Avainsana-arkisto: Nancy

Osa 26: Merci bien

Nyt ollaan jo kesäkuun puolella. Suurin osa erasmuskavereista on lähtenyt jo kotia, ja facebookin perusteella myös muut LUT:in ulkomaiden tutkimusmatkailijat ovat aloittaneet Suomeen palaamisen. LeTeekkari jaksaa vielä. Vähiin käyvät päivät täällä kuitenkin, kuten näätte alla olevasta kuvaajasta.

Like you see, still enough mornings to hide under them.
Like you see, still enough mornings to hide under them. (Mon 6.6.15)

Summary: 24 heures de Stanislas is HUUUUGE! With quiting the PRD, the studies are over for me in ENSIC. Got quite good results after all (some better than they should be). Boardgaming and cursing with ESNers. Last club bière with person/character of the year awards. Most of erasmus friends have left, luckily some remain and there are plenty of others. Couchsurfing in Nancy after long break. More militant cycklism. Following the Nancy gaypride. Culture from German theatre and revisiting Musée des  Beaux Arts. Normal weather-based rant. Current plot twists of loi de travail.

Koska koulusta ei ole sen kummempia kuvia, alan mättämään noita Stan 24h:sta tuonne sekaan.

Stan 24h: here we go...
Stan 24h: here we go…

Kuten viime kerralla luitte, loppui tuo varsinainen lukukausi toisen vuoden opiskelijoiden osalta tuohon teollisuusprojektin esittelyyn. Seuraavalla viikolla olisi perjantaina pitänyt olla vielä uusintatentit lukukauden kursseista. Itse odotin että kutsu olisi käyny molempiin tentteihin sen jälkeen kun olin tehnyt molemmat vähän vasemmalla kädellä. En saanut noista kuitenkaan mitään infoa missään vaiheessa, ja koska opiskelumotivaatio oli oletetun minimiopintopistemäärvaatimuksen täyttämisen jälkeen matala, kohautin olkapäitäni ja annoin asian olla.

Stan 24h: You are going to either win or die here too.
Stan 24h: You are going to either win or die.

Seuraavalla viikolla olisi ollut tarjoitus jatkaa tuota tutkimusprojektia. Tulin kuitenkin jo sitä edeltävällä viikolla siihen lopputulokseen ettei minulla ole oikein edellytyksiä tuon jatkamiseen, kun kesäkuun aikana tulisi hoitaa useampaa muuta hommaa samalla, kuten lähdön valmistelemista siirtämällä kaikki paperilla oleva tieto koneelle tai kesän CISVleirin valmistelemista. Niinpä päätin että on paljon parempi ilmoittaa tuolle ohjaajalle että keskeytän projektin kuin että jatkan sitä miten sattuu kuten tammikuussa. Koska en tiennyt miten tuo maikka tuohon ilmoitukseen tulisi reagoimaan, kesti jonkin aikaa ennen kuin sain tuon viestin kirjoittamisen aikaiseksi, mutta lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin asiasta miehekkäästi sähköpostilla.

Stan 24h: It's getting wild even before the event starts.
Stan 24h: It’s getting wild even before the event starts.

Ohjaajani ei tuosta onneksi mieltään pahoittanut, harmitteli tietysti sinänsä päätöstäni, mutta ymmärsi myös noita lähtökohtiani. Tuon kuuleminen ja tuon projektin mielestä saaminen oli huomattava helpotus. Ei sillä että tuo itse projekti olisi ollut mitenkään ikävä, mutta eipä tarvitse nyt käyttää kuukautta sellaiseen mihin ei ole palavaa intohimoa, kaikkea tarvittavaa ymmärrystä tai pakkoa motivoimassa. Jotta saisin homman hoidettua hieman suoraselkäisemmin, kävin myös vielä tuolla toimistolla nopeasti puhumassa ohjaajani kanssa asiasta ja viemässä levyn suomalaista suklaata kiitokseksi (ja anteeksipyynnöksi). Ohjaajani ilahtui suklaasta niin että esitteli sitä tuuletellen muillekin toimiston työntekijöille. Hyvä ettei jäänyt ikävää muistoa mitenkään puolin.

Stan 24h: My team, Rastarockets
Stan 24h: My team, Rastarockets

Kun tuon PRD:n keskeyttämisen kautta sain opiskeluni tässä koulussa päätökseen, aloin kyselemään kv-sihteereiltä noita suoritusotteitani ja muuta paperityötä, varsinkin kun erasmus-järjestelmän kautta käskettiin pikaisesti täyttämään arvio siitä miten vuosi on mennyt. Tuossa oli alkuun pari yllättävää juttua. Syy miksi edellisellä viikolla ei ollut syytä mennä kertaamaan, oli että molemmista biotekniikan kurssikokonaisuuksista olin saanut keskiarvoksi 10 tai yli. Ilmeisesti opettajat olivat päättäneet etteivät jaksa enää katsoa kikkailuani enempää, tant mieux sinänsä vaikka ei tuo suoraan osaamistani kuvannut.

Stan 24h: This is all madness already!
Stan 24h: This is all madness already!

Negatiivisena alkuyllärinä kumpaakaan suorittamaani ranskan-kurssia tahi niiden opintopisteitä ei ei löytynyt tuolta otteesta. Kevään kurssin tulos löytyi paperille kun sihteerit kävivät asiaa selvittämässä. Syksyn kurssin pisteet olivat sulautettuna yhteen englannin noppiin, vaikka syksyllä minulle oltiin noista luvattu molemmista erikseen nuo opintopisteet ja tämä oli myös tuolle kielten päämaikalle kelvannut, vaikka hän alkuun olikin pistänyt hanttiin. En tästä hommasta jaksanut kuitenkaan alkaa enempää kinaamaan, koska näillä tuloksilla kasassa oli 45 noppaa tästä vuodesta, eli laiskan miehen vähimmäismäärä(, millä ei tarvitse tehdä mitään selvityksiä kellekään), joten kaikki sen päälle tuleva olisi toisaalta lähes yhdentekevää. Niinpä tyydyin tähän tulokseen, joka oli kuitenkin parempi mitä olin odottanut. Onneksi myös kv-sihteereille oli vielä yksi levy suklaata tallessa kiitokseksi, hekin olivat kyseisestä lahjasta ilahtuneita. Nyt kun suoriteote on mennyt LUT:in kv-palveluihin (sielläkin oltiin innoissaan ja taputettiin selkään sähköpostin välityksellä), voin molempien koulujen kv-vastaavien kehotuksesta siirtyä reilusti kesämieheksi. Onneksi sain kuitenkin sovittua niin että palautan lutikan vasta viimeisellä viikolla, joten pystyn käymään vielä koululla kirjastossa lehtiä lukemassa tai tietokoneluokassa näpyttelemässä tarpeen mukaan.

Preparing to play
Preparing to play

Niinpä aktiiviset seikkailuni jatkuvat nyt siitä pisteestä mihin ne sain ylös viime raporttiin. Siinä kohtaa oli nimittäin synkkä ja myrskyinen torstai-yö. ESN oli järjestänyt Random Games tapahtuman, jossa vaihtarit valitsivat kenen esnläisen luokse menisivät pelaamaan mitä peliä. Tuo kiinanainen kaverini vaati tulemaan jälleen hänen kämpilleen pelailemaan, mutta päätin tällä kertaa vaihtaa hieman porukkaa uusiin ihmisiin tutustumiseksi, niinpä meninkin yhden ranskalaisen pojan luokse (näppärät näköalata keskustassa) pelaamaan jotain ihmissusi-teemaista peliä.

Improvising werewolf with skeleton crew.
Improvising werewolf with skeleton crew.

Peli osoittautui itseasiksi samaksi peliksi mitä on tullut yleensä pelattua ihmisten kanssa ilman kortteja, englanniksi tuota kutsutaan yleensä nimellä werewolf ja Suomessa tuo on taas mafioso (kyläläiset yrittävät selvittää keskuudestaan ihmissudet/mafian kätyrit ennen kuin nämä murhaavat kaikki kyläläiset). Valitettavasti tuon homman organisointi ei ollut oikein onnistunut ja meitä oli liian vähän tuota kyseistä peliä varten jotta se olisi toiminut tasapainoisesti. Niinpä aika iso osa ajasta myös vaan maistettiin olutta ja jauhettiin niitä näitä. Jossain kohtaa esnläiset alkoivat avautumaan siitä ketkä vaihtarit heitä kyrsivät eniten. Vaikka itse en juuri ihmisistä pahaa puhumisesta pidä, niin pitää muistaa että ESN-aktiivitkin ovat ihmisiä, joten jos heille perseilee niin varmasti siitä myös vittuuntuvat. Lisäksi sain tuolta yhdeltä ESN-tytöltä palautetta siitä etten ollut ottanut hänen apuaan käyttöön kun aiemmin olin yrittänyt opetella kiroilemaan ranskaksi, pitää muistaa treenata hänen kanssaan vielä koska tuossa osassa kansankulttuuria on vielä harjoittelemista.

Annual best/most beautiful/most alcoholic etc awards.
Annual best/most beautiful/most alcoholic etc. awards.

Perjantaina oli kevään viimeinen club bière. Aurinko paistoi ja meno oli normaali. Tapahtuman yhteydessä järjestettiin kuitenkin myös ensicläisten vuoden eri henkilöiden äänestyksen tulostilaisuus (Grumlys-awards), jota itsekin seurailin. Osa noista oli suhteellisen normi settiä kuten mikä oli vuoden paras tapahtuma tai ketkä olivat minkäkin vuosikurssin kaunotar ja komistus, mutta mukana oli myös hämmentävämpiä kategorioita kuten insestisin Calaisin-seudun ensiciläispariskunta tai yhden opettajan mukaan nimetty palkinto röyhkeimmästä pukeutumisesta vuoden aikana.

Crowning for price X, naturally the band is ENSIC-pink.
Crowning for price X, naturally the band is in ENSIC-pink.

Koska itse en valtavasti ole koulukavereiden kanssa hengaillut, en tuohon äänestykseen ollut osallistunut enkä tuloksista sinänsä osannut sanoa juuta tai jaata. Kolmannen vuoden kaunottaren palkinnosta olin henkilökohtaisesti erimieltä, ranskalaiset opiskelijat varmaan eivät osanneet äänestää oikein koska eivät juuri näytä gringoja tuntevan. Koska Medrévillessä oli sali edelleen poissa käytössä, isännöin myös tälle illalle vaihtarikemuja Boudonvillen salissa. Homma oltiin saatu järjestettyä, vaikka johtajatar-täti oli hieman epäileväinen salin antamisesta johonkin random ulkkarikemuihin, mutta koska tuo oli jälleen kirjattu oman vuokrasopimukseni vastuisiin, ei siitä tullut ongelmaa emmekä me sellaista itsekkään aiheuttaneet.

Stan 24h: ENSIC going strong even if taking a hit.
Stan 24h: ENSIC going strong even if taking a hit.

Toissa viikonloppuna oli sitten vuoden ja koko Itä-Ranskan suurin opiskelijatapahtuma, Stan 24h. Tuosta oli kuullut hehkutusta läpi vuoden, mutta suurimpana osana ajasta siitä en ymmärtänyt mistä oli kyse. ENSAIA:n opiskelijoiden joka toinen vousi järjestämässä tapahtumassa on siis tarkoituksena että eri kampusten/koulujen yms oppilaat haalivat jostain vanhan auton ja poistavat siitä suurimman osan osista jarruja ja valoja lukuunottamatta ja sen jälkeen kasaavat sen kehikon ympärille kaikenlaista aiheeseen liittyvää (tänä vuonna aiheena oli ”aikojen halki”).

Taking over slower teams.
Passing slower teams in the tough race.

Viikonloppuna eri koulujen opiskelijat sitten kisaavat toisiaan vastaan työtämällä vaunujaan (le char) ympäri Place Carrierille valmistettua kehärataa, työtö aika alkaa klo 16 lauantai-iltapäivästä ja päättyy klo 16 sunnuntaista. Oheistoimintana jokaisella joukkueella oli kisa-alueella oma telttansa, josta sai kaljaa. Koska tuo oli suljettu alue, ei tuonne omien viinojen kanssa voinut luonnollisesti mennä, vaikka alkuun olin saanut toisenlaisen kuvan. Lisäksi viikonlopun aikana tuolla esiintyi myös bändejä,

A bottleneck at the first curve.
A bottleneck at the first curve.

kaupungintalolla oli taide-esitys (jossa myös tapahtuman historiaa) ja koulut kisasivat keskenään myös cheerleedingissä. Tapahtuma on sen verran iso ja järjestetty jo 50 vuoden ajan, että sitä tulee seuraamaan radan ulkopuolelle myös iso joukko tavallista kansaa, osa vanhoista gubbeista ja rouvista on varmaan itsekin aikananaan tuolla työntäneet ja polkeneet. Tuo tosiaan järjestetään vain parillisina vuosina, parittomina sen kuulemma korvaa saialaisten suuret panimokilpailut, joten ei sinänsä hätää.

The biggest even, Place is plein!
The biggest event, Place is plein!

Koska oli hieman hämmentynyt tuosta tapahtumasta vielä suuren osaa kevättä, meni tuonne ENSIC:in joukkueessa osallistuminen ohi. Onneksi ESN kautta pääsi myös mukaan, ja vielä hieman edullisemmin. ESN ei näköjään osallistunut yksittäisenä tiiminä, vaan kuuluimme laajempaan ragtag-underdog-joukkueeseen kauppiksen ja taikin opiskelijoiden kanssa. Niinpä meillä oli porukassa kahden eri värin t-paitoja. Tapahtuma alkoi lauantaina klo 14 Place Carnotilta, josta kärryjä lähdettiin työntämään kiertoreittiä ympäri keskustaa. Alkuun olin tietysti hieman pihalla joukkueestamme, mutta homma selvisi onneksi nopeasti perillä. Joukkueemme auton teema oli haettu ”Kelkkajengi” (”Cool Runnings”) elokuvasta auton pelteihin taiteillun Jamaican-lippu teeman muodossa.

The race is not just about horsepowers but also of the cheerleading.
The race is not just about horsepowers but also of the cheerleading…

Tuossa kisassa oli periaatteessa kaksi sääntöä: 1. autoa ohjaavan kuskin pitää olla täysin selvinpäin ja 2. autoa työnnetään vain takaa. Lisäksi kaarteissa kuului edetä hissuksiin järjestyksessä, kun taas suorilla painettiin menemään niin paljon kuin jaloista lähti ja hitaampia edessäolijoita sai ohittaa sen mukaan miten pystyi. Lisäksi työntäjien vaihdot piti tehdä tuon varikkoalueen ohittamisen aikana, vaikka meidän joukkueessamme tuo tapahtui pääosin kauppiksen fanikatsomon kohdalla.

The cheerleading competition is not just a side event.
…and this competition is not just a side event.

Lisäksi kaikillä työntämiseen osallistuvilla piti olla osallistuja t-paita (tai ainakin sen riekaleet, aika mone olivat noita leikelleet) päällä työntäessä, mutta se kenen vaunuja kävi työntämässä ei näyttänyt olevan niin justiinsa. Koska meidän joukkueessamme oli ulkkareita, jotka eivät alkuun olleet perillä kaikista säänöistä perillä (kuten myös minä), joten rastamobiilimme joutui pariksi kertaa vartin sakkotauolle tahattomien perseilydemme takia, joskin noista tunnuimme istuvan vain noin 5 min. Kävin myös kilpailun aikana muutamaan otteeseen työntämässä ENSIC-mobiilia, joskin oman koulun joukkue oli täynnä kaapin kokoisia korstoja, joten oma panokseni ei sinänsä ollut pakollinen.

At the pit.
Pharma at the pit.

Koska tuolla oli hitosti opiskelijoita ja paljon muuta tekemistä, ei tuolla tullut pelkästään lykittyä tuota autoa. Vaikka en valtavan sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut tuossa tapahtumassa ollutkaan, niin sain kuitenkin esimerkiksi selville mitä nuo hämärät hatut olivat, mitä joillain opiskelijoilla täällä näkee päässä ja tuossa tapahtumassa oli useammalla. Selvisi että ne ovat paikallisia opiskelilakkeja, jotka toimivat vähän sekä lakkeina että myös haalareina, sillä ne oli usein myös mätetty täyteen pinssejä ja muuta sälää.

This will be also a wet t-shirt competition.
This will be also a wet t-shirt competition.

Tuo ei kuitenkaan näyttänyt kokonaan universaalilta kulttuurilta, vaan noita taisi olla eniten lääkisläisillä kun taas tekniikan opiskelijoilla noita ei tainnut olla juuri kellään. Totesin myös suomalaisen kulttuuri-imperialismin vaikutksen, kun Suomessa vaihdossa olleet seikkailivat tuolla haalareissaan ja osaan tekniikan kouluista oli myös alkanut tuo haalariperinne juurtua. Ainakin tekniikan koulujen joukkueissa näkyi myös myös paljon alumneja, mikä kuvaa hyvin tapahtuman perinteikkyyttä. Tajusin tuolla myös miten täällä kutsutaan noita eri kouluja, joiden nimilyhenteet eivät oikein ole inhimillisesti äännettävissä ([ENS]GSI, [EN]SAIA, [EEI]GM jne.).

We will rock through the night!
We will rock through the night!

Itse en tuolla heilunut läpi yötä, sillä selostajalta sain sellaisen kuvan että työntämiseen tulee jossain kohtaa tauko pikkutunneiksi, ja muutenkin tuntui että paremman kuvan kokotapahtumasta saa kun käy vähän ottamassa unta palloon ja on sitten taas aamusta taas täysissä voimissaan. Luuloni osoittautuivat kuitenkin harhaisiksi kun sunnutaiaamusta palasin alueelle ja vastaan alkoi tulla ryytyneen näköisiä ensiciläisiä. Oma kouluni oli kuulemma työntänyt mobiiliaan läpi yön korjaustaukoja lukuunottamatta, tuosta voi olla ylpeä vaikka se ei oma saavutus olekaan. Allez ENSIC. Muutama muukin tekniikan koulu jaksoi painaa kellon ympäri.

An all-nighter takes its toll.
An all-nighter takes its toll.

Sunnuntai-iltapäivästä homma huipentui sitten kaikkien osalistujien kunniakierroksene radan ympäri, jonka jälkeen jaettiin palkinnot eri osa-alueilla. ESN voitti parhaalla kaljakoneella, joukkueemme parhaalla teeman ulkopuolisella autolla ja ENSIC vei palkinnot kauneimmista kärryistä ja koko kilpailun kakkossijan. Näin ollen voin todeta itse olevani koko tapahtuman selkeä yksittäinen voittaja neljällä palkinto-osallisuudella (joo joo). Kun GSI:lle annettiin lopussa palkinto jostain hyvästä hengestä,

Why I didn't come up with that much earlier. Ladies...
Why I didn’t come up with that much earlier. …Ladies…

luulin että kaikki muut buuasivat heille ihan vaan sen takia että ovat tutan opiskelijoita. Vasta myöhemmin yliopiston uutiskirjeestä tajusin että perhanat olivat voittaneet koko kilpailun ykköspalkinnon, joka ilmeisesti oli viides putkeen. Tuo kyseisessä koulussa opiskeleva kaverini olikin jo aiemmin hehkuttanut että heidän koulunsa osaa kieroilla ja lahjoa niin aivan omalla tasollaa (oli heillä kyllä hyvä meininkikin koko viikonlopun), minkä takia he voittavat ja muut vihaavat heitä. Tälläistä. Tapahtuman loppuun porukkaa näytti kerääntyvän Stanislaksen suihkulähteisiin juhlimaan.

Joka tapauksessa, jos olet keväällä Nancyssä vaihdossa niin kannattaa oma aika järjestää lähteminen niin että pääsee vielä ainakin tuohon Stan 24h (tai parittomina vuosina korvaavaan tapahtumaan) osallistumaan tuolla toukokuun vikalla viikonlopulla. Tapahtuma on huikea eikä vastaavaa ainakaan vielä toistaiseksi löydy Suomesta. Joskin, jos laitetaan yhteen läjään lappeen KruSinKi, Tampereen Härweli-kisa ja pari saunayön-tyylistä wappufestaria, niin saa jonkinlaisen karkean aproksimaation.

The best band was a folk one, it all turned to crazy russian dance.
The best band was a folk one, it all turned to crazy russian dance.
Art and history of the event.
Art and history of the event.

 

Fixing the Rastarocket back to track.
Fixing the Rastarocket back to track.
My brief sting behind the wheel.
My brief sting behind the wheel.

 

 

 

 

 

 

 

 

Crazy mascots are a vital part.
Crazy mascots are a vital part.
The secrets of the student hats.
The secrets of the student hats.
ENSIC at the honour lap.
ENSIC at the honour lap.
The founding fathers.
The founding fathers.
Pojat kotiin ENSIC, allez!
Pojat kotiin ENSIC, allez!
Cheat to win gives you some boos too.
Cheat to win gives you some boos too.
A fountain party to the end.
A fountain party to the end.
Wine and cookies to pass time before the farewell.
Wine and cookies to pass time before the farewell.

Stan 24h jälkeen meni pari päivää ennen kuin sai päivärytmin taas kunnolla kohdilleen. Samoihin aikoihin Nancy alkoi entistä enemmän tyhjentyä muista vaihtareista. Tuona maanantaina autoimme ensin Boudonvillessä asunutta espanjalaistyttöä siirtämään kamansa (sitä oli hitosti) aulasta autolle, jonka jälkeen istuimme toisen espanjalaisen kämpillä joutilaina odottamassa sitä että saman talon italialaisen pojan piti lähteä. Koska ei siinä ihmeempää niin joimme siinä tietysti ylijäämäviinejä pois samalla kun keskustelimme syvällisiä. Täällä etelässä tuo lorvailukin on helpommin tyylikästä.

CS meeting after a long break.
CS meeting after a long break.

Nyt kun ESN:än ja ENSIC:in tapahtumien puolella alkaa olla hiljaisempaa, niin oli pitkästä aikaa sopivasti aikaa käydä tuolla couchsurfingin keskiviikkohengailuissa. Paikkana oli tällä kertaa La Plantation niminen rommibaari, mukava paikka siinä juna-aseman läheisyydessä. Onneksi tuolla aukesi tuo takaosa aika nopeasti, sillä meitä oli heti alkuun jo tungokseksi tuossa aulan puolella. Tuolla takaosassa oli mukavasti erilaisia nojatuoleja ja muita lojumista varten. Tuolla oli myös erilaista livemusiikkia esiintymässä, mikä oli ihan kiva lisä,

There was also rap with saxophones etc..
There was also rap with saxophones etc..

joskin tarkoitti sitä että etteivät ranskalaisparat aina saaneet minun puheestani selvää muun melun ohella. Lähdin tuolta lopuksi vielä muutaman ranskalaisen kanssa kiertämään muita kapakoita tuon loputtua. Ensimmäiseksi kävimme Nöf-säänt-käänsillä (Kaffe 915). Alkuun tuolla ei näyttänyt meidän lisäksemme olevan ketään mutta kyllä sinnekin näköjään muitakin ihmisiä löysi paikalle. Viiteen pekkaan jaettuna tuolla shottimetri vaikuttaa paremmalta vaihtoehdolta kuin bissen juominen, vaikka antiklimaattisesti siihen ei ole mahdollista saada maustamatonta vodkaa.

La Place seems decent also even if empty at this point.
La Place seems a decent club, even if empty at this point.

Musiikki ei kuitenkaan ranskalaisille sopinut, joten vaihdoimme paikkaa tuohon Stanislaksen kulmalla olevaan La Place nimiseen yökerhoon. Naapurinsa Les Cavesin tavoin tuo vaikutti ihan ok paikalta, jossa pystyi myös musiikin seasta kuulemaan mitä muutkin sanoivat. Ilmeisesti juomiseen aika kallis paikka, mutta ei tietysti hirveä ylläri tuolla sijainnilla. Katsotaan jos ensi viikonloppuna saisi käytyä vielä ainakin pikaiseen noissa muissa yökerhoissa (mitä nyt ainakin itse tiedän), niin olisi tämän blogin arvioinnit kattavampia myös tulevia yökerhoilijoita varten. Anyway, tuossa aukiolla olevat eivät ainakaan ole huonoimmasta päästä.

Local beer at 3 pm seems the most approved choice.
Local beer at 3 pm seems the most approved choice.

Torstailta voi hauskana anekdoottina kertoa tuosta jäähyväiskeissistä tuolle yhdelle slovakialaiselle tytölle. Näimme hänen ja espanjalaisen naapurini kanssa tuolla L’Ambassyssä iltapäivästä ennen kuin hän oli lähdössä viimeisille seikkailuilleen. Kello oli klo 15, joten muut päättivät tilata kahvit, mutta itse otin kokeilumielessä paikallisen oluen, oltiinhan sentään kapakassa. Aikaisesta oluesta sain kavereiltani palautetta. Sen sijaan meitä palvelleella tarjoilijalla meni sen verran lujaa että hän alkoi kehua minun valintaani ja moralisoi muita kahvin lipityksestä. Siinä kun keskenämme jauhoimme omiamme saimme myös ihmetellä kyseisen tarjoilijan ja myös muiden asiakkaiden kikkailua tuolla L’Ambassyssä,

"You gotta be kidding me"
”You gotta be kidding me”

ilmeisesti jo iltapäivällä voi olla meininkiä. Koska tuo slovakialainenkin tyttö oli myös ollut koko vuoden täällä Nancyssä, pääsin hänen kauttaan muutamiin whatsappin ja FB:n sisäpiiriryhmiin mihin muut eivät ainakaan toistaiseksi olleet minua jaksaneet lisäillä. Normaalisti en juuri erilaisista klikeista tai klaaneista perusta, mutta nyt vaihdon jälkeen tuollaiset tiiviimmät ryhmät helpottavat yhteydenpitoa useampaan kaveriin kerralla. Farssi sai viimeisen näytöksen kun meidän piti lähteä eteenpäin. Itse olin onneksi varautunut maksamaan näppärästi setelillä, mutta kahvinjuojat päättivät kaivaa viimeisetkin senttinsä taskuistaa ja maksaa niillä, mikä taas sai villin tarjoilijamma silmät pyörimään päässä vieläkin lujempaa. Ottakaa siis suosiolla olutta jo iltapäivästä.

The French doing German theatre.
The French doing German theatre.

Torstai-illalle yksi tuttu ranskalaistyttö oli kutsunut katsomaan heidän saksankielistä näytelmäänsä tuohon humanisti kampukselle, ja koska meillä ei tuon espanjalaisen naapurin kanssa ollut parempaa tekemistä, niin lähdimme katsomaan sitä. Itse esitys koostui useista erillisistä toisiinsa liittymättömistä näytelmistä. Ranskalaiset vetivät sen hyvällä saksalla, itse en juurikaan minkäänlaista ranskalaista aksentia repliikeistä erottanut, toisaalta Ich sprechen nicht Deutch.

Didn't totally get thi one.
Didn’t totally get thi one.

Esiintyjien repliikit oli heijastettuna lavan yläpuolelle ranskaksi, mutta itse en pystynyt keskittymään kolmeen asiaan (seuraamiseen, kuunteluun ja ranskan lukemiseen), joten eri kohtauksista jäi usein yksityiskohdan ymmärtämättä vaikka juonessa pysyin mukana. Heh, ainakin kohtaukseen jossa mies ei kunnolla ymmärtänyt mitä nainen halusi pystyin samaistumaan vaikka en kaikkea tajunnutkaan.  Pakko myös todeta että saksa on näyttelyn kielenä aika pätevä, sillä siinä on eri repliikkien aina paljon helpompi tuoda terävästi esiin eri mielialan muutokset kuin ranskalla tai englannilla.

 

The cluelessness was more relatable.
The cluelessness was more relatable.
The waiting makes gubbes to keulia too.
The waiting makes gubbes to keulia too.

Lauantaina kun oltiin päästy kesäkuun puolelle, järjestettiin täällä Nancyssä jälleen tuo Nancyclette, tällä kertaa hippiteemalla. Valitettavasti sateenuhka oli saanut suurimman osan muista pyöräilevistä puunhalaajista jäämään kämpille, ja toiset vaihtamaan kiukukseen kunnon sade ja myrsky varusteisiin. Lähdimme jälleen liikkeelle tuolta Place d’Alliancelta, mutta reitti keskustassa oli tällä kertaa hieman erilainen. Yhteen parkkitunneliin ajaessa huomasin että pyöräni etupyörä heilui aika villisti, onneksi en lentänyt siinä rytäkässä kyydistä kun yritin samalla napsia kuvia.

This time hippies take it to streets.
This time hippies take it to streets.

Päätin että oli pakko keskeyttää tuossa kohtaa, onneksi kesäkuukausina Dynamo on auki myös lauantai-iltapäivisin, joten pääsin korjaamaan vian heti pois. Onnekaasti löysin myös letkan heti korjaamolta päästyäni, joten pääsin jatkamaan tuon seikkailun loppuun. Tällä kertaa liikkumisemme ei ollut yhtä hyvin organisoitua kun viime kerralla, mikä aiheutti enemmän hämmennystä ja ärtymystä samoilla teillä liikkuville autoilijoille. Osalta autoilijoilta meinasi näköjään oikeasti kärsivällisyys loppua ja nämä yrittivät pikkuteillä kikkailla ohitsemme, mikä taas sai militantimmat pyöräilijämme lähtemään puskemaan autoja vastaan. Saatiinpahan kunnon luokkataistelua tällä kertaa. Alkuun en meinannut jäädä kierroksen päätösdrinkille, mutta muutin mieleni kun huomasin että tarjolla oli tällä kertaa jotain uutta belgialaista vehnäolutta, jota ei tullut aiemmin kokeiltua.

The Gay-pride of Nancy
The Gay-pride of Nancy

Lauantaina militantit pyöräilijät eivät olleet ainoa ryhmä joka valtasi Nancyn katuja, sillä liikkeellä oli myös Nancyn gaypride. Näimme tuon ohimennen pyöräilyreissullamme, mutta toista letkaa ei pystynyt jäämään seuraamaan kovin pitkäksi aikaa. Kun saimme pyöräilyt finaaliin, päätin kuitenkin lähteä kyseistä kulkuetta ihmettelemään vielä enemmän, esimmäinen kerta kun itselle tuon tyylinen tapahtuma tulee vastaan. Tuon seurailu oli sinänsä ihan mielenkiintoinen uusi juttu, sillä Lappeenranta on sen verran pieni kaupunki etten tuolla ole moiseen törmännyt.

The rainbow march.
The rainbow march.

Vaikka en itse muihin miehiin mitään seksuaalista mielenkiintoa tunne, niin olen kuitenkin seksuaalivähemmistöjen tasavertaisten oikeuksien kannalla, koska ne eivät ole keneltäkään muulta pois. Muutkin seurailijat vaikuttivat olevan samoilla kannoilla, vaikka kuulin ohimennen joltain ohikulkijalta myös jonkin hintti-kommentin. On marssijoilla näköjään vielä jonkin verran työsarkaa jäljellä.

Lot's of hetero weddings too.
Lot’s of weddings too.

Tuolle kulkueelle oli myös verrattaen vahvan näköinen poliisisaattue järjestettynä. Joka tapauksessa, itse marssijoilla näytti olevan ihan hyvä meininki ja fiilis ja ääntäkin lähti. Kokonaisuudessaan tuo näytti kuitenkin tanssijista riippumatta aika säädylliseltä toiminnalta, paikallisten mukaan vastaavassa tapahtumassa Pariisissa saavat aikuisetkin peitellä silmiään, heh. Lauantain näytti olevan muutenkin yleinen rakkaudenpäivä, sillä kaupungilla seikkaillessa näki useamman eri miehestä ja naisesta koostuvan hääparin. Toisaalta kesäviikonloppu taitaa riittää tuolle normaaliksi selitykseksi.

Joy @ Beaux Arts
Joy @ Beaux Arts
Couple of works on Andromeda, the monster and Perseus.
Couple of works on Andromeda, the monster and Perseus.

Sunnuntaina olisi pitänyt mennä kokeilemaan paikallisten pelaamaa bofferi-bloodwlia (tai jokin vastaava hämärä peli), mutta sateiden pelossa tuo oli peruttu lauantaina. Koska päivästä tuli kuitenkin kaunis, päätin tehdä muutakin kun kaivaa nenää kämpillä, joten lähdin pienen mutkan kautta käymään katsomaan tuon Musée des Beaux Artsin läpi, nyt kun ei ollut kiire, ei ollut olutta päässä ja kuun ensimmäisen sunnuntain takia museoon oli vapaa pääsy. Kiertotien kautta polkiessa tuli vastaan yksi kolumbialainen kaveri, joka harmitteli miten olen yksin liikenteessä. Eipä tuo minua haitannut, sillä hänen jälkeensä museolla tuli vastaan yksi tuttu espanjola ja kämpille lähtiessä sattui matkan varrella olemaan ESN-tuttu serkkuineen terassilla. Joten kyllä täällä noita kavereita näköjään edelleen on vaikkei niitä edes yrittäsii etsiä.

Tiger vs Dragon
Tiger vs Dragon

Museossa sai hyvin 1,5h menemään, kun tällä kertaa ei juossut kaikkia neljää kerrosta läpi. Suurin osa esillä olevista teoksista oli samoja pysyviä töitä mitä olin nähnyt jo nuit des étudiantsin aikana, mutta tällä kertaa niissä oli uutuusarvoa vielä kun niihin oli aikaa syventyä pidempään. Ylimmän kerroksen varhaisimmilta ajoilta esillä olevat työt olivat aika uskonnollispainoitteisia, joten pieni ateistipiruparka ei niistä juuri kiinnostunut pidemäksi aikaa. Alemmas tultaessa päästiin hieman lähemmäs nykyaikaa, jolloin myös taulujen aiheet monipuolistuivat käsittelemään antiikkia, maisemia ja muuta. Tuolla oli myös kiertävinä näyttelyinä edelleen esillä viime kerralla nähty japanilaisen taiteen nurkka, sekä parin taiteilijan laajemmat kiertävät kokoelmat. Pohjakerroksessa oli esillä ilmeisesti pysyvä kokoelma nancyläistä taidelasia sekä tietoa kaupungin kehityshistoriasta.

Not just fun themes...
Not just fun themes…

Tuo Musée des Beaux Arts on ihan hieno museo, jossa kannattaa jonain (ainakin ilmaisena) päivänä käydä kiertämässä, vaikkei muuten korkeakulttuurista juuri perusta. Muutenkin, toivottavasti tässä blogissa on tullut esiin se että vaikka Nancy ei mikään maailman keskeinen metropoli olekaan, niin on tämä kulttuurillisesti vaikuttavaa aluetta.

 

 

 

 

A harbour @ Beaux Arts
A harbour @ Beaux Arts
Sun or rain? You never know...
Sun or rain? You never know…

Jatketaan vielä kestoaiheista, kuten esimerkikis säästä ranttaamisesta. Tämä alkukesä täällä vastaa samaa rataa mitä se tässä on viimeisen kuukauden aikana ollut ja taitaa olla vastaavaa mitä se Etelä-Suomessa on samoihin aikoihin, eli välillä kesän aurinkoa, toisena päivänä pilvistä ja tihkua ja sitten kolmantena tulee vettä kuin esterin perseestä. Joka tapauksessa vettä täällä tulee melkein läpi vuoden, joten varmasti tämän blogin kautta on tullut selväksi että sadetta pelkäävälle ja aurinkoa kaipaavalle tämä ei ole mieltä ylentävin paikka olla vaihdossa. Sateen ansiosta on kuitenkin sateenkaaria, joten on tämä omanlaisensa world of beauty.

Burned Finns 2: Use sunscreen.
Burned Finns 2: Use sunscreen.

Stan 24h aikana meinasi pariin kertaan tihku muuttua sateeksi, ei sinänsä olisi haitannut koska paikoittain oli aika painostava ilma. Vettä ei tullut kuitenkaan ja aurinko tyytyi myös suurimman osan ajasta olemaan puolipilvien takana. Joskin silti se perhana onnistui sieltä polttamaan multa niskan ja käsivarret, vaikka yritinkin pysyä varjossa. Ihan hirveästi ei huumoria itsellä irronnut kun selkä oli edelleen marmorin valkoinen ja selkeän t-paidan kaulusrajan yli mentäessä muutuin punaniskaksi. Tässä maassa on siis syytä oikeasti muistaa käyttää aurinkorasvaa myös sateisemmilla seuduilla, jos tietää olevansa pitkään ulkona. Lisäksi piti tulla näköjään tänne asti toteamaan että me suomalaiset olemme pimeyden kansaa, sillä lisääntynyt auringon paiste on tuonut tunteen että pitää alkaa kuuntelemaan suomalaista metallia ja moshpittaamaan kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Uutisissa on ollut että Ranskassa ja muualla Euroopassa on myös ollut tulvimisen kanssa ongelmia myös viime aikoina. Täällä tilanne on kuitenkin normaali, koska sitä vettä tulee vakiona sen verran usein että myös joissa on kapasiteettia.

The residence joins the strike.
The residence joins the strike.

Uutisissa on myös ollut noista Ranskan kovista lakoista liittyen työlakien uudistuksiin. Omassa arkielämässä tämä ei ole juuri näkynyt muuna kun lappuna residenssin aulan luukulla parina päivänä, sillä en ole juuri koulua kauemmas matkustellut. Niillä kavereilla, jotka ovat olleet palaamassa kotimaihinsa, on kuitenkin ollut vähän enemmän stressiä tuosta. Ainakin yhdellä romanialaisella tytöllä tuli tuosta hieman ylimääräisiä mutkia matkaan hänen suunnatessaan junalla Etelä-Ranskan kautta kotio. Pitää toivoa että tilanne ehtii tässä nyt lähitulevaisuudessa helpottamaan, kun joudun vielä yhden reissun täällä tekemään ja myös junaa ja lentokonettä käyttämään Suomeen päästäkseni tässä parin viikon päästä.

 

 

Täällä Ranskassa asuminen on ollut mielenkiintoista jo ihan pelkästään ihmisten paljon Suomea monipuolisemman etnisen taustan takia, mikä päällepäin näkyy kaikkina mahdollisina ihon värisävyinä. Lisäksi ihmisten uskonnollinen vakaumus on paljon laajempi. Esimerkiksi Suomessa yleensä Ramadanin alkamisen ja loppumisen saattaa nähdä ehkä uutisten kautta, mutta täällä sen havaitsee kun Facebookissa muslimikaverit siitä toisilleen muistuttavat. Vaikka en itse Islamia tai muslimimaiden kulttureja ja niiden eroja tunne kovin hyvin, on myös kiinnostavaa nähdä esimerkiksi miten osa marokkolaisista naisista pitää normaalisti huivia koko ajan ja toiset taas eivät pidä ollenkaan. Mainittakoon nyt tasapuolisuuden vuoksi että uskonnottomana pakanana en näe mitään uskontoa tarpeelliseksi enää nykyaikana, mutta koska noilla on edelleen suuri vaikutus ihmisten elämään niin niitä on mielenkiintoista seurata enkä koe tarpeelliseksi puuttua muiden asioihin elleivät he ole aiheuttamassa muille haittaa. Sen puoleen, jos tunnet pelkoa muita kulttuureita kohtaan varsinkin jos et niitä tunne, niin suosittelen lähtemään ulkomaille tutustumaan erilaisuuteen ensikädessä. Ranska on tuon suhteen pätevä maa.

Tämä minun vaihto-opiskeluitteni teatteri näytös alkaa olemaan pikku hiljaa tosiaan lopuillaa. Aika paljon on ollut ainakin farssia ja komiikkaa, jonkin verran tragediaa, heh, romantiikasta en osaa tarkkaan sanoa, pahemmalta draamalta on vältytty, mutta toimintaa ja seikkailua on ollut. Sen verran voin kuitenkin juonta spoilata tässä vaiheessa että kokonaisuudessan tarinalle tulee onnellinen loppu.

Seuraavan raportin kirjoittamisen alkaessa olen jo todennäköisesti suuntaamassa takaisin Suomea kohti. Varautukaa siis jo tuhlaajapojan paluuseen!

 

Osa 25: ”Lukukausi pakettiin” jättimega-artikkeli

(Lauantai 21.5.16)
Tässä kun pitää vajaan kuukauden edestä nyt tällä kertaa kirjoitella ja urakkaa on varmasti vähintään 10 tunnin edestä, niin teen sen mitä Ranskassa opiskelevalta voi odottaa. Eli shampanjaa tissuttelemalla kudon seitin ohutta päivähumalaa tässä samalla kun näpyttelen tätä tekstiä. Tämä myös siksi, koska lukuvuosi on nyt käytännössä paketissa. Yhden teollisuusprojekti ryhmäläisen sanoja lainatakseni: ”Bim, bitches!!!”. Koska tässä kirjoittamisessa oli tälle päivälle urakkaa, niin alkupaloina oli paikallisen panimon olutta ja mirabelle-sorbettia ja shamppanjan loppuessa on vielä varasuunnitelmaksi pullo halvinta skumppaa (joka sekin on halvempaa kuin puolen litran olut tölkit Suomessa), joten toivottavasti juttu näin katalysoituna luistaa pitkän tauon jälkeen.

The (localish) starters for today's blog epistola.
The (localish) starters for today’s blog epistola.
The main course, because France.
The main course, because France.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

(torstai 26.5.16)
Heh, nyt jälkeenpäin voi todeta että asian paljouden takia artikkelin valmistuminen venyikin lauantailta aina seuraavaan torstaihin asti. Tästä voi syyttää tapahtumien paljoutta ennen ja nyt. Voin myös todeta että kirjoittaminen sujuu kirkkaalla mielellä nopeammin kuin hieman samennettuna.

Summary: End of the semestre with written and oral test and project reports and presentations. Theathre week, choir week and Europe week in Nancy and other culture stuff too. New and old style cyckling trips. Vappu. The amusement park.Playing football and watching hockey. Mine and friend’s birthdays plus other reasons to crazy party. Weekend trip to the Vosges. First time in doctoral thesis presentation and in Club Cuisine. Totally awesome theatre satire of the ENSIC personel by the students. More money for just existing. Summer – Autumn – Summer -… Good and bad confurion in French. End of the exchange is looming, so already there have been some goodbyes.

Nyt kun itsekin joudun kirjoittamaa pitkällä aika välillä niin teksti sisältänee paljon tajunnanvirtaa ja aikaintervallit murtunevat. Koitan tästä koota asiat mahdollisimman hyvin ainakin aihekokonaisuuksiinsa, jotta tekstin olisi jotenkin ymmärrettävää. Aloitetaan tutusti kouluhomilla niin päästään sitten kunnolla keskittymään erilaisiin tapahtumiin ja meininkeihin.

The interrogation about savoir-faire with industrial waste.
The interrogation about savoir-faire with industrial waste.

Tuo valinnaiskurssinani ollut jätteiden käsittely ei kovin pitkään lomien jälkeen jatkunut. Heti lomilta palattuani keskiviikkona kyseisestä kurssista oli suullinen kuulustelu. Meidät opiskelijat jaettiin kahteen eri kuulusteluryhmään, joita molemmat opettajamme tenttasivat. Meille esitettiin kysymys, johon nopeiten viittaava pääsi vastaamaan ja jos vastaus ei tyydyttänyt niin vuoroa eteenpäin seuraavalle ja mitä enemmän lopulta antoi oikeita vastauksia niin sitä paremman numeron tuosta sai. Ainakin tuo villimpi maikka sanoi että saisin sinänsä vastausprioriteetissa siimaa kun omalla kolmannella kielelläni kisasin toisten äidinkieliä vastaa.

The aftergames of the soutenance.

Istumapaikkani oli kuitenkin lisähaaste kun olin pöytärivimme päädyssä, jolloin ainakin luennoitsijaukon kysymysten kuulemisessa ja ymmärtämisessä oli lisähaastetta. Joka tapauksessa selvisin tuosta kuulustelusta ihan kohtuullisesti, vaikka olin tuon ymmärtänyt tuon tapahtuman luonteen väärin ja sen takia kunnollinen kertaaminen oli jäänyt väliin. Kysymykset olivat kuitenkin sellaisia että niihin osasi aika hyvin kylmiltäänkin vastata kun kurssista oli ainakin suuret linjat muistissa. Muutama kysymys, johon olisin osannut vastata, meni ohi koska en ymmärtärtänyt ranskaa tarpeeksi nopeasti,

This is how you treat the shit (part 1)
This is how you treat the shit (part 1)

pari meni siinä etten kuullut mitä sanotaan ja ainakin kaksi menivät täydellisiin jäätymisiin kun unohdin esimerkiksi sanat halogeeni ja viskositeetti. Joka tapauksessa mielenkiintoinen kokemus. Jätekurssista oli seuraavalla viikolla myös sen miniprojektin kuulustelu. Projektin aiheena kaikille oli kolmen jätevirran käsittely (sisälsivät Cr(VI), CN-, sekä Ni-, Zn- ja Cu-ioneja). Ryhmä jossa työskentelin oli aika ragtag, eikä meistä kukaan ollut ennen lomia tai niiden aikana valtavasti tuon eteen tehnyt hommia. Saimme kuitenkin sinänsä kohtalaisen prosessi suunnitelutua tuota varten, vaikka lopussa kävi ilmi että meilläkin oli vielä suuria puutteita.

This is how you treat the shit part 2.
This is how you treat the (shit part 2).

Tällä kertaa tuo ranskaksi esiintyminen ei jännittänyt enää niin paljoa, joskin hikoillin puhuessani aika paljon. Neljällä ryhmällä oli muuten suurin piirtein samanlaiset prosessit, suurimpana poikkeuksena oli meidän ryhmämme, kun valitsimme syanidille biologisen käsittelyn hapetuksen sijaan. Kaikki ryhmät saivat töistään aika kovaa kritiikkiä maikoilta lopussa, meidän ryhmämme jätettiin viimeiseksi kun muutama ratkaisiva virhe oli jäänyt huomioimatta. Tuosta ei pidä kuitenkaan lannistua, sillä kuulemma jokainen pääsee noista valinnaisista kursseista läpi, koska ne eivät ole keskenään arvostelun kannalta veratilukelpoisia. Anyway, tämä jätteidenkäsittely kurssi taisi olla mielenkiintoisin valitseman luentopohjainen kurssi tässä koulussa, voin suositella vaikka tuosta ei ihan hirveän syvää tietämystä saanut.

How about you guys do something for a while?
How about you guys do something for a while?

Muuten tuossa jatkuivat kurssit vielä pari viikkoa suhteellisen normaaliin tahtiin. Vähän tuo normaalien kurssien tenteillä suoritus ja sen lisäksi kaikkien projetien valmiiksi saaminen alkoi painaa ja epäilytti että mitenkä saan kaiken kunnialla suoritettua. Yksi päivä päätin stressin lievittämiseksi katsoa kuinka monesta kurssista minun tarvitsisi loppuviimeeksi päästä läpi, jotta Suomea varten olisi riittävästi opintopisteitä. Laskuissani tulin siihen tulokseen ettei noiden tämän lukukauden biotekniikan pääaine kurssien ja tuon PRD:n kunnialla suorittamatta jättäminen sinänsä vaikuttaisi Suomesta tuleviin tukiin (kun kaiken muun hoitaa), mikä oli sinänsä huojentava toteamus.

When you add some Excel to it you make it already more interesting.
When you add some Excel to it you make it already more interesting.

Biotekniikasta piti kuitenkin hoitaa vielä tuo projekti loppuun, ettei sitä päästyisi kaatumaan oman ryhmän niskaan, tämä oli kunniakysymys tässä vaiheessa. Kun tällein venttiiliä löysäsi, ei myöskään luennoille menemisestä ollut tässä parin viimeisen viikon aikana samanlaista painetta kuin aiemmin. Eikä tuo noiden joidenkin skippailukaan näyttänyt opettajia liikaa harmittavan. Kuitenkin kertaalleen kun bioprosessien maikka sattui tulemaan pyöräparkille samaan aikaan kun itse olin siinä, niin hän piti minulle hieman motivointipuhetta (valitettavasti meni hieman maalin ohi, koska en alkanut omia motiivejani selittämään). Joka tapauksessa, osa viimeisistä luennoista/harkoista oli mielenkiintoista tavaraa, osa meni ohi asenne- valmistautumiskysymysten takia.

How the insuline is tranfered fro E. Coli to your diabetic body.
How the insuline is transferred from E. Coli to one suffering from the diabetes.

Tuossa bioprosessi projektissa saimme viimeisen sille tarkoitetun luentokerran jälkeen kovastikin suoraa apua kun toi ranskalainen tyttö meidän ryhmässämme löysi yhtä simuilointiohjelmaa pöyrittävän firman sivuilta yhden artikkelin, josta saimme aika suoraan neuvoa millä etapeilla tuota prosessia pyöritetään. Joka tapauksessa (neljäs anyway tähän artikkeliin), omalta kohdaltani tuohon meidän prosessisuunittelukokonaisuuteen ei tullut tarpeeksi syöttöä, joten vaikka lopulta saimme tuon projektin raportin ja myöhemmin esitelmän pakettiin, jäi sieltä pari kohtaa puuttumaan. Esitettely meni hyvin, itse sain oman lyhyen osuuteni puhuttua ranskaksi melko helposti. Palautteessa tuli muuten kehuja lukuunottamatta sitä että tuosta meidän tuotoksesta puuttui noita fermentorin sisäisiä kriittissiä arvoja, kuten ilman syöttö. Jostain syystä en missään vaiheessa saanut motivoitua itseäni kunnolla tämän prjektin taakse samalla tavoin kuin muille ryhmätöille, joten se ettei meillä ollut kaikkea tarvittavaa jäi hieman itseni kaivelemaan. Onneksi tuosta eivät muut ryhmän jäsenet sen enempää harmistuneet.

Monsieur directeur, non Non NON!
Monsieur directeur, non Non NON!

Ranskan kurssi meille ulkkareille on jatkunut tässä viimeisiläkin viikoilla omalla painollaan. Sielläkin on ihan hyödyllisiä simulaatioita tullut tehtyä, esimerkiksi miten olla esimiehen tai alaisen kanssa fundamentaalisesti eri mieltä työolosuhteusta. So French it is almost offensive. Vaikka nämä ranskan kurssin ovat pääpiirteittäi aika rentoja, pitää maikkojen antaa niistä silti joku testaamiseen perustuva arvosana. Kevään puolella teimme yhdellä kerralla yhden kuullunymmärtämisen ja toisella kertaa luetunymmärryksen sekä kirjoitustehtävän. Noista selviää kuitenkin aika helposti kun on omaa ranskaansa vuoden aikana käyttänyt ja on tänne tullut jonkinlaisilla pohjatiedoilla. Suosittelenkin siis ranskan kursseja molemmille lukukausille, ei ehkä tehokkaimpia tunteja viikossa, mutta ainakin helppoja noppia tässä koulussa, toisin kuin muilla kursseilla.

Tässä tämän ja edellisen viikon aikana olivat myös pääaineiden tentit, jotka biotekniikan puolella oli jaettu tasan kahteen settiin, ensimmäiseen (joka tuli myöhemmin) oli laitettu ensimmäisen osan biokemian johdanto, koulun johtajan kurssi sekä analyysimenetelmät, toiseen osaan kuuluivat sitten rheologia, entsyymikinetiikka sekä bioreaktoreiden toiminta. Kuten jo aiemmin toin ilmi, laskin että näiden kunnollinen suoritus olisi minulle sinänsä vain bonusta kunhan isommat ryhmä projektit saa hoidettua. Näin ollen näihin tenttehin ei juuri tullut valmistauduttua. Vaikka kumpikaan kokonaisuus ei ollut ylitsepääsemättömän vaikea, ei ilman kertailuja noissa ranskaksi myöskään ollut toivoa. Pitänee asioiden paremmaksi oppimiseksi käydä ensi viikon uusinnoissa tekemässä nuo molemmat kunnolla.

Now that the systems are working properly again, better start to work hard.
Now that the systems are working properly again, better start to work hard.

Vimonen iso kouluosuus oli tuon teollisuusprojektin loppuun saattaminen. Pikkuhiljaa meidän ryhmässämme alkoi lomien ja muiden projektien jälkeen valkenemaan ettei tämänkään kanssa olisi enää loputtomasti aikaa (ei siis tarkoita ettei mitään olisi tapahtunut). Kuitenkin, kun kaikilla oli erilaiset aikataulut, oli yhdessä tehokkaan työskentelyn suunnittelu hankalaa. Meillä oli toukokuun alussa vielä yksi aikataulutettu sessio tuota projektin valmistelua varten. Kivasti vaan sattui niin että juuri samana aamuna koko yliopiston laajuisesti servereissä oli häikkää, joten koulun koneille kirjautuessa ei päässyt käsiksi omiin tiedostoihinsa tai edes kaikkiin ohjelmistoihin. Tämä tietysti harmitti hieman enemmän kuin vähän, varsinkin kun olin tullut koululle jo etuajassa excelöimään/ dataa muista ohjelmista/tekemään matlabia, mutta no can do.

Preparing the process report in the HQ.
Preparing the process report in the HQ.

Onneksi systeemit lähtivät taas toimimaan jonkin ajan päästä, joten tuo ohjattu kerta ei mennyt kokonaan kankkulan kaivoon.Tuohon meidän yleisaiheeseemme kuului myös ”pinch analysis” (toivottavasti joku enteläinen tietää tuolle suomenkielisen termin). Koska tuosta kellään ei ollut aiempaa kokemusta, otti meikä tuon hoitoon lopussa. Vaikka tuo metodi ei sinänsä ollut monimutkainen, meni sen edes osittaiseen sisältämiseen ja toteuttamiseen pari päivää tuolta loppupäästä. Itse olin aika kriittinen saamieni tulosten suhteen, mutta koska tuo oli vain yksi osa koko projektia, oli sitä turha jäädä itkemään.

The deadline approaches in few minutes, so where are not only ones doing the concrete mise-en-page.
The deadline approaches in few minutes, so where are not only ones doing the concrete mise-en-page.

Viime viikon perjantaiksi oli tajoitus saada raportti valmiiksi palautukseen, mikä tarkoitti sitä että lähes kaikki toisen vuoden opiskelijat hikoilimme tietokoneluokissa pari viimeistä päivää. Ranskalaiset ryhmässäni olivat näköjään vielä sen verran nuoria ja virkeitä että pystyivät työskentelemään parhaimmillan klo 03 asti aamuyöstä. Itse kun muutuin huhtikuunlopulla vanhaksi kävyksi,oli pakko myöntää tosiasiat ja jättää tuo yökyöpelöinti ja mieluummin koittaa herätä aamulla hieman aikaisemmin virkeämpänä, tämä toimi jotenkuten kandityön kanssa. Huvittavasti viimeisenä yönä heräsin siis samoihin aikoihin kuin toinen tytöistä lopetti väkertämisen. Viimeiselle kahdelle päivälle ennen raportin palutusta muodostimme komentokeskuksemme pienimpään tietokoneluokkaan, missä oli myös sopivia pöytiä omille läppäreille.

Uuh, finally. Authors' names blurred to prevent industrial espionage.
Uuh, finally.
Authors’ names blurred to prevent industrial espionage.

Varsinkin tuon viimeinen perjantai meni tuolla kohtuullisen intensiivisesti viimeisten muotoilukysymysten kanssa, kun esim toinen tytöistä oli yöllä laittanut raportin tekstin comic sanssilla . Tuota ihmetettelimme kevyesti. Viimeinen päivä meni kokonaisuudessaan tuon rapsan ”valmiiksi” laittamisessa, ja kun palautus piti olla perjantaina klo 16 niin paperinen versiomme oli vastuuopettajan kädessä 15.59 kun toinen pojista juoksi sen kirjaston tulostimilta työhuoneelle. Tässä kohtaa voin jakaa opetuksena että noiden raporttien puhtaaksi kirjoittaminen tulee saada valmiiksi reilusti ennen deadlineä. Tämä siksi että ehtii pitämään kunnon tauon ennen lopullista tarkistusta ennen palautusta. Koska meille ei riittävää aikaa jäänyt tuon rapsan valmistuttua, emme adrenaliineissämme huomanneet reportissa kaikkia korjaustarpeita ennen palautusta. Joten kun tällä seuraavalla viikolla tuota luki läpi, tuli sieltä tyhmiä virheitä vastaan joka puolelta.

Preparing for the final run.
Preparing for the final run.

No, ei voi minkään, meni jo. Tälle viikolle jäljelle jäi vielä tuon projektin esittelyn valmistelu perjantaita varten. Tuossa ei ollut sen isompia ongelmia, jokainen teki suht normaalisti diat omasta osuudestaan. Itse tykkään tehdä suhteellisen simppeleitä dioja, mutta ranskalaiset toverini tykkäsivät väsäillä kaikennäköisiä liikkuvia elementtejä. Tuo ei onneksi mennyt mitenkään pahasti yli, joten presiksestämme tuli kohtuullisen tyylikäs lopulta, varsinkin kun ENSIC:in kalvopohja on miellyttävän värikäs mutta silti hillitty. Hieman yllätti ettei meidän tarvinnut seurailla muiden ryhmien esityksiä, olisi ollut mielenkiintoista nähdä millaisia ratkaisuja muut olivat saaneet hieman erilaisilla spekseillä.

Time to shine (a light on the process).
Time to shine (a light on the process).

Meille kuitenkin jäi esityspäivälle hyvin aikaa treenailla tuota meidän esitelmäämme, mikä tuli tarpeeseen kun se piti ranskalaisten jännitykseksi pitää englanniksi. Lopullisen esityksen prosessistamme saimme vedettyä hyvin, siitä tuli arvosteluraadilta kiitosta. Palautetta tuli kuitenkin noista mokistamme tuolla raportissa, esimerkiksi tärkeiden tietojen esittämisen unohtamisesta tai laittamisesta liitteisiin. Lisäksi saimme ihan hyviä kehitysideoita prosessimme laitteiden järjestykseen liittyen. Joka tapauksessa, nyt kun tuo kurssi on selätetty on ihan hyvä fiilis kun tuossa oli ainamoinen urakka.

Enfin den glider in!
Enfin den glider in!
Basic place, basic crew.
Basic place, basic crew.

Sekalaisina juttuina koululta voidaan mainita että ENSIC:ille tehtiin jotakin akreditointia tässä jokin aikaa sitten, joten koululla pyöri sen puolesta joitain pukugubbeja haastattelemassa opiskelijoita. Itse onneksi jemmasin itseni piiloon ettei tulisi koulun mainetta omilla gonailuilla pilattua. Lisäksi koulu on kiitollisena tuonut lisää näkyvyyttä parhaille kumppaneilleen teollisuudesta, tuonne kun on tuotu roll-uppeja aiheeseen liittyen vähän joka puolelle. ENSIC:issä opiskelijat hommaavat näköjään kolmos vuottaan varten varten haalarit.

The ENSIC awards, same names in different categories.
The ENSIC awards, same names in different categories.

Niihin painetaan selkään myös jokin yhteinen iskulause, joten sinänsä meininki on samanlaista kuin Suomessa. Kyseiset haalari ovat kuitenkin perus työukko-mallia, eikä niihin ommella mitään merkkejä, joten suomalaisiin verrattuna jäävät kuitenkin antiklimaattisiksi. Tässä on myös useampana päivänä tullut syötyä vielä noiden kolmosvuoden kavereiden kanssa jotka ovat vielä koululla tekemässä noita pidempiä masters-tutkimusprojektejaan. Kestopuheenaiheena on ollut tuolle ruandalaiselle kaverille naureskelu kun häneltä menee kaiken haaveilun yms kanssa tuplasti se aika saada syötyä mitä meiltä muilta tuohon menee.

Siinä kattavasti kouluun liittyvistä riennoista. Tulevalla viikolla pitäisi vielä koittaa käydä tekemässä nuo pääaineen tentit kunnolla uusinnoissa. Sen jälkeen alkuperäisen suunnitelman mukaan pitäisi jatkaa tuota omaa tutkimusprojektia (PRD), mutta nyt taitaa olla sen verran kisaväsymystä tältä vuodelta että varmaan tulee tuo jätettyä pois, varsinkin kun on muitakin asioita tässä hoidettavana ennen paluuta, kuten tulevan CISV leirin valmistelu tai kaiken saamani paperimateriaalin digitalisointi.

Viime rapsassani erehdyin pahemman kerran, koulun ulkopuolisia rientoja on ollut vaikka ja mitä:

Tankman opening the festival and sticking it to the power.
Tankman opening the festival and sticking it to the power.
Bring it on DJ
Bring it on DJ

Tuolla lomilta paluuta seuranneena viikkona Nancyssä käynnistyi jonkinlainen teatteriviikko. Suurin osa sen tapahtumista jäi suosiolla väliin. Kävin kuitenkin katsomassa avaustapahtuman tuolla Stanislaksella yhtenä iltana. Siellä eräs taiteilija tanssi muovipussit käsissään sermien edessä, joille heijastettiin kuvia vallankumoukseen ja tankkeihin liittyen. Tavallaan tuolla oli tarkoitus ottaa kantaa Tianamenin aukion verilöylyyn. Esityksessä pyöri mukana myös pieni radio-ohjattava tankki ja ns. oikean kokoisen panssarin piippu puski läpi keskimmäisestä sermistä lopussa.

It's a crazy party
It’s a crazy party

Kun olin tuon saanut ihmeteltyä loppuun, siirryimme muiden paikalla olleiden vaihtareiden kanssa tuonne Manufacture-teatterille. Paikalta löytyi muitakin erasmuksi paljolti, sillä ESN oli masinoinut meidät sinne kannustamaan tuota ensiciläistä ESN-aktiivia hänen osallistuessaan opiskelijoiden DJ-skabaan. Brassille oli langennut ensimäinen vuoro, mutta veti oman shownsa tunteella ja koska meitä vaihtareita oli sankasti paikalla, oli tuolla aika hyvä fiesta loca. Koska koulussakin pitää kuitenkin käydä, en tuonne jäänyt muiden esityksiä enää katsomaan, näin jälkikäteen olisi tietysti ollut varmaan mielenkiintoista vertailun vuoksi.

World Expo bid on Carrier.
World Expo bid on Carrier.

Ranska pyrkii päästä isännöimään vuoden 2025 maailman näyttelyä. Senpä vuoksi myös tuonne Place Carrierille ilmestyi (alkuun omaksi ihmetyksekseni) tönö, jonka katolla oli valtava maapallo. Kävimme yhtenä iltapäivänä yhden ranskalaisen kaverin kanssa tuota tarkastamassa. Tuolla oli esillä kaikkea mielenkiintoista faktaa edellisistä näyttelyistä sekä maailman nykytilasta. Lisäksi organisoijat olivat valmistaneet kohtuullisen hienon 3D esitettelyfilmin. Tuolla joku taisi todeta vitsillä että jos uusi maailman näyttely saadaan maahan, niin tuo aiemmasta näyttelystä lojumaan jäänyt Eiffelin-torni voidaan purkaa pois.

saurupt2
Resto’u Saurupt
Bit more creative salads over here.
Bit more creative salads over here.

Yhtenä iltapäivänä tuli tuo Sauruptin opiskelijaravintola käytyä tsekkaamassa kun Lépoldilla oli taas hitokseen porukkaa. Ravintola sinänsä oli positiivinen yllätys siisteydellään yms, sillä Sauruptin asuntolasta en kavereiden juttujen perusteella ole saanut hirveän hyvää kuvaa. Jälleen ruokien puolesta aika perus, mutta tilat olivat viihtyisät. Törmäsin tuolla sattumalta muutamiin semituttuihin taiteenopiskelijoihin, joiden kanssa jäin syömään ja jauhamaan. Heh, finskinä etelään tullessa pitää valmistautua selittämään revontulia ulkkareille, nuo ovat melkein aina puheenaiheena sen jälkeen kun kertoo mistä on kotoisin.

Random Sunday street flea market.
Random Sunday street flea market.
It's a tough ascension boys.
It’s a tough ascension boys.

Yhtenä sunnuntaina oli jälleen pyöräilyreissun aika samalla kokoonpanolla kun edellisellä reissulla. Tällä kertaa pyöräilyä oli kuitenkin hieman vähemmän, joskin kohtuullisesta liikunnasta kävi silti kun lähdimme katsomaan tuota Nancyn koilispuolta reunustavaa mäkeä. Esikaupunki jatkui melkein mäen laelle asti, joten jo kaduilla tuli käpöteltyä aika paljon kun pojat eivät jyrkkiä nousuja jaksaneet polkea. Matkan varrelta löytyi myös hieman epäintuitiivisiä julkisia liikuntalaitteita, joilla perseilimme aikamme.

How these are supposed to work properly?
How these are supposed to work properly?

Tuonne huipulle tuli kiipeiltyä jalan. Sieltä sai huikeat näköalat melkein koko kaupunkiin, joten suosittelen teille muillekin myös tuonne menemistä jos kaupunkiin eksytte. Kun tuonne menemiseen oli tullut kasattua suuri potentiaalienergia, pystyi sitä hyödyntämällä melko kevyesti lipumaan takaisin kaupunkiin. Hieman jäi harmittamaan ettei otettu riskiä ja poljettu joen ylittävän autoille tarkoitetun suuren sillan yli kun sunnuntaiaamusta ei ollut liikennettä, vaan mieluummin pelattiin varman päälle ja kiertoreittiä takaisin. Kaikkea ei toisaalta voi saada kun ryhmässä liikkuu.

 

 

Nice views on the city
Nice views on the city
A closer look.
A closer look.
Trying to solve a murder mystery.
Trying to solve a murder mystery.

Lisäksi samana päivänä tuli yhden ESN-aktiivin kutsusta mentyä hakkaamaan lautapelejä, tämä oli ihan miellyttävää kun sitä ei ollut pitkään aikaan saanut tehtyä. Eri kampusten hajanaisuuden takia on hankala arvioida kuin paljon ihmiset täällä ”joeux sociaux” pelaavat, mutta ainakin ESN-ihmisten keskuudessa tuolle näyttäisi olevan jonkinlaista suosiota. Lämmittelyksi pelasimme sirkusjunan rakentelua, jonka jälkeen siirryttiin pääpeliin . Tarkoituksena oli selvittää mysteeri siitä kuka murhasi yhden osallistuneen ESN-aktiivin,

The ghost is not satisfied.
The ghost is not satisfied.

tämän pelatessa haamua jonka tarkoituksena oli ainakin ensimmäisessä vaiheessa ohjata meitä oikean ratkaisun suuntaan. Pelatessa meillä oli ihan hyvä meininki, varsinkin kun haamumme larppasi ihan kunnolla. Valitettavasti en ehtinyt nähdä pelin viimeistä vaihetta, kun piti palata kämpille jatkamaan jätteidenkäsittelyn projektia. Onneksi ensi viikolla pitäisi olla laajempi vaihtariporukalle järjestetty lautapelikokoontuminen.

 

Happy birthday toooo meee...
Happy birthday toooo meee…
Time to go up there.
Time to go up there.

Tässä viimeisen artikkeli-kauden aikana kilahti 25. vuosi lasiin. Normaalisti kun LOAS:in kämpissä on tilaa ja tiluksia, järjestän ainakin jonkinlaiset wappusynttärikestit. Täällä ei 13 m^2 asunnossa oikein vastaavia järjestellä, enkä jaksanut alkaa mitään yleisiä tilojakaan varaamaan, joten ”juhlistin” tapahtumaa itsekseni kämpillä. Illasta en kuitenkaan jäänyt pelkästää itseäni onnittelemaan, vaan kävimme muutaman vaihtarkaverin kanssa tuolla Foiressa muutamaa laitetta kokeilemassa. Ensimmäisenä haastoimme itsemme tuossa Boostermaxissa, mikä on tuo vehje joka pyörittää kehää korkeuksiin. Hyvällä tuurilla alkoi juuri sataa kun pääsimme laitteeseen, joten käynnistysvaiheessa istuskelin korkeuksissa jo vaatteet märkinä. Kun vauhtiin päästiin niin pyöritys oli aika hurjaa, varsinkin kun kaupanpäälle tuli noita vastapalloon iskeviä vesipisaroita.

That was a wet ride.
That was a wet ride.

Näkipähän Nancyä korkeuksista tällä kertaa myös pää alaspäin. Kieputuksesta selvittyämme kävimme vielä runnomassa toisiamme törmäilyautoilla, itse toimin välillä kuvaajana pelkääjän paikalla ja välillä itse kuskina. Valitettavasti en päässyt tuolla kerralla ajamaan radan Sweden-mobiililla, joten jouduin myöhemmin viikolla palaamaan ihan vartavasten päästäkseni ajamaan kyseisellä autolla, jotta päähän pinttymän sai purettua. Huvipuistoilun jälkeen oli normaali apero des langues GEC:illä. Vaikka en asiasta itse missään vaiheessa kelleen maininnut, niin tietysti syntymäpäivien kunniaksi sain paljon selkääntaputuksia. Aperon jälkeen tuli vielä ESN-aktiivien kanssa mentyä maailmanpyörään, jotta vertailun vuoksi näkisi Nancyn korkeuksista myös pimeän tultua.

Back to the wheel.
Back to the wheel.
Hey, watch it with the Swiss car!
Hey, watch it with the Swiss car!

 

 

Stanislas by night
Stanislas by night
As Lappeenranta-styled lakitus as possible
As Lappeenranta-styled lakitus as possible

Tänä vuonna kun oli maanpaossa, ei tullut muuten wappuiltua, mutta onneksi se tavallisten ihmistenkin vappu koitti aikanaan jälleen ja pääsi itsensä lakittamaan taas. Yritin parhaani mukaan toimia synkronoituna lappeen aikaan ja paikkaan, joten vappupäivänä kävin laittamassa teekkarilakkini klo 11 paikallista aikaa Stanislaksen patsaalla. Valitettavasti en saanut revittyä ketään kaveria kuvaamaan kyseistä suoritusta, mutta onneksi yksi täti  suostui auttamaan. Päivällä kokoonnuimme sitten taas Oonan ja Teemun kämpille pitämään vielä paikalla olevien suomalaisten vappuruokailua. Isäntäväki oli taikonut komeat suomalaistyyliset tarjoitulut, Lauran kanssa toimme enemmän paikallisia lisukkeita tuohon pöytään. Pitkästä aikaa oli taas kiva puhua vähän isommalla suomalaisporukalla, joten tuossa aika lensi nopeasti pöydässä istuessa. Koska vappupäivälle sattui tulemaan myös hyvä sää, lähdimme porukalla harhailemaan vielä ympäri keskustaa. Lopussa päädyimme kiertämään vielä Foirella, se kun oli viimeistä päivää kaupungissa. Lauran kanssa kävimme vielä yhdessä heiluttimessa, herrasväki sai varmaan hyvät naurut kun katsoivat meidän menoamme alhaalta.

Ulko-Suomi-tekniikan edustajat.
Ulko-Suomi-tekniikan edustajat.
Vappuskål!
Vappuskål!
Finnish styled First of May lucnh.
Finnish styled First of May lucnh.
Franco-Finnish desserts.
Franco-Finnish desserts.
Finns on vappumarssi.
Finns on vappumarssi.
The last ride of the foire.
The last ride of the foire.
Summer enough for outdoors ice cream.
Summer enough for outdoors ice cream.
Some costumes of the opera.
Some costumes of the opera.

Tässä on myös viime aikoina ollut enemmänkin kultuurillista- ja yhteiskunnallista tapahtumaa, 7.5 oli sen pohjalta kunnon multitask-päivä. Auringon paistaessa ensimäisenä etappina pallojäätelön syöminen ulkona ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Seuraavana oli Lorrainen kansallisoopperan avoimien ovien päivä, oopperatalo löytyy tuosta Stanislaksen kulmasta. Itse kiertelin tuon rakennuksen ja esillä olleen rekvisiitan mielenkiinnosta läpi, ja jäin myös seuraamaan avointa kuoroharjoitusta. Pohjakerrokset olivat melkein täynnä,

A choir practice.
A choir practice.

mutta ylälehtereillä sai vielä lojua kuin kuningas. Sekakuoro esitti lauluja useammalla eri kielellä, ja kapellimestarina toiminut tätä veti välipuheet ranskaksi vahvalla saksalaisaksentillaan. Tuo oopperatalo oli Nancyssä kieltämättä hieno, mutta koska ”rahaa ja korkea kulttuuria” Kaukiaiseen menee vielä joitan vuosia, taitavat maksulliset esitykset tältä reissulta jäädä väliin.

The stage of the National Opera of Lorraine.
The stage of the National Opera of Lorraine.
An international hero or villain?
An international hero or villain?
A lady in distress during the confusion.
A lady in distress during the confusion.

Oopperan katsastuksen jälkeen seuraava tapahtuma oli Nancyclette, eli kaupungin pyöräilijöiden mielenosoituksellinen kokoontuminen. Tällä kertaa pyöräilyreissun teemana oli supersankarit, oma alter-egoni oli ilmeisesti Kapteeniluutnantti Kansainvälinen kun kiinnitin kaikki mahdolliset kämpiltä löytyvät liput yms itseeni tai Pussywagoniin. Tuohon tapahtumaan olisi pitänyt osallistua jo edellisessä kuussa, mutta silloin juuri sopivasti pyörä hajosi, joten jäi aiemmin väliin. Itse en tiennyt juuri mitä tuolla tulee tapahtumaan, mutta kun samalle pikkuaukiolle alkoi kerääntymään kissanaisia ja yksisarvisia pyörien kanssa, niin ainakin tiesin olevani oikeassa paikassa. Sattumalta tuolla tuli vastaan myös yksi nuorempi saksalaispoika, joka oli silloin syksyllä ollut pelaamassa sählyä samalla kerralla. Normaalin alkusäädön jälkeen kaikki pyöräilijät saatiin kasaan ja sitten letkassa liikkeelle.

Off we go!
Off we go!

Alkuun vaikutti siltä että meillä olisi poliisiauto johdattamassa, mutta poliisit olivatkin näköjään tulleet paikalle vain kieltämään yksisarvista laittamasta karvaisia jalkojaan suihkulähteeseen. Tapahtuman tarkoitukseksi selvisi polkemisen aikana polkea pitkin suurintaosaa keskustan teistä. Samalla estettiin autoliikennettä kohtuullisuuden mukaan ja tuotiin kaupungissa pöyräilijöille lisää näkyvyyttä. Suurin osa liikkelläolijoista oli mukana ihan normaaleilla pyörillä, mutta näkyi tuolla

Cyclists of all ages on the move.
Cyclists of all ages on the move.

myös joitain hieman mielikuvituksellisempiakin viritelmiä, kuten tuo viimeaikoina ENSIC:in pihalla parkissa ollut makuupyörä. Aikaa tuohon seikkailuun meni noin kaksi tuntia, ja päätepisteenä toimi juna-aseman edustalla oleva aukio. Kun kaikki Pyöräilijöiden Oikeusliigan jäsenet olivat päässeet perille, oli HQ-mobiilin uumenista mahdollista kaivaa itselleen vielä olut pientä korvausta vastaan. Kokonaisuudessaan tuo oli hyvän meiningin tapahtuma, pitää koittaa käydä vielä kesäkuun aikana uudestaan.

Taking it to the streets...
Taking it to the streets…
...and fighting the power of automobiles.
…and fighting the power of automobiles.
The final destination and refreshments.
The final destination and refreshments.
Folk gathered to see the choirs.
Folk gathered to see the choirs.

Viimeinen tapahtuma tuolle päivälle oli illalla Stanislaksella järjestetty paikallisen kansainvälisen kuoroviikon päätösnäytös. Tuon tapahtuma tuli sattumalta vastaan kun päivällä oli kiertänyt oopperaan mennessä tuon lavan ohi ja muutenkin kaupungilla nähnyt isompia ryppäitä kansallisasuihinsa  yms. pukeutuneita eri maista kotoisin olevia ihmisiä. Täällä voi siis myös ihan sattumalta osua johnkin kulttuuritapahtumin. Illalla tuonne aukiolle oli kerääntynyt verrattaen paljon kansaa noita kuoroja seuraamaan.

Macedonians open the event.
Macedonians open the event.

Kuorolaulannan lisäksi osalla kuoroista oli omassa osuudessaan myös tanssia ja muuta oheissettiä. Vaikka en ole mikään suuri kuorolaulannan tuntija, enkä ekspertti kaikista esillä olleista kulttuureista, oli tuota tapahtumaa kiinnostava seurata, vaikka kolmannelle tunnille mennessään alkoi jo vähän jaloissa painaa ja mielikin harhailla. Onneksi tuossa kohtaa pystyi jo pitämään teekkarilakkiaan, joten kaverit spottasivat minut helpommin tuolta massojen seasta. Sattumalta tuolla tuli vastaan myös yksi kaveri LUT:in puolelta, tuo oli ihan kiva yllätys.

Italian hunters' choir with (some with awesome facial hair).
Italian hunters’ choir with (some with awesome facial hair).

Kun kaikki kuorot olivat saaneet pari kappalettaave vedettyä, kaasaantuivat la grande finaalena kaikki esiintyvät kuorot lavalle laulamaan yhdessä vielä tuon kuoroviikon tunnuskappaleen. Biisi vedettiin vielä toiseen kertaan, jolloin yleisö pääsi ruudulle laitettujen sanoitusten kanssa mukaan, tuosta tuöli huikea ja herkistävä yhteenkuuluvuuden tunne. Valitettavasti sain hyvän fiiliksen heti pilattua kun käsimerkkien tukemana yritin selittää ”muille” kolumbialaisille mistä menisin hakemaan pyörää, tulin siinä samalla huitaisseeksi yhtä taakseni ilmestynyttä naista sormella silmään. Harmittava vahinko, onneksi rouva jäi eloon ilman ongelmia. Vaikka täällä voi olla paljon suureleisempi niin pitää tungoksessa koittaa varoa kanssaihmisiä.

Now tout ensemble!
Now tout ensemble!
The romanians presenting their country at city hall during Europe day.
The romanians presenting their country at city hall during Europe day.

9.5 on tuo yleinen Eurooppa-päivä, sain hyvän syyn pitää super-siistiä EU-krakaani. Vaikka tuolloin ei Ranskassakaan mitään suuria kemuja sen kunniaksi järjestellä,  niin ainakin täällä mantereen sydämmessä päivä on enemmän esillä kuin siellä reunamailla. Päivän aikana tuolla kaupungintalolla järjestettiin kaikenlaista ohjelmaa, itsekin kerkesin käydä siellä pariin otteeseen kiertämässä. Päivällä Stanin puoleisesta sisäänkäynnistä pääsi saleihin, joissa oli ständeillä esillä kaikenlaisia kansainvälisiä toimijoita.

Other Erasmus found their way to free European buffet too.
Other Erasmus found their way to free European buffet too.

Päämotivaattorina paikalletuloon oli tietysti yhdessä salissa tarjolla ollut puolalainen kevyt buffet (oli aika pitkälle tyhjennetty siinä kohtaa kun kaverin kanssa kerettiin paikalle) sekä ilmeisesti perinteinen EU-kakku (jonka komponentit olivat kuulemma salaisia). Lisäksi alakerrasta löytyi piilosta myös ESN-piste, jossa kävin morjestamassa tuttuja. Illalla ESN järjesti toisella puolella kaupungintaloa rasisminvastaisen avoimen keskustelutilaisuuden, johon osallistuin myös. Tuonne ei muita vaihtareita eksynyt, eikä paikalla ollut muutenkaan kovin paljoa kansalaisia.

The fabled Europe cake.
The fabled Europe cake.

Alkuun oli yleistä keskustelua syrjintään ja myös käsillä olevan pakolaiskriisin hoitamisesta, lopussa oli keskustelua omista kokemuksista syrjinnästä pienemmissä ryhmissä. Kovin kiihkeää väittelyä tuolla ei tullut, sillä ihmiset tuntuivat puhuvan aiha hieman toistensa ohi, ja yleistä keskustelua pääsi hallitsemaan yksi keski-ikäinen mies. Lopussa ESN-aktiivit myösnivätkin että tuo konsepti kaipaa vielä kehittämistä (oli kuulemma ensimmäinen ESN:än avoin keskustelutilaisuus),

A suprise European orchestra.
A suprise European orchestra.

mutta oli tuolla kuitenkin mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset keskustelevat tuntemattomien ihmisten kanssa. Päivän aikana esitteiden perusteella vaikutti myös vähän siltä ettei pelkkä Eurooppa-päivä riittänyt tapahtumille, vaan niitä oli ripoteltu myös muille päiville samalla viikolle, vähän niin kuin käänteiseksi EU-wapuksi. Viikko huipentui euroviisujen finaalin 14.5. Sinänsä harmittaa ettei muiden seikkailujen takia pystynyt tänä vuonna katsomaan viisuja muiden eurooppalaisten kaverien kanssa, vaikka siihen olisi ollut hyvä tilaisuus tänä vuonna.

ESN debate on racism and discrimination.
ESN debate on racism and discrimination.

Teollisuusprojektin raportin palautusta seuranneena viikonloppuna järjestivät muutamat vaihtarit ja ESN-aktiivit extempore reissun Gerardmeriin Lorrainen Vosges-vuorilla (Vogeesit suomeksi), jonne itsekkin lähdin mukaan akkuja latailemaan. Jossain kohtaa ennen lähtöä alkoi kuitenkin vähän epäilyttämään kun lopullinen ryhmä vaikutti enemmänkin faktiolta kuin sekalaiselta otannalta Nancyn vaihtareista, mutta tuokin oli turha huoli. En jaksa tarkemmin selostaa kaikkia viikonlopun tapahtumia, tiivistettynä voi sanoa että päivisin seikkailimme lähialueella, iltaisin viini virtasi ja lähtöaamuna sitten ihmettelimme miten kaiken saisi siivottua, heh.. Kuvat ja kuvatekstit puhukoot puolestaan.

Misty mountains on the way.
Misty mountains on the way.
Fine Romanian kebaberie.
Fine Romanian kebaberie.
The upstream process.
The upstream process of the first day.
Gerardmer from hill-top observatory.
Gerardmer from hill-top observatory.
The view to the next valley.
The view to the next valley.
The ascension of the 2nd day.
The ascension of the 2nd day.
Commandeering the boat.
Commandeering the boat.
Paddling adventure.
Paddling adventure.
Fine soirée
Fine soirée
When all the girls sit in the table, it creates a local sausagefest.
When all the girls sit in the table, it creates a local sausagefest.
Many came full, many were left behind empty.
Many came full, many were left behind empty.
The gourmand dog of the hostel.
The gourmand dog of the hostel.

Viime viikolla alkoi suurella osalla muista vaihtareista olla kurssit kasassa ja loppu lähestyä. Niinpä ESN järjesti kevään version tuosta  paitoihin kirjailusta Loveboatin tiistai-illassa. Itse menin paikalle samalla paidalla johon olin muiden jutut kerännyt jo joulukuussa. Onneksi oli viime kesänä tullut Tuskasta-otettua myös yksi liian iso talkoolais-t-paita, vaikka tuo oli jo valmiiksi aika täynnä saivat kaverit vielä kirjailtua ainakin nimensä tuonne.

Spring's white t-shirt party.
Spring’s white t-shirt party.

Heh, edelleen olen hieman yllättynyt ettei kukaan laittanut tuonne mitään hirvittävän härskiä. Toisaalta varmaan johtuu siitä että vaikka tiedän paljon porukkaa, en voi sanoa että kaikkia tuntisin kovin hyvin, mikä taas rajoittaa muiden kikkailuja. Joka tapauksessa, kun tulette tänne vuodeksi niin kannattaa hommata jo etukäteen reilun kokoinen valkoinen t-paita, saatte kaikki kaverit samalle sivulle. Ja koska tuo oli viimeinen kerta monelle muulle vaihtareille, taisi tuolla tultua välillä tietämättäänki sanottua pidempiaikaiset hyvästit osalle tutuista.

Brother, this might be an au revoir for longer period.
Brother, this might be the au revoir for longer period.
When you don't find words for the feelings.
When you don’t find words for the feelings.

Torstaina tuli käytyä pikaisella visiitillä Café des Languesissa, mutta en tuonne jäänyt kovin pitkäksi aikaa seuraavan päivän presiksen ja väenpuutteen takia. Pyörälle tultua vastaan tuli yksi espanjalainen kaveri, joka kertoi että oli menossa GEC:ille (tuo asuntola Place Carnotin kulmassa, jossa järjestetään ENS apèrot), yhdelle oluelle ja puhui minut mukaansa. Paikalle päästyä selvisikin että asuntolalla on kuulemma joka ilta enemmän tai vähemmän avoin club bièren tyylinen hengailuilta, jossa on mahdollista lunasta olutta muilta opiskelijoilta. Lisäksi tuolla tiloissa oli pöytäfutikset ja pingikset ja kaikki. Heh, hyvä oppia tälläistä hyödyllistä tietoa vasta täällä ihan vuoden lopussa. Pitänee koittaa käydä tuolla joinain muinakin iltoina puhumassa ranskaa tuntemattomille oluen rohkaisemana.

This seems business as usual in geographer party.
This seems business as usual in geographer party.

Viime perjantaina yksi ranskalainen kaveri kutsui kämpilleen kemuihin omalle kämpälleen lukukauden päätöksen kunniaksi. Hän asuikin verrattaen hienossa asunnossa kämppistensä kanssa. Jos siis haluat asua tässä kaupungissa kunnon asunnossa, niin kannattaa katsoa suosiolla yksityisiltä, varsinkin jos pystyy asumaan jonkun kanssa kimpassa. Suomalaisena olin tietysti ainoa, joka tuli paikalle edes suurin piirtein oikeaan aikaan, joten alkuun tuli jauhettua vain isännän ja hänen kanadalaisen kämppiksensä kanssa.

Time for latin rythms.
Time for latin rythms.

Kanadalainen kun oli Quebécistä kotoisin, niin hetki meni hänen ranskaansa tottumiseen. Kaiken pystyi ymmärtämään, mutta silti oli hetken sellainen fiilis että mitä nyt tapahtuu. Pikkuhiljaa kämppä alkoi täyttymään muistakin vieraista. Heh, vissiin todistaa että olen vuoden aikana onnistunut seikkailemaan tarpeeksi ja hieromaan paljon kontakteja, koska tunsin melkein kaikki ihmiset tuolta, vaikka suurinosa vieraista oli kutsuttu paikalle toisistaan riippumatta, joskin oli tuolla myös uutta ja outoa maantieteilijäporukkaa.

La Marsellaise the ring-dance.
La Marseillaise the ring-dance.

Vaikka homma pysyi hallussa niin ajoittain meno oli verrattaen villiä, ainakin jos vertaa aiempiin kämppäkemuihin joissa täällä olen ollut. Ilmeisesti kulttuuriin kuuluu että jossain vaiheessa aletaan laulaa Marseljeesia ringissä tanssien. Itsekin osallistuin kreisibailaamiseen tanssimalla jo humalan puolelle siirtyneen intialaisen kaverin kanssa jotain nopeatemposia Bollywood-muuveja. Heh, ulkkareiden kanssa juhliessa niin että jokainen pystyy soitattamaan oman maansa musiikkia on se hyvä puoli että oppii uusia kulttuureja sitäkin kautta, mutta haittapuolena on että nuo uudet hitit jäävät soimaan päähän. Itselläni on lopputalvesta asti ollut yksi macho kreikkalianen gubbe tuolla kallossa pyötimässä, nyt siellä on lisäksi tuhatkaupalla intialaisia. Olkaa varovaisia.

"Time to go to kick ass au foot yo Finnish fagah!"
”Time to go to kick ass au foot yo Finnish fagah!”

Viime lauantaina oli tosiaan tarkoitus saattaa tämä rapsa päätökseensä. Muut Pahat Pojat eivät kuitenkaan hyväksyneet suunnitelmaani kirjoittaa koko päivää kalsari-skumppaillen, ja koska en osaa sanoa pontevasti ei, repäisivät he minut mukaansa aamupäivästä pelaamaan futista Vandoeuvreen. Matkan varrella kerkesimme spekuloimaan esimerkiksi Albanian mahdollisuuksia pian alkavissa EM-kisoissa, kannattaa laittaa rahansa sille joukkueelle kuulemma, heh. Pelipaikkana meillä oli pieni tekonurmi tuolla jossain lähiöiden keskellä, sattui olemaan näppärästi tyhjänä kun saavuimme paikalle.

Future les Bleus joined the game of the big boys.
Future les Bleus joined the game of the big boys.

Pikkuhiljaa paikalle valui myös muita kavereita ja kaverinkavereita (koko muukin sakki ei-ranskalaisia) ja saatiin pelailut käyntiin. Olin myös hieman yllättynyt kun kolme ranskalaista pikkupoikaa liittyi meidän mukaamme, ainakin vaikuttivat olevan tuolle nigerialaiselle kaverilleni ennestään tuttuja. Pakko myöntää että aika ennakkoluulottomia jätkiä kun tuollein tulevat muitta mutkitta pelaamaan enemmän tai vähemmän tuntemattomien selkeästi gringojen miesten kanssa. Pojat kuitenkin pärjäsivät pelatessa siinä missä muutkin, joskaan heitä ei voinut tietysti mennä rappaamaan samalla tavalla kun aikuisia ukkoja.

Let the world championships begin.
Let the world championships begin.

Yleisesti pelin taso ei ollut liian hurjaa, ja eri joukkueidemme pelit olivat myös aika tasaisia. Onneksi tuolla pärjäsi lenkkareilla ihan hyvin, joskin jälleen tuli huomattua että säännöllisestä jalkapallon pelaamisesta on jo miljoona vuotta kun ei setä meinaa jaksaa muutaman tilanteen jälkeen tehdä enää ratkaisevia juoksuja puolustuspäässä. Teknisesti vire tuntui onneksi kuitenkin olevan vielä jotenkin tallella.

The southeners don't seem to mind the heat, but all northeners had to play shirtless in order to survive.
The southeners don’t seem to mind the heat, but all northeners had to play shirtless in order to survive.

Heh, sen myös näki ettei muilla kavereilla ollut liikaa kokemusta joukkuepelaamisesta, itse kun yritin normaaliin tapaan jakaa jatkuvasti ohjeita muille, mutta harvakseltaa menivät perille, liekö myös vierailla kielillä vaikutusta. Joka tapauksessa, oli ihan kiva käydä pelailemassa. Pitää käydä jatkossakin niin voisi kuntokin kasvaa. Urheilemisen takia rapsa jäi pahasti vaiheeseen launtaina, mikä taas paisuttaa tämän pituutta kun kiirettä on pitänyt joka päivälle.

 

Sunnuntaina tuli taas käytyä parin kuukauden tauon jälkeen Scheriereillä, kun rouvalle oli tullut ikävä ja itse olin kovasti pyykinpesuavun tarpeessa. Alkuun meinattiin istua ulkona, mutta pari sade pisaraa säikäyttivät meidät takaisin sisälle. Tällä kertaa ruokalistalla oli vuoristolaislounas, joka lähti käyntiin jo itsessään melko raskaalla juustopiiraalla, mitä seurasi vielä lihaa varsinaiseksi pääruuaksi.

After a long period of just rice and pasta based meals at own place, it was refreshing and filling to eat proper lunch.
After a long period of just rice and pasta based meals at my own place, it was refreshing and filling to eat proper lunch.

Tuli taas syötyä niin ettei ruokailun jälkeen tuntenut olevan oikein kykeneväinen tekemään mitään. Herran kanssa pääsimme jo keskusteluissa hieman syvemmälle tasolle, kun aloimme väittelemään yleisestä asevelvollisuudesta. En ole varma sainko ranskalaisia ymmärtämään Suomen puolustuspoliittisia ratkaisuja ja motiiveja, mutta ainakin itse sain kunnolla lisää tietoa siitä miten systeemi aiemmin toimi täällä ja miksi siitä siirryttiin ammattilaisarmeijaan. Niin kuin aina aiemminkin olen maininnut, tämä paikallisten tunteminen tuo huomattavasti lisää syvyyttä tähän vaihtokokemukseen, suosittelen normaaleiden ihmistenkin kanssa hengailua minne sitten lähdettekään.

Tässä toukokuussa tuolla on pelailtu taas jääkiekon MM-kisat. Koska täällä juuri kukaan ei tunne lätkää enempää kuin nimellisesti, on itseltä kisojen tarkempi seuraaminen jäänyt väliin, varsinkin kun tässä on ollut paljon muutakin tekemistä. Sen verran olen kuitenkin jaksanut seurata että katsonut mihin tuloksiin pelit ovat päättyneet ja muutaman sanan vaihtanut tsekkien ja venäläisten yms ihmisten kanssa jotka tuosta lajista jotain tajuavat.

This paragraph is about ice hockey, but I bet you find this awesome ice cream bar more interesting.
This paragraph is about ice hockey, but I bet you find this awesome ice cream bar more interesting.

Suomi kun pelasi hianosti tuonne finaaliin asti, päätin nähdä sen verran vaivaa että menin tuon päätöspelin Kanadaa vastaan katsomaan Teemun ja Oonan kämpille kun aiempien pelien katsomatta jättämisestä oli tullut kovaa palautetta muissa maissa vaihdossa olleilta, heh. Isäntäväki oli varautunut ulkoisänmaalliseen koitokseen pätevästi, oli projektorin kautta heijastettua kuvaa seinälle ja jäätelöbaaria keittiössä. Selkeästi jääkiekko on se mikä yhdistää suomalaisia ja kirkastaa suomalaisuuden ideaa paikasta riippumatta. Itse pelistä ei jäänyt juurikaan kerrottavaa, isäntäväellä meinasi olla pelin tempon takia vaikeuksia pysyä hereillä ja lopussa valittelivatkin että taisin tulla katsomaan koko turnauksen kehnoimman pelin. No ei voi minkään, toivottavasti ensi vuonna Suomen joukkue jaksaa loppuun asti.

Maanantaille oli kaverilta kutsu hänen tohtorin väitöstilaisuuteensa. Niin kuin taisin jo aiemmin mainita, täällä kulttuuri on siitä erilainen että tohtoriopiskelijat tuntuvat ovat nuorempia kuin Suomessa yleensä ja hengailevat enemmän samoissa tapahtumissa kun normaalit opiskelijat. Täällä tunnen varmaan yli kymmenen tulevaa tohtoria, lappeessa noita en taida tuntea yhtään. Koska kaverin tutkimus oli julistettu salaiseksi, piti sisään tullessa kirjailla vaitiolosopimus. Siitä syystä jätän tästä kohtaa kuvat ja tarkemmat selostukset väliin.

Congratulations to you mr. Dr.
Congratulations to you mr. Dr.

Ensimmäistä kertaa väitöstilausuudessa olemin oli mielenkiintoista, vaikka jostain syystä välillä tuntui hankalalta pitää silmiä auki. Valitettavasti tuosta tilasuudesta pystyi seuraamaan vain alun esittelyn, ja varsinaista väitöstä varten kaikkien  tavisten piti poistua tuolta auditoriosta. Onneksi kerkesin käydä illasta onnittelemassa kaveria tuolla väitöksen jälkijuhlinnoissa, ja vaikka en kovin pitkää ehtinyt tuolla ehtinyt muiden vieraiden keskellä seisoa, niin sain kuitenkin nopsaan juotua kuoharit herra tohtorin kanssa.

Indians and Pakistanis don't have problem to doing cuisine together, could this be the way to ease the long lasting tensions?
Indians and Pakistanis don’t have problem to doing cuisine together, could this be the way to ease the long lasting tensions?

Maanantaina sain myös osallistuttua ensimmäistä kertaa yhteen toiseen tapahtumatyyppiin, kun osallistuin lukuvuoden viimeiseen ESN:nän Club Cuisineen. Tuossa tapahtumassa on tarkoitus, että kolme opiskelijaa jostain tietystä maasta ohjeistavat 20 muuta osallistuvaa vaihtaria miten valmistaa heidän jokin kulttuurilleen tyypillinen ruoka alku- ja jälkiruokineen. Aiemmin en noihin ole osallistunut koska en ole joko ehtinyt muilta kiireiltä / paikat ovat menneet täyteen ennen kuin itse olen ehtinyt mukaan tai sitten ei ole vain kiinnostanut ollenkaan. Joka tapauksessa, onneksi tällä kertaa pääsin mukaan,

"Guancamole needs to be hot and spicy"
”Guancamole needs to be hot and spicy”

varsinkin kun poikkeuksellisesti tuolla oli pääkokit kolmesta täysin erilaisesta kulttuurista (Meksiko, Ukraina ja Pakistan) ja hintakin jostain syystä vain 5 € kun normaalisti nuo ovat maksaneet 15 €. Alun hämmingin jälkeen jakauduimme kukin pääkokkimme alaisuuteen. Yritin aluksi mennä ukrainalaiseen porukkaan valmistamaan borssikeittoa, mutta tungoksen takia vaihdoinkin joukkuetta meksikolaisen guancamolen yms väkertämiseen. Vaikka tuolla nuorisotalon keittiössä ei juurikaan ollut ylimääräistä tilaa ja keittiövälineet eivät olleet aivan optimaalisia, sain pilkottua sipulini yms, ja kaikki ruuat valmistuivat huikeilla menestyksillä.

Preparation of massive ammount of borsch soup.
Preparation of massive ammount of borsch soup.

Tuota ruokaa oli valtavasti, joten melkein pystyi unohtamaan henkevän keskustelemisen ja keskittyä vain syömään. Tällä kertaa tuo oli tosiaan rahan arvoinen ateria, kun ruuan kanssa oli viiniä, ja jälkiruuan painikkeeksi tuo ukrainalainen tyttö oli tuonut meille paria eri ukrainalaista vodkaa. Itse tietysti machona yritin näyttää muille ettei tuo raa’an viinan shottina juominen saa ilmettä juurikaan värähtämään, mutta tämä meni ulkkareilta ohi heidän irvistellessään ryyppyjensä jälkeen. Lopussa pitikin sitten kiirellä siivoilla paikat kuntoon, onneksi kaikki paikallaolleet jaksoivat tehdä ainakin melkein koko ajan jotain hyödyllistä.

The starters for the evening.
The starters for the evening.
For visual reasons we skip right into the cakes.
For visual reasons we skip right into the cakes.
Vodka sec is so good way to finish meal..
Vodka sec is so good way to finish meal..
The last (French) lesson at ENSIC, cheers to that! Of course the learning continues.
The last (French) lesson at ENSIC, cheers to that! Of course the learning continues.

Hypätään nopeasti vielä viimeistä kertaa koulun penkille. Tiistaina oli viimeinen luento ranskasta, joka samalla oli viimeine luentoni tässä koulussa. Maikka antoi tällä kertaa meidän vaikuttaa tuohon ohjelmaan, joten kun muilla ei ollut mielipiteitä niin minun aloitteestani ihmettelimme Ranskan historiaa ensimmäisen vallankumouksen jälkeen ja sitä miten täällä ollaan jo ohjelmistovaiheessa tasavalta 5.0, kun Suomessa mennään vielä samalla versiolla kun itsenäistyessäkin (toisaalta lähdekoodi on avoimempi). Juhlistimme myös viimeistä kertaa mättämällä suuhun kaikki herkkuja. Maikka olisi halunnut tuoda meille kakun, mutta oli kuulemma joutunut tyytymään paikallisena erikoisuutena käsin valmistettuihin käyriin mantelilastuihin.

How students perceive the purpose of the badging system.
How students perceive the purpose of the badging system.

Onneksi tiistain ranskantuntia oli siirretty loppumaan aiemmin, jotta kerkesimme sieltä ajoissa seuraamaan ENSIC:in opiskelijoiden opettajista ja muista koulun henkilökunnan edustajista tekemään parodiaesitystä humanistikampuksen vierestä löytyvällä vanhalla teatterilla. Normaalisti tuo parodia on ilmeisesti ollut kolmannen vuoden opiskelijoiden hoidettavana kamppanjoinnin aikana, mutta tänä vuonna he eivät ilmeisesti saaneet pakettia kasaan, joten kakkoset ottivat tuosta kopin. Esitys oli huikea, siitä on pakko antaa iso kiitos esiintyjille. Sitä paransi myös tietysti se että näin vuoden lopussa tunsin jollain tasolla suurimman osan esiintyjistä, että irvailun kohteena olleista maikoista, roolitukset osuivat täydellisesti nappiin. LUT:issa tämän tyylinen ei varmaan olisi mahdollista järjestää, sillä meiltä ei taida löytyä samaa määrää erikoisia ja hulluja persoonia kuten täältä. Esityksen kattavana teemana oli henkilökunnan valmistautuminen nyt keväällä suoritettuun koulun auditointiin, ja mitä kaikkia hulluuksia se aiheuttikaan. Teatterin jälkeen oli foijerilla jälkipelien aika, sillä paikalle saapui myös useampi maikoista, joten opettajat pääsivät tuolla juomaan heitä esittäneiden opiskelijoiden kanssa, mikä teki myös tuosta tapahtumasta huvittavaa parodiaa. Tällä kertaa juttui ei muuten oikein luistanut, joten suurin osa tuosta iltamasta meni muiden kolmannen vuoden gringojen kanssa jauhaessa.

How the students see the personel meetings.
How the students see the personel meetings.
Presenting the magic of thermodynamics.
Presenting the magic of thermodynamics.
The credits rolling.
The credits rolling.
The actress and the idol.
The actress and the idol.
Das ist Krazypartytime!
Das ist Krazypartytime!

Eilen saksalainen vaihtarikaverini tuli tänne Boudonvilleen järjestämään synttäreitään avustuksellani, Medrevillessä oli sali poissa käytöstä joten ei hulluja Medreville bileitä tällä kertaa. Sinänsä peruskemut, mutta näistäkin pari hauskaa huomiota teidän tulevaa Nancy-vaihtoanne varten. Siinä kun seisoin residenssin portilla venailemassa kaverin saapumista, pamahti siihen eräs ukko moottoripyörineen. Olin hieman hämmentynyt hänen tietäessä nimeni, kunnes herra esitteli itsensä kaverini isäksi.

Inspiring birthday speech!
Inspiring birthday speech!

Saksa on tosiaan niinkin lähellä että sieltä voi saada omat vanhempansa täysin yllätysvierailulle, onneksi Suomi on hiukan kauempana ettei samaa tarvitse juuri pelätä. Koska itse olin talon asukkaana nimellisesti vastuusta noista bileistä, olin tietysti hieman hermostunut kun pari kaveria aloitti saman tien Club Cuisinen ylijäämä viinoilla. Mutta kokonaisudessaan nuo kemut menivät ilman suurempia kohtauksia. Oikeastaan enemmän sotkua aiheutettiin siivousvaiheessa.

Partybus parked into corner of Stanislas.
Partybus parked into corner of Stanislas.

Kun olimme sakun kanssa viemässä tavaroita kämpilleni talteen niin paperikassi lahosi ja sen seurauksena punaviinipullo levisi Boudonvillen aulaan, ei muuta kun pyyhkimään pois. Kun homma oli paketissa, päätin jatkaa muiden kanssa vielä keskustaan. Välietapin kautta selvisimme Les Caves nimiseen yökerhoon tuohon Stanislaksen kulmaan. Hytkyimme tuolla aikamme, itse nyt en sinänsä ole kovin innoissani noista yökerhoista, mutta olen toisaalta huonompiakin tanssipaikkoja nähnyt, tuolla ainakaan musiikki ei ollut järkyttävän kovalla.

Laitetaan vielä lyhyet huomiot parista kestoaiheesta loppuun.

Näköjään minulle myönnettiin viimeinkin tuo CAF-tuki, saan sitä neljältä viimeiseltä kuukaudelta ilmeisesti 92 €/kk. Tuon saapumisen odottelun takia toukokuun vuokran maksamista tuli lykättyä reilu viikko normaalin maksupäivämäärän yli, mutta olihan tuossa toisaalta kiva maksaa vain puolet normaaliin hintaan verrattuna, kun ensimmäine erä tuli ilmeisesti maalis- ja huhtikuuta varten. Pitääpä sitten Suomeen palatessa katsoa mitäkä mieltä KELA on näistä tuista.

Ilmasto on täällä ollut viimeisen kuukauden aikana hyvinkin vaihteleva. Rytmi on oikeastaan ollut viikko aurinkoa ja kesää, jota seuraa viikko sadetta tai muuten vaan syksyä, sitten taas aurinkoa jne. Välillä on jo ollut ihan hyvät shortsit ja t-paita-kelit, tällä hetkellä aurinko paistaa kivasti.

Vaikka tuossa ranskan kunnolla hallitsemassa on vielä aika paljon työsarkaa, niin kai tässä on myös eteenpäinkin menty. Esimerkiksi kun Suomeenpäin skypettää, alkaa aidosti vahingossa laittamaan myös ranskaa tuonne suomen sekaan. Lisäksi olin ylpeä itsestäni kun onnistuin päättelemään yhden puhekielisen verbin tarkoituksen (bosser = työskennellä). Lisäksi vastaan tuli yksi päivä myös yksi sivusto jossa oli tarjolla lisää ranskalaisia puhekielen termejä, pitää opetella niitäkin. Paljon tekemistä on kuitenkin vielä esimerkiksi oikeiden prepositioiden käyttäminen oikeassa kohtaa, à ja de menevät vielä aika usein vääriin paikkoihin kirjoittaessa. Tuolla ranskan tuntien päätteeksi maikka harmitteli hieman ettei ollut kerennyt hioa aksenttiani kuntoon, mutta toisaalta eipä yksi kerkeä kaikkia opettaa jatkuvasti yksilöllisesti.

Nyt viimeinen kuukausi täällä on pyörähtänyt käyntiin ja ajan kuluminen on sen mukaisesti tuntunut kiihtyvät. Koitan tästä loppuajasta kirjoittaa vielä pariin kertaan ennen lopullisia päätelmiä. Olkaa valmiina seuraavaa puolentoista viikon päästä tulevaa artikkelia varten, sillä siinä tarinat jatkuvat heti tämän artikkelin julkaisu hetkestä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, à tout…

Osa 24: ”bah, pas parfait mais mieux”

No ei sitä tullut opiskelutua lomilla (kuten pelkäsinkin), joten tämä rapsa on sen mukaisesti täynnä kaikkea muuta. Sen lisäksi valmistuminen viivästyi melkein viikolla, pahoittelut tästä. Sullon viimeiset rapsani myös täyteen kuvia kun tuota tilaa on jäljellä, toivottavasti nautitte.

Summary: First week of holiday: nothing proper gets done, which means I did all kinds of minor stuff, like visiting the amusement park that is now in Place Carnot. Week 2: trip to Brest in Bretagne and the surrounding area, that was awesome. On the way back also to Paris to see some things that I had not seen before, like Versailles. Some friends leave, some return. In Nancy Autumn turns directly to Summer. Deep thoughts. Next blog post in about month.

Tarkoitus oli tosiaan loman ensimmäisellä viikolla opiskella ja hoitaa projekteja omaan tahtiin. Ensimmäisellä viikonlopulla mieli oli kuitenkin järkkynyt tuon noiden pyöräepisodien jälkeen, ja kun vauhtiin oli päässyt niin helposti pystyi aina lykkäämään tekemisiä seuraavalle päivälle, kunnes päivät loppuivat. Myöskään toisen viikon matkailun aikana ei ihan hirveästi lukeminen edistynyt, vaikka bussissa on tullut istuttua vaikka kunka. Voipa olla että viimeiselle kahdelle kuukaudelle  täällä saa alkaa priorisoimaan asioita, jotta tästä hommasta tulee jotain eikä aiheuta muille ihmisille niin paljoa mielipahaa. Heh, eipähän ainakaan ole wappu tänä vuonna vaikeuttamassa keskittymistä, mutta eiköhän tuolla kaikkia muita häiriöitä tule vielä useampi.

Ensimmäisellä viikolla tuli sen sijaan tehtyä kaikkea sälää.

pyöräreissu9
Biking trip 3: to South along the canal.

Tuo pyöräni näytti aika hurjalta sen yllättävän purkautumisen jäljiltä, joten epäilin hetken saakohan tuosta enää mitään. Onneksi kuitenkin parin tunnin puuhastelun jälkeen sain uuden tangon paikoilleen ja vääntyneet etujarrut vasaroitua suurinpiirtein asentoon. Jotain lukijoita varmasti ihmetyttää miten jaksan pyöräilystä näin usein höpistä tässä blogissa. Pyörällä saa kuitenkin itsensä siirrettyä selkeästi parhaiten paikasta toiseen, joten tuolla on selkeästi vaikutusta omaan mielialaan täälläkin.

The monastery outside Nancy.
The monastery outside Nancy.

Toisella viikonlopulla kävimme taas pitkästä aikaa tuon albanialaisen kaverini kanssa pyöräreissulla, tällä kertaa meillä oli mukana myös yksi perulainen tohtoriopiskelija. Suuntana oli tällä kertaa kanaalin vartta eteläänpäin, pieni sivukierros yhteen kylään ja esikaupunkia takaisin. Tuolta löytyi myös ihan miellyttäviä maisemia ja kiinnostavia rakennuksia. Doctoratilla oli kuitenkin jarrujen kanssa jotain häikkää, joten vauhti ei meillä mäkien kohdalla ainakaan ollut huikea, joten kuviakin kerkesi ottaa useaan otteeseen.

Through parks again.
Through parks again.
The customable salad is nice, Vandoeuvre seems the nicest place so far.
The customable salad is nice, Vandoeuvre seems the nicest place so far.

Loman aikana suurin osa CROUS:in ravintoloista oli kiinni, joten tuota ravintolakiertelyä ei saanut hoidettua loppuun kuten olin suunnitellut. Vandoeuvren luonnontieteilijöiden ravintola oli kuitenkin auki, joten siellä tuli käytyä. Voisin tuon todeta melkein miellyttävimmäksi opiskelijaravintolaksi, siellä kun pääsi itse kasaamaan oman salaattilautasensa ja tunnelma oli rento. Tuon vieressä näyttää olevan myös CROUS:in pyörittämä kiinalainen (auki ilmeisesti illallisia varten), mutta tuota tuskin tulee tarkastettua. Vielä näistä peruspaikoista olisi oikeastaan enää jäljellä Saurupt, koska Braboisiin asti tuskin lähteä käymään, eivät nämä paikat niin paljoa toisistaan poikkea.

Juegos @ foyer
Juegos @ foyer
Intense chess.
Intense chess.

Koululla käydessä tuli foijerin yläkerrassa ensimmäisellä viikolla hengailtua noiden kolmannen vuoden kavereiden kanssa, joilla olivat vielä masters-tutkimusprojektit käynnissä mutta päiväaikatauluissa ei juurikaan niin tarkkaa. Omat shakki-, biljardi- tahi pingistaitoni eivät olleet säännöllisen harjoituksen puutteessa kovinkaan kummoiset, mutta oli ihan kiva noita pelejä kavereiden kanssa vääntää. Perjantaina kokeilimme myös porukalla tuota ranskalaisten suosimaa pelia missä 5 henkilöä juoksee pöytää ympäri ja läiskii tuota palloa puolelta toiselle, tyrimällä tippuu pois ja kaksi viimeistä pelaavat parin pisteen pelin. Tuota pidemmän aikaa pelatessa sai ihan hyvän hien pintaan.

Hot action in multiplayer ping pong.
Hot action in multiplayer ping pong.
Big man & small beer, small man & big beer?
Big man & small beer, small man & big beer?

Ekalla viikolla lojuessa oli aikaa käydä myös noissa vakituisissa tapahtumissa kuten tiistaina Loveboatissa ja torstaina Café des languesissa. Molemmissa tapahtumissa näkyi selvästi tuo lomaviikko kun porukkaa ei ollut kovin paljoa paikalla, mutta molemmista paikoista löytyi sen sijaan uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Alkuun CDL:stä oli tarkoitus mennä ESN:nän huikeisiin lomabileisiin kaffelle. Saksalaisten tyttöjen tiedustelu paljasti tuon kuitnekin odotetusti pyramidihuijaukseksi kun paikalla ei kuulemma ollut ketään (ei hirveä yllätys nyt lomien aikana). Niinpä vähän sattumanvaraisesti tuli muodotettua varsinainen

New camera enables much better photos from café des langues too.
New camera enables much better photos from café des langues too.

Justice League meistä Nancyn sosiaalisesti taitavimmista vaihtarijätkistä, joka koostui puolalaisesta matemaatikosta, tsekkiläisestä teknisestä fyysikosta ja minusta kemiantekniikan roolin näyttelijänä. Lähdimme parin paikallisen tytön matkaan katsomaan mihin seikkailuihin löydettäisiin. Päädyimme kebulan kautta korttelin toiselle puolelle L’Impasse nimiseen kellarikapakkaan, joka osoittaui miellyttäväksi paikaksi. Paikka oli korttelin sisäpihalla ja portaan alas, joten yllättäen ei ole ulkkarina tuota tullut aikaisemmin spottattua. Varsinkin paikan rokkipuoli toi mieleen yhden tutun paikan Suomesta,

Decent advertising in Mac Carthy.
Decent advertising in Mac Carthy.

varsinkin kun tuokin on yleensä auki sen jälkeen kun muut anniskelupaikat ovat menneet kiinni. Istuimme tuolla sitten aikamme henkevästi keskustellen. Meinasin paskoa housuuni kun puolalainen kaverini vahingossa lähtiessämme löi kamerani kädestä lattialla, eikä tuon jälkeen linssi mennyt normaalisti kameran sisään. Kaikkien onneksi vika korjaantui kämpille päästyä kun tuota hieman vahingossa pakotti menemään.

Welcome to Hell (of a nice place).
Welcome to Hell (of a nice place).

 

This place resembles something back from Finland.
This place resembles something back from Finland.
People gathering to be amused.
People gathering to be amused.

Ensimmäisellä viikolla tuli valmiiksi myös tuo tivoli mitä tuohon Place Carnotille oltiin jonkun aikaa kasailtu. Tuolla on tullut pariin kertaan ihan mielenkiinnosta käytyä kävelemässä ja katsomassa. Muuten itse laitteisiin meno ei ole kitsasta kiinnostanut, mutta yhtenä iltana menin muutaman kaverin kanssa maailman pyörään juuri auringonlaskun aikoihin. Nancyn näkeminen korkealla keskeltä kaupunkia oli kokemisen arvoista. Muuten tuolta löytyi kaikki mahdolliset laitteet ja kisailut mitä tuolta voisi odottaa. Porukkaa näytti myös jokaiselle illalle riittävän ainakin tuolle ensimmäiselle viikolle, saapa nähdä kuinka innokkaana kansa tuoll käy jos tuo tuossa seisoo kuun loppuun saakka.

Eating must be part of the fun. Pork impaled, roasted and the whacked with whacky hammer.
Eating must be part of the fun. Pork impaled, roasted and the whacked with whacky hammer.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Pics or didn't happen.
Pics or didn’t happen.
La Foire d'Attractive from above.
La Foire d’Attractive from above.
Bus 40 min late, luckily others to share the burden.
Bus 40 min late, luckily others to share the burden.

Toisen viikon maanantaina lähdin viimeiselle ristiretkelleni Bretagneen ja Pariisiin. Tällä reissulla on ollut vaikka mitä käänteitä, varsinkin julkisilla liikkuessa.

Maanantaina tuli aamusta pieni hiki kun Nancyssä paikallisbussi mihin olin suunnitellut meneväni ajoi ohi kun olin ostamassa lippua ja seuraava näytti tulevan vielä myöhässä, joten Pariisiin menevään bussiin ehtiminen ehti vähän jännittää. Ilmeisesti Nancyn aikatauluinfossa on jotain epätarkkuutta kun tulinkin seuraavalla yhteydellä ajoissa pysäkille.

View from the East Side of Paris.
View from the East Side of Paris.
In Paris you can just stumble to a massive castle in the city.
In Paris you can just stumble to a massive castle in the city.

 

 

 

 

 

 

Jälleen tuli kuitenkin selväksi että täällä itse stressaaminen on aika turhaa kun tuo pitkän matkan bussi oli 40 minuuttia myöhässä. Onneksi tuossa pysäkillä oli myös yksi tutalainen tyttö ja normanniukko, joiden kanssa sai nuo odottelun tuskat jaettua. Samalla porukalla jutellessa myös tuo matka Nancystä Pariisiin meni aika sutjakasti vaikka tuo muutaman tunnin kestääkin. Perille päästyämme lähdin kiertoreittiä pitkin seikkailemaan toiselle asemalle Bretonnian bussia varten.

Greek mythos in some parks.
Greek mythos in some parks.

Heh, Pariisi on kuitenkin sellainen kaupunki että karttaa katsomalla sieltä löytyy aina pari uutta isoa puistoa tai linnaa mitä et aiemmin ollut huomannutkaan, joten tuosta viden tunnin vaihtoajasta ei juurikaan mennyt paikallaan odotteluun. Kun pääsin seuraavalle bussiasemalle, oli tuo Pariisissa loppu työharjoitteluaan tekevä intialainen kamu venaamassa, minulla kun oli häneltä Nancyyn jääneitä vaatteita. Koska minulla oli mennyt periferioiden kiertelyyn noin tunti enemmän kuin olin odottanut, ei meillä juuri subien syömisen ohella tällä kertaa enempää aikaa ollut, yöbussi kun lähti liikkeelle ajallaan.

After a night in a bus, sun rise crossing to Brest.
After a night in a bus, sun rise crossing to Brest.
There boat paintings are really common in Brest.
There boat paintings are really common in Brest.

Yön bussissa pyöriskeltyäni saavuin tiistaiaamusta Brestiin, Bretagnen kulmakärjen isoimpaan kaupunkiin. Couchsurfingin kautta oli löytynyt majoittajaksi loistava 30-v + täti, jonka luokse sain heti aamusta vietyä rinkkani ja muuta painavat tavarat heti hänen luokseen. Emännän lähtiessä töihin pääsin itse tutkimaan kaupunkia kevyessä tiedusteluvarustuksessa. Omasta mielestäni Brest oli todella nätti kaupunki, vaikka eriäviäkin mielipiteitä kuulin. Jenkit olivat kuulemma pommittaneet

Brest, where Turku meets Minas Tirith.
Brest, where Turku meets Minas Tirith.

kaupungin lyttyyn toisessa maailman sodassa ja tuon jälkeen se oltiin kuulemma turhan hätäisesti rakennettu uudestaan. Tuolta myös omilla seikkailuillani löysin vierekkäin ikivanhoja ja moderneja alueita. Kaupungista tuli mieleen jonkinlainen Turun ja Minas Tirithin risteytys, varsinkin kun tuolta löytyi yksi kovasti valkoista puuta muistuttava häkkyrä. Yllättävää oli myös kuinka vahvasti laivasto oli kaupungissa läsnä, tois puol’ ”jokkee” ei ollut siviileilla pääsyä rantaan ollenkaan.

Luckily I am not the only one struggling with French.
Luckily I am not the only one struggling with French.
bre10
View to the sea.
bre11
Metal, Finland’s greates export is happening here too.
The Northern shores.
The Northern shores.

Päivän kaupungilla seikkailtuani lähdimme illalla emännän kanssa autolla käymään niemimaan pohjoisrannalla. Itse olin suunnitellut polkevani koko niemen rannikon päivässä, mutta tuo automatka osoitti etten osannut suhteuttaa taas kartaa lainkaan. Ensimäinen paikka pohjoisessa olivat isot hiekkarannat, joilta löytyi myös kaiken muotoisia ja kokoisia siirtolohkareita, toisena kohteena käytiin mäen päältä tarkastelemassa yhtä pohjoisrannikon kylää ja sen majakkaa.

Big beaches too.
Big beaches too.

Nuo alueen pohjoisosat olivat todella nättejä, kannattaa käydä katsomassa jos vain mahdollista. Tuolla iltiin kuulemma aikanaan harjoitettu valemajakoita ja sitten kiville kariutuneiden laivojen ryöstämistä. Maaseudun läpi ajellessa päästiin väistelemään useampia traktoreita, noita on näköjään Leonin alueen tiet täynnä. Illalla kävimme vielä syömässä emännän kavereiden luona ja hakemassa heiltä pyörä lainaan seuraavalle päivälle.

Northern seaside village.
Northern seaside village.
Bretonnian countryside
Bretonnian countryside
Local architecture
Local architecture

Keskiviikkona lähdin aamusta seikkailemaan lainapyörällä lähialueita läpi kohti niemimaan länsirantaa. Tuonne ei mitään suoraa ja näppärää pyörällä mentävää tietä ollut, joten muutaman pienemmän tien jälkeen päätin lähteä painamaan suoraan maantien peinnarta pitkin, vaikka kovaa ohi ajavat autot vähän jännittivät eikä tuo tainnut olla osalta matkaa sallittu tie. Matkan varrella vastaan tuli muutama paikallisia tuotteita myyvä kauppa, joissa vaihdoin rahojani paikalliseen olueeseen ja siideriin. Lopulta löysin myös perille rannikolle.

The Atlantic swimming season.
The Atlantic swimming season.

Tuolla piti myös käydä uimassa Atlantissa, jotta on molemmat Ranskan meret kahlattuna läpi. Vesi meressä tuntui olevan aika samaa lämpötilaa kuin toukokuun lopulla. Puljaamisen jälkeen suuntasin alueen lounaiskärkeen ja sieltä sitten takaisin Brestiä kohti. Matkan varrella tuli tarkasteltua maajakoita, kyliä, rantoja ja meren rannan keski- ja toisen maailmansodan aikaisia linnoitteita. Kun tuosta illalla selvisin takaisin kaupunkiin kävimme vielä emännän kaveriporukalla vielä kapakassa. Tuolla sain kuulla kaiken näköistä myös itse Brestistä ja lähialueista, kuten että täällä on eniten alkoholisteja Ranskassa. Sinänsä tuntui todenmukaiselta, sillä tuo on ainut paikka missä tässä maassa olen tuollaisia suomalaistyylisiä alkoholisteja nähnyt.

Western seaside town.
Western seaside town.
Fort by the sea.
A lighthouse and the world’s edge.
Fort by the sea.
Fort by the sea.
Second fort by the sea.
Second fort by the sea.
Second light house at the edge.
Second light house at the edge.
The coast across the gulf.
The coast across the gulf.
Through CS you get to know nice people.
Through CS you get to know nice people.

Tässä kai kehtaa jälleen todeta että täällä Euroopassa jokaisella surffausreissulla on tapahtunut jotain hämmentävää, vaikka tällä kertaa erikoisuudet eivät sinänsä liittyneet minuun. Todennäköisesti suunniteltujen nukkumajärjestelyiden muuttumisen johdosta emäntäni poikaystävä tuli kapakasta myös tuonne yöksi. Tämän jälkeen havainnoin, ettei täällä ilmeisesti vierailijat viereisessä huoneessa huoleta kun aletaan rakastelemaan eivätkä seinät/ovet ole kovin paksuja. En pakota teille kuitenkaan enempää informaatiota.

 

The castle in Nantes.
The castle in Nantes.

Torstaina aamusta alko sitten koko päivän kestänyt bussiseikkailu kohti Pariisia. Iltapäivästä oli parin tunnin vaihto Nantesissa. Snägärillä syödessa kokki varoitteli että pitää kaikkien tavaroidensa kanssa olla tarkkana etteivät kaduilla liikkuvat haahuilijat koita niitä varastaa. Neuvon kanssa sain omenan kaupanpäälle, kiitos vaan. Bussin vaihto tapahtui kaupungin ulkopuolella, mutta laskin että minulla olisi aikaa käydä tsekkaamassa Nantesin keskusta ja Loire-joki ratikalla. Keskustassa hyppäsin ulos ja kiertelin joitan katuja.

Even if demostrations ruin your schedules you don't mind, because c'est la vie.
Even if demostrations ruin your schedules you don’t mind, because c’est la vie.

Kun olin aikomassa jatkaa ratikalla vielä vähän eteenpäin joen katselemista varten ja sieltä sitten suunnitelmien mukaan palaamassa pikaisesti bussin lähtöpaikalle, selvisikin että päivällä kaupungissa järjestettävä mielenosoitus työlakien muutosta vastaan pysäytti kaiken joukkoliikenteen ydinkeskustan alueelta. Tuossakohtaa alkoi taas hieman jännittämään, joten päätin suunnata samantien takaisin bussille. Koska kaupunki ei ollut lyhyessä ajassa muuttunut vielä tutuksi, päätin varmuuden vuoksi hölkätä ratikkalinjan vartta takaisin ensimmäiselle toimivalle asemalle,

Finally beer and chilling down.
Finally beer and chilling down.

vaikka tuo nopein paluureitti ei ollutkaan. Selvisin kuitenkin bussille, joka saapui vartin myöhässä mutta tuli perille puoli tuntia etuajassa, ajallani, eikä loppu matkallani intialaisen kaverini luokse Pariisin pohjoispuolelle Saint Dennisiin kämppäämään menemisessä ollut enempää välinäytöksiä, joskin perillä kaverini kämppis järjesti samanlaisen tempauksen mistä edellisessä kappaleessa puhuin. Ilmeisesti sääntö vahvistettu.

On the way to Versailles palace
On the way to Versailles palace
Miniatures from different construction phases.
Miniatures from different construction phases.

Perjantaina lähdin liikkelle samalla oven avauksellani kaverini suunnatessa töihin, itse ajelehdin joukkoliikennettä käyttäen Versaillesiin kaupungin mukaan nimettyä ”linnaa” (palatsi varmaan parempi sana) katsomaan. Tuon jälkeen on 2/X maailman massiivisimmasta/kuuluisimmasta palatsialueesta käytynä kun nuorena tuli perheen kanssa käytyä Kielletyssä Kaupungissa (myönnettäköön että tuo Baijerin kuninkaan palatsi oli myös vaikuttava mutta hieman kevyempi versio Versaillesista). Koska tuokin paikka on yksi Pariisin alueen tärkeimmistä turistikohteista,

Hall of fame.
Hall of fame.

oli tuolla turvatarkastuksia ja vartiointia sen mukaisesti. Tuossa paikassa loistavaa on se että alle 26-vuotiaat EU-kansalaiset pääsevät näkemään päälinnan ja puistot ilmaiseksi, mutta niissäkin on kyllä jo yhdelle päivälle nähtävää. Lipputiskin kautta ei olisi edes tarvinnut mennä ja sielläkin onnistuin vain tyrimään kun ajatuksissani kerroin ranskaksi olevani 80-vuotias kun piti sanoa 24. Heh, täti vastasi suoraan englanniksi ja antoi englanniksi olevan kartan,

Tourist among the tourists in Hall of Mirrors.
Tourist among the tourists in Hall of Mirrors.

ei tällä reissulla varmaankaan tule ranskan kääntäjän papereita jos puhe on vielä tällä tasolla. Alkuun kiertelin linnan eri auki olevat tilat läpi tauluja ja muita esineitä ihmetellen. En ollut valmistautunut päivään näköjään kaksisesti kun kameran akkua ei tullut ladattua niin se siirtyi vilttiketjuun heti ensimmäisten salien kohdalla. Onneksi jollasta ja tabletista löytyi vielä kuvaustehoja loppupäivän tarpeisiin, joten ei huolta vaikka laatu tietysti ei ole samalla tasolla.

Massive paintings.
Massive paintings.

Tuolla sisätiloissa sai välillä olla melkein itsekseen joissain tiloissa ja toisissa taas puskea ihan tosissaan eteenpäin muiden turistien seassa. Linnan jälkeen siirryin kahlaamaan läpi ensin pihan edustan pienemmät puistot. Ilmeisesti vielä ei oltu kunnon turistisesongilla kun osassa oli vielä portit ainakin paikoittain kiinni, joten ihan jokaista nurkkaa ei päässyt näkemään, mutta eipä taas alueen kokoon nähden juuri itketä. Kaavassa olevien puistojen jälkeen lähdin kiertämään tuota valtavaa allasta ja sitä ympäröivää puistoaluetta ympäri.

Flegmatic c'est moi
Flegmatic c’est moi

Sivusin myös noita Marie Antoinetten tiluksia (erillinen maksullinen alue tuossa kokonaisuudessa), mutta jätin väliin että jää sitten vielä jotain uutta nähtävää jos joutuu joskus Pariisiin palaamaan. Tuon altaan kiertämisessä ei sen ihmeempiä ollut, toiseen päähän oli leirityneenä isompi jengi pyöräileviä jenkkejä. Kokonaisuudessaan Versaillesin palatsiin meni 6 tuntia progressiivisella mutta kaiken kiertävällä tahdilla, tarkemmin syventymällä tuolla menee varmasti koko päivä. Versaillesin jälkeen kävin vielä keskustassa katsomassa läpi nuo eri alueet mihin marraskuussa täällä iskettiin (asiasta enemmän täällä). Samalla reissulla tuli myös sattumalta löydettyä Bastilji, olin tuota aiemmin yrittänyt etsiä mutta ei ollut sattunut silmään. Tuolta tietysti linna oli purettu jo vuosisadat sitten, joten ei siellä muistomerkkiä lukuunottamatta ollut sen ihmeempää nähtävää. Intialaisen luokse päästyä heitettiin loppuilta huonoa läppää, juotiin bisseä ja katsottiin silmät pyöreänä yhtä huikeaa sarjaa jonka kaveri oli spotannut.

The Versailles yard.
The Versailles yard.
Forbidden parks
Forbidden parks
Fully dressed female statue was an exception.
Fully dressed female statue was an exception.
The pool from the other side.
The pool from the other side.
Secrets of Indian cuisine.
Secrets of Indian cuisine.

Lauantai korvasi sitä että muuten Pariisissa oli kaikki mennyt niin hyvin. Aluksi jo edellisen päivän puolella havaitsin että iltapäiväksi keskustaan yhden couchsurffarin organisoima tyynysota, johon vartavasten osallistumista varten olin koko tämän reissun ajastanut, siirtyikin sunnuntaille, jolloin itse en enää Nancyyn paluun vuoksi tuohon pystynyt osallistumaan. Koska minulla ei myöskään enää juuri uutta mielekästä nähtävää kaupungissa ollut, jäin aamupäiväksi lojumaan kaverin kämpille.

Latin farewell party upon my return.
Latin farewell party upon my return.

Pääsin sentään olemaan hänen apukokkinaan kun väkersimme ruuaksi intialaista kanaa, tuo oli ihan hyvin onnistunut ja kebabiin hyvää vaihtelua tälle reissulle tuonut ateria. Päätin iltapäivästä lähteä jo reilusti ajoissa kohti Nancyyn vievää bussia, Pariisi on kuitenkin sen verran iso seutu ettei siellä siirtyminen käy ihan hetkessä. Ajoissa lähtemin oli ihan hyvä veto kun paikallinen joukkoliikenne tuntui pistävän hanttiin vähän jokaisessa välissä.

Dual-wield, how cool is that???
Dual-wield, how cool is that???

Pääsin kuitenkin ajoissa perille ja bussiin ilman ongelmia. Matka Nancyyn takkusi kuitenkin päivän teemaan sopivasti. Reimsissä lyhyen stopin päätteeksi huomattiin että kyydistä puuttui yksi matkustaja, mutta riittävän ajan odottelun jälkeen lähdimme kuitenkin liikkeelle. 40 min Nancyn suuntaan ja bussin kuski sai johtoportaalta puhelun että takaisin hakemaan puuttuvaa lammasta. Tämä tieto ei taas uponnut (odotetusti) muihin matkustajiin hyvin, ja hetken aikaa bussissa olikin ranskalaisen sanonnan mukaan bordelli, joskin ihmiset sitten rauhoittuivat. Itse en ole kova valittamaan ja muutenkin jo tässä maassa matkustamiseen liittyvien episodien turruttama, joten aloin kirjailla lisäajalla tätä rapsaa. Ekstrakierroksen ansiosta Nancyyn paluu myöhästyi 1,5h, joskin onneksi bussin kyydistä pääsi myös keskustassa eikä pelkästään Braboisissa.

Instagram, iiiinstagram
Instagram, iiiinstagram

Boudonvilleen käveltyäni menin suoraan toisessa talossa järjestettyihin espanjalaisen vaihtarikaverin läksiäis fiesta locaan. Tuolla tietysti härskisti söin muiden tuomia ruokia ja juomia, joskin vastapainoksi sain ainakin jollekkin latinoille juotettua tuota mukana ollutta vodkaa. Saimme yllätävän pitkään pitää bileitä pystyssä, lopun koittaessa sitten kämpille purkamaan laukut ja viimeinen suuri turistireissu sitä myöten siinä.

Unrelated stupid traffic jam in Nancy.
Unrelated stupid traffic jam in Nancy.

Tuon reissun perusteella busseista voi sanoa että Isilines jatkoi edelliseen malliin, eli melkein aina lähtö myöhässä, mutta jotenkin mukavat kuskit pääsevät perille suurin piirtein ajoissa. Uutena firmana tällä kertaa käytössä oli Ouibus (SNCF:n tytäryhtiö), vähän eri tyylistä ranskalaista kyydistystä kun lähtöasemalta lähdettiin aina ajallaan kun pakkaaminen alkoi jo puolta tuntia ennen, mutta molemmilla reissuilla pääsi myös seuraamaan kiivaita väittelykähinöitä. Hinnan puolesta bussiyhtiöiden joillain reitellä on eroja, mutta kokonaisuudessa hinta ja muilla tasoilla täällä toimivat pitkän matkan firmat eivät juuri toisistaan poikkea. Bussien suhteen reissu oli aika halpa, Bretagneen ja takaisin alle 60 € vaikka etäisyyttäkin on noin 700 km tuonne Brestiin.

Tämän rapsan julkaisu viivästyi melkein viikolla, joten tässä on nyt ehditty palata jo kouluunkin. Säästän teidät kuitenkin vikinöiltä ja summaan nuo seuraavaan artikkeliin missä toivottavasti pääsette kuulemaan jo ainakin jonkin tasoisesta menestyksestäkin. Mainitaan kuitenkin muutama juttu tämänkin viikon muista menoista.

Tiistaina kävin ottamassa vastuuta tästä pienestä ulkosuomalaisesta kylästämme, kun Oonalla ja Teemulla oli menojen takia tarvetta lastenvahdille. Vaikka itse olin ensikertalainen tuossa hommassa, onneksi on muuten tullut lasten (joskin paljon vanhempien) kanssa oltua tekemisissä, joten tuostakin selviydyin yllättävän hyvin. Teemun ja Oonan päästyä takaisin kerkesimme myös harmitella ettei kaupungin pormestari ollut tullut seuraamaan heidän menestystään sekä sopimaan että wappupäivänä voitaisiin pitää suomalaispiknik lakit päissämme.

Back to Nancy.
Back to Nancy.

Tällä viikolla tuli myös sinänsä surullisia uutisia kun tuon espanjalaisen koulukaverini lisäksi myös koulumme saman ulkkarisaapumiserän yksi kolumbiaana lähti Espanjaan tekemään työharjoitteluaan. Onneksi korvaavana tekijänä tuo skottikaverini palasi Nancyyn muutaman päivän vierailulle, joten nyt pitkästä aikaa oli taas joku jolle pystyi avautumaan havaitusta epäkohdista niin että tuli myös oikein ymmärretyksi, mahtava fiilis. Kaikkea riemua aikansa ja skottikin lähti tänään suuntaamaan kohti muita seikkailuja.

 

Time to go again.
Time to go again.
Early April sunshine means summer weather.
Early April sunshine means summer weather.

Laitetaan tähän vielä taas muutamia säähän liittyviä seikkailuja ja havaintoja. Ensimmäisellä lomaviikolla sää jatkui suht normaalina eli viileää, harmaata ja kävellessä käydessä saattoi kastua niin että kämpille palasi vaatteet litimärkinä. Lomaviikkojen välisenä viikonloppuna alkoi paistamaan aurinko ensimmäisiä kertoja oikein kunnolla, mikä sai kansan ulos ja itsekin lähdin tätä havainnoimaan. Pietarilaisen kaverin mielestä oltiin jo t-paita-shortsi-keleissä. Heh, tuon uutukaisen auringon paisteen näki vaihtarikavereiden FB-päivityksistä samaan tapaan kun jos lappeessa on ollut revontulia.

Day in suprise sunshine can make you a red-nosed reindeer.
Day in suprise sunshine can make you a red-nosed reindeer.

Reissulla länteenpäin siirtyessä huomasi Lorrainen olevan hieman kylmempää seutua, sillä samoilla leveyspiireillä lännempänä oltiin jo täydessä lehdessä kun lähtiessä kotona olivat puut vielä paljaita. Vaikka Bretonnia on myös kuulemma hyvin sateinen paikka, siunaantui minulle loistavat säät siellä. Aurinko paistoi tiistaiaamun sumua ja keskiviikkoaamun sadekuuroa lukuunottamatta. En tietysti ollut auringon paisteeseen mitenkään varautunut, joten keskiviikkona koko päivä auringossa poltti aurinkolasien avulla naamaani puna-valkoisen pesukarhukuvion, jes. Pariisissa oli myös yleisesti hyvät säät. Perjantaina luotin että sää pysyy riittävän lämpimänä, joten lähdin liikkeelle ilman takkia. Juuri kun olin Versaillesissa päässyt tuon ristialtaan toiseen päähän, alkoi taivaalta ripotella. Altaan risteyskohdalle päästessä tulikin vettä jo niin kovaa että olisi samalla vaivalla voinut uida altaan halki, varsinkin kun missään lähistöllä ei ollut kunnon suojaa.

Trying to escape sudden shower.
Trying to escape sudden shower.

Koska en osannut myöskään arvioida kuin pitkään sade kestää, joten päätin samantien lähteä juoksemaan kohti linnaa, jottei ainakaan tarpeettoman pitkään tarvitsisi sateessa olla. Kuuro kuitnekin loppui myös nopeasti, ja siinä kohtaa kun olin saanut käveltyä linnan luokse paistoi aurinko taas kirkkaalta taivaalta. Pari tuntia meni siinä että Pariisilainen kevät kuivasi sen minkä se kasteli. Myös lauantai yönä Nancyyn palatessa täällä odotti tuttu sade. Tällä viikolla tuo aurinko on tullut jälleen esiin.

Difference of the bitches in fac de lettres and outside my window.
Difference of the birches in fac de lettres and outside my window.

Bretonniassa saadun palo->rusketuksen jälkeen en enää ollut luokassa istuessa valkoisin ihminen. Auringossa t-paidassa olessa oli kuitnekin pakko todeta että iho naamaa lukuunottamatta on vielä puhdasta marmoria, jossa on värin kannalta aika paljon tekemistä. Täälläkin on kevät edennyt viimeisten puolentoista viikon aikana, ja ainakin humanistikampuksen iso koivu on jo täydessä lehdessä. Skinnarilan tapaan tuo minun huoneestani nähtävä koivu on surullinen puu ja muista jäljessä, mutta kyllä sekin näyttää nyt kirivän.

Tämä vaihto oli itselleni (ihan syystäkin) pitkään suurin suunnitelma, jonka toista puolta en ole ennen tätä paria kiintopistettä (killan puheenjohtajuus, valmistuminenkin sitten joskus) suunnitellut, vaikka muuten olen elämääni tarkka etukäteen miettimään. Nyt kuitenkin kun aikaa täällä ei ole enää valtavasti jäljellä, on tulevaisuuden miettiminen alkanut ihan uudella tavalla. Tässä on esimerkiksi tullut pohdittua ensimmäisen oman auton hommamista, sekä sitä millä juonilla killan puheenjohtajaksi itsensä keplottelee ja miten sitten sitä laivaa ohjaisi. Tässä myös vajaan viikon päästä on syntymäpäivä ja ”nuori mies” status lähenee luonnollisesti joskus koittavaa loppuaan. Tietysti tässä on myös kiivaasti tullut mitä kaikkia perus suomalaisjuttuja tulee tehtyä, kunhan pääsee parin kuun päästä takaisin. Syvää kelaa täällä ulkomaillakin tulee näköjään.

Näihin tunnelmiin jätän teidät nyt hieman pidemmäksi aikaa. Koitan nyt lopun tästä lukukaudesta keskittyä ainakin tarpeellisimpien opintojen suorittamiseen, eikä tässä pitäisi mitään suuria uusia tapahtumia enää olla lähiaikoina tulossa. Näin ollen seuraavan kerran palaan mikrofoniin kun toukokuun puolivälin jälkeen normaalit kurssit ovat paketissa. Koulustakin pystyy silloin puhumaan huomattavasti kevyempään sävyyn kun on voiton puolella.

Siihen saakka à plus

Osa 23: Thermodynamiquement faisable

LeBlog on ilmeisesti jo niin vaikutusvaltainen media, että sen kirjailijaa pyydettiin vieraskynäksi myös LUT:in Abitiimin blogiin. Seikkaluista huolimatta pysyn silti myös uskollisena omille lukijoilleni.

Summary: Management week. Latest major tragedies in Europe. Family visiting Nancy: trips near and far, eating and visiting friends. Student theather at Boudonville. Nuit des étudiants and visit to four local museums. Oriental dinner and Spanish party. Assholery in the surroundings and continuing problems problems with wifi. CAF-application continues. French work laws still as hot topic. Misadventures with bikes. New holidays are here.

The new multinational company in creation.
The new multinational company in creation.

Viime viikko oli opiskeluissa taas hieman poikkeuksellisempi, koska se oli pääosin pyhitetty tämän lukukauden tutakurssille. Tämän kurssin aiheena oli projektin suunnittelu ja sen esitteleminen. Alussa meille annettiin yleisluento projektin toteuttamiseen liittyvistä näkökohdista, sen jälkeen hieman innovattiivisuutta ruokkivia ajattelutehtäviä ja lopuksi analyyttisempää perkaamista innovatiivisista projekteista ja uusista markkinoista. Session loppuun jakauduttiin 5 – 6 hengen ryhmiin (kaikissa piti olla molempia sukupuolia ja ulkkareita ja ranskalaisia) ajatusriihimään uutta sopivaa kaupallista projektia. Yksi toisen vuoden tutuista ranskalaisista värväsi minut omaan ryhmäänsä, eipä siis onneksi tarvinnut hapuilla että mihin ryhmään päädyn.

Wisdom from elders.
Wisdom from elders.

Muita ryhmän jäseniä en tuntenut etukäteen liiemmin, mutta homma lähti kuitenkin nopeasti ja jouhevasti liikenteeseen. Hullujen (laserveitsi, kissantassujenpuhdistajan) ja vähemmän hullujen (kokoontaitettava/muokkailtava matkalaukku, suodattavan ja vettä kierrättävän vesijohtojärjestelmän) jälkeen saimme rajattua yhteiseksi projektiksemme huonekaluja eri kaupungeissa välittävän palvelun.

 

Evaluating your peers and their shenaningans is best you know.
Evaluating your peers and their shenaningans is best you know.

Loppu viikko jatkui pääpiirteittäin kaavalla että kunkin session alkuun oli jokin yhteinen luento (aiheina yhtiömuodot, esiintyminen, patentit jne.), jonka jälkeen jatkettiin ryhmissä omien projektien työstämistä (strategian suunnittelua, kulujen ja kannattavuuden laskemista…). Tuo oli aika kevyttä ja miellyttävää normaaleihin kolmen tunnin luento jyystöihin verrattuna. Meininki omassa ryhmässämme oli myös verrattaen hyvä ja itse pysyin pää piirteittäin kartalla siitä mistä kulloinkin puhuttiin ja mitä piti tehdä.

The sales pitches and feedback.
The sales pitches and feedback.

Viikon lopussa sitten homma vedettiin pakettiin valmistelemalla omasta projektista myyntipuheet. Koska tarkoitus oli olla myyvä, ei onneksi jokaisen tarvinnut varsinaisesti puhua esityksen aikana, jolloin itse jättäydyn ryhmämme kysymyksiin vastaavaan osastoon, sekä annoin ranskalaisille kollegoilleni neuvoja miten saisimme ryhmänä vedettyä mahdollisimman jämptin esiintymisen. Ryhmämme suoritus oli hyvä, ja vaikka muut opiskelijat innoistuivat esittämään useammankin tiukan kysymyksen niin emme niihin hyytyneet, ja lopussa maikalta tuli pelkkää hyvää palautetta, joten hyvin toimittu ja taktikoitu. Lisäksi arvosteluun kuului kahden muun ryhmän projektikuvausten lukeminen ja niistä palautteen anto.

Kokonaisuudessaan tämä tutailuviikko tässä lukukauden välissä oli ihan piristävää vaihtelua taas normaaliin menoon. Kurssin aikana alkoi myös vähän jälkikäteen harmittamaan että tuo syksyn yrityspeli-tutakurssi jäi käymättä vajaan tiedotuksen ja siitä seuranneen oman kiukuttelun takia. Mutta ei voi tässä vaiheessa enää minkään eikä tuo venettä kaada.

Tällä viikolla jatkuivat muut kurssit taas normaalisti, joskin viikko oli pääsiäisen takia maanantaita lyhyempi. Koska edelleenkään en juuri ollut ylpeä omista opinnollisista saavutuksista tämän lukukauden aikana, pelkäsin hieman viikon alussa että runtua tulisi vähän suunnasta kuin toisesta. Sinänsä aiheeton pelko, melko normaalisti meni kaikki. Tällä viikolla tuli myös taas turvauduttua pahoihin tapoihin ja jätettyä yksi luentoharkka väliin ja yritettyä sen sijaan hoitaa opiskeluita omaehtoisesti. Tuokaan ei mennyt niin kuin alkuun ajattelin, mutta ei tuosta loppujen lopuksi ollut myöskään isompaa vahinkoa. Teollisuuskurssilla päästiin taas vähän eteenpäin uusilla ideoilla, joskin itselle tuli semmoinen fiilis että olisi nämäkin asiat pitänyt jo tietää.

Kouluhommista sitten taas muihin teemoihin. Mennään vaihtelevasti ikävän ja positiivisen väliä.

Viime aikoina on Euroopassa tapahtunut asioita, joita ilman pärjättäisiin paremmin. 20.3 Espanjassa sattui bussionnettomuus, jossa kuoli 14 ihmistä ja useita loukkaantui. Vaikka tuo ei itseeni suoraan liitty, kosketti tapaus koska bussi kuljetti paikallisia vaihto-opiskelijoita. Tapauksesta oli täällä muutama maininta vaihtaripiireissä, muttei kuitenkaan suurempaa keskustelua. Tämän lisäksi Brysselissä räjähtivät pommit lentokentällä ja metroasemalla 22.3, tuosta kuulin ensimmäisenä tuta-ryhmäläisiltäni. Tuokaan ei suoraan ole elämääni vaikuttanut ulkoisesti, mutta ei tuotakaan ole voinut pelkästään ohittaa sen takia että syksyn Brysselin reissulla tuli käytyä myös juuri tuolla toisen iskun kohteena olleella Maelbeekin metroasemalla. Vaikka ihmisiä on Euroopassa kuollut viime aikoina, en itse tunne oman turvallisuuteni laskeneen, melkein helpommin tulee oltua huolissaan muista. En näitä surullisia asioita ryhdy enempää perkaamaan, sillä muualla päin maailmaa on viime aikoina tapahtunut myös paljon vääryyttä, joten pelkkä eurooppalaisten kärsimysten käsittely ei tunnu oikeudenmukaiselta, kun taas koko maailmasta huolissaan oloon tätä blogia ei ole tarkoitettu eikä siihen ole resursseja.

Family visiting in Nancy.
Family visiting in Nancy.
A Finnish beerfest, one thing I've missed.
A Finnish beerfest, one thing I’ve missed.

Onneksi on myös ollut hyviä juttuja viimeaikoina, sillä pääsiäisen pidemmän viikonlopun avulla perheeni tuli käymään Nancyssä. Vaikka en juuri tunteellinen perheihminen ole, oli tietysti kiva nähdä vanhempia sekä veljeä ja siskoa useiden kuukausien jälkeen, tässä kun ei viime kuukausina kovin monia finskejä yleensäkään ole tullut vastaan. Lisäksi vierailun hyötypuolena oli tavaroiden vaihto, porukoilta tuli parempikuntoinen reppu sekä uusi kamera, jolla LeBlogin jo nyt ylivertainen kuvauksellisuus nousee taas uudelle tasolle, vaihdossa Suomeen lähti ylimääräistä elektroniikkaa ja paikallista alkoholia. Perheeni oli Nancyssä pitkästäperjantaista seuraavaan tiistaiaamuun saakka.

Being a tour guide in Nancy taught me also new things like peacocks sleeping (and screaming) in trees.
Being a tour guide in Nancy taught me also new things like peacocks sleeping (and screaming) in trees.

Ensimmäisenä iltana emme tehneet juuri muuta yhdessä kuin kiersimme ENSICin, minun kämppäni ja heidän hotellinsa. Lisäksi velipojan kanssa käytiin MacCarthyssä, tuolla tuli nähtyä Ranskan futismatsia katsomaan tulleita ranskalaisia kavereita sekä Laura matkallaan ESN:än Bretonnian-reissulle. Lauantaina laitoin muut Kaukiaiset käymään Luxembourgia katsomassa, itse jättäydyin reissusta autossa istumisen takia ja yritin saada muita hommia hoidettua päivän aikana. Illalla kun oli hyvä sää niin käkäilimme ympäri keskustaa ja kävimme syömässä Stanislaksen lähellä olevassan juustopohjaisia ruokalajeja tarjoilevassa ravintolassa.

The Metz Easter Techno Gods
The Metz Easter Techno Gods

Tuolla oli annoksissa kokoa ja painoa, joten kaiken syömisessä oli oikeasti tekemistä. Sunnuntain ohjelmaan kuului maakuntamatkailua. Siskoparkani joutui jäämään tuolta reissulta väliin, piruparka kun oli ollut viime viikon jo tien päällä opiskelukavereidensa kanssa, joten jaksaminen oli erinäisistä syistä heikkoa. Aamupäivästä kävimme katsomassa Metziä. Kun löysimme autollemme parkkipaikan, huomasimme että viereisessä kirkossa oli pääsiäissunnuntain kunniaksi menossa konemusiikki reivit valoineen kaikkineen.

The return to Verdun battlefields
The return to Verdun battlefields

Tuota erikoisuutta lukuunottamatta Nancyn kilpakumppani oli pysynyt viime kerrasta entisellään. Tuolla kävellessä tuntui omassa päässä Metz, Strasbourg ja Luxembourg alkavan pikkuhiljaa sekoittua yhdeksi kuvaksi kaupungeista löytyvien, osittain samanlaisten paikkojen takia. Lähtiessämme kävimmä vielä velipojan ja mutsin innostuksesta katsomassa Metzin Pompidou-keskuksen, tuo oli ihan mielenkiintoinen paikka ja sen lisäksi opiskelijoille ilmainen. Metzistä suuntasimme vielä Verduniin katsomaan sotakohteita. Osittain tuli taas samoja paikkoja nähtyä kun ESN:nän reissulla, mutta uutena tällä kertaa Memorial-museo ja yksi sodanaikaisista linnakkeista.

Quickest way to show Nancy to yout family.
Quickest way to show Nancy to yout family.

Tuonne museoon oli kerätty paljon kaikkea sodan ajan ranskalaisten ja saksalaisten tietoa ja tavaraa. Jälleen, vaikka normaalisti en kovin vahvoja tunteita koe niin suurinpiirtein itseni ikäisen sotilaan kirjoittamaa kirjettä äidilleen ei voinut lukea ilman mitään vaikutusta samalla kun oma mutsini tuota katsoi myös. Maakuntareissun päätteksi kävimme taas syömässä Nancyssä, sunnuntai-ilta rajoitti vaihoehtoja varsinkin kun porukoille piti saada viiniä.

My Finnish and French families.
My Finnish and French families.

Yleensä ravintoloita etsiessä riittää kun kävelee Stanislaksen alueille, tällä kertaa homman hoiti ranskalaisia ja pihviä yksin omaan tarjoava ravintola. Maanataiaamusta kiipesimme tuon vieressä olevan järkyttävän vuorimäen päällä olevaan Parc de cure d’air puistoon, josta perheeni pääsi myös katsomaan Nancyn maisemia kerralla. Sen järkeen lähdettiin katsomaan vielä paikallisia tuttujani, ensin nuorimman paikallisen ulkosuomalaisen synttäreille ja sen jälkeen vielä nopealle visiitille Scherierien luokse.

Finnish birthday party in France.
Finnish birthday party in France.

Onneksi molemmissa paikoissa perheeni tuli hyvin juttuun, joskin ranskalaisessa perheessäni toimin tulkkina keskustelijoiden välillä. Suomalainen ja ranskalainen ukkoni ulkoivat melkein kilpaa kertomaan kaskuja, vaikka kunnon yhteistä kieltä ei ollut. Illalla kävimme vielä syömässä paikallisessa kalaravintolassa ja saimme jo aikaan perheellemme tyypillistä kinaamista, tuota olikin jo kaivannut heh. Hyvästit piti sanoa jo maanantai-iltana, sillä minulla oli tiistaina jälleen aamusta alkaen koulua.

In the end everyone is happy and rainbows.
In the end everyone is happy and rainbows.

Osittain tuon porukoiden vierailun odottaminen vahvisti tunnetta, että ehkä jollain lomilla Suomessa käyminen ja latautuminen siellä olisi ehkä auttanut jaksamaan täällä paremmin kevään aikana. Toisaalta täällä on nyt hajaututetusti saanut toteutettua kaikkia suomalaisia juttuja, ja vuoden leikkaaminen puoliksi menemällä ja palaamalla ei varmasti antaisi seikkailun lopussa yhtä vahvaa tuntemusta, joten turha tässä spekuloida. Jos teilläkin riittää henkisiä rahkeita niin kyllä vuoden maailmalla selviää hienosti jokainen.

A play by students in Boudonville.
A play by students in Boudonville.
Then, an angel appears!
Then, an angel appears!

Viime viikolla torstaina täällä Boudonvillessä järjestettiin myös paikallisen opiskelijateatterin esitys, jotan itse kävin huvikseen katsomassa. Kolme tyttöä esitti eräästä afrikkailaisesta naisesta kertovan tarinan, jossa ilmeisesti ympyrä sulkeutui lopussa. Näytelmän yksityiskohdat menivät hiukan ohi, mutta pääpiirteet pystyi kyllä ymmärtämään. Alkuun nainen oli jättämässä kotiaan taakseen ja kulkemassa kohti uutta seutua, motiivit jäivät minulta puuttumaan. Sitten jostain kerrontaan ilmeistyikin mies, johon kohdistuvasta suhteesta tulikin melkein koko loppukertomuksen fokus. Välissä juonen käänteenä myös enkelit kävivät puhumassa, ja lopussa ilmeisen traagisesti tultiin samaan tilanteeseen mistä alussa taidettiin lähteä. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kokemus, vaikka paremalla yksityiskohtien ymmärtämisellä ja ehkä kyseisen tarinan lukemisella olisi tuosta saanut enemmän irti. Näytelmän lopuksi oli siihen liittyvä keskustelutilaisuus, mutta päätin itse siirtyä kapakkaan keskustelemaan hetkeksi aikaa café des languesin merkeissä.

Presenting the cast.
Presenting the cast.

Tällä viikolla merkittävimpänä tapahtumana oli keskiviikon Nuit des étudiants, jolloin Nancyn seitsemän muesota olivat ilmaiseksi avoinna opiskelijoille klo 20 – 24. Itselläni oli lähtökohtaisesti kunnianhimoinen suunnitelma vierailla neljässä kiinnostavimmassa museossa (Musée de Lorraine, Musée des beaux-arts, Aquarium ja Musée du fer), siitäkin huolimatta että lähtöni viivästyi kun jouduin käymään English Pub Nightista kaveriltani noutamassa lainassa ollutta tavaraani. Toisen lisähaasteen ainakin alkutaipaleelle toi kaikkea tätä edeltänyt club bière koululla, jossa olin kerennyt lataamaan kolme olutta kiduksiini. Kevyemmällä päällä ei ensimmäisissä museoissa oikein jaksanut keskittyä yksityiskohtiin, joten räpsin uutuuden karhealla kamerallani kuvat kiinnostavimmista jutuista. Hirveästi ei myöskään yllättänyt että keskustasta löytyvät museot keräsivät eniten kävijöitä, Beaux-artsiin selvisin vielä ilman jonoja mutta akvaarion edessä sai odottaa hetken. Keskustan ulkopuolella olleessa rautamuseossa taas sai olla käytännössä yksinään. Museoiden jälkeen olisi vielä ollut ESN-bileet kaffella, mutta tuossa kohtaa tuntui kyllä hyvin riittävän, varsinkin kun seuraavana päivänä piti olla taas aamusta koulussa.

Mutta kertokoot kuvat enemmän kuin tuhannet sanat

Palais ducal & Musée de Lorraine

Tapestries @ ducal
Tapestries @ Ducal
Portraits @ ducal
Portraits @ Ducal
Miniatures @ ducal
Miniatures @ Ducal
Entrance to Musée de Lorraine is by an old church (?)
Entrance to Musée de Lorraine is by an old church (?)
Living in Lorraine in past centuries.
Living in Lorraine in past centuries.

Musée des beaux-arts

"Aalto wtf" level art @ Arts
”Aalto wtf” level art @ Arts
Seductions @ Arts
Seductions @ Arts
Money counters get their share of parody.
Money counters get their share of parody.
Best way to enjoy the art is to copy it.
Best way to enjoy the art is to copy it.
Glassware expo in the basement of Arts.
Glassware expo in the basement of Arts.

Aquarium

Find Nemo @ Aquarium
Find Nemo @ Aquarium
Can you put 21 marshmellows to your mouth for science and history?
Can you put 21 marshmellows to your mouth for science and history?
I sense liskojenyö coming...
I sense liskojenyö coming…
The easter egg is the rabbits butt.
The easter egg is the rabbits butt.

Musée du fer

You might have noticed that I am really interested about swords, even more so if they are made from the Damascus steel.
You might have noticed that I am really interested about swords, even more so if they are made from the Damascus steel.
Old mobiles @ Fer
Old mobiles @ Fer
And machines rule supreme
… machines rule supreme…
Romanticising the production.
Romanticising the production.
The staff is ready to larp even at midnight.
The staff is ready to larp even at midnight.
Ornaments in style of place Stan.
Ornaments in style of place Stan.
In CROUS Lépold they dress up always accordingly.
In CROUS Lépold they dress up always accordingly.

Tostaina pari espanjalaista vaihtaria juhlisti tupareitaan, jonne jaettiin minullekin kutsu. Ensin piti kuitnekin tankkaamassa tuolla CROUS:in Lähi-Idän erikoisillallisella. Ainakin tuolla keskustan opiskelijaravintolalla tuo henkilökunta jaksaa larpata noita erikoisruokailuja ihan täysillä. Pojat olivat sinänsä huikean kämpän löytäneet Pepinièrin vierestä, kahden makuuhuoneen, keittiön ja olohuoneen yhdistelmälle oli hintaa saman verran kun itse maksan omasta laivanhytistäni. Tuosta pitänee varmaan maksaa muitakin kuluja, mutta silti taitaa olla huomattavasti edullisempia neliötä kuin mulla. Jos jaksaa siis nähdä vähän vaivaa niin yksityiseltä puolelta löytyy varmasti parempia vaihtoehtoja kuin CROUS:ilta. Koska juhlallisuuksiin oli toivottu saapumaan ajoissa, menin sinne kiltisti toivottuun aikaan,

Sangria coming up.
Sangria coming up.

joka sinänsä tarkoittaa universaalissa vaihtarikulttuurissa etuajassa olemista. Pääsimpä ainakin auttamaan isäntiä sangrian valmistamisessa. Pikkuhiljaa muitakin alkoi valumaan paikalle, ja alkukankeuden jälkeen ihmiset näyttivät taas sekoittuvan omista ryhmistään koko porukkaan. Järjestäjien kansallisuus vaikutti varmasti myös vieraiden jakaumaan, mutta silti noiden juhlien perusteella tuli fiilis että espanjalaiset ovat suurin kansallisuusryhmittymä vaihtari puolella,

Quick, we need to finish the Slovakian "light" alcohol too.
Quick, we need to finish the Slovakian ”light” alcohol too.

sillä itselleni tuli taas pari uutta vastaan eikä kaikkia entisiäkään muistanut. Muutenkin paikanpäällä oli myös muita, jotka olivat täällä myös lukuvuoden alusta saakka, mutta silti ei ollut koskaan tullut tavattua. Vaihtarityyliin tyypillisesti pelattiin beerpongia, joskin ehkä vähän valitettavasti ei tullut maajoukkuematseja (noita on ainakin lappeessa ollut hauska katsoa) ja formaattikin oli outo kolme pelaajaa per joukkua yhdellä pallolla ja mukeissa sangriaa. Vaikka omasta mielestäni olen taktisesti hyvä, tosiasiassa olen tähtäyksellisesti aika jäinen, joten meidän joukkueen tiukka matsi tuli hävittyä. Joka tapauksessa oli ihan kiva pitkästä aikaa olla kotibileissä, CROUS:illä asuminen kun rajoittaa sen suurimmalta osalta pois.

Beerpong with bit odd ways but still exciting.
Beerpong with bit odd ways but still exciting.
In the end just fiesta loca.
In the end just fiesta loca.

 

 

 

 

 

 

Viime aikoina tässä ympäristössä on esiintynyt kaikenlaista perseilyä. Viime viikolla yhtenä aamuna kirjasto oli jostain syystä suljettuna. Myöhemmin kuulin muilta että yön aikana joku oli murtautunut kirjastoon, vaikka sieltä ei ollut mitään viety. Tämän viikon alussa residenssin vastaanoton tädiltä tuli kiukkuinen viesti siitä että ihmiset olivat jättäneet ulos autojaan miten sattuu, mikä aiheutti häiriöitä sekä naapurissa olevalle työmaalle että residenssin pyörätuolissa oleville ihmisille. Tässä myös perjantai aamupäivällä kämpillä ollessani joku kokeili avata oveani (oli lukossa joten ei auennut). Hämmentyneenä menin sitten katsomaan kuka se oli, mutta availija oli ehtinyt jo poistua käytävästä, enkä siinä kohtaa tajunnut katsoa parvekkeelta pihalle oliko mahdollinen sisään pyrkijä poistunut rappusten kautta. Voi tietysti olla että tuota ovea vahingossa tuli kokeilleeksi joku naapuri, mutta silti tässä on hieman tullut oltua nyt päkiöillään jos siellä olikin joku rosvousaikeissa. Joka tapauksessa on hyvä muistaa että joka puolella ei päde Skinnarilan henki tai muutkaan kunniasäännöstöt.

Viime artikkelissa mainitsin jo että netissä on ollut häikkää täällä Boudonvillessä (tai ainakin tässä minun rakennuksessani). Poikkeuksellisesti tällä kertaa se on kuitenkin näyttää kestäneen yli viikon ja sen lisäksi vaikuttanut myös tietokoneella käyttämiini wifi-yhteyksiin, jotka aiemmin ovat toimineet ilman ongelmia. Pitkään jatkuneesta tilanteesta on myös ihan oikeasti ollut harmia kun tiedonhaku koulujuttuja varten ei kämpillä pelaa. Heh, homma on jopa mennyt niin pitkälle että yleensä haasteisiin vain sopeutuvana menin nyt itsekin kirjoittamaan kritiikkiä netin tilasta residenssin henkilökunnalle. Näyttää myös siltä että aulassa netti toimii paremmin, joten sen puolesta alan myös ymmärtää niitä ihmisiä jotka siellä näpyttelevät koneitaan. Kävin itsekin eilen kokeilemassa tuota, ja se tuntuu sinänsä ihan hyvältä vaihtoehdolta, sillä siinä samalla näkee naapureita ja kavereita. Samaa kun ei tapahdu yksin huoneeseensa eristäytyneenä. Joka tapauksessa nyt yhteydet näyttävät palanneen ainakin hieman paremmalle tasolle, joten tämäkin koettelemus alkaa olla ohi.

Osa lukijoista on varmaan ehtinyt ihmetellä tuliko siitä CAF-asumistuen hakemisesta, mistä syksyllä puhuin, yhtään mitään. Koska olin epätietoisuudessa voiko tuota ylipäätään hakea jos saa Suomesta tukia, ja jos hakee niin vaikuttaako se sitten Kelan tukiin, niin homman hoitaminen loppuun jäi taka-alalle. Vaikka oman talouden derivaattaa täällä on hieman negatiiviinen, ei rahasta ole ollut vielä niin tiukkaa että se olisi nopeasti motivoinut tuota tuen saantia selvittelemään. Tässä viime viikoilla otin kuitenkin hieman ryhtiäkin tähän hommaan ja selvitin Kelan kysymyspalvelusta tuota asiaa. Selvisi että CAF:ia voi hakea myös normaaleja Kelan opintotukia saadessa. Myönnetyn Ranskalaisen tuen määrä vähennetään maksetun vuokran määrästä, jonka jälkeen Kela sitten kuulemma katsoo vaikuttaako se asumistukeen. Tuon hakemuksen voi täyttää netissäkin, mutta koska en ollut kaikista kysyttävistä kohdista ollut varma miten niihin minun kohdallani tulee vastava, eikä ohjeista löytynyt vastausta, päätin mennä hoitamaan asian paikalliselle CAF:in toimistolle. Olin varautunut siihen että tuolla joutuisi odottamaan omaa käsittelyvuoroaan pidemmän aikaa ja papereiden pyörittely olisi muutenkin raskasta. Tällä kertaa tuli kuitenkin positiivinen yllätys, sillä toimipisteen aulassa oli yksi henkilökunnan täti heti vapaana auttamaan minua täyttämään hakemusta loppuun koneella. Tarvittavat paperiset dokumentit sai myös näppärästi skannattua tuolla koneen skannerilla hakemuksen liitteiksi. Tuutoriltani olin saanut kuvan että tukea maksetaan kaikille asumiskuukausille vaikka hakumus olisi laitettu menemään hieman myöhässä, mutta täti korjasi käsitystä, sillä tukea maksetaan vain kuulemma hakemuksen tekemisestä alkaneista kokonaisista asumiskuukausista, joten minun tapauksessani tukea tulee maksimissaan kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Tämä taitaa siis tarkoittaa omalla kohdallani yhteensä noin 700 € tulonmenetyksiä verrattuna siihen että olisin hakemuksen tehnyt jo elokuussa, mutta koska tuo on saamatonta valtioiden tukirahaa niin en jaksa sen perään alkaa itkemään. Toivottavasti Ranska käyttää säästyneet rahat maailman parantamiseen. Joka tapauksessa, jos olet Ranskaan tulossa vaihtoon, niin kannattaa tuohon CAF:ilta saatavaan tukee tutustua jo etukäteen, jotta osaat sitä hakea heti alussa. hakemusta varten tarvitaan:

  • Ranskalainen pankkitili
  • Kyseistä lukuvuotta edeltäneen kalenterivuoden (tässä tapauksessa 2014) palkkatulo. Tuosta riittää ilmeisesti ihan vain summa, mutta itsellä oli varmuuden vuoksi verotuspäätös mukana josta tuon summan näki (tuota ei kuitenkaan tarvinnut liitteeksi).
  • Kysyvät saavatko vanhempasi sinusta jotain tukea CAF:ilta, mutta ei koske meitä ulkkareita.
  • Kopio passista tai henkilökortista
  • Syntymätodistus. Suomessa ei syntymätodistuksia anneta, joten hommasin tuota varten aikanani maistraatista ranskaksi käännetyn virkatodistuksen, varmuuden vuoksi notaarin leimalla. Hakemuksen kanssa avustanut nainen epäili että näinköhän tuo kelpaa, mutta kyllä sen perhana pitäisi olla riittävä.
  • Todistus opiskeluista. Tämä on keltainen paperi, jonka saa koululta alussa tietojen täyttämisen yhteydessä.
  • Kopio eurooppalaisesta sairaanhoitokortista.
  • Ainakin CROUS:illa asuvien tulee pyytää oman asuntolansa vastaavaa täyttämään asumistodistus ja lähettämään se CAF:ille suoraan.

Tuo ”syntymätodistus” kannattaa hommata maistraatista jo ennen lähtöä, välttypähän ainakin postikuluilta. Muuten muut kohdat ovat aika pitkälle Ranskasta hommattavia. Tuolla toimistolla sai näppärästi skannattua noi kaikki tarvittavat kortit ja todistuksen hakemusta varten.

The French politics are almost coming to your home wanted you or not.
The French politics are almost coming to your home wanted you or not.

Vaikka en vieläkään ole kovin aktiivisesti alkanut maan politiikkaa seuraamaan, on tuo Ranskan työlakiuudistus ollut esillä taas joka puolella. Homma vaikuttaa vähän samanlaiselta kun kilpailuyhteiskuntasopimus siellä Suomessa. Lehdissä tuon asian puiminen näkyy joka puolella, vähän eri näkökulmista. Lisäksi yhtenä aamuna oli taas käytävä täytetty vihaisemman vasemmiston manifestilapuista, joten tällä on ainakin joku mikrovaikutus omaan elämään täällä, siksi siitä teillekin tarinoin.

PW gansta repairs.
PW gansta repairs.

Loppuun vielä pyöräilystä jälleen. Pitkästä aikaa tuli käytyä pajalla kun PW:stä piti ensin laittaa takalokasuoja kunnolla paikalleen nippusiteille, mikään ruuvi ja mutteri siihen ei ole pystynyt vaikka kokeiltu on. Lisäksi piti ihmetellä eturenkaan täyttämistä käytettävissä olevilla pumpuilla, vuoden jälkeen alkoivat paineet olemaan liian matalalla. Näköjään useampi kaveri oli myös löytänyt tuonne pajalle nyt. Yhdelläkin kaverilla oli menossa kolmas pyörä kun edelliset oltiin varastettu. Joka tapauksessa tekemäni korjaukset eivät näyttäneet riittävän, sillä tällä viikolla pyörän etujarrut alkoivat tuntumaan oudoilta.

With combination of wrong kinds of gradients, my bike exploded and this is the current steady state.
With combination of wrong kinds of gradients, my bike exploded and this is the current steady state.

Syynä näytti olevan yhden mutterin outo löystyminen, mutta koska asia ei vaikuttanut akuutilta ajattelin että kerkeän tuon käydä laittamassa kuntoon viikonloppuna tai ensi viikolla. Noh, arvioini osoittautui vääräksi kun perjantaina koululta himaan polkiessani pyöräni räjähti käsiin yhtäkkiä, lopputuloksen näette oheisesta kuvasta. Vaikka en tuosta itse räjähdyksestä ollut kovin tyytyväinen, oli parempi että tuo sattui nyt kun esimerkiksi kauppareissulta palatessa alamäkeen liikenteen seassa polkiessa ja painava urheilukassi selässä. Onneksi mr. Black lainasi eilen gansteripyöräänsä, jotta sain käytyä normaalisti kaupassa. Tuokaan reissu ei kuitenkaan ollut täysin suunnitelmallinen menestys, sillä menin lataamaan kassini täydemmäksi kuin milloinkaan aiemmin, eikä lainapyörässäni ollut kuljettamista huomattavasti helpottavaa tarakkaa kuten omassa pyörässäni. Niinpä siinä kaupanpihassa liikkeelle lähtiessäni pannutin vielä ja sain käteni ihon auki. Loppumatkan selvisi varovaisesti tullessa ilman isompia tapahtumia. Nyt kun on käsi ja pyörä rikki niin tekeminen on myös aika pitkälle rajoittunut tähän koneen näpyttelyyn. Ensi viikolla edessä varmaan ihan hyvä urakka tuon oman pyörän kuntoon laittamisessa.

Tätä kirjoitellessani olen jälleen loman kynnyksellä. Tällä kertaa kaksi viikkoa ihan vaateetonta lomaa. Vapaan ajan yritän nyt käyttää kouluhommien kiinniottamiseen ja toisella viikolla käyn myös katsomassa Ranskan toisen (ääri)kulman Bretonniasta sekä paluumatkalla Pariisista vielä muutaman näkemättä olevan paikan. Kahden viikon päästä kuulette siis taas miltä muualla tässä maassa näyttää ja olenko saanut taas omaehtoisesta opiskelusta kiinni vai jäikö taas toiveeksi.

Hyvää lomaa minulle ja hywää pian alkawaa wappua teille!

Osa 21: ”Il faut réfléchir de la salaire”

Varoitus, tämä teksti sisältää (pitkästä aikaa) paljon ruokakuvia.

Tässä on nyt kiire-väsymys-kiire ollut syynä normaalia pidempään taukoon, tällä kertaa tulee tekstiä kyllä kolmen viikon edestä, mutta aikajärjestys saattaa hämärtyä sen seurauksena, joskaan sillä ei sada vuoden päästä ole väliä.

Summary: Diversification of the lectures and more projects. Really good interview simulations. Clarification of what is coming. Food: Special evenings and other restos of CROUS and wild wild dinner-party at ENSIC. Time for farewells for some people. ESN: visit to animal shelter and 3-B trip to Belgium (Brugge, Brussels & Brewery). Some normal life observations and normal events.

Käydään koulussa tapahtuneet seikkailut taas alkuun alta pois niin voi sitten hyvillä mielin jatkaa rientoihin ja havaintoihin.

The demonstration of alpha helix.
The demonstration of alpha helix.

Tuossa biotekniikan opiskelukokonaisuudessa homma on monipuolistunut kun viimeisten viikkojen aikana saatiin käytyä tuo biokemian perusteiden luennot loppuun, ja vähän ollaan niistä keretty perään tehtäviäkin tekemään. Käynnissä on nyt siis ajoittain luentoja (ja vähän harjoituksiakin) rheologiasta, jota luennoi tuon PRD:ni ohjaaja, biomolekyylien ja etenkin proteiinien mallinnuksesta (koulun johtaja), biomolekyylien analysoinnista (kv-puolen päällikkötäti) ja entsyymeistä ja bioreaktoreista (yksi nuorempi naisopettaja), joten paketti on sinänsä monipuolistunut.

Another project, this time about insulin and biorectors.
Another project, this time about insulin and biorectors.

Lisäksi tuossa kyljessä on nyt vielä uusi projekti, jossa tarkoituksena on tutkia insuliinin valmistusta bakteerien avulla neljän hengen ryhmissä. Olen nyt ollut myös niin sosiaalisesti lahjakas, että viimeinkin tiedän kaikkien seitsämän (7) muun BT:n opiskelijan nimet, ei siinä mennytkään kuin kuukausi… Jätteiden käsittely on jatkunut omalla painollaan riehakkaan tädin ja rauhallisen sedän luennoimina.

Ranskankurssin puolella viime aikoina on sopivasti keskitytty paljon työn hakemiseen, haastatteluihin ja esiintymiseen, lähinnä siksi että kaikki me tämän hetkiset ulkkarit olemme samalla lukukaudella. Nyt on vähän myös sitä yksilöllisyyttä tullut opettamiseen, kun kirjoitustehtäviä sykittyäni maikka laittoi minut itsekseen opiskelemaan ääntämistä tämän suomalaisille tarkoitetun ohjeen perusteella. Vaikka en introtekstien lukemisen takia ole vielä varsinaiseen sisältöön perehtynyt, vaikuttaa tuo aika pätevältä välineeltä ranskaa opiskelevalle.

The industrial project progressing.
The industrial project progressing.

Tuo ennen lomia käyntiin lähtenyt teollisuusprojekti on myös nykinyt itseään eteenpäin. Toisen luennon jälkeen meidänkin ryhmälle on nyt kunnolla selvinnyt mikä tuossa on varsinaisena tavoitteena, joten koko hommasta on parempi fiilis. Tuohon liittyen meillä oli myös yksi ohjausluento, jossa käsiteltiin lämmönsiirron ja sitä kautta prosessin energian kierrättämisen optimaalista suunnittelua, vaikka yksityiskohdat menivät ohi niin ainakin pääpiirteet jäivät jotenkin mieleen. Tällä viikolla piti tuupata liikkelle myös ensimmäinen rapsa projektiin liittyen, joskin se oli vielä aika yleismaailmallinen tässä vaiheessa projektia. Koko hommasta muistuu mieleen tuo syksyn innovaatioprojekti (myös koska tuntuu siltä että oma kontribuutio on muuhun ryhmään verrattuna vähäistä). Tässä keississä poikkeuksena toisaalta tulee olemaan se että jossain vaiheessa alkaa raaka laskenta ja mallinnus. Tuohon projektiin liittyen koulun kirjasto järjesti myös tiedonhaku-luennon, vaikka uusia mykistäviä asioita tuolla ei oppinut, niin ainakin tuli läheltä tutustuttua ENSIC:in tarjoamiin tietolähteisiin.

Job interview simulations
Job interview simulations

Tällä viikolla normaalista poikkeavana ohjelmana olivat nuo työhaastattelusimulaatiot tämän viikon loppuun. Sessiot oli jaettu torstaille ja perjantaille niin että opiskelijat olivat luokissa kahdeksan hengen ryhmissä ja haastatteluja suorittavat vanhat gubbet kiersivät luokissa hoitamassa haastattelun aina yhdelle opiskelijalle ja hoitivat sen jälkeen palautteen kyseisestä haastattelusta, ennen kuin siirtyivät seuraavaan luokkaan. Jokaisella opiskelijalla oli kahden päivän aikana kaksi haastattelua, joista toinen oli teknisempi ”insinööri”-haastattelu ja toinen yleisempi henkilöstöpuolen haastattelu.

Job interview simulations
Job interview simulations

Itse lähdin tuonne alkuun ihan testimielessä normaaleissa vaatteissa, mutta koululla kun näin että kaikki kakkosvuoden opiskelijat olivat pukeutuneet kunnolla, kipaisin nopeasti ruokatauolla kämpillä laittamassa kauluspaidan päälle (tuosta tietysti sitten kolmosvuoden kaverit nauroivat syömässä käydessä). Yleisesti voidaan sanoa että haastattelijat olivat hyvin valmistautuneita erillaisiin haastattelijan rooleihinsa. Lisäksi eri haastatteluiden aikana haastattelijat tekivät myös erillaisia jäyniä haastateltavien horjuttamiseksi ja testaamiseksi, näistä esimerkkinä englanniksi aloittaminen (yksi ranskalaistyttöparka meni tuosta alussa lukkoon), Facebook-kuvista kysely, hiljaisuus, puhelimen räplääminen tai alussa jonkin sinänsä asiaan liittymättömän kysymyksen kysyminen.

Job interview simulations
Job interview simulations

Lopussa myös muiden opiskelijoiden oli tarkoitus antaa palautetta siitä miten kukin haastattlu meni, itse olin tietysti intin vertaisarvioinnin pohjalta kärkkääsit kommentoimassa ainakin ensimmäisiä suorituksia, muut olivat aika paljon vaitonaisempia. Omista suorituksista ensimmäinen meni aika helpohkosti, kun tuo ”insinööri” puolen setä veti suurimman osan haastattelusta englanniksi (puhuin lauseen ruotsiakin, mutta ranskaa olisi ihan kokeilun vuoksi tehnyt mieli käyttää enemmän kuin tällä kertaa) ja omasta työilmoituksestani ei saanut irti mitään kunnon pikkutarkkaa teknistä keskustelua, muut opiskelijat kehuivat minua jopa dynaamiseksi tuo perusteella.

The European dream one step closer.
The European dream one step closer.

Hubris kuitenkin kostautui toisen päivän resources humaines haastattelussa, kun koko haastattelu vedettiin ranskaksi (kysyin yhdessä kohtaa voinko selittää englanniksi, mutta vastaus oli suora ”non”) ja äijä teki tiukkoja kysymyksiä omasta talousosaamisestani, joka tietysti paljasti etten ollut ihan täysin valmistautunut työilmoitukseni vaatimuksiin. Tuostakin kuitenkin selvisin ihan hyvillä sekä kehittävillä kommenteilla, joskin paljon tuli oppia kantapään kautta. Nyt kuitenkin eurooppalainen unelma (toisessa EU-maassa työskentely) on askeleen lähempänä kun on kokemusta vieraista työhaastatteluista. Simulaatioiden palautteen jälkeen saimme vielä henkilökohtaista kommentointia omista CV:istämme (ranskalainen malli) ja työhakemuksistamme (lettre de motivation), sinänsä harmitti että tuo kommentoinnissa oleva LM versioni oli puolella perseellä tehty, joten siitä ei juuri jäänyt käteen mitään. Vaikka tämä koko setti ei minulle oikeastaan kurssivalintojen puolesta kuulunut, oli se mielestäni kuitenkin paremmin käytettyä aikaa kuin kahden päivän släkkääminen tai muiden rästissä olevien hommien hoitaminen.

Yleisesti opiskeluun liittyviä juttuja:

Tässä viime viikkojen aikana sain tehtyä myös yleisaikataulullisen läpimurron, kun ranskalaisia opiskelijoita seuraamalla (kysyä ei kehdannut tietenkään) löysin ENT:istä lukukauden karkean ohjelman, josta löytyvät kaikki lomat, vapaapäivät, tuta-kurssi-viikko, tentit jne, mistä tietysti on elämän suunnittelun kannalta hyötyä. Suosittelen siis jälkikäteen ENSIC:iin/UL:ään opiskelemaan tulevia tarkistamaan heti lukukauden alussa reitin ENT -> Composante -> Intranet (ENSIC) -> (I2C) -(Planning semestre ..,), helpottanee elämää jos lukkariohjelmasta ei heti kaikkea nää.

Lisäksi KV-tädeistä kysymällä tuli selville että tuon exergia analyysin tenttiminen ei onnistu enää kevään uusintatenteissä, joten sen myötä myös combustionin ja konferenssien samassa paketissa olevat nopat menevät kankkulan kaivoon. Onneksi ei tätä laivaa kaada, mutta jatkossa on hyvä tietää että olemassa on ainoastaan yksi uusinta (ainakin vaihtareiden tilanteessa).

Nykyään ENSIC:illä on otettu käyttöön opiskelijoiden läsnäololeimaussysteemi (badging). Tarkoituksena olisi että luokkien seinissä oleville harmaille laatikoille pitää näyttää opiskelijakorttiaan aina luennoille tullessa, myös silloin kun tulee tauolta takaisin. Minulle tuo ei näköjään ole toiminut missään vaiheessa normaalisti (kuten ei ilmeisesti muillekaan vaihto-opiskelijoille) ja ranskalaisillekin tuossa näyttää usein olevan jotain häikkää. KV-tädeiltä asiasta kysyessä siitä ei kuitenkaan tarvinnut alkaa stressaamaan, joten katsellaan sitä laatikon punaista valoa sitten.

Yleisesti voidaan todeta taas että tämä ENSIC:in systeemi, jossa päivässä saatetaan kahteenkin kertaan grindata kolmentunnin luentosessioita läpi, useammankin kerran viikossa, on aika uuvuttava. Mutta piristykseksi aika usein on taas kaikkia poikkeuksellisia opintoja täydentäviä päiviä, jotka on myös huomioitu lukujärjestyksessä, toisin kuin meidän joustavissa suomalaisissa yliopistoissamme.

Seuraavaksi siirrytään grand cuisinen maailmaan:

The Italian menu by CROUS
The Italian menu by CROUS

CROUS järkkäili männä viikoilla taas noita spesiaali-illallisia. Mouilles frites oli aika samanlainen kuin syksylläkin, tällä kertaa en kuitenkaan ollut menossa urheilemaan, joten uskalsin ottaa oluen kyytipojaksi. Italia-illassa oli erillistä korvausta vastaan oli tarjolla myös lasi viiniä hintaan 2,20 €. Tuo vaikutti enemmän uhkalta kuin mahdollisuudelta, mutta koska kerran sitä vain kuollaan niin päätin kokeilla. Osoittautui kuitenkin hieman pettymykseksi, kannattaa siis varoa CROUS:in viinin houkutuksia. Muuten italialaiset pastat ja jälkkärit oli ihan ok.

The CROUS restaurant adventure: Stanislas-Meurthe
The CROUS restaurant adventure: Stanislas-Meurthe

Ihan vertailun vuoksi olen päättänyt koittaa kiertää läpi nuo (Suur-)Nancystä löytyvät Crousin opiskelijaravintolat. Normaalisti tulee syötyä joko Léopoldilla tai Monboisissa, mutta noita paikkoja olen teille jo kuvaillutkin. Ylipäätään noiden eri ravintoloiden välillä ei juurikaan ole eroja, aterian hinta on 3,25 € kaikkialla, leipä on samaa standardileipää ja sama määrä vaihtoehtoja. Näinä viikkoina jännitävillä tutkimusmatkoillani olen ehtinyt nyt käymään myös Stanislas-Meurthessa ja Médrevillessä. Molemmat noista ovat hieman pienemmän tuntuisia kuin vakiopaikkani.

The CROUS restaurant adventure: Médreville
The CROUS restaurant adventure: Médreville

Edellä mainittu oli mielestäni ihan viihtyisä ja siellä oli hyvä fiilis, saattaa siellä tultua käytyä uudestaankin kun se ei koulusta niin paljoa kauempana ole kuin Léopold. Médrevillessäkään ei sinänsä mitään vikaa ollut, mutta fiilis oli jotenkin synkeän médrevillemäinen. Valikoimat noissa olivat aika samaa tasoa kun Monboisissakin. Noilla kauempana olevilla rafloilla ehdin ehkä käymään tulevalla lomalla tai muina vapaapäivinä.

Itselläni oli myös kova yritys tällä kertaa osallistua ESN:än unkarilaiseen club cuisinéen, mutta koska noissa on rajattu osallistuja määrä, joka ilmeisesti täyttyy myös aika nopeasti, niin tällä kertaa minulle jäi luu käteen. Pitää kuitenkin ainakin yhdessä club cuisinéssa koittaa käydä, jotta osaan teille niistä jotain kertoa.

The calm before the Storm.
The calm before the Storm.

Tässä yhtenä iltana ENSIC:in foijerilla järjestettiin ”repas interne”-illallinen johon ajattelin mielenkiinnosta osallistua. Kymmenen euron hintaan luvassa oli viinikukkoa (tai oikeastaan kanaa kyseisellä reseptillä), neljä kippoa viiniä, jälkkäriksi créme bruléeta ja ruokailun jälkeen olisi baardit vielä foijerilla. Ennen tuota tapahtumaa kuulin muilta kakkosilta varoituksen sanoja että meno saattaa olla villiä ja eläimet viskoa ruokaa tuolla. Hyvien sitsikäytäntöjen mukaan olin menossa paikalle jo varttia ennen varsinaista alkamisaikaa.

Evening of grande cuisine: coq au vin (of chicken).
Evening of grande cuisine: coq au vin (of chicken).

Täällä ei hommat mene kuitenkaan niin vaan järjestäjät käskivät tulla paikalle vasta noin puoli tuntia ilmoitetun ajan jälkeen. Pääsin kuitenkin aikana sisään, ja hommakin vaikutti lähtevän käyntiin. Alkuvaikutelman perusteella tuo tapahtuma vaikutti hieman sitsimäiseltä. Mitään paikkajärjestystä ei ollut, joten kun en kuitenkaan kovin montaa ihmistä tuntenut, menin uhkarohkeasti pöydän keskivaiheille samaan porukkaan muutamien semituttujen toisen vuoden poikien kanssa. Tapahtumaan osallistuvilla haalarella varustautuneilla kolmosilla vaikutti olevan kovasti ylimääräistä energiaa, kun möykkäsivät jatkuvasti jotain mikä ainakin sisällöllisesti meni ohi.

It is getting wild in this jungle.
It is getting wild in this jungle.

Pikkuhiljaa järjestäjät alkoivat kantaa annoksia pöytään. Kulinaristisesta mielenkiinnosta itse tähtäsin ruuan syömiseen. Villimmillä osallistujilla alkoi melko nopeasti kuitenkin keuliminen ja sitä mukaa alkoi myös pasta, kana ja viini lentää pöydän päästä toiseen. Sen puoleen oma sijoittumiseni keskelle oli hieman heikko, että vaikka en kenenkään kohteena tuntunut olevan niin silti tuli sivullisia vahinkoja tuossa perseilyssä, onneksi olin tajunnut ottaa hupparin pois päältä. Välillä porukka alkoi jotain laulamaan, mutta täällä tuo homma ei ole harrasta niinkuin kotona, vaan enemmän jotain mahdollisimman kovaa huudettavaa mölyä. Niinpä jos näitä sitseihin vertaa niin tapahtuma on aika 2/5, lapasesta lähteneiden sitsien jatkot ovat ehkä lähempänä.

"You shall not pass!" while there is the clean-up.
”You shall not pass!” while there is the clean-up.

Ruokailu huopentui tai päättyi siihen kun yksi sankari lähti juoksemaan/liukumaan pitkin pöytäliinaa niin että lautaset ja mukit lensivät, onneksi refleksinomaisesti sain pelastettua juomattomat viini. Sankari viskattiin pihalle ja sen jälkeen muutkin ruokailijat ohjattiin sinne tilan siivouksen ja järjestelyn ajaksi. Jälkkäri tarjoiltiin pihalle, sitä maustamaan oli joillain povarissa viskipullot mukana. Hetken aikaa pihalla hytistyään ihmiset alkoivat tunkea takaisin sisään, mutta siivouksen ollessa kesken seisoi ovella muutama jätkä pitämässä kansan vielä ulkona. Lopulta kun oli tullut tarpeeksi valmista pääsin ainakin itse sisälle. Nuo ruokailun jälkeiset bileet vastasivat aika pitkälle samaa mitä se on Skinnarilassa kellarissa. Itse en suunnitellut jääväni pitkäksi aikaa, sillä samalla viikolla oli muitakin voimia vaativia seikkailuita. Hetken olin kuitenkin huolissani, kun kaikki portit koululle oli suljettu, että ollaanko täällä sittenkin jumissa bileiden loppuun saakka. Kun paikalle alkoi tulla porukkaa, jotka eivät olleet osallistuneet ruokaluun, sain selville foijerin takaoven sijainnin ja livahdin takaisin kämpille. Heh, mielenkiintoinen ruokailu vaikka sisälsi ihme sekoilua, toisaalta maassa maan tavalla.

Siirrytään ruokakeskeisistä jutuista kaikkeen muuhun toimintaan.

Nyt kun maaliskuu on päässyt käyntiin, alkaa osalla kolmosvuoden kavereista olemaan tutkimusprojektit valmiina ja sen myötä alkaa siirtyminen työharjoitteluihin kelle missäkin. Koska myös tuolle intialaiselle kaverilleni koitti lähtö, me Boudonvillen ENSIC:in pahat pojat organisoimme itsemme herkkään poseerauskuvaan (löytyy tämän artikkelin huipulta), jää sitten tästäkin porukasta joku muisto.

Farewell party in Batelière.
Farewell party in Batelière.

Kolmosvuoden latinoista etenkin brassit ovat myös näinä aikoina kohti aurinkoisempia maita. Niinpä he yhtenä lauantai-iltana järjestivät CROUS:in Batelière-residenssissä läksiäiset ensimmäisille lähtijöille, itsekkin sain tuonne kutsun muutaman muun vähemmän latinon kanssa. Batelière asuinpaikkana vaikutti ihan pätevältä myös, sieltä löytyi isoja 18 m^2 yksiöitä ja koko paikka vaikutti yleisesti siistiltä. Jos siis halaut asua paremmassa residenssissä, mutta Boudonvillen 13 neliötä kuulostavat liian ahtaalta, kannattaa pyrkiä tuonne, sijaintikin ainakin ENSIC:istä on jotakuinkin sama.

Strong emotions.
Strong emotions.

Kemuilumme järjestimme alakerran kerhotilassa, aika perus meininkiä, joten ei siitä ihmeempää kerrottavaa taida olla. En tiedä oliko syynä ylimielisyyteni vaiko Skinnarilassa samaan aikaan vietetyt EI-sitsit, mutta näköjään tuona iltana luiskahdin täällä Ranskassa ollessa toistaiseksi ainoata kertaa eurooppalaisista juomatavoista suomalaisiin. Kerhotilan mennessä kiinni saimme yllättävän tehokkaasti siivottua paikat, joskin sen jälkeen kun mietittiin mitä tehdä seuraavaksi alkoi ihme vatulointi ja lopuksi päädyimme leikkimään piilosta vartijoiden kanssa (tietyn kellon ajan jälkeen kun huoneissa ei kuuluisi olla vieraita tai fiesta locia).

That one poor dog was really obsessed about its bowl.
That one poor dog was really obsessed about its bowl.

Seuraavana päivänä lähdimme viemään erasmus+ESN-porukalla koiria ja kissoja varten keräämiämme lahjoituksia tuonne hylättyjen eläimien säilölle. Se oli ihan mieltä ylentävä reissu, vaikka itse olin edellisen illan johdosta alkuun vielä todella-lievässä-mutta-kuitenkin-krapulassa, parani olo nopeasti kun hylättyjä kissa- ja koiraparkoja rapsutti. Ainakin tuon eläinten säilön työntekijät ja vapaaehtoiset vaikuttivat asialleen omistautuneilta, kun meille esittelykierrosta pitänyt ukko osasi nimetä kissojakin, vaikka aika moni näytti samalta. Toivottavasti keräämämme rahat menivät siis hyvään käyttöön. Tuon homman jälkeen kävimme vielä yhden esnläisen kämpillä juomassa teetä ja skabaamassa kuka tietää maiden pinta-aloista ja eläinten elinijistä eniten.

 

Cat seal of approval.
Cat seal of approval.
Who would have quessed that the African countries are huge?
Who would have quessed that the African countries are huge?
Waiting for the bus at fac.
Waiting for the bus at fac.

Viime viikonloppuna osallistuin myös ESN:nän viikonloppureissulle Belgiaan. Koska sinnekkin oli jonkin verran kilometrejä, oli lähtö jo perjantaina keskiyön jälkeen. Matkaan päästyämme alkuun oli tietysti bussissa menoa, mutta aika nopeasti kuitenkin porukka rauhoittui ja koitti nukkua sen minkä kerkesi.

 

The return of the famous ESN petit dej'
The return of the famous ESN petit dej’
Brugge
Brugge

Aamulla saavuimme Bruggeen Belgian pohjoisosissa, katukylteistä päätellen oltiin Flanderin puolella. Sää oli meille suotuisa, joten voin yhtä brittileffaa muotoillen lainata ja todeta että ”fucking pretty Brugge”. Aamupala meille tarjoiltiin puiston penkiltä, jonka jälkeen valuimme kaupungin keskustaan tuolle päätorille. Alkuun oli vapaata aikaa kaupungilla, joten lähdin itsekseni kiertelemään paikkoja. Pohjoisen Venetsia nimitys ei ole ihan tuulesta temmattu, tuota löytyi aika paljon siltoja kanaalien yli,

Brugge
Brugge

joiden tyylistä tuli mieleen vahvasti Venetsia-Venetsia. Kymmenen aikaan oli kokoontuminen torilla, josta pienten harhareittien kautta löysimme itsemme perille suklaamuseoon. Normaalisti en valtavaninnokas museovierailija ole matkaillessani, mutta suklaan tarinan näkeminen oli mielenkiintoista sen leviämisen ja prosessiteknisen näkökulman kannalta. Museon jälkeen oli jälleen aikaa ennen kuin bussi suuntaisi kohti Brysseliä.

Brugge
Brugge

Koska itse olin jo aamulla ehtinyt tehdä tarpeeksi kattavan kierroksen kaupungista, jäin muiden päämäärättömien erasmusten kanssa seuraamaan mihin seikkailuihin meidän ESN-aktiivi-paimenemme löytäsivät, joskin siinä porukassa harhailu oli aika samanlaista kun aiemmin itse suorittamani. Syomiseen ja kaupunkia ympäri neppailuun käytetyn parin tunnin jälkeen tuli aika sanoa hei hei ja siirtyä kohti pääkaupunkia.

Brugge
Brugge
A chocolate museum? Das ist Gutt.
A chocolate museum? Das ist Gutt.
Welcome to Belgium.
Welcome to Belgium.
Erasmus at restaurant.
Erasmus at restaurant.

Bussimatkalla Brysseliin alkoi härdelli (jote itse seurasin huvittuneena), kun piti alkaa setviä millaisissa huonekokoonpanoissa tuolla hostellilla majoittuisimme. Koska itselleni tuolla ei ollut juurikaan väliä, joten lopulta jäljellä olevien vaihtoehtojen perusteella arvouduin muutamien uusien vaihtarityttöjen huoneeseen, johon oli jäänyt yksi vapaa paikka, onneksi tuo ei heitä näyttänyt järkyttävän.

The grand cuisine of that evening.
The grand cuisine of that evening.
The Delirium alley of Brussels.
The Delirium alley of Brussels.

Vaikka olimme lähteneet Bruggesta liikkeelle ns. etuajassa, saavuimme silti Brysseliin noin puolta tuntia myöhässä. Koska meille oli varattu illallinen yhdessä kaupungin ravintoloista, ei hostellilla lojumiseen jäänyt juuri aikaa. Tuo hostellilta ravintolalle siirtyminen oli aika hämmentävää, kun esnläisillä ei oikein koordinaation pelannut täydellä teholla, mutta onneksi lopulta jokainen löysi perille ajoissa ilman ongelmia. Tarjolla meille oli alkupalaksi paneroitua juustoa, pääruuaksi jänöjussia ranskalaisilla ja loppuun parasta maistamaami suklaamoussea. Koska makea ei vieruskavereilleni maistunut, vedin jälkkäriä sitten kolme kippoa.

Le jardin botanique.
Le jardin botanique.

Ravintolasta lähtiessämme meni meno villiksi, kun takkini liepeen alle oli jemmautunut kaksi lasista kynttilää, jotka tietysti sitten hutaisi laittialle sirpaleiksi. Onneksi olimme ilmeisesti muuten olleet sen verran hyviä asiakkaita ettei henkilökunta noista vahingoista välittänyt. Ravintolan jälkeen oli vuorossa siirtyminen Brysselin yöhön. Alunperin suunnitelmissa oli ollut Brysselin ESN vaihtareiden tapaaminen, mutta tuo peruuntui viime hetkillä. Yöelämään tutustuminen olisi pitänyt aloittaa porukalla keskustorilta, mutta koska tuo Brysselissä liikkuminen ei ollut tällä reissulla vahvuuksia, hajaantui porukka jo matkan varrella.

The canal banks.
The canal banks.

Keskustaan suunnatessa alkoi myös kaupunki jälleen hahmottumaan paremmin ja muistinkin että mistä mitäkin löytyy. Sekavan siirtymisen lopputuloksena löyttäydyin itselleni aiemmin tuntemattomien kauppiksen meksikolaisten ja espanjalaisten mukaan ja suuntasimme tuolle Delirium-kapakkakujalle keskutassa. Perille päästyämme muistin että samalla kujalla tuli viimekin kerralla seisoskeltua, tällä kertaa tuli oltua sisälläkin. Seurueeni oli ihan miellyttävä, emme sen suurempiin seikkaluihin päätyneet, ja selvisimme hostellille klo 4 aikaan jotta hetken ehtisi nukkuakin ennen toista päivää.

Frites and sanwiches with frites.
Frites and sanwiches with frites.

Välillä koitan olla herrasmies, joten aamulla heräsin ja poistuin huoneesta melko aikaisin, jotta saman huoneen tyttöparat saisivat rauhassa vaihtaa vaatteensa yms. Hostellin puolesta oli aamupala, joka koostui taas valkoisesta paahtoleivästä yms, joten määrällä piti kompensoida laatua. Sää Bryssel-päivälle ei ollut yhtä suotuisa, vaan vettä tuli aina välillä, joskin sade myös loppui nopeasti kun sille Väinämöisen lailla kiroili. Koska itse olin jo syksyllä käynyt Brysselissä, en itse ollut kiinnostunut samoista perus nähtävyyksistä kuin muut, joten lähdin taas yksin seikkailuun. Kyseinen kaupunki on kuitnekin sen verran valtava, että sieltä löysi vieläkin uusia kiinnostavia paikkoja, kuten hostellin lähellä olleen luonnontieteellisen(?) puutarhan ja kanaalin rannan. Lounaani pysähdyin syömään yhteen arabikebulaan, ja iloiseksi yllätykseski ranskalaisten hinta sisältyikin varsinaiseen annokseen.

The last stop at a brewery. Small chemical engineer is really excited.
The last stop at a brewery. Small chemical engineer is really excited.

Tästä säästöstä ilahtuneena jätin tippiä, vaikka tuo ei mitenkään ollut vaadittua. Ennen tapaamista keskustorilla kerkesin vielä hoitaa shoppailujani (mukaan lähti pakkomielteeksi noussut EU-kraka ja puuttunut Itävallan-lippu kangasmerkki haalareita varten) ja auttaa yhtä espanjalaista kyselemään edellisenä iltana kadonnutta kännykkäänsä asianomaisesta baarista. Yhteisten paikallaoloaikojen noudattaminen ei kaikille ollut selkeä käsite, sillä vielä siinä kohtaa kun kaikkien meidän vaihtareiden olisi pitänyt olla kokoontumispisteellä, osa lähti vielä katsomaan Mannakenpissiä lähistölle ja toiset hakemaan ranskalaisia. Lopulta esnläisten piiskaamina selvisimme bussille takaisin.

The brewery quality control.
The brewery quality control.

Teimme nopean stopin Atomiumin pihalla pakollisista valokuvauksellisista syistä, sen jälkeen matka jatkui kohti Ranskaa. Reitin varrella oli vielä viimeinen etappi, sillä pysähdymme yhdelle paikalliselle panimolle. Koska itse en ole millään ekskulla aimmin panimolla käynyt, oli kyseinen kemianteekkari aiheellisesti innoissaan. Saimme kierrätyksen prosessin läpi, jonka jälkeen oli vielä nopea tutustuminen itse tuotteisiin. Kotimatkalla esnläiset keräsivät palautteet kansalta, osa aiheellista ja osa mielestäni tarpeetonta kitinää. Lisäksi järjestettiin reissun suorituksista ja uroteoista palkintogaala, jossa kaikki pojille tulleet nimitykset olivat ystävällismielistä vittuilua. Koska tällä reissulla ei juuri tullut nukuttua, meni seuraava iltapäivä suurimmaksi osaksi päiväunilla.

What ever it takes to win the quiz and the choko.
What ever it takes to win the quiz and the choko.

Perustapahtumina viime aikoina on jälleen ollut club bière, jonka perään oli sattumalta apero des langues. Tuolla tuli tällä kertaa opetettua innokkaimmille suomea, ja paikka oli muutenkin yllättävän täynnä. Lisäksi tällä viikolla osallistuin ensimmäistä kertaa kunnolla English Pub Nightiin, ja tuolla visailujoukkueemme taktiikkana oli tietysti cheat-to-win, tiedoilla ja googletuksella voitimme palkintona olleita karkkeja. Lisäksi tei paluun pitkän tauon jälkeen myös sekä ENSIC:in että Mac Carthyn café des langueseihin, molemmissa oli aikaisempiin nähden yllättävän hiljaista, mistä lie johtunee. Tekemistä on siis ainakin riittänyt.

It seems that anywhere I live I will have a construction site in the neighbour.
It seems that anywhere I live I will have a construction site in the neighbour.

Boudonvillessä elämä on ollut ”rauhallista” nykyään arkisin, kun vieressä on kaksi työmaata, josta ainakin toiselta tulee tasaista pauketta. Tässä oikeastaan tuli huomattua että melkein koko opiskelija-asumisura on tullut oltua jonkun työmaan naapurissa, Skinnarilassa kun saattiin Seppo valmiiksi niin melkein heti perään LOAS:ille alettiin rakentamaan myös Mattia ja Teppoa (vai onko se sittenkin Timppa).

There is no escaping the French politics.
There is no escaping the French politics.

Uutisia seuratessa on täällä tullut nähtyä että Suomessa on viime aikoina osoitettu mieltä tiuhaan. Täälläkin on poliittista kuohuntaa, tällä hetkellä pääosin noiden työlakien uudistamisten kanssa, sillä lakien valmistelu ja sisältö ei juuri kansaa tunnu miellyttävä. Kämpille asti tuli laitavasemmiston edustajia jakamaan vasemmisto hallituksen lakimuutoksia vastustavie pamfletteja. Yhtenä päivänä koululta kämpille palatessa vastaan tuli myös yksi mielenosoitusmarssi, tai ainakin sen osanen (Stanistakselle oli sinä päivänä kerääntynyt kuulemma noin 3000 henkilöä osoittamaan mieltä). Huvittavaa tämän jutun seuraamisessa on että Le Mondessa on hieman aiheeseen liittyen pohdittu että onko François Hollande salaa sateenjumala.

At least Hollande the rain god was not able to take on them.
At least Hollande the rain god was not able to take on them.
The giraffes of Mac Carthy zoo.
The giraffes of Mac Carthy zoo.

Kerrottakoon tästä loppuun vielä hauskana anekdoottina eilisestä tämän artikkelin kirjoitusprosessista. Koska kaikkea sälää oli taas kertynyt kerrottavaksi, yritin samalla notkeuttaa juttujenkeksintäosastoa päässäni nopeaan tahtiin viiniä lipittämällä. Sitten yksi kavereistani ilmoitti että tänään oli Mac Carthyssä jälleen yhden brassin läksiäiset. Ajattelin käydä tuolla nopeasti morjenstamassa ihmisiä. ”No jos ei yhtään” toimi yhtä huonosti kuin suomalaisille pahamainenen ”yhdelle”, joten kirahvin tyhjentämiseen osallistumisen jälkeen tuli olutta juotua vielä parikappaletta lisää. Tosin tuosta tuli huvittava fiilis kun vaihtoi viinin olueeseen niin pää tuntui selvästi selkenevän. Lisäksi nopea visiitti venyikin pariin tuntiin, kun jatkuvasti vastaan tuli joku uusia paikalle samaan tai eri seurueeseen tullut kaveri. Näiden käänteiden takia rapsan kirjoitus siirtyi sunnuntaille, mikä taas lykännee toisia asioita eteenpäin tulevaisuuteen.

Viime aikojen sadekausista ja pikatalvista selvinneenä alkaa tuulesta haistamaan että perma-syksy on vaihtumassa lupaukseen keväästä, kun sääennusteistä ei löydä enää normaaleja vesipisaroita, eikä kovin monia pilviäkään. Olen myös nyt kevään kynnyksellä ja Lorrainen auringon paistaessa huomannut pitäväni Nancystä, saa nähdä miten kehitys jatkuu : >

cioa cioa

Osa 20: Le Grand voyage III: The quest for unknown South

Coucou jälleen!

Nyt on suomalaiskreikkalaisinvoimin käyty tutkimassa Etelä-Ranskaan, ja siitähän riittää taas juttuja.

Summary: Trip to Southern France: 12h at bus to Marseille. Hostel after long time. Cliffs and beach of Marseille. Toulouse, campuses and attractions. Bordeaux, wine tasting, old and new friends. Paris one day run-trough. Sickness, redoing exams and secondhand store in Nancy.

Jokaisen isomman reissun lopussa tulee aina tunne tai fiilis että ”Ei hitto, milloin uudestaa?” Niinpä idea itselle pääpiirteittäin tuntemattoman Etelä-Ranskan tutkimusmatka alkoi hahmoittua jo tuossa interrailin loppumetreillä. Tälle reissulle koitin saada myös vähän vaihtelua, ja etsiä muita ihmisiä matkustamaan samaan ryhmään enemmän tai vähemmän samaan suuntaan. Isommalla porukalla liikkuminen tietysti tarkoittaisi myös couchsurfingin sijasta hostellissa tai vastaavassa majoittumista. Niinpä aloin asiasta huutelemaan tuolla Nancyn Erasmus FB-ryhmässä heti kun sain selvitettyä lomaviikon tarkat speksit. Mitään valtavaa kiinnostusta tuo ei ihmisissä herättänyt, mutta luomaani keskusteluryhmään liittyi kuitenkin joitakin henkilöitä. Siitäkään ei kuitenkaan juuri menestystä tullut, sillä muut olivat turhan vaisuja ryhmässä esittämään mielipiteitään. Ne, jotka esittivät, suhtautuivat hieman penseästi omaan kieltämättä kunnianhimoiseen suunnitelmaan (Nancy – Marseille – Toulouse – Bordeaux – Pariisi – Nancy reilussa viikossa) ja heidän vastaehdotuksensa oli itselleni taas liian vaisu näin pitkän loman suhteen. Niinpä lopulta porukka jakaantui kahteen eri reissuun. Itse ehdin jo alkaa tekemään suunnitelmia sillä silmällä että tämäkin reissu mennään soolona, mutta sitten selvisi, että Laura lähtee mun reitille mukaan, ja kaksi uusista kreikkalaisista tulee Toulousiin ja Bordooseen samoiksi päiviksi. Tässä yhteydessä ryhmällä viitataan meihin suomalaisiin ja joukkueella koko porukkaan. Vanhaa joukkueenjohtajaa ilahdutti että, osastojen liikkuminen saatiin toteutettu hajautetusti, mikä helpotti logistiikkaa ja huoltoa.

"Taking a bus at 8 am is best thing there is, right?"
”Taking a bus at 8 am is best thing there is, right?”

Lauantaina 13.2 reissu starttasi raikkaana klo 8 Nancystä Lyoniin, jossa tunnin vaihdosta sitten bussi Marseilleen. Koska tuo tuo Isilinesin bussi lähtee Braboisista, eli kaupunkialueen eteläosista, piti sinne mennä julkisilla, mikä taas tarkoitti ajoissa heräämistä ja liikkelle lähtöä. Reissusta tuli kuitenkin heti 20 senttiä kalliimpi kun tulin bussipysäkille hieman myöhässä ja jouduin ostamaan lipun bussista. Laura oli kerennyt Braboisiin jopa minua ennen, samaan bussiin mukaan tulevan lomien ajaksi kotiin palaavan italiaana vaihtarin kerkeämistä sai jännittää hieman enemmän, mutta hänkin kerkesi hyvin kun itse menobussi oli jonkin verran myöhässä.

Brief stof in Lyon, so not that much to show this time.
Brief stop in Lyon, so not that much to show this time.

Matka Lyoniin sujui ilman suurempia ihmeitä, koska kello oli verrattaen vähän olivat ihmiset vielä hieman tokkurassa. Perille saavuttiin hieman myöhässä, mutta onneksi vaihtoaika oli reilu ja seuraava bussikin saman yhtiön, niin ei hätää. Ehdittiin hieman kävellä pihalla propaganda kevätkuvia ottamassa. Kun tulimme vaihtoa odottamaan bussien terminaaliin, löytyi kuskina toimiva ukko kyllä nopeasti, mutta tältä puuttui bussi. Sekin saapui paikalle aikanaan, joskin kaiken kikkailun jälkeen pääsimme Marseillea kohti vajaan puolituntia myöhässä. Laiturilla saman firman ukot huutelivat kuskille että ei kannata lähteä Marseilleen, siellä sataa.

London Connection common room with interesting other travellers.
London Connection common room with interesting other travellers.

Marseilleen päästiin viimeinkin lauantai-iltana, yllättäen ajallaan. Koska tuo oli ensimmäinen kohteemme, otimme varmuuden vuoksi tuolta hostellin, koska muiden kiireiden takia ei kunnolla jaksanut CS isäntiä alkaa etsiä eikä niitä avoimella hakemuksellakaan näyttänyt löytyvän. Lyhyen harhailun jälkeen löysimme hostelliimme, juna-aseman läheltä löytyvään London Connection Bed&Breakfastiin. Tuo hostelli oli ihan miellyttävä yllätys, sillä hinta oli edullinen (Länsi-Euroopalle) ja tuolla asuminen oli mukavaa ja joustavaa.

Back to army.
Back to army.

Itse voin ainakin tuota paikkaa suositella. Hostellin pitäjä antoi myös ihan hyviä neuvoja mitä nähdä ja miten liikkua kaupungissa. Lisäksi virkistävänä asiana hostelissa couchsurfingiin verrattaen ovat muut paikalla samaan aikaan olevat sattumanvaraiset muut matkaajat. Esimerkiksi sunnuntaiaamuna saatiin ihan mielenkiintoinen keskustelu yhden ukrainalaisen pojan kanssa. Itselle ainakin jäi pysyvästi mieleen kuinka turhautuneelta ja tavallaan myös epätoivoiselta hän kuulosti Ukrainan menneen ja tulevaisuuden suhteen kaikkeen liittyvän massiivisen korruption suhteen. Samalla oli taas yllättävää kuinka nuivasti sama mies suhtautui muihin (ainakin etelämpään tuleviin) Ranskan maahanmuuttajiin ja arabeihin yleensä. Näiden keskusteluiden pohjalta tuli mieleen jotain syvempiä yhteiskunnallisia ajatuksia, mutta en niitä taas tässä muista eikä teitäkään kiinnosta tässä blogissa niitä lukea.

Sitten sinne itse Marseilleen.

Marseille: Giraffe of the centre.
Marseille: Giraffe of the centre.

Lauantai-iltana kerkesimme jo hieman pyörimään kaupungilla. Sinänsä yllätti, että vaikka tuolla illalla oli jo porukkaa ulkona, niin meno oli kuitenkin vielä verrattaen rauhallista, ainakin sen mukaan minkälaisia stereotypioita kaupungista itselläni oli. Mutta toisaalta emme olleet vielä kapakoiden sulkemisaikaan ulkona, ehkä silloin olisi ollut hurjempaa. Huvittavaa oli myös että paikallisissa roska-autoissa tuntui siivoajamiehillä olevan kanssa kovat bileet. Pimeys tuntui olevan ihan hyvin kaupungin keskustan kanssa synergiassa.

 

 

Marseille: Best raves in city maintenance cars by the maintenance.
Marseille: Best raves in city maintenance cars by the maintenance.
Marseille: Street art.
Marseille: Street art.
Marseille: Palais Longchamp and the gardens.
Marseille: Palais Longchamp and the gardens.

Sunnuntaiaamuna lähdimme ryhmällä kiertämään kaupunkia. Alkuun tsekattiin yksi (vaikuttava) puisto, josta löytyi sekä perus grandeuria ja humaani uusi idea eläintarhoille. Lähialueen kahlaamisen jälkeen lähdettiin katsomaan noita kaupungista etelään olevia kallioita. Vaikka tuonne oli hieman matkaa, pääsi sinne aika näppärästi julkisilla. Tuo seutu oli kyllä vaikuttavaa, ja noita kallioita olisi saanut vaellettua kokonaisen päivänkin. Tällä kertaa ei noin paljoa kuitenkaan ollut aikaa, joten palasimme kaupungin laitamille jo iltapäivän alussa. Rantaa pitkin edetessä kohti kaupunkia tuli myös viimein hoidettua tuo Välimeressä uinti tältä Ranskan reissulta.

Marseille: White cliffs.
Marseille: White cliffs.

Vähän tuo oli meh, kun tuossa joutui katsomaan että missä uskaltaa mennä uimaan ilman että jää erilaisten tuulivoimaisten surffaajien alle, eikä tuo pohja mitään hienoa hiekkaa ollut. Rannan jälkeen löytyi toinen mielenkiintoinen puisto, jossa kansalaiset ajelivat ja soutelivat erinäisillä vekottimilla. Viimeinen etappi kaupungilla oli tuo kukkulalta maisemaa hallitseva Basilique Notre-Dame de la Garde kirkko, josta oli hyvän näköalat kaupungille eri suuntiin.

Marseille: Mediterranean from the cliffs.
Marseille: Mediterranean from the cliffs.

Kirkon jälkeen tuli käytyä nopeasti huilaamassa ennen kuin lähdimme vielä ulkoa etsimään jotain safkapaikkaa. Kebulassa jonne lopulta päädyimme, oli tarjolla yksi neuvostoliittolaisen Suomen-hyväntekijän mukaan nimetty käärö jota piti mennä kokeilemaan. Kun valitsin Molotoviini matriisiksi patongin sijaan pitaleivän, jaksoi kokki muistuttaa useampaan kertaan että tuosta tulee hirveä sotku, vaikka lopulta selvisin siitä siististi.

"Pas de parkering" Njet parkeringin eurooppalainen veli. Overall traffic culture in South seems to be even more allowing than in North.
”Pas de parkering” Njet parkeringin eurooppalainen veli. Overall traffic culture in South seems to be even more allowing than in North.

Maanantaiaamusta kerettiin ryhmällä harhailla vielä jonkin aikaa kaupungilla ennen bussia. Perukseltaan en osannut lukea karttaa, joten päädyimme aika hämärän tuntuisille pikkukaduille, onneksi kuitenkin tyhjänä ja auringon paisteella. Huvittavaa oli kun ikkunoista kuului ihmeellistä huutamista ranskaksi. Keskustassa sai vielä kirjakaupassa toteutettua oma propagandatavoite, kun löytyi ranskalainen näppäränoloinen ja edullinen kasviskeittokirja, jos ei tuolla muuta saa aikaan, niin tuolla voi luoda vaikutuksen suomalaisiin ranskaa osaamattomiin. Iltapäivästä sitten taas reippaaseen kuuden tunnin bussimatkaan Toulousea kohti. Matkan varrella oli nopea stoppi Montpellierissä, valitettavasti kaupungista en tällä kertaa osaa näyttää muuta kun ratikat, jotka pitäisi saada myös suomalaisiin kaupunkeihin. Bussi ajoi myös Carcassonne ohi, maisema näytti juuri kyseiseltä lautapeliltä linnoineen, peltoineen ja FarmVilleineen.

Marseille: The beaches and the wind surfers.
Marseille: The beaches and the wind surfers.
Marseille: Borély park and mechanised infatry.
Marseille: Borély park and mechanised infatry.
Marseille: Notre Dame de la Garde.
Marseille: Notre Dame de la Garde.
Marseille: The view to the harbour.
Marseille: The view to the harbour.
Didn't see that many graffitis with message, which is of course...
Didn’t see that many graffitis with message, which is of course…
Toulouse: Couchsurfing and salad.
Toulouse: Couchsurfing and salad.

Illalla saavuttiin Toulouseen, jossa kivasti heti vastassa oli meidän couchsurfing opiskelijatyttöemäntämme. Hänen kanssaan pääsimme näppärästi kämpille, jonne sattui myös emännän kaveri nopeasti näppärästi oluiden kanssa. Ranskalaiset kasasivat meille myös pyytettömästi myös illallisen, onneksi vastapalvelukseksi ryhmällämme pystyimme antamaan jotain tietoja ja kontakteja, jotka toivottavasti auttavat heitä taas omissa vaihdoissaan, toiselle Suomessa.

Toulouse: The Japanese garden.
Toulouse: The Japanese garden.

Tiistaina oli sitten aikainen liikkeellelähtö kun emännän piti mennä kouluun. Onneksi tuosta nopeasti meidän ryhmämme matkan varrelta löytyi yksi kampuksista, jonka kahvilaan jäimme hetkeksi aikaa selvittelemään päivän suunnitelmia. Vieressä oli nätti japanilainen puutarha keskustan pohjoislaidalla, jossa käymisen jälkeen ryhmällämme lähdimme valumaan keskustan läpi alas eteläpäätyyn.

Toulouse: The Steampunk dragon guarding the Japanese garden.
Toulouse: The Steampunk dragon guarding the Japanese garden.

”Punainen kaupunki” (joidenkin mielestä pinkki) oli ihan nätti. Patsaissa näkyi yhteisenä teemana aina joku hieman alisteisessa asemassa oleva alaston ihminen, ja näkyi  tuolla kaupungilla myös ihan eläviä toogabileissään. Eteläpäädyssä tutkimme jälleen pari puistoa ja tuota kaupungin halki virtaavaa Garonne-jokea.

 

Toulouse: Nudity in statues inspired locals to dress up in togas too.
Toulouse: Nudity in statues inspired locals to dress up in togas too.
Toulouse: Jardin des Plantes and adventures of Fränce the coq.
Toulouse: Jardin des Plantes and adventures of Fränce the coq.
Toulouse: River Garonne and Pont Neuf.
Toulouse: River Garonne and Pont Neuf.
Toulouse: Airbus assembly workshop, no photos allowed.
Toulouse: Airbus assembly workshop, no photos allowed.

Iltapäivästä otimme sitten joukkueen kasaan ja lähdimme siirtymään kebulan kautta kohti lentokentän suunnalta löytyvää Airbussin kokoonpanopajaa, jonka iloiset kreikkalaiset olivat netistä löytäneet. Itse olin alkuun ollut vähän skeptinen tuon suhteen, mutta onneksi olin myös nopeasti muuttanut mieleni. Tuonne tehdaskäynnille vaadittiin passi (tai itsellä kävi kuvallinen henkilökortti tuota varten), Lauralta tuo uupui, joten piruparka joutui ”tyytymään” pelkään vieressä olemaan ilmailumuseoon (oli kuulemma ollut ihan jees joten ei ollut jäänyt harmittamaan).

Meanwhile, Laura's adventure in the aviation museum.
Meanwhile, Laura’s adventure in the aviation museum.

Tuolta tehtaalta ei valitettavasti voinut kuvia ottaa, mutta joka tapauksessa oli insinöörin näkökulmasta kuulla miten eurooppalaiset yhdessä kasaavat maailman suurimpia matkustajalentokoneita. Selkeästi saksalaistaustainen täti kertoi meille puljun logistiikkaa, tuotekehitystä, kokoamisprosessia, markkinointia ja muuta insinöörille mielenkiintoista. Tässä kohtaa voi varmaan kertoa että äijäni on ilmavoimien reserviupseeri ja siviilissä lentokapteeni ja oma ukkonikin on koko elämänsä ollut innokas purjelentäjä, joten pojat varmaan olisivat olleet hyvinkin innoissaan tuolla.

The greek squad of the adventure platoon.
The greek squad of the adventure platoon.

Itse olen aina ollut sukeltaja, mutta oli noiden lentokoneiden rakentaminen kiinnostavaa. Tuon jälkeen ei hirveästi jaksettu tehdä, palasimme ryhmäkokoon ja hengailimme emäntämme kamujen kanssa terassilla. Tuohon sattui hämmentävä välikohtaus, kun paikallinen voodoo-paavi saapui siihen paikalle ja alkoi mesoamaan jotain kolmesta vuodesta ja rikkinäisestä perseestä. Paikallisten mukaan hän oli jo paikallinen kuuluisuus.

Toulouse: Sunrise on Garonne and the Red City.
Toulouse: Sunrise on Garonne and the Red City.
Toulouse: Museum of natural history and European dungeon mythos.
Toulouse: Museum of natural history and European dungeon mythos.

Keskiviikkona oli taas aikainen lähtö, tällä kertaa piti ottaa rinkatkin mukaan kun päivällä kamojen hakeminen ei kuulemma olisi helposti emännän aikataulujen takia onnistunut. Ensimmäiseksi taas yliopistokahvilaan heräämään ja suunnittelemaan. Näimme nopeasti vielä nopeasti joukkueemme iloisia kreikkalaisia Garonnen-rannassa, ennen heidän siirtymistään kohti Bordoota. Tapaamisen jälkeen kävimme vielä katsastamassa tuon Toulousen luonnontieteellisen museon. Jälleen olin hieman suhtautunut vaisusti, mutta tuokin osoittautui todella hyväksi. Museosta löytyi aika kattavasti sivistyneelle/maallikolle esitettynä geologiaa, elämän historiaa, elämän jakautumista lokeroihinsa ja hieman myös ihmisten kulttuurillisia esineitä.

Toulouse: Museum of natural history and the coming race.
Toulouse: Museum of natural history and the coming race.

Samaan lippuun otimme myös tuon vaihtuvan näyttelyn, jossa esiteltiin Ranskan tutkimusmatka- ja kolonisaatioaikoja, hieman tuossa itse tehtyjä vääryyksiäkin mietittiin. Museon jälkeen bussiin ja suuntana Bordeaux. Toi Toulouse kun oli toinen varteenotettavimmista vaihtoehdoista opiskella täällä Ranskassa, niin olisi myös mielellään käynyt katsomassa myös noiden potentiaalisten yliopistojen kyseiset kampukset, mutta tällä kertaa jäi väliin, kaikkea kun ei ehdi tekemään. Tuokin vaikutti kuitenkin ihan hyvältä kaupungilta opiskella, joskin olen myös tyytyväinen Nancyyn.

Tällä kertaa matka oli lyhyempi, mutta silti oli pimeä ilta kun päästiin perille. Täälläkin olin saanut ryhmällemme järkättyä surffing-majoituksen, mutta apteekkariopiskelija-isäntämme oli keskustassa järkkäämässä erästä konferenssia, josta hänet piti käydä etsimässä. Paikka löytyi verrattaen helposti, ja onneksi kaveri teki reilun vedon ja avaimineen päästi meidät itsekseen omalle kämpälleen.

Bordeaux: Tuon isännän viinakaappia kun katsoo, niin jos sen joutuisi yksin tyhjentämään niin voisi ajatella että "on tämäkin saatana työmaa"...
Bordeaux: Tuon isännän viinakaappia kun katsoo, niin jos sen joutuisi yksin tyhjentämään niin voisi ajatella että ”on tämäkin saatana työmaa”…

Paikka löytyi helposti, itse kämpän oven kanssa saimme pohtia hieman. Tuo itsekseen kämpille pääseminen oli ihan kiva, sillä suihkussa käynti oli matkustuspäivän jälkeen ihan jees. Hetken latailun jälkeen lähdimme taas pihalle tutkimaan kaupungin keskustaa yö-maisemassa sillä aikaa kun odotimme että isäntämme saa konferenssinsa loppuun. Koska päivään oli mahtunut taas kaikkea, ei jaksettu mennä kaljalle, vaan mentiin suoraan kämpille.

Bordeaux: River Garonne and Pont Pierre by evening.
Bordeaux: River Garonne and Pont Pierre by evening.
Bordeaux: Victory square.
Bordeaux: Victory square.
Bordeaux: Local product store.
Bordeaux: Local product store.

Tostaina onnistui onneksi tuo pidempään nukkuminen vaikka isännällä oli aamusta koulua. Kunhan ryhmämme ryhdistäytyi taas niin pääsimme kiertämään keskustaa läpi. Mielenkiintoisimmat paikat kierrettyämme tapasimme kreikkalaisryhmämme Garonnen rannassa, sama joki kun virtaa myös tämän kaupungin läpi. Koska Bordeaux on viinikaupunki, olivat iloiset kreikkailaiset selvittäneet täältä näppärän viinimaisteluateljeen, jota kohti lähdimme suuntaamaan.

Bordeaux: Wine tasting, how it works?
Bordeaux: Wine tasting, how it works?

Matkan varrella tuli kuitenkin pysähdyttyä yhteen putiikkiin jossa myytiin paikallisia tuotteita. Itselle tuolta lähti mukaan kolme paikallista olutta, noista kaksi meni CS-isännille kiitokseksi ja kolmas tämän rapsan kirjoittelun aikana. Lopulta kuitenkin selvisimme itse viininmaisteluun. Tuossa oli ihan näppärä konsepti, lataat aluksi rahaa sirukortille, jolla sitten voit ottaa hanalla lasiisi haluamasi määrän haluamasi viinejä. Itse menin verrattaen kitsaalla budjetilla, jolla sain minimiannokset viittä viiniä,

Bordeaux: If you don't know, at least look that you know what you do.
Bordeaux: If you don’t know, at least look that you know what you do.

kallein taisi olla (Ranskan hinnoilla) siinä 80 € paikkeilla per pullo, muut tietysti hieman halvempia. Tuolla tuli myös opittua hieman vuosien olosuhteiden vaikutuksesta viinin laatuun. Ranskalaisten mukaan vuodet 2005, 2010 ja 2015 ovat olleet alueen viineille kovia, joten tähdätkää noihin vuosikertoihin jos teillä on mahdollisuus.

o

Bordeaux:
Bordeaux:

k

Bordeaux: Tower view
Bordeaux: Tower view

Viinin kittaamisen jälkeen piti käydä tietysti syömässä, jottei ihan viinipäissään pyöri kaupungilla, kebab ja hampparit antoivat tällä kertaa tilaa thaimaalaiselle wokille. Bordoossa käytännössä kaikki nähtä on ”täl puolel jokkee”, mutta piti ihan mielenkiinnosta käydä katsomassa mitä sieltä ”tois puol jokkee” löytyy. Ei ihmeempiä, mutta tulipahan reilailtua kun meillä oli 10-matkan kortissa pelivaraa. Tässä kohtaa voin myöntää että Laura oli siinä oikeassa että kortti pitää leimata joka vaihdon yhteydessä eikä siitä mene ylimääräsiä matkoja, itse olin tuota vahvasti aiemmin epäillyt.

Bordeaux: Tower view
Bordeaux: Tower view

Takaisin tälle puolelle palattuamme hyvästelimme kreikkalaiset ja lähdimme tapaamaan yhtä paikallista couchsurffaria. Kyseinen jätkä valaisi meille että kaupungintalonaukion kirkontorniin pääseekin käymään ja vielä ilmaiseksi alle 25-vuotiaana. Tuolta oli ihan hyvät näkymät, sillä Bordeaux on useimmista ranskalaisista kaupungeista poiketen hyvin litteällä maaperällä. Sen jälkee käytiin vielä yhdessä paikallisessa kapakassa juttelemassa, sillä tämäkin kaveri pohti josko lähtisi vaihtoon Suomeen. Yhden tuopin ja kahden kunnolla hävityn pöytäfutispelin jälkeen oli aika siirtää ryhmämme toiseen kapakkaa, jossa pääsin viiden vuoden tauon jälkeen tapaamaan yhtä vanhaa ranskalaista kaveriani.

Bordeaux: Réunion of old amis.
Bordeaux: Réunion of old amis.

Tämä oli ehkä reissun kohokohtia. Olin luullut että hän olisi edelleen asunut Toulousessa, mutta onneksi löytyi nykyään sentään edes täältä Bordoosta reitin varrelta. Valitettavasti emme tarpeeksi pitkään ehtineet iskeä juttua, vaan jouduimme kiertämään CS-isäntämme kautta koppaamassa rinkkamme ja sen jälkeen suuntaamaan yöbussillemme, joka veisi meidät seuraavaksi aamuksi Pariisiin. Bussi oli pakattu täyteen, onneksi tuolla sai jonkin verran otettua unta palloon.

Perjantaiaamusta klo 6 bussi saapui terminaaliinsa keskustassa. Kyseinen alue ei kuitenkaan tokkurassa ollut tuttua, joten helpoin tapa selvitä minnekään oli löytää ensimmäinen metroasema ja sieltä lähteä sitten reilailemaan päivälipulla kohti Pariisin surffing-isäntäämme. Tällä kertaa meitä majoitti pari vuotta CROUS:ilta eläkkeellä ollut ukko. Oikea asema ja oikea talo löytyivät 20. arrondesmentistä jälleen verrattaen helposti. Koska kello oli vielä verrattaen vähän, otimme perille saapumisen jälkeen isäntinemme päivinemme lebeniä vielä pari tuntia.

Paris: The view from 20th arrondisment.
Paris: The view from 20th arrondisment.
Paris: République
Paris: République

Auringon päästyä kunnolla taivalle lähdimme jälleen liikkeelle. Isäntämme näytti kämppänsä läheltä Belleville-nimisen puiston, jonka ylätasanteelta oli hienot näkymät koko Pariisiin ja sen isoimpiin monumentteihin. Vähän kuten Fourvière Lyonissa. Ihanstelun jälkeen ryhmä lähti suorittamaan eeppistä Pariisi-päivässä -juoksua (Pariisin kattava metrojärjestelmä oli tässä hyvänä apuna). Ensimäisenä pysähdyimme Tasavallanaukiolle (Place de la République), jossa tuli myös ensimmäistä kertaa omalla kohdallani syötyä krepperiessä.

Paris: Sacré-Cœur
Paris: Sacré-Cœur

Républiquen jälkeen suuntasimme Sacré-Cœur:ille, tuossa matkassa huvittavaa oli että kadulle ylös oli kasattu pelkkiä matkamuistokauppoja ja muita turistien narutuksia. Kirkon puistosta ihailimme jälleen aikamme kaupunkia. Seuraavaksi suuntasimme kohti kaupungin katakombeja. Tuo oli myös ihan mielenkiintoinen vaellus pohjissa, vastaavaa en ole aiemmin nähnyt. Jätin kuolleille myös sen verra kunnioitusta että en tuolla ottanut kuvia, joten necropolis jää teidän oman mielikuvituksenne varaan. Katakombien jälkeen meillä ei enää ollut varsinaisia hotspotteja joita olisi pitänyt nähdä, joten lähdimme vain hiihtelemään minne satuimme olemaan kiinnostuneita menemään. Lopulta tuli kierrettyä Luxembourgin-puutarha, Pantheon, Notre-Dame, Louvre (pihalta tietysti), Place de la Concorde (ja obeliski), Champs-Élysees ja presidentin palatsi(n portti) ja loppuun Riemukaari. Voitokkaan etenemisen jälkeen kävimme katsomassa vielä tuon lauantaiaamun bussien lähtöpaikan, Lauran bussi takaisin kun lähti jo klo 7 aikaan lauantaina.

Paris: Map to catacombs.
Paris: Map to catacombs.
Paris: Pantheon
Paris: Pantheon
Paris: Notre Dame (for pics or didn't happen.)
Paris: Notre Dame (for pics or didn’t happen.)
Paris: Seine sunset.
Paris: Seine sunset.
How cool it would be if they installed proper Sauron's eye on top of that?
How cool it would be if they installed proper Sauron’s eye on top of that?
Paris: Arc de Triomphe, end of the running.
Paris: Arc de Triomphe, end of the running.
Ingenuity of CS-hosts appartment: a book shelf in the toilet! Copy the idea for yourself immediatelly to civilize yourself!
Ingenuity of CS-hosts appartment: a book shelf in the toilet! Copy the idea for yourself immediatelly to civilize yourself!

Isäntämme kämpille päästyämme olo oli tietysti hieman väsynyt koko viikon kestäneestä ja nyt huipentuneesta ympäriinsä juoksentelusta. Kiitollisena söimme illallisen jonka isäntämme oli meille valmistanut, taisi olla ainuita kunnon aterioita kokomatkalla kun pois laskee kaiken pikaruuan mitä söimme. Jotta jokaisella Euroopan couchsurfing reissulla tapahtuisi jotakin hämmentävää, niin isäntämme halusi tehdä minulle kokovartalohieronnan parantaakseen yskääni ja muita vaivoja. Vaikka setä oli ihan mukava ja sinänsä luotettavan oloinen, niin perukseltani varsinkin matkustaessani olen sen verran epäluuloinen että yksin olisin jättänyt väliin, mutta kun kämpässä oli muita suomalaisia niin ajattelin että eipä tuossa sitten varmaan ihmeempää riskiä. Ukko sitten öljysi ja leipoi läpi selän, rintakehän ja jalat, ainakin muutamat jännitteet lihaksista aukesivat. Varsinaiseen ongelmaan tuo ei kuitenkaan auttanut, sen totesi isäntäkin seuraavana aamuna kuunneltuaan yöllä yskintääni.

Paris: Normal streetlights are last season.
Paris: Normal streetlights are last season.

Lauantai aamusta ryhmämme jakautui kun Laura lähti aikaisemmalla bussiillaan takaisin Nancyyn. Itselläni ei ollut vastaavaa tarvetta olla ajoissa perillä, joten lähdin seuraavalla ja edullisemmalla takaisinpäin. Isäntämme luota bussiasemalle kävellessä kerkesin vielä muutaman jutun matkan varrella näkemään, kuten katumarkkinat sekä Père-Lachaise:n hautausmaan, jonne on haudattu sellaisia kuuluisia ranskalaisia kuten kemisti Gay-Lussac tai Edith Piaf. Kovin tarkkaa pyhiinvaellusta ei haudoilla kuitenkaan ehtinyt tekemään. Bussiasemalla odotellessa tuli jälleen muistutus, miksi tässä maassa jokaisen pitäsi kantaa aina ja jatkuvasti mukanaan viinipullon avaajaa mukanaan. Saimme nimittäin sen pienellä veitsellä korjattua yhden ukon silmälasit kun irronnut ruuvi vääntyi kiinni. Muuten bussimatkalla kotiin ei tapahtunut sen ihmeempiä, klo 19 aikaan kämpillä takaisin ja sitten puoli litraa jäätelöä naamariin.

Paris: Surprise Saturday, so not surprising market at the streets.
Paris: Surprise Saturday, so not surprising market at the streets.
Paris: Cemetery of famous people.
Paris: Cemetery of famous people.
Paris: Stop craeting huge ammount of trash you smoking assholes, wishes the city of Paris.
Paris: Stop craeting huge ammount of trash you smoking assholes, wishes the city of Paris.

Laitetaan sitten omat kappaleensa kahdesta matkan halki mukana tulleesta teemasta.

Yksi syy myös etelän kiinnostavuudelle oli ettei sää siellä voisi ainakaan huonompi olla kuin mitä se täällä Nancyssä on yleensä. Lähtölauantaina meitä saattelemassa olikin alakuloinen tihkusade. Vähän tuossa matkaa suunnitellessa jänskätti, kun ensimmäiset sääennusteet lupailivat että sade seuraisi meitä koko matkan ajan. Toisin onneksi kuitenkin kävi, aurinkoa tai ainakin puolipilvistä joka kaupungissa matkamme ajan, tuo oli loistavaa. Sää ei kuitenkaan sinänsä Ranskan talvessa ollut etelässäkään mikään lämmin, lämpötilat taisivat koko reissun ajan pyöriä 4 – 10 celsiusasteen välillä. Se että Marseillessa Välimeren rannalla tuuli ei tietysi ollut mikään yllätys, mutta Toulousessa tuolla enemmän sisämaassa tuo oli jo ihmeellisempi ilmiö. Joka tapauksessa tuo (ranskalainen) talvitakkini oli ihan pätevä kaikkiin säätiloihin matkan aikana. Viime lauantaina Nancyyn palatessa vastassa oli taas pirteä sade.

Itselläni tuntuu myös olevan joku kirous päällä noiden matkojen suhteen täällä, sillä juuri vähän ennen reissuun lähtöä alkoi hitollinen kuiva yskä. Tuon alkamiseen varmasti on aika vahvasti vaikuttanut se ettei viimeisten viikkojen aikana ole tullut nukuttua riittävästi minään yönä kaikkien kinkereiden takia. Marseilleen menomatkalla yskä yltyi sen verran kovaksi ettei välillä koko hommasta tullut mitään, vaikka bussissa tädit tarjosivat strepsilsiä. Koska normaalisti en juurikaan sairastele pieniä nuhia lukuunottamatta, niin ajattelin että tämäkin kyllä tästä aikanaan kaikkoaa. Yskä oli kuitenkin siitä pirullinen että koviten se iski juuri aina kun oli käymässä nukkumaan, mikä tietysti vaikutti koko yön unenlaatuun. Kun tee, hunaja, kurkkukarkit eikä vodkakaan auttanut tuon talttumiseen, piti Toulousessa käydä sitten apteekista jotain yskänlääkettä hakemassa. Positiivisena yllätyksenä tuli kätevä palvelu, eikä lääkekkään maksanut niin paljoa kuin pelkäsin. Tuolla lääkkeellä pahin yskä alkoi pikkuhiljaa laantumaan, mutta sen seurauksena tässä on ääni mennyt, eikä se ole oikein vieläkään tullut takaisin. Tästä on tietysti nancyläisille kavereilleni ollut jonkin verran huvia. Saa nähdä josko tästä nyt tällä viikolla rauhallisemman tahdin avulla saisi parannuttua ja vielä äänensäkin takaisin.

Kuten jo tuossa mainitsinkin, siirryimme bussilla kaupungista toiseen sen ollessa selkeästi halvin ja ryhmällä liikkuessa helpoin vaihtoehto. Täällä Ranskassa toimii useampi tuollainen Onnibus-tyyppinen pitkänmatkan linja, joista tuli käytettyä kolmea, niistä voisi tehdä vähän vertailua:

Isilines: Kolmella matkalla käytössä, joka kerta lähdettiin liikkeelle myöhässä, mutta silti aina oltiin ajoissa perillä. Kuskit olivat mukavaa porukkaa kun kertoivat kuinka meitä tulisivat kaipaamaan, tarjosivat kurkkupastilleja ja nugaata. Wifi toimi yleensä hyvin, mutta jotain häikkää oli aika usein. Kunnon ranskalainen firma.

Flixbus: Kahdesti käytössä tällä reissulla ja myös sillä Lyon – Torino välillä viime matkalla. Liikkelle lähdettiin aina ajallaan, tämä kun on jämpti saksalainen lafka. Wifi pelasi ilman ongelmia.

Megabus: Kerran käytössä. Ehkä ainoa jonka hinnoissa oli selkeä ero muihin, kun matkansa varasi kunnolla etukäteen, myöhemmin hinta nousi samalle tasolle. Bussi oli myös selkeästi ennen lähtöaikaa paikalla, joten pihalla ei tarvinnut lopulta odottaa ollenkaan. Brittibussi pysyi myös aikatauluissaan ja wifi oli ihan ok.

Koko reissun kustannukset eivät olleen mitenkään valtavan suuret vauhtiin nähden, lähinnä taas couchsurfingin alkuperäistä suunnitellun suuremman hyödynnyksen vuoksi. Kaksi yötä hostellissa oli reilut 30 €, bussimatkat yhteensä noin 75 € (joskin Lauran bussit olivat kalliimmat, joten tasoittelusta tulee mulle hieman lisähintaa), paikallisliikenteelle meni noin 25 € ja aktiviteetteihin 45 €. Kommentoidaan tähän vielä että jälleen positiivisesta Suomi-kuvasta oli hyötyä täällä, jokainen CS-isäntämme taisi todeta yhdeksi syyksi majoituksen tarjoamiselle kiinnostavan suomalaisuutemme. Joten älkää siellä Suomessa alkako muukalaisvihamielisiksi tahi perseilkö ulkomailla, jotta brändistä saa vielä hyötyö jatkossakin.

Tämän reissun jälkeen on myös aika kattava kuva Ranskasta, ja kun lähimmät naapurimaat Sveitsiä lukuunottamatta on tullut kanssa koluttua, niin tällä hetkellä kovaa tarvetta ei ole pidemmille reissuille. Joitain lyhyempiä matkoje tulee vielä varmasti tehtyä. Esimerkiksi Pariisista jäi vielä jonkin verran nähtävää, joten siellä tulee varmaan vielä ainakin kerran käytyä. Lisäksi ESN ilmoitti juuri viikonloppu reissusta Belgiaan tuossa maaliskuun aliussa, se vaikutti sen verran hyvältä että taitaa tänään tulla ilmoittauduttua tuonne. Lisäksi jos nyt sattuu tulemaan vielä joku hieman pidempi väli, niin voisi vielä käydä tuon toisen kartasta harmaan alueen, pohjoisrannikon ja Bretonnian käydä katsomassa.

I guess I meant to say Bretagne (right) instead of Bretonnia (left).
I guess I meant to say Bretagne (right) instead of Bretonnia (left).
International engineering students drinking coffee like the French and telling about their past crimes.
International engineering students drinking coffee like the French and telling about their past crimes.

Tällä viikolla koululla on uusintatenttiviikko (rattrappages). Itselläni tuossa oli tuo exergia-analyysin uusinta, kuten useammalla muullakin kolmosella. Harmillisesti tuo oli laitettu heti tiistaiaamuun, minkä takia lyhensin tuota Pariisissa oloani päivällä, jotta olisi aikaa edes jotenkin valmistautua kunnolla. Ajattelin myös että matkan aikana saisi tuohon luettua, mutta höpöhöpö. En tuosta kuitenkaan hätääntynyt, sillä tenttiin olisi kuitenkin kaksi ja puoli päivää aikaa valmistautua. Päivän jaksoin tsempata, seuraavana tuli päätettyä ettei tästä taas tule hittojakaan, tuon kun saa kuintenkin ilmeisesti vielä kerran kokeilla kevään lopussa. Niinpä tiistaina menin tenttiin jälleen lähinnä katsomaan että miltä se tällä kertaa näyttää. Onneksi sentään asenteellani pystyin ottamaan yhden joukkueen puolesta, kun intialainen kaverini oli unohtanut omat vesi-höyry-taulukkonsa himaan, niin omallani hän sai tentin tehtyä ilman ihmeempiä ongelmia. Samaan aikaan yksi toinen kaverini otti hyödyn irti löyhemmästä valvonnasta ja siirsi kuulemma oikeat vastaukset esimerkkitehtävästä tentin vastaavaan tehtävään ja hymyillen läpi. Naureskelimme noille sattumuksille tentin jälkeen kahvihuoneessa, joskin Suomessa vastaavaa ei tapahtuisi kun Kaukiaisen Antti on itse valvomassa tenttejä, perkele.

Secondhand store in Vandoeuvre.
Secondhand store in Vandoeuvre.

Eilen lähdin tuon intialaisen kaverin kanssa tarkistamaan bussilla tuota yhtä kirpputoria (Emmaüs 54) tuolta Vandoeuvren puolelta, täällä kun ei juuri kirppareita ole tullut vastaan. Kyseinen Vandoeuvren Ikea vastasi aika paljon Lappeenrannan Voisalmen Ikeaa, joskin alakerrassa myynnissä olleet huonekalut olivat selkeästi parempikuntoisia. Asiakaskunta tuolla ei näyttänyt olevan yhteiskunnan huipulta, mikä ei tietysti sinänsä yllättänyt.

These people love cheques. Like you see, you can't ever enter without the buying something.
These people love cheques. Like you see, you can’t ever enter without the buying something.

Vaikka itse en tuolta varsinaisesti mitään tarvinnut, niin koska paikka oli kirpputori, niin se ei tarkoittanut että olisin tuolta lähtenyt tyhjin käsi. Mukaan lähti 3,5 € edestä astioita, jotka arvioin myös pystyväni viemään takaisin Suomeen. Sinänsä tulee huomioida että jos tuohon reissuun ei osaa suhtautua seikkailuna niin esineiden arvoon joutuu lisäämään myös bussilippujen hinnat.

Tänään onnistuin myös tekemään osittaisen paluun kiltapolitiikkaan, kun tätä artikkelia lopetellessa kuuntelin skypellä killan halkoa, halkossa saivat kuunnella mun yskintääni. Loppuviikko menee kaiken sälän hoitamisessa, ensiviikolla taas normaalia elämää.

Heihei.

Osa 17: Les dernières semaines

…mais pas pour moi.

Täältä löytyy tuo salainen aseeni, jolla palaan jälleen teidän sydämmiinne.

Summary: Progress of PRD, new French classes, Spring schedule in ENT, quite lot of normal parties and event, lots of farewells, CDL Metz, cyckling trips, beard and camouflage, turn of seasons, book, calendar, fire alarms, franglais, waste, innovations and mix of different feelings.

Alkuun on varmaan selkein raportoida koulujuttujen etenemisestä, sen jälkeen alkaa tulemaan asioita sekalaisessa järjestyksessä.

This is how my friends motivate themselves, by doing smileys out of their meal : ^ (
This is how my friends motivate themselves, by doing smileys out of their meal : ^ (

Tässä kahtena viime viikkona on pitänyt useampaan otteeseen nähdä nopeasti tuota ohjaaja tuohon PRD:hen liittyen. Koska tuolla maikalla on tietysti muuten aika tiukka aikataulu, niin noita tapaamisia on ollut vähän milloin sattuu, välillä on muutama päivä väliä ja välillä on ollut kolme tapaamista päivässä. Vaikka se on tietysti hyvä että noissa tapaamisissa saa yleensä vähän parempaa käryä tästä aiheesta, niin silti tommonen korispallon tyylinen pomputtelu alkaa stressaamaan välillä. Toisaalta kohta puoleen jatkuu luennot kevätlukukaudella, joten eipä tätäkään tarvitse pitkään kestää.

Nyt pitäisi olla myös kaikki paperiasiat tuota tutkimusta varten kunnossa, kun muutaman kerran on joutunut laboratorion sihteeriä käydä etsimässä. Yhtenä päivänä hyppäsi sydän kurkkuun kun kaveri toimistolta soitti että täällä on joku mies joka haluaa nähdä sut nopeasti ja jolla on jotain asiaa. Ensimmäisenä tietysti oletin että olen jotain tyrinyt noiden ohjelmistojen kanssa ja nyt saan selkääni. Ukko kuitenkin osoittautui laboratorion tietotekniikkavastaavaksi tai joitan vastaavaa, joten asia ei joidenkin tietojen kysymistä ihmeellisempi ollut.

Vähän tästä kokonaisprojektista on tullut nyt puolivillainen kuva, kun aiemmista raporteista ja muista tulee esiin kaikenlaisia pesiytyneitä virheitä. Vaikka tuskin itse tätä projektia valtavasti saan tieteen osalta vietyä eteenpäin, niin pitää sitten tehdä ainakin sen verran huolellista jälkeä ettei seuraavat joudu repimään hiuksiaan päästä hankalan tekstin ja väärien kaavojen takia.

Unrelated "spring @ ENSIC in January" photo
Unrelated ”spring @ ENSIC in January” photo

Nyt kun on jo joutunut raporttiakin alkaa kirjoittamaan, niin ollaan päästy taas siihen kirjoittamisen valtavaan tuskaan. Sinänsä naurettavaa, kun tästä olisi pitänyt alkaa päästä jo kandityötä kirjaillessa, toivottavasti edes dippaa tehdessä olisin nohevampi ja tekisin asiat heti ajallani. Viime viikolla parin tunnin raportin ja kaavojen kirjoittamisen sai jätettyä viimeiseen hetkeen sunnuntai-illan puolella. Tälläkin viikolla verrattaen yksinkertaisen koodin kirjoittaminen on antanut odottaa itseään. Joka tapauksessa nyt alkaa olla jo vähän parempi käsitys aiheesta ja parempi fiilis koko projektista, eiköhän tästä kuitenkin jotain saa aikaan. Omalla kohdalla onneksi voin tätä tutkia omalla ajallani kevätlukukauden aikana (nähtäväksi tietysti jää kuinka paljon sitä loputa tulee tehtyä silloin).

Guess what I am going to serve to my Finnish friends once I get back? Disclaimer: this is a stereotype, the French are actually warm and welcoming people.
Guess what I am going to serve to my Finnish friends once I get back? Disclaimer: this is a stereotype, the French are actually warm and welcoming people.

Myös oppitunneilla on tullut taas istuttua, kun ranskan kurssi on lähtenyt taas käyntiin. Oikeastaan englannin päämaikka olisi halunnut minut jo pari viikkoa sitten mukaan toisen vuoden englannin kursseille, mutta onneksi kv-sihteerien tuella vältyin tältä. Ei sinänsä mitään englanninkaan lukemista vastaan, mutta nyt tuntuu hyödyllisemmältä keskittyä muuhun. Meitä ranskanlukijoita on nyt ylipäätään niin vähän että koko porukka on laitettu nyt yhteen ryhmään, joten maikka vaihtui siitä naureskelevasta tädistä toiseen, kilttiin tätiin. Vaikka alussa olin hieman ennakkoluuloinen että tuleeko tässä opittua niin hyvin jos samalla ei jostain aiheesta tule kinattua, niin ainakin tällä uudella maikalla näyttää olevan parempi pelisilmä kuin edellisellä kun kunkin ryhmässä olijan ranskan opiskelua yksilöllistetään omien tarpeiden ja toiveiden mukaan, ryhmän pieni koko kun kerrankin sallii tämän. Toivottavasti tässä tulee kevään mittaan pahimman aukot omasta kielitaidosta paikattua.

Kielitaidon kehittämiseksi olen alkanut taas myös tuota duolingoa vääntämään. Siitä tuskin enään mitään uutta oppii, mutta saapahan ainakin kertausta perusasioihin, eivät sitten unohdu niin usein. Aloin myös siinä sivussa alustavasti samalla ohjelmalla tekemään italiaa, saksaa ja espanjaa, jos vaikka muille vaihtareille pystyisi kyseisillä kielillä heittämään jotain muutakin kuin typerimpiä one-linereitä.

Nyt kun ENT:istä löytyi tuolle kevät lukukaudelle jo lähes kaikkien viikkojen aikataulut, niin elämä hymyilee kun sitä pystyy suunnittelemaankin ja kouluakaan ei näyttäisi olevan niin paljoa kevään aikana. Lisäksi kaikilta aiemmilta kurssimuutospettymyksiltä on nyt tullut vältyttyä, kun kahdeksannen lukukauden biotekniikka-moduuli järjestetään normaalisti, ja valkkaamani valinnaiskurssikin löytyi ilmoittautumisineen, vaikka sitä ei viimeisimpiin kurssioppaisiin oltu muistettu painaa.

Katsotaan seuraavaksi mitä kaikkea tässä on tullut iltaisin/iltapäivisin tehtyä.

Minions in galettes.
Minions in galettes.

Viime viikolla Radio ja CROUS järkkäsivät tuolla salissa kakkua ja live musiikkia illan. En tällä kertaa ehtinyt siellä koko iltaa lojua, mutta sen verran usein olen jo noissa käydä että joillein on jäänyt ainakin naama muistiin. Siellä kun yksi pyörittävistä ukoista naureskeli että aina kun on ilmaista kakkua ja limpparia tarjolla niin ilmaannun paikalle, fakta sinänsä. Yhden tutun kanssa tuli taas puhetta että pitäisi käydä siellä ulkkariradiohjelmassa. Nyt kun ranska sujuu niin tulisi ihan mielellään mentyäkin, mutta näyttää että myös lähitulevaisuus pysyy hektisenä, joten saattaa jäädä maaliskuulle kjún tuon saa viimein hoidettua.

Nyt kun noita uusia vaihtareitakin on tullut Nancyyn ja muutenkin uutta porukkaa kuvioissa, niin olen alkanut jaksaa taas käydä noissa Loveboatin tiistaikemuissa. Vaikka tuolla nyt ei yleensä ole mitään kummempia tapahtunut, enkä ole kaksinen tanssimaan, niin onneksi siellä musiikki on sen verran säällisellä voimakkuudella, että saa ihmisten kanssa puhuttuakin.

Thousand and one crazy-partyz
Thousand and one crazy-partyz

Toisaalta jossaan vaiheessa kun tuolla alkaa olemaan taas vähemmän ryysistä, niin pitää alkaa itsekseen tanssimaan tuota kreikkalaista zeibekikoa, näyttää juuri omalle ylitsepursuavalle machomaskuliinisuudelle sopivalta, heh… Lisäksi nyt kun osa vanhoista kamuista on lähdössä, niin tuli myös tällä viikolla käytyä tuolla Kraffe 915 (paikallisten suussa nöf-säänt-kääns) ESN-kemuissa. Jotenkin kuitenkin tuo paikka tuntuu vaihtarikemuille olevan jotenkin antiklimaattinen, kun koskaan sinne ei noissa muodostu ”kriittistä massaa” ja kaikki vaan ihmettelee että mitä hittoa. Tuolla myös tuntuu soivan muihin paikkoihin verrattuna aika outo musiikki (kovalla) jopa omasta mielestäni.

Kuten jo aimmin kirjailin, ilahduttavasti nuo uudet vaihtarit löytäneet suoraan tuonne (Mac Carthyn) Café des Languesiin ja muutenkin sieltä löytyy aina muutakin uutta porukkaa, joten pääsee ranskaansa /muita kieliä harjoitaamaan iskemällä tarinaa uusien ihmisten kanssa. Tällä viikolla tuolla tuntui taas olevan yleisöennätykset. Liekö myös mun korruptoiva vaikutus, mutta nyt tuolla on alkanut käymään myös muita énsicien:ejä. Heh, tällä viikolla tuo CDL poiki myös hämmentävän jatkoseikkailun, kun tuolta lähdettyäni halusin käydä vielä kurkkaamassa tuolla 915-kapakalla että olisiko siellä tällä kertaa oikeasti porukkaa kun siellä oli yhden toisen insinöörikoulun järjestämät kemut. Ilmeisesti oli, mutta en päässyt sisään asti kuinkaan, koska pihalla törmäsin kolmeen ranskalaiseen poikaan jotka vissiin tunsin (?), ainakin he tunnistivat minut.

Result of tagging along with just some guys.
Result of tagging along with just some guys.

Heh, koska c’est la vie niin päädyin sitten heidän mukanaan yhteen diskoteekkiin nimeltä L’Appart, vähän matkan päässä tuolla keskustassa. Tuo oli verrattaen pieni paikka (kuten tähän astisten kokemusten mukaan muutkin mestat täällä), mutta porukkaa oli pakattu kunnolla sisään ja näytti olevan kanssa vaihtareiden suosiossa kun useamman tutun tuolla näki. Itse en paikasta juuri perustanut, koska kajarit paukkasivat katosta suoraan herkkiin korviini ja eikä näyttänyt olevan oikein muita vaihtoehtoja kuin hytkyminen, joten liukenin maastontiedustelun jälkeen piakkoin. Mutta niille jotka myöhemmin Nancyyn tulette ja tykkäätte mekaanisen musiikin tanssimisesta niin toi on varmaan ok paikka. Siellä voi myös katsoa kun nätit tytöt ja nätit/rumat pojat tanssii pöydillä ja tiskeillä.

Café des Langues Metz in Nancy.
Café des Langues Metz in Nancy.

Eilen CDL:n sivu tapahtumana saatiin täällä Nancyssä pystyyn myös laajempi oluenjuontijakeskustelutapahtuma, kun Metzin CDL porukka tuli Nancyyn käymään. Pohjoisen kilpailijakaupungista oli 14 ihmistä paikalla, aika hyvällä kansallisuusjakaumalla ja itse pidin kaikkia porukkaan kuuluvia miellyttävinä. Vieraitten kannalta oli varmati anti-klimaattista kun meitä nancyläisiä oli paikalla minun lisäkseni vain yksi ranskalainen jätkä (sade varmaan verottanut innokkaita), mutta näyttivät nuo viihtyvä. Toi Metzin CDL näyttää tiivimmältä porukalta kun paikallinen vastaava, he kun käyvät tekemässä kaikkea muutakin perustapaamisten ohella, kuten viiniä maistelemassa tai larppaamassa Saw-elokuvia kuten nyt. Itseäni ei sinänsä harmita ettei Nancyssä ole ylimääräistä CDL ihmisten aktiviteettia, koska paikallinen couchsurfing porukka täyttää tuon roolin. Tuolla Metzissä kielikahvilaa pidetään tiistai-iltaisin, pitää joskus käydä siellä katsastamassa kun noita luennottomia keskiviikkoja näyttäisi olevan kevään aikana.

Kuten artikkelin otsikosta pystyy myös päättelemään, tässä on ollut myös kaikenlaista jäähyväisten jättämistä niille vaihtarikamuille, jotka olivat täällä vain syyslukukauden. Onneksi jatkuvasti on päässyt jatkuvasti tutustumaan myös uusiin ihmisiin, joten ei ole tarvinnut jäädä ikävään vellomaan. Se olisi ikävää. Skotin ja yhden toisen ensiciläisen kanssa käytiin syömässä burgerit à la française, se oli ihan miellyttävä paikka. Siinä lennokkaan keskustelun yhteydessä tuo ranskalainen jätkä mietti että näinköhän on Arevan Olkiluotoprojektin (ollut myös paikallisessa mediassa esillä, tuon mahdollisen Areva+EDF fuusion syystä) takia suomessa ranskalaisista heikko kuva. Pakko oli myöntää että kyllähän tolle ainakin kaikki enteläiset nauravat ja itkevät. Sen jälkeen käytiin vielä Mac Carthyssä, minne muitakin keteläisiä oli kerääntynyt juhlistamaan skotin lähtöä.

Because going in time to Erasmus party is not chic put also not possible because doors aren't open..
Because going in time to Erasmus party is not chic put also not possible because doors aren’t open..

Eilen tuli myös illasta käytyä Medrevillen salissa yhteisessä vaihtareiden jäähyväiskokoontumisessa, nyt kun viimeisetkin lähtijät tänään lähtevät. Sinänsä huvittavaa että kuulin tapahtumasta intialaisen koulukaverini kautta, vaikka mitenkään persona non grata en tuolla ollut. Hetken jouduttiin emännöitsijän isännän kämpällä odottelemaan ennen kuin päästiin tuonne saliin, täällä kun kaikki toimii normaalisti 5 – 10 min myöhässä. Itse tuonne kannoin kaikki terävät, mitä kämpiltä löysin, turhaan kun niitä vain itselleen on jemmata. Vaikka viinatkin kyllä kaikki hävisivät parempiin suihin, niin yllättävästi ekana muut tyhjensivät vesipulloni, jota olin ajatellut varata mahdollisesti heikkoa hetkeä varten. Muuten tuo tapahtuma oli juuri sitä mitä sen voi kuvitella olevan, joten aiheeseen liittyvät kuvat puhukoon puolestaan. Puolenyön aikaan piti sitten laittaa paikka kiinni ja siivoilla roskat pois. Siitä kun massa alkoi valua keskustaa kohti juhlimista jatkamaan, ja itse yritin saada porukkaa jotenkin organisoidusti siirtymään redisenssin ovelta johonkin kapakkaan,

When you take your booze with you to party, the next day you realize that you don't have any left.
When you take your booze with you to party, the next day you realize that you don’t have any left.

niin huomasin että paikallisessa skenessä itselläni ei taida olla mitään auktoriteettiä, vaikka normaalisti suuri ihmisten johtaja olenkin. Niinpä tuon semijoupuneen valumisen ja kikkailun seurauksena keskustaa kohden ryhmä alkoi hajota. Itse päädyin lopulta koulukaverini ja muutamien vaihtareiden kanssa tuonne 915. Tällä kertaa siellä oli väenpaljoutta, mutta koska itselläni ei juuri ollut tuon päämäärättömän harhailun jälkeen ihmeempää fiilistä, ja yritin myös vähän tuon koulukaverini perään katso, sillä kun meni välillä aika lujaa. Hänen kanssaan kun lopulta lähdettiin takaisin himaan, niin taidettiin onnistua toteuttamaan myös lieviä laittomuuksia, kun onnistuttiin pääsemään sisälle lukitulle rautatieasemalle. Onneksi löydettiin myös ulos ilman ihmeempiä lisäsattumuksia.

Heh, never enough group-selfies with your departing pals...
Heh, never enough group-selfies with your departing pals…
Ouiii, un group-hug for last time.
Ouiii, un group-hug for last time.
"Going to the centre madness"
”Going to the centre madness”

 

On tässä onneksi viime aikoina harrastettu myös enemmän tervehenkistä seikkalemista. Nyt kun tuolla albaanikamullakin on pyörä niin ollan käyty muutamalla lähiympäristö reissulla polkemassa. Viime viikon sunnuntaiaamuna lähdettiin seuraamaan Meurthea alaspäin muutaman kilometrin matkalle ja samalla reissulla käytiin katsomassa myös yhtä lähikylää, vaikka sieltä ei ihmeempiä löytynyt.

Meurthe-adventure: Promising sunrise turned into periodical rain, or course.
Meurthe-adventure: Promising sunrise turned into periodical rain, or course.

Eilen sitten seikkailtiin Nancyn eri puistoja läpi, reittinä tuo vieressä olevan kukkulan näköalapuisto ja Laxoun kautta kaupungin eteläpuolella oleviin isoihin puistoihin. Noilla pyöräreissulla ei sinänsä kummempia tapahtumia ollut, jälkimmäisellä ei ehkä paikalliseen tapaan ihan kaikki liikennesääntöjä ja -kieltoja noudatettu etenemisen helpottamiseksi. Ohessa kuvia kyseisiltä seikkaluilta.

Meurthe-adventure: Neighbouring village
Meurthe-adventure: Neighbouring village

 

Meurthe-adventure: downstream
Meurthe-adventure: downstream

 

 

 

 

Park-adventure: Southward view
Park-adventure: Southward view
Park-adventure: adventures on (unintentional) Mr. White and Mr. Black
Park-adventure: the adventures of (unintentional) Mr. White and Mr. Black
Park-adventure
Park-adventure
Park-adventure: Northward view from "Southpark"
Park-adventure: Northward view from ”Southpark”
Park-adventure: Free-range dogs don't like to be photographed.
Park-adventure: Free-range dogs don’t like to be photographed.
Yeah, winter and frozen fountains
Yeah, winter and frozen fountains

Puhutaan sitten kaikista juoksevista asioista, aloitetaan vaikka luontevasti säällä. Niin kuin edellisessä tekstissä satuilin, täällä saatiin hetken elä toissa viikolla talvea. Omasta mielestäni kyseinen vuoden aika parantaa kaupunkia, vaikka se vielä kauniista jää kauas. Tässä on kuitenkin jo nopeasti myös siirrytty kevääseen, kun yllättävästi aurinko on paistanut. Kymmen astetta lämmintä päivällä ja syömään voi mennä hupparissa tai ainakin takki auki. Kaikki ilot loppuvat kuitenkin aikanaan, ja nyt ollaan palattu taas loputtoman näköiseen harmaata 5 – 10 astetta elämään.

Yeah, winter and frozen trees.
Yeah, winter and frozen trees.
Yeah, winter and frozen windshields
Yeah, winter and frozen windshields

 

 

The fleeting Nancy January springdays.
The fleeting Nancy January springdays.

Tuo viikset+leukaparta kombinaatio on osoittaunut myös funktionaaliseksi. Teorian mukaan nimittäin kaikki pahat tytöt, eivät tuosta tykkää ja haluaisivat samantien ajaa sen pois, kun taas kiltit tytöt suhtautuvat siihen välinpitämättösti tai suopeasti. Teoria ei kuitenkaan ole osoittautunut aivan aukottomaksi, enkä tiedä mikä hyöty siitä tiedosta lopulta on. Muita jätkiä ei tietysti kiinnosta, koska vähintään joka toisella on vielä härskimpi naamakarvoitus. Lisäksi olen huomannut että kun laitan pipon päähän niin minusta tulee jonkinlanen ranskalainen Predatori, sillä kukaan semituttu ei jostain syystä pysty minua pipo päässä tunnistamaan heh..

Täällä Nancyssä tuntuvat nämä eri koulujen ja koulutusohjelmien lukukaudet menevät vähän miten missäkin. Siinä missä meillä alkaa tuossa ensi viikolla tuo kevätlukukausi, niin joillain se on ollut käynnissä jo tammikuun alusta tai jotain vastaavaa.

Itseäni sivistäekseni olen nyt ottanut koulun kirjastolta lainaan kirjan joka käsittelee ranskaksi kemistien ja kete-insinöörien loistavaa historiaa, tuota on tullut luettua pikkuhiljaa. Fritz Haber saa tietysti ylistystä ammoniakkisynteesin keksimisestä ja sinunkin ruokkimisestasi, mutta sen jälkeen saa keppiä kun oli mukana kaasuttamassa liittoutuneita ensimmäisessä maailmansodassa. Ranskalaisilla selvästi jakautunut mielipide hänest. Lisäksi kirjasta muistaa että täällä Nancyssäkin on toiminut kovan luokan kemistejä ja muita tieteentekijöitä, Grignard ensimmäisenä mieleen tulevana esimerkkinä. Pitääpä lukea enemmänkin aiheeseen liittyviä kirjoja, syventää sekä historian osaamista että ranskanlukemista.

Täällä ENSIC:illä opiskelijoilla on näköjään pari vuotta ollut perinteenä koota kalenteri eri koulun opiskelijaryhmistä. Koska itsekkin tietysti olen ”latino”, niin ajattelin osallistua muiden kolmannen vuoden latino-opiskelijoiden kanssa samaan kuvaan kun sain asiasta tietää. Tietysti stereotyyppisellä latinomeiningillä kun yritti selvitellä että milloin me otetaan se meidän kuva, niin vastauksi sai aina ”emmätiiää”. Sitten kun muut saivat viimeisellä hetkellä tuon kuvan ottamisen järjestettyä niin piruparat unohtivat siitä mulle kertoa, joten valitettavasti jäin tästä projektista rannalle. Heh, toisaalta ehkä miellyttävämpi tuolta kalenteria on katsoa ilman että meikä on siellä virnistelemässä myös. Pitää hommata yksi noista kalentereista ja laittaa kotio tulemaan killalle, voitte sitten muutkin suomalaiset keteläiset katsoa miltä vastaavat opiskelijat täällä näyttävät.

Tässä on nyt pariin otteeseen tammikuun aikana alkanut palohälyytin huutamaan tuolla käytävässä, syystä en tiedä. Mitään ei vissiin ole sattunut, mutta ei nuo harjoituksiakaan ole olleet. Periaatteessa nuo portaat täällä on vain hätäuloskäyntejä, joten ulko-oven liiallinen availu saattaa vissiin aiheuttaa noita hälyytyksiä tai jotain. Voipahan nyt ainakin sitten hyvällä omallatunnolla mennä pihalle myös hissillä, sitä herkkua kun ei Skinnarilan kämpässä ollut.

Tässä on taas viime aikoina sisällä olevaa vihaista vihreää mietä harmittanut, osittain oma toiminta, kun ruoka-ainekset ovat päässeet pilaantumaan ja joutunut heittämään turhan paljon safkaa käyttämättömänä pois. Osa syy tästä on tietysti hyvin rajallinen pakastetila, sekä se että kauppojen yms aukioloajat ovat välillä mitä ovat, joten sinänsä helpommalla on päässyt kun kerralla kerännyt enemmän syötävää kaupasta mukaan, silläkin riskillä että osa ehtii pilaantua. Pitänee joka tapauksessa vielä uudelleen kalibroida tuota syömis- ja osatamiskäyttäytymistään.

Heh, sen skottikaverin kanssa kun jossain vaiheessa alettiin pärisemään, niin siirryttiin joko englannin tai ranskan puhumisesta ”franglais”:iin, eli englanniksi olevan puheen ja kirjoittamisen sekaan kylvetään vaihteleva määrä sanoja ranskaksi. Tuolla perseilyllä on toisaalta ihan psykologisesti positiivinen vaikutus, kun ranskan oppinen ja puhuminen tulee vieläkin miellyttävämmäksi. Näköjään me ei kuitenkaan olla yksin tämän kanssa, vaan tämä on joku ihan juttukin.

Un example of using franglais in media whn making plaques.
Un example of using franglais in media when making plaques. Vraiment amusing.

Tein tässä taas muutamia oppimis-ergnomisia innovaatioita. Raivasin esimerkiksi työpöydän yläpuoliselta hyllytä tilaa niin että nyt onnistuu tämä tietokoneen näpyttely myös seisaaltaan. Tätäkin artikkelia kun tässä taitaa tulla lähemmäs neljä tuntia askarreltua, niin alkaa tuossa muovituolissa istuminen tuntumaan ikävältä, joten onneksi nyt olen siirtynyt seisaallaan kirjoittamiseen. Lisäksi jälleen yhden liikkumis->oppimisartikkelin luettuani päätin että aina kun esim tuota duolingoa käytän kielten treenaamiseen, niin ravaan ympäri tätä 13 m^2 kämppäni saadakseni kognitiivisia supervoimia.

French addition to Jaloviina-mythos in Finland (at least among students).
A French addition to Jaloviina-mythos in Finland (at least among students).

Tänä viikonloppuna ei tullut viikonlopuviiniprojektia jatkettua normaaliin tapaan, mutta sen sijaan haluaisin tuoda teille esiin viimeisimmän hyvän löydön, nimittäin ranskalaisten ”version” jallusta. Tuo on konjakin ja viinin/rypälemehun sekoitus, ei kovin kallista ja maku on jepa. Tuosta kyseisestä pullosta en ehtinyt itse kuitenkaan kovin pitkälle nauttimaan, kun se oli eilen jo kerennyt kadota kavereiden suihin.

Vaikka tästä tulee nyt pitkä artikkeli taas, niin puhutaan nyt noista tunteista, siitä kun viime kerralla jo uhkailin.

Nyt kun on Suomesta ollut jo yli viisi kuukautta poissa yhtäsoittoa ja saman verran on vielä edessä, niin välillä on iskenyt semmoinen kunnon romantisoitu kaiho. Kyllähän täällä tietysti on netin kautta jatkuvasti suomea kuullut, ja muiden finskien kanssa välillä nähty, mutta ei se tietysti korvaa sitä Suomessa asumisen fiilistä. Niinpä nyt on selkeästi myös suomenkielisen musiikin kuuntelu lisääntynyt. Onneksi tässä on myös päässyt näistä suomalaista sielua regeneroivista jutuista nauttimaan, kuten saunasta, talvesta ja metsässä kävelemisestä. Mielenkiinnolla odottamaan mitkä on sitten paluun aikana fiilikset tämän suhteen, muuttuuko kaiho riemuksi… Joka tapauksessa tämä ulkomaillakin asuminen on miellyttävää, suosittelen kaikkia kokeilemaan, joilla on tähän mahdollisuus. Voisin myös hyvinkin kuvitella että diplomi-insinööri Kaukiainen (jr) tulee asumaan muutaman vuoden vähintään ulkomailla, kaihoilee sitten uudestaan.

Lisäksi tässä on, myös empatiakyky muiden maiden ihmisiä kohtaan kasvanut. Tämä tietysti on luonnollista aina kun on ulkkareiden kanssa tekemisissä. Käytännön esimerkkinä tältä seikkailulta voi ottaa vaikka kreikkalaiset. Ennen tänne tuloa ei juurikaan ollut ollut kosketuspintaa kreikkalaisiin, joten noita kriisiuutisia ja grexit-uhkaa seuraillessa koko tilanteeseen tuli aika pessimistisesti seurattua, itseppähän olivat suotaan kylväneet. Mutta nyt täällä kun on tullut kreikkalaisia vastaan, ovat olleet mukavaa porukkaa ja saa heillekin kasvot. Nyt enää ei pysty suhtautumaan noihin samalla tavalla ”teidän ratkaistava ongelma, ei minun”-tyylisesti, koska tietää että niillä on ihan käytännön vaikutuksia omiin kavereihinsa.

Lisäksi nyt itse ulkomaalaisena ollessa osaa ymmärtää myös Suomeen tulevia ulkkareita paremmin. Esimerkiksi sitä miten vaikeaa ja sitä kautta myös uuvuttavaa uuden kielen ja sitä kautta myös kulttuurin omaksuminen on. Ja myös sitä miten omasta taustakulttuuristaan haluaa myös uudessa asuinmaassaan säilyttää tiettyjä asioita oman identiteettinsä vuoksi. Mutta se on tietysti tässä myös todettava että paikallisen kultturin normit on hyväksyttävä. Näistä itselläni esimerkkinä se että täälläkin syön ainakin kämpillä aika suomalaistyylisesti edelleen, mutta olen kuitenkin hyväksynyt myls paikalliset toiminta-tavat, enkä kuivaa pyykkejäni enää parvekeella.

Lisäksi nyt olo tuntuu optimistisemmalta kuin missään vaiheessa täällä aikaisemmin. Tämä johtunee siitä että ranskalla pärjää nyt paremmin, ja kevään ohjelma on nyt jo etukäteen tiedossa, ja se näyttää koulun puolesta kevyemmältä kun mitä tähän mennessä. Myös nyt sosiaalisesti elämä tuntuu dynaamisemmilta.

Palataan asiaan taas parin viikon sisällä!

Osa 17 bis: Légion d’honneur d’Erasmus, osa 1

To make my blog more diverse, informative and multi-functional, I asked my dear Erasmus friends who left Nancy after the 1st semester, to write about their experiences. Hopefully they also find this article, so that they are able to profit from each of our stories and remember all of us [heart heart heart].

When I post this article, I haven’t yet got everybody’s texts, so please remember to check this article couple of times. There will be part 2 for the May/June departures.

I also declare that this kind of shameless profiting from friends’ experiences to be trademark intellectual copyright property of LeBlog under Skinnarilan Henki, so other ”lappeen Ranta”-based populistic exchange bloggers who wish to use this same format need to pay me royalties in fine beer when we all are back to Skinnarila.

I didn’t specify for my friends what or how they need to write exatly, so the text don’t follow any pattern. But now to the substance, please enjoy each others company!

 

”I don’t know how I could sum up the whole impression of the experience called Erasmus. I would like just encourage the rest of you, wannabe Erasmus students. If you have nothing better to do than: moving abroad, living as an independent adult, meeting loooots of different people and spending enjoyable time together, being settled down to a country where almost nobody speaks your mother language, travelling around Europe on a budget with a backpack, getting to know a different educational system than yours, and being unable of holding so many wonderful memories in your head, then go for it! ”

Faidra from Greece (although borders don’t matter)

 

”So my Erasmus in Nancy… That is no easy task to describe almost 5 months of your life that were so full of, basically, everything. One thing’s for sure: if you’re hesitating about whether to start Erasmus studies or not, you most certainly should do it. Maybe my story will help you decide whether to go the town I picked myself.

To start with, I study French philology, which means choosing this exact country seemed obvious to me, but that automatically implies that you should speak French a bit or at least you should be willing to learn it, because most of the classes will be in French. Actually, I made my choice of University of Lorraine because it had good overall ratings. If you want high quality studies, this will do for you, if you want the ocean and sunny beaches – not so well. Nevertheless, Nancy has a lot to offer, for example, its architecture and the proximity of most of the neighbouring countries. But let’s get back to studies. I’d say that most of the professors were highly qualified and enjoyed the teaching process, which evidently made the learning part a lot easier. Of course, there was also the minority of them who knew their thing, but didn’t know how to teach it efficiently. Furthermore, most of the courses I chose were CM or Cours Magistral where a lot of students sit in one big room and the professor explains the theory without giving any homework. On one hand, during the semester you have a lot more free time to do whatever you want, on the other hand, the stress during the exam time is a lot greater. To each his own. Overall, I’d say the University of Lorraine is worthy establishment with a good quality of studies and you’ll probably find most of the courses you need.

If we continue with the everyday life, as I come from Latvia, to me everything seemed more expensive than it should be, but you get used to it quickly. The bright side is that everything is really close and if you live near the centre, most of the places you’ll need to visit are within a 15 min walk. You have to make a choice between living in a university dormitory, which might be cheaper, or sharing a flat, which might get you cool flatmates. I chose the dormitory (Monbois, in particular) and although due to the really complicated bureaucracy (that’s France, get used to it) I received the cheapest room, it wasn’t all that horrible. Keep it clean, get to know your neighbours and you’ll do just fine (and you’ll pay almost nothing).

Then again, most of you want to know about the fun side of Erasmus and here I’ll repeat that Nancy has a lot to offer. Want some culture? Place Stanislas, art nouveau, theatre, opera, several museums and exhibition halls. Want a good meal? They even have a special gourmand street for it, not to mention the numerous restaurants in the city centre. Want to go out for a drink? MacCarthy and Love Boat are the epicentres of Erasmus nightlife in Nancy, but you might want to visit L’Appart, Le Chat Noir or Les Caves if you’re more of a dancer. Want to travel? Paris is an hour and a half away, Luxembourg, Germany, Belgium and then Switzerland and the Netherlands are at your doorstep. No doubt, the region of Lorraine in which the city is situated also has a lot to offer. You’ll always have new things to discover. What’s more, Nancy has a really great ESN team that organizes all kinds of events starting from cooking, visiting neighbouring cities to theme parties and if you have any problem at all, they’ll surely help you.

Well, that’s basically it. If you have any particular questions, you can find me on Facebook, or ask Antti or Google, whatever works for you. To conclude I’ll give you some stereotypes about France and Erasmus you might want to know about.

French people are arrogant and rude. During the entire 5 months I spent in France, everyone I met, French or not, was welcoming and ready to help. Smile and be patient, people are there for you.
They eat a lot of bread and cheese. No stereotype there, a meal without a baguette is not a meal for them. And their cheese section in the supermarkets is enormous. Pick Emmental if you’re not sure.
French ladies don’t shave. …. they do.
During my Erasmus studies I will party and drink more than usually. That’s highly probable, but only if you want it. There’s always the calm part of Erasmus students who enjoy living abroad and experiencing a new culture, and they’ll have just as much fun, just in a different way.
After I get home it will be extremely hard to catch up with my studies. To avoid that, check beforehand. Even if some city looks really tempting, but you get almost none of the courses you need, think twice before you leave your country. There will always be an option to have fun while making an academic progress.
I will get to know a lot of new people. That’s the best part of Erasmus studies, but it’s not that automatic. You really have to be open and willing to meet people in order to make those connections.
Erasmus will be the time of my life. It’s entirely up to you. One thing’s for sure: you’ll get to know yourself in ways you’ve never known before, because you’ll find yourself in totally new situations. And when you get back, I assure you, that’s going to be a more experienced version of yourself. So take the challenge, it’s worth it!

Elina from Latvia

 

joo

Osa 16: La rentrée à l’école

Täällä jälleen, uusi uljas 2016 nyt kunnolla käynnissä.

Summary: Research project: starting, tools, paperwork and slow progress. Test results. Normal activities like cafés and apéros des langues and Finlandings. Miror stuff like bike, library, englightenement about student restaurant. Some friends leaving and new ones arriving. Breaking bad and winter is coming. Voyage en Lorraine and party like it’s Medréville.

Aloitetaan koulujutuista, se on verrattaen yksiselitteinen juttu kaiken muun sekavan selittelyn seassa.

Tällä hetkellä täällä ENSIC:issä kolmannen vuoden opiskelijat, minä (tällä hetkellä) mukaanlukien ollaan aloitettu työskentelemään omissa tutkimusprojekteissamme (Projet de Recherche et Development, eli yleisesti siglenään mainittuna PRD). Tutkimuksen laajuus on 10 opintopistettä, ja se olisi tarkoitus suorittaa kahden kuukauden aikana. Omalla kohdallani teen töitä tuon eteen virallisesti nyt tammikuun, sitten alkavalle kevätlukukaudelle laitan projektin jälkilämmölle ja jatkan sitten taas ahkerasti kun kevätlukukausi on paketissa. Jokainen vaikuttaa tekevän sinänsä itsenäistä tutkimusta, joskin osa aiheista on sidottuna laajempiin tutkimusprojekteihin. Esimerkiksi itse tutkin pyörivää suodatusta (mekaanissa erotusmenetelmissä LUT:issa tuota taidettiin crossflow suodatukseksi kutsua), teen omaa tutkimustani yksi, mutta samaan laajempaan tutkimusaiheeseen on jo muutamia muitakin opiskelijatutkimuksia tehty (eri Nancyn insinöörikouluissa) ja tällä hetkellä kaksi paikallista ENSEM:in (kote/ente/säte(?)) opiskelijaa tutkii sama aihetta hieman eri suunnasta. Sinänsä tämä tutkimusprojekti tuntuu vähän kuin kandin tekemiseltä uudestaan, joskin rakenteellista tukea ja vaatimuksia on vähemmän ja aihe on selvästi monimutkaisempi.

Olin jo tavannut tuota projektiani ohjaavaa professoria pariin kertaan jo syksyn puolella, jolloin hän antoi minulle ainakin yleisen kuvan siitä mitä tässä tutkimuksessa olen tutkimassa, joskin hienommat matematiikat eivät jääneet mieleen. Lomien aikana lueskelin läpi tuon yhden aiemman meidän koulussamme tehdy tutkimusraportin samasta aiheesta, joskin osa kaavoista oli sotkeutunut joko tietokoneiden eri kielien tai teksitohjelmistoversioiden vuoksi, joten kovin syvästi tuota ei tullut opeteltua. Onneksi myöskään heti 4.1 ei tarvinnut tutkimuksen kimppuun rynnätä kun koulunkäynti virallisesti jatkui tämän vuoden puolella, vaan sain kirjoitella teille tuon viime artikkelin.

Interesting bureaucracy photos for interesting bureacracy text.
Interesting bureaucracy photos for interesting bureacracy text.

Tiistaina 5.1 aloitin varsinaisesti projektin hoitamisen kun menin aamulla hakemaan labran sihteeriltä tms kaikkia tarvittavia lappuja mitä pitää työskentelyä varten täyttää. Jouduin sitä tehdessäni kipaisemaan kv-toimistolta kopioita omista papereistani, joita piti tuonne viedä. Loppuun lyötiin vielä uusi nivaska täytettäviä lomakkeita ja tietolappuja, sinänsä perusasiaa missä tahansa laboratoriossa työskentelemään aloittaessa. Nyt olen saanut toivottavasti kaikkiin lappuihin laitettua kaikki tarvittavat tiedot ja allekirjoitukset, joten pitää ensi maanantaina muistaa käydä viemässä paperit sihteerille. Lisäksi tällä viikolla keskiviikkona aamusta oli laboratorion yhteinen turvallisuusluento, sekin sinänsä ihan normaali käytäntö missä tahansa. Tuolla huomasi kuitenkin että ENSIC:in labroissa näyttäisi tällä hetkellä olevan myös joitain ulkkariopiskelijoita, jotka eivät muuten täällä kouluaan käy.

5.1 Ehdin myös iltapäivästä pitää lyhyen neuvottelun tuon ohjaajani kanssa. Pitkään ja järjestelmällisesti ei kuitenkaan ehditty keskustelemaan, koska hän taitaa olla aika kiireinen täti (ainakin 6-PRD opiskelijaa ENSIC:illä, ainakin ne pari kotelaista toisella koululla, luentoja ja oletettavasti myös jonkinlainen perhekin). Sain kuitenkin lisälukemiseksi pari muutakin saman tutkimusken raporttia ja myöhemmin hieman hankalasti hahmoitettavat kaavakokoelman yhtälöiden yksiköttömyys muunnoksista. Niitä olen nyt toistaiseksi (pakko myöntää aika laiskasti) tutkinut aiheeseen syventymiseksi.

Viime viikon keskiviikkona lähdin myös proffan kyydissä käymään Braboisin kampuksella, jossa sijaitsee muutama Nancyn insinöörikouluista, kun hänellä oli tapaamiset ison projektin ensemiläisten opiskelijoiden kanssa. Toinen pojista ei päässyt paikalle, mutta oli sinänsä mielenkiintoista nähdä muitakin samassa laajemmassa projektissa olijoita, vaikka muuten tuosta reissusta ei pahemmin jäänyt mitään käteen.

The new f(r)iend..?
The new f(r)iend..?

Tällä viikolla projekti eteni kun ohjaaja käski asentamaan Wolframin Mathematica-nimisen symbolisen laskentaohjelman, jolla on tarkoitus työskennellä myös. Ohjelman latasin omalle läppärilleni, ja nyt on tarkoitus tutustua ohjelmaan ja opetella tulkitsemaan aiempien projektien Mathematica-koodeja ja myöhemmin käyttää ohjelmaa itse laskennassa. Alkuun olin hieman varautunut uusien ohjelmien opettelusta, mutta kyllä tuo oikeastaan on vaikuttanut ihan mielenkiintoiselta ja kätevältä nyt kun siihen on tutustunut. Osittain toimintalogiikka vastaa Matlabia, mutta on toiminnassa myös eroakin. Mutta toisaalta positiivinen asia on että kun tuotakin oppii käyttämään niin samalla omasta Matlabistakin tulee sujuvampaa.

Our research office.
Our research office.

Tuon tietyn proffan ohjauksessa toimiessani minulle on annettu koululta myös oma työpöytä ja -kone tuolta E-rakennuksen kulmasta löytyvän labran yläkerran toimistosta. Ihan heti en sopivaa paikkaa saannut valittua kun ensimmäinen kone oli täynnä haittaohjelmia, kun sitä olin valitsemassa, onneksi oli kuitnekin vaihtoehtoja. Samassa paikkaa on muitakin kolmannen vuoden opiskelijoita omien projektiensa kimpussa, sekä yksi espanjalainen tohtoriopiskelija. Joinan päivinä kun olen tuolla ollu tekemässä jotain, ovat muut siellä töitään tekevät myös ajoittain osoittautuneet hanakoiksi kahvilla kävijöiksi, sinänsä outoa että suomalaisena en ole tuohon lähtenyt innoissani mukaan.

Näistä parista ekasta viikosta tämän tutkimusprojektin kanssa on tullut vähän sama fiilis kun viime keväänä kandityötä tehdessä. Itse kun olen kovasti altis aiheesta herpaantumiselle ja kaikkien muiden pikkuasioiden hoitamiselle että toistaiseksi tuon projektin kanssa on menty aika hitaasti eteenpäin. Vaikka koskaan ei kannata sanoa että ei koskaan, niin uskallan silti esittää epäilyksen että tuleva diplomi-insinööri Kaukiainen (jr.) siitä muuttuisi vielä herra tekniikan tohtori Kaukiaiseksi. Ellei seuraavan kahden vuoden aikana tapahdu jotain merkittävää henkistä kasvamista ja akateemisen itsekurin kasvamista. Tällä saavutustahdilla näyttää myös siltä että tätä projektia pitää tehdä ja tutkia myös tuon kevätlukukauden aikana.

Koululla on ilmoitustaululle tullut nyt tuloset suurimmasta osasta syksyn kursseista, vielä tuo dynaaminen optimointi uupuu, mutta odottaisin senkin menevän läpi. Yleisesti olen positiivisesti yllättynyt saamistani hyvistä numeroista. Luulin jopa hetken saaneeni biojalostamoista parhaan tuloksen (16.8/20), kunnes huomasin että yksi ranskalainen oli saanut 0.1 paremman tuloksen, perhana. Sen verran sain myös selville että niiden kurssien, jotka eivät tämän hetkisillä tuloksilla olisi menossa läpi uusintatentit järjestetään vasta helmikuun puolella. Joten nyt voi rauhassa keskittyä tutkimukseen ja ilakoida exergia-analyysiä sitten myöhemmin.

Jälleen kerran tuli ärsyttävästi esiin se etten ole vaihtarina noilla vuosikurssien maililistoilla. Tällä viikolla kun piti hoitaa ilmoittautuminen kevätlukukauden valinnaiselle kurssille ja vaihtoehdoista olisi myös järjestetty tiedotustilaisuus tiistaina. Koska postit eivät kuitenkaan kulje, niin sain kaikeista tästä luettua vasta torstaina opiskelijoiden Facebook-ryhmästä. Kävin asiasta kysymästä kv-tädeiltä, he ohjasivat sitten asiaa hoitavan opettajan luokse, joka onneksi nopeasti myös ohjeisti miten ilmoittautuminen hoidetaan ARCHE:ssa ja vastasi aiheeseen liittyviin kysymyksiin maililla. Nyt on onneksi homma hoidossa, mutta nakertaa joka tapauksessa taas kun tieto ei kulje. Muistakaa siis hommata joku tutkintoa opiskeleva, joka teille sitä tietoa välittää. Lisäksi hieman hämmentävää on että tuota jätteidenkäsittely kurssia, minkä laitoin ensisijaiseksi learning agreementtini mukaan, ei esiintynyt missään kurssioppaissa, mutta onneksi vaihtoehto ja sen informaation löytyivät valintaa tehdessä.

Prepare to laugh at the youngest...
Prepare to laugh at the youngest…

Viime viikolla tuli käytyä taas ENSIC:in café des languesissa kun kuun alkuun oli taas englanniksi, satuin olemaan ainoa opiskelija tällä kertaa. Yksi usein tuolla käyvä tutkija toi tällä kertaa luettavaksi Le Monden aikakausilehden, jossa kerrottiin suomalaisten tyypillisestä seikkailusta Itämeren risteilyillä. Heh, juttu oli ihan hyvin kirjoitettu, ja kuvasi sopivan inhorealisesti meitä. Lisäksi yksi paikalle tulleista opettajista toi galette des rois kakun, jollaisia ranskalaiset näyttävät tässä tammikuun aikana tykkäävän syödä.

Long live le roi.
Long live le roi.

Kakkuun on jemmattu manteli tai vastaava kiinteä objekti (meidän tapauksessa Mikki Hiiri), ja objektin löytäjä saa päähänsä mukana tulleen (Mikki Hiiri) kruunun. Perinteen mukaan palojen arvonta suoritetaan niin että nuorin osallistuja menee pöydän alle ja huutelee sieltä nimiä, joilla kakkupalat arvotaan. Ja koska olin ainoa opiskelija, jouduin sinne pöydän alle sitten kuin säteläinen ryömimään, samalla kun maikat siellä minulle naureskelivat. Arvontani perusteella kruunu meni sitten sille tutkija-ukolle, ihan mielenkiintoinen perinne kun yliopistossakin jaksetaan tuota leikkiä.

Kasataan seuraavaksi kaikkia sekalaisia juttuja mitä tässä on taas kahteen viikkoon mahtunut.

Friends new bike, though not as good as my PW.
Friends new bike, though not as good as my PW.

Jälleen pääsen kertomaan rakkaasta pyörästäni. Jossaan vaiheessa kun olen sen verran kovaa ajanut kanttikiveen, että olen takarenkaaseen saanut jonkin lommon, joka aiheutti hankausta ja ärsytystä, joten päätin sitä lähteä pajalle korjaamaan, ajattelin että tuo olisi ollut maksimissaan vajaan tunnin homma. Lommon tasoituksen jälkeen takapyörä ei kuitenaan mennyt paikalleen, joten seuraavaksi asiantuntijat epäilivät että pyörän sisällä on jotain vikaa, joten pyörä akseli tuli sitten avattua. Laakeri ja muut olivat kuitenkin kunnossa, ja koko homman päätteeksi huomattiinkin että syy oli ollut siinä että itse pyörän metalliosat, minne takapyörä kiinnitettiin, olivat vääntyneet, joten ne jouduttiinkin vielä korjaamaan.

Purging of pines to streets, witnessed while cyckling.
Purging of spruces to streets, January phenomenon.

Kaiken tuon jälkeen kun aloin taas pläräämään vaihteita, suostuin lopulta suostutteluun ja euron hinnalla vaihdoin itse vaihteiston ”uuteen” paremmin toimivaan. Kaiken tuon seurauksena tunnin keikka venyi melkein koko päiväksi ja mustille käsilleni naurettiin esim. ESN:nän toimistolla. Samaan aikaan tuo albaanikaverini oli käynyt itselleen hankkimassa oman pyörän, 150 eurolla saa täältä alennuksissa näköjään ihan pätevän maasto-tsygän. Koska hänen pyörällään oli jotain arvoakin ja omallani ei, lainasin hänelle viikonlopuksi pyörävaraston avainta siihen asti että tällä viikolla sai haettua omansa ja pyörä pysyy jatkossa tallessa..

Also the libraries show that the French are quite into comics.
Also the libraries show that the French are quite into comics.

Sain tässä viime aikoina tuolta albaani-kamultani uutettua myös sekalaista informaatiota Nancyyn liittyen, hän kun täällä on kuitenkin ollut vuoden pidempään. Esimerkiksi itse olin elänyt siinä harhassa että tuon Place Carnoitilla olevan opiskelijaruokalan toinen puoli olisi kalliimpi brasserie, mutta väärinkäsitys korjattiin ja se onkin samanlainen kuin se puoli jolla olen aina tähän asti käynyt. Hyvä tietää sinänsä, ettei joudu melkein joka päivä syömään ranskiksia ruuakseen.

Nice that there is books about Finnish, but now I also have reason to go back to correct them from labelling mistakes...
Nice that there is books about Finnish, but now I also have reason to go back (to correct them for labelling mistakes)…

Toinen juttu mitä hän minulle sai näytettyä oli tuossa meidän lähinurkilla oleva mediateque, joka käytännössä vastaa kunnallista kirjastoa Suomessa. Se oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen paikka, esimerkiksi musiikkitarjonnalta, tai vaihtoehtoisena työskentely paikkana kun pitäisi kouluhommia tehdä viikonloppuna. Tuolta kirjastosta oli myös ihan hyvät näkymät kaupungille ja meidän residenssin suuntaan. Lisäksi tuolta skotilta tuli kuultua että hän oli osallistunut tuohon ENSIC:in tuutorinti/kummisetä systeemi. Tuota kun ajattelee, niin olisi varmaan ollut itsellekin ihan hyödyllistä lähteä tuohon mukaan, olisi varmasti nopeuttanut tuota omaa integroitumista. Kannattaa siis teidänkin pitää tuo mielessä, jos haluatte dual-wildata paikallisia tuutoreita. Skotin kanssa myös tuolla Les Artistesissa kaljoitellessa onnistuttiin löytämään paikallinen, lehmänmakuin olut, ”se on jännä”.

Oldies and newbies at same time in CDL.
Oldies and newbies at same time in CDL.

Nyt kun vuosi on jatkunut normaalisti, on tullut taas käytyä noissa perustapahtumissa, kuten tällä viikolla ENS:n apéro des languesissa ja Mac Carthyn CDL:ssä. Ihan kiva oli taas lomien jälkeen nähdä vanhoja kamujaan ja tavata taas uusiakin ihmisiä. Nyt alkaa myös ensimmäinen lukukausi olemaan yleisesti lopuillaan täällä Nancyssä, mikä tarkoittaa sitä että osa meistä vaihtareista on lähdössä kotia kohti, joten jolleen piti/pitää jo alkaa hyvästejä jättämään.

Re-chouffement. Too bad that none other like my absurd joke attemts...
Re-chouffement. Too bad that none other will get my absurd joke attempts…

Onneksi kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää synkkyyttä, sillä noissa tapahtumissa on alkanut näkymään jo kevätlukukaudelle tulevia Erasmuksia ja muita opiskelijoita. Café des languesiin oli ainakin tällä kertaa saatu taas ihan hyvä tungos kun vanhat ja uudetkin olivat löytäneet paikalle samaan aikaan. Lisäksi tällä viikolla järkättiin taas suomalaisten kokoontuminen, osa meistä kun on lähdössä Nancystä lähi aikoina. Oli ihan hyvä kuulla ihmisiltä suoraan minkälaista se elämä siellä Suomessa nykyään on. Saapa nähdä löytyykö nyt uusista ulkkareista lisää finskejä.

Joku saattaa muistaa sen ainakin omasta mielestäni breakingbadimäisen kuvan sieltä loppusyksyn ilmastoseikkailusta. Tällä viikolla kaverini Waltteri Walkoinen otti yhteyttä ja ilmoitti että nyt oli aika lähteä ajamaan vanhalla autolla maaseudulle, koska pitää kokkailla. Jätetään tarinan paisuttelu ja rikossarja vitsit sen emmälti sikseen. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista nähdä sekä Nancyä ympäröivää maaseutua että sitä miten vanhoille ihmisille on täällä järjestetty asuminen.

If Citroën works for 30 years, why change?
If Citroën works for 30 years, why change?
"We need to cook..."
”We need to cook…”
La campagne
La campagne
Snow finally, first time ever for some pals here.
Snow finally, first time ever for some pals here.

Tässä kohdassa voidaan siirtyä säähän ja sen vaikutuksiin. Vaikka olen epäillyt että täällä ollaan juututtu perma-syksyyn niin kyllä nuo vuodenajat näyttävät täälläkin muuttuvan. Perjantaina päästiin viimeinen alkutalveen, kun iltapäivällä alkoi tulla lunta kun pyörällä oli polkemassa. Koska itselläni on hanskojen kanssa ollut yleensä hieman huono tuuri, ohjasivat olosuhteet käymään etsimään hieman sormikkaita tukevampia tuolta keskustan kauppakeskuksesta. Samalla huomasin että siellä olikin alennusmyynnit käynnissä, ja yhdestä kaupasta sattui löytymään ihan tyylikkään oloinen ranskalaiseen talveen soveltuva takki halvalla.

White makes this city look bit nicer.
White makes this city looks bit nicer.

Ranskalainen (asenne)ilmasto on saanut minut muuttumaan tuolta thug päädystä (kuluneet kengät ja toinen huppari päällä) kohti haut couture päätyä (italialaiset kengät ja ranskis takki), tätä en osannut itsekkään lähtiessä välttämättä odottaa. Eilen talvi eteni näköjään keskivaiheeseensa kun lumi näytti pysyvän maassa, ja sitä tuli lisääkin (myöhemmin tuosta lisää). Tänään tunnuttiin olevan kevättalvessa, kun pihalla paistoi aurinko ja pakkasta oli kivat pari astetta. Tuolta  tuo kevätkin näyttäisi piakkoin tulevan, kun viikon päästä näyttää lämpötila juuttuvan jälleen plussan puolelle ympäri vuorokautta.

History re-enactment with snowballs.
History re-enactment with snowballs.

Nyt lauantaina ESN järkkäsi tuon Voyage en Lorraine reissun, mikä valitettavasti alunperin jouduttiin perumaan marraskuussa. Itse en ollut hakenut rahojani takaisin, joten onneksi opiskelijatasolla systeemit ovat joustavampia, ja pääsin samalla maksulla lähtemään seikkailuun. Aamulla heräisin hieman jännittyneenä, sillä tuon alkupäisen reissun peruuntuminen oli turhauttavaa, ja jos nyt olisi hiton huonolla tuurilla käynyt samalla tavalla olisi pelihousut revennyt. Onneksi ainakin Ranskassa oli rauha maassa, joten liikkelle päästiin normaalisti. Tuonne reissulle oli löytänyt myös useampia uusia vaihtareita, mikä oli ihan kiva. Bussilla lähdettiin ajamaan kohti Verdunia. Ja koska ollaan Ranskassa, niin excuilla juodaan tietysti heti aamusta viiniä, onneksi muutkin tulivat auttamaan tuon mukana olleen pullon kanssa. Meidän bussikuski toi mieleen vähän oman fuksikursion, tätäkään kuskia eivät normaalit liikenteen käytännöt tai rajausköydet estäneet.

Wine on excursion? Like Finnish expression asks, "uhka vai mahdollisuus?"
Wine on excursion? Like Finnish expression asks, ”uhka vai mahdollisuus?”
Monument for the fallen at Verdun battlefield.
Monument for the fallen at Verdun battlefield.

Verdunissa käytiin ensin katsastamassa yhtä ensimmäisen maailman sodan linnoitteella ja sen jälkeen kaatuneiden sotilaisten muistomerkillä. Koska oltiin turistisesongin ulkopuolla, oletusten mukaan moneenkaan paikkaan ei päästäisi sisään. Sattumalta tuon kaatuneiden muistomerkkimonumentaalin johtaja sattui tulemaan paikalle ja päästi meidät sisälle tuonne rakennukseen, ja kertoi tietoja paikasta ja sen historiasta. Tuolta lähdettiin ensin bussilla ajelemaan ympäri Verdunin keskustaa, ennen kuin päästiin syömään.

Endless dead for no good reason...
Endless dead for no good reason…

Bussissa ajellessa lähti käyntiin frère Jacques laulusessio eri kielillä. Jotkin ensimmäisenä suolatut kansallisuudet eivät kuitenkaan olleet alkuun kovin innokkaita laulamaan, joten loppu bussi säästyi ”Jaakko kulta” / ”Lapin kulta kaanon” karaokelta. Tuolla lounasravintolassa oli tarjolla ruokia paikalliseen tapaan valmistettuna. Vaikka ruoka ei mitään grand cuisinea ollut, saipahan ainakin riittävästi ruokaa kun muidenkin lautaselta söi, heh. Iltapäivällä käytiin katsomassa vielä paikallisessa rauhankeskuksessa, mikä osoittautui kuitenkin käytönnössä perus WW1 museoksi.

Food en Lorraine.
Food en Lorraine.

Tuo oli sinänsä kuitenkin myös mielenkiintoinen paikka ja siellä oppi uutta, sillä täällä Euroopassa osataan myös miettiä myös muitakin sotia, Suomessa kun ollaan juututtu vain toiseen maailman sotaan… Museon jälkeen oli vielä hetki aikaa liikkua kaupungilla, joten lähdin itseseni vielä hetkeksi harhailemaan. Siinä vaiheessa kun piti lähteä bussillepäin, jostain pamahti kunnon raekuuro ja sen jälkeen lumimyräkkä. Sinänsä tuo ei kävellessä päivää pilannut kun jalan oli liikkellä. Bussimatka takaisin venyi kuitenkin tunnilla pidemmäksi, kun lähtökohtaisestikaan ei voinut normaalia vauhtia ajaa. Osa tiellä olevista henkilöautoista tyytyi ilmeisesti kesärenkaillaan ajamaan polkupyörä vauhtia, mutta meidän bussikuskimme ei kuitenkaan semmoiseen lähtenyt mukaan, vaan pienimmästäkin välistä mentiin ohi.

"I can't count the defeats anymore". No war should be necessary in the end, but this sums up WW1 quite well in my opinion, the most pointless bloodshed.
”I can’t count the defeats anymore”. No war should be necessary in the end, but this sums up WW1 quite well in my opinion, the most pointless bloodshed.

Tästä johtuen itseäni ainakin hetkittäin jännitti että näinköhän kaikki tiellä liikkujat tulevat selviämään ehjänä perille, tämä kyseinen automatka ei juuri tunteitani paikallista liikennettä kohtaan muuttanut parempaan suuntaan. Lopulta päästiin kuitenkin yhdessä kappaleessa ja suoralla pellillä takaisin Nancyyn.

 

Snow doesn't usually improve traffic even in Finland, and even less so here...
Snow doesn’t usually improve traffic even in Finland, and even less so here…

Tässä viime viikkoina on nyt molempina lauantaina tullut päädyttyä tuonne Medrévillen residenssiin 9 m^2 huone-crazy-partyihin. Sinänsä ihan mielenkiintoista tuollakin käydä katsomassa erilaisia asuntoja. Osaa myös arvostaa omasta kämpästä löytyvää vessaa ja keittiötä (jos ovat sotkuisia niin ei tarvitse syytellä muita). Ja jos tommoiseen kämppään pystyy laittamaan vajaan 10 ihmistä vielä mukavasti, niin pitänee koittaa sitten 20 hengen grillibileitä omassa massiivisessa kämpässä sitten täällä asumisen lopuilla. Semmoisen havainnon olen myös tehnyt että kun edellisenä iltana on juonut teräviä oluen sijasta, niin on myös hieman viitseliäämpi ja aikaansaavampi aamusta.

Tässä ehkä tarpeeksi puhetta tälle kertaa. Jätetään miehekäs tunteista puhuminen seuraavaan raporttiin, heh.

Nyt eletään kuitenkin mielenkiintoisia aikoja ja ollaan uuden tuntemattoman äärellä. Osa kavereista lähtee, minä jään ja uusia ihmisiä ja kaikenlaisia mahdollisuuksia tulee lisää. Nyt tehdään vielä pari viikkoa tutkimusta, mutta tuosta häämöttävästä kevätlukukaudesta ei juurikaan ole tietoa miten se tulee menemään. Laskelmoivaa ihmistä se tietysti stressaa, mutta ehkä sen kanssa oppii elämään. Vaikka vielä ei olla puolessa matkassa niin joulun kaarteesta on päästy ja Suomikin alkaa häämöttämään kevään suoran päässä.

Au revoir à tous.

Osa 9: ”Ça soit pas facile à comprendre”

[Suomalaisten uutissatiirien avausmantralla]

”Bonjour à tous et bienvenue à leBlog, je m’appelle Antti Kaukiainen. Viime viikonloppuna olimme tauolla, mutta voi pojat mitä kaikkea tässä kahdessa viikossa on taas tapahtunut. Tämän päivän lähetyksessä ai ole pääaihetta, mutta sitäkin enemmän kaikkea sälää.”

Summary: Club bière, Apero des Langues, paintball & folk dances. Couchsurfing. Beer. Traffic. First exams and presentations. Student radio of ”campus”. Bank card. Weather. Catharses. Last ride of teekkarilakki. Question in the bottom, prices for best quess!

Yksittäisinä aikayksikköinä viikot tuntuvat taas kuluvan nopeasti nyt kun on tullut rutinoitua tähänkin elämään täällä.

Aloitetaan lämmittelynä käymään läpi mitä kaikenlaisia tapahtumia tässä kahden viikon aikana on ollut. Tästä tulee aika pitkä wall-of-text. Artikkelin tuottaminen on myös jakautunut sekä perjantaille ja lauantaille, joten aikanäkökulmat saattavat tuntua hämmentäviltä.

6.10 oli jälleen club bière foijerilla, jonne itse jälleen ennätin. Nyt kun alkaa olemaan jo useamman ihmisen kanssa ainakin naamatuttu, niin pystyy kiihdyttämään muihin koulun opiskelijoihin tutustumista. Vielä tuo ei kuitenkaan vauhdiltaa huimaavaa oman vajaavan ranskan takia, eivätkä paikallisetkaan ihan hirveän usein tule oma-aloitteisesti oudon ulkkarin kanssa puhumaan. Teekkarilakissa kun oli vielä parasta-ennen-päivämäärää jäljellä niin pidin sitä tuolla päässä jäänmurtajana. Teemaksi tuonne oli valittu rugbyn mm, muuta teemallista en tuolla havainnut, kuin että kaikki tarjolla olleet oluet olivat vähintään kahdeksan prosenttisia, joten nopeaa kaljanjuontia ei uskaltanut tälläkään kertaa harrastaa. Tuolle illalle tuli vähän meh loppu kun bisse loppui ennen loppua, pihalla alkoi sataa ja foijerissa oli sen verran melua että omat keskustelumahdohdollisuudet tuntuivat rajatuilta. Niinpä lähdin oluissani himaan ja sainpa vähän kouluhommia vielä tehtyä.

Apero - Who am I?
Apero – Who am I?

7.10 oli ESN:nän järjestämä syksyn ensimmäinen ”Apero de Langues”. Carnotin laidalla olevan opiskelija-asuntolan (?) kerhotilaan oli järjestetty suurin osa meistä vaihtareista , vähän makeaa syötävää ja pöytiä eri kielillä keskustelulle. Minut komennettiin aluksi englannin pöytään, johon sattui klusteroitumaan myös useampi italiailainen, mistä seurasi taas all kinds of crazy. Jonkin ajan päästä lähdin pöydästä haahuilemaan muiden pöytin välille ja puhumaan ranskaksi tai englanniksi tai edellisten sekoitukseksi muille haahuilijoille. Tuolla tuli myös sopivana tapahtumana pidettyä lakkia päässä, nyt kirjoitushetkellä on lappeessa pidetty lakinlaskijaiset, joten tästä eteenpäin lakki istuu (muiden vaihtareiden suruksi) hyllyn päällä vartoen lämpimämpiä aikoja. Tuo oli ihan hauska ilta, lukuunottamatta sitä että mätin karkkia ja muuta sen verran paljon että mahassa painoi… Kemujen loputtua kävimme vielä joidenkin vaihtareiden kanssa Mac Carthyssä istumassa, itse en tuolla ollut loputtoman myöhään, koska ei ollut pankkikorttia jolla olisin ehtinyt varautua oluen ostamiseen vaadittavaan käteiseen (tämä on oma kuvioni, kyllä kapakoissa kortti kävisi).

Viime viikon perjantaina sain viimein käytyä tuon yhden Saudi-Arabiassa työskentelevän ranskalaissurffarin kanssa oluella Medieval nimisessä irlantilaisbaarissa. Se oli ihan miellyttävä kaveri, puhui sujuvaa englantia ja raskalaiseksi oli metal as fuck. Kaveri harmittelikin minulle että Ranska ja Nancy eivät musiikin ja syksyn säiden puolesta ole olleet optimaalinen valinta, mutta eipä tuo itseäni haittaa, sää ei täällä voi syksyllä olla ainakaan yhtään huonompi kuin Suomessa ja metallia pystyy kyllä kuuntelemaan vaikka hyviä livekeikkoja ei sattuisi tulemaankaan vastaan. Viikolla olisi pitänyt nähdä myös ensimmäistä kertaa yhtä toista surffaria, mutta kun ukosta kun ei tapaamispaikalle kuulunut puoleen tuntiin mitään niin hänen kanssa hengaamisensa siirtyy jonnein tulevaisuuteen. Ranskantunnilla olin myös oppinut että ensicläisille on perjantai-iltaisin varattuna pöytä Mac Carthystä. Päätin siis illalla käydä myös tuolla ja koittaa jatkaa muihin tutustumista. Alkuun en kuitenkaan yhtään koulutoveriani tuolla havainnut, mutta muutama tuttu vaihtari oli alakerrassa pelaamassa biljardia, joten jäin heidän seuraansa kolmen erän ajaksi. Kollektiivisesti oltiin aika kehnoja pelaamaan, joten matsitkin olivat aika tasaisia. Pelien jälkeen löysin myös muut keteläiset ja sain muutaman kanssa jonkin verran jauhettuakin.

No paintball w/o mythos: Ia Shub-Niggurath, Black goat of the woods (with about 10 young)
No paintball w/o mythos: Ia Shub-Niggurath, Black goat of the woods (with about 10 young)

Lauantai-iltapäivästä reservin aliluutnantti Kaukiainen jälleen kutsuttu aktiivipalvelukseen, kun tuutorini oli kutsunut minut muiden ENSIC:in tohtorikavereidensa (tuolla oli myös oman luokkani porukkaa ja muiden koulujen jatko-opiskelijoita)kanssa pelaamaan paintballia, yhteensä meitä oli joku 22. Paikka sijaitsi Toulin lounaspuolella olevassa pikkukylässä, vähän jouduttiin ajelemaan meidän autokyydillä edestakaisin ennen kuin löydettiin perille. Itse paikka oli todella hieno, vissiin joki vanha linnoitusrakennelma, ja olisi soveltunut vielä paremmin vähän isommalle porukalle. Linnoitteen pihalle oli rakennettu pieni länkkärikenttä, jossa tehtävänä oli viedä kärryä toiseen päähän, linnoituksen päällä oli iso lipunryöstökenttä ja vallihaudassa esteradalla oli takoitus potkia keskellä ollutta palloa kohti toista päätä.

Paintball ghost town for offensive - defensive scenarios
Paintball ghost town for offensive – defensive scenarios

Lisäksi alueella oli lauma vuohia, jotka kävivät syömässä osumajälkiä esteistä ja välillä jonkun onnettoman kuulia suoraan pussista. Suurin osa meistä otti puolitoista pussia kuulia (750 kpl) ja halvimman pyssy, mikä ei todellakaan ollut mikään tarkkuuskivääri vaan enemmänkin spray-and-pray, hintaa huville oli noin 53 €. Lisäksi tarjolla oli kertakäyttöhaalareita tai jänisasuja, itse kuitenkin päätin tässä kohtaa säästää ja luottaa ettei RUK:in kurssipuku pysäyttää luodit ja mahdollinen värikin lähtee irti.

A pic from others
A pic from others

Tuo kuulamäärä riitti viiteen skenaarioon, eli kylässä sekä puolustettii että vietiin kärryä, lipunryöstöön, pallonpotkintaan vallihaudassa ja lopuksi vielä ammuskeltiin kylässä vikat kudit tavoitteettomassa taistelussa. Skenaariot pelattiin aikarajalla ja reparaître lähdöstä kertakuoleman sijaan. Ekassa skenaariossa pelasin vielä ihan hyvin, mutta lipunryötössä tuli juostu niin paljon että adrenaliini voitti useampaan kertaan harkintakyvyn ja töhöily alkoi, lopuissa skenaarioissa kun ammuin vahingossa omia, vihollisia välillä alle varoetäisyydeltä tai välillä en huomannut että minuun oli osunut kypärään.

Victorious bunnies
Victorious bunnies

Tuosta sainkin kyllä multa palautetta muilta, suurimman osan kyllä ymmärsin, mutta ihan kaikki immortality-mode syytökset eivät tuntuneet perustelluilta. Joka tapauksessa tuo oli hyvä reissu, valotti myös miksi armeijassa joitain asioita opittiin, esim tetsaamista tai taisteluhuutojen käyttämistä (osa töhöilystäni johtukin siitä että ei oikein yhteistä taistelukieltä löytänyt joukkuekavereitteni kanssa). Tuon kokemuksen perusteella olen vielä enemmän vakuuttunut siitä että oman elinajanodotteen pidentämiseksi kannattaa työskennellä aktiivisesti rauhan edistämiseksi tässä maailmassa. Tuolla tuli myls unohdettua se etten ole enää mikään nuoripoika, ennen pelejä tai heti niiden jälkeenkään kun ei tullut venyteltyä niin reidet olivat kipeänä vielä seuraavaan tiistaihinkin asti. Illalla olisi ollut tarkoitus käydä juomassa olutta vielä joko surffareiden tai vaihtareiden kanssa, mutta sen verran alkoi silmät painamaan että jäin suosiolla himaan, harmillista sinänsä kieltäytyä kun kerrankin on kutsuttu.

Beaten but not broken.
Paintball aftermath; beaten but not broken.

Tällä viikolla on ollut tahtumaa myös residenssin salissa. Maanantaina olisi ollut (ilmeisesti käynnissä olevan Nancy Jazz Pulsation tapahtuman takia) joku blues kitaristi soittamassa tuolla salissa. Kävin ovella kurkkaamassa, mutta koska musiikki ei juurikaan innostanut ja paikalla oli jo riitävästi muuta yleisöä niin lähdin huoneeseeni mieluummin kuuntelemaan metallia, maistamaan olutta ja valmistautumaan seuraavan päivän polttotekniikkakokeeseen. Tiistaina Radio Campus Lorraine järjesti tutustumisillan tuolla salissa. Tarjolla kun oli taas kaikkea pikkusyötävää niin menin sinne innoissani hamstraamaan. Taas tuli maha kipeäksi, perhana, pitää alkaa muistuttaa itselleen jatkuvasti että enää ei-nuorena ei voi enää tehdä kaikkea miten huvittaa, ilman että siitä voinnillisesti kärsii myöhemmin… Tuolla sain jatkettua hieman muutamaan naapuriini tutustumista sekä juteltua myös tuolla radiossa toimijoiden kanssa, tuo studio kun on tuolla residenssin alakerrassa. Minua oltiin myös värväämässä radion ulkkariohjelmaan, kai tuolla voisi käydä jossain vaiheessa kunhan radioon on enemmänkin tutustunut. Ehkä tuon perusteella olisi sitten jotain tuliaisia norppalaisillekin.. Nyt myös viimeinkin tuo RCL kuuluu tietokoneen selaimen kautta netti lähetyksenä, sitä on tullut pidettyä välillä auki jos vaikka ranskaa oppisi sitä kautta.

French folk dances
French folk dances

Couchsurfingin kautta eiliselle joku oli laittanut kutsun tuossa illalla vieressä humanistikampuksella järjestetylle kansantassi-illalle. Päätin käydä tuolla huvikseni sekä kulttuurisesta mielenkiinnosta, että siitä harhakuvitelmasta että humanistikampuksen takia tuolla olisi varmaan paljon tyttöjä (tuo oli väärä hypoteesi, karvaisia miehiä oli enemmän). Alkuun tuolla ei haitannut kun oli tansseista pihalla, niin kuin yleensä, koska olin tuolla kuitenkin incognito. Sitten kuitenkin pari luokkakaveria sattui tulemaan paikalle, merde…

Manly French touch
Manly French touch

Huvittavaa kuitenkin oli että tuo tyttö omalta luokalta tuntui olevan vielä enemmän pihalla tanssiessaan kuin minä, näköjään sekin on mahdollista. Laitoin sähköpostiosoitteen tiedotuslistalle, mutta nähtäväksi jää tuleeko jatkossa käytyä tanhuamassa. Illalla kerkesin myös käydä uimassa, mutta koska tuolla oli sen verran tungosta altaassa ja pääosin hitaampia uimareita, niin pitkään en tuolla viihtynyt. Pitää käydä jatkossa ihan vuoron lopulla kun on väljempää.

French pasteries and boissons
French pasteries and boissons

Tänään illalla tuossa Monboisin opiskelijaraflassa järjestettiin useamman toimijan fuusiona Ici Lorraine, ESN, yliopisto ja muut pitivät standeja ja tarjolla oli Bretagnen siideriä ja paikallisia leivoksia. Paikalla oli suurin osa meistä vaihtareista, mutta tuolla oli kyllä paljon kaikkia muitakin ulkkareita. Tuolta sai myös ihan hyvää lisäinformaatiota tuohon ranskalaisen isännöintiperheen-etsintä-projektiin, kuukauden päästä kun kaupunki järjestää paikallisten perheiden ja ullkareiden tutustuttamistapahtuman. Pitää kuitenkin katsoa jos omilla verkostoilla löytäisi jo ennen sitä jonkin ranskalaisen perheen pesemään mun pyykkejä. Tapahtumassa tuli vastaan myös yksi uusi suomalainen, oma LUT-hupparini oli kuulemma paljastanut oman kansalaisuuteni. Tässä alkaa pelottaa että jos pitää liikaa Suomeen viittaavia vaatteita päällä niin kohta herääkin jo Suomesta. Tapahtuman jälkeen piti käydä vielä vaihtariporukalla Mac Carthyssä, mutte se tuntui menevän vähän reisilleen kokonaisuudessaan. Alkuun k-pisteellä ei näkynyt ketään kokoontumisajankohtana, joten kävelin itsekseni kapakalle. Lopulta osa noista muistakin löysi perille, mutta sillä aikaa kun odotin oluttani ja kävin katsomassa muiden ensicläisten pöytää olivat muut vaihtarit hävinneet johonkin. Koska paikalliset keteläiset olivat myös pakkautuneet sen verran tiiviisiti niin en parin keskustelun jälkeen jaksanut enempää jäädä tarinaa iskemään vaan lähdin itsekin. Toivottavasti tänään lauantaina kun pitäisi Ranska – NZ rugbymatsia katsoa muiden surffareiden kanssa niin olisi vähemmän kikkailua.

Scientific presentation
Scientific presentation

Koulunkäynti on edennyt normaalilla painollaan, nyt on muutamia osuuksiakin tullut jo päätökseensä. Viimeviikolla oli englannin scifi-osuuden viimeinen kerta, jossa esiteltiin me esiteltiin erilaisi korkealentoisia aiheita. Vaikka tuota englantia nyt tulee käytyä vähän vasemmalla kädellä helppojen noppien takia, olisi tuohon omaan esitykseen valmistautumiseen voinut panostaa enemmän vaikka ei se huonosti mennyt. Oma englanti ei kuitenkaan selkeästi ole täydellistä ja tuota verbaalista esiintymistä voisi vielä tosissaan kehittää. Tällä viikolla tiistaiaamuna oli ensimmäinen tentti täällä, polttotekniikkaa (combustion). Tuo kurssilla käsitelty asia nyt ei kovin monimutkaista ollut, joten hirveitä jännitteitä ei tuonne tenttiinkään ollut. Muuten meininki oli aika samanlaista kuin kotona, erona se että mukaan sai ottaa mitä tahansa kurssin kirjalista materiaalia (MAOL ja tekniikan kaavastotkin kelpasivat kun tentin aikana kysyin), luennoitsija oli itse valvomassa ja aikaa oli 1,5 h. Tuo jälkimmäinen tuotti vakio kolmeen tuntiin tottuneelle suomalaiselle eniten haasteita, tentin tehtävät eivät tuntuneet ylitsepääsemättömän vaikeilta.

No more!
No more!

Aika tuntui kuitenkin kuluvan turhan nopeasti ja toiseen laskutehtävään ei tullut annettua kunnon vastauksia ja viimeinen tentin vartti tuntui kuluvan enemmän stressaamiseen kun tehokkaaseen tekemiseen. Onneksi tuo combustion-maikka puhui myös sen verran hyvää englantia että sillä kielellä sai vastata tekstitehtäviin, mikä nopeutti omaa kirjoittamista huomattavasti. Innovaatioprojektista ollaan pidetty pari kokousta ja nyt on jonkinlainen kaavio siitä millä tuota prosessia toteutaan, ensiviikolla asiasta pitää raportoida meidän vastuuinsinöörille. Vaikka tässä projektissa en mitenkään halua släkätä, niin tuntuu että jos jotain ei ehdi hoitamaan niin sen kyllä joku muu sitten ottaa hoitaakseen eikä itse tarvitse stressata, samaa ongelmaa on kuulemma ollut Nokiassa silloin kun yrityksellä meni vahvasti. Viimeviikolla koulun yhden alumnin pitämä konferenssiluento oli mielestäni parhaita tähän saakka, CO2 puhdistus ja säilöntä oli aiheena mielenkiintoinen.

Viime perjantaina sain viimeinkin tuon ranskalaisen tilini pankkikortin käteen. Nyt pystyy nostamaan käteistä ilman lisämaksuja (0,75 €/nosto on hirveä määrä rahaa :<  ), ja suomalaisia kortteja voi pitää kämpillä lukkojen takana tallessa, joten tililliset riskit ovat myös pienemmät. Uuden kortin kunniaksi tein elintarvikeostoksia viime viikonloppuna yhteensä. Paikallisessa isossa marketissa käydessäni pöyrätuolissa oleva paikallinen pyysi minua ostamaan paikallisten liikuntarajoitteisten tukikakun, jolla hintaa oli 5 €. Vaikka tuo ei tosiaan mitään halpaa herkkua ollut niin päätin kaupassa käynnin jälkeen tukea heikompiosaisia, kyllä siihen pitäisi olla varaa jos on varaa käydä olutta juomassa kapakassa ja kun yliopisto ja valtio sinua tukee opiskeluissa rahallisesti.

With weather like this it feels like back in home.
With weather like this it feels like back in home.

Sää täällä on ollut kotoisen suomalainen nyt viimeajat, eli taivas on jatkuvasti täynnä tasaisen harmaita pilviä. Kesä ei myöskään jatku ikuisesti pohjoisessa etelässäkään, joten tällä viikolla on todettavasti aamulla ollut hyvä pitää hupparinkin päällä jotain muuta ja TEK-sormikkaita käsissä. Tässä viileydessä alkaa jo vähän saunaa kaipaamaan, varsinkin kun viikonloppualkuilloissa tuntuu olevan käyttämättömiä aikapaikkoja omassa aikataulussa.

Koska tämä kaupunki ei ole varmastikkaan monelle tututtu, keksin piirrellä siitä kartan helpottamaan sijaintien hahmottamista.

Map of Nancy (update 30.10, Monbois added)
Map of Nancy (update 30.10, Monbois added)

Viime viikolla saatiin myös lisää näytöksiä kaukiaisenantti VS. ranskalainen liikenne saagaan. Perjantaina kun lähdin ruokatauolla ottamaan hyötyä toisella CROUS ravintolalla olevasta ilmaisesta lounaasta niin jouduin polkemaan nopeasti ja samalla väistelemään pyöräkaistalla miten sattuu käveleviä jalankulkijoita. Yksi heistä oli (kansallisen) poliisin setä, joka ei paljoa katsonut pyöräkaistalle tullessaan sivuilleen ja ajoin hänen ohitseen kohtuullisen läheltä. Poliisi jäi huutelemaan perääni pitemmäksi aikaa, joten koin paremmaksi käydä kuuntelemassa mitä ukolla oli asiaa, tuo poliisilaitois kun on tuossa tavallisen koulumatkan varrella joten sama setä saattaa tulla myöhemminkin vastaan eikä vielä tiedä kuinka herkästi täällä sakotetaan jos ei tee kuten poliisi tykkää. Poliisimies sitten jotain tiuskaisi että pitää ottaa liikenteessä myös jalankulkijat huomioon, mutta perus joojoo-vastauksen jälkeen hänellekin taisi tulla selväksi että olen pelkkä pahaatarkoittamaton ulkkari, joten enempää ei tarvinnut paasata. Loppunäytös tuli lauantaiaamuna kun kaupoilta laskettelin rauhallisesti jalkakäytävää pyörällä alaspäin, koska se on oman ja yleisen turvallisuuden kannalta mielestäni paras vaihtoehto. Siihen sitten yksi samaan aikaan liikkeellä ollut vanha ukko alkoi huudella että pyöräilijät autotielle, tuo aiheuttaa vaaraa liikenteelle. Absurdin tuosta teki kuitenkin se että ukko huudellessaan oli itse kävelemässä autotien yli miten huvittaa…

Viimeaikoina olen saanut myös useamman katharsiksen. Täällä kun ei muita suomea ymmärtäviä ole yleensä ympärillä, olen tajunnut että tarvittaessa voin kiroilla omalla kielellä miten on tarvetta. Rauhallinen ja flegmaattinen käytökseni on kuitenkin rajoittanut tämän ässän käyttöä. Tajusin myös että suurin osa omasta sujuvasta englannin kielitaidostani olen kehittänyt kieltä lukemalla, joten ranskaakin varten pitäisi alkaa juuri lukemaan tekstiä ahkerammin. Lisäksi olen hieman selkiyttänyt itselleni tämän vaihdon prioriteettien kärkikolmikon järjestystä:

  1. Kansainvälisten verkostojen luominen tulevaisuutta varten
  2. Ranskan oppiminen
  3. Akateeminen (kemianteknillinen) menestys

Näin ollen jos tapahtumien ja ihmisten takia jokin kurssi saattaa hieman kärsiä niin siitä ei kannata alkaa stressaamaan, opiskelumateriaalin avulla pystyn kyllä opetettavat asiat mylhemminkin oppimaan vaikka niistä ei silloin enää noppia saisi täältä ja sitä kautta LUT:ilta, mutta ne verkostot saa rakennettua vain täällä, joten siihen pitää keskittyä nyt.

Arvoitus:

There have been lots of coursematerial given so far on the lectures and TDs and backpack starts to feel heavy from time to time. One who can guess the closest, which mass (in kilograms)of study related paper I have accumulated so far, gets a price from this exchange! Leave your answer in comments below, aswers to all other medias will be either ignored or ridiculed!

Bon chance à tous!