Avainsana-arkisto: Mythos

Osa 24: ”bah, pas parfait mais mieux”

No ei sitä tullut opiskelutua lomilla (kuten pelkäsinkin), joten tämä rapsa on sen mukaisesti täynnä kaikkea muuta. Sen lisäksi valmistuminen viivästyi melkein viikolla, pahoittelut tästä. Sullon viimeiset rapsani myös täyteen kuvia kun tuota tilaa on jäljellä, toivottavasti nautitte.

Summary: First week of holiday: nothing proper gets done, which means I did all kinds of minor stuff, like visiting the amusement park that is now in Place Carnot. Week 2: trip to Brest in Bretagne and the surrounding area, that was awesome. On the way back also to Paris to see some things that I had not seen before, like Versailles. Some friends leave, some return. In Nancy Autumn turns directly to Summer. Deep thoughts. Next blog post in about month.

Tarkoitus oli tosiaan loman ensimmäisellä viikolla opiskella ja hoitaa projekteja omaan tahtiin. Ensimmäisellä viikonlopulla mieli oli kuitenkin järkkynyt tuon noiden pyöräepisodien jälkeen, ja kun vauhtiin oli päässyt niin helposti pystyi aina lykkäämään tekemisiä seuraavalle päivälle, kunnes päivät loppuivat. Myöskään toisen viikon matkailun aikana ei ihan hirveästi lukeminen edistynyt, vaikka bussissa on tullut istuttua vaikka kunka. Voipa olla että viimeiselle kahdelle kuukaudelle  täällä saa alkaa priorisoimaan asioita, jotta tästä hommasta tulee jotain eikä aiheuta muille ihmisille niin paljoa mielipahaa. Heh, eipähän ainakaan ole wappu tänä vuonna vaikeuttamassa keskittymistä, mutta eiköhän tuolla kaikkia muita häiriöitä tule vielä useampi.

Ensimmäisellä viikolla tuli sen sijaan tehtyä kaikkea sälää.

pyöräreissu9
Biking trip 3: to South along the canal.

Tuo pyöräni näytti aika hurjalta sen yllättävän purkautumisen jäljiltä, joten epäilin hetken saakohan tuosta enää mitään. Onneksi kuitenkin parin tunnin puuhastelun jälkeen sain uuden tangon paikoilleen ja vääntyneet etujarrut vasaroitua suurinpiirtein asentoon. Jotain lukijoita varmasti ihmetyttää miten jaksan pyöräilystä näin usein höpistä tässä blogissa. Pyörällä saa kuitenkin itsensä siirrettyä selkeästi parhaiten paikasta toiseen, joten tuolla on selkeästi vaikutusta omaan mielialaan täälläkin.

The monastery outside Nancy.
The monastery outside Nancy.

Toisella viikonlopulla kävimme taas pitkästä aikaa tuon albanialaisen kaverini kanssa pyöräreissulla, tällä kertaa meillä oli mukana myös yksi perulainen tohtoriopiskelija. Suuntana oli tällä kertaa kanaalin vartta eteläänpäin, pieni sivukierros yhteen kylään ja esikaupunkia takaisin. Tuolta löytyi myös ihan miellyttäviä maisemia ja kiinnostavia rakennuksia. Doctoratilla oli kuitenkin jarrujen kanssa jotain häikkää, joten vauhti ei meillä mäkien kohdalla ainakaan ollut huikea, joten kuviakin kerkesi ottaa useaan otteeseen.

Through parks again.
Through parks again.
The customable salad is nice, Vandoeuvre seems the nicest place so far.
The customable salad is nice, Vandoeuvre seems the nicest place so far.

Loman aikana suurin osa CROUS:in ravintoloista oli kiinni, joten tuota ravintolakiertelyä ei saanut hoidettua loppuun kuten olin suunnitellut. Vandoeuvren luonnontieteilijöiden ravintola oli kuitenkin auki, joten siellä tuli käytyä. Voisin tuon todeta melkein miellyttävimmäksi opiskelijaravintolaksi, siellä kun pääsi itse kasaamaan oman salaattilautasensa ja tunnelma oli rento. Tuon vieressä näyttää olevan myös CROUS:in pyörittämä kiinalainen (auki ilmeisesti illallisia varten), mutta tuota tuskin tulee tarkastettua. Vielä näistä peruspaikoista olisi oikeastaan enää jäljellä Saurupt, koska Braboisiin asti tuskin lähteä käymään, eivät nämä paikat niin paljoa toisistaan poikkea.

Juegos @ foyer
Juegos @ foyer
Intense chess.
Intense chess.

Koululla käydessä tuli foijerin yläkerrassa ensimmäisellä viikolla hengailtua noiden kolmannen vuoden kavereiden kanssa, joilla olivat vielä masters-tutkimusprojektit käynnissä mutta päiväaikatauluissa ei juurikaan niin tarkkaa. Omat shakki-, biljardi- tahi pingistaitoni eivät olleet säännöllisen harjoituksen puutteessa kovinkaan kummoiset, mutta oli ihan kiva noita pelejä kavereiden kanssa vääntää. Perjantaina kokeilimme myös porukalla tuota ranskalaisten suosimaa pelia missä 5 henkilöä juoksee pöytää ympäri ja läiskii tuota palloa puolelta toiselle, tyrimällä tippuu pois ja kaksi viimeistä pelaavat parin pisteen pelin. Tuota pidemmän aikaa pelatessa sai ihan hyvän hien pintaan.

Hot action in multiplayer ping pong.
Hot action in multiplayer ping pong.
Big man & small beer, small man & big beer?
Big man & small beer, small man & big beer?

Ekalla viikolla lojuessa oli aikaa käydä myös noissa vakituisissa tapahtumissa kuten tiistaina Loveboatissa ja torstaina Café des languesissa. Molemmissa tapahtumissa näkyi selvästi tuo lomaviikko kun porukkaa ei ollut kovin paljoa paikalla, mutta molemmista paikoista löytyi sen sijaan uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Alkuun CDL:stä oli tarkoitus mennä ESN:nän huikeisiin lomabileisiin kaffelle. Saksalaisten tyttöjen tiedustelu paljasti tuon kuitnekin odotetusti pyramidihuijaukseksi kun paikalla ei kuulemma ollut ketään (ei hirveä yllätys nyt lomien aikana). Niinpä vähän sattumanvaraisesti tuli muodotettua varsinainen

New camera enables much better photos from café des langues too.
New camera enables much better photos from café des langues too.

Justice League meistä Nancyn sosiaalisesti taitavimmista vaihtarijätkistä, joka koostui puolalaisesta matemaatikosta, tsekkiläisestä teknisestä fyysikosta ja minusta kemiantekniikan roolin näyttelijänä. Lähdimme parin paikallisen tytön matkaan katsomaan mihin seikkailuihin löydettäisiin. Päädyimme kebulan kautta korttelin toiselle puolelle L’Impasse nimiseen kellarikapakkaan, joka osoittaui miellyttäväksi paikaksi. Paikka oli korttelin sisäpihalla ja portaan alas, joten yllättäen ei ole ulkkarina tuota tullut aikaisemmin spottattua. Varsinkin paikan rokkipuoli toi mieleen yhden tutun paikan Suomesta,

Decent advertising in Mac Carthy.
Decent advertising in Mac Carthy.

varsinkin kun tuokin on yleensä auki sen jälkeen kun muut anniskelupaikat ovat menneet kiinni. Istuimme tuolla sitten aikamme henkevästi keskustellen. Meinasin paskoa housuuni kun puolalainen kaverini vahingossa lähtiessämme löi kamerani kädestä lattialla, eikä tuon jälkeen linssi mennyt normaalisti kameran sisään. Kaikkien onneksi vika korjaantui kämpille päästyä kun tuota hieman vahingossa pakotti menemään.

Welcome to Hell (of a nice place).
Welcome to Hell (of a nice place).

 

This place resembles something back from Finland.
This place resembles something back from Finland.
People gathering to be amused.
People gathering to be amused.

Ensimmäisellä viikolla tuli valmiiksi myös tuo tivoli mitä tuohon Place Carnotille oltiin jonkun aikaa kasailtu. Tuolla on tullut pariin kertaan ihan mielenkiinnosta käytyä kävelemässä ja katsomassa. Muuten itse laitteisiin meno ei ole kitsasta kiinnostanut, mutta yhtenä iltana menin muutaman kaverin kanssa maailman pyörään juuri auringonlaskun aikoihin. Nancyn näkeminen korkealla keskeltä kaupunkia oli kokemisen arvoista. Muuten tuolta löytyi kaikki mahdolliset laitteet ja kisailut mitä tuolta voisi odottaa. Porukkaa näytti myös jokaiselle illalle riittävän ainakin tuolle ensimmäiselle viikolle, saapa nähdä kuinka innokkaana kansa tuoll käy jos tuo tuossa seisoo kuun loppuun saakka.

Eating must be part of the fun. Pork impaled, roasted and the whacked with whacky hammer.
Eating must be part of the fun. Pork impaled, roasted and the whacked with whacky hammer.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Pics or didn't happen.
Pics or didn’t happen.
La Foire d'Attractive from above.
La Foire d’Attractive from above.
Bus 40 min late, luckily others to share the burden.
Bus 40 min late, luckily others to share the burden.

Toisen viikon maanantaina lähdin viimeiselle ristiretkelleni Bretagneen ja Pariisiin. Tällä reissulla on ollut vaikka mitä käänteitä, varsinkin julkisilla liikkuessa.

Maanantaina tuli aamusta pieni hiki kun Nancyssä paikallisbussi mihin olin suunnitellut meneväni ajoi ohi kun olin ostamassa lippua ja seuraava näytti tulevan vielä myöhässä, joten Pariisiin menevään bussiin ehtiminen ehti vähän jännittää. Ilmeisesti Nancyn aikatauluinfossa on jotain epätarkkuutta kun tulinkin seuraavalla yhteydellä ajoissa pysäkille.

View from the East Side of Paris.
View from the East Side of Paris.
In Paris you can just stumble to a massive castle in the city.
In Paris you can just stumble to a massive castle in the city.

 

 

 

 

 

 

Jälleen tuli kuitenkin selväksi että täällä itse stressaaminen on aika turhaa kun tuo pitkän matkan bussi oli 40 minuuttia myöhässä. Onneksi tuossa pysäkillä oli myös yksi tutalainen tyttö ja normanniukko, joiden kanssa sai nuo odottelun tuskat jaettua. Samalla porukalla jutellessa myös tuo matka Nancystä Pariisiin meni aika sutjakasti vaikka tuo muutaman tunnin kestääkin. Perille päästyämme lähdin kiertoreittiä pitkin seikkailemaan toiselle asemalle Bretonnian bussia varten.

Greek mythos in some parks.
Greek mythos in some parks.

Heh, Pariisi on kuitenkin sellainen kaupunki että karttaa katsomalla sieltä löytyy aina pari uutta isoa puistoa tai linnaa mitä et aiemmin ollut huomannutkaan, joten tuosta viden tunnin vaihtoajasta ei juurikaan mennyt paikallaan odotteluun. Kun pääsin seuraavalle bussiasemalle, oli tuo Pariisissa loppu työharjoitteluaan tekevä intialainen kamu venaamassa, minulla kun oli häneltä Nancyyn jääneitä vaatteita. Koska minulla oli mennyt periferioiden kiertelyyn noin tunti enemmän kuin olin odottanut, ei meillä juuri subien syömisen ohella tällä kertaa enempää aikaa ollut, yöbussi kun lähti liikkeelle ajallaan.

After a night in a bus, sun rise crossing to Brest.
After a night in a bus, sun rise crossing to Brest.
There boat paintings are really common in Brest.
There boat paintings are really common in Brest.

Yön bussissa pyöriskeltyäni saavuin tiistaiaamusta Brestiin, Bretagnen kulmakärjen isoimpaan kaupunkiin. Couchsurfingin kautta oli löytynyt majoittajaksi loistava 30-v + täti, jonka luokse sain heti aamusta vietyä rinkkani ja muuta painavat tavarat heti hänen luokseen. Emännän lähtiessä töihin pääsin itse tutkimaan kaupunkia kevyessä tiedusteluvarustuksessa. Omasta mielestäni Brest oli todella nätti kaupunki, vaikka eriäviäkin mielipiteitä kuulin. Jenkit olivat kuulemma pommittaneet

Brest, where Turku meets Minas Tirith.
Brest, where Turku meets Minas Tirith.

kaupungin lyttyyn toisessa maailman sodassa ja tuon jälkeen se oltiin kuulemma turhan hätäisesti rakennettu uudestaan. Tuolta myös omilla seikkailuillani löysin vierekkäin ikivanhoja ja moderneja alueita. Kaupungista tuli mieleen jonkinlainen Turun ja Minas Tirithin risteytys, varsinkin kun tuolta löytyi yksi kovasti valkoista puuta muistuttava häkkyrä. Yllättävää oli myös kuinka vahvasti laivasto oli kaupungissa läsnä, tois puol’ ”jokkee” ei ollut siviileilla pääsyä rantaan ollenkaan.

Luckily I am not the only one struggling with French.
Luckily I am not the only one struggling with French.
bre10
View to the sea.
bre11
Metal, Finland’s greates export is happening here too.
The Northern shores.
The Northern shores.

Päivän kaupungilla seikkailtuani lähdimme illalla emännän kanssa autolla käymään niemimaan pohjoisrannalla. Itse olin suunnitellut polkevani koko niemen rannikon päivässä, mutta tuo automatka osoitti etten osannut suhteuttaa taas kartaa lainkaan. Ensimäinen paikka pohjoisessa olivat isot hiekkarannat, joilta löytyi myös kaiken muotoisia ja kokoisia siirtolohkareita, toisena kohteena käytiin mäen päältä tarkastelemassa yhtä pohjoisrannikon kylää ja sen majakkaa.

Big beaches too.
Big beaches too.

Nuo alueen pohjoisosat olivat todella nättejä, kannattaa käydä katsomassa jos vain mahdollista. Tuolla iltiin kuulemma aikanaan harjoitettu valemajakoita ja sitten kiville kariutuneiden laivojen ryöstämistä. Maaseudun läpi ajellessa päästiin väistelemään useampia traktoreita, noita on näköjään Leonin alueen tiet täynnä. Illalla kävimme vielä syömässä emännän kavereiden luona ja hakemassa heiltä pyörä lainaan seuraavalle päivälle.

Northern seaside village.
Northern seaside village.
Bretonnian countryside
Bretonnian countryside
Local architecture
Local architecture

Keskiviikkona lähdin aamusta seikkailemaan lainapyörällä lähialueita läpi kohti niemimaan länsirantaa. Tuonne ei mitään suoraa ja näppärää pyörällä mentävää tietä ollut, joten muutaman pienemmän tien jälkeen päätin lähteä painamaan suoraan maantien peinnarta pitkin, vaikka kovaa ohi ajavat autot vähän jännittivät eikä tuo tainnut olla osalta matkaa sallittu tie. Matkan varrella vastaan tuli muutama paikallisia tuotteita myyvä kauppa, joissa vaihdoin rahojani paikalliseen olueeseen ja siideriin. Lopulta löysin myös perille rannikolle.

The Atlantic swimming season.
The Atlantic swimming season.

Tuolla piti myös käydä uimassa Atlantissa, jotta on molemmat Ranskan meret kahlattuna läpi. Vesi meressä tuntui olevan aika samaa lämpötilaa kuin toukokuun lopulla. Puljaamisen jälkeen suuntasin alueen lounaiskärkeen ja sieltä sitten takaisin Brestiä kohti. Matkan varrella tuli tarkasteltua maajakoita, kyliä, rantoja ja meren rannan keski- ja toisen maailmansodan aikaisia linnoitteita. Kun tuosta illalla selvisin takaisin kaupunkiin kävimme vielä emännän kaveriporukalla vielä kapakassa. Tuolla sain kuulla kaiken näköistä myös itse Brestistä ja lähialueista, kuten että täällä on eniten alkoholisteja Ranskassa. Sinänsä tuntui todenmukaiselta, sillä tuo on ainut paikka missä tässä maassa olen tuollaisia suomalaistyylisiä alkoholisteja nähnyt.

Western seaside town.
Western seaside town.
Fort by the sea.
A lighthouse and the world’s edge.
Fort by the sea.
Fort by the sea.
Second fort by the sea.
Second fort by the sea.
Second light house at the edge.
Second light house at the edge.
The coast across the gulf.
The coast across the gulf.
Through CS you get to know nice people.
Through CS you get to know nice people.

Tässä kai kehtaa jälleen todeta että täällä Euroopassa jokaisella surffausreissulla on tapahtunut jotain hämmentävää, vaikka tällä kertaa erikoisuudet eivät sinänsä liittyneet minuun. Todennäköisesti suunniteltujen nukkumajärjestelyiden muuttumisen johdosta emäntäni poikaystävä tuli kapakasta myös tuonne yöksi. Tämän jälkeen havainnoin, ettei täällä ilmeisesti vierailijat viereisessä huoneessa huoleta kun aletaan rakastelemaan eivätkä seinät/ovet ole kovin paksuja. En pakota teille kuitenkaan enempää informaatiota.

 

The castle in Nantes.
The castle in Nantes.

Torstaina aamusta alko sitten koko päivän kestänyt bussiseikkailu kohti Pariisia. Iltapäivästä oli parin tunnin vaihto Nantesissa. Snägärillä syödessa kokki varoitteli että pitää kaikkien tavaroidensa kanssa olla tarkkana etteivät kaduilla liikkuvat haahuilijat koita niitä varastaa. Neuvon kanssa sain omenan kaupanpäälle, kiitos vaan. Bussin vaihto tapahtui kaupungin ulkopuolella, mutta laskin että minulla olisi aikaa käydä tsekkaamassa Nantesin keskusta ja Loire-joki ratikalla. Keskustassa hyppäsin ulos ja kiertelin joitan katuja.

Even if demostrations ruin your schedules you don't mind, because c'est la vie.
Even if demostrations ruin your schedules you don’t mind, because c’est la vie.

Kun olin aikomassa jatkaa ratikalla vielä vähän eteenpäin joen katselemista varten ja sieltä sitten suunnitelmien mukaan palaamassa pikaisesti bussin lähtöpaikalle, selvisikin että päivällä kaupungissa järjestettävä mielenosoitus työlakien muutosta vastaan pysäytti kaiken joukkoliikenteen ydinkeskustan alueelta. Tuossakohtaa alkoi taas hieman jännittämään, joten päätin suunnata samantien takaisin bussille. Koska kaupunki ei ollut lyhyessä ajassa muuttunut vielä tutuksi, päätin varmuuden vuoksi hölkätä ratikkalinjan vartta takaisin ensimmäiselle toimivalle asemalle,

Finally beer and chilling down.
Finally beer and chilling down.

vaikka tuo nopein paluureitti ei ollutkaan. Selvisin kuitenkin bussille, joka saapui vartin myöhässä mutta tuli perille puoli tuntia etuajassa, ajallani, eikä loppu matkallani intialaisen kaverini luokse Pariisin pohjoispuolelle Saint Dennisiin kämppäämään menemisessä ollut enempää välinäytöksiä, joskin perillä kaverini kämppis järjesti samanlaisen tempauksen mistä edellisessä kappaleessa puhuin. Ilmeisesti sääntö vahvistettu.

On the way to Versailles palace
On the way to Versailles palace
Miniatures from different construction phases.
Miniatures from different construction phases.

Perjantaina lähdin liikkelle samalla oven avauksellani kaverini suunnatessa töihin, itse ajelehdin joukkoliikennettä käyttäen Versaillesiin kaupungin mukaan nimettyä ”linnaa” (palatsi varmaan parempi sana) katsomaan. Tuon jälkeen on 2/X maailman massiivisimmasta/kuuluisimmasta palatsialueesta käytynä kun nuorena tuli perheen kanssa käytyä Kielletyssä Kaupungissa (myönnettäköön että tuo Baijerin kuninkaan palatsi oli myös vaikuttava mutta hieman kevyempi versio Versaillesista). Koska tuokin paikka on yksi Pariisin alueen tärkeimmistä turistikohteista,

Hall of fame.
Hall of fame.

oli tuolla turvatarkastuksia ja vartiointia sen mukaisesti. Tuossa paikassa loistavaa on se että alle 26-vuotiaat EU-kansalaiset pääsevät näkemään päälinnan ja puistot ilmaiseksi, mutta niissäkin on kyllä jo yhdelle päivälle nähtävää. Lipputiskin kautta ei olisi edes tarvinnut mennä ja sielläkin onnistuin vain tyrimään kun ajatuksissani kerroin ranskaksi olevani 80-vuotias kun piti sanoa 24. Heh, täti vastasi suoraan englanniksi ja antoi englanniksi olevan kartan,

Tourist among the tourists in Hall of Mirrors.
Tourist among the tourists in Hall of Mirrors.

ei tällä reissulla varmaankaan tule ranskan kääntäjän papereita jos puhe on vielä tällä tasolla. Alkuun kiertelin linnan eri auki olevat tilat läpi tauluja ja muita esineitä ihmetellen. En ollut valmistautunut päivään näköjään kaksisesti kun kameran akkua ei tullut ladattua niin se siirtyi vilttiketjuun heti ensimmäisten salien kohdalla. Onneksi jollasta ja tabletista löytyi vielä kuvaustehoja loppupäivän tarpeisiin, joten ei huolta vaikka laatu tietysti ei ole samalla tasolla.

Massive paintings.
Massive paintings.

Tuolla sisätiloissa sai välillä olla melkein itsekseen joissain tiloissa ja toisissa taas puskea ihan tosissaan eteenpäin muiden turistien seassa. Linnan jälkeen siirryin kahlaamaan läpi ensin pihan edustan pienemmät puistot. Ilmeisesti vielä ei oltu kunnon turistisesongilla kun osassa oli vielä portit ainakin paikoittain kiinni, joten ihan jokaista nurkkaa ei päässyt näkemään, mutta eipä taas alueen kokoon nähden juuri itketä. Kaavassa olevien puistojen jälkeen lähdin kiertämään tuota valtavaa allasta ja sitä ympäröivää puistoaluetta ympäri.

Flegmatic c'est moi
Flegmatic c’est moi

Sivusin myös noita Marie Antoinetten tiluksia (erillinen maksullinen alue tuossa kokonaisuudessa), mutta jätin väliin että jää sitten vielä jotain uutta nähtävää jos joutuu joskus Pariisiin palaamaan. Tuon altaan kiertämisessä ei sen ihmeempiä ollut, toiseen päähän oli leirityneenä isompi jengi pyöräileviä jenkkejä. Kokonaisuudessaan Versaillesin palatsiin meni 6 tuntia progressiivisella mutta kaiken kiertävällä tahdilla, tarkemmin syventymällä tuolla menee varmasti koko päivä. Versaillesin jälkeen kävin vielä keskustassa katsomassa läpi nuo eri alueet mihin marraskuussa täällä iskettiin (asiasta enemmän täällä). Samalla reissulla tuli myös sattumalta löydettyä Bastilji, olin tuota aiemmin yrittänyt etsiä mutta ei ollut sattunut silmään. Tuolta tietysti linna oli purettu jo vuosisadat sitten, joten ei siellä muistomerkkiä lukuunottamatta ollut sen ihmeempää nähtävää. Intialaisen luokse päästyä heitettiin loppuilta huonoa läppää, juotiin bisseä ja katsottiin silmät pyöreänä yhtä huikeaa sarjaa jonka kaveri oli spotannut.

The Versailles yard.
The Versailles yard.
Forbidden parks
Forbidden parks
Fully dressed female statue was an exception.
Fully dressed female statue was an exception.
The pool from the other side.
The pool from the other side.
Secrets of Indian cuisine.
Secrets of Indian cuisine.

Lauantai korvasi sitä että muuten Pariisissa oli kaikki mennyt niin hyvin. Aluksi jo edellisen päivän puolella havaitsin että iltapäiväksi keskustaan yhden couchsurffarin organisoima tyynysota, johon vartavasten osallistumista varten olin koko tämän reissun ajastanut, siirtyikin sunnuntaille, jolloin itse en enää Nancyyn paluun vuoksi tuohon pystynyt osallistumaan. Koska minulla ei myöskään enää juuri uutta mielekästä nähtävää kaupungissa ollut, jäin aamupäiväksi lojumaan kaverin kämpille.

Latin farewell party upon my return.
Latin farewell party upon my return.

Pääsin sentään olemaan hänen apukokkinaan kun väkersimme ruuaksi intialaista kanaa, tuo oli ihan hyvin onnistunut ja kebabiin hyvää vaihtelua tälle reissulle tuonut ateria. Päätin iltapäivästä lähteä jo reilusti ajoissa kohti Nancyyn vievää bussia, Pariisi on kuitenkin sen verran iso seutu ettei siellä siirtyminen käy ihan hetkessä. Ajoissa lähtemin oli ihan hyvä veto kun paikallinen joukkoliikenne tuntui pistävän hanttiin vähän jokaisessa välissä.

Dual-wield, how cool is that???
Dual-wield, how cool is that???

Pääsin kuitenkin ajoissa perille ja bussiin ilman ongelmia. Matka Nancyyn takkusi kuitenkin päivän teemaan sopivasti. Reimsissä lyhyen stopin päätteeksi huomattiin että kyydistä puuttui yksi matkustaja, mutta riittävän ajan odottelun jälkeen lähdimme kuitenkin liikkeelle. 40 min Nancyn suuntaan ja bussin kuski sai johtoportaalta puhelun että takaisin hakemaan puuttuvaa lammasta. Tämä tieto ei taas uponnut (odotetusti) muihin matkustajiin hyvin, ja hetken aikaa bussissa olikin ranskalaisen sanonnan mukaan bordelli, joskin ihmiset sitten rauhoittuivat. Itse en ole kova valittamaan ja muutenkin jo tässä maassa matkustamiseen liittyvien episodien turruttama, joten aloin kirjailla lisäajalla tätä rapsaa. Ekstrakierroksen ansiosta Nancyyn paluu myöhästyi 1,5h, joskin onneksi bussin kyydistä pääsi myös keskustassa eikä pelkästään Braboisissa.

Instagram, iiiinstagram
Instagram, iiiinstagram

Boudonvilleen käveltyäni menin suoraan toisessa talossa järjestettyihin espanjalaisen vaihtarikaverin läksiäis fiesta locaan. Tuolla tietysti härskisti söin muiden tuomia ruokia ja juomia, joskin vastapainoksi sain ainakin jollekkin latinoille juotettua tuota mukana ollutta vodkaa. Saimme yllätävän pitkään pitää bileitä pystyssä, lopun koittaessa sitten kämpille purkamaan laukut ja viimeinen suuri turistireissu sitä myöten siinä.

Unrelated stupid traffic jam in Nancy.
Unrelated stupid traffic jam in Nancy.

Tuon reissun perusteella busseista voi sanoa että Isilines jatkoi edelliseen malliin, eli melkein aina lähtö myöhässä, mutta jotenkin mukavat kuskit pääsevät perille suurin piirtein ajoissa. Uutena firmana tällä kertaa käytössä oli Ouibus (SNCF:n tytäryhtiö), vähän eri tyylistä ranskalaista kyydistystä kun lähtöasemalta lähdettiin aina ajallaan kun pakkaaminen alkoi jo puolta tuntia ennen, mutta molemmilla reissuilla pääsi myös seuraamaan kiivaita väittelykähinöitä. Hinnan puolesta bussiyhtiöiden joillain reitellä on eroja, mutta kokonaisuudessa hinta ja muilla tasoilla täällä toimivat pitkän matkan firmat eivät juuri toisistaan poikkea. Bussien suhteen reissu oli aika halpa, Bretagneen ja takaisin alle 60 € vaikka etäisyyttäkin on noin 700 km tuonne Brestiin.

Tämän rapsan julkaisu viivästyi melkein viikolla, joten tässä on nyt ehditty palata jo kouluunkin. Säästän teidät kuitenkin vikinöiltä ja summaan nuo seuraavaan artikkeliin missä toivottavasti pääsette kuulemaan jo ainakin jonkin tasoisesta menestyksestäkin. Mainitaan kuitenkin muutama juttu tämänkin viikon muista menoista.

Tiistaina kävin ottamassa vastuuta tästä pienestä ulkosuomalaisesta kylästämme, kun Oonalla ja Teemulla oli menojen takia tarvetta lastenvahdille. Vaikka itse olin ensikertalainen tuossa hommassa, onneksi on muuten tullut lasten (joskin paljon vanhempien) kanssa oltua tekemisissä, joten tuostakin selviydyin yllättävän hyvin. Teemun ja Oonan päästyä takaisin kerkesimme myös harmitella ettei kaupungin pormestari ollut tullut seuraamaan heidän menestystään sekä sopimaan että wappupäivänä voitaisiin pitää suomalaispiknik lakit päissämme.

Back to Nancy.
Back to Nancy.

Tällä viikolla tuli myös sinänsä surullisia uutisia kun tuon espanjalaisen koulukaverini lisäksi myös koulumme saman ulkkarisaapumiserän yksi kolumbiaana lähti Espanjaan tekemään työharjoitteluaan. Onneksi korvaavana tekijänä tuo skottikaverini palasi Nancyyn muutaman päivän vierailulle, joten nyt pitkästä aikaa oli taas joku jolle pystyi avautumaan havaitusta epäkohdista niin että tuli myös oikein ymmärretyksi, mahtava fiilis. Kaikkea riemua aikansa ja skottikin lähti tänään suuntaamaan kohti muita seikkailuja.

 

Time to go again.
Time to go again.
Early April sunshine means summer weather.
Early April sunshine means summer weather.

Laitetaan tähän vielä taas muutamia säähän liittyviä seikkailuja ja havaintoja. Ensimmäisellä lomaviikolla sää jatkui suht normaalina eli viileää, harmaata ja kävellessä käydessä saattoi kastua niin että kämpille palasi vaatteet litimärkinä. Lomaviikkojen välisenä viikonloppuna alkoi paistamaan aurinko ensimmäisiä kertoja oikein kunnolla, mikä sai kansan ulos ja itsekin lähdin tätä havainnoimaan. Pietarilaisen kaverin mielestä oltiin jo t-paita-shortsi-keleissä. Heh, tuon uutukaisen auringon paisteen näki vaihtarikavereiden FB-päivityksistä samaan tapaan kun jos lappeessa on ollut revontulia.

Day in suprise sunshine can make you a red-nosed reindeer.
Day in suprise sunshine can make you a red-nosed reindeer.

Reissulla länteenpäin siirtyessä huomasi Lorrainen olevan hieman kylmempää seutua, sillä samoilla leveyspiireillä lännempänä oltiin jo täydessä lehdessä kun lähtiessä kotona olivat puut vielä paljaita. Vaikka Bretonnia on myös kuulemma hyvin sateinen paikka, siunaantui minulle loistavat säät siellä. Aurinko paistoi tiistaiaamun sumua ja keskiviikkoaamun sadekuuroa lukuunottamatta. En tietysti ollut auringon paisteeseen mitenkään varautunut, joten keskiviikkona koko päivä auringossa poltti aurinkolasien avulla naamaani puna-valkoisen pesukarhukuvion, jes. Pariisissa oli myös yleisesti hyvät säät. Perjantaina luotin että sää pysyy riittävän lämpimänä, joten lähdin liikkeelle ilman takkia. Juuri kun olin Versaillesissa päässyt tuon ristialtaan toiseen päähän, alkoi taivaalta ripotella. Altaan risteyskohdalle päästessä tulikin vettä jo niin kovaa että olisi samalla vaivalla voinut uida altaan halki, varsinkin kun missään lähistöllä ei ollut kunnon suojaa.

Trying to escape sudden shower.
Trying to escape sudden shower.

Koska en osannut myöskään arvioida kuin pitkään sade kestää, joten päätin samantien lähteä juoksemaan kohti linnaa, jottei ainakaan tarpeettoman pitkään tarvitsisi sateessa olla. Kuuro kuitnekin loppui myös nopeasti, ja siinä kohtaa kun olin saanut käveltyä linnan luokse paistoi aurinko taas kirkkaalta taivaalta. Pari tuntia meni siinä että Pariisilainen kevät kuivasi sen minkä se kasteli. Myös lauantai yönä Nancyyn palatessa täällä odotti tuttu sade. Tällä viikolla tuo aurinko on tullut jälleen esiin.

Difference of the bitches in fac de lettres and outside my window.
Difference of the birches in fac de lettres and outside my window.

Bretonniassa saadun palo->rusketuksen jälkeen en enää ollut luokassa istuessa valkoisin ihminen. Auringossa t-paidassa olessa oli kuitnekin pakko todeta että iho naamaa lukuunottamatta on vielä puhdasta marmoria, jossa on värin kannalta aika paljon tekemistä. Täälläkin on kevät edennyt viimeisten puolentoista viikon aikana, ja ainakin humanistikampuksen iso koivu on jo täydessä lehdessä. Skinnarilan tapaan tuo minun huoneestani nähtävä koivu on surullinen puu ja muista jäljessä, mutta kyllä sekin näyttää nyt kirivän.

Tämä vaihto oli itselleni (ihan syystäkin) pitkään suurin suunnitelma, jonka toista puolta en ole ennen tätä paria kiintopistettä (killan puheenjohtajuus, valmistuminenkin sitten joskus) suunnitellut, vaikka muuten olen elämääni tarkka etukäteen miettimään. Nyt kuitenkin kun aikaa täällä ei ole enää valtavasti jäljellä, on tulevaisuuden miettiminen alkanut ihan uudella tavalla. Tässä on esimerkiksi tullut pohdittua ensimmäisen oman auton hommamista, sekä sitä millä juonilla killan puheenjohtajaksi itsensä keplottelee ja miten sitten sitä laivaa ohjaisi. Tässä myös vajaan viikon päästä on syntymäpäivä ja ”nuori mies” status lähenee luonnollisesti joskus koittavaa loppuaan. Tietysti tässä on myös kiivaasti tullut mitä kaikkia perus suomalaisjuttuja tulee tehtyä, kunhan pääsee parin kuun päästä takaisin. Syvää kelaa täällä ulkomaillakin tulee näköjään.

Näihin tunnelmiin jätän teidät nyt hieman pidemmäksi aikaa. Koitan nyt lopun tästä lukukaudesta keskittyä ainakin tarpeellisimpien opintojen suorittamiseen, eikä tässä pitäisi mitään suuria uusia tapahtumia enää olla lähiaikoina tulossa. Näin ollen seuraavan kerran palaan mikrofoniin kun toukokuun puolivälin jälkeen normaalit kurssit ovat paketissa. Koulustakin pystyy silloin puhumaan huomattavasti kevyempään sävyyn kun on voiton puolella.

Siihen saakka à plus

Osa 12: ”Ulkona sataa usein ja on pimeää, mutta mutta meillä on aurinko sydämmessä”

Hei taas pitkästä aikaa.

Jälleen jäi viime viikonloppuna kirjoittaminen rästiin, tällä kertaa ihan kulttuurillisista syistä. Donc, nyt tulee taas kahden viikon tapahtumat ja aikaulottuvuus saattaa olla sekava.

Muistutuksena vielä että koska haluan pitää makroblogin positiivisena ja normaalia elämää kuvaavana, olen irroittanut Pariisin iskujen vaikutukset elämään tältä puolelta. Koska tapahtumat olivat merkittäviä ja niillä on myös ollut käytännön vaikutusta omaan elämääni, on ne käsiteltävä, mutta se tapahtuu täällä.

Summary: Exchange theory, elections, beaujolais, Finnish meetings, WeekendWineProject, some matches, Finnish-brand, again in same events, Winter is coming, Chistmas market, intensive English, more innovation, exams and presentations. COP21 and climate mobilisation. Faim d’échanges and les Scheriers.

Tässä kun on tullut muiden vaihdossa olevien tai olleiden blogeja lueskellut, niin on taas palannut mieleen tuo vaihtariteoria siitä miten mieliala vaihtelee vaihdon aikana. Huvittavaa on ollut huomata että vaikka itse olen emotionaalisesti aika inertti niin silti tuota vuoristorataa ”fuck yeah” ja ”fak fak fak” ääripäiden välillä on ollut tässä syksyn mittaa. Nyt kun elämä on normalisoitunut ja vaihtoakin on jäljellä vielä yli puoli vuotta niin välimatka ääripäiden välillä tuntuu kuitenkin kaventuneen. Viime aikoina  eniten mielipahaa ovat aiheuttaneet sellaiset ensimmäisen maailman ongelmat, kuten se että unohdin opintopistekilpailutablettini tietokoneluokkaan ja sain sen takaisin kavereilta vasta seuraavana päivänä. Skottikaveriani on sapettanut että täällä sataa väärällä tavalla, Skotlannissa kun sataa oikein (ja jatkuvasti).

Viime viikolla osallistuin itsekkin täällä demokraattiseen päätöksen tekoon, kun kävin äänestämässä CROUS:in kokousten opiskelija/asukasjäsenistä. Tuosta kun käytiin ihan ovallakin muistuttamassa. Tämäkin äänestys otettiin täällä näköjään vakavasti, kun alakerran saliin oli tuotu äänestyskoppi, suljettu boksi äänille ja kehitetty mielipiteen yksityisenäpitämistekniikkaa, heh. Vaikka äänestyssysteemi oli ihan normaali ja rationaalinen, en tuon residenssin johtajatartädin selitystä ihan heti ymmärtänyt, minkä hän sitten tulkitsi niin etten olisi ikinä käynyt missään äänestämässä. Nyt on kuitenkin velvollisuus toteutettu. Täällä Ranskassa on piakkoin myö ihan oikeat vaalit kun ihmiset äänestävät paikallisvaaleissa, kaduilla alkaa nyt näkyä ehdokaspostereitakin.

Free wine to Skinnarila kebab places too!
Free wine to Skinnarila kebab places too!

Viime viikolla sattui koululla olemaan muitakin finskejä paikalla, kun  ylimopistolla tohtoriksi opiskeleva kaveri (Oona) oli ENSIC:illä assaroimassa labroja. Käytiin syömässä lähellä tuossa lähellä olleessa Made in France:ssa (”mitä jos Subway olisikin ranskalainen?”) ja samalla jauhettiin paskaa/keskusteltiin henkevästi suomeksi. Kuten aiemminkin olen tainnut mainita, kerran kuussa on kuitenkin ihan kiva kun pääsee puhumaan suomea, varsinkin jos toisella keskusteluosapuolella on sama puhetapa ja samanlaiset gonailu-jutut. Samalla reissulla tuli myös opittua mitä beaujolais tarkoittaa, tuolla sämpyläpaikassa kun oli viiniä tarjolla.

Of course in the markets there are dedicated beaujolais-racks.
Of course in the markets there are dedicated beaujolais-racks.

Termillä tarkoitetaan siis lokakuun kolmatta torstaita, jolloin aletaan myymään kyseisen vuoden sadon uutudenkarheita viinejä. Noihin pulloihin on siis etikettiinkin vartavasten merkitty että ovat beaujolaista. Itse en ainakaan asiasta ollu aiemmin tietoinen, mutta ihan hyvän makuinen idea viime viikonlopun VVP:n ja muiden viinin maistamisten perusteella. Meinasin tästä jo teitä tiedottaa aiemmin, koska noita viinejä tulee vissiin Suomeenkin myyntiin jokin erä. Nyt taitaa olla kuitenkin liian myöhäistä lähteä Alkoon etsimään, harmi teidän kannaltanne. Sen mitä itse asiasta/tapahtumasta olen ymmärtänyt on että alunperin tuokin on ollut jokin aluellinen juttu, mutta sittemmin suosiossaan levinnyt muualle Ranskaan ja muualle maailmaan.

Vähän on tullu viime aikoina urheiluakin seurattua. Viime viikonloppuna ensin bad boyssit ja sen jälkeen espanjalainen vaihtarikaveri kyselivät lähtemään mukaan katsomaan tuota viimeisintä el classicoa. Normaalisti en seuratason urheilusta ole kiinnostunut, mutta koska molemmat kaveriryhmät olivat menossa samaan kapakkaan tuota katsomaan niin päätin lähteä mukaan.

After the match you could see more stiped than white shirts...
After the match you could see more striped than white shirts…

Tuo Red Corner missä oltiin, näytti olevan juuri futiksen seuraamiseen suunniteltu paikka, kun jokaisella seinällä oli telkkari josta tuli jokin peli ja kulman taakse oli tuotu sohvia ja päämatsia näytettiin projektorilla. Ihan miellyttävä paikka, kun Leffeäkin sai hieman huokeammin häppärin aikaan. Kiinostavaa oli myös katso miten latinotutut olivat kannattaja leireihin jakautuneet. Espanjalaisia kannattajia oli sekä Barcan että Realin leireissä, mutta paikalla olleet kolumbiaano-koulukaverit olivat molemmat valkoisissa paidoissa. Itse kun en futisfani ole niin 4 – 0 tulos ei ollut kovin mielenkiintoista seurattavaa enää lopussa.

Nancy palying in white, Venice in burgundy.
Nancy playing in white, Venice in burgundy.

Tällä viikolla tuli myös seurattua ihan liveurheilua, kun couchsurfing-kaverilla oli ylimääräisiä lippuja keskiviikon Nancy vastaan Venetsia korismatsiin täällä, joten päätin itse lähteä mielenkiinnosta mukaan. Tuo urheilukeskus, jossa tuo matsi pelattiin oli ihan reilun kokoinen. Paikan täyttöasteen perusteella arvioin köykäisesti että katsojia olisi ollut reilu 1000, mutta lopussa kuulin että meitä olikin yli 3k. Vaikka futis on täälläkin selvästi se ykkösurheilu, niin kyllä näköjään koriskin kansaa kiinnostaa. Tuo peli oli verrattaen tasaista, vieraat olivat pääosin hienoisessa johdossa, mutta nancyläiset pysyivät perässä sitkeästi.

Break time cheerleading too.
Break time cheerleading too.

Kotijoukkue antoi kuitenkin välillä ihan luvattoman helppoja pisteitä ja italialaiset olivat myös aika hakoja heittämään kolmosia, joten voittivat lopulta (ansaitusti) 71 – 62. Pitää viellä integroitumista lisätä ja käydä katsomassa noita paikallisen futisjoukkueen kotipelejä. Kätevästi BDE näyttää tarjoavan kevään puolelle kolmen kotimatsin pakettia, mistä yksi on maakuntavihollista Metziä vastaan. Mitä olen ymmärtänyt, niin tämä Derby on isompi ”hate match” kun Suomi – Ruotsi tai vastaavat.

Viime aikoina on ollut myös ihan miellyttävää huomata että ainakin joillain ihmisillä täällä Euroopassa on positiivinen kuva Suomesta ja meidän maata, kulttuuria ja kieltäkin kohtaan on kiinnostusta. Heh, ja vaikka suuret ranskalaisjoukot eivät metallia kuuntele niin kadulla ääneen suomimetallista keskustellessa saattaa saada tuntemattomia paikallisia mukaan keskusteluun. Jotta tämä positiivinen maine säilyy ja suomalais-kortilla saa paikoittain alennusta rankalainen-nainen-brändistä (tai ranskis-mies, ketkä sitä pitävät parempana), niin kehottaisinkin nyt kanssa suomalaisiani välttämään sitä ainoaa keinoa jolla tuon maineen saa nyt pikaisesti pilattua, eli turvapaikanhakijoihin ja muille ulkkaritaustaisiin kohdistuvaa typerää perseilyä. Heh, kansallisuusaiheesta jatkaakseni, verrattaen usein kun johonkin uuteen ranskis mecciin (jätkään) tutustuu niin alku pään kysymys on että mitä mieltä olet ranskalaisista naisista. Rehellisyyden nimissä tietysti pitää vastata että keskiarvolla pidän paikallisten ulkoista olemusta parempana kuin kotimaista. [Pandering alert] Suomalaistyttöjen ei tarvitse kuitenkaan hätääntyä, teitä arvostan ehkä enemmän sisäisten ominaisuuksien perusteella. Vielä palatessani tohon suomalaisten arvostukseen, tietysti on tullut eriäviäkin mielipiteitä. Toi meidän ranskanmaikka lohkaisi ettei hänen kollengansa pysty kuvittelemaan pahempaa painajaista kun luokkaa täynnä suomalaisia (muutkin pohjoimaalaiset kelpaa). Meidän(/teidän?) ilmeettömyys on pahinta mitä täällä osataan kuvitella.

Despite this photos emphasis on beer, discussion is the most important thing.
Despite this photos emphasis on beer, discussion is the most important thing.

Tässä viime viikkojen ”vakituisempina” tapahtumina on tullut oltua jälleen ESN Apéro des Languesissa, Mac Carthyn Café des Languesissa ja käytyä huvikseen taas tuolla kansantanhuissa. Kaikki on näppäriä tapahtumia uusien ihmisten kanssa toimimiseen. Apérossa oli vähemmän porukkaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta sitä vastoin vieläkin useampi meistä ulkkareista on tuntunut löytävän tuonne Caféen, tällä viikolla se oli klo 22 aikaan pakaten täynnä. Kansantahuissa positiivisen kehityksenä oli ettei viime kerralla paikalla ullut enää pelkätään karvaisia ukkoja. Lisäksi jatkoina on tullut käytyä uutuutena BBC nimisessä kapakassa, vähän samantyylinen kuin tuo Mouton Electrique, missä aikanaan tuli käytyä.

Faim d'échanges
Faim d’échanges

Viime viikonloppuna järjestettiin tuo Faim d’échanges ohjelma kaupungin toimesta. Perjantai-iltana oli kaikkien yhteinen tutustumistapahtuma kaupungintalolla. Tietysti ranskalaiseen tyyliin kaupungintalossakin täytyy olla grandeuria, en usko että lappeessa vastaavassa byrokratiasalissa on vastaavaa koreutta. Pääsin tuolla tutustumaan myös omaan ranskalaisperheeseeni, Scheriereihin, eläkeläispariskuntaan toiselta puolelta kaupungin lähiöitä. Vähän tuli mieleen että mitä jos omat isovanhemmat olisivatkin ranskalaisia.

Les Scheriers
Les Scheriers

He olivat kuulemma olleet joka vuosi ohjelmassa mukana 13 vuoden ajan, joten en ollut edes ensimmäinen suomalainen johon he tutustuivat. Tuolla oli tarjolla myös kaikenlaista ranskalaista pikkupurtavaa ja herkkua, perheeni tietysti piti huolta siitä että muistin syödä. Tuolla tapahtumassa tuli myös hiemain muiden ”perheiden” kanssa puhuttua, esim yhden Suomessa käyneen tädin kanssa ja yhden ranskalaisen kotelaisen kanssa, joka oli yhden espanjalaisen ”perheenä”. Lopuksi meille oli järjestetty vielä yhden nuorisobändin keikka. Vaikka en kevyttä musiikkia juuri kuuntele niin bändi vaikutti soittavan kuitenkin hyvin. Sunnuntaina kävin tuon ohjelman puitteissa Scherierien luona syömässä.

Already eating well in welcome event.
Already eating well in welcome event.

Ajattelin että tuo reissu olisi kestänyt 2 – 3 tuntia, mutta tuolla tulikin oltua sittenkin noin 7 h. Paikalla oli myös yksi täällä opiskeleva puolalaistyttö, joka oli ollut vastaavasti samassa perheessä pari vuotta sitten ja jäänyt pitämään yhteyttä. Perhe tarjosi meille 5 ruokailu etapin ruokailun, ja tuon aikana tuli myös juotua viinejä ja viinoja myös ihan kohtuullinen määrä kohtuudella. Kun itse tarjoiduin auttamaan astioiden kantamisessa ruokalajien välillä, isäntä käski pysyä pöydässä, etelän kulttuurityyliin miehet istuvat pöydässä juomassa samalla kun naiset hoitivat käytännön työt…

Starters
Starters

Kokonaisuudessa tuo Scheriereillä käynti oli miellyttävä, pitää pitää jatkossakin yhteyttä. Toivomaani vaatteiden pesulaan heistä tuskin kuitenkaan saan, koska asuvat toisella puolella kaupunkia, mutta eiköhän tässä selvitä. Perheen talo oli kuulemma yli 100 vuotta vanha ja sen oli aikanaan hakkinut rouvan isoisoisoisä tai jotain vastaavaa.

The main course
The main course

 

 

 

 

 

 

 

In theory sky might also be open and sun could shine.
In theory sky might also be open and sun could shine.

Viime artikkelissa huutelin säästä (marraskuun alusta) että vielä uskalsi olla ulkona t-paidassa. Nyt on kuitenkin ”talvi” hiipinyt myös pikku hiljaa tännekin. Yleensä on pilvistä donc samanlaista harmaata kuin sielläkin juuri nyt. Välillä öisin on jo paikkasta. Mutta kun tuossa viikonloppuna tuli pidempiä pätkiä oltua ulkona viileässä, tuntu että myös talviturkki kasvoi päälle. Tänään kun koukattiin takaisin 10 asteeseen, tuntu ulkohupparissakin kesäiseltä. Loskaa (ja ihan häilyvästi luntakin) on tullut vähän, mutta maahan mikään ei ole jäänyt. Ylipäätään täällä ei ole yleensä ympärillä niin kosteaa, joten iltaisin myös kaikki pimeys tuntuu paljon pehmeämmältä, varsinkin ranskalaisten valaistustyylillä.

Sitten vielä vähän mainintaa koulujutuista.

Unrelated photo
Unrelated photo

Viime viikolla oli membraanien ja intensifiöinnin yhdistelmätentti. Vaikka periaatteessa olin tietoinen tuon ajankohdasta, häiritsivät jotkin viimeaikaiset tapahtumat tuohon keskittymistä, joten tenttiin tuli mentyä hieman housut kintuissa. Koska tällä kertaa oli kaksi tenttiä kerralla, oli aikaa myös kolme tuntia, jonka sai käyttää miten parhaiten näki. Itselläni ei ollut ihan hirveän vahva tunne onnistumisesta, mikä jäi kaihertamaan. Vaikka periaatteessa joillain säälipisteillä ja hyvin menneellä innovaatiprojektilla koko moduulista pääsisikin läpi, pitänee varmaan nuokin tentit käydä tekemässä kunnolla tammikuussa.

Pitching ideas
Pitching ideas

Viime viikolla oli innovaatioprojektista jälleen ohjattu insinööritapaaminen, jota varten meidän oli pitänyt valmistella erilaisia ratkaisuja hiekan siirtämiseksi systeemissämme. Tuossa tapaamisessa oli kuitenkin yllättävä juonnenkäänne, kun ensimmäisen osan kanssa meidän kanssa olikin toisen ryhmän ohjaajana toimiva insinööritäti, jolle noita ratkaisuja esiteltiin. Sinänsä ihan looginen veto tässä projektissa, kyllä noilla kehitellyillä ratkaisuilla pitäisi lopussa tarvittaessa muitakin saada vakuutetuksi. Toiselle puoliskolle meidän oma setä palasi valamaan meihin tulevaisuudenuskoa. Tässä viimeisillä viikoilla ollaan nyt pariin otteeseen nähty tiimillä ja saatu pienten vääntöjen jälkeen päätettyä mikä se meidän varsinainen systeemimme on, kuka tekee vielä mitä ja vähän sitten jotain sinneppäin mitoituksia (tässä projektissa innovaatiot on tärkeempiä). Vähän tässä projektissa vieläkin harmittaa että omalla ranskan taidolla kyllä ymmärätää hyvin mistä keskustellaan, mutta oma kieli ei ole niin ketterä vielä että pääsisi keskusteluhin sujuvasti mukaan.

Best time to do research is the last evening.
Best time to do research is the last evening.

Tässä on viime viikkoina päässyt myös luokan eteen esiintymään kun katalyysinanomateriaalien ja polymeeri/komposiittikursseista on pitänyt pitää päättötöinä esitelmiä. Nanomateriaalipuolella tehtiin ja vedettiin yhden kiinalaisen tytön kanssa ihan kohtuullinen esitelmä itsepuhdistuvasta lasista. Tuon session jälkeen arvostelemassa ollut tohtoritäti antoi ohjeita ja palautetta yleensäkkin esitelmäkalvoista. Vaikka siitä olen samaan mieltä että presikseen Harvard-viittausmenetelmä olisi parempi kuin numerojärjestelmä, niin siitä olen kyllä toista mieltä että koko lähdeviitteen laittaminen normidiojen sekaan tekisi lähteiden seuraamisesta ja muistamisesta helpompaa.

Polymers for everything.
Polymers for everything.

Polymeeripuolella päästiin viimeinkin tuosta koko syksyn alitajunnassa kummitelleesta esitelmästä. Vaikka komposiittien käyttäminen lämmönsiirtimissä oli aiheena mielenkiintoinen, oli meidän kansainvälisellä gonaryhmällä koko syksyn aina jotain ajankohtaisempaa tekemistä, joten tuon esitelmän tekeminen jäi aika pitkälle viimeiselle viikolle ja etenkin viimeiselle illalle. Vaikka omasta mielestä tuo meidän esitys jäi aika köykäiseksi (osin siksi että tarkkaa tietoa ei tahtonut löytyä millään), vedettiin me se kolumbiaana- ja nigerialaiskaverin kanssa ihan hyvin. Lisäksi meidän kannalta kävi hyvin että oltiin ihan viimeisen viikon viimeisiä, joten kaikki kanssaopiskelijat ja myös arvosteluraadin tiukimman maikatkin olivat lähteneen ennen meidän showtamme, joten esityksen jälkeen tarvitsi vastava vain kilttien tätien arvattaviin kysymyksiin. Pisteet kotiin.

(Tämän artikkelin viimeistely venyi maanantaille, mutta kirjoitan nyt silti eilisen sunnuntain näkökulmasta).

Cast of Ratatouille
Cast of Ratatouille

Tällä viikolla meillä oli englannin intensiiviviikko, joka koostui erillaisista moduuleista. Oman ryhmäni kanssa päästiin dubbaamaan Ratatouillea, valmistelemaan ja esittämään uutisia, käymään puhelin keskusteluja ja kokeilemaan työhaastattelua englanniksi. Vaikka englanti on omalla kohdalla selkeästi muita ulkkarikieliä vahvempi, niin viikko oli silti ihan opettavainen. Esimerkiksi tuota omaa puhelinkeskustelua kuunnellessa havahduin siihen kuinka jäätävä suomalaisaksentti mulla vielä on puheessa, ei ihme jos eivät ihmiset tuosta nopeasti selittäessä mitään ymmärrä, pitänee rauhoittua ja keskittyä.

The justice team
The justice team

Työhaastattelusta jäi positiivinen fiilis, vaikka tuonne menin takki auki ilman suurempi valmistautumisia, meni se ihan hyvin, eli uran saisi koulun jälkeen mahdollisesti käyntiin muuallakin Euroopassa. Koska meidän ryhmän ranskalaiset tuotepuolen jätkät ovat koomisen kahjoa porukkaa, tuli jenkkioikeuden käynnistämme (jota tuomatoin) jakso kauniita ja rohkeita ja uutisista jotain mistä saa epilepsian… Viikon loppuun oli vielä normaalin kurssijärjestyksen viimeinen meetings-luento, kun saimme vakuuttavasti päätettyä suklaatehtaan sijoittamisesta Melbourneen, oli maikkamme ihan hekumoissaan.

Nyt kun englanti ja kaksi valinnaistakurssia on suoritettuna, pitäisi konkreettisia noppiakin olla nyt kasassa 9. Ehkä tästä tulee vielä jonkinlainen akateeminen suoritus tästä reissusta.

Ranskan tunneilla nyt nämä viikot teemana on ollut sukupuolten tasa-arvo (koulussa ja akateemisessa maailmassa). Vähän tuossa itselläni on jäänyt kaihertamaan että keskustelu on pitemmän päälle ollut meidän poikien ja maikan välillä, (enemmistössä olevat) tytöt ovat tyytyneet lähinnä olemaan kuuntelijoita vaikka itse kevyesti olen koittanut provosoida ja syöttää suoraan lapaan. Vaikka tuo ranskalainen ”plört” (koska olkien kohauttaminen ei olisi tarpeeksi stereotyyppisen ranskalaista) ei vielä tule sujuvasti, niin sen verran on kieli alkanut luistamaan että pystyy jo jokin verran alkaa tuolle ranskanmaikalle väittämään vastaankin.

Koulun puolelta vielä normaalin elämän erikoistapahtumiin viikonlopulta.

Trailblazing in Nancy, this should fit to LUTagenda too. These two also look suspiciously breaking bad'ish...
Trailblazing in Nancy, this should fit to LUT-agenda too. These two also look suspiciously breaking bad’ish…

Tänään (maanantai) kun Pariisissa alkaa tuo COP21 ilmastokokous, oli lauantaina tarkoitus järjestää myös Nancyssä siihen liittyvä marssi, johon itse olin myös ympäristöstä ja maailmasta välittävänä menossa. Viimeaikaisten tapahtumien johdosta isompia kokoontumisia on kuitenkin kielletty, joten tämä viikonlopun sovellettiin niin että osallustujat kävelivät ympäri kaupungin pääkatuja pareittain tai pienissä ryhmissä. Aluksi olin lähdössä muutaman oman ikäiseni porukkaan, mutta kun huomasin että he aikoivat imeisesti jalon ilmastoaatteen ohessa ajaa muitakin periaatteita joista itse en ole varma olenko kannattaja, aloin epäröimään. Onneksi kävelykaveriksi löytyi sitten yksi paikallinen vanha herrasmies, jonka kanssa lähdimme tekemään kierroksia, samalla syvällisesti ranskaksi keskustellen. Tuo oli ihan miellyttävä kokemus ja tulipahan tehtyä jotakin enemmän näkyvää tarpeellisen asian eteen.

Suomalaiset ja kiintö scotsman
Suomalaiset ja kiintö scotsman

Tänä iltana (sunnuntai) saatiin myös järjestetty ensimmäinen meidän nancyläissuomalaisten yhteistapaaminen. Itse olin Oonan, Lauran ja Saran tavannut jo erikseen, mutta muut eivät vielä toisilleen olleet tuttuja, joten tuossa saatiin useampi yksittäinen tutustuttaminen hoidettua kerralla. Ennen tuota kävin skottikaverin kanssa kiertelemässä keskustan pienellä joulutorilla. Spontaanihkosti skotti jäi myös meidän seuraamme kun aloitettiin suomettuminen muiden saapuessa, eipä meillekkään ollut ongelma keskustella englanniksi. Alkuun mentiin eurooppalaisella tyylillä kun otettiin yhdet vin chaudit torilla, minkä jälkeen vaihdettiin suomalaiseen juomiseen ja mentiin hyväksikäyttämään St Epvren 1 € / olut synttäritarjousta. Tapaamisen loppupuolella sovittiin että tehdään myös ensi viikolla jotain ulkoisänmaallista, jos ei muuta niin sitten lojutaan lattialla ja katsotaan linnanjuhlia.

Loppuun vielä lisää kuvia juolutorista ja ilmastomarssista yms.

Climate rally
Climate rally in Nancy
Climate rally
Climate rally in Nancy
Spruce in Stanislas
Spruce in Stanislas
Christmas market in Nancy
Christmas market in Nancy
Also remember ask for free samples
Also remember ask for free samples
After Ctulhu mythos, now also examples of catholic mythos
After Ctulhu mythos, now also examples of catholic mythos

Osa 9: ”Ça soit pas facile à comprendre”

[Suomalaisten uutissatiirien avausmantralla]

”Bonjour à tous et bienvenue à leBlog, je m’appelle Antti Kaukiainen. Viime viikonloppuna olimme tauolla, mutta voi pojat mitä kaikkea tässä kahdessa viikossa on taas tapahtunut. Tämän päivän lähetyksessä ai ole pääaihetta, mutta sitäkin enemmän kaikkea sälää.”

Summary: Club bière, Apero des Langues, paintball & folk dances. Couchsurfing. Beer. Traffic. First exams and presentations. Student radio of ”campus”. Bank card. Weather. Catharses. Last ride of teekkarilakki. Question in the bottom, prices for best quess!

Yksittäisinä aikayksikköinä viikot tuntuvat taas kuluvan nopeasti nyt kun on tullut rutinoitua tähänkin elämään täällä.

Aloitetaan lämmittelynä käymään läpi mitä kaikenlaisia tapahtumia tässä kahden viikon aikana on ollut. Tästä tulee aika pitkä wall-of-text. Artikkelin tuottaminen on myös jakautunut sekä perjantaille ja lauantaille, joten aikanäkökulmat saattavat tuntua hämmentäviltä.

6.10 oli jälleen club bière foijerilla, jonne itse jälleen ennätin. Nyt kun alkaa olemaan jo useamman ihmisen kanssa ainakin naamatuttu, niin pystyy kiihdyttämään muihin koulun opiskelijoihin tutustumista. Vielä tuo ei kuitenkaan vauhdiltaa huimaavaa oman vajaavan ranskan takia, eivätkä paikallisetkaan ihan hirveän usein tule oma-aloitteisesti oudon ulkkarin kanssa puhumaan. Teekkarilakissa kun oli vielä parasta-ennen-päivämäärää jäljellä niin pidin sitä tuolla päässä jäänmurtajana. Teemaksi tuonne oli valittu rugbyn mm, muuta teemallista en tuolla havainnut, kuin että kaikki tarjolla olleet oluet olivat vähintään kahdeksan prosenttisia, joten nopeaa kaljanjuontia ei uskaltanut tälläkään kertaa harrastaa. Tuolle illalle tuli vähän meh loppu kun bisse loppui ennen loppua, pihalla alkoi sataa ja foijerissa oli sen verran melua että omat keskustelumahdohdollisuudet tuntuivat rajatuilta. Niinpä lähdin oluissani himaan ja sainpa vähän kouluhommia vielä tehtyä.

Apero - Who am I?
Apero – Who am I?

7.10 oli ESN:nän järjestämä syksyn ensimmäinen ”Apero de Langues”. Carnotin laidalla olevan opiskelija-asuntolan (?) kerhotilaan oli järjestetty suurin osa meistä vaihtareista , vähän makeaa syötävää ja pöytiä eri kielillä keskustelulle. Minut komennettiin aluksi englannin pöytään, johon sattui klusteroitumaan myös useampi italiailainen, mistä seurasi taas all kinds of crazy. Jonkin ajan päästä lähdin pöydästä haahuilemaan muiden pöytin välille ja puhumaan ranskaksi tai englanniksi tai edellisten sekoitukseksi muille haahuilijoille. Tuolla tuli myös sopivana tapahtumana pidettyä lakkia päässä, nyt kirjoitushetkellä on lappeessa pidetty lakinlaskijaiset, joten tästä eteenpäin lakki istuu (muiden vaihtareiden suruksi) hyllyn päällä vartoen lämpimämpiä aikoja. Tuo oli ihan hauska ilta, lukuunottamatta sitä että mätin karkkia ja muuta sen verran paljon että mahassa painoi… Kemujen loputtua kävimme vielä joidenkin vaihtareiden kanssa Mac Carthyssä istumassa, itse en tuolla ollut loputtoman myöhään, koska ei ollut pankkikorttia jolla olisin ehtinyt varautua oluen ostamiseen vaadittavaan käteiseen (tämä on oma kuvioni, kyllä kapakoissa kortti kävisi).

Viime viikon perjantaina sain viimein käytyä tuon yhden Saudi-Arabiassa työskentelevän ranskalaissurffarin kanssa oluella Medieval nimisessä irlantilaisbaarissa. Se oli ihan miellyttävä kaveri, puhui sujuvaa englantia ja raskalaiseksi oli metal as fuck. Kaveri harmittelikin minulle että Ranska ja Nancy eivät musiikin ja syksyn säiden puolesta ole olleet optimaalinen valinta, mutta eipä tuo itseäni haittaa, sää ei täällä voi syksyllä olla ainakaan yhtään huonompi kuin Suomessa ja metallia pystyy kyllä kuuntelemaan vaikka hyviä livekeikkoja ei sattuisi tulemaankaan vastaan. Viikolla olisi pitänyt nähdä myös ensimmäistä kertaa yhtä toista surffaria, mutta kun ukosta kun ei tapaamispaikalle kuulunut puoleen tuntiin mitään niin hänen kanssa hengaamisensa siirtyy jonnein tulevaisuuteen. Ranskantunnilla olin myös oppinut että ensicläisille on perjantai-iltaisin varattuna pöytä Mac Carthystä. Päätin siis illalla käydä myös tuolla ja koittaa jatkaa muihin tutustumista. Alkuun en kuitenkaan yhtään koulutoveriani tuolla havainnut, mutta muutama tuttu vaihtari oli alakerrassa pelaamassa biljardia, joten jäin heidän seuraansa kolmen erän ajaksi. Kollektiivisesti oltiin aika kehnoja pelaamaan, joten matsitkin olivat aika tasaisia. Pelien jälkeen löysin myös muut keteläiset ja sain muutaman kanssa jonkin verran jauhettuakin.

No paintball w/o mythos: Ia Shub-Niggurath, Black goat of the woods (with about 10 young)
No paintball w/o mythos: Ia Shub-Niggurath, Black goat of the woods (with about 10 young)

Lauantai-iltapäivästä reservin aliluutnantti Kaukiainen jälleen kutsuttu aktiivipalvelukseen, kun tuutorini oli kutsunut minut muiden ENSIC:in tohtorikavereidensa (tuolla oli myös oman luokkani porukkaa ja muiden koulujen jatko-opiskelijoita)kanssa pelaamaan paintballia, yhteensä meitä oli joku 22. Paikka sijaitsi Toulin lounaspuolella olevassa pikkukylässä, vähän jouduttiin ajelemaan meidän autokyydillä edestakaisin ennen kuin löydettiin perille. Itse paikka oli todella hieno, vissiin joki vanha linnoitusrakennelma, ja olisi soveltunut vielä paremmin vähän isommalle porukalle. Linnoitteen pihalle oli rakennettu pieni länkkärikenttä, jossa tehtävänä oli viedä kärryä toiseen päähän, linnoituksen päällä oli iso lipunryöstökenttä ja vallihaudassa esteradalla oli takoitus potkia keskellä ollutta palloa kohti toista päätä.

Paintball ghost town for offensive - defensive scenarios
Paintball ghost town for offensive – defensive scenarios

Lisäksi alueella oli lauma vuohia, jotka kävivät syömässä osumajälkiä esteistä ja välillä jonkun onnettoman kuulia suoraan pussista. Suurin osa meistä otti puolitoista pussia kuulia (750 kpl) ja halvimman pyssy, mikä ei todellakaan ollut mikään tarkkuuskivääri vaan enemmänkin spray-and-pray, hintaa huville oli noin 53 €. Lisäksi tarjolla oli kertakäyttöhaalareita tai jänisasuja, itse kuitenkin päätin tässä kohtaa säästää ja luottaa ettei RUK:in kurssipuku pysäyttää luodit ja mahdollinen värikin lähtee irti.

A pic from others
A pic from others

Tuo kuulamäärä riitti viiteen skenaarioon, eli kylässä sekä puolustettii että vietiin kärryä, lipunryöstöön, pallonpotkintaan vallihaudassa ja lopuksi vielä ammuskeltiin kylässä vikat kudit tavoitteettomassa taistelussa. Skenaariot pelattiin aikarajalla ja reparaître lähdöstä kertakuoleman sijaan. Ekassa skenaariossa pelasin vielä ihan hyvin, mutta lipunryötössä tuli juostu niin paljon että adrenaliini voitti useampaan kertaan harkintakyvyn ja töhöily alkoi, lopuissa skenaarioissa kun ammuin vahingossa omia, vihollisia välillä alle varoetäisyydeltä tai välillä en huomannut että minuun oli osunut kypärään.

Victorious bunnies
Victorious bunnies

Tuosta sainkin kyllä multa palautetta muilta, suurimman osan kyllä ymmärsin, mutta ihan kaikki immortality-mode syytökset eivät tuntuneet perustelluilta. Joka tapauksessa tuo oli hyvä reissu, valotti myös miksi armeijassa joitain asioita opittiin, esim tetsaamista tai taisteluhuutojen käyttämistä (osa töhöilystäni johtukin siitä että ei oikein yhteistä taistelukieltä löytänyt joukkuekavereitteni kanssa). Tuon kokemuksen perusteella olen vielä enemmän vakuuttunut siitä että oman elinajanodotteen pidentämiseksi kannattaa työskennellä aktiivisesti rauhan edistämiseksi tässä maailmassa. Tuolla tuli myls unohdettua se etten ole enää mikään nuoripoika, ennen pelejä tai heti niiden jälkeenkään kun ei tullut venyteltyä niin reidet olivat kipeänä vielä seuraavaan tiistaihinkin asti. Illalla olisi ollut tarkoitus käydä juomassa olutta vielä joko surffareiden tai vaihtareiden kanssa, mutta sen verran alkoi silmät painamaan että jäin suosiolla himaan, harmillista sinänsä kieltäytyä kun kerrankin on kutsuttu.

Beaten but not broken.
Paintball aftermath; beaten but not broken.

Tällä viikolla on ollut tahtumaa myös residenssin salissa. Maanantaina olisi ollut (ilmeisesti käynnissä olevan Nancy Jazz Pulsation tapahtuman takia) joku blues kitaristi soittamassa tuolla salissa. Kävin ovella kurkkaamassa, mutta koska musiikki ei juurikaan innostanut ja paikalla oli jo riitävästi muuta yleisöä niin lähdin huoneeseeni mieluummin kuuntelemaan metallia, maistamaan olutta ja valmistautumaan seuraavan päivän polttotekniikkakokeeseen. Tiistaina Radio Campus Lorraine järjesti tutustumisillan tuolla salissa. Tarjolla kun oli taas kaikkea pikkusyötävää niin menin sinne innoissani hamstraamaan. Taas tuli maha kipeäksi, perhana, pitää alkaa muistuttaa itselleen jatkuvasti että enää ei-nuorena ei voi enää tehdä kaikkea miten huvittaa, ilman että siitä voinnillisesti kärsii myöhemmin… Tuolla sain jatkettua hieman muutamaan naapuriini tutustumista sekä juteltua myös tuolla radiossa toimijoiden kanssa, tuo studio kun on tuolla residenssin alakerrassa. Minua oltiin myös värväämässä radion ulkkariohjelmaan, kai tuolla voisi käydä jossain vaiheessa kunhan radioon on enemmänkin tutustunut. Ehkä tuon perusteella olisi sitten jotain tuliaisia norppalaisillekin.. Nyt myös viimeinkin tuo RCL kuuluu tietokoneen selaimen kautta netti lähetyksenä, sitä on tullut pidettyä välillä auki jos vaikka ranskaa oppisi sitä kautta.

French folk dances
French folk dances

Couchsurfingin kautta eiliselle joku oli laittanut kutsun tuossa illalla vieressä humanistikampuksella järjestetylle kansantassi-illalle. Päätin käydä tuolla huvikseni sekä kulttuurisesta mielenkiinnosta, että siitä harhakuvitelmasta että humanistikampuksen takia tuolla olisi varmaan paljon tyttöjä (tuo oli väärä hypoteesi, karvaisia miehiä oli enemmän). Alkuun tuolla ei haitannut kun oli tansseista pihalla, niin kuin yleensä, koska olin tuolla kuitenkin incognito. Sitten kuitenkin pari luokkakaveria sattui tulemaan paikalle, merde…

Manly French touch
Manly French touch

Huvittavaa kuitenkin oli että tuo tyttö omalta luokalta tuntui olevan vielä enemmän pihalla tanssiessaan kuin minä, näköjään sekin on mahdollista. Laitoin sähköpostiosoitteen tiedotuslistalle, mutta nähtäväksi jää tuleeko jatkossa käytyä tanhuamassa. Illalla kerkesin myös käydä uimassa, mutta koska tuolla oli sen verran tungosta altaassa ja pääosin hitaampia uimareita, niin pitkään en tuolla viihtynyt. Pitää käydä jatkossa ihan vuoron lopulla kun on väljempää.

French pasteries and boissons
French pasteries and boissons

Tänään illalla tuossa Monboisin opiskelijaraflassa järjestettiin useamman toimijan fuusiona Ici Lorraine, ESN, yliopisto ja muut pitivät standeja ja tarjolla oli Bretagnen siideriä ja paikallisia leivoksia. Paikalla oli suurin osa meistä vaihtareista, mutta tuolla oli kyllä paljon kaikkia muitakin ulkkareita. Tuolta sai myös ihan hyvää lisäinformaatiota tuohon ranskalaisen isännöintiperheen-etsintä-projektiin, kuukauden päästä kun kaupunki järjestää paikallisten perheiden ja ullkareiden tutustuttamistapahtuman. Pitää kuitenkin katsoa jos omilla verkostoilla löytäisi jo ennen sitä jonkin ranskalaisen perheen pesemään mun pyykkejä. Tapahtumassa tuli vastaan myös yksi uusi suomalainen, oma LUT-hupparini oli kuulemma paljastanut oman kansalaisuuteni. Tässä alkaa pelottaa että jos pitää liikaa Suomeen viittaavia vaatteita päällä niin kohta herääkin jo Suomesta. Tapahtuman jälkeen piti käydä vielä vaihtariporukalla Mac Carthyssä, mutte se tuntui menevän vähän reisilleen kokonaisuudessaan. Alkuun k-pisteellä ei näkynyt ketään kokoontumisajankohtana, joten kävelin itsekseni kapakalle. Lopulta osa noista muistakin löysi perille, mutta sillä aikaa kun odotin oluttani ja kävin katsomassa muiden ensicläisten pöytää olivat muut vaihtarit hävinneet johonkin. Koska paikalliset keteläiset olivat myös pakkautuneet sen verran tiiviisiti niin en parin keskustelun jälkeen jaksanut enempää jäädä tarinaa iskemään vaan lähdin itsekin. Toivottavasti tänään lauantaina kun pitäisi Ranska – NZ rugbymatsia katsoa muiden surffareiden kanssa niin olisi vähemmän kikkailua.

Scientific presentation
Scientific presentation

Koulunkäynti on edennyt normaalilla painollaan, nyt on muutamia osuuksiakin tullut jo päätökseensä. Viimeviikolla oli englannin scifi-osuuden viimeinen kerta, jossa esiteltiin me esiteltiin erilaisi korkealentoisia aiheita. Vaikka tuota englantia nyt tulee käytyä vähän vasemmalla kädellä helppojen noppien takia, olisi tuohon omaan esitykseen valmistautumiseen voinut panostaa enemmän vaikka ei se huonosti mennyt. Oma englanti ei kuitenkaan selkeästi ole täydellistä ja tuota verbaalista esiintymistä voisi vielä tosissaan kehittää. Tällä viikolla tiistaiaamuna oli ensimmäinen tentti täällä, polttotekniikkaa (combustion). Tuo kurssilla käsitelty asia nyt ei kovin monimutkaista ollut, joten hirveitä jännitteitä ei tuonne tenttiinkään ollut. Muuten meininki oli aika samanlaista kuin kotona, erona se että mukaan sai ottaa mitä tahansa kurssin kirjalista materiaalia (MAOL ja tekniikan kaavastotkin kelpasivat kun tentin aikana kysyin), luennoitsija oli itse valvomassa ja aikaa oli 1,5 h. Tuo jälkimmäinen tuotti vakio kolmeen tuntiin tottuneelle suomalaiselle eniten haasteita, tentin tehtävät eivät tuntuneet ylitsepääsemättömän vaikeilta.

No more!
No more!

Aika tuntui kuitenkin kuluvan turhan nopeasti ja toiseen laskutehtävään ei tullut annettua kunnon vastauksia ja viimeinen tentin vartti tuntui kuluvan enemmän stressaamiseen kun tehokkaaseen tekemiseen. Onneksi tuo combustion-maikka puhui myös sen verran hyvää englantia että sillä kielellä sai vastata tekstitehtäviin, mikä nopeutti omaa kirjoittamista huomattavasti. Innovaatioprojektista ollaan pidetty pari kokousta ja nyt on jonkinlainen kaavio siitä millä tuota prosessia toteutaan, ensiviikolla asiasta pitää raportoida meidän vastuuinsinöörille. Vaikka tässä projektissa en mitenkään halua släkätä, niin tuntuu että jos jotain ei ehdi hoitamaan niin sen kyllä joku muu sitten ottaa hoitaakseen eikä itse tarvitse stressata, samaa ongelmaa on kuulemma ollut Nokiassa silloin kun yrityksellä meni vahvasti. Viimeviikolla koulun yhden alumnin pitämä konferenssiluento oli mielestäni parhaita tähän saakka, CO2 puhdistus ja säilöntä oli aiheena mielenkiintoinen.

Viime perjantaina sain viimeinkin tuon ranskalaisen tilini pankkikortin käteen. Nyt pystyy nostamaan käteistä ilman lisämaksuja (0,75 €/nosto on hirveä määrä rahaa :<  ), ja suomalaisia kortteja voi pitää kämpillä lukkojen takana tallessa, joten tililliset riskit ovat myös pienemmät. Uuden kortin kunniaksi tein elintarvikeostoksia viime viikonloppuna yhteensä. Paikallisessa isossa marketissa käydessäni pöyrätuolissa oleva paikallinen pyysi minua ostamaan paikallisten liikuntarajoitteisten tukikakun, jolla hintaa oli 5 €. Vaikka tuo ei tosiaan mitään halpaa herkkua ollut niin päätin kaupassa käynnin jälkeen tukea heikompiosaisia, kyllä siihen pitäisi olla varaa jos on varaa käydä olutta juomassa kapakassa ja kun yliopisto ja valtio sinua tukee opiskeluissa rahallisesti.

With weather like this it feels like back in home.
With weather like this it feels like back in home.

Sää täällä on ollut kotoisen suomalainen nyt viimeajat, eli taivas on jatkuvasti täynnä tasaisen harmaita pilviä. Kesä ei myöskään jatku ikuisesti pohjoisessa etelässäkään, joten tällä viikolla on todettavasti aamulla ollut hyvä pitää hupparinkin päällä jotain muuta ja TEK-sormikkaita käsissä. Tässä viileydessä alkaa jo vähän saunaa kaipaamaan, varsinkin kun viikonloppualkuilloissa tuntuu olevan käyttämättömiä aikapaikkoja omassa aikataulussa.

Koska tämä kaupunki ei ole varmastikkaan monelle tututtu, keksin piirrellä siitä kartan helpottamaan sijaintien hahmottamista.

Map of Nancy (update 30.10, Monbois added)
Map of Nancy (update 30.10, Monbois added)

Viime viikolla saatiin myös lisää näytöksiä kaukiaisenantti VS. ranskalainen liikenne saagaan. Perjantaina kun lähdin ruokatauolla ottamaan hyötyä toisella CROUS ravintolalla olevasta ilmaisesta lounaasta niin jouduin polkemaan nopeasti ja samalla väistelemään pyöräkaistalla miten sattuu käveleviä jalankulkijoita. Yksi heistä oli (kansallisen) poliisin setä, joka ei paljoa katsonut pyöräkaistalle tullessaan sivuilleen ja ajoin hänen ohitseen kohtuullisen läheltä. Poliisi jäi huutelemaan perääni pitemmäksi aikaa, joten koin paremmaksi käydä kuuntelemassa mitä ukolla oli asiaa, tuo poliisilaitois kun on tuossa tavallisen koulumatkan varrella joten sama setä saattaa tulla myöhemminkin vastaan eikä vielä tiedä kuinka herkästi täällä sakotetaan jos ei tee kuten poliisi tykkää. Poliisimies sitten jotain tiuskaisi että pitää ottaa liikenteessä myös jalankulkijat huomioon, mutta perus joojoo-vastauksen jälkeen hänellekin taisi tulla selväksi että olen pelkkä pahaatarkoittamaton ulkkari, joten enempää ei tarvinnut paasata. Loppunäytös tuli lauantaiaamuna kun kaupoilta laskettelin rauhallisesti jalkakäytävää pyörällä alaspäin, koska se on oman ja yleisen turvallisuuden kannalta mielestäni paras vaihtoehto. Siihen sitten yksi samaan aikaan liikkeellä ollut vanha ukko alkoi huudella että pyöräilijät autotielle, tuo aiheuttaa vaaraa liikenteelle. Absurdin tuosta teki kuitenkin se että ukko huudellessaan oli itse kävelemässä autotien yli miten huvittaa…

Viimeaikoina olen saanut myös useamman katharsiksen. Täällä kun ei muita suomea ymmärtäviä ole yleensä ympärillä, olen tajunnut että tarvittaessa voin kiroilla omalla kielellä miten on tarvetta. Rauhallinen ja flegmaattinen käytökseni on kuitenkin rajoittanut tämän ässän käyttöä. Tajusin myös että suurin osa omasta sujuvasta englannin kielitaidostani olen kehittänyt kieltä lukemalla, joten ranskaakin varten pitäisi alkaa juuri lukemaan tekstiä ahkerammin. Lisäksi olen hieman selkiyttänyt itselleni tämän vaihdon prioriteettien kärkikolmikon järjestystä:

  1. Kansainvälisten verkostojen luominen tulevaisuutta varten
  2. Ranskan oppiminen
  3. Akateeminen (kemianteknillinen) menestys

Näin ollen jos tapahtumien ja ihmisten takia jokin kurssi saattaa hieman kärsiä niin siitä ei kannata alkaa stressaamaan, opiskelumateriaalin avulla pystyn kyllä opetettavat asiat mylhemminkin oppimaan vaikka niistä ei silloin enää noppia saisi täältä ja sitä kautta LUT:ilta, mutta ne verkostot saa rakennettua vain täällä, joten siihen pitää keskittyä nyt.

Arvoitus:

There have been lots of coursematerial given so far on the lectures and TDs and backpack starts to feel heavy from time to time. One who can guess the closest, which mass (in kilograms)of study related paper I have accumulated so far, gets a price from this exchange! Leave your answer in comments below, aswers to all other medias will be either ignored or ridiculed!

Bon chance à tous!

Osa 6: Le Welcome Week

Bonjour!

Nyt on tullut kuukausi Ranskassa täyteen.

Summary: Studies as normal. Different ESN events: Loveboat-party, rallye/orienteering in Nancy, chatting at pub terrace, French buffet, flag parade, ”concert”, wine tasting @ Loveboat, Free hugs, Metz & Soupfest. Aim extrapolation. Phone contract. Traffic. Food

Some of my mates from Process-major
Some of my mates from Process-major

Käydään koulujutut läpi nopeasti ja epäselvästi. Nyt on myös englanniksi luennoitavat kurssit alkaneet, vaikka noista aika vahvasti kuuluu etniset aksentit. Toisaalta olen täällä olon aikana saanut itsekin aika paljon palautetta, ettei oma englantinikaan ole hirveän helppoa seurata, joten ei kannata alkaa ylimieliseksi. Vaikka tuolla luennoilla pystyy ranskaksikin kohtuullisen hyvin, mutta vielä pitäisi alkaa skarppaamaan tuossa omatoimisessa opiskelussa. Myös Matlabista voisi kertailla ne peruskomennotkin. Tuolla englannin kurssillakin on tullut istuttua, tällä hetkellä vaikuttaa aika helpolta keinolta saada kolme noppaa. Tuossa ns. väittelymoduulissa ollaan toistaiseksi katsottu dokkareita kuullunymmärtämiseksi, onneksi aiheet ovat sen verran korkealentoisia, että sieltä saattaa muutaman uuden sanan ja rakenteen. Lisäksi tällä viikolla alkoi ranskankurssi meille ENSIC:in ulkkareille. Ekalla kerralla tehtiin taas tasotesti, valitettavasti kuullunymmärryksessä ei tullut keskityttyä kunnolla, joten vastaukset olivat vähän mitä sattuu. Jos meidän verrattaen pieni määrä ranskan opiskelijoita jaetaan vielä kahteen tasoryhmään, niin opettaja/oppilassuhdeluku jää todennäköisesti aika pieneksi, mikä on tietysti ranskan oppisen kannalta hyvä. Tuolla tuli myös kursseilla esiin että osa ENSIC:in professoreista on käynyt myös LUT:issa konferensseissa.

Sitten kahlamaan läpi tuota ESN:nän ”Welcome week”-tapahtumaklusteria viime viikon pertantailta tähän päivään.

11.9 olisi ollut aamupäivällä aamupala ja infosessio lakikampuksella ESN:nän toimiston vieressä. Itseltä jäi kuitenkin väliin kun piti olla kiltisti luennoilla. Illalla oltiin jälleen Loveboatissa, ”teemana” oli buddyt, mutta eipä tuo toisaalta tuolla mitenkään kovin kovasti esillä ollut.

Orienteering
Orienteering

12.9 oli kaupunkisuunnistusta Nancyn keskustaa ympäri. Meidät vaihtarit jaoteltiin noin 10 henkilön ryhmiin, joissa oli lisäksi paikallisia ESN-aktiiveja ohjaamassa, omassa ryhmässäni oli tuossa hommassa kaksi ”muy loca”-tason tyttöä (jatkossa tytöt). Teekkarilakin takia mut nimettiin meidän ryhmämme kapteeniksi (nimellinen virka, mutta ompahan taas johtaja-asema). Nimeksi kun ryhmälle valikoitui ”Sadale des fruits”, niin tytöt kävivät hakemassa kaikille oman edustus hedelmän/vihanneksen, joten itse päädyin kantamaan kokonaista vesimeloonia urheilukassissani koko reissun. Ryhmän kanssa kierrettiin eri kohteita Nancyn keskustassa paperilla olleiden ohjeiden mukaan ja vastailtiin kohteisiin liittyviin triviakysymyksiin. Lisäksi meidän ryhmää vetävien tyttöjen johdolla sekoiltiin kaikennäköistä, esimerkiksi aina kun tuli toinen joukkue vastaan niin vedettiin vaikka mitä kaikkea salaattiaiheisia lastenloruja ranskaksi keskellä kaupunkia. Noiden meidän ylimääräisten aktiviteettien takia saatiin vain noin puolet kohteista käytyä, mutta eipä tuolla väliä, itselle kun on jo tuttu kaupunki. Seikkalun lopuksi käytiin Mac Carthyssä yksillä ja syötiin meidän joukkueella meidän edustushedelmät. Ihan hyvä tapahtuma kun pääsi aloittamaan muihin kaupunkin vaihtareihin tutustumisen.

13.9 piti olla jotain yhteistä urheilemista Pepinierissä. Aamusta tuli kuitenkin sadetta, joten päivän ohjelma vaihtuikin loppujenlopuksi porukalla Irlandais-pubin terassilla jutteluksi, sinänsä ihan jees kun pääsi taas muita ulkkareita opettelemaan. Tuo tuolla samassa pöydässä istunut virolaistyttö oli ainakin huvittava kun se vitsaili pyyhkivänsä italialaismachopojilla lattiaa ja oli mulle ehdottamassa että aletaan juomaan teräviä niin eteläiset näkevät miten oikeasti juodaan. Onneksi kuitenkin jäätiin puheitten tasolle. Tuli myös opittua että muitakin ESN-aktiivisia vaihtareita asuu täällä Boudonvillessä ja että naapurin Monbois tuntuu olevan niitä täynnä.

Buffet 1
Buffet 1

14.9 ESN järjesti illalla keskustanulkopuolella olevassa kartanohostellissa ranskalaisen buffetin, jossa tarjolla oli erillaisia paikallisia pikkusuolaisia, jälkiruokia ja ilmaista viiniä. Tuosta tapahtumasta tuli mieleen vähän sitsien ja sitsien jatkojen hybridi ilman laulamista, kun istuttiin pöydissä, mutta sen erityisempää ohjelmaa ei ollut. Toisaalta jälleen pääsi ihan uusiin ihmisiin tutustumaan. Hauskahkosti tuli sitten hieman viinipäissään kotiin polkiessa Nancyn keskustassa sitten eksyttyä kun en muistanut kääntyä oikeassa kohdassa. Onnistuin oikeasti kiertämään ympyrän urbaanissa Nancyssä ilman että tunnistin missä olin, lopulta tietysti löysin kämpille asti, eeppistä.

Flag parade 1
Flag parade 1

15.9 oli illalla lippuparaati. Pariisin suurlähetystö onneksi pitää huolen kansalaisista ja lähetti minulle pieniä paperilippuja tuota varten. Lisäksi ESN-puheenjohtajalta löytyi Suomen lippu hänen omasta vaihdostaan Joensuussa. Hänelle annoin kiitoksena ne Suomesta tuodut oluet, jotka hänelle olin jokatapauksessa tuomassa. Tuota isompaa lippu kanniskeltiin sitten Lauran kanssa (toinen suomalainen vaihtari täällä), toivottavasti tuotiin positiivistä näkyvyyttä suomelle. Paria ranskalaista tuli myös luultua suomalaisiksi heidän vaihdoistaan tuomien ja kannossa olleiden Suomen lippujen takia. Täällä on ollut ihan miellyttävää huomata kuinka moni ESN-aktiivi on ollut Suomessa vaihdossa, osalla oli vielä vaihtarihaalareitaankin päällä tuossa tapahtumassa. Paraati sinänsä oli vähän antiklimaattinen kun kierrettiin semmoisia paikkoja läpi, joissa ei ollut juurikaan tavallista kansaa meitä näkemässä. Paraatin jälkeen oli sitten lippujen kanssa perus Loveboat-jatkot.

16.9 illasta oli sitten Nancyn konserttikeskuksessa l’Autre Canalissa keikkailta. Koska koulua oli vielä iltapäivälläkin ja tuo oli merkitty alkamaan jo suhteellisen aikaisiin, poljin paikalle suoraan pyörällä koululta. Hetken aikaa jouduin sateessa katon alla seisomaan, sitten seuraavana tulleiden ESN-poikien kanssa ihmeteltiin mistä ovesta nyt loppuviimeksi pitää mennä sisään, lopulta päästiin pääovesta… Varsinaisena ohjelmana tuolla meille vaihtareille oli tuon l’Autre Canalin esittely ja lopussa sitten ”Cape Noire”-nimisen naissooloartistin noin 30 min keikka. Eli suurin osa tuosta neljästä tunnista, jotka tuolla olin, oli muille vaihtareille juubailua samalla kun joi tarjolla ollutta ilmaista olutta ja söi pikkusuolaisia, hyvin käytettyä aika siis. Tuolla tuli taas nähtyä myös se yksi paikallinen couchsurffari, joka mut sillon alussa kutsui noihin viikottaisiin tapaamisiin (joita nyt ei kuitenkaan ensimmäisen jälkeen ole ollut..)

Wine tasting
Wine tasting

17.9 viinin maisteluilta Loveboatissa. Meidät vaihtarit oli jaettu kahteen kattaukseen, mikä alkuun vaikutti ihan toimivalta systeemiltä, etunimen perusteella kuuluin ensimmäiseen. Tarjolla oli illan aikana viisi lasia viiniä, kolme valkkari, rosé joka näytti värin perusteella valkoiselta ja yksi punaviini. Tarjoilutahti oli kuitenkin sen verran hidas että myös tuon toisen setin vaihtarit tulivat tuonne kun meillä oli vielä homma kesken. Itse olin vähän naiviisti kuvitellut, että tuo on jokin lyhyt tapahtuma ja kerkeäisin vielä illalla ainakin katsomaan noita seuraavan aamun tehtäviä. Kävi kuitenkin taas niin että elämä voitti exertian ja juutuin tuonne opettamaan ulkkareille miten lausutaan terveudeksi kilistellessä.

18.9 piti olla piknikki päivällä Pepinierissä, joka kuitenkin edellisen illan sateen vuoksi peruuntui. En tuota tieto kuitenkaan koululla Facebookista lukenut, joten kävin tuolla hetken aikaa venailemassa puiston portilla. Hauskana sattumuksena yksi suomalainen nainen tuli multa sitten kysymään suomeksi että olenko eksyksissä, näköjään tunnisti teekkarilakista. Kuukauteen kun ei ollut suomea itse oikeastaan käyttäny kuin kerran (ruotsiakin on puhunut useampana iltana) niin hetken aikaa meni hahmottaa että millä kielellä mulle puhuttiin ja millä sitten vastata. Tulikin ilmi että tämä nainen on tohtoriopiskelija yliopistolla ja opettaa myös ENSIC:issä, joskin peruskemiaa.

Giving free friendship
Giving free friendship

Tuo päivän varsinainen ESN-tapahtuma oli sitten iltapäivästä, mutta osallistujamäärä jäi aika alhaiseksi, oletettavasti kisaväsymyksen ja opiskelujen alkamisen viimeisilläkin kampuksilla takia. Stanislaksella kirjoitelitiin ensiksi lapuille myönteisiä tekstejä omalla kielellä ja käänneettiin ne ranskaksi, jonka jälkeen jaettiin kyseisiä lappuja kansalaisille kadulla. Lisäksi meillä oli pari ”Free Hugs” kylttiä, mutta englanniksi ollut teksti ei tainnut ihan kaikille vastaantulijoille aueta, joskin muutama ihminen tuli halaamaan. Huvittavaa (/moraalisesti epäilyttävää) oli että kun mulla oli tuollainen kyltti kädessä niin toinen niistä suunnistuksen ryhmänohjaajatytöistä alkoi markkinoimaan mua kaikille vastaantulijoille, tulkaa nyt suomalaista halaamaan.

Metz 1
Metz 1

19.9 lähdettiin aamusta kahden bussin voimin tutustumaan Metziin, maakunnan toiseen suureen kaupunkiin, jossa myös osa UL:län opetuksesta tapahtuu. Perillä alkutaivalluksen jälkeen jakaannuttiin kahteen ryhmään, joilla tutustuttiin kaupungin katedraaliin, protestanttikirkkopuistoon, jokipromenadiin ja taidemuseoon josta löytyi ilmainen vessa. Ryhmäosuuden jälkeen kävin syömässä vaihdoin ”yksinäinen susi”-modeen, jotta kerkeisin kiertää nopeammin ja nähdä enemmän kaupunkia. Metzillä ja Nancyllä on myös kuulemma kova kilpailusuhde (kuten esim Turku vs Tampere tai Kerava vs muu maailma), esimerkiksi Nancyn jalkapallojoukkueen kannattajia ei päästetä Metziin kuulemma katsomaan joukkueiden matseja, koska siitä seuraa rähinöintiä. Metz oli mielestäni visuaalisesti ja kaupunkisuunnittelullisesti viehättävämpi kaupunki kuin Nancy, osittain johtunee myös siitä että kaupunki on kuulunut Saksaan historian aikana. Itä-Ranskan maakunnilla (Lorraine ja Alsace) kun on vielä saksalaisetkin nimet nykyään (Lothringen ja Elsass) kun alueet ovat vaihtaneet omistajaa. Lopuksi sitten kokoonnuttiin juna-asemalle (huvittavaa oli että latinotkin itse ihmettelivät olevansa ajoissa) ja lähdettiin bussikyydillä takaisin Nancyyn.

Soupfest 1
Soupfest 1

Nancyyn päästyä suurin osa meistä jatkoi vielä tuonne vuosittaiseen keittojuhlaan (Fête de la Soupe, kyseessä ruokakeitto eikä mikään asiaton puistoissa juopottelu). Tapahtuma oli kaikelle kansalle avoin ja ideana oli kiertää eri ottamassa maistiaiset eri tiimien valmistamista keitoista ja äänestää sitten mielestään parasta. Tuolla oli aika hyvin porukkaa paikalla, joten jokaista maistiaista sai jonottaa aina hetken, eikä kaikkia tuotoksia päässyt maistamaan keiton rajallisen määrän takia (nyt ei tullut Jeesus apuun). ESN oli järjestänyt tuonne myös oman pisteensä, samoin kuin paikalliset couchsurffarit ja ENSICin tohtoriopiskelijat, joten kaikenlaisia tuttuja tuli vastaan.

Keiton loputtua näytti suurin osa muista vaihtareista häipyvän, illalla olisi ollut vielä meksikolaisjuhlat, tequilaa ja pinjatoja. Itse kuitenkin jäin tuonne lopussa olleen pääosin saksankielisen vaihtariryhmän sekaan. Tuolta keittojuhlasta oli takoitus käydä vielä jossain ainakin yhdellä, mutta liikkuessa tuntui fokus olevan vähän hukassa kun kierrettiin ympyröitäkin keskustassa. Lopulta päädyttiin electric mouton nimiseen kapakkaan, pieni mesta, jossa pop-kone-hybridimusiikki soi kovalla ja bissekin oli kallista. Aikani tuolla pystyin hyvin olemaan, mutta jossain kohtaa piti lähteä kämpille kun meidän pöydän välittömässä läheisyydessä ollut kaiutin alkoi käymään korville ja äänelle. Kotimatkalla spottasin vielä naapurin kellarissa jotkut ihme reivit missä soi RATM:in ”Killing in the Name” ja keski-ikäisiltä ja alaikäisiltä vaikuttaneet ihmiset tanssivat villisti ja vanhat ukot seisoivat ihmiessään. Lähdin kuitenkin ovelta vakoilemasta kun seuraavaksi kappaleeksi vaihtui taas joku perus populaarimusiikki.

Tänään olisi ollut vielä viikon viimeisenä ESN-ohjelmana museokierros iltapäivästä, mutta omalla kohdalla ei enää muiden tapahtumien jälkeen ollut kovaa kiinnostusta ja jäin kämpille tätä blogia teille kirjoittamaan.

ESNers assembe!
ESNers assembe!

Summailuna tuosta WW:stä voisi sanoa että osallistuminen oli kannattavaa ja taphtumat pääosin menestyksiä. Hintaa kun tuolla oli kokonaisuudessan 25 € (ESN-kortin lisäksi), mikä kustansi kaiken juomisen, syömisen ja tuon Metz reissun. Lisäksi nyt tuntee jo kohtalaisen hyvin kuka on kuka vaihtareista ja osasta ESN-aktiiveistakin.Suosittelen tuohon Welcome Week:iin osallistumista kaikille, jotka ovat täällä syyslukukaudella opiskelemassa. Teekkarilakin pitäminen osassa tapahtumista oli myös hyvä veto, siitä sai osalle ihmisistä hyvän jäänmurtamiskeinon.

Täällä (ainakin tapahtumien osallistujien perusteella) kolme suurta vaihtarikansalaisuutta ovat saksalaiset, espanjalaiset ja italialaiset, noita on aina hitosti joka puolella. Vaikka toi on luonnollista että helposti jäädään ryhmiin, joissa voidaan puhua omaa äidinkieltä, niin kyllä täällä aika helposti kaikki tuntuu kaikkien kanssa toimivan. Myös puolalaisiakin tuntuu olevan kohtuullisen paljon, muista Euroopan maista on sitten muutamia opiskelijoita. ESN ei tietysti pääosin eurooppalaisiin rajoittuvana anna oikeasti tarkkaa kuvaa paljon täällä loppujen lopuksi minkäkin kansalaisuuden edustajia on kaupungissa.

Torstaina tuli tosiaan kuukausi täyteen täällä ja saavutuksista voisi hieman ekstrapoloida tavoitteita. Ranskan puhumiseen on tullut kohtalainen sujuvuus, mutta siinä että saa esim kaikki oikeat verbin taivutukset puhuessaan on vielä tehtävää. Nyt tuntee myös pääosin etnisesti jotain muita kun ranskalaisia (, mikä nyt ei yliopistomaailmassa yllätä), joten seuraavaksi pitää panostaa ihan ranskiksiin tutustumiseen.

Sää täällä on ollut nyt viime aikoina aika sateinen, eikä lämpötila ole ollut näköjään hirven paljon korkeampi kuin mitä se siellä Suomessa näyttäisi olevan. Välillä kuitenkin tulee vielä sen verran aurinkoa ja lämpöasteita että hupparipäällä on liian kuuma. Sateella olen myös huomannut että mun pyörässä on jotakuinkin seuraavaa Matlab-koodia:

pyöränjarrut = 0.6*toivottu tehokkuus

if sade then

pyöränjarrut = 0.1*toivottu tehokkuus

end

Eli sateella tuosta PW:stä tuntuu lähtevän se loppukin jarrutuskapasiteetti. Sen kyllä onneksi havainnoin ennen kuin mitään isompaa onnettomuutta kävi mutta piti nyt kerran kuitenkin päin roskista ajaa…

Tänään kaupoille polkiessa tuli taas huomoitua useampi paikallisen liikenne kulttuurin (ärsyttävä) erikoisuus. Risteyksessä, jossa on valot, myös osa autoilijoista haluaisi kääntyä ensimmäisenä samalle tielle jota itse olet juuri pyörällä suojatiellä ylittämässä. Lisäksi autoja jätetään kevyen liikenteen väylille niin, ettei se ainakaan niillä pyöräilyä helpota. Huvittavina aspekteina tänään näin yhden ukon vetävän hitaalla pyörätuolimobiililla isohkolla tiellä kylmästi autojen seassa sekä pienemmällä kadulla autolijoita pitämässä keskenään jotain ihme torikokousta. Kokonaisuudessan tästä meiningistä tulee ajoittain mieleen se tunareihin liittyvä Kekkonen-meme.

Tänään sain myös viimein pelittämään tuon normaalin puhelinliittymäni. Jälleen kävi tuo klassinen ”ei ohjeita tarvitse lukea kunnolla” ilmiö. SIM-kortti tuli postissa jo perjantaina, ja laitoin sen suoraan puhelimeen, mutta piruparka valitti jatkuvasti ettei sitä voida rekisteröidä. Koska Suomessa tuo toimii yleensä heti puhelimeen laittamisen jälkeen jäin odottamaan josko asia korjaantuisi ajanmyötä. Eilen kuitenkin buddyni kanssa juteltua tuli ilmi että tuo SIM-lortti täytyy erikseen rekisteröidä palveluntarjoajan verkkosivuilla, täällä kuulemma yleinen käytäntö ja tuosta tietysti oli ohjeet tuon SIM-kortin mukana. Tänne tullessa kannattaa ottaa puhelimeen suoraan kiinteä liittymä ilman sitoumuksia (sans engangement), sillä nuo ovat huomattavasti parempia kuin perpaidit täällä. Vertailun vuoksi tälle vanhalle puhelimelleni, Orangen prepaid joka minulla aluksi oli maksoi alkuun 10 €, ja siinä ladattu arvo oli voimassa vain kuukauden ja lisäarvon lataaminen on kallista ja myös voimassa vain rajallisen ajan. Free:n liittymä joka mulla nyt on, maksaa 2 € kuussa (+alussa kymppi SIM-kortista) ja se sisältää rajattomat tekstiviestit ja puheaikaa 2h/kk, joten omaan käyttöön optimaalinen. Eli ennen tänne (Ranskaan) saapumista kannattaa ottaa selvää noista liittymistä tarvittaessa laittaa tilaus menemään jo ennen saapumista.

Jotkut suomalaiset hyvät ystäväni ovat innoissaan kyselleet patongista. Kyllähän sitä täällä tulee syötyä kun se yleensä on sitä edullisinta leipää. Lisäksi täällä kun on nyt ollut vähän pitempään niin on alkanut löytää myös muutakin ruokaa halvemmalla. Esimerkiksi tuolta supermarketista mäen päältä löytyi jauhelihapihvejä 3,50 €/kg, samaan hintaan ei taida Suomessa olla vastaavia. Lisäksi tuntuu että täällä ihmiset vetävät naudanlihaa samaan tahtiin tai nopeamminkin kun Suomessa sianlihaa…

Ensi viikolla normaalia elämää, koulua melkein joka päivänä 0830-1645 ja joinain iltoina eri tapahtumia, kaikkiin tokkona tulee mentyä. Ensi viikonloppuna olisi myös BDE:n reissu Oktoberfestiin ja ESN:n viikonloppureissu Vogeeseille, mutta jäänee molemmat reissut väliin ja keskittynen kerrankin oppimispääoman kasvattamiseen.

Loppuun vielä lisää kuvia.

Ze cult iz alive 'ere
Ze cult iz alive ’ere
Metz
Metz
The beigest street ever in Metz
The beigest street ever in Metz
Team (reverse-)Finland
Team (reverse-)Finland
Flag parade
Flag parade
Buffet activities
Buffet activities
Orienteering
Orienteering

À plus!

 

Soupfest
Soupfest
PhD soup-squad
PhD soup-squad