Avainsana-arkisto: residence

Osa 3: Pari nopeaa päivitystä

Hei

Viime päivityksestä on vain pari päivää, mutta tässä on parina päivänä tapahtunut useampi juttu, joten laitetaan niitä paperille.

Summary: Not best waste management. All kinds of rentrées. French course and courses in ENSIC. Student restaurant and now own bike. Free mirabelles for seemingly bad French accent.

Vähän täällä Ranskassa harmittaa kun ruokaa ei ole joka kerta pystynyt ostamaan näppärissä pakkauskoissa (kommentteihin voi antaa sanan oikean taivutuksen) ja sitten on joutunut laittamaan pilaantunutta ruokaa menemään. Ja se mikä nakertaa erityisesti on jätteen vähäisempi lajittelu kuin Suomessa. Onneksi sentään lasille, paperille, pahville ja pakkauksille (muoviset pullot, metalliset säilyketölkit yms) on omat roskikset, mutta loput menevätkin paremman puutteessa samaan, eli bio muovin yms sekalaisen joukkoon…

Nyt täällä alkaa myös näkyä että paikallisetki palaavat opiskelemaan, kun residenssin parkkipaikka on jatkuvasti täynnä ja respassa on kokopäivän sen pituinen jono että luulisi että on ilmaisia ämpäreitä tarjolla.

Eilen maanantaina alkoi UL:n ranskan kurssi tuossa viereisellä humanistikampuksella. Tuolla tietysti oli taas alussa hyvä hämminki kun viime viikolla olisi kuulemma tullut jokin maili johon vastaamalla olisi varmistanut kurssille osallistumisensa. Eipä ollut mulle ainakaan tullut, mutta päästivät kurssille kuitenkin. Alkuun tehtiin lyhyt ranskankielen testi, jolla pyrittiin määrittelemään kunkin opiskelijan taso. Sen jälkeen oli pieni keskusteluharjoitus, joka muistutti jälleen että parhaiten ranskaa oppii oikeasti kun opettaja vittuilee samalla opiskelijoille (tämä on fakta). Samalla tuolla tuli opittua myös että kesäaikana luennoille on turha mennä ilman vesipulloa, eilisessä lämmössä tuli aika hyvä hiki.

Ruokabreikillä lähdettiin katsomaan onko keskustan opiskelijaruokala Carnot-aukiolla auki. Maikan mukaan oli, itse arvelin ettei olisi ollut, no eipä ollut. Matkalla onneksi oppi vähän tuntemaan Nancyssä opiskelivia ei-teekkari-vaihtareita. Huvittavaa oli jälleen että meikä oli ollut kaupungissa pisimpää, joten kaikki lähtivät suosiolla seuraamaan. Sinänsä miellyttävää että osaa auttaa ihmisiä kahdessa viikossa karttuneella tiedolla, ainakin sai yhden italialaisen ohjattua asuntoa etsimään CROUS:ilta ja pari muuta hakemaan ESN-korttinsa. Tuli myös ilmi että 50k opiskelijassa täällä on myös muita suomalaisia, perhana, siinä meni oma eksoottisuus… Onneksi finskin puhumiselta sentään välttyi, että oppiikin jotain uusia kieliä täällä.

Iltapäivällä ryhmät oli kalibroitu uudelleen, itse olin kuulemma ollu aamun testi keskikastia. Tuolla iltapäivän luennoilla ei juurikaan tuntunut kieltä tarttuvan päähän, mutta mielenkiintoista oli kuulla maikan mielipiteitä paikallisesta meiningistä. Ranskassa autoijoita ei aina ihan hirveästi kuulemma kiinnosta pyöräilijöiden ja kävelijöiden turvallisuus, mikä ainakin vastasi omia kokemuksia, heh…

Local kittens from the kitten-pride.
Local kittens from the kitten-pride.

Iltapäivästä yritin käydä avaamassa tiliä pankkiin mutta pankkineiti pyysi tulemaan keskiviikkona uudestaan kun on erityiset opiskelijatiskit toiminnassa. Illalla onnistuin selvittämään miten tuolta ENT:istä (yliopiston kootut verkkopalvelut) näkee oman aikataulunsa tälle ja seuraavalle viikolle ja havahduin siihen että koulu alkaakin jo huomenna (tiistaina). Yritin myös käydä etsimässä BDE:n illan tapahtumaa mutta sitten gonahdinkin. Illalla näin kuitenkin tuon katukissanpentulauman joka tuntuu jossain tässä lähellä asuvan.

Tänään aamulla skippasin ranskankurssin ja menin ENSIC:ille tekemään aamusta englannin testiä. Tuo ei ehkä olisi ollut tarpeellista kun tuskin täällä tulee englantia luettua. In the test it turned out that my English skills aren’t perfect, which is hardly surprising, but anyway I made many more mistakes that I expected. Myös kaikki henkilökunnan jäsenet naureskelivat että mitä sä täällä teet, mene hittoon (bugger off).

Tuon englannin kokeen jälkeen valuttiin sitten ENSIC porukalla syömään tuonne Carnotin ruokalalle, joka oli tänään avautunut. Yritin alakerrassa ladata rahaa opiskelijakortilleni, jotta pystyn maksamaan ruokailut, mutta ei näyttänyt kortti kelpaavan. Onneksi kaverit maksoivat tällä kertaa. Ruokala vastasi aika pitkälle suomalaisia vastineita. Ateriaan kuului varsinaisen ruuan (pari vaihtoehtoa, mutta kaikki sisälsivät sinänsä lihaa) lisäksi yksi leipä seka kolme muuta valintaa hedelmistä, jugurteista, salaateista ja juustoista yms lisukkeista. Hintaa on 3,25 €, eli Aalefin tavissafkan ja parempienihmisteenruuan välissä.

This is what you get for 3,25 € n French restaurant.
This is what you get for 3,25 € n French restaurant.
Does it work? No
Does it work? No

Iltapäivälle koululla oli kolmosten (vanhin vuosikurssi ESNIC:issä, vastannee viidennen vuoden opiskelijoita meillä) ”tervatuloa takaisin” luento. Kun ranskalaiset proffat puhuivat pääosin ranskalaiselle yleisölle, niin nopeus oli taas sitä että sanoja ymmärtää mutta niistä ei suoraan muodostu lauseita päähän. Luennon perusteella tuli vähän fiilis että tämän koulun peruskoulutusohjelma vastaa vähän enemmän AMK:ta vaikka ei kuitenkaan ole läheskään sama. Lisäksi meille esiteltiin yksittäisiä valinnaisia kursseja, noissa tuntuisi hyvänä puolena olevan että suurin osa opetuksesta on englanniksi, joten voi myös luottaa että sitä kemiantekniikkaakin tulee opittua.

My Pussywagon for next year :)
My Pussywagon for next year 🙂

Koulun jälkeen kävin viimein liittymässä tuohon Atelier Dynamoon ja ostamassa pyörän itselleni kun se nyt viimein oli mahdollista. Tarjolla ei ollut mitään kovin kummoisia pyöriä, mutta enköhän tuolla pärjää minkä valitsin. Kokonaishinta pyörälle ja jäsenmaksulle oli 50 €, johon sisältyy yhdistyksen pyöräpajan käyttö työkaluineen vuoden ajan, joten ei mitenkään kovin pahan hintaista.

Illalla piti käydä koululla kun siellä olisi ollut opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen paluu illallinen. Siellä oli kuitenkin ihme häslinki, joten jäi myös tämä sitten väliin. Eiköhän tuon BDE:n tapahtumiin tule viimeinkin tutustuttua torstain olut-kerhossa. Sen sijaan tuli lähdettyä pyörällä isommille kaupoille. Matkavarrella huomasin että yhdellä pihalla myydään halvalla paikallisia hedelmiä, mirabellejä (vähän kuin luumu). Noita kun kävin ostamassa niin taisi aksentista kuulua aikavahvasti että olen vaihto-opiskelija, ukko pihalla laittoi parikourallista pussiin eikä suostunut ottamaan rahaa vastaan. Voi jos muutkin ihmiset näin helposti, pitäisi varmaan opetella pyytämään oikein. Kuten ekassa artikkelissa kirjoitin, täällä korkeuserot ovat kohtuullisen isoja, joten tuonne ison marketin luokse joutui hieman ylämäkeen polkemaan. Bonuksena tietysti kotimatkalla ei tarvinnut juurikaan polkuaskelia tehdä, riitti kunhan jarrutteli…

Huomenna alkaisivat sitten ensimmäiset luennot ja harkat, on va voir qu’est ce qui passe…

À prochaine

Osa 2: La fin du deuxiéme semaine

Hei jälleen mes amis ja mes amies!

Summary: Using residence washing machine is expensive. Demolitions in the neighbour. Existential crisis. Orientations have started, now some idea about the school, studies and student associations. Meeting and beer with my tutor. Also some Friday night adventures as part of team Colombia.

Nyt on toinenkin viikko lopuillaan, vähän tilanteet hahmottuneet paremmin ja ENSICin orientaatiotkin alkaneet.

Koska jokainen hikoilee, joutuu täälläkin pestä pyykkiä. Maanantaina kävin respasta selvittelemässä miten täällä tuo pyykkääminen toimii, pesuhuoneessa kun näytti olevan kaksi pesukonetta ja pyykinkuivainta, mutta vaikuttivat vaativan jonkinlaisia kolikoita. Respan tädiltä selvisi että pyykkäys+kuivaus maksaa 4 € per kerta. Koska en pakannut koko vaatekaappiani mukaan, joutuisin lähes joka viikko pesemään pyykkiä, jolloin kokonaisuudessaan maksaisin tuosta ilosta koko reissun aikana yhteensä jotain 150 € luokkaa. Kitsaana ihmisenä en tuohon vielä ole lähtenyt vaan lopulta päädyin pesemään pyykkini käsin, ämpärin ostaminen maksoi 4 €.. Tällä hetkellä vielä homma näyttää vielä toimivan kun vaatteet saa helposti kuivateltua parvekkeella, saa nähdä miten toimii kun ilmat viilenevät.

Viime artikkelissa kuvalla mainitsin että tämä kaupunki tuntuu isohkolta työmaalta. Viime vuonna kakskasilla asumiseen samaistavana tekijänä tällä viikolla tuosta naapurista on purettu vanha parkkitila. Taas sängyt tärisee ja ulkoa kuuluu järkyttävää meteliä. Onneksi vissiin tuli jo valmista

Neighbourhood after
Neighbourhood after
Neighbourhood before
Neighbourhood before

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällä viikolla on tullut tutustuttua myös uusiin couchsurfareihin, ja tuosta on ollut viikonaikana apua kun on paikallisilta pystynyt kysymään neuvoja mistä löytää mitäkin.

Ennen koulujen alkua täällä tuli hieman eksistentiaalikriisiä kun piti tehdä muutksia omaan opintosuunnitelmaan eikä tuntunut olevan mitään mieleisiä vaihtoehtoja. Lisäksi se miten luennoilla ja muissa pärjää ranskaksi jäi mietityttämään, samoin kun suomalaisten opiskelujen tilanne. Mutta ei noissa auttanut velloa, pitää vain mennä eteenpäin kuin mummo lumessa, eiköhän kaikki onnistu kun keskittyy.

First day orientation, info by ENSIC staff
First day orientation, info by ENSIC staff

Tällä viikolla alkoivat myös meidän vaihtareiden orientaatiot ENSIC:illä. Torstaina (27.8, puhuin höpöjä edellisessä artikkelissa) kokoonnuttiin koululla iltapäivästä. Meitä KV-opiskelijoita on paikalla näinä kahtena päivänä vajaa 20, joista viisi oli kolumbialaisia, neljä brassia, britti ja portugalilainen meidän ns. vaihtariohjelmassa ja toisessa ns. tutkariohjelmassa oli yksi kiinalainen, pari libanonilaista ja pari marokkolaista. Heh, tältä pohjalta taidan olla itse aika eksoottisesta maasta ainoana pohjoismaalaisena.

First day orientation, info by ESN
First day orientation, info by ESN

Torstain ohjelmaan kuuluivat koulun henkilökunnan esittäytyminen ja puheenvuorot (”muistakaa ettei tämä ole mikään lomailuvuosi!”), joiden perään tuli esittelyt paikallisesta ”yo-kunnasta” (BDE, bureau des étudiants) ja paikalliselta ESN:ltä. Vähän piti myös käydä vielä opintosuunnitelmaa KV-tomistolla muokkaamassa. BDE:n esittäytymisen perusteella sen toiminta vaikutti olevan kooste meidän kiltojen, ESN ja SALUT:in toiminnasta, ei niinkään edunvalvonta yksikkö. Muutenkin BDE:n ja ESN tarjoamat reissut vaikuttivat olevan aika samanlaisia. Mutta kokeillaan molempia. Lisäksi sekä koululta että ESN:ltä tuli setti kaikkea informaatiolappua jne.

Kun torstaina sitten saatiin viralliset ohjelmat päätökseen, lähdettiin etsimään kolumbialaisten ja britin kanssa etsimään jotain ruokapaikkaa. Koska itse olen täällä ollut pisimpään, toimin suunnistajana. Ensimmäisenä mentiin lähellä olevalle opiskelijaravintolalle, mutta en tietysti muistanut että se onkin kiinni syyskyyn alkupuolelle asti. Sen jälkeen yritettiin löytää jotain paikkaa missä syöminen ei olisi ollut kovin kallista ja kaukana, ja jonkin ajan harhailun jälkeen päädyttiin juna-aseman lähellä olevaan pikaruokalaan.

Remeber to take you tutees to drink heh..
Remeber to take you tutees to drink heh..

Itse en jäänyt syömään, koska olin sopinut tapaavani tuutorini (buddy tai parrain) koululla. Minulle oli näköjään valikoitunut tuutoriksi kolumbialainen mies joka teki tohtoriopintojaan ENSIC:illä. Hänen kanssan juteltiin jonkin aikaa pankkitileihin yms liittyvistä jutuista. Muuten täällä on tullut aika pitkälti ranskaa puhuttua, mutta tuutorin kanssa kävi mieluummin juttuja läpi englanniksi, jotta varmasti tiesi ymmärtävänsä asiat oikein, eikä se paljoa näyttänyt häntäkään ei-ranskalaisena haittaavan. Kun oltiin saatu tärkeimmät asiat selviteltyä niin luonnollisesti siirryttiin kapakkaan parille oluelle kun happy hour (täällä klo 18-21) oli käynnissä.

Perjantaina oli sitten aamusta tutustumiset koulun eri laboratorioihin. Täällä tutkimus näyttäisi olevan jaettuna kahdelle isommalle laboratoriolle, joista toinen on jokin kansallinen prosessitekniikan tutkimuslaboratorio ja toinen koulun oma tuotekehityksen ja soveltavan kemian labra. Näistä ensimmäinen on selkeästi isompi, henkilökuntaa ja tohtoriopiskelijoita noin 300 ja jälkimmäisessa noin 40. Prosessilabran kierros ja esittely vedettiin innostuneella englannilla wit zö ranskalainenaksentti.

Laboratory tour
Laboratory tour

Sovelabran esimies taas luennoi ranskalla, onneksi tuostakin sai selvää, joten eiköhän täällä kursseillakin pysy kärryillä. Labrojen jälkeen tehtiin kierros koulun toimistoista sekä kirjastosta ja ruokatauon jälkeen ajeltiin vielä vanhakaupunki ympäri katujunalla. Lisäksi selvisi että täällä kaikki aikataulut ja suoritukset pitää käydä tsekkaamassa aina paperilla ilmoitustaululta.

Näiden pääsin itse ensimmäisten joukossa vielä päivän päätteeksi hakemaan opiskelijakorttiani, koska etuoikeutettu suomalainen. Tätä hoitaneella kv-sihteerilla ei ollut paras päivä korttiprintterin kanssa, kahdeksannella yrityksellä saatiin mun kortti printattua oikein, ja itse olin päivän viimeinen. Lisäksi huomiona, kun täällä kysytään etunimiä (prénoms), riittää että antaa vain etunimensä. Nyt mulla on toinenkin nimi kaikissa mahdollisissa paikoissa, myös mailiosoitteessa…

Train tour in Old Town
Train tour in Old Town

Perjantai-iltana piti käydä vilkaisemassa läpi sekä BDE:n että ESN:nän ensimmäiset tapahtumat.

Local Kallio Block party
Local Kallio Block party

Lähtiessäni törmäsin kuitenkin pariin kolumbialaiseen, joita sitten autoin heidän kämppiensä yms kanssa. Koska hekin sitten lähtivät pihalle päädyin sitten seikkailemaan koko team Kolumbian kanssa loppuillan, jolloin myös minut nimettiin lopullisesti kolumbialaiseksi  (vaikka oma espanja perustuu aika pitkälle one-linereihin). Seikkailuillamme päädyimme aluksi kortteli-swing-keikalle (surffarin neuvo) ja lopulta ESN kemuihin järjestön vakiokapakassa. Yllättävää oli sinänsä oli että ESN-ukot jotka meille kävivät luennoimassa muistivat vielä ja tarjosivat shottia samantien.

Local "Jäte"
Local ”Jäte”

Tuolla kapakassa oli ihan hyvä meno, vähän vielä oli ujohko meno ja ihmisit alkuporukoissaan, mutta eiköhän tuokin vuodenmittaan sekoitu enemmän. Onneksi täälläkin soi vielä spaissareden Wannabe, joten ainakin jotain sai allekirjoittanutkin kreisibailattua. BDE jäi tältä illalta välistä, mutta pitää käydä sen puolen tapahtumissa ensi viikolla.

Tänään sain noi yliopiston sähköiset palvelut laitettua päälle. Vaikuttaisi että maili, lukkarimaatti, weboodit yms on koottu samalle sivustolle, mahdollisesti näppärää.

Seuraavalla viikolla ohjelmassa on intensiviikurssi ranskasta tuossa naapurissa olevalla humanistikampuksella ja iltaisin BDE ohjelmaa. Lisäksi pitäisi selvittää milloin ne oikeat opiskelut oikeasti alkavat, avata pankkitili täällä, vaihtaa puhelinliittymä johonkin järkevämpään, hommata pyörä ja niin edespäin.

Täällä Ranskassa tuntuu olevan mahdollista saada rahaa eri paikoista. Opiskelijoille ainakin ESN esitteissä tarjotaan 50 € kun avaa pankkitilin tietyssä pankissa. Lisäksi Ranska näyttäisi tukevan myös ulkomailta tulevien opiskelijoidenkin asumista (CAF) parhaillaan vajaalla parilla sadalla eurolla kuussa. Tuota tukea varten vaan pitäisi hommata nyt ensin syntymätodistus ja käydä sitten käännättämässä se ranskaksi. Jos itse päätätte joskus tänne tulla opiskelemaan niin ottakaa syntymätodistuksenne valmiiksi mukaan. Tämäkin olisi varmaan ollut jotain, mistä olisi tiennyt jos olisi lukenut aiempia blogeja/matkaraportteja tästä maasta…

Seuraava artikkeli tullee parin viikon jälkeen, tässä taitaa kohta alkaa aika haipakka. À prochaine!

Osa 1: Le debut et la prémière semaine

Hei mes amis!

The way to do everything
The way to do everything

Miksi tehdä mitään ajoissa kun sen voi tehdä myöhemminkin? Niinpä tähän ensimmäiseen kirjoitukseen sisältyy sekä hakuprosesessi että ensimmäisen viikon eläminen täällä Nancyssä. Yritän jatkossa tehdä päivitykset pienemmissä ja helpommin sulateltavissa osissa.

———————————–

Summary:

Application process was more or less easy. Travelling went fine and with help of locals I have settled in well to Nancy. My French needs improving but I am optimistic about it. Apartment is good, the city is bigger than expected. When in Rome do as Romans do.. I’ll be fine.

Moi maintenant
Moi maintenant

Silloin aikanaan kun LUT:iin pääsin opiskelemaan, suunnittelin että lähden kolmannen vuoden jälkeen Ranskaan vaihtoon. Ranskaan siksi että kielitaito palaisi ja kolmannen vuoden jälkeen siksi että vaihtokokemuksesta olisi hyötyä myöhemmille opiskeluille.

Ranskalaisista LUT:in keten vaihtokohteista Nancy ja ENSIC päätyi lopulliseksi valinnaksi kun kohteista oli vähän kyselty ranskalaisilta kavereilta ja vähän koitettu itsekkin ottaa selvää. ENSIC vaikutti tarjoavan parhaiten omalle tasolle sopivaa koulutusta, tieto oli mahdollista löytää helpohkosti ja joku sanoi että Nancy olisi lähiaikoina äänestetty Ranskan parhaaksi opiskelijakaupungiksi, eli ns. paikallinen Lappeenranta.

Hakeminen tapahtui normaalisti LUT:in vaihtohaun kautta keväällä. Koska opiskelut täällä ovat ranskaksi, piti hakiessa tehdä LUT:illa ranskan kielitasotesti, silloin jäisellä ranskallani sain riittävän tason (B1).

LUT:in varmistaessa ENSIC:in kohteeksi, piti tänne lähettää omat hakupaperit toukokuun loppuun mennessä (löytyivät ENSIC:in sivuilta) ja täyttää sähköinen hakemus itse UL:ään. Paperia piti lähettää kahtee eri ositteeseen, siinä kävi tietysti lopulta niin että vaihtoyliopiston päässä jemmattiin opiskelija-asunnon hakupaperi jonnekkin. Selvittelyn jälkeen sekin paperi löysi oikeaan paikkaan, toisin varmistuksesi laitoin lomakkeen uusintaversion skannattuna.

Itse yliopistopaikan varmistaminen ei juuri sen enempää työtä vaatinut, varmistuspaperit tulivat KV-palveluihin alkukesästä. Sen sijaan CROUS:in opiskelija-asunnon saaminen vaati hommia myös kesän aikana. Yritin hoitaa kämpän alustavaa varmistamista opiskelijoiden palveluita kokoavan sivuston kautta, mutta asunnon vakuusmaksun maksaminen ei onnistunut, joten lähettivät minulle täältä sitten pyydettäessä erillisen laskun. Laskun maksamisen jälkeen tuli sähköpostilla erillaisia täytettäviä lomakkeita ja asunnon sääntöjä koskevia lomakkeita, jotka piti kahdeksan päivän sisällä saada toimitettua CROUS:ille täytettynä paperille. Tässä kohtaa ENSIC:in  KV-sihteerit auttoivat paljon lähettämällä lomakkeista versiot, joissa oli englanniksi selitetty mitä tarkalleen mikäkin lomake tarkoittaa ja mihin kohtaan pitää täyttää mitä, sillä CROUS:in suunnalta kaikki tiedotus ja lomakkeet tuliva ranskaksi, bien sûr, ja vielä alkukesästä tuossa ranskan tasossa oli tehtävää. Ei tuo ranska noissa papereissa sinänsä niin monimutkaista ollut, mutta olisi siellä paljon sellaista mitä ei kouluntunneilla käsitelty. Loppuviimeeksi tännekkin tulivat kaikki paperit kunnossa perille. Ainoa mikä jäi etukäteen tekemättä oli paikallisen opiskelija-asuntovakuutuksen järjestäminen. Vakuutuksen ottaminen on täällä pakollista mutta ei onneksi valtavan kallista.

Koska tänä kesänä keskityin kandiksi valmistumisen, vaihdon ja CISV:n takia enemmän henkisen pääoman kartuttamiseen kuin rahallisen, pystyin myös lähtemään tälle reissulle jo hieman etuajassa, jotta on aikaa totutella paikalliseen elämään ennen koulujen alkua. ENSIC:in orientaatiot alkavat vasta 28.8, mutta varasin lentoni jo 17.8 Helsingistä Tukholman kautta Pariisin CDG:lle, sieltä sitten TGV-junalla Lorraineen ja TGV-asemalta bussilla Nancyyn. Lentolipulle tuli hintaa 67 €, toisaalta rinkan lisäksi ruumaan menevästä urheilukassista sai maksaa vielä 66 € (tämän olisi ilmeisesti saanut halvemmalla jos olisi varausta tehdessä ilmoittanut), juna ja bussi olivat 53 € (perus aikuisen lippu).

Koska lento lähti Helsingistä klo 0630, olin valmistautunut lähtemään nukkumaan viimeisen aamuyö lentokentän matkustajahostelliin (penkille). Sinänsä onneksi kuitenkin äiti puuttuu isonkin miehen asioihin ja laittoi mulle siltä löytyneen lahjakortin lentokentän Hiltoniin. Oli se tietysti mukavampi nukkua sängyssä kun penkillä tms, lisäksi pääsi viimeisen kerran käymään Suomessa saunassa samalla.

All my stuff and plan B for last night
All my stuff and plan B for last night
Plan A for last night
Plan A for last night

Matkustaminen sujui hyvin, löysin laukut ja perille. Charles de Gaullella piti raapi vähän päätä koska valtava lentokenttä, mutta lopulta sain siirryttyä vähillä neuvojen kysymisillä oikeaan terminaaliin, tulostettua junalipun ja hypättyä oikeaan junaan. Poliittinen tilanne maailmalla näkyin kentällä näin.

Security in Paris CDG.
Security in Paris CDG.

Ranskassa ESN:llä (tai ainakin täällä Nancyssä) tuntuu olevan näppärä systeemi, jossa jokaiselle vaihtarille tarjotaan omaa ”tuutoria” eli buddyä. Lisäksi ainakin täällä ESN pitää juna-asemalla pistettä, jossa toivotetaan vaihtarit tervetulleiksi ja katsotaan että nämä lähtevät oikeaan suuntaan. Koska itse tulin alueelle etuajassa, ei vastaanottokomiteaa ollut vielä ja buddyäkään ei oltu valittu. Olin kuitenkin ottanut jo yhteyttä paikalliseen ESN:ään ja he järjestivät paikallisen aktiivin Victorin minulle avuksi ensimmäiselle päivälle.

Merci à tout!
Merci à tout!

Victorin apu oli jees, hänen autollaan pääsin näppärästi asunnolleni tavaroideni kanssa. Hänelle ei kuitenkaan ollut vielä tiedossa että ennen avainten saamista CROUS:ilta piti olla myös se asuntovakuutus, joten lähdettiin sitä hakemaan ennen kuin asuntolan respan tädin työpäivä tuli täyteen. Englantia puhuvan paikallisen apu oli myös juuri näissä asunto- ja vakuutusselvittelyissä kohdallaan, sillä tässä maassa tosiaan puhutaan vain ranskaa kaikissa asioissa, ja omani oli vielä aika alkukankeaa. Vakuutuspaperit tulivat kuitenkin nopeasti ja asuntolalla sai sitten avaimet käteen. Roinat kämpään ja vielä Victorin kyydillä käymään kauppaan. Kiitoksesi tästä avusta mulla oli Victorille yksi suomalainen olut ja pussi purkkaa, tuntui hieman vähäiseltä, tuntuivat kuitenkin kelpaavan.

Kun tuossa elokuun alussa tuli päätös yliopiston tuesta vaihtoon, olin positiivisesti yllättynyt kun sieltä näytti tulevan noin 300 € ekstraa. Tänne Ranskaan päästessä tuli kuitenin myös yllätyttyä siitä että hintatasoltaan tämä näytää olevan monessakin suhteessa Suomea kalliimpi maa, eli yliopiston tuet näyttäisivät kyllä pääsevät käyttöön eikä säästöön. Pitää tässä alussa vähän selvitellä mistä mitäkin saisi ostettua edullisesti. Positiivisena erona tietysti alkoholin hinta; bisse, viini ja vahvemmatkin vaikuttaisivat olevan noin puolet suomalaisista hinnoista (ja etelän kulttuurimaiden tapaan myynnissä maitokaupoissa). Tällä hetkellä on tullut keskityttyä tuohon olueen, mutta pitää alkaa myös viinituntemusta laajentamaan.

My place, there is already balance in chaos...
My place, there is already balance in chaos…

Tähän CROUS:in kämpään olen ollut tyytyväinen. 13,5 m^2 yksiö omalla vessalla/suihkulla ja pienellä keittiöllä ja parvekkeella. Tämä talo ja asunto näyttäisivät olevan myös viimeaikoina peruskorjattu, sillä paikat ovat siistit ja hyvässä kunnossa. Sijainti on myös ok, matkaa koululle on 1,2 km ja ydinkeskustaan noin 2 km. Hintaa kuussa on 360 €, kalliimpi tietysti kuin oma isompi LOAS:in solu, mutta vaikuttaisi kuitenkin olevansa hintansa arvoinen, kannatti tehdä siis myös se kaikki paperityö kesällä. Elokuussakin täällä tulee näköjään sen verran asuttua että pääsee maksamaan täyden vuokran, jep jep.

The residencé
The residencé

Toistaiseksi täällä on saanut vielä aika omissa oloissaan asua, mutta eiköhän tässä lukukauden alkaessa täälläkin ala olemaan meininkiä. Aulan respassa on aina arkipäivisin täti, jolta olen käynyt kyselemässä miten täällä kuuluisi pyykit pestä yms. Huono puoli yksiössä asumisessa on että joutuu taas itse alkaa tiskaamaan, solussa kun se oli näppärästi delegoitu kämppiksen vastuuksi…

Ihmiset täällä ovat mielestäni olleet vieraanvaraisia ja avuliaita. Koska olin vakuutuksen takia epävarma pääsisinkö jo ensimmäisenä iltana omaan kämppääni, olin laittanut Couchsurfingiin majoituspyynnön ensimmäiselle illalle varmuuden vuoksi. Sain muutamalta paikalliselta majoitustajoukset, lisäksi muutama muu tarjoitui näyttämään kaupunkia ja yksi pyysi liittymään mukaan paikallisten surffareiden joka keskiviikkoiseen tapaamiseen.

Alkuun tuo oma ranskan puhumiseni tuntui erittäin kankealta ja helposti pääsi lipsahtamaan englanninkieliselle mukavuusalueelle. Ensimmäisen päivän jälkeen kun ei ole ollut kuitenkaan ollut enää ketään johon tukeutua englannin avulla, on myös oma ranskan puhuminen alkanut taas sujuvoitumaan luonnollisesti, vaikka tietysti täydellisyyteen on vielä pitkä matka. Osa paikallista on myös itse valmiita kokeilemaan englantia, vaikka täällä tosiaan siinä kielessä ollaan yleensä alemmalla asteella kuin esim Suomessa. Usein paikallisten ranskaa kuunnellessa toivoisi että nuo puhuisivat hieman hitaammin, mutta silloin kun lähtee omaa puhettaan englannilla paikkaamaan niin syyllistyy puhumaan liian lujaa tahtia paikallisille. Tällä hetkellä on kuitenkin optimistinen fiilis siitä tästä ranskan taso alkaa kehittyä siihen suuntaan että silläkin pärjää lähes kaikissa tilanteissa. Katsotaan mikä tilanne sitten on kun luennot ja muu koulunkäynti alkavat…

Ensimmäiset päivät ovat nyt menneet tavaroiden yms hankkimisessa, kaupungilla kävellessä ja pariin otteeseen muiden surffareitten kanssa hengailuun ja kevyeen kaljanmaistamiseen. Lisäksi on tullut myös pariin kertaan käytyä jo tuolla ENSIC:illä, jossa toinen kivoista KV-sihteereistä näytti jo nopeasti paikkoja läpi. Pohjalla kuvia eilisestä kaupungin kiertämisestä, jalan meni kiinnostavimmat paikat noin neljässä tunnissa.

Alussa myös itse kaupunki ja liikenne aiheuttivat odotettavaa kulttuurishokkia suomalaiselle. Kadut ovat kaupungilla paljon ahtaampia, talot usein toisiinsa kiinni rakennettuja ja muutenkin meininki tuntuu vähän kaaottiselta. Täällä ei ainakaan mielellään ajaisi autoa kaupungissa. Muutenkin paikalliseen kulttuuriin kuuluu että jalankulkijana mennään tien yli milloin ja missä vaan ei kulje autoja. Pitää vaan muistaa olla noiden autojen kanssa itsekkin skarppina, eilen tuli vähän hämminkiä epähuomissa aiheutettua.

Maasto täällä myös on Ranskalle tyypillistä, kaupungin laidalla saattavat korkeuserot muuttua aika jyrkästi paikoittain. Pyörä olisi täälläkin näppärä kulkuväline, mutta valitettavasti paikallinen pyöräyhdistys myy käytettyjä pyöriä vasta syyskyyn alussa, eikä parempia vaihtoehtojakaan tässä ole vielä tullut vastaan. Pitää siis vielä odotella tuon kanssa. Kaupunkikin olikin isompi kuin sen aluksi hahmotin, luulin sitä Lappeenrannaksi, mutta Turku tai Tampere taitaa olla lähempänä totuutta.

Vähän pelottaa kun tuntuu ettei viisi vuotta vanhassa kamerassani tahdo tekniikka riittää pidemmälle. Jatkossa kuvakulmat saattavat olla vähän sattumanvaraisempia.

There are of course millions of gateways and arches...
There are of course millions of gateways and arches…
Stanislas, local "hero"
Stanislas, local ”hero”
Nancy seems to be a big construction site at the moment.
Nancy seems to be a big construction site at the moment.
Catholic grandeur of course
Catholic grandeur of course
There are also lots of public parks in Nancy, too bad you are not allowed to drink in them..
There are also lots of public parks in Nancy, too bad you are not allowed to drink in them..
Some good graffitis and street art here too.
Some good graffitis and street art here too.
Normal street view
Normal street view
All kinds of food on sale..
All kinds of food on sale..

Näillä näkymin meikän pitäisi tulla toimeen täällä. À prochaine.