Avainsana-arkisto: Metz

Osa 23: Thermodynamiquement faisable

LeBlog on ilmeisesti jo niin vaikutusvaltainen media, että sen kirjailijaa pyydettiin vieraskynäksi myös LUT:in Abitiimin blogiin. Seikkaluista huolimatta pysyn silti myös uskollisena omille lukijoilleni.

Summary: Management week. Latest major tragedies in Europe. Family visiting Nancy: trips near and far, eating and visiting friends. Student theather at Boudonville. Nuit des étudiants and visit to four local museums. Oriental dinner and Spanish party. Assholery in the surroundings and continuing problems problems with wifi. CAF-application continues. French work laws still as hot topic. Misadventures with bikes. New holidays are here.

The new multinational company in creation.
The new multinational company in creation.

Viime viikko oli opiskeluissa taas hieman poikkeuksellisempi, koska se oli pääosin pyhitetty tämän lukukauden tutakurssille. Tämän kurssin aiheena oli projektin suunnittelu ja sen esitteleminen. Alussa meille annettiin yleisluento projektin toteuttamiseen liittyvistä näkökohdista, sen jälkeen hieman innovattiivisuutta ruokkivia ajattelutehtäviä ja lopuksi analyyttisempää perkaamista innovatiivisista projekteista ja uusista markkinoista. Session loppuun jakauduttiin 5 – 6 hengen ryhmiin (kaikissa piti olla molempia sukupuolia ja ulkkareita ja ranskalaisia) ajatusriihimään uutta sopivaa kaupallista projektia. Yksi toisen vuoden tutuista ranskalaisista värväsi minut omaan ryhmäänsä, eipä siis onneksi tarvinnut hapuilla että mihin ryhmään päädyn.

Wisdom from elders.
Wisdom from elders.

Muita ryhmän jäseniä en tuntenut etukäteen liiemmin, mutta homma lähti kuitenkin nopeasti ja jouhevasti liikenteeseen. Hullujen (laserveitsi, kissantassujenpuhdistajan) ja vähemmän hullujen (kokoontaitettava/muokkailtava matkalaukku, suodattavan ja vettä kierrättävän vesijohtojärjestelmän) jälkeen saimme rajattua yhteiseksi projektiksemme huonekaluja eri kaupungeissa välittävän palvelun.

 

Evaluating your peers and their shenaningans is best you know.
Evaluating your peers and their shenaningans is best you know.

Loppu viikko jatkui pääpiirteittäin kaavalla että kunkin session alkuun oli jokin yhteinen luento (aiheina yhtiömuodot, esiintyminen, patentit jne.), jonka jälkeen jatkettiin ryhmissä omien projektien työstämistä (strategian suunnittelua, kulujen ja kannattavuuden laskemista…). Tuo oli aika kevyttä ja miellyttävää normaaleihin kolmen tunnin luento jyystöihin verrattuna. Meininki omassa ryhmässämme oli myös verrattaen hyvä ja itse pysyin pää piirteittäin kartalla siitä mistä kulloinkin puhuttiin ja mitä piti tehdä.

The sales pitches and feedback.
The sales pitches and feedback.

Viikon lopussa sitten homma vedettiin pakettiin valmistelemalla omasta projektista myyntipuheet. Koska tarkoitus oli olla myyvä, ei onneksi jokaisen tarvinnut varsinaisesti puhua esityksen aikana, jolloin itse jättäydyn ryhmämme kysymyksiin vastaavaan osastoon, sekä annoin ranskalaisille kollegoilleni neuvoja miten saisimme ryhmänä vedettyä mahdollisimman jämptin esiintymisen. Ryhmämme suoritus oli hyvä, ja vaikka muut opiskelijat innoistuivat esittämään useammankin tiukan kysymyksen niin emme niihin hyytyneet, ja lopussa maikalta tuli pelkkää hyvää palautetta, joten hyvin toimittu ja taktikoitu. Lisäksi arvosteluun kuului kahden muun ryhmän projektikuvausten lukeminen ja niistä palautteen anto.

Kokonaisuudessaan tämä tutailuviikko tässä lukukauden välissä oli ihan piristävää vaihtelua taas normaaliin menoon. Kurssin aikana alkoi myös vähän jälkikäteen harmittamaan että tuo syksyn yrityspeli-tutakurssi jäi käymättä vajaan tiedotuksen ja siitä seuranneen oman kiukuttelun takia. Mutta ei voi tässä vaiheessa enää minkään eikä tuo venettä kaada.

Tällä viikolla jatkuivat muut kurssit taas normaalisti, joskin viikko oli pääsiäisen takia maanantaita lyhyempi. Koska edelleenkään en juuri ollut ylpeä omista opinnollisista saavutuksista tämän lukukauden aikana, pelkäsin hieman viikon alussa että runtua tulisi vähän suunnasta kuin toisesta. Sinänsä aiheeton pelko, melko normaalisti meni kaikki. Tällä viikolla tuli myös taas turvauduttua pahoihin tapoihin ja jätettyä yksi luentoharkka väliin ja yritettyä sen sijaan hoitaa opiskeluita omaehtoisesti. Tuokaan ei mennyt niin kuin alkuun ajattelin, mutta ei tuosta loppujen lopuksi ollut myöskään isompaa vahinkoa. Teollisuuskurssilla päästiin taas vähän eteenpäin uusilla ideoilla, joskin itselle tuli semmoinen fiilis että olisi nämäkin asiat pitänyt jo tietää.

Kouluhommista sitten taas muihin teemoihin. Mennään vaihtelevasti ikävän ja positiivisen väliä.

Viime aikoina on Euroopassa tapahtunut asioita, joita ilman pärjättäisiin paremmin. 20.3 Espanjassa sattui bussionnettomuus, jossa kuoli 14 ihmistä ja useita loukkaantui. Vaikka tuo ei itseeni suoraan liitty, kosketti tapaus koska bussi kuljetti paikallisia vaihto-opiskelijoita. Tapauksesta oli täällä muutama maininta vaihtaripiireissä, muttei kuitenkaan suurempaa keskustelua. Tämän lisäksi Brysselissä räjähtivät pommit lentokentällä ja metroasemalla 22.3, tuosta kuulin ensimmäisenä tuta-ryhmäläisiltäni. Tuokaan ei suoraan ole elämääni vaikuttanut ulkoisesti, mutta ei tuotakaan ole voinut pelkästään ohittaa sen takia että syksyn Brysselin reissulla tuli käytyä myös juuri tuolla toisen iskun kohteena olleella Maelbeekin metroasemalla. Vaikka ihmisiä on Euroopassa kuollut viime aikoina, en itse tunne oman turvallisuuteni laskeneen, melkein helpommin tulee oltua huolissaan muista. En näitä surullisia asioita ryhdy enempää perkaamaan, sillä muualla päin maailmaa on viime aikoina tapahtunut myös paljon vääryyttä, joten pelkkä eurooppalaisten kärsimysten käsittely ei tunnu oikeudenmukaiselta, kun taas koko maailmasta huolissaan oloon tätä blogia ei ole tarkoitettu eikä siihen ole resursseja.

Family visiting in Nancy.
Family visiting in Nancy.
A Finnish beerfest, one thing I've missed.
A Finnish beerfest, one thing I’ve missed.

Onneksi on myös ollut hyviä juttuja viimeaikoina, sillä pääsiäisen pidemmän viikonlopun avulla perheeni tuli käymään Nancyssä. Vaikka en juuri tunteellinen perheihminen ole, oli tietysti kiva nähdä vanhempia sekä veljeä ja siskoa useiden kuukausien jälkeen, tässä kun ei viime kuukausina kovin monia finskejä yleensäkään ole tullut vastaan. Lisäksi vierailun hyötypuolena oli tavaroiden vaihto, porukoilta tuli parempikuntoinen reppu sekä uusi kamera, jolla LeBlogin jo nyt ylivertainen kuvauksellisuus nousee taas uudelle tasolle, vaihdossa Suomeen lähti ylimääräistä elektroniikkaa ja paikallista alkoholia. Perheeni oli Nancyssä pitkästäperjantaista seuraavaan tiistaiaamuun saakka.

Being a tour guide in Nancy taught me also new things like peacocks sleeping (and screaming) in trees.
Being a tour guide in Nancy taught me also new things like peacocks sleeping (and screaming) in trees.

Ensimmäisenä iltana emme tehneet juuri muuta yhdessä kuin kiersimme ENSICin, minun kämppäni ja heidän hotellinsa. Lisäksi velipojan kanssa käytiin MacCarthyssä, tuolla tuli nähtyä Ranskan futismatsia katsomaan tulleita ranskalaisia kavereita sekä Laura matkallaan ESN:än Bretonnian-reissulle. Lauantaina laitoin muut Kaukiaiset käymään Luxembourgia katsomassa, itse jättäydyin reissusta autossa istumisen takia ja yritin saada muita hommia hoidettua päivän aikana. Illalla kun oli hyvä sää niin käkäilimme ympäri keskustaa ja kävimme syömässä Stanislaksen lähellä olevassan juustopohjaisia ruokalajeja tarjoilevassa ravintolassa.

The Metz Easter Techno Gods
The Metz Easter Techno Gods

Tuolla oli annoksissa kokoa ja painoa, joten kaiken syömisessä oli oikeasti tekemistä. Sunnuntain ohjelmaan kuului maakuntamatkailua. Siskoparkani joutui jäämään tuolta reissulta väliin, piruparka kun oli ollut viime viikon jo tien päällä opiskelukavereidensa kanssa, joten jaksaminen oli erinäisistä syistä heikkoa. Aamupäivästä kävimme katsomassa Metziä. Kun löysimme autollemme parkkipaikan, huomasimme että viereisessä kirkossa oli pääsiäissunnuntain kunniaksi menossa konemusiikki reivit valoineen kaikkineen.

The return to Verdun battlefields
The return to Verdun battlefields

Tuota erikoisuutta lukuunottamatta Nancyn kilpakumppani oli pysynyt viime kerrasta entisellään. Tuolla kävellessä tuntui omassa päässä Metz, Strasbourg ja Luxembourg alkavan pikkuhiljaa sekoittua yhdeksi kuvaksi kaupungeista löytyvien, osittain samanlaisten paikkojen takia. Lähtiessämme kävimmä vielä velipojan ja mutsin innostuksesta katsomassa Metzin Pompidou-keskuksen, tuo oli ihan mielenkiintoinen paikka ja sen lisäksi opiskelijoille ilmainen. Metzistä suuntasimme vielä Verduniin katsomaan sotakohteita. Osittain tuli taas samoja paikkoja nähtyä kun ESN:nän reissulla, mutta uutena tällä kertaa Memorial-museo ja yksi sodanaikaisista linnakkeista.

Quickest way to show Nancy to yout family.
Quickest way to show Nancy to yout family.

Tuonne museoon oli kerätty paljon kaikkea sodan ajan ranskalaisten ja saksalaisten tietoa ja tavaraa. Jälleen, vaikka normaalisti en kovin vahvoja tunteita koe niin suurinpiirtein itseni ikäisen sotilaan kirjoittamaa kirjettä äidilleen ei voinut lukea ilman mitään vaikutusta samalla kun oma mutsini tuota katsoi myös. Maakuntareissun päätteksi kävimme taas syömässä Nancyssä, sunnuntai-ilta rajoitti vaihoehtoja varsinkin kun porukoille piti saada viiniä.

My Finnish and French families.
My Finnish and French families.

Yleensä ravintoloita etsiessä riittää kun kävelee Stanislaksen alueille, tällä kertaa homman hoiti ranskalaisia ja pihviä yksin omaan tarjoava ravintola. Maanataiaamusta kiipesimme tuon vieressä olevan järkyttävän vuorimäen päällä olevaan Parc de cure d’air puistoon, josta perheeni pääsi myös katsomaan Nancyn maisemia kerralla. Sen järkeen lähdettiin katsomaan vielä paikallisia tuttujani, ensin nuorimman paikallisen ulkosuomalaisen synttäreille ja sen jälkeen vielä nopealle visiitille Scherierien luokse.

Finnish birthday party in France.
Finnish birthday party in France.

Onneksi molemmissa paikoissa perheeni tuli hyvin juttuun, joskin ranskalaisessa perheessäni toimin tulkkina keskustelijoiden välillä. Suomalainen ja ranskalainen ukkoni ulkoivat melkein kilpaa kertomaan kaskuja, vaikka kunnon yhteistä kieltä ei ollut. Illalla kävimme vielä syömässä paikallisessa kalaravintolassa ja saimme jo aikaan perheellemme tyypillistä kinaamista, tuota olikin jo kaivannut heh. Hyvästit piti sanoa jo maanantai-iltana, sillä minulla oli tiistaina jälleen aamusta alkaen koulua.

In the end everyone is happy and rainbows.
In the end everyone is happy and rainbows.

Osittain tuon porukoiden vierailun odottaminen vahvisti tunnetta, että ehkä jollain lomilla Suomessa käyminen ja latautuminen siellä olisi ehkä auttanut jaksamaan täällä paremmin kevään aikana. Toisaalta täällä on nyt hajaututetusti saanut toteutettua kaikkia suomalaisia juttuja, ja vuoden leikkaaminen puoliksi menemällä ja palaamalla ei varmasti antaisi seikkailun lopussa yhtä vahvaa tuntemusta, joten turha tässä spekuloida. Jos teilläkin riittää henkisiä rahkeita niin kyllä vuoden maailmalla selviää hienosti jokainen.

A play by students in Boudonville.
A play by students in Boudonville.
Then, an angel appears!
Then, an angel appears!

Viime viikolla torstaina täällä Boudonvillessä järjestettiin myös paikallisen opiskelijateatterin esitys, jotan itse kävin huvikseen katsomassa. Kolme tyttöä esitti eräästä afrikkailaisesta naisesta kertovan tarinan, jossa ilmeisesti ympyrä sulkeutui lopussa. Näytelmän yksityiskohdat menivät hiukan ohi, mutta pääpiirteet pystyi kyllä ymmärtämään. Alkuun nainen oli jättämässä kotiaan taakseen ja kulkemassa kohti uutta seutua, motiivit jäivät minulta puuttumaan. Sitten jostain kerrontaan ilmeistyikin mies, johon kohdistuvasta suhteesta tulikin melkein koko loppukertomuksen fokus. Välissä juonen käänteenä myös enkelit kävivät puhumassa, ja lopussa ilmeisen traagisesti tultiin samaan tilanteeseen mistä alussa taidettiin lähteä. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kokemus, vaikka paremalla yksityiskohtien ymmärtämisellä ja ehkä kyseisen tarinan lukemisella olisi tuosta saanut enemmän irti. Näytelmän lopuksi oli siihen liittyvä keskustelutilaisuus, mutta päätin itse siirtyä kapakkaan keskustelemaan hetkeksi aikaa café des languesin merkeissä.

Presenting the cast.
Presenting the cast.

Tällä viikolla merkittävimpänä tapahtumana oli keskiviikon Nuit des étudiants, jolloin Nancyn seitsemän muesota olivat ilmaiseksi avoinna opiskelijoille klo 20 – 24. Itselläni oli lähtökohtaisesti kunnianhimoinen suunnitelma vierailla neljässä kiinnostavimmassa museossa (Musée de Lorraine, Musée des beaux-arts, Aquarium ja Musée du fer), siitäkin huolimatta että lähtöni viivästyi kun jouduin käymään English Pub Nightista kaveriltani noutamassa lainassa ollutta tavaraani. Toisen lisähaasteen ainakin alkutaipaleelle toi kaikkea tätä edeltänyt club bière koululla, jossa olin kerennyt lataamaan kolme olutta kiduksiini. Kevyemmällä päällä ei ensimmäisissä museoissa oikein jaksanut keskittyä yksityiskohtiin, joten räpsin uutuuden karhealla kamerallani kuvat kiinnostavimmista jutuista. Hirveästi ei myöskään yllättänyt että keskustasta löytyvät museot keräsivät eniten kävijöitä, Beaux-artsiin selvisin vielä ilman jonoja mutta akvaarion edessä sai odottaa hetken. Keskustan ulkopuolella olleessa rautamuseossa taas sai olla käytännössä yksinään. Museoiden jälkeen olisi vielä ollut ESN-bileet kaffella, mutta tuossa kohtaa tuntui kyllä hyvin riittävän, varsinkin kun seuraavana päivänä piti olla taas aamusta koulussa.

Mutta kertokoot kuvat enemmän kuin tuhannet sanat

Palais ducal & Musée de Lorraine

Tapestries @ ducal
Tapestries @ Ducal
Portraits @ ducal
Portraits @ Ducal
Miniatures @ ducal
Miniatures @ Ducal
Entrance to Musée de Lorraine is by an old church (?)
Entrance to Musée de Lorraine is by an old church (?)
Living in Lorraine in past centuries.
Living in Lorraine in past centuries.

Musée des beaux-arts

"Aalto wtf" level art @ Arts
”Aalto wtf” level art @ Arts
Seductions @ Arts
Seductions @ Arts
Money counters get their share of parody.
Money counters get their share of parody.
Best way to enjoy the art is to copy it.
Best way to enjoy the art is to copy it.
Glassware expo in the basement of Arts.
Glassware expo in the basement of Arts.

Aquarium

Find Nemo @ Aquarium
Find Nemo @ Aquarium
Can you put 21 marshmellows to your mouth for science and history?
Can you put 21 marshmellows to your mouth for science and history?
I sense liskojenyö coming...
I sense liskojenyö coming…
The easter egg is the rabbits butt.
The easter egg is the rabbits butt.

Musée du fer

You might have noticed that I am really interested about swords, even more so if they are made from the Damascus steel.
You might have noticed that I am really interested about swords, even more so if they are made from the Damascus steel.
Old mobiles @ Fer
Old mobiles @ Fer
And machines rule supreme
… machines rule supreme…
Romanticising the production.
Romanticising the production.
The staff is ready to larp even at midnight.
The staff is ready to larp even at midnight.
Ornaments in style of place Stan.
Ornaments in style of place Stan.
In CROUS Lépold they dress up always accordingly.
In CROUS Lépold they dress up always accordingly.

Tostaina pari espanjalaista vaihtaria juhlisti tupareitaan, jonne jaettiin minullekin kutsu. Ensin piti kuitnekin tankkaamassa tuolla CROUS:in Lähi-Idän erikoisillallisella. Ainakin tuolla keskustan opiskelijaravintolalla tuo henkilökunta jaksaa larpata noita erikoisruokailuja ihan täysillä. Pojat olivat sinänsä huikean kämpän löytäneet Pepinièrin vierestä, kahden makuuhuoneen, keittiön ja olohuoneen yhdistelmälle oli hintaa saman verran kun itse maksan omasta laivanhytistäni. Tuosta pitänee varmaan maksaa muitakin kuluja, mutta silti taitaa olla huomattavasti edullisempia neliötä kuin mulla. Jos jaksaa siis nähdä vähän vaivaa niin yksityiseltä puolelta löytyy varmasti parempia vaihtoehtoja kuin CROUS:ilta. Koska juhlallisuuksiin oli toivottu saapumaan ajoissa, menin sinne kiltisti toivottuun aikaan,

Sangria coming up.
Sangria coming up.

joka sinänsä tarkoittaa universaalissa vaihtarikulttuurissa etuajassa olemista. Pääsimpä ainakin auttamaan isäntiä sangrian valmistamisessa. Pikkuhiljaa muitakin alkoi valumaan paikalle, ja alkukankeuden jälkeen ihmiset näyttivät taas sekoittuvan omista ryhmistään koko porukkaan. Järjestäjien kansallisuus vaikutti varmasti myös vieraiden jakaumaan, mutta silti noiden juhlien perusteella tuli fiilis että espanjalaiset ovat suurin kansallisuusryhmittymä vaihtari puolella,

Quick, we need to finish the Slovakian "light" alcohol too.
Quick, we need to finish the Slovakian ”light” alcohol too.

sillä itselleni tuli taas pari uutta vastaan eikä kaikkia entisiäkään muistanut. Muutenkin paikanpäällä oli myös muita, jotka olivat täällä myös lukuvuoden alusta saakka, mutta silti ei ollut koskaan tullut tavattua. Vaihtarityyliin tyypillisesti pelattiin beerpongia, joskin ehkä vähän valitettavasti ei tullut maajoukkuematseja (noita on ainakin lappeessa ollut hauska katsoa) ja formaattikin oli outo kolme pelaajaa per joukkua yhdellä pallolla ja mukeissa sangriaa. Vaikka omasta mielestäni olen taktisesti hyvä, tosiasiassa olen tähtäyksellisesti aika jäinen, joten meidän joukkueen tiukka matsi tuli hävittyä. Joka tapauksessa oli ihan kiva pitkästä aikaa olla kotibileissä, CROUS:illä asuminen kun rajoittaa sen suurimmalta osalta pois.

Beerpong with bit odd ways but still exciting.
Beerpong with bit odd ways but still exciting.
In the end just fiesta loca.
In the end just fiesta loca.

 

 

 

 

 

 

Viime aikoina tässä ympäristössä on esiintynyt kaikenlaista perseilyä. Viime viikolla yhtenä aamuna kirjasto oli jostain syystä suljettuna. Myöhemmin kuulin muilta että yön aikana joku oli murtautunut kirjastoon, vaikka sieltä ei ollut mitään viety. Tämän viikon alussa residenssin vastaanoton tädiltä tuli kiukkuinen viesti siitä että ihmiset olivat jättäneet ulos autojaan miten sattuu, mikä aiheutti häiriöitä sekä naapurissa olevalle työmaalle että residenssin pyörätuolissa oleville ihmisille. Tässä myös perjantai aamupäivällä kämpillä ollessani joku kokeili avata oveani (oli lukossa joten ei auennut). Hämmentyneenä menin sitten katsomaan kuka se oli, mutta availija oli ehtinyt jo poistua käytävästä, enkä siinä kohtaa tajunnut katsoa parvekkeelta pihalle oliko mahdollinen sisään pyrkijä poistunut rappusten kautta. Voi tietysti olla että tuota ovea vahingossa tuli kokeilleeksi joku naapuri, mutta silti tässä on hieman tullut oltua nyt päkiöillään jos siellä olikin joku rosvousaikeissa. Joka tapauksessa on hyvä muistaa että joka puolella ei päde Skinnarilan henki tai muutkaan kunniasäännöstöt.

Viime artikkelissa mainitsin jo että netissä on ollut häikkää täällä Boudonvillessä (tai ainakin tässä minun rakennuksessani). Poikkeuksellisesti tällä kertaa se on kuitenkin näyttää kestäneen yli viikon ja sen lisäksi vaikuttanut myös tietokoneella käyttämiini wifi-yhteyksiin, jotka aiemmin ovat toimineet ilman ongelmia. Pitkään jatkuneesta tilanteesta on myös ihan oikeasti ollut harmia kun tiedonhaku koulujuttuja varten ei kämpillä pelaa. Heh, homma on jopa mennyt niin pitkälle että yleensä haasteisiin vain sopeutuvana menin nyt itsekin kirjoittamaan kritiikkiä netin tilasta residenssin henkilökunnalle. Näyttää myös siltä että aulassa netti toimii paremmin, joten sen puolesta alan myös ymmärtää niitä ihmisiä jotka siellä näpyttelevät koneitaan. Kävin itsekin eilen kokeilemassa tuota, ja se tuntuu sinänsä ihan hyvältä vaihtoehdolta, sillä siinä samalla näkee naapureita ja kavereita. Samaa kun ei tapahdu yksin huoneeseensa eristäytyneenä. Joka tapauksessa nyt yhteydet näyttävät palanneen ainakin hieman paremmalle tasolle, joten tämäkin koettelemus alkaa olla ohi.

Osa lukijoista on varmaan ehtinyt ihmetellä tuliko siitä CAF-asumistuen hakemisesta, mistä syksyllä puhuin, yhtään mitään. Koska olin epätietoisuudessa voiko tuota ylipäätään hakea jos saa Suomesta tukia, ja jos hakee niin vaikuttaako se sitten Kelan tukiin, niin homman hoitaminen loppuun jäi taka-alalle. Vaikka oman talouden derivaattaa täällä on hieman negatiiviinen, ei rahasta ole ollut vielä niin tiukkaa että se olisi nopeasti motivoinut tuota tuen saantia selvittelemään. Tässä viime viikoilla otin kuitenkin hieman ryhtiäkin tähän hommaan ja selvitin Kelan kysymyspalvelusta tuota asiaa. Selvisi että CAF:ia voi hakea myös normaaleja Kelan opintotukia saadessa. Myönnetyn Ranskalaisen tuen määrä vähennetään maksetun vuokran määrästä, jonka jälkeen Kela sitten kuulemma katsoo vaikuttaako se asumistukeen. Tuon hakemuksen voi täyttää netissäkin, mutta koska en ollut kaikista kysyttävistä kohdista ollut varma miten niihin minun kohdallani tulee vastava, eikä ohjeista löytynyt vastausta, päätin mennä hoitamaan asian paikalliselle CAF:in toimistolle. Olin varautunut siihen että tuolla joutuisi odottamaan omaa käsittelyvuoroaan pidemmän aikaa ja papereiden pyörittely olisi muutenkin raskasta. Tällä kertaa tuli kuitenkin positiivinen yllätys, sillä toimipisteen aulassa oli yksi henkilökunnan täti heti vapaana auttamaan minua täyttämään hakemusta loppuun koneella. Tarvittavat paperiset dokumentit sai myös näppärästi skannattua tuolla koneen skannerilla hakemuksen liitteiksi. Tuutoriltani olin saanut kuvan että tukea maksetaan kaikille asumiskuukausille vaikka hakumus olisi laitettu menemään hieman myöhässä, mutta täti korjasi käsitystä, sillä tukea maksetaan vain kuulemma hakemuksen tekemisestä alkaneista kokonaisista asumiskuukausista, joten minun tapauksessani tukea tulee maksimissaan kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Tämä taitaa siis tarkoittaa omalla kohdallani yhteensä noin 700 € tulonmenetyksiä verrattuna siihen että olisin hakemuksen tehnyt jo elokuussa, mutta koska tuo on saamatonta valtioiden tukirahaa niin en jaksa sen perään alkaa itkemään. Toivottavasti Ranska käyttää säästyneet rahat maailman parantamiseen. Joka tapauksessa, jos olet Ranskaan tulossa vaihtoon, niin kannattaa tuohon CAF:ilta saatavaan tukee tutustua jo etukäteen, jotta osaat sitä hakea heti alussa. hakemusta varten tarvitaan:

  • Ranskalainen pankkitili
  • Kyseistä lukuvuotta edeltäneen kalenterivuoden (tässä tapauksessa 2014) palkkatulo. Tuosta riittää ilmeisesti ihan vain summa, mutta itsellä oli varmuuden vuoksi verotuspäätös mukana josta tuon summan näki (tuota ei kuitenkaan tarvinnut liitteeksi).
  • Kysyvät saavatko vanhempasi sinusta jotain tukea CAF:ilta, mutta ei koske meitä ulkkareita.
  • Kopio passista tai henkilökortista
  • Syntymätodistus. Suomessa ei syntymätodistuksia anneta, joten hommasin tuota varten aikanani maistraatista ranskaksi käännetyn virkatodistuksen, varmuuden vuoksi notaarin leimalla. Hakemuksen kanssa avustanut nainen epäili että näinköhän tuo kelpaa, mutta kyllä sen perhana pitäisi olla riittävä.
  • Todistus opiskeluista. Tämä on keltainen paperi, jonka saa koululta alussa tietojen täyttämisen yhteydessä.
  • Kopio eurooppalaisesta sairaanhoitokortista.
  • Ainakin CROUS:illa asuvien tulee pyytää oman asuntolansa vastaavaa täyttämään asumistodistus ja lähettämään se CAF:ille suoraan.

Tuo ”syntymätodistus” kannattaa hommata maistraatista jo ennen lähtöä, välttypähän ainakin postikuluilta. Muuten muut kohdat ovat aika pitkälle Ranskasta hommattavia. Tuolla toimistolla sai näppärästi skannattua noi kaikki tarvittavat kortit ja todistuksen hakemusta varten.

The French politics are almost coming to your home wanted you or not.
The French politics are almost coming to your home wanted you or not.

Vaikka en vieläkään ole kovin aktiivisesti alkanut maan politiikkaa seuraamaan, on tuo Ranskan työlakiuudistus ollut esillä taas joka puolella. Homma vaikuttaa vähän samanlaiselta kun kilpailuyhteiskuntasopimus siellä Suomessa. Lehdissä tuon asian puiminen näkyy joka puolella, vähän eri näkökulmista. Lisäksi yhtenä aamuna oli taas käytävä täytetty vihaisemman vasemmiston manifestilapuista, joten tällä on ainakin joku mikrovaikutus omaan elämään täällä, siksi siitä teillekin tarinoin.

PW gansta repairs.
PW gansta repairs.

Loppuun vielä pyöräilystä jälleen. Pitkästä aikaa tuli käytyä pajalla kun PW:stä piti ensin laittaa takalokasuoja kunnolla paikalleen nippusiteille, mikään ruuvi ja mutteri siihen ei ole pystynyt vaikka kokeiltu on. Lisäksi piti ihmetellä eturenkaan täyttämistä käytettävissä olevilla pumpuilla, vuoden jälkeen alkoivat paineet olemaan liian matalalla. Näköjään useampi kaveri oli myös löytänyt tuonne pajalle nyt. Yhdelläkin kaverilla oli menossa kolmas pyörä kun edelliset oltiin varastettu. Joka tapauksessa tekemäni korjaukset eivät näyttäneet riittävän, sillä tällä viikolla pyörän etujarrut alkoivat tuntumaan oudoilta.

With combination of wrong kinds of gradients, my bike exploded and this is the current steady state.
With combination of wrong kinds of gradients, my bike exploded and this is the current steady state.

Syynä näytti olevan yhden mutterin outo löystyminen, mutta koska asia ei vaikuttanut akuutilta ajattelin että kerkeän tuon käydä laittamassa kuntoon viikonloppuna tai ensi viikolla. Noh, arvioini osoittautui vääräksi kun perjantaina koululta himaan polkiessani pyöräni räjähti käsiin yhtäkkiä, lopputuloksen näette oheisesta kuvasta. Vaikka en tuosta itse räjähdyksestä ollut kovin tyytyväinen, oli parempi että tuo sattui nyt kun esimerkiksi kauppareissulta palatessa alamäkeen liikenteen seassa polkiessa ja painava urheilukassi selässä. Onneksi mr. Black lainasi eilen gansteripyöräänsä, jotta sain käytyä normaalisti kaupassa. Tuokaan reissu ei kuitenkaan ollut täysin suunnitelmallinen menestys, sillä menin lataamaan kassini täydemmäksi kuin milloinkaan aiemmin, eikä lainapyörässäni ollut kuljettamista huomattavasti helpottavaa tarakkaa kuten omassa pyörässäni. Niinpä siinä kaupanpihassa liikkeelle lähtiessäni pannutin vielä ja sain käteni ihon auki. Loppumatkan selvisi varovaisesti tullessa ilman isompia tapahtumia. Nyt kun on käsi ja pyörä rikki niin tekeminen on myös aika pitkälle rajoittunut tähän koneen näpyttelyyn. Ensi viikolla edessä varmaan ihan hyvä urakka tuon oman pyörän kuntoon laittamisessa.

Tätä kirjoitellessani olen jälleen loman kynnyksellä. Tällä kertaa kaksi viikkoa ihan vaateetonta lomaa. Vapaan ajan yritän nyt käyttää kouluhommien kiinniottamiseen ja toisella viikolla käyn myös katsomassa Ranskan toisen (ääri)kulman Bretonniasta sekä paluumatkalla Pariisista vielä muutaman näkemättä olevan paikan. Kahden viikon päästä kuulette siis taas miltä muualla tässä maassa näyttää ja olenko saanut taas omaehtoisesta opiskelusta kiinni vai jäikö taas toiveeksi.

Hyvää lomaa minulle ja hywää pian alkawaa wappua teille!

Osa 18: Pariisilainen rakastajattareni

.

.

.

… jäi vielä löytymättä viime reissulla. Parin viikon päästä tulee kuitenkin uudestaa käytyä kyseisessä kaupungissa, nähtäväksi jää mitä silloin käy.

Koska helmikuu on kiihkeä ja kaikkea tapahtuu kokoajan, niin tulee näitä raportteja tulee nyt noin kerran viikossa. Tämän piti tulla ulos jo sunnuntaina, mutta tässä on muihin menoihin mennyt taas yllättävästi aikaa, pahoittelut siitä.

Summary: End of PRD (for now) and start of second year studies on S8. Club bière and first time in English Pub Night. Start of the ENSIC campaining season and lots of events and free food at foyer etc. Forum Horizon Chimie in Paris with Eiffel tower and police station. ASNL hate-match against Metz. Different residences. 4 gerenrations on Scheriers. Some late news.

Viime viikolla alkoi tuo kevätlukukausi, joka minulle tarkoittaa siirtymistä kolmannelta vuodelta toiselle vuodelle. Mutta koska muilla kakkosilla oli kolme ensimmäistä päivää projet d’ouverturea, sain itse vielä pari päivää keskityttyä tuohon tutkimusprojektiin. Suurin osa varsinaisesta sen hyväksi työskentelystä meni tuon ohjaajan kanssa ihmetellessä miten saamme tuon haluamamme Mathematica koodin toimimaan.

Doctoral students don't stress, they just drink beer at the school...
Doctoral students don’t stress, they just drink beer at the school…

Koska tuo maikka on melkein joka kerta ollut aika stressaantuneen oloinen noissa meidän tapaamisissa, on itsekin tuolla istuessa olo tuntunut aika ahdistuneelta. Varsinkin kun toi oma tekeminen tuon projektin suhteen on ollut vähän heikonlaista. Välillä on tullut kuitenkin myös melkein revettyä kun olen seurannut tuon ohjaajani kikkailua työskentelmeisen yhteydessä. Viimeisinä päivinä ei saatu yhteisellä ymmärryksellämmekään tuota koodia ratkaistua, joten viimeisen tapaamisen lopussa oli hieman hanskat tiskiin meininkiä. Sitä kyllä ihmettelin että vaikka mielestäni oma panokseni tälle projektille ei ollut mistään kotoisin, ohjaajani kiitti minua silti tekemästäni työstä. Koodin ratkaisu siirtyy kuulemma muille projektissa mukana olijoille. Nyt helmikuussa en muiden kiireiden takia enään tuota ehdi ihmettelemään, pitää alkaa maaliskuussa taas itsekseen katselemaan. Sinänsä kuitenkin nt rentoutunut fiilis kun pääsee taas jatkamaan perusopiskeluja.

New classmates, as confused as me where we are supposed to be.
New classmates, as confused as me where we are supposed to be.

Perjantaina piti sitten olla ensimmäiset luennot kun aamulla oli teollisuusjätteiden käsittelyä. Menin varmuuden vuoksi koululle jo puoli tuntia etuajassa, jotta sain varmasti tiedusteltua oikean luokan sijainnin. Näköjään ensimmäisen luennon luokkaan oli kuitenkin laitettu jokin toinen luento, ja kun asiasta ei oltu missään mediassa tiedotettu, niin olin tietysti ihmeissäni. Ihmeissään näyttivät olevan myös ranskalaiset sitä mukaa mitä saapuivat tuohon ilmoitustaululle norkoilemaan ja ihmettelemään. Opettajammekin saapui samaan paikkaan viisi minuuttia luennon alkamisajan jälkeen (perus), koska tuo meidän luokka sattui ilmoitustaulujen vieressä olemaan. Siinä sitten oltiin hetki kaikki ihmeissämme, mutta nopeasti mentiin sitten toiseen viereiseen luokkaan luento pitämään, täällä tuo ei sitten vissiin ole niin justiinsa.

Tuo luennon toteutus oli sitten kuin isku märällä kalalla naamaan sen jälkeen kun tammikuussa oli tottunut joko itsekseen asioita lukemaan tai tuon hermostuneen ohjaajani kanssa istumiseen. Tuo opettaja täti oli minulle uusi, ja kun kaksi tuntia meni huikeassa huitomisessa, ranskalaisille opiskelijoille naureskellessa ja muussa showssa, olin mykistynyt. Hypoteesini on että tuossä näin nyt eron etelä- ja pohjoisranskalaisen välillä, vaikka täällä on kaikenlaisia luentoja jo nähty niin tommoista nopeutta ja energiaa ei ole vielä tullut vastaan. Toisena hyvänä ”tervetuloa luennoille” lahjana oli tuo kurssin massiivinen mörssäripruju. Ihmetystä lukuunottamatta tuo jätteiden käsittely vaikuttaa kuitenkin aihealueellisesti mielenkiintoisimmalta kurssilta täällä.

Perjantai-iltapäivästä oli myös biotekniikan pääainemoduulin ensimmäinen luento. Aihe tuossa puolikkaassa on aika lailla samaa kun mitä viime keväänä tuli biotekniikan perusteet luennolla käytyä, nyt pitää sitten vaan palautella asiat mieleen ja oppia sanastot ranskaksi. Itse opetus on ihan normaalia. Meitä ei tuolla kurssilla ole kuin 9 opiskelijaa kaikkien ollessa paikalla, joten ainakin tilaa on. Vastaavasti prosessa kuulemma on noin 50 opiskelijaa.

Seuraavaksi sitten tapahtumien puolelle.

Viime viikolla tuli vielä jaksettua käytyä tiistaina Loveboatissa illalla. Nyt oli jo kuitenkin selvästi vähemmän porukkaa paikalla, kun kaikki vanhat puolen vuoden tykkimiehet ovat lähteneet kotio Nancystä.

Club Bière, always nice
Club Bière, always nice

Keskiviikkona oli jälleen club bière foijerilla. Itse kaljanjuonti tuolla liukkaine oluineen oli kuten normaalisti. Samaan aikaan käynnistyi täälllä ENSIC:illä myös ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kamppanjointi kausi, les campagnes, joka kestää tuonne tämän viikon lopulle. Itselläni tuosta ei juurikaan ollut käryä, täällä ei ainakaan toistaiseksi ole ulkkareille ilman kysymistä mitään selitetty vaikka asia taitaa olla paranemaan päin. Tuolla CB:ssä pystyssä olleilla kojuilla ja kavereiden kanssa jauhaessa homma alkoi kuitenkin vähän selkenemään. Viikon kestävässä kamppanjoinnissa ”fuksien” muodostamat ryhmät/kerhot”tms (la liste -> les listes) kilpailevat keskenään siitä, kuka pääsee ensi vuodelle mitäkin opiskelijoiden palveluja, esim. foijerin ”ravintolaa” (bar) tai urheilukerhoa pyörittämään.

Competitive bidding and soft bribery go hand in hand.
Competitive bidding and soft bribery go hand in hand.

Vaikka muuten tämä opiskeluelämä täällä Eurooppassa on aattellisesti näyttänyt olevan enemmän vasemmalla, varmaan tälläisestä kilpailutuksesta voi jokainen itsensä vakavasti oikeistolaisenaopiskelijana näkevä olla tyytyväinen. Viikon aikana on siis luvassa paljon kaikenlaista tapahtumaa, lahjontaa ja mainosta. Tuolla kaljaklubilla tuli myös vastaan kaksi ensiciläitä, jotka olivat olleet syyslukukauden Suomessa. Meillä LUT:issa käynyt vaikutti kiireiseltä, mutta lohkaisi ainakin sen verran että paljon tuli juotua. Aallossa ollut taas alkoi vertaamaan näitä kamppanjakerhoja kiltoihin, Suomessa oli kuulemma ollut miellyttävää. Noilla eri kamppanjoivien ryhmien ständeillä oli jaossa kaikkea sälää, nyt on kämpässä sitten muovimukeja muittenkin juottamista varten. Perinteisesti olutkerholla loppui bisse ja ihmiset ajettiin kepillä koulun porteista ennen klo 20.

English Pub Night, seems to have a lot of demand.
English Pub Night, seems to have a lot of demand.

Club bièren jälkeen lähdimme vielä parin pahanpojan kanssa katsastamaan tuota English Pub Nightia King’s Head baarissa vieille villessä, eli ei kovin kaukana. Koska samaan suuntaan kulki myös enemmän tai vähemmän humaltuneita kolumbialaisia, joten matka kapakkaan oli hämmentävä, mutta lopulta kaikki löysivät perille. Tuo King’s Head, vaikuttaa ihan mukavalta pubilta, pienen pohjakerroksen lisäksi yläkerrasta löytyy muutamia pöytiä. Juomat vaikuttivat kalliilta, EPN:n ainaka olisivat olleet vissiin kohtuuhintaisia, mutta kun olin jo ehtinyt koululla juomaan niin en alkanut ottamaan selvää. Sinänsä tuo English Pub Night vaikuttaa suositulta tapahtumalta, koska yläkerta oli pakattuna heti kasin aikaan täyteen, joten tuttujen kanssa tuli jäätyä suosiolla alas suurimmaksi osaksi aikaa. Sen verran eroja ainakin tuohon Café des Languesiin on että täällä on ohjelmaksi järjestetty visailua, ja tapahtuma on vain joka toinen viikko keskiviikkoisin. Pitänee käydä joskus uudestaan.

Some nice Paris traffic along the way.
Some nice Paris traffic along the way.

Tostaina oli sitten aikainen herätys, koska olin ilmoittautunut mukaan tuonne Pariisissa järjestettävään Forum Horizon Chimie tapahtumaan, vastaa meidän Duuni Daytä. Koska Pariisiin on täältä bussilla ihan hyvin matkaa, oli lähtö aamusta koululta jo viideltä (aamuyöstä). Koska itse olin kerennyt olla jo liikaa valveilla, ei bussissa lyhyitä torkkuja lukuunottamatta tullut nukuttua. Koska matka kesti 5h taukoineen oli tuota aikaa myös pahojenpoikien kanssa paskanjauhamiselle ja piristävälle metallin kuuntelulle.

Fixing CVs
Fixing CVs

Lisäksi nigerialaisen kamuni kanssa otettiin muutama kerta yhteen shakissa tuossa matkan aikana. Ensimmäisessä pelissä olin näköjään kokonaan jäässä ja luovutin heti kättelyssä. Seuraavissa peleissä meni kaverilla näköjään alun menestys päähän ja hän sortui samoihin virheisiin kuin minä yleensä, onnistuin sitkeästi pelamaalla voittamaan jopa häviöiltä näyttäneet pelit, aamun saldoksi 3 -1 mun hyväksi.

Lecture about making things vulgar (en français).
Lecture about making things vulgar (en français).

Kymmenen jälkeen pääsimme lopulta perille tuonne Pariisin keskustaan. Tapahtuma järjestettiin ihan ydinkeskustassa Maison de Chimie nimissessä rakennuksessa. Heti sisään päästessä kaikille jaettiin laukut, jotka sisälsivät kaikennäköistä sälää. Optimistisesti olin suunnitellut että tuolla tapahtumassa rakentaisin huikean määrän yhteyksiä yhteyksiä sekä ranskalaisiin firmoihin, että muiden paikalla olleiden koulujen opiskelijoihin. Todellisuudessa menin kuitenkin hieman passiivisemmin, kävin seuraamassa paria luentoa ja tuin vierestä kun kaveri etsi itselleen loppuharjoittelupaikkaa.

Head of my school in same mini-lecure, better look active.
Head of my school in same mini-lecure, better look active.

Sen verran tuli myös aktiivista toimintaa harrastettua, että kävin yhdellä CV-klinikalla ranskalaisen CV:ni korjauttamassa ja muutamalla ständillä keskustelin yritysten edustajien kanssa enemmän tai vähemmän menestyksellä. Yhden kaverin kanssa yritimme läheltä käydä etsimässä kebulaa lounastamisen hoitamiseksi, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen että helpommin tuo hoitui kun otti patongit ja muut tuolta tapahtuman kahviosta. Koska koko tapahtuma oli pääosin opiskelijoidenpyörittämä, ei hintakaan ollut suolainen.

Overall ambience of Forum Horizon Chimie.
Overall ambience of Forum Horizon Chimie.

Iltapäivällä päätimme poikien kanssa että tässä on jo kaikki anti keretty tapahtumasta ottaa irti, jä lähdimme vielä pariksi tunniksi kaupungille kiertämään. Mietimme että mitä nähtävyyksiä lähtisimme ensimmäisenä katsomaan, päädyimme sitten Eiffelin tornille sen ollessa lähin ja helpoin löytää. Tornilla tuli nyt perusturismi myös teitä varten hoidettua. Yksi kavereista halusi kuitenkin näyttävämmän kuvan itsestään ”nojaamassa” kaukana olevaa tornia vasten, tuon takia käpöttelimme puiston toiseen päähän ottamaan kuvaa.

Eiffel-tower or Paris didn't happen, since Paris or Frane didn't happen. Hopefully all readers are now satisfied for a while.
Eiffel-tower or Paris didn’t happen, since Paris or France didn’t happen. Hopefully all readers are now satisfied for a while.

Kuvan otettuamme kaverini tajusi että ”Ei helvetti, multahan jäi reppu tonne tornin viereen”. Lähdimme sitten takaisin katsomaan, josko sattumalta joku olisi sen itsekseen sinne jättänyt. Ihan hirveävä yllätyksenä ei kuitenkaan tullut että yksin lojuva reppu ei kyseisessä turistikohteessa enää ollutkaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kaverilla sattui kuulemma olemaan myös passi tuolla repussa. Kyselimme reppua alueelta olleilta poliiseilta ja muilta turvallisuudesta vastaavilta. Poliisit eivät valitettavasti olleet reppua nähneet, ja ohjasivat meidät 7. arrondesmentin poliisiasemalle ilmoitusta tekemään. Yksi sotilas vaikutti epäilevältä meidän joukkomme kansainvälisyyden suhteen, jälkikäteen naureskeltiin että olisihan siinä pitänyt heti tunnustaa että ylikansallinen rikollisjoukko me ollaan…

Tuo poliisilla käynti oli ihan mielenkiintoinen kokemus, onneksi sattui olemaan suoraan paluumatkan varrella, joten kerettiin myös aikanaan ajoissa Maison de  Chimielle paluuta varten.

1 € baguettes help to cheer up anyone.
1 € ”sandwiches” help to cheer up anyone.

Aluksi ihmeteltiin että missä se poliisilaitos on, kun oltiin oikealla aukiolla, mutta itse rakennusta ei näkynyt missään. Lähistöllä partioineet poliisit antoivat kysyessä ohjeet ja sieltähän se maanalta löytyi. Sivuhuomautuksena että näppärästi oli Suomen suurlähetystö heti vieressä, jos satutte seitsämännessä perseilemään. Paikka vaikutti karummalta kuin Järvenpään kirkkoa, ja poliisitkin partioivat aseman välittömässä läheisyydessä luotiliiveissä ja kivääreillä varustettuina. Sisään mennessä meille tehtiin myös ruumiintarkistukset, ja ensimmäisessä aulassa oli penkkiin laitettu useammat käsiraudat jo valmiiksi. Sillä aikaa kun asianomainen kaveri hoiti asiaansa kuntoon, toimiston poliisisetä jututti meitä muita, kertoi Aurinkokuninkaasta (ei sukua Tammiselle) ja niin edespäin. Lähtiessämme saimme ehkä hieman ironisti toimistontädiltä vielä muistoksi Eiffelin-torni avaimenperät.

Time to take more Paris photos while waiting for the bus to leave.
Time to take more Paris photos while waiting for the bus to leave.

Poliisilta päästyämme kipitimme sitten takaisin paluuta varten. Onneksi kerkesimme myös kahvioon ennen lähtöä, poistomyynnissä lähti patongit jo eurolla, huomattavasti parempi kuin mikään euron juusto. Koska kohtalo on Ranskassa aina ivallinen, ei meidän bussikyyti lähtenytkään sieltä mistä oliin pois jääty aamulla, vaan kauempaa Seinen varrelta, joten kävelimme tietysti vielä Tornin editse. Kärsinyt kaverini ei tätä hirveästi arvostanut. Myös bussissa jouduimme odottamaan jonkun puolituntisen ennen kuin päästii kotimatkalle. Paluumatkalla kaverini halusi tasoittaa aamun shakkipelit, olin taas köysissä ja kuudennen pelin jälkeen voitot tasan. Pelattiin vielä seitsämäskin peli, joka loppui siihen että kaikki kuninkaita ja paria rivimiestä lukuunottamatta kuolivat, joten jätettiin se ratkaisemattomaan tasuriin. Nancyyn pääsimme sitten jossain klo 01 – 02 välillä, olipahan tuossakin päiväksi käänteitä.

Getting the ticket was pain and confusion
Getting the ticket was pain and confusion.

Palataan sitten ajassa hieman taaksepäin, tärkeitä pohjustuksia. Tässä taannoin BDE tarjosi kolmen matsin pakettia ASNL:n (paikallinen Ligue 2 pelaava joukkue) kotipeleihin. Koska hinta oli halpa ja tuohon settiin kuului 5.2 pelattava ASNL – FC Metz vihamatsi. Valitettavasti paketteja ei kuitenkaan saatu, mutta päätin joka tapauksessa mennä tuon Metz pelin katsomaan, sinä perjantaina kun sattuisi olemaan aikaa ja pelissä on kuitenkin valvasti ”viholliskaupunki – vihollisjengi”-synergiaa. Yritin lippua aluksi tilata pankkikortillani joukkueen sivujen kautta, mutta kun tuossa oli useampana päivänä häiriötä ja tuskaa kuraisten sivujen takia, lähdin lippuja hakemaan tuolta St Sébastianin kauppakeskuksesta. Samalla reissulla muistin että kavereiden juotua kaikki olutta vahvemmat alkoholini, piti käydä samalla reissulla täydentämässä. Siinä kun seisoin pelkkä ranskalainen rommipullo kädessä jonossa niin taakseni tietysti sattui yksi ENSIC:in englannin maikoista. Ukolla oli kuitenkin itselläänkin useampi pullo valkkaria, mikä joko lievensi / lisäsi tilanteen molemminpuolista hämmentävyyttä. Infosta tuota matsilippua ostamassa käydessä pääsi myös kikkailemaan, kun pankkikortti ei kelvannut maksuvälineeksi, onneksi käteisen tasarahaa varten oli rommista annettu takaisin heirvä määrä hiluja joilla maksaminen hoitui.

ASNL mascot
ASNL mascot

Perjantai-illasta suunnistin sitten tuonne itse stadionille, samaa teki noin 20k paikallista myös samoihin aikoihin. Ensikertalaisena tietysti menin väärästäpostista sisään katsomoon ja pohdin että näinköhän tästä tulee mitään. Onneksi päästivät kuitenkin yhdestä suljetusta portista stadionilla kulkemaan niin että pääsin omaan katsomooni ajoissa. Olin koittanut jäljellä olevista paikoista ottaa istuimen mahdollisimman ylhäältä paremman kokonaiskuvan saamiseksi koko stadionista, mutta tietysti ymmärtänyt asian väärin ja saanut sitten paikan mahdollisimman alhaalta, mutta eipä tuo oikeastaan haitannut. Ympärilläni istui ilmeisen innokkaita faneja, yksikin tyttö edessä oli maalannut sormensa puna-valkoisiksi ja vielä onnistunut ASNL:n logonkin joihinkin taiteilemaan. Heh, yleisön reaktioista näki kyllä että kyseessä oli kunnon vihamatsi, heti kun metziläiset pääsivät kentälle niin alko hirvittävä vihellys.

Stadion is packed and crowds are excited.
Stadion is packed and crowds are excited.
Nancy in white, Metz in burgundy. Soon to be 1 - 0.
Nancy in white, Metz in burgundy. Soon to be 1 – 0.

Itse peli oli tasainen ja jännittävä koko pelin ajan, en nyt ihan kaikkea kuitenkaan käy läpi. Hitaan alun jälkeen kotijoukkueemme sai homman hallintaan ja 15 – 20 min kohdalla laittoivat kulmasta puskumaalilla pallon sisään. Kymmenen minuuttia ennen puoliaikaa Metz tuli tasoihin paikallisten harmiksi. Heti toisen puoliajan alkuun mentiin taas hyvällä maalilla johtoon.

Fuuu, Metz evens it out in the end of 1st period.
Fuuu, Metz evens it out in the end of 1st period.

Muutakin dramatiikkaa ja kikkailua oli. Yksi metziläinen ”haavoittui” ja jäi hetkeksi jalkaansa pitämään, mutta heti kun huomasi ettei tuomari ollut mitään nähnyt niin kiipesi pystyyn ilman ongelmia, siitä kotiyleisö tietysti antoi palautetta. Nancyn pelaajaa taas kun jouduttiin taluttamaan pois, niin hämärässä massat laittoivat kännyköidensä lamput päälle, se oli ihan vaikuttava näky. Paikallisten valtavaksi tuskaksi Metz tasoitti vielä 2 – 2 90. minuutilla,

Nancy 2 - Metz 1 about to come.
Nancy 2 – Metz 1 about to come.

ja tuo jäi pelin lopputulokseksi. Sinänsä hyvä ettei paikalla ollut vierasjoukkueen kovia kannattajia, vähän olisi muuten ollut rähinöitä ollut aistittavissa. Tunaripalkinnot voidaan kuitenkin jakaa pääfanikatsomolle vierasjoukkueen maalivahdin ja alueelle heitetyistä roskista sekä vieressäni istuneille pojille, jotka pelin jälkeen alkoivat yhtä ukkoa, joka ehkä kannatti vierasjoukkuetta, heittämään paperipalloilla.

ST-prize of the week awarded
ST-prize of the week awarded

Mutta kokonaisuudessa oli kyllä 5 / 5 kokemus, ehkä keväämmällä uudestaan. Saa myös nähdä jos vaikka itsensä johnkin nolla EM-peliin saisi katsomoon.

Final score 2 - 2, GG for all.
Final score 2 – 2, GG for all.
After all separate dance, on in just big mass.
After all separate dance, on in just big mass.

Perjantaina päivällä ruokatauon aikaan foijerilla oli kamppanjoiden ”Bataille des chores”. Koska en taaskaan oikein tiennyt mistä tuossa oli kyse, luulin sitä joksikin kuorotapahtumaksi, mutta päätin ennen syömään menoa käydä katsomassa tuota. Siellä kuitenkin oli tyrkyllä olevien kerhojen ständeillä tarjolla kakkua, lettuja yms. joilla onnistuin korvaamaan ruuanhimoni. Selvisi myös että tapahtuma olikin tanssiskaba, jossa sekä uudet kerhot että edellisvuotiset esittelevät koreografioitaan. Tuota oli ihan huvittavaa seurata, onneksi päädyin tuonne. Loppuun kaikki ryhtyivät reivaamaan yhtenä massana. Alla kuvia esiintymisistä.

Below photos from different dances of the listes. Not in any order.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Promovideos of different compiting clubs.
Promovideos of different compiting clubs.

Illalla ennen tuota peliä oli myös toinen kampanjoiden tapahtuma, kun koulun isoimmassa luentosalissa näytettiin kilvoittelevien kerhojen promovideoita. Tapahtumaan vetovoimaa lisäsi tietysti se että paikalla oli fuksien kustannuksella ilmaistä ölppää sedille ranskalaisen zakuskan kanssa (saucissonia yms). Noi videot mitä tuolla näytettiin oli sinänsä viihdyttäviä, vaikka ne olivat sinänsä pelkkää sekoilua, niin ainakin olivat kohtuullisella maulla tehtyjä. Videoiden välissä jotkut kerhojen edustajat kävivät luentopöydällä esittäytymässä,

Also free beer [smiley]
Also free beer [smiley]
mihin tahdikas yleisö tietysti vastasi vaatimalla vaatteiden riisuntaa. Muuten tuo oli ihan miellyttävä tapahtuma, mutta se pilasi tunnelmaa kun ranskalaiset eläimet viskoivat ruokaa ja korkkeja ympäri salia. Mitäköhän mieltä UKK:kin tästä olisi…

ST-prize of the week awarded
ST-prize of the week awarded
Cuisine Italiaano
Cuisine Italiaano

Lauantaina tuli muuten oltua rauhakseen, mutta illasta piti käydä suunnittelemassa lauantaiaamusta alkavaa lomareissua täällä heksagonissa tuolla Vandoeuvressa sijaitsevassa CROUS:in kohteessa. Alun tietoteknisten ongelmien jälkeen saattiin kuitenkin riittävät alustavat varaukset tehtyä, joten siirryttiin muiden paikallisten vaihtareiden kanssa syömään toisen talon jaettuun keittiöön. Työnjako oli reilu, italialainen kaveri hoiteli kokkailut, tsekkiläinen avasi viinipullon, tytöt hoiti tiskaamisen ja Antti ei tehnyt oikeastaan mitään. Tuollakaan kuitenkaan ei voi koko yötä mekastaa, joten klo 23 aikoihin tuli talolla päälliköivä toinen opiskelija ajamaan meitä pois, sattui olemaan yksi syksyn luokkakavereista. Tuosta siirryimme joksikin aikaa laulamaan nuotinvierestä Wonderwallia yms hieman haparoivan kitaran säestyksellä. Kotiin polkiessa tuli havaittua että tästäkin kaupaungista näköjään löytyy maksullisia naisia kaduilta. En kuitenkaan tuota lähtenyt selvittämään itse yhtä tarkasti kuin muutamat kamuni, jotka ovat samaan aikaan vaihtoseikkaluissaan toisessa osassa maailmaa.

Beautiful, beautiful Saturday night music.
Beautiful, beautiful Saturday night music.

Nyt kun on noissa muutamissa muissakin CROUS:in kohteissa tullut käytyä (Monbois, Medreville, Saurupt ja Haute-Malgrange), niin voi olla ihan tyytyväinen tästä omasta Boudonville yksiöstään. Jos on keittiö tai vessa kurainen, niin ei voi kuin syyttää itseään ja voi kuitenkin luottaa että tuo pysyy hyvässä kunnossa. Noiden pienempienkin huoneiden osalta Boudonville on tähän astisista mestoista paras kun niissäkin on sentään kylppäärit ja yhteiset keittiötkin on uudet ja vielä toistaiseksi siistit. Suosittelen siis teille Nancyyn tulijoille tänne muuttamista, jos opiskelette missään keskustan alueella ja pidätte itseänne vähänkään parempina ihmisinä.

Red and white, of course.
Red and white, of course.

Sunnuntaina tuli taas käytyä Scheriereillä käymässä, sillä viime kerralla olin unohtanut käsipyyhkeeni sinne ja pyykkiensä pesettäminen on siellä laiskalle ja kitsaalle aina helpompaa. Tällä kertaa pääsin avustamaan rouvaa ainakin osittain ruuan valmistuksessa, kun paistia piti repiä nelin käsin ja mättää tavaraa sisään. Tällä kertaa meitä oli syömässä myös useampi kun perheen polakkityttö oli taas käymässä ja sen lisäksi perheen toisen pojan tytär oli myös kylässä. Pikkutytöllä oli aluksi tietysti ujoutta, mutta kun vähän ajan päästä oltiin karvaiseen finskiin totuttu niin meno oli hurja, onneksi tyttöparka jakso käydä myös päikkärit nukkumassa. Tuona päivänä tuli perheestä nähtyä neljä sukupolvea, kun Scheriereiden poika tuli tyttöään hakemaan, ja sen lisäksi käytiin vielä naapurissa tervehtimässä rouvan äitiä, hänkin vielä hyvissä voimissaan. Ruokapöydässä saatiin myös jo analyyttistä poliittista keskustelua, mikä on ihan hyvä apu Ranskan ja ylipäätään Euroopan tuntemuksen kannalta.

Inception of foods: Cheese within meat within meat.
Inception of foods: Cheese within meat within meat.
Aperatives
Aperatives

Sitten taas tätä kaikkea muuta sälää loppuun:

Täällä kämpässä pitää varautua siihen että suihku on aina sen verran ovela että se puskee joka kerta yhden lastillisisen kylmää vettä päälle, vaikka aluksi suihkulla huuhtelisi jotain muuta. Pienenä vihreänä miehenä olen yrittänyt välttää myös turhaa veden lorottelua, joten tuohon kylmään (alku)suihkuun on tullut totuttua. Ei tässä oikeastaan uskalla asian suhteen ruveta edes ajatusrikolliseski, muuten te kaikki siellä Suomessa nauraisitte että vuosi etelässä on tehnyt minusta heikon. Yhtenä päivänä ei sitten vesi lämminnytkään ollenkaan, onneksi itse olin säästöohjelman kautta tuohon tilanteeseen karaistunut. Kapakassa pystyisi sitten hymyillen kuuntelemaan kun keskieurooppalaisilta oli jääneet suihkut ottamatta kun ei saanut lämmintä vettä.

Hieman tässä vaihdon aikana on harmittanut se että heti sen jälkeen kun lähdin tänne Ranskaan niin Suomessa on alkanut tapahtua jatkuvasti kaikkea ”mitä hittoa nyt taas” tason juttuja. Sen takia on myös tullut Suomenkin uutisia seurattua kohtuullisen tiiviisti kun on halunnut pysyä kärryillä, mikä sitten taas on valitettavasti vähentänyt aikaa ja ajatuksia täällä vaihdossa täysillä tykittämiseen. Jos nyt kevään ajaksi saisitte kaikki siellä rauhoittuttua ja elettyä itseään toistavaa suomalaiselämää, ainakin siihen asti että itse pääsen takaisin ja asioihin taas oikeasti vaikuttamaan.

Onneksi täältä Ranskasta on tullut viime aikoina myös enemmän tai vähemmän hyviä uutisia. Times Higher Educationin uudessa pienten yliopistojen listauksessa viiden kärjestä löytyi kolme ranskalaista yliopistoa. Ranskalaiset tuohon itse vaan pessimistisinä kommentoivat että ne on tietysti Pariisin ja Lyonin eliittikouluja ja viiden kärjen jälkeen saakin seuraavaa etsiä pitkään. LUT:kin tuohon listaukseen pääsisi koon puolesta, mutta koulutuksen tarjonta on alojen puolesta liian kapea, joten tällä kertaa ei päästä henkseleitä paukuttelemaan. Mutta kyllä omasta mielestä täällä ranskassa opiskelun taso on ihan hyvää ollut, vaikka siihen tietysti joustavuutta kaípaisi. Toinen hyvä uutinen oli tuo Ranskassa säädetty laki, joka ohjaa kovalla kädellä kaupoissa myymättömän ruuan uusiokäyttöön jätteeksi menemisen sijaan. Tässä suhteessa voitaisiin ottaa ranskalaisista mallia, maailamassa jossa ihmiset näkevät nälkää on ruuan tuhlaaminen allekirjoittaneen mielestä vähintään moraalinen rikos.

Tämäkin viikko on jo ehtinyt pitkälle, mutta jätän welcome weekit ja muut tapahtumat kuitenkin suosiolla seuraavaan pian ilmestyvään rapsaan.

Heipätihei.

Osa 17: Les dernières semaines

…mais pas pour moi.

Täältä löytyy tuo salainen aseeni, jolla palaan jälleen teidän sydämmiinne.

Summary: Progress of PRD, new French classes, Spring schedule in ENT, quite lot of normal parties and event, lots of farewells, CDL Metz, cyckling trips, beard and camouflage, turn of seasons, book, calendar, fire alarms, franglais, waste, innovations and mix of different feelings.

Alkuun on varmaan selkein raportoida koulujuttujen etenemisestä, sen jälkeen alkaa tulemaan asioita sekalaisessa järjestyksessä.

This is how my friends motivate themselves, by doing smileys out of their meal : ^ (
This is how my friends motivate themselves, by doing smileys out of their meal : ^ (

Tässä kahtena viime viikkona on pitänyt useampaan otteeseen nähdä nopeasti tuota ohjaaja tuohon PRD:hen liittyen. Koska tuolla maikalla on tietysti muuten aika tiukka aikataulu, niin noita tapaamisia on ollut vähän milloin sattuu, välillä on muutama päivä väliä ja välillä on ollut kolme tapaamista päivässä. Vaikka se on tietysti hyvä että noissa tapaamisissa saa yleensä vähän parempaa käryä tästä aiheesta, niin silti tommonen korispallon tyylinen pomputtelu alkaa stressaamaan välillä. Toisaalta kohta puoleen jatkuu luennot kevätlukukaudella, joten eipä tätäkään tarvitse pitkään kestää.

Nyt pitäisi olla myös kaikki paperiasiat tuota tutkimusta varten kunnossa, kun muutaman kerran on joutunut laboratorion sihteeriä käydä etsimässä. Yhtenä päivänä hyppäsi sydän kurkkuun kun kaveri toimistolta soitti että täällä on joku mies joka haluaa nähdä sut nopeasti ja jolla on jotain asiaa. Ensimmäisenä tietysti oletin että olen jotain tyrinyt noiden ohjelmistojen kanssa ja nyt saan selkääni. Ukko kuitenkin osoittautui laboratorion tietotekniikkavastaavaksi tai joitan vastaavaa, joten asia ei joidenkin tietojen kysymistä ihmeellisempi ollut.

Vähän tästä kokonaisprojektista on tullut nyt puolivillainen kuva, kun aiemmista raporteista ja muista tulee esiin kaikenlaisia pesiytyneitä virheitä. Vaikka tuskin itse tätä projektia valtavasti saan tieteen osalta vietyä eteenpäin, niin pitää sitten tehdä ainakin sen verran huolellista jälkeä ettei seuraavat joudu repimään hiuksiaan päästä hankalan tekstin ja väärien kaavojen takia.

Unrelated "spring @ ENSIC in January" photo
Unrelated ”spring @ ENSIC in January” photo

Nyt kun on jo joutunut raporttiakin alkaa kirjoittamaan, niin ollaan päästy taas siihen kirjoittamisen valtavaan tuskaan. Sinänsä naurettavaa, kun tästä olisi pitänyt alkaa päästä jo kandityötä kirjaillessa, toivottavasti edes dippaa tehdessä olisin nohevampi ja tekisin asiat heti ajallani. Viime viikolla parin tunnin raportin ja kaavojen kirjoittamisen sai jätettyä viimeiseen hetkeen sunnuntai-illan puolella. Tälläkin viikolla verrattaen yksinkertaisen koodin kirjoittaminen on antanut odottaa itseään. Joka tapauksessa nyt alkaa olla jo vähän parempi käsitys aiheesta ja parempi fiilis koko projektista, eiköhän tästä kuitenkin jotain saa aikaan. Omalla kohdalla onneksi voin tätä tutkia omalla ajallani kevätlukukauden aikana (nähtäväksi tietysti jää kuinka paljon sitä loputa tulee tehtyä silloin).

Guess what I am going to serve to my Finnish friends once I get back? Disclaimer: this is a stereotype, the French are actually warm and welcoming people.
Guess what I am going to serve to my Finnish friends once I get back? Disclaimer: this is a stereotype, the French are actually warm and welcoming people.

Myös oppitunneilla on tullut taas istuttua, kun ranskan kurssi on lähtenyt taas käyntiin. Oikeastaan englannin päämaikka olisi halunnut minut jo pari viikkoa sitten mukaan toisen vuoden englannin kursseille, mutta onneksi kv-sihteerien tuella vältyin tältä. Ei sinänsä mitään englanninkaan lukemista vastaan, mutta nyt tuntuu hyödyllisemmältä keskittyä muuhun. Meitä ranskanlukijoita on nyt ylipäätään niin vähän että koko porukka on laitettu nyt yhteen ryhmään, joten maikka vaihtui siitä naureskelevasta tädistä toiseen, kilttiin tätiin. Vaikka alussa olin hieman ennakkoluuloinen että tuleeko tässä opittua niin hyvin jos samalla ei jostain aiheesta tule kinattua, niin ainakin tällä uudella maikalla näyttää olevan parempi pelisilmä kuin edellisellä kun kunkin ryhmässä olijan ranskan opiskelua yksilöllistetään omien tarpeiden ja toiveiden mukaan, ryhmän pieni koko kun kerrankin sallii tämän. Toivottavasti tässä tulee kevään mittaan pahimman aukot omasta kielitaidosta paikattua.

Kielitaidon kehittämiseksi olen alkanut taas myös tuota duolingoa vääntämään. Siitä tuskin enään mitään uutta oppii, mutta saapahan ainakin kertausta perusasioihin, eivät sitten unohdu niin usein. Aloin myös siinä sivussa alustavasti samalla ohjelmalla tekemään italiaa, saksaa ja espanjaa, jos vaikka muille vaihtareille pystyisi kyseisillä kielillä heittämään jotain muutakin kuin typerimpiä one-linereitä.

Nyt kun ENT:istä löytyi tuolle kevät lukukaudelle jo lähes kaikkien viikkojen aikataulut, niin elämä hymyilee kun sitä pystyy suunnittelemaankin ja kouluakaan ei näyttäisi olevan niin paljoa kevään aikana. Lisäksi kaikilta aiemmilta kurssimuutospettymyksiltä on nyt tullut vältyttyä, kun kahdeksannen lukukauden biotekniikka-moduuli järjestetään normaalisti, ja valkkaamani valinnaiskurssikin löytyi ilmoittautumisineen, vaikka sitä ei viimeisimpiin kurssioppaisiin oltu muistettu painaa.

Katsotaan seuraavaksi mitä kaikkea tässä on tullut iltaisin/iltapäivisin tehtyä.

Minions in galettes.
Minions in galettes.

Viime viikolla Radio ja CROUS järkkäsivät tuolla salissa kakkua ja live musiikkia illan. En tällä kertaa ehtinyt siellä koko iltaa lojua, mutta sen verran usein olen jo noissa käydä että joillein on jäänyt ainakin naama muistiin. Siellä kun yksi pyörittävistä ukoista naureskeli että aina kun on ilmaista kakkua ja limpparia tarjolla niin ilmaannun paikalle, fakta sinänsä. Yhden tutun kanssa tuli taas puhetta että pitäisi käydä siellä ulkkariradiohjelmassa. Nyt kun ranska sujuu niin tulisi ihan mielellään mentyäkin, mutta näyttää että myös lähitulevaisuus pysyy hektisenä, joten saattaa jäädä maaliskuulle kjún tuon saa viimein hoidettua.

Nyt kun noita uusia vaihtareitakin on tullut Nancyyn ja muutenkin uutta porukkaa kuvioissa, niin olen alkanut jaksaa taas käydä noissa Loveboatin tiistaikemuissa. Vaikka tuolla nyt ei yleensä ole mitään kummempia tapahtunut, enkä ole kaksinen tanssimaan, niin onneksi siellä musiikki on sen verran säällisellä voimakkuudella, että saa ihmisten kanssa puhuttuakin.

Thousand and one crazy-partyz
Thousand and one crazy-partyz

Toisaalta jossaan vaiheessa kun tuolla alkaa olemaan taas vähemmän ryysistä, niin pitää alkaa itsekseen tanssimaan tuota kreikkalaista zeibekikoa, näyttää juuri omalle ylitsepursuavalle machomaskuliinisuudelle sopivalta, heh… Lisäksi nyt kun osa vanhoista kamuista on lähdössä, niin tuli myös tällä viikolla käytyä tuolla Kraffe 915 (paikallisten suussa nöf-säänt-kääns) ESN-kemuissa. Jotenkin kuitenkin tuo paikka tuntuu vaihtarikemuille olevan jotenkin antiklimaattinen, kun koskaan sinne ei noissa muodostu ”kriittistä massaa” ja kaikki vaan ihmettelee että mitä hittoa. Tuolla myös tuntuu soivan muihin paikkoihin verrattuna aika outo musiikki (kovalla) jopa omasta mielestäni.

Kuten jo aimmin kirjailin, ilahduttavasti nuo uudet vaihtarit löytäneet suoraan tuonne (Mac Carthyn) Café des Languesiin ja muutenkin sieltä löytyy aina muutakin uutta porukkaa, joten pääsee ranskaansa /muita kieliä harjoitaamaan iskemällä tarinaa uusien ihmisten kanssa. Tällä viikolla tuolla tuntui taas olevan yleisöennätykset. Liekö myös mun korruptoiva vaikutus, mutta nyt tuolla on alkanut käymään myös muita énsicien:ejä. Heh, tällä viikolla tuo CDL poiki myös hämmentävän jatkoseikkailun, kun tuolta lähdettyäni halusin käydä vielä kurkkaamassa tuolla 915-kapakalla että olisiko siellä tällä kertaa oikeasti porukkaa kun siellä oli yhden toisen insinöörikoulun järjestämät kemut. Ilmeisesti oli, mutta en päässyt sisään asti kuinkaan, koska pihalla törmäsin kolmeen ranskalaiseen poikaan jotka vissiin tunsin (?), ainakin he tunnistivat minut.

Result of tagging along with just some guys.
Result of tagging along with just some guys.

Heh, koska c’est la vie niin päädyin sitten heidän mukanaan yhteen diskoteekkiin nimeltä L’Appart, vähän matkan päässä tuolla keskustassa. Tuo oli verrattaen pieni paikka (kuten tähän astisten kokemusten mukaan muutkin mestat täällä), mutta porukkaa oli pakattu kunnolla sisään ja näytti olevan kanssa vaihtareiden suosiossa kun useamman tutun tuolla näki. Itse en paikasta juuri perustanut, koska kajarit paukkasivat katosta suoraan herkkiin korviini ja eikä näyttänyt olevan oikein muita vaihtoehtoja kuin hytkyminen, joten liukenin maastontiedustelun jälkeen piakkoin. Mutta niille jotka myöhemmin Nancyyn tulette ja tykkäätte mekaanisen musiikin tanssimisesta niin toi on varmaan ok paikka. Siellä voi myös katsoa kun nätit tytöt ja nätit/rumat pojat tanssii pöydillä ja tiskeillä.

Café des Langues Metz in Nancy.
Café des Langues Metz in Nancy.

Eilen CDL:n sivu tapahtumana saatiin täällä Nancyssä pystyyn myös laajempi oluenjuontijakeskustelutapahtuma, kun Metzin CDL porukka tuli Nancyyn käymään. Pohjoisen kilpailijakaupungista oli 14 ihmistä paikalla, aika hyvällä kansallisuusjakaumalla ja itse pidin kaikkia porukkaan kuuluvia miellyttävinä. Vieraitten kannalta oli varmati anti-klimaattista kun meitä nancyläisiä oli paikalla minun lisäkseni vain yksi ranskalainen jätkä (sade varmaan verottanut innokkaita), mutta näyttivät nuo viihtyvä. Toi Metzin CDL näyttää tiivimmältä porukalta kun paikallinen vastaava, he kun käyvät tekemässä kaikkea muutakin perustapaamisten ohella, kuten viiniä maistelemassa tai larppaamassa Saw-elokuvia kuten nyt. Itseäni ei sinänsä harmita ettei Nancyssä ole ylimääräistä CDL ihmisten aktiviteettia, koska paikallinen couchsurfing porukka täyttää tuon roolin. Tuolla Metzissä kielikahvilaa pidetään tiistai-iltaisin, pitää joskus käydä siellä katsastamassa kun noita luennottomia keskiviikkoja näyttäisi olevan kevään aikana.

Kuten artikkelin otsikosta pystyy myös päättelemään, tässä on ollut myös kaikenlaista jäähyväisten jättämistä niille vaihtarikamuille, jotka olivat täällä vain syyslukukauden. Onneksi jatkuvasti on päässyt jatkuvasti tutustumaan myös uusiin ihmisiin, joten ei ole tarvinnut jäädä ikävään vellomaan. Se olisi ikävää. Skotin ja yhden toisen ensiciläisen kanssa käytiin syömässä burgerit à la française, se oli ihan miellyttävä paikka. Siinä lennokkaan keskustelun yhteydessä tuo ranskalainen jätkä mietti että näinköhän on Arevan Olkiluotoprojektin (ollut myös paikallisessa mediassa esillä, tuon mahdollisen Areva+EDF fuusion syystä) takia suomessa ranskalaisista heikko kuva. Pakko oli myöntää että kyllähän tolle ainakin kaikki enteläiset nauravat ja itkevät. Sen jälkeen käytiin vielä Mac Carthyssä, minne muitakin keteläisiä oli kerääntynyt juhlistamaan skotin lähtöä.

Because going in time to Erasmus party is not chic put also not possible because doors aren't open..
Because going in time to Erasmus party is not chic put also not possible because doors aren’t open..

Eilen tuli myös illasta käytyä Medrevillen salissa yhteisessä vaihtareiden jäähyväiskokoontumisessa, nyt kun viimeisetkin lähtijät tänään lähtevät. Sinänsä huvittavaa että kuulin tapahtumasta intialaisen koulukaverini kautta, vaikka mitenkään persona non grata en tuolla ollut. Hetken jouduttiin emännöitsijän isännän kämpällä odottelemaan ennen kuin päästiin tuonne saliin, täällä kun kaikki toimii normaalisti 5 – 10 min myöhässä. Itse tuonne kannoin kaikki terävät, mitä kämpiltä löysin, turhaan kun niitä vain itselleen on jemmata. Vaikka viinatkin kyllä kaikki hävisivät parempiin suihin, niin yllättävästi ekana muut tyhjensivät vesipulloni, jota olin ajatellut varata mahdollisesti heikkoa hetkeä varten. Muuten tuo tapahtuma oli juuri sitä mitä sen voi kuvitella olevan, joten aiheeseen liittyvät kuvat puhukoon puolestaan. Puolenyön aikaan piti sitten laittaa paikka kiinni ja siivoilla roskat pois. Siitä kun massa alkoi valua keskustaa kohti juhlimista jatkamaan, ja itse yritin saada porukkaa jotenkin organisoidusti siirtymään redisenssin ovelta johonkin kapakkaan,

When you take your booze with you to party, the next day you realize that you don't have any left.
When you take your booze with you to party, the next day you realize that you don’t have any left.

niin huomasin että paikallisessa skenessä itselläni ei taida olla mitään auktoriteettiä, vaikka normaalisti suuri ihmisten johtaja olenkin. Niinpä tuon semijoupuneen valumisen ja kikkailun seurauksena keskustaa kohden ryhmä alkoi hajota. Itse päädyin lopulta koulukaverini ja muutamien vaihtareiden kanssa tuonne 915. Tällä kertaa siellä oli väenpaljoutta, mutta koska itselläni ei juuri ollut tuon päämäärättömän harhailun jälkeen ihmeempää fiilistä, ja yritin myös vähän tuon koulukaverini perään katso, sillä kun meni välillä aika lujaa. Hänen kanssaan kun lopulta lähdettiin takaisin himaan, niin taidettiin onnistua toteuttamaan myös lieviä laittomuuksia, kun onnistuttiin pääsemään sisälle lukitulle rautatieasemalle. Onneksi löydettiin myös ulos ilman ihmeempiä lisäsattumuksia.

Heh, never enough group-selfies with your departing pals...
Heh, never enough group-selfies with your departing pals…
Ouiii, un group-hug for last time.
Ouiii, un group-hug for last time.
"Going to the centre madness"
”Going to the centre madness”

 

On tässä onneksi viime aikoina harrastettu myös enemmän tervehenkistä seikkalemista. Nyt kun tuolla albaanikamullakin on pyörä niin ollan käyty muutamalla lähiympäristö reissulla polkemassa. Viime viikon sunnuntaiaamuna lähdettiin seuraamaan Meurthea alaspäin muutaman kilometrin matkalle ja samalla reissulla käytiin katsomassa myös yhtä lähikylää, vaikka sieltä ei ihmeempiä löytynyt.

Meurthe-adventure: Promising sunrise turned into periodical rain, or course.
Meurthe-adventure: Promising sunrise turned into periodical rain, or course.

Eilen sitten seikkailtiin Nancyn eri puistoja läpi, reittinä tuo vieressä olevan kukkulan näköalapuisto ja Laxoun kautta kaupungin eteläpuolella oleviin isoihin puistoihin. Noilla pyöräreissulla ei sinänsä kummempia tapahtumia ollut, jälkimmäisellä ei ehkä paikalliseen tapaan ihan kaikki liikennesääntöjä ja -kieltoja noudatettu etenemisen helpottamiseksi. Ohessa kuvia kyseisiltä seikkaluilta.

Meurthe-adventure: Neighbouring village
Meurthe-adventure: Neighbouring village

 

Meurthe-adventure: downstream
Meurthe-adventure: downstream

 

 

 

 

Park-adventure: Southward view
Park-adventure: Southward view
Park-adventure: adventures on (unintentional) Mr. White and Mr. Black
Park-adventure: the adventures of (unintentional) Mr. White and Mr. Black
Park-adventure
Park-adventure
Park-adventure: Northward view from "Southpark"
Park-adventure: Northward view from ”Southpark”
Park-adventure: Free-range dogs don't like to be photographed.
Park-adventure: Free-range dogs don’t like to be photographed.
Yeah, winter and frozen fountains
Yeah, winter and frozen fountains

Puhutaan sitten kaikista juoksevista asioista, aloitetaan vaikka luontevasti säällä. Niin kuin edellisessä tekstissä satuilin, täällä saatiin hetken elä toissa viikolla talvea. Omasta mielestäni kyseinen vuoden aika parantaa kaupunkia, vaikka se vielä kauniista jää kauas. Tässä on kuitenkin jo nopeasti myös siirrytty kevääseen, kun yllättävästi aurinko on paistanut. Kymmen astetta lämmintä päivällä ja syömään voi mennä hupparissa tai ainakin takki auki. Kaikki ilot loppuvat kuitenkin aikanaan, ja nyt ollaan palattu taas loputtoman näköiseen harmaata 5 – 10 astetta elämään.

Yeah, winter and frozen trees.
Yeah, winter and frozen trees.
Yeah, winter and frozen windshields
Yeah, winter and frozen windshields

 

 

The fleeting Nancy January springdays.
The fleeting Nancy January springdays.

Tuo viikset+leukaparta kombinaatio on osoittaunut myös funktionaaliseksi. Teorian mukaan nimittäin kaikki pahat tytöt, eivät tuosta tykkää ja haluaisivat samantien ajaa sen pois, kun taas kiltit tytöt suhtautuvat siihen välinpitämättösti tai suopeasti. Teoria ei kuitenkaan ole osoittautunut aivan aukottomaksi, enkä tiedä mikä hyöty siitä tiedosta lopulta on. Muita jätkiä ei tietysti kiinnosta, koska vähintään joka toisella on vielä härskimpi naamakarvoitus. Lisäksi olen huomannut että kun laitan pipon päähän niin minusta tulee jonkinlanen ranskalainen Predatori, sillä kukaan semituttu ei jostain syystä pysty minua pipo päässä tunnistamaan heh..

Täällä Nancyssä tuntuvat nämä eri koulujen ja koulutusohjelmien lukukaudet menevät vähän miten missäkin. Siinä missä meillä alkaa tuossa ensi viikolla tuo kevätlukukausi, niin joillain se on ollut käynnissä jo tammikuun alusta tai jotain vastaavaa.

Itseäni sivistäekseni olen nyt ottanut koulun kirjastolta lainaan kirjan joka käsittelee ranskaksi kemistien ja kete-insinöörien loistavaa historiaa, tuota on tullut luettua pikkuhiljaa. Fritz Haber saa tietysti ylistystä ammoniakkisynteesin keksimisestä ja sinunkin ruokkimisestasi, mutta sen jälkeen saa keppiä kun oli mukana kaasuttamassa liittoutuneita ensimmäisessä maailmansodassa. Ranskalaisilla selvästi jakautunut mielipide hänest. Lisäksi kirjasta muistaa että täällä Nancyssäkin on toiminut kovan luokan kemistejä ja muita tieteentekijöitä, Grignard ensimmäisenä mieleen tulevana esimerkkinä. Pitääpä lukea enemmänkin aiheeseen liittyviä kirjoja, syventää sekä historian osaamista että ranskanlukemista.

Täällä ENSIC:illä opiskelijoilla on näköjään pari vuotta ollut perinteenä koota kalenteri eri koulun opiskelijaryhmistä. Koska itsekkin tietysti olen ”latino”, niin ajattelin osallistua muiden kolmannen vuoden latino-opiskelijoiden kanssa samaan kuvaan kun sain asiasta tietää. Tietysti stereotyyppisellä latinomeiningillä kun yritti selvitellä että milloin me otetaan se meidän kuva, niin vastauksi sai aina ”emmätiiää”. Sitten kun muut saivat viimeisellä hetkellä tuon kuvan ottamisen järjestettyä niin piruparat unohtivat siitä mulle kertoa, joten valitettavasti jäin tästä projektista rannalle. Heh, toisaalta ehkä miellyttävämpi tuolta kalenteria on katsoa ilman että meikä on siellä virnistelemässä myös. Pitää hommata yksi noista kalentereista ja laittaa kotio tulemaan killalle, voitte sitten muutkin suomalaiset keteläiset katsoa miltä vastaavat opiskelijat täällä näyttävät.

Tässä on nyt pariin otteeseen tammikuun aikana alkanut palohälyytin huutamaan tuolla käytävässä, syystä en tiedä. Mitään ei vissiin ole sattunut, mutta ei nuo harjoituksiakaan ole olleet. Periaatteessa nuo portaat täällä on vain hätäuloskäyntejä, joten ulko-oven liiallinen availu saattaa vissiin aiheuttaa noita hälyytyksiä tai jotain. Voipahan nyt ainakin sitten hyvällä omallatunnolla mennä pihalle myös hissillä, sitä herkkua kun ei Skinnarilan kämpässä ollut.

Tässä on taas viime aikoina sisällä olevaa vihaista vihreää mietä harmittanut, osittain oma toiminta, kun ruoka-ainekset ovat päässeet pilaantumaan ja joutunut heittämään turhan paljon safkaa käyttämättömänä pois. Osa syy tästä on tietysti hyvin rajallinen pakastetila, sekä se että kauppojen yms aukioloajat ovat välillä mitä ovat, joten sinänsä helpommalla on päässyt kun kerralla kerännyt enemmän syötävää kaupasta mukaan, silläkin riskillä että osa ehtii pilaantua. Pitänee joka tapauksessa vielä uudelleen kalibroida tuota syömis- ja osatamiskäyttäytymistään.

Heh, sen skottikaverin kanssa kun jossain vaiheessa alettiin pärisemään, niin siirryttiin joko englannin tai ranskan puhumisesta ”franglais”:iin, eli englanniksi olevan puheen ja kirjoittamisen sekaan kylvetään vaihteleva määrä sanoja ranskaksi. Tuolla perseilyllä on toisaalta ihan psykologisesti positiivinen vaikutus, kun ranskan oppinen ja puhuminen tulee vieläkin miellyttävämmäksi. Näköjään me ei kuitenkaan olla yksin tämän kanssa, vaan tämä on joku ihan juttukin.

Un example of using franglais in media whn making plaques.
Un example of using franglais in media when making plaques. Vraiment amusing.

Tein tässä taas muutamia oppimis-ergnomisia innovaatioita. Raivasin esimerkiksi työpöydän yläpuoliselta hyllytä tilaa niin että nyt onnistuu tämä tietokoneen näpyttely myös seisaaltaan. Tätäkin artikkelia kun tässä taitaa tulla lähemmäs neljä tuntia askarreltua, niin alkaa tuossa muovituolissa istuminen tuntumaan ikävältä, joten onneksi nyt olen siirtynyt seisaallaan kirjoittamiseen. Lisäksi jälleen yhden liikkumis->oppimisartikkelin luettuani päätin että aina kun esim tuota duolingoa käytän kielten treenaamiseen, niin ravaan ympäri tätä 13 m^2 kämppäni saadakseni kognitiivisia supervoimia.

French addition to Jaloviina-mythos in Finland (at least among students).
A French addition to Jaloviina-mythos in Finland (at least among students).

Tänä viikonloppuna ei tullut viikonlopuviiniprojektia jatkettua normaaliin tapaan, mutta sen sijaan haluaisin tuoda teille esiin viimeisimmän hyvän löydön, nimittäin ranskalaisten ”version” jallusta. Tuo on konjakin ja viinin/rypälemehun sekoitus, ei kovin kallista ja maku on jepa. Tuosta kyseisestä pullosta en ehtinyt itse kuitenkaan kovin pitkälle nauttimaan, kun se oli eilen jo kerennyt kadota kavereiden suihin.

Vaikka tästä tulee nyt pitkä artikkeli taas, niin puhutaan nyt noista tunteista, siitä kun viime kerralla jo uhkailin.

Nyt kun on Suomesta ollut jo yli viisi kuukautta poissa yhtäsoittoa ja saman verran on vielä edessä, niin välillä on iskenyt semmoinen kunnon romantisoitu kaiho. Kyllähän täällä tietysti on netin kautta jatkuvasti suomea kuullut, ja muiden finskien kanssa välillä nähty, mutta ei se tietysti korvaa sitä Suomessa asumisen fiilistä. Niinpä nyt on selkeästi myös suomenkielisen musiikin kuuntelu lisääntynyt. Onneksi tässä on myös päässyt näistä suomalaista sielua regeneroivista jutuista nauttimaan, kuten saunasta, talvesta ja metsässä kävelemisestä. Mielenkiinnolla odottamaan mitkä on sitten paluun aikana fiilikset tämän suhteen, muuttuuko kaiho riemuksi… Joka tapauksessa tämä ulkomaillakin asuminen on miellyttävää, suosittelen kaikkia kokeilemaan, joilla on tähän mahdollisuus. Voisin myös hyvinkin kuvitella että diplomi-insinööri Kaukiainen (jr) tulee asumaan muutaman vuoden vähintään ulkomailla, kaihoilee sitten uudestaan.

Lisäksi tässä on, myös empatiakyky muiden maiden ihmisiä kohtaan kasvanut. Tämä tietysti on luonnollista aina kun on ulkkareiden kanssa tekemisissä. Käytännön esimerkkinä tältä seikkailulta voi ottaa vaikka kreikkalaiset. Ennen tänne tuloa ei juurikaan ollut ollut kosketuspintaa kreikkalaisiin, joten noita kriisiuutisia ja grexit-uhkaa seuraillessa koko tilanteeseen tuli aika pessimistisesti seurattua, itseppähän olivat suotaan kylväneet. Mutta nyt täällä kun on tullut kreikkalaisia vastaan, ovat olleet mukavaa porukkaa ja saa heillekin kasvot. Nyt enää ei pysty suhtautumaan noihin samalla tavalla ”teidän ratkaistava ongelma, ei minun”-tyylisesti, koska tietää että niillä on ihan käytännön vaikutuksia omiin kavereihinsa.

Lisäksi nyt itse ulkomaalaisena ollessa osaa ymmärtää myös Suomeen tulevia ulkkareita paremmin. Esimerkiksi sitä miten vaikeaa ja sitä kautta myös uuvuttavaa uuden kielen ja sitä kautta myös kulttuurin omaksuminen on. Ja myös sitä miten omasta taustakulttuuristaan haluaa myös uudessa asuinmaassaan säilyttää tiettyjä asioita oman identiteettinsä vuoksi. Mutta se on tietysti tässä myös todettava että paikallisen kultturin normit on hyväksyttävä. Näistä itselläni esimerkkinä se että täälläkin syön ainakin kämpillä aika suomalaistyylisesti edelleen, mutta olen kuitenkin hyväksynyt myls paikalliset toiminta-tavat, enkä kuivaa pyykkejäni enää parvekeella.

Lisäksi nyt olo tuntuu optimistisemmalta kuin missään vaiheessa täällä aikaisemmin. Tämä johtunee siitä että ranskalla pärjää nyt paremmin, ja kevään ohjelma on nyt jo etukäteen tiedossa, ja se näyttää koulun puolesta kevyemmältä kun mitä tähän mennessä. Myös nyt sosiaalisesti elämä tuntuu dynaamisemmilta.

Palataan asiaan taas parin viikon sisällä!

Osa 6: Le Welcome Week

Bonjour!

Nyt on tullut kuukausi Ranskassa täyteen.

Summary: Studies as normal. Different ESN events: Loveboat-party, rallye/orienteering in Nancy, chatting at pub terrace, French buffet, flag parade, ”concert”, wine tasting @ Loveboat, Free hugs, Metz & Soupfest. Aim extrapolation. Phone contract. Traffic. Food

Some of my mates from Process-major
Some of my mates from Process-major

Käydään koulujutut läpi nopeasti ja epäselvästi. Nyt on myös englanniksi luennoitavat kurssit alkaneet, vaikka noista aika vahvasti kuuluu etniset aksentit. Toisaalta olen täällä olon aikana saanut itsekin aika paljon palautetta, ettei oma englantinikaan ole hirveän helppoa seurata, joten ei kannata alkaa ylimieliseksi. Vaikka tuolla luennoilla pystyy ranskaksikin kohtuullisen hyvin, mutta vielä pitäisi alkaa skarppaamaan tuossa omatoimisessa opiskelussa. Myös Matlabista voisi kertailla ne peruskomennotkin. Tuolla englannin kurssillakin on tullut istuttua, tällä hetkellä vaikuttaa aika helpolta keinolta saada kolme noppaa. Tuossa ns. väittelymoduulissa ollaan toistaiseksi katsottu dokkareita kuullunymmärtämiseksi, onneksi aiheet ovat sen verran korkealentoisia, että sieltä saattaa muutaman uuden sanan ja rakenteen. Lisäksi tällä viikolla alkoi ranskankurssi meille ENSIC:in ulkkareille. Ekalla kerralla tehtiin taas tasotesti, valitettavasti kuullunymmärryksessä ei tullut keskityttyä kunnolla, joten vastaukset olivat vähän mitä sattuu. Jos meidän verrattaen pieni määrä ranskan opiskelijoita jaetaan vielä kahteen tasoryhmään, niin opettaja/oppilassuhdeluku jää todennäköisesti aika pieneksi, mikä on tietysti ranskan oppisen kannalta hyvä. Tuolla tuli myös kursseilla esiin että osa ENSIC:in professoreista on käynyt myös LUT:issa konferensseissa.

Sitten kahlamaan läpi tuota ESN:nän ”Welcome week”-tapahtumaklusteria viime viikon pertantailta tähän päivään.

11.9 olisi ollut aamupäivällä aamupala ja infosessio lakikampuksella ESN:nän toimiston vieressä. Itseltä jäi kuitenkin väliin kun piti olla kiltisti luennoilla. Illalla oltiin jälleen Loveboatissa, ”teemana” oli buddyt, mutta eipä tuo toisaalta tuolla mitenkään kovin kovasti esillä ollut.

Orienteering
Orienteering

12.9 oli kaupunkisuunnistusta Nancyn keskustaa ympäri. Meidät vaihtarit jaoteltiin noin 10 henkilön ryhmiin, joissa oli lisäksi paikallisia ESN-aktiiveja ohjaamassa, omassa ryhmässäni oli tuossa hommassa kaksi ”muy loca”-tason tyttöä (jatkossa tytöt). Teekkarilakin takia mut nimettiin meidän ryhmämme kapteeniksi (nimellinen virka, mutta ompahan taas johtaja-asema). Nimeksi kun ryhmälle valikoitui ”Sadale des fruits”, niin tytöt kävivät hakemassa kaikille oman edustus hedelmän/vihanneksen, joten itse päädyin kantamaan kokonaista vesimeloonia urheilukassissani koko reissun. Ryhmän kanssa kierrettiin eri kohteita Nancyn keskustassa paperilla olleiden ohjeiden mukaan ja vastailtiin kohteisiin liittyviin triviakysymyksiin. Lisäksi meidän ryhmää vetävien tyttöjen johdolla sekoiltiin kaikennäköistä, esimerkiksi aina kun tuli toinen joukkue vastaan niin vedettiin vaikka mitä kaikkea salaattiaiheisia lastenloruja ranskaksi keskellä kaupunkia. Noiden meidän ylimääräisten aktiviteettien takia saatiin vain noin puolet kohteista käytyä, mutta eipä tuolla väliä, itselle kun on jo tuttu kaupunki. Seikkalun lopuksi käytiin Mac Carthyssä yksillä ja syötiin meidän joukkueella meidän edustushedelmät. Ihan hyvä tapahtuma kun pääsi aloittamaan muihin kaupunkin vaihtareihin tutustumisen.

13.9 piti olla jotain yhteistä urheilemista Pepinierissä. Aamusta tuli kuitenkin sadetta, joten päivän ohjelma vaihtuikin loppujenlopuksi porukalla Irlandais-pubin terassilla jutteluksi, sinänsä ihan jees kun pääsi taas muita ulkkareita opettelemaan. Tuo tuolla samassa pöydässä istunut virolaistyttö oli ainakin huvittava kun se vitsaili pyyhkivänsä italialaismachopojilla lattiaa ja oli mulle ehdottamassa että aletaan juomaan teräviä niin eteläiset näkevät miten oikeasti juodaan. Onneksi kuitenkin jäätiin puheitten tasolle. Tuli myös opittua että muitakin ESN-aktiivisia vaihtareita asuu täällä Boudonvillessä ja että naapurin Monbois tuntuu olevan niitä täynnä.

Buffet 1
Buffet 1

14.9 ESN järjesti illalla keskustanulkopuolella olevassa kartanohostellissa ranskalaisen buffetin, jossa tarjolla oli erillaisia paikallisia pikkusuolaisia, jälkiruokia ja ilmaista viiniä. Tuosta tapahtumasta tuli mieleen vähän sitsien ja sitsien jatkojen hybridi ilman laulamista, kun istuttiin pöydissä, mutta sen erityisempää ohjelmaa ei ollut. Toisaalta jälleen pääsi ihan uusiin ihmisiin tutustumaan. Hauskahkosti tuli sitten hieman viinipäissään kotiin polkiessa Nancyn keskustassa sitten eksyttyä kun en muistanut kääntyä oikeassa kohdassa. Onnistuin oikeasti kiertämään ympyrän urbaanissa Nancyssä ilman että tunnistin missä olin, lopulta tietysti löysin kämpille asti, eeppistä.

Flag parade 1
Flag parade 1

15.9 oli illalla lippuparaati. Pariisin suurlähetystö onneksi pitää huolen kansalaisista ja lähetti minulle pieniä paperilippuja tuota varten. Lisäksi ESN-puheenjohtajalta löytyi Suomen lippu hänen omasta vaihdostaan Joensuussa. Hänelle annoin kiitoksena ne Suomesta tuodut oluet, jotka hänelle olin jokatapauksessa tuomassa. Tuota isompaa lippu kanniskeltiin sitten Lauran kanssa (toinen suomalainen vaihtari täällä), toivottavasti tuotiin positiivistä näkyvyyttä suomelle. Paria ranskalaista tuli myös luultua suomalaisiksi heidän vaihdoistaan tuomien ja kannossa olleiden Suomen lippujen takia. Täällä on ollut ihan miellyttävää huomata kuinka moni ESN-aktiivi on ollut Suomessa vaihdossa, osalla oli vielä vaihtarihaalareitaankin päällä tuossa tapahtumassa. Paraati sinänsä oli vähän antiklimaattinen kun kierrettiin semmoisia paikkoja läpi, joissa ei ollut juurikaan tavallista kansaa meitä näkemässä. Paraatin jälkeen oli sitten lippujen kanssa perus Loveboat-jatkot.

16.9 illasta oli sitten Nancyn konserttikeskuksessa l’Autre Canalissa keikkailta. Koska koulua oli vielä iltapäivälläkin ja tuo oli merkitty alkamaan jo suhteellisen aikaisiin, poljin paikalle suoraan pyörällä koululta. Hetken aikaa jouduin sateessa katon alla seisomaan, sitten seuraavana tulleiden ESN-poikien kanssa ihmeteltiin mistä ovesta nyt loppuviimeksi pitää mennä sisään, lopulta päästiin pääovesta… Varsinaisena ohjelmana tuolla meille vaihtareille oli tuon l’Autre Canalin esittely ja lopussa sitten ”Cape Noire”-nimisen naissooloartistin noin 30 min keikka. Eli suurin osa tuosta neljästä tunnista, jotka tuolla olin, oli muille vaihtareille juubailua samalla kun joi tarjolla ollutta ilmaista olutta ja söi pikkusuolaisia, hyvin käytettyä aika siis. Tuolla tuli taas nähtyä myös se yksi paikallinen couchsurffari, joka mut sillon alussa kutsui noihin viikottaisiin tapaamisiin (joita nyt ei kuitenkaan ensimmäisen jälkeen ole ollut..)

Wine tasting
Wine tasting

17.9 viinin maisteluilta Loveboatissa. Meidät vaihtarit oli jaettu kahteen kattaukseen, mikä alkuun vaikutti ihan toimivalta systeemiltä, etunimen perusteella kuuluin ensimmäiseen. Tarjolla oli illan aikana viisi lasia viiniä, kolme valkkari, rosé joka näytti värin perusteella valkoiselta ja yksi punaviini. Tarjoilutahti oli kuitenkin sen verran hidas että myös tuon toisen setin vaihtarit tulivat tuonne kun meillä oli vielä homma kesken. Itse olin vähän naiviisti kuvitellut, että tuo on jokin lyhyt tapahtuma ja kerkeäisin vielä illalla ainakin katsomaan noita seuraavan aamun tehtäviä. Kävi kuitenkin taas niin että elämä voitti exertian ja juutuin tuonne opettamaan ulkkareille miten lausutaan terveudeksi kilistellessä.

18.9 piti olla piknikki päivällä Pepinierissä, joka kuitenkin edellisen illan sateen vuoksi peruuntui. En tuota tieto kuitenkaan koululla Facebookista lukenut, joten kävin tuolla hetken aikaa venailemassa puiston portilla. Hauskana sattumuksena yksi suomalainen nainen tuli multa sitten kysymään suomeksi että olenko eksyksissä, näköjään tunnisti teekkarilakista. Kuukauteen kun ei ollut suomea itse oikeastaan käyttäny kuin kerran (ruotsiakin on puhunut useampana iltana) niin hetken aikaa meni hahmottaa että millä kielellä mulle puhuttiin ja millä sitten vastata. Tulikin ilmi että tämä nainen on tohtoriopiskelija yliopistolla ja opettaa myös ENSIC:issä, joskin peruskemiaa.

Giving free friendship
Giving free friendship

Tuo päivän varsinainen ESN-tapahtuma oli sitten iltapäivästä, mutta osallistujamäärä jäi aika alhaiseksi, oletettavasti kisaväsymyksen ja opiskelujen alkamisen viimeisilläkin kampuksilla takia. Stanislaksella kirjoitelitiin ensiksi lapuille myönteisiä tekstejä omalla kielellä ja käänneettiin ne ranskaksi, jonka jälkeen jaettiin kyseisiä lappuja kansalaisille kadulla. Lisäksi meillä oli pari ”Free Hugs” kylttiä, mutta englanniksi ollut teksti ei tainnut ihan kaikille vastaantulijoille aueta, joskin muutama ihminen tuli halaamaan. Huvittavaa (/moraalisesti epäilyttävää) oli että kun mulla oli tuollainen kyltti kädessä niin toinen niistä suunnistuksen ryhmänohjaajatytöistä alkoi markkinoimaan mua kaikille vastaantulijoille, tulkaa nyt suomalaista halaamaan.

Metz 1
Metz 1

19.9 lähdettiin aamusta kahden bussin voimin tutustumaan Metziin, maakunnan toiseen suureen kaupunkiin, jossa myös osa UL:län opetuksesta tapahtuu. Perillä alkutaivalluksen jälkeen jakaannuttiin kahteen ryhmään, joilla tutustuttiin kaupungin katedraaliin, protestanttikirkkopuistoon, jokipromenadiin ja taidemuseoon josta löytyi ilmainen vessa. Ryhmäosuuden jälkeen kävin syömässä vaihdoin ”yksinäinen susi”-modeen, jotta kerkeisin kiertää nopeammin ja nähdä enemmän kaupunkia. Metzillä ja Nancyllä on myös kuulemma kova kilpailusuhde (kuten esim Turku vs Tampere tai Kerava vs muu maailma), esimerkiksi Nancyn jalkapallojoukkueen kannattajia ei päästetä Metziin kuulemma katsomaan joukkueiden matseja, koska siitä seuraa rähinöintiä. Metz oli mielestäni visuaalisesti ja kaupunkisuunnittelullisesti viehättävämpi kaupunki kuin Nancy, osittain johtunee myös siitä että kaupunki on kuulunut Saksaan historian aikana. Itä-Ranskan maakunnilla (Lorraine ja Alsace) kun on vielä saksalaisetkin nimet nykyään (Lothringen ja Elsass) kun alueet ovat vaihtaneet omistajaa. Lopuksi sitten kokoonnuttiin juna-asemalle (huvittavaa oli että latinotkin itse ihmettelivät olevansa ajoissa) ja lähdettiin bussikyydillä takaisin Nancyyn.

Soupfest 1
Soupfest 1

Nancyyn päästyä suurin osa meistä jatkoi vielä tuonne vuosittaiseen keittojuhlaan (Fête de la Soupe, kyseessä ruokakeitto eikä mikään asiaton puistoissa juopottelu). Tapahtuma oli kaikelle kansalle avoin ja ideana oli kiertää eri ottamassa maistiaiset eri tiimien valmistamista keitoista ja äänestää sitten mielestään parasta. Tuolla oli aika hyvin porukkaa paikalla, joten jokaista maistiaista sai jonottaa aina hetken, eikä kaikkia tuotoksia päässyt maistamaan keiton rajallisen määrän takia (nyt ei tullut Jeesus apuun). ESN oli järjestänyt tuonne myös oman pisteensä, samoin kuin paikalliset couchsurffarit ja ENSICin tohtoriopiskelijat, joten kaikenlaisia tuttuja tuli vastaan.

Keiton loputtua näytti suurin osa muista vaihtareista häipyvän, illalla olisi ollut vielä meksikolaisjuhlat, tequilaa ja pinjatoja. Itse kuitenkin jäin tuonne lopussa olleen pääosin saksankielisen vaihtariryhmän sekaan. Tuolta keittojuhlasta oli takoitus käydä vielä jossain ainakin yhdellä, mutta liikkuessa tuntui fokus olevan vähän hukassa kun kierrettiin ympyröitäkin keskustassa. Lopulta päädyttiin electric mouton nimiseen kapakkaan, pieni mesta, jossa pop-kone-hybridimusiikki soi kovalla ja bissekin oli kallista. Aikani tuolla pystyin hyvin olemaan, mutta jossain kohtaa piti lähteä kämpille kun meidän pöydän välittömässä läheisyydessä ollut kaiutin alkoi käymään korville ja äänelle. Kotimatkalla spottasin vielä naapurin kellarissa jotkut ihme reivit missä soi RATM:in ”Killing in the Name” ja keski-ikäisiltä ja alaikäisiltä vaikuttaneet ihmiset tanssivat villisti ja vanhat ukot seisoivat ihmiessään. Lähdin kuitenkin ovelta vakoilemasta kun seuraavaksi kappaleeksi vaihtui taas joku perus populaarimusiikki.

Tänään olisi ollut vielä viikon viimeisenä ESN-ohjelmana museokierros iltapäivästä, mutta omalla kohdalla ei enää muiden tapahtumien jälkeen ollut kovaa kiinnostusta ja jäin kämpille tätä blogia teille kirjoittamaan.

ESNers assembe!
ESNers assembe!

Summailuna tuosta WW:stä voisi sanoa että osallistuminen oli kannattavaa ja taphtumat pääosin menestyksiä. Hintaa kun tuolla oli kokonaisuudessan 25 € (ESN-kortin lisäksi), mikä kustansi kaiken juomisen, syömisen ja tuon Metz reissun. Lisäksi nyt tuntee jo kohtalaisen hyvin kuka on kuka vaihtareista ja osasta ESN-aktiiveistakin.Suosittelen tuohon Welcome Week:iin osallistumista kaikille, jotka ovat täällä syyslukukaudella opiskelemassa. Teekkarilakin pitäminen osassa tapahtumista oli myös hyvä veto, siitä sai osalle ihmisistä hyvän jäänmurtamiskeinon.

Täällä (ainakin tapahtumien osallistujien perusteella) kolme suurta vaihtarikansalaisuutta ovat saksalaiset, espanjalaiset ja italialaiset, noita on aina hitosti joka puolella. Vaikka toi on luonnollista että helposti jäädään ryhmiin, joissa voidaan puhua omaa äidinkieltä, niin kyllä täällä aika helposti kaikki tuntuu kaikkien kanssa toimivan. Myös puolalaisiakin tuntuu olevan kohtuullisen paljon, muista Euroopan maista on sitten muutamia opiskelijoita. ESN ei tietysti pääosin eurooppalaisiin rajoittuvana anna oikeasti tarkkaa kuvaa paljon täällä loppujen lopuksi minkäkin kansalaisuuden edustajia on kaupungissa.

Torstaina tuli tosiaan kuukausi täyteen täällä ja saavutuksista voisi hieman ekstrapoloida tavoitteita. Ranskan puhumiseen on tullut kohtalainen sujuvuus, mutta siinä että saa esim kaikki oikeat verbin taivutukset puhuessaan on vielä tehtävää. Nyt tuntee myös pääosin etnisesti jotain muita kun ranskalaisia (, mikä nyt ei yliopistomaailmassa yllätä), joten seuraavaksi pitää panostaa ihan ranskiksiin tutustumiseen.

Sää täällä on ollut nyt viime aikoina aika sateinen, eikä lämpötila ole ollut näköjään hirven paljon korkeampi kuin mitä se siellä Suomessa näyttäisi olevan. Välillä kuitenkin tulee vielä sen verran aurinkoa ja lämpöasteita että hupparipäällä on liian kuuma. Sateella olen myös huomannut että mun pyörässä on jotakuinkin seuraavaa Matlab-koodia:

pyöränjarrut = 0.6*toivottu tehokkuus

if sade then

pyöränjarrut = 0.1*toivottu tehokkuus

end

Eli sateella tuosta PW:stä tuntuu lähtevän se loppukin jarrutuskapasiteetti. Sen kyllä onneksi havainnoin ennen kuin mitään isompaa onnettomuutta kävi mutta piti nyt kerran kuitenkin päin roskista ajaa…

Tänään kaupoille polkiessa tuli taas huomoitua useampi paikallisen liikenne kulttuurin (ärsyttävä) erikoisuus. Risteyksessä, jossa on valot, myös osa autoilijoista haluaisi kääntyä ensimmäisenä samalle tielle jota itse olet juuri pyörällä suojatiellä ylittämässä. Lisäksi autoja jätetään kevyen liikenteen väylille niin, ettei se ainakaan niillä pyöräilyä helpota. Huvittavina aspekteina tänään näin yhden ukon vetävän hitaalla pyörätuolimobiililla isohkolla tiellä kylmästi autojen seassa sekä pienemmällä kadulla autolijoita pitämässä keskenään jotain ihme torikokousta. Kokonaisuudessan tästä meiningistä tulee ajoittain mieleen se tunareihin liittyvä Kekkonen-meme.

Tänään sain myös viimein pelittämään tuon normaalin puhelinliittymäni. Jälleen kävi tuo klassinen ”ei ohjeita tarvitse lukea kunnolla” ilmiö. SIM-kortti tuli postissa jo perjantaina, ja laitoin sen suoraan puhelimeen, mutta piruparka valitti jatkuvasti ettei sitä voida rekisteröidä. Koska Suomessa tuo toimii yleensä heti puhelimeen laittamisen jälkeen jäin odottamaan josko asia korjaantuisi ajanmyötä. Eilen kuitenkin buddyni kanssa juteltua tuli ilmi että tuo SIM-lortti täytyy erikseen rekisteröidä palveluntarjoajan verkkosivuilla, täällä kuulemma yleinen käytäntö ja tuosta tietysti oli ohjeet tuon SIM-kortin mukana. Tänne tullessa kannattaa ottaa puhelimeen suoraan kiinteä liittymä ilman sitoumuksia (sans engangement), sillä nuo ovat huomattavasti parempia kuin perpaidit täällä. Vertailun vuoksi tälle vanhalle puhelimelleni, Orangen prepaid joka minulla aluksi oli maksoi alkuun 10 €, ja siinä ladattu arvo oli voimassa vain kuukauden ja lisäarvon lataaminen on kallista ja myös voimassa vain rajallisen ajan. Free:n liittymä joka mulla nyt on, maksaa 2 € kuussa (+alussa kymppi SIM-kortista) ja se sisältää rajattomat tekstiviestit ja puheaikaa 2h/kk, joten omaan käyttöön optimaalinen. Eli ennen tänne (Ranskaan) saapumista kannattaa ottaa selvää noista liittymistä tarvittaessa laittaa tilaus menemään jo ennen saapumista.

Jotkut suomalaiset hyvät ystäväni ovat innoissaan kyselleet patongista. Kyllähän sitä täällä tulee syötyä kun se yleensä on sitä edullisinta leipää. Lisäksi täällä kun on nyt ollut vähän pitempään niin on alkanut löytää myös muutakin ruokaa halvemmalla. Esimerkiksi tuolta supermarketista mäen päältä löytyi jauhelihapihvejä 3,50 €/kg, samaan hintaan ei taida Suomessa olla vastaavia. Lisäksi tuntuu että täällä ihmiset vetävät naudanlihaa samaan tahtiin tai nopeamminkin kun Suomessa sianlihaa…

Ensi viikolla normaalia elämää, koulua melkein joka päivänä 0830-1645 ja joinain iltoina eri tapahtumia, kaikkiin tokkona tulee mentyä. Ensi viikonloppuna olisi myös BDE:n reissu Oktoberfestiin ja ESN:n viikonloppureissu Vogeeseille, mutta jäänee molemmat reissut väliin ja keskittynen kerrankin oppimispääoman kasvattamiseen.

Loppuun vielä lisää kuvia.

Ze cult iz alive 'ere
Ze cult iz alive ’ere
Metz
Metz
The beigest street ever in Metz
The beigest street ever in Metz
Team (reverse-)Finland
Team (reverse-)Finland
Flag parade
Flag parade
Buffet activities
Buffet activities
Orienteering
Orienteering

À plus!

 

Soupfest
Soupfest
PhD soup-squad
PhD soup-squad