.
.
.
… jäi vielä löytymättä viime reissulla. Parin viikon päästä tulee kuitenkin uudestaa käytyä kyseisessä kaupungissa, nähtäväksi jää mitä silloin käy.
Koska helmikuu on kiihkeä ja kaikkea tapahtuu kokoajan, niin tulee näitä raportteja tulee nyt noin kerran viikossa. Tämän piti tulla ulos jo sunnuntaina, mutta tässä on muihin menoihin mennyt taas yllättävästi aikaa, pahoittelut siitä.
Summary: End of PRD (for now) and start of second year studies on S8. Club bière and first time in English Pub Night. Start of the ENSIC campaining season and lots of events and free food at foyer etc. Forum Horizon Chimie in Paris with Eiffel tower and police station. ASNL hate-match against Metz. Different residences. 4 gerenrations on Scheriers. Some late news.
Viime viikolla alkoi tuo kevätlukukausi, joka minulle tarkoittaa siirtymistä kolmannelta vuodelta toiselle vuodelle. Mutta koska muilla kakkosilla oli kolme ensimmäistä päivää projet d’ouverturea, sain itse vielä pari päivää keskityttyä tuohon tutkimusprojektiin. Suurin osa varsinaisesta sen hyväksi työskentelystä meni tuon ohjaajan kanssa ihmetellessä miten saamme tuon haluamamme Mathematica koodin toimimaan.
Koska tuo maikka on melkein joka kerta ollut aika stressaantuneen oloinen noissa meidän tapaamisissa, on itsekin tuolla istuessa olo tuntunut aika ahdistuneelta. Varsinkin kun toi oma tekeminen tuon projektin suhteen on ollut vähän heikonlaista. Välillä on tullut kuitenkin myös melkein revettyä kun olen seurannut tuon ohjaajani kikkailua työskentelmeisen yhteydessä. Viimeisinä päivinä ei saatu yhteisellä ymmärryksellämmekään tuota koodia ratkaistua, joten viimeisen tapaamisen lopussa oli hieman hanskat tiskiin meininkiä. Sitä kyllä ihmettelin että vaikka mielestäni oma panokseni tälle projektille ei ollut mistään kotoisin, ohjaajani kiitti minua silti tekemästäni työstä. Koodin ratkaisu siirtyy kuulemma muille projektissa mukana olijoille. Nyt helmikuussa en muiden kiireiden takia enään tuota ehdi ihmettelemään, pitää alkaa maaliskuussa taas itsekseen katselemaan. Sinänsä kuitenkin nt rentoutunut fiilis kun pääsee taas jatkamaan perusopiskeluja.
Perjantaina piti sitten olla ensimmäiset luennot kun aamulla oli teollisuusjätteiden käsittelyä. Menin varmuuden vuoksi koululle jo puoli tuntia etuajassa, jotta sain varmasti tiedusteltua oikean luokan sijainnin. Näköjään ensimmäisen luennon luokkaan oli kuitenkin laitettu jokin toinen luento, ja kun asiasta ei oltu missään mediassa tiedotettu, niin olin tietysti ihmeissäni. Ihmeissään näyttivät olevan myös ranskalaiset sitä mukaa mitä saapuivat tuohon ilmoitustaululle norkoilemaan ja ihmettelemään. Opettajammekin saapui samaan paikkaan viisi minuuttia luennon alkamisajan jälkeen (perus), koska tuo meidän luokka sattui ilmoitustaulujen vieressä olemaan. Siinä sitten oltiin hetki kaikki ihmeissämme, mutta nopeasti mentiin sitten toiseen viereiseen luokkaan luento pitämään, täällä tuo ei sitten vissiin ole niin justiinsa.
Tuo luennon toteutus oli sitten kuin isku märällä kalalla naamaan sen jälkeen kun tammikuussa oli tottunut joko itsekseen asioita lukemaan tai tuon hermostuneen ohjaajani kanssa istumiseen. Tuo opettaja täti oli minulle uusi, ja kun kaksi tuntia meni huikeassa huitomisessa, ranskalaisille opiskelijoille naureskellessa ja muussa showssa, olin mykistynyt. Hypoteesini on että tuossä näin nyt eron etelä- ja pohjoisranskalaisen välillä, vaikka täällä on kaikenlaisia luentoja jo nähty niin tommoista nopeutta ja energiaa ei ole vielä tullut vastaan. Toisena hyvänä ”tervetuloa luennoille” lahjana oli tuo kurssin massiivinen mörssäripruju. Ihmetystä lukuunottamatta tuo jätteiden käsittely vaikuttaa kuitenkin aihealueellisesti mielenkiintoisimmalta kurssilta täällä.
Perjantai-iltapäivästä oli myös biotekniikan pääainemoduulin ensimmäinen luento. Aihe tuossa puolikkaassa on aika lailla samaa kun mitä viime keväänä tuli biotekniikan perusteet luennolla käytyä, nyt pitää sitten vaan palautella asiat mieleen ja oppia sanastot ranskaksi. Itse opetus on ihan normaalia. Meitä ei tuolla kurssilla ole kuin 9 opiskelijaa kaikkien ollessa paikalla, joten ainakin tilaa on. Vastaavasti prosessa kuulemma on noin 50 opiskelijaa.
Seuraavaksi sitten tapahtumien puolelle.
Viime viikolla tuli vielä jaksettua käytyä tiistaina Loveboatissa illalla. Nyt oli jo kuitenkin selvästi vähemmän porukkaa paikalla, kun kaikki vanhat puolen vuoden tykkimiehet ovat lähteneet kotio Nancystä.
Keskiviikkona oli jälleen club bière foijerilla. Itse kaljanjuonti tuolla liukkaine oluineen oli kuten normaalisti. Samaan aikaan käynnistyi täälllä ENSIC:illä myös ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kamppanjointi kausi, les campagnes, joka kestää tuonne tämän viikon lopulle. Itselläni tuosta ei juurikaan ollut käryä, täällä ei ainakaan toistaiseksi ole ulkkareille ilman kysymistä mitään selitetty vaikka asia taitaa olla paranemaan päin. Tuolla CB:ssä pystyssä olleilla kojuilla ja kavereiden kanssa jauhaessa homma alkoi kuitenkin vähän selkenemään. Viikon kestävässä kamppanjoinnissa ”fuksien” muodostamat ryhmät/kerhot”tms (la liste -> les listes) kilpailevat keskenään siitä, kuka pääsee ensi vuodelle mitäkin opiskelijoiden palveluja, esim. foijerin ”ravintolaa” (bar) tai urheilukerhoa pyörittämään.
Vaikka muuten tämä opiskeluelämä täällä Eurooppassa on aattellisesti näyttänyt olevan enemmän vasemmalla, varmaan tälläisestä kilpailutuksesta voi jokainen itsensä vakavasti oikeistolaisenaopiskelijana näkevä olla tyytyväinen. Viikon aikana on siis luvassa paljon kaikenlaista tapahtumaa, lahjontaa ja mainosta. Tuolla kaljaklubilla tuli myös vastaan kaksi ensiciläitä, jotka olivat olleet syyslukukauden Suomessa. Meillä LUT:issa käynyt vaikutti kiireiseltä, mutta lohkaisi ainakin sen verran että paljon tuli juotua. Aallossa ollut taas alkoi vertaamaan näitä kamppanjakerhoja kiltoihin, Suomessa oli kuulemma ollut miellyttävää. Noilla eri kamppanjoivien ryhmien ständeillä oli jaossa kaikkea sälää, nyt on kämpässä sitten muovimukeja muittenkin juottamista varten. Perinteisesti olutkerholla loppui bisse ja ihmiset ajettiin kepillä koulun porteista ennen klo 20.
Club bièren jälkeen lähdimme vielä parin pahanpojan kanssa katsastamaan tuota English Pub Nightia King’s Head baarissa vieille villessä, eli ei kovin kaukana. Koska samaan suuntaan kulki myös enemmän tai vähemmän humaltuneita kolumbialaisia, joten matka kapakkaan oli hämmentävä, mutta lopulta kaikki löysivät perille. Tuo King’s Head, vaikuttaa ihan mukavalta pubilta, pienen pohjakerroksen lisäksi yläkerrasta löytyy muutamia pöytiä. Juomat vaikuttivat kalliilta, EPN:n ainaka olisivat olleet vissiin kohtuuhintaisia, mutta kun olin jo ehtinyt koululla juomaan niin en alkanut ottamaan selvää. Sinänsä tuo English Pub Night vaikuttaa suositulta tapahtumalta, koska yläkerta oli pakattuna heti kasin aikaan täyteen, joten tuttujen kanssa tuli jäätyä suosiolla alas suurimmaksi osaksi aikaa. Sen verran eroja ainakin tuohon Café des Languesiin on että täällä on ohjelmaksi järjestetty visailua, ja tapahtuma on vain joka toinen viikko keskiviikkoisin. Pitänee käydä joskus uudestaan.
Tostaina oli sitten aikainen herätys, koska olin ilmoittautunut mukaan tuonne Pariisissa järjestettävään Forum Horizon Chimie tapahtumaan, vastaa meidän Duuni Daytä. Koska Pariisiin on täältä bussilla ihan hyvin matkaa, oli lähtö aamusta koululta jo viideltä (aamuyöstä). Koska itse olin kerennyt olla jo liikaa valveilla, ei bussissa lyhyitä torkkuja lukuunottamatta tullut nukuttua. Koska matka kesti 5h taukoineen oli tuota aikaa myös pahojenpoikien kanssa paskanjauhamiselle ja piristävälle metallin kuuntelulle.
Lisäksi nigerialaisen kamuni kanssa otettiin muutama kerta yhteen shakissa tuossa matkan aikana. Ensimmäisessä pelissä olin näköjään kokonaan jäässä ja luovutin heti kättelyssä. Seuraavissa peleissä meni kaverilla näköjään alun menestys päähän ja hän sortui samoihin virheisiin kuin minä yleensä, onnistuin sitkeästi pelamaalla voittamaan jopa häviöiltä näyttäneet pelit, aamun saldoksi 3 -1 mun hyväksi.
Kymmenen jälkeen pääsimme lopulta perille tuonne Pariisin keskustaan. Tapahtuma järjestettiin ihan ydinkeskustassa Maison de Chimie nimissessä rakennuksessa. Heti sisään päästessä kaikille jaettiin laukut, jotka sisälsivät kaikennäköistä sälää. Optimistisesti olin suunnitellut että tuolla tapahtumassa rakentaisin huikean määrän yhteyksiä yhteyksiä sekä ranskalaisiin firmoihin, että muiden paikalla olleiden koulujen opiskelijoihin. Todellisuudessa menin kuitenkin hieman passiivisemmin, kävin seuraamassa paria luentoa ja tuin vierestä kun kaveri etsi itselleen loppuharjoittelupaikkaa.
Sen verran tuli myös aktiivista toimintaa harrastettua, että kävin yhdellä CV-klinikalla ranskalaisen CV:ni korjauttamassa ja muutamalla ständillä keskustelin yritysten edustajien kanssa enemmän tai vähemmän menestyksellä. Yhden kaverin kanssa yritimme läheltä käydä etsimässä kebulaa lounastamisen hoitamiseksi, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen että helpommin tuo hoitui kun otti patongit ja muut tuolta tapahtuman kahviosta. Koska koko tapahtuma oli pääosin opiskelijoidenpyörittämä, ei hintakaan ollut suolainen.
Iltapäivällä päätimme poikien kanssa että tässä on jo kaikki anti keretty tapahtumasta ottaa irti, jä lähdimme vielä pariksi tunniksi kaupungille kiertämään. Mietimme että mitä nähtävyyksiä lähtisimme ensimmäisenä katsomaan, päädyimme sitten Eiffelin tornille sen ollessa lähin ja helpoin löytää. Tornilla tuli nyt perusturismi myös teitä varten hoidettua. Yksi kavereista halusi kuitenkin näyttävämmän kuvan itsestään ”nojaamassa” kaukana olevaa tornia vasten, tuon takia käpöttelimme puiston toiseen päähän ottamaan kuvaa.
Kuvan otettuamme kaverini tajusi että ”Ei helvetti, multahan jäi reppu tonne tornin viereen”. Lähdimme sitten takaisin katsomaan, josko sattumalta joku olisi sen itsekseen sinne jättänyt. Ihan hirveävä yllätyksenä ei kuitenkaan tullut että yksin lojuva reppu ei kyseisessä turistikohteessa enää ollutkaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kaverilla sattui kuulemma olemaan myös passi tuolla repussa. Kyselimme reppua alueelta olleilta poliiseilta ja muilta turvallisuudesta vastaavilta. Poliisit eivät valitettavasti olleet reppua nähneet, ja ohjasivat meidät 7. arrondesmentin poliisiasemalle ilmoitusta tekemään. Yksi sotilas vaikutti epäilevältä meidän joukkomme kansainvälisyyden suhteen, jälkikäteen naureskeltiin että olisihan siinä pitänyt heti tunnustaa että ylikansallinen rikollisjoukko me ollaan…
Tuo poliisilla käynti oli ihan mielenkiintoinen kokemus, onneksi sattui olemaan suoraan paluumatkan varrella, joten kerettiin myös aikanaan ajoissa Maison de Chimielle paluuta varten.
Aluksi ihmeteltiin että missä se poliisilaitos on, kun oltiin oikealla aukiolla, mutta itse rakennusta ei näkynyt missään. Lähistöllä partioineet poliisit antoivat kysyessä ohjeet ja sieltähän se maanalta löytyi. Sivuhuomautuksena että näppärästi oli Suomen suurlähetystö heti vieressä, jos satutte seitsämännessä perseilemään. Paikka vaikutti karummalta kuin Järvenpään kirkkoa, ja poliisitkin partioivat aseman välittömässä läheisyydessä luotiliiveissä ja kivääreillä varustettuina. Sisään mennessä meille tehtiin myös ruumiintarkistukset, ja ensimmäisessä aulassa oli penkkiin laitettu useammat käsiraudat jo valmiiksi. Sillä aikaa kun asianomainen kaveri hoiti asiaansa kuntoon, toimiston poliisisetä jututti meitä muita, kertoi Aurinkokuninkaasta (ei sukua Tammiselle) ja niin edespäin. Lähtiessämme saimme ehkä hieman ironisti toimistontädiltä vielä muistoksi Eiffelin-torni avaimenperät.
Poliisilta päästyämme kipitimme sitten takaisin paluuta varten. Onneksi kerkesimme myös kahvioon ennen lähtöä, poistomyynnissä lähti patongit jo eurolla, huomattavasti parempi kuin mikään euron juusto. Koska kohtalo on Ranskassa aina ivallinen, ei meidän bussikyyti lähtenytkään sieltä mistä oliin pois jääty aamulla, vaan kauempaa Seinen varrelta, joten kävelimme tietysti vielä Tornin editse. Kärsinyt kaverini ei tätä hirveästi arvostanut. Myös bussissa jouduimme odottamaan jonkun puolituntisen ennen kuin päästii kotimatkalle. Paluumatkalla kaverini halusi tasoittaa aamun shakkipelit, olin taas köysissä ja kuudennen pelin jälkeen voitot tasan. Pelattiin vielä seitsämäskin peli, joka loppui siihen että kaikki kuninkaita ja paria rivimiestä lukuunottamatta kuolivat, joten jätettiin se ratkaisemattomaan tasuriin. Nancyyn pääsimme sitten jossain klo 01 – 02 välillä, olipahan tuossakin päiväksi käänteitä.
Palataan sitten ajassa hieman taaksepäin, tärkeitä pohjustuksia. Tässä taannoin BDE tarjosi kolmen matsin pakettia ASNL:n (paikallinen Ligue 2 pelaava joukkue) kotipeleihin. Koska hinta oli halpa ja tuohon settiin kuului 5.2 pelattava ASNL – FC Metz vihamatsi. Valitettavasti paketteja ei kuitenkaan saatu, mutta päätin joka tapauksessa mennä tuon Metz pelin katsomaan, sinä perjantaina kun sattuisi olemaan aikaa ja pelissä on kuitenkin valvasti ”viholliskaupunki – vihollisjengi”-synergiaa. Yritin lippua aluksi tilata pankkikortillani joukkueen sivujen kautta, mutta kun tuossa oli useampana päivänä häiriötä ja tuskaa kuraisten sivujen takia, lähdin lippuja hakemaan tuolta St Sébastianin kauppakeskuksesta. Samalla reissulla muistin että kavereiden juotua kaikki olutta vahvemmat alkoholini, piti käydä samalla reissulla täydentämässä. Siinä kun seisoin pelkkä ranskalainen rommipullo kädessä jonossa niin taakseni tietysti sattui yksi ENSIC:in englannin maikoista. Ukolla oli kuitenkin itselläänkin useampi pullo valkkaria, mikä joko lievensi / lisäsi tilanteen molemminpuolista hämmentävyyttä. Infosta tuota matsilippua ostamassa käydessä pääsi myös kikkailemaan, kun pankkikortti ei kelvannut maksuvälineeksi, onneksi käteisen tasarahaa varten oli rommista annettu takaisin heirvä määrä hiluja joilla maksaminen hoitui.
Perjantai-illasta suunnistin sitten tuonne itse stadionille, samaa teki noin 20k paikallista myös samoihin aikoihin. Ensikertalaisena tietysti menin väärästäpostista sisään katsomoon ja pohdin että näinköhän tästä tulee mitään. Onneksi päästivät kuitenkin yhdestä suljetusta portista stadionilla kulkemaan niin että pääsin omaan katsomooni ajoissa. Olin koittanut jäljellä olevista paikoista ottaa istuimen mahdollisimman ylhäältä paremman kokonaiskuvan saamiseksi koko stadionista, mutta tietysti ymmärtänyt asian väärin ja saanut sitten paikan mahdollisimman alhaalta, mutta eipä tuo oikeastaan haitannut. Ympärilläni istui ilmeisen innokkaita faneja, yksikin tyttö edessä oli maalannut sormensa puna-valkoisiksi ja vielä onnistunut ASNL:n logonkin joihinkin taiteilemaan. Heh, yleisön reaktioista näki kyllä että kyseessä oli kunnon vihamatsi, heti kun metziläiset pääsivät kentälle niin alko hirvittävä vihellys.
Itse peli oli tasainen ja jännittävä koko pelin ajan, en nyt ihan kaikkea kuitenkaan käy läpi. Hitaan alun jälkeen kotijoukkueemme sai homman hallintaan ja 15 – 20 min kohdalla laittoivat kulmasta puskumaalilla pallon sisään. Kymmenen minuuttia ennen puoliaikaa Metz tuli tasoihin paikallisten harmiksi. Heti toisen puoliajan alkuun mentiin taas hyvällä maalilla johtoon.
Muutakin dramatiikkaa ja kikkailua oli. Yksi metziläinen ”haavoittui” ja jäi hetkeksi jalkaansa pitämään, mutta heti kun huomasi ettei tuomari ollut mitään nähnyt niin kiipesi pystyyn ilman ongelmia, siitä kotiyleisö tietysti antoi palautetta. Nancyn pelaajaa taas kun jouduttiin taluttamaan pois, niin hämärässä massat laittoivat kännyköidensä lamput päälle, se oli ihan vaikuttava näky. Paikallisten valtavaksi tuskaksi Metz tasoitti vielä 2 – 2 90. minuutilla,
ja tuo jäi pelin lopputulokseksi. Sinänsä hyvä ettei paikalla ollut vierasjoukkueen kovia kannattajia, vähän olisi muuten ollut rähinöitä ollut aistittavissa. Tunaripalkinnot voidaan kuitenkin jakaa pääfanikatsomolle vierasjoukkueen maalivahdin ja alueelle heitetyistä roskista sekä vieressäni istuneille pojille, jotka pelin jälkeen alkoivat yhtä ukkoa, joka ehkä kannatti vierasjoukkuetta, heittämään paperipalloilla.
Mutta kokonaisuudessa oli kyllä 5 / 5 kokemus, ehkä keväämmällä uudestaan. Saa myös nähdä jos vaikka itsensä johnkin nolla EM-peliin saisi katsomoon.
Perjantaina päivällä ruokatauon aikaan foijerilla oli kamppanjoiden ”Bataille des chores”. Koska en taaskaan oikein tiennyt mistä tuossa oli kyse, luulin sitä joksikin kuorotapahtumaksi, mutta päätin ennen syömään menoa käydä katsomassa tuota. Siellä kuitenkin oli tyrkyllä olevien kerhojen ständeillä tarjolla kakkua, lettuja yms. joilla onnistuin korvaamaan ruuanhimoni. Selvisi myös että tapahtuma olikin tanssiskaba, jossa sekä uudet kerhot että edellisvuotiset esittelevät koreografioitaan. Tuota oli ihan huvittavaa seurata, onneksi päädyin tuonne. Loppuun kaikki ryhtyivät reivaamaan yhtenä massana. Alla kuvia esiintymisistä.
Below photos from different dances of the listes. Not in any order.
Illalla ennen tuota peliä oli myös toinen kampanjoiden tapahtuma, kun koulun isoimmassa luentosalissa näytettiin kilvoittelevien kerhojen promovideoita. Tapahtumaan vetovoimaa lisäsi tietysti se että paikalla oli fuksien kustannuksella ilmaistä ölppää sedille ranskalaisen zakuskan kanssa (saucissonia yms). Noi videot mitä tuolla näytettiin oli sinänsä viihdyttäviä, vaikka ne olivat sinänsä pelkkää sekoilua, niin ainakin olivat kohtuullisella maulla tehtyjä. Videoiden välissä jotkut kerhojen edustajat kävivät luentopöydällä esittäytymässä,
![Also free beer [smiley]](http://leteekkari.munblogi.com/files/2016/02/campagnes4.jpg)
Lauantaina tuli muuten oltua rauhakseen, mutta illasta piti käydä suunnittelemassa lauantaiaamusta alkavaa lomareissua täällä heksagonissa tuolla Vandoeuvressa sijaitsevassa CROUS:in kohteessa. Alun tietoteknisten ongelmien jälkeen saattiin kuitenkin riittävät alustavat varaukset tehtyä, joten siirryttiin muiden paikallisten vaihtareiden kanssa syömään toisen talon jaettuun keittiöön. Työnjako oli reilu, italialainen kaveri hoiteli kokkailut, tsekkiläinen avasi viinipullon, tytöt hoiti tiskaamisen ja Antti ei tehnyt oikeastaan mitään. Tuollakaan kuitenkaan ei voi koko yötä mekastaa, joten klo 23 aikoihin tuli talolla päälliköivä toinen opiskelija ajamaan meitä pois, sattui olemaan yksi syksyn luokkakavereista. Tuosta siirryimme joksikin aikaa laulamaan nuotinvierestä Wonderwallia yms hieman haparoivan kitaran säestyksellä. Kotiin polkiessa tuli havaittua että tästäkin kaupaungista näköjään löytyy maksullisia naisia kaduilta. En kuitenkaan tuota lähtenyt selvittämään itse yhtä tarkasti kuin muutamat kamuni, jotka ovat samaan aikaan vaihtoseikkaluissaan toisessa osassa maailmaa.
Nyt kun on noissa muutamissa muissakin CROUS:in kohteissa tullut käytyä (Monbois, Medreville, Saurupt ja Haute-Malgrange), niin voi olla ihan tyytyväinen tästä omasta Boudonville yksiöstään. Jos on keittiö tai vessa kurainen, niin ei voi kuin syyttää itseään ja voi kuitenkin luottaa että tuo pysyy hyvässä kunnossa. Noiden pienempienkin huoneiden osalta Boudonville on tähän astisista mestoista paras kun niissäkin on sentään kylppäärit ja yhteiset keittiötkin on uudet ja vielä toistaiseksi siistit. Suosittelen siis teille Nancyyn tulijoille tänne muuttamista, jos opiskelette missään keskustan alueella ja pidätte itseänne vähänkään parempina ihmisinä.
Sunnuntaina tuli taas käytyä Scheriereillä käymässä, sillä viime kerralla olin unohtanut käsipyyhkeeni sinne ja pyykkiensä pesettäminen on siellä laiskalle ja kitsaalle aina helpompaa. Tällä kertaa pääsin avustamaan rouvaa ainakin osittain ruuan valmistuksessa, kun paistia piti repiä nelin käsin ja mättää tavaraa sisään. Tällä kertaa meitä oli syömässä myös useampi kun perheen polakkityttö oli taas käymässä ja sen lisäksi perheen toisen pojan tytär oli myös kylässä. Pikkutytöllä oli aluksi tietysti ujoutta, mutta kun vähän ajan päästä oltiin karvaiseen finskiin totuttu niin meno oli hurja, onneksi tyttöparka jakso käydä myös päikkärit nukkumassa. Tuona päivänä tuli perheestä nähtyä neljä sukupolvea, kun Scheriereiden poika tuli tyttöään hakemaan, ja sen lisäksi käytiin vielä naapurissa tervehtimässä rouvan äitiä, hänkin vielä hyvissä voimissaan. Ruokapöydässä saatiin myös jo analyyttistä poliittista keskustelua, mikä on ihan hyvä apu Ranskan ja ylipäätään Euroopan tuntemuksen kannalta.
Sitten taas tätä kaikkea muuta sälää loppuun:
Täällä kämpässä pitää varautua siihen että suihku on aina sen verran ovela että se puskee joka kerta yhden lastillisisen kylmää vettä päälle, vaikka aluksi suihkulla huuhtelisi jotain muuta. Pienenä vihreänä miehenä olen yrittänyt välttää myös turhaa veden lorottelua, joten tuohon kylmään (alku)suihkuun on tullut totuttua. Ei tässä oikeastaan uskalla asian suhteen ruveta edes ajatusrikolliseski, muuten te kaikki siellä Suomessa nauraisitte että vuosi etelässä on tehnyt minusta heikon. Yhtenä päivänä ei sitten vesi lämminnytkään ollenkaan, onneksi itse olin säästöohjelman kautta tuohon tilanteeseen karaistunut. Kapakassa pystyisi sitten hymyillen kuuntelemaan kun keskieurooppalaisilta oli jääneet suihkut ottamatta kun ei saanut lämmintä vettä.
Hieman tässä vaihdon aikana on harmittanut se että heti sen jälkeen kun lähdin tänne Ranskaan niin Suomessa on alkanut tapahtua jatkuvasti kaikkea ”mitä hittoa nyt taas” tason juttuja. Sen takia on myös tullut Suomenkin uutisia seurattua kohtuullisen tiiviisti kun on halunnut pysyä kärryillä, mikä sitten taas on valitettavasti vähentänyt aikaa ja ajatuksia täällä vaihdossa täysillä tykittämiseen. Jos nyt kevään ajaksi saisitte kaikki siellä rauhoittuttua ja elettyä itseään toistavaa suomalaiselämää, ainakin siihen asti että itse pääsen takaisin ja asioihin taas oikeasti vaikuttamaan.
Onneksi täältä Ranskasta on tullut viime aikoina myös enemmän tai vähemmän hyviä uutisia. Times Higher Educationin uudessa pienten yliopistojen listauksessa viiden kärjestä löytyi kolme ranskalaista yliopistoa. Ranskalaiset tuohon itse vaan pessimistisinä kommentoivat että ne on tietysti Pariisin ja Lyonin eliittikouluja ja viiden kärjen jälkeen saakin seuraavaa etsiä pitkään. LUT:kin tuohon listaukseen pääsisi koon puolesta, mutta koulutuksen tarjonta on alojen puolesta liian kapea, joten tällä kertaa ei päästä henkseleitä paukuttelemaan. Mutta kyllä omasta mielestä täällä ranskassa opiskelun taso on ihan hyvää ollut, vaikka siihen tietysti joustavuutta kaípaisi. Toinen hyvä uutinen oli tuo Ranskassa säädetty laki, joka ohjaa kovalla kädellä kaupoissa myymättömän ruuan uusiokäyttöön jätteeksi menemisen sijaan. Tässä suhteessa voitaisiin ottaa ranskalaisista mallia, maailamassa jossa ihmiset näkevät nälkää on ruuan tuhlaaminen allekirjoittaneen mielestä vähintään moraalinen rikos.
Tämäkin viikko on jo ehtinyt pitkälle, mutta jätän welcome weekit ja muut tapahtumat kuitenkin suosiolla seuraavaan pian ilmestyvään rapsaan.
Heipätihei.
