Avainsana-arkisto: My French

Osa 4: La prémière semaine des études

6.9.2015Yleinenbank, beer, bike, ENSIC associations, Existential crisis, foyer, Mac Carthy, My French, studies, team Colombia, weatherleteekkari

No niin ça va taas kansalaiset!

Nyt juuri olen innostunut kun tiedon haku ei auttanut niin empiirisellä kokeilulla löytyi keino millä saan helpohkosti tehtyä C-cedillan (ç), se kun on ranskan kirjoittamiseen välillä tarpeellinen. Vastasi heureka-hetkeäni kun löysin näppämistöstä myyn, toisaalta sen löytää kuka vaan koska se on sinne printattu heh…

Summary: First lectures; Advanced process controll, I lack basics so fu-fuuu; English is pretty easy (ECTSes) and Exergy analysis is understandable. French bank account. Also beer club on Thurday at campus, annoyingly bit of hangover next morning. Studying and miscalleneous stuff during the weekend. Cultural photo in the end, brace yourselves. Winter is coming.

Keskiviikkona oli tosiaan ensimmäinen luento+harkat täällä ENSIC:issä, prosessimallinnuksen jatkokurssi, joka kuuluu optimointi ja mallinnuskurssiin, joka taas sisältyy tähän prosessitekniikan ylempään pääainemoduuliin, johon päädyin kun haluamaani bioprosessitekniikan moduulia ei täällä järjestettykkään. Minulla oli hatara muistikuva missä tietokoneluokat täällä olivat, onneksi tulin ajoissa etsimään niin löysin paikalle ennen luennon alkua. Kaksi kolumbialaisista näytti onneksi käyvän myös tätä samaa pääainetta, joten luennoilla on jotain valmiiksi tuttujakin ihmisiä.

First lesson of advanced process modelling and control — First lesson, advanced process modelling and control.

Nimenhuudon jälkeen kun opettaja jakoi prujut ja alkoi kertomaan kyseisestä kurssista valkeni että tämä vaatisi kevään kurssin perustietoja. Samoja juttuja käytäisiin myös dippavaiheen ensimmäisenä vuotena LUT:issa, mutta noita en ole pääsyt vielä käymään. Toin asian esiin luennoitsijalle, tämä sanoi että katsotaan hommaa sitten luentojen ja harkkojen jälkeen. Luennolla pysyin kyllä sinänsä kärryillä mistä asioista puhuttiin, eikä tuo ranskakaan niin vaikeaselkoista ollut vaikka tietysti aika paljon meni myös puheesta ohi. Mutta noiden pohjatietojen puuttuminen vaivasi ärsyttävästi kun tuntui ettei kykene kunnolla jäsentämään ja soveltamaan tuota saamaansa tietoa. Pyörittelin mielessäni skenaariota että vaihtaisinkin opiskelut tältä lukukaudelta tuolle aiemman vuoden puolelle, mutta siinäkin joutuisi kikkailemaan kun niillä oli ollut jo parit luennot eilen. Päätin istua loppuun ja katsoa miten käy. Tehtäviä tehdessä tunnuin pääsevän kärryille tehtävistä, mutta silti tuo meni kyllä kopioidessa. Lopussa päästiin vielä yksinkertaista mallinnusta tekemään MATLAB:in erikoisohjelmalla. Vähän tuntui sekä MATLAB että matematiikka olevan taas ruosteessa, pitää alkaa innolla kertailemaan noita molempia. Luennon lopussa puhuin maikan kanssa, hänen mielestään minun pitäisi olla mahdollista päästä läpi tästä kokonaiskurssista, kunhan omatoimisesti opiskelen pohjatiedot, hän heittää tarvittavat prujut minulle maanantaina.

Tämä että jouduin valitsemaan pienempänä pahana tämän prosessitekniikan pääaineen, jossa kaikille kursseille minulla ei ole vielä riittäviä pohjatietoja jäi vähän kaivelemaan. Niinpä varmisteluksi päätin poiketa alkuperäisestä learning argeementistä ja osallistua täällä myös englannin kurssille. Muuten en ennakko-oletusten puolesta olettanut tuolta valtavasti uutta oppia saavani ranskalaisten motivaatiotasolla opiskellessa, mutta olisipahan ainakin helppoja noppia. Onneksi kurssille osallistuminen kävi vielä sitä vetävälle jenkki/brittimaikalle ja myöhemmin sain myös varmistuksen että tuon saa ujutettua vielä kursseihini niin että saan siitä opintopisteetkin.

Torstaina oli sitten aamusta tuota englantia. Samaan pöytään tulleet pari ranskalaispoikaa oli vissiin olleet edeltävänä iltana BDE:n järjestämissä kemuissa koululla, joten nyt aamusta oli darraa ja motivaatio aika löysähkö englannin puhumiseen. Koska muut kurssilla olijat tuskin ovat yhtä paljon englantia joutuneet käyttämään kun itse, joten kielentaso ei juuri tuntunut haastavalta. Onneksi näillä ensimmäisillä luennoilla käsitellään luovuuttaja ja muita täällä tehtäviin projekteihin vaadittavia taitoja, joten näistä kursseista voi olla muutakin kuin kielellistä hyötyä. Sen verran tuli myös englantiakin opittua lisää että playground equipment on riittävän hyvä termi kuvaamaan leikkipuiston keinuja yms.

Iltapäivällä käväisin pankissa avaamassa tilin. LCL:ltä saa opiskelijana tilin (nettipankilla) ja kortin kohtuullisen edullisesti. Kysyin myös tuosta mainostetusta 50 € tilille, mutta siitä ei virkailijapoika tiennyt, sanoi että rahat saisi kuulemma ESN:ltä tai jotain vastaavaa. Kuulosti höpöhöpöltä, mutta en jaksanut jäädä asiasta enempää vääntämään, ei se 50 € ilmaiseksi kuitenkaan valtava summa ole. Ehkä noita rahatarjouksia olisi oikeasti löytynyt muista pankeista, mutta en jaksanut selvitellä itse selvitellä.

Torstai-iltana oli ensimmäistä kertaa BDE:n club bière koulun ns. kiltahuoneella (le foyer, jatkossa foijeri). Tunne piti siis mennä kun kaikki ovat noita aina hehkuttaneet ja tuolla käy vissiin välillä proffatkin olutta maitamassa. Foijerin baaritiskiltä sai verrattaen edullisesti olutta, hintahaarukka 1 – 2 €. Täällä taitaa vissiin olla vähän löysempää tuo lainsäädäntö tai sitten sen valvonta kun kukaan ei pistä vastaan että koulun tiloissa myydään alkoholia ja bisseä voi juoda foijerissa tai pihalla, tuskin kuitenkaan muissa koulun tiloissa. Tuolla oli jo heti alusta porukkaa paikalla. Sinänsä ei kuitenkaan yllättänyt että porukka näytti pysyvän aikalailla tutuissa ryhmissään ja kukaan ei tullut spontaanisti oudolle ulkkarille puhumaan. Sen verran tuolta pystyin jo porukkaa onneksi tunnistamaan että menin toisen aamun krapulapojista porukkaan istumaan. Vielä tuo ranska ei ole sillä tasolla että ranskailaisten keskinäisen puheen seuraaminen olisi täydellistä, eikä tuo oma suusta tuleva tekstikään toteutuksellisesti ole kaunista, mutta onneksi paikalliset arvostavat yrittämistä.

I still neet to train a bit to play fuusbol properly... — I still neet to train a bit to play fuusbol properly…

Lisäksi tuolla tuli toisessa porukassa pöytäfutista pelattua, hyvän alun jälkeen otettiin kuitenkiin takkiin kun omalla kohdalla ei tekniikka ollut vielä yhtä hioutunut kun paikallisilla. Myöhemmin kun tuolla alkoi olla paljon porukkaa tajusin että kuinka valtava määrä tässä koulussa on Kolumbiasta kotoisin olevaa porukkaa, niitä tuntui olevan piha täynnä. Lisäksi tuolla oli hauska havaita että myös tohtoriopiskelijat tulevat juomaan kaljaa perusopiskelijoiden sekaan, opetushenkilökuntaa ei vielä näkynyt. Vaikka noissa olut-illoissa ei hintataso ole hirveän korkealla, pitää muistaa vähän tahtiakin osata rajoittaa kun täällä on semmoisiakin ihmeitä kuten 8 – 10 prosenttisia oluita, eikä niistä alkoholi kuitenkaan kovin vahvasti maistu..

Tuo bisseklubi ei kovin myöhään kestänyt, kerkesin lopun jälkeen polkaisemaan kämpille mutta tuutori soitti ja käski tulemaan muiden tohtoriopiskelijoiden kanssa keskustaan vielä yhdelle. Kävin sitten harhailemassa noiden kanssa vielä tuonne vakio irlantilaiskapakkaan (Mac Carthy), jossa yhden jantterin kanssa sitten opeteltiin laskemaan kymmeneen suomeksi. Pitää ihailla ihmisen sitkeyttä joka viitsii tuommoisen vaivan nähdä. Vaikka illan aikana join vain bisseä enkä sitäkään volumetrisesti valtavasti, silti seuraavana aamuna luennon aikana oli turhan epämukava olo. On nuoruus näköjään jäämässä fyysisesti taakse…

Perjantaiaamusta oli exergia-analyysiä. Onneksi tuli tultua koululle taas ajoissa (PW:llä tuo kestää onneksi vain vajaa 10 min kokonaisuudessaan) että löysi luokan ja oli siellä luennon alussa alussa, sillä tuo nuori mies maikka oli sen verran tiukkana ettei vartin jälkeen päästänyt enää porukkaa tulemaan myöhässä vaan joutui odottamaan taukoon asti. Lisäksi näköjään kannattaa mennä luokan etuosaan istumaan, täälläkin jaettiin kaikki prujut, mutta ihan jokaista ei näyttänyt riittävän takariviin asti. Luennolla aiheet olivat onneksi semmoista josta oli jo käsitystä, lähinnä kerrattiin lämpökoneiden entalpia- ja entropia-asioita. Maikka kirjoitteli taululle myös paljon merkintöjä ja esimerkkejä, keskityin niiden kopioimiseen ja ymmärtämiseen. Puhekin oli ymmärrettävää, mutta tuli taas sen verran nopeasti että tuntui että siihen ei kannattanut alkaa keskitymään kirjoittamisen kustannukella. Koska aiheeseen liittyen juuri ranskalaiset tutkijat olivat aikanaan tehneet havaintoja, muistettiin myös historiaa käydä tässä yhteydessä, fyysikko Carnotia ei pidä sekoittaa presidentti Carnotiin, joka on tämän veljenpoika. Tuolta tuli myös ihan hyvä määrä tehtäviä seuraavaa kertaa varten, joten pitää iltaisin tehdä muutakin kun maistaa olutta. Onneksi muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tämä tieteellinen ranska vastaa aika hyvin englantia. Mutta joka tapauksessa pitäisi myös tuota kieltä opiskella lisää jotta saa tieteellistä tekstiä ja puhetta alettua tuottamaan. Näistä asialuennoista jäi kuitenkin fiilis että kyllä tästä opiskelusta jotain täällä tulee.

Perjantai-iltapäivästä olisi ollut lähtö BDE:n integraatioviikonloppuun, jossa olisi koulun opiskelijoita hitsattu tiivimmäksi porukaksi. Tein kuitenkin pragmaattisen ratkaisun ja jätin tuon suosiolla väliin rahojani säästääkseni. Lisäksi tuntui että viikonloppuna oli pakko aloittaa koulujuttujen kertailu, vielä tähän mennessä se kun oli jäänyt. Eipä tuo omatoiminen opiskelu nyt viikonlopun aikanakaan ole kovin kovaa tahtia alkanut, mutta on kuitenkin. Pitää nyt koittaa pitää tahtia päällä, jos vaikka onnistuisi kehittämään omatoimisen jämäkän akateemisen oma-aloitteisuuden joka jatkuisi suomalaisissa opiskeluissakin.

Sälähommana nyt viikonlopun aikana on tullut selviteltyä löytyisikö jostain jotain Suomen lippu ENS:n lippuparaatiin puolentoistaviikon päästä. Perjantai-iltana myös tuo samassa talossa asuva oman ENSIC:in vaihtarierän kolumbialainen kävi tässä hakemassa itselleen noita saamiani mirabellejä, päädyttin myös vertailemaan minkälaista musiikkia ollaan pikkulapsina kuunneltu. Yllättäviä yhtäläisyyksiäkin oli vaikka ollaan eri puolilla planeettaa kasvettu… Lisäksi joku paikallinen oli Facebookin kautta katsonut että olen finski ja kyseli niiden salibändy treeneihin pelaamaan. En tiedä onko täällä illuusio että suomalaisuus on yhtä suuruus hyvän säbän pelaamisen kanssa. Vaikka nyt en tuossa lajissa ole kovin kilpailuhenkinen tai -tasoinen, pitää nyt kuitenkin huomen illalla käydä tuolla treeneissä verkostokehitysmielessä. Huomenna aamuta pitäisi käydä myös jumppaamassa protugeesi-vaihtarin sänkyä sen kämppään aamusta, onneksi itse sai valmiiksi kalustutetun CROUS:ilta.

Sää täällä on ollut aika vaihteleva. Enää ei ole samanlaisia helteitä kun vielä alkuviikosta ja sää on mennyt nyt semmoiseen lämpötilaan ettei oikein tiedä mitä vaatteita käyttää. Shortseissa ja t-paidassa tuntuu olevan pihalla vilpoista, mutta hupparissa ja housuissa taas joutuu välillä hikoilemaan. Toisaalta ei se kesä oletettavasti täällä etelässäkään ympärivuotta kestä. Varmaan joutunee myös alkaa peittoa käyttämään nukkuessaan, täällä kun ei tunnu huoneiden lämmityksen vielä kivin kovalla olevan eikä turhaan viitsi sairastumisiakaan riskeerata.

Loppuun vielä kuva jonka olen halunnut teille koko täällä olon ajan esittää, mutta vasta nyt sain otettua onnistuneesti.

Täällä tosiaan on usealla lihatistkillä tarjolla myös noita jänöjusseja. En tiedä kuinka monta herkkää suomalaista kääntyy tämän realismin jälkeen kasvissyöntiin.

À prochaine

Osa 3: Pari nopeaa päivitystä

2.9.2015Yleinenbank, bike, ENSIC associations, My French, residence, student restaurants, studies, waste, weatherleteekkari

Hei

Viime päivityksestä on vain pari päivää, mutta tässä on parina päivänä tapahtunut useampi juttu, joten laitetaan niitä paperille.

Summary: Not best waste management. All kinds of rentrées. French course and courses in ENSIC. Student restaurant and now own bike. Free mirabelles for seemingly bad French accent.

Vähän täällä Ranskassa harmittaa kun ruokaa ei ole joka kerta pystynyt ostamaan näppärissä pakkauskoissa (kommentteihin voi antaa sanan oikean taivutuksen) ja sitten on joutunut laittamaan pilaantunutta ruokaa menemään. Ja se mikä nakertaa erityisesti on jätteen vähäisempi lajittelu kuin Suomessa. Onneksi sentään lasille, paperille, pahville ja pakkauksille (muoviset pullot, metalliset säilyketölkit yms) on omat roskikset, mutta loput menevätkin paremman puutteessa samaan, eli bio muovin yms sekalaisen joukkoon…

Nyt täällä alkaa myös näkyä että paikallisetki palaavat opiskelemaan, kun residenssin parkkipaikka on jatkuvasti täynnä ja respassa on kokopäivän sen pituinen jono että luulisi että on ilmaisia ämpäreitä tarjolla.

Eilen maanantaina alkoi UL:n ranskan kurssi tuossa viereisellä humanistikampuksella. Tuolla tietysti oli taas alussa hyvä hämminki kun viime viikolla olisi kuulemma tullut jokin maili johon vastaamalla olisi varmistanut kurssille osallistumisensa. Eipä ollut mulle ainakaan tullut, mutta päästivät kurssille kuitenkin. Alkuun tehtiin lyhyt ranskankielen testi, jolla pyrittiin määrittelemään kunkin opiskelijan taso. Sen jälkeen oli pieni keskusteluharjoitus, joka muistutti jälleen että parhaiten ranskaa oppii oikeasti kun opettaja vittuilee samalla opiskelijoille (tämä on fakta). Samalla tuolla tuli opittua myös että kesäaikana luennoille on turha mennä ilman vesipulloa, eilisessä lämmössä tuli aika hyvä hiki.

Ruokabreikillä lähdettiin katsomaan onko keskustan opiskelijaruokala Carnot-aukiolla auki. Maikan mukaan oli, itse arvelin ettei olisi ollut, no eipä ollut. Matkalla onneksi oppi vähän tuntemaan Nancyssä opiskelivia ei-teekkari-vaihtareita. Huvittavaa oli jälleen että meikä oli ollut kaupungissa pisimpää, joten kaikki lähtivät suosiolla seuraamaan. Sinänsä miellyttävää että osaa auttaa ihmisiä kahdessa viikossa karttuneella tiedolla, ainakin sai yhden italialaisen ohjattua asuntoa etsimään CROUS:ilta ja pari muuta hakemaan ESN-korttinsa. Tuli myös ilmi että 50k opiskelijassa täällä on myös muita suomalaisia, perhana, siinä meni oma eksoottisuus… Onneksi finskin puhumiselta sentään välttyi, että oppiikin jotain uusia kieliä täällä.

Iltapäivällä ryhmät oli kalibroitu uudelleen, itse olin kuulemma ollu aamun testi keskikastia. Tuolla iltapäivän luennoilla ei juurikaan tuntunut kieltä tarttuvan päähän, mutta mielenkiintoista oli kuulla maikan mielipiteitä paikallisesta meiningistä. Ranskassa autoijoita ei aina ihan hirveästi kuulemma kiinnosta pyöräilijöiden ja kävelijöiden turvallisuus, mikä ainakin vastasi omia kokemuksia, heh…

Iltapäivästä yritin käydä avaamassa tiliä pankkiin mutta pankkineiti pyysi tulemaan keskiviikkona uudestaan kun on erityiset opiskelijatiskit toiminnassa. Illalla onnistuin selvittämään miten tuolta ENT:istä (yliopiston kootut verkkopalvelut) näkee oman aikataulunsa tälle ja seuraavalle viikolle ja havahduin siihen että koulu alkaakin jo huomenna (tiistaina). Yritin myös käydä etsimässä BDE:n illan tapahtumaa mutta sitten gonahdinkin. Illalla näin kuitenkin tuon katukissanpentulauman joka tuntuu jossain tässä lähellä asuvan.

Tänään aamulla skippasin ranskankurssin ja menin ENSIC:ille tekemään aamusta englannin testiä. Tuo ei ehkä olisi ollut tarpeellista kun tuskin täällä tulee englantia luettua. In the test it turned out that my English skills aren’t perfect, which is hardly surprising, but anyway I made many more mistakes that I expected. Myös kaikki henkilökunnan jäsenet naureskelivat että mitä sä täällä teet, mene hittoon (bugger off).

Tuon englannin kokeen jälkeen valuttiin sitten ENSIC porukalla syömään tuonne Carnotin ruokalalle, joka oli tänään avautunut. Yritin alakerrassa ladata rahaa opiskelijakortilleni, jotta pystyn maksamaan ruokailut, mutta ei näyttänyt kortti kelpaavan. Onneksi kaverit maksoivat tällä kertaa. Ruokala vastasi aika pitkälle suomalaisia vastineita. Ateriaan kuului varsinaisen ruuan (pari vaihtoehtoa, mutta kaikki sisälsivät sinänsä lihaa) lisäksi yksi leipä seka kolme muuta valintaa hedelmistä, jugurteista, salaateista ja juustoista yms lisukkeista. Hintaa on 3,25 €, eli Aalefin tavissafkan ja parempienihmisteenruuan välissä.

This is what you get for 3,25 € n French restaurant.

Iltapäivälle koululla oli kolmosten (vanhin vuosikurssi ESNIC:issä, vastannee viidennen vuoden opiskelijoita meillä) ”tervatuloa takaisin” luento. Kun ranskalaiset proffat puhuivat pääosin ranskalaiselle yleisölle, niin nopeus oli taas sitä että sanoja ymmärtää mutta niistä ei suoraan muodostu lauseita päähän. Luennon perusteella tuli vähän fiilis että tämän koulun peruskoulutusohjelma vastaa vähän enemmän AMK:ta vaikka ei kuitenkaan ole läheskään sama. Lisäksi meille esiteltiin yksittäisiä valinnaisia kursseja, noissa tuntuisi hyvänä puolena olevan että suurin osa opetuksesta on englanniksi, joten voi myös luottaa että sitä kemiantekniikkaakin tulee opittua.

My Pussywagon for next year :) — My Pussywagon for next year 🙂

Koulun jälkeen kävin viimein liittymässä tuohon Atelier Dynamoon ja ostamassa pyörän itselleni kun se nyt viimein oli mahdollista. Tarjolla ei ollut mitään kovin kummoisia pyöriä, mutta enköhän tuolla pärjää minkä valitsin. Kokonaishinta pyörälle ja jäsenmaksulle oli 50 €, johon sisältyy yhdistyksen pyöräpajan käyttö työkaluineen vuoden ajan, joten ei mitenkään kovin pahan hintaista.

Illalla piti käydä koululla kun siellä olisi ollut opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen paluu illallinen. Siellä oli kuitenkin ihme häslinki, joten jäi myös tämä sitten väliin. Eiköhän tuon BDE:n tapahtumiin tule viimeinkin tutustuttua torstain olut-kerhossa. Sen sijaan tuli lähdettyä pyörällä isommille kaupoille. Matkavarrella huomasin että yhdellä pihalla myydään halvalla paikallisia hedelmiä, mirabellejä (vähän kuin luumu). Noita kun kävin ostamassa niin taisi aksentista kuulua aikavahvasti että olen vaihto-opiskelija, ukko pihalla laittoi parikourallista pussiin eikä suostunut ottamaan rahaa vastaan. Voi jos muutkin ihmiset näin helposti, pitäisi varmaan opetella pyytämään oikein. Kuten ekassa artikkelissa kirjoitin, täällä korkeuserot ovat kohtuullisen isoja, joten tuonne ison marketin luokse joutui hieman ylämäkeen polkemaan. Bonuksena tietysti kotimatkalla ei tarvinnut juurikaan polkuaskelia tehdä, riitti kunhan jarrutteli…

Huomenna alkaisivat sitten ensimmäiset luennot ja harkat, on va voir qu’est ce qui passe…

À prochaine

Osa 1: Le debut et la prémière semaine

23.8.2015YleinenApplication process, Couchsurfing, French traffic, Help of locals, My French, Nancy, residence, Travellingleteekkari

Hei mes amis!

Miksi tehdä mitään ajoissa kun sen voi tehdä myöhemminkin? Niinpä tähän ensimmäiseen kirjoitukseen sisältyy sekä hakuprosesessi että ensimmäisen viikon eläminen täällä Nancyssä. Yritän jatkossa tehdä päivitykset pienemmissä ja helpommin sulateltavissa osissa.

———————————–

Summary:

Application process was more or less easy. Travelling went fine and with help of locals I have settled in well to Nancy. My French needs improving but I am optimistic about it. Apartment is good, the city is bigger than expected. When in Rome do as Romans do.. I’ll be fine.

Silloin aikanaan kun LUT:iin pääsin opiskelemaan, suunnittelin että lähden kolmannen vuoden jälkeen Ranskaan vaihtoon. Ranskaan siksi että kielitaito palaisi ja kolmannen vuoden jälkeen siksi että vaihtokokemuksesta olisi hyötyä myöhemmille opiskeluille.

Ranskalaisista LUT:in keten vaihtokohteista Nancy ja ENSIC päätyi lopulliseksi valinnaksi kun kohteista oli vähän kyselty ranskalaisilta kavereilta ja vähän koitettu itsekkin ottaa selvää. ENSIC vaikutti tarjoavan parhaiten omalle tasolle sopivaa koulutusta, tieto oli mahdollista löytää helpohkosti ja joku sanoi että Nancy olisi lähiaikoina äänestetty Ranskan parhaaksi opiskelijakaupungiksi, eli ns. paikallinen Lappeenranta.

Hakeminen tapahtui normaalisti LUT:in vaihtohaun kautta keväällä. Koska opiskelut täällä ovat ranskaksi, piti hakiessa tehdä LUT:illa ranskan kielitasotesti, silloin jäisellä ranskallani sain riittävän tason (B1).

LUT:in varmistaessa ENSIC:in kohteeksi, piti tänne lähettää omat hakupaperit toukokuun loppuun mennessä (löytyivät ENSIC:in sivuilta) ja täyttää sähköinen hakemus itse UL:ään. Paperia piti lähettää kahtee eri ositteeseen, siinä kävi tietysti lopulta niin että vaihtoyliopiston päässä jemmattiin opiskelija-asunnon hakupaperi jonnekkin. Selvittelyn jälkeen sekin paperi löysi oikeaan paikkaan, toisin varmistuksesi laitoin lomakkeen uusintaversion skannattuna.

Itse yliopistopaikan varmistaminen ei juuri sen enempää työtä vaatinut, varmistuspaperit tulivat KV-palveluihin alkukesästä. Sen sijaan CROUS:in opiskelija-asunnon saaminen vaati hommia myös kesän aikana. Yritin hoitaa kämpän alustavaa varmistamista opiskelijoiden palveluita kokoavan sivuston kautta, mutta asunnon vakuusmaksun maksaminen ei onnistunut, joten lähettivät minulle täältä sitten pyydettäessä erillisen laskun. Laskun maksamisen jälkeen tuli sähköpostilla erillaisia täytettäviä lomakkeita ja asunnon sääntöjä koskevia lomakkeita, jotka piti kahdeksan päivän sisällä saada toimitettua CROUS:ille täytettynä paperille. Tässä kohtaa ENSIC:in KV-sihteerit auttoivat paljon lähettämällä lomakkeista versiot, joissa oli englanniksi selitetty mitä tarkalleen mikäkin lomake tarkoittaa ja mihin kohtaan pitää täyttää mitä, sillä CROUS:in suunnalta kaikki tiedotus ja lomakkeet tuliva ranskaksi, bien sûr, ja vielä alkukesästä tuossa ranskan tasossa oli tehtävää. Ei tuo ranska noissa papereissa sinänsä niin monimutkaista ollut, mutta olisi siellä paljon sellaista mitä ei kouluntunneilla käsitelty. Loppuviimeeksi tännekkin tulivat kaikki paperit kunnossa perille. Ainoa mikä jäi etukäteen tekemättä oli paikallisen opiskelija-asuntovakuutuksen järjestäminen. Vakuutuksen ottaminen on täällä pakollista mutta ei onneksi valtavan kallista.

Koska tänä kesänä keskityin kandiksi valmistumisen, vaihdon ja CISV:n takia enemmän henkisen pääoman kartuttamiseen kuin rahallisen, pystyin myös lähtemään tälle reissulle jo hieman etuajassa, jotta on aikaa totutella paikalliseen elämään ennen koulujen alkua. ENSIC:in orientaatiot alkavat vasta 28.8, mutta varasin lentoni jo 17.8 Helsingistä Tukholman kautta Pariisin CDG:lle, sieltä sitten TGV-junalla Lorraineen ja TGV-asemalta bussilla Nancyyn. Lentolipulle tuli hintaa 67 €, toisaalta rinkan lisäksi ruumaan menevästä urheilukassista sai maksaa vielä 66 € (tämän olisi ilmeisesti saanut halvemmalla jos olisi varausta tehdessä ilmoittanut), juna ja bussi olivat 53 € (perus aikuisen lippu).

Koska lento lähti Helsingistä klo 0630, olin valmistautunut lähtemään nukkumaan viimeisen aamuyö lentokentän matkustajahostelliin (penkille). Sinänsä onneksi kuitenkin äiti puuttuu isonkin miehen asioihin ja laittoi mulle siltä löytyneen lahjakortin lentokentän Hiltoniin. Oli se tietysti mukavampi nukkua sängyssä kun penkillä tms, lisäksi pääsi viimeisen kerran käymään Suomessa saunassa samalla.

Matkustaminen sujui hyvin, löysin laukut ja perille. Charles de Gaullella piti raapi vähän päätä koska valtava lentokenttä, mutta lopulta sain siirryttyä vähillä neuvojen kysymisillä oikeaan terminaaliin, tulostettua junalipun ja hypättyä oikeaan junaan. Poliittinen tilanne maailmalla näkyin kentällä näin.

Ranskassa ESN:llä (tai ainakin täällä Nancyssä) tuntuu olevan näppärä systeemi, jossa jokaiselle vaihtarille tarjotaan omaa ”tuutoria” eli buddyä. Lisäksi ainakin täällä ESN pitää juna-asemalla pistettä, jossa toivotetaan vaihtarit tervetulleiksi ja katsotaan että nämä lähtevät oikeaan suuntaan. Koska itse tulin alueelle etuajassa, ei vastaanottokomiteaa ollut vielä ja buddyäkään ei oltu valittu. Olin kuitenkin ottanut jo yhteyttä paikalliseen ESN:ään ja he järjestivät paikallisen aktiivin Victorin minulle avuksi ensimmäiselle päivälle.

Victorin apu oli jees, hänen autollaan pääsin näppärästi asunnolleni tavaroideni kanssa. Hänelle ei kuitenkaan ollut vielä tiedossa että ennen avainten saamista CROUS:ilta piti olla myös se asuntovakuutus, joten lähdettiin sitä hakemaan ennen kuin asuntolan respan tädin työpäivä tuli täyteen. Englantia puhuvan paikallisen apu oli myös juuri näissä asunto- ja vakuutusselvittelyissä kohdallaan, sillä tässä maassa tosiaan puhutaan vain ranskaa kaikissa asioissa, ja omani oli vielä aika alkukankeaa. Vakuutuspaperit tulivat kuitenkin nopeasti ja asuntolalla sai sitten avaimet käteen. Roinat kämpään ja vielä Victorin kyydillä käymään kauppaan. Kiitoksesi tästä avusta mulla oli Victorille yksi suomalainen olut ja pussi purkkaa, tuntui hieman vähäiseltä, tuntuivat kuitenkin kelpaavan.

Kun tuossa elokuun alussa tuli päätös yliopiston tuesta vaihtoon, olin positiivisesti yllättynyt kun sieltä näytti tulevan noin 300 € ekstraa. Tänne Ranskaan päästessä tuli kuitenin myös yllätyttyä siitä että hintatasoltaan tämä näytää olevan monessakin suhteessa Suomea kalliimpi maa, eli yliopiston tuet näyttäisivät kyllä pääsevät käyttöön eikä säästöön. Pitää tässä alussa vähän selvitellä mistä mitäkin saisi ostettua edullisesti. Positiivisena erona tietysti alkoholin hinta; bisse, viini ja vahvemmatkin vaikuttaisivat olevan noin puolet suomalaisista hinnoista (ja etelän kulttuurimaiden tapaan myynnissä maitokaupoissa). Tällä hetkellä on tullut keskityttyä tuohon olueen, mutta pitää alkaa myös viinituntemusta laajentamaan.

My place, there is already balance in chaos... — My place, there is already balance in chaos…

Tähän CROUS:in kämpään olen ollut tyytyväinen. 13,5 m^2 yksiö omalla vessalla/suihkulla ja pienellä keittiöllä ja parvekkeella. Tämä talo ja asunto näyttäisivät olevan myös viimeaikoina peruskorjattu, sillä paikat ovat siistit ja hyvässä kunnossa. Sijainti on myös ok, matkaa koululle on 1,2 km ja ydinkeskustaan noin 2 km. Hintaa kuussa on 360 €, kalliimpi tietysti kuin oma isompi LOAS:in solu, mutta vaikuttaisi kuitenkin olevansa hintansa arvoinen, kannatti tehdä siis myös se kaikki paperityö kesällä. Elokuussakin täällä tulee näköjään sen verran asuttua että pääsee maksamaan täyden vuokran, jep jep.

Toistaiseksi täällä on saanut vielä aika omissa oloissaan asua, mutta eiköhän tässä lukukauden alkaessa täälläkin ala olemaan meininkiä. Aulan respassa on aina arkipäivisin täti, jolta olen käynyt kyselemässä miten täällä kuuluisi pyykit pestä yms. Huono puoli yksiössä asumisessa on että joutuu taas itse alkaa tiskaamaan, solussa kun se oli näppärästi delegoitu kämppiksen vastuuksi…

Ihmiset täällä ovat mielestäni olleet vieraanvaraisia ja avuliaita. Koska olin vakuutuksen takia epävarma pääsisinkö jo ensimmäisenä iltana omaan kämppääni, olin laittanut Couchsurfingiin majoituspyynnön ensimmäiselle illalle varmuuden vuoksi. Sain muutamalta paikalliselta majoitustajoukset, lisäksi muutama muu tarjoitui näyttämään kaupunkia ja yksi pyysi liittymään mukaan paikallisten surffareiden joka keskiviikkoiseen tapaamiseen.

Alkuun tuo oma ranskan puhumiseni tuntui erittäin kankealta ja helposti pääsi lipsahtamaan englanninkieliselle mukavuusalueelle. Ensimmäisen päivän jälkeen kun ei ole ollut kuitenkaan ollut enää ketään johon tukeutua englannin avulla, on myös oma ranskan puhuminen alkanut taas sujuvoitumaan luonnollisesti, vaikka tietysti täydellisyyteen on vielä pitkä matka. Osa paikallista on myös itse valmiita kokeilemaan englantia, vaikka täällä tosiaan siinä kielessä ollaan yleensä alemmalla asteella kuin esim Suomessa. Usein paikallisten ranskaa kuunnellessa toivoisi että nuo puhuisivat hieman hitaammin, mutta silloin kun lähtee omaa puhettaan englannilla paikkaamaan niin syyllistyy puhumaan liian lujaa tahtia paikallisille. Tällä hetkellä on kuitenkin optimistinen fiilis siitä tästä ranskan taso alkaa kehittyä siihen suuntaan että silläkin pärjää lähes kaikissa tilanteissa. Katsotaan mikä tilanne sitten on kun luennot ja muu koulunkäynti alkavat…

Ensimmäiset päivät ovat nyt menneet tavaroiden yms hankkimisessa, kaupungilla kävellessä ja pariin otteeseen muiden surffareitten kanssa hengailuun ja kevyeen kaljanmaistamiseen. Lisäksi on tullut myös pariin kertaan käytyä jo tuolla ENSIC:illä, jossa toinen kivoista KV-sihteereistä näytti jo nopeasti paikkoja läpi. Pohjalla kuvia eilisestä kaupungin kiertämisestä, jalan meni kiinnostavimmat paikat noin neljässä tunnissa.

Alussa myös itse kaupunki ja liikenne aiheuttivat odotettavaa kulttuurishokkia suomalaiselle. Kadut ovat kaupungilla paljon ahtaampia, talot usein toisiinsa kiinni rakennettuja ja muutenkin meininki tuntuu vähän kaaottiselta. Täällä ei ainakaan mielellään ajaisi autoa kaupungissa. Muutenkin paikalliseen kulttuuriin kuuluu että jalankulkijana mennään tien yli milloin ja missä vaan ei kulje autoja. Pitää vaan muistaa olla noiden autojen kanssa itsekkin skarppina, eilen tuli vähän hämminkiä epähuomissa aiheutettua.

Maasto täällä myös on Ranskalle tyypillistä, kaupungin laidalla saattavat korkeuserot muuttua aika jyrkästi paikoittain. Pyörä olisi täälläkin näppärä kulkuväline, mutta valitettavasti paikallinen pyöräyhdistys myy käytettyjä pyöriä vasta syyskyyn alussa, eikä parempia vaihtoehtojakaan tässä ole vielä tullut vastaan. Pitää siis vielä odotella tuon kanssa. Kaupunkikin olikin isompi kuin sen aluksi hahmotin, luulin sitä Lappeenrannaksi, mutta Turku tai Tampere taitaa olla lähempänä totuutta.

Vähän pelottaa kun tuntuu ettei viisi vuotta vanhassa kamerassani tahdo tekniikka riittää pidemmälle. Jatkossa kuvakulmat saattavat olla vähän sattumanvaraisempia.