Avainsana-arkisto: COP21

Osa 14: Tähän piti olla joku naseva ranskalainen sitaatti…

23.12.2015Yleinencafé(s) des langues, COP21, Covoiturage, elections and politics, Épinal, ESN, Food, foyer, French family, Les Artistes, Loveboat, Mac Carthy, Movies, residence, sports, St-Die-des-Vosges, studies, Travellingleteekkari

… mutta en tahdo nyt muistaa minne sen kirjotin. Käytän sitten vaikka seuraavassa artikkelissa kun muista. Joka tapauksessa, nyt ollaan (jo muutaman päivän oltu) lomilla ja akateeminen vuosi paketissa.

Summary: Nightouts with school and ESN buddies, election, COP21, Rollerderby, Final week with final preparations, final presentations and final exams, les Scheriers, Épinal & St-Die-des-Vosges, cafés des langues, club bière, white t-shirt, karaoke @ residence. Star Wars, controls, milk and tea.

Koitan taas viimeiset kaksi viikkoa esittää ajan suhteen jäsenneltynä.

Toissa perjantaina pidettiin innovaatioporukkamme soiréeta yhden tytön kämpillä. En tiedä oliko tuon tarkoitus olla apèro, en ainakaan itse tuonut mitään syötävää jakoon, mutta laitoin vodkan jämät tarjolle. Oli myös ihan mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset opiskelijat asuvat, kämppä oli Maison Étudiants:sissa, eli aika samanlainen kun CROUS:illa, mutta jonnin verran isompi. Meistä ei kaikki 11 pääseet paikalle, mutta tuon meidän ryhmän johtajatytön mukana tuli muutama sen ranskalainen ja intialainen kaveri.

When you have enough whiskey for pohjat, paying your bill in bar makes you smile too.

Tuolla aikamme istuessa ainakin toinen intialaisesti joi viskiä sen verran pikaisesti että se oli hilpeissä tunnelmissa loppuillan, hyvin pelattu. Itsellenikin luonnollisesti eri juomat kelpasivat, mutta vieläkään täällä ulkomailla kovin raaka ryyppääminen ei ole tuntunut houkuttelevalta. Sinänsä huvittavaa oli että alkusyksyn sanomisillani olin antanut joillekin sellaisen kuvan että olisin ahkera opiskelija, joka ei koskaan käy missään maistamassa kaljaa. Harvalla suomalaisella taitaa olla samaa harhaa. Koko iltaa ei kuitenkaan istuttu tuolla kämpillä, vaan lähdimme liikkeelle myös kohti kapakkaa. Matkan varrella kävimme Place Carnotin kebulassa (josta löytyi sisältä myös näköjään baari) ja seurasimme spontaani hieman humaltunutta intialaista tanssiesitystä kadulla. Lopulta päädyimme Les Artistes:iin, tuo oli ihan mukava paikka istua. Yleistä hintatasoa en muista kun otin suoraan vin chaud:in muiden kanssa. Matkan varrella olin onnistunut tiputtamaan toisen hanskani, mutta koska ranskalaiset eivät jostain syystä käytä käsineitä kun olisi jo niille käyttöä, löytyi kinthaskin sieltä mistä sen oletin kadulta löytyvän. Olen nyt onnellinen kun ei tarvitse kävellä kylmin käsin.

Myös samana lauantaina kävi onnekkaasti kun oltiin vaihtarikavereiden kanssa MacCarthyssä ihan muutenvaan iltaa istumassa. Meitä pyydettiin siirtymään toiseen pöytään, joten siirtyessämme sulautimme uudessa pöydässä istuneen ranskalaisen pojan myös joukkoomme. Näppärästi hän oli kotoisin Lyonista, joten huomenna pääsen hänen kyydissään perille asti kun lähden joulu/UV-seikkailuuni. Näköjään covoiturage du bar (kuten M. Scherier myöhemmin totesi) näyttää toimivan.

13.12 ranskalaiset kävivät äänestämässä toisella kierroksella aluevaaleissaan, äänestysvilkkaus näytti hieman kasvaneen ensimmäisestä kierroksesta. Näköjään joko oikeiston ja vasemmiston kikkailut toimivat tai FN puolella oli kisaväsymystä, mutta lopputuloksena Front National ei voittanutkaan yhtään kokonaista aluetta, vaan potti meni Manner-Ranskassa pääosin oikeistolle ja jonkin verran myös vasemmalle. Joitan departementtejä FN kuitenkin voitti ja määrällisesti se sai kaikkien aikojensa suurimman kannatuksen. Jälkikäteen herra Scherier selitti etteivät kuitenkaan aluevaalit tässä maassa ole ne eniten kiinnostavat tai tärkeimmät vaalit, vaan suuremman panoksen ovat presidentin, kaupungin pormestarin ja EU-parlamentin vaaleissa.

Samana viikonloppuna tuolla Pariisissa saatiin päätökseen myös tuo COP21 ilmastokonferenssi, ja onneksi sopimus saatiin aikaan. Vaikka sen sisältöä voikin vielä osittain arvostella, niin tästä on ainakin helpompi koko maailman edetä kohti vielä parempia ratkaisuja. Ranskalaiset voivat hyvin vedetysta kokouksesta olla ylpeitä, vaikka kovin paljoa en omaan olkapäähän taputtelua täällä havainnut.

Männä sunnuntaina tuolla Pepinièr-puiston vieressä olleessa järjestettiin myös pari rollerderby matsia. Vaikka laji ei ollut entuudestaan juurikaan tuttu, niin päätin lähteä huvikseni katsomaan kun sisäänpääsy oli ilmainen ja parin muunkin vaihtarinkin piti tulla. Siinä seuraillessa alkoi tuosta pelistäkin jotain ymmärtämään, päällimmäisenä sen että se on hullu laji, joten suomalaiset ovat siinä varmasti hakoja.

Biorefinery lan-party, preparing with hoods the night before.

Viime viikon maanantai-aamusta alkoi viime viikon viimeisten esitelmien, deadlinejen ja kokeiden rypistys, kun päästiin bad boys porukalla pitämään Fischer-Tropsch biomassalle esitelmäämme. Pelkäsin jo etukäteen että esitys venähtää ylipitkäksi kun meillä vartin esitysaikaan oli yli 40 diaa (sinänsä jämäkällä tahdilla tuosta olisi selvinnyt hyvin). Onneksi tuolla oli varattu paljon aikaa myös jälkikysymyksille ja kritiikille, jota tuli ajan ylittämisestä. Lisäksi itse sain kuumottelua siitä miksi jokin reaktorityyppi on nimeltään fixed fluidised bed, eihän se tarkemmin ajateltuna ole kovin hyvä nimi mutta en minä sitä ole keksinyt. Joka tapauksessa aika perus esitelmämeininkiä (englanniksi), tällä kertaa oli jo ehkä vähän tiukempia kysymyksiä kuin edellisissä.

One soup, nine cooks = this ends well and fast. — One soup and nine cooks = this ends well and fast.

Maanantai-illasta käytiin vielä väsäämässä diat kasaan tuohon keskiviikkona pidettävään innovaatioprojektien esittelyyn. Luulin että tuo olisi ollut ihan nopea leikkaa ja liimaa powerpointissa sessio, mutta koska kaksi ihmistä oli touhunnut putkistodiojen kanssa (tai jotain vastaavaa), niin jossain kohtaa huomattiin että meillä oli kolme putkistokonseptia, joista ei tiedetty että mikä alkuoletus käy millekkin. Näköjään ulkoimaillakin on siis mahdollista saada putkien kanssa metrin syötöt menemään kolme metriä ohi…

Tiistaina kävin tuolla viimeisessä koulun Café des Languesissa. Alkuun näytti siltä että oltaisiin siellä istuttu siellä yhden englannin maikan kanssa kahdestaa, mutta lopulta sinne tuli kaksi muutakin kielten maikkaa ja kaksi FITI-puolen laulavaa poikaa. Tarjolla oli englantilaista joulu-puddingia ja pojat lauloivat pari sooloa ja yhden duuon.

Tiistaina oli myös viimeinen energiakonferenssi, aiheena aurinkopaneelit. Esitys oli ihan hyvä, ja tällä kertaa se oli myös suunniteltu niin että lopussa tunsi tietävänsä asiasta jotain kun alussa oli jo annettu pointit mihin kiinnittää huomiota. Sopivasti aiheen huvittavuutta sopivasti lisäsi että juuri samana päivänä jonkun LUT-kaverin linkistä tuli luettua että jenkeissä oli kaupunkilaisten tapaamisessa torpattu suunniteltu paneelipuisto, koska ”aurinkopaneelit imevät kaiken auringon energian eikä kasveille jää mitään”. Ehkä siis myös ihan tavallista kansaa olisi syytä sivistää ympäri maailmaa. Konferenssin jälkeen käytiin porukalla harjoittelemassa vielä tuo meidän innovaatioprojektin esitys kertaalleen seuraavaa päivää varten. Uututena tällä kertaa oli että show oli ranskaksi. Itselläni onneksi oli kohtuullisen lyhyt pätkä tuosta puolen tunnin esityksestä, ja loppuun ranskalaiset antoivat vielä ne korjattavat sanat, joten kohtuullisella luottamuksella pystyi lähtemään seuraavan päivän esitelmään.

Tuolta presistreeneistä tulimme sitten suoraan syksyn viimeiseen club bière:en. Sen kunniaksi näköjään koulun johtajakin kävi tuolla kääntymässä. Vaikka kemiantekniikan laitoksen päälliköiden kanssa on tullutkin LUT:illa jo jonkin verran olutta maisteltua, niin sitä pitää vielä odottaa että yliopiston rehtori ilmestyisi spontaanisti johonkin saunailtaan tai vastaavaan (vaikka kete-laitoksen johto taitaa kuitenkin olla lähempänä tämän koulun johdon tasoa yliopistohierarkiassa). Kuten normaalistikin tuolla on tapana ollut niin tarjolla on aika vahvoja oluita. Viimeisen viikon kunniaksi myös osa ihmisistä tuntui olevan hieman päissään (aiemmin en tota ole havainnut), ainakin kanssa kolmannen vuoden opiskelijoista . Koska tämä viikko on viimeinen kun kaikki kolmoset olivat paikalla ennen tutkimusprojektien ja lopputyöharjoitteluiden alkamista, niin olin alkanut tuolla koululla keräilemään tuohon hankkimaani Ranskan lippuun ihmisten nimmareita ja lyhyitä juttuja, tuolla club bièressä niitä sai aika näppärästi kerättyä.

Clubin jälkeen siirryin välietappien ja -harhailuiden kautta Loveboatiin, jossa oli ESN valkoinen-t-paita-läksiäiskemut (koska osa ei taida enää joulun jälkeen tulla takaisin). Olin hieman yllättytynyt että tuolla oli jo ennen klo 22 porukkaa paikalla. Ovelana jantterina päätin sikailla hyvän maun suhteissa ja kirjoittaa omat tekstinini tyttöjen rinnuksille silloin kun se tilan puitteissa oli mahdollista. Vaikka itselläni oli päällä XL-koon paita (joka tuntui olevan vielä normaalia suurempi), niin silti jossain vaiheessa iltaa muut alkoivat valittaa ettei mun paidassani ollut enää tilaa kirjoittaa. Siitä olin myös yllättynyt että illan jälkeen paidasta löytyi vain yksi kyrpäpiirros, semmoiset muistikuvat lappeen vastaavista tapahtumista on että kaikilla jätkillä on sausagefestit paidoillaan. Koska ollaan kuitenkin yliopistossa, niin ihmisten arvostus älykkyyden perusteella ei ole tärkeintä,

There is no escape! Also, who wrote on her left shoulder?

joten viikon ajan netissä oli saanut käydä äänestämässä miss ja mister erasmusta sekä kovinta bilehilettä. Siitä olin ehkä yllättynyt että kaikkien italialaisten, saksalaisten ja espanjalaisten adonispatsaiden keskeltä tuo tsekkiläinen kaveri äänestettiin komeimmaksi jantteriksi. Mutta joka tapauksessa, vaikka pitkin syksyä Loveboatin ESN tiistaissa ei jaksaisikaan kovin usein käydä, niin tuolla kannattaa tietysti käydä jättämässä jälki kavereidensä paitaan, ihan hauska ilta.

Keskiviikko aamuna oli dynaamisen optimoinnin viimeinen projektin kanssa työskentely sessio. Koska itse en pohjatietojen puutteissa ollut asioita kunnolla sisäistänyt, tein tuon opportunistisesti parityönä yhden nerokkaan ranskalaiskaverin kanssa, joka oli jo käytännössä kerennyt toimivan ohjelman tehdä, joten omalle kohdalle jäi lähinnä rapsan kirjoittelu. Tuolla tunnilla päästiin kuitenkin ihna proffankin kanssa raapimaan päätä kun ”meidän” ohjelma iteroi itsensä oikeaan tulokseen 60 yrityksellä normaalin 10 sijaan.

LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placemnt in the middle of the picture. — LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placement in the middle of the picture.

Iltapäivästä koitti sitten syksyn innovaatiourakan loppuhuopennus, kun kaikki kolme innovaatioryhmää esittivät omat ratkaisunsa tuohon vedenalaisen öljynporauksen hiekanhallintaongelmaan. Meidän ryhmän ratkaisu koostui suodattamisesta (jossa suodattimia puhdistaa PIG-sukkula), laskeuttamisesta ja hydrosyklonista, muut ryhmät olivat puhtaammin joko suodatus tai laskeutus. Kokonaisuudessaan meidän ryhmämme esitys meni hyvin, itsekin sain omalla ranskallani kerrottua laskeuttimen mitoituskriteerit.

Pari olennaista pointtia unohdin kuitenkin ajatuksissani sanoa. Onneksi tuo meni maikalta ja insinööreiltä ohi, ja heidän jälkeensä yksi kolumbiaanoista teki tarkentavan kysymyksen joka oli syöttö suoraan mun lapaani kun pääsin sujuvasti sanomaan ne asiat mitkä varsinaisen esityksen aikana olin unohtanut. Meidän ryhmämme sai myös hyvin kiitosta, etenkin verrattuna muiden ryhmien raporttien laatuun, ”kannatti” siis toissa viikolla uhrata yksitapahtuma ja auttaa tuon rapsan kokoonpanossa. Koska täällä suositaan porkkanalla johtoa, antoi meidän johtaja/yhteyshenkilö esityksen jälkeen koko ryhmälle namia. Tulokset kun tulivat koko innovaatio-intensifikaatio-membraanitekniikka-kurssi paketista, niin tuolla innovaation hyväällä numerolla ja 75 % painoarvolla sain koko moduulista numeroksi 16,5(/20) vaikka noista tenteistä ainakaan intensifikaatio ei aikanaan ollut hurja menestys.

Keskiviikkoiltana piti lukea jonkun verran tai oikeastaan ahkerasti seuraavan päivän biojalostamo, palamiskinetiikka ja ranskan tentteihin. Koska täällä jaetaan lähes kaikki materiaali myös tulosteina, huomasin viimein että yliviivaustussi on aika näppärä täällä tentteihin valmistautuessa. Sen verran kerkesin kuitenkin myös rientoihin kun kävin CROUS:in residenssin asukkaille salissa järkkäämässä soiréessa. Syömisen lisäksi tuolla sai taas jonkun verran lisää tutustuttua naapureihinsa. Tuonne oli myös organisoitu mahdollisuus laulaa karaokea. Koska täällä karaoke tunnutaan ottavan turhan vakavasti ja olettavan että kappaleita osataan oikeasti laulaa, sai yksi tyttöparka osakseen viheltelyä yms kritiittistä käyttäytymistä hänen pahoinpidellessään Frozenin ”Let It Go”-kappaleen ranskankielisen version (okei, se oli kyllä aika huonosti vedetty). Itse kävin vitsikkäänä laulamassa aikuisten naisen, mutta koska siinä kohtaa sanoja ei saatu heijastettua, en usko että ranskalaisparoille jäi tuosta hirveästi käteen.

Torstaiaamuna menin sitten takkiauki, mutta hieman jännittyneenä tekemään nuo biojalostamoiden ja kinetiikan tentit. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä molemmat tentit olivat aika helpon tasoisia, ja mukana olevista kurssikalvoista ja harkkatehtävistä löytyivät vastaukset niihin juttuihin mitä ei suoraan päästä saanut paperille. Joten noistakin molemmista kursseista pitäisi olla menossa läpi, hyvä fiilis. Lisäksi iltapäivän ranskankoe karsiutui vain pelkäksi lyhyeksi kirjoitustehtäväksi ja ranskalaisen Bond-parodian katsomiseksi, kun kaikki kiinalaiset olivat tekemässä englannin TOEIC-testiä.

Illalla tuli käytyä vielä tuolla MacCarthy torstai CDL:ssä, tällä kertaa mukaan lähti ekaa kertaa myös yksi paikallinen kaveri, jota ei ollut vähään aikaan nähnyt. Tuollakin alkoi näkyä lomien läheisyys kun normaali tungos puuttui, mutta joka tapauksessa pääsi taas parin uuden ihmisen kanssa puhumaan.

Perjantaiaamuna oli syksyn viimeinen koitos kun piti käydä ryhmällä esittelemässä ranskaksi prosessikontrollin jatkokurssin projektien tulokset. Tuo oli kohtuullisen pitkä sessio, kun kolmen tunnin aikana kaikki yhdeksän ryhmää esittelivät tuloksensa samasta aiheesta, joskin eri tuloksin. Kanssaopiskelijoillani ei oikein tahtonut kunnioituskestävyys riittää ja suurinosa hieroi puhelimiaan jos ei ollut oma esitys- tai kysymysvuoro. Tämä oli taas niitä kursseja mistä itselläni ei ollut oikeasti jakoja omalla osaamisella, joten senkin suoritus tuli kyynisesti muun ryhmän mukana olemisessa. Tässäkin esitettiin ranskaksi, itse vedin avauksen ja johtopäätökset ja jätin varsinaisettulokset sujuvammille puhujille. Yleisenä huomiona tuolta jäi mieleen että ne ryhmät, joissa oli pelkkiä poikia, saivat eniten runtua työn laadusta, joten näin ollen kemianteknillisessä koodaamisessa on nähtävästi hyvä olla naisia mukana, ainakin tulosten paremmaksi esittämiseksi.

Kun viimeiset kouluhommat oli ohi, niin lopun perjantain ja lauantain olin semikoomassa palautuakseni. Kaupassa käydessä ilmastonmuutos pääsi tekemään tepposet. Täällä kun on jatkunut vieläkin samanlainen sää kuin lähes koko syksy, tuli kauppaan polkiessa hirvittävä hiki. Arvioin että lämpötilaa olisi sen verran että takaisin mäkeä alas voisi lasketella pelkässä hupparissa. Arvioin kuitenkin väärin ja siitä kiitoksena sain perus talvinuhan. Onneksi ei kuitenkaan tämän vakavampia sairastamisia ole täällä ollut.

Sunnuntaina kävin Scheriereillä syömässä vielä kertaalleen ennen Nancystä lomille lähtöä. Tällä kertaa poljin perille, matkalla havaitsin että kaupungin toisella laidalla ollaan jo vähän maaseudulla kun hevosia ja lannanhajua on kaikkialla kaduilla. Ihana isäntäperheeni oli taas järjestänyt useamman ruokalajin ruokailut, joskaan ei ihan niin suurta kuin viime kerralla. Lisäksi selvisin jo takaisin päin muutaman tunnin jälkeen, maha täyttä ja ylijääneitä ruokiakin antoivat mukaan evääksi. Kannattaa tosiaan tänne tullessaan osallistua siihen Faim d’échanges ohjelmaan, paikallinen tuttuperhe on opiskelijalle näppärä juttu. Tuolta kun poljin keskustan kautta takaisin niin havaitsin että valtavat massat olivat liikkellä, tossa pääkadulla seikkaili varmasti lähemmäs tuhat jalankulkijaa. Ilmeisesti sunnuntai-iltapäivä on parasta ostosaikaa..

Maanantaina päätin käydä vielä tekemässä päiväreissun Épinalissa ja St-Die(-des-Vosgesissa). Alkuun matkaan piti lähteä blablacarilla, mutta tuo ajattelemani kuski ilmoittikin edeltävä iltapäivänä ettei autossa ollut tilaa, vaikka reissuprofiili toisin sanoikin. Eli vaikka tuo kimppakyytisysteemi täällä toimiikin hyvin niin ei se täysin aukoton ole. Onneksi maakunnan sisällä tuolla nuorisoalennuskortilla pääsee junallakin matkustamaan kohtuullisen edullisesti, taitaa olla about samaa tasoa kuin Suomessa opiskelijahinnoilla.

Koska kitsastelin lipuilla, jakautui aika hieman epatasaisesti kahden eri kaupungin välille, Épinalille oli aikaa 7 h kun St-Dielle jäi kaksi. Épinaliin saapuessani hetken aikaa mietin että mitäköhän täällä noin pitkäksi aikaa riittää tekemistä, ei tämäkään kuitenkaan valtava kaupunki ollut. Kartasta löytyi kuitenkin kaupungin ulkopuolelta jokin linnoitus ja keskustan tuntumassakin oli jotkin mielenkiintoiset rauniot. Tuonne linnakkelle seikkaillessani päädyin myös kävelemään pitkin metsäpolkuja.

Nyt kun on pidemmän aikaa ollut erossa kunnon luonnon kosketuksesta, oli ihan suomalaista sielua virkistävää kävellä havupuiden seassa. Tuo etsimäni linnoitus osoittautui sotilaskohteeksi, jonne ei tietysti siviilinä päässyt. Tiedustelija luonnollani tein kuitenkin havainnon että linnoituksen lähimaastossa oli selkeästi enemmän tyhjiä bissepulloja ja -tölkkejä kuin yleensä. Tuo keskustan raunio ja niiden yhteydessä oleva puisto oli kuitenkin kaikelle kansalle avoin, hieno ja mielenkiintoinen paikka.

Town by La Meurthe. That white monolith is for Liberty.

Loppuaikana kiersin käymässä katsomassa vielä paikalliset opiskelijakampukset. Harmillisesti olin unohtanut että myös täälläkin tulee pimeä, joten St-Diehen junalla mennessä ei tahtonut maisemia enää ikkunasta nähdä, sillä suunnalla kun olisi jo pieniä vuorenhuippuja alkanut tulla. St-Diessä kiersin ydinkeskustan alueella, vaikka ei ollut mikään iso paikka niin sieltäkin jotain nähtävää löysi. Päivän aikana tulin vakuuttuneeksi siitä että täällä Lorrainessa kaikki paikat näyttävät jotakuinkin samalta kokoonsa skaalattuna (kylä, kaupunki, isompi kaupunki). Lisäksi käpöttelin sen verran että sain jalkani venähtämään tai jotain vastaavaa, Nancyyn palatessaan oli oikeasti ramman tuntuinen olo.

Sitten aika perspektiivin ulkopuolelta vielä muutama juttu.

Täällä asumisen aikana ei ole maitoa tullut juotua, mutta nyt olen sitäkin innostunut taas juomaan. Tosin täällä kaikki maito tuntuu olevan iskukuumennettua, joten samanmakuista tavaraa mitä Suomessa on tullut juotua ei ole tullut vastaan. Lisäksi nyt köhän alettua on pitänyt alkaa myös teetä juomaan kämpillä.

Tässä viime viikkojen aikana henkilökunnan ilmoitusten mukaan kaikki residenssin kämpät käydään tarkistamassa, osassa asukkaista tämä herätti närää. Itse en kuitenkaan mitään vaikutusta huomannut, eikä myöskään ole omaan elämääni vaikuttanut kun kohtuullisessa järjestyksessä olen elänyt.

Kuten jo aiemmin mainitsin, ranskalaiset tuntuvat olevan tavallista innokkaampia Star Wars intoilijoita, se kun tuntuu tulevan nyt kaikkialla vastaan. Eikä täällä tärkeintä ole mitkään kapinalliset, vaan ihan reilusti Darth Vador (Vader) ja stormtrooperit. Viime keskiviikkona olisi varmasti ollut ollut huvittavaa käydä kaupungilla katsomassa kun ihmiset jonottavat sankoin joukoin ton uusimman ensi-iltaan, mutta välillä joutuu opiskelemaankin.

Tässä LeTeekkarin vuoden lopun analyysit. Seuraavaksi se lähtee jouluksi salaiselle ranskalaiselle perheelleen ja sieltä se jatkaa interrail+couchsurfing reissulle, jost se palaa Nancyyn kun koulu taas jatkuu. Palataan asiaan ensi vuoden puolella.

bisous

Osa 12: ”Ulkona sataa usein ja on pimeää, mutta mutta meillä on aurinko sydämmessä”

1.12.2015YleinenBBC, Beaujolais, COP21, elections and politics, French family, Mac Carthy, Mythos, Red Corner, sports, St Epvre, studies, weather, WeekendWineProjectleteekkari

Hei taas pitkästä aikaa.

Jälleen jäi viime viikonloppuna kirjoittaminen rästiin, tällä kertaa ihan kulttuurillisista syistä. Donc, nyt tulee taas kahden viikon tapahtumat ja aikaulottuvuus saattaa olla sekava.

Muistutuksena vielä että koska haluan pitää makroblogin positiivisena ja normaalia elämää kuvaavana, olen irroittanut Pariisin iskujen vaikutukset elämään tältä puolelta. Koska tapahtumat olivat merkittäviä ja niillä on myös ollut käytännön vaikutusta omaan elämääni, on ne käsiteltävä, mutta se tapahtuu täällä.

Summary: Exchange theory, elections, beaujolais, Finnish meetings, WeekendWineProject, some matches, Finnish-brand, again in same events, Winter is coming, Chistmas market, intensive English, more innovation, exams and presentations. COP21 and climate mobilisation. Faim d’échanges and les Scheriers.

Tässä kun on tullut muiden vaihdossa olevien tai olleiden blogeja lueskellut, niin on taas palannut mieleen tuo vaihtariteoria siitä miten mieliala vaihtelee vaihdon aikana. Huvittavaa on ollut huomata että vaikka itse olen emotionaalisesti aika inertti niin silti tuota vuoristorataa ”fuck yeah” ja ”fak fak fak” ääripäiden välillä on ollut tässä syksyn mittaa. Nyt kun elämä on normalisoitunut ja vaihtoakin on jäljellä vielä yli puoli vuotta niin välimatka ääripäiden välillä tuntuu kuitenkin kaventuneen. Viime aikoina eniten mielipahaa ovat aiheuttaneet sellaiset ensimmäisen maailman ongelmat, kuten se että unohdin opintopistekilpailutablettini tietokoneluokkaan ja sain sen takaisin kavereilta vasta seuraavana päivänä. Skottikaveriani on sapettanut että täällä sataa väärällä tavalla, Skotlannissa kun sataa oikein (ja jatkuvasti).

Viime viikolla osallistuin itsekkin täällä demokraattiseen päätöksen tekoon, kun kävin äänestämässä CROUS:in kokousten opiskelija/asukasjäsenistä. Tuosta kun käytiin ihan ovallakin muistuttamassa. Tämäkin äänestys otettiin täällä näköjään vakavasti, kun alakerran saliin oli tuotu äänestyskoppi, suljettu boksi äänille ja kehitetty mielipiteen yksityisenäpitämistekniikkaa, heh. Vaikka äänestyssysteemi oli ihan normaali ja rationaalinen, en tuon residenssin johtajatartädin selitystä ihan heti ymmärtänyt, minkä hän sitten tulkitsi niin etten olisi ikinä käynyt missään äänestämässä. Nyt on kuitenkin velvollisuus toteutettu. Täällä Ranskassa on piakkoin myö ihan oikeat vaalit kun ihmiset äänestävät paikallisvaaleissa, kaduilla alkaa nyt näkyä ehdokaspostereitakin.

Free wine to Skinnarila kebab places too!

Viime viikolla sattui koululla olemaan muitakin finskejä paikalla, kun ylimopistolla tohtoriksi opiskeleva kaveri (Oona) oli ENSIC:illä assaroimassa labroja. Käytiin syömässä lähellä tuossa lähellä olleessa Made in France:ssa (”mitä jos Subway olisikin ranskalainen?”) ja samalla jauhettiin paskaa/keskusteltiin henkevästi suomeksi. Kuten aiemminkin olen tainnut mainita, kerran kuussa on kuitenkin ihan kiva kun pääsee puhumaan suomea, varsinkin jos toisella keskusteluosapuolella on sama puhetapa ja samanlaiset gonailu-jutut. Samalla reissulla tuli myös opittua mitä beaujolais tarkoittaa, tuolla sämpyläpaikassa kun oli viiniä tarjolla.

Of course in the markets there are dedicated beaujolais-racks.

Termillä tarkoitetaan siis lokakuun kolmatta torstaita, jolloin aletaan myymään kyseisen vuoden sadon uutudenkarheita viinejä. Noihin pulloihin on siis etikettiinkin vartavasten merkitty että ovat beaujolaista. Itse en ainakaan asiasta ollu aiemmin tietoinen, mutta ihan hyvän makuinen idea viime viikonlopun VVP:n ja muiden viinin maistamisten perusteella. Meinasin tästä jo teitä tiedottaa aiemmin, koska noita viinejä tulee vissiin Suomeenkin myyntiin jokin erä. Nyt taitaa olla kuitenkin liian myöhäistä lähteä Alkoon etsimään, harmi teidän kannaltanne. Sen mitä itse asiasta/tapahtumasta olen ymmärtänyt on että alunperin tuokin on ollut jokin aluellinen juttu, mutta sittemmin suosiossaan levinnyt muualle Ranskaan ja muualle maailmaan.

Vähän on tullu viime aikoina urheiluakin seurattua. Viime viikonloppuna ensin bad boyssit ja sen jälkeen espanjalainen vaihtarikaveri kyselivät lähtemään mukaan katsomaan tuota viimeisintä el classicoa. Normaalisti en seuratason urheilusta ole kiinnostunut, mutta koska molemmat kaveriryhmät olivat menossa samaan kapakkaan tuota katsomaan niin päätin lähteä mukaan.

After the match you could see more stiped than white shirts... — After the match you could see more striped than white shirts…

Tuo Red Corner missä oltiin, näytti olevan juuri futiksen seuraamiseen suunniteltu paikka, kun jokaisella seinällä oli telkkari josta tuli jokin peli ja kulman taakse oli tuotu sohvia ja päämatsia näytettiin projektorilla. Ihan miellyttävä paikka, kun Leffeäkin sai hieman huokeammin häppärin aikaan. Kiinostavaa oli myös katso miten latinotutut olivat kannattaja leireihin jakautuneet. Espanjalaisia kannattajia oli sekä Barcan että Realin leireissä, mutta paikalla olleet kolumbiaano-koulukaverit olivat molemmat valkoisissa paidoissa. Itse kun en futisfani ole niin 4 – 0 tulos ei ollut kovin mielenkiintoista seurattavaa enää lopussa.

Nancy palying in white, Venice in burgundy. — Nancy playing in white, Venice in burgundy.

Tällä viikolla tuli myös seurattua ihan liveurheilua, kun couchsurfing-kaverilla oli ylimääräisiä lippuja keskiviikon Nancy vastaan Venetsia korismatsiin täällä, joten päätin itse lähteä mielenkiinnosta mukaan. Tuo urheilukeskus, jossa tuo matsi pelattiin oli ihan reilun kokoinen. Paikan täyttöasteen perusteella arvioin köykäisesti että katsojia olisi ollut reilu 1000, mutta lopussa kuulin että meitä olikin yli 3k. Vaikka futis on täälläkin selvästi se ykkösurheilu, niin kyllä näköjään koriskin kansaa kiinnostaa. Tuo peli oli verrattaen tasaista, vieraat olivat pääosin hienoisessa johdossa, mutta nancyläiset pysyivät perässä sitkeästi.

Kotijoukkue antoi kuitenkin välillä ihan luvattoman helppoja pisteitä ja italialaiset olivat myös aika hakoja heittämään kolmosia, joten voittivat lopulta (ansaitusti) 71 – 62. Pitää viellä integroitumista lisätä ja käydä katsomassa noita paikallisen futisjoukkueen kotipelejä. Kätevästi BDE näyttää tarjoavan kevään puolelle kolmen kotimatsin pakettia, mistä yksi on maakuntavihollista Metziä vastaan. Mitä olen ymmärtänyt, niin tämä Derby on isompi ”hate match” kun Suomi – Ruotsi tai vastaavat.

Viime aikoina on ollut myös ihan miellyttävää huomata että ainakin joillain ihmisillä täällä Euroopassa on positiivinen kuva Suomesta ja meidän maata, kulttuuria ja kieltäkin kohtaan on kiinnostusta. Heh, ja vaikka suuret ranskalaisjoukot eivät metallia kuuntele niin kadulla ääneen suomimetallista keskustellessa saattaa saada tuntemattomia paikallisia mukaan keskusteluun. Jotta tämä positiivinen maine säilyy ja suomalais-kortilla saa paikoittain alennusta rankalainen-nainen-brändistä (tai ranskis-mies, ketkä sitä pitävät parempana), niin kehottaisinkin nyt kanssa suomalaisiani välttämään sitä ainoaa keinoa jolla tuon maineen saa nyt pikaisesti pilattua, eli turvapaikanhakijoihin ja muille ulkkaritaustaisiin kohdistuvaa typerää perseilyä. Heh, kansallisuusaiheesta jatkaakseni, verrattaen usein kun johonkin uuteen ranskis mecciin (jätkään) tutustuu niin alku pään kysymys on että mitä mieltä olet ranskalaisista naisista. Rehellisyyden nimissä tietysti pitää vastata että keskiarvolla pidän paikallisten ulkoista olemusta parempana kuin kotimaista. [Pandering alert] Suomalaistyttöjen ei tarvitse kuitenkaan hätääntyä, teitä arvostan ehkä enemmän sisäisten ominaisuuksien perusteella. Vielä palatessani tohon suomalaisten arvostukseen, tietysti on tullut eriäviäkin mielipiteitä. Toi meidän ranskanmaikka lohkaisi ettei hänen kollengansa pysty kuvittelemaan pahempaa painajaista kun luokkaa täynnä suomalaisia (muutkin pohjoimaalaiset kelpaa). Meidän(/teidän?) ilmeettömyys on pahinta mitä täällä osataan kuvitella.

Despite this photos emphasis on beer, discussion is the most important thing.

Tässä viime viikkojen ”vakituisempina” tapahtumina on tullut oltua jälleen ESN Apéro des Languesissa, Mac Carthyn Café des Languesissa ja käytyä huvikseen taas tuolla kansantanhuissa. Kaikki on näppäriä tapahtumia uusien ihmisten kanssa toimimiseen. Apérossa oli vähemmän porukkaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta sitä vastoin vieläkin useampi meistä ulkkareista on tuntunut löytävän tuonne Caféen, tällä viikolla se oli klo 22 aikaan pakaten täynnä. Kansantahuissa positiivisen kehityksenä oli ettei viime kerralla paikalla ullut enää pelkätään karvaisia ukkoja. Lisäksi jatkoina on tullut käytyä uutuutena BBC nimisessä kapakassa, vähän samantyylinen kuin tuo Mouton Electrique, missä aikanaan tuli käytyä.

Viime viikonloppuna järjestettiin tuo Faim d’échanges ohjelma kaupungin toimesta. Perjantai-iltana oli kaikkien yhteinen tutustumistapahtuma kaupungintalolla. Tietysti ranskalaiseen tyyliin kaupungintalossakin täytyy olla grandeuria, en usko että lappeessa vastaavassa byrokratiasalissa on vastaavaa koreutta. Pääsin tuolla tutustumaan myös omaan ranskalaisperheeseeni, Scheriereihin, eläkeläispariskuntaan toiselta puolelta kaupungin lähiöitä. Vähän tuli mieleen että mitä jos omat isovanhemmat olisivatkin ranskalaisia.

He olivat kuulemma olleet joka vuosi ohjelmassa mukana 13 vuoden ajan, joten en ollut edes ensimmäinen suomalainen johon he tutustuivat. Tuolla oli tarjolla myös kaikenlaista ranskalaista pikkupurtavaa ja herkkua, perheeni tietysti piti huolta siitä että muistin syödä. Tuolla tapahtumassa tuli myös hiemain muiden ”perheiden” kanssa puhuttua, esim yhden Suomessa käyneen tädin kanssa ja yhden ranskalaisen kotelaisen kanssa, joka oli yhden espanjalaisen ”perheenä”. Lopuksi meille oli järjestetty vielä yhden nuorisobändin keikka. Vaikka en kevyttä musiikkia juuri kuuntele niin bändi vaikutti soittavan kuitenkin hyvin. Sunnuntaina kävin tuon ohjelman puitteissa Scherierien luona syömässä.

Ajattelin että tuo reissu olisi kestänyt 2 – 3 tuntia, mutta tuolla tulikin oltua sittenkin noin 7 h. Paikalla oli myös yksi täällä opiskeleva puolalaistyttö, joka oli ollut vastaavasti samassa perheessä pari vuotta sitten ja jäänyt pitämään yhteyttä. Perhe tarjosi meille 5 ruokailu etapin ruokailun, ja tuon aikana tuli myös juotua viinejä ja viinoja myös ihan kohtuullinen määrä kohtuudella. Kun itse tarjoiduin auttamaan astioiden kantamisessa ruokalajien välillä, isäntä käski pysyä pöydässä, etelän kulttuurityyliin miehet istuvat pöydässä juomassa samalla kun naiset hoitivat käytännön työt…

Kokonaisuudessa tuo Scheriereillä käynti oli miellyttävä, pitää pitää jatkossakin yhteyttä. Toivomaani vaatteiden pesulaan heistä tuskin kuitenkaan saan, koska asuvat toisella puolella kaupunkia, mutta eiköhän tässä selvitä. Perheen talo oli kuulemma yli 100 vuotta vanha ja sen oli aikanaan hakkinut rouvan isoisoisoisä tai jotain vastaavaa.

In theory sky might also be open and sun could shine.

Viime artikkelissa huutelin säästä (marraskuun alusta) että vielä uskalsi olla ulkona t-paidassa. Nyt on kuitenkin ”talvi” hiipinyt myös pikku hiljaa tännekin. Yleensä on pilvistä donc samanlaista harmaata kuin sielläkin juuri nyt. Välillä öisin on jo paikkasta. Mutta kun tuossa viikonloppuna tuli pidempiä pätkiä oltua ulkona viileässä, tuntu että myös talviturkki kasvoi päälle. Tänään kun koukattiin takaisin 10 asteeseen, tuntu ulkohupparissakin kesäiseltä. Loskaa (ja ihan häilyvästi luntakin) on tullut vähän, mutta maahan mikään ei ole jäänyt. Ylipäätään täällä ei ole yleensä ympärillä niin kosteaa, joten iltaisin myös kaikki pimeys tuntuu paljon pehmeämmältä, varsinkin ranskalaisten valaistustyylillä.

Sitten vielä vähän mainintaa koulujutuista.

Viime viikolla oli membraanien ja intensifiöinnin yhdistelmätentti. Vaikka periaatteessa olin tietoinen tuon ajankohdasta, häiritsivät jotkin viimeaikaiset tapahtumat tuohon keskittymistä, joten tenttiin tuli mentyä hieman housut kintuissa. Koska tällä kertaa oli kaksi tenttiä kerralla, oli aikaa myös kolme tuntia, jonka sai käyttää miten parhaiten näki. Itselläni ei ollut ihan hirveän vahva tunne onnistumisesta, mikä jäi kaihertamaan. Vaikka periaatteessa joillain säälipisteillä ja hyvin menneellä innovaatiprojektilla koko moduulista pääsisikin läpi, pitänee varmaan nuokin tentit käydä tekemässä kunnolla tammikuussa.

Viime viikolla oli innovaatioprojektista jälleen ohjattu insinööritapaaminen, jota varten meidän oli pitänyt valmistella erilaisia ratkaisuja hiekan siirtämiseksi systeemissämme. Tuossa tapaamisessa oli kuitenkin yllättävä juonnenkäänne, kun ensimmäisen osan kanssa meidän kanssa olikin toisen ryhmän ohjaajana toimiva insinööritäti, jolle noita ratkaisuja esiteltiin. Sinänsä ihan looginen veto tässä projektissa, kyllä noilla kehitellyillä ratkaisuilla pitäisi lopussa tarvittaessa muitakin saada vakuutetuksi. Toiselle puoliskolle meidän oma setä palasi valamaan meihin tulevaisuudenuskoa. Tässä viimeisillä viikoilla ollaan nyt pariin otteeseen nähty tiimillä ja saatu pienten vääntöjen jälkeen päätettyä mikä se meidän varsinainen systeemimme on, kuka tekee vielä mitä ja vähän sitten jotain sinneppäin mitoituksia (tässä projektissa innovaatiot on tärkeempiä). Vähän tässä projektissa vieläkin harmittaa että omalla ranskan taidolla kyllä ymmärätää hyvin mistä keskustellaan, mutta oma kieli ei ole niin ketterä vielä että pääsisi keskusteluhin sujuvasti mukaan.

Best time to do research is the last evening.

Tässä on viime viikkoina päässyt myös luokan eteen esiintymään kun katalyysinanomateriaalien ja polymeeri/komposiittikursseista on pitänyt pitää päättötöinä esitelmiä. Nanomateriaalipuolella tehtiin ja vedettiin yhden kiinalaisen tytön kanssa ihan kohtuullinen esitelmä itsepuhdistuvasta lasista. Tuon session jälkeen arvostelemassa ollut tohtoritäti antoi ohjeita ja palautetta yleensäkkin esitelmäkalvoista. Vaikka siitä olen samaan mieltä että presikseen Harvard-viittausmenetelmä olisi parempi kuin numerojärjestelmä, niin siitä olen kyllä toista mieltä että koko lähdeviitteen laittaminen normidiojen sekaan tekisi lähteiden seuraamisesta ja muistamisesta helpompaa.

Polymeeripuolella päästiin viimeinkin tuosta koko syksyn alitajunnassa kummitelleesta esitelmästä. Vaikka komposiittien käyttäminen lämmönsiirtimissä oli aiheena mielenkiintoinen, oli meidän kansainvälisellä gonaryhmällä koko syksyn aina jotain ajankohtaisempaa tekemistä, joten tuon esitelmän tekeminen jäi aika pitkälle viimeiselle viikolle ja etenkin viimeiselle illalle. Vaikka omasta mielestä tuo meidän esitys jäi aika köykäiseksi (osin siksi että tarkkaa tietoa ei tahtonut löytyä millään), vedettiin me se kolumbiaana- ja nigerialaiskaverin kanssa ihan hyvin. Lisäksi meidän kannalta kävi hyvin että oltiin ihan viimeisen viikon viimeisiä, joten kaikki kanssaopiskelijat ja myös arvosteluraadin tiukimman maikatkin olivat lähteneen ennen meidän showtamme, joten esityksen jälkeen tarvitsi vastava vain kilttien tätien arvattaviin kysymyksiin. Pisteet kotiin.

(Tämän artikkelin viimeistely venyi maanantaille, mutta kirjoitan nyt silti eilisen sunnuntain näkökulmasta).

Tällä viikolla meillä oli englannin intensiiviviikko, joka koostui erillaisista moduuleista. Oman ryhmäni kanssa päästiin dubbaamaan Ratatouillea, valmistelemaan ja esittämään uutisia, käymään puhelin keskusteluja ja kokeilemaan työhaastattelua englanniksi. Vaikka englanti on omalla kohdalla selkeästi muita ulkkarikieliä vahvempi, niin viikko oli silti ihan opettavainen. Esimerkiksi tuota omaa puhelinkeskustelua kuunnellessa havahduin siihen kuinka jäätävä suomalaisaksentti mulla vielä on puheessa, ei ihme jos eivät ihmiset tuosta nopeasti selittäessä mitään ymmärrä, pitänee rauhoittua ja keskittyä.

Työhaastattelusta jäi positiivinen fiilis, vaikka tuonne menin takki auki ilman suurempi valmistautumisia, meni se ihan hyvin, eli uran saisi koulun jälkeen mahdollisesti käyntiin muuallakin Euroopassa. Koska meidän ryhmän ranskalaiset tuotepuolen jätkät ovat koomisen kahjoa porukkaa, tuli jenkkioikeuden käynnistämme (jota tuomatoin) jakso kauniita ja rohkeita ja uutisista jotain mistä saa epilepsian… Viikon loppuun oli vielä normaalin kurssijärjestyksen viimeinen meetings-luento, kun saimme vakuuttavasti päätettyä suklaatehtaan sijoittamisesta Melbourneen, oli maikkamme ihan hekumoissaan.

Nyt kun englanti ja kaksi valinnaistakurssia on suoritettuna, pitäisi konkreettisia noppiakin olla nyt kasassa 9. Ehkä tästä tulee vielä jonkinlainen akateeminen suoritus tästä reissusta.

Ranskan tunneilla nyt nämä viikot teemana on ollut sukupuolten tasa-arvo (koulussa ja akateemisessa maailmassa). Vähän tuossa itselläni on jäänyt kaihertamaan että keskustelu on pitemmän päälle ollut meidän poikien ja maikan välillä, (enemmistössä olevat) tytöt ovat tyytyneet lähinnä olemaan kuuntelijoita vaikka itse kevyesti olen koittanut provosoida ja syöttää suoraan lapaan. Vaikka tuo ranskalainen ”plört” (koska olkien kohauttaminen ei olisi tarpeeksi stereotyyppisen ranskalaista) ei vielä tule sujuvasti, niin sen verran on kieli alkanut luistamaan että pystyy jo jokin verran alkaa tuolle ranskanmaikalle väittämään vastaankin.

Koulun puolelta vielä normaalin elämän erikoistapahtumiin viikonlopulta.

Trailblazing in Nancy, this should fit to LUTagenda too. These two also look suspiciously breaking bad'ish... — Trailblazing in Nancy, this should fit to LUT-agenda too. These two also look suspiciously breaking bad’ish…

Tänään (maanantai) kun Pariisissa alkaa tuo COP21 ilmastokokous, oli lauantaina tarkoitus järjestää myös Nancyssä siihen liittyvä marssi, johon itse olin myös ympäristöstä ja maailmasta välittävänä menossa. Viimeaikaisten tapahtumien johdosta isompia kokoontumisia on kuitenkin kielletty, joten tämä viikonlopun sovellettiin niin että osallustujat kävelivät ympäri kaupungin pääkatuja pareittain tai pienissä ryhmissä. Aluksi olin lähdössä muutaman oman ikäiseni porukkaan, mutta kun huomasin että he aikoivat imeisesti jalon ilmastoaatteen ohessa ajaa muitakin periaatteita joista itse en ole varma olenko kannattaja, aloin epäröimään. Onneksi kävelykaveriksi löytyi sitten yksi paikallinen vanha herrasmies, jonka kanssa lähdimme tekemään kierroksia, samalla syvällisesti ranskaksi keskustellen. Tuo oli ihan miellyttävä kokemus ja tulipahan tehtyä jotakin enemmän näkyvää tarpeellisen asian eteen.

Tänä iltana (sunnuntai) saatiin myös järjestetty ensimmäinen meidän nancyläissuomalaisten yhteistapaaminen. Itse olin Oonan, Lauran ja Saran tavannut jo erikseen, mutta muut eivät vielä toisilleen olleet tuttuja, joten tuossa saatiin useampi yksittäinen tutustuttaminen hoidettua kerralla. Ennen tuota kävin skottikaverin kanssa kiertelemässä keskustan pienellä joulutorilla. Spontaanihkosti skotti jäi myös meidän seuraamme kun aloitettiin suomettuminen muiden saapuessa, eipä meillekkään ollut ongelma keskustella englanniksi. Alkuun mentiin eurooppalaisella tyylillä kun otettiin yhdet vin chaudit torilla, minkä jälkeen vaihdettiin suomalaiseen juomiseen ja mentiin hyväksikäyttämään St Epvren 1 € / olut synttäritarjousta. Tapaamisen loppupuolella sovittiin että tehdään myös ensi viikolla jotain ulkoisänmaallista, jos ei muuta niin sitten lojutaan lattialla ja katsotaan linnanjuhlia.

Loppuun vielä lisää kuvia juolutorista ja ilmastomarssista yms.