Avainsana-arkisto: French family

Osa 25: ”Lukukausi pakettiin” jättimega-artikkeli

(Lauantai 21.5.16)
Tässä kun pitää vajaan kuukauden edestä nyt tällä kertaa kirjoitella ja urakkaa on varmasti vähintään 10 tunnin edestä, niin teen sen mitä Ranskassa opiskelevalta voi odottaa. Eli shampanjaa tissuttelemalla kudon seitin ohutta päivähumalaa tässä samalla kun näpyttelen tätä tekstiä. Tämä myös siksi, koska lukuvuosi on nyt käytännössä paketissa. Yhden teollisuusprojekti ryhmäläisen sanoja lainatakseni: ”Bim, bitches!!!”. Koska tässä kirjoittamisessa oli tälle päivälle urakkaa, niin alkupaloina oli paikallisen panimon olutta ja mirabelle-sorbettia ja shamppanjan loppuessa on vielä varasuunnitelmaksi pullo halvinta skumppaa (joka sekin on halvempaa kuin puolen litran olut tölkit Suomessa), joten toivottavasti juttu näin katalysoituna luistaa pitkän tauon jälkeen.

The (localish) starters for today's blog epistola.
The (localish) starters for today’s blog epistola.
The main course, because France.
The main course, because France.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

(torstai 26.5.16)
Heh, nyt jälkeenpäin voi todeta että asian paljouden takia artikkelin valmistuminen venyikin lauantailta aina seuraavaan torstaihin asti. Tästä voi syyttää tapahtumien paljoutta ennen ja nyt. Voin myös todeta että kirjoittaminen sujuu kirkkaalla mielellä nopeammin kuin hieman samennettuna.

Summary: End of the semestre with written and oral test and project reports and presentations. Theathre week, choir week and Europe week in Nancy and other culture stuff too. New and old style cyckling trips. Vappu. The amusement park.Playing football and watching hockey. Mine and friend’s birthdays plus other reasons to crazy party. Weekend trip to the Vosges. First time in doctoral thesis presentation and in Club Cuisine. Totally awesome theatre satire of the ENSIC personel by the students. More money for just existing. Summer – Autumn – Summer -… Good and bad confurion in French. End of the exchange is looming, so already there have been some goodbyes.

Nyt kun itsekin joudun kirjoittamaa pitkällä aika välillä niin teksti sisältänee paljon tajunnanvirtaa ja aikaintervallit murtunevat. Koitan tästä koota asiat mahdollisimman hyvin ainakin aihekokonaisuuksiinsa, jotta tekstin olisi jotenkin ymmärrettävää. Aloitetaan tutusti kouluhomilla niin päästään sitten kunnolla keskittymään erilaisiin tapahtumiin ja meininkeihin.

The interrogation about savoir-faire with industrial waste.
The interrogation about savoir-faire with industrial waste.

Tuo valinnaiskurssinani ollut jätteiden käsittely ei kovin pitkään lomien jälkeen jatkunut. Heti lomilta palattuani keskiviikkona kyseisestä kurssista oli suullinen kuulustelu. Meidät opiskelijat jaettiin kahteen eri kuulusteluryhmään, joita molemmat opettajamme tenttasivat. Meille esitettiin kysymys, johon nopeiten viittaava pääsi vastaamaan ja jos vastaus ei tyydyttänyt niin vuoroa eteenpäin seuraavalle ja mitä enemmän lopulta antoi oikeita vastauksia niin sitä paremman numeron tuosta sai. Ainakin tuo villimpi maikka sanoi että saisin sinänsä vastausprioriteetissa siimaa kun omalla kolmannella kielelläni kisasin toisten äidinkieliä vastaa.

The aftergames of the soutenance.

Istumapaikkani oli kuitenkin lisähaaste kun olin pöytärivimme päädyssä, jolloin ainakin luennoitsijaukon kysymysten kuulemisessa ja ymmärtämisessä oli lisähaastetta. Joka tapauksessa selvisin tuosta kuulustelusta ihan kohtuullisesti, vaikka olin tuon ymmärtänyt tuon tapahtuman luonteen väärin ja sen takia kunnollinen kertaaminen oli jäänyt väliin. Kysymykset olivat kuitenkin sellaisia että niihin osasi aika hyvin kylmiltäänkin vastata kun kurssista oli ainakin suuret linjat muistissa. Muutama kysymys, johon olisin osannut vastata, meni ohi koska en ymmärtärtänyt ranskaa tarpeeksi nopeasti,

This is how you treat the shit (part 1)
This is how you treat the shit (part 1)

pari meni siinä etten kuullut mitä sanotaan ja ainakin kaksi menivät täydellisiin jäätymisiin kun unohdin esimerkiksi sanat halogeeni ja viskositeetti. Joka tapauksessa mielenkiintoinen kokemus. Jätekurssista oli seuraavalla viikolla myös sen miniprojektin kuulustelu. Projektin aiheena kaikille oli kolmen jätevirran käsittely (sisälsivät Cr(VI), CN-, sekä Ni-, Zn- ja Cu-ioneja). Ryhmä jossa työskentelin oli aika ragtag, eikä meistä kukaan ollut ennen lomia tai niiden aikana valtavasti tuon eteen tehnyt hommia. Saimme kuitenkin sinänsä kohtalaisen prosessi suunnitelutua tuota varten, vaikka lopussa kävi ilmi että meilläkin oli vielä suuria puutteita.

This is how you treat the shit part 2.
This is how you treat the (shit part 2).

Tällä kertaa tuo ranskaksi esiintyminen ei jännittänyt enää niin paljoa, joskin hikoillin puhuessani aika paljon. Neljällä ryhmällä oli muuten suurin piirtein samanlaiset prosessit, suurimpana poikkeuksena oli meidän ryhmämme, kun valitsimme syanidille biologisen käsittelyn hapetuksen sijaan. Kaikki ryhmät saivat töistään aika kovaa kritiikkiä maikoilta lopussa, meidän ryhmämme jätettiin viimeiseksi kun muutama ratkaisiva virhe oli jäänyt huomioimatta. Tuosta ei pidä kuitenkaan lannistua, sillä kuulemma jokainen pääsee noista valinnaisista kursseista läpi, koska ne eivät ole keskenään arvostelun kannalta veratilukelpoisia. Anyway, tämä jätteidenkäsittely kurssi taisi olla mielenkiintoisin valitseman luentopohjainen kurssi tässä koulussa, voin suositella vaikka tuosta ei ihan hirveän syvää tietämystä saanut.

How about you guys do something for a while?
How about you guys do something for a while?

Muuten tuossa jatkuivat kurssit vielä pari viikkoa suhteellisen normaaliin tahtiin. Vähän tuo normaalien kurssien tenteillä suoritus ja sen lisäksi kaikkien projetien valmiiksi saaminen alkoi painaa ja epäilytti että mitenkä saan kaiken kunnialla suoritettua. Yksi päivä päätin stressin lievittämiseksi katsoa kuinka monesta kurssista minun tarvitsisi loppuviimeeksi päästä läpi, jotta Suomea varten olisi riittävästi opintopisteitä. Laskuissani tulin siihen tulokseen ettei noiden tämän lukukauden biotekniikan pääaine kurssien ja tuon PRD:n kunnialla suorittamatta jättäminen sinänsä vaikuttaisi Suomesta tuleviin tukiin (kun kaiken muun hoitaa), mikä oli sinänsä huojentava toteamus.

When you add some Excel to it you make it already more interesting.
When you add some Excel to it you make it already more interesting.

Biotekniikasta piti kuitenkin hoitaa vielä tuo projekti loppuun, ettei sitä päästyisi kaatumaan oman ryhmän niskaan, tämä oli kunniakysymys tässä vaiheessa. Kun tällein venttiiliä löysäsi, ei myöskään luennoille menemisestä ollut tässä parin viimeisen viikon aikana samanlaista painetta kuin aiemmin. Eikä tuo noiden joidenkin skippailukaan näyttänyt opettajia liikaa harmittavan. Kuitenkin kertaalleen kun bioprosessien maikka sattui tulemaan pyöräparkille samaan aikaan kun itse olin siinä, niin hän piti minulle hieman motivointipuhetta (valitettavasti meni hieman maalin ohi, koska en alkanut omia motiivejani selittämään). Joka tapauksessa, osa viimeisistä luennoista/harkoista oli mielenkiintoista tavaraa, osa meni ohi asenne- valmistautumiskysymysten takia.

How the insuline is tranfered fro E. Coli to your diabetic body.
How the insuline is transferred from E. Coli to one suffering from the diabetes.

Tuossa bioprosessi projektissa saimme viimeisen sille tarkoitetun luentokerran jälkeen kovastikin suoraa apua kun toi ranskalainen tyttö meidän ryhmässämme löysi yhtä simuilointiohjelmaa pöyrittävän firman sivuilta yhden artikkelin, josta saimme aika suoraan neuvoa millä etapeilla tuota prosessia pyöritetään. Joka tapauksessa (neljäs anyway tähän artikkeliin), omalta kohdaltani tuohon meidän prosessisuunittelukokonaisuuteen ei tullut tarpeeksi syöttöä, joten vaikka lopulta saimme tuon projektin raportin ja myöhemmin esitelmän pakettiin, jäi sieltä pari kohtaa puuttumaan. Esitettely meni hyvin, itse sain oman lyhyen osuuteni puhuttua ranskaksi melko helposti. Palautteessa tuli muuten kehuja lukuunottamatta sitä että tuosta meidän tuotoksesta puuttui noita fermentorin sisäisiä kriittissiä arvoja, kuten ilman syöttö. Jostain syystä en missään vaiheessa saanut motivoitua itseäni kunnolla tämän prjektin taakse samalla tavoin kuin muille ryhmätöille, joten se ettei meillä ollut kaikkea tarvittavaa jäi hieman itseni kaivelemaan. Onneksi tuosta eivät muut ryhmän jäsenet sen enempää harmistuneet.

Monsieur directeur, non Non NON!
Monsieur directeur, non Non NON!

Ranskan kurssi meille ulkkareille on jatkunut tässä viimeisiläkin viikoilla omalla painollaan. Sielläkin on ihan hyödyllisiä simulaatioita tullut tehtyä, esimerkiksi miten olla esimiehen tai alaisen kanssa fundamentaalisesti eri mieltä työolosuhteusta. So French it is almost offensive. Vaikka nämä ranskan kurssin ovat pääpiirteittäi aika rentoja, pitää maikkojen antaa niistä silti joku testaamiseen perustuva arvosana. Kevään puolella teimme yhdellä kerralla yhden kuullunymmärtämisen ja toisella kertaa luetunymmärryksen sekä kirjoitustehtävän. Noista selviää kuitenkin aika helposti kun on omaa ranskaansa vuoden aikana käyttänyt ja on tänne tullut jonkinlaisilla pohjatiedoilla. Suosittelenkin siis ranskan kursseja molemmille lukukausille, ei ehkä tehokkaimpia tunteja viikossa, mutta ainakin helppoja noppia tässä koulussa, toisin kuin muilla kursseilla.

Tässä tämän ja edellisen viikon aikana olivat myös pääaineiden tentit, jotka biotekniikan puolella oli jaettu tasan kahteen settiin, ensimmäiseen (joka tuli myöhemmin) oli laitettu ensimmäisen osan biokemian johdanto, koulun johtajan kurssi sekä analyysimenetelmät, toiseen osaan kuuluivat sitten rheologia, entsyymikinetiikka sekä bioreaktoreiden toiminta. Kuten jo aiemmin toin ilmi, laskin että näiden kunnollinen suoritus olisi minulle sinänsä vain bonusta kunhan isommat ryhmä projektit saa hoidettua. Näin ollen näihin tenttehin ei juuri tullut valmistauduttua. Vaikka kumpikaan kokonaisuus ei ollut ylitsepääsemättömän vaikea, ei ilman kertailuja noissa ranskaksi myöskään ollut toivoa. Pitänee asioiden paremmaksi oppimiseksi käydä ensi viikon uusinnoissa tekemässä nuo molemmat kunnolla.

Now that the systems are working properly again, better start to work hard.
Now that the systems are working properly again, better start to work hard.

Vimonen iso kouluosuus oli tuon teollisuusprojektin loppuun saattaminen. Pikkuhiljaa meidän ryhmässämme alkoi lomien ja muiden projektien jälkeen valkenemaan ettei tämänkään kanssa olisi enää loputtomasti aikaa (ei siis tarkoita ettei mitään olisi tapahtunut). Kuitenkin, kun kaikilla oli erilaiset aikataulut, oli yhdessä tehokkaan työskentelyn suunnittelu hankalaa. Meillä oli toukokuun alussa vielä yksi aikataulutettu sessio tuota projektin valmistelua varten. Kivasti vaan sattui niin että juuri samana aamuna koko yliopiston laajuisesti servereissä oli häikkää, joten koulun koneille kirjautuessa ei päässyt käsiksi omiin tiedostoihinsa tai edes kaikkiin ohjelmistoihin. Tämä tietysti harmitti hieman enemmän kuin vähän, varsinkin kun olin tullut koululle jo etuajassa excelöimään/ dataa muista ohjelmista/tekemään matlabia, mutta no can do.

Preparing the process report in the HQ.
Preparing the process report in the HQ.

Onneksi systeemit lähtivät taas toimimaan jonkin ajan päästä, joten tuo ohjattu kerta ei mennyt kokonaan kankkulan kaivoon.Tuohon meidän yleisaiheeseemme kuului myös ”pinch analysis” (toivottavasti joku enteläinen tietää tuolle suomenkielisen termin). Koska tuosta kellään ei ollut aiempaa kokemusta, otti meikä tuon hoitoon lopussa. Vaikka tuo metodi ei sinänsä ollut monimutkainen, meni sen edes osittaiseen sisältämiseen ja toteuttamiseen pari päivää tuolta loppupäästä. Itse olin aika kriittinen saamieni tulosten suhteen, mutta koska tuo oli vain yksi osa koko projektia, oli sitä turha jäädä itkemään.

The deadline approaches in few minutes, so where are not only ones doing the concrete mise-en-page.
The deadline approaches in few minutes, so where are not only ones doing the concrete mise-en-page.

Viime viikon perjantaiksi oli tajoitus saada raportti valmiiksi palautukseen, mikä tarkoitti sitä että lähes kaikki toisen vuoden opiskelijat hikoilimme tietokoneluokissa pari viimeistä päivää. Ranskalaiset ryhmässäni olivat näköjään vielä sen verran nuoria ja virkeitä että pystyivät työskentelemään parhaimmillan klo 03 asti aamuyöstä. Itse kun muutuin huhtikuunlopulla vanhaksi kävyksi,oli pakko myöntää tosiasiat ja jättää tuo yökyöpelöinti ja mieluummin koittaa herätä aamulla hieman aikaisemmin virkeämpänä, tämä toimi jotenkuten kandityön kanssa. Huvittavasti viimeisenä yönä heräsin siis samoihin aikoihin kuin toinen tytöistä lopetti väkertämisen. Viimeiselle kahdelle päivälle ennen raportin palutusta muodostimme komentokeskuksemme pienimpään tietokoneluokkaan, missä oli myös sopivia pöytiä omille läppäreille.

Uuh, finally. Authors' names blurred to prevent industrial espionage.
Uuh, finally.
Authors’ names blurred to prevent industrial espionage.

Varsinkin tuon viimeinen perjantai meni tuolla kohtuullisen intensiivisesti viimeisten muotoilukysymysten kanssa, kun esim toinen tytöistä oli yöllä laittanut raportin tekstin comic sanssilla . Tuota ihmetettelimme kevyesti. Viimeinen päivä meni kokonaisuudessaan tuon rapsan ”valmiiksi” laittamisessa, ja kun palautus piti olla perjantaina klo 16 niin paperinen versiomme oli vastuuopettajan kädessä 15.59 kun toinen pojista juoksi sen kirjaston tulostimilta työhuoneelle. Tässä kohtaa voin jakaa opetuksena että noiden raporttien puhtaaksi kirjoittaminen tulee saada valmiiksi reilusti ennen deadlineä. Tämä siksi että ehtii pitämään kunnon tauon ennen lopullista tarkistusta ennen palautusta. Koska meille ei riittävää aikaa jäänyt tuon rapsan valmistuttua, emme adrenaliineissämme huomanneet reportissa kaikkia korjaustarpeita ennen palautusta. Joten kun tällä seuraavalla viikolla tuota luki läpi, tuli sieltä tyhmiä virheitä vastaan joka puolelta.

Preparing for the final run.
Preparing for the final run.

No, ei voi minkään, meni jo. Tälle viikolle jäljelle jäi vielä tuon projektin esittelyn valmistelu perjantaita varten. Tuossa ei ollut sen isompia ongelmia, jokainen teki suht normaalisti diat omasta osuudestaan. Itse tykkään tehdä suhteellisen simppeleitä dioja, mutta ranskalaiset toverini tykkäsivät väsäillä kaikennäköisiä liikkuvia elementtejä. Tuo ei onneksi mennyt mitenkään pahasti yli, joten presiksestämme tuli kohtuullisen tyylikäs lopulta, varsinkin kun ENSIC:in kalvopohja on miellyttävän värikäs mutta silti hillitty. Hieman yllätti ettei meidän tarvinnut seurailla muiden ryhmien esityksiä, olisi ollut mielenkiintoista nähdä millaisia ratkaisuja muut olivat saaneet hieman erilaisilla spekseillä.

Time to shine (a light on the process).
Time to shine (a light on the process).

Meille kuitenkin jäi esityspäivälle hyvin aikaa treenailla tuota meidän esitelmäämme, mikä tuli tarpeeseen kun se piti ranskalaisten jännitykseksi pitää englanniksi. Lopullisen esityksen prosessistamme saimme vedettyä hyvin, siitä tuli arvosteluraadilta kiitosta. Palautetta tuli kuitenkin noista mokistamme tuolla raportissa, esimerkiksi tärkeiden tietojen esittämisen unohtamisesta tai laittamisesta liitteisiin. Lisäksi saimme ihan hyviä kehitysideoita prosessimme laitteiden järjestykseen liittyen. Joka tapauksessa, nyt kun tuo kurssi on selätetty on ihan hyvä fiilis kun tuossa oli ainamoinen urakka.

Enfin den glider in!
Enfin den glider in!
Basic place, basic crew.
Basic place, basic crew.

Sekalaisina juttuina koululta voidaan mainita että ENSIC:ille tehtiin jotakin akreditointia tässä jokin aikaa sitten, joten koululla pyöri sen puolesta joitain pukugubbeja haastattelemassa opiskelijoita. Itse onneksi jemmasin itseni piiloon ettei tulisi koulun mainetta omilla gonailuilla pilattua. Lisäksi koulu on kiitollisena tuonut lisää näkyvyyttä parhaille kumppaneilleen teollisuudesta, tuonne kun on tuotu roll-uppeja aiheeseen liittyen vähän joka puolelle. ENSIC:issä opiskelijat hommaavat näköjään kolmos vuottaan varten varten haalarit.

The ENSIC awards, same names in different categories.
The ENSIC awards, same names in different categories.

Niihin painetaan selkään myös jokin yhteinen iskulause, joten sinänsä meininki on samanlaista kuin Suomessa. Kyseiset haalari ovat kuitenkin perus työukko-mallia, eikä niihin ommella mitään merkkejä, joten suomalaisiin verrattuna jäävät kuitenkin antiklimaattisiksi. Tässä on myös useampana päivänä tullut syötyä vielä noiden kolmosvuoden kavereiden kanssa jotka ovat vielä koululla tekemässä noita pidempiä masters-tutkimusprojektejaan. Kestopuheenaiheena on ollut tuolle ruandalaiselle kaverille naureskelu kun häneltä menee kaiken haaveilun yms kanssa tuplasti se aika saada syötyä mitä meiltä muilta tuohon menee.

Siinä kattavasti kouluun liittyvistä riennoista. Tulevalla viikolla pitäisi vielä koittaa käydä tekemässä nuo pääaineen tentit kunnolla uusinnoissa. Sen jälkeen alkuperäisen suunnitelman mukaan pitäisi jatkaa tuota omaa tutkimusprojektia (PRD), mutta nyt taitaa olla sen verran kisaväsymystä tältä vuodelta että varmaan tulee tuo jätettyä pois, varsinkin kun on muitakin asioita tässä hoidettavana ennen paluuta, kuten tulevan CISV leirin valmistelu tai kaiken saamani paperimateriaalin digitalisointi.

Viime rapsassani erehdyin pahemman kerran, koulun ulkopuolisia rientoja on ollut vaikka ja mitä:

Tankman opening the festival and sticking it to the power.
Tankman opening the festival and sticking it to the power.
Bring it on DJ
Bring it on DJ

Tuolla lomilta paluuta seuranneena viikkona Nancyssä käynnistyi jonkinlainen teatteriviikko. Suurin osa sen tapahtumista jäi suosiolla väliin. Kävin kuitenkin katsomassa avaustapahtuman tuolla Stanislaksella yhtenä iltana. Siellä eräs taiteilija tanssi muovipussit käsissään sermien edessä, joille heijastettiin kuvia vallankumoukseen ja tankkeihin liittyen. Tavallaan tuolla oli tarkoitus ottaa kantaa Tianamenin aukion verilöylyyn. Esityksessä pyöri mukana myös pieni radio-ohjattava tankki ja ns. oikean kokoisen panssarin piippu puski läpi keskimmäisestä sermistä lopussa.

It's a crazy party
It’s a crazy party

Kun olin tuon saanut ihmeteltyä loppuun, siirryimme muiden paikalla olleiden vaihtareiden kanssa tuonne Manufacture-teatterille. Paikalta löytyi muitakin erasmuksi paljolti, sillä ESN oli masinoinut meidät sinne kannustamaan tuota ensiciläistä ESN-aktiivia hänen osallistuessaan opiskelijoiden DJ-skabaan. Brassille oli langennut ensimäinen vuoro, mutta veti oman shownsa tunteella ja koska meitä vaihtareita oli sankasti paikalla, oli tuolla aika hyvä fiesta loca. Koska koulussakin pitää kuitenkin käydä, en tuonne jäänyt muiden esityksiä enää katsomaan, näin jälkikäteen olisi tietysti ollut varmaan mielenkiintoista vertailun vuoksi.

World Expo bid on Carrier.
World Expo bid on Carrier.

Ranska pyrkii päästä isännöimään vuoden 2025 maailman näyttelyä. Senpä vuoksi myös tuonne Place Carrierille ilmestyi (alkuun omaksi ihmetyksekseni) tönö, jonka katolla oli valtava maapallo. Kävimme yhtenä iltapäivänä yhden ranskalaisen kaverin kanssa tuota tarkastamassa. Tuolla oli esillä kaikkea mielenkiintoista faktaa edellisistä näyttelyistä sekä maailman nykytilasta. Lisäksi organisoijat olivat valmistaneet kohtuullisen hienon 3D esitettelyfilmin. Tuolla joku taisi todeta vitsillä että jos uusi maailman näyttely saadaan maahan, niin tuo aiemmasta näyttelystä lojumaan jäänyt Eiffelin-torni voidaan purkaa pois.

saurupt2
Resto’u Saurupt
Bit more creative salads over here.
Bit more creative salads over here.

Yhtenä iltapäivänä tuli tuo Sauruptin opiskelijaravintola käytyä tsekkaamassa kun Lépoldilla oli taas hitokseen porukkaa. Ravintola sinänsä oli positiivinen yllätys siisteydellään yms, sillä Sauruptin asuntolasta en kavereiden juttujen perusteella ole saanut hirveän hyvää kuvaa. Jälleen ruokien puolesta aika perus, mutta tilat olivat viihtyisät. Törmäsin tuolla sattumalta muutamiin semituttuihin taiteenopiskelijoihin, joiden kanssa jäin syömään ja jauhamaan. Heh, finskinä etelään tullessa pitää valmistautua selittämään revontulia ulkkareille, nuo ovat melkein aina puheenaiheena sen jälkeen kun kertoo mistä on kotoisin.

Random Sunday street flea market.
Random Sunday street flea market.
It's a tough ascension boys.
It’s a tough ascension boys.

Yhtenä sunnuntaina oli jälleen pyöräilyreissun aika samalla kokoonpanolla kun edellisellä reissulla. Tällä kertaa pyöräilyä oli kuitenkin hieman vähemmän, joskin kohtuullisesta liikunnasta kävi silti kun lähdimme katsomaan tuota Nancyn koilispuolta reunustavaa mäkeä. Esikaupunki jatkui melkein mäen laelle asti, joten jo kaduilla tuli käpöteltyä aika paljon kun pojat eivät jyrkkiä nousuja jaksaneet polkea. Matkan varrelta löytyi myös hieman epäintuitiivisiä julkisia liikuntalaitteita, joilla perseilimme aikamme.

How these are supposed to work properly?
How these are supposed to work properly?

Tuonne huipulle tuli kiipeiltyä jalan. Sieltä sai huikeat näköalat melkein koko kaupunkiin, joten suosittelen teille muillekin myös tuonne menemistä jos kaupunkiin eksytte. Kun tuonne menemiseen oli tullut kasattua suuri potentiaalienergia, pystyi sitä hyödyntämällä melko kevyesti lipumaan takaisin kaupunkiin. Hieman jäi harmittamaan ettei otettu riskiä ja poljettu joen ylittävän autoille tarkoitetun suuren sillan yli kun sunnuntaiaamusta ei ollut liikennettä, vaan mieluummin pelattiin varman päälle ja kiertoreittiä takaisin. Kaikkea ei toisaalta voi saada kun ryhmässä liikkuu.

 

 

Nice views on the city
Nice views on the city
A closer look.
A closer look.
Trying to solve a murder mystery.
Trying to solve a murder mystery.

Lisäksi samana päivänä tuli yhden ESN-aktiivin kutsusta mentyä hakkaamaan lautapelejä, tämä oli ihan miellyttävää kun sitä ei ollut pitkään aikaan saanut tehtyä. Eri kampusten hajanaisuuden takia on hankala arvioida kuin paljon ihmiset täällä ”joeux sociaux” pelaavat, mutta ainakin ESN-ihmisten keskuudessa tuolle näyttäisi olevan jonkinlaista suosiota. Lämmittelyksi pelasimme sirkusjunan rakentelua, jonka jälkeen siirryttiin pääpeliin . Tarkoituksena oli selvittää mysteeri siitä kuka murhasi yhden osallistuneen ESN-aktiivin,

The ghost is not satisfied.
The ghost is not satisfied.

tämän pelatessa haamua jonka tarkoituksena oli ainakin ensimmäisessä vaiheessa ohjata meitä oikean ratkaisun suuntaan. Pelatessa meillä oli ihan hyvä meininki, varsinkin kun haamumme larppasi ihan kunnolla. Valitettavasti en ehtinyt nähdä pelin viimeistä vaihetta, kun piti palata kämpille jatkamaan jätteidenkäsittelyn projektia. Onneksi ensi viikolla pitäisi olla laajempi vaihtariporukalle järjestetty lautapelikokoontuminen.

 

Happy birthday toooo meee...
Happy birthday toooo meee…
Time to go up there.
Time to go up there.

Tässä viimeisen artikkeli-kauden aikana kilahti 25. vuosi lasiin. Normaalisti kun LOAS:in kämpissä on tilaa ja tiluksia, järjestän ainakin jonkinlaiset wappusynttärikestit. Täällä ei 13 m^2 asunnossa oikein vastaavia järjestellä, enkä jaksanut alkaa mitään yleisiä tilojakaan varaamaan, joten ”juhlistin” tapahtumaa itsekseni kämpillä. Illasta en kuitenkaan jäänyt pelkästää itseäni onnittelemaan, vaan kävimme muutaman vaihtarkaverin kanssa tuolla Foiressa muutamaa laitetta kokeilemassa. Ensimmäisenä haastoimme itsemme tuossa Boostermaxissa, mikä on tuo vehje joka pyörittää kehää korkeuksiin. Hyvällä tuurilla alkoi juuri sataa kun pääsimme laitteeseen, joten käynnistysvaiheessa istuskelin korkeuksissa jo vaatteet märkinä. Kun vauhtiin päästiin niin pyöritys oli aika hurjaa, varsinkin kun kaupanpäälle tuli noita vastapalloon iskeviä vesipisaroita.

That was a wet ride.
That was a wet ride.

Näkipähän Nancyä korkeuksista tällä kertaa myös pää alaspäin. Kieputuksesta selvittyämme kävimme vielä runnomassa toisiamme törmäilyautoilla, itse toimin välillä kuvaajana pelkääjän paikalla ja välillä itse kuskina. Valitettavasti en päässyt tuolla kerralla ajamaan radan Sweden-mobiililla, joten jouduin myöhemmin viikolla palaamaan ihan vartavasten päästäkseni ajamaan kyseisellä autolla, jotta päähän pinttymän sai purettua. Huvipuistoilun jälkeen oli normaali apero des langues GEC:illä. Vaikka en asiasta itse missään vaiheessa kelleen maininnut, niin tietysti syntymäpäivien kunniaksi sain paljon selkääntaputuksia. Aperon jälkeen tuli vielä ESN-aktiivien kanssa mentyä maailmanpyörään, jotta vertailun vuoksi näkisi Nancyn korkeuksista myös pimeän tultua.

Back to the wheel.
Back to the wheel.
Hey, watch it with the Swiss car!
Hey, watch it with the Swiss car!

 

 

Stanislas by night
Stanislas by night
As Lappeenranta-styled lakitus as possible
As Lappeenranta-styled lakitus as possible

Tänä vuonna kun oli maanpaossa, ei tullut muuten wappuiltua, mutta onneksi se tavallisten ihmistenkin vappu koitti aikanaan jälleen ja pääsi itsensä lakittamaan taas. Yritin parhaani mukaan toimia synkronoituna lappeen aikaan ja paikkaan, joten vappupäivänä kävin laittamassa teekkarilakkini klo 11 paikallista aikaa Stanislaksen patsaalla. Valitettavasti en saanut revittyä ketään kaveria kuvaamaan kyseistä suoritusta, mutta onneksi yksi täti  suostui auttamaan. Päivällä kokoonnuimme sitten taas Oonan ja Teemun kämpille pitämään vielä paikalla olevien suomalaisten vappuruokailua. Isäntäväki oli taikonut komeat suomalaistyyliset tarjoitulut, Lauran kanssa toimme enemmän paikallisia lisukkeita tuohon pöytään. Pitkästä aikaa oli taas kiva puhua vähän isommalla suomalaisporukalla, joten tuossa aika lensi nopeasti pöydässä istuessa. Koska vappupäivälle sattui tulemaan myös hyvä sää, lähdimme porukalla harhailemaan vielä ympäri keskustaa. Lopussa päädyimme kiertämään vielä Foirella, se kun oli viimeistä päivää kaupungissa. Lauran kanssa kävimme vielä yhdessä heiluttimessa, herrasväki sai varmaan hyvät naurut kun katsoivat meidän menoamme alhaalta.

Ulko-Suomi-tekniikan edustajat.
Ulko-Suomi-tekniikan edustajat.
Vappuskål!
Vappuskål!
Finnish styled First of May lucnh.
Finnish styled First of May lucnh.
Franco-Finnish desserts.
Franco-Finnish desserts.
Finns on vappumarssi.
Finns on vappumarssi.
The last ride of the foire.
The last ride of the foire.
Summer enough for outdoors ice cream.
Summer enough for outdoors ice cream.
Some costumes of the opera.
Some costumes of the opera.

Tässä on myös viime aikoina ollut enemmänkin kultuurillista- ja yhteiskunnallista tapahtumaa, 7.5 oli sen pohjalta kunnon multitask-päivä. Auringon paistaessa ensimäisenä etappina pallojäätelön syöminen ulkona ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Seuraavana oli Lorrainen kansallisoopperan avoimien ovien päivä, oopperatalo löytyy tuosta Stanislaksen kulmasta. Itse kiertelin tuon rakennuksen ja esillä olleen rekvisiitan mielenkiinnosta läpi, ja jäin myös seuraamaan avointa kuoroharjoitusta. Pohjakerrokset olivat melkein täynnä,

A choir practice.
A choir practice.

mutta ylälehtereillä sai vielä lojua kuin kuningas. Sekakuoro esitti lauluja useammalla eri kielellä, ja kapellimestarina toiminut tätä veti välipuheet ranskaksi vahvalla saksalaisaksentillaan. Tuo oopperatalo oli Nancyssä kieltämättä hieno, mutta koska ”rahaa ja korkea kulttuuria” Kaukiaiseen menee vielä joitan vuosia, taitavat maksulliset esitykset tältä reissulta jäädä väliin.

The stage of the National Opera of Lorraine.
The stage of the National Opera of Lorraine.
An international hero or villain?
An international hero or villain?
A lady in distress during the confusion.
A lady in distress during the confusion.

Oopperan katsastuksen jälkeen seuraava tapahtuma oli Nancyclette, eli kaupungin pyöräilijöiden mielenosoituksellinen kokoontuminen. Tällä kertaa pyöräilyreissun teemana oli supersankarit, oma alter-egoni oli ilmeisesti Kapteeniluutnantti Kansainvälinen kun kiinnitin kaikki mahdolliset kämpiltä löytyvät liput yms itseeni tai Pussywagoniin. Tuohon tapahtumaan olisi pitänyt osallistua jo edellisessä kuussa, mutta silloin juuri sopivasti pyörä hajosi, joten jäi aiemmin väliin. Itse en tiennyt juuri mitä tuolla tulee tapahtumaan, mutta kun samalle pikkuaukiolle alkoi kerääntymään kissanaisia ja yksisarvisia pyörien kanssa, niin ainakin tiesin olevani oikeassa paikassa. Sattumalta tuolla tuli vastaan myös yksi nuorempi saksalaispoika, joka oli silloin syksyllä ollut pelaamassa sählyä samalla kerralla. Normaalin alkusäädön jälkeen kaikki pyöräilijät saatiin kasaan ja sitten letkassa liikkeelle.

Off we go!
Off we go!

Alkuun vaikutti siltä että meillä olisi poliisiauto johdattamassa, mutta poliisit olivatkin näköjään tulleet paikalle vain kieltämään yksisarvista laittamasta karvaisia jalkojaan suihkulähteeseen. Tapahtuman tarkoitukseksi selvisi polkemisen aikana polkea pitkin suurintaosaa keskustan teistä. Samalla estettiin autoliikennettä kohtuullisuuden mukaan ja tuotiin kaupungissa pöyräilijöille lisää näkyvyyttä. Suurin osa liikkelläolijoista oli mukana ihan normaaleilla pyörillä, mutta näkyi tuolla

Cyclists of all ages on the move.
Cyclists of all ages on the move.

myös joitain hieman mielikuvituksellisempiakin viritelmiä, kuten tuo viimeaikoina ENSIC:in pihalla parkissa ollut makuupyörä. Aikaa tuohon seikkailuun meni noin kaksi tuntia, ja päätepisteenä toimi juna-aseman edustalla oleva aukio. Kun kaikki Pyöräilijöiden Oikeusliigan jäsenet olivat päässeet perille, oli HQ-mobiilin uumenista mahdollista kaivaa itselleen vielä olut pientä korvausta vastaan. Kokonaisuudessaan tuo oli hyvän meiningin tapahtuma, pitää koittaa käydä vielä kesäkuun aikana uudestaan.

Taking it to the streets...
Taking it to the streets…
...and fighting the power of automobiles.
…and fighting the power of automobiles.
The final destination and refreshments.
The final destination and refreshments.
Folk gathered to see the choirs.
Folk gathered to see the choirs.

Viimeinen tapahtuma tuolle päivälle oli illalla Stanislaksella järjestetty paikallisen kansainvälisen kuoroviikon päätösnäytös. Tuon tapahtuma tuli sattumalta vastaan kun päivällä oli kiertänyt oopperaan mennessä tuon lavan ohi ja muutenkin kaupungilla nähnyt isompia ryppäitä kansallisasuihinsa  yms. pukeutuneita eri maista kotoisin olevia ihmisiä. Täällä voi siis myös ihan sattumalta osua johnkin kulttuuritapahtumin. Illalla tuonne aukiolle oli kerääntynyt verrattaen paljon kansaa noita kuoroja seuraamaan.

Macedonians open the event.
Macedonians open the event.

Kuorolaulannan lisäksi osalla kuoroista oli omassa osuudessaan myös tanssia ja muuta oheissettiä. Vaikka en ole mikään suuri kuorolaulannan tuntija, enkä ekspertti kaikista esillä olleista kulttuureista, oli tuota tapahtumaa kiinnostava seurata, vaikka kolmannelle tunnille mennessään alkoi jo vähän jaloissa painaa ja mielikin harhailla. Onneksi tuossa kohtaa pystyi jo pitämään teekkarilakkiaan, joten kaverit spottasivat minut helpommin tuolta massojen seasta. Sattumalta tuolla tuli vastaan myös yksi kaveri LUT:in puolelta, tuo oli ihan kiva yllätys.

Italian hunters' choir with (some with awesome facial hair).
Italian hunters’ choir with (some with awesome facial hair).

Kun kaikki kuorot olivat saaneet pari kappalettaave vedettyä, kaasaantuivat la grande finaalena kaikki esiintyvät kuorot lavalle laulamaan yhdessä vielä tuon kuoroviikon tunnuskappaleen. Biisi vedettiin vielä toiseen kertaan, jolloin yleisö pääsi ruudulle laitettujen sanoitusten kanssa mukaan, tuosta tuöli huikea ja herkistävä yhteenkuuluvuuden tunne. Valitettavasti sain hyvän fiiliksen heti pilattua kun käsimerkkien tukemana yritin selittää ”muille” kolumbialaisille mistä menisin hakemaan pyörää, tulin siinä samalla huitaisseeksi yhtä taakseni ilmestynyttä naista sormella silmään. Harmittava vahinko, onneksi rouva jäi eloon ilman ongelmia. Vaikka täällä voi olla paljon suureleisempi niin pitää tungoksessa koittaa varoa kanssaihmisiä.

Now tout ensemble!
Now tout ensemble!
The romanians presenting their country at city hall during Europe day.
The romanians presenting their country at city hall during Europe day.

9.5 on tuo yleinen Eurooppa-päivä, sain hyvän syyn pitää super-siistiä EU-krakaani. Vaikka tuolloin ei Ranskassakaan mitään suuria kemuja sen kunniaksi järjestellä,  niin ainakin täällä mantereen sydämmessä päivä on enemmän esillä kuin siellä reunamailla. Päivän aikana tuolla kaupungintalolla järjestettiin kaikenlaista ohjelmaa, itsekin kerkesin käydä siellä pariin otteeseen kiertämässä. Päivällä Stanin puoleisesta sisäänkäynnistä pääsi saleihin, joissa oli ständeillä esillä kaikenlaisia kansainvälisiä toimijoita.

Other Erasmus found their way to free European buffet too.
Other Erasmus found their way to free European buffet too.

Päämotivaattorina paikalletuloon oli tietysti yhdessä salissa tarjolla ollut puolalainen kevyt buffet (oli aika pitkälle tyhjennetty siinä kohtaa kun kaverin kanssa kerettiin paikalle) sekä ilmeisesti perinteinen EU-kakku (jonka komponentit olivat kuulemma salaisia). Lisäksi alakerrasta löytyi piilosta myös ESN-piste, jossa kävin morjestamassa tuttuja. Illalla ESN järjesti toisella puolella kaupungintaloa rasisminvastaisen avoimen keskustelutilaisuuden, johon osallistuin myös. Tuonne ei muita vaihtareita eksynyt, eikä paikalla ollut muutenkaan kovin paljoa kansalaisia.

The fabled Europe cake.
The fabled Europe cake.

Alkuun oli yleistä keskustelua syrjintään ja myös käsillä olevan pakolaiskriisin hoitamisesta, lopussa oli keskustelua omista kokemuksista syrjinnästä pienemmissä ryhmissä. Kovin kiihkeää väittelyä tuolla ei tullut, sillä ihmiset tuntuivat puhuvan aiha hieman toistensa ohi, ja yleistä keskustelua pääsi hallitsemaan yksi keski-ikäinen mies. Lopussa ESN-aktiivit myösnivätkin että tuo konsepti kaipaa vielä kehittämistä (oli kuulemma ensimmäinen ESN:än avoin keskustelutilaisuus),

A suprise European orchestra.
A suprise European orchestra.

mutta oli tuolla kuitenkin mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset keskustelevat tuntemattomien ihmisten kanssa. Päivän aikana esitteiden perusteella vaikutti myös vähän siltä ettei pelkkä Eurooppa-päivä riittänyt tapahtumille, vaan niitä oli ripoteltu myös muille päiville samalla viikolle, vähän niin kuin käänteiseksi EU-wapuksi. Viikko huipentui euroviisujen finaalin 14.5. Sinänsä harmittaa ettei muiden seikkailujen takia pystynyt tänä vuonna katsomaan viisuja muiden eurooppalaisten kaverien kanssa, vaikka siihen olisi ollut hyvä tilaisuus tänä vuonna.

ESN debate on racism and discrimination.
ESN debate on racism and discrimination.

Teollisuusprojektin raportin palautusta seuranneena viikonloppuna järjestivät muutamat vaihtarit ja ESN-aktiivit extempore reissun Gerardmeriin Lorrainen Vosges-vuorilla (Vogeesit suomeksi), jonne itsekkin lähdin mukaan akkuja latailemaan. Jossain kohtaa ennen lähtöä alkoi kuitenkin vähän epäilyttämään kun lopullinen ryhmä vaikutti enemmänkin faktiolta kuin sekalaiselta otannalta Nancyn vaihtareista, mutta tuokin oli turha huoli. En jaksa tarkemmin selostaa kaikkia viikonlopun tapahtumia, tiivistettynä voi sanoa että päivisin seikkailimme lähialueella, iltaisin viini virtasi ja lähtöaamuna sitten ihmettelimme miten kaiken saisi siivottua, heh.. Kuvat ja kuvatekstit puhukoot puolestaan.

Misty mountains on the way.
Misty mountains on the way.
Fine Romanian kebaberie.
Fine Romanian kebaberie.
The upstream process.
The upstream process of the first day.
Gerardmer from hill-top observatory.
Gerardmer from hill-top observatory.
The view to the next valley.
The view to the next valley.
The ascension of the 2nd day.
The ascension of the 2nd day.
Commandeering the boat.
Commandeering the boat.
Paddling adventure.
Paddling adventure.
Fine soirée
Fine soirée
When all the girls sit in the table, it creates a local sausagefest.
When all the girls sit in the table, it creates a local sausagefest.
Many came full, many were left behind empty.
Many came full, many were left behind empty.
The gourmand dog of the hostel.
The gourmand dog of the hostel.

Viime viikolla alkoi suurella osalla muista vaihtareista olla kurssit kasassa ja loppu lähestyä. Niinpä ESN järjesti kevään version tuosta  paitoihin kirjailusta Loveboatin tiistai-illassa. Itse menin paikalle samalla paidalla johon olin muiden jutut kerännyt jo joulukuussa. Onneksi oli viime kesänä tullut Tuskasta-otettua myös yksi liian iso talkoolais-t-paita, vaikka tuo oli jo valmiiksi aika täynnä saivat kaverit vielä kirjailtua ainakin nimensä tuonne.

Spring's white t-shirt party.
Spring’s white t-shirt party.

Heh, edelleen olen hieman yllättynyt ettei kukaan laittanut tuonne mitään hirvittävän härskiä. Toisaalta varmaan johtuu siitä että vaikka tiedän paljon porukkaa, en voi sanoa että kaikkia tuntisin kovin hyvin, mikä taas rajoittaa muiden kikkailuja. Joka tapauksessa, kun tulette tänne vuodeksi niin kannattaa hommata jo etukäteen reilun kokoinen valkoinen t-paita, saatte kaikki kaverit samalle sivulle. Ja koska tuo oli viimeinen kerta monelle muulle vaihtareille, taisi tuolla tultua välillä tietämättäänki sanottua pidempiaikaiset hyvästit osalle tutuista.

Brother, this might be an au revoir for longer period.
Brother, this might be the au revoir for longer period.
When you don't find words for the feelings.
When you don’t find words for the feelings.

Torstaina tuli käytyä pikaisella visiitillä Café des Languesissa, mutta en tuonne jäänyt kovin pitkäksi aikaa seuraavan päivän presiksen ja väenpuutteen takia. Pyörälle tultua vastaan tuli yksi espanjalainen kaveri, joka kertoi että oli menossa GEC:ille (tuo asuntola Place Carnotin kulmassa, jossa järjestetään ENS apèrot), yhdelle oluelle ja puhui minut mukaansa. Paikalle päästyä selvisikin että asuntolalla on kuulemma joka ilta enemmän tai vähemmän avoin club bièren tyylinen hengailuilta, jossa on mahdollista lunasta olutta muilta opiskelijoilta. Lisäksi tuolla tiloissa oli pöytäfutikset ja pingikset ja kaikki. Heh, hyvä oppia tälläistä hyödyllistä tietoa vasta täällä ihan vuoden lopussa. Pitänee koittaa käydä tuolla joinain muinakin iltoina puhumassa ranskaa tuntemattomille oluen rohkaisemana.

This seems business as usual in geographer party.
This seems business as usual in geographer party.

Viime perjantaina yksi ranskalainen kaveri kutsui kämpilleen kemuihin omalle kämpälleen lukukauden päätöksen kunniaksi. Hän asuikin verrattaen hienossa asunnossa kämppistensä kanssa. Jos siis haluat asua tässä kaupungissa kunnon asunnossa, niin kannattaa katsoa suosiolla yksityisiltä, varsinkin jos pystyy asumaan jonkun kanssa kimpassa. Suomalaisena olin tietysti ainoa, joka tuli paikalle edes suurin piirtein oikeaan aikaan, joten alkuun tuli jauhettua vain isännän ja hänen kanadalaisen kämppiksensä kanssa.

Time for latin rythms.
Time for latin rythms.

Kanadalainen kun oli Quebécistä kotoisin, niin hetki meni hänen ranskaansa tottumiseen. Kaiken pystyi ymmärtämään, mutta silti oli hetken sellainen fiilis että mitä nyt tapahtuu. Pikkuhiljaa kämppä alkoi täyttymään muistakin vieraista. Heh, vissiin todistaa että olen vuoden aikana onnistunut seikkailemaan tarpeeksi ja hieromaan paljon kontakteja, koska tunsin melkein kaikki ihmiset tuolta, vaikka suurinosa vieraista oli kutsuttu paikalle toisistaan riippumatta, joskin oli tuolla myös uutta ja outoa maantieteilijäporukkaa.

La Marsellaise the ring-dance.
La Marseillaise the ring-dance.

Vaikka homma pysyi hallussa niin ajoittain meno oli verrattaen villiä, ainakin jos vertaa aiempiin kämppäkemuihin joissa täällä olen ollut. Ilmeisesti kulttuuriin kuuluu että jossain vaiheessa aletaan laulaa Marseljeesia ringissä tanssien. Itsekin osallistuin kreisibailaamiseen tanssimalla jo humalan puolelle siirtyneen intialaisen kaverin kanssa jotain nopeatemposia Bollywood-muuveja. Heh, ulkkareiden kanssa juhliessa niin että jokainen pystyy soitattamaan oman maansa musiikkia on se hyvä puoli että oppii uusia kulttuureja sitäkin kautta, mutta haittapuolena on että nuo uudet hitit jäävät soimaan päähän. Itselläni on lopputalvesta asti ollut yksi macho kreikkalianen gubbe tuolla kallossa pyötimässä, nyt siellä on lisäksi tuhatkaupalla intialaisia. Olkaa varovaisia.

"Time to go to kick ass au foot yo Finnish fagah!"
”Time to go to kick ass au foot yo Finnish fagah!”

Viime lauantaina oli tosiaan tarkoitus saattaa tämä rapsa päätökseensä. Muut Pahat Pojat eivät kuitenkaan hyväksyneet suunnitelmaani kirjoittaa koko päivää kalsari-skumppaillen, ja koska en osaa sanoa pontevasti ei, repäisivät he minut mukaansa aamupäivästä pelaamaan futista Vandoeuvreen. Matkan varrella kerkesimme spekuloimaan esimerkiksi Albanian mahdollisuuksia pian alkavissa EM-kisoissa, kannattaa laittaa rahansa sille joukkueelle kuulemma, heh. Pelipaikkana meillä oli pieni tekonurmi tuolla jossain lähiöiden keskellä, sattui olemaan näppärästi tyhjänä kun saavuimme paikalle.

Future les Bleus joined the game of the big boys.
Future les Bleus joined the game of the big boys.

Pikkuhiljaa paikalle valui myös muita kavereita ja kaverinkavereita (koko muukin sakki ei-ranskalaisia) ja saatiin pelailut käyntiin. Olin myös hieman yllättynyt kun kolme ranskalaista pikkupoikaa liittyi meidän mukaamme, ainakin vaikuttivat olevan tuolle nigerialaiselle kaverilleni ennestään tuttuja. Pakko myöntää että aika ennakkoluulottomia jätkiä kun tuollein tulevat muitta mutkitta pelaamaan enemmän tai vähemmän tuntemattomien selkeästi gringojen miesten kanssa. Pojat kuitenkin pärjäsivät pelatessa siinä missä muutkin, joskaan heitä ei voinut tietysti mennä rappaamaan samalla tavalla kun aikuisia ukkoja.

Let the world championships begin.
Let the world championships begin.

Yleisesti pelin taso ei ollut liian hurjaa, ja eri joukkueidemme pelit olivat myös aika tasaisia. Onneksi tuolla pärjäsi lenkkareilla ihan hyvin, joskin jälleen tuli huomattua että säännöllisestä jalkapallon pelaamisesta on jo miljoona vuotta kun ei setä meinaa jaksaa muutaman tilanteen jälkeen tehdä enää ratkaisevia juoksuja puolustuspäässä. Teknisesti vire tuntui onneksi kuitenkin olevan vielä jotenkin tallella.

The southeners don't seem to mind the heat, but all northeners had to play shirtless in order to survive.
The southeners don’t seem to mind the heat, but all northeners had to play shirtless in order to survive.

Heh, sen myös näki ettei muilla kavereilla ollut liikaa kokemusta joukkuepelaamisesta, itse kun yritin normaaliin tapaan jakaa jatkuvasti ohjeita muille, mutta harvakseltaa menivät perille, liekö myös vierailla kielillä vaikutusta. Joka tapauksessa, oli ihan kiva käydä pelailemassa. Pitää käydä jatkossakin niin voisi kuntokin kasvaa. Urheilemisen takia rapsa jäi pahasti vaiheeseen launtaina, mikä taas paisuttaa tämän pituutta kun kiirettä on pitänyt joka päivälle.

 

Sunnuntaina tuli taas käytyä parin kuukauden tauon jälkeen Scheriereillä, kun rouvalle oli tullut ikävä ja itse olin kovasti pyykinpesuavun tarpeessa. Alkuun meinattiin istua ulkona, mutta pari sade pisaraa säikäyttivät meidät takaisin sisälle. Tällä kertaa ruokalistalla oli vuoristolaislounas, joka lähti käyntiin jo itsessään melko raskaalla juustopiiraalla, mitä seurasi vielä lihaa varsinaiseksi pääruuaksi.

After a long period of just rice and pasta based meals at own place, it was refreshing and filling to eat proper lunch.
After a long period of just rice and pasta based meals at my own place, it was refreshing and filling to eat proper lunch.

Tuli taas syötyä niin ettei ruokailun jälkeen tuntenut olevan oikein kykeneväinen tekemään mitään. Herran kanssa pääsimme jo keskusteluissa hieman syvemmälle tasolle, kun aloimme väittelemään yleisestä asevelvollisuudesta. En ole varma sainko ranskalaisia ymmärtämään Suomen puolustuspoliittisia ratkaisuja ja motiiveja, mutta ainakin itse sain kunnolla lisää tietoa siitä miten systeemi aiemmin toimi täällä ja miksi siitä siirryttiin ammattilaisarmeijaan. Niin kuin aina aiemminkin olen maininnut, tämä paikallisten tunteminen tuo huomattavasti lisää syvyyttä tähän vaihtokokemukseen, suosittelen normaaleiden ihmistenkin kanssa hengailua minne sitten lähdettekään.

Tässä toukokuussa tuolla on pelailtu taas jääkiekon MM-kisat. Koska täällä juuri kukaan ei tunne lätkää enempää kuin nimellisesti, on itseltä kisojen tarkempi seuraaminen jäänyt väliin, varsinkin kun tässä on ollut paljon muutakin tekemistä. Sen verran olen kuitenkin jaksanut seurata että katsonut mihin tuloksiin pelit ovat päättyneet ja muutaman sanan vaihtanut tsekkien ja venäläisten yms ihmisten kanssa jotka tuosta lajista jotain tajuavat.

This paragraph is about ice hockey, but I bet you find this awesome ice cream bar more interesting.
This paragraph is about ice hockey, but I bet you find this awesome ice cream bar more interesting.

Suomi kun pelasi hianosti tuonne finaaliin asti, päätin nähdä sen verran vaivaa että menin tuon päätöspelin Kanadaa vastaan katsomaan Teemun ja Oonan kämpille kun aiempien pelien katsomatta jättämisestä oli tullut kovaa palautetta muissa maissa vaihdossa olleilta, heh. Isäntäväki oli varautunut ulkoisänmaalliseen koitokseen pätevästi, oli projektorin kautta heijastettua kuvaa seinälle ja jäätelöbaaria keittiössä. Selkeästi jääkiekko on se mikä yhdistää suomalaisia ja kirkastaa suomalaisuuden ideaa paikasta riippumatta. Itse pelistä ei jäänyt juurikaan kerrottavaa, isäntäväellä meinasi olla pelin tempon takia vaikeuksia pysyä hereillä ja lopussa valittelivatkin että taisin tulla katsomaan koko turnauksen kehnoimman pelin. No ei voi minkään, toivottavasti ensi vuonna Suomen joukkue jaksaa loppuun asti.

Maanantaille oli kaverilta kutsu hänen tohtorin väitöstilaisuuteensa. Niin kuin taisin jo aiemmin mainita, täällä kulttuuri on siitä erilainen että tohtoriopiskelijat tuntuvat ovat nuorempia kuin Suomessa yleensä ja hengailevat enemmän samoissa tapahtumissa kun normaalit opiskelijat. Täällä tunnen varmaan yli kymmenen tulevaa tohtoria, lappeessa noita en taida tuntea yhtään. Koska kaverin tutkimus oli julistettu salaiseksi, piti sisään tullessa kirjailla vaitiolosopimus. Siitä syystä jätän tästä kohtaa kuvat ja tarkemmat selostukset väliin.

Congratulations to you mr. Dr.
Congratulations to you mr. Dr.

Ensimmäistä kertaa väitöstilausuudessa olemin oli mielenkiintoista, vaikka jostain syystä välillä tuntui hankalalta pitää silmiä auki. Valitettavasti tuosta tilasuudesta pystyi seuraamaan vain alun esittelyn, ja varsinaista väitöstä varten kaikkien  tavisten piti poistua tuolta auditoriosta. Onneksi kerkesin käydä illasta onnittelemassa kaveria tuolla väitöksen jälkijuhlinnoissa, ja vaikka en kovin pitkää ehtinyt tuolla ehtinyt muiden vieraiden keskellä seisoa, niin sain kuitenkin nopsaan juotua kuoharit herra tohtorin kanssa.

Indians and Pakistanis don't have problem to doing cuisine together, could this be the way to ease the long lasting tensions?
Indians and Pakistanis don’t have problem to doing cuisine together, could this be the way to ease the long lasting tensions?

Maanantaina sain myös osallistuttua ensimmäistä kertaa yhteen toiseen tapahtumatyyppiin, kun osallistuin lukuvuoden viimeiseen ESN:nän Club Cuisineen. Tuossa tapahtumassa on tarkoitus, että kolme opiskelijaa jostain tietystä maasta ohjeistavat 20 muuta osallistuvaa vaihtaria miten valmistaa heidän jokin kulttuurilleen tyypillinen ruoka alku- ja jälkiruokineen. Aiemmin en noihin ole osallistunut koska en ole joko ehtinyt muilta kiireiltä / paikat ovat menneet täyteen ennen kuin itse olen ehtinyt mukaan tai sitten ei ole vain kiinnostanut ollenkaan. Joka tapauksessa, onneksi tällä kertaa pääsin mukaan,

"Guancamole needs to be hot and spicy"
”Guancamole needs to be hot and spicy”

varsinkin kun poikkeuksellisesti tuolla oli pääkokit kolmesta täysin erilaisesta kulttuurista (Meksiko, Ukraina ja Pakistan) ja hintakin jostain syystä vain 5 € kun normaalisti nuo ovat maksaneet 15 €. Alun hämmingin jälkeen jakauduimme kukin pääkokkimme alaisuuteen. Yritin aluksi mennä ukrainalaiseen porukkaan valmistamaan borssikeittoa, mutta tungoksen takia vaihdoinkin joukkuetta meksikolaisen guancamolen yms väkertämiseen. Vaikka tuolla nuorisotalon keittiössä ei juurikaan ollut ylimääräistä tilaa ja keittiövälineet eivät olleet aivan optimaalisia, sain pilkottua sipulini yms, ja kaikki ruuat valmistuivat huikeilla menestyksillä.

Preparation of massive ammount of borsch soup.
Preparation of massive ammount of borsch soup.

Tuota ruokaa oli valtavasti, joten melkein pystyi unohtamaan henkevän keskustelemisen ja keskittyä vain syömään. Tällä kertaa tuo oli tosiaan rahan arvoinen ateria, kun ruuan kanssa oli viiniä, ja jälkiruuan painikkeeksi tuo ukrainalainen tyttö oli tuonut meille paria eri ukrainalaista vodkaa. Itse tietysti machona yritin näyttää muille ettei tuo raa’an viinan shottina juominen saa ilmettä juurikaan värähtämään, mutta tämä meni ulkkareilta ohi heidän irvistellessään ryyppyjensä jälkeen. Lopussa pitikin sitten kiirellä siivoilla paikat kuntoon, onneksi kaikki paikallaolleet jaksoivat tehdä ainakin melkein koko ajan jotain hyödyllistä.

The starters for the evening.
The starters for the evening.
For visual reasons we skip right into the cakes.
For visual reasons we skip right into the cakes.
Vodka sec is so good way to finish meal..
Vodka sec is so good way to finish meal..
The last (French) lesson at ENSIC, cheers to that! Of course the learning continues.
The last (French) lesson at ENSIC, cheers to that! Of course the learning continues.

Hypätään nopeasti vielä viimeistä kertaa koulun penkille. Tiistaina oli viimeinen luento ranskasta, joka samalla oli viimeine luentoni tässä koulussa. Maikka antoi tällä kertaa meidän vaikuttaa tuohon ohjelmaan, joten kun muilla ei ollut mielipiteitä niin minun aloitteestani ihmettelimme Ranskan historiaa ensimmäisen vallankumouksen jälkeen ja sitä miten täällä ollaan jo ohjelmistovaiheessa tasavalta 5.0, kun Suomessa mennään vielä samalla versiolla kun itsenäistyessäkin (toisaalta lähdekoodi on avoimempi). Juhlistimme myös viimeistä kertaa mättämällä suuhun kaikki herkkuja. Maikka olisi halunnut tuoda meille kakun, mutta oli kuulemma joutunut tyytymään paikallisena erikoisuutena käsin valmistettuihin käyriin mantelilastuihin.

How students perceive the purpose of the badging system.
How students perceive the purpose of the badging system.

Onneksi tiistain ranskantuntia oli siirretty loppumaan aiemmin, jotta kerkesimme sieltä ajoissa seuraamaan ENSIC:in opiskelijoiden opettajista ja muista koulun henkilökunnan edustajista tekemään parodiaesitystä humanistikampuksen vierestä löytyvällä vanhalla teatterilla. Normaalisti tuo parodia on ilmeisesti ollut kolmannen vuoden opiskelijoiden hoidettavana kamppanjoinnin aikana, mutta tänä vuonna he eivät ilmeisesti saaneet pakettia kasaan, joten kakkoset ottivat tuosta kopin. Esitys oli huikea, siitä on pakko antaa iso kiitos esiintyjille. Sitä paransi myös tietysti se että näin vuoden lopussa tunsin jollain tasolla suurimman osan esiintyjistä, että irvailun kohteena olleista maikoista, roolitukset osuivat täydellisesti nappiin. LUT:issa tämän tyylinen ei varmaan olisi mahdollista järjestää, sillä meiltä ei taida löytyä samaa määrää erikoisia ja hulluja persoonia kuten täältä. Esityksen kattavana teemana oli henkilökunnan valmistautuminen nyt keväällä suoritettuun koulun auditointiin, ja mitä kaikkia hulluuksia se aiheuttikaan. Teatterin jälkeen oli foijerilla jälkipelien aika, sillä paikalle saapui myös useampi maikoista, joten opettajat pääsivät tuolla juomaan heitä esittäneiden opiskelijoiden kanssa, mikä teki myös tuosta tapahtumasta huvittavaa parodiaa. Tällä kertaa juttui ei muuten oikein luistanut, joten suurin osa tuosta iltamasta meni muiden kolmannen vuoden gringojen kanssa jauhaessa.

How the students see the personel meetings.
How the students see the personel meetings.
Presenting the magic of thermodynamics.
Presenting the magic of thermodynamics.
The credits rolling.
The credits rolling.
The actress and the idol.
The actress and the idol.
Das ist Krazypartytime!
Das ist Krazypartytime!

Eilen saksalainen vaihtarikaverini tuli tänne Boudonvilleen järjestämään synttäreitään avustuksellani, Medrevillessä oli sali poissa käytöstä joten ei hulluja Medreville bileitä tällä kertaa. Sinänsä peruskemut, mutta näistäkin pari hauskaa huomiota teidän tulevaa Nancy-vaihtoanne varten. Siinä kun seisoin residenssin portilla venailemassa kaverin saapumista, pamahti siihen eräs ukko moottoripyörineen. Olin hieman hämmentynyt hänen tietäessä nimeni, kunnes herra esitteli itsensä kaverini isäksi.

Inspiring birthday speech!
Inspiring birthday speech!

Saksa on tosiaan niinkin lähellä että sieltä voi saada omat vanhempansa täysin yllätysvierailulle, onneksi Suomi on hiukan kauempana ettei samaa tarvitse juuri pelätä. Koska itse olin talon asukkaana nimellisesti vastuusta noista bileistä, olin tietysti hieman hermostunut kun pari kaveria aloitti saman tien Club Cuisinen ylijäämä viinoilla. Mutta kokonaisudessaan nuo kemut menivät ilman suurempia kohtauksia. Oikeastaan enemmän sotkua aiheutettiin siivousvaiheessa.

Partybus parked into corner of Stanislas.
Partybus parked into corner of Stanislas.

Kun olimme sakun kanssa viemässä tavaroita kämpilleni talteen niin paperikassi lahosi ja sen seurauksena punaviinipullo levisi Boudonvillen aulaan, ei muuta kun pyyhkimään pois. Kun homma oli paketissa, päätin jatkaa muiden kanssa vielä keskustaan. Välietapin kautta selvisimme Les Caves nimiseen yökerhoon tuohon Stanislaksen kulmaan. Hytkyimme tuolla aikamme, itse nyt en sinänsä ole kovin innoissani noista yökerhoista, mutta olen toisaalta huonompiakin tanssipaikkoja nähnyt, tuolla ainakaan musiikki ei ollut järkyttävän kovalla.

Laitetaan vielä lyhyet huomiot parista kestoaiheesta loppuun.

Näköjään minulle myönnettiin viimeinkin tuo CAF-tuki, saan sitä neljältä viimeiseltä kuukaudelta ilmeisesti 92 €/kk. Tuon saapumisen odottelun takia toukokuun vuokran maksamista tuli lykättyä reilu viikko normaalin maksupäivämäärän yli, mutta olihan tuossa toisaalta kiva maksaa vain puolet normaaliin hintaan verrattuna, kun ensimmäine erä tuli ilmeisesti maalis- ja huhtikuuta varten. Pitääpä sitten Suomeen palatessa katsoa mitäkä mieltä KELA on näistä tuista.

Ilmasto on täällä ollut viimeisen kuukauden aikana hyvinkin vaihteleva. Rytmi on oikeastaan ollut viikko aurinkoa ja kesää, jota seuraa viikko sadetta tai muuten vaan syksyä, sitten taas aurinkoa jne. Välillä on jo ollut ihan hyvät shortsit ja t-paita-kelit, tällä hetkellä aurinko paistaa kivasti.

Vaikka tuossa ranskan kunnolla hallitsemassa on vielä aika paljon työsarkaa, niin kai tässä on myös eteenpäinkin menty. Esimerkiksi kun Suomeenpäin skypettää, alkaa aidosti vahingossa laittamaan myös ranskaa tuonne suomen sekaan. Lisäksi olin ylpeä itsestäni kun onnistuin päättelemään yhden puhekielisen verbin tarkoituksen (bosser = työskennellä). Lisäksi vastaan tuli yksi päivä myös yksi sivusto jossa oli tarjolla lisää ranskalaisia puhekielen termejä, pitää opetella niitäkin. Paljon tekemistä on kuitenkin vielä esimerkiksi oikeiden prepositioiden käyttäminen oikeassa kohtaa, à ja de menevät vielä aika usein vääriin paikkoihin kirjoittaessa. Tuolla ranskan tuntien päätteeksi maikka harmitteli hieman ettei ollut kerennyt hioa aksenttiani kuntoon, mutta toisaalta eipä yksi kerkeä kaikkia opettaa jatkuvasti yksilöllisesti.

Nyt viimeinen kuukausi täällä on pyörähtänyt käyntiin ja ajan kuluminen on sen mukaisesti tuntunut kiihtyvät. Koitan tästä loppuajasta kirjoittaa vielä pariin kertaan ennen lopullisia päätelmiä. Olkaa valmiina seuraavaa puolentoista viikon päästä tulevaa artikkelia varten, sillä siinä tarinat jatkuvat heti tämän artikkelin julkaisu hetkestä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, à tout…

Osa 23: Thermodynamiquement faisable

LeBlog on ilmeisesti jo niin vaikutusvaltainen media, että sen kirjailijaa pyydettiin vieraskynäksi myös LUT:in Abitiimin blogiin. Seikkaluista huolimatta pysyn silti myös uskollisena omille lukijoilleni.

Summary: Management week. Latest major tragedies in Europe. Family visiting Nancy: trips near and far, eating and visiting friends. Student theather at Boudonville. Nuit des étudiants and visit to four local museums. Oriental dinner and Spanish party. Assholery in the surroundings and continuing problems problems with wifi. CAF-application continues. French work laws still as hot topic. Misadventures with bikes. New holidays are here.

The new multinational company in creation.
The new multinational company in creation.

Viime viikko oli opiskeluissa taas hieman poikkeuksellisempi, koska se oli pääosin pyhitetty tämän lukukauden tutakurssille. Tämän kurssin aiheena oli projektin suunnittelu ja sen esitteleminen. Alussa meille annettiin yleisluento projektin toteuttamiseen liittyvistä näkökohdista, sen jälkeen hieman innovattiivisuutta ruokkivia ajattelutehtäviä ja lopuksi analyyttisempää perkaamista innovatiivisista projekteista ja uusista markkinoista. Session loppuun jakauduttiin 5 – 6 hengen ryhmiin (kaikissa piti olla molempia sukupuolia ja ulkkareita ja ranskalaisia) ajatusriihimään uutta sopivaa kaupallista projektia. Yksi toisen vuoden tutuista ranskalaisista värväsi minut omaan ryhmäänsä, eipä siis onneksi tarvinnut hapuilla että mihin ryhmään päädyn.

Wisdom from elders.
Wisdom from elders.

Muita ryhmän jäseniä en tuntenut etukäteen liiemmin, mutta homma lähti kuitenkin nopeasti ja jouhevasti liikenteeseen. Hullujen (laserveitsi, kissantassujenpuhdistajan) ja vähemmän hullujen (kokoontaitettava/muokkailtava matkalaukku, suodattavan ja vettä kierrättävän vesijohtojärjestelmän) jälkeen saimme rajattua yhteiseksi projektiksemme huonekaluja eri kaupungeissa välittävän palvelun.

 

Evaluating your peers and their shenaningans is best you know.
Evaluating your peers and their shenaningans is best you know.

Loppu viikko jatkui pääpiirteittäin kaavalla että kunkin session alkuun oli jokin yhteinen luento (aiheina yhtiömuodot, esiintyminen, patentit jne.), jonka jälkeen jatkettiin ryhmissä omien projektien työstämistä (strategian suunnittelua, kulujen ja kannattavuuden laskemista…). Tuo oli aika kevyttä ja miellyttävää normaaleihin kolmen tunnin luento jyystöihin verrattuna. Meininki omassa ryhmässämme oli myös verrattaen hyvä ja itse pysyin pää piirteittäin kartalla siitä mistä kulloinkin puhuttiin ja mitä piti tehdä.

The sales pitches and feedback.
The sales pitches and feedback.

Viikon lopussa sitten homma vedettiin pakettiin valmistelemalla omasta projektista myyntipuheet. Koska tarkoitus oli olla myyvä, ei onneksi jokaisen tarvinnut varsinaisesti puhua esityksen aikana, jolloin itse jättäydyn ryhmämme kysymyksiin vastaavaan osastoon, sekä annoin ranskalaisille kollegoilleni neuvoja miten saisimme ryhmänä vedettyä mahdollisimman jämptin esiintymisen. Ryhmämme suoritus oli hyvä, ja vaikka muut opiskelijat innoistuivat esittämään useammankin tiukan kysymyksen niin emme niihin hyytyneet, ja lopussa maikalta tuli pelkkää hyvää palautetta, joten hyvin toimittu ja taktikoitu. Lisäksi arvosteluun kuului kahden muun ryhmän projektikuvausten lukeminen ja niistä palautteen anto.

Kokonaisuudessaan tämä tutailuviikko tässä lukukauden välissä oli ihan piristävää vaihtelua taas normaaliin menoon. Kurssin aikana alkoi myös vähän jälkikäteen harmittamaan että tuo syksyn yrityspeli-tutakurssi jäi käymättä vajaan tiedotuksen ja siitä seuranneen oman kiukuttelun takia. Mutta ei voi tässä vaiheessa enää minkään eikä tuo venettä kaada.

Tällä viikolla jatkuivat muut kurssit taas normaalisti, joskin viikko oli pääsiäisen takia maanantaita lyhyempi. Koska edelleenkään en juuri ollut ylpeä omista opinnollisista saavutuksista tämän lukukauden aikana, pelkäsin hieman viikon alussa että runtua tulisi vähän suunnasta kuin toisesta. Sinänsä aiheeton pelko, melko normaalisti meni kaikki. Tällä viikolla tuli myös taas turvauduttua pahoihin tapoihin ja jätettyä yksi luentoharkka väliin ja yritettyä sen sijaan hoitaa opiskeluita omaehtoisesti. Tuokaan ei mennyt niin kuin alkuun ajattelin, mutta ei tuosta loppujen lopuksi ollut myöskään isompaa vahinkoa. Teollisuuskurssilla päästiin taas vähän eteenpäin uusilla ideoilla, joskin itselle tuli semmoinen fiilis että olisi nämäkin asiat pitänyt jo tietää.

Kouluhommista sitten taas muihin teemoihin. Mennään vaihtelevasti ikävän ja positiivisen väliä.

Viime aikoina on Euroopassa tapahtunut asioita, joita ilman pärjättäisiin paremmin. 20.3 Espanjassa sattui bussionnettomuus, jossa kuoli 14 ihmistä ja useita loukkaantui. Vaikka tuo ei itseeni suoraan liitty, kosketti tapaus koska bussi kuljetti paikallisia vaihto-opiskelijoita. Tapauksesta oli täällä muutama maininta vaihtaripiireissä, muttei kuitenkaan suurempaa keskustelua. Tämän lisäksi Brysselissä räjähtivät pommit lentokentällä ja metroasemalla 22.3, tuosta kuulin ensimmäisenä tuta-ryhmäläisiltäni. Tuokaan ei suoraan ole elämääni vaikuttanut ulkoisesti, mutta ei tuotakaan ole voinut pelkästään ohittaa sen takia että syksyn Brysselin reissulla tuli käytyä myös juuri tuolla toisen iskun kohteena olleella Maelbeekin metroasemalla. Vaikka ihmisiä on Euroopassa kuollut viime aikoina, en itse tunne oman turvallisuuteni laskeneen, melkein helpommin tulee oltua huolissaan muista. En näitä surullisia asioita ryhdy enempää perkaamaan, sillä muualla päin maailmaa on viime aikoina tapahtunut myös paljon vääryyttä, joten pelkkä eurooppalaisten kärsimysten käsittely ei tunnu oikeudenmukaiselta, kun taas koko maailmasta huolissaan oloon tätä blogia ei ole tarkoitettu eikä siihen ole resursseja.

Family visiting in Nancy.
Family visiting in Nancy.
A Finnish beerfest, one thing I've missed.
A Finnish beerfest, one thing I’ve missed.

Onneksi on myös ollut hyviä juttuja viimeaikoina, sillä pääsiäisen pidemmän viikonlopun avulla perheeni tuli käymään Nancyssä. Vaikka en juuri tunteellinen perheihminen ole, oli tietysti kiva nähdä vanhempia sekä veljeä ja siskoa useiden kuukausien jälkeen, tässä kun ei viime kuukausina kovin monia finskejä yleensäkään ole tullut vastaan. Lisäksi vierailun hyötypuolena oli tavaroiden vaihto, porukoilta tuli parempikuntoinen reppu sekä uusi kamera, jolla LeBlogin jo nyt ylivertainen kuvauksellisuus nousee taas uudelle tasolle, vaihdossa Suomeen lähti ylimääräistä elektroniikkaa ja paikallista alkoholia. Perheeni oli Nancyssä pitkästäperjantaista seuraavaan tiistaiaamuun saakka.

Being a tour guide in Nancy taught me also new things like peacocks sleeping (and screaming) in trees.
Being a tour guide in Nancy taught me also new things like peacocks sleeping (and screaming) in trees.

Ensimmäisenä iltana emme tehneet juuri muuta yhdessä kuin kiersimme ENSICin, minun kämppäni ja heidän hotellinsa. Lisäksi velipojan kanssa käytiin MacCarthyssä, tuolla tuli nähtyä Ranskan futismatsia katsomaan tulleita ranskalaisia kavereita sekä Laura matkallaan ESN:än Bretonnian-reissulle. Lauantaina laitoin muut Kaukiaiset käymään Luxembourgia katsomassa, itse jättäydyin reissusta autossa istumisen takia ja yritin saada muita hommia hoidettua päivän aikana. Illalla kun oli hyvä sää niin käkäilimme ympäri keskustaa ja kävimme syömässä Stanislaksen lähellä olevassan juustopohjaisia ruokalajeja tarjoilevassa ravintolassa.

The Metz Easter Techno Gods
The Metz Easter Techno Gods

Tuolla oli annoksissa kokoa ja painoa, joten kaiken syömisessä oli oikeasti tekemistä. Sunnuntain ohjelmaan kuului maakuntamatkailua. Siskoparkani joutui jäämään tuolta reissulta väliin, piruparka kun oli ollut viime viikon jo tien päällä opiskelukavereidensa kanssa, joten jaksaminen oli erinäisistä syistä heikkoa. Aamupäivästä kävimme katsomassa Metziä. Kun löysimme autollemme parkkipaikan, huomasimme että viereisessä kirkossa oli pääsiäissunnuntain kunniaksi menossa konemusiikki reivit valoineen kaikkineen.

The return to Verdun battlefields
The return to Verdun battlefields

Tuota erikoisuutta lukuunottamatta Nancyn kilpakumppani oli pysynyt viime kerrasta entisellään. Tuolla kävellessä tuntui omassa päässä Metz, Strasbourg ja Luxembourg alkavan pikkuhiljaa sekoittua yhdeksi kuvaksi kaupungeista löytyvien, osittain samanlaisten paikkojen takia. Lähtiessämme kävimmä vielä velipojan ja mutsin innostuksesta katsomassa Metzin Pompidou-keskuksen, tuo oli ihan mielenkiintoinen paikka ja sen lisäksi opiskelijoille ilmainen. Metzistä suuntasimme vielä Verduniin katsomaan sotakohteita. Osittain tuli taas samoja paikkoja nähtyä kun ESN:nän reissulla, mutta uutena tällä kertaa Memorial-museo ja yksi sodanaikaisista linnakkeista.

Quickest way to show Nancy to yout family.
Quickest way to show Nancy to yout family.

Tuonne museoon oli kerätty paljon kaikkea sodan ajan ranskalaisten ja saksalaisten tietoa ja tavaraa. Jälleen, vaikka normaalisti en kovin vahvoja tunteita koe niin suurinpiirtein itseni ikäisen sotilaan kirjoittamaa kirjettä äidilleen ei voinut lukea ilman mitään vaikutusta samalla kun oma mutsini tuota katsoi myös. Maakuntareissun päätteksi kävimme taas syömässä Nancyssä, sunnuntai-ilta rajoitti vaihoehtoja varsinkin kun porukoille piti saada viiniä.

My Finnish and French families.
My Finnish and French families.

Yleensä ravintoloita etsiessä riittää kun kävelee Stanislaksen alueille, tällä kertaa homman hoiti ranskalaisia ja pihviä yksin omaan tarjoava ravintola. Maanataiaamusta kiipesimme tuon vieressä olevan järkyttävän vuorimäen päällä olevaan Parc de cure d’air puistoon, josta perheeni pääsi myös katsomaan Nancyn maisemia kerralla. Sen järkeen lähdettiin katsomaan vielä paikallisia tuttujani, ensin nuorimman paikallisen ulkosuomalaisen synttäreille ja sen jälkeen vielä nopealle visiitille Scherierien luokse.

Finnish birthday party in France.
Finnish birthday party in France.

Onneksi molemmissa paikoissa perheeni tuli hyvin juttuun, joskin ranskalaisessa perheessäni toimin tulkkina keskustelijoiden välillä. Suomalainen ja ranskalainen ukkoni ulkoivat melkein kilpaa kertomaan kaskuja, vaikka kunnon yhteistä kieltä ei ollut. Illalla kävimme vielä syömässä paikallisessa kalaravintolassa ja saimme jo aikaan perheellemme tyypillistä kinaamista, tuota olikin jo kaivannut heh. Hyvästit piti sanoa jo maanantai-iltana, sillä minulla oli tiistaina jälleen aamusta alkaen koulua.

In the end everyone is happy and rainbows.
In the end everyone is happy and rainbows.

Osittain tuon porukoiden vierailun odottaminen vahvisti tunnetta, että ehkä jollain lomilla Suomessa käyminen ja latautuminen siellä olisi ehkä auttanut jaksamaan täällä paremmin kevään aikana. Toisaalta täällä on nyt hajaututetusti saanut toteutettua kaikkia suomalaisia juttuja, ja vuoden leikkaaminen puoliksi menemällä ja palaamalla ei varmasti antaisi seikkailun lopussa yhtä vahvaa tuntemusta, joten turha tässä spekuloida. Jos teilläkin riittää henkisiä rahkeita niin kyllä vuoden maailmalla selviää hienosti jokainen.

A play by students in Boudonville.
A play by students in Boudonville.
Then, an angel appears!
Then, an angel appears!

Viime viikolla torstaina täällä Boudonvillessä järjestettiin myös paikallisen opiskelijateatterin esitys, jotan itse kävin huvikseen katsomassa. Kolme tyttöä esitti eräästä afrikkailaisesta naisesta kertovan tarinan, jossa ilmeisesti ympyrä sulkeutui lopussa. Näytelmän yksityiskohdat menivät hiukan ohi, mutta pääpiirteet pystyi kyllä ymmärtämään. Alkuun nainen oli jättämässä kotiaan taakseen ja kulkemassa kohti uutta seutua, motiivit jäivät minulta puuttumaan. Sitten jostain kerrontaan ilmeistyikin mies, johon kohdistuvasta suhteesta tulikin melkein koko loppukertomuksen fokus. Välissä juonen käänteenä myös enkelit kävivät puhumassa, ja lopussa ilmeisen traagisesti tultiin samaan tilanteeseen mistä alussa taidettiin lähteä. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kokemus, vaikka paremalla yksityiskohtien ymmärtämisellä ja ehkä kyseisen tarinan lukemisella olisi tuosta saanut enemmän irti. Näytelmän lopuksi oli siihen liittyvä keskustelutilaisuus, mutta päätin itse siirtyä kapakkaan keskustelemaan hetkeksi aikaa café des languesin merkeissä.

Presenting the cast.
Presenting the cast.

Tällä viikolla merkittävimpänä tapahtumana oli keskiviikon Nuit des étudiants, jolloin Nancyn seitsemän muesota olivat ilmaiseksi avoinna opiskelijoille klo 20 – 24. Itselläni oli lähtökohtaisesti kunnianhimoinen suunnitelma vierailla neljässä kiinnostavimmassa museossa (Musée de Lorraine, Musée des beaux-arts, Aquarium ja Musée du fer), siitäkin huolimatta että lähtöni viivästyi kun jouduin käymään English Pub Nightista kaveriltani noutamassa lainassa ollutta tavaraani. Toisen lisähaasteen ainakin alkutaipaleelle toi kaikkea tätä edeltänyt club bière koululla, jossa olin kerennyt lataamaan kolme olutta kiduksiini. Kevyemmällä päällä ei ensimmäisissä museoissa oikein jaksanut keskittyä yksityiskohtiin, joten räpsin uutuuden karhealla kamerallani kuvat kiinnostavimmista jutuista. Hirveästi ei myöskään yllättänyt että keskustasta löytyvät museot keräsivät eniten kävijöitä, Beaux-artsiin selvisin vielä ilman jonoja mutta akvaarion edessä sai odottaa hetken. Keskustan ulkopuolella olleessa rautamuseossa taas sai olla käytännössä yksinään. Museoiden jälkeen olisi vielä ollut ESN-bileet kaffella, mutta tuossa kohtaa tuntui kyllä hyvin riittävän, varsinkin kun seuraavana päivänä piti olla taas aamusta koulussa.

Mutta kertokoot kuvat enemmän kuin tuhannet sanat

Palais ducal & Musée de Lorraine

Tapestries @ ducal
Tapestries @ Ducal
Portraits @ ducal
Portraits @ Ducal
Miniatures @ ducal
Miniatures @ Ducal
Entrance to Musée de Lorraine is by an old church (?)
Entrance to Musée de Lorraine is by an old church (?)
Living in Lorraine in past centuries.
Living in Lorraine in past centuries.

Musée des beaux-arts

"Aalto wtf" level art @ Arts
”Aalto wtf” level art @ Arts
Seductions @ Arts
Seductions @ Arts
Money counters get their share of parody.
Money counters get their share of parody.
Best way to enjoy the art is to copy it.
Best way to enjoy the art is to copy it.
Glassware expo in the basement of Arts.
Glassware expo in the basement of Arts.

Aquarium

Find Nemo @ Aquarium
Find Nemo @ Aquarium
Can you put 21 marshmellows to your mouth for science and history?
Can you put 21 marshmellows to your mouth for science and history?
I sense liskojenyö coming...
I sense liskojenyö coming…
The easter egg is the rabbits butt.
The easter egg is the rabbits butt.

Musée du fer

You might have noticed that I am really interested about swords, even more so if they are made from the Damascus steel.
You might have noticed that I am really interested about swords, even more so if they are made from the Damascus steel.
Old mobiles @ Fer
Old mobiles @ Fer
And machines rule supreme
… machines rule supreme…
Romanticising the production.
Romanticising the production.
The staff is ready to larp even at midnight.
The staff is ready to larp even at midnight.
Ornaments in style of place Stan.
Ornaments in style of place Stan.
In CROUS Lépold they dress up always accordingly.
In CROUS Lépold they dress up always accordingly.

Tostaina pari espanjalaista vaihtaria juhlisti tupareitaan, jonne jaettiin minullekin kutsu. Ensin piti kuitnekin tankkaamassa tuolla CROUS:in Lähi-Idän erikoisillallisella. Ainakin tuolla keskustan opiskelijaravintolalla tuo henkilökunta jaksaa larpata noita erikoisruokailuja ihan täysillä. Pojat olivat sinänsä huikean kämpän löytäneet Pepinièrin vierestä, kahden makuuhuoneen, keittiön ja olohuoneen yhdistelmälle oli hintaa saman verran kun itse maksan omasta laivanhytistäni. Tuosta pitänee varmaan maksaa muitakin kuluja, mutta silti taitaa olla huomattavasti edullisempia neliötä kuin mulla. Jos jaksaa siis nähdä vähän vaivaa niin yksityiseltä puolelta löytyy varmasti parempia vaihtoehtoja kuin CROUS:ilta. Koska juhlallisuuksiin oli toivottu saapumaan ajoissa, menin sinne kiltisti toivottuun aikaan,

Sangria coming up.
Sangria coming up.

joka sinänsä tarkoittaa universaalissa vaihtarikulttuurissa etuajassa olemista. Pääsimpä ainakin auttamaan isäntiä sangrian valmistamisessa. Pikkuhiljaa muitakin alkoi valumaan paikalle, ja alkukankeuden jälkeen ihmiset näyttivät taas sekoittuvan omista ryhmistään koko porukkaan. Järjestäjien kansallisuus vaikutti varmasti myös vieraiden jakaumaan, mutta silti noiden juhlien perusteella tuli fiilis että espanjalaiset ovat suurin kansallisuusryhmittymä vaihtari puolella,

Quick, we need to finish the Slovakian "light" alcohol too.
Quick, we need to finish the Slovakian ”light” alcohol too.

sillä itselleni tuli taas pari uutta vastaan eikä kaikkia entisiäkään muistanut. Muutenkin paikanpäällä oli myös muita, jotka olivat täällä myös lukuvuoden alusta saakka, mutta silti ei ollut koskaan tullut tavattua. Vaihtarityyliin tyypillisesti pelattiin beerpongia, joskin ehkä vähän valitettavasti ei tullut maajoukkuematseja (noita on ainakin lappeessa ollut hauska katsoa) ja formaattikin oli outo kolme pelaajaa per joukkua yhdellä pallolla ja mukeissa sangriaa. Vaikka omasta mielestäni olen taktisesti hyvä, tosiasiassa olen tähtäyksellisesti aika jäinen, joten meidän joukkueen tiukka matsi tuli hävittyä. Joka tapauksessa oli ihan kiva pitkästä aikaa olla kotibileissä, CROUS:illä asuminen kun rajoittaa sen suurimmalta osalta pois.

Beerpong with bit odd ways but still exciting.
Beerpong with bit odd ways but still exciting.
In the end just fiesta loca.
In the end just fiesta loca.

 

 

 

 

 

 

Viime aikoina tässä ympäristössä on esiintynyt kaikenlaista perseilyä. Viime viikolla yhtenä aamuna kirjasto oli jostain syystä suljettuna. Myöhemmin kuulin muilta että yön aikana joku oli murtautunut kirjastoon, vaikka sieltä ei ollut mitään viety. Tämän viikon alussa residenssin vastaanoton tädiltä tuli kiukkuinen viesti siitä että ihmiset olivat jättäneet ulos autojaan miten sattuu, mikä aiheutti häiriöitä sekä naapurissa olevalle työmaalle että residenssin pyörätuolissa oleville ihmisille. Tässä myös perjantai aamupäivällä kämpillä ollessani joku kokeili avata oveani (oli lukossa joten ei auennut). Hämmentyneenä menin sitten katsomaan kuka se oli, mutta availija oli ehtinyt jo poistua käytävästä, enkä siinä kohtaa tajunnut katsoa parvekkeelta pihalle oliko mahdollinen sisään pyrkijä poistunut rappusten kautta. Voi tietysti olla että tuota ovea vahingossa tuli kokeilleeksi joku naapuri, mutta silti tässä on hieman tullut oltua nyt päkiöillään jos siellä olikin joku rosvousaikeissa. Joka tapauksessa on hyvä muistaa että joka puolella ei päde Skinnarilan henki tai muutkaan kunniasäännöstöt.

Viime artikkelissa mainitsin jo että netissä on ollut häikkää täällä Boudonvillessä (tai ainakin tässä minun rakennuksessani). Poikkeuksellisesti tällä kertaa se on kuitenkin näyttää kestäneen yli viikon ja sen lisäksi vaikuttanut myös tietokoneella käyttämiini wifi-yhteyksiin, jotka aiemmin ovat toimineet ilman ongelmia. Pitkään jatkuneesta tilanteesta on myös ihan oikeasti ollut harmia kun tiedonhaku koulujuttuja varten ei kämpillä pelaa. Heh, homma on jopa mennyt niin pitkälle että yleensä haasteisiin vain sopeutuvana menin nyt itsekin kirjoittamaan kritiikkiä netin tilasta residenssin henkilökunnalle. Näyttää myös siltä että aulassa netti toimii paremmin, joten sen puolesta alan myös ymmärtää niitä ihmisiä jotka siellä näpyttelevät koneitaan. Kävin itsekin eilen kokeilemassa tuota, ja se tuntuu sinänsä ihan hyvältä vaihtoehdolta, sillä siinä samalla näkee naapureita ja kavereita. Samaa kun ei tapahdu yksin huoneeseensa eristäytyneenä. Joka tapauksessa nyt yhteydet näyttävät palanneen ainakin hieman paremmalle tasolle, joten tämäkin koettelemus alkaa olla ohi.

Osa lukijoista on varmaan ehtinyt ihmetellä tuliko siitä CAF-asumistuen hakemisesta, mistä syksyllä puhuin, yhtään mitään. Koska olin epätietoisuudessa voiko tuota ylipäätään hakea jos saa Suomesta tukia, ja jos hakee niin vaikuttaako se sitten Kelan tukiin, niin homman hoitaminen loppuun jäi taka-alalle. Vaikka oman talouden derivaattaa täällä on hieman negatiiviinen, ei rahasta ole ollut vielä niin tiukkaa että se olisi nopeasti motivoinut tuota tuen saantia selvittelemään. Tässä viime viikoilla otin kuitenkin hieman ryhtiäkin tähän hommaan ja selvitin Kelan kysymyspalvelusta tuota asiaa. Selvisi että CAF:ia voi hakea myös normaaleja Kelan opintotukia saadessa. Myönnetyn Ranskalaisen tuen määrä vähennetään maksetun vuokran määrästä, jonka jälkeen Kela sitten kuulemma katsoo vaikuttaako se asumistukeen. Tuon hakemuksen voi täyttää netissäkin, mutta koska en ollut kaikista kysyttävistä kohdista ollut varma miten niihin minun kohdallani tulee vastava, eikä ohjeista löytynyt vastausta, päätin mennä hoitamaan asian paikalliselle CAF:in toimistolle. Olin varautunut siihen että tuolla joutuisi odottamaan omaa käsittelyvuoroaan pidemmän aikaa ja papereiden pyörittely olisi muutenkin raskasta. Tällä kertaa tuli kuitenkin positiivinen yllätys, sillä toimipisteen aulassa oli yksi henkilökunnan täti heti vapaana auttamaan minua täyttämään hakemusta loppuun koneella. Tarvittavat paperiset dokumentit sai myös näppärästi skannattua tuolla koneen skannerilla hakemuksen liitteiksi. Tuutoriltani olin saanut kuvan että tukea maksetaan kaikille asumiskuukausille vaikka hakumus olisi laitettu menemään hieman myöhässä, mutta täti korjasi käsitystä, sillä tukea maksetaan vain kuulemma hakemuksen tekemisestä alkaneista kokonaisista asumiskuukausista, joten minun tapauksessani tukea tulee maksimissaan kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Tämä taitaa siis tarkoittaa omalla kohdallani yhteensä noin 700 € tulonmenetyksiä verrattuna siihen että olisin hakemuksen tehnyt jo elokuussa, mutta koska tuo on saamatonta valtioiden tukirahaa niin en jaksa sen perään alkaa itkemään. Toivottavasti Ranska käyttää säästyneet rahat maailman parantamiseen. Joka tapauksessa, jos olet Ranskaan tulossa vaihtoon, niin kannattaa tuohon CAF:ilta saatavaan tukee tutustua jo etukäteen, jotta osaat sitä hakea heti alussa. hakemusta varten tarvitaan:

  • Ranskalainen pankkitili
  • Kyseistä lukuvuotta edeltäneen kalenterivuoden (tässä tapauksessa 2014) palkkatulo. Tuosta riittää ilmeisesti ihan vain summa, mutta itsellä oli varmuuden vuoksi verotuspäätös mukana josta tuon summan näki (tuota ei kuitenkaan tarvinnut liitteeksi).
  • Kysyvät saavatko vanhempasi sinusta jotain tukea CAF:ilta, mutta ei koske meitä ulkkareita.
  • Kopio passista tai henkilökortista
  • Syntymätodistus. Suomessa ei syntymätodistuksia anneta, joten hommasin tuota varten aikanani maistraatista ranskaksi käännetyn virkatodistuksen, varmuuden vuoksi notaarin leimalla. Hakemuksen kanssa avustanut nainen epäili että näinköhän tuo kelpaa, mutta kyllä sen perhana pitäisi olla riittävä.
  • Todistus opiskeluista. Tämä on keltainen paperi, jonka saa koululta alussa tietojen täyttämisen yhteydessä.
  • Kopio eurooppalaisesta sairaanhoitokortista.
  • Ainakin CROUS:illa asuvien tulee pyytää oman asuntolansa vastaavaa täyttämään asumistodistus ja lähettämään se CAF:ille suoraan.

Tuo ”syntymätodistus” kannattaa hommata maistraatista jo ennen lähtöä, välttypähän ainakin postikuluilta. Muuten muut kohdat ovat aika pitkälle Ranskasta hommattavia. Tuolla toimistolla sai näppärästi skannattua noi kaikki tarvittavat kortit ja todistuksen hakemusta varten.

The French politics are almost coming to your home wanted you or not.
The French politics are almost coming to your home wanted you or not.

Vaikka en vieläkään ole kovin aktiivisesti alkanut maan politiikkaa seuraamaan, on tuo Ranskan työlakiuudistus ollut esillä taas joka puolella. Homma vaikuttaa vähän samanlaiselta kun kilpailuyhteiskuntasopimus siellä Suomessa. Lehdissä tuon asian puiminen näkyy joka puolella, vähän eri näkökulmista. Lisäksi yhtenä aamuna oli taas käytävä täytetty vihaisemman vasemmiston manifestilapuista, joten tällä on ainakin joku mikrovaikutus omaan elämään täällä, siksi siitä teillekin tarinoin.

PW gansta repairs.
PW gansta repairs.

Loppuun vielä pyöräilystä jälleen. Pitkästä aikaa tuli käytyä pajalla kun PW:stä piti ensin laittaa takalokasuoja kunnolla paikalleen nippusiteille, mikään ruuvi ja mutteri siihen ei ole pystynyt vaikka kokeiltu on. Lisäksi piti ihmetellä eturenkaan täyttämistä käytettävissä olevilla pumpuilla, vuoden jälkeen alkoivat paineet olemaan liian matalalla. Näköjään useampi kaveri oli myös löytänyt tuonne pajalle nyt. Yhdelläkin kaverilla oli menossa kolmas pyörä kun edelliset oltiin varastettu. Joka tapauksessa tekemäni korjaukset eivät näyttäneet riittävän, sillä tällä viikolla pyörän etujarrut alkoivat tuntumaan oudoilta.

With combination of wrong kinds of gradients, my bike exploded and this is the current steady state.
With combination of wrong kinds of gradients, my bike exploded and this is the current steady state.

Syynä näytti olevan yhden mutterin outo löystyminen, mutta koska asia ei vaikuttanut akuutilta ajattelin että kerkeän tuon käydä laittamassa kuntoon viikonloppuna tai ensi viikolla. Noh, arvioini osoittautui vääräksi kun perjantaina koululta himaan polkiessani pyöräni räjähti käsiin yhtäkkiä, lopputuloksen näette oheisesta kuvasta. Vaikka en tuosta itse räjähdyksestä ollut kovin tyytyväinen, oli parempi että tuo sattui nyt kun esimerkiksi kauppareissulta palatessa alamäkeen liikenteen seassa polkiessa ja painava urheilukassi selässä. Onneksi mr. Black lainasi eilen gansteripyöräänsä, jotta sain käytyä normaalisti kaupassa. Tuokaan reissu ei kuitenkaan ollut täysin suunnitelmallinen menestys, sillä menin lataamaan kassini täydemmäksi kuin milloinkaan aiemmin, eikä lainapyörässäni ollut kuljettamista huomattavasti helpottavaa tarakkaa kuten omassa pyörässäni. Niinpä siinä kaupanpihassa liikkeelle lähtiessäni pannutin vielä ja sain käteni ihon auki. Loppumatkan selvisi varovaisesti tullessa ilman isompia tapahtumia. Nyt kun on käsi ja pyörä rikki niin tekeminen on myös aika pitkälle rajoittunut tähän koneen näpyttelyyn. Ensi viikolla edessä varmaan ihan hyvä urakka tuon oman pyörän kuntoon laittamisessa.

Tätä kirjoitellessani olen jälleen loman kynnyksellä. Tällä kertaa kaksi viikkoa ihan vaateetonta lomaa. Vapaan ajan yritän nyt käyttää kouluhommien kiinniottamiseen ja toisella viikolla käyn myös katsomassa Ranskan toisen (ääri)kulman Bretonniasta sekä paluumatkalla Pariisista vielä muutaman näkemättä olevan paikan. Kahden viikon päästä kuulette siis taas miltä muualla tässä maassa näyttää ja olenko saanut taas omaehtoisesta opiskelusta kiinni vai jäikö taas toiveeksi.

Hyvää lomaa minulle ja hywää pian alkawaa wappua teille!

Osa 22: ’Grosso modo’ eli viikkopäivitys Nancystä

Vaikka tässä sinänsä viimeisestä artikkelista ei ole niin kauaa ei massiivisia uusia tapahtumia ole ollut, koitan kirjoitella nyt useammin. Viikon saa yleensä hoidettua kahdessa tunnissa, mutta kolmen viikon artikkeliin menee helposti 6 – 10 h.

Summary: Studies: projects continue, confusing time tables and philosophical side discussions on the lectures. Learning valuable things in French. More elections, Tea de langues and hot dog eating competition à la française. Stress and crisising -> synthethising better mood. Clothes de la France. French movie adventure.

Nyt varovaisesti uskaltaa väittää että kevät tekee kovasti tuloaa, jos ei ole jo tullut jo. Hupparissa pärjää polkea koululta himaan. Kämpälle kuuluu pikkulintujen laulua. Lintujen ääniä kuulee kun käy kaupoilla hypermarketissa kun niitä on lentänyt muutama sisään, eivätkä ne ilmeisesti osaa ulos. Kirsikkapuut kukkivat täälläkin.

Tällä viikolla tuli taas esiin että tuota ENT:in lukkaria pitää muistaa tarkistaa tarpeeksi usein. Maanantaina aamusta huomasin että entsyymien luento olikin siirtynyt puolella tunnilla eteenpäin, onneksi olin ajoissa hereillä. Lisäksi tiistaiaamuna tulikin esiin että samalla nimellä laitetut luennot olivatkin kahden eri opettajan kesken jaettu, enkä ollut tietysti osannut toiseen puoliskoon varautua ollenkaan koska se oli ihan eri juttua. Onneksi en ollut ainoa piruparka joka ei ollut osannut lukea tota pientä yksityiskohtaa, joten luennolle suunniteltuja tehtäviä lykättiin suoraan eteenpäin. Mutta edelleen, olkaa tarkkana näitten aikataulujen kanssa.

Elections are back, this time for university counsels etc.
Elections are back, this time for university counsels etc.

Muuten koulussa tällä viikolla on menty verrattaen normaalilla painolla eteenpäin. Teollisuusprojektista oli välikuuleminen, jossa pohdittiin onnistuuko water-gas-shift-reaktori yhdellä vai kahdella reaktorilla meidän prosessissamme. Tämän jälkeen saatiin sohittua reaktorin ja prosessin mallinnusta eteenpäin matlabilla ja Pro/II (”protu”):lla. Biotech puolen projektista oli myös uusi kuulemiskerta, tuolla ohjaajatädit ruoskivat meihin hieman lisää vauhtia projektin hoidon kanssa ja itseä nakersi hieman kun ainakin heiveröisistä yrityksistä huolimatta en ole juuri tuohon työhön oikeasti tarvittavia tietoja vielä löytänyt. Koska perjantai-iltapäiville ei ole parempaa tekemistä, oli siellä viimeinen setti tuota biokemian luennointia, tällä kertaa keskityttiin tehtävien tekemiseen. Olin jopa huijannut ja tehnyt osan tehtävistä oma-aloitteisesti etukäteen, mutta loppupäähän mentäessä monimutkaisemmissa biokemiallisissa reaktioketjuissa putosin kärryiltä.

Hot dog eating competition among the other madness.
Hot dog eating competition among the other madness.

Jätteiden käsittelyn luennoilla tällä viikolla olen hämmästyksen vallassa kahteen kertaan seurannut miten keskustelu siirtyy tekniikasta, yleensä opetusmetodien kautta, filosofisempiin aiheisiin, joilla ei jätteiden käsittelyn kanssa ole tekemistä. Ensimmäinen ketju oli: orgaaninen kemia -> espanjan opiskelu -> kiinalaisia on kaikkialla -> joku edesmennyt koulun professori -> kuka koulun nykyopettajista oli jonkun proffan tyttöystävä opiskeluaikoina -> ei diplomeja kaikille valmistumassa oleville ja toinen: paikallaolopakko -> kursseista saatavat noppamäärät -> nopat Erasmus vaihdossa -> Mines (toinen insinöörikoulu) -> Miksi tietty englannin taso on tässä koulussa valmistuttaessa pakollinen? Noiden keskusteluiden alkamisiin on tainnut vaikuttaa että tuo jätteiden käsittelyä opettava täti on vastuussa useammasta muusta kurssista sekä koulun tutkintorakenteesta. Silti ihmetyttää ettei kyseinen maikka rehellisesti tunnu huomaavan kun keskustelu liukuu 20 minuutiksi joihinkin muihin aiheisiin, ompahan tuo viihdettä jota ei suomalaisessa insinöörikoulutuksessa ainakaan saa.

Hubris is the same in all languages.
Hubris is the same in all languages.

Ranskan luennoilla yleensä itselläni on sujuvin ranska ja siitä syystä olen kärkkäiten äänessä, mutta viime luonolla tehdyssä verbeihin liittyvissä prepositioharjoituksissa intuitiopohjalta tehdessäni vastasin melkein kategorisesti aina väärin, joten hubris pääsee myös kostautumaan. Raskaa analysoitaessa voi varmasti todeta että oikeanlainen ääntäminen on vieläkin eniten harjoittelua vaativa juttu, tuon hallitseminen varmasti lisäisi teknisistä asioista keskustelemisen rohkeutta. Lisättäköö että kurssien ulkopuolella olen yrittänyt alkaa opettelemaan kunnolla ja luovasti ranskaksi kiroilemisen, tärkeä osa kulttuuria missä tahansa.

All kinds of Chinese teas this time in ENSIC, varying from flower mixer to rock hard pack.
All kinds of Chinese teas this time in ENSIC, varying from flower mixer to rock hard pack.

Tällä viikolla ranskalaisilla opiskelijoilla olivat äänestykset oman yliopistonsa ja CROUS:in ja vastaavien toimijoiden halloped-paikoista. Ehkä olisin voinut itsekin asioihin vaikuttaa, mutta koska noi päätökset eivät vaikuta rajallisen oleskeluaikani takia, tyydyin tarkkailuun. Noiden vaalien takia tämän viikkoinen koulun café des langues englanniksi siityi toiseen tilaan. Tuolla ihmeteltiin ja naureskeltiin omaa hieman hämmentävää järjestystäni opiskeluille. Lisäksi kiinnostavana poikkeuksena oli parin kiinalaisen ja yhden ecuadorilaisen osallistuminen, sillä he tulivat yhden henkilökuhtaisen kouluprojektin pohjalta esittelemään erilaisia kiinalaisia teelaatuja ja ecuadorilaisia kahveja. Ainakin noissa tee-laaduissa tuntui olevan valinnan varaa, kukkasekoituksista kivikoviksi pakattuihin harkkoihin. Lisäksi foijerilla järkättiin torstaina ruokatauolla hodarinsyöntikilpailut. Tuota oli ihan huvittavaa seurailla, vaikka se ei niin hurjaa meininkiä ollut kuin sen olin olettanut olevan.

Viimeaikoina, mutta varsinkin tällä viikolla, olen taas potenut massiivista eksistensiaalikriisiä, etenkin noiden eri kouluprojektien suhteen (teollisuus-, biotekniikka ja lisäksi uutena ilmestynyt jätteidenkäsittely projekti + takaraovissa kummitteleva oma PRD). Tuntuu että en ole oikein saanut kiinni noista projekteista kunnolla että niistä olisi innostunut ja niiden eteen saisi tehtyä päättäväisesti töitä, minkä jälkeen on tuntunut että vaikka jotain onkin tehnyt niin se on paljon vähäisempää kuin mitä sen pitäisi olla. Sen pohjalta taas ”pelottaa” että jos ryhmäprojekteissa muodostuisin taakaksi muille, niin minkälaisen kuvan se antaisi LUT:in opiskelijoista (koska tunnun olevan ensimmäinen täällä) tai itsestäni (omia tulevaisuuden verkostoja ajatellen). Ei välttämättä tarpeellisimpia huolia, mutta jotenkin tuosta kalvavasta tunteesta ei ole tahtonut päästä eroon. Kouluhommia tsemppaamista varten olen sitten tällä viikolla jättänyt väliin noita normaaleita tapahtumia, mutta ahdistuneena en ole saanut aikaa hyödynnettyä tehokkasti, mikä jää taas harmittamaan. Muutenkin tuntuu että tällä hetkellä kolme voimaa/tarvetta (1. koulu ja projektit, 2. sosiaalisten verkostojen kehittäminen ja ranskan oppiminen sitä käyttämällä ja 3 Suomen meno ja siellä odottavat vastuut) vetävät minua eri suuntiin ilman että itse hallitsen kerralla kaikkia, mutta mistään ei tuntuisi olevan varaa luovuttaakaan. Kaiken muun murheen lisäksi tällä viikolla kaikki kämpillä käytössä olevat wlan yhteydet ovat toimineet heikosti, mikä tietysti vääntää veistä nykyihmisine haavassa.

Tietysti näitä negatiivisia tunteita ei mielellään kirjoita tänne blogiin, mutta toivottavasti nämäkin kertomukset auttavat myöhemmin vaihtoon lähteviä valmistautumaan vaihtarina olemisen eri aspekteihin.

Vaikka välillä tulee synkisteltyä, niin normaalisti en kuitenkaan ole taipuvainen pitkäaikaiseen murheeseen. Yritän nähdä itseäni meressä kelluvana korkkina, joka välillä aaltojen vaikutuksesta jää veden alle, mutta pyrkii sieltä kuitenkin aina takaisin kellumaan pinnalle. Niinpä olen yrittänyt parantaa fiilistä esimerkiksi hedonistisin kenoin lisäämällä makean kulutusta. Lisäksi koska täällä Ranskassa naudanliha on halvempaa kuin Suomessa, on tällä viikonlopulla saanut treenailtua pihvinpaistamista pannulla oikeaoppisesti, pääsääntöisesti ihan hyvinkin tuloksin. Lisäksi pitkästä aikaa tuli käytyä taas uimassa ja sukeltamassa (sekä toimimaan oma-aloitteisena uimanvalvojana kun rataköydet lähtivät omia aikojaan paikaltaan). Sinänsä tämmöinen on enemmän ongelman hoitoa kuin sen parannusta, mutta todennäköisesti paremmalla mielellä saa myös paremmin työmoraalista kiinni ja hommat sitä kautta hoitoon.

Emperor's new clothes, not exhaustive list of haute couture.
Emperor’s new clothes, not exhaustive list of haute couture.

Väliin voi mielentiloihin liittymättömänä asiana todeta että täällä ollessa on tullut ehkä yllättävänkin paljon uusia vaatteita yms hommattua. Se oli tietysti odotettavissa että jotain haute couturea tarttuumukaan kun vuoden on matkoila. Oikeastaan uudet housut ovat ainoa asia mitä täältä ei ole tullut ostettua, muuten voisi pukeutua vaikka pariksi päivää pelkästään täältä ostettuihin kledjuihin. Yleisesti hintataso taitaa olla hieman alempi kuin Suomessa, joskin näsäviisaista paidoista joutuu maksamaan enemmän. Varsinkin tuolla tammikuun alennusmyynneissä on ihan hyviä vaatteita 60 % alennuksella, sieltä löytyi myös tuo pätevä uusi takki. Tietysti sain tuon vaalean takin melkein heti liattua helmasta mustilla tahroilla, mutta onneksi yksi vanha pariskunta täältä sai tahrat pois taikatempuilla, tästä olin hyvin kiitollinen. Tuosta uudesta ENSIC-kollaristani olen myös ylpeä, joskin alkuun panttasin sen käyttöä kun sen verran monella muulla on nyt sama paita päällä. Heh, katukuvan mainonnan perusteella välillä myös tuntuu että täällä olisi juuri naisten alusvaateliikkeitä jokaisessa kulmassa. Hintoja en ole valitettavasti noista käynyt selvittelemässä, ladies.

Ending up in 24/7 open parks on adventures.
Ending up in 24/7 open parks on adventures.

Kaiken kitkan keskellä on myös positiivisia tapahtumaketjuja. Tällä viikolla saimme viimein lunastukseen palkinnot tuosta ESN:nän welcome weekistä. Koska meidän joukkueemme oikeutetusti voitti tuon kisan, saimme palkinnoksi kukin leffaliput. Lippu oli tuohon kylällä olevaan UGC-ketjuun, joka näyttää vain ranskaksi olevia elokuvia ja on normaalisti kalliimpi kuin Caméo missä täällä on aiemmin kavereiden kanssa tullut käytyä. Tällä viikolla tarjontaa selatessani päätin samantien hoitaa tuon ”ranskalaisen elokuvan katsominen Ranskassa”-mission alta pois ja mennä katsomaan yhtä rakkausdraamaa (huomattavasti nuorempi naisvankin ja vankilaa johtava perheellinen mies rakastuvat). Valintaan vaikutti aikamme suuren ajattelijan, John Oliverin, ”sanat”: ”sequence so stereotypically French, it is almost offensive”. Elokuva näytti olevan näytöksissä enää muutaman päivän, joten tuo tuli toteutettua aika ex tempore tänä lauantai-iltana. Koska näytöksiä ei ollut keskustan elokuvateatterissa, piti tuota varten mennä yhden naapurikylän isompaan elokuvakeskukseen. Onneksi kaverini mr. Black lainasi machopyöräänsä, Pussywagonilla tuon 12 km edestakaisin polkeminen yöllä olisi ollut turhan raskasta. Menomatka oli seikkalullinen kun törmäsin vaihtarituttuihin ja löysin uusia mielenkiintoisia paikkoja Suur-Nancystä, onneksi olin varannut reilusti aikaa.

Bigger cinemas and synchronised mass entrance -> before that it is pretty empty.
Bigger cinemas and synchronised mass entrance -> before that it is pretty empty.

Koska tuo elokuvakeskus oli aika kaukana keskustasta, oli siellä kyllä valtava parkkipaikka autoille, mutta pyörän fiksuun säilömiseen sai miettiä hetken. Kaverini oli tuosta seikkalustani naureskellut että meikä tulee siellä olemaan yksin kuokkavieraana kaikkien pariskuntien seassa, mikä tietysti ei olisi elokuvan lajityypille ollut valtava yllätys, mutta oli tuolla yllättävän paljon muitakin sekalaisia. Itse elokuvan seuraaminen ranskaksi ilman mitään teksityksiä meni verrattaen hyvin. Alkuun tuohon joutui keskittymään pelkän katsomisen sijaan. Pari ehkä tärkeääkin kohtaa meni vähän ohi, mutta tuo tietysti oli oletettavaa eikä oikeastaan elokuvan kokonaiskuvan ymmärtämisen kannalta ollut haitallista. Kokonaisuudessan tuo tämä seikkailu oli onnistunut, sain juuri ne tuntemukset mitä olin odottanut plus yhden ekstraa. Mutta koska tämä on kuitenkin suomalainen tarina, poistuin itsekseni pimeyteen.

.

.

.

.

.

Tälläistä tällä kertaa. Seuraavasta artikkelista varmaan löydätte vastauksen löysinkö taas taistelusävelen sen oltua kadoksissa vai harhailenko vielä. Koulun puolella ensi viikko on pääsääntöisesti kevään tuta-kurssia, vaikka tuostakaan en etukäteen juuri tiedä niin ainakaan tällä kertaa tuon kanssa ei käy niin kuin syksyllä. Lisäksi seuraavalla kertaa kuulette mitä käy kun kaupungin kaukiaiskonsentraatiota kasvatetaan viisinkertaiseksi ja miten se vaikuttaa termodynaamiseen tasapainoon.

Osa 18: Pariisilainen rakastajattareni

.

.

.

… jäi vielä löytymättä viime reissulla. Parin viikon päästä tulee kuitenkin uudestaa käytyä kyseisessä kaupungissa, nähtäväksi jää mitä silloin käy.

Koska helmikuu on kiihkeä ja kaikkea tapahtuu kokoajan, niin tulee näitä raportteja tulee nyt noin kerran viikossa. Tämän piti tulla ulos jo sunnuntaina, mutta tässä on muihin menoihin mennyt taas yllättävästi aikaa, pahoittelut siitä.

Summary: End of PRD (for now) and start of second year studies on S8. Club bière and first time in English Pub Night. Start of the ENSIC campaining season and lots of events and free food at foyer etc. Forum Horizon Chimie in Paris with Eiffel tower and police station. ASNL hate-match against Metz. Different residences. 4 gerenrations on Scheriers. Some late news.

Viime viikolla alkoi tuo kevätlukukausi, joka minulle tarkoittaa siirtymistä kolmannelta vuodelta toiselle vuodelle. Mutta koska muilla kakkosilla oli kolme ensimmäistä päivää projet d’ouverturea, sain itse vielä pari päivää keskityttyä tuohon tutkimusprojektiin. Suurin osa varsinaisesta sen hyväksi työskentelystä meni tuon ohjaajan kanssa ihmetellessä miten saamme tuon haluamamme Mathematica koodin toimimaan.

Doctoral students don't stress, they just drink beer at the school...
Doctoral students don’t stress, they just drink beer at the school…

Koska tuo maikka on melkein joka kerta ollut aika stressaantuneen oloinen noissa meidän tapaamisissa, on itsekin tuolla istuessa olo tuntunut aika ahdistuneelta. Varsinkin kun toi oma tekeminen tuon projektin suhteen on ollut vähän heikonlaista. Välillä on tullut kuitenkin myös melkein revettyä kun olen seurannut tuon ohjaajani kikkailua työskentelmeisen yhteydessä. Viimeisinä päivinä ei saatu yhteisellä ymmärryksellämmekään tuota koodia ratkaistua, joten viimeisen tapaamisen lopussa oli hieman hanskat tiskiin meininkiä. Sitä kyllä ihmettelin että vaikka mielestäni oma panokseni tälle projektille ei ollut mistään kotoisin, ohjaajani kiitti minua silti tekemästäni työstä. Koodin ratkaisu siirtyy kuulemma muille projektissa mukana olijoille. Nyt helmikuussa en muiden kiireiden takia enään tuota ehdi ihmettelemään, pitää alkaa maaliskuussa taas itsekseen katselemaan. Sinänsä kuitenkin nt rentoutunut fiilis kun pääsee taas jatkamaan perusopiskeluja.

New classmates, as confused as me where we are supposed to be.
New classmates, as confused as me where we are supposed to be.

Perjantaina piti sitten olla ensimmäiset luennot kun aamulla oli teollisuusjätteiden käsittelyä. Menin varmuuden vuoksi koululle jo puoli tuntia etuajassa, jotta sain varmasti tiedusteltua oikean luokan sijainnin. Näköjään ensimmäisen luennon luokkaan oli kuitenkin laitettu jokin toinen luento, ja kun asiasta ei oltu missään mediassa tiedotettu, niin olin tietysti ihmeissäni. Ihmeissään näyttivät olevan myös ranskalaiset sitä mukaa mitä saapuivat tuohon ilmoitustaululle norkoilemaan ja ihmettelemään. Opettajammekin saapui samaan paikkaan viisi minuuttia luennon alkamisajan jälkeen (perus), koska tuo meidän luokka sattui ilmoitustaulujen vieressä olemaan. Siinä sitten oltiin hetki kaikki ihmeissämme, mutta nopeasti mentiin sitten toiseen viereiseen luokkaan luento pitämään, täällä tuo ei sitten vissiin ole niin justiinsa.

Tuo luennon toteutus oli sitten kuin isku märällä kalalla naamaan sen jälkeen kun tammikuussa oli tottunut joko itsekseen asioita lukemaan tai tuon hermostuneen ohjaajani kanssa istumiseen. Tuo opettaja täti oli minulle uusi, ja kun kaksi tuntia meni huikeassa huitomisessa, ranskalaisille opiskelijoille naureskellessa ja muussa showssa, olin mykistynyt. Hypoteesini on että tuossä näin nyt eron etelä- ja pohjoisranskalaisen välillä, vaikka täällä on kaikenlaisia luentoja jo nähty niin tommoista nopeutta ja energiaa ei ole vielä tullut vastaan. Toisena hyvänä ”tervetuloa luennoille” lahjana oli tuo kurssin massiivinen mörssäripruju. Ihmetystä lukuunottamatta tuo jätteiden käsittely vaikuttaa kuitenkin aihealueellisesti mielenkiintoisimmalta kurssilta täällä.

Perjantai-iltapäivästä oli myös biotekniikan pääainemoduulin ensimmäinen luento. Aihe tuossa puolikkaassa on aika lailla samaa kun mitä viime keväänä tuli biotekniikan perusteet luennolla käytyä, nyt pitää sitten vaan palautella asiat mieleen ja oppia sanastot ranskaksi. Itse opetus on ihan normaalia. Meitä ei tuolla kurssilla ole kuin 9 opiskelijaa kaikkien ollessa paikalla, joten ainakin tilaa on. Vastaavasti prosessa kuulemma on noin 50 opiskelijaa.

Seuraavaksi sitten tapahtumien puolelle.

Viime viikolla tuli vielä jaksettua käytyä tiistaina Loveboatissa illalla. Nyt oli jo kuitenkin selvästi vähemmän porukkaa paikalla, kun kaikki vanhat puolen vuoden tykkimiehet ovat lähteneet kotio Nancystä.

Club Bière, always nice
Club Bière, always nice

Keskiviikkona oli jälleen club bière foijerilla. Itse kaljanjuonti tuolla liukkaine oluineen oli kuten normaalisti. Samaan aikaan käynnistyi täälllä ENSIC:illä myös ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kamppanjointi kausi, les campagnes, joka kestää tuonne tämän viikon lopulle. Itselläni tuosta ei juurikaan ollut käryä, täällä ei ainakaan toistaiseksi ole ulkkareille ilman kysymistä mitään selitetty vaikka asia taitaa olla paranemaan päin. Tuolla CB:ssä pystyssä olleilla kojuilla ja kavereiden kanssa jauhaessa homma alkoi kuitenkin vähän selkenemään. Viikon kestävässä kamppanjoinnissa ”fuksien” muodostamat ryhmät/kerhot”tms (la liste -> les listes) kilpailevat keskenään siitä, kuka pääsee ensi vuodelle mitäkin opiskelijoiden palveluja, esim. foijerin ”ravintolaa” (bar) tai urheilukerhoa pyörittämään.

Competitive bidding and soft bribery go hand in hand.
Competitive bidding and soft bribery go hand in hand.

Vaikka muuten tämä opiskeluelämä täällä Eurooppassa on aattellisesti näyttänyt olevan enemmän vasemmalla, varmaan tälläisestä kilpailutuksesta voi jokainen itsensä vakavasti oikeistolaisenaopiskelijana näkevä olla tyytyväinen. Viikon aikana on siis luvassa paljon kaikenlaista tapahtumaa, lahjontaa ja mainosta. Tuolla kaljaklubilla tuli myös vastaan kaksi ensiciläitä, jotka olivat olleet syyslukukauden Suomessa. Meillä LUT:issa käynyt vaikutti kiireiseltä, mutta lohkaisi ainakin sen verran että paljon tuli juotua. Aallossa ollut taas alkoi vertaamaan näitä kamppanjakerhoja kiltoihin, Suomessa oli kuulemma ollut miellyttävää. Noilla eri kamppanjoivien ryhmien ständeillä oli jaossa kaikkea sälää, nyt on kämpässä sitten muovimukeja muittenkin juottamista varten. Perinteisesti olutkerholla loppui bisse ja ihmiset ajettiin kepillä koulun porteista ennen klo 20.

English Pub Night, seems to have a lot of demand.
English Pub Night, seems to have a lot of demand.

Club bièren jälkeen lähdimme vielä parin pahanpojan kanssa katsastamaan tuota English Pub Nightia King’s Head baarissa vieille villessä, eli ei kovin kaukana. Koska samaan suuntaan kulki myös enemmän tai vähemmän humaltuneita kolumbialaisia, joten matka kapakkaan oli hämmentävä, mutta lopulta kaikki löysivät perille. Tuo King’s Head, vaikuttaa ihan mukavalta pubilta, pienen pohjakerroksen lisäksi yläkerrasta löytyy muutamia pöytiä. Juomat vaikuttivat kalliilta, EPN:n ainaka olisivat olleet vissiin kohtuuhintaisia, mutta kun olin jo ehtinyt koululla juomaan niin en alkanut ottamaan selvää. Sinänsä tuo English Pub Night vaikuttaa suositulta tapahtumalta, koska yläkerta oli pakattuna heti kasin aikaan täyteen, joten tuttujen kanssa tuli jäätyä suosiolla alas suurimmaksi osaksi aikaa. Sen verran eroja ainakin tuohon Café des Languesiin on että täällä on ohjelmaksi järjestetty visailua, ja tapahtuma on vain joka toinen viikko keskiviikkoisin. Pitänee käydä joskus uudestaan.

Some nice Paris traffic along the way.
Some nice Paris traffic along the way.

Tostaina oli sitten aikainen herätys, koska olin ilmoittautunut mukaan tuonne Pariisissa järjestettävään Forum Horizon Chimie tapahtumaan, vastaa meidän Duuni Daytä. Koska Pariisiin on täältä bussilla ihan hyvin matkaa, oli lähtö aamusta koululta jo viideltä (aamuyöstä). Koska itse olin kerennyt olla jo liikaa valveilla, ei bussissa lyhyitä torkkuja lukuunottamatta tullut nukuttua. Koska matka kesti 5h taukoineen oli tuota aikaa myös pahojenpoikien kanssa paskanjauhamiselle ja piristävälle metallin kuuntelulle.

Fixing CVs
Fixing CVs

Lisäksi nigerialaisen kamuni kanssa otettiin muutama kerta yhteen shakissa tuossa matkan aikana. Ensimmäisessä pelissä olin näköjään kokonaan jäässä ja luovutin heti kättelyssä. Seuraavissa peleissä meni kaverilla näköjään alun menestys päähän ja hän sortui samoihin virheisiin kuin minä yleensä, onnistuin sitkeästi pelamaalla voittamaan jopa häviöiltä näyttäneet pelit, aamun saldoksi 3 -1 mun hyväksi.

Lecture about making things vulgar (en français).
Lecture about making things vulgar (en français).

Kymmenen jälkeen pääsimme lopulta perille tuonne Pariisin keskustaan. Tapahtuma järjestettiin ihan ydinkeskustassa Maison de Chimie nimissessä rakennuksessa. Heti sisään päästessä kaikille jaettiin laukut, jotka sisälsivät kaikennäköistä sälää. Optimistisesti olin suunnitellut että tuolla tapahtumassa rakentaisin huikean määrän yhteyksiä yhteyksiä sekä ranskalaisiin firmoihin, että muiden paikalla olleiden koulujen opiskelijoihin. Todellisuudessa menin kuitenkin hieman passiivisemmin, kävin seuraamassa paria luentoa ja tuin vierestä kun kaveri etsi itselleen loppuharjoittelupaikkaa.

Head of my school in same mini-lecure, better look active.
Head of my school in same mini-lecure, better look active.

Sen verran tuli myös aktiivista toimintaa harrastettua, että kävin yhdellä CV-klinikalla ranskalaisen CV:ni korjauttamassa ja muutamalla ständillä keskustelin yritysten edustajien kanssa enemmän tai vähemmän menestyksellä. Yhden kaverin kanssa yritimme läheltä käydä etsimässä kebulaa lounastamisen hoitamiseksi, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen että helpommin tuo hoitui kun otti patongit ja muut tuolta tapahtuman kahviosta. Koska koko tapahtuma oli pääosin opiskelijoidenpyörittämä, ei hintakaan ollut suolainen.

Overall ambience of Forum Horizon Chimie.
Overall ambience of Forum Horizon Chimie.

Iltapäivällä päätimme poikien kanssa että tässä on jo kaikki anti keretty tapahtumasta ottaa irti, jä lähdimme vielä pariksi tunniksi kaupungille kiertämään. Mietimme että mitä nähtävyyksiä lähtisimme ensimmäisenä katsomaan, päädyimme sitten Eiffelin tornille sen ollessa lähin ja helpoin löytää. Tornilla tuli nyt perusturismi myös teitä varten hoidettua. Yksi kavereista halusi kuitenkin näyttävämmän kuvan itsestään ”nojaamassa” kaukana olevaa tornia vasten, tuon takia käpöttelimme puiston toiseen päähän ottamaan kuvaa.

Eiffel-tower or Paris didn't happen, since Paris or Frane didn't happen. Hopefully all readers are now satisfied for a while.
Eiffel-tower or Paris didn’t happen, since Paris or France didn’t happen. Hopefully all readers are now satisfied for a while.

Kuvan otettuamme kaverini tajusi että ”Ei helvetti, multahan jäi reppu tonne tornin viereen”. Lähdimme sitten takaisin katsomaan, josko sattumalta joku olisi sen itsekseen sinne jättänyt. Ihan hirveävä yllätyksenä ei kuitenkaan tullut että yksin lojuva reppu ei kyseisessä turistikohteessa enää ollutkaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kaverilla sattui kuulemma olemaan myös passi tuolla repussa. Kyselimme reppua alueelta olleilta poliiseilta ja muilta turvallisuudesta vastaavilta. Poliisit eivät valitettavasti olleet reppua nähneet, ja ohjasivat meidät 7. arrondesmentin poliisiasemalle ilmoitusta tekemään. Yksi sotilas vaikutti epäilevältä meidän joukkomme kansainvälisyyden suhteen, jälkikäteen naureskeltiin että olisihan siinä pitänyt heti tunnustaa että ylikansallinen rikollisjoukko me ollaan…

Tuo poliisilla käynti oli ihan mielenkiintoinen kokemus, onneksi sattui olemaan suoraan paluumatkan varrella, joten kerettiin myös aikanaan ajoissa Maison de  Chimielle paluuta varten.

1 € baguettes help to cheer up anyone.
1 € ”sandwiches” help to cheer up anyone.

Aluksi ihmeteltiin että missä se poliisilaitos on, kun oltiin oikealla aukiolla, mutta itse rakennusta ei näkynyt missään. Lähistöllä partioineet poliisit antoivat kysyessä ohjeet ja sieltähän se maanalta löytyi. Sivuhuomautuksena että näppärästi oli Suomen suurlähetystö heti vieressä, jos satutte seitsämännessä perseilemään. Paikka vaikutti karummalta kuin Järvenpään kirkkoa, ja poliisitkin partioivat aseman välittömässä läheisyydessä luotiliiveissä ja kivääreillä varustettuina. Sisään mennessä meille tehtiin myös ruumiintarkistukset, ja ensimmäisessä aulassa oli penkkiin laitettu useammat käsiraudat jo valmiiksi. Sillä aikaa kun asianomainen kaveri hoiti asiaansa kuntoon, toimiston poliisisetä jututti meitä muita, kertoi Aurinkokuninkaasta (ei sukua Tammiselle) ja niin edespäin. Lähtiessämme saimme ehkä hieman ironisti toimistontädiltä vielä muistoksi Eiffelin-torni avaimenperät.

Time to take more Paris photos while waiting for the bus to leave.
Time to take more Paris photos while waiting for the bus to leave.

Poliisilta päästyämme kipitimme sitten takaisin paluuta varten. Onneksi kerkesimme myös kahvioon ennen lähtöä, poistomyynnissä lähti patongit jo eurolla, huomattavasti parempi kuin mikään euron juusto. Koska kohtalo on Ranskassa aina ivallinen, ei meidän bussikyyti lähtenytkään sieltä mistä oliin pois jääty aamulla, vaan kauempaa Seinen varrelta, joten kävelimme tietysti vielä Tornin editse. Kärsinyt kaverini ei tätä hirveästi arvostanut. Myös bussissa jouduimme odottamaan jonkun puolituntisen ennen kuin päästii kotimatkalle. Paluumatkalla kaverini halusi tasoittaa aamun shakkipelit, olin taas köysissä ja kuudennen pelin jälkeen voitot tasan. Pelattiin vielä seitsämäskin peli, joka loppui siihen että kaikki kuninkaita ja paria rivimiestä lukuunottamatta kuolivat, joten jätettiin se ratkaisemattomaan tasuriin. Nancyyn pääsimme sitten jossain klo 01 – 02 välillä, olipahan tuossakin päiväksi käänteitä.

Getting the ticket was pain and confusion
Getting the ticket was pain and confusion.

Palataan sitten ajassa hieman taaksepäin, tärkeitä pohjustuksia. Tässä taannoin BDE tarjosi kolmen matsin pakettia ASNL:n (paikallinen Ligue 2 pelaava joukkue) kotipeleihin. Koska hinta oli halpa ja tuohon settiin kuului 5.2 pelattava ASNL – FC Metz vihamatsi. Valitettavasti paketteja ei kuitenkaan saatu, mutta päätin joka tapauksessa mennä tuon Metz pelin katsomaan, sinä perjantaina kun sattuisi olemaan aikaa ja pelissä on kuitenkin valvasti ”viholliskaupunki – vihollisjengi”-synergiaa. Yritin lippua aluksi tilata pankkikortillani joukkueen sivujen kautta, mutta kun tuossa oli useampana päivänä häiriötä ja tuskaa kuraisten sivujen takia, lähdin lippuja hakemaan tuolta St Sébastianin kauppakeskuksesta. Samalla reissulla muistin että kavereiden juotua kaikki olutta vahvemmat alkoholini, piti käydä samalla reissulla täydentämässä. Siinä kun seisoin pelkkä ranskalainen rommipullo kädessä jonossa niin taakseni tietysti sattui yksi ENSIC:in englannin maikoista. Ukolla oli kuitenkin itselläänkin useampi pullo valkkaria, mikä joko lievensi / lisäsi tilanteen molemminpuolista hämmentävyyttä. Infosta tuota matsilippua ostamassa käydessä pääsi myös kikkailemaan, kun pankkikortti ei kelvannut maksuvälineeksi, onneksi käteisen tasarahaa varten oli rommista annettu takaisin heirvä määrä hiluja joilla maksaminen hoitui.

ASNL mascot
ASNL mascot

Perjantai-illasta suunnistin sitten tuonne itse stadionille, samaa teki noin 20k paikallista myös samoihin aikoihin. Ensikertalaisena tietysti menin väärästäpostista sisään katsomoon ja pohdin että näinköhän tästä tulee mitään. Onneksi päästivät kuitenkin yhdestä suljetusta portista stadionilla kulkemaan niin että pääsin omaan katsomooni ajoissa. Olin koittanut jäljellä olevista paikoista ottaa istuimen mahdollisimman ylhäältä paremman kokonaiskuvan saamiseksi koko stadionista, mutta tietysti ymmärtänyt asian väärin ja saanut sitten paikan mahdollisimman alhaalta, mutta eipä tuo oikeastaan haitannut. Ympärilläni istui ilmeisen innokkaita faneja, yksikin tyttö edessä oli maalannut sormensa puna-valkoisiksi ja vielä onnistunut ASNL:n logonkin joihinkin taiteilemaan. Heh, yleisön reaktioista näki kyllä että kyseessä oli kunnon vihamatsi, heti kun metziläiset pääsivät kentälle niin alko hirvittävä vihellys.

Stadion is packed and crowds are excited.
Stadion is packed and crowds are excited.
Nancy in white, Metz in burgundy. Soon to be 1 - 0.
Nancy in white, Metz in burgundy. Soon to be 1 – 0.

Itse peli oli tasainen ja jännittävä koko pelin ajan, en nyt ihan kaikkea kuitenkaan käy läpi. Hitaan alun jälkeen kotijoukkueemme sai homman hallintaan ja 15 – 20 min kohdalla laittoivat kulmasta puskumaalilla pallon sisään. Kymmenen minuuttia ennen puoliaikaa Metz tuli tasoihin paikallisten harmiksi. Heti toisen puoliajan alkuun mentiin taas hyvällä maalilla johtoon.

Fuuu, Metz evens it out in the end of 1st period.
Fuuu, Metz evens it out in the end of 1st period.

Muutakin dramatiikkaa ja kikkailua oli. Yksi metziläinen ”haavoittui” ja jäi hetkeksi jalkaansa pitämään, mutta heti kun huomasi ettei tuomari ollut mitään nähnyt niin kiipesi pystyyn ilman ongelmia, siitä kotiyleisö tietysti antoi palautetta. Nancyn pelaajaa taas kun jouduttiin taluttamaan pois, niin hämärässä massat laittoivat kännyköidensä lamput päälle, se oli ihan vaikuttava näky. Paikallisten valtavaksi tuskaksi Metz tasoitti vielä 2 – 2 90. minuutilla,

Nancy 2 - Metz 1 about to come.
Nancy 2 – Metz 1 about to come.

ja tuo jäi pelin lopputulokseksi. Sinänsä hyvä ettei paikalla ollut vierasjoukkueen kovia kannattajia, vähän olisi muuten ollut rähinöitä ollut aistittavissa. Tunaripalkinnot voidaan kuitenkin jakaa pääfanikatsomolle vierasjoukkueen maalivahdin ja alueelle heitetyistä roskista sekä vieressäni istuneille pojille, jotka pelin jälkeen alkoivat yhtä ukkoa, joka ehkä kannatti vierasjoukkuetta, heittämään paperipalloilla.

ST-prize of the week awarded
ST-prize of the week awarded

Mutta kokonaisuudessa oli kyllä 5 / 5 kokemus, ehkä keväämmällä uudestaan. Saa myös nähdä jos vaikka itsensä johnkin nolla EM-peliin saisi katsomoon.

Final score 2 - 2, GG for all.
Final score 2 – 2, GG for all.
After all separate dance, on in just big mass.
After all separate dance, on in just big mass.

Perjantaina päivällä ruokatauon aikaan foijerilla oli kamppanjoiden ”Bataille des chores”. Koska en taaskaan oikein tiennyt mistä tuossa oli kyse, luulin sitä joksikin kuorotapahtumaksi, mutta päätin ennen syömään menoa käydä katsomassa tuota. Siellä kuitenkin oli tyrkyllä olevien kerhojen ständeillä tarjolla kakkua, lettuja yms. joilla onnistuin korvaamaan ruuanhimoni. Selvisi myös että tapahtuma olikin tanssiskaba, jossa sekä uudet kerhot että edellisvuotiset esittelevät koreografioitaan. Tuota oli ihan huvittavaa seurata, onneksi päädyin tuonne. Loppuun kaikki ryhtyivät reivaamaan yhtenä massana. Alla kuvia esiintymisistä.

Below photos from different dances of the listes. Not in any order.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Promovideos of different compiting clubs.
Promovideos of different compiting clubs.

Illalla ennen tuota peliä oli myös toinen kampanjoiden tapahtuma, kun koulun isoimmassa luentosalissa näytettiin kilvoittelevien kerhojen promovideoita. Tapahtumaan vetovoimaa lisäsi tietysti se että paikalla oli fuksien kustannuksella ilmaistä ölppää sedille ranskalaisen zakuskan kanssa (saucissonia yms). Noi videot mitä tuolla näytettiin oli sinänsä viihdyttäviä, vaikka ne olivat sinänsä pelkkää sekoilua, niin ainakin olivat kohtuullisella maulla tehtyjä. Videoiden välissä jotkut kerhojen edustajat kävivät luentopöydällä esittäytymässä,

Also free beer [smiley]
Also free beer [smiley]
mihin tahdikas yleisö tietysti vastasi vaatimalla vaatteiden riisuntaa. Muuten tuo oli ihan miellyttävä tapahtuma, mutta se pilasi tunnelmaa kun ranskalaiset eläimet viskoivat ruokaa ja korkkeja ympäri salia. Mitäköhän mieltä UKK:kin tästä olisi…

ST-prize of the week awarded
ST-prize of the week awarded
Cuisine Italiaano
Cuisine Italiaano

Lauantaina tuli muuten oltua rauhakseen, mutta illasta piti käydä suunnittelemassa lauantaiaamusta alkavaa lomareissua täällä heksagonissa tuolla Vandoeuvressa sijaitsevassa CROUS:in kohteessa. Alun tietoteknisten ongelmien jälkeen saattiin kuitenkin riittävät alustavat varaukset tehtyä, joten siirryttiin muiden paikallisten vaihtareiden kanssa syömään toisen talon jaettuun keittiöön. Työnjako oli reilu, italialainen kaveri hoiteli kokkailut, tsekkiläinen avasi viinipullon, tytöt hoiti tiskaamisen ja Antti ei tehnyt oikeastaan mitään. Tuollakaan kuitenkaan ei voi koko yötä mekastaa, joten klo 23 aikoihin tuli talolla päälliköivä toinen opiskelija ajamaan meitä pois, sattui olemaan yksi syksyn luokkakavereista. Tuosta siirryimme joksikin aikaa laulamaan nuotinvierestä Wonderwallia yms hieman haparoivan kitaran säestyksellä. Kotiin polkiessa tuli havaittua että tästäkin kaupaungista näköjään löytyy maksullisia naisia kaduilta. En kuitenkaan tuota lähtenyt selvittämään itse yhtä tarkasti kuin muutamat kamuni, jotka ovat samaan aikaan vaihtoseikkaluissaan toisessa osassa maailmaa.

Beautiful, beautiful Saturday night music.
Beautiful, beautiful Saturday night music.

Nyt kun on noissa muutamissa muissakin CROUS:in kohteissa tullut käytyä (Monbois, Medreville, Saurupt ja Haute-Malgrange), niin voi olla ihan tyytyväinen tästä omasta Boudonville yksiöstään. Jos on keittiö tai vessa kurainen, niin ei voi kuin syyttää itseään ja voi kuitenkin luottaa että tuo pysyy hyvässä kunnossa. Noiden pienempienkin huoneiden osalta Boudonville on tähän astisista mestoista paras kun niissäkin on sentään kylppäärit ja yhteiset keittiötkin on uudet ja vielä toistaiseksi siistit. Suosittelen siis teille Nancyyn tulijoille tänne muuttamista, jos opiskelette missään keskustan alueella ja pidätte itseänne vähänkään parempina ihmisinä.

Red and white, of course.
Red and white, of course.

Sunnuntaina tuli taas käytyä Scheriereillä käymässä, sillä viime kerralla olin unohtanut käsipyyhkeeni sinne ja pyykkiensä pesettäminen on siellä laiskalle ja kitsaalle aina helpompaa. Tällä kertaa pääsin avustamaan rouvaa ainakin osittain ruuan valmistuksessa, kun paistia piti repiä nelin käsin ja mättää tavaraa sisään. Tällä kertaa meitä oli syömässä myös useampi kun perheen polakkityttö oli taas käymässä ja sen lisäksi perheen toisen pojan tytär oli myös kylässä. Pikkutytöllä oli aluksi tietysti ujoutta, mutta kun vähän ajan päästä oltiin karvaiseen finskiin totuttu niin meno oli hurja, onneksi tyttöparka jakso käydä myös päikkärit nukkumassa. Tuona päivänä tuli perheestä nähtyä neljä sukupolvea, kun Scheriereiden poika tuli tyttöään hakemaan, ja sen lisäksi käytiin vielä naapurissa tervehtimässä rouvan äitiä, hänkin vielä hyvissä voimissaan. Ruokapöydässä saatiin myös jo analyyttistä poliittista keskustelua, mikä on ihan hyvä apu Ranskan ja ylipäätään Euroopan tuntemuksen kannalta.

Inception of foods: Cheese within meat within meat.
Inception of foods: Cheese within meat within meat.
Aperatives
Aperatives

Sitten taas tätä kaikkea muuta sälää loppuun:

Täällä kämpässä pitää varautua siihen että suihku on aina sen verran ovela että se puskee joka kerta yhden lastillisisen kylmää vettä päälle, vaikka aluksi suihkulla huuhtelisi jotain muuta. Pienenä vihreänä miehenä olen yrittänyt välttää myös turhaa veden lorottelua, joten tuohon kylmään (alku)suihkuun on tullut totuttua. Ei tässä oikeastaan uskalla asian suhteen ruveta edes ajatusrikolliseski, muuten te kaikki siellä Suomessa nauraisitte että vuosi etelässä on tehnyt minusta heikon. Yhtenä päivänä ei sitten vesi lämminnytkään ollenkaan, onneksi itse olin säästöohjelman kautta tuohon tilanteeseen karaistunut. Kapakassa pystyisi sitten hymyillen kuuntelemaan kun keskieurooppalaisilta oli jääneet suihkut ottamatta kun ei saanut lämmintä vettä.

Hieman tässä vaihdon aikana on harmittanut se että heti sen jälkeen kun lähdin tänne Ranskaan niin Suomessa on alkanut tapahtua jatkuvasti kaikkea ”mitä hittoa nyt taas” tason juttuja. Sen takia on myös tullut Suomenkin uutisia seurattua kohtuullisen tiiviisti kun on halunnut pysyä kärryillä, mikä sitten taas on valitettavasti vähentänyt aikaa ja ajatuksia täällä vaihdossa täysillä tykittämiseen. Jos nyt kevään ajaksi saisitte kaikki siellä rauhoittuttua ja elettyä itseään toistavaa suomalaiselämää, ainakin siihen asti että itse pääsen takaisin ja asioihin taas oikeasti vaikuttamaan.

Onneksi täältä Ranskasta on tullut viime aikoina myös enemmän tai vähemmän hyviä uutisia. Times Higher Educationin uudessa pienten yliopistojen listauksessa viiden kärjestä löytyi kolme ranskalaista yliopistoa. Ranskalaiset tuohon itse vaan pessimistisinä kommentoivat että ne on tietysti Pariisin ja Lyonin eliittikouluja ja viiden kärjen jälkeen saakin seuraavaa etsiä pitkään. LUT:kin tuohon listaukseen pääsisi koon puolesta, mutta koulutuksen tarjonta on alojen puolesta liian kapea, joten tällä kertaa ei päästä henkseleitä paukuttelemaan. Mutta kyllä omasta mielestä täällä ranskassa opiskelun taso on ihan hyvää ollut, vaikka siihen tietysti joustavuutta kaípaisi. Toinen hyvä uutinen oli tuo Ranskassa säädetty laki, joka ohjaa kovalla kädellä kaupoissa myymättömän ruuan uusiokäyttöön jätteeksi menemisen sijaan. Tässä suhteessa voitaisiin ottaa ranskalaisista mallia, maailamassa jossa ihmiset näkevät nälkää on ruuan tuhlaaminen allekirjoittaneen mielestä vähintään moraalinen rikos.

Tämäkin viikko on jo ehtinyt pitkälle, mutta jätän welcome weekit ja muut tapahtumat kuitenkin suosiolla seuraavaan pian ilmestyvään rapsaan.

Heipätihei.

Osa 16: La rentrée à l’école

Täällä jälleen, uusi uljas 2016 nyt kunnolla käynnissä.

Summary: Research project: starting, tools, paperwork and slow progress. Test results. Normal activities like cafés and apéros des langues and Finlandings. Miror stuff like bike, library, englightenement about student restaurant. Some friends leaving and new ones arriving. Breaking bad and winter is coming. Voyage en Lorraine and party like it’s Medréville.

Aloitetaan koulujutuista, se on verrattaen yksiselitteinen juttu kaiken muun sekavan selittelyn seassa.

Tällä hetkellä täällä ENSIC:issä kolmannen vuoden opiskelijat, minä (tällä hetkellä) mukaanlukien ollaan aloitettu työskentelemään omissa tutkimusprojekteissamme (Projet de Recherche et Development, eli yleisesti siglenään mainittuna PRD). Tutkimuksen laajuus on 10 opintopistettä, ja se olisi tarkoitus suorittaa kahden kuukauden aikana. Omalla kohdallani teen töitä tuon eteen virallisesti nyt tammikuun, sitten alkavalle kevätlukukaudelle laitan projektin jälkilämmölle ja jatkan sitten taas ahkerasti kun kevätlukukausi on paketissa. Jokainen vaikuttaa tekevän sinänsä itsenäistä tutkimusta, joskin osa aiheista on sidottuna laajempiin tutkimusprojekteihin. Esimerkiksi itse tutkin pyörivää suodatusta (mekaanissa erotusmenetelmissä LUT:issa tuota taidettiin crossflow suodatukseksi kutsua), teen omaa tutkimustani yksi, mutta samaan laajempaan tutkimusaiheeseen on jo muutamia muitakin opiskelijatutkimuksia tehty (eri Nancyn insinöörikouluissa) ja tällä hetkellä kaksi paikallista ENSEM:in (kote/ente/säte(?)) opiskelijaa tutkii sama aihetta hieman eri suunnasta. Sinänsä tämä tutkimusprojekti tuntuu vähän kuin kandin tekemiseltä uudestaan, joskin rakenteellista tukea ja vaatimuksia on vähemmän ja aihe on selvästi monimutkaisempi.

Olin jo tavannut tuota projektiani ohjaavaa professoria pariin kertaan jo syksyn puolella, jolloin hän antoi minulle ainakin yleisen kuvan siitä mitä tässä tutkimuksessa olen tutkimassa, joskin hienommat matematiikat eivät jääneet mieleen. Lomien aikana lueskelin läpi tuon yhden aiemman meidän koulussamme tehdy tutkimusraportin samasta aiheesta, joskin osa kaavoista oli sotkeutunut joko tietokoneiden eri kielien tai teksitohjelmistoversioiden vuoksi, joten kovin syvästi tuota ei tullut opeteltua. Onneksi myöskään heti 4.1 ei tarvinnut tutkimuksen kimppuun rynnätä kun koulunkäynti virallisesti jatkui tämän vuoden puolella, vaan sain kirjoitella teille tuon viime artikkelin.

Interesting bureaucracy photos for interesting bureacracy text.
Interesting bureaucracy photos for interesting bureacracy text.

Tiistaina 5.1 aloitin varsinaisesti projektin hoitamisen kun menin aamulla hakemaan labran sihteeriltä tms kaikkia tarvittavia lappuja mitä pitää työskentelyä varten täyttää. Jouduin sitä tehdessäni kipaisemaan kv-toimistolta kopioita omista papereistani, joita piti tuonne viedä. Loppuun lyötiin vielä uusi nivaska täytettäviä lomakkeita ja tietolappuja, sinänsä perusasiaa missä tahansa laboratoriossa työskentelemään aloittaessa. Nyt olen saanut toivottavasti kaikkiin lappuihin laitettua kaikki tarvittavat tiedot ja allekirjoitukset, joten pitää ensi maanantaina muistaa käydä viemässä paperit sihteerille. Lisäksi tällä viikolla keskiviikkona aamusta oli laboratorion yhteinen turvallisuusluento, sekin sinänsä ihan normaali käytäntö missä tahansa. Tuolla huomasi kuitenkin että ENSIC:in labroissa näyttäisi tällä hetkellä olevan myös joitain ulkkariopiskelijoita, jotka eivät muuten täällä kouluaan käy.

5.1 Ehdin myös iltapäivästä pitää lyhyen neuvottelun tuon ohjaajani kanssa. Pitkään ja järjestelmällisesti ei kuitenkaan ehditty keskustelemaan, koska hän taitaa olla aika kiireinen täti (ainakin 6-PRD opiskelijaa ENSIC:illä, ainakin ne pari kotelaista toisella koululla, luentoja ja oletettavasti myös jonkinlainen perhekin). Sain kuitenkin lisälukemiseksi pari muutakin saman tutkimusken raporttia ja myöhemmin hieman hankalasti hahmoitettavat kaavakokoelman yhtälöiden yksiköttömyys muunnoksista. Niitä olen nyt toistaiseksi (pakko myöntää aika laiskasti) tutkinut aiheeseen syventymiseksi.

Viime viikon keskiviikkona lähdin myös proffan kyydissä käymään Braboisin kampuksella, jossa sijaitsee muutama Nancyn insinöörikouluista, kun hänellä oli tapaamiset ison projektin ensemiläisten opiskelijoiden kanssa. Toinen pojista ei päässyt paikalle, mutta oli sinänsä mielenkiintoista nähdä muitakin samassa laajemmassa projektissa olijoita, vaikka muuten tuosta reissusta ei pahemmin jäänyt mitään käteen.

The new f(r)iend..?
The new f(r)iend..?

Tällä viikolla projekti eteni kun ohjaaja käski asentamaan Wolframin Mathematica-nimisen symbolisen laskentaohjelman, jolla on tarkoitus työskennellä myös. Ohjelman latasin omalle läppärilleni, ja nyt on tarkoitus tutustua ohjelmaan ja opetella tulkitsemaan aiempien projektien Mathematica-koodeja ja myöhemmin käyttää ohjelmaa itse laskennassa. Alkuun olin hieman varautunut uusien ohjelmien opettelusta, mutta kyllä tuo oikeastaan on vaikuttanut ihan mielenkiintoiselta ja kätevältä nyt kun siihen on tutustunut. Osittain toimintalogiikka vastaa Matlabia, mutta on toiminnassa myös eroakin. Mutta toisaalta positiivinen asia on että kun tuotakin oppii käyttämään niin samalla omasta Matlabistakin tulee sujuvampaa.

Our research office.
Our research office.

Tuon tietyn proffan ohjauksessa toimiessani minulle on annettu koululta myös oma työpöytä ja -kone tuolta E-rakennuksen kulmasta löytyvän labran yläkerran toimistosta. Ihan heti en sopivaa paikkaa saannut valittua kun ensimmäinen kone oli täynnä haittaohjelmia, kun sitä olin valitsemassa, onneksi oli kuitnekin vaihtoehtoja. Samassa paikkaa on muitakin kolmannen vuoden opiskelijoita omien projektiensa kimpussa, sekä yksi espanjalainen tohtoriopiskelija. Joinan päivinä kun olen tuolla ollu tekemässä jotain, ovat muut siellä töitään tekevät myös ajoittain osoittautuneet hanakoiksi kahvilla kävijöiksi, sinänsä outoa että suomalaisena en ole tuohon lähtenyt innoissani mukaan.

Näistä parista ekasta viikosta tämän tutkimusprojektin kanssa on tullut vähän sama fiilis kun viime keväänä kandityötä tehdessä. Itse kun olen kovasti altis aiheesta herpaantumiselle ja kaikkien muiden pikkuasioiden hoitamiselle että toistaiseksi tuon projektin kanssa on menty aika hitaasti eteenpäin. Vaikka koskaan ei kannata sanoa että ei koskaan, niin uskallan silti esittää epäilyksen että tuleva diplomi-insinööri Kaukiainen (jr.) siitä muuttuisi vielä herra tekniikan tohtori Kaukiaiseksi. Ellei seuraavan kahden vuoden aikana tapahdu jotain merkittävää henkistä kasvamista ja akateemisen itsekurin kasvamista. Tällä saavutustahdilla näyttää myös siltä että tätä projektia pitää tehdä ja tutkia myös tuon kevätlukukauden aikana.

Koululla on ilmoitustaululle tullut nyt tuloset suurimmasta osasta syksyn kursseista, vielä tuo dynaaminen optimointi uupuu, mutta odottaisin senkin menevän läpi. Yleisesti olen positiivisesti yllättynyt saamistani hyvistä numeroista. Luulin jopa hetken saaneeni biojalostamoista parhaan tuloksen (16.8/20), kunnes huomasin että yksi ranskalainen oli saanut 0.1 paremman tuloksen, perhana. Sen verran sain myös selville että niiden kurssien, jotka eivät tämän hetkisillä tuloksilla olisi menossa läpi uusintatentit järjestetään vasta helmikuun puolella. Joten nyt voi rauhassa keskittyä tutkimukseen ja ilakoida exergia-analyysiä sitten myöhemmin.

Jälleen kerran tuli ärsyttävästi esiin se etten ole vaihtarina noilla vuosikurssien maililistoilla. Tällä viikolla kun piti hoitaa ilmoittautuminen kevätlukukauden valinnaiselle kurssille ja vaihtoehdoista olisi myös järjestetty tiedotustilaisuus tiistaina. Koska postit eivät kuitenkaan kulje, niin sain kaikeista tästä luettua vasta torstaina opiskelijoiden Facebook-ryhmästä. Kävin asiasta kysymästä kv-tädeiltä, he ohjasivat sitten asiaa hoitavan opettajan luokse, joka onneksi nopeasti myös ohjeisti miten ilmoittautuminen hoidetaan ARCHE:ssa ja vastasi aiheeseen liittyviin kysymyksiin maililla. Nyt on onneksi homma hoidossa, mutta nakertaa joka tapauksessa taas kun tieto ei kulje. Muistakaa siis hommata joku tutkintoa opiskeleva, joka teille sitä tietoa välittää. Lisäksi hieman hämmentävää on että tuota jätteidenkäsittely kurssia, minkä laitoin ensisijaiseksi learning agreementtini mukaan, ei esiintynyt missään kurssioppaissa, mutta onneksi vaihtoehto ja sen informaation löytyivät valintaa tehdessä.

Prepare to laugh at the youngest...
Prepare to laugh at the youngest…

Viime viikolla tuli käytyä taas ENSIC:in café des languesissa kun kuun alkuun oli taas englanniksi, satuin olemaan ainoa opiskelija tällä kertaa. Yksi usein tuolla käyvä tutkija toi tällä kertaa luettavaksi Le Monden aikakausilehden, jossa kerrottiin suomalaisten tyypillisestä seikkailusta Itämeren risteilyillä. Heh, juttu oli ihan hyvin kirjoitettu, ja kuvasi sopivan inhorealisesti meitä. Lisäksi yksi paikalle tulleista opettajista toi galette des rois kakun, jollaisia ranskalaiset näyttävät tässä tammikuun aikana tykkäävän syödä.

Long live le roi.
Long live le roi.

Kakkuun on jemmattu manteli tai vastaava kiinteä objekti (meidän tapauksessa Mikki Hiiri), ja objektin löytäjä saa päähänsä mukana tulleen (Mikki Hiiri) kruunun. Perinteen mukaan palojen arvonta suoritetaan niin että nuorin osallistuja menee pöydän alle ja huutelee sieltä nimiä, joilla kakkupalat arvotaan. Ja koska olin ainoa opiskelija, jouduin sinne pöydän alle sitten kuin säteläinen ryömimään, samalla kun maikat siellä minulle naureskelivat. Arvontani perusteella kruunu meni sitten sille tutkija-ukolle, ihan mielenkiintoinen perinne kun yliopistossakin jaksetaan tuota leikkiä.

Kasataan seuraavaksi kaikkia sekalaisia juttuja mitä tässä on taas kahteen viikkoon mahtunut.

Friends new bike, though not as good as my PW.
Friends new bike, though not as good as my PW.

Jälleen pääsen kertomaan rakkaasta pyörästäni. Jossaan vaiheessa kun olen sen verran kovaa ajanut kanttikiveen, että olen takarenkaaseen saanut jonkin lommon, joka aiheutti hankausta ja ärsytystä, joten päätin sitä lähteä pajalle korjaamaan, ajattelin että tuo olisi ollut maksimissaan vajaan tunnin homma. Lommon tasoituksen jälkeen takapyörä ei kuitenaan mennyt paikalleen, joten seuraavaksi asiantuntijat epäilivät että pyörän sisällä on jotain vikaa, joten pyörä akseli tuli sitten avattua. Laakeri ja muut olivat kuitenkin kunnossa, ja koko homman päätteeksi huomattiinkin että syy oli ollut siinä että itse pyörän metalliosat, minne takapyörä kiinnitettiin, olivat vääntyneet, joten ne jouduttiinkin vielä korjaamaan.

Purging of pines to streets, witnessed while cyckling.
Purging of spruces to streets, January phenomenon.

Kaiken tuon jälkeen kun aloin taas pläräämään vaihteita, suostuin lopulta suostutteluun ja euron hinnalla vaihdoin itse vaihteiston ”uuteen” paremmin toimivaan. Kaiken tuon seurauksena tunnin keikka venyi melkein koko päiväksi ja mustille käsilleni naurettiin esim. ESN:nän toimistolla. Samaan aikaan tuo albaanikaverini oli käynyt itselleen hankkimassa oman pyörän, 150 eurolla saa täältä alennuksissa näköjään ihan pätevän maasto-tsygän. Koska hänen pyörällään oli jotain arvoakin ja omallani ei, lainasin hänelle viikonlopuksi pyörävaraston avainta siihen asti että tällä viikolla sai haettua omansa ja pyörä pysyy jatkossa tallessa..

Also the libraries show that the French are quite into comics.
Also the libraries show that the French are quite into comics.

Sain tässä viime aikoina tuolta albaani-kamultani uutettua myös sekalaista informaatiota Nancyyn liittyen, hän kun täällä on kuitenkin ollut vuoden pidempään. Esimerkiksi itse olin elänyt siinä harhassa että tuon Place Carnoitilla olevan opiskelijaruokalan toinen puoli olisi kalliimpi brasserie, mutta väärinkäsitys korjattiin ja se onkin samanlainen kuin se puoli jolla olen aina tähän asti käynyt. Hyvä tietää sinänsä, ettei joudu melkein joka päivä syömään ranskiksia ruuakseen.

Nice that there is books about Finnish, but now I also have reason to go back to correct them from labelling mistakes...
Nice that there is books about Finnish, but now I also have reason to go back (to correct them for labelling mistakes)…

Toinen juttu mitä hän minulle sai näytettyä oli tuossa meidän lähinurkilla oleva mediateque, joka käytännössä vastaa kunnallista kirjastoa Suomessa. Se oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen paikka, esimerkiksi musiikkitarjonnalta, tai vaihtoehtoisena työskentely paikkana kun pitäisi kouluhommia tehdä viikonloppuna. Tuolta kirjastosta oli myös ihan hyvät näkymät kaupungille ja meidän residenssin suuntaan. Lisäksi tuolta skotilta tuli kuultua että hän oli osallistunut tuohon ENSIC:in tuutorinti/kummisetä systeemi. Tuota kun ajattelee, niin olisi varmaan ollut itsellekin ihan hyödyllistä lähteä tuohon mukaan, olisi varmasti nopeuttanut tuota omaa integroitumista. Kannattaa siis teidänkin pitää tuo mielessä, jos haluatte dual-wildata paikallisia tuutoreita. Skotin kanssa myös tuolla Les Artistesissa kaljoitellessa onnistuttiin löytämään paikallinen, lehmänmakuin olut, ”se on jännä”.

Oldies and newbies at same time in CDL.
Oldies and newbies at same time in CDL.

Nyt kun vuosi on jatkunut normaalisti, on tullut taas käytyä noissa perustapahtumissa, kuten tällä viikolla ENS:n apéro des languesissa ja Mac Carthyn CDL:ssä. Ihan kiva oli taas lomien jälkeen nähdä vanhoja kamujaan ja tavata taas uusiakin ihmisiä. Nyt alkaa myös ensimmäinen lukukausi olemaan yleisesti lopuillaan täällä Nancyssä, mikä tarkoittaa sitä että osa meistä vaihtareista on lähdössä kotia kohti, joten jolleen piti/pitää jo alkaa hyvästejä jättämään.

Re-chouffement. Too bad that none other like my absurd joke attemts...
Re-chouffement. Too bad that none other will get my absurd joke attempts…

Onneksi kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää synkkyyttä, sillä noissa tapahtumissa on alkanut näkymään jo kevätlukukaudelle tulevia Erasmuksia ja muita opiskelijoita. Café des languesiin oli ainakin tällä kertaa saatu taas ihan hyvä tungos kun vanhat ja uudetkin olivat löytäneet paikalle samaan aikaan. Lisäksi tällä viikolla järkättiin taas suomalaisten kokoontuminen, osa meistä kun on lähdössä Nancystä lähi aikoina. Oli ihan hyvä kuulla ihmisiltä suoraan minkälaista se elämä siellä Suomessa nykyään on. Saapa nähdä löytyykö nyt uusista ulkkareista lisää finskejä.

Joku saattaa muistaa sen ainakin omasta mielestäni breakingbadimäisen kuvan sieltä loppusyksyn ilmastoseikkailusta. Tällä viikolla kaverini Waltteri Walkoinen otti yhteyttä ja ilmoitti että nyt oli aika lähteä ajamaan vanhalla autolla maaseudulle, koska pitää kokkailla. Jätetään tarinan paisuttelu ja rikossarja vitsit sen emmälti sikseen. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista nähdä sekä Nancyä ympäröivää maaseutua että sitä miten vanhoille ihmisille on täällä järjestetty asuminen.

If Citroën works for 30 years, why change?
If Citroën works for 30 years, why change?
"We need to cook..."
”We need to cook…”
La campagne
La campagne
Snow finally, first time ever for some pals here.
Snow finally, first time ever for some pals here.

Tässä kohdassa voidaan siirtyä säähän ja sen vaikutuksiin. Vaikka olen epäillyt että täällä ollaan juututtu perma-syksyyn niin kyllä nuo vuodenajat näyttävät täälläkin muuttuvan. Perjantaina päästiin viimeinen alkutalveen, kun iltapäivällä alkoi tulla lunta kun pyörällä oli polkemassa. Koska itselläni on hanskojen kanssa ollut yleensä hieman huono tuuri, ohjasivat olosuhteet käymään etsimään hieman sormikkaita tukevampia tuolta keskustan kauppakeskuksesta. Samalla huomasin että siellä olikin alennusmyynnit käynnissä, ja yhdestä kaupasta sattui löytymään ihan tyylikkään oloinen ranskalaiseen talveen soveltuva takki halvalla.

White makes this city look bit nicer.
White makes this city looks bit nicer.

Ranskalainen (asenne)ilmasto on saanut minut muuttumaan tuolta thug päädystä (kuluneet kengät ja toinen huppari päällä) kohti haut couture päätyä (italialaiset kengät ja ranskis takki), tätä en osannut itsekkään lähtiessä välttämättä odottaa. Eilen talvi eteni näköjään keskivaiheeseensa kun lumi näytti pysyvän maassa, ja sitä tuli lisääkin (myöhemmin tuosta lisää). Tänään tunnuttiin olevan kevättalvessa, kun pihalla paistoi aurinko ja pakkasta oli kivat pari astetta. Tuolta  tuo kevätkin näyttäisi piakkoin tulevan, kun viikon päästä näyttää lämpötila juuttuvan jälleen plussan puolelle ympäri vuorokautta.

History re-enactment with snowballs.
History re-enactment with snowballs.

Nyt lauantaina ESN järkkäsi tuon Voyage en Lorraine reissun, mikä valitettavasti alunperin jouduttiin perumaan marraskuussa. Itse en ollut hakenut rahojani takaisin, joten onneksi opiskelijatasolla systeemit ovat joustavampia, ja pääsin samalla maksulla lähtemään seikkailuun. Aamulla heräisin hieman jännittyneenä, sillä tuon alkupäisen reissun peruuntuminen oli turhauttavaa, ja jos nyt olisi hiton huonolla tuurilla käynyt samalla tavalla olisi pelihousut revennyt. Onneksi ainakin Ranskassa oli rauha maassa, joten liikkelle päästiin normaalisti. Tuonne reissulle oli löytänyt myös useampia uusia vaihtareita, mikä oli ihan kiva. Bussilla lähdettiin ajamaan kohti Verdunia. Ja koska ollaan Ranskassa, niin excuilla juodaan tietysti heti aamusta viiniä, onneksi muutkin tulivat auttamaan tuon mukana olleen pullon kanssa. Meidän bussikuski toi mieleen vähän oman fuksikursion, tätäkään kuskia eivät normaalit liikenteen käytännöt tai rajausköydet estäneet.

Wine on excursion? Like Finnish expression asks, "uhka vai mahdollisuus?"
Wine on excursion? Like Finnish expression asks, ”uhka vai mahdollisuus?”
Monument for the fallen at Verdun battlefield.
Monument for the fallen at Verdun battlefield.

Verdunissa käytiin ensin katsastamassa yhtä ensimmäisen maailman sodan linnoitteella ja sen jälkeen kaatuneiden sotilaisten muistomerkillä. Koska oltiin turistisesongin ulkopuolla, oletusten mukaan moneenkaan paikkaan ei päästäisi sisään. Sattumalta tuon kaatuneiden muistomerkkimonumentaalin johtaja sattui tulemaan paikalle ja päästi meidät sisälle tuonne rakennukseen, ja kertoi tietoja paikasta ja sen historiasta. Tuolta lähdettiin ensin bussilla ajelemaan ympäri Verdunin keskustaa, ennen kuin päästiin syömään.

Endless dead for no good reason...
Endless dead for no good reason…

Bussissa ajellessa lähti käyntiin frère Jacques laulusessio eri kielillä. Jotkin ensimmäisenä suolatut kansallisuudet eivät kuitenkaan olleet alkuun kovin innokkaita laulamaan, joten loppu bussi säästyi ”Jaakko kulta” / ”Lapin kulta kaanon” karaokelta. Tuolla lounasravintolassa oli tarjolla ruokia paikalliseen tapaan valmistettuna. Vaikka ruoka ei mitään grand cuisinea ollut, saipahan ainakin riittävästi ruokaa kun muidenkin lautaselta söi, heh. Iltapäivällä käytiin katsomassa vielä paikallisessa rauhankeskuksessa, mikä osoittautui kuitenkin käytönnössä perus WW1 museoksi.

Food en Lorraine.
Food en Lorraine.

Tuo oli sinänsä kuitenkin myös mielenkiintoinen paikka ja siellä oppi uutta, sillä täällä Euroopassa osataan myös miettiä myös muitakin sotia, Suomessa kun ollaan juututtu vain toiseen maailman sotaan… Museon jälkeen oli vielä hetki aikaa liikkua kaupungilla, joten lähdin itseseni vielä hetkeksi harhailemaan. Siinä vaiheessa kun piti lähteä bussillepäin, jostain pamahti kunnon raekuuro ja sen jälkeen lumimyräkkä. Sinänsä tuo ei kävellessä päivää pilannut kun jalan oli liikkellä. Bussimatka takaisin venyi kuitenkin tunnilla pidemmäksi, kun lähtökohtaisestikaan ei voinut normaalia vauhtia ajaa. Osa tiellä olevista henkilöautoista tyytyi ilmeisesti kesärenkaillaan ajamaan polkupyörä vauhtia, mutta meidän bussikuskimme ei kuitenkaan semmoiseen lähtenyt mukaan, vaan pienimmästäkin välistä mentiin ohi.

"I can't count the defeats anymore". No war should be necessary in the end, but this sums up WW1 quite well in my opinion, the most pointless bloodshed.
”I can’t count the defeats anymore”. No war should be necessary in the end, but this sums up WW1 quite well in my opinion, the most pointless bloodshed.

Tästä johtuen itseäni ainakin hetkittäin jännitti että näinköhän kaikki tiellä liikkujat tulevat selviämään ehjänä perille, tämä kyseinen automatka ei juuri tunteitani paikallista liikennettä kohtaan muuttanut parempaan suuntaan. Lopulta päästiin kuitenkin yhdessä kappaleessa ja suoralla pellillä takaisin Nancyyn.

 

Snow doesn't usually improve traffic even in Finland, and even less so here...
Snow doesn’t usually improve traffic even in Finland, and even less so here…

Tässä viime viikkoina on nyt molempina lauantaina tullut päädyttyä tuonne Medrévillen residenssiin 9 m^2 huone-crazy-partyihin. Sinänsä ihan mielenkiintoista tuollakin käydä katsomassa erilaisia asuntoja. Osaa myös arvostaa omasta kämpästä löytyvää vessaa ja keittiötä (jos ovat sotkuisia niin ei tarvitse syytellä muita). Ja jos tommoiseen kämppään pystyy laittamaan vajaan 10 ihmistä vielä mukavasti, niin pitänee koittaa sitten 20 hengen grillibileitä omassa massiivisessa kämpässä sitten täällä asumisen lopuilla. Semmoisen havainnon olen myös tehnyt että kun edellisenä iltana on juonut teräviä oluen sijasta, niin on myös hieman viitseliäämpi ja aikaansaavampi aamusta.

Tässä ehkä tarpeeksi puhetta tälle kertaa. Jätetään miehekäs tunteista puhuminen seuraavaan raporttiin, heh.

Nyt eletään kuitenkin mielenkiintoisia aikoja ja ollaan uuden tuntemattoman äärellä. Osa kavereista lähtee, minä jään ja uusia ihmisiä ja kaikenlaisia mahdollisuuksia tulee lisää. Nyt tehdään vielä pari viikkoa tutkimusta, mutta tuosta häämöttävästä kevätlukukaudesta ei juurikaan ole tietoa miten se tulee menemään. Laskelmoivaa ihmistä se tietysti stressaa, mutta ehkä sen kanssa oppii elämään. Vaikka vielä ei olla puolessa matkassa niin joulun kaarteesta on päästy ja Suomikin alkaa häämöttämään kevään suoran päässä.

Au revoir à tous.

Osa 14: Tähän piti olla joku naseva ranskalainen sitaatti…

… mutta en tahdo nyt muistaa minne sen kirjotin. Käytän sitten vaikka seuraavassa artikkelissa kun muista. Joka tapauksessa, nyt ollaan (jo muutaman päivän oltu) lomilla ja akateeminen vuosi paketissa.

Summary: Nightouts with school and ESN buddies, election, COP21, Rollerderby, Final week with final preparations, final presentations and final exams, les Scheriers, Épinal & St-Die-des-Vosges, cafés des langues, club bière, white t-shirt, karaoke @ residence. Star Wars, controls, milk and tea.

Koitan taas viimeiset kaksi viikkoa esittää ajan suhteen jäsenneltynä.

Soirée, or was it apèro after all?
Soirée, or was it apèro after all?

Toissa perjantaina pidettiin innovaatioporukkamme soiréeta yhden tytön kämpillä. En tiedä oliko tuon tarkoitus olla apèro, en ainakaan itse tuonut mitään syötävää jakoon, mutta laitoin vodkan jämät tarjolle. Oli myös ihan mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset opiskelijat asuvat, kämppä oli Maison Étudiants:sissa, eli aika samanlainen kun CROUS:illa, mutta jonnin verran isompi. Meistä ei kaikki 11 pääseet paikalle, mutta tuon meidän ryhmän johtajatytön mukana tuli muutama sen ranskalainen ja intialainen kaveri.

When you have enough whiskey for pohjat, paying your bill in bar makes you smile too.
When you have enough whiskey for pohjat, paying your bill in bar makes you smile too.

Tuolla aikamme istuessa ainakin toinen intialaisesti joi viskiä sen verran pikaisesti että se oli hilpeissä tunnelmissa loppuillan, hyvin pelattu. Itsellenikin luonnollisesti eri juomat kelpasivat, mutta vieläkään täällä ulkomailla kovin raaka ryyppääminen ei ole tuntunut houkuttelevalta. Sinänsä huvittavaa oli että alkusyksyn sanomisillani olin antanut joillekin sellaisen kuvan että olisin ahkera opiskelija, joka ei koskaan käy missään maistamassa kaljaa. Harvalla suomalaisella taitaa olla samaa harhaa. Koko iltaa ei kuitenkaan istuttu tuolla kämpillä, vaan lähdimme liikkeelle myös kohti kapakkaa. Matkan varrella kävimme Place Carnotin kebulassa (josta löytyi sisältä myös näköjään baari) ja seurasimme spontaani hieman humaltunutta intialaista tanssiesitystä kadulla. Lopulta päädyimme Les Artistes:iin, tuo oli ihan mukava paikka istua. Yleistä hintatasoa en muista kun otin suoraan vin chaud:in muiden kanssa. Matkan varrella olin onnistunut tiputtamaan toisen hanskani, mutta koska ranskalaiset eivät jostain syystä käytä käsineitä kun olisi jo niille käyttöä, löytyi kinthaskin sieltä mistä sen oletin kadulta löytyvän. Olen nyt onnellinen kun ei tarvitse kävellä kylmin käsin.

Myös samana lauantaina kävi onnekkaasti kun oltiin vaihtarikavereiden kanssa MacCarthyssä ihan muutenvaan iltaa istumassa. Meitä pyydettiin siirtymään toiseen pöytään, joten siirtyessämme sulautimme uudessa pöydässä istuneen ranskalaisen pojan myös joukkoomme. Näppärästi hän oli kotoisin Lyonista, joten huomenna pääsen hänen kyydissään perille asti kun lähden joulu/UV-seikkailuuni. Näköjään covoiturage du bar (kuten M. Scherier myöhemmin totesi) näyttää toimivan.

French regionals aftermath.
French regionals aftermath.

13.12 ranskalaiset kävivät äänestämässä toisella kierroksella aluevaaleissaan, äänestysvilkkaus näytti hieman kasvaneen ensimmäisestä kierroksesta. Näköjään joko oikeiston ja vasemmiston kikkailut toimivat tai FN puolella oli kisaväsymystä, mutta lopputuloksena Front National ei voittanutkaan yhtään kokonaista aluetta, vaan potti meni Manner-Ranskassa pääosin oikeistolle ja jonkin verran myös vasemmalle. Joitan departementtejä FN kuitenkin voitti ja määrällisesti se sai kaikkien aikojensa suurimman kannatuksen. Jälkikäteen herra Scherier selitti etteivät kuitenkaan aluevaalit tässä maassa ole ne eniten kiinnostavat tai tärkeimmät vaalit, vaan suuremman panoksen ovat presidentin, kaupungin pormestarin ja EU-parlamentin vaaleissa.

Samana viikonloppuna tuolla Pariisissa saatiin päätökseen myös tuo COP21 ilmastokonferenssi, ja onneksi sopimus saatiin aikaan. Vaikka sen sisältöä voikin vielä osittain arvostella, niin tästä on ainakin helpompi koko maailman edetä kohti vielä parempia ratkaisuja. Ranskalaiset voivat hyvin vedetysta kokouksesta olla ylpeitä, vaikka kovin paljoa en omaan olkapäähän taputtelua täällä havainnut.

All-crazy sports
All-crazy sports

Männä sunnuntaina tuolla Pepinièr-puiston vieressä olleessa järjestettiin myös pari rollerderby matsia. Vaikka laji ei ollut entuudestaan juurikaan tuttu, niin päätin lähteä huvikseni katsomaan kun sisäänpääsy oli ilmainen ja parin muunkin vaihtarinkin piti tulla. Siinä seuraillessa alkoi tuosta pelistäkin jotain ymmärtämään, päällimmäisenä sen että se on hullu laji, joten suomalaiset ovat siinä varmasti hakoja.

Biorefinery lan-party, preparing with hoods the night before.
Biorefinery lan-party, preparing with hoods the night before.

 

Viime viikon maanantai-aamusta alkoi viime viikon viimeisten esitelmien, deadlinejen ja kokeiden rypistys, kun päästiin bad boys porukalla pitämään Fischer-Tropsch biomassalle esitelmäämme. Pelkäsin jo etukäteen että esitys venähtää ylipitkäksi kun meillä vartin esitysaikaan oli yli 40 diaa (sinänsä jämäkällä tahdilla tuosta olisi selvinnyt hyvin). Onneksi tuolla oli varattu paljon aikaa myös jälkikysymyksille ja kritiikille, jota tuli ajan ylittämisestä. Lisäksi itse sain kuumottelua siitä miksi jokin reaktorityyppi on nimeltään fixed fluidised bed, eihän se tarkemmin ajateltuna ole kovin hyvä nimi mutta en minä sitä ole keksinyt. Joka tapauksessa aika perus esitelmämeininkiä (englanniksi), tällä kertaa oli jo ehkä vähän tiukempia kysymyksiä kuin edellisissä.

One soup, nine cooks = this ends well and fast.
One soup and nine cooks = this ends well and fast.

Maanantai-illasta käytiin vielä väsäämässä diat kasaan tuohon keskiviikkona pidettävään innovaatioprojektien esittelyyn. Luulin että tuo olisi ollut ihan nopea leikkaa ja liimaa powerpointissa sessio, mutta koska kaksi ihmistä oli touhunnut putkistodiojen kanssa (tai jotain vastaavaa), niin jossain kohtaa huomattiin että meillä oli kolme putkistokonseptia, joista ei tiedetty että mikä alkuoletus käy millekkin. Näköjään ulkoimaillakin on siis mahdollista saada putkien kanssa metrin syötöt menemään kolme metriä ohi…

Tiistaina kävin tuolla viimeisessä koulun Café des Languesissa. Alkuun näytti siltä että oltaisiin siellä istuttu siellä yhden englannin maikan kanssa kahdestaa, mutta lopulta sinne tuli kaksi muutakin kielten maikkaa ja kaksi FITI-puolen laulavaa poikaa. Tarjolla oli englantilaista joulu-puddingia ja pojat lauloivat pari sooloa ja yhden duuon.

Last innovative preparations
Last innovative preparations

Tiistaina oli myös viimeinen energiakonferenssi, aiheena aurinkopaneelit. Esitys oli ihan hyvä, ja tällä kertaa se oli myös suunniteltu niin että lopussa tunsi tietävänsä asiasta jotain kun alussa oli jo annettu pointit mihin kiinnittää huomiota. Sopivasti aiheen huvittavuutta sopivasti lisäsi että juuri samana päivänä jonkun LUT-kaverin linkistä tuli luettua että jenkeissä oli kaupunkilaisten tapaamisessa torpattu suunniteltu paneelipuisto, koska ”aurinkopaneelit imevät kaiken auringon energian eikä kasveille jää mitään”. Ehkä siis myös ihan tavallista kansaa olisi syytä sivistää ympäri maailmaa. Konferenssin jälkeen käytiin porukalla harjoittelemassa vielä tuo meidän innovaatioprojektin esitys kertaalleen seuraavaa päivää varten. Uututena tällä kertaa oli että show oli ranskaksi. Itselläni onneksi oli kohtuullisen lyhyt pätkä tuosta puolen tunnin esityksestä, ja loppuun ranskalaiset antoivat vielä ne korjattavat sanat, joten kohtuullisella luottamuksella pystyi lähtemään seuraavan päivän esitelmään.

Back to Club
Back to Club

Tuolta presistreeneistä tulimme sitten suoraan syksyn viimeiseen club bière:en. Sen kunniaksi näköjään koulun johtajakin kävi tuolla kääntymässä. Vaikka kemiantekniikan laitoksen päälliköiden kanssa on tullutkin LUT:illa jo jonkin verran olutta maisteltua, niin sitä pitää vielä odottaa että yliopiston rehtori ilmestyisi spontaanisti johonkin saunailtaan tai vastaavaan (vaikka kete-laitoksen johto taitaa kuitenkin olla lähempänä tämän koulun johdon tasoa yliopistohierarkiassa). Kuten normaalistikin tuolla on tapana ollut niin tarjolla on aika vahvoja oluita. Viimeisen viikon kunniaksi myös osa ihmisistä tuntui olevan hieman päissään (aiemmin en tota ole havainnut), ainakin kanssa kolmannen vuoden opiskelijoista . Koska tämä viikko on viimeinen kun kaikki kolmoset olivat paikalla ennen tutkimusprojektien ja lopputyöharjoitteluiden alkamista, niin olin alkanut tuolla koululla keräilemään tuohon hankkimaani Ranskan lippuun ihmisten nimmareita ja lyhyitä juttuja, tuolla club bièressä niitä sai aika näppärästi kerättyä.

What to write?
What to write?
Will you get naughty or nice?
Will you get naughty or nice?

Clubin jälkeen siirryin välietappien ja -harhailuiden kautta Loveboatiin, jossa oli ESN valkoinen-t-paita-läksiäiskemut (koska osa ei taida enää joulun jälkeen tulla takaisin). Olin hieman yllättytynyt että tuolla oli jo ennen klo 22 porukkaa paikalla. Ovelana jantterina päätin sikailla hyvän maun suhteissa ja kirjoittaa omat tekstinini tyttöjen rinnuksille silloin kun se tilan puitteissa oli mahdollista. Vaikka itselläni oli päällä XL-koon paita (joka tuntui olevan vielä normaalia suurempi), niin silti jossain vaiheessa iltaa muut alkoivat valittaa ettei mun paidassani ollut enää tilaa kirjoittaa. Siitä olin myös yllättynyt että illan jälkeen paidasta löytyi vain yksi kyrpäpiirros, semmoiset muistikuvat lappeen vastaavista tapahtumista on että kaikilla jätkillä on sausagefestit paidoillaan. Koska ollaan kuitenkin yliopistossa, niin ihmisten arvostus älykkyyden perusteella ei ole tärkeintä,

There is no escape! Also, who wrote on her left shoulder?
There is no escape! Also, who wrote on her left shoulder?

joten viikon ajan netissä oli saanut käydä äänestämässä miss ja mister erasmusta sekä kovinta bilehilettä. Siitä olin ehkä yllättynyt että kaikkien italialaisten, saksalaisten ja espanjalaisten adonispatsaiden keskeltä tuo tsekkiläinen kaveri äänestettiin komeimmaksi jantteriksi. Mutta joka tapauksessa, vaikka pitkin syksyä Loveboatin ESN tiistaissa ei jaksaisikaan kovin usein käydä, niin tuolla kannattaa tietysti käydä jättämässä jälki kavereidensä paitaan, ihan hauska ilta.

Keskiviikko aamuna oli dynaamisen optimoinnin viimeinen projektin kanssa työskentely sessio. Koska itse en pohjatietojen puutteissa ollut asioita kunnolla sisäistänyt, tein tuon opportunistisesti parityönä yhden nerokkaan ranskalaiskaverin kanssa, joka oli jo käytännössä kerennyt toimivan ohjelman tehdä, joten omalle kohdalle jäi lähinnä rapsan kirjoittelu. Tuolla tunnilla päästiin kuitenkin ihna proffankin kanssa raapimaan päätä kun ”meidän” ohjelma iteroi itsensä oikeaan tulokseen 60 yrityksellä normaalin 10 sijaan.

LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placemnt in the middle of the picture.
LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placement in the middle of the picture.

Iltapäivästä koitti sitten syksyn innovaatiourakan loppuhuopennus, kun kaikki kolme innovaatioryhmää esittivät omat ratkaisunsa tuohon vedenalaisen öljynporauksen hiekanhallintaongelmaan. Meidän ryhmän ratkaisu koostui suodattamisesta (jossa suodattimia puhdistaa PIG-sukkula), laskeuttamisesta ja hydrosyklonista, muut ryhmät olivat puhtaammin joko suodatus tai laskeutus. Kokonaisuudessaan meidän ryhmämme esitys meni hyvin, itsekin sain omalla ranskallani kerrottua laskeuttimen mitoituskriteerit.

Soft power reward time!
Soft power reward time!

Pari olennaista pointtia unohdin kuitenkin ajatuksissani sanoa. Onneksi tuo meni maikalta ja insinööreiltä ohi, ja heidän jälkeensä yksi kolumbiaanoista teki tarkentavan kysymyksen joka oli syöttö suoraan mun lapaani kun pääsin sujuvasti sanomaan ne asiat mitkä varsinaisen esityksen aikana olin unohtanut. Meidän ryhmämme sai myös hyvin kiitosta, etenkin verrattuna muiden ryhmien raporttien laatuun, ”kannatti” siis toissa viikolla uhrata yksitapahtuma ja auttaa tuon rapsan kokoonpanossa. Koska täällä suositaan porkkanalla johtoa, antoi meidän johtaja/yhteyshenkilö esityksen jälkeen koko ryhmälle namia. Tulokset kun tulivat koko innovaatio-intensifikaatio-membraanitekniikka-kurssi paketista, niin tuolla innovaation hyväällä numerolla ja 75 % painoarvolla sain koko moduulista numeroksi 16,5(/20) vaikka noista tenteistä ainakaan intensifikaatio ei aikanaan ollut hurja menestys.

Karaoke in Boudonville
Karaoke in Boudonville

Keskiviikkoiltana piti lukea jonkun verran tai oikeastaan ahkerasti seuraavan päivän biojalostamo, palamiskinetiikka ja ranskan tentteihin. Koska täällä jaetaan lähes kaikki materiaali myös tulosteina, huomasin viimein että yliviivaustussi on aika näppärä täällä tentteihin valmistautuessa. Sen verran kerkesin kuitenkin myös rientoihin kun kävin CROUS:in residenssin asukkaille salissa järkkäämässä soiréessa. Syömisen lisäksi tuolla sai taas jonkun verran lisää tutustuttua naapureihinsa. Tuonne oli myös organisoitu mahdollisuus laulaa karaokea. Koska täällä karaoke tunnutaan ottavan turhan vakavasti ja olettavan että kappaleita osataan oikeasti laulaa, sai yksi tyttöparka osakseen viheltelyä yms kritiittistä käyttäytymistä hänen pahoinpidellessään Frozenin ”Let It Go”-kappaleen ranskankielisen version (okei, se oli kyllä aika huonosti vedetty). Itse kävin vitsikkäänä laulamassa aikuisten naisen, mutta koska siinä kohtaa sanoja ei saatu heijastettua, en usko että ranskalaisparoille jäi tuosta hirveästi käteen.

Torstaiaamuna menin sitten takkiauki, mutta hieman jännittyneenä tekemään nuo biojalostamoiden ja kinetiikan tentit. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä molemmat tentit olivat aika helpon tasoisia, ja mukana olevista kurssikalvoista ja harkkatehtävistä löytyivät vastaukset niihin juttuihin mitä ei suoraan päästä saanut paperille. Joten noistakin molemmista kursseista pitäisi olla menossa läpi, hyvä fiilis. Lisäksi iltapäivän ranskankoe karsiutui vain pelkäksi lyhyeksi kirjoitustehtäväksi ja ranskalaisen Bond-parodian katsomiseksi, kun kaikki kiinalaiset olivat tekemässä englannin TOEIC-testiä.

Illalla tuli käytyä vielä tuolla MacCarthy torstai CDL:ssä, tällä kertaa mukaan lähti ekaa kertaa myös yksi paikallinen kaveri, jota ei ollut vähään aikaan nähnyt. Tuollakin alkoi näkyä lomien läheisyys kun normaali tungos puuttui, mutta joka tapauksessa pääsi taas parin uuden ihmisen kanssa puhumaan.

Perjantaiaamuna oli syksyn viimeinen koitos kun piti käydä ryhmällä esittelemässä ranskaksi prosessikontrollin jatkokurssin projektien tulokset. Tuo oli kohtuullisen pitkä sessio, kun kolmen tunnin aikana kaikki yhdeksän ryhmää esittelivät tuloksensa samasta aiheesta, joskin eri tuloksin. Kanssaopiskelijoillani ei oikein tahtonut kunnioituskestävyys riittää ja suurinosa hieroi puhelimiaan jos ei ollut oma esitys- tai kysymysvuoro. Tämä oli taas niitä kursseja mistä itselläni ei ollut oikeasti jakoja omalla osaamisella, joten senkin suoritus tuli kyynisesti muun ryhmän mukana olemisessa. Tässäkin esitettiin ranskaksi, itse vedin avauksen ja johtopäätökset ja jätin varsinaisettulokset sujuvammille puhujille. Yleisenä huomiona tuolta jäi mieleen että ne ryhmät, joissa oli pelkkiä poikia, saivat eniten runtua työn laadusta, joten näin ollen kemianteknillisessä koodaamisessa on nähtävästi hyvä olla naisia mukana, ainakin tulosten paremmaksi esittämiseksi.

Kun viimeiset kouluhommat oli ohi, niin lopun perjantain ja lauantain olin semikoomassa palautuakseni. Kaupassa käydessä ilmastonmuutos pääsi tekemään tepposet. Täällä kun on jatkunut vieläkin samanlainen sää kuin lähes koko syksy, tuli kauppaan polkiessa hirvittävä hiki. Arvioin että lämpötilaa olisi sen verran että takaisin mäkeä alas voisi lasketella pelkässä hupparissa. Arvioin kuitenkin väärin ja siitä kiitoksena sain perus talvinuhan. Onneksi ei kuitenkaan tämän vakavampia sairastamisia ole täällä ollut.

Sunnuntaina kävin Scheriereillä syömässä vielä kertaalleen ennen Nancystä lomille lähtöä. Tällä kertaa poljin perille, matkalla havaitsin että kaupungin toisella laidalla ollaan jo vähän maaseudulla kun hevosia ja lannanhajua on kaikkialla kaduilla. Ihana  isäntäperheeni oli taas järjestänyt useamman ruokalajin ruokailut, joskaan ei ihan niin suurta kuin viime kerralla. Lisäksi selvisin jo takaisin päin muutaman tunnin jälkeen, maha täyttä ja ylijääneitä ruokiakin antoivat mukaan evääksi. Kannattaa tosiaan tänne tullessaan osallistua siihen Faim d’échanges ohjelmaan, paikallinen tuttuperhe on opiskelijalle näppärä juttu. Tuolta kun poljin keskustan kautta takaisin niin havaitsin että valtavat massat olivat liikkellä, tossa pääkadulla seikkaili varmasti lähemmäs tuhat jalankulkijaa. Ilmeisesti sunnuntai-iltapäivä on parasta ostosaikaa..

Town by La Moselle.
Town by La Moselle.

Maanantaina päätin käydä vielä tekemässä päiväreissun Épinalissa ja St-Die(-des-Vosgesissa). Alkuun matkaan piti lähteä blablacarilla, mutta tuo ajattelemani kuski ilmoittikin edeltävä iltapäivänä ettei autossa ollut tilaa, vaikka reissuprofiili toisin sanoikin. Eli vaikka tuo kimppakyytisysteemi täällä toimiikin hyvin niin ei se täysin aukoton ole. Onneksi maakunnan sisällä tuolla nuorisoalennuskortilla pääsee junallakin matkustamaan kohtuullisen edullisesti, taitaa olla about samaa tasoa kuin Suomessa opiskelijahinnoilla.

Back to roots.
Back to roots.

Koska kitsastelin lipuilla, jakautui aika hieman epatasaisesti kahden eri kaupungin välille, Épinalille oli aikaa 7 h kun St-Dielle jäi kaksi. Épinaliin saapuessani hetken aikaa mietin että mitäköhän täällä noin pitkäksi aikaa riittää tekemistä, ei tämäkään kuitenkaan valtava kaupunki ollut. Kartasta löytyi kuitenkin kaupungin ulkopuolelta jokin linnoitus ja keskustan tuntumassakin oli jotkin mielenkiintoiset rauniot. Tuonne linnakkelle seikkaillessani päädyin myös kävelemään pitkin metsäpolkuja.

Magnificient ruins in Épinal.
Magnificient ruins in Épinal.

Nyt kun on pidemmän aikaa ollut erossa kunnon luonnon kosketuksesta, oli ihan suomalaista sielua virkistävää kävellä havupuiden seassa. Tuo etsimäni linnoitus osoittautui sotilaskohteeksi, jonne ei tietysti siviilinä päässyt. Tiedustelija luonnollani tein kuitenkin havainnon että linnoituksen lähimaastossa oli selkeästi enemmän tyhjiä bissepulloja ja -tölkkejä kuin yleensä. Tuo keskustan raunio ja niiden yhteydessä oleva puisto oli kuitenkin kaikelle kansalle avoin, hieno ja mielenkiintoinen paikka.

Town by La Meurthe. That white monolith is for Liberty.
Town by La Meurthe. That white monolith is for Liberty.

Loppuaikana kiersin käymässä katsomassa vielä paikalliset opiskelijakampukset. Harmillisesti olin unohtanut että myös täälläkin tulee pimeä, joten St-Diehen junalla mennessä ei tahtonut maisemia enää ikkunasta nähdä, sillä suunnalla kun olisi jo pieniä vuorenhuippuja alkanut tulla. St-Diessä kiersin ydinkeskustan alueella, vaikka ei ollut mikään iso paikka niin sieltäkin jotain nähtävää löysi. Päivän aikana tulin vakuuttuneeksi siitä että täällä Lorrainessa kaikki paikat näyttävät jotakuinkin samalta kokoonsa skaalattuna (kylä, kaupunki, isompi kaupunki). Lisäksi käpöttelin sen verran että sain jalkani venähtämään tai jotain vastaavaa, Nancyyn palatessaan oli oikeasti ramman tuntuinen olo.

Sitten aika perspektiivin ulkopuolelta vielä muutama juttu.

Täällä asumisen aikana ei ole maitoa tullut juotua, mutta nyt olen sitäkin innostunut taas juomaan. Tosin täällä kaikki maito  tuntuu olevan iskukuumennettua, joten samanmakuista tavaraa mitä Suomessa on tullut juotua ei ole tullut vastaan. Lisäksi nyt köhän alettua on pitänyt alkaa myös teetä juomaan kämpillä.

Tässä viime viikkojen aikana henkilökunnan ilmoitusten mukaan kaikki residenssin kämpät käydään tarkistamassa, osassa asukkaista tämä herätti närää. Itse en kuitenkaan mitään vaikutusta huomannut, eikä myöskään ole omaan elämääni vaikuttanut kun kohtuullisessa järjestyksessä olen elänyt.

Kuten jo aiemmin mainitsin, ranskalaiset tuntuvat olevan tavallista innokkaampia Star Wars intoilijoita, se kun tuntuu tulevan nyt kaikkialla vastaan. Eikä täällä tärkeintä ole mitkään kapinalliset, vaan ihan reilusti Darth Vador (Vader) ja stormtrooperit. Viime keskiviikkona olisi varmasti ollut ollut huvittavaa käydä kaupungilla katsomassa kun ihmiset jonottavat sankoin joukoin ton uusimman ensi-iltaan, mutta välillä joutuu opiskelemaankin.

Tässä LeTeekkarin vuoden lopun analyysit. Seuraavaksi se lähtee jouluksi salaiselle ranskalaiselle perheelleen ja sieltä se jatkaa interrail+couchsurfing reissulle, jost se palaa Nancyyn kun koulu taas jatkuu. Palataan asiaan ensi vuoden puolella.

bisous

Osa 12: ”Ulkona sataa usein ja on pimeää, mutta mutta meillä on aurinko sydämmessä”

Hei taas pitkästä aikaa.

Jälleen jäi viime viikonloppuna kirjoittaminen rästiin, tällä kertaa ihan kulttuurillisista syistä. Donc, nyt tulee taas kahden viikon tapahtumat ja aikaulottuvuus saattaa olla sekava.

Muistutuksena vielä että koska haluan pitää makroblogin positiivisena ja normaalia elämää kuvaavana, olen irroittanut Pariisin iskujen vaikutukset elämään tältä puolelta. Koska tapahtumat olivat merkittäviä ja niillä on myös ollut käytännön vaikutusta omaan elämääni, on ne käsiteltävä, mutta se tapahtuu täällä.

Summary: Exchange theory, elections, beaujolais, Finnish meetings, WeekendWineProject, some matches, Finnish-brand, again in same events, Winter is coming, Chistmas market, intensive English, more innovation, exams and presentations. COP21 and climate mobilisation. Faim d’échanges and les Scheriers.

Tässä kun on tullut muiden vaihdossa olevien tai olleiden blogeja lueskellut, niin on taas palannut mieleen tuo vaihtariteoria siitä miten mieliala vaihtelee vaihdon aikana. Huvittavaa on ollut huomata että vaikka itse olen emotionaalisesti aika inertti niin silti tuota vuoristorataa ”fuck yeah” ja ”fak fak fak” ääripäiden välillä on ollut tässä syksyn mittaa. Nyt kun elämä on normalisoitunut ja vaihtoakin on jäljellä vielä yli puoli vuotta niin välimatka ääripäiden välillä tuntuu kuitenkin kaventuneen. Viime aikoina  eniten mielipahaa ovat aiheuttaneet sellaiset ensimmäisen maailman ongelmat, kuten se että unohdin opintopistekilpailutablettini tietokoneluokkaan ja sain sen takaisin kavereilta vasta seuraavana päivänä. Skottikaveriani on sapettanut että täällä sataa väärällä tavalla, Skotlannissa kun sataa oikein (ja jatkuvasti).

Viime viikolla osallistuin itsekkin täällä demokraattiseen päätöksen tekoon, kun kävin äänestämässä CROUS:in kokousten opiskelija/asukasjäsenistä. Tuosta kun käytiin ihan ovallakin muistuttamassa. Tämäkin äänestys otettiin täällä näköjään vakavasti, kun alakerran saliin oli tuotu äänestyskoppi, suljettu boksi äänille ja kehitetty mielipiteen yksityisenäpitämistekniikkaa, heh. Vaikka äänestyssysteemi oli ihan normaali ja rationaalinen, en tuon residenssin johtajatartädin selitystä ihan heti ymmärtänyt, minkä hän sitten tulkitsi niin etten olisi ikinä käynyt missään äänestämässä. Nyt on kuitenkin velvollisuus toteutettu. Täällä Ranskassa on piakkoin myö ihan oikeat vaalit kun ihmiset äänestävät paikallisvaaleissa, kaduilla alkaa nyt näkyä ehdokaspostereitakin.

Free wine to Skinnarila kebab places too!
Free wine to Skinnarila kebab places too!

Viime viikolla sattui koululla olemaan muitakin finskejä paikalla, kun  ylimopistolla tohtoriksi opiskeleva kaveri (Oona) oli ENSIC:illä assaroimassa labroja. Käytiin syömässä lähellä tuossa lähellä olleessa Made in France:ssa (”mitä jos Subway olisikin ranskalainen?”) ja samalla jauhettiin paskaa/keskusteltiin henkevästi suomeksi. Kuten aiemminkin olen tainnut mainita, kerran kuussa on kuitenkin ihan kiva kun pääsee puhumaan suomea, varsinkin jos toisella keskusteluosapuolella on sama puhetapa ja samanlaiset gonailu-jutut. Samalla reissulla tuli myös opittua mitä beaujolais tarkoittaa, tuolla sämpyläpaikassa kun oli viiniä tarjolla.

Of course in the markets there are dedicated beaujolais-racks.
Of course in the markets there are dedicated beaujolais-racks.

Termillä tarkoitetaan siis lokakuun kolmatta torstaita, jolloin aletaan myymään kyseisen vuoden sadon uutudenkarheita viinejä. Noihin pulloihin on siis etikettiinkin vartavasten merkitty että ovat beaujolaista. Itse en ainakaan asiasta ollu aiemmin tietoinen, mutta ihan hyvän makuinen idea viime viikonlopun VVP:n ja muiden viinin maistamisten perusteella. Meinasin tästä jo teitä tiedottaa aiemmin, koska noita viinejä tulee vissiin Suomeenkin myyntiin jokin erä. Nyt taitaa olla kuitenkin liian myöhäistä lähteä Alkoon etsimään, harmi teidän kannaltanne. Sen mitä itse asiasta/tapahtumasta olen ymmärtänyt on että alunperin tuokin on ollut jokin aluellinen juttu, mutta sittemmin suosiossaan levinnyt muualle Ranskaan ja muualle maailmaan.

Vähän on tullu viime aikoina urheiluakin seurattua. Viime viikonloppuna ensin bad boyssit ja sen jälkeen espanjalainen vaihtarikaveri kyselivät lähtemään mukaan katsomaan tuota viimeisintä el classicoa. Normaalisti en seuratason urheilusta ole kiinnostunut, mutta koska molemmat kaveriryhmät olivat menossa samaan kapakkaan tuota katsomaan niin päätin lähteä mukaan.

After the match you could see more stiped than white shirts...
After the match you could see more striped than white shirts…

Tuo Red Corner missä oltiin, näytti olevan juuri futiksen seuraamiseen suunniteltu paikka, kun jokaisella seinällä oli telkkari josta tuli jokin peli ja kulman taakse oli tuotu sohvia ja päämatsia näytettiin projektorilla. Ihan miellyttävä paikka, kun Leffeäkin sai hieman huokeammin häppärin aikaan. Kiinostavaa oli myös katso miten latinotutut olivat kannattaja leireihin jakautuneet. Espanjalaisia kannattajia oli sekä Barcan että Realin leireissä, mutta paikalla olleet kolumbiaano-koulukaverit olivat molemmat valkoisissa paidoissa. Itse kun en futisfani ole niin 4 – 0 tulos ei ollut kovin mielenkiintoista seurattavaa enää lopussa.

Nancy palying in white, Venice in burgundy.
Nancy playing in white, Venice in burgundy.

Tällä viikolla tuli myös seurattua ihan liveurheilua, kun couchsurfing-kaverilla oli ylimääräisiä lippuja keskiviikon Nancy vastaan Venetsia korismatsiin täällä, joten päätin itse lähteä mielenkiinnosta mukaan. Tuo urheilukeskus, jossa tuo matsi pelattiin oli ihan reilun kokoinen. Paikan täyttöasteen perusteella arvioin köykäisesti että katsojia olisi ollut reilu 1000, mutta lopussa kuulin että meitä olikin yli 3k. Vaikka futis on täälläkin selvästi se ykkösurheilu, niin kyllä näköjään koriskin kansaa kiinnostaa. Tuo peli oli verrattaen tasaista, vieraat olivat pääosin hienoisessa johdossa, mutta nancyläiset pysyivät perässä sitkeästi.

Break time cheerleading too.
Break time cheerleading too.

Kotijoukkue antoi kuitenkin välillä ihan luvattoman helppoja pisteitä ja italialaiset olivat myös aika hakoja heittämään kolmosia, joten voittivat lopulta (ansaitusti) 71 – 62. Pitää viellä integroitumista lisätä ja käydä katsomassa noita paikallisen futisjoukkueen kotipelejä. Kätevästi BDE näyttää tarjoavan kevään puolelle kolmen kotimatsin pakettia, mistä yksi on maakuntavihollista Metziä vastaan. Mitä olen ymmärtänyt, niin tämä Derby on isompi ”hate match” kun Suomi – Ruotsi tai vastaavat.

Viime aikoina on ollut myös ihan miellyttävää huomata että ainakin joillain ihmisillä täällä Euroopassa on positiivinen kuva Suomesta ja meidän maata, kulttuuria ja kieltäkin kohtaan on kiinnostusta. Heh, ja vaikka suuret ranskalaisjoukot eivät metallia kuuntele niin kadulla ääneen suomimetallista keskustellessa saattaa saada tuntemattomia paikallisia mukaan keskusteluun. Jotta tämä positiivinen maine säilyy ja suomalais-kortilla saa paikoittain alennusta rankalainen-nainen-brändistä (tai ranskis-mies, ketkä sitä pitävät parempana), niin kehottaisinkin nyt kanssa suomalaisiani välttämään sitä ainoaa keinoa jolla tuon maineen saa nyt pikaisesti pilattua, eli turvapaikanhakijoihin ja muille ulkkaritaustaisiin kohdistuvaa typerää perseilyä. Heh, kansallisuusaiheesta jatkaakseni, verrattaen usein kun johonkin uuteen ranskis mecciin (jätkään) tutustuu niin alku pään kysymys on että mitä mieltä olet ranskalaisista naisista. Rehellisyyden nimissä tietysti pitää vastata että keskiarvolla pidän paikallisten ulkoista olemusta parempana kuin kotimaista. [Pandering alert] Suomalaistyttöjen ei tarvitse kuitenkaan hätääntyä, teitä arvostan ehkä enemmän sisäisten ominaisuuksien perusteella. Vielä palatessani tohon suomalaisten arvostukseen, tietysti on tullut eriäviäkin mielipiteitä. Toi meidän ranskanmaikka lohkaisi ettei hänen kollengansa pysty kuvittelemaan pahempaa painajaista kun luokkaa täynnä suomalaisia (muutkin pohjoimaalaiset kelpaa). Meidän(/teidän?) ilmeettömyys on pahinta mitä täällä osataan kuvitella.

Despite this photos emphasis on beer, discussion is the most important thing.
Despite this photos emphasis on beer, discussion is the most important thing.

Tässä viime viikkojen ”vakituisempina” tapahtumina on tullut oltua jälleen ESN Apéro des Languesissa, Mac Carthyn Café des Languesissa ja käytyä huvikseen taas tuolla kansantanhuissa. Kaikki on näppäriä tapahtumia uusien ihmisten kanssa toimimiseen. Apérossa oli vähemmän porukkaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta sitä vastoin vieläkin useampi meistä ulkkareista on tuntunut löytävän tuonne Caféen, tällä viikolla se oli klo 22 aikaan pakaten täynnä. Kansantahuissa positiivisen kehityksenä oli ettei viime kerralla paikalla ullut enää pelkätään karvaisia ukkoja. Lisäksi jatkoina on tullut käytyä uutuutena BBC nimisessä kapakassa, vähän samantyylinen kuin tuo Mouton Electrique, missä aikanaan tuli käytyä.

Faim d'échanges
Faim d’échanges

Viime viikonloppuna järjestettiin tuo Faim d’échanges ohjelma kaupungin toimesta. Perjantai-iltana oli kaikkien yhteinen tutustumistapahtuma kaupungintalolla. Tietysti ranskalaiseen tyyliin kaupungintalossakin täytyy olla grandeuria, en usko että lappeessa vastaavassa byrokratiasalissa on vastaavaa koreutta. Pääsin tuolla tutustumaan myös omaan ranskalaisperheeseeni, Scheriereihin, eläkeläispariskuntaan toiselta puolelta kaupungin lähiöitä. Vähän tuli mieleen että mitä jos omat isovanhemmat olisivatkin ranskalaisia.

Les Scheriers
Les Scheriers

He olivat kuulemma olleet joka vuosi ohjelmassa mukana 13 vuoden ajan, joten en ollut edes ensimmäinen suomalainen johon he tutustuivat. Tuolla oli tarjolla myös kaikenlaista ranskalaista pikkupurtavaa ja herkkua, perheeni tietysti piti huolta siitä että muistin syödä. Tuolla tapahtumassa tuli myös hiemain muiden ”perheiden” kanssa puhuttua, esim yhden Suomessa käyneen tädin kanssa ja yhden ranskalaisen kotelaisen kanssa, joka oli yhden espanjalaisen ”perheenä”. Lopuksi meille oli järjestetty vielä yhden nuorisobändin keikka. Vaikka en kevyttä musiikkia juuri kuuntele niin bändi vaikutti soittavan kuitenkin hyvin. Sunnuntaina kävin tuon ohjelman puitteissa Scherierien luona syömässä.

Already eating well in welcome event.
Already eating well in welcome event.

Ajattelin että tuo reissu olisi kestänyt 2 – 3 tuntia, mutta tuolla tulikin oltua sittenkin noin 7 h. Paikalla oli myös yksi täällä opiskeleva puolalaistyttö, joka oli ollut vastaavasti samassa perheessä pari vuotta sitten ja jäänyt pitämään yhteyttä. Perhe tarjosi meille 5 ruokailu etapin ruokailun, ja tuon aikana tuli myös juotua viinejä ja viinoja myös ihan kohtuullinen määrä kohtuudella. Kun itse tarjoiduin auttamaan astioiden kantamisessa ruokalajien välillä, isäntä käski pysyä pöydässä, etelän kulttuurityyliin miehet istuvat pöydässä juomassa samalla kun naiset hoitivat käytännön työt…

Starters
Starters

Kokonaisuudessa tuo Scheriereillä käynti oli miellyttävä, pitää pitää jatkossakin yhteyttä. Toivomaani vaatteiden pesulaan heistä tuskin kuitenkaan saan, koska asuvat toisella puolella kaupunkia, mutta eiköhän tässä selvitä. Perheen talo oli kuulemma yli 100 vuotta vanha ja sen oli aikanaan hakkinut rouvan isoisoisoisä tai jotain vastaavaa.

The main course
The main course

 

 

 

 

 

 

 

In theory sky might also be open and sun could shine.
In theory sky might also be open and sun could shine.

Viime artikkelissa huutelin säästä (marraskuun alusta) että vielä uskalsi olla ulkona t-paidassa. Nyt on kuitenkin ”talvi” hiipinyt myös pikku hiljaa tännekin. Yleensä on pilvistä donc samanlaista harmaata kuin sielläkin juuri nyt. Välillä öisin on jo paikkasta. Mutta kun tuossa viikonloppuna tuli pidempiä pätkiä oltua ulkona viileässä, tuntu että myös talviturkki kasvoi päälle. Tänään kun koukattiin takaisin 10 asteeseen, tuntu ulkohupparissakin kesäiseltä. Loskaa (ja ihan häilyvästi luntakin) on tullut vähän, mutta maahan mikään ei ole jäänyt. Ylipäätään täällä ei ole yleensä ympärillä niin kosteaa, joten iltaisin myös kaikki pimeys tuntuu paljon pehmeämmältä, varsinkin ranskalaisten valaistustyylillä.

Sitten vielä vähän mainintaa koulujutuista.

Unrelated photo
Unrelated photo

Viime viikolla oli membraanien ja intensifiöinnin yhdistelmätentti. Vaikka periaatteessa olin tietoinen tuon ajankohdasta, häiritsivät jotkin viimeaikaiset tapahtumat tuohon keskittymistä, joten tenttiin tuli mentyä hieman housut kintuissa. Koska tällä kertaa oli kaksi tenttiä kerralla, oli aikaa myös kolme tuntia, jonka sai käyttää miten parhaiten näki. Itselläni ei ollut ihan hirveän vahva tunne onnistumisesta, mikä jäi kaihertamaan. Vaikka periaatteessa joillain säälipisteillä ja hyvin menneellä innovaatiprojektilla koko moduulista pääsisikin läpi, pitänee varmaan nuokin tentit käydä tekemässä kunnolla tammikuussa.

Pitching ideas
Pitching ideas

Viime viikolla oli innovaatioprojektista jälleen ohjattu insinööritapaaminen, jota varten meidän oli pitänyt valmistella erilaisia ratkaisuja hiekan siirtämiseksi systeemissämme. Tuossa tapaamisessa oli kuitenkin yllättävä juonnenkäänne, kun ensimmäisen osan kanssa meidän kanssa olikin toisen ryhmän ohjaajana toimiva insinööritäti, jolle noita ratkaisuja esiteltiin. Sinänsä ihan looginen veto tässä projektissa, kyllä noilla kehitellyillä ratkaisuilla pitäisi lopussa tarvittaessa muitakin saada vakuutetuksi. Toiselle puoliskolle meidän oma setä palasi valamaan meihin tulevaisuudenuskoa. Tässä viimeisillä viikoilla ollaan nyt pariin otteeseen nähty tiimillä ja saatu pienten vääntöjen jälkeen päätettyä mikä se meidän varsinainen systeemimme on, kuka tekee vielä mitä ja vähän sitten jotain sinneppäin mitoituksia (tässä projektissa innovaatiot on tärkeempiä). Vähän tässä projektissa vieläkin harmittaa että omalla ranskan taidolla kyllä ymmärätää hyvin mistä keskustellaan, mutta oma kieli ei ole niin ketterä vielä että pääsisi keskusteluhin sujuvasti mukaan.

Best time to do research is the last evening.
Best time to do research is the last evening.

Tässä on viime viikkoina päässyt myös luokan eteen esiintymään kun katalyysinanomateriaalien ja polymeeri/komposiittikursseista on pitänyt pitää päättötöinä esitelmiä. Nanomateriaalipuolella tehtiin ja vedettiin yhden kiinalaisen tytön kanssa ihan kohtuullinen esitelmä itsepuhdistuvasta lasista. Tuon session jälkeen arvostelemassa ollut tohtoritäti antoi ohjeita ja palautetta yleensäkkin esitelmäkalvoista. Vaikka siitä olen samaan mieltä että presikseen Harvard-viittausmenetelmä olisi parempi kuin numerojärjestelmä, niin siitä olen kyllä toista mieltä että koko lähdeviitteen laittaminen normidiojen sekaan tekisi lähteiden seuraamisesta ja muistamisesta helpompaa.

Polymers for everything.
Polymers for everything.

Polymeeripuolella päästiin viimeinkin tuosta koko syksyn alitajunnassa kummitelleesta esitelmästä. Vaikka komposiittien käyttäminen lämmönsiirtimissä oli aiheena mielenkiintoinen, oli meidän kansainvälisellä gonaryhmällä koko syksyn aina jotain ajankohtaisempaa tekemistä, joten tuon esitelmän tekeminen jäi aika pitkälle viimeiselle viikolle ja etenkin viimeiselle illalle. Vaikka omasta mielestä tuo meidän esitys jäi aika köykäiseksi (osin siksi että tarkkaa tietoa ei tahtonut löytyä millään), vedettiin me se kolumbiaana- ja nigerialaiskaverin kanssa ihan hyvin. Lisäksi meidän kannalta kävi hyvin että oltiin ihan viimeisen viikon viimeisiä, joten kaikki kanssaopiskelijat ja myös arvosteluraadin tiukimman maikatkin olivat lähteneen ennen meidän showtamme, joten esityksen jälkeen tarvitsi vastava vain kilttien tätien arvattaviin kysymyksiin. Pisteet kotiin.

(Tämän artikkelin viimeistely venyi maanantaille, mutta kirjoitan nyt silti eilisen sunnuntain näkökulmasta).

Cast of Ratatouille
Cast of Ratatouille

Tällä viikolla meillä oli englannin intensiiviviikko, joka koostui erillaisista moduuleista. Oman ryhmäni kanssa päästiin dubbaamaan Ratatouillea, valmistelemaan ja esittämään uutisia, käymään puhelin keskusteluja ja kokeilemaan työhaastattelua englanniksi. Vaikka englanti on omalla kohdalla selkeästi muita ulkkarikieliä vahvempi, niin viikko oli silti ihan opettavainen. Esimerkiksi tuota omaa puhelinkeskustelua kuunnellessa havahduin siihen kuinka jäätävä suomalaisaksentti mulla vielä on puheessa, ei ihme jos eivät ihmiset tuosta nopeasti selittäessä mitään ymmärrä, pitänee rauhoittua ja keskittyä.

The justice team
The justice team

Työhaastattelusta jäi positiivinen fiilis, vaikka tuonne menin takki auki ilman suurempi valmistautumisia, meni se ihan hyvin, eli uran saisi koulun jälkeen mahdollisesti käyntiin muuallakin Euroopassa. Koska meidän ryhmän ranskalaiset tuotepuolen jätkät ovat koomisen kahjoa porukkaa, tuli jenkkioikeuden käynnistämme (jota tuomatoin) jakso kauniita ja rohkeita ja uutisista jotain mistä saa epilepsian… Viikon loppuun oli vielä normaalin kurssijärjestyksen viimeinen meetings-luento, kun saimme vakuuttavasti päätettyä suklaatehtaan sijoittamisesta Melbourneen, oli maikkamme ihan hekumoissaan.

Nyt kun englanti ja kaksi valinnaistakurssia on suoritettuna, pitäisi konkreettisia noppiakin olla nyt kasassa 9. Ehkä tästä tulee vielä jonkinlainen akateeminen suoritus tästä reissusta.

Ranskan tunneilla nyt nämä viikot teemana on ollut sukupuolten tasa-arvo (koulussa ja akateemisessa maailmassa). Vähän tuossa itselläni on jäänyt kaihertamaan että keskustelu on pitemmän päälle ollut meidän poikien ja maikan välillä, (enemmistössä olevat) tytöt ovat tyytyneet lähinnä olemaan kuuntelijoita vaikka itse kevyesti olen koittanut provosoida ja syöttää suoraan lapaan. Vaikka tuo ranskalainen ”plört” (koska olkien kohauttaminen ei olisi tarpeeksi stereotyyppisen ranskalaista) ei vielä tule sujuvasti, niin sen verran on kieli alkanut luistamaan että pystyy jo jokin verran alkaa tuolle ranskanmaikalle väittämään vastaankin.

Koulun puolelta vielä normaalin elämän erikoistapahtumiin viikonlopulta.

Trailblazing in Nancy, this should fit to LUTagenda too. These two also look suspiciously breaking bad'ish...
Trailblazing in Nancy, this should fit to LUT-agenda too. These two also look suspiciously breaking bad’ish…

Tänään (maanantai) kun Pariisissa alkaa tuo COP21 ilmastokokous, oli lauantaina tarkoitus järjestää myös Nancyssä siihen liittyvä marssi, johon itse olin myös ympäristöstä ja maailmasta välittävänä menossa. Viimeaikaisten tapahtumien johdosta isompia kokoontumisia on kuitenkin kielletty, joten tämä viikonlopun sovellettiin niin että osallustujat kävelivät ympäri kaupungin pääkatuja pareittain tai pienissä ryhmissä. Aluksi olin lähdössä muutaman oman ikäiseni porukkaan, mutta kun huomasin että he aikoivat imeisesti jalon ilmastoaatteen ohessa ajaa muitakin periaatteita joista itse en ole varma olenko kannattaja, aloin epäröimään. Onneksi kävelykaveriksi löytyi sitten yksi paikallinen vanha herrasmies, jonka kanssa lähdimme tekemään kierroksia, samalla syvällisesti ranskaksi keskustellen. Tuo oli ihan miellyttävä kokemus ja tulipahan tehtyä jotakin enemmän näkyvää tarpeellisen asian eteen.

Suomalaiset ja kiintö scotsman
Suomalaiset ja kiintö scotsman

Tänä iltana (sunnuntai) saatiin myös järjestetty ensimmäinen meidän nancyläissuomalaisten yhteistapaaminen. Itse olin Oonan, Lauran ja Saran tavannut jo erikseen, mutta muut eivät vielä toisilleen olleet tuttuja, joten tuossa saatiin useampi yksittäinen tutustuttaminen hoidettua kerralla. Ennen tuota kävin skottikaverin kanssa kiertelemässä keskustan pienellä joulutorilla. Spontaanihkosti skotti jäi myös meidän seuraamme kun aloitettiin suomettuminen muiden saapuessa, eipä meillekkään ollut ongelma keskustella englanniksi. Alkuun mentiin eurooppalaisella tyylillä kun otettiin yhdet vin chaudit torilla, minkä jälkeen vaihdettiin suomalaiseen juomiseen ja mentiin hyväksikäyttämään St Epvren 1 € / olut synttäritarjousta. Tapaamisen loppupuolella sovittiin että tehdään myös ensi viikolla jotain ulkoisänmaallista, jos ei muuta niin sitten lojutaan lattialla ja katsotaan linnanjuhlia.

Loppuun vielä lisää kuvia juolutorista ja ilmastomarssista yms.

Climate rally
Climate rally in Nancy
Climate rally
Climate rally in Nancy
Spruce in Stanislas
Spruce in Stanislas
Christmas market in Nancy
Christmas market in Nancy
Also remember ask for free samples
Also remember ask for free samples
After Ctulhu mythos, now also examples of catholic mythos
After Ctulhu mythos, now also examples of catholic mythos