Bonjour!

Nyt on tullut kuukausi Ranskassa täyteen.

Summary: Studies as normal. Different ESN events: Loveboat-party, rallye/orienteering in Nancy, chatting at pub terrace, French buffet, flag parade, ”concert”, wine tasting @ Loveboat, Free hugs, Metz & Soupfest. Aim extrapolation. Phone contract. Traffic. Food

Käydään koulujutut läpi nopeasti ja epäselvästi. Nyt on myös englanniksi luennoitavat kurssit alkaneet, vaikka noista aika vahvasti kuuluu etniset aksentit. Toisaalta olen täällä olon aikana saanut itsekin aika paljon palautetta, ettei oma englantinikaan ole hirveän helppoa seurata, joten ei kannata alkaa ylimieliseksi. Vaikka tuolla luennoilla pystyy ranskaksikin kohtuullisen hyvin, mutta vielä pitäisi alkaa skarppaamaan tuossa omatoimisessa opiskelussa. Myös Matlabista voisi kertailla ne peruskomennotkin. Tuolla englannin kurssillakin on tullut istuttua, tällä hetkellä vaikuttaa aika helpolta keinolta saada kolme noppaa. Tuossa ns. väittelymoduulissa ollaan toistaiseksi katsottu dokkareita kuullunymmärtämiseksi, onneksi aiheet ovat sen verran korkealentoisia, että sieltä saattaa muutaman uuden sanan ja rakenteen. Lisäksi tällä viikolla alkoi ranskankurssi meille ENSIC:in ulkkareille. Ekalla kerralla tehtiin taas tasotesti, valitettavasti kuullunymmärryksessä ei tullut keskityttyä kunnolla, joten vastaukset olivat vähän mitä sattuu. Jos meidän verrattaen pieni määrä ranskan opiskelijoita jaetaan vielä kahteen tasoryhmään, niin opettaja/oppilassuhdeluku jää todennäköisesti aika pieneksi, mikä on tietysti ranskan oppisen kannalta hyvä. Tuolla tuli myös kursseilla esiin että osa ENSIC:in professoreista on käynyt myös LUT:issa konferensseissa.

Sitten kahlamaan läpi tuota ESN:nän ”Welcome week”-tapahtumaklusteria viime viikon pertantailta tähän päivään.

11.9 olisi ollut aamupäivällä aamupala ja infosessio lakikampuksella ESN:nän toimiston vieressä. Itseltä jäi kuitenkin väliin kun piti olla kiltisti luennoilla. Illalla oltiin jälleen Loveboatissa, ”teemana” oli buddyt, mutta eipä tuo toisaalta tuolla mitenkään kovin kovasti esillä ollut.

12.9 oli kaupunkisuunnistusta Nancyn keskustaa ympäri. Meidät vaihtarit jaoteltiin noin 10 henkilön ryhmiin, joissa oli lisäksi paikallisia ESN-aktiiveja ohjaamassa, omassa ryhmässäni oli tuossa hommassa kaksi ”muy loca”-tason tyttöä (jatkossa tytöt). Teekkarilakin takia mut nimettiin meidän ryhmämme kapteeniksi (nimellinen virka, mutta ompahan taas johtaja-asema). Nimeksi kun ryhmälle valikoitui ”Sadale des fruits”, niin tytöt kävivät hakemassa kaikille oman edustus hedelmän/vihanneksen, joten itse päädyin kantamaan kokonaista vesimeloonia urheilukassissani koko reissun. Ryhmän kanssa kierrettiin eri kohteita Nancyn keskustassa paperilla olleiden ohjeiden mukaan ja vastailtiin kohteisiin liittyviin triviakysymyksiin. Lisäksi meidän ryhmää vetävien tyttöjen johdolla sekoiltiin kaikennäköistä, esimerkiksi aina kun tuli toinen joukkue vastaan niin vedettiin vaikka mitä kaikkea salaattiaiheisia lastenloruja ranskaksi keskellä kaupunkia. Noiden meidän ylimääräisten aktiviteettien takia saatiin vain noin puolet kohteista käytyä, mutta eipä tuolla väliä, itselle kun on jo tuttu kaupunki. Seikkalun lopuksi käytiin Mac Carthyssä yksillä ja syötiin meidän joukkueella meidän edustushedelmät. Ihan hyvä tapahtuma kun pääsi aloittamaan muihin kaupunkin vaihtareihin tutustumisen.

13.9 piti olla jotain yhteistä urheilemista Pepinierissä. Aamusta tuli kuitenkin sadetta, joten päivän ohjelma vaihtuikin loppujenlopuksi porukalla Irlandais-pubin terassilla jutteluksi, sinänsä ihan jees kun pääsi taas muita ulkkareita opettelemaan. Tuo tuolla samassa pöydässä istunut virolaistyttö oli ainakin huvittava kun se vitsaili pyyhkivänsä italialaismachopojilla lattiaa ja oli mulle ehdottamassa että aletaan juomaan teräviä niin eteläiset näkevät miten oikeasti juodaan. Onneksi kuitenkin jäätiin puheitten tasolle. Tuli myös opittua että muitakin ESN-aktiivisia vaihtareita asuu täällä Boudonvillessä ja että naapurin Monbois tuntuu olevan niitä täynnä.

14.9 ESN järjesti illalla keskustanulkopuolella olevassa kartanohostellissa ranskalaisen buffetin, jossa tarjolla oli erillaisia paikallisia pikkusuolaisia, jälkiruokia ja ilmaista viiniä. Tuosta tapahtumasta tuli mieleen vähän sitsien ja sitsien jatkojen hybridi ilman laulamista, kun istuttiin pöydissä, mutta sen erityisempää ohjelmaa ei ollut. Toisaalta jälleen pääsi ihan uusiin ihmisiin tutustumaan. Hauskahkosti tuli sitten hieman viinipäissään kotiin polkiessa Nancyn keskustassa sitten eksyttyä kun en muistanut kääntyä oikeassa kohdassa. Onnistuin oikeasti kiertämään ympyrän urbaanissa Nancyssä ilman että tunnistin missä olin, lopulta tietysti löysin kämpille asti, eeppistä.

15.9 oli illalla lippuparaati. Pariisin suurlähetystö onneksi pitää huolen kansalaisista ja lähetti minulle pieniä paperilippuja tuota varten. Lisäksi ESN-puheenjohtajalta löytyi Suomen lippu hänen omasta vaihdostaan Joensuussa. Hänelle annoin kiitoksena ne Suomesta tuodut oluet, jotka hänelle olin jokatapauksessa tuomassa. Tuota isompaa lippu kanniskeltiin sitten Lauran kanssa (toinen suomalainen vaihtari täällä), toivottavasti tuotiin positiivistä näkyvyyttä suomelle. Paria ranskalaista tuli myös luultua suomalaisiksi heidän vaihdoistaan tuomien ja kannossa olleiden Suomen lippujen takia. Täällä on ollut ihan miellyttävää huomata kuinka moni ESN-aktiivi on ollut Suomessa vaihdossa, osalla oli vielä vaihtarihaalareitaankin päällä tuossa tapahtumassa. Paraati sinänsä oli vähän antiklimaattinen kun kierrettiin semmoisia paikkoja läpi, joissa ei ollut juurikaan tavallista kansaa meitä näkemässä. Paraatin jälkeen oli sitten lippujen kanssa perus Loveboat-jatkot.

16.9 illasta oli sitten Nancyn konserttikeskuksessa l’Autre Canalissa keikkailta. Koska koulua oli vielä iltapäivälläkin ja tuo oli merkitty alkamaan jo suhteellisen aikaisiin, poljin paikalle suoraan pyörällä koululta. Hetken aikaa jouduin sateessa katon alla seisomaan, sitten seuraavana tulleiden ESN-poikien kanssa ihmeteltiin mistä ovesta nyt loppuviimeksi pitää mennä sisään, lopulta päästiin pääovesta… Varsinaisena ohjelmana tuolla meille vaihtareille oli tuon l’Autre Canalin esittely ja lopussa sitten ”Cape Noire”-nimisen naissooloartistin noin 30 min keikka. Eli suurin osa tuosta neljästä tunnista, jotka tuolla olin, oli muille vaihtareille juubailua samalla kun joi tarjolla ollutta ilmaista olutta ja söi pikkusuolaisia, hyvin käytettyä aika siis. Tuolla tuli taas nähtyä myös se yksi paikallinen couchsurffari, joka mut sillon alussa kutsui noihin viikottaisiin tapaamisiin (joita nyt ei kuitenkaan ensimmäisen jälkeen ole ollut..)

17.9 viinin maisteluilta Loveboatissa. Meidät vaihtarit oli jaettu kahteen kattaukseen, mikä alkuun vaikutti ihan toimivalta systeemiltä, etunimen perusteella kuuluin ensimmäiseen. Tarjolla oli illan aikana viisi lasia viiniä, kolme valkkari, rosé joka näytti värin perusteella valkoiselta ja yksi punaviini. Tarjoilutahti oli kuitenkin sen verran hidas että myös tuon toisen setin vaihtarit tulivat tuonne kun meillä oli vielä homma kesken. Itse olin vähän naiviisti kuvitellut, että tuo on jokin lyhyt tapahtuma ja kerkeäisin vielä illalla ainakin katsomaan noita seuraavan aamun tehtäviä. Kävi kuitenkin taas niin että elämä voitti exertian ja juutuin tuonne opettamaan ulkkareille miten lausutaan terveudeksi kilistellessä.

18.9 piti olla piknikki päivällä Pepinierissä, joka kuitenkin edellisen illan sateen vuoksi peruuntui. En tuota tieto kuitenkaan koululla Facebookista lukenut, joten kävin tuolla hetken aikaa venailemassa puiston portilla. Hauskana sattumuksena yksi suomalainen nainen tuli multa sitten kysymään suomeksi että olenko eksyksissä, näköjään tunnisti teekkarilakista. Kuukauteen kun ei ollut suomea itse oikeastaan käyttäny kuin kerran (ruotsiakin on puhunut useampana iltana) niin hetken aikaa meni hahmottaa että millä kielellä mulle puhuttiin ja millä sitten vastata. Tulikin ilmi että tämä nainen on tohtoriopiskelija yliopistolla ja opettaa myös ENSIC:issä, joskin peruskemiaa.

Tuo päivän varsinainen ESN-tapahtuma oli sitten iltapäivästä, mutta osallistujamäärä jäi aika alhaiseksi, oletettavasti kisaväsymyksen ja opiskelujen alkamisen viimeisilläkin kampuksilla takia. Stanislaksella kirjoitelitiin ensiksi lapuille myönteisiä tekstejä omalla kielellä ja käänneettiin ne ranskaksi, jonka jälkeen jaettiin kyseisiä lappuja kansalaisille kadulla. Lisäksi meillä oli pari ”Free Hugs” kylttiä, mutta englanniksi ollut teksti ei tainnut ihan kaikille vastaantulijoille aueta, joskin muutama ihminen tuli halaamaan. Huvittavaa (/moraalisesti epäilyttävää) oli että kun mulla oli tuollainen kyltti kädessä niin toinen niistä suunnistuksen ryhmänohjaajatytöistä alkoi markkinoimaan mua kaikille vastaantulijoille, tulkaa nyt suomalaista halaamaan.

19.9 lähdettiin aamusta kahden bussin voimin tutustumaan Metziin, maakunnan toiseen suureen kaupunkiin, jossa myös osa UL:län opetuksesta tapahtuu. Perillä alkutaivalluksen jälkeen jakaannuttiin kahteen ryhmään, joilla tutustuttiin kaupungin katedraaliin, protestanttikirkkopuistoon, jokipromenadiin ja taidemuseoon josta löytyi ilmainen vessa. Ryhmäosuuden jälkeen kävin syömässä vaihdoin ”yksinäinen susi”-modeen, jotta kerkeisin kiertää nopeammin ja nähdä enemmän kaupunkia. Metzillä ja Nancyllä on myös kuulemma kova kilpailusuhde (kuten esim Turku vs Tampere tai Kerava vs muu maailma), esimerkiksi Nancyn jalkapallojoukkueen kannattajia ei päästetä Metziin kuulemma katsomaan joukkueiden matseja, koska siitä seuraa rähinöintiä. Metz oli mielestäni visuaalisesti ja kaupunkisuunnittelullisesti viehättävämpi kaupunki kuin Nancy, osittain johtunee myös siitä että kaupunki on kuulunut Saksaan historian aikana. Itä-Ranskan maakunnilla (Lorraine ja Alsace) kun on vielä saksalaisetkin nimet nykyään (Lothringen ja Elsass) kun alueet ovat vaihtaneet omistajaa. Lopuksi sitten kokoonnuttiin juna-asemalle (huvittavaa oli että latinotkin itse ihmettelivät olevansa ajoissa) ja lähdettiin bussikyydillä takaisin Nancyyn.

Nancyyn päästyä suurin osa meistä jatkoi vielä tuonne vuosittaiseen keittojuhlaan (Fête de la Soupe, kyseessä ruokakeitto eikä mikään asiaton puistoissa juopottelu). Tapahtuma oli kaikelle kansalle avoin ja ideana oli kiertää eri ottamassa maistiaiset eri tiimien valmistamista keitoista ja äänestää sitten mielestään parasta. Tuolla oli aika hyvin porukkaa paikalla, joten jokaista maistiaista sai jonottaa aina hetken, eikä kaikkia tuotoksia päässyt maistamaan keiton rajallisen määrän takia (nyt ei tullut Jeesus apuun). ESN oli järjestänyt tuonne myös oman pisteensä, samoin kuin paikalliset couchsurffarit ja ENSICin tohtoriopiskelijat, joten kaikenlaisia tuttuja tuli vastaan.

Keiton loputtua näytti suurin osa muista vaihtareista häipyvän, illalla olisi ollut vielä meksikolaisjuhlat, tequilaa ja pinjatoja. Itse kuitenkin jäin tuonne lopussa olleen pääosin saksankielisen vaihtariryhmän sekaan. Tuolta keittojuhlasta oli takoitus käydä vielä jossain ainakin yhdellä, mutta liikkuessa tuntui fokus olevan vähän hukassa kun kierrettiin ympyröitäkin keskustassa. Lopulta päädyttiin electric mouton nimiseen kapakkaan, pieni mesta, jossa pop-kone-hybridimusiikki soi kovalla ja bissekin oli kallista. Aikani tuolla pystyin hyvin olemaan, mutta jossain kohtaa piti lähteä kämpille kun meidän pöydän välittömässä läheisyydessä ollut kaiutin alkoi käymään korville ja äänelle. Kotimatkalla spottasin vielä naapurin kellarissa jotkut ihme reivit missä soi RATM:in ”Killing in the Name” ja keski-ikäisiltä ja alaikäisiltä vaikuttaneet ihmiset tanssivat villisti ja vanhat ukot seisoivat ihmiessään. Lähdin kuitenkin ovelta vakoilemasta kun seuraavaksi kappaleeksi vaihtui taas joku perus populaarimusiikki.

Tänään olisi ollut vielä viikon viimeisenä ESN-ohjelmana museokierros iltapäivästä, mutta omalla kohdalla ei enää muiden tapahtumien jälkeen ollut kovaa kiinnostusta ja jäin kämpille tätä blogia teille kirjoittamaan.

Summailuna tuosta WW:stä voisi sanoa että osallistuminen oli kannattavaa ja taphtumat pääosin menestyksiä. Hintaa kun tuolla oli kokonaisuudessan 25 € (ESN-kortin lisäksi), mikä kustansi kaiken juomisen, syömisen ja tuon Metz reissun. Lisäksi nyt tuntee jo kohtalaisen hyvin kuka on kuka vaihtareista ja osasta ESN-aktiiveistakin.Suosittelen tuohon Welcome Week:iin osallistumista kaikille, jotka ovat täällä syyslukukaudella opiskelemassa. Teekkarilakin pitäminen osassa tapahtumista oli myös hyvä veto, siitä sai osalle ihmisistä hyvän jäänmurtamiskeinon.

Täällä (ainakin tapahtumien osallistujien perusteella) kolme suurta vaihtarikansalaisuutta ovat saksalaiset, espanjalaiset ja italialaiset, noita on aina hitosti joka puolella. Vaikka toi on luonnollista että helposti jäädään ryhmiin, joissa voidaan puhua omaa äidinkieltä, niin kyllä täällä aika helposti kaikki tuntuu kaikkien kanssa toimivan. Myös puolalaisiakin tuntuu olevan kohtuullisen paljon, muista Euroopan maista on sitten muutamia opiskelijoita. ESN ei tietysti pääosin eurooppalaisiin rajoittuvana anna oikeasti tarkkaa kuvaa paljon täällä loppujen lopuksi minkäkin kansalaisuuden edustajia on kaupungissa.

Torstaina tuli tosiaan kuukausi täyteen täällä ja saavutuksista voisi hieman ekstrapoloida tavoitteita. Ranskan puhumiseen on tullut kohtalainen sujuvuus, mutta siinä että saa esim kaikki oikeat verbin taivutukset puhuessaan on vielä tehtävää. Nyt tuntee myös pääosin etnisesti jotain muita kun ranskalaisia (, mikä nyt ei yliopistomaailmassa yllätä), joten seuraavaksi pitää panostaa ihan ranskiksiin tutustumiseen.

Sää täällä on ollut nyt viime aikoina aika sateinen, eikä lämpötila ole ollut näköjään hirven paljon korkeampi kuin mitä se siellä Suomessa näyttäisi olevan. Välillä kuitenkin tulee vielä sen verran aurinkoa ja lämpöasteita että hupparipäällä on liian kuuma. Sateella olen myös huomannut että mun pyörässä on jotakuinkin seuraavaa Matlab-koodia:

pyöränjarrut = 0.6*toivottu tehokkuus

if sade then

pyöränjarrut = 0.1*toivottu tehokkuus

end

Eli sateella tuosta PW:stä tuntuu lähtevän se loppukin jarrutuskapasiteetti. Sen kyllä onneksi havainnoin ennen kuin mitään isompaa onnettomuutta kävi mutta piti nyt kerran kuitenkin päin roskista ajaa…

Tänään kaupoille polkiessa tuli taas huomoitua useampi paikallisen liikenne kulttuurin (ärsyttävä) erikoisuus. Risteyksessä, jossa on valot, myös osa autoilijoista haluaisi kääntyä ensimmäisenä samalle tielle jota itse olet juuri pyörällä suojatiellä ylittämässä. Lisäksi autoja jätetään kevyen liikenteen väylille niin, ettei se ainakaan niillä pyöräilyä helpota. Huvittavina aspekteina tänään näin yhden ukon vetävän hitaalla pyörätuolimobiililla isohkolla tiellä kylmästi autojen seassa sekä pienemmällä kadulla autolijoita pitämässä keskenään jotain ihme torikokousta. Kokonaisuudessan tästä meiningistä tulee ajoittain mieleen se tunareihin liittyvä Kekkonen-meme.

Tänään sain myös viimein pelittämään tuon normaalin puhelinliittymäni. Jälleen kävi tuo klassinen ”ei ohjeita tarvitse lukea kunnolla” ilmiö. SIM-kortti tuli postissa jo perjantaina, ja laitoin sen suoraan puhelimeen, mutta piruparka valitti jatkuvasti ettei sitä voida rekisteröidä. Koska Suomessa tuo toimii yleensä heti puhelimeen laittamisen jälkeen jäin odottamaan josko asia korjaantuisi ajanmyötä. Eilen kuitenkin buddyni kanssa juteltua tuli ilmi että tuo SIM-lortti täytyy erikseen rekisteröidä palveluntarjoajan verkkosivuilla, täällä kuulemma yleinen käytäntö ja tuosta tietysti oli ohjeet tuon SIM-kortin mukana. Tänne tullessa kannattaa ottaa puhelimeen suoraan kiinteä liittymä ilman sitoumuksia (sans engangement), sillä nuo ovat huomattavasti parempia kuin perpaidit täällä. Vertailun vuoksi tälle vanhalle puhelimelleni, Orangen prepaid joka minulla aluksi oli maksoi alkuun 10 €, ja siinä ladattu arvo oli voimassa vain kuukauden ja lisäarvon lataaminen on kallista ja myös voimassa vain rajallisen ajan. Free:n liittymä joka mulla nyt on, maksaa 2 € kuussa (+alussa kymppi SIM-kortista) ja se sisältää rajattomat tekstiviestit ja puheaikaa 2h/kk, joten omaan käyttöön optimaalinen. Eli ennen tänne (Ranskaan) saapumista kannattaa ottaa selvää noista liittymistä tarvittaessa laittaa tilaus menemään jo ennen saapumista.

Jotkut suomalaiset hyvät ystäväni ovat innoissaan kyselleet patongista. Kyllähän sitä täällä tulee syötyä kun se yleensä on sitä edullisinta leipää. Lisäksi täällä kun on nyt ollut vähän pitempään niin on alkanut löytää myös muutakin ruokaa halvemmalla. Esimerkiksi tuolta supermarketista mäen päältä löytyi jauhelihapihvejä 3,50 €/kg, samaan hintaan ei taida Suomessa olla vastaavia. Lisäksi tuntuu että täällä ihmiset vetävät naudanlihaa samaan tahtiin tai nopeamminkin kun Suomessa sianlihaa…

Ensi viikolla normaalia elämää, koulua melkein joka päivänä 0830-1645 ja joinain iltoina eri tapahtumia, kaikkiin tokkona tulee mentyä. Ensi viikonloppuna olisi myös BDE:n reissu Oktoberfestiin ja ESN:n viikonloppureissu Vogeeseille, mutta jäänee molemmat reissut väliin ja keskittynen kerrankin oppimispääoman kasvattamiseen.

Loppuun vielä lisää kuvia.

À plus!