(Lauantai 21.5.16)
Tässä kun pitää vajaan kuukauden edestä nyt tällä kertaa kirjoitella ja urakkaa on varmasti vähintään 10 tunnin edestä, niin teen sen mitä Ranskassa opiskelevalta voi odottaa. Eli shampanjaa tissuttelemalla kudon seitin ohutta päivähumalaa tässä samalla kun näpyttelen tätä tekstiä. Tämä myös siksi, koska lukuvuosi on nyt käytännössä paketissa. Yhden teollisuusprojekti ryhmäläisen sanoja lainatakseni: ”Bim, bitches!!!”. Koska tässä kirjoittamisessa oli tälle päivälle urakkaa, niin alkupaloina oli paikallisen panimon olutta ja mirabelle-sorbettia ja shamppanjan loppuessa on vielä varasuunnitelmaksi pullo halvinta skumppaa (joka sekin on halvempaa kuin puolen litran olut tölkit Suomessa), joten toivottavasti juttu näin katalysoituna luistaa pitkän tauon jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

(torstai 26.5.16)
Heh, nyt jälkeenpäin voi todeta että asian paljouden takia artikkelin valmistuminen venyikin lauantailta aina seuraavaan torstaihin asti. Tästä voi syyttää tapahtumien paljoutta ennen ja nyt. Voin myös todeta että kirjoittaminen sujuu kirkkaalla mielellä nopeammin kuin hieman samennettuna.

Summary: End of the semestre with written and oral test and project reports and presentations. Theathre week, choir week and Europe week in Nancy and other culture stuff too. New and old style cyckling trips. Vappu. The amusement park.Playing football and watching hockey. Mine and friend’s birthdays plus other reasons to crazy party. Weekend trip to the Vosges. First time in doctoral thesis presentation and in Club Cuisine. Totally awesome theatre satire of the ENSIC personel by the students. More money for just existing. Summer – Autumn – Summer -… Good and bad confurion in French. End of the exchange is looming, so already there have been some goodbyes.

Nyt kun itsekin joudun kirjoittamaa pitkällä aika välillä niin teksti sisältänee paljon tajunnanvirtaa ja aikaintervallit murtunevat. Koitan tästä koota asiat mahdollisimman hyvin ainakin aihekokonaisuuksiinsa, jotta tekstin olisi jotenkin ymmärrettävää. Aloitetaan tutusti kouluhomilla niin päästään sitten kunnolla keskittymään erilaisiin tapahtumiin ja meininkeihin.

Tuo valinnaiskurssinani ollut jätteiden käsittely ei kovin pitkään lomien jälkeen jatkunut. Heti lomilta palattuani keskiviikkona kyseisestä kurssista oli suullinen kuulustelu. Meidät opiskelijat jaettiin kahteen eri kuulusteluryhmään, joita molemmat opettajamme tenttasivat. Meille esitettiin kysymys, johon nopeiten viittaava pääsi vastaamaan ja jos vastaus ei tyydyttänyt niin vuoroa eteenpäin seuraavalle ja mitä enemmän lopulta antoi oikeita vastauksia niin sitä paremman numeron tuosta sai. Ainakin tuo villimpi maikka sanoi että saisin sinänsä vastausprioriteetissa siimaa kun omalla kolmannella kielelläni kisasin toisten äidinkieliä vastaa.

Istumapaikkani oli kuitenkin lisähaaste kun olin pöytärivimme päädyssä, jolloin ainakin luennoitsijaukon kysymysten kuulemisessa ja ymmärtämisessä oli lisähaastetta. Joka tapauksessa selvisin tuosta kuulustelusta ihan kohtuullisesti, vaikka olin tuon ymmärtänyt tuon tapahtuman luonteen väärin ja sen takia kunnollinen kertaaminen oli jäänyt väliin. Kysymykset olivat kuitenkin sellaisia että niihin osasi aika hyvin kylmiltäänkin vastata kun kurssista oli ainakin suuret linjat muistissa. Muutama kysymys, johon olisin osannut vastata, meni ohi koska en ymmärtärtänyt ranskaa tarpeeksi nopeasti,

pari meni siinä etten kuullut mitä sanotaan ja ainakin kaksi menivät täydellisiin jäätymisiin kun unohdin esimerkiksi sanat halogeeni ja viskositeetti. Joka tapauksessa mielenkiintoinen kokemus. Jätekurssista oli seuraavalla viikolla myös sen miniprojektin kuulustelu. Projektin aiheena kaikille oli kolmen jätevirran käsittely (sisälsivät Cr(VI), CN-, sekä Ni-, Zn- ja Cu-ioneja). Ryhmä jossa työskentelin oli aika ragtag, eikä meistä kukaan ollut ennen lomia tai niiden aikana valtavasti tuon eteen tehnyt hommia. Saimme kuitenkin sinänsä kohtalaisen prosessi suunnitelutua tuota varten, vaikka lopussa kävi ilmi että meilläkin oli vielä suuria puutteita.

Tällä kertaa tuo ranskaksi esiintyminen ei jännittänyt enää niin paljoa, joskin hikoillin puhuessani aika paljon. Neljällä ryhmällä oli muuten suurin piirtein samanlaiset prosessit, suurimpana poikkeuksena oli meidän ryhmämme, kun valitsimme syanidille biologisen käsittelyn hapetuksen sijaan. Kaikki ryhmät saivat töistään aika kovaa kritiikkiä maikoilta lopussa, meidän ryhmämme jätettiin viimeiseksi kun muutama ratkaisiva virhe oli jäänyt huomioimatta. Tuosta ei pidä kuitenkaan lannistua, sillä kuulemma jokainen pääsee noista valinnaisista kursseista läpi, koska ne eivät ole keskenään arvostelun kannalta veratilukelpoisia. Anyway, tämä jätteidenkäsittely kurssi taisi olla mielenkiintoisin valitseman luentopohjainen kurssi tässä koulussa, voin suositella vaikka tuosta ei ihan hirveän syvää tietämystä saanut.

Muuten tuossa jatkuivat kurssit vielä pari viikkoa suhteellisen normaaliin tahtiin. Vähän tuo normaalien kurssien tenteillä suoritus ja sen lisäksi kaikkien projetien valmiiksi saaminen alkoi painaa ja epäilytti että mitenkä saan kaiken kunnialla suoritettua. Yksi päivä päätin stressin lievittämiseksi katsoa kuinka monesta kurssista minun tarvitsisi loppuviimeeksi päästä läpi, jotta Suomea varten olisi riittävästi opintopisteitä. Laskuissani tulin siihen tulokseen ettei noiden tämän lukukauden biotekniikan pääaine kurssien ja tuon PRD:n kunnialla suorittamatta jättäminen sinänsä vaikuttaisi Suomesta tuleviin tukiin (kun kaiken muun hoitaa), mikä oli sinänsä huojentava toteamus.

Biotekniikasta piti kuitenkin hoitaa vielä tuo projekti loppuun, ettei sitä päästyisi kaatumaan oman ryhmän niskaan, tämä oli kunniakysymys tässä vaiheessa. Kun tällein venttiiliä löysäsi, ei myöskään luennoille menemisestä ollut tässä parin viimeisen viikon aikana samanlaista painetta kuin aiemmin. Eikä tuo noiden joidenkin skippailukaan näyttänyt opettajia liikaa harmittavan. Kuitenkin kertaalleen kun bioprosessien maikka sattui tulemaan pyöräparkille samaan aikaan kun itse olin siinä, niin hän piti minulle hieman motivointipuhetta (valitettavasti meni hieman maalin ohi, koska en alkanut omia motiivejani selittämään). Joka tapauksessa, osa viimeisistä luennoista/harkoista oli mielenkiintoista tavaraa, osa meni ohi asenne- valmistautumiskysymysten takia.

Tuossa bioprosessi projektissa saimme viimeisen sille tarkoitetun luentokerran jälkeen kovastikin suoraa apua kun toi ranskalainen tyttö meidän ryhmässämme löysi yhtä simuilointiohjelmaa pöyrittävän firman sivuilta yhden artikkelin, josta saimme aika suoraan neuvoa millä etapeilla tuota prosessia pyöritetään. Joka tapauksessa (neljäs anyway tähän artikkeliin), omalta kohdaltani tuohon meidän prosessisuunittelukokonaisuuteen ei tullut tarpeeksi syöttöä, joten vaikka lopulta saimme tuon projektin raportin ja myöhemmin esitelmän pakettiin, jäi sieltä pari kohtaa puuttumaan. Esitettely meni hyvin, itse sain oman lyhyen osuuteni puhuttua ranskaksi melko helposti. Palautteessa tuli muuten kehuja lukuunottamatta sitä että tuosta meidän tuotoksesta puuttui noita fermentorin sisäisiä kriittissiä arvoja, kuten ilman syöttö. Jostain syystä en missään vaiheessa saanut motivoitua itseäni kunnolla tämän prjektin taakse samalla tavoin kuin muille ryhmätöille, joten se ettei meillä ollut kaikkea tarvittavaa jäi hieman itseni kaivelemaan. Onneksi tuosta eivät muut ryhmän jäsenet sen enempää harmistuneet.

Ranskan kurssi meille ulkkareille on jatkunut tässä viimeisiläkin viikoilla omalla painollaan. Sielläkin on ihan hyödyllisiä simulaatioita tullut tehtyä, esimerkiksi miten olla esimiehen tai alaisen kanssa fundamentaalisesti eri mieltä työolosuhteusta. So French it is almost offensive. Vaikka nämä ranskan kurssin ovat pääpiirteittäi aika rentoja, pitää maikkojen antaa niistä silti joku testaamiseen perustuva arvosana. Kevään puolella teimme yhdellä kerralla yhden kuullunymmärtämisen ja toisella kertaa luetunymmärryksen sekä kirjoitustehtävän. Noista selviää kuitenkin aika helposti kun on omaa ranskaansa vuoden aikana käyttänyt ja on tänne tullut jonkinlaisilla pohjatiedoilla. Suosittelenkin siis ranskan kursseja molemmille lukukausille, ei ehkä tehokkaimpia tunteja viikossa, mutta ainakin helppoja noppia tässä koulussa, toisin kuin muilla kursseilla.

Tässä tämän ja edellisen viikon aikana olivat myös pääaineiden tentit, jotka biotekniikan puolella oli jaettu tasan kahteen settiin, ensimmäiseen (joka tuli myöhemmin) oli laitettu ensimmäisen osan biokemian johdanto, koulun johtajan kurssi sekä analyysimenetelmät, toiseen osaan kuuluivat sitten rheologia, entsyymikinetiikka sekä bioreaktoreiden toiminta. Kuten jo aiemmin toin ilmi, laskin että näiden kunnollinen suoritus olisi minulle sinänsä vain bonusta kunhan isommat ryhmä projektit saa hoidettua. Näin ollen näihin tenttehin ei juuri tullut valmistauduttua. Vaikka kumpikaan kokonaisuus ei ollut ylitsepääsemättömän vaikea, ei ilman kertailuja noissa ranskaksi myöskään ollut toivoa. Pitänee asioiden paremmaksi oppimiseksi käydä ensi viikon uusinnoissa tekemässä nuo molemmat kunnolla.

Vimonen iso kouluosuus oli tuon teollisuusprojektin loppuun saattaminen. Pikkuhiljaa meidän ryhmässämme alkoi lomien ja muiden projektien jälkeen valkenemaan ettei tämänkään kanssa olisi enää loputtomasti aikaa (ei siis tarkoita ettei mitään olisi tapahtunut). Kuitenkin, kun kaikilla oli erilaiset aikataulut, oli yhdessä tehokkaan työskentelyn suunnittelu hankalaa. Meillä oli toukokuun alussa vielä yksi aikataulutettu sessio tuota projektin valmistelua varten. Kivasti vaan sattui niin että juuri samana aamuna koko yliopiston laajuisesti servereissä oli häikkää, joten koulun koneille kirjautuessa ei päässyt käsiksi omiin tiedostoihinsa tai edes kaikkiin ohjelmistoihin. Tämä tietysti harmitti hieman enemmän kuin vähän, varsinkin kun olin tullut koululle jo etuajassa excelöimään/ dataa muista ohjelmista/tekemään matlabia, mutta no can do.

Onneksi systeemit lähtivät taas toimimaan jonkin ajan päästä, joten tuo ohjattu kerta ei mennyt kokonaan kankkulan kaivoon.Tuohon meidän yleisaiheeseemme kuului myös ”pinch analysis” (toivottavasti joku enteläinen tietää tuolle suomenkielisen termin). Koska tuosta kellään ei ollut aiempaa kokemusta, otti meikä tuon hoitoon lopussa. Vaikka tuo metodi ei sinänsä ollut monimutkainen, meni sen edes osittaiseen sisältämiseen ja toteuttamiseen pari päivää tuolta loppupäästä. Itse olin aika kriittinen saamieni tulosten suhteen, mutta koska tuo oli vain yksi osa koko projektia, oli sitä turha jäädä itkemään.

Viime viikon perjantaiksi oli tajoitus saada raportti valmiiksi palautukseen, mikä tarkoitti sitä että lähes kaikki toisen vuoden opiskelijat hikoilimme tietokoneluokissa pari viimeistä päivää. Ranskalaiset ryhmässäni olivat näköjään vielä sen verran nuoria ja virkeitä että pystyivät työskentelemään parhaimmillan klo 03 asti aamuyöstä. Itse kun muutuin huhtikuunlopulla vanhaksi kävyksi,oli pakko myöntää tosiasiat ja jättää tuo yökyöpelöinti ja mieluummin koittaa herätä aamulla hieman aikaisemmin virkeämpänä, tämä toimi jotenkuten kandityön kanssa. Huvittavasti viimeisenä yönä heräsin siis samoihin aikoihin kuin toinen tytöistä lopetti väkertämisen. Viimeiselle kahdelle päivälle ennen raportin palutusta muodostimme komentokeskuksemme pienimpään tietokoneluokkaan, missä oli myös sopivia pöytiä omille läppäreille.

Varsinkin tuon viimeinen perjantai meni tuolla kohtuullisen intensiivisesti viimeisten muotoilukysymysten kanssa, kun esim toinen tytöistä oli yöllä laittanut raportin tekstin comic sanssilla . Tuota ihmetettelimme kevyesti. Viimeinen päivä meni kokonaisuudessaan tuon rapsan ”valmiiksi” laittamisessa, ja kun palautus piti olla perjantaina klo 16 niin paperinen versiomme oli vastuuopettajan kädessä 15.59 kun toinen pojista juoksi sen kirjaston tulostimilta työhuoneelle. Tässä kohtaa voin jakaa opetuksena että noiden raporttien puhtaaksi kirjoittaminen tulee saada valmiiksi reilusti ennen deadlineä. Tämä siksi että ehtii pitämään kunnon tauon ennen lopullista tarkistusta ennen palautusta. Koska meille ei riittävää aikaa jäänyt tuon rapsan valmistuttua, emme adrenaliineissämme huomanneet reportissa kaikkia korjaustarpeita ennen palautusta. Joten kun tällä seuraavalla viikolla tuota luki läpi, tuli sieltä tyhmiä virheitä vastaan joka puolelta.

No, ei voi minkään, meni jo. Tälle viikolle jäljelle jäi vielä tuon projektin esittelyn valmistelu perjantaita varten. Tuossa ei ollut sen isompia ongelmia, jokainen teki suht normaalisti diat omasta osuudestaan. Itse tykkään tehdä suhteellisen simppeleitä dioja, mutta ranskalaiset toverini tykkäsivät väsäillä kaikennäköisiä liikkuvia elementtejä. Tuo ei onneksi mennyt mitenkään pahasti yli, joten presiksestämme tuli kohtuullisen tyylikäs lopulta, varsinkin kun ENSIC:in kalvopohja on miellyttävän värikäs mutta silti hillitty. Hieman yllätti ettei meidän tarvinnut seurailla muiden ryhmien esityksiä, olisi ollut mielenkiintoista nähdä millaisia ratkaisuja muut olivat saaneet hieman erilaisilla spekseillä.

Meille kuitenkin jäi esityspäivälle hyvin aikaa treenailla tuota meidän esitelmäämme, mikä tuli tarpeeseen kun se piti ranskalaisten jännitykseksi pitää englanniksi. Lopullisen esityksen prosessistamme saimme vedettyä hyvin, siitä tuli arvosteluraadilta kiitosta. Palautetta tuli kuitenkin noista mokistamme tuolla raportissa, esimerkiksi tärkeiden tietojen esittämisen unohtamisesta tai laittamisesta liitteisiin. Lisäksi saimme ihan hyviä kehitysideoita prosessimme laitteiden järjestykseen liittyen. Joka tapauksessa, nyt kun tuo kurssi on selätetty on ihan hyvä fiilis kun tuossa oli ainamoinen urakka.

Sekalaisina juttuina koululta voidaan mainita että ENSIC:ille tehtiin jotakin akreditointia tässä jokin aikaa sitten, joten koululla pyöri sen puolesta joitain pukugubbeja haastattelemassa opiskelijoita. Itse onneksi jemmasin itseni piiloon ettei tulisi koulun mainetta omilla gonailuilla pilattua. Lisäksi koulu on kiitollisena tuonut lisää näkyvyyttä parhaille kumppaneilleen teollisuudesta, tuonne kun on tuotu roll-uppeja aiheeseen liittyen vähän joka puolelle. ENSIC:issä opiskelijat hommaavat näköjään kolmos vuottaan varten varten haalarit.

Niihin painetaan selkään myös jokin yhteinen iskulause, joten sinänsä meininki on samanlaista kuin Suomessa. Kyseiset haalari ovat kuitenkin perus työukko-mallia, eikä niihin ommella mitään merkkejä, joten suomalaisiin verrattuna jäävät kuitenkin antiklimaattisiksi. Tässä on myös useampana päivänä tullut syötyä vielä noiden kolmosvuoden kavereiden kanssa jotka ovat vielä koululla tekemässä noita pidempiä masters-tutkimusprojektejaan. Kestopuheenaiheena on ollut tuolle ruandalaiselle kaverille naureskelu kun häneltä menee kaiken haaveilun yms kanssa tuplasti se aika saada syötyä mitä meiltä muilta tuohon menee.

Siinä kattavasti kouluun liittyvistä riennoista. Tulevalla viikolla pitäisi vielä koittaa käydä tekemässä nuo pääaineen tentit kunnolla uusinnoissa. Sen jälkeen alkuperäisen suunnitelman mukaan pitäisi jatkaa tuota omaa tutkimusprojektia (PRD), mutta nyt taitaa olla sen verran kisaväsymystä tältä vuodelta että varmaan tulee tuo jätettyä pois, varsinkin kun on muitakin asioita tässä hoidettavana ennen paluuta, kuten tulevan CISV leirin valmistelu tai kaiken saamani paperimateriaalin digitalisointi.

Viime rapsassani erehdyin pahemman kerran, koulun ulkopuolisia rientoja on ollut vaikka ja mitä:

Tuolla lomilta paluuta seuranneena viikkona Nancyssä käynnistyi jonkinlainen teatteriviikko. Suurin osa sen tapahtumista jäi suosiolla väliin. Kävin kuitenkin katsomassa avaustapahtuman tuolla Stanislaksella yhtenä iltana. Siellä eräs taiteilija tanssi muovipussit käsissään sermien edessä, joille heijastettiin kuvia vallankumoukseen ja tankkeihin liittyen. Tavallaan tuolla oli tarkoitus ottaa kantaa Tianamenin aukion verilöylyyn. Esityksessä pyöri mukana myös pieni radio-ohjattava tankki ja ns. oikean kokoisen panssarin piippu puski läpi keskimmäisestä sermistä lopussa.

Kun olin tuon saanut ihmeteltyä loppuun, siirryimme muiden paikalla olleiden vaihtareiden kanssa tuonne Manufacture-teatterille. Paikalta löytyi muitakin erasmuksi paljolti, sillä ESN oli masinoinut meidät sinne kannustamaan tuota ensiciläistä ESN-aktiivia hänen osallistuessaan opiskelijoiden DJ-skabaan. Brassille oli langennut ensimäinen vuoro, mutta veti oman shownsa tunteella ja koska meitä vaihtareita oli sankasti paikalla, oli tuolla aika hyvä fiesta loca. Koska koulussakin pitää kuitenkin käydä, en tuonne jäänyt muiden esityksiä enää katsomaan, näin jälkikäteen olisi tietysti ollut varmaan mielenkiintoista vertailun vuoksi.

Ranska pyrkii päästä isännöimään vuoden 2025 maailman näyttelyä. Senpä vuoksi myös tuonne Place Carrierille ilmestyi (alkuun omaksi ihmetyksekseni) tönö, jonka katolla oli valtava maapallo. Kävimme yhtenä iltapäivänä yhden ranskalaisen kaverin kanssa tuota tarkastamassa. Tuolla oli esillä kaikkea mielenkiintoista faktaa edellisistä näyttelyistä sekä maailman nykytilasta. Lisäksi organisoijat olivat valmistaneet kohtuullisen hienon 3D esitettelyfilmin. Tuolla joku taisi todeta vitsillä että jos uusi maailman näyttely saadaan maahan, niin tuo aiemmasta näyttelystä lojumaan jäänyt Eiffelin-torni voidaan purkaa pois.

Yhtenä iltapäivänä tuli tuo Sauruptin opiskelijaravintola käytyä tsekkaamassa kun Lépoldilla oli taas hitokseen porukkaa. Ravintola sinänsä oli positiivinen yllätys siisteydellään yms, sillä Sauruptin asuntolasta en kavereiden juttujen perusteella ole saanut hirveän hyvää kuvaa. Jälleen ruokien puolesta aika perus, mutta tilat olivat viihtyisät. Törmäsin tuolla sattumalta muutamiin semituttuihin taiteenopiskelijoihin, joiden kanssa jäin syömään ja jauhamaan. Heh, finskinä etelään tullessa pitää valmistautua selittämään revontulia ulkkareille, nuo ovat melkein aina puheenaiheena sen jälkeen kun kertoo mistä on kotoisin.

Yhtenä sunnuntaina oli jälleen pyöräilyreissun aika samalla kokoonpanolla kun edellisellä reissulla. Tällä kertaa pyöräilyä oli kuitenkin hieman vähemmän, joskin kohtuullisesta liikunnasta kävi silti kun lähdimme katsomaan tuota Nancyn koilispuolta reunustavaa mäkeä. Esikaupunki jatkui melkein mäen laelle asti, joten jo kaduilla tuli käpöteltyä aika paljon kun pojat eivät jyrkkiä nousuja jaksaneet polkea. Matkan varrelta löytyi myös hieman epäintuitiivisiä julkisia liikuntalaitteita, joilla perseilimme aikamme.

Tuonne huipulle tuli kiipeiltyä jalan. Sieltä sai huikeat näköalat melkein koko kaupunkiin, joten suosittelen teille muillekin myös tuonne menemistä jos kaupunkiin eksytte. Kun tuonne menemiseen oli tullut kasattua suuri potentiaalienergia, pystyi sitä hyödyntämällä melko kevyesti lipumaan takaisin kaupunkiin. Hieman jäi harmittamaan ettei otettu riskiä ja poljettu joen ylittävän autoille tarkoitetun suuren sillan yli kun sunnuntaiaamusta ei ollut liikennettä, vaan mieluummin pelattiin varman päälle ja kiertoreittiä takaisin. Kaikkea ei toisaalta voi saada kun ryhmässä liikkuu.

 

 

Lisäksi samana päivänä tuli yhden ESN-aktiivin kutsusta mentyä hakkaamaan lautapelejä, tämä oli ihan miellyttävää kun sitä ei ollut pitkään aikaan saanut tehtyä. Eri kampusten hajanaisuuden takia on hankala arvioida kuin paljon ihmiset täällä ”joeux sociaux” pelaavat, mutta ainakin ESN-ihmisten keskuudessa tuolle näyttäisi olevan jonkinlaista suosiota. Lämmittelyksi pelasimme sirkusjunan rakentelua, jonka jälkeen siirryttiin pääpeliin . Tarkoituksena oli selvittää mysteeri siitä kuka murhasi yhden osallistuneen ESN-aktiivin,

tämän pelatessa haamua jonka tarkoituksena oli ainakin ensimmäisessä vaiheessa ohjata meitä oikean ratkaisun suuntaan. Pelatessa meillä oli ihan hyvä meininki, varsinkin kun haamumme larppasi ihan kunnolla. Valitettavasti en ehtinyt nähdä pelin viimeistä vaihetta, kun piti palata kämpille jatkamaan jätteidenkäsittelyn projektia. Onneksi ensi viikolla pitäisi olla laajempi vaihtariporukalle järjestetty lautapelikokoontuminen.

 

Tässä viimeisen artikkeli-kauden aikana kilahti 25. vuosi lasiin. Normaalisti kun LOAS:in kämpissä on tilaa ja tiluksia, järjestän ainakin jonkinlaiset wappusynttärikestit. Täällä ei 13 m^2 asunnossa oikein vastaavia järjestellä, enkä jaksanut alkaa mitään yleisiä tilojakaan varaamaan, joten ”juhlistin” tapahtumaa itsekseni kämpillä. Illasta en kuitenkaan jäänyt pelkästää itseäni onnittelemaan, vaan kävimme muutaman vaihtarkaverin kanssa tuolla Foiressa muutamaa laitetta kokeilemassa. Ensimmäisenä haastoimme itsemme tuossa Boostermaxissa, mikä on tuo vehje joka pyörittää kehää korkeuksiin. Hyvällä tuurilla alkoi juuri sataa kun pääsimme laitteeseen, joten käynnistysvaiheessa istuskelin korkeuksissa jo vaatteet märkinä. Kun vauhtiin päästiin niin pyöritys oli aika hurjaa, varsinkin kun kaupanpäälle tuli noita vastapalloon iskeviä vesipisaroita.

Näkipähän Nancyä korkeuksista tällä kertaa myös pää alaspäin. Kieputuksesta selvittyämme kävimme vielä runnomassa toisiamme törmäilyautoilla, itse toimin välillä kuvaajana pelkääjän paikalla ja välillä itse kuskina. Valitettavasti en päässyt tuolla kerralla ajamaan radan Sweden-mobiililla, joten jouduin myöhemmin viikolla palaamaan ihan vartavasten päästäkseni ajamaan kyseisellä autolla, jotta päähän pinttymän sai purettua. Huvipuistoilun jälkeen oli normaali apero des langues GEC:illä. Vaikka en asiasta itse missään vaiheessa kelleen maininnut, niin tietysti syntymäpäivien kunniaksi sain paljon selkääntaputuksia. Aperon jälkeen tuli vielä ESN-aktiivien kanssa mentyä maailmanpyörään, jotta vertailun vuoksi näkisi Nancyn korkeuksista myös pimeän tultua.

 

 

Tänä vuonna kun oli maanpaossa, ei tullut muuten wappuiltua, mutta onneksi se tavallisten ihmistenkin vappu koitti aikanaan jälleen ja pääsi itsensä lakittamaan taas. Yritin parhaani mukaan toimia synkronoituna lappeen aikaan ja paikkaan, joten vappupäivänä kävin laittamassa teekkarilakkini klo 11 paikallista aikaa Stanislaksen patsaalla. Valitettavasti en saanut revittyä ketään kaveria kuvaamaan kyseistä suoritusta, mutta onneksi yksi täti  suostui auttamaan. Päivällä kokoonnuimme sitten taas Oonan ja Teemun kämpille pitämään vielä paikalla olevien suomalaisten vappuruokailua. Isäntäväki oli taikonut komeat suomalaistyyliset tarjoitulut, Lauran kanssa toimme enemmän paikallisia lisukkeita tuohon pöytään. Pitkästä aikaa oli taas kiva puhua vähän isommalla suomalaisporukalla, joten tuossa aika lensi nopeasti pöydässä istuessa. Koska vappupäivälle sattui tulemaan myös hyvä sää, lähdimme porukalla harhailemaan vielä ympäri keskustaa. Lopussa päädyimme kiertämään vielä Foirella, se kun oli viimeistä päivää kaupungissa. Lauran kanssa kävimme vielä yhdessä heiluttimessa, herrasväki sai varmaan hyvät naurut kun katsoivat meidän menoamme alhaalta.

Tässä on myös viime aikoina ollut enemmänkin kultuurillista- ja yhteiskunnallista tapahtumaa, 7.5 oli sen pohjalta kunnon multitask-päivä. Auringon paistaessa ensimäisenä etappina pallojäätelön syöminen ulkona ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Seuraavana oli Lorrainen kansallisoopperan avoimien ovien päivä, oopperatalo löytyy tuosta Stanislaksen kulmasta. Itse kiertelin tuon rakennuksen ja esillä olleen rekvisiitan mielenkiinnosta läpi, ja jäin myös seuraamaan avointa kuoroharjoitusta. Pohjakerrokset olivat melkein täynnä,

mutta ylälehtereillä sai vielä lojua kuin kuningas. Sekakuoro esitti lauluja useammalla eri kielellä, ja kapellimestarina toiminut tätä veti välipuheet ranskaksi vahvalla saksalaisaksentillaan. Tuo oopperatalo oli Nancyssä kieltämättä hieno, mutta koska ”rahaa ja korkea kulttuuria” Kaukiaiseen menee vielä joitan vuosia, taitavat maksulliset esitykset tältä reissulta jäädä väliin.

Oopperan katsastuksen jälkeen seuraava tapahtuma oli Nancyclette, eli kaupungin pyöräilijöiden mielenosoituksellinen kokoontuminen. Tällä kertaa pyöräilyreissun teemana oli supersankarit, oma alter-egoni oli ilmeisesti Kapteeniluutnantti Kansainvälinen kun kiinnitin kaikki mahdolliset kämpiltä löytyvät liput yms itseeni tai Pussywagoniin. Tuohon tapahtumaan olisi pitänyt osallistua jo edellisessä kuussa, mutta silloin juuri sopivasti pyörä hajosi, joten jäi aiemmin väliin. Itse en tiennyt juuri mitä tuolla tulee tapahtumaan, mutta kun samalle pikkuaukiolle alkoi kerääntymään kissanaisia ja yksisarvisia pyörien kanssa, niin ainakin tiesin olevani oikeassa paikassa. Sattumalta tuolla tuli vastaan myös yksi nuorempi saksalaispoika, joka oli silloin syksyllä ollut pelaamassa sählyä samalla kerralla. Normaalin alkusäädön jälkeen kaikki pyöräilijät saatiin kasaan ja sitten letkassa liikkeelle.

Alkuun vaikutti siltä että meillä olisi poliisiauto johdattamassa, mutta poliisit olivatkin näköjään tulleet paikalle vain kieltämään yksisarvista laittamasta karvaisia jalkojaan suihkulähteeseen. Tapahtuman tarkoitukseksi selvisi polkemisen aikana polkea pitkin suurintaosaa keskustan teistä. Samalla estettiin autoliikennettä kohtuullisuuden mukaan ja tuotiin kaupungissa pöyräilijöille lisää näkyvyyttä. Suurin osa liikkelläolijoista oli mukana ihan normaaleilla pyörillä, mutta näkyi tuolla

myös joitain hieman mielikuvituksellisempiakin viritelmiä, kuten tuo viimeaikoina ENSIC:in pihalla parkissa ollut makuupyörä. Aikaa tuohon seikkailuun meni noin kaksi tuntia, ja päätepisteenä toimi juna-aseman edustalla oleva aukio. Kun kaikki Pyöräilijöiden Oikeusliigan jäsenet olivat päässeet perille, oli HQ-mobiilin uumenista mahdollista kaivaa itselleen vielä olut pientä korvausta vastaan. Kokonaisuudessaan tuo oli hyvän meiningin tapahtuma, pitää koittaa käydä vielä kesäkuun aikana uudestaan.

Viimeinen tapahtuma tuolle päivälle oli illalla Stanislaksella järjestetty paikallisen kansainvälisen kuoroviikon päätösnäytös. Tuon tapahtuma tuli sattumalta vastaan kun päivällä oli kiertänyt oopperaan mennessä tuon lavan ohi ja muutenkin kaupungilla nähnyt isompia ryppäitä kansallisasuihinsa  yms. pukeutuneita eri maista kotoisin olevia ihmisiä. Täällä voi siis myös ihan sattumalta osua johnkin kulttuuritapahtumin. Illalla tuonne aukiolle oli kerääntynyt verrattaen paljon kansaa noita kuoroja seuraamaan.

Kuorolaulannan lisäksi osalla kuoroista oli omassa osuudessaan myös tanssia ja muuta oheissettiä. Vaikka en ole mikään suuri kuorolaulannan tuntija, enkä ekspertti kaikista esillä olleista kulttuureista, oli tuota tapahtumaa kiinnostava seurata, vaikka kolmannelle tunnille mennessään alkoi jo vähän jaloissa painaa ja mielikin harhailla. Onneksi tuossa kohtaa pystyi jo pitämään teekkarilakkiaan, joten kaverit spottasivat minut helpommin tuolta massojen seasta. Sattumalta tuolla tuli vastaan myös yksi kaveri LUT:in puolelta, tuo oli ihan kiva yllätys.

Kun kaikki kuorot olivat saaneet pari kappalettaave vedettyä, kaasaantuivat la grande finaalena kaikki esiintyvät kuorot lavalle laulamaan yhdessä vielä tuon kuoroviikon tunnuskappaleen. Biisi vedettiin vielä toiseen kertaan, jolloin yleisö pääsi ruudulle laitettujen sanoitusten kanssa mukaan, tuosta tuöli huikea ja herkistävä yhteenkuuluvuuden tunne. Valitettavasti sain hyvän fiiliksen heti pilattua kun käsimerkkien tukemana yritin selittää ”muille” kolumbialaisille mistä menisin hakemaan pyörää, tulin siinä samalla huitaisseeksi yhtä taakseni ilmestynyttä naista sormella silmään. Harmittava vahinko, onneksi rouva jäi eloon ilman ongelmia. Vaikka täällä voi olla paljon suureleisempi niin pitää tungoksessa koittaa varoa kanssaihmisiä.

9.5 on tuo yleinen Eurooppa-päivä, sain hyvän syyn pitää super-siistiä EU-krakaani. Vaikka tuolloin ei Ranskassakaan mitään suuria kemuja sen kunniaksi järjestellä,  niin ainakin täällä mantereen sydämmessä päivä on enemmän esillä kuin siellä reunamailla. Päivän aikana tuolla kaupungintalolla järjestettiin kaikenlaista ohjelmaa, itsekin kerkesin käydä siellä pariin otteeseen kiertämässä. Päivällä Stanin puoleisesta sisäänkäynnistä pääsi saleihin, joissa oli ständeillä esillä kaikenlaisia kansainvälisiä toimijoita.

Päämotivaattorina paikalletuloon oli tietysti yhdessä salissa tarjolla ollut puolalainen kevyt buffet (oli aika pitkälle tyhjennetty siinä kohtaa kun kaverin kanssa kerettiin paikalle) sekä ilmeisesti perinteinen EU-kakku (jonka komponentit olivat kuulemma salaisia). Lisäksi alakerrasta löytyi piilosta myös ESN-piste, jossa kävin morjestamassa tuttuja. Illalla ESN järjesti toisella puolella kaupungintaloa rasisminvastaisen avoimen keskustelutilaisuuden, johon osallistuin myös. Tuonne ei muita vaihtareita eksynyt, eikä paikalla ollut muutenkaan kovin paljoa kansalaisia.

Alkuun oli yleistä keskustelua syrjintään ja myös käsillä olevan pakolaiskriisin hoitamisesta, lopussa oli keskustelua omista kokemuksista syrjinnästä pienemmissä ryhmissä. Kovin kiihkeää väittelyä tuolla ei tullut, sillä ihmiset tuntuivat puhuvan aiha hieman toistensa ohi, ja yleistä keskustelua pääsi hallitsemaan yksi keski-ikäinen mies. Lopussa ESN-aktiivit myösnivätkin että tuo konsepti kaipaa vielä kehittämistä (oli kuulemma ensimmäinen ESN:än avoin keskustelutilaisuus),

mutta oli tuolla kuitenkin mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset keskustelevat tuntemattomien ihmisten kanssa. Päivän aikana esitteiden perusteella vaikutti myös vähän siltä ettei pelkkä Eurooppa-päivä riittänyt tapahtumille, vaan niitä oli ripoteltu myös muille päiville samalla viikolle, vähän niin kuin käänteiseksi EU-wapuksi. Viikko huipentui euroviisujen finaalin 14.5. Sinänsä harmittaa ettei muiden seikkailujen takia pystynyt tänä vuonna katsomaan viisuja muiden eurooppalaisten kaverien kanssa, vaikka siihen olisi ollut hyvä tilaisuus tänä vuonna.

Teollisuusprojektin raportin palautusta seuranneena viikonloppuna järjestivät muutamat vaihtarit ja ESN-aktiivit extempore reissun Gerardmeriin Lorrainen Vosges-vuorilla (Vogeesit suomeksi), jonne itsekkin lähdin mukaan akkuja latailemaan. Jossain kohtaa ennen lähtöä alkoi kuitenkin vähän epäilyttämään kun lopullinen ryhmä vaikutti enemmänkin faktiolta kuin sekalaiselta otannalta Nancyn vaihtareista, mutta tuokin oli turha huoli. En jaksa tarkemmin selostaa kaikkia viikonlopun tapahtumia, tiivistettynä voi sanoa että päivisin seikkailimme lähialueella, iltaisin viini virtasi ja lähtöaamuna sitten ihmettelimme miten kaiken saisi siivottua, heh.. Kuvat ja kuvatekstit puhukoot puolestaan.

Viime viikolla alkoi suurella osalla muista vaihtareista olla kurssit kasassa ja loppu lähestyä. Niinpä ESN järjesti kevään version tuosta  paitoihin kirjailusta Loveboatin tiistai-illassa. Itse menin paikalle samalla paidalla johon olin muiden jutut kerännyt jo joulukuussa. Onneksi oli viime kesänä tullut Tuskasta-otettua myös yksi liian iso talkoolais-t-paita, vaikka tuo oli jo valmiiksi aika täynnä saivat kaverit vielä kirjailtua ainakin nimensä tuonne.

Heh, edelleen olen hieman yllättynyt ettei kukaan laittanut tuonne mitään hirvittävän härskiä. Toisaalta varmaan johtuu siitä että vaikka tiedän paljon porukkaa, en voi sanoa että kaikkia tuntisin kovin hyvin, mikä taas rajoittaa muiden kikkailuja. Joka tapauksessa, kun tulette tänne vuodeksi niin kannattaa hommata jo etukäteen reilun kokoinen valkoinen t-paita, saatte kaikki kaverit samalle sivulle. Ja koska tuo oli viimeinen kerta monelle muulle vaihtareille, taisi tuolla tultua välillä tietämättäänki sanottua pidempiaikaiset hyvästit osalle tutuista.

Torstaina tuli käytyä pikaisella visiitillä Café des Languesissa, mutta en tuonne jäänyt kovin pitkäksi aikaa seuraavan päivän presiksen ja väenpuutteen takia. Pyörälle tultua vastaan tuli yksi espanjalainen kaveri, joka kertoi että oli menossa GEC:ille (tuo asuntola Place Carnotin kulmassa, jossa järjestetään ENS apèrot), yhdelle oluelle ja puhui minut mukaansa. Paikalle päästyä selvisikin että asuntolalla on kuulemma joka ilta enemmän tai vähemmän avoin club bièren tyylinen hengailuilta, jossa on mahdollista lunasta olutta muilta opiskelijoilta. Lisäksi tuolla tiloissa oli pöytäfutikset ja pingikset ja kaikki. Heh, hyvä oppia tälläistä hyödyllistä tietoa vasta täällä ihan vuoden lopussa. Pitänee koittaa käydä tuolla joinain muinakin iltoina puhumassa ranskaa tuntemattomille oluen rohkaisemana.

Viime perjantaina yksi ranskalainen kaveri kutsui kämpilleen kemuihin omalle kämpälleen lukukauden päätöksen kunniaksi. Hän asuikin verrattaen hienossa asunnossa kämppistensä kanssa. Jos siis haluat asua tässä kaupungissa kunnon asunnossa, niin kannattaa katsoa suosiolla yksityisiltä, varsinkin jos pystyy asumaan jonkun kanssa kimpassa. Suomalaisena olin tietysti ainoa, joka tuli paikalle edes suurin piirtein oikeaan aikaan, joten alkuun tuli jauhettua vain isännän ja hänen kanadalaisen kämppiksensä kanssa.

Kanadalainen kun oli Quebécistä kotoisin, niin hetki meni hänen ranskaansa tottumiseen. Kaiken pystyi ymmärtämään, mutta silti oli hetken sellainen fiilis että mitä nyt tapahtuu. Pikkuhiljaa kämppä alkoi täyttymään muistakin vieraista. Heh, vissiin todistaa että olen vuoden aikana onnistunut seikkailemaan tarpeeksi ja hieromaan paljon kontakteja, koska tunsin melkein kaikki ihmiset tuolta, vaikka suurinosa vieraista oli kutsuttu paikalle toisistaan riippumatta, joskin oli tuolla myös uutta ja outoa maantieteilijäporukkaa.

Vaikka homma pysyi hallussa niin ajoittain meno oli verrattaen villiä, ainakin jos vertaa aiempiin kämppäkemuihin joissa täällä olen ollut. Ilmeisesti kulttuuriin kuuluu että jossain vaiheessa aletaan laulaa Marseljeesia ringissä tanssien. Itsekin osallistuin kreisibailaamiseen tanssimalla jo humalan puolelle siirtyneen intialaisen kaverin kanssa jotain nopeatemposia Bollywood-muuveja. Heh, ulkkareiden kanssa juhliessa niin että jokainen pystyy soitattamaan oman maansa musiikkia on se hyvä puoli että oppii uusia kulttuureja sitäkin kautta, mutta haittapuolena on että nuo uudet hitit jäävät soimaan päähän. Itselläni on lopputalvesta asti ollut yksi macho kreikkalianen gubbe tuolla kallossa pyötimässä, nyt siellä on lisäksi tuhatkaupalla intialaisia. Olkaa varovaisia.

Viime lauantaina oli tosiaan tarkoitus saattaa tämä rapsa päätökseensä. Muut Pahat Pojat eivät kuitenkaan hyväksyneet suunnitelmaani kirjoittaa koko päivää kalsari-skumppaillen, ja koska en osaa sanoa pontevasti ei, repäisivät he minut mukaansa aamupäivästä pelaamaan futista Vandoeuvreen. Matkan varrella kerkesimme spekuloimaan esimerkiksi Albanian mahdollisuuksia pian alkavissa EM-kisoissa, kannattaa laittaa rahansa sille joukkueelle kuulemma, heh. Pelipaikkana meillä oli pieni tekonurmi tuolla jossain lähiöiden keskellä, sattui olemaan näppärästi tyhjänä kun saavuimme paikalle.

Pikkuhiljaa paikalle valui myös muita kavereita ja kaverinkavereita (koko muukin sakki ei-ranskalaisia) ja saatiin pelailut käyntiin. Olin myös hieman yllättynyt kun kolme ranskalaista pikkupoikaa liittyi meidän mukaamme, ainakin vaikuttivat olevan tuolle nigerialaiselle kaverilleni ennestään tuttuja. Pakko myöntää että aika ennakkoluulottomia jätkiä kun tuollein tulevat muitta mutkitta pelaamaan enemmän tai vähemmän tuntemattomien selkeästi gringojen miesten kanssa. Pojat kuitenkin pärjäsivät pelatessa siinä missä muutkin, joskaan heitä ei voinut tietysti mennä rappaamaan samalla tavalla kun aikuisia ukkoja.

Yleisesti pelin taso ei ollut liian hurjaa, ja eri joukkueidemme pelit olivat myös aika tasaisia. Onneksi tuolla pärjäsi lenkkareilla ihan hyvin, joskin jälleen tuli huomattua että säännöllisestä jalkapallon pelaamisesta on jo miljoona vuotta kun ei setä meinaa jaksaa muutaman tilanteen jälkeen tehdä enää ratkaisevia juoksuja puolustuspäässä. Teknisesti vire tuntui onneksi kuitenkin olevan vielä jotenkin tallella.

Heh, sen myös näki ettei muilla kavereilla ollut liikaa kokemusta joukkuepelaamisesta, itse kun yritin normaaliin tapaan jakaa jatkuvasti ohjeita muille, mutta harvakseltaa menivät perille, liekö myös vierailla kielillä vaikutusta. Joka tapauksessa, oli ihan kiva käydä pelailemassa. Pitää käydä jatkossakin niin voisi kuntokin kasvaa. Urheilemisen takia rapsa jäi pahasti vaiheeseen launtaina, mikä taas paisuttaa tämän pituutta kun kiirettä on pitänyt joka päivälle.

 

Sunnuntaina tuli taas käytyä parin kuukauden tauon jälkeen Scheriereillä, kun rouvalle oli tullut ikävä ja itse olin kovasti pyykinpesuavun tarpeessa. Alkuun meinattiin istua ulkona, mutta pari sade pisaraa säikäyttivät meidät takaisin sisälle. Tällä kertaa ruokalistalla oli vuoristolaislounas, joka lähti käyntiin jo itsessään melko raskaalla juustopiiraalla, mitä seurasi vielä lihaa varsinaiseksi pääruuaksi.

Tuli taas syötyä niin ettei ruokailun jälkeen tuntenut olevan oikein kykeneväinen tekemään mitään. Herran kanssa pääsimme jo keskusteluissa hieman syvemmälle tasolle, kun aloimme väittelemään yleisestä asevelvollisuudesta. En ole varma sainko ranskalaisia ymmärtämään Suomen puolustuspoliittisia ratkaisuja ja motiiveja, mutta ainakin itse sain kunnolla lisää tietoa siitä miten systeemi aiemmin toimi täällä ja miksi siitä siirryttiin ammattilaisarmeijaan. Niin kuin aina aiemminkin olen maininnut, tämä paikallisten tunteminen tuo huomattavasti lisää syvyyttä tähän vaihtokokemukseen, suosittelen normaaleiden ihmistenkin kanssa hengailua minne sitten lähdettekään.

Tässä toukokuussa tuolla on pelailtu taas jääkiekon MM-kisat. Koska täällä juuri kukaan ei tunne lätkää enempää kuin nimellisesti, on itseltä kisojen tarkempi seuraaminen jäänyt väliin, varsinkin kun tässä on ollut paljon muutakin tekemistä. Sen verran olen kuitenkin jaksanut seurata että katsonut mihin tuloksiin pelit ovat päättyneet ja muutaman sanan vaihtanut tsekkien ja venäläisten yms ihmisten kanssa jotka tuosta lajista jotain tajuavat.

Suomi kun pelasi hianosti tuonne finaaliin asti, päätin nähdä sen verran vaivaa että menin tuon päätöspelin Kanadaa vastaan katsomaan Teemun ja Oonan kämpille kun aiempien pelien katsomatta jättämisestä oli tullut kovaa palautetta muissa maissa vaihdossa olleilta, heh. Isäntäväki oli varautunut ulkoisänmaalliseen koitokseen pätevästi, oli projektorin kautta heijastettua kuvaa seinälle ja jäätelöbaaria keittiössä. Selkeästi jääkiekko on se mikä yhdistää suomalaisia ja kirkastaa suomalaisuuden ideaa paikasta riippumatta. Itse pelistä ei jäänyt juurikaan kerrottavaa, isäntäväellä meinasi olla pelin tempon takia vaikeuksia pysyä hereillä ja lopussa valittelivatkin että taisin tulla katsomaan koko turnauksen kehnoimman pelin. No ei voi minkään, toivottavasti ensi vuonna Suomen joukkue jaksaa loppuun asti.

Maanantaille oli kaverilta kutsu hänen tohtorin väitöstilaisuuteensa. Niin kuin taisin jo aiemmin mainita, täällä kulttuuri on siitä erilainen että tohtoriopiskelijat tuntuvat ovat nuorempia kuin Suomessa yleensä ja hengailevat enemmän samoissa tapahtumissa kun normaalit opiskelijat. Täällä tunnen varmaan yli kymmenen tulevaa tohtoria, lappeessa noita en taida tuntea yhtään. Koska kaverin tutkimus oli julistettu salaiseksi, piti sisään tullessa kirjailla vaitiolosopimus. Siitä syystä jätän tästä kohtaa kuvat ja tarkemmat selostukset väliin.

Ensimmäistä kertaa väitöstilausuudessa olemin oli mielenkiintoista, vaikka jostain syystä välillä tuntui hankalalta pitää silmiä auki. Valitettavasti tuosta tilasuudesta pystyi seuraamaan vain alun esittelyn, ja varsinaista väitöstä varten kaikkien  tavisten piti poistua tuolta auditoriosta. Onneksi kerkesin käydä illasta onnittelemassa kaveria tuolla väitöksen jälkijuhlinnoissa, ja vaikka en kovin pitkää ehtinyt tuolla ehtinyt muiden vieraiden keskellä seisoa, niin sain kuitenkin nopsaan juotua kuoharit herra tohtorin kanssa.

Maanantaina sain myös osallistuttua ensimmäistä kertaa yhteen toiseen tapahtumatyyppiin, kun osallistuin lukuvuoden viimeiseen ESN:nän Club Cuisineen. Tuossa tapahtumassa on tarkoitus, että kolme opiskelijaa jostain tietystä maasta ohjeistavat 20 muuta osallistuvaa vaihtaria miten valmistaa heidän jokin kulttuurilleen tyypillinen ruoka alku- ja jälkiruokineen. Aiemmin en noihin ole osallistunut koska en ole joko ehtinyt muilta kiireiltä / paikat ovat menneet täyteen ennen kuin itse olen ehtinyt mukaan tai sitten ei ole vain kiinnostanut ollenkaan. Joka tapauksessa, onneksi tällä kertaa pääsin mukaan,

varsinkin kun poikkeuksellisesti tuolla oli pääkokit kolmesta täysin erilaisesta kulttuurista (Meksiko, Ukraina ja Pakistan) ja hintakin jostain syystä vain 5 € kun normaalisti nuo ovat maksaneet 15 €. Alun hämmingin jälkeen jakauduimme kukin pääkokkimme alaisuuteen. Yritin aluksi mennä ukrainalaiseen porukkaan valmistamaan borssikeittoa, mutta tungoksen takia vaihdoinkin joukkuetta meksikolaisen guancamolen yms väkertämiseen. Vaikka tuolla nuorisotalon keittiössä ei juurikaan ollut ylimääräistä tilaa ja keittiövälineet eivät olleet aivan optimaalisia, sain pilkottua sipulini yms, ja kaikki ruuat valmistuivat huikeilla menestyksillä.

Tuota ruokaa oli valtavasti, joten melkein pystyi unohtamaan henkevän keskustelemisen ja keskittyä vain syömään. Tällä kertaa tuo oli tosiaan rahan arvoinen ateria, kun ruuan kanssa oli viiniä, ja jälkiruuan painikkeeksi tuo ukrainalainen tyttö oli tuonut meille paria eri ukrainalaista vodkaa. Itse tietysti machona yritin näyttää muille ettei tuo raa’an viinan shottina juominen saa ilmettä juurikaan värähtämään, mutta tämä meni ulkkareilta ohi heidän irvistellessään ryyppyjensä jälkeen. Lopussa pitikin sitten kiirellä siivoilla paikat kuntoon, onneksi kaikki paikallaolleet jaksoivat tehdä ainakin melkein koko ajan jotain hyödyllistä.

Hypätään nopeasti vielä viimeistä kertaa koulun penkille. Tiistaina oli viimeinen luento ranskasta, joka samalla oli viimeine luentoni tässä koulussa. Maikka antoi tällä kertaa meidän vaikuttaa tuohon ohjelmaan, joten kun muilla ei ollut mielipiteitä niin minun aloitteestani ihmettelimme Ranskan historiaa ensimmäisen vallankumouksen jälkeen ja sitä miten täällä ollaan jo ohjelmistovaiheessa tasavalta 5.0, kun Suomessa mennään vielä samalla versiolla kun itsenäistyessäkin (toisaalta lähdekoodi on avoimempi). Juhlistimme myös viimeistä kertaa mättämällä suuhun kaikki herkkuja. Maikka olisi halunnut tuoda meille kakun, mutta oli kuulemma joutunut tyytymään paikallisena erikoisuutena käsin valmistettuihin käyriin mantelilastuihin.

Onneksi tiistain ranskantuntia oli siirretty loppumaan aiemmin, jotta kerkesimme sieltä ajoissa seuraamaan ENSIC:in opiskelijoiden opettajista ja muista koulun henkilökunnan edustajista tekemään parodiaesitystä humanistikampuksen vierestä löytyvällä vanhalla teatterilla. Normaalisti tuo parodia on ilmeisesti ollut kolmannen vuoden opiskelijoiden hoidettavana kamppanjoinnin aikana, mutta tänä vuonna he eivät ilmeisesti saaneet pakettia kasaan, joten kakkoset ottivat tuosta kopin. Esitys oli huikea, siitä on pakko antaa iso kiitos esiintyjille. Sitä paransi myös tietysti se että näin vuoden lopussa tunsin jollain tasolla suurimman osan esiintyjistä, että irvailun kohteena olleista maikoista, roolitukset osuivat täydellisesti nappiin. LUT:issa tämän tyylinen ei varmaan olisi mahdollista järjestää, sillä meiltä ei taida löytyä samaa määrää erikoisia ja hulluja persoonia kuten täältä. Esityksen kattavana teemana oli henkilökunnan valmistautuminen nyt keväällä suoritettuun koulun auditointiin, ja mitä kaikkia hulluuksia se aiheuttikaan. Teatterin jälkeen oli foijerilla jälkipelien aika, sillä paikalle saapui myös useampi maikoista, joten opettajat pääsivät tuolla juomaan heitä esittäneiden opiskelijoiden kanssa, mikä teki myös tuosta tapahtumasta huvittavaa parodiaa. Tällä kertaa juttui ei muuten oikein luistanut, joten suurin osa tuosta iltamasta meni muiden kolmannen vuoden gringojen kanssa jauhaessa.

Eilen saksalainen vaihtarikaverini tuli tänne Boudonvilleen järjestämään synttäreitään avustuksellani, Medrevillessä oli sali poissa käytöstä joten ei hulluja Medreville bileitä tällä kertaa. Sinänsä peruskemut, mutta näistäkin pari hauskaa huomiota teidän tulevaa Nancy-vaihtoanne varten. Siinä kun seisoin residenssin portilla venailemassa kaverin saapumista, pamahti siihen eräs ukko moottoripyörineen. Olin hieman hämmentynyt hänen tietäessä nimeni, kunnes herra esitteli itsensä kaverini isäksi.

Saksa on tosiaan niinkin lähellä että sieltä voi saada omat vanhempansa täysin yllätysvierailulle, onneksi Suomi on hiukan kauempana ettei samaa tarvitse juuri pelätä. Koska itse olin talon asukkaana nimellisesti vastuusta noista bileistä, olin tietysti hieman hermostunut kun pari kaveria aloitti saman tien Club Cuisinen ylijäämä viinoilla. Mutta kokonaisudessaan nuo kemut menivät ilman suurempia kohtauksia. Oikeastaan enemmän sotkua aiheutettiin siivousvaiheessa.

Kun olimme sakun kanssa viemässä tavaroita kämpilleni talteen niin paperikassi lahosi ja sen seurauksena punaviinipullo levisi Boudonvillen aulaan, ei muuta kun pyyhkimään pois. Kun homma oli paketissa, päätin jatkaa muiden kanssa vielä keskustaan. Välietapin kautta selvisimme Les Caves nimiseen yökerhoon tuohon Stanislaksen kulmaan. Hytkyimme tuolla aikamme, itse nyt en sinänsä ole kovin innoissani noista yökerhoista, mutta olen toisaalta huonompiakin tanssipaikkoja nähnyt, tuolla ainakaan musiikki ei ollut järkyttävän kovalla.

Laitetaan vielä lyhyet huomiot parista kestoaiheesta loppuun.

Näköjään minulle myönnettiin viimeinkin tuo CAF-tuki, saan sitä neljältä viimeiseltä kuukaudelta ilmeisesti 92 €/kk. Tuon saapumisen odottelun takia toukokuun vuokran maksamista tuli lykättyä reilu viikko normaalin maksupäivämäärän yli, mutta olihan tuossa toisaalta kiva maksaa vain puolet normaaliin hintaan verrattuna, kun ensimmäine erä tuli ilmeisesti maalis- ja huhtikuuta varten. Pitääpä sitten Suomeen palatessa katsoa mitäkä mieltä KELA on näistä tuista.

Ilmasto on täällä ollut viimeisen kuukauden aikana hyvinkin vaihteleva. Rytmi on oikeastaan ollut viikko aurinkoa ja kesää, jota seuraa viikko sadetta tai muuten vaan syksyä, sitten taas aurinkoa jne. Välillä on jo ollut ihan hyvät shortsit ja t-paita-kelit, tällä hetkellä aurinko paistaa kivasti.

Vaikka tuossa ranskan kunnolla hallitsemassa on vielä aika paljon työsarkaa, niin kai tässä on myös eteenpäinkin menty. Esimerkiksi kun Suomeenpäin skypettää, alkaa aidosti vahingossa laittamaan myös ranskaa tuonne suomen sekaan. Lisäksi olin ylpeä itsestäni kun onnistuin päättelemään yhden puhekielisen verbin tarkoituksen (bosser = työskennellä). Lisäksi vastaan tuli yksi päivä myös yksi sivusto jossa oli tarjolla lisää ranskalaisia puhekielen termejä, pitää opetella niitäkin. Paljon tekemistä on kuitenkin vielä esimerkiksi oikeiden prepositioiden käyttäminen oikeassa kohtaa, à ja de menevät vielä aika usein vääriin paikkoihin kirjoittaessa. Tuolla ranskan tuntien päätteeksi maikka harmitteli hieman ettei ollut kerennyt hioa aksenttiani kuntoon, mutta toisaalta eipä yksi kerkeä kaikkia opettaa jatkuvasti yksilöllisesti.

Nyt viimeinen kuukausi täällä on pyörähtänyt käyntiin ja ajan kuluminen on sen mukaisesti tuntunut kiihtyvät. Koitan tästä loppuajasta kirjoittaa vielä pariin kertaan ennen lopullisia päätelmiä. Olkaa valmiina seuraavaa puolentoista viikon päästä tulevaa artikkelia varten, sillä siinä tarinat jatkuvat heti tämän artikkelin julkaisu hetkestä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, à tout…