Avainsana-arkisto: Movies

Osa 22: ’Grosso modo’ eli viikkopäivitys Nancystä

Vaikka tässä sinänsä viimeisestä artikkelista ei ole niin kauaa ei massiivisia uusia tapahtumia ole ollut, koitan kirjoitella nyt useammin. Viikon saa yleensä hoidettua kahdessa tunnissa, mutta kolmen viikon artikkeliin menee helposti 6 – 10 h.

Summary: Studies: projects continue, confusing time tables and philosophical side discussions on the lectures. Learning valuable things in French. More elections, Tea de langues and hot dog eating competition à la française. Stress and crisising -> synthethising better mood. Clothes de la France. French movie adventure.

Nyt varovaisesti uskaltaa väittää että kevät tekee kovasti tuloaa, jos ei ole jo tullut jo. Hupparissa pärjää polkea koululta himaan. Kämpälle kuuluu pikkulintujen laulua. Lintujen ääniä kuulee kun käy kaupoilla hypermarketissa kun niitä on lentänyt muutama sisään, eivätkä ne ilmeisesti osaa ulos. Kirsikkapuut kukkivat täälläkin.

Tällä viikolla tuli taas esiin että tuota ENT:in lukkaria pitää muistaa tarkistaa tarpeeksi usein. Maanantaina aamusta huomasin että entsyymien luento olikin siirtynyt puolella tunnilla eteenpäin, onneksi olin ajoissa hereillä. Lisäksi tiistaiaamuna tulikin esiin että samalla nimellä laitetut luennot olivatkin kahden eri opettajan kesken jaettu, enkä ollut tietysti osannut toiseen puoliskoon varautua ollenkaan koska se oli ihan eri juttua. Onneksi en ollut ainoa piruparka joka ei ollut osannut lukea tota pientä yksityiskohtaa, joten luennolle suunniteltuja tehtäviä lykättiin suoraan eteenpäin. Mutta edelleen, olkaa tarkkana näitten aikataulujen kanssa.

Elections are back, this time for university counsels etc.
Elections are back, this time for university counsels etc.

Muuten koulussa tällä viikolla on menty verrattaen normaalilla painolla eteenpäin. Teollisuusprojektista oli välikuuleminen, jossa pohdittiin onnistuuko water-gas-shift-reaktori yhdellä vai kahdella reaktorilla meidän prosessissamme. Tämän jälkeen saatiin sohittua reaktorin ja prosessin mallinnusta eteenpäin matlabilla ja Pro/II (”protu”):lla. Biotech puolen projektista oli myös uusi kuulemiskerta, tuolla ohjaajatädit ruoskivat meihin hieman lisää vauhtia projektin hoidon kanssa ja itseä nakersi hieman kun ainakin heiveröisistä yrityksistä huolimatta en ole juuri tuohon työhön oikeasti tarvittavia tietoja vielä löytänyt. Koska perjantai-iltapäiville ei ole parempaa tekemistä, oli siellä viimeinen setti tuota biokemian luennointia, tällä kertaa keskityttiin tehtävien tekemiseen. Olin jopa huijannut ja tehnyt osan tehtävistä oma-aloitteisesti etukäteen, mutta loppupäähän mentäessä monimutkaisemmissa biokemiallisissa reaktioketjuissa putosin kärryiltä.

Hot dog eating competition among the other madness.
Hot dog eating competition among the other madness.

Jätteiden käsittelyn luennoilla tällä viikolla olen hämmästyksen vallassa kahteen kertaan seurannut miten keskustelu siirtyy tekniikasta, yleensä opetusmetodien kautta, filosofisempiin aiheisiin, joilla ei jätteiden käsittelyn kanssa ole tekemistä. Ensimmäinen ketju oli: orgaaninen kemia -> espanjan opiskelu -> kiinalaisia on kaikkialla -> joku edesmennyt koulun professori -> kuka koulun nykyopettajista oli jonkun proffan tyttöystävä opiskeluaikoina -> ei diplomeja kaikille valmistumassa oleville ja toinen: paikallaolopakko -> kursseista saatavat noppamäärät -> nopat Erasmus vaihdossa -> Mines (toinen insinöörikoulu) -> Miksi tietty englannin taso on tässä koulussa valmistuttaessa pakollinen? Noiden keskusteluiden alkamisiin on tainnut vaikuttaa että tuo jätteiden käsittelyä opettava täti on vastuussa useammasta muusta kurssista sekä koulun tutkintorakenteesta. Silti ihmetyttää ettei kyseinen maikka rehellisesti tunnu huomaavan kun keskustelu liukuu 20 minuutiksi joihinkin muihin aiheisiin, ompahan tuo viihdettä jota ei suomalaisessa insinöörikoulutuksessa ainakaan saa.

Hubris is the same in all languages.
Hubris is the same in all languages.

Ranskan luennoilla yleensä itselläni on sujuvin ranska ja siitä syystä olen kärkkäiten äänessä, mutta viime luonolla tehdyssä verbeihin liittyvissä prepositioharjoituksissa intuitiopohjalta tehdessäni vastasin melkein kategorisesti aina väärin, joten hubris pääsee myös kostautumaan. Raskaa analysoitaessa voi varmasti todeta että oikeanlainen ääntäminen on vieläkin eniten harjoittelua vaativa juttu, tuon hallitseminen varmasti lisäisi teknisistä asioista keskustelemisen rohkeutta. Lisättäköö että kurssien ulkopuolella olen yrittänyt alkaa opettelemaan kunnolla ja luovasti ranskaksi kiroilemisen, tärkeä osa kulttuuria missä tahansa.

All kinds of Chinese teas this time in ENSIC, varying from flower mixer to rock hard pack.
All kinds of Chinese teas this time in ENSIC, varying from flower mixer to rock hard pack.

Tällä viikolla ranskalaisilla opiskelijoilla olivat äänestykset oman yliopistonsa ja CROUS:in ja vastaavien toimijoiden halloped-paikoista. Ehkä olisin voinut itsekin asioihin vaikuttaa, mutta koska noi päätökset eivät vaikuta rajallisen oleskeluaikani takia, tyydyin tarkkailuun. Noiden vaalien takia tämän viikkoinen koulun café des langues englanniksi siityi toiseen tilaan. Tuolla ihmeteltiin ja naureskeltiin omaa hieman hämmentävää järjestystäni opiskeluille. Lisäksi kiinnostavana poikkeuksena oli parin kiinalaisen ja yhden ecuadorilaisen osallistuminen, sillä he tulivat yhden henkilökuhtaisen kouluprojektin pohjalta esittelemään erilaisia kiinalaisia teelaatuja ja ecuadorilaisia kahveja. Ainakin noissa tee-laaduissa tuntui olevan valinnan varaa, kukkasekoituksista kivikoviksi pakattuihin harkkoihin. Lisäksi foijerilla järkättiin torstaina ruokatauolla hodarinsyöntikilpailut. Tuota oli ihan huvittavaa seurailla, vaikka se ei niin hurjaa meininkiä ollut kuin sen olin olettanut olevan.

Viimeaikoina, mutta varsinkin tällä viikolla, olen taas potenut massiivista eksistensiaalikriisiä, etenkin noiden eri kouluprojektien suhteen (teollisuus-, biotekniikka ja lisäksi uutena ilmestynyt jätteidenkäsittely projekti + takaraovissa kummitteleva oma PRD). Tuntuu että en ole oikein saanut kiinni noista projekteista kunnolla että niistä olisi innostunut ja niiden eteen saisi tehtyä päättäväisesti töitä, minkä jälkeen on tuntunut että vaikka jotain onkin tehnyt niin se on paljon vähäisempää kuin mitä sen pitäisi olla. Sen pohjalta taas ”pelottaa” että jos ryhmäprojekteissa muodostuisin taakaksi muille, niin minkälaisen kuvan se antaisi LUT:in opiskelijoista (koska tunnun olevan ensimmäinen täällä) tai itsestäni (omia tulevaisuuden verkostoja ajatellen). Ei välttämättä tarpeellisimpia huolia, mutta jotenkin tuosta kalvavasta tunteesta ei ole tahtonut päästä eroon. Kouluhommia tsemppaamista varten olen sitten tällä viikolla jättänyt väliin noita normaaleita tapahtumia, mutta ahdistuneena en ole saanut aikaa hyödynnettyä tehokkasti, mikä jää taas harmittamaan. Muutenkin tuntuu että tällä hetkellä kolme voimaa/tarvetta (1. koulu ja projektit, 2. sosiaalisten verkostojen kehittäminen ja ranskan oppiminen sitä käyttämällä ja 3 Suomen meno ja siellä odottavat vastuut) vetävät minua eri suuntiin ilman että itse hallitsen kerralla kaikkia, mutta mistään ei tuntuisi olevan varaa luovuttaakaan. Kaiken muun murheen lisäksi tällä viikolla kaikki kämpillä käytössä olevat wlan yhteydet ovat toimineet heikosti, mikä tietysti vääntää veistä nykyihmisine haavassa.

Tietysti näitä negatiivisia tunteita ei mielellään kirjoita tänne blogiin, mutta toivottavasti nämäkin kertomukset auttavat myöhemmin vaihtoon lähteviä valmistautumaan vaihtarina olemisen eri aspekteihin.

Vaikka välillä tulee synkisteltyä, niin normaalisti en kuitenkaan ole taipuvainen pitkäaikaiseen murheeseen. Yritän nähdä itseäni meressä kelluvana korkkina, joka välillä aaltojen vaikutuksesta jää veden alle, mutta pyrkii sieltä kuitenkin aina takaisin kellumaan pinnalle. Niinpä olen yrittänyt parantaa fiilistä esimerkiksi hedonistisin kenoin lisäämällä makean kulutusta. Lisäksi koska täällä Ranskassa naudanliha on halvempaa kuin Suomessa, on tällä viikonlopulla saanut treenailtua pihvinpaistamista pannulla oikeaoppisesti, pääsääntöisesti ihan hyvinkin tuloksin. Lisäksi pitkästä aikaa tuli käytyä taas uimassa ja sukeltamassa (sekä toimimaan oma-aloitteisena uimanvalvojana kun rataköydet lähtivät omia aikojaan paikaltaan). Sinänsä tämmöinen on enemmän ongelman hoitoa kuin sen parannusta, mutta todennäköisesti paremmalla mielellä saa myös paremmin työmoraalista kiinni ja hommat sitä kautta hoitoon.

Emperor's new clothes, not exhaustive list of haute couture.
Emperor’s new clothes, not exhaustive list of haute couture.

Väliin voi mielentiloihin liittymättömänä asiana todeta että täällä ollessa on tullut ehkä yllättävänkin paljon uusia vaatteita yms hommattua. Se oli tietysti odotettavissa että jotain haute couturea tarttuumukaan kun vuoden on matkoila. Oikeastaan uudet housut ovat ainoa asia mitä täältä ei ole tullut ostettua, muuten voisi pukeutua vaikka pariksi päivää pelkästään täältä ostettuihin kledjuihin. Yleisesti hintataso taitaa olla hieman alempi kuin Suomessa, joskin näsäviisaista paidoista joutuu maksamaan enemmän. Varsinkin tuolla tammikuun alennusmyynneissä on ihan hyviä vaatteita 60 % alennuksella, sieltä löytyi myös tuo pätevä uusi takki. Tietysti sain tuon vaalean takin melkein heti liattua helmasta mustilla tahroilla, mutta onneksi yksi vanha pariskunta täältä sai tahrat pois taikatempuilla, tästä olin hyvin kiitollinen. Tuosta uudesta ENSIC-kollaristani olen myös ylpeä, joskin alkuun panttasin sen käyttöä kun sen verran monella muulla on nyt sama paita päällä. Heh, katukuvan mainonnan perusteella välillä myös tuntuu että täällä olisi juuri naisten alusvaateliikkeitä jokaisessa kulmassa. Hintoja en ole valitettavasti noista käynyt selvittelemässä, ladies.

Ending up in 24/7 open parks on adventures.
Ending up in 24/7 open parks on adventures.

Kaiken kitkan keskellä on myös positiivisia tapahtumaketjuja. Tällä viikolla saimme viimein lunastukseen palkinnot tuosta ESN:nän welcome weekistä. Koska meidän joukkueemme oikeutetusti voitti tuon kisan, saimme palkinnoksi kukin leffaliput. Lippu oli tuohon kylällä olevaan UGC-ketjuun, joka näyttää vain ranskaksi olevia elokuvia ja on normaalisti kalliimpi kuin Caméo missä täällä on aiemmin kavereiden kanssa tullut käytyä. Tällä viikolla tarjontaa selatessani päätin samantien hoitaa tuon ”ranskalaisen elokuvan katsominen Ranskassa”-mission alta pois ja mennä katsomaan yhtä rakkausdraamaa (huomattavasti nuorempi naisvankin ja vankilaa johtava perheellinen mies rakastuvat). Valintaan vaikutti aikamme suuren ajattelijan, John Oliverin, ”sanat”: ”sequence so stereotypically French, it is almost offensive”. Elokuva näytti olevan näytöksissä enää muutaman päivän, joten tuo tuli toteutettua aika ex tempore tänä lauantai-iltana. Koska näytöksiä ei ollut keskustan elokuvateatterissa, piti tuota varten mennä yhden naapurikylän isompaan elokuvakeskukseen. Onneksi kaverini mr. Black lainasi machopyöräänsä, Pussywagonilla tuon 12 km edestakaisin polkeminen yöllä olisi ollut turhan raskasta. Menomatka oli seikkalullinen kun törmäsin vaihtarituttuihin ja löysin uusia mielenkiintoisia paikkoja Suur-Nancystä, onneksi olin varannut reilusti aikaa.

Bigger cinemas and synchronised mass entrance -> before that it is pretty empty.
Bigger cinemas and synchronised mass entrance -> before that it is pretty empty.

Koska tuo elokuvakeskus oli aika kaukana keskustasta, oli siellä kyllä valtava parkkipaikka autoille, mutta pyörän fiksuun säilömiseen sai miettiä hetken. Kaverini oli tuosta seikkalustani naureskellut että meikä tulee siellä olemaan yksin kuokkavieraana kaikkien pariskuntien seassa, mikä tietysti ei olisi elokuvan lajityypille ollut valtava yllätys, mutta oli tuolla yllättävän paljon muitakin sekalaisia. Itse elokuvan seuraaminen ranskaksi ilman mitään teksityksiä meni verrattaen hyvin. Alkuun tuohon joutui keskittymään pelkän katsomisen sijaan. Pari ehkä tärkeääkin kohtaa meni vähän ohi, mutta tuo tietysti oli oletettavaa eikä oikeastaan elokuvan kokonaiskuvan ymmärtämisen kannalta ollut haitallista. Kokonaisuudessan tuo tämä seikkailu oli onnistunut, sain juuri ne tuntemukset mitä olin odottanut plus yhden ekstraa. Mutta koska tämä on kuitenkin suomalainen tarina, poistuin itsekseni pimeyteen.

.

.

.

.

.

Tälläistä tällä kertaa. Seuraavasta artikkelista varmaan löydätte vastauksen löysinkö taas taistelusävelen sen oltua kadoksissa vai harhailenko vielä. Koulun puolella ensi viikko on pääsääntöisesti kevään tuta-kurssia, vaikka tuostakaan en etukäteen juuri tiedä niin ainakaan tällä kertaa tuon kanssa ei käy niin kuin syksyllä. Lisäksi seuraavalla kertaa kuulette mitä käy kun kaupungin kaukiaiskonsentraatiota kasvatetaan viisinkertaiseksi ja miten se vaikuttaa termodynaamiseen tasapainoon.

Osa 14: Tähän piti olla joku naseva ranskalainen sitaatti…

… mutta en tahdo nyt muistaa minne sen kirjotin. Käytän sitten vaikka seuraavassa artikkelissa kun muista. Joka tapauksessa, nyt ollaan (jo muutaman päivän oltu) lomilla ja akateeminen vuosi paketissa.

Summary: Nightouts with school and ESN buddies, election, COP21, Rollerderby, Final week with final preparations, final presentations and final exams, les Scheriers, Épinal & St-Die-des-Vosges, cafés des langues, club bière, white t-shirt, karaoke @ residence. Star Wars, controls, milk and tea.

Koitan taas viimeiset kaksi viikkoa esittää ajan suhteen jäsenneltynä.

Soirée, or was it apèro after all?
Soirée, or was it apèro after all?

Toissa perjantaina pidettiin innovaatioporukkamme soiréeta yhden tytön kämpillä. En tiedä oliko tuon tarkoitus olla apèro, en ainakaan itse tuonut mitään syötävää jakoon, mutta laitoin vodkan jämät tarjolle. Oli myös ihan mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset opiskelijat asuvat, kämppä oli Maison Étudiants:sissa, eli aika samanlainen kun CROUS:illa, mutta jonnin verran isompi. Meistä ei kaikki 11 pääseet paikalle, mutta tuon meidän ryhmän johtajatytön mukana tuli muutama sen ranskalainen ja intialainen kaveri.

When you have enough whiskey for pohjat, paying your bill in bar makes you smile too.
When you have enough whiskey for pohjat, paying your bill in bar makes you smile too.

Tuolla aikamme istuessa ainakin toinen intialaisesti joi viskiä sen verran pikaisesti että se oli hilpeissä tunnelmissa loppuillan, hyvin pelattu. Itsellenikin luonnollisesti eri juomat kelpasivat, mutta vieläkään täällä ulkomailla kovin raaka ryyppääminen ei ole tuntunut houkuttelevalta. Sinänsä huvittavaa oli että alkusyksyn sanomisillani olin antanut joillekin sellaisen kuvan että olisin ahkera opiskelija, joka ei koskaan käy missään maistamassa kaljaa. Harvalla suomalaisella taitaa olla samaa harhaa. Koko iltaa ei kuitenkaan istuttu tuolla kämpillä, vaan lähdimme liikkeelle myös kohti kapakkaa. Matkan varrella kävimme Place Carnotin kebulassa (josta löytyi sisältä myös näköjään baari) ja seurasimme spontaani hieman humaltunutta intialaista tanssiesitystä kadulla. Lopulta päädyimme Les Artistes:iin, tuo oli ihan mukava paikka istua. Yleistä hintatasoa en muista kun otin suoraan vin chaud:in muiden kanssa. Matkan varrella olin onnistunut tiputtamaan toisen hanskani, mutta koska ranskalaiset eivät jostain syystä käytä käsineitä kun olisi jo niille käyttöä, löytyi kinthaskin sieltä mistä sen oletin kadulta löytyvän. Olen nyt onnellinen kun ei tarvitse kävellä kylmin käsin.

Myös samana lauantaina kävi onnekkaasti kun oltiin vaihtarikavereiden kanssa MacCarthyssä ihan muutenvaan iltaa istumassa. Meitä pyydettiin siirtymään toiseen pöytään, joten siirtyessämme sulautimme uudessa pöydässä istuneen ranskalaisen pojan myös joukkoomme. Näppärästi hän oli kotoisin Lyonista, joten huomenna pääsen hänen kyydissään perille asti kun lähden joulu/UV-seikkailuuni. Näköjään covoiturage du bar (kuten M. Scherier myöhemmin totesi) näyttää toimivan.

French regionals aftermath.
French regionals aftermath.

13.12 ranskalaiset kävivät äänestämässä toisella kierroksella aluevaaleissaan, äänestysvilkkaus näytti hieman kasvaneen ensimmäisestä kierroksesta. Näköjään joko oikeiston ja vasemmiston kikkailut toimivat tai FN puolella oli kisaväsymystä, mutta lopputuloksena Front National ei voittanutkaan yhtään kokonaista aluetta, vaan potti meni Manner-Ranskassa pääosin oikeistolle ja jonkin verran myös vasemmalle. Joitan departementtejä FN kuitenkin voitti ja määrällisesti se sai kaikkien aikojensa suurimman kannatuksen. Jälkikäteen herra Scherier selitti etteivät kuitenkaan aluevaalit tässä maassa ole ne eniten kiinnostavat tai tärkeimmät vaalit, vaan suuremman panoksen ovat presidentin, kaupungin pormestarin ja EU-parlamentin vaaleissa.

Samana viikonloppuna tuolla Pariisissa saatiin päätökseen myös tuo COP21 ilmastokonferenssi, ja onneksi sopimus saatiin aikaan. Vaikka sen sisältöä voikin vielä osittain arvostella, niin tästä on ainakin helpompi koko maailman edetä kohti vielä parempia ratkaisuja. Ranskalaiset voivat hyvin vedetysta kokouksesta olla ylpeitä, vaikka kovin paljoa en omaan olkapäähän taputtelua täällä havainnut.

All-crazy sports
All-crazy sports

Männä sunnuntaina tuolla Pepinièr-puiston vieressä olleessa järjestettiin myös pari rollerderby matsia. Vaikka laji ei ollut entuudestaan juurikaan tuttu, niin päätin lähteä huvikseni katsomaan kun sisäänpääsy oli ilmainen ja parin muunkin vaihtarinkin piti tulla. Siinä seuraillessa alkoi tuosta pelistäkin jotain ymmärtämään, päällimmäisenä sen että se on hullu laji, joten suomalaiset ovat siinä varmasti hakoja.

Biorefinery lan-party, preparing with hoods the night before.
Biorefinery lan-party, preparing with hoods the night before.

 

Viime viikon maanantai-aamusta alkoi viime viikon viimeisten esitelmien, deadlinejen ja kokeiden rypistys, kun päästiin bad boys porukalla pitämään Fischer-Tropsch biomassalle esitelmäämme. Pelkäsin jo etukäteen että esitys venähtää ylipitkäksi kun meillä vartin esitysaikaan oli yli 40 diaa (sinänsä jämäkällä tahdilla tuosta olisi selvinnyt hyvin). Onneksi tuolla oli varattu paljon aikaa myös jälkikysymyksille ja kritiikille, jota tuli ajan ylittämisestä. Lisäksi itse sain kuumottelua siitä miksi jokin reaktorityyppi on nimeltään fixed fluidised bed, eihän se tarkemmin ajateltuna ole kovin hyvä nimi mutta en minä sitä ole keksinyt. Joka tapauksessa aika perus esitelmämeininkiä (englanniksi), tällä kertaa oli jo ehkä vähän tiukempia kysymyksiä kuin edellisissä.

One soup, nine cooks = this ends well and fast.
One soup and nine cooks = this ends well and fast.

Maanantai-illasta käytiin vielä väsäämässä diat kasaan tuohon keskiviikkona pidettävään innovaatioprojektien esittelyyn. Luulin että tuo olisi ollut ihan nopea leikkaa ja liimaa powerpointissa sessio, mutta koska kaksi ihmistä oli touhunnut putkistodiojen kanssa (tai jotain vastaavaa), niin jossain kohtaa huomattiin että meillä oli kolme putkistokonseptia, joista ei tiedetty että mikä alkuoletus käy millekkin. Näköjään ulkoimaillakin on siis mahdollista saada putkien kanssa metrin syötöt menemään kolme metriä ohi…

Tiistaina kävin tuolla viimeisessä koulun Café des Languesissa. Alkuun näytti siltä että oltaisiin siellä istuttu siellä yhden englannin maikan kanssa kahdestaa, mutta lopulta sinne tuli kaksi muutakin kielten maikkaa ja kaksi FITI-puolen laulavaa poikaa. Tarjolla oli englantilaista joulu-puddingia ja pojat lauloivat pari sooloa ja yhden duuon.

Last innovative preparations
Last innovative preparations

Tiistaina oli myös viimeinen energiakonferenssi, aiheena aurinkopaneelit. Esitys oli ihan hyvä, ja tällä kertaa se oli myös suunniteltu niin että lopussa tunsi tietävänsä asiasta jotain kun alussa oli jo annettu pointit mihin kiinnittää huomiota. Sopivasti aiheen huvittavuutta sopivasti lisäsi että juuri samana päivänä jonkun LUT-kaverin linkistä tuli luettua että jenkeissä oli kaupunkilaisten tapaamisessa torpattu suunniteltu paneelipuisto, koska ”aurinkopaneelit imevät kaiken auringon energian eikä kasveille jää mitään”. Ehkä siis myös ihan tavallista kansaa olisi syytä sivistää ympäri maailmaa. Konferenssin jälkeen käytiin porukalla harjoittelemassa vielä tuo meidän innovaatioprojektin esitys kertaalleen seuraavaa päivää varten. Uututena tällä kertaa oli että show oli ranskaksi. Itselläni onneksi oli kohtuullisen lyhyt pätkä tuosta puolen tunnin esityksestä, ja loppuun ranskalaiset antoivat vielä ne korjattavat sanat, joten kohtuullisella luottamuksella pystyi lähtemään seuraavan päivän esitelmään.

Back to Club
Back to Club

Tuolta presistreeneistä tulimme sitten suoraan syksyn viimeiseen club bière:en. Sen kunniaksi näköjään koulun johtajakin kävi tuolla kääntymässä. Vaikka kemiantekniikan laitoksen päälliköiden kanssa on tullutkin LUT:illa jo jonkin verran olutta maisteltua, niin sitä pitää vielä odottaa että yliopiston rehtori ilmestyisi spontaanisti johonkin saunailtaan tai vastaavaan (vaikka kete-laitoksen johto taitaa kuitenkin olla lähempänä tämän koulun johdon tasoa yliopistohierarkiassa). Kuten normaalistikin tuolla on tapana ollut niin tarjolla on aika vahvoja oluita. Viimeisen viikon kunniaksi myös osa ihmisistä tuntui olevan hieman päissään (aiemmin en tota ole havainnut), ainakin kanssa kolmannen vuoden opiskelijoista . Koska tämä viikko on viimeinen kun kaikki kolmoset olivat paikalla ennen tutkimusprojektien ja lopputyöharjoitteluiden alkamista, niin olin alkanut tuolla koululla keräilemään tuohon hankkimaani Ranskan lippuun ihmisten nimmareita ja lyhyitä juttuja, tuolla club bièressä niitä sai aika näppärästi kerättyä.

What to write?
What to write?
Will you get naughty or nice?
Will you get naughty or nice?

Clubin jälkeen siirryin välietappien ja -harhailuiden kautta Loveboatiin, jossa oli ESN valkoinen-t-paita-läksiäiskemut (koska osa ei taida enää joulun jälkeen tulla takaisin). Olin hieman yllättytynyt että tuolla oli jo ennen klo 22 porukkaa paikalla. Ovelana jantterina päätin sikailla hyvän maun suhteissa ja kirjoittaa omat tekstinini tyttöjen rinnuksille silloin kun se tilan puitteissa oli mahdollista. Vaikka itselläni oli päällä XL-koon paita (joka tuntui olevan vielä normaalia suurempi), niin silti jossain vaiheessa iltaa muut alkoivat valittaa ettei mun paidassani ollut enää tilaa kirjoittaa. Siitä olin myös yllättynyt että illan jälkeen paidasta löytyi vain yksi kyrpäpiirros, semmoiset muistikuvat lappeen vastaavista tapahtumista on että kaikilla jätkillä on sausagefestit paidoillaan. Koska ollaan kuitenkin yliopistossa, niin ihmisten arvostus älykkyyden perusteella ei ole tärkeintä,

There is no escape! Also, who wrote on her left shoulder?
There is no escape! Also, who wrote on her left shoulder?

joten viikon ajan netissä oli saanut käydä äänestämässä miss ja mister erasmusta sekä kovinta bilehilettä. Siitä olin ehkä yllättynyt että kaikkien italialaisten, saksalaisten ja espanjalaisten adonispatsaiden keskeltä tuo tsekkiläinen kaveri äänestettiin komeimmaksi jantteriksi. Mutta joka tapauksessa, vaikka pitkin syksyä Loveboatin ESN tiistaissa ei jaksaisikaan kovin usein käydä, niin tuolla kannattaa tietysti käydä jättämässä jälki kavereidensä paitaan, ihan hauska ilta.

Keskiviikko aamuna oli dynaamisen optimoinnin viimeinen projektin kanssa työskentely sessio. Koska itse en pohjatietojen puutteissa ollut asioita kunnolla sisäistänyt, tein tuon opportunistisesti parityönä yhden nerokkaan ranskalaiskaverin kanssa, joka oli jo käytännössä kerennyt toimivan ohjelman tehdä, joten omalle kohdalle jäi lähinnä rapsan kirjoittelu. Tuolla tunnilla päästiin kuitenkin ihna proffankin kanssa raapimaan päätä kun ”meidän” ohjelma iteroi itsensä oikeaan tulokseen 60 yrityksellä normaalin 10 sijaan.

LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placemnt in the middle of the picture.
LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placement in the middle of the picture.

Iltapäivästä koitti sitten syksyn innovaatiourakan loppuhuopennus, kun kaikki kolme innovaatioryhmää esittivät omat ratkaisunsa tuohon vedenalaisen öljynporauksen hiekanhallintaongelmaan. Meidän ryhmän ratkaisu koostui suodattamisesta (jossa suodattimia puhdistaa PIG-sukkula), laskeuttamisesta ja hydrosyklonista, muut ryhmät olivat puhtaammin joko suodatus tai laskeutus. Kokonaisuudessaan meidän ryhmämme esitys meni hyvin, itsekin sain omalla ranskallani kerrottua laskeuttimen mitoituskriteerit.

Soft power reward time!
Soft power reward time!

Pari olennaista pointtia unohdin kuitenkin ajatuksissani sanoa. Onneksi tuo meni maikalta ja insinööreiltä ohi, ja heidän jälkeensä yksi kolumbiaanoista teki tarkentavan kysymyksen joka oli syöttö suoraan mun lapaani kun pääsin sujuvasti sanomaan ne asiat mitkä varsinaisen esityksen aikana olin unohtanut. Meidän ryhmämme sai myös hyvin kiitosta, etenkin verrattuna muiden ryhmien raporttien laatuun, ”kannatti” siis toissa viikolla uhrata yksitapahtuma ja auttaa tuon rapsan kokoonpanossa. Koska täällä suositaan porkkanalla johtoa, antoi meidän johtaja/yhteyshenkilö esityksen jälkeen koko ryhmälle namia. Tulokset kun tulivat koko innovaatio-intensifikaatio-membraanitekniikka-kurssi paketista, niin tuolla innovaation hyväällä numerolla ja 75 % painoarvolla sain koko moduulista numeroksi 16,5(/20) vaikka noista tenteistä ainakaan intensifikaatio ei aikanaan ollut hurja menestys.

Karaoke in Boudonville
Karaoke in Boudonville

Keskiviikkoiltana piti lukea jonkun verran tai oikeastaan ahkerasti seuraavan päivän biojalostamo, palamiskinetiikka ja ranskan tentteihin. Koska täällä jaetaan lähes kaikki materiaali myös tulosteina, huomasin viimein että yliviivaustussi on aika näppärä täällä tentteihin valmistautuessa. Sen verran kerkesin kuitenkin myös rientoihin kun kävin CROUS:in residenssin asukkaille salissa järkkäämässä soiréessa. Syömisen lisäksi tuolla sai taas jonkun verran lisää tutustuttua naapureihinsa. Tuonne oli myös organisoitu mahdollisuus laulaa karaokea. Koska täällä karaoke tunnutaan ottavan turhan vakavasti ja olettavan että kappaleita osataan oikeasti laulaa, sai yksi tyttöparka osakseen viheltelyä yms kritiittistä käyttäytymistä hänen pahoinpidellessään Frozenin ”Let It Go”-kappaleen ranskankielisen version (okei, se oli kyllä aika huonosti vedetty). Itse kävin vitsikkäänä laulamassa aikuisten naisen, mutta koska siinä kohtaa sanoja ei saatu heijastettua, en usko että ranskalaisparoille jäi tuosta hirveästi käteen.

Torstaiaamuna menin sitten takkiauki, mutta hieman jännittyneenä tekemään nuo biojalostamoiden ja kinetiikan tentit. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä molemmat tentit olivat aika helpon tasoisia, ja mukana olevista kurssikalvoista ja harkkatehtävistä löytyivät vastaukset niihin juttuihin mitä ei suoraan päästä saanut paperille. Joten noistakin molemmista kursseista pitäisi olla menossa läpi, hyvä fiilis. Lisäksi iltapäivän ranskankoe karsiutui vain pelkäksi lyhyeksi kirjoitustehtäväksi ja ranskalaisen Bond-parodian katsomiseksi, kun kaikki kiinalaiset olivat tekemässä englannin TOEIC-testiä.

Illalla tuli käytyä vielä tuolla MacCarthy torstai CDL:ssä, tällä kertaa mukaan lähti ekaa kertaa myös yksi paikallinen kaveri, jota ei ollut vähään aikaan nähnyt. Tuollakin alkoi näkyä lomien läheisyys kun normaali tungos puuttui, mutta joka tapauksessa pääsi taas parin uuden ihmisen kanssa puhumaan.

Perjantaiaamuna oli syksyn viimeinen koitos kun piti käydä ryhmällä esittelemässä ranskaksi prosessikontrollin jatkokurssin projektien tulokset. Tuo oli kohtuullisen pitkä sessio, kun kolmen tunnin aikana kaikki yhdeksän ryhmää esittelivät tuloksensa samasta aiheesta, joskin eri tuloksin. Kanssaopiskelijoillani ei oikein tahtonut kunnioituskestävyys riittää ja suurinosa hieroi puhelimiaan jos ei ollut oma esitys- tai kysymysvuoro. Tämä oli taas niitä kursseja mistä itselläni ei ollut oikeasti jakoja omalla osaamisella, joten senkin suoritus tuli kyynisesti muun ryhmän mukana olemisessa. Tässäkin esitettiin ranskaksi, itse vedin avauksen ja johtopäätökset ja jätin varsinaisettulokset sujuvammille puhujille. Yleisenä huomiona tuolta jäi mieleen että ne ryhmät, joissa oli pelkkiä poikia, saivat eniten runtua työn laadusta, joten näin ollen kemianteknillisessä koodaamisessa on nähtävästi hyvä olla naisia mukana, ainakin tulosten paremmaksi esittämiseksi.

Kun viimeiset kouluhommat oli ohi, niin lopun perjantain ja lauantain olin semikoomassa palautuakseni. Kaupassa käydessä ilmastonmuutos pääsi tekemään tepposet. Täällä kun on jatkunut vieläkin samanlainen sää kuin lähes koko syksy, tuli kauppaan polkiessa hirvittävä hiki. Arvioin että lämpötilaa olisi sen verran että takaisin mäkeä alas voisi lasketella pelkässä hupparissa. Arvioin kuitenkin väärin ja siitä kiitoksena sain perus talvinuhan. Onneksi ei kuitenkaan tämän vakavampia sairastamisia ole täällä ollut.

Sunnuntaina kävin Scheriereillä syömässä vielä kertaalleen ennen Nancystä lomille lähtöä. Tällä kertaa poljin perille, matkalla havaitsin että kaupungin toisella laidalla ollaan jo vähän maaseudulla kun hevosia ja lannanhajua on kaikkialla kaduilla. Ihana  isäntäperheeni oli taas järjestänyt useamman ruokalajin ruokailut, joskaan ei ihan niin suurta kuin viime kerralla. Lisäksi selvisin jo takaisin päin muutaman tunnin jälkeen, maha täyttä ja ylijääneitä ruokiakin antoivat mukaan evääksi. Kannattaa tosiaan tänne tullessaan osallistua siihen Faim d’échanges ohjelmaan, paikallinen tuttuperhe on opiskelijalle näppärä juttu. Tuolta kun poljin keskustan kautta takaisin niin havaitsin että valtavat massat olivat liikkellä, tossa pääkadulla seikkaili varmasti lähemmäs tuhat jalankulkijaa. Ilmeisesti sunnuntai-iltapäivä on parasta ostosaikaa..

Town by La Moselle.
Town by La Moselle.

Maanantaina päätin käydä vielä tekemässä päiväreissun Épinalissa ja St-Die(-des-Vosgesissa). Alkuun matkaan piti lähteä blablacarilla, mutta tuo ajattelemani kuski ilmoittikin edeltävä iltapäivänä ettei autossa ollut tilaa, vaikka reissuprofiili toisin sanoikin. Eli vaikka tuo kimppakyytisysteemi täällä toimiikin hyvin niin ei se täysin aukoton ole. Onneksi maakunnan sisällä tuolla nuorisoalennuskortilla pääsee junallakin matkustamaan kohtuullisen edullisesti, taitaa olla about samaa tasoa kuin Suomessa opiskelijahinnoilla.

Back to roots.
Back to roots.

Koska kitsastelin lipuilla, jakautui aika hieman epatasaisesti kahden eri kaupungin välille, Épinalille oli aikaa 7 h kun St-Dielle jäi kaksi. Épinaliin saapuessani hetken aikaa mietin että mitäköhän täällä noin pitkäksi aikaa riittää tekemistä, ei tämäkään kuitenkaan valtava kaupunki ollut. Kartasta löytyi kuitenkin kaupungin ulkopuolelta jokin linnoitus ja keskustan tuntumassakin oli jotkin mielenkiintoiset rauniot. Tuonne linnakkelle seikkaillessani päädyin myös kävelemään pitkin metsäpolkuja.

Magnificient ruins in Épinal.
Magnificient ruins in Épinal.

Nyt kun on pidemmän aikaa ollut erossa kunnon luonnon kosketuksesta, oli ihan suomalaista sielua virkistävää kävellä havupuiden seassa. Tuo etsimäni linnoitus osoittautui sotilaskohteeksi, jonne ei tietysti siviilinä päässyt. Tiedustelija luonnollani tein kuitenkin havainnon että linnoituksen lähimaastossa oli selkeästi enemmän tyhjiä bissepulloja ja -tölkkejä kuin yleensä. Tuo keskustan raunio ja niiden yhteydessä oleva puisto oli kuitenkin kaikelle kansalle avoin, hieno ja mielenkiintoinen paikka.

Town by La Meurthe. That white monolith is for Liberty.
Town by La Meurthe. That white monolith is for Liberty.

Loppuaikana kiersin käymässä katsomassa vielä paikalliset opiskelijakampukset. Harmillisesti olin unohtanut että myös täälläkin tulee pimeä, joten St-Diehen junalla mennessä ei tahtonut maisemia enää ikkunasta nähdä, sillä suunnalla kun olisi jo pieniä vuorenhuippuja alkanut tulla. St-Diessä kiersin ydinkeskustan alueella, vaikka ei ollut mikään iso paikka niin sieltäkin jotain nähtävää löysi. Päivän aikana tulin vakuuttuneeksi siitä että täällä Lorrainessa kaikki paikat näyttävät jotakuinkin samalta kokoonsa skaalattuna (kylä, kaupunki, isompi kaupunki). Lisäksi käpöttelin sen verran että sain jalkani venähtämään tai jotain vastaavaa, Nancyyn palatessaan oli oikeasti ramman tuntuinen olo.

Sitten aika perspektiivin ulkopuolelta vielä muutama juttu.

Täällä asumisen aikana ei ole maitoa tullut juotua, mutta nyt olen sitäkin innostunut taas juomaan. Tosin täällä kaikki maito  tuntuu olevan iskukuumennettua, joten samanmakuista tavaraa mitä Suomessa on tullut juotua ei ole tullut vastaan. Lisäksi nyt köhän alettua on pitänyt alkaa myös teetä juomaan kämpillä.

Tässä viime viikkojen aikana henkilökunnan ilmoitusten mukaan kaikki residenssin kämpät käydään tarkistamassa, osassa asukkaista tämä herätti närää. Itse en kuitenkaan mitään vaikutusta huomannut, eikä myöskään ole omaan elämääni vaikuttanut kun kohtuullisessa järjestyksessä olen elänyt.

Kuten jo aiemmin mainitsin, ranskalaiset tuntuvat olevan tavallista innokkaampia Star Wars intoilijoita, se kun tuntuu tulevan nyt kaikkialla vastaan. Eikä täällä tärkeintä ole mitkään kapinalliset, vaan ihan reilusti Darth Vador (Vader) ja stormtrooperit. Viime keskiviikkona olisi varmasti ollut ollut huvittavaa käydä kaupungilla katsomassa kun ihmiset jonottavat sankoin joukoin ton uusimman ensi-iltaan, mutta välillä joutuu opiskelemaankin.

Tässä LeTeekkarin vuoden lopun analyysit. Seuraavaksi se lähtee jouluksi salaiselle ranskalaiselle perheelleen ja sieltä se jatkaa interrail+couchsurfing reissulle, jost se palaa Nancyyn kun koulu taas jatkuu. Palataan asiaan ensi vuoden puolella.

bisous

Osa 11: Asteittaista ranskalaistumista

Hei jälleen kansalaiset.

Piti kirjoittaa jo viime viikonloppuna, mutta silloin maailmanpolitiikan innoittamana pelasin mieluummi Civilization 3:sta, varmaan arvaatte kuinka hyvin siinä kävi tämän blogin tai ahkeran opiskelun kannalta. Nyt kun tämän blogin päivittäminen viivästyi, pääsee valitettavasti myös Pariisin tapahtumien konteksti soluttautumaan viime viikkojen juttuihin.

Summary: Bank. Attacks in Paris. Customer service and new sneakers. Jogging. Major Eduroam-crisis ;((, such disaster. Lasertag. T-shirt weather, Force and pig parts. French flag. Holidays and Spectre. MacCarthy version of Cafe des Langues. School projects and exams. Meet ENSIC. Paris attacks. Piquenique.

Nuo Pariisin tapahtumat ovat surullisia, mutta käsittelen kaikki niiden vaikutukset yms tässä artikkelissa ja muissa jatkan pelotta normaalin pelottoman ranskalaiselämän maisemallista kuvailua. Jos olisin saanut artikkelin ulos viime viikonloppuna, sen olisi voinut kirjoittaa selkeään kronologiaan, mutta kahden viikon kakku jouduttanee vetää asiajäsenneltynä.

Viime viikon alussa puhelin pirisi pariin kertaan tuntemattomista numeroista. Koska tuo ranska on vielä aika kaukana täydellisestä, niin viestien kuuntelut vastaajasta vaativat pari toistoa ja puhelinkeskustelutkin olivat hiukan hämmentävä molemmille osapuolille. Tuo tilaamani Interrail-passi tulikin pikapikaa DHL:n kuljettamana. Lisäksi ranskalaisesta pankista haluttiin tietää tilisiirroista Suomen ja Ranskan välillä. Tuolla lomareisulla ranskalaiselta tililtä oli mennyt saldot alle 20 €, joten kortti ei antanut maksaa kassallakaan. Kun viimeisimmän tilisiirron rahoja ei alkanut kuulumaan tuolle kortille alkoi vähän kuumottamaan. Pankkiin kun sai yhteyden lopulta niin viimeisimmän tilisiirron rahatkin tulivat tilille. Pankista halusivat kuitenkin tietää noista mun tilisiirroista liittyen tuohon ranskalaiseen tiliin Ranskaan saapumisesta alkaen, joten varmuuden vuoksi laitoin heille tilitapahtumat kaikilta suomalaisilta tileiltä. Ei välttämättä tarpeellista tuossa mittakaavassa, mutta saavatpahan varmasti sitten tarvitsemansa tiedot. Ulkomaalaisten tilien kanssa kannattaa siis varautua siihen että pääsee selittelemään tilisiirtojaan.

Viime viikolla yhtenä iltana jäätelöä koneella äärellä syödessä tuli vähän läskifiilis ja alkoi tuntua että asialle pitäisi tehdäkin jotain. Niinpä päätin edetä tuossa uusien lenkkareiden ostamisessa, jos parempi laatuiset kengät auttaisivat tuohon viime vuosina vainanneeseen polvikipuun juostessa. Niinpä tiistaina menin tuonne keskustan kauppakeskukseen, koska sieltä löytyi useampi kenkiämyyvä liike samasta paikkaa, ja heittäydyin (melko) ennakkoluulottomasti ranskaisten asiakaspalvelijoiden palveltavaksi. Tämäkin kun on yksi asia jossa olen huono jopa Suomessa ollessa, joten täällä päätin koittaa tuota uutena avartavana kokemuksena. Vaikka oma juoksemiseen erikoistunut ranskankielen osaamiseni oli vielä aika vajaavaista, sain kuitenkin asiani ymmärrettävästi esitettyä myyjille ja rohekasti ilmoitin käyväni myös vertailemassa muut liikkeet ennen ostopäätöksen tekemistä. Lopulta löytyivät myös sopivimmat lenkkarit, ja positiivisena yllätyksenä vielä alle sen hinnan minkä niistä olin varautunut maksamaan. Yllättävää kuitenkin oli että sekä isoimmassa kenkäkaupassa että ”Courir” nimisessä kenkäkaupassa (”juosta” ranskaksi) sanottiin suoraan ettei täälle myydä tuollaisia lenkkareita, täällä myydään muotia…

Tuo uusien lenkkareiden ostaminen ja sen mahdollistama kadulla juokseminen on jonkin verrain buustainnut omaa omaatuntoa. Aiemmin kun vanhojen kuluneiden kanssa piti ensin polkea Pepinieriin asti että saa juostua pehmeämmällä alustalla, niin nyt voi lähteä liikkelle suoraan kämpiltä. Niinpä melkein varusmiespalvelustyyliin olen muutamana aamuna heräänyt klo 6 ja kipittänyt ensitöikseni tuon humanistikampuksen ympäri. Pelkästään kengät eivät kuitenkaan kaikkia vaivoja korjaa, kun viimeviikonloppuna lähdin verrattaen kunnianhimoisesti kämpiltä asti kiertämään Pepinierin lenkkiä, niin puolessa välissä alkoi taas häivähtävästi polvessa painamaan. Pitänee siis pysyä lyhyemmissä lenkeissä, jotta mahdollisesti tuo polvi tuosta vahvistuisi ja Suomessa käydä tohtorilla sitten tarkistuttamassa vaatiiko tuo myös jotain muita toimenpiteitä.

Viime viikolla koettiin myös massiivinen ensimmäisen maailman kriisi kun humanistikampukselta kantautuva Eduroam-yhteys alkoi toimimaan häilyvästi, mikä rampautti opintopistekilpailussa voitetun tabletin miellyttävää käyttöä kämpillä. Viikonloppua kriisi vain syveni ja Eduroamiin sai yhteyden vain hetkeksi aikaa kerrallaan pitkä räpläämisen seurauksena. En ollut ainoa tuon ongelman kanssa, residenssin FB-ryhmässä katoava yhteys aiheutti paljon hiusten repimistä. Tämän viikon alussa kriisi kuitenkin ratkesi kun eduroam alkoi taas toimimaan ilman katkoja. Tämän kriisin jälkeen olen taas kiitollinen siitä kaikesta mitä olen saanut ja omistan ;D.

Preparing for a round
Preparing for a round

4.11 ESN järjesti laser-ase illan Nancyn eteläpuolella olevassa lähiössä. Itse poljin paikalle pyörällä, tuolla reissulla tuli huomattua ettei tämä tosiaan ole mikään ihan pikkukaupunki, kun urbaania aluetta jatkuun vaikka pidempäänkin polkee kaupaungin toiselle laidalle. Tuo diili mikä me tuolta paikasta oltiin saatu oli loistava, 10 € maksulla päästiin pelaamaan 3,5 h, eli sitkeimmät sotivat kuusi skenaariota. Paikalle meitä oli mobilisoitunut noin 21.

Playgrounds in haze
Playgrounds in haze

Paikka oli kaksikerroksinen sisätila, jossa 700 neliömetriä oli jaettu kahteen kerrokseen. Lisäksi tuolta kentältä löytyi ”miinoja”, minkä ampumisesta sai jotain erikoisominaisuuksia, kuten sarjatulen. Skenaariot pelattiin kolmessa tai kahdessa joukkueessa, kuudenteen ei nää kaikki jaksaneet osallistua joten siinä oltiin kaikki vastaan kaikki pelkässä pohjakerroksessa. Tällä kertaa meritiedustelun reserviupseeri Kaukiainen ei ollut onneksi niin nollat taulussa kun tuolla aiemmassa paintball seikkailussa. Suurin osa ihmisitä tahtoi automaattisesti pakkautua tuonne ahtaampaan yläkertaan, mistä seurasi sitten hirvittävä laser-teurastus.

Score time. Some of the girls wiped floor with rest of us.
Score time. Some of the girls wiped floor with rest of us.

Itse sotilaskoulutuksen vaistoilla pelasin konservatiivisemmin, jahtasin alakerrassa muiden joukkueiden harhailijoita, grindasin miinoja, ammuin ylös tukitulta ja lähdin yläkertaan seikkailemaan lyhyiksi ajoiksi silloin kun oli jokin lisäominaisuus päällä. Enemmän ampumista ja ammutuksi tulemista antoi kuitenkin enemmän pisteitä kun oma ”varovaisempi” pelaamiseni, mutta joukkueskeetioissa sijoituin pisteissä aina kuitenkin viidenneksi tai kuudenneksi. Lisäksi olin tyytyväinen että jokaisessa skenaariossa tuli edellistä harvemmin itse ammutuksi, ilmeisesti oppi mennyt varusmies/paintball-kokemuksista perille.

Black clothes for camouflage.
Black clothes for camouflage.

Tuolla myös paikalliset ESN aktiivit ólivat niin innoissaan etteivät ihan kirjaimellisesti tahtoneet pysyä housuissaan, yhdeltä jätkältä kun puuttui vyö, ja housunnappikin räjähti ensimmäisessa skenaariossa. Onneksi itse en omaa vyötäni tarvinnut ”naamiovaatteissani” sotiessani, joten lainasin kaverille vyön jottei hänen tarvinnut housut nilkoissa juosta. Nyt tietysti ymmärrettävästi lukijani voivat olla ihmeissään että mikä se tuollainen rauhanrakentaja ja maailmanparantaja on joka jatkuvasti käy tuollaisissa pseudoväkivaltaisissa ajanvietteissä. Kritiikkiä voi laittaa kommenti-osastoon.

If you only knew the power of the Dark Side!
If you only knew the power of the Dark Side!
Grand cuisine?
Grand cuisine?

Viimeviikonlopun kauppareissultakin voisi heittää muutaman huomion. Nancyyn oli saapunut jokin lyhyt aikanen helleaalto, marraskuun alussa oli vielä vajaita 20 asteen lämpötiloja. Kauppaan huppari päällä polkiessa tuli kuuma, takaisin kun lasketteli t-paidassa niin oli mukavaa. Tätä voitte miettiä siellä Suomessa nyt, kun loskaa taitaa tulla vaakasuoraan myös etelässä. Tuleva Tähtien Sota on saanut Ranskassakin näköjään voiman heräämään, kun tuolla Auchan megamarketissa oli erillaista starwarssia esillä joka puolella.

Vive la France!
Vive la France!

Kaupassa oli näköjään menossa myös ihan markkinatkin kun myyjäukot huutelivat hilpeällä ranskisbassoäänellä. Näköjään sioista oli laitettu kaikki myyntiin. Koska ranskalaisuuteen taitaa kuulua että kaikesta mikä liikkuu syödään kaikki, niin osti kokeilumielessä sian munuaisia, edullisia kun olivat. En noista kovin suurta grand cuisinea saanut aikaan, mutta tulipahan maistettua. Lisäksi toteutin pitkään mielessä kyteneen heräteostoksen ja paluumatkalla ostin paikallisesta varustelekasta Ranskan lipun, jonka sitten kämpillä väsäilin verhoihin.

Viime keskiviikkona ei ollut koulua tahi kouluruokaloita auki, myöhemmin selvisi että on juhlapäivä ja nyt selvitin että se liittyi Ensimmäisen maailmansodan aselepoon 1918. Bad boys olivat menossa katsomaan uusinta Bondia, joten laajentuneen vapaa-ajan johdosta päätin lähteä porukkaan mukaan. Tuo Spectre oli ihan hyvä elokuva, mutta vähän jäi fiilis että se on kooste kolmesta aikasemmasta Craig-Bondista. Lipun hinta oli kuitenkin 5,20 € opiskelijakortilla, joten pitänee alkaa käydä useamminkin elokuvia katsomassa kun ei kallista ole. Elokuvan jälkeen tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa täällä kebabilla kun mentiin matkanvarrella olleeseen Azerbaitsanilaiseen paikkaan. Tuolla oli vähän venäjän mafia tunnelmaa kun paikalta lähti venäjää puhuvia ukkoja myyjää morjestellen ja myynnissä oli myös venäläistä bisseä. Pitakebuaterian sai kuitenkin verrattaen edullisesti (5 € ranskalaisten ja juoman kanssa). Suomalaista tuntua paikkaan taas toi se että sinne tuli joku ukko, ehkä päissään, meuhkaamaan jotain.

ENSIC:in Cafe des Languesin lisäksi MacCarthy järjestää vastaavannimistä viikottaista tapahtumaa torstai-iltaisin. Tällä viikolla kerkesin tuolla käydä itsekkin. Tapahtumassa ei ollut varsinaista järjestystä, kaikki kieliä puhumaan tulleet pakkautuvat yhteen osaan kapakkaa. Tuolla tuli esimerkiksi puhuttua ruotsia yhden ranskalaisen miehen kanssa. Ihan miellyttävä

Yleisen elämisen jälkeen päästään kouluhommien puolelle.

Kun viime viikolla tulivat tuon Combustionin tentin tulokset, niin on päästy ekasta ranskalaisesta tentistä läpi. 0-20 asteikolla oma osaamiseni riitti tulokseen 10,5, mikä vastaa suomalaisille tuttua ”tolpalla läpi” suoritusta. Epäilen kuitenkin konversioita suomalaisiksi arvosanoiksi täältä palatessani, joten nyt siittää kunhan kurssit menevät läpi ja koulut antavat niistä noppia, jotta valtiot voivat antaa jatkossakin tukia. Viime viikon perjantaina oli sitten tuok eksegia-analyysin tentti. Asenneongelmistani ja muista kursseista johtuen menin tenttiin ihan kylmiltäni (tuosta osa lukeneista ja stressanneista luokkakavereista hieman moralisoi), joten läpi pääsemistäkään ensimmäisellä ei tarvitse miettiä. Tuokaan ei kuitenkaan mahdottomalta vaikuttanut, joten pitää sitten asiat opetella kunnolla tuohon tammikuussa olevaan uusintaan, tuo kun kuitenkin combustionin ja konferenssien kanssa muodostaa yhden 4 op kokonaisuuden. Ensi viikolla olisi ilmeisesti intensifiointi ja membraanit putkeen, toisaiseksi lukeminen on ollut verkkaista, saa nähdä mitä tulee. Nuo kaksi kuuluvat innovaatioprojektin kanssa samaan 4 op kerhoon, joten epäonnistumisistakin huolimatta saattaa tulla nopat, ken tietää vielä.

Project work or just doodling?
Project work or just doodling?

Tuo innovaatioprojekti on myös jatkunut nyt lomien jälkeen intensiivisesti. Loman jälkeen meillä oli yksi sessio tuon meidän vastuuinsinöörin kanssa. Ukko ajoi meidä ajattelemaan boksin ulkopuolelta ja käski kiinnittämään meitä seuraaksi huomiota tuon hiekan siirtelyyn noissa porausyksiköissä. Niinpä nyt ensi viikolla olevaa sessiota varten meidät jaettiin suunnittelemaan kolme erillaista systeemiä. Jakauduimme siis kolmeen alaryhmään kukin keskittymään yhteen mekanismiin. Meidän ryhmällä ei ollut suunnitteluun pohjaideoita, joten keräsimme paperille kaiken mitä mielentuli.

Soft management
Soft management

Koko projetiryhmämme pienessä väliesittelyssä jotkin ideat todettiin turhan hankaliksi, mutta koska kaikkie eivät olleet omista ideoistaan valmiita luopumaan, jakautui meidän alaryhmämme vielä puoliksi ja tällä viikolla jatkui neljän eri ratkaisun hionta. Itse projektijohtajana käyttäisin ennemminkin keppiä kannustin keinona, mutta tämän projektin johto oli valinnut porkkanan inspirointikeinoksi ja koko joukkueen yhteisessä palaverissa oli tarjolla erillaisia hienoja leivoksia. Ensiviikolla sitten esitellään tuolle meidän insinöörituutorille mitä ratkaisuja ollaan keksitty, saa nähdä mitä se pitää.

International team and jury.
International team and jury.

Ensimmäiset valinnaiskurssit alkavat nyt myös tulla päätökseensä. Viime viikolla oli nanomateriaalikatalyysin ensimmäiset esitykset ja tällä viikolla minä ja yksi kiinalainen tyttö päästiin kertomaan muille itsepuhdistuvan lasin ihmeistä ja mekaniikasta. Sinänsä huvittasti vaan myös juuri meitä edeltävä käsitteli mekanismin osalta fotokatalyysiä, joten itse pääsin heti perään takomaan kuuntelijoiden kalloihin täsmälleen samaa asiaa. Tuon kurssin puolella esitysten jälkeiset kysymykset tulivat yleensä muilta opiskelijoilta.

Feedback
Feedback

Tämän lisäksi tuolla polymeerikurssilla alkoivat vastaavat tuote-esittelyt. Onneksi meidän gonahtaneen komposiittilämmönsiirrinryhmän esitys laitettiin tuonne marraskuun lopulle, sillä juna ei ole vielä oikeen lähtenyt liikkelle. Tuon kurssin kysymysosasto koostui lähennä kurssilla luennoinneista värikkäistä persoonista, joten kysymykset ja kuumottelut olivat myös tiukempia. Molemmilla kursseilla tuli myös ihan hyviä pointteja esityksistä ylipäätään. Vaikka harvard-viittaustyyli on parempi kalvoihin kuin numeroviittaus, en kuitenkaan usko että koko lähdeviitteen laittaminen pienellä diojen sekaan olisi parempi kuin käytettyjen viitteiden listaaminen esityksen loppuun.

Company presentation lectures.
Company presentation lectures.

Viime viikon torstaina koululla järjestettiin (kuulemma nyt toista kertaa) Meet ENSIC niminen tapahtuma, vähän kuin Duuniday kotona. Aamupäivästä kolmessa eri salissa oli eri yrityksiä kertomassa mitä käyttöä heillä on keteinsinööreille, jokaisen piti valita joku saleista joissa nuo istui kuuntelemassa. Kansainvälisimpänä ja isoimpana yrityksenä BASF oli paikallaolleista kiinnostavin, joten menin sen saliin, samalla rahalla kuulin sitten L’Orealistakin, koska olen sen arvoinen.

Old men and bright entrepreunial future.
Old men and bright entrepreunial future.

Noiden yrityspresisten jälkeen kävin vielä tuolla akvaarioluokassa kuuntelemassa yrittäjyysinfon. Sitä oli järjestämässä kolme koulun wanhaa opiskelijaa, jotka olivat aika vanhoja ukkoja jo, vaikka edelleen energisiä. Yleensä suomessa tuohon hommaan laitetaan joku keski-ikäinen mies tai innokas nuori start-up jätkä. Varsinaisesti tuolta en uusia katharsiskisia saanut, mutta Ranska kuulemma puitteiden puolesta on nuorelle hyvä maa alkaa yrittäjäksi.

Company interviews in the uni library.
Company interviews in the uni library.

Iltapäivästä kaikki paikalle tulleet yritykset laittoivat ständinsä pystyyn kirjastoon. Alkuun noille ständeille oli varattavat ajat, ja myöhemmin noilla pääsi käymään haastatteluissa vapaasti. Suurimman osan kolmannen vuoden opiskelijoista kun pitää löytää vielä työharjoittelupaikat, joten muut olivat kyllä aika paljon noihin ständihaastatteluihin valmistautuneet. Itsellä kun ei valintojen takia ole tarvitta yrityksiä lähestyä, niin tyydyin aikani seuraamaan tovereiden pärjäämistä sivusta. Illasta oli vielä lyhyt energiakonferenssi, jossa kävin mielenkiinnosta vaikka ei tuo minulle tainnut olla pakollinen.

Incredible handwriting, sir!
Incredible handwriting, sir!

Muuten koulu on jatkunut normaalihkosti. Englannissa ollaan käyty korkealentoisia kokouksia ja nyt on lähtenyt käyntiin myös valinnaiskurssi biojalostamoista, toistaiseksi ollut aika samanlaista asiaa kuin vastaavilla suomalaisilla kursseilla, tällä kertaa vaan Ranskan näkökulmasta.

Palataan vielä tapahtumien puolelle. Eilen piti olla ESN:nän järjestämä kierros täällä Lorrainen maakunnassa. Perjantaina menin jopa kiltisti ajoissa nukkumaan, jotta olisin aamusta skarppina. Aamulla kun avasin tabletin tuli asteittain ilmi että tämä tapahtui, ja sen johdosta myös tuo meidän reissumme piti perua.

Piknikking in Pepinier
Piknikking in Pepinier

Ymmärrettävää tietysti tässä tilanteessa, ja itse olin tyytyväinen ESN:än nopeasta toiminnasta. Tämä viikonloppu meni siis normaalihkoon staattisten asioiden hoittoon ja tilanteen seurailuun. Tänään ei kuitenkaan iltapäivästä jääty elämään pelossa muiden vaihtareiden kanssa, vaan mentiin pitämään Pepinieriin parin tunnin piknikki. Puistossa oli myös jokin kiertävä tivoli paikalla, ja meidän koulun brasilleiro ESN-aktiivin piti käydä noista nostokoneista jokin pehmolelu voittamassa. Koneet oli kuitenkin kunnon huijausta, vähintään kuusi kertaa saatiin kunnon ote, mutta nostaessa pihdit antoivat aina sen verran periksi, että lelu tippui takaisin.

So close no matter how far Couldn't be much more from the heart
”So close no matter how far
Couldn’t be much more from the heart”

Mutta kokonaisuudessaan oli hyvä nähdä muutamia tuttuja taas parin viikon tauon jälkeen. Mielestäni omat tarjoamiseni eivät olleet kovin kovat, mutta herrasmiehenä söin muiden tajoamisia innokkaasti.

Näillä mennään seuraavaan kertaan, à plus.