Avainsana-arkisto: beer

Osa 10: ”Mä en ymmärrä yhtään mitä sä sanot” ja matkustelua muiden armosta

30.10.2015YleinenAmbassy, beer, Brussels, café(s) des langues, Couchsurfing, Covoiturage, French traffic, Kaffe 915, Luxembourg, Machine à Vapeur, My French, Question, studies, Travellingleteekkari

Coucou!

LeBlog tekee jälleen näyttävän paluunsa.

Summary: Rugby, Welcome Fair, Cafe des Langues, American professor, some new bars. Holiday week trip to Luxembourg and Brussels, Blablacar, Couchsurfing

Käydään tapahtumiset alkuun jossain kronologiassa, toivottavasti tästä saa jotain selvää.

17. päivä kävin vielä illalla katsomassa rygbyn Ranska – Uusi-Seelanti matsia yhden paikallisen surffariukon luona. Ekalla puoliajalla peli oli aika tasaista, vaikka jostain syystä punaisissa paidoissa pelaavat ranskalaiset olivatkin jo alakynnessä. En sitten tiedä mitä tuossa tokalla puoliajalla tapahtui kun kiiwit alkoivat vaan juosta ranskislinjasta läpi ja loppulukemat olivat 13 – 62, eli aikamoinen tukkapölly Ranskalle. En kuitenkaan havainnut mitään tuloksesta johtuvaa maansurua tuon pelin jälkeen samalla tavalla kun Leijoinilla lattiaa harjattaessa. Ilmeisesti joukkueelle ei lähtökohtaisestikaan ollut valtavan suuria odotuksia. Kuulin kuitenkin muilta ihmisiltä, että pelin jälkeen julkisuudessa oli käyty ranskalaistyylistä syyllisten etsintää.

20.10 oli jälleen Cafe des langues englanniksi, paikalla oli kohtuullisen paljon porukkaa. Sinne tuli myös koululla vierailevana proffana ollut jenkkiukko, johon oikeastaan koko taphtuman huomio kiinnittyi. Äijä oli myös siinä huikea että aiheesta toiseen mentiin aasinsiltojen yli tosta vain. Sama jenkki piti meille myöhemmin iltapäivällä tuon energia konferenssin. Ensimmäinen osa tuntui olevan vähän meidän kete-insinöörien egon kasvattamista, kuulemma muiden alojen insinöörit (ukon esimerkkinä säteläiset) eivät tajua asioista yhtä laajasti kuin me ja että meillä on myös vastuu valistaa tekniikan/kemian ulkopuolisia kansalaisia siitä miten maailma toimii. Vähän ehkä kärjistin, mutta näinhän tuo menee. Luennon toinen osuus oli sitten jotain hyvinkin spesifiä tekniikkaam, missä oli hankala pysyä kärryillä. Seminaarin jälkeen intialainen kaverini kävi professorilta jonkin pienen kysymyksen kysymässä, mistä sitten seurasi taas rönsyilevä keskustelu esim miten intialainen jatko-opiskelija meni kihloihin skypen ja sijaissulhasen välityksellä.

I had my doubts on this... — I had my doubts on this…

Viime viikon torstaina (22.10) ENSIC:illä järjestettiin Welcome Fair, jossa uudet ulkkariopiskelijat esittelivät kulttuureitaan ja tarjosivat jotain tyypillisä ruokiaan. Itse päätin tuonne torstain kunniaksi tehdä hernaria ja pannaria. Täällä ei kuitenkaan purkkihernekeittoa myydä, joten jouduin käänteisinsinööröimään tuon pakasteherneistä. Keskiviikkona kun selvisin alkuillasta kämpille aloin kokkailemaan tuolla naapuritalon yhteiskeittiössä, omassa kämpässä kun ei ole uunia.

Tuosta WF:stä vastuussa ollut kv-sihteeri oli antanut minulle lainaan ison kattilan, sähköseikoittimen ja ison kulhon, joten noilla ja omilla vähillä täällä olevillä välineilläni aloin hommiin. Kokkailu oli hieman sattumanvaraista tarkkojen mittojen puuttuessa ja vei pidempään kuin oli tarkoitus, joten aika ajoin eoäilin tuleeko tästä lasta tai … Lopputuloksena sekä keitosta että pannukakuista tuli ihan ok, vaikka uunissa pannarit näyttivät enemmän munakkailta. Tuolla kävivät myös talossa asuvat ENSIC-kamuni (pahat pojat) naureskelemassa keittiösuorituksilleni.

Kun sain ruuat kärrättyä kämpille ryntäsin vielä ulos. Monboisin ravintolassa oli tällä kertaa burgerking-ilta, eli hamppari ja muuta jenkkigastronomiaa. Tuolta löytyi tuttuun tapaan tutut vaihtarit. Syömisen jälkeen käytiin parin muun kanssa vielä yhdet bisset juomassa Ambassy:ssä. Vaikutti mukavalta paikalta istua laajalla olutvalikoimalla, vaikka mitään huokeita vaihtoehtoja ei ollut. Tuolta singahdin vielä kanaalissa olevaan laivakapakkaa (Machine à Vapeur), jossa oli tällä kertaa viikottainen surffaritapaaminen. Tuo vaikutti myös mielenkiintoiselta paikalta, vaikka kannen alla oli hieman ahdasta niin sieltä löytyi myös vanhaa Nintendoa Super Mariolla ja muita vastaavia. Koska seuraavana aamuna oli taas syytä olla koululla, en tuonne kovin pitkäksi aikaa jäänyt. Paremmalla ajalla uudestaa.

There is balance in chaos on the Finnish stand.

Torstaina kävin ruokatauolla kotona itse tankkaamassa hernaria ja kannoin sitten tarjoamiseni koululle. Kävin kuitenkin tunnollisena opiskelijana vielä iltapäivän ranskanluennolla, joten neljältä kun tuo tapahtuma oli alkamassa sain aika kiirellä laittaa oman setin valmiuteen. Läppärini kautta laitoin pauhaamaan suomenkielistä musiikkia, mutta sitä tuskin kukaan kuuli kun tuolla oli paljon kaikkea muutakin melua. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin suomalaiset tarjoamiset menivät kaupaksi. Tarjolla olleen Fazerin sinisen häviäminen ei ollut yllätys, mutta myös pannukakusta tuli kehuja.

Samalla pöydällä vieressä oli tuo skottikaveri. Pojalla oli taskumatissa viskiä, mitä jotkut roistot kävivät myös maistelemassa. Team Kolumbia oli suurella joukolla väsännyt kaikki illat vaikka mitä, samoin suuret laumat brasilleiroja tarjoilivat useampaa erillaista makeaa. Ehkä tähän kuvaan oma sattumanvarainen suomalainen ständini sopi hyvin. Lopussa rosvosin itselleni kaikkea ylimääräistä, esim pullon brassien Guaranaa (yeah!).

Torstai-iltana oli vielä ESN:nän karkkikemut Kraffe 915 nimisessä kapakassa. Koska tuolla oli välillä noita kemuja, mutta aiemmin en ollut vielä tuolla ollut niin päätin lähteä katsomaan. Sinänsä paikka ei tyylillisesti juurikaan Loveboatista eronnut. Koska musiikin pauhun takia ei muiden kanssa puhumisesta tullut ilman äänenmenemistä mitään, enkä ollut henkisesti tällä kertaa kovin hurjaa kreisipartyämiseen varautunut, päätin lähteä ajoissa menemään (mistä minua jälkikäteen yksi naapuri moralisoi). Sinä aikana kun tuolla Kraffessa olin joku oli oman pyörän lukollaan tahattomasti tehnyt minulle källin, kiinnittämällä oman ja kaverinsa pyörät samaan tolppaan oman pyöräni tangon ja satulan välistä.

Oma pyöräni ei siis ollut toisten lukossa, mutta ei sitä oikein tahtonut saada toisen lukon altakaan pois, eikä nyt sattunut olemaan työkaluja oman satulan irroittamiseksi. Aikani tuossa turhautuneena yritin omaa pyörää yksin hivuttaa tuolta ulos, mutta kahden muun pyörän nostamiseen ja oman siirtämiseen ei kädet riittäneet. Onneksi tuohon saapui kaksi espanjalaista kaveria, joden avulla PW pääsi vapauteen. Tällä pyöräkeissille viikon 43 ”Saatanan tunarit”-palkinto.

Nyt viikolla 44 täällä Nancyssä on kaikilla kampuksilla viikon mittainen loma. Itse en ollut jaksanut mitään hurjia seikkailuita suunnitella, joten päätin tämän loman alun käyttää Luxemburgiin (saman maan pään kaupunki) ja Brysseliin tutustumiseen. Lauantaina lähdin junalla Nancystä Luxemburgiin, jossa olin kaksi yötä, sieltä sitten junalla kahdeksi yöksi Brysseliin ja keskiviikkoiltana Blablacar-kimppakyydillä takaisin Nancyyn. Molemmilla kylillä majoitun Couchsurfingin kautta, sain homman järjestettyä vaikka olin aika myöhään liikkeellä. Molemissa mestoissa oli tarkoitus käydä katsomassa minkälaisista raknnuksista meitä eurooppalaisia halinnoidaan, jotta myös EU-uutisia havaitessaa pystyy paremmin hahmottamaan mistä puhuttaan.

Lauantain junani kuului olla paikallisjuna Nancystä Metziin ja sieltä TGV:llä perille. Asemalla juna näytti tulevan myöhässä sen verran että kerkesin alkaa stressaamaan jo vaihtoa. Sama paikallisjuna meni kuitenkin myös itse LXBGiin, joten konnarit kehottivat jatkamaan samalla junalla perille vaikka olisin tuohon vaihtoonkin lopulta hyvin kerennyt. Päätin noudattaa kehotusta, sillä paikallisjuna vaikutti mukavammalta, eikä se saapumisaikaan juurikaan tehnyt eroa. Matkustamiseen pitää vissiin ottaa paikallisten ”c’est la vie” asenteeksi. Juna Brysseliin osoittautui halvemmaksi kuin mitä netissä näytettiin, mutta taisin siltin maksaa ylihintaa kun mukaan oli laitettu paluulippukin. Rahojensa vielä paremmaksi säästämiseksi kannattanee täällä siis tarkkaan koluta kaikki vaihtoehdot ja esittää asiansa kassalla todella selkeästi.

Onneksi reissuun tuli mukaan myös puhelin suomalaisella liittynällä ja Suomen pankkikortit, sillä ranskalainen liittymäni ei näköjään toimikkaan Ranskan ulkopuolella ja Ranskalaiselta tililtä tuli käytettyä sinne jääneet vähät varat. Pitää muistaa tämä muillakin reissuilla.

En tee tästä se suurempaa matkablogia tekemisteni kertaamisella, joten mietteet kaupungeista laitan lyhyesti plussia ja miinuksia sekä joitain tarkennuksia.

Luxembourg:

+++ Hiton kaunista tähän aikaan vuodesta, yhdistelmällä suuret korkeuserot, vanhat rakennukset ja täydessä ruskassa olevat puut. World of beauty.

+ Keskimaa rullattuna yhteen paikkaan, päivällä Minas Tirith, yöllä Sauronin linnake Mordorissa ja maaseutu on Kontua.

+ Loppujen lopuksi pieni paikka, joten kävelemällä pääsee kätevästi paikasta toiseen.

Sheep in backyeard seems business as usual here.

+/- Joukkoliikenne on halpaa yleisestikin, mutta eivät sitten lippuja ostaessani kertoneet että joukkoliikenne on täällä viikonlopun ajan ilmaista, joten en noita olisi tarvinnut lähtökohtaisesti. Tulipahan nyt tuettua paikallisten korkeaa BKT:tä… Vähän tuossa matkan aikana hiersi että kokoajan tuntui maksaneensa enemmän kuin olisi välttämättä tarvinnut.

– En oikeastaan ollut kunnolla tekemisessä ihan Luxemburgilaisten ihmisten kanssa kun CS isäntäni oli ranskalainen ja kaikki muutkin joiden kanssa keskustelin olivat ulkkareita. Kansaninvälisyys on sinänsä ihan positiivinen asia.

+ Kapakoita tuolla näytti olevan moneen lähtöön, vaikka niissä ei loppuviimeeksi tullut mahdottoman paljoa oltua.

Bryssel:

+ Iso kaupunki, mutta tuolla oli todella kattava joukkoliikenne, jolla oli helppo liikkua paikasta toiseen.

+ Järkyttävän kokoisia puistoja ja rakennelmia useampiakin.

+ Kokonaisuudessaan monipuolinen kaupunki (arkkitehtuuria ja väestöä), välillä luuli tulleensa Lähi-Itään kun kaikki naiset kadulla olivat hunnutettuna.

Bryssel PODH 2: Atomium — Brussels PODH 2: Atomium

+ Atomiumiin pääsi opiskelijana halvalla ja sieltä näki hyvin ympärille.

– Välillä jännitti että näinköhän kohta joku setä tarttuu mua hepistä kiinni, itse en siitä innostuisi. Ei kuitenkaan loppujen lopuksi käynyt mitään ihmeempää, mutta tuolta kyllä löytyy kaikenlaista porukkaa.

+ Noin 20 min kaupungilla oltua törmäsin sattumalta yhteen ENSIC-kaveriin. Seuraavana päivänä löysin tarkoituksella muista paikalla olleita Nancyn ESN-vaihtareita.

–

Paikallisten liikennetoiminta tuntui olevan ajoittain kaaottisempaa kuin Ranskassa. Ensimmäisen kahden tunnin aikana näin pari liikenne clusterfuckia, yksi mies meinasi kävellä auton alle itsekseen jne. Tiistaina kun yksi bussi oli myöhässä 6 min, seuraavalla pysäkillä kyytiin nousi kiukkuinen vanha täti joka mouhosi siitä että sama juttu aina tällä linjalla. Siihen paloi sitten bussikuskin käpy, ja tuon riitelyn takia ei bussi näyttänyt liikkuvan enää seuraavaa pysäkkiä pidemmälle, joten kävelemällä pääsin nopeammin perille. Tälle viikon 44 ST-palkinto.

-/+ Yrmeät vartijasedät eivät päästäneet edes EU-rakennusten aulaan katsomaan, mutta pääsin vahingossa osallistumaan unionin hallinointiin, kun toista rakennusta ohittaessa siellä alkoi paloharjoitus (tämän sain selville suomalaisilta virkamieslähteiltä). Kävelin sitten läheiseen puistoon EU-pamppujen seassa.

-/+ Bisse oli täällä kalliimpaa kun olin odottanut, mutta toisaalta vaihtoehtoja ja laatua löytyi.

Cool of course, but really confortable for 5 persons.

Keskiviikkoksi olin varannut itselleni paikan kimppakyydistä Brysselistä Nancyyn. Alkuperäinen lähtö oli ilmoitettu iltapäivälle, mutta muiden kyytiläisten menojen takia tuo lähtö oli siirretty illalle, mikä tosin sopi mulle hyvin. Tuo Blablacar vaikuttaa täällä Euroopassa olevan suosittu ja näppärä liikkumisväline, ja kimppakyydit ylipäätään tuntemattomien kanssa yleisiä. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta tuon sivuston käyttäjänä, mutta kokemus oli loppujen lopuksi hyvä, kun kohtaamispaikalle oli helppo löytää ohjeilla ja liikkeellekkin päästiin aikalailla sovittuun aikaan. Kuskina oli saman ikäinen ranskalainen muusikkopoika (perintö) S-tyypin Jaquarilla, kyyti täynnä määränpäähän asti. Matkan alkuosuudessa meillä oli epäonnea kun motarilla oli heti ruuhkaa. Siinä sitten mietittiin kannattaako lähteä vaihtoehtoisille reiteille ja kikkailtiin jatkuvasti kaistalta kaistalle muiden autojen seassa. Loppujen lopuksi osoittautui että kolaristahan tuo ruuhka johtui (muutama auto oli ottanut aika kovaa yhteen), onnettumuuspaikan ohi päästyämme ei liikenteessä ollut ongelmaa ja ruuhkineen ja kusitaukoineenkin reissu kesti noin neljä tuntia.

Kokonaisuudessaan tuo lyhyt Euroopan päämajareissu oli onnistunut ja miellyttävä. Liikkumista maksoin kokonaisuudessaan 85 € (joskin tosiaan useammassakin kohdassa olisi näköjään päässyt halvemmalla). Syömiseen, juomiin ja muihin arvioisin käyttäneeni vajaa 60 €. Nyt voi taas seikkailtuaan olla tyytyväisenä Nancyssä ja pitää rahoistaan kiinni. Paitsi että Etelä-Eurooppa ei vaikuttanut vielä tarpeeksi epävakaalta, joten joululomilla käyntiin lähtee (W)interrail II.

Eilen tasapainotin reissun nopeaa liikkumista lojumalla kämpillä koko päivän ja nauttimalla ryöstösaaliistani. Jouduin myös kaikkien vaatteiden likaisuuden takia taipumaan paikallisiin barbaarisiin käytäntöihin ja maksamaan 4 € pyykkikoneen ja kuivaimen käytöstä.

Viimeaikoina kavereilta on tullut palautetta että mun englannista(kaan) ei oikein meinaa saada selvää tuon puhetavan takia. Englannin tunnillakin maikkakin kehotti puhumaan hitaammin ja selkeämmin, joten ehkä tuohonkin asiaan pitää sitten oikeasti keskittyä. Ranskassa tuntuu olevan pientä kehitystä, vaikka muiden ihmisten keskustelujen seuraaminen on vielä vaikeaa, alkaa se kuitenkin olemaan jollain tasolla mahdollista.

Muuten koulun kanssa helpottaa ainakin se että nyt loputkin lukukauden aikataulut on laitettu ENT:iin, joten elämän suunnitteleminen helpottuu huomattavasti. Lisäksi kv-sihteereiltä tuli myös vähän informaatiota tuosta toisesta lukukaudesta, joten nyt pystyy jo Suomeen palaamisajankohtiakin tarvitessaan suunnittelemaan. Hommaa kuitenkin on, vaikka pari kurssia nyt loppuu/on loppunut, alkaa pari uutta ja ennen joulua pitäisi ainakin 5 projektia olla tehtynä. Ensiviikko näyttää koulun osalta kevyeltä, tiistaina vain konferenssi, keskiviikkona tyhjä päivä ja torstaina on koululla jokin DuuniDayn kaltainen yrityspäivä.

No one took time to answer the Question last week :< so everyone lost. Correct ammount of school related paper at that point was 4,7 kg.

Loppuun vielä kuvia tuolta reissulta mitä en aiempaan saanut tungettua.

Bisous

Brussels: unexpeacted and expected meeting of fellow nanciens

Porche count for folks: L 6 - B 1 — Porche count for folks: L 6 – B 1

Teräsbetonin kysymykseen "Missä miehet ratsastaa" vastaus — Teräsbetonin kysymykseen ”Missä miehet ratsastaa” vastaus

Osa 9: ”Ça soit pas facile à comprendre”

17.10.2015Yleinenbank, beer, Couchsurfing, ESN, foyer, French traffic, Mac Carthy, Medieval, My French, Mythos, Nancy, Question, Radio Campus Lorraine, sports, studies, weatherleteekkari

[Suomalaisten uutissatiirien avausmantralla]

”Bonjour à tous et bienvenue à leBlog, je m’appelle Antti Kaukiainen. Viime viikonloppuna olimme tauolla, mutta voi pojat mitä kaikkea tässä kahdessa viikossa on taas tapahtunut. Tämän päivän lähetyksessä ai ole pääaihetta, mutta sitäkin enemmän kaikkea sälää.”

Summary: Club bière, Apero des Langues, paintball & folk dances. Couchsurfing. Beer. Traffic. First exams and presentations. Student radio of ”campus”. Bank card. Weather. Catharses. Last ride of teekkarilakki. Question in the bottom, prices for best quess!

Yksittäisinä aikayksikköinä viikot tuntuvat taas kuluvan nopeasti nyt kun on tullut rutinoitua tähänkin elämään täällä.

Aloitetaan lämmittelynä käymään läpi mitä kaikenlaisia tapahtumia tässä kahden viikon aikana on ollut. Tästä tulee aika pitkä wall-of-text. Artikkelin tuottaminen on myös jakautunut sekä perjantaille ja lauantaille, joten aikanäkökulmat saattavat tuntua hämmentäviltä.

6.10 oli jälleen club bière foijerilla, jonne itse jälleen ennätin. Nyt kun alkaa olemaan jo useamman ihmisen kanssa ainakin naamatuttu, niin pystyy kiihdyttämään muihin koulun opiskelijoihin tutustumista. Vielä tuo ei kuitenkaan vauhdiltaa huimaavaa oman vajaavan ranskan takia, eivätkä paikallisetkaan ihan hirveän usein tule oma-aloitteisesti oudon ulkkarin kanssa puhumaan. Teekkarilakissa kun oli vielä parasta-ennen-päivämäärää jäljellä niin pidin sitä tuolla päässä jäänmurtajana. Teemaksi tuonne oli valittu rugbyn mm, muuta teemallista en tuolla havainnut, kuin että kaikki tarjolla olleet oluet olivat vähintään kahdeksan prosenttisia, joten nopeaa kaljanjuontia ei uskaltanut tälläkään kertaa harrastaa. Tuolle illalle tuli vähän meh loppu kun bisse loppui ennen loppua, pihalla alkoi sataa ja foijerissa oli sen verran melua että omat keskustelumahdohdollisuudet tuntuivat rajatuilta. Niinpä lähdin oluissani himaan ja sainpa vähän kouluhommia vielä tehtyä.

7.10 oli ESN:nän järjestämä syksyn ensimmäinen ”Apero de Langues”. Carnotin laidalla olevan opiskelija-asuntolan (?) kerhotilaan oli järjestetty suurin osa meistä vaihtareista , vähän makeaa syötävää ja pöytiä eri kielillä keskustelulle. Minut komennettiin aluksi englannin pöytään, johon sattui klusteroitumaan myös useampi italiailainen, mistä seurasi taas all kinds of crazy. Jonkin ajan päästä lähdin pöydästä haahuilemaan muiden pöytin välille ja puhumaan ranskaksi tai englanniksi tai edellisten sekoitukseksi muille haahuilijoille. Tuolla tuli myös sopivana tapahtumana pidettyä lakkia päässä, nyt kirjoitushetkellä on lappeessa pidetty lakinlaskijaiset, joten tästä eteenpäin lakki istuu (muiden vaihtareiden suruksi) hyllyn päällä vartoen lämpimämpiä aikoja. Tuo oli ihan hauska ilta, lukuunottamatta sitä että mätin karkkia ja muuta sen verran paljon että mahassa painoi… Kemujen loputtua kävimme vielä joidenkin vaihtareiden kanssa Mac Carthyssä istumassa, itse en tuolla ollut loputtoman myöhään, koska ei ollut pankkikorttia jolla olisin ehtinyt varautua oluen ostamiseen vaadittavaan käteiseen (tämä on oma kuvioni, kyllä kapakoissa kortti kävisi).

Viime viikon perjantaina sain viimein käytyä tuon yhden Saudi-Arabiassa työskentelevän ranskalaissurffarin kanssa oluella Medieval nimisessä irlantilaisbaarissa. Se oli ihan miellyttävä kaveri, puhui sujuvaa englantia ja raskalaiseksi oli metal as fuck. Kaveri harmittelikin minulle että Ranska ja Nancy eivät musiikin ja syksyn säiden puolesta ole olleet optimaalinen valinta, mutta eipä tuo itseäni haittaa, sää ei täällä voi syksyllä olla ainakaan yhtään huonompi kuin Suomessa ja metallia pystyy kyllä kuuntelemaan vaikka hyviä livekeikkoja ei sattuisi tulemaankaan vastaan. Viikolla olisi pitänyt nähdä myös ensimmäistä kertaa yhtä toista surffaria, mutta kun ukosta kun ei tapaamispaikalle kuulunut puoleen tuntiin mitään niin hänen kanssa hengaamisensa siirtyy jonnein tulevaisuuteen. Ranskantunnilla olin myös oppinut että ensicläisille on perjantai-iltaisin varattuna pöytä Mac Carthystä. Päätin siis illalla käydä myös tuolla ja koittaa jatkaa muihin tutustumista. Alkuun en kuitenkaan yhtään koulutoveriani tuolla havainnut, mutta muutama tuttu vaihtari oli alakerrassa pelaamassa biljardia, joten jäin heidän seuraansa kolmen erän ajaksi. Kollektiivisesti oltiin aika kehnoja pelaamaan, joten matsitkin olivat aika tasaisia. Pelien jälkeen löysin myös muut keteläiset ja sain muutaman kanssa jonkin verran jauhettuakin.

No paintball w/o mythos: Ia Shub-Niggurath, Black goat of the woods (with about 10 young)

Lauantai-iltapäivästä reservin aliluutnantti Kaukiainen jälleen kutsuttu aktiivipalvelukseen, kun tuutorini oli kutsunut minut muiden ENSIC:in tohtorikavereidensa (tuolla oli myös oman luokkani porukkaa ja muiden koulujen jatko-opiskelijoita)kanssa pelaamaan paintballia, yhteensä meitä oli joku 22. Paikka sijaitsi Toulin lounaspuolella olevassa pikkukylässä, vähän jouduttiin ajelemaan meidän autokyydillä edestakaisin ennen kuin löydettiin perille. Itse paikka oli todella hieno, vissiin joki vanha linnoitusrakennelma, ja olisi soveltunut vielä paremmin vähän isommalle porukalle. Linnoitteen pihalle oli rakennettu pieni länkkärikenttä, jossa tehtävänä oli viedä kärryä toiseen päähän, linnoituksen päällä oli iso lipunryöstökenttä ja vallihaudassa esteradalla oli takoitus potkia keskellä ollutta palloa kohti toista päätä.

Paintball ghost town for offensive - defensive scenarios — Paintball ghost town for offensive – defensive scenarios

Lisäksi alueella oli lauma vuohia, jotka kävivät syömässä osumajälkiä esteistä ja välillä jonkun onnettoman kuulia suoraan pussista. Suurin osa meistä otti puolitoista pussia kuulia (750 kpl) ja halvimman pyssy, mikä ei todellakaan ollut mikään tarkkuuskivääri vaan enemmänkin spray-and-pray, hintaa huville oli noin 53 €. Lisäksi tarjolla oli kertakäyttöhaalareita tai jänisasuja, itse kuitenkin päätin tässä kohtaa säästää ja luottaa ettei RUK:in kurssipuku pysäyttää luodit ja mahdollinen värikin lähtee irti.

Tuo kuulamäärä riitti viiteen skenaarioon, eli kylässä sekä puolustettii että vietiin kärryä, lipunryöstöön, pallonpotkintaan vallihaudassa ja lopuksi vielä ammuskeltiin kylässä vikat kudit tavoitteettomassa taistelussa. Skenaariot pelattiin aikarajalla ja reparaître lähdöstä kertakuoleman sijaan. Ekassa skenaariossa pelasin vielä ihan hyvin, mutta lipunryötössä tuli juostu niin paljon että adrenaliini voitti useampaan kertaan harkintakyvyn ja töhöily alkoi, lopuissa skenaarioissa kun ammuin vahingossa omia, vihollisia välillä alle varoetäisyydeltä tai välillä en huomannut että minuun oli osunut kypärään.

Tuosta sainkin kyllä multa palautetta muilta, suurimman osan kyllä ymmärsin, mutta ihan kaikki immortality-mode syytökset eivät tuntuneet perustelluilta. Joka tapauksessa tuo oli hyvä reissu, valotti myös miksi armeijassa joitain asioita opittiin, esim tetsaamista tai taisteluhuutojen käyttämistä (osa töhöilystäni johtukin siitä että ei oikein yhteistä taistelukieltä löytänyt joukkuekavereitteni kanssa). Tuon kokemuksen perusteella olen vielä enemmän vakuuttunut siitä että oman elinajanodotteen pidentämiseksi kannattaa työskennellä aktiivisesti rauhan edistämiseksi tässä maailmassa. Tuolla tuli myls unohdettua se etten ole enää mikään nuoripoika, ennen pelejä tai heti niiden jälkeenkään kun ei tullut venyteltyä niin reidet olivat kipeänä vielä seuraavaan tiistaihinkin asti. Illalla olisi ollut tarkoitus käydä juomassa olutta vielä joko surffareiden tai vaihtareiden kanssa, mutta sen verran alkoi silmät painamaan että jäin suosiolla himaan, harmillista sinänsä kieltäytyä kun kerrankin on kutsuttu.

Beaten but not broken. — Paintball aftermath; beaten but not broken.

Tällä viikolla on ollut tahtumaa myös residenssin salissa. Maanantaina olisi ollut (ilmeisesti käynnissä olevan Nancy Jazz Pulsation tapahtuman takia) joku blues kitaristi soittamassa tuolla salissa. Kävin ovella kurkkaamassa, mutta koska musiikki ei juurikaan innostanut ja paikalla oli jo riitävästi muuta yleisöä niin lähdin huoneeseeni mieluummin kuuntelemaan metallia, maistamaan olutta ja valmistautumaan seuraavan päivän polttotekniikkakokeeseen. Tiistaina Radio Campus Lorraine järjesti tutustumisillan tuolla salissa. Tarjolla kun oli taas kaikkea pikkusyötävää niin menin sinne innoissani hamstraamaan. Taas tuli maha kipeäksi, perhana, pitää alkaa muistuttaa itselleen jatkuvasti että enää ei-nuorena ei voi enää tehdä kaikkea miten huvittaa, ilman että siitä voinnillisesti kärsii myöhemmin… Tuolla sain jatkettua hieman muutamaan naapuriini tutustumista sekä juteltua myös tuolla radiossa toimijoiden kanssa, tuo studio kun on tuolla residenssin alakerrassa. Minua oltiin myös värväämässä radion ulkkariohjelmaan, kai tuolla voisi käydä jossain vaiheessa kunhan radioon on enemmänkin tutustunut. Ehkä tuon perusteella olisi sitten jotain tuliaisia norppalaisillekin.. Nyt myös viimeinkin tuo RCL kuuluu tietokoneen selaimen kautta netti lähetyksenä, sitä on tullut pidettyä välillä auki jos vaikka ranskaa oppisi sitä kautta.

Couchsurfingin kautta eiliselle joku oli laittanut kutsun tuossa illalla vieressä humanistikampuksella järjestetylle kansantassi-illalle. Päätin käydä tuolla huvikseni sekä kulttuurisesta mielenkiinnosta, että siitä harhakuvitelmasta että humanistikampuksen takia tuolla olisi varmaan paljon tyttöjä (tuo oli väärä hypoteesi, karvaisia miehiä oli enemmän). Alkuun tuolla ei haitannut kun oli tansseista pihalla, niin kuin yleensä, koska olin tuolla kuitenkin incognito. Sitten kuitenkin pari luokkakaveria sattui tulemaan paikalle, merde…

Huvittavaa kuitenkin oli että tuo tyttö omalta luokalta tuntui olevan vielä enemmän pihalla tanssiessaan kuin minä, näköjään sekin on mahdollista. Laitoin sähköpostiosoitteen tiedotuslistalle, mutta nähtäväksi jää tuleeko jatkossa käytyä tanhuamassa. Illalla kerkesin myös käydä uimassa, mutta koska tuolla oli sen verran tungosta altaassa ja pääosin hitaampia uimareita, niin pitkään en tuolla viihtynyt. Pitää käydä jatkossa ihan vuoron lopulla kun on väljempää.

Tänään illalla tuossa Monboisin opiskelijaraflassa järjestettiin useamman toimijan fuusiona Ici Lorraine, ESN, yliopisto ja muut pitivät standeja ja tarjolla oli Bretagnen siideriä ja paikallisia leivoksia. Paikalla oli suurin osa meistä vaihtareista, mutta tuolla oli kyllä paljon kaikkia muitakin ulkkareita. Tuolta sai myös ihan hyvää lisäinformaatiota tuohon ranskalaisen isännöintiperheen-etsintä-projektiin, kuukauden päästä kun kaupunki järjestää paikallisten perheiden ja ullkareiden tutustuttamistapahtuman. Pitää kuitenkin katsoa jos omilla verkostoilla löytäisi jo ennen sitä jonkin ranskalaisen perheen pesemään mun pyykkejä. Tapahtumassa tuli vastaan myös yksi uusi suomalainen, oma LUT-hupparini oli kuulemma paljastanut oman kansalaisuuteni. Tässä alkaa pelottaa että jos pitää liikaa Suomeen viittaavia vaatteita päällä niin kohta herääkin jo Suomesta. Tapahtuman jälkeen piti käydä vielä vaihtariporukalla Mac Carthyssä, mutte se tuntui menevän vähän reisilleen kokonaisuudessaan. Alkuun k-pisteellä ei näkynyt ketään kokoontumisajankohtana, joten kävelin itsekseni kapakalle. Lopulta osa noista muistakin löysi perille, mutta sillä aikaa kun odotin oluttani ja kävin katsomassa muiden ensicläisten pöytää olivat muut vaihtarit hävinneet johonkin. Koska paikalliset keteläiset olivat myös pakkautuneet sen verran tiiviisiti niin en parin keskustelun jälkeen jaksanut enempää jäädä tarinaa iskemään vaan lähdin itsekin. Toivottavasti tänään lauantaina kun pitäisi Ranska – NZ rugbymatsia katsoa muiden surffareiden kanssa niin olisi vähemmän kikkailua.

Koulunkäynti on edennyt normaalilla painollaan, nyt on muutamia osuuksiakin tullut jo päätökseensä. Viimeviikolla oli englannin scifi-osuuden viimeinen kerta, jossa esiteltiin me esiteltiin erilaisi korkealentoisia aiheita. Vaikka tuota englantia nyt tulee käytyä vähän vasemmalla kädellä helppojen noppien takia, olisi tuohon omaan esitykseen valmistautumiseen voinut panostaa enemmän vaikka ei se huonosti mennyt. Oma englanti ei kuitenkaan selkeästi ole täydellistä ja tuota verbaalista esiintymistä voisi vielä tosissaan kehittää. Tällä viikolla tiistaiaamuna oli ensimmäinen tentti täällä, polttotekniikkaa (combustion). Tuo kurssilla käsitelty asia nyt ei kovin monimutkaista ollut, joten hirveitä jännitteitä ei tuonne tenttiinkään ollut. Muuten meininki oli aika samanlaista kuin kotona, erona se että mukaan sai ottaa mitä tahansa kurssin kirjalista materiaalia (MAOL ja tekniikan kaavastotkin kelpasivat kun tentin aikana kysyin), luennoitsija oli itse valvomassa ja aikaa oli 1,5 h. Tuo jälkimmäinen tuotti vakio kolmeen tuntiin tottuneelle suomalaiselle eniten haasteita, tentin tehtävät eivät tuntuneet ylitsepääsemättömän vaikeilta.

Aika tuntui kuitenkin kuluvan turhan nopeasti ja toiseen laskutehtävään ei tullut annettua kunnon vastauksia ja viimeinen tentin vartti tuntui kuluvan enemmän stressaamiseen kun tehokkaaseen tekemiseen. Onneksi tuo combustion-maikka puhui myös sen verran hyvää englantia että sillä kielellä sai vastata tekstitehtäviin, mikä nopeutti omaa kirjoittamista huomattavasti. Innovaatioprojektista ollaan pidetty pari kokousta ja nyt on jonkinlainen kaavio siitä millä tuota prosessia toteutaan, ensiviikolla asiasta pitää raportoida meidän vastuuinsinöörille. Vaikka tässä projektissa en mitenkään halua släkätä, niin tuntuu että jos jotain ei ehdi hoitamaan niin sen kyllä joku muu sitten ottaa hoitaakseen eikä itse tarvitse stressata, samaa ongelmaa on kuulemma ollut Nokiassa silloin kun yrityksellä meni vahvasti. Viimeviikolla koulun yhden alumnin pitämä konferenssiluento oli mielestäni parhaita tähän saakka, CO2 puhdistus ja säilöntä oli aiheena mielenkiintoinen.

Viime perjantaina sain viimeinkin tuon ranskalaisen tilini pankkikortin käteen. Nyt pystyy nostamaan käteistä ilman lisämaksuja (0,75 €/nosto on hirveä määrä rahaa :< ), ja suomalaisia kortteja voi pitää kämpillä lukkojen takana tallessa, joten tililliset riskit ovat myös pienemmät. Uuden kortin kunniaksi tein elintarvikeostoksia viime viikonloppuna yhteensä. Paikallisessa isossa marketissa käydessäni pöyrätuolissa oleva paikallinen pyysi minua ostamaan paikallisten liikuntarajoitteisten tukikakun, jolla hintaa oli 5 €. Vaikka tuo ei tosiaan mitään halpaa herkkua ollut niin päätin kaupassa käynnin jälkeen tukea heikompiosaisia, kyllä siihen pitäisi olla varaa jos on varaa käydä olutta juomassa kapakassa ja kun yliopisto ja valtio sinua tukee opiskeluissa rahallisesti.

With weather like this it feels like back in home.

Sää täällä on ollut kotoisen suomalainen nyt viimeajat, eli taivas on jatkuvasti täynnä tasaisen harmaita pilviä. Kesä ei myöskään jatku ikuisesti pohjoisessa etelässäkään, joten tällä viikolla on todettavasti aamulla ollut hyvä pitää hupparinkin päällä jotain muuta ja TEK-sormikkaita käsissä. Tässä viileydessä alkaa jo vähän saunaa kaipaamaan, varsinkin kun viikonloppualkuilloissa tuntuu olevan käyttämättömiä aikapaikkoja omassa aikataulussa.

Koska tämä kaupunki ei ole varmastikkaan monelle tututtu, keksin piirrellä siitä kartan helpottamaan sijaintien hahmottamista.

Map of Nancy (update 30.10, Monbois added)

Viime viikolla saatiin myös lisää näytöksiä kaukiaisenantti VS. ranskalainen liikenne saagaan. Perjantaina kun lähdin ruokatauolla ottamaan hyötyä toisella CROUS ravintolalla olevasta ilmaisesta lounaasta niin jouduin polkemaan nopeasti ja samalla väistelemään pyöräkaistalla miten sattuu käveleviä jalankulkijoita. Yksi heistä oli (kansallisen) poliisin setä, joka ei paljoa katsonut pyöräkaistalle tullessaan sivuilleen ja ajoin hänen ohitseen kohtuullisen läheltä. Poliisi jäi huutelemaan perääni pitemmäksi aikaa, joten koin paremmaksi käydä kuuntelemassa mitä ukolla oli asiaa, tuo poliisilaitois kun on tuossa tavallisen koulumatkan varrella joten sama setä saattaa tulla myöhemminkin vastaan eikä vielä tiedä kuinka herkästi täällä sakotetaan jos ei tee kuten poliisi tykkää. Poliisimies sitten jotain tiuskaisi että pitää ottaa liikenteessä myös jalankulkijat huomioon, mutta perus joojoo-vastauksen jälkeen hänellekin taisi tulla selväksi että olen pelkkä pahaatarkoittamaton ulkkari, joten enempää ei tarvinnut paasata. Loppunäytös tuli lauantaiaamuna kun kaupoilta laskettelin rauhallisesti jalkakäytävää pyörällä alaspäin, koska se on oman ja yleisen turvallisuuden kannalta mielestäni paras vaihtoehto. Siihen sitten yksi samaan aikaan liikkeellä ollut vanha ukko alkoi huudella että pyöräilijät autotielle, tuo aiheuttaa vaaraa liikenteelle. Absurdin tuosta teki kuitenkin se että ukko huudellessaan oli itse kävelemässä autotien yli miten huvittaa…

Viimeaikoina olen saanut myös useamman katharsiksen. Täällä kun ei muita suomea ymmärtäviä ole yleensä ympärillä, olen tajunnut että tarvittaessa voin kiroilla omalla kielellä miten on tarvetta. Rauhallinen ja flegmaattinen käytökseni on kuitenkin rajoittanut tämän ässän käyttöä. Tajusin myös että suurin osa omasta sujuvasta englannin kielitaidostani olen kehittänyt kieltä lukemalla, joten ranskaakin varten pitäisi alkaa juuri lukemaan tekstiä ahkerammin. Lisäksi olen hieman selkiyttänyt itselleni tämän vaihdon prioriteettien kärkikolmikon järjestystä:

Kansainvälisten verkostojen luominen tulevaisuutta varten
Ranskan oppiminen
Akateeminen (kemianteknillinen) menestys

Näin ollen jos tapahtumien ja ihmisten takia jokin kurssi saattaa hieman kärsiä niin siitä ei kannata alkaa stressaamaan, opiskelumateriaalin avulla pystyn kyllä opetettavat asiat mylhemminkin oppimaan vaikka niistä ei silloin enää noppia saisi täältä ja sitä kautta LUT:ilta, mutta ne verkostot saa rakennettua vain täällä, joten siihen pitää keskittyä nyt.

Arvoitus:

There have been lots of coursematerial given so far on the lectures and TDs and backpack starts to feel heavy from time to time. One who can guess the closest, which mass (in kilograms)of study related paper I have accumulated so far, gets a price from this exchange! Leave your answer in comments below, aswers to all other medias will be either ignored or ridiculed!

Bon chance à tous!

Osa 8: Le miel doux

4.10.2015Yleinenbeer, bike, Food, Le Saint Germain, Loveboat, residence, sports, St Epvre, studies, SUAPSleteekkari

Salut!

Taas on ollut kaikkea tapahtumaa ja makeaa hunajaa.

Summary: innovation project, other school stuff, L-INP sporting competitions and ENSIC success, rugby, mussels @ CROUS, residence party, SUAPS and student sport, and Atelier Dynamo.

Koulussa alkoi nyt tuo innovaatioprojekti, joka on osa tätä prosessitekniikan pääainesettiä. Tuo brainstorm-sessio oli ihan mielenkiintoinen, paikalle tuli myös kolme Saipemin insinööriä kommentoimaan meidän hiharatkaisuja tuohon ratkaistavaan ongelmaan (miten merestäpohjasta porattavasta öljy, kaasu ja vesikoktailista saadaan erotettua hiekka merenpohjalla niin etteivät laitteet tuhoudu ja prosessi on jatkuva). Lopulta meidät jaettiin ryhmiin sen perusteella mitä menetelmää kukin henkilökohtaisesti piti parhaana. Itse kuuluin tässä erillaisten vähemmän kannatusta saaneiden ratkaisujen yhdistelmäryhmään.

Samassa ryhmässä kun on kaikki meidän luokan fiksunoloiset tytöt niin luulisin että tähänkin saadaan pätevä ratkaisu. Tostaina pidimme koko ryhmällä palaveria, jossa vähän ajan säätämisen jälkeen saatiin päätettyä millaisilla tekniikoilla ongelmaamme lähestymme. Lopussa jakaudittiin myös pienempiin ryhmiin eri tekniikoiden tutkimiseen. Vähän ehkä meidän ryhmää vaivaa kunnon johtajuuden puute, toivottavasti tätä saadaan parannettua myöhemmin. Hassuna vaihtarina jolla on ranskassa vielä kehitettävää en oikein itse uskalla alkaa täällä päälliköimään vaikka siitä muuten pidänkin.

Perjantaiaamuna päätin olla pahis ja menemättä exergia-analyysin luentoharkoihin, koska kotitehtävien ja muukin tuohon liittyvä itsenäinen opiskelu on ollut vielä vaiheessa, joten en viittinyt sitä maikkaa mennä enempää turhauttamaan. Muutenkin tuntuu että vaikka noi exergia-asiat täällä oppisinkin hyvin niin Suomessa pitkät ja komeat ente-kaverini katsovat mua asiaan liittyen silti kuin halpaa makkaraa..

After Friday afternoon lectures... — After Friday afternoon lectures…

Lisäksi pohdin commande avancée (process control) & optimisation dynamique kurssin keskeyttämistä, koska tuolla luennoilla en kuitenkaan kaikkea pohjatietojen puutteessa aina käsitä ja samat jutut joudun kuinkin opettelaan LUT:iin palatessani. Annoin kuitenkin tuon maikan joka commandea vetää puhua minut vielä jatkamaan, molemmat kurssin puolikkaat kun arvostellaan ryhmäprojekteista niin minunkin pitäisi ”muiden avulla” saada tuo kurssi hoidettua… Katsotaan miten käy. Muuten kouluviikko oli aika normaali vaikka olikin noiden tekniikan koulujen urheilukisojen takia lyhyempi. Perjantai-iltapäivän nanokatalyytti luennolla pääsin taas normaaliin rooliini eli olemaan koko luokan edessä väärässä. Noiden pe klo 13.30-16.45 luentojen jälkeen on aina pieni ”oispa viiniä”-tunne.

Keskiviikkona ja torstaina oli tosiaan järjestetty nuo L-INP kisat, eli paikalliset teekkarit ottivat yhteen futiksessa, rugbyssä, käsi-, kori- ja lentopallossa, kolmella eri aluella kaupungissa. ENSIC:in osallistumisesta voi olla jo ylpeä siinä että jokaiseen lajiin oli meiltä saatu sekä tyttöjen että poikien joukkueet. Itse poljin molempina päivinä tuolla toisella puolella Suur-Nancyä pelattavia rugbyä ja futista katsomaan, ne kun järjestettiin samassa paikassa ja olivat mielenkiintoisimmat lajit. Jätkien futisjengiin oli näköjään lähtenyt myös tuo skottivaihtari ja yksi oman saapumiseräni kolumbialaisistakin.

Poikien puolella meidän koulun sekä futis- että rugbyjoukkueesta näki että pelattiin ihan tosissaan ja jonkun verran oli treenaamistakin pohjalla, tyttöjen joukkueet eivät olleet ehkä yhtä organisoituneita, vaikka ainakin asenteella pelasivat. Ainakin futiksen puolella tyttöjen ja poikien pelaamisessa näytti olevan aika kirkkaat tasoerot, mutta omasta mielestä on ihan hyvä että kiltaolympialaisissa kotona kaikki lajit pelataan sekajoukkueissa. Poikien futiksessa oli 9 pelaajaa (+maalivahti) kokonaisella kentällä, tytöillä 6 puolikkaalla ja rugbyt molemmat pelasivat 7 pelaajalla puolikkailla kentillä.

Tuo tyttöjen rugby vaikutti kuningaslajilta, niin kova huuto sieltä kentältä lähti ja teknisesti tasoero ei vaikuttanut myöskään olevan poikien pelejä matalampi. Huvittavaa oli myös katsoa kuinka paljon tunnelatausta peleissä myös oli, futiksessa tuli välillä isompiakin torikokouksia vihellyksistä ja yhdessä tyttöjen rugbypelissä kun yksi pelaajista sai kovan astmakohtauksen ja joutui keskeyttämään, niin siellä nousi muille kyyneleet silmiin mutta jatkettiin peliä vajaa naisituksella. Oli myös ihan huvittavaa että kaikilla kouluilla oli ainakin tuolla futis/rugby kentillä omaa kannustusjoukkoa, meitä ensiciläisiäkin oli ihan hyvin paikalla.

Onneksi tuon LUT:in pinkin hupparin sävy on aika sama kun ENSIC:in kannatuspinkin, joten sovelluin värienkin puolesta meidän koulun joukkoon. Sen mitä pelien tuloksia seurasin niin meidän koulun tytöillä ei oikein rugbyssä tai futiksessa tullut tulosta, pojat taas rugbyn puolella pääsivät alkulohkosta semifinaaliin, jossa tuli sitten takkiin kovemmalta joukkueelta. Poikien futiksessa alkulohko meni hyvin, en kuitenkaan jaksanut jatkopelejä jäädä torstaina katsomaan kun aikataulut olivat siinä kohtiin venyneet pitkälti.

Skotilta kuulin että olivat sitten menneet vielä finaalinkin voittamaan, fuck yeah! ENSIC:in FB-ryhmässä myös annettiin informaatiota että käsipallossakin oltiin voitettu turnaus ja lentiksessä päästy semifinaaliin. Vaikka olen vaihtari niin voin silti nyt rypeä ylpeydessä oman koulun urheilumenestyksestä. Pitää sitten kevään puolella ostaa kannatukseksi ENSIC huppari ja kaulahuivi kun tulevat myyntiin. Torstain aurinkoisen sään jälkeen sain myös vastauksen siihen että voiko iho palaa myös lokakuussa, punakan naamani perusteella kyllä voi.

Tiistaina tuli käväistyä illalla Loveboatissa ESN kemuissa, mutta kun paikalla ei ollut kovin paljoa porukkaa, seuraavana aamuna oli luentoja fiiliskin oli että ”oikeastaan haluaisin juoda kaljaa ja kuunnella metallia” niin ei tuolla sitten kovin myöhään tullut oltua. Jos tuonne saisi myös saunan saunistyyliin niin sittenhän viihtyvyys olisi huomattavasti parempi.

Keskiviikkona tuolla residenssin salissa oli nuo naapurikemut. Tapahtumaa olikin aikaistettu, joten tuon projektipalaverin takia jäi kuulematta alussa olleet puheet henkilökunnalta. Vähän tuolla muihin tutustumista häiritsi se että siellä salissa soitti kokoajan joku bändi, ja tuollaisessa äänimassassa koen muiden kanssa keskustelemisen hankalaksi. Vaikka tuolla sai jonkun verran muihin residenssin ihmisiin tutustuttua niin ei kuitenkaan valtavaa uusiin ihmisiin tutustumisen henkeä ollut ilmassa (eli aika saman tuntuista kun Suomessakin), syytän jälleen alkoholin ja saunan puutetta. Loppuviimeeksi täällä samasta asuntolasta löytyy valmiiksi jo aika paljon tuttuja. Lisäksi viereisestä Momboisin residenssistä tuli tuttuja vaihtareita kuokkimaan meille Boudonvilleen kun siellä kuulemma oli vastaavat kemut loppuneet nopeammin.

Local student dinner... — Local student dinner…

CROUS mainosti muutamassa paikassa että tuossa oman katuni päässä olevassa ruokalassa oli torstai-iltana illalliseksi tarjolla simpukoita ja crêpejä (lettuja). Koska Aalefilla tai Sodexolla harvoin on vastaavaa niin lähdin kokeilemaan. Paikalla oli myös aika paljon muuta porukkaa saman tarjouksen innoittamina. Tuolta löytyi myös sitten vaihtareiden pöytä johon juutuin hieman pidemmäksikin aikaa.

Tällä viikolla sain myös aikaiseksi käydä hakemassa tuon SUAPS:in tarran (paikallinen SALUT). Tuo vaikuttaisi olevan aika voittoa, sillä 10 € koko vuodelle kustantaa kaikkien urheilutilojen käytön, myös tuon mun naapurissa olevan uimahallin. Niinpä torstaina vielä noiden simpukoiden ja muiden vaihtareiden jälkeen kipitin innoissani tuonne uimahallille vapaalle uimavuorolle. Tuo että omasta huoneesta altaassa olemiseen vie kokonaisuudessaan alle 10 min on bonusta. Torstain myöhäisiltavuorossa ei ollut juurikaan ruuhkaa, joten sai rauhassa kauhoa. Kävin myös lauantaiaamuna uudestaan, silloin altaalla oli sen verran paljon väkeä ettei siellä jaksanut pitkään hitaammin uivien seassa soutaa. Pitää myös alkaa käymään noilla SUAPS:in uppopallo- ja savate-vuoroilla, ehkä tämän vaihtovuoden lopussa on kovassa kunnossa. Uimahallissa täällä pitää olla aina uimalakki, joten olin etupeltoon käynyt hakemassa itselleni hopeanvärisen pääkortsun, vähän oudolta tuon pitäminen tuntuu alkuun, mutta eiköhän siihenkin totu.

Rugby seems fine sports — Rugby seems to be fine sport.

Varsinkin tuon L-INP turnauksen jälkeen on tullut vaakututtua että rugby on hiton hieno laji. Sen harhakäistyksen sain täällä poistettua että käytettävä pallo olisi sama kun american hand-egg:issä, tuo onkin isompi ja ilman niitä nauhoja. Nyt näihin aikoihin kun Britanniassa pelataan tuon lajin mm-kisoja niin pitää koittaa niitä seurailla. Eilen käväisin myös kaupungin pubeissa pelejä seuraamassa. Vähän aikaa piti hyviä paikkoja etsiä kun ensimmäisissä ohjeeksi annetuissa kapakoissa ei näyttänyt olevan telkkaria tai sitten siellä näytettiin futista, lopulta Skotlanti-Etelä-Afrikkaa sai seurattua Le Saint Germainen pihalla ja Australia-Englantia St Epvressä. Australia-Englanti pelissä lähellä istuneet ranskalaiset olivat selvästi laittaneet rahansa ystävyyskansaansa vastaan kun hurrasivat aina kun australialaiset tekivät pisteitä. Saa nähdä jos täällä jossain saisi tuota lajia itsekin kokeiltua.

Tuo Atelier dynamon pyöräpaja on todella näppärä täällä jäsenyyshintaansa nähden. Esimerkiksi torstaina tuli PW:llä ajettua poljin vinoon katukiveä vasten (töhö), onneksi sen pystyi tuolla pajalla vaihtamaan ehjään näppärästi. Viime viikon väkerrykset eivät tuottaneet niin paljoa tulosta, mutta tällä viikolla kun tajusi tuon varaosahuoneen niin neljän prikan lisäämisellä PW pelittää aiempaa paremmin, mikä varmasti lisää elinajanodotetta paikallisessa liikenteessä.

Huvittavaa on myös ettei näillä kaikilla eteläläisillä tunnu olevan mitään käryä Suomesta. Esimerkiksi aina jos pyydettäessä sanoo jotain suomeksi niin kaikki taputtavat innoissaan pieniä käsiään tai ovat sitä mieltä että ei tuosta saa mitään selvää, barbaarit heh. Yksi luokkakaveri oli sitä mieltä että suomi vastaa Skyrimissä käytettävää lohikäärmekieltä, mutta omasta mielestä ”fus roh daa!” ei oikein kuulosta suomelta… Tuosta suomalaisuudesta on myös se etu ettei meitä ole täällä montaakaan, jolloin jää helposti ihmisten mieleen. Välillä siitä on ehkä turhaakin ”etua”, kun esimerkiksi tämän viikon café des languesissa tuo yksi kv-sihteeri selitti parin viikon päästä pidettävästä kotimaainfosta ENSIC:illä pelkästään mulle vaikka samassa tilanteessa oli myös samaan aikaan aloittaneet kolumbialaiset vaihtarit. Lisäksi kemiantekniikan opiskelijana on huvittavaa että aina kun jolleen kertoo mitä opiskelee niin yli 50 % tapauksista täällä seuraava kommentti/kysymys liittyy siihen että kete olisi vaikeaa…

Nyt on ollut myös huvittavaa lukea muiden vaihtoon lähteneiden luttilaisten blogeja. Nuo näyttävät nyt jakautuvan selvästi kahteen ryhmään; toiset kirjoittavat harvemmin ja tiiviimmin, toiset taas usein ja tekstit sisältävät kaikenlaisia populistisia rönsyjä. Voitte lukijat arvoida kumpaan kastiin tämä sivusto kuuluu…

Tänään tuolla kaupungilla on ollut kaikenlaisia juoksutapahtumia. Aamulla oli Nancyn puolimaraton, mutta sitä en ehtinyt lähteä seuraamaan. Iltapäivästä sitten oli naisten rintasyöpähyväntekeväisyys juoksyhölköttely keskustan ympäri, tuota kävin katsomassa kun vaikutti saavan paljon väkeä liikkeelle. Keskustassa tuo reitti tiestysti aiheutti liikenteeseen kaaosta.

À plus!

Osa 4: La prémière semaine des études

6.9.2015Yleinenbank, beer, bike, ENSIC associations, Existential crisis, foyer, Mac Carthy, My French, studies, team Colombia, weatherleteekkari

No niin ça va taas kansalaiset!

Nyt juuri olen innostunut kun tiedon haku ei auttanut niin empiirisellä kokeilulla löytyi keino millä saan helpohkosti tehtyä C-cedillan (ç), se kun on ranskan kirjoittamiseen välillä tarpeellinen. Vastasi heureka-hetkeäni kun löysin näppämistöstä myyn, toisaalta sen löytää kuka vaan koska se on sinne printattu heh…

Summary: First lectures; Advanced process controll, I lack basics so fu-fuuu; English is pretty easy (ECTSes) and Exergy analysis is understandable. French bank account. Also beer club on Thurday at campus, annoyingly bit of hangover next morning. Studying and miscalleneous stuff during the weekend. Cultural photo in the end, brace yourselves. Winter is coming.

Keskiviikkona oli tosiaan ensimmäinen luento+harkat täällä ENSIC:issä, prosessimallinnuksen jatkokurssi, joka kuuluu optimointi ja mallinnuskurssiin, joka taas sisältyy tähän prosessitekniikan ylempään pääainemoduuliin, johon päädyin kun haluamaani bioprosessitekniikan moduulia ei täällä järjestettykkään. Minulla oli hatara muistikuva missä tietokoneluokat täällä olivat, onneksi tulin ajoissa etsimään niin löysin paikalle ennen luennon alkua. Kaksi kolumbialaisista näytti onneksi käyvän myös tätä samaa pääainetta, joten luennoilla on jotain valmiiksi tuttujakin ihmisiä.

First lesson of advanced process modelling and control — First lesson, advanced process modelling and control.

Nimenhuudon jälkeen kun opettaja jakoi prujut ja alkoi kertomaan kyseisestä kurssista valkeni että tämä vaatisi kevään kurssin perustietoja. Samoja juttuja käytäisiin myös dippavaiheen ensimmäisenä vuotena LUT:issa, mutta noita en ole pääsyt vielä käymään. Toin asian esiin luennoitsijalle, tämä sanoi että katsotaan hommaa sitten luentojen ja harkkojen jälkeen. Luennolla pysyin kyllä sinänsä kärryillä mistä asioista puhuttiin, eikä tuo ranskakaan niin vaikeaselkoista ollut vaikka tietysti aika paljon meni myös puheesta ohi. Mutta noiden pohjatietojen puuttuminen vaivasi ärsyttävästi kun tuntui ettei kykene kunnolla jäsentämään ja soveltamaan tuota saamaansa tietoa. Pyörittelin mielessäni skenaariota että vaihtaisinkin opiskelut tältä lukukaudelta tuolle aiemman vuoden puolelle, mutta siinäkin joutuisi kikkailemaan kun niillä oli ollut jo parit luennot eilen. Päätin istua loppuun ja katsoa miten käy. Tehtäviä tehdessä tunnuin pääsevän kärryille tehtävistä, mutta silti tuo meni kyllä kopioidessa. Lopussa päästiin vielä yksinkertaista mallinnusta tekemään MATLAB:in erikoisohjelmalla. Vähän tuntui sekä MATLAB että matematiikka olevan taas ruosteessa, pitää alkaa innolla kertailemaan noita molempia. Luennon lopussa puhuin maikan kanssa, hänen mielestään minun pitäisi olla mahdollista päästä läpi tästä kokonaiskurssista, kunhan omatoimisesti opiskelen pohjatiedot, hän heittää tarvittavat prujut minulle maanantaina.

Tämä että jouduin valitsemaan pienempänä pahana tämän prosessitekniikan pääaineen, jossa kaikille kursseille minulla ei ole vielä riittäviä pohjatietoja jäi vähän kaivelemaan. Niinpä varmisteluksi päätin poiketa alkuperäisestä learning argeementistä ja osallistua täällä myös englannin kurssille. Muuten en ennakko-oletusten puolesta olettanut tuolta valtavasti uutta oppia saavani ranskalaisten motivaatiotasolla opiskellessa, mutta olisipahan ainakin helppoja noppia. Onneksi kurssille osallistuminen kävi vielä sitä vetävälle jenkki/brittimaikalle ja myöhemmin sain myös varmistuksen että tuon saa ujutettua vielä kursseihini niin että saan siitä opintopisteetkin.

Torstaina oli sitten aamusta tuota englantia. Samaan pöytään tulleet pari ranskalaispoikaa oli vissiin olleet edeltävänä iltana BDE:n järjestämissä kemuissa koululla, joten nyt aamusta oli darraa ja motivaatio aika löysähkö englannin puhumiseen. Koska muut kurssilla olijat tuskin ovat yhtä paljon englantia joutuneet käyttämään kun itse, joten kielentaso ei juuri tuntunut haastavalta. Onneksi näillä ensimmäisillä luennoilla käsitellään luovuuttaja ja muita täällä tehtäviin projekteihin vaadittavia taitoja, joten näistä kursseista voi olla muutakin kuin kielellistä hyötyä. Sen verran tuli myös englantiakin opittua lisää että playground equipment on riittävän hyvä termi kuvaamaan leikkipuiston keinuja yms.

Iltapäivällä käväisin pankissa avaamassa tilin. LCL:ltä saa opiskelijana tilin (nettipankilla) ja kortin kohtuullisen edullisesti. Kysyin myös tuosta mainostetusta 50 € tilille, mutta siitä ei virkailijapoika tiennyt, sanoi että rahat saisi kuulemma ESN:ltä tai jotain vastaavaa. Kuulosti höpöhöpöltä, mutta en jaksanut jäädä asiasta enempää vääntämään, ei se 50 € ilmaiseksi kuitenkaan valtava summa ole. Ehkä noita rahatarjouksia olisi oikeasti löytynyt muista pankeista, mutta en jaksanut selvitellä itse selvitellä.

Torstai-iltana oli ensimmäistä kertaa BDE:n club bière koulun ns. kiltahuoneella (le foyer, jatkossa foijeri). Tunne piti siis mennä kun kaikki ovat noita aina hehkuttaneet ja tuolla käy vissiin välillä proffatkin olutta maitamassa. Foijerin baaritiskiltä sai verrattaen edullisesti olutta, hintahaarukka 1 – 2 €. Täällä taitaa vissiin olla vähän löysempää tuo lainsäädäntö tai sitten sen valvonta kun kukaan ei pistä vastaan että koulun tiloissa myydään alkoholia ja bisseä voi juoda foijerissa tai pihalla, tuskin kuitenkaan muissa koulun tiloissa. Tuolla oli jo heti alusta porukkaa paikalla. Sinänsä ei kuitenkaan yllättänyt että porukka näytti pysyvän aikalailla tutuissa ryhmissään ja kukaan ei tullut spontaanisti oudolle ulkkarille puhumaan. Sen verran tuolta pystyin jo porukkaa onneksi tunnistamaan että menin toisen aamun krapulapojista porukkaan istumaan. Vielä tuo ranska ei ole sillä tasolla että ranskailaisten keskinäisen puheen seuraaminen olisi täydellistä, eikä tuo oma suusta tuleva tekstikään toteutuksellisesti ole kaunista, mutta onneksi paikalliset arvostavat yrittämistä.

I still neet to train a bit to play fuusbol properly... — I still neet to train a bit to play fuusbol properly…

Lisäksi tuolla tuli toisessa porukassa pöytäfutista pelattua, hyvän alun jälkeen otettiin kuitenkiin takkiin kun omalla kohdalla ei tekniikka ollut vielä yhtä hioutunut kun paikallisilla. Myöhemmin kun tuolla alkoi olla paljon porukkaa tajusin että kuinka valtava määrä tässä koulussa on Kolumbiasta kotoisin olevaa porukkaa, niitä tuntui olevan piha täynnä. Lisäksi tuolla oli hauska havaita että myös tohtoriopiskelijat tulevat juomaan kaljaa perusopiskelijoiden sekaan, opetushenkilökuntaa ei vielä näkynyt. Vaikka noissa olut-illoissa ei hintataso ole hirveän korkealla, pitää muistaa vähän tahtiakin osata rajoittaa kun täällä on semmoisiakin ihmeitä kuten 8 – 10 prosenttisia oluita, eikä niistä alkoholi kuitenkaan kovin vahvasti maistu..

Tuo bisseklubi ei kovin myöhään kestänyt, kerkesin lopun jälkeen polkaisemaan kämpille mutta tuutori soitti ja käski tulemaan muiden tohtoriopiskelijoiden kanssa keskustaan vielä yhdelle. Kävin sitten harhailemassa noiden kanssa vielä tuonne vakio irlantilaiskapakkaan (Mac Carthy), jossa yhden jantterin kanssa sitten opeteltiin laskemaan kymmeneen suomeksi. Pitää ihailla ihmisen sitkeyttä joka viitsii tuommoisen vaivan nähdä. Vaikka illan aikana join vain bisseä enkä sitäkään volumetrisesti valtavasti, silti seuraavana aamuna luennon aikana oli turhan epämukava olo. On nuoruus näköjään jäämässä fyysisesti taakse…

Perjantaiaamusta oli exergia-analyysiä. Onneksi tuli tultua koululle taas ajoissa (PW:llä tuo kestää onneksi vain vajaa 10 min kokonaisuudessaan) että löysi luokan ja oli siellä luennon alussa alussa, sillä tuo nuori mies maikka oli sen verran tiukkana ettei vartin jälkeen päästänyt enää porukkaa tulemaan myöhässä vaan joutui odottamaan taukoon asti. Lisäksi näköjään kannattaa mennä luokan etuosaan istumaan, täälläkin jaettiin kaikki prujut, mutta ihan jokaista ei näyttänyt riittävän takariviin asti. Luennolla aiheet olivat onneksi semmoista josta oli jo käsitystä, lähinnä kerrattiin lämpökoneiden entalpia- ja entropia-asioita. Maikka kirjoitteli taululle myös paljon merkintöjä ja esimerkkejä, keskityin niiden kopioimiseen ja ymmärtämiseen. Puhekin oli ymmärrettävää, mutta tuli taas sen verran nopeasti että tuntui että siihen ei kannattanut alkaa keskitymään kirjoittamisen kustannukella. Koska aiheeseen liittyen juuri ranskalaiset tutkijat olivat aikanaan tehneet havaintoja, muistettiin myös historiaa käydä tässä yhteydessä, fyysikko Carnotia ei pidä sekoittaa presidentti Carnotiin, joka on tämän veljenpoika. Tuolta tuli myös ihan hyvä määrä tehtäviä seuraavaa kertaa varten, joten pitää iltaisin tehdä muutakin kun maistaa olutta. Onneksi muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tämä tieteellinen ranska vastaa aika hyvin englantia. Mutta joka tapauksessa pitäisi myös tuota kieltä opiskella lisää jotta saa tieteellistä tekstiä ja puhetta alettua tuottamaan. Näistä asialuennoista jäi kuitenkin fiilis että kyllä tästä opiskelusta jotain täällä tulee.

Perjantai-iltapäivästä olisi ollut lähtö BDE:n integraatioviikonloppuun, jossa olisi koulun opiskelijoita hitsattu tiivimmäksi porukaksi. Tein kuitenkin pragmaattisen ratkaisun ja jätin tuon suosiolla väliin rahojani säästääkseni. Lisäksi tuntui että viikonloppuna oli pakko aloittaa koulujuttujen kertailu, vielä tähän mennessä se kun oli jäänyt. Eipä tuo omatoiminen opiskelu nyt viikonlopun aikanakaan ole kovin kovaa tahtia alkanut, mutta on kuitenkin. Pitää nyt koittaa pitää tahtia päällä, jos vaikka onnistuisi kehittämään omatoimisen jämäkän akateemisen oma-aloitteisuuden joka jatkuisi suomalaisissa opiskeluissakin.

Sälähommana nyt viikonlopun aikana on tullut selviteltyä löytyisikö jostain jotain Suomen lippu ENS:n lippuparaatiin puolentoistaviikon päästä. Perjantai-iltana myös tuo samassa talossa asuva oman ENSIC:in vaihtarierän kolumbialainen kävi tässä hakemassa itselleen noita saamiani mirabellejä, päädyttin myös vertailemaan minkälaista musiikkia ollaan pikkulapsina kuunneltu. Yllättäviä yhtäläisyyksiäkin oli vaikka ollaan eri puolilla planeettaa kasvettu… Lisäksi joku paikallinen oli Facebookin kautta katsonut että olen finski ja kyseli niiden salibändy treeneihin pelaamaan. En tiedä onko täällä illuusio että suomalaisuus on yhtä suuruus hyvän säbän pelaamisen kanssa. Vaikka nyt en tuossa lajissa ole kovin kilpailuhenkinen tai -tasoinen, pitää nyt kuitenkin huomen illalla käydä tuolla treeneissä verkostokehitysmielessä. Huomenna aamuta pitäisi käydä myös jumppaamassa protugeesi-vaihtarin sänkyä sen kämppään aamusta, onneksi itse sai valmiiksi kalustutetun CROUS:ilta.

Sää täällä on ollut aika vaihteleva. Enää ei ole samanlaisia helteitä kun vielä alkuviikosta ja sää on mennyt nyt semmoiseen lämpötilaan ettei oikein tiedä mitä vaatteita käyttää. Shortseissa ja t-paidassa tuntuu olevan pihalla vilpoista, mutta hupparissa ja housuissa taas joutuu välillä hikoilemaan. Toisaalta ei se kesä oletettavasti täällä etelässäkään ympärivuotta kestä. Varmaan joutunee myös alkaa peittoa käyttämään nukkuessaan, täällä kun ei tunnu huoneiden lämmityksen vielä kivin kovalla olevan eikä turhaan viitsi sairastumisiakaan riskeerata.

Loppuun vielä kuva jonka olen halunnut teille koko täällä olon ajan esittää, mutta vasta nyt sain otettua onnistuneesti.

Täällä tosiaan on usealla lihatistkillä tarjolla myös noita jänöjusseja. En tiedä kuinka monta herkkää suomalaista kääntyy tämän realismin jälkeen kasvissyöntiin.

À prochaine

Osa 2: La fin du deuxiéme semaine

30.8.2015Yleinenbeer, Couchsurfing, ENSIC associations, ESN, Existential crisis, Help of locals, Loveboat, Nancy, Orientations, residence, studies, team Colombia, tutorleteekkari

Hei jälleen mes amis ja mes amies!

Summary: Using residence washing machine is expensive. Demolitions in the neighbour. Existential crisis. Orientations have started, now some idea about the school, studies and student associations. Meeting and beer with my tutor. Also some Friday night adventures as part of team Colombia.

Nyt on toinenkin viikko lopuillaan, vähän tilanteet hahmottuneet paremmin ja ENSICin orientaatiotkin alkaneet.

Koska jokainen hikoilee, joutuu täälläkin pestä pyykkiä. Maanantaina kävin respasta selvittelemässä miten täällä tuo pyykkääminen toimii, pesuhuoneessa kun näytti olevan kaksi pesukonetta ja pyykinkuivainta, mutta vaikuttivat vaativan jonkinlaisia kolikoita. Respan tädiltä selvisi että pyykkäys+kuivaus maksaa 4 € per kerta. Koska en pakannut koko vaatekaappiani mukaan, joutuisin lähes joka viikko pesemään pyykkiä, jolloin kokonaisuudessaan maksaisin tuosta ilosta koko reissun aikana yhteensä jotain 150 € luokkaa. Kitsaana ihmisenä en tuohon vielä ole lähtenyt vaan lopulta päädyin pesemään pyykkini käsin, ämpärin ostaminen maksoi 4 €.. Tällä hetkellä vielä homma näyttää vielä toimivan kun vaatteet saa helposti kuivateltua parvekkeella, saa nähdä miten toimii kun ilmat viilenevät.

Viime artikkelissa kuvalla mainitsin että tämä kaupunki tuntuu isohkolta työmaalta. Viime vuonna kakskasilla asumiseen samaistavana tekijänä tällä viikolla tuosta naapurista on purettu vanha parkkitila. Taas sängyt tärisee ja ulkoa kuuluu järkyttävää meteliä. Onneksi vissiin tuli jo valmista

Tällä viikolla on tullut tutustuttua myös uusiin couchsurfareihin, ja tuosta on ollut viikonaikana apua kun on paikallisilta pystynyt kysymään neuvoja mistä löytää mitäkin.

Ennen koulujen alkua täällä tuli hieman eksistentiaalikriisiä kun piti tehdä muutksia omaan opintosuunnitelmaan eikä tuntunut olevan mitään mieleisiä vaihtoehtoja. Lisäksi se miten luennoilla ja muissa pärjää ranskaksi jäi mietityttämään, samoin kun suomalaisten opiskelujen tilanne. Mutta ei noissa auttanut velloa, pitää vain mennä eteenpäin kuin mummo lumessa, eiköhän kaikki onnistu kun keskittyy.

First day orientation, info by ENSIC staff

Tällä viikolla alkoivat myös meidän vaihtareiden orientaatiot ENSIC:illä. Torstaina (27.8, puhuin höpöjä edellisessä artikkelissa) kokoonnuttiin koululla iltapäivästä. Meitä KV-opiskelijoita on paikalla näinä kahtena päivänä vajaa 20, joista viisi oli kolumbialaisia, neljä brassia, britti ja portugalilainen meidän ns. vaihtariohjelmassa ja toisessa ns. tutkariohjelmassa oli yksi kiinalainen, pari libanonilaista ja pari marokkolaista. Heh, tältä pohjalta taidan olla itse aika eksoottisesta maasta ainoana pohjoismaalaisena.

Torstain ohjelmaan kuuluivat koulun henkilökunnan esittäytyminen ja puheenvuorot (”muistakaa ettei tämä ole mikään lomailuvuosi!”), joiden perään tuli esittelyt paikallisesta ”yo-kunnasta” (BDE, bureau des étudiants) ja paikalliselta ESN:ltä. Vähän piti myös käydä vielä opintosuunnitelmaa KV-tomistolla muokkaamassa. BDE:n esittäytymisen perusteella sen toiminta vaikutti olevan kooste meidän kiltojen, ESN ja SALUT:in toiminnasta, ei niinkään edunvalvonta yksikkö. Muutenkin BDE:n ja ESN tarjoamat reissut vaikuttivat olevan aika samanlaisia. Mutta kokeillaan molempia. Lisäksi sekä koululta että ESN:ltä tuli setti kaikkea informaatiolappua jne.

Kun torstaina sitten saatiin viralliset ohjelmat päätökseen, lähdettiin etsimään kolumbialaisten ja britin kanssa etsimään jotain ruokapaikkaa. Koska itse olen täällä ollut pisimpään, toimin suunnistajana. Ensimmäisenä mentiin lähellä olevalle opiskelijaravintolalle, mutta en tietysti muistanut että se onkin kiinni syyskyyn alkupuolelle asti. Sen jälkeen yritettiin löytää jotain paikkaa missä syöminen ei olisi ollut kovin kallista ja kaukana, ja jonkin ajan harhailun jälkeen päädyttiin juna-aseman lähellä olevaan pikaruokalaan.

Remeber to take you tutees to drink heh..

Itse en jäänyt syömään, koska olin sopinut tapaavani tuutorini (buddy tai parrain) koululla. Minulle oli näköjään valikoitunut tuutoriksi kolumbialainen mies joka teki tohtoriopintojaan ENSIC:illä. Hänen kanssan juteltiin jonkin aikaa pankkitileihin yms liittyvistä jutuista. Muuten täällä on tullut aika pitkälti ranskaa puhuttua, mutta tuutorin kanssa kävi mieluummin juttuja läpi englanniksi, jotta varmasti tiesi ymmärtävänsä asiat oikein, eikä se paljoa näyttänyt häntäkään ei-ranskalaisena haittaavan. Kun oltiin saatu tärkeimmät asiat selviteltyä niin luonnollisesti siirryttiin kapakkaan parille oluelle kun happy hour (täällä klo 18-21) oli käynnissä.

Perjantaina oli sitten aamusta tutustumiset koulun eri laboratorioihin. Täällä tutkimus näyttäisi olevan jaettuna kahdelle isommalle laboratoriolle, joista toinen on jokin kansallinen prosessitekniikan tutkimuslaboratorio ja toinen koulun oma tuotekehityksen ja soveltavan kemian labra. Näistä ensimmäinen on selkeästi isompi, henkilökuntaa ja tohtoriopiskelijoita noin 300 ja jälkimmäisessa noin 40. Prosessilabran kierros ja esittely vedettiin innostuneella englannilla wit zö ranskalainenaksentti.

Sovelabran esimies taas luennoi ranskalla, onneksi tuostakin sai selvää, joten eiköhän täällä kursseillakin pysy kärryillä. Labrojen jälkeen tehtiin kierros koulun toimistoista sekä kirjastosta ja ruokatauon jälkeen ajeltiin vielä vanhakaupunki ympäri katujunalla. Lisäksi selvisi että täällä kaikki aikataulut ja suoritukset pitää käydä tsekkaamassa aina paperilla ilmoitustaululta.

Näiden pääsin itse ensimmäisten joukossa vielä päivän päätteeksi hakemaan opiskelijakorttiani, koska etuoikeutettu suomalainen. Tätä hoitaneella kv-sihteerilla ei ollut paras päivä korttiprintterin kanssa, kahdeksannella yrityksellä saatiin mun kortti printattua oikein, ja itse olin päivän viimeinen. Lisäksi huomiona, kun täällä kysytään etunimiä (prénoms), riittää että antaa vain etunimensä. Nyt mulla on toinenkin nimi kaikissa mahdollisissa paikoissa, myös mailiosoitteessa…

Perjantai-iltana piti käydä vilkaisemassa läpi sekä BDE:n että ESN:nän ensimmäiset tapahtumat.

Lähtiessäni törmäsin kuitenkin pariin kolumbialaiseen, joita sitten autoin heidän kämppiensä yms kanssa. Koska hekin sitten lähtivät pihalle päädyin sitten seikkailemaan koko team Kolumbian kanssa loppuillan, jolloin myös minut nimettiin lopullisesti kolumbialaiseksi (vaikka oma espanja perustuu aika pitkälle one-linereihin). Seikkailuillamme päädyimme aluksi kortteli-swing-keikalle (surffarin neuvo) ja lopulta ESN kemuihin järjestön vakiokapakassa. Yllättävää oli sinänsä oli että ESN-ukot jotka meille kävivät luennoimassa muistivat vielä ja tarjosivat shottia samantien.

Tuolla kapakassa oli ihan hyvä meno, vähän vielä oli ujohko meno ja ihmisit alkuporukoissaan, mutta eiköhän tuokin vuodenmittaan sekoitu enemmän. Onneksi täälläkin soi vielä spaissareden Wannabe, joten ainakin jotain sai allekirjoittanutkin kreisibailattua. BDE jäi tältä illalta välistä, mutta pitää käydä sen puolen tapahtumissa ensi viikolla.

Tänään sain noi yliopiston sähköiset palvelut laitettua päälle. Vaikuttaisi että maili, lukkarimaatti, weboodit yms on koottu samalle sivustolle, mahdollisesti näppärää.

Seuraavalla viikolla ohjelmassa on intensiviikurssi ranskasta tuossa naapurissa olevalla humanistikampuksella ja iltaisin BDE ohjelmaa. Lisäksi pitäisi selvittää milloin ne oikeat opiskelut oikeasti alkavat, avata pankkitili täällä, vaihtaa puhelinliittymä johonkin järkevämpään, hommata pyörä ja niin edespäin.

Täällä Ranskassa tuntuu olevan mahdollista saada rahaa eri paikoista. Opiskelijoille ainakin ESN esitteissä tarjotaan 50 € kun avaa pankkitilin tietyssä pankissa. Lisäksi Ranska näyttäisi tukevan myös ulkomailta tulevien opiskelijoidenkin asumista (CAF) parhaillaan vajaalla parilla sadalla eurolla kuussa. Tuota tukea varten vaan pitäisi hommata nyt ensin syntymätodistus ja käydä sitten käännättämässä se ranskaksi. Jos itse päätätte joskus tänne tulla opiskelemaan niin ottakaa syntymätodistuksenne valmiiksi mukaan. Tämäkin olisi varmaan ollut jotain, mistä olisi tiennyt jos olisi lukenut aiempia blogeja/matkaraportteja tästä maasta…

Seuraava artikkeli tullee parin viikon jälkeen, tässä taitaa kohta alkaa aika haipakka. À prochaine!

Le Teekkarin seikkailut Ranskassa

Vaihto-opiskeluvuosi Nancyn ENSICissä