt suoritan, tuntui pienemmältä pahalta, mutta sitä varten olisi ollut hyvä lukea perustiedoiksi neljännen vuoden prose-kursseja kuten modelling ja optimisation. Toinen pääaine moduuli täällä on tuo tuotetekniikka, joka painottuu vahvasti polymeereihin. Itsellä kun ei kuitenkaan polymeeritekniikasta pohjalla ole muita opintoja kuin mitä orgaanisessa kemiassa on käyty, niin en uskaltanut tuohonkaan lähteä seikkailemaan.

Vaikka tässä nyt on vasta kuukausi ollut täällä ENSIC:issä niin mieleen on alkanut muotoutua seuraava hypoteesi tästä koulusta vaihtokohteena. Tarkistan sitten vuoden lopussa miten tämä hypoteesi toteutuu:

Vuoden vaihto-opiskelua varten ENSIC ei ole optimaalinen kohde, sillä vuodeksi täältä ei välttämättä löydy LUT:in opetustahtiin hyvin sopivaa määrää kursseja helpolla systeemillä. Tässä voin kuitenki olla väärässä, mutta uskoisin että vuoden kannalta parempi vaihtoehto on kolmen LUT vuoden jälkeen tulla tekemään lukukauden S7 (syksy) ja S8 (kevät), vaikka syyslukukaudella saattaa tulla jotain jo LUT:issa opittua uudelleen. Yhden lukukauden pystyy tulla tekemään näppärämmin täällä, tähän arvioisin parhaisi joko S8 3,5 LUT vuoden jälkeen tai S9 (syksy) neljännen vuoden jälkeen. Opetuksen aikataulut tai niiden puute ennakkoon estää helpon kasailun eri vuosien kursseista.

Pohdinnoista huolimatta näillä mennään nyt tämä vuosi. Varmasti myös kunhan tämän syyslukukauden on selvittänyt niin keväällä tuntuu helpommalta kun opiskelee lähempänä omaa tasoa. Vaikka jotkin suunnitellut opintopisteet nyt jäisivät uupumaan niin se että saa KELA:a ja LUT:ia tyydyttävän määrän niin ettei tarvitse tukia maksaa takaisin riittää kyllä minullekin.

Crazy Boudonville party coming?
Crazy Boudonville party coming?

Ensiviikolla ohjelmassa on Nancyn teekkarikoulujen urheiluturnaukset. Tämä on näköjään totinen tapahtuma, sillä siitä on eri opiskelijatiedotteissa muistutettu useamman kerran ja tuon ajaksi (ke ilta ja koko to) ENSIC:issä ei ole ainakaan kolmannelle vuodelle opetusta. Lisäksi keskiviikkona illalla on täällä Boudonvillessä nuo mainitsemani naapurikemut, ihan hyvä jos saa muihin asukkaisiin tutustuttua, vielä ollaan oltu aika ujoja. Vähän harmittaa kun keskiviikkona olisi myös uudestaan käyntiin lähteneet surffaritapaamiset, mutta noita tulee kuitenkin myöhemminkin. Lisäksi tiistaisin on perus ESN kemut Loveboatissa, saa nähdä jos kerkeää käydä ainakin kääntymässä. Tänä viikonloppuna olisi ollut BDE:n reissu oktoberfesteille sekä vaihtoehtoisesti ESN:nän integraatioviikonloppu Vogeeseilla ja ensiviikonloppuna ESN lähtee Müncheniin oluelle, mutta itse jätän kaikki isommat ohjelmat nyt koulun kirimisen takia välistä. Tuosta sain tietysti jo palautetta eri kavereiltani, ja harmittaahan tietysti vähän itseänikin. Toisaalta kun olen täällä vuoden niin kyllä tuota aikaa pitäisi olla myöhemminkin ihan riittävästi seikkailuille ja hengailuille.

Tähän päätän sekavan selostukseni, à prochaine!

 

 

Osa 4: La prémière semaine des études

No niin ça va taas kansalaiset!

Nyt juuri olen innostunut kun tiedon haku ei auttanut niin empiirisellä kokeilulla löytyi keino millä saan helpohkosti tehtyä C-cedillan (ç), se kun on ranskan kirjoittamiseen välillä tarpeellinen. Vastasi heureka-hetkeäni kun löysin näppämistöstä myyn, toisaalta sen löytää kuka vaan koska se on sinne printattu heh…

Summary: First lectures; Advanced process controll, I lack basics so fu-fuuu; English is pretty easy (ECTSes) and Exergy analysis is understandable. French bank account. Also beer club on Thurday at campus, annoyingly bit of hangover next morning. Studying and miscalleneous stuff during the weekend. Cultural photo in the end, brace yourselves. Winter is coming.

Keskiviikkona oli tosiaan ensimmäinen luento+harkat täällä ENSIC:issä, prosessimallinnuksen jatkokurssi, joka kuuluu optimointi ja mallinnuskurssiin, joka taas sisältyy tähän prosessitekniikan ylempään pääainemoduuliin, johon päädyin kun haluamaani bioprosessitekniikan moduulia ei täällä järjestettykkään. Minulla oli hatara muistikuva missä tietokoneluokat täällä olivat, onneksi tulin ajoissa etsimään niin löysin paikalle ennen luennon alkua. Kaksi kolumbialaisista näytti onneksi käyvän myös tätä samaa pääainetta, joten luennoilla on jotain valmiiksi tuttujakin ihmisiä.

First lesson of advanced process modelling and control
First lesson, advanced process modelling and control.

Nimenhuudon jälkeen kun opettaja jakoi prujut ja alkoi kertomaan kyseisestä kurssista valkeni että tämä vaatisi kevään kurssin perustietoja. Samoja juttuja käytäisiin myös dippavaiheen ensimmäisenä vuotena LUT:issa, mutta noita en ole pääsyt vielä käymään. Toin asian esiin luennoitsijalle, tämä sanoi että katsotaan hommaa sitten luentojen ja harkkojen jälkeen. Luennolla pysyin kyllä sinänsä kärryillä mistä asioista puhuttiin, eikä tuo ranskakaan niin vaikeaselkoista ollut vaikka tietysti aika paljon meni myös puheesta ohi. Mutta noiden pohjatietojen puuttuminen vaivasi ärsyttävästi kun tuntui ettei kykene kunnolla jäsentämään ja soveltamaan tuota saamaansa tietoa. Pyörittelin mielessäni skenaariota että vaihtaisinkin opiskelut tältä lukukaudelta tuolle aiemman vuoden puolelle, mutta siinäkin joutuisi kikkailemaan kun niillä oli ollut jo parit luennot eilen. Päätin istua loppuun ja katsoa miten käy. Tehtäviä tehdessä tunnuin pääsevän kärryille tehtävistä, mutta silti tuo meni kyllä kopioidessa. Lopussa päästiin vielä yksinkertaista mallinnusta tekemään MATLAB:in erikoisohjelmalla. Vähän tuntui sekä MATLAB että matematiikka olevan taas ruosteessa, pitää alkaa innolla kertailemaan noita molempia. Luennon lopussa puhuin maikan kanssa, hänen mielestään minun pitäisi olla mahdollista päästä läpi tästä kokonaiskurssista, kunhan omatoimisesti opiskelen pohjatiedot, hän heittää tarvittavat prujut minulle maanantaina.

Tämä että jouduin valitsemaan pienempänä pahana tämän prosessitekniikan pääaineen, jossa kaikille kursseille minulla ei ole vielä riittäviä pohjatietoja jäi vähän kaivelemaan. Niinpä varmisteluksi päätin poiketa alkuperäisestä learning argeementistä ja osallistua täällä myös englannin kurssille. Muuten en ennakko-oletusten puolesta olettanut tuolta valtavasti uutta oppia saavani ranskalaisten motivaatiotasolla opiskellessa, mutta olisipahan ainakin helppoja noppia. Onneksi kurssille osallistuminen kävi vielä sitä vetävälle jenkki/brittimaikalle ja myöhemmin sain myös varmistuksen että tuon saa ujutettua vielä kursseihini niin että saan siitä opintopisteetkin.

English lectures, out of the box.
English lectures, out of the box.

Torstaina oli sitten aamusta tuota englantia. Samaan pöytään tulleet pari ranskalaispoikaa oli vissiin olleet edeltävänä iltana BDE:n järjestämissä kemuissa koululla, joten nyt aamusta oli darraa ja motivaatio aika löysähkö englannin puhumiseen. Koska muut kurssilla olijat tuskin ovat yhtä paljon englantia joutuneet käyttämään kun itse, joten kielentaso ei juuri tuntunut haastavalta. Onneksi näillä ensimmäisillä luennoilla käsitellään luovuuttaja ja muita täällä tehtäviin projekteihin vaadittavia taitoja, joten näistä kursseista voi olla muutakin kuin kielellistä hyötyä. Sen verran tuli myös englantiakin opittua lisää että playground equipment on riittävän hyvä termi kuvaamaan leikkipuiston keinuja yms.

Iltapäivällä käväisin pankissa avaamassa tilin. LCL:ltä saa opiskelijana tilin (nettipankilla) ja kortin kohtuullisen edullisesti. Kysyin myös tuosta mainostetusta 50 € tilille, mutta siitä ei virkailijapoika tiennyt, sanoi että rahat saisi kuulemma ESN:ltä tai jotain vastaavaa. Kuulosti höpöhöpöltä, mutta en jaksanut jäädä asiasta enempää vääntämään, ei se 50 € ilmaiseksi kuitenkaan valtava summa ole. Ehkä noita rahatarjouksia olisi oikeasti löytynyt muista pankeista, mutta en jaksanut selvitellä itse selvitellä.

Beer club at the school
Beer club at the school

Torstai-iltana oli ensimmäistä kertaa BDE:n club bière koulun ns. kiltahuoneella (le foyer, jatkossa foijeri). Tunne piti siis mennä kun kaikki ovat noita aina hehkuttaneet ja tuolla käy vissiin välillä proffatkin olutta maitamassa. Foijerin baaritiskiltä sai verrattaen edullisesti olutta, hintahaarukka 1 – 2 €. Täällä taitaa vissiin olla vähän löysempää tuo lainsäädäntö tai sitten sen valvonta kun kukaan ei pistä vastaan että koulun tiloissa myydään alkoholia ja bisseä voi juoda foijerissa tai pihalla, tuskin kuitenkaan muissa koulun tiloissa. Tuolla oli jo heti alusta porukkaa paikalla. Sinänsä ei kuitenkaan yllättänyt että porukka näytti pysyvän aikalailla tutuissa ryhmissään ja kukaan ei tullut spontaanisti oudolle ulkkarille puhumaan. Sen verran tuolta pystyin jo porukkaa onneksi tunnistamaan että menin toisen aamun krapulapojista porukkaan istumaan. Vielä tuo ranska ei ole sillä tasolla että ranskailaisten keskinäisen puheen seuraaminen olisi täydellistä, eikä tuo oma suusta tuleva tekstikään toteutuksellisesti ole kaunista, mutta onneksi paikalliset arvostavat yrittämistä.

I still neet to train a bit to play fuusbol properly...
I still neet to train a bit to play fuusbol properly…

Lisäksi tuolla tuli toisessa porukassa pöytäfutista pelattua, hyvän alun jälkeen otettiin kuitenkiin takkiin kun omalla kohdalla ei tekniikka ollut vielä yhtä hioutunut kun paikallisilla. Myöhemmin kun tuolla alkoi olla paljon porukkaa tajusin että kuinka valtava määrä tässä koulussa on Kolumbiasta kotoisin olevaa porukkaa, niitä tuntui olevan piha täynnä. Lisäksi tuolla oli hauska havaita että myös tohtoriopiskelijat tulevat juomaan kaljaa perusopiskelijoiden sekaan, opetushenkilökuntaa ei vielä näkynyt. Vaikka noissa olut-illoissa ei hintataso ole hirveän korkealla, pitää muistaa vähän tahtiakin osata rajoittaa kun täällä on semmoisiakin ihmeitä kuten 8 – 10 prosenttisia oluita, eikä niistä alkoholi kuitenkaan kovin vahvasti maistu..

Finnish lessons at Mac Carthy
Finnish lessons at Mac Carthy

Tuo bisseklubi ei kovin myöhään kestänyt, kerkesin lopun jälkeen polkaisemaan kämpille mutta tuutori soitti ja käski tulemaan muiden tohtoriopiskelijoiden kanssa keskustaan vielä yhdelle. Kävin sitten harhailemassa noiden kanssa vielä tuonne vakio irlantilaiskapakkaan (Mac Carthy), jossa yhden jantterin kanssa sitten opeteltiin laskemaan kymmeneen suomeksi. Pitää ihailla ihmisen sitkeyttä joka viitsii tuommoisen vaivan nähdä. Vaikka illan aikana join vain bisseä enkä sitäkään volumetrisesti valtavasti, silti seuraavana aamuna luennon aikana oli turhan epämukava olo. On nuoruus näköjään jäämässä fyysisesti taakse…

Perjantaiaamusta oli exergia-analyysiä. Onneksi tuli tultua koululle taas ajoissa (PW:llä tuo kestää onneksi vain vajaa 10 min kokonaisuudessaan) että löysi luokan ja oli siellä luennon alussa alussa, sillä tuo nuori mies maikka oli sen verran tiukkana ettei vartin jälkeen päästänyt enää porukkaa tulemaan myöhässä vaan joutui odottamaan taukoon asti. Lisäksi näköjään kannattaa mennä luokan etuosaan istumaan, täälläkin jaettiin kaikki prujut, mutta ihan jokaista ei näyttänyt riittävän takariviin asti. Luennolla aiheet olivat onneksi semmoista josta oli jo käsitystä, lähinnä kerrattiin lämpökoneiden entalpia- ja entropia-asioita. Maikka kirjoitteli taululle myös paljon merkintöjä ja esimerkkejä, keskityin niiden kopioimiseen ja ymmärtämiseen. Puhekin oli ymmärrettävää, mutta tuli taas sen verran nopeasti että tuntui että siihen ei kannattanut alkaa keskitymään kirjoittamisen kustannukella. Koska aiheeseen liittyen juuri ranskalaiset tutkijat olivat aikanaan tehneet havaintoja, muistettiin myös historiaa käydä tässä yhteydessä, fyysikko Carnotia ei pidä sekoittaa presidentti Carnotiin, joka on tämän veljenpoika. Tuolta tuli myös ihan hyvä määrä tehtäviä seuraavaa kertaa varten, joten pitää iltaisin tehdä muutakin kun maistaa olutta. Onneksi muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tämä tieteellinen ranska vastaa aika hyvin englantia. Mutta joka tapauksessa pitäisi myös tuota kieltä opiskella lisää jotta saa tieteellistä tekstiä ja puhetta alettua tuottamaan. Näistä asialuennoista jäi kuitenkin fiilis että kyllä tästä opiskelusta jotain täällä tulee.

Perjantai-iltapäivästä olisi ollut lähtö BDE:n integraatioviikonloppuun, jossa olisi koulun opiskelijoita hitsattu tiivimmäksi porukaksi. Tein kuitenkin pragmaattisen ratkaisun ja jätin tuon suosiolla väliin rahojani säästääkseni. Lisäksi tuntui että viikonloppuna oli pakko aloittaa koulujuttujen kertailu, vielä tähän mennessä se kun oli jäänyt. Eipä tuo omatoiminen opiskelu nyt viikonlopun aikanakaan ole kovin kovaa tahtia alkanut, mutta on kuitenkin. Pitää nyt koittaa pitää tahtia päällä, jos vaikka onnistuisi kehittämään omatoimisen jämäkän akateemisen oma-aloitteisuuden joka jatkuisi suomalaisissa opiskeluissakin.

Sälähommana nyt viikonlopun aikana on tullut selviteltyä löytyisikö jostain jotain Suomen lippu ENS:n lippuparaatiin puolentoistaviikon päästä. Perjantai-iltana myös tuo samassa talossa asuva oman ENSIC:in vaihtarierän kolumbialainen kävi tässä hakemassa itselleen noita saamiani mirabellejä, päädyttin myös vertailemaan minkälaista musiikkia ollaan pikkulapsina kuunneltu. Yllättäviä yhtäläisyyksiäkin oli vaikka ollaan eri puolilla planeettaa kasvettu… Lisäksi joku paikallinen oli Facebookin kautta katsonut että olen finski ja kyseli niiden salibändy treeneihin pelaamaan. En tiedä onko täällä illuusio että suomalaisuus on yhtä suuruus hyvän säbän pelaamisen kanssa. Vaikka nyt en tuossa lajissa ole kovin kilpailuhenkinen tai -tasoinen, pitää nyt kuitenkin huomen illalla käydä tuolla treeneissä verkostokehitysmielessä. Huomenna aamuta pitäisi käydä myös jumppaamassa protugeesi-vaihtarin sänkyä sen kämppään aamusta, onneksi itse sai valmiiksi kalustutetun CROUS:ilta.

Sää täällä on ollut aika vaihteleva. Enää ei ole samanlaisia helteitä kun vielä alkuviikosta ja sää on mennyt nyt semmoiseen lämpötilaan ettei oikein tiedä mitä vaatteita käyttää. Shortseissa ja t-paidassa tuntuu olevan pihalla vilpoista, mutta hupparissa ja housuissa taas joutuu välillä hikoilemaan. Toisaalta ei se kesä oletettavasti täällä etelässäkään ympärivuotta kestä. Varmaan joutunee myös alkaa peittoa käyttämään nukkuessaan, täällä kun ei tunnu huoneiden lämmityksen vielä kivin kovalla olevan eikä turhaan viitsi sairastumisiakaan riskeerata.

Loppuun vielä kuva jonka olen halunnut teille koko täällä olon ajan esittää, mutta vasta nyt sain otettua onnistuneesti.

Jack the Rabbit skinned, bon apetit!
Jack the Rabbit skinned, bon apetit!

Täällä tosiaan on usealla lihatistkillä tarjolla myös noita jänöjusseja. En tiedä kuinka monta herkkää suomalaista kääntyy tämän realismin jälkeen kasvissyöntiin.

À prochaine

Osa 3: Pari nopeaa päivitystä

Hei

Viime päivityksestä on vain pari päivää, mutta tässä on parina päivänä tapahtunut useampi juttu, joten laitetaan niitä paperille.

Summary: Not best waste management. All kinds of rentrées. French course and courses in ENSIC. Student restaurant and now own bike. Free mirabelles for seemingly bad French accent.

Vähän täällä Ranskassa harmittaa kun ruokaa ei ole joka kerta pystynyt ostamaan näppärissä pakkauskoissa (kommentteihin voi antaa sanan oikean taivutuksen) ja sitten on joutunut laittamaan pilaantunutta ruokaa menemään. Ja se mikä nakertaa erityisesti on jätteen vähäisempi lajittelu kuin Suomessa. Onneksi sentään lasille, paperille, pahville ja pakkauksille (muoviset pullot, metalliset säilyketölkit yms) on omat roskikset, mutta loput menevätkin paremman puutteessa samaan, eli bio muovin yms sekalaisen joukkoon…

Nyt täällä alkaa myös näkyä että paikallisetki palaavat opiskelemaan, kun residenssin parkkipaikka on jatkuvasti täynnä ja respassa on kokopäivän sen pituinen jono että luulisi että on ilmaisia ämpäreitä tarjolla.

Eilen maanantaina alkoi UL:n ranskan kurssi tuossa viereisellä humanistikampuksella. Tuolla tietysti oli taas alussa hyvä hämminki kun viime viikolla olisi kuulemma tullut jokin maili johon vastaamalla olisi varmistanut kurssille osallistumisensa. Eipä ollut mulle ainakaan tullut, mutta päästivät kurssille kuitenkin. Alkuun tehtiin lyhyt ranskankielen testi, jolla pyrittiin määrittelemään kunkin opiskelijan taso. Sen jälkeen oli pieni keskusteluharjoitus, joka muistutti jälleen että parhaiten ranskaa oppii oikeasti kun opettaja vittuilee samalla opiskelijoille (tämä on fakta). Samalla tuolla tuli opittua myös että kesäaikana luennoille on turha mennä ilman vesipulloa, eilisessä lämmössä tuli aika hyvä hiki.

Ruokabreikillä lähdettiin katsomaan onko keskustan opiskelijaruokala Carnot-aukiolla auki. Maikan mukaan oli, itse arvelin ettei olisi ollut, no eipä ollut. Matkalla onneksi oppi vähän tuntemaan Nancyssä opiskelivia ei-teekkari-vaihtareita. Huvittavaa oli jälleen että meikä oli ollut kaupungissa pisimpää, joten kaikki lähtivät suosiolla seuraamaan. Sinänsä miellyttävää että osaa auttaa ihmisiä kahdessa viikossa karttuneella tiedolla, ainakin sai yhden italialaisen ohjattua asuntoa etsimään CROUS:ilta ja pari muuta hakemaan ESN-korttinsa. Tuli myös ilmi että 50k opiskelijassa täällä on myös muita suomalaisia, perhana, siinä meni oma eksoottisuus… Onneksi finskin puhumiselta sentään välttyi, että oppiikin jotain uusia kieliä täällä.

Iltapäivällä ryhmät oli kalibroitu uudelleen, itse olin kuulemma ollu aamun testi keskikastia. Tuolla iltapäivän luennoilla ei juurikaan tuntunut kieltä tarttuvan päähän, mutta mielenkiintoista oli kuulla maikan mielipiteitä paikallisesta meiningistä. Ranskassa autoijoita ei aina ihan hirveästi kuulemma kiinnosta pyöräilijöiden ja kävelijöiden turvallisuus, mikä ainakin vastasi omia kokemuksia, heh…

Local kittens from the kitten-pride.
Local kittens from the kitten-pride.

Iltapäivästä yritin käydä avaamassa tiliä pankkiin mutta pankkineiti pyysi tulemaan keskiviikkona uudestaan kun on erityiset opiskelijatiskit toiminnassa. Illalla onnistuin selvittämään miten tuolta ENT:istä (yliopiston kootut verkkopalvelut) näkee oman aikataulunsa tälle ja seuraavalle viikolle ja havahduin siihen että koulu alkaakin jo huomenna (tiistaina). Yritin myös käydä etsimässä BDE:n illan tapahtumaa mutta sitten gonahdinkin. Illalla näin kuitenkin tuon katukissanpentulauman joka tuntuu jossain tässä lähellä asuvan.

Tänään aamulla skippasin ranskankurssin ja menin ENSIC:ille tekemään aamusta englannin testiä. Tuo ei ehkä olisi ollut tarpeellista kun tuskin täällä tulee englantia luettua. In the test it turned out that my English skills aren’t perfect, which is hardly surprising, but anyway I made many more mistakes that I expected. Myös kaikki henkilökunnan jäsenet naureskelivat että mitä sä täällä teet, mene hittoon (bugger off).

Tuon englannin kokeen jälkeen valuttiin sitten ENSIC porukalla syömään tuonne Carnotin ruokalalle, joka oli tänään avautunut. Yritin alakerrassa ladata rahaa opiskelijakortilleni, jotta pystyn maksamaan ruokailut, mutta ei näyttänyt kortti kelpaavan. Onneksi kaverit maksoivat tällä kertaa. Ruokala vastasi aika pitkälle suomalaisia vastineita. Ateriaan kuului varsinaisen ruuan (pari vaihtoehtoa, mutta kaikki sisälsivät sinänsä lihaa) lisäksi yksi leipä seka kolme muuta valintaa hedelmistä, jugurteista, salaateista ja juustoista yms lisukkeista. Hintaa on 3,25 €, eli Aalefin tavissafkan ja parempienihmisteenruuan välissä.

This is what you get for 3,25 € n French restaurant.
This is what you get for 3,25 € n French restaurant.
Does it work? No
Does it work? No

Iltapäivälle koululla oli kolmosten (vanhin vuosikurssi ESNIC:issä, vastannee viidennen vuoden opiskelijoita meillä) ”tervatuloa takaisin” luento. Kun ranskalaiset proffat puhuivat pääosin ranskalaiselle yleisölle, niin nopeus oli taas sitä että sanoja ymmärtää mutta niistä ei suoraan muodostu lauseita päähän. Luennon perusteella tuli vähän fiilis että tämän koulun peruskoulutusohjelma vastaa vähän enemmän AMK:ta vaikka ei kuitenkaan ole läheskään sama. Lisäksi meille esiteltiin yksittäisiä valinnaisia kursseja, noissa tuntuisi hyvänä puolena olevan että suurin osa opetuksesta on englanniksi, joten voi myös luottaa että sitä kemiantekniikkaakin tulee opittua.

My Pussywagon for next year :)
My Pussywagon for next year 🙂

Koulun jälkeen kävin viimein liittymässä tuohon Atelier Dynamoon ja ostamassa pyörän itselleni kun se nyt viimein oli mahdollista. Tarjolla ei ollut mitään kovin kummoisia pyöriä, mutta enköhän tuolla pärjää minkä valitsin. Kokonaishinta pyörälle ja jäsenmaksulle oli 50 €, johon sisältyy yhdistyksen pyöräpajan käyttö työkaluineen vuoden ajan, joten ei mitenkään kovin pahan hintaista.

Illalla piti käydä koululla kun siellä olisi ollut opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen paluu illallinen. Siellä oli kuitenkin ihme häslinki, joten jäi myös tämä sitten väliin. Eiköhän tuon BDE:n tapahtumiin tule viimeinkin tutustuttua torstain olut-kerhossa. Sen sijaan tuli lähdettyä pyörällä isommille kaupoille. Matkavarrella huomasin että yhdellä pihalla myydään halvalla paikallisia hedelmiä, mirabellejä (vähän kuin luumu). Noita kun kävin ostamassa niin taisi aksentista kuulua aikavahvasti että olen vaihto-opiskelija, ukko pihalla laittoi parikourallista pussiin eikä suostunut ottamaan rahaa vastaan. Voi jos muutkin ihmiset näin helposti, pitäisi varmaan opetella pyytämään oikein. Kuten ekassa artikkelissa kirjoitin, täällä korkeuserot ovat kohtuullisen isoja, joten tuonne ison marketin luokse joutui hieman ylämäkeen polkemaan. Bonuksena tietysti kotimatkalla ei tarvinnut juurikaan polkuaskelia tehdä, riitti kunhan jarrutteli…

Huomenna alkaisivat sitten ensimmäiset luennot ja harkat, on va voir qu’est ce qui passe…

À prochaine