Avainsana-arkisto: elections and politics

Osa 27: ”Kaihon siivin saan…

… lenttää halki kaukomaan, minne sydän halajaa, ainapalaamaan.

Eessä myrkytuulien, eessä elon taistojen…”

Siinä sopiva ote Ensiferumin ”Neito Pohjolan”-kappaleesta kuvaamaan lopun alkua, voitte tarkistaa tarkemmat sanat itse.

Summary: First time participation in Erasmus in Schools and in Random Dinner. Also last ESN-organised party that I attended. EURO2016 started, and that occupied most of my evenings after that, wathing the matches at friends places in my residence. Last trip to see Central France (Dijon, Orléans and Tours) and once again returning to Paris to see some friends there. Last club bière, pizzamobile, friend’s master’s presentation and completing student restaurant tour. Ending services, cleaning up and going back to Finland. Some last notes (allergy, work laws, man on man greetings and studying was worth it, now I am a Batchelor of Science!)

[24.6.2016] Nyt kun alan kirjoittamaan tätä viimeistä normaalia artikkelin pätkää, istun ensin Nancyn juna-asemalla, sitten junassa Pariisiin, Orlyn lentokentällä ja loppuun tämä onkin näpytelty suurimmaksi osin kotimaassa…

[6.8.2016] …ja tässähän kävi sitten niin että kun tulin Suomeen niin saksalainen surffarikaverini tuli käymään porukoillani. Vierailusta ja sukuloinnista selvittyäni piti siirtyä Lappeenrantaan ja sieltä Taavettiin pyörittämään meidän CISV paikallisyhdistyksemme Village-leiriä. Niinpä tässä on pitänyt kiirettä ja palautumista niin että vika rapsa tulee 1,5 kk myöhässä. Toivottavasti aika Ranskassa ei ole vielä kokonaan unohtunut ja les jutut ovat vielä linjassa.

[24.6.2016] Vaikka tämä on viimeinen raportti Ranskasta, löytyy täältä jälleen kaikenlaisia standardoituja tapahtumia, joihin osallistuin viimeisinä viikkoinani ensimmäistä kertaa.

Time to go teaching, Erasmus in Schools is here!
Time to go teaching, Erasmus in Schools is here!
About Bulgaria
About Bulgaria

Torstaina 9.6 tuli osallistuttua ESN:nän Erasmus in Schools:iin eräällä Laxousta löytyvällä koululla. Minun lisäkseni meitä oli yksi italiaana ja yksi tyttö Bulgariasta ja pari esnläistä saattamassa ja pyörittämässä tuota hommaa. Oppilaat olivat arviolta 11 – 12-vuotaita, kukaan ei tainnut ymmärtää kun yritin noiden ikää kysellä. Tarkoituksena meillä oli esitellä maitamme, alkuun ilman maan nimen tai muiden ”suoraan” paljastavien tietojen antamista ja kun nuo arvasivat niin antaa sitten vielä tarkempia tietoja. Meikälle tuli kaikenlaisia kansalaisia arvauksista, kauimmillani pääsin argentiinalaiseksi, heh. Lisäksi iäkseni osa lapsista arvioi kaikkea väliltä 18 – 40 ja teekkarilakin takia minua pidettiin merimiehenä. Yleensä tuon

And about Itaaaalia
And about Itaaaalia

Suomen löytämisessä meni hetken aikaa, pois lukien ensimmäinen ryhmä kun olin jättänyt Suomen lipun näkyviin (joskin toiset eivät keksineet edes tuon jälkeen). Lisäksi tarkoitus oli opettaa myös hieman kieltä ja laulattaa, onneksi Jaakko Kullan sävel on universaali. Itse en hirvittävän tarkasti ollut suunnitellut noita omia sessioitani, joten välillä tuli aika hatusta vedettyä juttuja mitä kertoa. Mutta eipä toistaalta lapsiparoillakaan oikein aina tahtonut keskittyminen riittää lyhyitä pätkiä pidemmälle, vaikka tämmöinen outo mörkö oli käymässä. Ei sen puoleen, kiva oli pitkästä aikaa olla lasten kanssa tekemisissä, joskin vahvistui myös tunne että elän tämän elämän ihan tyytyväisenä ilman omia jälkeläisiä. Ei myöskään käynyt kateeksi opettajia tai oppilaita kun joutuvat vielä kesällä koulussaan istumaan.

According to the pupils this guy is 40 years old Argentinian marine.
According to the pupils this guy is 40 years old Argentinian marine.
Last of the food porn au français.
Last of the food porn au français.

Torstai-iltana tuli osallistuttua myös ensimmäistä kertaa ESN:nän organisoimalle Random Dinnerille. Nuissa ajatuksena on että pari aktiivia kokkailee ruuat jommankumman kämpillä, ja paikalle kutsutut vaihtarit tuovat juomat. Itse olin syömässä tuon kiinalaisen aktiivin luona, vaihtareista meillä oli sattumalta taas Justice League kasassa ja lisäksi syömässä oli vielä muutama muukin.

Food done, time to finish all the bottles.
Food done, time to finish all the bottles.

Menuuseen kuului salaatti, uunissa valmistettu bataatti ja jälkkäriksi oli ihan riittävän hyvin onnistunutta suklaamoussea, vaikka tuo ranskalainen aktiivi ei tuotokseensa ollut tyytyväinen. Lisäksi kaikki (myös aktiivit) olivat kantaneet tuonne reippaasti juotavaa, joten kaiken jälkeen oli aika ihme ettemme kaikki olleet tuhannen päissämme kun oli epäjärjestyksessä maistettu bisseä, viiniä ja väkevämpiä. Illallisen jälkeen valuimme vielä Kaffe 915:lle, jossa piti olla ESN kauden päätöskemut. Varsinaisesti tuolla ei juurikaan vaihtareita tai aktiiveja ollut, mutta onneksi tavallista kansaa oli kuitenkin riittävästi korvaamassa tyhjiötä. Heh, koska veressä oli valmiiksi jo tarpeeksi alkoholia, tuli meikäkin suoraan tanssilattialle ilman että aktiivit joutuivat pakottamaan kuten normaalisti.

Last crazy party for farewell.
Last crazy party for farewell.

Ilmeisesti ajoittain seksiä tihkuvat liikkeni herättivät myös hilpeyttä aktiiveissa. Heh, koska itse en uskalla alkaa tuntemattomia tyttöjä vikittelemään ranskaksi, päätin ujona koittaa enemminkin esiintyä jantterina jolla on valtaa, jos se vaikka jotain lämmittäisi. Niinpä yritin omalla sijoittumisellani manipuloida meidän tanssirinkimme valtaamaan lattian keskeisemmän osan (vaikka noilla kohdin oli jo ihmisiä), ja yllättävästi muut tuntuivat seuraavan perässä. Heh, tuolla ei kuitenkaan ollut juurikaan tunnuttu tuohon mun perimmäiseen tarkoitukseen ollut vaikutusta. Paremmin näytti toimivan paikalla olleiden latinokavereiden aktiivisimpi ote toimivan. No ei voi minkään jos päättää itse nössöillä.

Allez les Bleus! Euro 2016 grand opening match.
Allez les Bleus! Euro 2016 grand opening match.

10.6 kilahti käyntiin tässä maassa noi EURO2016-kisat. Kuten aina aikaisemminkin isojen kisojen alla, on (suomalaisten) poikien kanssa laitettu vedo pystyyn siitä kuka voittaa ja kuka kustantaa oluet kenellekin. Ehkä hieman ranskalaisia mielistelläkseni veikkasin Ranskaa voittajaksi tänä vuonna. Ekaa peliä ihmeteltiin tuon nigerialaisen kamun kämpillä (kun ei vielä tiedetty paremmasta). Ihan ei Ranska vielä ekan pelin (tai muiden lohko pelienkään) jälkeen mua vakuuttanut vetoni vahvuudesta, toivottavasti skarppaavat jatkopeleissä. Nuo jalkapalloa enemmän seuraavat paikalliset kaverinikaan eivät juuri Ranskaan usko, ja yllättävän vähän on ihan ranskalaisissakin ollut pelien suhteen kiihkoa, vaikka on kotikisat.

futis5Lauantaina oli taas ihan oikean elämän futispelien aika tuolla Vandoeuvren tekonurmella. Tuossa tietysti oppi taas sen että älä ikinä oleta mitään, vaan varmista triviaalitkin asiat. Itse kun olin olettanut että nigerialainen kaverini olisi ottanut pallon mukaan (kuten viimeksi), mutta hän oletti että vietnamilainen koulukaverimme olisi sen tuonut. No, ei ollut palloa kellään, joten vietnamilainen ottaa toisen vietnamilaisen avaimet ja käy jonkin pallon hakemassa tämän kämpiltä, samalla kun muut varromme Nancyn sateissa. Tällä kertaa aasialaisilla oli meihin muihin verrattuna sen verran vahva edustus, että pelaamamme matsikin oli Vietnam vs muu maailma. Viime kerralla olin keskittynyt miehen pelaamiseen kun tuo nigerialainen kaverini oli eri joukkueessa, joten tällä kertaa meni hieman aikaa yhteyisen pelisävelen löytämiseen kun pelattiin samassa jengissä, mutta kyllä se sieltä löytyi. Pelailut jäivät tällä kertaa kuitenkin lyhkäisemmiksi kun sade ajoi meidät porsaat kotiin. Kotimatkalla tuli vielä pysähdyttä tuon vietnamilaisen koulukaverin kämpille sadetta pitämään ja kuuntelemaan tämän suunnitelmia tohtoriputkesta ja aikanaan kotimaahan palaamisesta. Nancyssä toisaalta sateen loppumisen odotteluun saattaa mennä koko päivä, joten päätin lähteä etuajassa, vaikka se tarkoitti uudelleen kastumista.

How many spectators you can fit to CROUS room?
How many spectators you can fit to CROUS room?
Intense matches make even Albanians show emotion.
Intense matches make even Albanians show emotion.

Lauantai-iltapäivästä menimme sitten Boudonvillen B-talossa asuneen togolaisen pojan kämpille katsomaan noita päivän futismatseja, hänellä kun oli ihan kunnon telkkari. Onneksi noi muut pahat pojat tunsivat kisakatsomoisäntämme jo ennestään, joten meikäläinenkin oli heidän mukanaan tervetullut. Oikeastaan tuosta eteenpäin kaikki matsit tuli käytyä katsottumassa samassa kämpässä. Tuolla kävi pelejä seuraamassa myös muita saman käytävän asukkaita, joten samalla kun pelejä katsoi niin tutustui eri Afrikan maista kotoisin olevaan porukkaan ja muutamaan ranskikseenkin. Parhaimmillaan meitä oli 10 henkilöä sulloutuneena 9 m^2 huoneeseen seuraamaan kriittisimpiä matseja, esimerkiksi silloin kun Les Bleus oli kentällä.

Two simultaneous matches are not a problem.
Two simultaneous matches are not a problem.

Afrikkalaisten kanssa naureskelimmekin hieman Ranskan joukkueelle, kun se paria valkoista ranskalaista luukuunottamatta vaikutti aika muukalaislegioonalta. Toisaalta imperiumeilla on varaa mistä valita. Myös Albanian matseja seuratessa oli tiivis tunnelma kun mr. Black tuijotti ruutua tiivisti. Itsekin olin laittanut omissa vedoissani Albaniaa jatkoon, mutta harmiksemme joukkueen hyvästä kamppailusta huolimatta menestystä ei tällä kertaa tullut. Vielä kun jonain päivänä Suomikin pääsisi noihin kisoihin pelaamaan.

If that was not enough football, guys had FIFA matches between EURO match breaks..
If that was not enough football, guys had FIFA matches between EURO match breaks..

Turnauksen edetessä alettiin pelejä pelaamaan kahta samaan aikaan. Tämä ei kuitenkaan meitä hidastanut, vaan pojat virittelivät pieneen huoneeseen aina toisenkin ruudun josta päästiin seuraamaan molempia matseja samaan aikanaan, eletäänhän nyt kuitenkin jo vuotta 2016. Nuo Euro2016 kisat ja pienessä kämpässä porukalla seuraaminen jättivät vaihdon loppuvaiheesta ihan hyvän fiiliksen. Suomeen palatessa pelien seuraaminen jäi muiden kiireiden takia hieman vähemmälle. Onneksi ranskalaiset paransivat pelaamistaan turnauksen edetessä, mikä teki minusta tyytyväisen olut salkun omistajan kavereideni kustannuksella. Valitettavasti vauhti ei riittänyt ihan finaalin loppuun asti. Pitääpä jossain vaiheessa selvitellä millä mielillä ranskalaiset ovat kotihopeastaan.

Apparently famous bear statue, but didn't have more time to look into it.
Apparently famous bear statue, but didn’t have more time to look into it.

16.6 lähdin vielä viimeisen kerran tien päälle. Tarkoituksena tällä reissulla oli käydä kartoittamassa Keski-Ranskan kaupunkeja, kuten Dijon, Orléans ja Tours. Aamusta oli Juna Nancystä Dijoniin, josta fiksujen vaihtoehtojen vähyyden vuoksi oli Blablacar kyyti jo aamupäivästä Orléansiin.

Plaza of the city hall was pretty, but sadly had no more time there.
Plaza of the city hall was pretty, but sadly had no more time there.

Yllättäen Dijonin juna pysähtyi kuitenkin jonkin vian vuoksi puoleksi tunniksi keskelle pöpelikköä, ja hieman alkoi siinä kohtaa pelottaa että jos tässä seisotaan pidempään niin tämä koko reissu menee heti päin…, sen verran tieukkaan kun oli kulkeminen ketjutettu. Onneksi juna kuitenkin pääsi lopulta perille Dijoniin, joskin nyt ensimmäisessä suunnitelmassa ollut kokonainen päivä kaupungissa oli lopulta kutistunut puoleen tuntiin. Piti siis juosta kaupunki siinä ajassa pääpiirteittäin. Vaikka tuollaisella rynnistyksellä ei juuri aikaa jäänyt tarkempaan ihailuun, onnistui Dijon karkottamaan aiemman nihkeän asenteeni tuota kaupunkia kohtaan. Tietysti jäi harmittamaan että tuolla ei ollut aikaa kiertää paikkoja rauhassa.

Jeanne d'Arc in the Orleasn town hall square.
Jeanne d’Arc in the Orleasn town hall square.

Kun pääsin takaisin kaupungin juna-asemalle, oli kyytini jo tullut paikalle. Kuskina oli tällä kertaa eläkkeensä alussa oleva gubbe, ja muuten autoon oli pakkautunut sekalainen joukko eri alojen insinöörejä. Yksi poika oli joutunut siirtymään kimppakyytien käyttäjäksi painettuaan aamuyöstä tyhjällä motarilla paria sataa firman autolla poliisien tutkaan, oli kuulemma juuri välttänyt linnassa istumisen. Nancyssä kemiantekniikkaa, joskin IUT:ssä, opiskellut meis taas kertoi kuinka työlakien muutoksiin vastustuksena järjestetyt jalostamojen lakot olivat ajaneet alas myös heidän jalostamoonsa suoralla putkella liitetyn muovitehtaansa. Oli mielenkiintoista nähdä miten eri asioilla on keskinäisiä vaikutuksia. Matka sujui kestosta huolimaataa nopeasti juubaillen ja torkkuen sen minkä pystyi. Kuskimme jätti minut Orléansissa motariliittymällä,

They had some celebration for her.
They had some celebration for her.

sillä hän oli jatkamassa matkaa vielä eteenpäin. Onneksi kyydistä jäi samassa paikkaa myös mukana ollut kaupungista kotoisin ollut tyttö. Pääsin sitten hänen mutsinsa kyydillä näppärästi keskustaan, joten en joutunut alkamaan miettimään tämän kaupungin ratikkalinjojen toimintaa.

Orléansissa olin järjestänyt majoittumiseni couchsurfingin kautta yhdelle paria vuotta vanhemmalle naiselle. Emäntä oli kuitenkin vielä iltapäivästä töissä, joten minulla oli aikaa kierrellä kaupungin läpi rinkka selässä.

La Loire et la cathedrale
La Loire et la cathedrale
My generous hosts of this trip.
My generous hosts of this trip.

Satuimpa törmäämään yhteen sarjakuva yms kauppaan, josta lähti mukaan Jean d’Arcista kertova sarjakuva mukaan. Tuossa kun tuntui kaupungin puolesta olevan synergiaa, sillä Orléans oli keskeinen kaupunki naisen tarinassa, ja voipa ainakin nyt sanoa olleensa Ranskassa kun omistaa yhden BD:n. Viimeaikaiset kovat sateet näkyivät joen normaalia korkeampana pintana, joskaan vielä ei oltu samanlaisissa ilmestyskirjamaisissa ennätyslukemissa, joita oli siltojen raknteisiin merkattu ylös. Loirea ja kaupunkia tarpeeksi ihmeteltyäni menin lopuksi aikaa sadetta piiloon juna-asemalle, josta emännöitsijä kävi minut aikanaan noukkimassa. Kämppä oli muutaman kilometrin päässä ja siellä viihtyi myös hyvin emännän kissojen ja kollin kanssa.

Pretty parks (Orléans)
Pretty parks (Orléans)
The day Tours starts with heavy rain and gubbes hide under trees.
The day Tours starts with heavy rain and gubbes keep shelter under trees.

Koska Orléansissa ei ole juurikaan päivää enempää nähtävää, oli tarkoitus suunnata seuraavana päivänä kauemmas jonkinlaisia linnoja etsimään. Bretagnessa harrastettu pyörällä seikkailu ei kuitenkaan onnistunut sopivan pyörän puutteessa, ja kaikki linnat olisivat kuulemma muutenkin olleet liian kaukana. Niinpä päätin lähteä (Isilinesin) aamubussilla käymään Toursissa ja palata sieltä sitten iltapäivästä takaisin. Kun mainitsin bussiyhtiön nimen, niin arvasitte jo seuraavana mitä oli seuraavana,

More pretty parks, now tieh lakes (Tours).
More pretty parks, now tieh lakes (Tours).

eli reilun puolen tunnin vartomin pysäkillä myöhässä olevan bussin takia. Ja silti jotenkin oltiin taas ajallaan päätepisteessä. Pääpiirteittäin Tours vaikutti aika samanlaiselta kuin Orléans, mutta oli niitä erojakin. Kaupungin eteläpuolelta kulki jokin pienempi virtaus, joka lännempänä yhdistyi Loireen, ja tämän varteen oli tehty hyvin viihtyisän oloisia puistoja, sen puoleen paikka vaikutti viihtyisämmältä. Toursista löytyi myös jokin pieni linna, jota kävin vilkaisemassa. Tuo ei kuitenkaan henkeä salvannut,

Rain is gone and all is back to normal.
Rain is gone and all is back to normal.

vaikuttavampia linnoja varten pitäisi ilmeisesti lähteä autolla seikkailemaan ympäri maakuntaa. Melkein heti perille päästyäni rankka sadekuuro kasteli minut taas niin että kaupunkikkäppäilyä pääsi suorittamaan märissä vaatteissa. Kerkesin onneksi kuivahtaa ennen bussille paluuta. Toursin heräteostoksena mukaan lähti viinipullojen päälle aseteltava ritari, oli pakko ostaa. Ja jos aamulla joutui odottamaan bussia pitkään, niin iltapäivällä sitä uskoa vasta systeemiin koeteltiinkin,

Mandatory Loire Valley castle.
Mandatory Loire Valley castle.

kun ilmeisesti liikenneonnettomuuksien takia paluukyyti saapui lopulta 1,5h myöhässä. Hetken aikaa meni taas ennen kuin lämpenin mielenkiintoisiin kanssa odottajiini tutustumaan, kuten yleensä on järkevää kun näitä busseja joutuu odottelemaan. Tällä kertaa liikkeellä oli punkahtava ruumishuoneella työskentelevä nainen (jolla oli iso kulho jotain vihannesmehua), taiteilijatyttö (jolla ei ollut edes lippua välttämättä kyseiseen bussiin netissä olleiden ongelmien takia) sekä sitten pari mainstreamimpaa keski-ikäistä rouvaa. Lopulta bussi kuitenkin saapui ja pääsimme kaikki sen kyydissä onnellisesti perille.

1,5 h wait for the bus tests some nerves.
1,5 h wait for the bus tests some nerves.
My hostesses cats are ready for the dinner too.
My hostesses cats are ready for the dinner too.

Kun tuolta selvisin lopulta taas emännän kämpille, oli aika saada taas tuo pakollinen hämmentävä couchsurffing-episodi. En tiedä mitä tuossa päivän aikana oli tapahtunut, mutta tuo minua majoittanut nainen ja hänen poikaystävänsä olivat koko illan passiivis-agressiivisesti toistensa silmillä. Tämä siitäkin huolimatta että heidän kavereitaan tuli illalla vierailulle. Tuo kinaaminen muuttui välillä aktiiviseksi taisteluksi, kun rouva kaivoi pöydän alta pehmoluoteja ampuvan aseen ja alkoi sillä poikaparkaa ampumaan, mikä sitten eskaloitui lyhyeksi painimiseksi. Tämän jälkeen vaihdettiin kommentteja ”sä purit mua käteen” ”no mutta mua sattui tässä sydämmeen”. Itse seurasin tätä kaikkea hyvinkin hämilläni. Jos nyt on pakko tehdä jotain johtopäätöksiä ja tarpeettomia yleistyksiä, niin ranskalaiset eivät vaikuta juurikaan arastelevan vieraidensa edessä.

Taking it easy in Paris.
Taking it easy in Paris.
Paris is plein of parks
Paris is plein of parks…

18. päivä oli taas aika vaihtaa maisemaa ja palata jälleen kerran Pariisiin. Tällä kertaa en ollut turistina, vaan tarkoitus oli nähdä kavereita ja puhua heidän kanssaan hieman asiaakin. Koska bussi lähti vasta seuraavana iltapäivänä, piti hieman aikaa käyttää myös turistoimiseen. Tuossa kohtaa miettii taas että mitä nähtävää sieltä Pariisista enää oikein löytyisi, mutta kyllä sitä vaan näköjään uusia kauniita tai isoja puistoja tulee vaan vastaan kun johonkin suuntaan vaan lähtee kävelemään.

...and some of them have big lakes.
…and some of them have big lakes.

Kaupungilla näkyi myös paljon kaikenlaisia hölkkäilijöitä, käynnissä oli kuulemma jokin suuri hyväntekeväisyysjuoksutapahtuma. Omana (riski)urheiluna kokeilin mennä tien yli kävelle Riemukaarelle, kun en löytänyt varsinaisia alikulkuja sinne. Tuli myös hengailtua Sacre Coeurilla jälleen, tällä kertaa mukana oli tuo intialainen kaverini, joka vaati että minun opintotukeni kustantavat meille pussikaljat kaupustelijoilta, koska muualla maailmassa ei saa rahaa pelkästä olemassa olostaan. Aikanaan siirryin sitten paluumatkalle, tällä kertaa bussiyhtiönä Eurolines. Hommat toimivat ajallaan, mutta vaativat byrokraattista kikkailua, mutta selvittiinpähän ainakin tällä kertaa matkasta ilman lisämutkia jne.

Wiew down Champs d'Elysée after jaywalking to Arc de Triomphe.
Wiew down Champs d’Elysée after jaywalking to the Arc de Triomphe.
Free beer for existing and life is good.
Free beer for existing and life is good.
Saw this guy doing his job.
Saw this guy doing his job.

 

 

 

 

 

 

 

A doctor and a teekkari
A doctor and a teekkari

Vikan viikon tiistailla kerkesi olla vielä kertaalleen yksi club bière ilmeisesti ekan vuoden ja pharma-puolen opiskelijoiden uurastuksen päättymisen kunniaksi. Tarjolla oli jopa hattaraa. Normaaliin tapaan siellä tuli paikalla olleiden kolmosvuoden kavereiden kanssa pääpiirteittäin hengattua. Lisäksi tuli puhuttua muutamien paikalla olleiden kakkosten kanssa, ja löytyi tuolta jopa uutuudenkarhea tekniikan tohtorikin. Hieman jälkikäteen jäi harmittamaan ettei vuoden aikana kerennyt ensimmäisen vuoden opiskelijohin tutustumaan, toivottavasti te hyvät lukijani teette tässä suhteessa paremmin kuin minä.

CROUS pizzamobile, they have eveything...
CROUS pizzamobile at my residence, they have eveything…

Näppärästi samalle illalle Boudonvillen pihaan oli parkkeerattuna CROUS:in pizzamobiili, jota sitten tuli kavereiden kanssa testattua ennen illan futismatsin katsomista. Tuo oli ihan näppärä kun hinta oli matalahko, tarjolla olleet pizzat ihan hyviä ja maksunkin pystyi hoitamaan noudonyhteydessä kortilla tai käteisellä (olisi varmaan opiskelijakorttikin kelvannut maksamiseen). Vaikka club bièressä ei ihan kovinta tinaamista tullut vielä harrastettua, niin sen ja syömisen yhdistäminen oli sellainen kombinaatio joka vei voimat jalkapallon katsomisesta. Matsin ekan puoliajan aikana naureskeltiin katsomoisännän kanssa kun nigerialainen alkoi kuorsaamaan. Matsi tuntui olevan ohi hujauksessa, joten jälkikäteen sain kuulla että olin itsekin sammunut tokan puoliajan aikana ja sitten herännyt tokkurasta pelin jälkispekulointeihin, näin…

Mission accomplished and all the CROUS restaurants in Nancy visited!
Mission accomplished and all the CROUS restaurants in Nancy visited!

Seuraavana päivänä tuli riipaistua ja poljettua lääkiskampukselle asti katsastamaan viimeinen Nancyn opiskelijaravintoloista. Koko alue oli täynnä melko identtisiä valkoisia rakennuksia, joten hetki meni ennen kuin löysin oikeaan paikkaan sisään. Tuossa kyseisessä CROUS:in ravintolassa taisi olla salaatin suhteen hieman valinnan varaa, mutta muuten paikka vaikutti aikalailla samalta kuin muutkin. Joten jos et ole kampuksen opiskelija tai lääkäreiden perässä oleva humanisti, kuten paikalliset ranskanamaikat tarinoitaan kertovat, on varmasti helpompi syödä keskustassa. Paikan käyttöasteen mukaan näytti ettei lääkiksessä turhia kesälomailla, vaikka tuolla ei ollut täyttä niin ei tuolla myöskään yksin ollut syömässä.

Let's get this presentation going
Let’s get this presentation going

Seikkalinui jälkeen polkaisin vielä takaisin koululle, sillä siellä oli iltapäivästä tuon albanialaisen kaverini tutkimusprojektin loppuesitelmä. Olin tietysti kaverilta suurin piirtein kuullut siitä mitä hän oli työssään tehnyt, mutta nyt pääsin omin silmin  seuraamaan myös saavutettuja tuloksia. Paikalla oli muutaman muun kaverin lisäksi sekä koulun henkilökuntaa että koulun ulkopuolisia arvostelijaraadin jäseniä.

This is how you do it
This is how you do it

Kaverini oli saanut luvan vetää esityksensä englanniksi, ja esityksen puolesta se menikin häneltä ihan hyvin. Arvostelu kaverini saavutksista oli vireeltään positiivista, mutta aika paljon piruparalle annettiin palautetta siitä että työn tulokset olivat enemmän mekaanista tulosten esittämistä ja insinööritason jatkokysymykset ja niiden vastausten hakeminen olivat jääneet pois. Tämä tietysti laski numeroa, mikä taas harmitti kaveriani, mutta toisaalta hän oli myös selkeästi tyytyväinen kun tuo tutkimusprojekti oli vihdoin kansissa. Seuraavana päivänä olisi pitänyt mennä seuraamaan tuon nigerialaisen kmun vastaavaa esitystä, mutta harmillisesti se siirrettiinkin lyhyellä varoitusajalla aikasemmin aamulle, jolloin itse en sitä kerennyt seuraamaan.

and den glider in!
and den glider in!

Vikat päivät menivätkin kaikenlaisissa sulkemisissa, kun CAF:ille kävi ilmoittamassa että opiskelut täällä loppuvat, koululle palautti lutikan (ja antoi kiitokset kv-tädeille kaikesta avusta), pankkiin kävi viemässä kirjallisen ilmoituksen tilin sulkemista (pakollinen toimenpide) ja laittoi kirjeen postiin puhelinliittymän sulkemisesta. Vaikka tuo Free:n peruspuhelinliittymä ilman nettiä oli todella edullinen ja sen sai tilattua näppärästi, tuntui kirjeen lähettäminen Pariisiin tuon sulkemista varten nykymaailmassa turhan hankalalta, mutta ilmeisesti tuohon ei muuta vaihtoehtoa ollut. Vähän kuitenkin vielä epäilyttää että näinköhän tuo tieto meni sinne kunnolla perille. Niinpä voin suositella aloittamaan nämä erillaiset palveluiden sulkemiset jo reilusti ennen lähtöä ja ilmoittamaan niihin ne lopetuspäivät, niin että tarvittaessa jää aikaa vielä siivota sotkut jos joku tyrii jotain.

Time to move onto next adventures for each of us.
Time to move onto next adventures for each of us.

Torstaina tuli vielä autettua tuota yläkerran espanjalaista kaveria, kun hänellä koitti lopputarkastus ja lähtöpäivä. Alkuun säilöttiin hänen laukkunsa minun kämpille, ja kun siivoojilta oli tullut puhtaat paperit tarkistuksessa, niin kiikutettiin hänen kamppeensa bussipysäkille, jossa sitten sanottiin niin tunteelliset jäähyväiset kuin nuoret miehet ovat kykeneviä.

Viimeinen ilta meni minultakin oikeastaan siivoiluun ja pakkaamiseen. Onneksi Teemu ja Oona kerkesivät tulla tuossa auttaviksi käsiksi, mikä nopeutti tuota hommaa huomattavasti, tästä olen heille kyllä kiitollinen. Lisäksi sain heille kaupiteltua  omaisuuttani, jota en voinut ottaa mukaan Suomeen, mutta ei myöskään viitsinyt heittää lokeille. Lisäksi Pussywagon löysi näppärästi uuden omistajan kun yksi ESN-aktiiveista kävi hakemassa sen itselleen. Pelkästään opiskeluihin liittyvää irrallista paperia oli vuoden aikana kertynyt useamman kilon edestä, joten skannailin noita kamera kuumana, jotten joutunut mitään ylimääräistä kantamaan takaisin Suomeen.

Luckily you can count on your fellow Finns when something needs to be done.
Luckily you can count on your fellow Finns when something needs to be done.

Seuraavana aamuna residenssin siivooja tädit kävivät tekemässä minulle loppu tarkistuksen. Kaikkea en ollut saanut kunnolla puhtaaksi (osin vastenmieliseksi kokemani maksullisen pesukoneen takia), joten siivoustädit olivat hieman turhautuneita kämppäni kuntoon. Itse olin tietysti jonkin verran varautunut tuosta lähdön jälkeisestä siivouksesta maksamaan, mutta ikävänä yllätyksenä alakerrassa selvisi että minulle oli annettu siivousohjeiksi jokin vanha lappu. Niinpä minulla ei ollut tietoa että noi siivouksen yms hinnat olivat nykyään naurettavia ja jokaisen vuodevaatteenkin pesemisestä tuli veloitusta erikseen. Niinpä loppusumma tuosta kaikesta siivouksesta kipusi noin 80 € asti. Tuossa kohtaa olin aika hiton turhautunut, mutta koska lattialle kaatunutta maitoa ei saanut enää takaisin lasiin, käskin vähentämään nuo rahat suoraan tuolta vakuusmaksun palautuksesta. Olkaa siis lähtiessä (ja myös asuntoon muuttaessanne) skarppeja sen kunnon kanssa, jotta vältytte vastaavilta ikäviltä ylläreiltä

Time to haul all this back to Finland.
Time to haul all this back to Finland.

Kun Boudonvillen pölyt olivat viimein taputeltuna, alkoi viimeinen etappi tästä saagasta, eli siirtyminen Nancystä porukoille Järvenpäähän. Rinkkaan ja urheilukassin erilliksi massoiksi oli tarkasti pakattu 20 kg molempiin, ja kun reppukin oli vielä lähellä 10 kg, oli tuossa urakkaa kannettavaksi eteenpäin. Mutta ei ollut ensimmäinen kerta kun vanha tiedustelija raahaa isoa taakkaa itsekseen. Juna-asemalla satuin vielä sattumalta törmäämään Lauraan, ja koulukavereita tuli myös vielä saattelemaan junalle.

Danke Schön for the help in carrying guys!
Danke Schön for the help in carrying guys!

Itse junamatkat Nancystä Metziin ja sieltä eteenpäin Pariisin sujuivat onneksi ongelmitta, vaikka vähän noi junien lakkoilut olivat takaraivossa kummitelleet. Pariisin helteissä oli sitten jo hieman urakkaa saada kaikkea tavaraa siirrettyä, vaikka matka Gare de l’Estiltä Nordille ei pitkä ollutkaan. Pariisin paikallisjunassa Orlyn lentokentän suuntaan sai myös hieman kikkailla miten mahtui kaikkine säkkeineen väkijoukon sekaan. Onneksi tuosta eteenpäin sain auttavan käden kantamisessa  jengiltä hiton pitkiä ötzejä, jotka sattuivat olemaan menossa samaan suuntaan.

Au revoir la France!
Au revoir la France!

Pojat olivat kuulemma olleet täällä Ranskassa katsomassa futista paikanpäällä ja joutuneet samalla todistamaan Islannin suurutta. Onneksi olin varannut matkustamiseeni riittävästi aikaa, joten Orlyyn päästyä ei tarvinnut enää sykkiä minneen. Kun lähtöselvityksessä alkoi ensimmäistä kertaa melkein vuoteen näkemään selkeästi suomalaisia, joita ei kuitenkaan tuntenut, oli olo hieman outo. Samalla muisti ettänt pitää alkaa taas rajoittamaan sitä mitä omalla kielellä sanoo, siinä kun innostui juttelemaan samaan suuntaan matkalla olleen tamperelaisen kanssa-teekkarin kanssa. Siinä aikani suomalaisten lapsiperheiden menoa kuunneltuani pääsin koneeseen, kone Suomeen ja lentokentältä viimein äitimuorin kyydissä heidän luokseen. Ja koska oli vielä juhannus käynnissä, piti se saman iltana ottaa pikakelauksella, eli vielä yksin saunaan jossa sitten paistoi jauhomakkarat ja maistoi bulkkilonkeroa. Eeppinen päätös.

Laitetaan tähän loppuun vielä huomioita noilta vikoilta viikoilta:

There is no escape from the French politics, even in your own room.
There is no escape from the French politics, even in your own room.

Viimeisinä viikkoina tuli tuolla Ranskassa kärvistelytä joissain siitepöly allergioissa. Onneksi itselläni tuo ei ole niin paha että se elämää pilaisi tai lääkitystä vaatisi. Mutta pääsipähän jatkuvasti niistämään ja yrittämään olemaan pyyhkimättä kutisevia silmiään. Joten heads up kaikki muutkin allergikot, etelässäkän ei pääse tuota pakoon.

Työlait jaksoivat kiihottaa kansan mielipiteitä vielä EM-kisojen alla niin että minultakin tultiin ihan huoneesta asti kysymään mielipiteitä. Vaikka tuota on tullut seurailtua tässä vuoden mittaa, jätin oman vaikuttamiseni väliin. Jos asia todennäköisesti ei tule minua koskettamaan, on parempi jättää sohuminen niille joiden elämään tuo tulee vaikuttamaan.

Kesä ilmeisesti tekee myös miehistä avoimempia, sillä loppuvaiheessa näytti hieman siltä että miehet (niin nuoret kuin vanhatkin) näyttäisivät myös normaalin oloisesti tervehtivän toisiaan poskisuudelmilla. Se että naiset tekevät noin keskenään tai että tuota käytettään miehen ja naisen välillä on ihan normaali jokapäiväinen juttu, mutta aikaisemmin ei tuota ole juuri tullut vastaan maskuliinisissa kohtaamisissa. Itse tietysti kättelin edelleen suurinta osaa jätkistä, mutta taisin minäkin liberalisoitua tuon suhteen joissain tilanteissa. Älkää siis pojat yllättykö tästä kun Ranskaan tulette.

Ranskassa opiskelut eivät selvästi menneet hukkaan, sillä yhdellä kurssilla paikkasin aukon kanditutkinnostani, ja tässä yhtenä päivänä päivänä tutkintopaperit odottivat nätisti tuossa kämpillä Lappeenrannassa. Loput kurssi Ranskasta menevät täyttämään dippavaiheen valinnaisia, mikä toivottavasti keventää tämän lopun opiskelutaakkaa. Josko silloin saisi sitten kunnolla keskityttyä tärkeiden asioiden kunnolla oppimiseen sitten.

Tässäpä oli viimeinen Le Blogin normaali artikkeli. Kirjoitan jossain välissä vielä yhden artikkelin, jossa mietiskelen vuoden aikana oppimaani ja kokemaani, sekä teen koosteet asumiseen, opiskeluun ja yleiseen elämiseen liityvistä asioista, jottei niitä joudu noiden pitkien artikkelien seasta alkaa etsimään.

Au revoir mes ami(e)s!

Osa 26: Merci bien

Nyt ollaan jo kesäkuun puolella. Suurin osa erasmuskavereista on lähtenyt jo kotia, ja facebookin perusteella myös muut LUT:in ulkomaiden tutkimusmatkailijat ovat aloittaneet Suomeen palaamisen. LeTeekkari jaksaa vielä. Vähiin käyvät päivät täällä kuitenkin, kuten näätte alla olevasta kuvaajasta.

Like you see, still enough mornings to hide under them.
Like you see, still enough mornings to hide under them. (Mon 6.6.15)

Summary: 24 heures de Stanislas is HUUUUGE! With quiting the PRD, the studies are over for me in ENSIC. Got quite good results after all (some better than they should be). Boardgaming and cursing with ESNers. Last club bière with person/character of the year awards. Most of erasmus friends have left, luckily some remain and there are plenty of others. Couchsurfing in Nancy after long break. More militant cycklism. Following the Nancy gaypride. Culture from German theatre and revisiting Musée des  Beaux Arts. Normal weather-based rant. Current plot twists of loi de travail.

Koska koulusta ei ole sen kummempia kuvia, alan mättämään noita Stan 24h:sta tuonne sekaan.

Stan 24h: here we go...
Stan 24h: here we go…

Kuten viime kerralla luitte, loppui tuo varsinainen lukukausi toisen vuoden opiskelijoiden osalta tuohon teollisuusprojektin esittelyyn. Seuraavalla viikolla olisi perjantaina pitänyt olla vielä uusintatentit lukukauden kursseista. Itse odotin että kutsu olisi käyny molempiin tentteihin sen jälkeen kun olin tehnyt molemmat vähän vasemmalla kädellä. En saanut noista kuitenkaan mitään infoa missään vaiheessa, ja koska opiskelumotivaatio oli oletetun minimiopintopistemäärvaatimuksen täyttämisen jälkeen matala, kohautin olkapäitäni ja annoin asian olla.

Stan 24h: You are going to either win or die here too.
Stan 24h: You are going to either win or die.

Seuraavalla viikolla olisi ollut tarjoitus jatkaa tuota tutkimusprojektia. Tulin kuitenkin jo sitä edeltävällä viikolla siihen lopputulokseen ettei minulla ole oikein edellytyksiä tuon jatkamiseen, kun kesäkuun aikana tulisi hoitaa useampaa muuta hommaa samalla, kuten lähdön valmistelemista siirtämällä kaikki paperilla oleva tieto koneelle tai kesän CISVleirin valmistelemista. Niinpä päätin että on paljon parempi ilmoittaa tuolle ohjaajalle että keskeytän projektin kuin että jatkan sitä miten sattuu kuten tammikuussa. Koska en tiennyt miten tuo maikka tuohon ilmoitukseen tulisi reagoimaan, kesti jonkin aikaa ennen kuin sain tuon viestin kirjoittamisen aikaiseksi, mutta lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin asiasta miehekkäästi sähköpostilla.

Stan 24h: It's getting wild even before the event starts.
Stan 24h: It’s getting wild even before the event starts.

Ohjaajani ei tuosta onneksi mieltään pahoittanut, harmitteli tietysti sinänsä päätöstäni, mutta ymmärsi myös noita lähtökohtiani. Tuon kuuleminen ja tuon projektin mielestä saaminen oli huomattava helpotus. Ei sillä että tuo itse projekti olisi ollut mitenkään ikävä, mutta eipä tarvitse nyt käyttää kuukautta sellaiseen mihin ei ole palavaa intohimoa, kaikkea tarvittavaa ymmärrystä tai pakkoa motivoimassa. Jotta saisin homman hoidettua hieman suoraselkäisemmin, kävin myös vielä tuolla toimistolla nopeasti puhumassa ohjaajani kanssa asiasta ja viemässä levyn suomalaista suklaata kiitokseksi (ja anteeksipyynnöksi). Ohjaajani ilahtui suklaasta niin että esitteli sitä tuuletellen muillekin toimiston työntekijöille. Hyvä ettei jäänyt ikävää muistoa mitenkään puolin.

Stan 24h: My team, Rastarockets
Stan 24h: My team, Rastarockets

Kun tuon PRD:n keskeyttämisen kautta sain opiskeluni tässä koulussa päätökseen, aloin kyselemään kv-sihteereiltä noita suoritusotteitani ja muuta paperityötä, varsinkin kun erasmus-järjestelmän kautta käskettiin pikaisesti täyttämään arvio siitä miten vuosi on mennyt. Tuossa oli alkuun pari yllättävää juttua. Syy miksi edellisellä viikolla ei ollut syytä mennä kertaamaan, oli että molemmista biotekniikan kurssikokonaisuuksista olin saanut keskiarvoksi 10 tai yli. Ilmeisesti opettajat olivat päättäneet etteivät jaksa enää katsoa kikkailuani enempää, tant mieux sinänsä vaikka ei tuo suoraan osaamistani kuvannut.

Stan 24h: This is all madness already!
Stan 24h: This is all madness already!

Negatiivisena alkuyllärinä kumpaakaan suorittamaani ranskan-kurssia tahi niiden opintopisteitä ei ei löytynyt tuolta otteesta. Kevään kurssin tulos löytyi paperille kun sihteerit kävivät asiaa selvittämässä. Syksyn kurssin pisteet olivat sulautettuna yhteen englannin noppiin, vaikka syksyllä minulle oltiin noista luvattu molemmista erikseen nuo opintopisteet ja tämä oli myös tuolle kielten päämaikalle kelvannut, vaikka hän alkuun olikin pistänyt hanttiin. En tästä hommasta jaksanut kuitenkaan alkaa enempää kinaamaan, koska näillä tuloksilla kasassa oli 45 noppaa tästä vuodesta, eli laiskan miehen vähimmäismäärä(, millä ei tarvitse tehdä mitään selvityksiä kellekään), joten kaikki sen päälle tuleva olisi toisaalta lähes yhdentekevää. Niinpä tyydyin tähän tulokseen, joka oli kuitenkin parempi mitä olin odottanut. Onneksi myös kv-sihteereille oli vielä yksi levy suklaata tallessa kiitokseksi, hekin olivat kyseisestä lahjasta ilahtuneita. Nyt kun suoriteote on mennyt LUT:in kv-palveluihin (sielläkin oltiin innoissaan ja taputettiin selkään sähköpostin välityksellä), voin molempien koulujen kv-vastaavien kehotuksesta siirtyä reilusti kesämieheksi. Onneksi sain kuitenkin sovittua niin että palautan lutikan vasta viimeisellä viikolla, joten pystyn käymään vielä koululla kirjastossa lehtiä lukemassa tai tietokoneluokassa näpyttelemässä tarpeen mukaan.

Preparing to play
Preparing to play

Niinpä aktiiviset seikkailuni jatkuvat nyt siitä pisteestä mihin ne sain ylös viime raporttiin. Siinä kohtaa oli nimittäin synkkä ja myrskyinen torstai-yö. ESN oli järjestänyt Random Games tapahtuman, jossa vaihtarit valitsivat kenen esnläisen luokse menisivät pelaamaan mitä peliä. Tuo kiinanainen kaverini vaati tulemaan jälleen hänen kämpilleen pelailemaan, mutta päätin tällä kertaa vaihtaa hieman porukkaa uusiin ihmisiin tutustumiseksi, niinpä meninkin yhden ranskalaisen pojan luokse (näppärät näköalata keskustassa) pelaamaan jotain ihmissusi-teemaista peliä.

Improvising werewolf with skeleton crew.
Improvising werewolf with skeleton crew.

Peli osoittautui itseasiksi samaksi peliksi mitä on tullut yleensä pelattua ihmisten kanssa ilman kortteja, englanniksi tuota kutsutaan yleensä nimellä werewolf ja Suomessa tuo on taas mafioso (kyläläiset yrittävät selvittää keskuudestaan ihmissudet/mafian kätyrit ennen kuin nämä murhaavat kaikki kyläläiset). Valitettavasti tuon homman organisointi ei ollut oikein onnistunut ja meitä oli liian vähän tuota kyseistä peliä varten jotta se olisi toiminut tasapainoisesti. Niinpä aika iso osa ajasta myös vaan maistettiin olutta ja jauhettiin niitä näitä. Jossain kohtaa esnläiset alkoivat avautumaan siitä ketkä vaihtarit heitä kyrsivät eniten. Vaikka itse en juuri ihmisistä pahaa puhumisesta pidä, niin pitää muistaa että ESN-aktiivitkin ovat ihmisiä, joten jos heille perseilee niin varmasti siitä myös vittuuntuvat. Lisäksi sain tuolta yhdeltä ESN-tytöltä palautetta siitä etten ollut ottanut hänen apuaan käyttöön kun aiemmin olin yrittänyt opetella kiroilemaan ranskaksi, pitää muistaa treenata hänen kanssaan vielä koska tuossa osassa kansankulttuuria on vielä harjoittelemista.

Annual best/most beautiful/most alcoholic etc awards.
Annual best/most beautiful/most alcoholic etc. awards.

Perjantaina oli kevään viimeinen club bière. Aurinko paistoi ja meno oli normaali. Tapahtuman yhteydessä järjestettiin kuitenkin myös ensicläisten vuoden eri henkilöiden äänestyksen tulostilaisuus (Grumlys-awards), jota itsekin seurailin. Osa noista oli suhteellisen normi settiä kuten mikä oli vuoden paras tapahtuma tai ketkä olivat minkäkin vuosikurssin kaunotar ja komistus, mutta mukana oli myös hämmentävämpiä kategorioita kuten insestisin Calaisin-seudun ensiciläispariskunta tai yhden opettajan mukaan nimetty palkinto röyhkeimmästä pukeutumisesta vuoden aikana.

Crowning for price X, naturally the band is ENSIC-pink.
Crowning for price X, naturally the band is in ENSIC-pink.

Koska itse en valtavasti ole koulukavereiden kanssa hengaillut, en tuohon äänestykseen ollut osallistunut enkä tuloksista sinänsä osannut sanoa juuta tai jaata. Kolmannen vuoden kaunottaren palkinnosta olin henkilökohtaisesti erimieltä, ranskalaiset opiskelijat varmaan eivät osanneet äänestää oikein koska eivät juuri näytä gringoja tuntevan. Koska Medrévillessä oli sali edelleen poissa käytössä, isännöin myös tälle illalle vaihtarikemuja Boudonvillen salissa. Homma oltiin saatu järjestettyä, vaikka johtajatar-täti oli hieman epäileväinen salin antamisesta johonkin random ulkkarikemuihin, mutta koska tuo oli jälleen kirjattu oman vuokrasopimukseni vastuisiin, ei siitä tullut ongelmaa emmekä me sellaista itsekkään aiheuttaneet.

Stan 24h: ENSIC going strong even if taking a hit.
Stan 24h: ENSIC going strong even if taking a hit.

Toissa viikonloppuna oli sitten vuoden ja koko Itä-Ranskan suurin opiskelijatapahtuma, Stan 24h. Tuosta oli kuullut hehkutusta läpi vuoden, mutta suurimpana osana ajasta siitä en ymmärtänyt mistä oli kyse. ENSAIA:n opiskelijoiden joka toinen vousi järjestämässä tapahtumassa on siis tarkoituksena että eri kampusten/koulujen yms oppilaat haalivat jostain vanhan auton ja poistavat siitä suurimman osan osista jarruja ja valoja lukuunottamatta ja sen jälkeen kasaavat sen kehikon ympärille kaikenlaista aiheeseen liittyvää (tänä vuonna aiheena oli ”aikojen halki”).

Taking over slower teams.
Passing slower teams in the tough race.

Viikonloppuna eri koulujen opiskelijat sitten kisaavat toisiaan vastaan työtämällä vaunujaan (le char) ympäri Place Carrierille valmistettua kehärataa, työtö aika alkaa klo 16 lauantai-iltapäivästä ja päättyy klo 16 sunnuntaista. Oheistoimintana jokaisella joukkueella oli kisa-alueella oma telttansa, josta sai kaljaa. Koska tuo oli suljettu alue, ei tuonne omien viinojen kanssa voinut luonnollisesti mennä, vaikka alkuun olin saanut toisenlaisen kuvan. Lisäksi viikonlopun aikana tuolla esiintyi myös bändejä,

A bottleneck at the first curve.
A bottleneck at the first curve.

kaupungintalolla oli taide-esitys (jossa myös tapahtuman historiaa) ja koulut kisasivat keskenään myös cheerleedingissä. Tapahtuma on sen verran iso ja järjestetty jo 50 vuoden ajan, että sitä tulee seuraamaan radan ulkopuolelle myös iso joukko tavallista kansaa, osa vanhoista gubbeista ja rouvista on varmaan itsekin aikananaan tuolla työntäneet ja polkeneet. Tuo tosiaan järjestetään vain parillisina vuosina, parittomina sen kuulemma korvaa saialaisten suuret panimokilpailut, joten ei sinänsä hätää.

The biggest even, Place is plein!
The biggest event, Place is plein!

Koska oli hieman hämmentynyt tuosta tapahtumasta vielä suuren osaa kevättä, meni tuonne ENSIC:in joukkueessa osallistuminen ohi. Onneksi ESN kautta pääsi myös mukaan, ja vielä hieman edullisemmin. ESN ei näköjään osallistunut yksittäisenä tiiminä, vaan kuuluimme laajempaan ragtag-underdog-joukkueeseen kauppiksen ja taikin opiskelijoiden kanssa. Niinpä meillä oli porukassa kahden eri värin t-paitoja. Tapahtuma alkoi lauantaina klo 14 Place Carnotilta, josta kärryjä lähdettiin työntämään kiertoreittiä ympäri keskustaa. Alkuun olin tietysti hieman pihalla joukkueestamme, mutta homma selvisi onneksi nopeasti perillä. Joukkueemme auton teema oli haettu ”Kelkkajengi” (”Cool Runnings”) elokuvasta auton pelteihin taiteillun Jamaican-lippu teeman muodossa.

The race is not just about horsepowers but also of the cheerleading.
The race is not just about horsepowers but also of the cheerleading…

Tuossa kisassa oli periaatteessa kaksi sääntöä: 1. autoa ohjaavan kuskin pitää olla täysin selvinpäin ja 2. autoa työnnetään vain takaa. Lisäksi kaarteissa kuului edetä hissuksiin järjestyksessä, kun taas suorilla painettiin menemään niin paljon kuin jaloista lähti ja hitaampia edessäolijoita sai ohittaa sen mukaan miten pystyi. Lisäksi työntäjien vaihdot piti tehdä tuon varikkoalueen ohittamisen aikana, vaikka meidän joukkueessamme tuo tapahtui pääosin kauppiksen fanikatsomon kohdalla.

The cheerleading competition is not just a side event.
…and this competition is not just a side event.

Lisäksi kaikillä työntämiseen osallistuvilla piti olla osallistuja t-paita (tai ainakin sen riekaleet, aika mone olivat noita leikelleet) päällä työntäessä, mutta se kenen vaunuja kävi työntämässä ei näyttänyt olevan niin justiinsa. Koska meidän joukkueessamme oli ulkkareita, jotka eivät alkuun olleet perillä kaikista säänöistä perillä (kuten myös minä), joten rastamobiilimme joutui pariksi kertaa vartin sakkotauolle tahattomien perseilydemme takia, joskin noista tunnuimme istuvan vain noin 5 min. Kävin myös kilpailun aikana muutamaan otteeseen työntämässä ENSIC-mobiilia, joskin oman koulun joukkue oli täynnä kaapin kokoisia korstoja, joten oma panokseni ei sinänsä ollut pakollinen.

At the pit.
Pharma at the pit.

Koska tuolla oli hitosti opiskelijoita ja paljon muuta tekemistä, ei tuolla tullut pelkästään lykittyä tuota autoa. Vaikka en valtavan sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut tuossa tapahtumassa ollutkaan, niin sain kuitenkin esimerkiksi selville mitä nuo hämärät hatut olivat, mitä joillain opiskelijoilla täällä näkee päässä ja tuossa tapahtumassa oli useammalla. Selvisi että ne ovat paikallisia opiskelilakkeja, jotka toimivat vähän sekä lakkeina että myös haalareina, sillä ne oli usein myös mätetty täyteen pinssejä ja muuta sälää.

This will be also a wet t-shirt competition.
This will be also a wet t-shirt competition.

Tuo ei kuitenkaan näyttänyt kokonaan universaalilta kulttuurilta, vaan noita taisi olla eniten lääkisläisillä kun taas tekniikan opiskelijoilla noita ei tainnut olla juuri kellään. Totesin myös suomalaisen kulttuuri-imperialismin vaikutksen, kun Suomessa vaihdossa olleet seikkailivat tuolla haalareissaan ja osaan tekniikan kouluista oli myös alkanut tuo haalariperinne juurtua. Ainakin tekniikan koulujen joukkueissa näkyi myös myös paljon alumneja, mikä kuvaa hyvin tapahtuman perinteikkyyttä. Tajusin tuolla myös miten täällä kutsutaan noita eri kouluja, joiden nimilyhenteet eivät oikein ole inhimillisesti äännettävissä ([ENS]GSI, [EN]SAIA, [EEI]GM jne.).

We will rock through the night!
We will rock through the night!

Itse en tuolla heilunut läpi yötä, sillä selostajalta sain sellaisen kuvan että työntämiseen tulee jossain kohtaa tauko pikkutunneiksi, ja muutenkin tuntui että paremman kuvan kokotapahtumasta saa kun käy vähän ottamassa unta palloon ja on sitten taas aamusta taas täysissä voimissaan. Luuloni osoittautuivat kuitenkin harhaisiksi kun sunnutaiaamusta palasin alueelle ja vastaan alkoi tulla ryytyneen näköisiä ensiciläisiä. Oma kouluni oli kuulemma työntänyt mobiiliaan läpi yön korjaustaukoja lukuunottamatta, tuosta voi olla ylpeä vaikka se ei oma saavutus olekaan. Allez ENSIC. Muutama muukin tekniikan koulu jaksoi painaa kellon ympäri.

An all-nighter takes its toll.
An all-nighter takes its toll.

Sunnuntai-iltapäivästä homma huipentui sitten kaikkien osalistujien kunniakierroksene radan ympäri, jonka jälkeen jaettiin palkinnot eri osa-alueilla. ESN voitti parhaalla kaljakoneella, joukkueemme parhaalla teeman ulkopuolisella autolla ja ENSIC vei palkinnot kauneimmista kärryistä ja koko kilpailun kakkossijan. Näin ollen voin todeta itse olevani koko tapahtuman selkeä yksittäinen voittaja neljällä palkinto-osallisuudella (joo joo). Kun GSI:lle annettiin lopussa palkinto jostain hyvästä hengestä,

Why I didn't come up with that much earlier. Ladies...
Why I didn’t come up with that much earlier. …Ladies…

luulin että kaikki muut buuasivat heille ihan vaan sen takia että ovat tutan opiskelijoita. Vasta myöhemmin yliopiston uutiskirjeestä tajusin että perhanat olivat voittaneet koko kilpailun ykköspalkinnon, joka ilmeisesti oli viides putkeen. Tuo kyseisessä koulussa opiskeleva kaverini olikin jo aiemmin hehkuttanut että heidän koulunsa osaa kieroilla ja lahjoa niin aivan omalla tasollaa (oli heillä kyllä hyvä meininkikin koko viikonlopun), minkä takia he voittavat ja muut vihaavat heitä. Tälläistä. Tapahtuman loppuun porukkaa näytti kerääntyvän Stanislaksen suihkulähteisiin juhlimaan.

Joka tapauksessa, jos olet keväällä Nancyssä vaihdossa niin kannattaa oma aika järjestää lähteminen niin että pääsee vielä ainakin tuohon Stan 24h (tai parittomina vuosina korvaavaan tapahtumaan) osallistumaan tuolla toukokuun vikalla viikonlopulla. Tapahtuma on huikea eikä vastaavaa ainakaan vielä toistaiseksi löydy Suomesta. Joskin, jos laitetaan yhteen läjään lappeen KruSinKi, Tampereen Härweli-kisa ja pari saunayön-tyylistä wappufestaria, niin saa jonkinlaisen karkean aproksimaation.

The best band was a folk one, it all turned to crazy russian dance.
The best band was a folk one, it all turned to crazy russian dance.
Art and history of the event.
Art and history of the event.

 

Fixing the Rastarocket back to track.
Fixing the Rastarocket back to track.
My brief sting behind the wheel.
My brief sting behind the wheel.

 

 

 

 

 

 

 

 

Crazy mascots are a vital part.
Crazy mascots are a vital part.
The secrets of the student hats.
The secrets of the student hats.
ENSIC at the honour lap.
ENSIC at the honour lap.
The founding fathers.
The founding fathers.
Pojat kotiin ENSIC, allez!
Pojat kotiin ENSIC, allez!
Cheat to win gives you some boos too.
Cheat to win gives you some boos too.
A fountain party to the end.
A fountain party to the end.
Wine and cookies to pass time before the farewell.
Wine and cookies to pass time before the farewell.

Stan 24h jälkeen meni pari päivää ennen kuin sai päivärytmin taas kunnolla kohdilleen. Samoihin aikoihin Nancy alkoi entistä enemmän tyhjentyä muista vaihtareista. Tuona maanantaina autoimme ensin Boudonvillessä asunutta espanjalaistyttöä siirtämään kamansa (sitä oli hitosti) aulasta autolle, jonka jälkeen istuimme toisen espanjalaisen kämpillä joutilaina odottamassa sitä että saman talon italialaisen pojan piti lähteä. Koska ei siinä ihmeempää niin joimme siinä tietysti ylijäämäviinejä pois samalla kun keskustelimme syvällisiä. Täällä etelässä tuo lorvailukin on helpommin tyylikästä.

CS meeting after a long break.
CS meeting after a long break.

Nyt kun ESN:än ja ENSIC:in tapahtumien puolella alkaa olla hiljaisempaa, niin oli pitkästä aikaa sopivasti aikaa käydä tuolla couchsurfingin keskiviikkohengailuissa. Paikkana oli tällä kertaa La Plantation niminen rommibaari, mukava paikka siinä juna-aseman läheisyydessä. Onneksi tuolla aukesi tuo takaosa aika nopeasti, sillä meitä oli heti alkuun jo tungokseksi tuossa aulan puolella. Tuolla takaosassa oli mukavasti erilaisia nojatuoleja ja muita lojumista varten. Tuolla oli myös erilaista livemusiikkia esiintymässä, mikä oli ihan kiva lisä,

There was also rap with saxophones etc..
There was also rap with saxophones etc..

joskin tarkoitti sitä että etteivät ranskalaisparat aina saaneet minun puheestani selvää muun melun ohella. Lähdin tuolta lopuksi vielä muutaman ranskalaisen kanssa kiertämään muita kapakoita tuon loputtua. Ensimmäiseksi kävimme Nöf-säänt-käänsillä (Kaffe 915). Alkuun tuolla ei näyttänyt meidän lisäksemme olevan ketään mutta kyllä sinnekin näköjään muitakin ihmisiä löysi paikalle. Viiteen pekkaan jaettuna tuolla shottimetri vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta kuin bissen juominen, vaikka antiklimaattisesti siihen ei ole mahdollista saada maustamatonta vodkaa.

La Place seems decent also even if empty at this point.
La Place seems a decent club, even if empty at this point.

Musiikki ei kuitenkaan ranskalaisille sopinut, joten vaihdoimme paikkaa tuohon Stanislaksen kulmalla olevaan La Place nimiseen yökerhoon. Naapurinsa Les Cavesin tavoin tuo vaikutti ihan ok paikalta, jossa pystyi myös musiikin seasta kuulemaan mitä muutkin sanoivat. Ilmeisesti juomiseen aika kallis paikka, mutta ei tietysti hirveä ylläri tuolla sijainnilla. Katsotaan jos ensi viikonloppuna saisi käytyä vielä ainakin pikaiseen noissa muissa yökerhoissa (mitä nyt ainakin itse tiedän), niin olisi tämän blogin arvioinnit kattavampia myös tulevia yökerhoilijoita varten. Anyway, tuossa aukiolla olevat eivät ainakaan ole huonoimmasta päästä.

Local beer at 3 pm seems the most approved choice.
Local beer at 3 pm seems the most approved choice.

Torstailta voi hauskana anekdoottina kertoa tuosta jäähyväiskeissistä tuolle yhdelle slovakialaiselle tytölle. Näimme hänen ja espanjalaisen naapurini kanssa tuolla L’Ambassyssä iltapäivästä ennen kuin hän oli lähdössä viimeisille seikkailuilleen. Kello oli klo 15, joten muut päättivät tilata kahvit, mutta itse otin kokeilumielessä paikallisen oluen, oltiinhan sentään kapakassa. Aikaisesta oluesta sain kavereiltani palautetta. Sen sijaan meitä palvelleella tarjoilijalla meni sen verran lujaa että hän alkoi kehua minun valintaani ja moralisoi muita kahvin lipityksestä. Siinä kun keskenämme jauhoimme omiamme saimme myös ihmetellä kyseisen tarjoilijan ja myös muiden asiakkaiden kikkailua tuolla L’Ambassyssä,

"You gotta be kidding me"
”You gotta be kidding me”

ilmeisesti jo iltapäivällä voi olla meininkiä. Koska tuo slovakialainenkin tyttö oli myös ollut koko vuoden täällä Nancyssä, pääsin hänen kauttaan muutamiin whatsappin ja FB:n sisäpiiriryhmiin mihin muut eivät ainakaan toistaiseksi olleet minua jaksaneet lisäillä. Normaalisti en juuri erilaisista klikeista tai klaaneista perusta, mutta nyt vaihdon jälkeen tuollaiset tiiviimmät ryhmät helpottavat yhteydenpitoa useampaan kaveriin kerralla. Farssi sai viimeisen näytöksen kun meidän piti lähteä eteenpäin. Itse olin onneksi varautunut maksamaan näppärästi setelillä, mutta kahvinjuojat päättivät kaivaa viimeisetkin senttinsä taskuistaa ja maksaa niillä, mikä taas sai villin tarjoilijamma silmät pyörimään päässä vieläkin lujempaa. Ottakaa siis suosiolla olutta jo iltapäivästä.

The French doing German theatre.
The French doing German theatre.

Torstai-illalle yksi tuttu ranskalaistyttö oli kutsunut katsomaan heidän saksankielistä näytelmäänsä tuohon humanisti kampukselle, ja koska meillä ei tuon espanjalaisen naapurin kanssa ollut parempaa tekemistä, niin lähdimme katsomaan sitä. Itse esitys koostui useista erillisistä toisiinsa liittymättömistä näytelmistä. Ranskalaiset vetivät sen hyvällä saksalla, itse en juurikaan minkäänlaista ranskalaista aksentia repliikeistä erottanut, toisaalta Ich sprechen nicht Deutch.

Didn't totally get thi one.
Didn’t totally get thi one.

Esiintyjien repliikit oli heijastettuna lavan yläpuolelle ranskaksi, mutta itse en pystynyt keskittymään kolmeen asiaan (seuraamiseen, kuunteluun ja ranskan lukemiseen), joten eri kohtauksista jäi usein yksityiskohdan ymmärtämättä vaikka juonessa pysyin mukana. Heh, ainakin kohtaukseen jossa mies ei kunnolla ymmärtänyt mitä nainen halusi pystyin samaistumaan vaikka en kaikkea tajunnutkaan.  Pakko myös todeta että saksa on näyttelyn kielenä aika pätevä, sillä siinä on eri repliikkien aina paljon helpompi tuoda terävästi esiin eri mielialan muutokset kuin ranskalla tai englannilla.

 

The cluelessness was more relatable.
The cluelessness was more relatable.
The waiting makes gubbes to keulia too.
The waiting makes gubbes to keulia too.

Lauantaina kun oltiin päästy kesäkuun puolelle, järjestettiin täällä Nancyssä jälleen tuo Nancyclette, tällä kertaa hippiteemalla. Valitettavasti sateenuhka oli saanut suurimman osan muista pyöräilevistä puunhalaajista jäämään kämpille, ja toiset vaihtamaan kiukukseen kunnon sade ja myrsky varusteisiin. Lähdimme jälleen liikkeelle tuolta Place d’Alliancelta, mutta reitti keskustassa oli tällä kertaa hieman erilainen. Yhteen parkkitunneliin ajaessa huomasin että pyöräni etupyörä heilui aika villisti, onneksi en lentänyt siinä rytäkässä kyydistä kun yritin samalla napsia kuvia.

This time hippies take it to streets.
This time hippies take it to streets.

Päätin että oli pakko keskeyttää tuossa kohtaa, onneksi kesäkuukausina Dynamo on auki myös lauantai-iltapäivisin, joten pääsin korjaamaan vian heti pois. Onnekaasti löysin myös letkan heti korjaamolta päästyäni, joten pääsin jatkamaan tuon seikkailun loppuun. Tällä kertaa liikkumisemme ei ollut yhtä hyvin organisoitua kun viime kerralla, mikä aiheutti enemmän hämmennystä ja ärtymystä samoilla teillä liikkuville autoilijoille. Osalta autoilijoilta meinasi näköjään oikeasti kärsivällisyys loppua ja nämä yrittivät pikkuteillä kikkailla ohitsemme, mikä taas sai militantimmat pyöräilijämme lähtemään puskemaan autoja vastaan. Saatiinpahan kunnon luokkataistelua tällä kertaa. Alkuun en meinannut jäädä kierroksen päätösdrinkille, mutta muutin mieleni kun huomasin että tarjolla oli tällä kertaa jotain uutta belgialaista vehnäolutta, jota ei tullut aiemmin kokeiltua.

The Gay-pride of Nancy
The Gay-pride of Nancy

Lauantaina militantit pyöräilijät eivät olleet ainoa ryhmä joka valtasi Nancyn katuja, sillä liikkeellä oli myös Nancyn gaypride. Näimme tuon ohimennen pyöräilyreissullamme, mutta toista letkaa ei pystynyt jäämään seuraamaan kovin pitkäksi aikaa. Kun saimme pyöräilyt finaaliin, päätin kuitenkin lähteä kyseistä kulkuetta ihmettelemään vielä enemmän, esimmäinen kerta kun itselle tuon tyylinen tapahtuma tulee vastaan. Tuon seurailu oli sinänsä ihan mielenkiintoinen uusi juttu, sillä Lappeenranta on sen verran pieni kaupunki etten tuolla ole moiseen törmännyt.

The rainbow march.
The rainbow march.

Vaikka en itse muihin miehiin mitään seksuaalista mielenkiintoa tunne, niin olen kuitenkin seksuaalivähemmistöjen tasavertaisten oikeuksien kannalla, koska ne eivät ole keneltäkään muulta pois. Muutkin seurailijat vaikuttivat olevan samoilla kannoilla, vaikka kuulin ohimennen joltain ohikulkijalta myös jonkin hintti-kommentin. On marssijoilla näköjään vielä jonkin verran työsarkaa jäljellä.

Lot's of hetero weddings too.
Lot’s of weddings too.

Tuolle kulkueelle oli myös verrattaen vahvan näköinen poliisisaattue järjestettynä. Joka tapauksessa, itse marssijoilla näytti olevan ihan hyvä meininki ja fiilis ja ääntäkin lähti. Kokonaisuudessaan tuo näytti kuitenkin tanssijista riippumatta aika säädylliseltä toiminnalta, paikallisten mukaan vastaavassa tapahtumassa Pariisissa saavat aikuisetkin peitellä silmiään, heh. Lauantain näytti olevan muutenkin yleinen rakkaudenpäivä, sillä kaupungilla seikkaillessa näki useamman eri miehestä ja naisesta koostuvan hääparin. Toisaalta kesäviikonloppu taitaa riittää tuolle normaaliksi selitykseksi.

Joy @ Beaux Arts
Joy @ Beaux Arts
Couple of works on Andromeda, the monster and Perseus.
Couple of works on Andromeda, the monster and Perseus.

Sunnuntaina olisi pitänyt mennä kokeilemaan paikallisten pelaamaa bofferi-bloodwlia (tai jokin vastaava hämärä peli), mutta sateiden pelossa tuo oli peruttu lauantaina. Koska päivästä tuli kuitenkin kaunis, päätin tehdä muutakin kun kaivaa nenää kämpillä, joten lähdin pienen mutkan kautta käymään katsomaan tuon Musée des Beaux Artsin läpi, nyt kun ei ollut kiire, ei ollut olutta päässä ja kuun ensimmäisen sunnuntain takia museoon oli vapaa pääsy. Kiertotien kautta polkiessa tuli vastaan yksi kolumbialainen kaveri, joka harmitteli miten olen yksin liikenteessä. Eipä tuo minua haitannut, sillä hänen jälkeensä museolla tuli vastaan yksi tuttu espanjola ja kämpille lähtiessä sattui matkan varrella olemaan ESN-tuttu serkkuineen terassilla. Joten kyllä täällä noita kavereita näköjään edelleen on vaikkei niitä edes yrittäsii etsiä.

Tiger vs Dragon
Tiger vs Dragon

Museossa sai hyvin 1,5h menemään, kun tällä kertaa ei juossut kaikkia neljää kerrosta läpi. Suurin osa esillä olevista teoksista oli samoja pysyviä töitä mitä olin nähnyt jo nuit des étudiantsin aikana, mutta tällä kertaa niissä oli uutuusarvoa vielä kun niihin oli aikaa syventyä pidempään. Ylimmän kerroksen varhaisimmilta ajoilta esillä olevat työt olivat aika uskonnollispainoitteisia, joten pieni ateistipiruparka ei niistä juuri kiinnostunut pidemäksi aikaa. Alemmas tultaessa päästiin hieman lähemmäs nykyaikaa, jolloin myös taulujen aiheet monipuolistuivat käsittelemään antiikkia, maisemia ja muuta. Tuolla oli myös kiertävinä näyttelyinä edelleen esillä viime kerralla nähty japanilaisen taiteen nurkka, sekä parin taiteilijan laajemmat kiertävät kokoelmat. Pohjakerroksessa oli esillä ilmeisesti pysyvä kokoelma nancyläistä taidelasia sekä tietoa kaupungin kehityshistoriasta.

Not just fun themes...
Not just fun themes…

Tuo Musée des Beaux Arts on ihan hieno museo, jossa kannattaa jonain (ainakin ilmaisena) päivänä käydä kiertämässä, vaikkei muuten korkeakulttuurista juuri perusta. Muutenkin, toivottavasti tässä blogissa on tullut esiin se että vaikka Nancy ei mikään maailman keskeinen metropoli olekaan, niin on tämä kulttuurillisesti vaikuttavaa aluetta.

 

 

 

 

A harbour @ Beaux Arts
A harbour @ Beaux Arts
Sun or rain? You never know...
Sun or rain? You never know…

Jatketaan vielä kestoaiheista, kuten esimerkikis säästä ranttaamisesta. Tämä alkukesä täällä vastaa samaa rataa mitä se tässä on viimeisen kuukauden aikana ollut ja taitaa olla vastaavaa mitä se Etelä-Suomessa on samoihin aikoihin, eli välillä kesän aurinkoa, toisena päivänä pilvistä ja tihkua ja sitten kolmantena tulee vettä kuin esterin perseestä. Joka tapauksessa vettä täällä tulee melkein läpi vuoden, joten varmasti tämän blogin kautta on tullut selväksi että sadetta pelkäävälle ja aurinkoa kaipaavalle tämä ei ole mieltä ylentävin paikka olla vaihdossa. Sateen ansiosta on kuitenkin sateenkaaria, joten on tämä omanlaisensa world of beauty.

Burned Finns 2: Use sunscreen.
Burned Finns 2: Use sunscreen.

Stan 24h aikana meinasi pariin kertaan tihku muuttua sateeksi, ei sinänsä olisi haitannut koska paikoittain oli aika painostava ilma. Vettä ei tullut kuitenkaan ja aurinko tyytyi myös suurimman osan ajasta olemaan puolipilvien takana. Joskin silti se perhana onnistui sieltä polttamaan multa niskan ja käsivarret, vaikka yritinkin pysyä varjossa. Ihan hirveästi ei huumoria itsellä irronnut kun selkä oli edelleen marmorin valkoinen ja selkeän t-paidan kaulusrajan yli mentäessä muutuin punaniskaksi. Tässä maassa on siis syytä oikeasti muistaa käyttää aurinkorasvaa myös sateisemmilla seuduilla, jos tietää olevansa pitkään ulkona. Lisäksi piti tulla näköjään tänne asti toteamaan että me suomalaiset olemme pimeyden kansaa, sillä lisääntynyt auringon paiste on tuonut tunteen että pitää alkaa kuuntelemaan suomalaista metallia ja moshpittaamaan kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Uutisissa on ollut että Ranskassa ja muualla Euroopassa on myös ollut tulvimisen kanssa ongelmia myös viime aikoina. Täällä tilanne on kuitenkin normaali, koska sitä vettä tulee vakiona sen verran usein että myös joissa on kapasiteettia.

The residence joins the strike.
The residence joins the strike.

Uutisissa on myös ollut noista Ranskan kovista lakoista liittyen työlakien uudistuksiin. Omassa arkielämässä tämä ei ole juuri näkynyt muuna kun lappuna residenssin aulan luukulla parina päivänä, sillä en ole juuri koulua kauemmas matkustellut. Niillä kavereilla, jotka ovat olleet palaamassa kotimaihinsa, on kuitenkin ollut vähän enemmän stressiä tuosta. Ainakin yhdellä romanialaisella tytöllä tuli tuosta hieman ylimääräisiä mutkia matkaan hänen suunnatessaan junalla Etelä-Ranskan kautta kotio. Pitää toivoa että tilanne ehtii tässä nyt lähitulevaisuudessa helpottamaan, kun joudun vielä yhden reissun täällä tekemään ja myös junaa ja lentokonettä käyttämään Suomeen päästäkseni tässä parin viikon päästä.

 

 

Täällä Ranskassa asuminen on ollut mielenkiintoista jo ihan pelkästään ihmisten paljon Suomea monipuolisemman etnisen taustan takia, mikä päällepäin näkyy kaikkina mahdollisina ihon värisävyinä. Lisäksi ihmisten uskonnollinen vakaumus on paljon laajempi. Esimerkiksi Suomessa yleensä Ramadanin alkamisen ja loppumisen saattaa nähdä ehkä uutisten kautta, mutta täällä sen havaitsee kun Facebookissa muslimikaverit siitä toisilleen muistuttavat. Vaikka en itse Islamia tai muslimimaiden kulttureja ja niiden eroja tunne kovin hyvin, on myös kiinnostavaa nähdä esimerkiksi miten osa marokkolaisista naisista pitää normaalisti huivia koko ajan ja toiset taas eivät pidä ollenkaan. Mainittakoon nyt tasapuolisuuden vuoksi että uskonnottomana pakanana en näe mitään uskontoa tarpeelliseksi enää nykyaikana, mutta koska noilla on edelleen suuri vaikutus ihmisten elämään niin niitä on mielenkiintoista seurata enkä koe tarpeelliseksi puuttua muiden asioihin elleivät he ole aiheuttamassa muille haittaa. Sen puoleen, jos tunnet pelkoa muita kulttuureita kohtaan varsinkin jos et niitä tunne, niin suosittelen lähtemään ulkomaille tutustumaan erilaisuuteen ensikädessä. Ranska on tuon suhteen pätevä maa.

Tämä minun vaihto-opiskeluitteni teatteri näytös alkaa olemaan pikku hiljaa tosiaan lopuillaa. Aika paljon on ollut ainakin farssia ja komiikkaa, jonkin verran tragediaa, heh, romantiikasta en osaa tarkkaan sanoa, pahemmalta draamalta on vältytty, mutta toimintaa ja seikkailua on ollut. Sen verran voin kuitenkin juonta spoilata tässä vaiheessa että kokonaisuudessan tarinalle tulee onnellinen loppu.

Seuraavan raportin kirjoittamisen alkaessa olen jo todennäköisesti suuntaamassa takaisin Suomea kohti. Varautukaa siis jo tuhlaajapojan paluuseen!

 

Osa 22: ’Grosso modo’ eli viikkopäivitys Nancystä

Vaikka tässä sinänsä viimeisestä artikkelista ei ole niin kauaa ei massiivisia uusia tapahtumia ole ollut, koitan kirjoitella nyt useammin. Viikon saa yleensä hoidettua kahdessa tunnissa, mutta kolmen viikon artikkeliin menee helposti 6 – 10 h.

Summary: Studies: projects continue, confusing time tables and philosophical side discussions on the lectures. Learning valuable things in French. More elections, Tea de langues and hot dog eating competition à la française. Stress and crisising -> synthethising better mood. Clothes de la France. French movie adventure.

Nyt varovaisesti uskaltaa väittää että kevät tekee kovasti tuloaa, jos ei ole jo tullut jo. Hupparissa pärjää polkea koululta himaan. Kämpälle kuuluu pikkulintujen laulua. Lintujen ääniä kuulee kun käy kaupoilla hypermarketissa kun niitä on lentänyt muutama sisään, eivätkä ne ilmeisesti osaa ulos. Kirsikkapuut kukkivat täälläkin.

Tällä viikolla tuli taas esiin että tuota ENT:in lukkaria pitää muistaa tarkistaa tarpeeksi usein. Maanantaina aamusta huomasin että entsyymien luento olikin siirtynyt puolella tunnilla eteenpäin, onneksi olin ajoissa hereillä. Lisäksi tiistaiaamuna tulikin esiin että samalla nimellä laitetut luennot olivatkin kahden eri opettajan kesken jaettu, enkä ollut tietysti osannut toiseen puoliskoon varautua ollenkaan koska se oli ihan eri juttua. Onneksi en ollut ainoa piruparka joka ei ollut osannut lukea tota pientä yksityiskohtaa, joten luennolle suunniteltuja tehtäviä lykättiin suoraan eteenpäin. Mutta edelleen, olkaa tarkkana näitten aikataulujen kanssa.

Elections are back, this time for university counsels etc.
Elections are back, this time for university counsels etc.

Muuten koulussa tällä viikolla on menty verrattaen normaalilla painolla eteenpäin. Teollisuusprojektista oli välikuuleminen, jossa pohdittiin onnistuuko water-gas-shift-reaktori yhdellä vai kahdella reaktorilla meidän prosessissamme. Tämän jälkeen saatiin sohittua reaktorin ja prosessin mallinnusta eteenpäin matlabilla ja Pro/II (”protu”):lla. Biotech puolen projektista oli myös uusi kuulemiskerta, tuolla ohjaajatädit ruoskivat meihin hieman lisää vauhtia projektin hoidon kanssa ja itseä nakersi hieman kun ainakin heiveröisistä yrityksistä huolimatta en ole juuri tuohon työhön oikeasti tarvittavia tietoja vielä löytänyt. Koska perjantai-iltapäiville ei ole parempaa tekemistä, oli siellä viimeinen setti tuota biokemian luennointia, tällä kertaa keskityttiin tehtävien tekemiseen. Olin jopa huijannut ja tehnyt osan tehtävistä oma-aloitteisesti etukäteen, mutta loppupäähän mentäessä monimutkaisemmissa biokemiallisissa reaktioketjuissa putosin kärryiltä.

Hot dog eating competition among the other madness.
Hot dog eating competition among the other madness.

Jätteiden käsittelyn luennoilla tällä viikolla olen hämmästyksen vallassa kahteen kertaan seurannut miten keskustelu siirtyy tekniikasta, yleensä opetusmetodien kautta, filosofisempiin aiheisiin, joilla ei jätteiden käsittelyn kanssa ole tekemistä. Ensimmäinen ketju oli: orgaaninen kemia -> espanjan opiskelu -> kiinalaisia on kaikkialla -> joku edesmennyt koulun professori -> kuka koulun nykyopettajista oli jonkun proffan tyttöystävä opiskeluaikoina -> ei diplomeja kaikille valmistumassa oleville ja toinen: paikallaolopakko -> kursseista saatavat noppamäärät -> nopat Erasmus vaihdossa -> Mines (toinen insinöörikoulu) -> Miksi tietty englannin taso on tässä koulussa valmistuttaessa pakollinen? Noiden keskusteluiden alkamisiin on tainnut vaikuttaa että tuo jätteiden käsittelyä opettava täti on vastuussa useammasta muusta kurssista sekä koulun tutkintorakenteesta. Silti ihmetyttää ettei kyseinen maikka rehellisesti tunnu huomaavan kun keskustelu liukuu 20 minuutiksi joihinkin muihin aiheisiin, ompahan tuo viihdettä jota ei suomalaisessa insinöörikoulutuksessa ainakaan saa.

Hubris is the same in all languages.
Hubris is the same in all languages.

Ranskan luennoilla yleensä itselläni on sujuvin ranska ja siitä syystä olen kärkkäiten äänessä, mutta viime luonolla tehdyssä verbeihin liittyvissä prepositioharjoituksissa intuitiopohjalta tehdessäni vastasin melkein kategorisesti aina väärin, joten hubris pääsee myös kostautumaan. Raskaa analysoitaessa voi varmasti todeta että oikeanlainen ääntäminen on vieläkin eniten harjoittelua vaativa juttu, tuon hallitseminen varmasti lisäisi teknisistä asioista keskustelemisen rohkeutta. Lisättäköö että kurssien ulkopuolella olen yrittänyt alkaa opettelemaan kunnolla ja luovasti ranskaksi kiroilemisen, tärkeä osa kulttuuria missä tahansa.

All kinds of Chinese teas this time in ENSIC, varying from flower mixer to rock hard pack.
All kinds of Chinese teas this time in ENSIC, varying from flower mixer to rock hard pack.

Tällä viikolla ranskalaisilla opiskelijoilla olivat äänestykset oman yliopistonsa ja CROUS:in ja vastaavien toimijoiden halloped-paikoista. Ehkä olisin voinut itsekin asioihin vaikuttaa, mutta koska noi päätökset eivät vaikuta rajallisen oleskeluaikani takia, tyydyin tarkkailuun. Noiden vaalien takia tämän viikkoinen koulun café des langues englanniksi siityi toiseen tilaan. Tuolla ihmeteltiin ja naureskeltiin omaa hieman hämmentävää järjestystäni opiskeluille. Lisäksi kiinnostavana poikkeuksena oli parin kiinalaisen ja yhden ecuadorilaisen osallistuminen, sillä he tulivat yhden henkilökuhtaisen kouluprojektin pohjalta esittelemään erilaisia kiinalaisia teelaatuja ja ecuadorilaisia kahveja. Ainakin noissa tee-laaduissa tuntui olevan valinnan varaa, kukkasekoituksista kivikoviksi pakattuihin harkkoihin. Lisäksi foijerilla järkättiin torstaina ruokatauolla hodarinsyöntikilpailut. Tuota oli ihan huvittavaa seurailla, vaikka se ei niin hurjaa meininkiä ollut kuin sen olin olettanut olevan.

Viimeaikoina, mutta varsinkin tällä viikolla, olen taas potenut massiivista eksistensiaalikriisiä, etenkin noiden eri kouluprojektien suhteen (teollisuus-, biotekniikka ja lisäksi uutena ilmestynyt jätteidenkäsittely projekti + takaraovissa kummitteleva oma PRD). Tuntuu että en ole oikein saanut kiinni noista projekteista kunnolla että niistä olisi innostunut ja niiden eteen saisi tehtyä päättäväisesti töitä, minkä jälkeen on tuntunut että vaikka jotain onkin tehnyt niin se on paljon vähäisempää kuin mitä sen pitäisi olla. Sen pohjalta taas ”pelottaa” että jos ryhmäprojekteissa muodostuisin taakaksi muille, niin minkälaisen kuvan se antaisi LUT:in opiskelijoista (koska tunnun olevan ensimmäinen täällä) tai itsestäni (omia tulevaisuuden verkostoja ajatellen). Ei välttämättä tarpeellisimpia huolia, mutta jotenkin tuosta kalvavasta tunteesta ei ole tahtonut päästä eroon. Kouluhommia tsemppaamista varten olen sitten tällä viikolla jättänyt väliin noita normaaleita tapahtumia, mutta ahdistuneena en ole saanut aikaa hyödynnettyä tehokkasti, mikä jää taas harmittamaan. Muutenkin tuntuu että tällä hetkellä kolme voimaa/tarvetta (1. koulu ja projektit, 2. sosiaalisten verkostojen kehittäminen ja ranskan oppiminen sitä käyttämällä ja 3 Suomen meno ja siellä odottavat vastuut) vetävät minua eri suuntiin ilman että itse hallitsen kerralla kaikkia, mutta mistään ei tuntuisi olevan varaa luovuttaakaan. Kaiken muun murheen lisäksi tällä viikolla kaikki kämpillä käytössä olevat wlan yhteydet ovat toimineet heikosti, mikä tietysti vääntää veistä nykyihmisine haavassa.

Tietysti näitä negatiivisia tunteita ei mielellään kirjoita tänne blogiin, mutta toivottavasti nämäkin kertomukset auttavat myöhemmin vaihtoon lähteviä valmistautumaan vaihtarina olemisen eri aspekteihin.

Vaikka välillä tulee synkisteltyä, niin normaalisti en kuitenkaan ole taipuvainen pitkäaikaiseen murheeseen. Yritän nähdä itseäni meressä kelluvana korkkina, joka välillä aaltojen vaikutuksesta jää veden alle, mutta pyrkii sieltä kuitenkin aina takaisin kellumaan pinnalle. Niinpä olen yrittänyt parantaa fiilistä esimerkiksi hedonistisin kenoin lisäämällä makean kulutusta. Lisäksi koska täällä Ranskassa naudanliha on halvempaa kuin Suomessa, on tällä viikonlopulla saanut treenailtua pihvinpaistamista pannulla oikeaoppisesti, pääsääntöisesti ihan hyvinkin tuloksin. Lisäksi pitkästä aikaa tuli käytyä taas uimassa ja sukeltamassa (sekä toimimaan oma-aloitteisena uimanvalvojana kun rataköydet lähtivät omia aikojaan paikaltaan). Sinänsä tämmöinen on enemmän ongelman hoitoa kuin sen parannusta, mutta todennäköisesti paremmalla mielellä saa myös paremmin työmoraalista kiinni ja hommat sitä kautta hoitoon.

Emperor's new clothes, not exhaustive list of haute couture.
Emperor’s new clothes, not exhaustive list of haute couture.

Väliin voi mielentiloihin liittymättömänä asiana todeta että täällä ollessa on tullut ehkä yllättävänkin paljon uusia vaatteita yms hommattua. Se oli tietysti odotettavissa että jotain haute couturea tarttuumukaan kun vuoden on matkoila. Oikeastaan uudet housut ovat ainoa asia mitä täältä ei ole tullut ostettua, muuten voisi pukeutua vaikka pariksi päivää pelkästään täältä ostettuihin kledjuihin. Yleisesti hintataso taitaa olla hieman alempi kuin Suomessa, joskin näsäviisaista paidoista joutuu maksamaan enemmän. Varsinkin tuolla tammikuun alennusmyynneissä on ihan hyviä vaatteita 60 % alennuksella, sieltä löytyi myös tuo pätevä uusi takki. Tietysti sain tuon vaalean takin melkein heti liattua helmasta mustilla tahroilla, mutta onneksi yksi vanha pariskunta täältä sai tahrat pois taikatempuilla, tästä olin hyvin kiitollinen. Tuosta uudesta ENSIC-kollaristani olen myös ylpeä, joskin alkuun panttasin sen käyttöä kun sen verran monella muulla on nyt sama paita päällä. Heh, katukuvan mainonnan perusteella välillä myös tuntuu että täällä olisi juuri naisten alusvaateliikkeitä jokaisessa kulmassa. Hintoja en ole valitettavasti noista käynyt selvittelemässä, ladies.

Ending up in 24/7 open parks on adventures.
Ending up in 24/7 open parks on adventures.

Kaiken kitkan keskellä on myös positiivisia tapahtumaketjuja. Tällä viikolla saimme viimein lunastukseen palkinnot tuosta ESN:nän welcome weekistä. Koska meidän joukkueemme oikeutetusti voitti tuon kisan, saimme palkinnoksi kukin leffaliput. Lippu oli tuohon kylällä olevaan UGC-ketjuun, joka näyttää vain ranskaksi olevia elokuvia ja on normaalisti kalliimpi kuin Caméo missä täällä on aiemmin kavereiden kanssa tullut käytyä. Tällä viikolla tarjontaa selatessani päätin samantien hoitaa tuon ”ranskalaisen elokuvan katsominen Ranskassa”-mission alta pois ja mennä katsomaan yhtä rakkausdraamaa (huomattavasti nuorempi naisvankin ja vankilaa johtava perheellinen mies rakastuvat). Valintaan vaikutti aikamme suuren ajattelijan, John Oliverin, ”sanat”: ”sequence so stereotypically French, it is almost offensive”. Elokuva näytti olevan näytöksissä enää muutaman päivän, joten tuo tuli toteutettua aika ex tempore tänä lauantai-iltana. Koska näytöksiä ei ollut keskustan elokuvateatterissa, piti tuota varten mennä yhden naapurikylän isompaan elokuvakeskukseen. Onneksi kaverini mr. Black lainasi machopyöräänsä, Pussywagonilla tuon 12 km edestakaisin polkeminen yöllä olisi ollut turhan raskasta. Menomatka oli seikkalullinen kun törmäsin vaihtarituttuihin ja löysin uusia mielenkiintoisia paikkoja Suur-Nancystä, onneksi olin varannut reilusti aikaa.

Bigger cinemas and synchronised mass entrance -> before that it is pretty empty.
Bigger cinemas and synchronised mass entrance -> before that it is pretty empty.

Koska tuo elokuvakeskus oli aika kaukana keskustasta, oli siellä kyllä valtava parkkipaikka autoille, mutta pyörän fiksuun säilömiseen sai miettiä hetken. Kaverini oli tuosta seikkalustani naureskellut että meikä tulee siellä olemaan yksin kuokkavieraana kaikkien pariskuntien seassa, mikä tietysti ei olisi elokuvan lajityypille ollut valtava yllätys, mutta oli tuolla yllättävän paljon muitakin sekalaisia. Itse elokuvan seuraaminen ranskaksi ilman mitään teksityksiä meni verrattaen hyvin. Alkuun tuohon joutui keskittymään pelkän katsomisen sijaan. Pari ehkä tärkeääkin kohtaa meni vähän ohi, mutta tuo tietysti oli oletettavaa eikä oikeastaan elokuvan kokonaiskuvan ymmärtämisen kannalta ollut haitallista. Kokonaisuudessan tuo tämä seikkailu oli onnistunut, sain juuri ne tuntemukset mitä olin odottanut plus yhden ekstraa. Mutta koska tämä on kuitenkin suomalainen tarina, poistuin itsekseni pimeyteen.

.

.

.

.

.

Tälläistä tällä kertaa. Seuraavasta artikkelista varmaan löydätte vastauksen löysinkö taas taistelusävelen sen oltua kadoksissa vai harhailenko vielä. Koulun puolella ensi viikko on pääsääntöisesti kevään tuta-kurssia, vaikka tuostakaan en etukäteen juuri tiedä niin ainakaan tällä kertaa tuon kanssa ei käy niin kuin syksyllä. Lisäksi seuraavalla kertaa kuulette mitä käy kun kaupungin kaukiaiskonsentraatiota kasvatetaan viisinkertaiseksi ja miten se vaikuttaa termodynaamiseen tasapainoon.

Osa 19: ”Ça vous parle ou pas?”

Hei jälleen.

Tätä kirjoitellessani olen raikkaalla 12 h bussimatkalla Nancystä Marseilleen. Katsotaan miten artikkelin kirjailu tabletilla onnistuu.

Summary: lectures continue, some career related events and new group project starts. Second week of campaigning and second ESN welcome week at same time. Exchange student crazy parties in Monbois and Boudonville. Off to travelling again.

Käydään alkuun koululla niin saadaan se pois alta.

Playing with biomolecules.
Playing with biomolecules.

Tällä viikolla on jo ihan normaaliin tyyliin tullut istuttua päivät läpeensä koulussa. Koko tammikuu kun meni omahtoisessa opiskelemisessa ja kun joulukuussakaan ei kovin paljoa perus luennoilla tullut istuttua niin vähän noi kolmen tunnin rupeamat ja ranskan kuuntelu vaativat vielä totuttelua.

Kiwi DNA extraction.
Kiwi DNA extraction.

Biokemian puolella ollaan normaalin luennoinnin lisäksi päästy hypistekemään ”molekyyli-leegoja” ja luokassa tekemään kiwin DNA:n erotusdemo, tuossa tuli tietysti ihan hyvä sotku. Teollisuusjätteiden opettajatädille pitää antaa propsit mielen hallinnasta. Hänellä kun oli juuri ennen tiistain luentoa tullut ilmoitus sinänsä luonnollisesta perhetragediasta, niin muutaman kyyneleen nielaisemisen jälkeen sama hurja meininki jatkui.

Science, [female dog]!
Science, [female dog]!
Perjantaina tuli vahingossa mentyä myöhässä luennoille, kun olin ENT:istä katsonut väärin teollisuusjätteoden aikataulut. Siinä kun sattui kerralla olemaan hirveä suma valinnaisten aineiden luentoja, niin katsoin että meillä olisi ollut vain puolikas luento normaalin kolmen tunnin sijaan. Näin ei kuitenkaan ollut, pitää siis jatkossa olla tarkkana noita aikatauluja katsoessa.

CV etc workshop with old dudes.
CV etc workshop with old dudes.

Vakiosta poikkeavana opittavana viime keskiviikkona oli työharjoittelusimulaatioden pohjustusluento. Koululle oli tullut liuta vanhoja mestareita preppailemaan meitä työhaastatteluista sekä työhakemusten että CV:iden kirjoittamisesta. Vaikka tuo ei oikeastaan minulle edes kuulunut, niin halusin kuitenkin itse mielenkiinnosta mukaan. Valmistumisen jälkeen saattaa töitä tultua etsittyä Euroopastakin, joten paikallistenkin tyyliin on ihan hyvä harjoitella. Itse pidin tuosta setistä ja koin että sieltä myös jäi jotain käteen.

ENSIC alumni panel.
ENSIC alumni panel (with shaven Brad Pitt doppleganger).

Torstaina koululla oli jälleen urapäivä, tällä kertaa paikalle tuli ENSIC:in alumneja halki vuosikymmenten kertomaan uristaan ja työelämästä. Aamupäivästä istuttuun salissa kuuntelemassa ja tenttaamasaa yleistä paneelia. Iltapäivän kohdennetuissa paneeleissa päädyin kuuntelemaan tohtoriopinnoista, täälläkin esittämistäni hypoteeseistä huolimatta. Tuollainen alumnipäivä ei varmaan olisi huono lappeessakaan.

Next project work in progress.
Next project work in progress.

Tässä tokan vuoden keväällä on myös tälläinen teollisuussuunnittelu projekti, joka suoritetaan 5 hengen ryhmissä. Tuossa oli myös vaihtoehto kahden eri aiheen välillä, itse valitsin tuon EDF.n kaasuunnutus mitoitus- ja optimointikeissin. Keskiviikkona avausinfojen jälkeen keräännyttiin sitten ryhmämme kanssa kirjastoon tuota problematiikkaa pohtimaan. Hoeman meillä oli haasteita hahmottaa vielä tuota varsinaista ongelmaa, ja itse kun en muita vielä hyvin tunne niin äänessäkään ei tullut hirveästi oltua. Vähän myös pelottaa etten saanut vielä muille kunnolla tarkennettua Fischer-Tropsch-prosessin periaatteita, sekin kun liittyy meidän tarkennettuun aiheeseemme. Koska kurssista vastaava maikka suoritti ryhmien jaot ja samalla heterogenisoinnin, olen tällä kertaa ainoa gringo ryhmässä. Ranskalaiset olivat hieman huolissaa englannin käyttämisestä esiintymisissä, voinpahan sitten ainakin itse taas loistaa jossain.

Campaing woffle
Campaing woffle

Oppituntien ulkopuolella fuksien kamppanjointi on jatkunut tälläkin viikolla. Foijerilla on ständeillä ollut creppejä, kakkua ja vaikka mitä kaikkea tarjolla ruoka- ja luentotaukojen aikana. Siellä on tietysti myös kyseinen outo vaihtari käynyt aina tarpeen mukaan lokkeilemassa. Maanantai iltana oli taas tuollainen videosessio isossa luentosalissa.

The dark side (of thermodynamics)!
The dark side (of thermodynamics)!

Tällä kertaa videot olivat tehneet nyt jo gonahtaneet tokan vuoden opiskelijat (pirates). Taso oli videoissa sen mukaista, paljasta persettä näkyi ja myös vittuilu oli verrattaen henkilökohtaista. Ja vaikka kerhoissa näytti olevan aika paljon tyttöjä mukana niin aika vahvasti noissa näkyi pärisevien poikien kädenjälki.

Vote for the office.
Vote for the office.

Sen verran pitää kuitenkin myöntää että Anakin Skywalker -> Darth Vader kohtaus sovellettuna termodynamiikan pimeisiin pääsääntöihin oli nerokas. Tarjolla jälleen bisseä, mussutettavaa ja eläimet viskoivat korkkeja yms… Muihin varsinaisiin tapahtumiin en kerennyt muistaakseni mennä. Torstaina homma huipentui kun puolen päivän aikaan sai käydä äänestämässä suosikkejaan. Koska itse en aikanani liittynyt oppilaskuntaan, ei minulla kyseisestä syystä ole äänioikeutta, mutta eipä tuo haittaa koska en täällä ensi vuonna ole kuitenkaan.

French buffet is back, and so are hungry and thirsty gringos!
French buffet is back, and so are hungry and thirsty gringos!

Tällä viikolla oli myös ESN:nän kevään Welcome Week. Tällä kertaa tuossa oli kuitenkin juonenkäänne, kun meidät vaihtarit oli jaettu joukkueisiin ja tehtävänä oli selvittää viikon aikana mysteeri ”kuka on kidnapannut Mirabellixin (paikallinen ESN maskotti)?” Tosielämän ”Taken” siis kyseessä. Itse kuulun pinkkiin joukkueeseen, kokolailla vaaleanpunaisen olemukseni vuoksi.

How to present Angela Merkel without words? Not necessarily seen in the photo.
How to present Angela Merkel without words? Not necessarily seen in the photo.

Ensimmäisenä tapahtumana oli jälleen ranskalainen buffet, samassa paikkaa jälleen Vandoeuvressa. Tuonne polkeminen oli tällä kertaa herkkua kun satoi kuurottaisesti, selvisin kuitenki ehjänä, joskin märkänä, perille. Vaikka tässä on aika monta uutta vaihtaria tullut nähtyä jo ennestään niin tuolta löytyi iso läjä uusia. Syömisen ja juomisen lisäksi joukkueissa skabattiin roolien arvuuttelussa. Joukkueellamme pärjäsimme aika hyvin, lähinnä siksi että minä ja yksi itävaltalainen tyttö ei pidetty ei-voittamisesta, joten cheat to win. Heh, tällä kertaa löysin onneksi suoraan himaan takaisin ilman ylimääräisiä harhailuja keskustan laidalla.

ESN pool tourney to save the mascot. Unsurprisingly I started to have success only after 1,5 pints.
ESN pool tourney to save the mascot. Unsurprisingly I started to have success only after 1,5 pints.

Tiistaina oli ohjelmassa jotain skabailua Loveboatissa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut okein loveboatfiilis, joten en tuolla jaksanut lojua pitkään. Kisailut alkoivat ilmeisesti juuri kun olin lähtenyt, valitettavasti jää nyt mysteeriksi.

The system needs a president to work.
The system needs a president to work.

Keskiviikoona oli biljarditurnaus Mac Carthyssä. Alkuu pelailtiin ensimmäisten kanssa huvikseen lämmittelymatsi, ei mennyt kovin vahvasti. Seuraavaksi aloitimme turneen WW-joukkuilla, ja ensimmäisenä tuli käytännössä pelattua lämmittelymatsi uusiksi. Ekat pelit olivat itseltäni aika tahmeita, taisin olla enneminkin vastustajien paras pelaaja. Puolentoista tuopin jälkeen vikassa pelissä alkoi kulkemaan ja löin kaksi viimeistä ja mustan sisään. Kun voitimme kaksi kolmesta matsista, saimme palkkioksi vihjeen Mirabellixin löytämiseksi. Kun ns. pakolliset pelit oltiin saatu pelattua, siirryin itse suosiolla keskittymään henkevään keskusteluun.

"Just go ask 10 cents for this puppy"
”Just go ask 10 cents for this puppy”

Torstai-iltapäivästä oli keskustassa jälleen tuo Social Erasmus. Tällä kertaa tehtävänä oli jakaantua ryhmiin ja pyytää ihmisiltä lahjoituksia eläintensuojeluun, vaihtokauppana jaoimme ESN-rannekkeita yms. Osallistujamäärä oli jälleen huikea, meitä oli alussa vain kaksi vaihtaria ja lopussakin taisi olla vielä tuplasti enemmän ESN-aktiiveja. Olin myös alkuun noiden repliikkien kanssa aika kujalla, mutta jonkun ajan päästä alkoi sujumaan ja sain anottua noin 5€ hiluina hyvään tarkoitukseen. Lopussa saimme hyvästä työstä kiitokseksi suklaata.

Some chocolate from nice ESN actives to hard-working erasmuses..
Some chocolate from nice ESN actives to hard-working erasmuses..

Valitettavasti en loppuihin Welcome Weekin tapahtumiin kerennyt, lähinnä tämän tämänhetkisen reissun päällä olemisen takia. Perjantaina olisi ollut Irlandaisissa beerpongia ja nyt viikonloppuna jotain pientä urheilukisaa.

Tässä on myös tullut vaihtareiden kanssa hengailtua nyt ihan omatoimisestikin taas. Torstai-iltana tuli käytyä (lyhyen juoksutuksen jälkeen) Monboisissa yhden slovakialaisen synttärikutsuilla. Tarjolla oli kakkua ja tsekkiläistä kanelivodkaa. Tuolta päädyin myös vielä lyhyeksi aikaa Café des Languesiin, vaikka olin luullut että nyt on melkein koko helmikuu itselläni taukoa.

Nyt perjantaiksi uudet italiaanot olivat järkänneet pizza-kestit Boudonvillen B-rakennuksen yhteen keittiöön. Sain itse autettua myös hiukan kokkailuissa, ainakin tyhjä bissepulloni ja suolapurkki soveltuivat kaulimiksi paremman puutteessa. Pikku hiljaa tuonne norui porukkaa, ja parhaimmillaan meitä oli joku 15 sulloutuneena tuonne pieneen keittiöön. Koska italialaiset hoitivat kokkailut, olivat osa pizzoista hienompaa kaliiperia ja osa taas sen näköisiä mitä tulisi lievässä krapulassa hädissään tehtyä. Kymmene aikoihin vartija kävi sanomassa että”ääntä alemmas ja viinat hittoon, muuten täällä saattaa olla poliisit seuraavaksi”. Koska itse olin hieman skeptinen sen suhteen pystyimmekö vaatimusta täyttämään, enkä hankilökohtaisesti täällä halunnut poliisin kanssa alkaa painia, niin päätin rottamaisesti luikahtaa jo aikaisiin kämpille pakkailemaan tätä päivää varten.

Tällä hetkellä ollaan siis matkalla Marseilleen, sen jälkeen Toulouse ja Bordeaux, näiden jälkeen vielä ainakin pikainen paluu Pariisiin. Lomaviikon aikana olisi tarkoitus ottaa selvää Etelä-Ranskan ihmeistä yhdessä muiden vaihtareiden kanssa. Ensi viikolla tulossa siis jälleen henkevä reissuartikkeli (ja tämä on muokkailtu loppuun).

 

Osa 14: Tähän piti olla joku naseva ranskalainen sitaatti…

… mutta en tahdo nyt muistaa minne sen kirjotin. Käytän sitten vaikka seuraavassa artikkelissa kun muista. Joka tapauksessa, nyt ollaan (jo muutaman päivän oltu) lomilla ja akateeminen vuosi paketissa.

Summary: Nightouts with school and ESN buddies, election, COP21, Rollerderby, Final week with final preparations, final presentations and final exams, les Scheriers, Épinal & St-Die-des-Vosges, cafés des langues, club bière, white t-shirt, karaoke @ residence. Star Wars, controls, milk and tea.

Koitan taas viimeiset kaksi viikkoa esittää ajan suhteen jäsenneltynä.

Soirée, or was it apèro after all?
Soirée, or was it apèro after all?

Toissa perjantaina pidettiin innovaatioporukkamme soiréeta yhden tytön kämpillä. En tiedä oliko tuon tarkoitus olla apèro, en ainakaan itse tuonut mitään syötävää jakoon, mutta laitoin vodkan jämät tarjolle. Oli myös ihan mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset opiskelijat asuvat, kämppä oli Maison Étudiants:sissa, eli aika samanlainen kun CROUS:illa, mutta jonnin verran isompi. Meistä ei kaikki 11 pääseet paikalle, mutta tuon meidän ryhmän johtajatytön mukana tuli muutama sen ranskalainen ja intialainen kaveri.

When you have enough whiskey for pohjat, paying your bill in bar makes you smile too.
When you have enough whiskey for pohjat, paying your bill in bar makes you smile too.

Tuolla aikamme istuessa ainakin toinen intialaisesti joi viskiä sen verran pikaisesti että se oli hilpeissä tunnelmissa loppuillan, hyvin pelattu. Itsellenikin luonnollisesti eri juomat kelpasivat, mutta vieläkään täällä ulkomailla kovin raaka ryyppääminen ei ole tuntunut houkuttelevalta. Sinänsä huvittavaa oli että alkusyksyn sanomisillani olin antanut joillekin sellaisen kuvan että olisin ahkera opiskelija, joka ei koskaan käy missään maistamassa kaljaa. Harvalla suomalaisella taitaa olla samaa harhaa. Koko iltaa ei kuitenkaan istuttu tuolla kämpillä, vaan lähdimme liikkeelle myös kohti kapakkaa. Matkan varrella kävimme Place Carnotin kebulassa (josta löytyi sisältä myös näköjään baari) ja seurasimme spontaani hieman humaltunutta intialaista tanssiesitystä kadulla. Lopulta päädyimme Les Artistes:iin, tuo oli ihan mukava paikka istua. Yleistä hintatasoa en muista kun otin suoraan vin chaud:in muiden kanssa. Matkan varrella olin onnistunut tiputtamaan toisen hanskani, mutta koska ranskalaiset eivät jostain syystä käytä käsineitä kun olisi jo niille käyttöä, löytyi kinthaskin sieltä mistä sen oletin kadulta löytyvän. Olen nyt onnellinen kun ei tarvitse kävellä kylmin käsin.

Myös samana lauantaina kävi onnekkaasti kun oltiin vaihtarikavereiden kanssa MacCarthyssä ihan muutenvaan iltaa istumassa. Meitä pyydettiin siirtymään toiseen pöytään, joten siirtyessämme sulautimme uudessa pöydässä istuneen ranskalaisen pojan myös joukkoomme. Näppärästi hän oli kotoisin Lyonista, joten huomenna pääsen hänen kyydissään perille asti kun lähden joulu/UV-seikkailuuni. Näköjään covoiturage du bar (kuten M. Scherier myöhemmin totesi) näyttää toimivan.

French regionals aftermath.
French regionals aftermath.

13.12 ranskalaiset kävivät äänestämässä toisella kierroksella aluevaaleissaan, äänestysvilkkaus näytti hieman kasvaneen ensimmäisestä kierroksesta. Näköjään joko oikeiston ja vasemmiston kikkailut toimivat tai FN puolella oli kisaväsymystä, mutta lopputuloksena Front National ei voittanutkaan yhtään kokonaista aluetta, vaan potti meni Manner-Ranskassa pääosin oikeistolle ja jonkin verran myös vasemmalle. Joitan departementtejä FN kuitenkin voitti ja määrällisesti se sai kaikkien aikojensa suurimman kannatuksen. Jälkikäteen herra Scherier selitti etteivät kuitenkaan aluevaalit tässä maassa ole ne eniten kiinnostavat tai tärkeimmät vaalit, vaan suuremman panoksen ovat presidentin, kaupungin pormestarin ja EU-parlamentin vaaleissa.

Samana viikonloppuna tuolla Pariisissa saatiin päätökseen myös tuo COP21 ilmastokonferenssi, ja onneksi sopimus saatiin aikaan. Vaikka sen sisältöä voikin vielä osittain arvostella, niin tästä on ainakin helpompi koko maailman edetä kohti vielä parempia ratkaisuja. Ranskalaiset voivat hyvin vedetysta kokouksesta olla ylpeitä, vaikka kovin paljoa en omaan olkapäähän taputtelua täällä havainnut.

All-crazy sports
All-crazy sports

Männä sunnuntaina tuolla Pepinièr-puiston vieressä olleessa järjestettiin myös pari rollerderby matsia. Vaikka laji ei ollut entuudestaan juurikaan tuttu, niin päätin lähteä huvikseni katsomaan kun sisäänpääsy oli ilmainen ja parin muunkin vaihtarinkin piti tulla. Siinä seuraillessa alkoi tuosta pelistäkin jotain ymmärtämään, päällimmäisenä sen että se on hullu laji, joten suomalaiset ovat siinä varmasti hakoja.

Biorefinery lan-party, preparing with hoods the night before.
Biorefinery lan-party, preparing with hoods the night before.

 

Viime viikon maanantai-aamusta alkoi viime viikon viimeisten esitelmien, deadlinejen ja kokeiden rypistys, kun päästiin bad boys porukalla pitämään Fischer-Tropsch biomassalle esitelmäämme. Pelkäsin jo etukäteen että esitys venähtää ylipitkäksi kun meillä vartin esitysaikaan oli yli 40 diaa (sinänsä jämäkällä tahdilla tuosta olisi selvinnyt hyvin). Onneksi tuolla oli varattu paljon aikaa myös jälkikysymyksille ja kritiikille, jota tuli ajan ylittämisestä. Lisäksi itse sain kuumottelua siitä miksi jokin reaktorityyppi on nimeltään fixed fluidised bed, eihän se tarkemmin ajateltuna ole kovin hyvä nimi mutta en minä sitä ole keksinyt. Joka tapauksessa aika perus esitelmämeininkiä (englanniksi), tällä kertaa oli jo ehkä vähän tiukempia kysymyksiä kuin edellisissä.

One soup, nine cooks = this ends well and fast.
One soup and nine cooks = this ends well and fast.

Maanantai-illasta käytiin vielä väsäämässä diat kasaan tuohon keskiviikkona pidettävään innovaatioprojektien esittelyyn. Luulin että tuo olisi ollut ihan nopea leikkaa ja liimaa powerpointissa sessio, mutta koska kaksi ihmistä oli touhunnut putkistodiojen kanssa (tai jotain vastaavaa), niin jossain kohtaa huomattiin että meillä oli kolme putkistokonseptia, joista ei tiedetty että mikä alkuoletus käy millekkin. Näköjään ulkoimaillakin on siis mahdollista saada putkien kanssa metrin syötöt menemään kolme metriä ohi…

Tiistaina kävin tuolla viimeisessä koulun Café des Languesissa. Alkuun näytti siltä että oltaisiin siellä istuttu siellä yhden englannin maikan kanssa kahdestaa, mutta lopulta sinne tuli kaksi muutakin kielten maikkaa ja kaksi FITI-puolen laulavaa poikaa. Tarjolla oli englantilaista joulu-puddingia ja pojat lauloivat pari sooloa ja yhden duuon.

Last innovative preparations
Last innovative preparations

Tiistaina oli myös viimeinen energiakonferenssi, aiheena aurinkopaneelit. Esitys oli ihan hyvä, ja tällä kertaa se oli myös suunniteltu niin että lopussa tunsi tietävänsä asiasta jotain kun alussa oli jo annettu pointit mihin kiinnittää huomiota. Sopivasti aiheen huvittavuutta sopivasti lisäsi että juuri samana päivänä jonkun LUT-kaverin linkistä tuli luettua että jenkeissä oli kaupunkilaisten tapaamisessa torpattu suunniteltu paneelipuisto, koska ”aurinkopaneelit imevät kaiken auringon energian eikä kasveille jää mitään”. Ehkä siis myös ihan tavallista kansaa olisi syytä sivistää ympäri maailmaa. Konferenssin jälkeen käytiin porukalla harjoittelemassa vielä tuo meidän innovaatioprojektin esitys kertaalleen seuraavaa päivää varten. Uututena tällä kertaa oli että show oli ranskaksi. Itselläni onneksi oli kohtuullisen lyhyt pätkä tuosta puolen tunnin esityksestä, ja loppuun ranskalaiset antoivat vielä ne korjattavat sanat, joten kohtuullisella luottamuksella pystyi lähtemään seuraavan päivän esitelmään.

Back to Club
Back to Club

Tuolta presistreeneistä tulimme sitten suoraan syksyn viimeiseen club bière:en. Sen kunniaksi näköjään koulun johtajakin kävi tuolla kääntymässä. Vaikka kemiantekniikan laitoksen päälliköiden kanssa on tullutkin LUT:illa jo jonkin verran olutta maisteltua, niin sitä pitää vielä odottaa että yliopiston rehtori ilmestyisi spontaanisti johonkin saunailtaan tai vastaavaan (vaikka kete-laitoksen johto taitaa kuitenkin olla lähempänä tämän koulun johdon tasoa yliopistohierarkiassa). Kuten normaalistikin tuolla on tapana ollut niin tarjolla on aika vahvoja oluita. Viimeisen viikon kunniaksi myös osa ihmisistä tuntui olevan hieman päissään (aiemmin en tota ole havainnut), ainakin kanssa kolmannen vuoden opiskelijoista . Koska tämä viikko on viimeinen kun kaikki kolmoset olivat paikalla ennen tutkimusprojektien ja lopputyöharjoitteluiden alkamista, niin olin alkanut tuolla koululla keräilemään tuohon hankkimaani Ranskan lippuun ihmisten nimmareita ja lyhyitä juttuja, tuolla club bièressä niitä sai aika näppärästi kerättyä.

What to write?
What to write?
Will you get naughty or nice?
Will you get naughty or nice?

Clubin jälkeen siirryin välietappien ja -harhailuiden kautta Loveboatiin, jossa oli ESN valkoinen-t-paita-läksiäiskemut (koska osa ei taida enää joulun jälkeen tulla takaisin). Olin hieman yllättytynyt että tuolla oli jo ennen klo 22 porukkaa paikalla. Ovelana jantterina päätin sikailla hyvän maun suhteissa ja kirjoittaa omat tekstinini tyttöjen rinnuksille silloin kun se tilan puitteissa oli mahdollista. Vaikka itselläni oli päällä XL-koon paita (joka tuntui olevan vielä normaalia suurempi), niin silti jossain vaiheessa iltaa muut alkoivat valittaa ettei mun paidassani ollut enää tilaa kirjoittaa. Siitä olin myös yllättynyt että illan jälkeen paidasta löytyi vain yksi kyrpäpiirros, semmoiset muistikuvat lappeen vastaavista tapahtumista on että kaikilla jätkillä on sausagefestit paidoillaan. Koska ollaan kuitenkin yliopistossa, niin ihmisten arvostus älykkyyden perusteella ei ole tärkeintä,

There is no escape! Also, who wrote on her left shoulder?
There is no escape! Also, who wrote on her left shoulder?

joten viikon ajan netissä oli saanut käydä äänestämässä miss ja mister erasmusta sekä kovinta bilehilettä. Siitä olin ehkä yllättynyt että kaikkien italialaisten, saksalaisten ja espanjalaisten adonispatsaiden keskeltä tuo tsekkiläinen kaveri äänestettiin komeimmaksi jantteriksi. Mutta joka tapauksessa, vaikka pitkin syksyä Loveboatin ESN tiistaissa ei jaksaisikaan kovin usein käydä, niin tuolla kannattaa tietysti käydä jättämässä jälki kavereidensä paitaan, ihan hauska ilta.

Keskiviikko aamuna oli dynaamisen optimoinnin viimeinen projektin kanssa työskentely sessio. Koska itse en pohjatietojen puutteissa ollut asioita kunnolla sisäistänyt, tein tuon opportunistisesti parityönä yhden nerokkaan ranskalaiskaverin kanssa, joka oli jo käytännössä kerennyt toimivan ohjelman tehdä, joten omalle kohdalle jäi lähinnä rapsan kirjoittelu. Tuolla tunnilla päästiin kuitenkin ihna proffankin kanssa raapimaan päätä kun ”meidän” ohjelma iteroi itsensä oikeaan tulokseen 60 yrityksellä normaalin 10 sijaan.

LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placemnt in the middle of the picture.
LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placement in the middle of the picture.

Iltapäivästä koitti sitten syksyn innovaatiourakan loppuhuopennus, kun kaikki kolme innovaatioryhmää esittivät omat ratkaisunsa tuohon vedenalaisen öljynporauksen hiekanhallintaongelmaan. Meidän ryhmän ratkaisu koostui suodattamisesta (jossa suodattimia puhdistaa PIG-sukkula), laskeuttamisesta ja hydrosyklonista, muut ryhmät olivat puhtaammin joko suodatus tai laskeutus. Kokonaisuudessaan meidän ryhmämme esitys meni hyvin, itsekin sain omalla ranskallani kerrottua laskeuttimen mitoituskriteerit.

Soft power reward time!
Soft power reward time!

Pari olennaista pointtia unohdin kuitenkin ajatuksissani sanoa. Onneksi tuo meni maikalta ja insinööreiltä ohi, ja heidän jälkeensä yksi kolumbiaanoista teki tarkentavan kysymyksen joka oli syöttö suoraan mun lapaani kun pääsin sujuvasti sanomaan ne asiat mitkä varsinaisen esityksen aikana olin unohtanut. Meidän ryhmämme sai myös hyvin kiitosta, etenkin verrattuna muiden ryhmien raporttien laatuun, ”kannatti” siis toissa viikolla uhrata yksitapahtuma ja auttaa tuon rapsan kokoonpanossa. Koska täällä suositaan porkkanalla johtoa, antoi meidän johtaja/yhteyshenkilö esityksen jälkeen koko ryhmälle namia. Tulokset kun tulivat koko innovaatio-intensifikaatio-membraanitekniikka-kurssi paketista, niin tuolla innovaation hyväällä numerolla ja 75 % painoarvolla sain koko moduulista numeroksi 16,5(/20) vaikka noista tenteistä ainakaan intensifikaatio ei aikanaan ollut hurja menestys.

Karaoke in Boudonville
Karaoke in Boudonville

Keskiviikkoiltana piti lukea jonkun verran tai oikeastaan ahkerasti seuraavan päivän biojalostamo, palamiskinetiikka ja ranskan tentteihin. Koska täällä jaetaan lähes kaikki materiaali myös tulosteina, huomasin viimein että yliviivaustussi on aika näppärä täällä tentteihin valmistautuessa. Sen verran kerkesin kuitenkin myös rientoihin kun kävin CROUS:in residenssin asukkaille salissa järkkäämässä soiréessa. Syömisen lisäksi tuolla sai taas jonkun verran lisää tutustuttua naapureihinsa. Tuonne oli myös organisoitu mahdollisuus laulaa karaokea. Koska täällä karaoke tunnutaan ottavan turhan vakavasti ja olettavan että kappaleita osataan oikeasti laulaa, sai yksi tyttöparka osakseen viheltelyä yms kritiittistä käyttäytymistä hänen pahoinpidellessään Frozenin ”Let It Go”-kappaleen ranskankielisen version (okei, se oli kyllä aika huonosti vedetty). Itse kävin vitsikkäänä laulamassa aikuisten naisen, mutta koska siinä kohtaa sanoja ei saatu heijastettua, en usko että ranskalaisparoille jäi tuosta hirveästi käteen.

Torstaiaamuna menin sitten takkiauki, mutta hieman jännittyneenä tekemään nuo biojalostamoiden ja kinetiikan tentit. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä molemmat tentit olivat aika helpon tasoisia, ja mukana olevista kurssikalvoista ja harkkatehtävistä löytyivät vastaukset niihin juttuihin mitä ei suoraan päästä saanut paperille. Joten noistakin molemmista kursseista pitäisi olla menossa läpi, hyvä fiilis. Lisäksi iltapäivän ranskankoe karsiutui vain pelkäksi lyhyeksi kirjoitustehtäväksi ja ranskalaisen Bond-parodian katsomiseksi, kun kaikki kiinalaiset olivat tekemässä englannin TOEIC-testiä.

Illalla tuli käytyä vielä tuolla MacCarthy torstai CDL:ssä, tällä kertaa mukaan lähti ekaa kertaa myös yksi paikallinen kaveri, jota ei ollut vähään aikaan nähnyt. Tuollakin alkoi näkyä lomien läheisyys kun normaali tungos puuttui, mutta joka tapauksessa pääsi taas parin uuden ihmisen kanssa puhumaan.

Perjantaiaamuna oli syksyn viimeinen koitos kun piti käydä ryhmällä esittelemässä ranskaksi prosessikontrollin jatkokurssin projektien tulokset. Tuo oli kohtuullisen pitkä sessio, kun kolmen tunnin aikana kaikki yhdeksän ryhmää esittelivät tuloksensa samasta aiheesta, joskin eri tuloksin. Kanssaopiskelijoillani ei oikein tahtonut kunnioituskestävyys riittää ja suurinosa hieroi puhelimiaan jos ei ollut oma esitys- tai kysymysvuoro. Tämä oli taas niitä kursseja mistä itselläni ei ollut oikeasti jakoja omalla osaamisella, joten senkin suoritus tuli kyynisesti muun ryhmän mukana olemisessa. Tässäkin esitettiin ranskaksi, itse vedin avauksen ja johtopäätökset ja jätin varsinaisettulokset sujuvammille puhujille. Yleisenä huomiona tuolta jäi mieleen että ne ryhmät, joissa oli pelkkiä poikia, saivat eniten runtua työn laadusta, joten näin ollen kemianteknillisessä koodaamisessa on nähtävästi hyvä olla naisia mukana, ainakin tulosten paremmaksi esittämiseksi.

Kun viimeiset kouluhommat oli ohi, niin lopun perjantain ja lauantain olin semikoomassa palautuakseni. Kaupassa käydessä ilmastonmuutos pääsi tekemään tepposet. Täällä kun on jatkunut vieläkin samanlainen sää kuin lähes koko syksy, tuli kauppaan polkiessa hirvittävä hiki. Arvioin että lämpötilaa olisi sen verran että takaisin mäkeä alas voisi lasketella pelkässä hupparissa. Arvioin kuitenkin väärin ja siitä kiitoksena sain perus talvinuhan. Onneksi ei kuitenkaan tämän vakavampia sairastamisia ole täällä ollut.

Sunnuntaina kävin Scheriereillä syömässä vielä kertaalleen ennen Nancystä lomille lähtöä. Tällä kertaa poljin perille, matkalla havaitsin että kaupungin toisella laidalla ollaan jo vähän maaseudulla kun hevosia ja lannanhajua on kaikkialla kaduilla. Ihana  isäntäperheeni oli taas järjestänyt useamman ruokalajin ruokailut, joskaan ei ihan niin suurta kuin viime kerralla. Lisäksi selvisin jo takaisin päin muutaman tunnin jälkeen, maha täyttä ja ylijääneitä ruokiakin antoivat mukaan evääksi. Kannattaa tosiaan tänne tullessaan osallistua siihen Faim d’échanges ohjelmaan, paikallinen tuttuperhe on opiskelijalle näppärä juttu. Tuolta kun poljin keskustan kautta takaisin niin havaitsin että valtavat massat olivat liikkellä, tossa pääkadulla seikkaili varmasti lähemmäs tuhat jalankulkijaa. Ilmeisesti sunnuntai-iltapäivä on parasta ostosaikaa..

Town by La Moselle.
Town by La Moselle.

Maanantaina päätin käydä vielä tekemässä päiväreissun Épinalissa ja St-Die(-des-Vosgesissa). Alkuun matkaan piti lähteä blablacarilla, mutta tuo ajattelemani kuski ilmoittikin edeltävä iltapäivänä ettei autossa ollut tilaa, vaikka reissuprofiili toisin sanoikin. Eli vaikka tuo kimppakyytisysteemi täällä toimiikin hyvin niin ei se täysin aukoton ole. Onneksi maakunnan sisällä tuolla nuorisoalennuskortilla pääsee junallakin matkustamaan kohtuullisen edullisesti, taitaa olla about samaa tasoa kuin Suomessa opiskelijahinnoilla.

Back to roots.
Back to roots.

Koska kitsastelin lipuilla, jakautui aika hieman epatasaisesti kahden eri kaupungin välille, Épinalille oli aikaa 7 h kun St-Dielle jäi kaksi. Épinaliin saapuessani hetken aikaa mietin että mitäköhän täällä noin pitkäksi aikaa riittää tekemistä, ei tämäkään kuitenkaan valtava kaupunki ollut. Kartasta löytyi kuitenkin kaupungin ulkopuolelta jokin linnoitus ja keskustan tuntumassakin oli jotkin mielenkiintoiset rauniot. Tuonne linnakkelle seikkaillessani päädyin myös kävelemään pitkin metsäpolkuja.

Magnificient ruins in Épinal.
Magnificient ruins in Épinal.

Nyt kun on pidemmän aikaa ollut erossa kunnon luonnon kosketuksesta, oli ihan suomalaista sielua virkistävää kävellä havupuiden seassa. Tuo etsimäni linnoitus osoittautui sotilaskohteeksi, jonne ei tietysti siviilinä päässyt. Tiedustelija luonnollani tein kuitenkin havainnon että linnoituksen lähimaastossa oli selkeästi enemmän tyhjiä bissepulloja ja -tölkkejä kuin yleensä. Tuo keskustan raunio ja niiden yhteydessä oleva puisto oli kuitenkin kaikelle kansalle avoin, hieno ja mielenkiintoinen paikka.

Town by La Meurthe. That white monolith is for Liberty.
Town by La Meurthe. That white monolith is for Liberty.

Loppuaikana kiersin käymässä katsomassa vielä paikalliset opiskelijakampukset. Harmillisesti olin unohtanut että myös täälläkin tulee pimeä, joten St-Diehen junalla mennessä ei tahtonut maisemia enää ikkunasta nähdä, sillä suunnalla kun olisi jo pieniä vuorenhuippuja alkanut tulla. St-Diessä kiersin ydinkeskustan alueella, vaikka ei ollut mikään iso paikka niin sieltäkin jotain nähtävää löysi. Päivän aikana tulin vakuuttuneeksi siitä että täällä Lorrainessa kaikki paikat näyttävät jotakuinkin samalta kokoonsa skaalattuna (kylä, kaupunki, isompi kaupunki). Lisäksi käpöttelin sen verran että sain jalkani venähtämään tai jotain vastaavaa, Nancyyn palatessaan oli oikeasti ramman tuntuinen olo.

Sitten aika perspektiivin ulkopuolelta vielä muutama juttu.

Täällä asumisen aikana ei ole maitoa tullut juotua, mutta nyt olen sitäkin innostunut taas juomaan. Tosin täällä kaikki maito  tuntuu olevan iskukuumennettua, joten samanmakuista tavaraa mitä Suomessa on tullut juotua ei ole tullut vastaan. Lisäksi nyt köhän alettua on pitänyt alkaa myös teetä juomaan kämpillä.

Tässä viime viikkojen aikana henkilökunnan ilmoitusten mukaan kaikki residenssin kämpät käydään tarkistamassa, osassa asukkaista tämä herätti närää. Itse en kuitenkaan mitään vaikutusta huomannut, eikä myöskään ole omaan elämääni vaikuttanut kun kohtuullisessa järjestyksessä olen elänyt.

Kuten jo aiemmin mainitsin, ranskalaiset tuntuvat olevan tavallista innokkaampia Star Wars intoilijoita, se kun tuntuu tulevan nyt kaikkialla vastaan. Eikä täällä tärkeintä ole mitkään kapinalliset, vaan ihan reilusti Darth Vador (Vader) ja stormtrooperit. Viime keskiviikkona olisi varmasti ollut ollut huvittavaa käydä kaupungilla katsomassa kun ihmiset jonottavat sankoin joukoin ton uusimman ensi-iltaan, mutta välillä joutuu opiskelemaankin.

Tässä LeTeekkarin vuoden lopun analyysit. Seuraavaksi se lähtee jouluksi salaiselle ranskalaiselle perheelleen ja sieltä se jatkaa interrail+couchsurfing reissulle, jost se palaa Nancyyn kun koulu taas jatkuu. Palataan asiaan ensi vuoden puolella.

bisous

Osa 13: Kaikenlaista joulukuu meininkiä

Coucou.

Yritin kirjoittamistahdin intesifioinia, mutta hitaasti on lähtenyt käyntiin. Tässä kuitenkin viimeaikojen kuulumiset.

Summary: Bike reparations, Radio Campus Lorraine apèro, analysis on my French, ENSIC trip to Strasbourg, Finnish Independe Day (6.12), French elections, Foyer Christmas party, progressive biorefinery moodling, mailing lists, management course and end is nigh! in innovation project.

Break the wheel and escape!
Break the wheel and escape!

Koska tätä blogia saatetaan lukea vielä kymmenenkin vuoden päästä ja joku sen perusteella tekee päätöksiään vaihtoon lähtöön hakiessaan ja valmistautuessaan, päätän kertoa hieman lisää pyörästäni. Se kun on edelleen tärkein liikkumisväline ollut itselleni. Viime aikoina sitä on saanut käydä korjailemassa useampaan kertaan. Ensin kun annoin pyörää kokeiltavaksi albaanikaverilleni, hän meni innoissaan puristamaan etujarruja niin että jarrukaapeli katkesi. Tuon kun olin käynyt korjaamassa niin itse polkiessani mursin sen jälkeen raskaimman vaihteen rattaan, jolloin käytettävissä olevien vaihteiden määrä kapeni entisestään. Tuonkin onneksi sain käytyä korjaamassa tuolla Atelier Dynamolla, joskin se vaati jo hieman enemmän toimenpiteitä. Täällä on siis päästy jo työukkona rälläköimään, ei ole ihan pelkkää teoreettista näpertelyä ollut tämä elämä. Onneksi myöskään noiden korjausosion lisääminen ei Dynamolla ole kallista ollut, kaapelista piti maksaa 0,5 ja uudesta rattaistoista 3 €. Rattaiden korjauksen yhteydessä aloin sorkkimaan vaihteita, sain ne aluksi löystettyä niin että pari päivää tuli poljettua pelkällä raskaimmalla, mutta eilen kun kävin tuota vikaa laittamassa kuntoon sain vaihteetkin vahingossa sellaiseen kuntoon että löytyi Antti 6-v 8-bittis-Nintendo-slangilla ”salari” eli salainen taso, nyt kun vaihteen vaihtuvat pyöräillessäkin kevyimmälle. Kun pyörä on paremmassa tikissä kun koskaan aimmin, pitää koittaa varoa nyt sen kolhimista ettei tarvitsisi enää tuolla pajalla rampata. Joka tapauksessa tuon Atelier Dynamon jäsenyys on +++.

Viime viikolla tuo Radio Campus Lorraine järjesti täällä residenssissä jälleen tutustumisillan. Härskisti olin tuonne menossa pelkällä ryöstöretkiasenteella, mutta radiolaisten kainosta toiveesta kipaisin kaupan kautta ja osallistuin nyyttärimeininkiin. Tuolla tuli myös vanhoja (semi)tuttuja nähtyä, esimerkiksi yksi tyttö tunnisti haastatelleensa minua radioon tuolla Nocturnes des Étudiantsissa, olivat kuulemma jopa käyttäneet tuota haastattelua. Kuulemma naama ei ollut jäänyt mieleen, mutta aksentti kyllä oli. Heh, tuohon liittyen samana iltana yksi ranskalainen poika johon on tullut tutustuttua kommentoi että mun aksenttini ranskassa on hirvein mitä hän on ikinä kuullut. Itse en tuota ottanut loukkauksena vaan lähinnä huvituin siitä, ja olen sitä ylpeänä nyt tässä viikon kertonut kaikille, laittanut tuon faktan CV:seen ja niin edespäin. Jos kuitenkin huonosta ranskastani huolimatta mun juttuja on käytetty tuolla radiossa niin pitääpä sitten tässä lähiakoina koittaa osallistua tuon radion ulkkarilähetykseen.

Luckily in Café des Langues is doens't matter if my frnech isn the best.
Luckily in Café des Langues is doens’t matter if my French isn’t the best.

Tuota ranskan osaamista voisi analysoida nyt enemmänkin. Puhumiseen sujuvuus tuli jo aiemmin, vaikka tietysti paljon tulee vielä virheitä ja sanoja/sanontoja puuttuu. Tuossa kemiantekniikkaan yms opiskeluaiheisiin liittyvässä keskustelussa pitäisi vielä rohkaistua, mutta myös ylipäätään vahvistaa tuota peruskielitaitoa pohjalle. Diibadaapaakin pystyy jo aika sujuvasti kirjoittamaan (vaikka myös punakynään tulee aika paljon), pienen epäröinnin jälkeen alkoi eilen myös ensimmäistä kertaa raportin kirjoittaminen ranskaksi sujua. Kuunteleminenkin on tainnut hieman parantua, mutta vielä ei kuitenkaan pysty esimerkiksi ranskaksi annettuja pitkiä ja monivaiheisia ohjeita kunnolla sisäistämään. Kaikin puolin kehitystä on tapahtunut, mutta vielä pitäisi ainakin sanastoa kartuttaa lisää ja vahvistaa kielisääntöjen osaamista keskustellessa. Toisaalta tämä kokemus ja haasteet auttavat huomattavasti ymmärtämään ulkkareita joilla on vaikeuksia suomen kanssa tai puhuvat samoilla perusvirheillä (verbejä yms ei taivuteta jne.).

Brave new adventures await!
Brave new adventures await!

Viime lauantaina ryhdistäydyin ja osallistuin ensimmäistä kertaa ENSIC:in oppilaiden tapahtumaan lähtemällä jonkin kerhon mukaan Strasbourgin päiväreissulle. Meitä lähtijöitä oli noin 25, muutama tuttu kuten skotti ja pari kolmannen vuoden opiskelijaa, mutta samalla pääsi myös hieman enempi tutustumaan taas muihinkin opiskelijoihin. Lähtö oli aamusta bussilla koulun edestä ja parin tunnin ajelun jälkeen saavuttiin perille Strasbourgin keskustan liepeille. Päivän aikana ei itselläni ollut aikaa käydä lähempää katsomassa noita EU tönöjä kuten Luxembourgissa ja Brysselissä,

All for sale
All for sale

mutta onneksi bussi koukkasi niiden ohi, joten voin ne väittää nähneeni vaikka ei niistä ole kuvia todisteiksi. Heti kun päästiin bussista ulos parkkipaikalla niin vastaan tuli yksi ilmeisesti kaupungille tyypillisistä myyntiväylistä, eli tummaihoinen mies EU-sateenvarjo päässä myymässä selfie-keppiä yms. sälää. Noita näkyi päivän aikana useampi. Strasbourgissa oli tietysti tuohon aikaan joulutorisesonki käynnissä, pieniä ja vähän isompia kojujen kyliä tuntui löytyvän jokaiselta aukiolta kaupungin keskustassa. Ehkä samasta syystä poliisit olivat piirittäneet myös tiettyjä osia keskustasta kansaa turvatakseen näisä poikkeksellisissa oloissa. Yhdellä laukuntarkastuspisteellä yksi poliisi halasikin minua osana tarkastusta. Vierailun alussa kävimme suurimman osan kanssa kaupungin katedraalissa katsomassa esitelmää kirkon mekaanisesta kellosta,

First of many.
First of many.

johon oli aikanaan integroitu elämän kiertoa kuvaavia tapahtumia ja viihdyttävästi kiekuva mekaaninen kukko. Täälläkin massiivinen katedraali pääsi hallitsemaan maisemaa kuten Metzissäkin. Tuon jälkeen lähdin skotin ja farmasiatekniikan opiskelijoiden kanssa kiertämään. Kävimme kierroksen alkuun syömässä myös paikallisessa ravintolassa. Tuolla oli onnea sillä heti sisään tullessamme löytyi meille riittävän suuri vapaa pöytä, tuurilla valkkasin parhaan paikallisen oluen ja myös hieman tuurilla ruuat joilla jaksoi kävellä kokopäivän.

Only treat I allowe myself (to buy, heh,) that day...
Only treat I allowe myself (to buy, heh,) that day…

Meidän ruokailumme kesti kuitenkin sen verran pitkään ettei keretty enää seuraavaan yhteiseen turistikierrokseen, vaan jäimme kiertämään kaupunkia omalla porukallamme loppuun asti. Itse olin torien ja kauppojen suhteen aika kitsas, ostin vain yhden munkin, mutta anteliaat ranskalaiset kaverit tarjosivat meille ulkkareille ostamiaan pullia ja muita. Yllättäen kaikki reissussa olleet olivat ajallaan k-pisteellä kun piti lähteä takaisin.

No ladies in the same picture for modesty reasons...
No ladies in the same picture for modesty reasons…
...ok, let's give them separate picture.
…ok, let’s give them separate picture.
French restaurant-cuisine version of janssoninkiusaus.
French restaurant-cuisine version of janssoninkiusaus.
More Strasbourg pics, since soon it's going to be text heavy...
More Strasbourg pics, since soon it’s going to be text heavy…
Strasbourg
Strasbourg
Night falls
Night falls
Follow the tonttulakki to get back home.
Follow the tonttulakki to get back home.
Typical Finnish stuff
Typical Finnish stuff

Sunnuntaina järjestimme itsenäisyyspäivän kunniaksi itsenäisyyspäivänvastaanottovastaanoton Oonan ja Teemun kämpällä. Minut oli nimitetty olutvastaavaksi, joten aamulla piti kipaista vielä lähikaupan kautta kun ei tarvittavia ostoksia ollut Strasbourgissa kerennyt tehdä. Tällä kertaa piti huvikseen kokeilla tuota ranskalle ominaista pakkauskokoa. Paikalliset kun tykkäävät ilmeisesti viinistä siinä määrin että myyvät myös olutta 0,75 l pulloissa. Viidelle jaettuna jotain juhlistettaessa tuo iso pullo oli ihan kätevä, itselleen noita ei kyllä taida tulla ostettua.

Typical Finnish Independence Day stuff
Typical Finnish Independence Day stuff

Täällä kun harvemmin suomea kulee niin oli ihan huvittavaa kuunnella tyttöjen tiukkaa analyysia linnanjuhlien puvuista, se kun oltiin saatu Ylen Areenan kautta telkkariin pyörimään. Se kana-asu oli omastakin mielestäni ehkä hiukan yllättävä. Isännät olivat myös leiponeet pipareita ja joulutorttuja, joten tarjoilutkin olivat kuin kotona Suomessa. Kaikenkaikkiaan Ulko-Suomessa vietetty itsenäisyyspäivä oli siis ihan miellyttävä.

 

Dicussing in positive mood and feeling happy, not (stereo)typically Finnish stuff during winter.
Dicussing in positive mood and feeling happy, not (stereo)typically Finnish stuff during winter.

Samalla kun me 6.12 ihailimme eliittiämme telkkarista niin ranskalaiset ympärillämme olivat käyneet äänestämässä paikallisvaaleissa. Itse en ihan tarkkaan tiedä vieläkään mistkä kaikesta tuossa äänestetään, ilmeisesti samalla kerralla äänestetään vähemmän näkyvät kunnallispäättäjät että näkyvämmät alueiden johtohahmot. Sen verran olen ymmärätnyt että vaalit ovat kaksikeirroksiset, eli ensi sunnuntaina on uusi äänestys. Jos ensimmäisellä kierroksella mikään ehdokaslista ei saa yli 50 % kannatusta, voivat puolueet viikon aikana säilyttää listansa, yhdistää sen toisen puolueen kanssa tai vetää kokonaan pois. Perusteet tiedän ranskalaisesta polittisesta kentästä, mutta viime sunnuntain tulosta taitaa kuvata hyvin kaverini Facebook:iin laittama linkki. Näissä vaaleissa noita Ranskan aiempia maakuntia oli joitain yhdistelty isommiksi alueiksi, esim. itse asun nyt ACAL:issa (Alsace-Champange-Ardenne-Lorraine). Noilla yhdistelmä alueilla nyt ei taida valtavaa suosiota olla, mutta tuolla sunnuntai-iltana Oona ja Teemu pohtivat josko alkaisivat myymään kotirypäleviiniään shampanjana nyt kun ollaan samalla alueella. Joka tapauksessa, tälle kierroksella nykyisistä 13 Metropoli-Ranskan alueesta tuo nationalsitinen Front National sijoittui ensimmäiseksi. Ennen ensimmäistä kierrosta nuo vaalit eivät ole omasta mielestäni kovin suuresti näkyneet seuraamissani ranskalaisessa mediassa, Le Monde on jotain alueellista juttusarjaa vaikuttanut julkaiseva. Myöskään ehdokasmainokset eivät tulleet kaduille kovin paljoa ennen vaalipäivää. Nyt ensimmäisen kierroksen jälkeen täällä on alkanut kunnon valtaistuinpeli kun konservatiivit eivät suostu antamaan periksi missään, jossain sosialistit vetävät listojaan poist tukeakseen oikeistoa jotta saavat torpattua FN:ää ja täällä sosialistijohtaja ei suostu vetämään listaa pois vaikka puolue niin halusikin jne. Tuo on näkynyt nyt myös mediassa. Ensimmäisen kierroksen tulos myös motivoi katutaiteilijoita enemmän, viikset ilmestyivät katumainoksiin nopeammin kuin ennen ensimmäistä kierrosta. Katsotaan mikä on tulos ensi sunnuntain jälkeen ja onko tuolla sitten vaikutusta omaan elämääni mitenkään.

Vin chaud at foyer
Vin chaud at foyer

Eilen foijerilla järjestettiin opiskelijoiden pikkujoulut, itsekkin kerkesin tuolla kääntymään nopeasti. (Rahojaan vastaan) tarjolla oli vään choodia ja erilaisia joulukakkuja ja pipareita. Lisäksi tuolla koulun lahjakkaammat laulajat tulkitsivat joululauluja. Yllättäen koko ennen laulamista oli kuitenkin lyhyt intro säkkipilleillä, en sitten tiedä kuuluuko tuo normaaliin. Porukkaa oli huoneeseen pakkautunut aika paljon. Lisäksi henkilökuntaa koulun johtajasta alkaen oli löytänyt paikalle.

Bagpipes + French christmas parties?
Bagpipes + French christmas parties?
Choir singing.
Choir singing.

Sitten takaisin koulun puolelle.

Viime viikon keskiviikkona biojalostamoissa oli toiselta koululta vieraileva luennoitsija pitämässä biojalostamoiden luentoa. Tämä ukko oli kuitenkin selkeästi keskivertoa progressiivisempi kun ei käytä enään mitään paperia ja kaikki harkat yms tehdään netissä. Niinpä myös yksinkertaistetusti harjoittelimme biojalostamon taselaskuja excelillä ja lopuksi luentojen oppi testattiin moodle-testillä. Ilmeisesti täällä tuo ei ole yhtä paljon käytetty väline kuin LUT:issa, kun 5 sekuntia ennen koeajan loppumista muusta luokasta kuului kollektiivinen hampaiden kiristys ja koeajan umpeuduttua yhtäaikainen huokaus, ilmeisesti suurin osa ei ehtinyt ihan jokaiseen kysymykseen vastaamaan.

Jostain syystä täällä ei vaihtareita voida lisätä eri vuosikurssien sähköpostilistoille (koko koulun listalla kyllä olen). Yritin itsekin asiaa hoitaa ja laittaa kv-sihteereitä asialle, mutta ne marche pas.. Ei tuosta isompaa käytännön haittaa ole ollut, välillä joutuu jälkikäteen kyselemään muilta jotain saapuneita sähköposteja kurssien informaatoiden vuoksi. Tänne tullessa kannattaa siis tiedostaa tuo haaste ja käskeä luokkakavereita välittämään noita vuosikurssilistan viestejä.

Innovation and management school is bit like Aalto???? but with more focus on !!!!!!
Innovation and management school is bit like Aalto???? but with more focus on !!!!!!

Yksi käytännön haitta tuosta tietosulusta tuli tällä viikolla kun alkoi tuo management et économique talousintensiivikurssilla. Tiesin sinänsä että tuo on tällä viikolla on kun lukkarissa näkyi viikon mittainen aukko. Itseä kuitenkin ärsytti että en saanut sähköpostilla vastausta tuosta kurssista kun siitä yritin jo paria viikkoa ennen kysellä. Lisäksi tuo varsinainen infoviesti tuli viime torstaina, ja se tietysti meni tuonne kurssilistalle. Sen verran pakko myöntää että tietysti varmasti olisin saanut nuo tiedot juuri ennen kurssin alkua kaivettua kavereilta. Olin kuitenkin jo vähän ennakkoon päättänyt jättää kurssin väliin, mutta en kuitenkaan saanut aikaiseksi ilmoittaa tuosta opintoasioista vastaaville. Niinpä maanataina kurssin alkaessa päätin mieluummin jäädä kämpille ja tehdä jotain kaikkien muiden käynnissä olevien kurssien eteen. Bad boys kaverit (jotka tuolla kurssilla samaan aikaan) olivat kuitenkin sitä mieltä että pitää tulla hoitamaan kurssi loppuun. Niinpä päätin tiistaina käydä katsomassa tuota kurssia kun kaverit laittoivat aikataulut. Kurssi järjestettiin tuolla vähän matkan päässä olevalla tutalaisten (?) koululla, käytännössä näyttäisi koko viikon menevän aamusta iltaan.

Tutan-labrat
Tutan-labrat

Kurssi sinänsä on ihan hyvin järjestetty ja mielenkiintoinen. Viikon aikana on sekä luentoja ja välissä harkkoja, joissa viikon aikana on tarkoitus ohjata kuvitteellista yritystä eri muuttujat laskemalla ja määrittelemällä. Eli vähän kuin tutalaisten yrityspeli. Koska kuitenkin eka päivä oli jäänyt jo välistä ja kurssin tahti ainakin harkoissa oli aika hektinen, en saanut kunnon otetta kurssin olennaisista asioista, vaikka vähän aloin päästä jyvälle. Lisäksi tuo stevejobsmäinen maikka meidän luokassa ei tuosta maanantaina poissaolosta ollut innostunut, eikä Jobs itseänikään inspiroinut yrittämään kovempaa.

Business is hard work.
Business is hard work.

Niinpä tulin siihe lopputulokseen että kurssin suorittaminen siellä pelkästään istumimalla ja ryhmän työllä kurssista läpi pääsemällä ei oikein tuntunut hyödylliseltä, joten ilmoitin että jätän tuon kesken. Harmi sinänsä että omassa työryhmässäni oleville jätkille tulee enemmän hommaa tuon yrityksen johtamisessa. Mutta toisaalta mieluummin hoidan neljä projektia parhaani mukaan ja skippaan yhden kuin teen viittä vasemmalla kädellä.

Nyt alkaa pikkuhiljaa myös tuo syyslukukauden innovaatioprojekti saapua päätökseensä. Viime viikolla piti saada viimeiset mitoitukset tehtyä, jotta keskiviikkon palautusrajaa varten ehditään koota, muokata ja tarkistaa tarvittavasti. Tällä viikolla kun en kuitenkaan nähnyt muutoksia meidän projekti-drivessä enkä tietoa edistyksestä FB-ryhmässä, aloin hieman huolestuneena kyselemään, josko managementin skippaamisesta vapautuneella ajalla pystyisin jossain vielä taitojeni puitteissa auttamaan. Lopulta sain hommaksi hoitaa välipalautuksen tapaan tuota englannin kieliasun korjaamista. Tuo eri ihmisten tekstien kasaamisen jälkeinen tekstin yhteinäiseksi muokkaaminen ja asiavirheiden korjaaminen oli kuitenkin päässyt kaatumaan turhan pahasti tuolle meidän johtajalle, joten alkuun pääsin olemaan henkisenä olkapäänä ennen kuin itse sain tekstin käsiteltäväksi. Varsinaisesti englannin kielessä ei valtavia virheitä, enemmän tuossa olisi oikeasti minullakin ollut työsarkaa yhtenäisen ulkoasun, lähdeviitteiden ja muiden vastaavien korjailussa. Vaikka omalla suomalaisella koulutustasolla tuntuu olevan hieman muita alempana (koska tietysti olen opiskellut vuoden vähemmän kuin muut), niin aikakin kandin kirjoittaminen yms tuntuu valmistavan suomalaiset tekemään siistimpää jälkeä viitteiden yms raporttien teknisten elementtien suhteen… Koska aikaa ei lopussa kuitenkaan ollut äärettömästi, jouduttiin laittamaan rapsaa eteenpäin hieman vajaavana tai keskeneräisenä, esimerkiksi palautuksen jälkeen havahduttiin siihen että meiltä puuttui sellaiset olennaiset osat kuin johdanto, johtopäätökset jne. Lisäksi tuota raporttia palauttaessa kävi tietysti niin kuin elokuvissa: Kun puolta tuntia ennen määräaikaa aloin lähettämään tuota valmista versiota meidän ryhmän johtajalle, jotta hän yhteyshenkilönä laittaa sen maikalle ja insinöörituutorille,  alkoi residenssin nettiyhteydet pätkiä niin että viestejä sai kirjoitettua, mutta mitään tiedostoja ei saanut ladattua eteenpäin. Varmaan viimeisellä minuutilla taisin saada kikkailtua tuon tarvittavan tiedoston useamman laitteen kautta eteenpäin, joten varsinaiseen palautukseen taisi tulla harmillisesti pieni viive, mutta koska palautus hoidettiin sähköpostilla niin tuskin tuosta vene kaatuu. Heti määräajan jälkeen ihan vaan vittuillakseen netti alkoi taas toimimaan normaalisti, tuolle voi halutessaan nauraa tai itkeä.

Ensi viikolla pitäisi vetää syksyn opiskelut pakettiin; kolme koetta ja kolme projekti esitelmää (+ yksi projektityö sans esitelmä).

Loppuun vielä sekalaista kuvagalleriaa. Vaikka talvi ei tule nii joulukuusten perusteella joulu tulee.

À plus.

Kuusi at Stanislas.
Kuusi at Stanislas.
Kuusi at residence entrance.
Kuusi at residence entrance.
Kuusi at ENSIC entrance hall.
Kuusi at ENSIC entrance hall.

Osa 12: ”Ulkona sataa usein ja on pimeää, mutta mutta meillä on aurinko sydämmessä”

Hei taas pitkästä aikaa.

Jälleen jäi viime viikonloppuna kirjoittaminen rästiin, tällä kertaa ihan kulttuurillisista syistä. Donc, nyt tulee taas kahden viikon tapahtumat ja aikaulottuvuus saattaa olla sekava.

Muistutuksena vielä että koska haluan pitää makroblogin positiivisena ja normaalia elämää kuvaavana, olen irroittanut Pariisin iskujen vaikutukset elämään tältä puolelta. Koska tapahtumat olivat merkittäviä ja niillä on myös ollut käytännön vaikutusta omaan elämääni, on ne käsiteltävä, mutta se tapahtuu täällä.

Summary: Exchange theory, elections, beaujolais, Finnish meetings, WeekendWineProject, some matches, Finnish-brand, again in same events, Winter is coming, Chistmas market, intensive English, more innovation, exams and presentations. COP21 and climate mobilisation. Faim d’échanges and les Scheriers.

Tässä kun on tullut muiden vaihdossa olevien tai olleiden blogeja lueskellut, niin on taas palannut mieleen tuo vaihtariteoria siitä miten mieliala vaihtelee vaihdon aikana. Huvittavaa on ollut huomata että vaikka itse olen emotionaalisesti aika inertti niin silti tuota vuoristorataa ”fuck yeah” ja ”fak fak fak” ääripäiden välillä on ollut tässä syksyn mittaa. Nyt kun elämä on normalisoitunut ja vaihtoakin on jäljellä vielä yli puoli vuotta niin välimatka ääripäiden välillä tuntuu kuitenkin kaventuneen. Viime aikoina  eniten mielipahaa ovat aiheuttaneet sellaiset ensimmäisen maailman ongelmat, kuten se että unohdin opintopistekilpailutablettini tietokoneluokkaan ja sain sen takaisin kavereilta vasta seuraavana päivänä. Skottikaveriani on sapettanut että täällä sataa väärällä tavalla, Skotlannissa kun sataa oikein (ja jatkuvasti).

Viime viikolla osallistuin itsekkin täällä demokraattiseen päätöksen tekoon, kun kävin äänestämässä CROUS:in kokousten opiskelija/asukasjäsenistä. Tuosta kun käytiin ihan ovallakin muistuttamassa. Tämäkin äänestys otettiin täällä näköjään vakavasti, kun alakerran saliin oli tuotu äänestyskoppi, suljettu boksi äänille ja kehitetty mielipiteen yksityisenäpitämistekniikkaa, heh. Vaikka äänestyssysteemi oli ihan normaali ja rationaalinen, en tuon residenssin johtajatartädin selitystä ihan heti ymmärtänyt, minkä hän sitten tulkitsi niin etten olisi ikinä käynyt missään äänestämässä. Nyt on kuitenkin velvollisuus toteutettu. Täällä Ranskassa on piakkoin myö ihan oikeat vaalit kun ihmiset äänestävät paikallisvaaleissa, kaduilla alkaa nyt näkyä ehdokaspostereitakin.

Free wine to Skinnarila kebab places too!
Free wine to Skinnarila kebab places too!

Viime viikolla sattui koululla olemaan muitakin finskejä paikalla, kun  ylimopistolla tohtoriksi opiskeleva kaveri (Oona) oli ENSIC:illä assaroimassa labroja. Käytiin syömässä lähellä tuossa lähellä olleessa Made in France:ssa (”mitä jos Subway olisikin ranskalainen?”) ja samalla jauhettiin paskaa/keskusteltiin henkevästi suomeksi. Kuten aiemminkin olen tainnut mainita, kerran kuussa on kuitenkin ihan kiva kun pääsee puhumaan suomea, varsinkin jos toisella keskusteluosapuolella on sama puhetapa ja samanlaiset gonailu-jutut. Samalla reissulla tuli myös opittua mitä beaujolais tarkoittaa, tuolla sämpyläpaikassa kun oli viiniä tarjolla.

Of course in the markets there are dedicated beaujolais-racks.
Of course in the markets there are dedicated beaujolais-racks.

Termillä tarkoitetaan siis lokakuun kolmatta torstaita, jolloin aletaan myymään kyseisen vuoden sadon uutudenkarheita viinejä. Noihin pulloihin on siis etikettiinkin vartavasten merkitty että ovat beaujolaista. Itse en ainakaan asiasta ollu aiemmin tietoinen, mutta ihan hyvän makuinen idea viime viikonlopun VVP:n ja muiden viinin maistamisten perusteella. Meinasin tästä jo teitä tiedottaa aiemmin, koska noita viinejä tulee vissiin Suomeenkin myyntiin jokin erä. Nyt taitaa olla kuitenkin liian myöhäistä lähteä Alkoon etsimään, harmi teidän kannaltanne. Sen mitä itse asiasta/tapahtumasta olen ymmärtänyt on että alunperin tuokin on ollut jokin aluellinen juttu, mutta sittemmin suosiossaan levinnyt muualle Ranskaan ja muualle maailmaan.

Vähän on tullu viime aikoina urheiluakin seurattua. Viime viikonloppuna ensin bad boyssit ja sen jälkeen espanjalainen vaihtarikaveri kyselivät lähtemään mukaan katsomaan tuota viimeisintä el classicoa. Normaalisti en seuratason urheilusta ole kiinnostunut, mutta koska molemmat kaveriryhmät olivat menossa samaan kapakkaan tuota katsomaan niin päätin lähteä mukaan.

After the match you could see more stiped than white shirts...
After the match you could see more striped than white shirts…

Tuo Red Corner missä oltiin, näytti olevan juuri futiksen seuraamiseen suunniteltu paikka, kun jokaisella seinällä oli telkkari josta tuli jokin peli ja kulman taakse oli tuotu sohvia ja päämatsia näytettiin projektorilla. Ihan miellyttävä paikka, kun Leffeäkin sai hieman huokeammin häppärin aikaan. Kiinostavaa oli myös katso miten latinotutut olivat kannattaja leireihin jakautuneet. Espanjalaisia kannattajia oli sekä Barcan että Realin leireissä, mutta paikalla olleet kolumbiaano-koulukaverit olivat molemmat valkoisissa paidoissa. Itse kun en futisfani ole niin 4 – 0 tulos ei ollut kovin mielenkiintoista seurattavaa enää lopussa.

Nancy palying in white, Venice in burgundy.
Nancy playing in white, Venice in burgundy.

Tällä viikolla tuli myös seurattua ihan liveurheilua, kun couchsurfing-kaverilla oli ylimääräisiä lippuja keskiviikon Nancy vastaan Venetsia korismatsiin täällä, joten päätin itse lähteä mielenkiinnosta mukaan. Tuo urheilukeskus, jossa tuo matsi pelattiin oli ihan reilun kokoinen. Paikan täyttöasteen perusteella arvioin köykäisesti että katsojia olisi ollut reilu 1000, mutta lopussa kuulin että meitä olikin yli 3k. Vaikka futis on täälläkin selvästi se ykkösurheilu, niin kyllä näköjään koriskin kansaa kiinnostaa. Tuo peli oli verrattaen tasaista, vieraat olivat pääosin hienoisessa johdossa, mutta nancyläiset pysyivät perässä sitkeästi.

Break time cheerleading too.
Break time cheerleading too.

Kotijoukkue antoi kuitenkin välillä ihan luvattoman helppoja pisteitä ja italialaiset olivat myös aika hakoja heittämään kolmosia, joten voittivat lopulta (ansaitusti) 71 – 62. Pitää viellä integroitumista lisätä ja käydä katsomassa noita paikallisen futisjoukkueen kotipelejä. Kätevästi BDE näyttää tarjoavan kevään puolelle kolmen kotimatsin pakettia, mistä yksi on maakuntavihollista Metziä vastaan. Mitä olen ymmärtänyt, niin tämä Derby on isompi ”hate match” kun Suomi – Ruotsi tai vastaavat.

Viime aikoina on ollut myös ihan miellyttävää huomata että ainakin joillain ihmisillä täällä Euroopassa on positiivinen kuva Suomesta ja meidän maata, kulttuuria ja kieltäkin kohtaan on kiinnostusta. Heh, ja vaikka suuret ranskalaisjoukot eivät metallia kuuntele niin kadulla ääneen suomimetallista keskustellessa saattaa saada tuntemattomia paikallisia mukaan keskusteluun. Jotta tämä positiivinen maine säilyy ja suomalais-kortilla saa paikoittain alennusta rankalainen-nainen-brändistä (tai ranskis-mies, ketkä sitä pitävät parempana), niin kehottaisinkin nyt kanssa suomalaisiani välttämään sitä ainoaa keinoa jolla tuon maineen saa nyt pikaisesti pilattua, eli turvapaikanhakijoihin ja muille ulkkaritaustaisiin kohdistuvaa typerää perseilyä. Heh, kansallisuusaiheesta jatkaakseni, verrattaen usein kun johonkin uuteen ranskis mecciin (jätkään) tutustuu niin alku pään kysymys on että mitä mieltä olet ranskalaisista naisista. Rehellisyyden nimissä tietysti pitää vastata että keskiarvolla pidän paikallisten ulkoista olemusta parempana kuin kotimaista. [Pandering alert] Suomalaistyttöjen ei tarvitse kuitenkaan hätääntyä, teitä arvostan ehkä enemmän sisäisten ominaisuuksien perusteella. Vielä palatessani tohon suomalaisten arvostukseen, tietysti on tullut eriäviäkin mielipiteitä. Toi meidän ranskanmaikka lohkaisi ettei hänen kollengansa pysty kuvittelemaan pahempaa painajaista kun luokkaa täynnä suomalaisia (muutkin pohjoimaalaiset kelpaa). Meidän(/teidän?) ilmeettömyys on pahinta mitä täällä osataan kuvitella.

Despite this photos emphasis on beer, discussion is the most important thing.
Despite this photos emphasis on beer, discussion is the most important thing.

Tässä viime viikkojen ”vakituisempina” tapahtumina on tullut oltua jälleen ESN Apéro des Languesissa, Mac Carthyn Café des Languesissa ja käytyä huvikseen taas tuolla kansantanhuissa. Kaikki on näppäriä tapahtumia uusien ihmisten kanssa toimimiseen. Apérossa oli vähemmän porukkaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta sitä vastoin vieläkin useampi meistä ulkkareista on tuntunut löytävän tuonne Caféen, tällä viikolla se oli klo 22 aikaan pakaten täynnä. Kansantahuissa positiivisen kehityksenä oli ettei viime kerralla paikalla ullut enää pelkätään karvaisia ukkoja. Lisäksi jatkoina on tullut käytyä uutuutena BBC nimisessä kapakassa, vähän samantyylinen kuin tuo Mouton Electrique, missä aikanaan tuli käytyä.

Faim d'échanges
Faim d’échanges

Viime viikonloppuna järjestettiin tuo Faim d’échanges ohjelma kaupungin toimesta. Perjantai-iltana oli kaikkien yhteinen tutustumistapahtuma kaupungintalolla. Tietysti ranskalaiseen tyyliin kaupungintalossakin täytyy olla grandeuria, en usko että lappeessa vastaavassa byrokratiasalissa on vastaavaa koreutta. Pääsin tuolla tutustumaan myös omaan ranskalaisperheeseeni, Scheriereihin, eläkeläispariskuntaan toiselta puolelta kaupungin lähiöitä. Vähän tuli mieleen että mitä jos omat isovanhemmat olisivatkin ranskalaisia.

Les Scheriers
Les Scheriers

He olivat kuulemma olleet joka vuosi ohjelmassa mukana 13 vuoden ajan, joten en ollut edes ensimmäinen suomalainen johon he tutustuivat. Tuolla oli tarjolla myös kaikenlaista ranskalaista pikkupurtavaa ja herkkua, perheeni tietysti piti huolta siitä että muistin syödä. Tuolla tapahtumassa tuli myös hiemain muiden ”perheiden” kanssa puhuttua, esim yhden Suomessa käyneen tädin kanssa ja yhden ranskalaisen kotelaisen kanssa, joka oli yhden espanjalaisen ”perheenä”. Lopuksi meille oli järjestetty vielä yhden nuorisobändin keikka. Vaikka en kevyttä musiikkia juuri kuuntele niin bändi vaikutti soittavan kuitenkin hyvin. Sunnuntaina kävin tuon ohjelman puitteissa Scherierien luona syömässä.

Already eating well in welcome event.
Already eating well in welcome event.

Ajattelin että tuo reissu olisi kestänyt 2 – 3 tuntia, mutta tuolla tulikin oltua sittenkin noin 7 h. Paikalla oli myös yksi täällä opiskeleva puolalaistyttö, joka oli ollut vastaavasti samassa perheessä pari vuotta sitten ja jäänyt pitämään yhteyttä. Perhe tarjosi meille 5 ruokailu etapin ruokailun, ja tuon aikana tuli myös juotua viinejä ja viinoja myös ihan kohtuullinen määrä kohtuudella. Kun itse tarjoiduin auttamaan astioiden kantamisessa ruokalajien välillä, isäntä käski pysyä pöydässä, etelän kulttuurityyliin miehet istuvat pöydässä juomassa samalla kun naiset hoitivat käytännön työt…

Starters
Starters

Kokonaisuudessa tuo Scheriereillä käynti oli miellyttävä, pitää pitää jatkossakin yhteyttä. Toivomaani vaatteiden pesulaan heistä tuskin kuitenkaan saan, koska asuvat toisella puolella kaupunkia, mutta eiköhän tässä selvitä. Perheen talo oli kuulemma yli 100 vuotta vanha ja sen oli aikanaan hakkinut rouvan isoisoisoisä tai jotain vastaavaa.

The main course
The main course

 

 

 

 

 

 

 

In theory sky might also be open and sun could shine.
In theory sky might also be open and sun could shine.

Viime artikkelissa huutelin säästä (marraskuun alusta) että vielä uskalsi olla ulkona t-paidassa. Nyt on kuitenkin ”talvi” hiipinyt myös pikku hiljaa tännekin. Yleensä on pilvistä donc samanlaista harmaata kuin sielläkin juuri nyt. Välillä öisin on jo paikkasta. Mutta kun tuossa viikonloppuna tuli pidempiä pätkiä oltua ulkona viileässä, tuntu että myös talviturkki kasvoi päälle. Tänään kun koukattiin takaisin 10 asteeseen, tuntu ulkohupparissakin kesäiseltä. Loskaa (ja ihan häilyvästi luntakin) on tullut vähän, mutta maahan mikään ei ole jäänyt. Ylipäätään täällä ei ole yleensä ympärillä niin kosteaa, joten iltaisin myös kaikki pimeys tuntuu paljon pehmeämmältä, varsinkin ranskalaisten valaistustyylillä.

Sitten vielä vähän mainintaa koulujutuista.

Unrelated photo
Unrelated photo

Viime viikolla oli membraanien ja intensifiöinnin yhdistelmätentti. Vaikka periaatteessa olin tietoinen tuon ajankohdasta, häiritsivät jotkin viimeaikaiset tapahtumat tuohon keskittymistä, joten tenttiin tuli mentyä hieman housut kintuissa. Koska tällä kertaa oli kaksi tenttiä kerralla, oli aikaa myös kolme tuntia, jonka sai käyttää miten parhaiten näki. Itselläni ei ollut ihan hirveän vahva tunne onnistumisesta, mikä jäi kaihertamaan. Vaikka periaatteessa joillain säälipisteillä ja hyvin menneellä innovaatiprojektilla koko moduulista pääsisikin läpi, pitänee varmaan nuokin tentit käydä tekemässä kunnolla tammikuussa.

Pitching ideas
Pitching ideas

Viime viikolla oli innovaatioprojektista jälleen ohjattu insinööritapaaminen, jota varten meidän oli pitänyt valmistella erilaisia ratkaisuja hiekan siirtämiseksi systeemissämme. Tuossa tapaamisessa oli kuitenkin yllättävä juonnenkäänne, kun ensimmäisen osan kanssa meidän kanssa olikin toisen ryhmän ohjaajana toimiva insinööritäti, jolle noita ratkaisuja esiteltiin. Sinänsä ihan looginen veto tässä projektissa, kyllä noilla kehitellyillä ratkaisuilla pitäisi lopussa tarvittaessa muitakin saada vakuutetuksi. Toiselle puoliskolle meidän oma setä palasi valamaan meihin tulevaisuudenuskoa. Tässä viimeisillä viikoilla ollaan nyt pariin otteeseen nähty tiimillä ja saatu pienten vääntöjen jälkeen päätettyä mikä se meidän varsinainen systeemimme on, kuka tekee vielä mitä ja vähän sitten jotain sinneppäin mitoituksia (tässä projektissa innovaatiot on tärkeempiä). Vähän tässä projektissa vieläkin harmittaa että omalla ranskan taidolla kyllä ymmärätää hyvin mistä keskustellaan, mutta oma kieli ei ole niin ketterä vielä että pääsisi keskusteluhin sujuvasti mukaan.

Best time to do research is the last evening.
Best time to do research is the last evening.

Tässä on viime viikkoina päässyt myös luokan eteen esiintymään kun katalyysinanomateriaalien ja polymeeri/komposiittikursseista on pitänyt pitää päättötöinä esitelmiä. Nanomateriaalipuolella tehtiin ja vedettiin yhden kiinalaisen tytön kanssa ihan kohtuullinen esitelmä itsepuhdistuvasta lasista. Tuon session jälkeen arvostelemassa ollut tohtoritäti antoi ohjeita ja palautetta yleensäkkin esitelmäkalvoista. Vaikka siitä olen samaan mieltä että presikseen Harvard-viittausmenetelmä olisi parempi kuin numerojärjestelmä, niin siitä olen kyllä toista mieltä että koko lähdeviitteen laittaminen normidiojen sekaan tekisi lähteiden seuraamisesta ja muistamisesta helpompaa.

Polymers for everything.
Polymers for everything.

Polymeeripuolella päästiin viimeinkin tuosta koko syksyn alitajunnassa kummitelleesta esitelmästä. Vaikka komposiittien käyttäminen lämmönsiirtimissä oli aiheena mielenkiintoinen, oli meidän kansainvälisellä gonaryhmällä koko syksyn aina jotain ajankohtaisempaa tekemistä, joten tuon esitelmän tekeminen jäi aika pitkälle viimeiselle viikolle ja etenkin viimeiselle illalle. Vaikka omasta mielestä tuo meidän esitys jäi aika köykäiseksi (osin siksi että tarkkaa tietoa ei tahtonut löytyä millään), vedettiin me se kolumbiaana- ja nigerialaiskaverin kanssa ihan hyvin. Lisäksi meidän kannalta kävi hyvin että oltiin ihan viimeisen viikon viimeisiä, joten kaikki kanssaopiskelijat ja myös arvosteluraadin tiukimman maikatkin olivat lähteneen ennen meidän showtamme, joten esityksen jälkeen tarvitsi vastava vain kilttien tätien arvattaviin kysymyksiin. Pisteet kotiin.

(Tämän artikkelin viimeistely venyi maanantaille, mutta kirjoitan nyt silti eilisen sunnuntain näkökulmasta).

Cast of Ratatouille
Cast of Ratatouille

Tällä viikolla meillä oli englannin intensiiviviikko, joka koostui erillaisista moduuleista. Oman ryhmäni kanssa päästiin dubbaamaan Ratatouillea, valmistelemaan ja esittämään uutisia, käymään puhelin keskusteluja ja kokeilemaan työhaastattelua englanniksi. Vaikka englanti on omalla kohdalla selkeästi muita ulkkarikieliä vahvempi, niin viikko oli silti ihan opettavainen. Esimerkiksi tuota omaa puhelinkeskustelua kuunnellessa havahduin siihen kuinka jäätävä suomalaisaksentti mulla vielä on puheessa, ei ihme jos eivät ihmiset tuosta nopeasti selittäessä mitään ymmärrä, pitänee rauhoittua ja keskittyä.

The justice team
The justice team

Työhaastattelusta jäi positiivinen fiilis, vaikka tuonne menin takki auki ilman suurempi valmistautumisia, meni se ihan hyvin, eli uran saisi koulun jälkeen mahdollisesti käyntiin muuallakin Euroopassa. Koska meidän ryhmän ranskalaiset tuotepuolen jätkät ovat koomisen kahjoa porukkaa, tuli jenkkioikeuden käynnistämme (jota tuomatoin) jakso kauniita ja rohkeita ja uutisista jotain mistä saa epilepsian… Viikon loppuun oli vielä normaalin kurssijärjestyksen viimeinen meetings-luento, kun saimme vakuuttavasti päätettyä suklaatehtaan sijoittamisesta Melbourneen, oli maikkamme ihan hekumoissaan.

Nyt kun englanti ja kaksi valinnaistakurssia on suoritettuna, pitäisi konkreettisia noppiakin olla nyt kasassa 9. Ehkä tästä tulee vielä jonkinlainen akateeminen suoritus tästä reissusta.

Ranskan tunneilla nyt nämä viikot teemana on ollut sukupuolten tasa-arvo (koulussa ja akateemisessa maailmassa). Vähän tuossa itselläni on jäänyt kaihertamaan että keskustelu on pitemmän päälle ollut meidän poikien ja maikan välillä, (enemmistössä olevat) tytöt ovat tyytyneet lähinnä olemaan kuuntelijoita vaikka itse kevyesti olen koittanut provosoida ja syöttää suoraan lapaan. Vaikka tuo ranskalainen ”plört” (koska olkien kohauttaminen ei olisi tarpeeksi stereotyyppisen ranskalaista) ei vielä tule sujuvasti, niin sen verran on kieli alkanut luistamaan että pystyy jo jokin verran alkaa tuolle ranskanmaikalle väittämään vastaankin.

Koulun puolelta vielä normaalin elämän erikoistapahtumiin viikonlopulta.

Trailblazing in Nancy, this should fit to LUTagenda too. These two also look suspiciously breaking bad'ish...
Trailblazing in Nancy, this should fit to LUT-agenda too. These two also look suspiciously breaking bad’ish…

Tänään (maanantai) kun Pariisissa alkaa tuo COP21 ilmastokokous, oli lauantaina tarkoitus järjestää myös Nancyssä siihen liittyvä marssi, johon itse olin myös ympäristöstä ja maailmasta välittävänä menossa. Viimeaikaisten tapahtumien johdosta isompia kokoontumisia on kuitenkin kielletty, joten tämä viikonlopun sovellettiin niin että osallustujat kävelivät ympäri kaupungin pääkatuja pareittain tai pienissä ryhmissä. Aluksi olin lähdössä muutaman oman ikäiseni porukkaan, mutta kun huomasin että he aikoivat imeisesti jalon ilmastoaatteen ohessa ajaa muitakin periaatteita joista itse en ole varma olenko kannattaja, aloin epäröimään. Onneksi kävelykaveriksi löytyi sitten yksi paikallinen vanha herrasmies, jonka kanssa lähdimme tekemään kierroksia, samalla syvällisesti ranskaksi keskustellen. Tuo oli ihan miellyttävä kokemus ja tulipahan tehtyä jotakin enemmän näkyvää tarpeellisen asian eteen.

Suomalaiset ja kiintö scotsman
Suomalaiset ja kiintö scotsman

Tänä iltana (sunnuntai) saatiin myös järjestetty ensimmäinen meidän nancyläissuomalaisten yhteistapaaminen. Itse olin Oonan, Lauran ja Saran tavannut jo erikseen, mutta muut eivät vielä toisilleen olleet tuttuja, joten tuossa saatiin useampi yksittäinen tutustuttaminen hoidettua kerralla. Ennen tuota kävin skottikaverin kanssa kiertelemässä keskustan pienellä joulutorilla. Spontaanihkosti skotti jäi myös meidän seuraamme kun aloitettiin suomettuminen muiden saapuessa, eipä meillekkään ollut ongelma keskustella englanniksi. Alkuun mentiin eurooppalaisella tyylillä kun otettiin yhdet vin chaudit torilla, minkä jälkeen vaihdettiin suomalaiseen juomiseen ja mentiin hyväksikäyttämään St Epvren 1 € / olut synttäritarjousta. Tapaamisen loppupuolella sovittiin että tehdään myös ensi viikolla jotain ulkoisänmaallista, jos ei muuta niin sitten lojutaan lattialla ja katsotaan linnanjuhlia.

Loppuun vielä lisää kuvia juolutorista ja ilmastomarssista yms.

Climate rally
Climate rally in Nancy
Climate rally
Climate rally in Nancy
Spruce in Stanislas
Spruce in Stanislas
Christmas market in Nancy
Christmas market in Nancy
Also remember ask for free samples
Also remember ask for free samples
After Ctulhu mythos, now also examples of catholic mythos
After Ctulhu mythos, now also examples of catholic mythos