Avainsana-arkisto: sports

Osa 27: ”Kaihon siivin saan…

… lenttää halki kaukomaan, minne sydän halajaa, ainapalaamaan.

Eessä myrkytuulien, eessä elon taistojen…”

Siinä sopiva ote Ensiferumin ”Neito Pohjolan”-kappaleesta kuvaamaan lopun alkua, voitte tarkistaa tarkemmat sanat itse.

Summary: First time participation in Erasmus in Schools and in Random Dinner. Also last ESN-organised party that I attended. EURO2016 started, and that occupied most of my evenings after that, wathing the matches at friends places in my residence. Last trip to see Central France (Dijon, Orléans and Tours) and once again returning to Paris to see some friends there. Last club bière, pizzamobile, friend’s master’s presentation and completing student restaurant tour. Ending services, cleaning up and going back to Finland. Some last notes (allergy, work laws, man on man greetings and studying was worth it, now I am a Batchelor of Science!)

[24.6.2016] Nyt kun alan kirjoittamaan tätä viimeistä normaalia artikkelin pätkää, istun ensin Nancyn juna-asemalla, sitten junassa Pariisiin, Orlyn lentokentällä ja loppuun tämä onkin näpytelty suurimmaksi osin kotimaassa…

[6.8.2016] …ja tässähän kävi sitten niin että kun tulin Suomeen niin saksalainen surffarikaverini tuli käymään porukoillani. Vierailusta ja sukuloinnista selvittyäni piti siirtyä Lappeenrantaan ja sieltä Taavettiin pyörittämään meidän CISV paikallisyhdistyksemme Village-leiriä. Niinpä tässä on pitänyt kiirettä ja palautumista niin että vika rapsa tulee 1,5 kk myöhässä. Toivottavasti aika Ranskassa ei ole vielä kokonaan unohtunut ja les jutut ovat vielä linjassa.

[24.6.2016] Vaikka tämä on viimeinen raportti Ranskasta, löytyy täältä jälleen kaikenlaisia standardoituja tapahtumia, joihin osallistuin viimeisinä viikkoinani ensimmäistä kertaa.

Time to go teaching, Erasmus in Schools is here!
Time to go teaching, Erasmus in Schools is here!
About Bulgaria
About Bulgaria

Torstaina 9.6 tuli osallistuttua ESN:nän Erasmus in Schools:iin eräällä Laxousta löytyvällä koululla. Minun lisäkseni meitä oli yksi italiaana ja yksi tyttö Bulgariasta ja pari esnläistä saattamassa ja pyörittämässä tuota hommaa. Oppilaat olivat arviolta 11 – 12-vuotaita, kukaan ei tainnut ymmärtää kun yritin noiden ikää kysellä. Tarkoituksena meillä oli esitellä maitamme, alkuun ilman maan nimen tai muiden ”suoraan” paljastavien tietojen antamista ja kun nuo arvasivat niin antaa sitten vielä tarkempia tietoja. Meikälle tuli kaikenlaisia kansalaisia arvauksista, kauimmillani pääsin argentiinalaiseksi, heh. Lisäksi iäkseni osa lapsista arvioi kaikkea väliltä 18 – 40 ja teekkarilakin takia minua pidettiin merimiehenä. Yleensä tuon

And about Itaaaalia
And about Itaaaalia

Suomen löytämisessä meni hetken aikaa, pois lukien ensimmäinen ryhmä kun olin jättänyt Suomen lipun näkyviin (joskin toiset eivät keksineet edes tuon jälkeen). Lisäksi tarkoitus oli opettaa myös hieman kieltä ja laulattaa, onneksi Jaakko Kullan sävel on universaali. Itse en hirvittävän tarkasti ollut suunnitellut noita omia sessioitani, joten välillä tuli aika hatusta vedettyä juttuja mitä kertoa. Mutta eipä toistaalta lapsiparoillakaan oikein aina tahtonut keskittyminen riittää lyhyitä pätkiä pidemmälle, vaikka tämmöinen outo mörkö oli käymässä. Ei sen puoleen, kiva oli pitkästä aikaa olla lasten kanssa tekemisissä, joskin vahvistui myös tunne että elän tämän elämän ihan tyytyväisenä ilman omia jälkeläisiä. Ei myöskään käynyt kateeksi opettajia tai oppilaita kun joutuvat vielä kesällä koulussaan istumaan.

According to the pupils this guy is 40 years old Argentinian marine.
According to the pupils this guy is 40 years old Argentinian marine.
Last of the food porn au français.
Last of the food porn au français.

Torstai-iltana tuli osallistuttua myös ensimmäistä kertaa ESN:nän organisoimalle Random Dinnerille. Nuissa ajatuksena on että pari aktiivia kokkailee ruuat jommankumman kämpillä, ja paikalle kutsutut vaihtarit tuovat juomat. Itse olin syömässä tuon kiinalaisen aktiivin luona, vaihtareista meillä oli sattumalta taas Justice League kasassa ja lisäksi syömässä oli vielä muutama muukin.

Food done, time to finish all the bottles.
Food done, time to finish all the bottles.

Menuuseen kuului salaatti, uunissa valmistettu bataatti ja jälkkäriksi oli ihan riittävän hyvin onnistunutta suklaamoussea, vaikka tuo ranskalainen aktiivi ei tuotokseensa ollut tyytyväinen. Lisäksi kaikki (myös aktiivit) olivat kantaneet tuonne reippaasti juotavaa, joten kaiken jälkeen oli aika ihme ettemme kaikki olleet tuhannen päissämme kun oli epäjärjestyksessä maistettu bisseä, viiniä ja väkevämpiä. Illallisen jälkeen valuimme vielä Kaffe 915:lle, jossa piti olla ESN kauden päätöskemut. Varsinaisesti tuolla ei juurikaan vaihtareita tai aktiiveja ollut, mutta onneksi tavallista kansaa oli kuitenkin riittävästi korvaamassa tyhjiötä. Heh, koska veressä oli valmiiksi jo tarpeeksi alkoholia, tuli meikäkin suoraan tanssilattialle ilman että aktiivit joutuivat pakottamaan kuten normaalisti.

Last crazy party for farewell.
Last crazy party for farewell.

Ilmeisesti ajoittain seksiä tihkuvat liikkeni herättivät myös hilpeyttä aktiiveissa. Heh, koska itse en uskalla alkaa tuntemattomia tyttöjä vikittelemään ranskaksi, päätin ujona koittaa enemminkin esiintyä jantterina jolla on valtaa, jos se vaikka jotain lämmittäisi. Niinpä yritin omalla sijoittumisellani manipuloida meidän tanssirinkimme valtaamaan lattian keskeisemmän osan (vaikka noilla kohdin oli jo ihmisiä), ja yllättävästi muut tuntuivat seuraavan perässä. Heh, tuolla ei kuitenkaan ollut juurikaan tunnuttu tuohon mun perimmäiseen tarkoitukseen ollut vaikutusta. Paremmin näytti toimivan paikalla olleiden latinokavereiden aktiivisimpi ote toimivan. No ei voi minkään jos päättää itse nössöillä.

Allez les Bleus! Euro 2016 grand opening match.
Allez les Bleus! Euro 2016 grand opening match.

10.6 kilahti käyntiin tässä maassa noi EURO2016-kisat. Kuten aina aikaisemminkin isojen kisojen alla, on (suomalaisten) poikien kanssa laitettu vedo pystyyn siitä kuka voittaa ja kuka kustantaa oluet kenellekin. Ehkä hieman ranskalaisia mielistelläkseni veikkasin Ranskaa voittajaksi tänä vuonna. Ekaa peliä ihmeteltiin tuon nigerialaisen kamun kämpillä (kun ei vielä tiedetty paremmasta). Ihan ei Ranska vielä ekan pelin (tai muiden lohko pelienkään) jälkeen mua vakuuttanut vetoni vahvuudesta, toivottavasti skarppaavat jatkopeleissä. Nuo jalkapalloa enemmän seuraavat paikalliset kaverinikaan eivät juuri Ranskaan usko, ja yllättävän vähän on ihan ranskalaisissakin ollut pelien suhteen kiihkoa, vaikka on kotikisat.

futis5Lauantaina oli taas ihan oikean elämän futispelien aika tuolla Vandoeuvren tekonurmella. Tuossa tietysti oppi taas sen että älä ikinä oleta mitään, vaan varmista triviaalitkin asiat. Itse kun olin olettanut että nigerialainen kaverini olisi ottanut pallon mukaan (kuten viimeksi), mutta hän oletti että vietnamilainen koulukaverimme olisi sen tuonut. No, ei ollut palloa kellään, joten vietnamilainen ottaa toisen vietnamilaisen avaimet ja käy jonkin pallon hakemassa tämän kämpiltä, samalla kun muut varromme Nancyn sateissa. Tällä kertaa aasialaisilla oli meihin muihin verrattuna sen verran vahva edustus, että pelaamamme matsikin oli Vietnam vs muu maailma. Viime kerralla olin keskittynyt miehen pelaamiseen kun tuo nigerialainen kaverini oli eri joukkueessa, joten tällä kertaa meni hieman aikaa yhteyisen pelisävelen löytämiseen kun pelattiin samassa jengissä, mutta kyllä se sieltä löytyi. Pelailut jäivät tällä kertaa kuitenkin lyhkäisemmiksi kun sade ajoi meidät porsaat kotiin. Kotimatkalla tuli vielä pysähdyttä tuon vietnamilaisen koulukaverin kämpille sadetta pitämään ja kuuntelemaan tämän suunnitelmia tohtoriputkesta ja aikanaan kotimaahan palaamisesta. Nancyssä toisaalta sateen loppumisen odotteluun saattaa mennä koko päivä, joten päätin lähteä etuajassa, vaikka se tarkoitti uudelleen kastumista.

How many spectators you can fit to CROUS room?
How many spectators you can fit to CROUS room?
Intense matches make even Albanians show emotion.
Intense matches make even Albanians show emotion.

Lauantai-iltapäivästä menimme sitten Boudonvillen B-talossa asuneen togolaisen pojan kämpille katsomaan noita päivän futismatseja, hänellä kun oli ihan kunnon telkkari. Onneksi noi muut pahat pojat tunsivat kisakatsomoisäntämme jo ennestään, joten meikäläinenkin oli heidän mukanaan tervetullut. Oikeastaan tuosta eteenpäin kaikki matsit tuli käytyä katsottumassa samassa kämpässä. Tuolla kävi pelejä seuraamassa myös muita saman käytävän asukkaita, joten samalla kun pelejä katsoi niin tutustui eri Afrikan maista kotoisin olevaan porukkaan ja muutamaan ranskikseenkin. Parhaimmillaan meitä oli 10 henkilöä sulloutuneena 9 m^2 huoneeseen seuraamaan kriittisimpiä matseja, esimerkiksi silloin kun Les Bleus oli kentällä.

Two simultaneous matches are not a problem.
Two simultaneous matches are not a problem.

Afrikkalaisten kanssa naureskelimmekin hieman Ranskan joukkueelle, kun se paria valkoista ranskalaista luukuunottamatta vaikutti aika muukalaislegioonalta. Toisaalta imperiumeilla on varaa mistä valita. Myös Albanian matseja seuratessa oli tiivis tunnelma kun mr. Black tuijotti ruutua tiivisti. Itsekin olin laittanut omissa vedoissani Albaniaa jatkoon, mutta harmiksemme joukkueen hyvästä kamppailusta huolimatta menestystä ei tällä kertaa tullut. Vielä kun jonain päivänä Suomikin pääsisi noihin kisoihin pelaamaan.

If that was not enough football, guys had FIFA matches between EURO match breaks..
If that was not enough football, guys had FIFA matches between EURO match breaks..

Turnauksen edetessä alettiin pelejä pelaamaan kahta samaan aikaan. Tämä ei kuitenkaan meitä hidastanut, vaan pojat virittelivät pieneen huoneeseen aina toisenkin ruudun josta päästiin seuraamaan molempia matseja samaan aikanaan, eletäänhän nyt kuitenkin jo vuotta 2016. Nuo Euro2016 kisat ja pienessä kämpässä porukalla seuraaminen jättivät vaihdon loppuvaiheesta ihan hyvän fiiliksen. Suomeen palatessa pelien seuraaminen jäi muiden kiireiden takia hieman vähemmälle. Onneksi ranskalaiset paransivat pelaamistaan turnauksen edetessä, mikä teki minusta tyytyväisen olut salkun omistajan kavereideni kustannuksella. Valitettavasti vauhti ei riittänyt ihan finaalin loppuun asti. Pitääpä jossain vaiheessa selvitellä millä mielillä ranskalaiset ovat kotihopeastaan.

Apparently famous bear statue, but didn't have more time to look into it.
Apparently famous bear statue, but didn’t have more time to look into it.

16.6 lähdin vielä viimeisen kerran tien päälle. Tarkoituksena tällä reissulla oli käydä kartoittamassa Keski-Ranskan kaupunkeja, kuten Dijon, Orléans ja Tours. Aamusta oli Juna Nancystä Dijoniin, josta fiksujen vaihtoehtojen vähyyden vuoksi oli Blablacar kyyti jo aamupäivästä Orléansiin.

Plaza of the city hall was pretty, but sadly had no more time there.
Plaza of the city hall was pretty, but sadly had no more time there.

Yllättäen Dijonin juna pysähtyi kuitenkin jonkin vian vuoksi puoleksi tunniksi keskelle pöpelikköä, ja hieman alkoi siinä kohtaa pelottaa että jos tässä seisotaan pidempään niin tämä koko reissu menee heti päin…, sen verran tieukkaan kun oli kulkeminen ketjutettu. Onneksi juna kuitenkin pääsi lopulta perille Dijoniin, joskin nyt ensimmäisessä suunnitelmassa ollut kokonainen päivä kaupungissa oli lopulta kutistunut puoleen tuntiin. Piti siis juosta kaupunki siinä ajassa pääpiirteittäin. Vaikka tuollaisella rynnistyksellä ei juuri aikaa jäänyt tarkempaan ihailuun, onnistui Dijon karkottamaan aiemman nihkeän asenteeni tuota kaupunkia kohtaan. Tietysti jäi harmittamaan että tuolla ei ollut aikaa kiertää paikkoja rauhassa.

Jeanne d'Arc in the Orleasn town hall square.
Jeanne d’Arc in the Orleasn town hall square.

Kun pääsin takaisin kaupungin juna-asemalle, oli kyytini jo tullut paikalle. Kuskina oli tällä kertaa eläkkeensä alussa oleva gubbe, ja muuten autoon oli pakkautunut sekalainen joukko eri alojen insinöörejä. Yksi poika oli joutunut siirtymään kimppakyytien käyttäjäksi painettuaan aamuyöstä tyhjällä motarilla paria sataa firman autolla poliisien tutkaan, oli kuulemma juuri välttänyt linnassa istumisen. Nancyssä kemiantekniikkaa, joskin IUT:ssä, opiskellut meis taas kertoi kuinka työlakien muutoksiin vastustuksena järjestetyt jalostamojen lakot olivat ajaneet alas myös heidän jalostamoonsa suoralla putkella liitetyn muovitehtaansa. Oli mielenkiintoista nähdä miten eri asioilla on keskinäisiä vaikutuksia. Matka sujui kestosta huolimaataa nopeasti juubaillen ja torkkuen sen minkä pystyi. Kuskimme jätti minut Orléansissa motariliittymällä,

They had some celebration for her.
They had some celebration for her.

sillä hän oli jatkamassa matkaa vielä eteenpäin. Onneksi kyydistä jäi samassa paikkaa myös mukana ollut kaupungista kotoisin ollut tyttö. Pääsin sitten hänen mutsinsa kyydillä näppärästi keskustaan, joten en joutunut alkamaan miettimään tämän kaupungin ratikkalinjojen toimintaa.

Orléansissa olin järjestänyt majoittumiseni couchsurfingin kautta yhdelle paria vuotta vanhemmalle naiselle. Emäntä oli kuitenkin vielä iltapäivästä töissä, joten minulla oli aikaa kierrellä kaupungin läpi rinkka selässä.

La Loire et la cathedrale
La Loire et la cathedrale
My generous hosts of this trip.
My generous hosts of this trip.

Satuimpa törmäämään yhteen sarjakuva yms kauppaan, josta lähti mukaan Jean d’Arcista kertova sarjakuva mukaan. Tuossa kun tuntui kaupungin puolesta olevan synergiaa, sillä Orléans oli keskeinen kaupunki naisen tarinassa, ja voipa ainakin nyt sanoa olleensa Ranskassa kun omistaa yhden BD:n. Viimeaikaiset kovat sateet näkyivät joen normaalia korkeampana pintana, joskaan vielä ei oltu samanlaisissa ilmestyskirjamaisissa ennätyslukemissa, joita oli siltojen raknteisiin merkattu ylös. Loirea ja kaupunkia tarpeeksi ihmeteltyäni menin lopuksi aikaa sadetta piiloon juna-asemalle, josta emännöitsijä kävi minut aikanaan noukkimassa. Kämppä oli muutaman kilometrin päässä ja siellä viihtyi myös hyvin emännän kissojen ja kollin kanssa.

Pretty parks (Orléans)
Pretty parks (Orléans)
The day Tours starts with heavy rain and gubbes hide under trees.
The day Tours starts with heavy rain and gubbes keep shelter under trees.

Koska Orléansissa ei ole juurikaan päivää enempää nähtävää, oli tarkoitus suunnata seuraavana päivänä kauemmas jonkinlaisia linnoja etsimään. Bretagnessa harrastettu pyörällä seikkailu ei kuitenkaan onnistunut sopivan pyörän puutteessa, ja kaikki linnat olisivat kuulemma muutenkin olleet liian kaukana. Niinpä päätin lähteä (Isilinesin) aamubussilla käymään Toursissa ja palata sieltä sitten iltapäivästä takaisin. Kun mainitsin bussiyhtiön nimen, niin arvasitte jo seuraavana mitä oli seuraavana,

More pretty parks, now tieh lakes (Tours).
More pretty parks, now tieh lakes (Tours).

eli reilun puolen tunnin vartomin pysäkillä myöhässä olevan bussin takia. Ja silti jotenkin oltiin taas ajallaan päätepisteessä. Pääpiirteittäin Tours vaikutti aika samanlaiselta kuin Orléans, mutta oli niitä erojakin. Kaupungin eteläpuolelta kulki jokin pienempi virtaus, joka lännempänä yhdistyi Loireen, ja tämän varteen oli tehty hyvin viihtyisän oloisia puistoja, sen puoleen paikka vaikutti viihtyisämmältä. Toursista löytyi myös jokin pieni linna, jota kävin vilkaisemassa. Tuo ei kuitenkaan henkeä salvannut,

Rain is gone and all is back to normal.
Rain is gone and all is back to normal.

vaikuttavampia linnoja varten pitäisi ilmeisesti lähteä autolla seikkailemaan ympäri maakuntaa. Melkein heti perille päästyäni rankka sadekuuro kasteli minut taas niin että kaupunkikkäppäilyä pääsi suorittamaan märissä vaatteissa. Kerkesin onneksi kuivahtaa ennen bussille paluuta. Toursin heräteostoksena mukaan lähti viinipullojen päälle aseteltava ritari, oli pakko ostaa. Ja jos aamulla joutui odottamaan bussia pitkään, niin iltapäivällä sitä uskoa vasta systeemiin koeteltiinkin,

Mandatory Loire Valley castle.
Mandatory Loire Valley castle.

kun ilmeisesti liikenneonnettomuuksien takia paluukyyti saapui lopulta 1,5h myöhässä. Hetken aikaa meni taas ennen kuin lämpenin mielenkiintoisiin kanssa odottajiini tutustumaan, kuten yleensä on järkevää kun näitä busseja joutuu odottelemaan. Tällä kertaa liikkeellä oli punkahtava ruumishuoneella työskentelevä nainen (jolla oli iso kulho jotain vihannesmehua), taiteilijatyttö (jolla ei ollut edes lippua välttämättä kyseiseen bussiin netissä olleiden ongelmien takia) sekä sitten pari mainstreamimpaa keski-ikäistä rouvaa. Lopulta bussi kuitenkin saapui ja pääsimme kaikki sen kyydissä onnellisesti perille.

1,5 h wait for the bus tests some nerves.
1,5 h wait for the bus tests some nerves.
My hostesses cats are ready for the dinner too.
My hostesses cats are ready for the dinner too.

Kun tuolta selvisin lopulta taas emännän kämpille, oli aika saada taas tuo pakollinen hämmentävä couchsurffing-episodi. En tiedä mitä tuossa päivän aikana oli tapahtunut, mutta tuo minua majoittanut nainen ja hänen poikaystävänsä olivat koko illan passiivis-agressiivisesti toistensa silmillä. Tämä siitäkin huolimatta että heidän kavereitaan tuli illalla vierailulle. Tuo kinaaminen muuttui välillä aktiiviseksi taisteluksi, kun rouva kaivoi pöydän alta pehmoluoteja ampuvan aseen ja alkoi sillä poikaparkaa ampumaan, mikä sitten eskaloitui lyhyeksi painimiseksi. Tämän jälkeen vaihdettiin kommentteja ”sä purit mua käteen” ”no mutta mua sattui tässä sydämmeen”. Itse seurasin tätä kaikkea hyvinkin hämilläni. Jos nyt on pakko tehdä jotain johtopäätöksiä ja tarpeettomia yleistyksiä, niin ranskalaiset eivät vaikuta juurikaan arastelevan vieraidensa edessä.

Taking it easy in Paris.
Taking it easy in Paris.
Paris is plein of parks
Paris is plein of parks…

18. päivä oli taas aika vaihtaa maisemaa ja palata jälleen kerran Pariisiin. Tällä kertaa en ollut turistina, vaan tarkoitus oli nähdä kavereita ja puhua heidän kanssaan hieman asiaakin. Koska bussi lähti vasta seuraavana iltapäivänä, piti hieman aikaa käyttää myös turistoimiseen. Tuossa kohtaa miettii taas että mitä nähtävää sieltä Pariisista enää oikein löytyisi, mutta kyllä sitä vaan näköjään uusia kauniita tai isoja puistoja tulee vaan vastaan kun johonkin suuntaan vaan lähtee kävelemään.

...and some of them have big lakes.
…and some of them have big lakes.

Kaupungilla näkyi myös paljon kaikenlaisia hölkkäilijöitä, käynnissä oli kuulemma jokin suuri hyväntekeväisyysjuoksutapahtuma. Omana (riski)urheiluna kokeilin mennä tien yli kävelle Riemukaarelle, kun en löytänyt varsinaisia alikulkuja sinne. Tuli myös hengailtua Sacre Coeurilla jälleen, tällä kertaa mukana oli tuo intialainen kaverini, joka vaati että minun opintotukeni kustantavat meille pussikaljat kaupustelijoilta, koska muualla maailmassa ei saa rahaa pelkästä olemassa olostaan. Aikanaan siirryin sitten paluumatkalle, tällä kertaa bussiyhtiönä Eurolines. Hommat toimivat ajallaan, mutta vaativat byrokraattista kikkailua, mutta selvittiinpähän ainakin tällä kertaa matkasta ilman lisämutkia jne.

Wiew down Champs d'Elysée after jaywalking to Arc de Triomphe.
Wiew down Champs d’Elysée after jaywalking to the Arc de Triomphe.
Free beer for existing and life is good.
Free beer for existing and life is good.
Saw this guy doing his job.
Saw this guy doing his job.

 

 

 

 

 

 

 

A doctor and a teekkari
A doctor and a teekkari

Vikan viikon tiistailla kerkesi olla vielä kertaalleen yksi club bière ilmeisesti ekan vuoden ja pharma-puolen opiskelijoiden uurastuksen päättymisen kunniaksi. Tarjolla oli jopa hattaraa. Normaaliin tapaan siellä tuli paikalla olleiden kolmosvuoden kavereiden kanssa pääpiirteittäin hengattua. Lisäksi tuli puhuttua muutamien paikalla olleiden kakkosten kanssa, ja löytyi tuolta jopa uutuudenkarhea tekniikan tohtorikin. Hieman jälkikäteen jäi harmittamaan ettei vuoden aikana kerennyt ensimmäisen vuoden opiskelijohin tutustumaan, toivottavasti te hyvät lukijani teette tässä suhteessa paremmin kuin minä.

CROUS pizzamobile, they have eveything...
CROUS pizzamobile at my residence, they have eveything…

Näppärästi samalle illalle Boudonvillen pihaan oli parkkeerattuna CROUS:in pizzamobiili, jota sitten tuli kavereiden kanssa testattua ennen illan futismatsin katsomista. Tuo oli ihan näppärä kun hinta oli matalahko, tarjolla olleet pizzat ihan hyviä ja maksunkin pystyi hoitamaan noudonyhteydessä kortilla tai käteisellä (olisi varmaan opiskelijakorttikin kelvannut maksamiseen). Vaikka club bièressä ei ihan kovinta tinaamista tullut vielä harrastettua, niin sen ja syömisen yhdistäminen oli sellainen kombinaatio joka vei voimat jalkapallon katsomisesta. Matsin ekan puoliajan aikana naureskeltiin katsomoisännän kanssa kun nigerialainen alkoi kuorsaamaan. Matsi tuntui olevan ohi hujauksessa, joten jälkikäteen sain kuulla että olin itsekin sammunut tokan puoliajan aikana ja sitten herännyt tokkurasta pelin jälkispekulointeihin, näin…

Mission accomplished and all the CROUS restaurants in Nancy visited!
Mission accomplished and all the CROUS restaurants in Nancy visited!

Seuraavana päivänä tuli riipaistua ja poljettua lääkiskampukselle asti katsastamaan viimeinen Nancyn opiskelijaravintoloista. Koko alue oli täynnä melko identtisiä valkoisia rakennuksia, joten hetki meni ennen kuin löysin oikeaan paikkaan sisään. Tuossa kyseisessä CROUS:in ravintolassa taisi olla salaatin suhteen hieman valinnan varaa, mutta muuten paikka vaikutti aikalailla samalta kuin muutkin. Joten jos et ole kampuksen opiskelija tai lääkäreiden perässä oleva humanisti, kuten paikalliset ranskanamaikat tarinoitaan kertovat, on varmasti helpompi syödä keskustassa. Paikan käyttöasteen mukaan näytti ettei lääkiksessä turhia kesälomailla, vaikka tuolla ei ollut täyttä niin ei tuolla myöskään yksin ollut syömässä.

Let's get this presentation going
Let’s get this presentation going

Seikkalinui jälkeen polkaisin vielä takaisin koululle, sillä siellä oli iltapäivästä tuon albanialaisen kaverini tutkimusprojektin loppuesitelmä. Olin tietysti kaverilta suurin piirtein kuullut siitä mitä hän oli työssään tehnyt, mutta nyt pääsin omin silmin  seuraamaan myös saavutettuja tuloksia. Paikalla oli muutaman muun kaverin lisäksi sekä koulun henkilökuntaa että koulun ulkopuolisia arvostelijaraadin jäseniä.

This is how you do it
This is how you do it

Kaverini oli saanut luvan vetää esityksensä englanniksi, ja esityksen puolesta se menikin häneltä ihan hyvin. Arvostelu kaverini saavutksista oli vireeltään positiivista, mutta aika paljon piruparalle annettiin palautetta siitä että työn tulokset olivat enemmän mekaanista tulosten esittämistä ja insinööritason jatkokysymykset ja niiden vastausten hakeminen olivat jääneet pois. Tämä tietysti laski numeroa, mikä taas harmitti kaveriani, mutta toisaalta hän oli myös selkeästi tyytyväinen kun tuo tutkimusprojekti oli vihdoin kansissa. Seuraavana päivänä olisi pitänyt mennä seuraamaan tuon nigerialaisen kmun vastaavaa esitystä, mutta harmillisesti se siirrettiinkin lyhyellä varoitusajalla aikasemmin aamulle, jolloin itse en sitä kerennyt seuraamaan.

and den glider in!
and den glider in!

Vikat päivät menivätkin kaikenlaisissa sulkemisissa, kun CAF:ille kävi ilmoittamassa että opiskelut täällä loppuvat, koululle palautti lutikan (ja antoi kiitokset kv-tädeille kaikesta avusta), pankkiin kävi viemässä kirjallisen ilmoituksen tilin sulkemista (pakollinen toimenpide) ja laittoi kirjeen postiin puhelinliittymän sulkemisesta. Vaikka tuo Free:n peruspuhelinliittymä ilman nettiä oli todella edullinen ja sen sai tilattua näppärästi, tuntui kirjeen lähettäminen Pariisiin tuon sulkemista varten nykymaailmassa turhan hankalalta, mutta ilmeisesti tuohon ei muuta vaihtoehtoa ollut. Vähän kuitenkin vielä epäilyttää että näinköhän tuo tieto meni sinne kunnolla perille. Niinpä voin suositella aloittamaan nämä erillaiset palveluiden sulkemiset jo reilusti ennen lähtöä ja ilmoittamaan niihin ne lopetuspäivät, niin että tarvittaessa jää aikaa vielä siivota sotkut jos joku tyrii jotain.

Time to move onto next adventures for each of us.
Time to move onto next adventures for each of us.

Torstaina tuli vielä autettua tuota yläkerran espanjalaista kaveria, kun hänellä koitti lopputarkastus ja lähtöpäivä. Alkuun säilöttiin hänen laukkunsa minun kämpille, ja kun siivoojilta oli tullut puhtaat paperit tarkistuksessa, niin kiikutettiin hänen kamppeensa bussipysäkille, jossa sitten sanottiin niin tunteelliset jäähyväiset kuin nuoret miehet ovat kykeneviä.

Viimeinen ilta meni minultakin oikeastaan siivoiluun ja pakkaamiseen. Onneksi Teemu ja Oona kerkesivät tulla tuossa auttaviksi käsiksi, mikä nopeutti tuota hommaa huomattavasti, tästä olen heille kyllä kiitollinen. Lisäksi sain heille kaupiteltua  omaisuuttani, jota en voinut ottaa mukaan Suomeen, mutta ei myöskään viitsinyt heittää lokeille. Lisäksi Pussywagon löysi näppärästi uuden omistajan kun yksi ESN-aktiiveista kävi hakemassa sen itselleen. Pelkästään opiskeluihin liittyvää irrallista paperia oli vuoden aikana kertynyt useamman kilon edestä, joten skannailin noita kamera kuumana, jotten joutunut mitään ylimääräistä kantamaan takaisin Suomeen.

Luckily you can count on your fellow Finns when something needs to be done.
Luckily you can count on your fellow Finns when something needs to be done.

Seuraavana aamuna residenssin siivooja tädit kävivät tekemässä minulle loppu tarkistuksen. Kaikkea en ollut saanut kunnolla puhtaaksi (osin vastenmieliseksi kokemani maksullisen pesukoneen takia), joten siivoustädit olivat hieman turhautuneita kämppäni kuntoon. Itse olin tietysti jonkin verran varautunut tuosta lähdön jälkeisestä siivouksesta maksamaan, mutta ikävänä yllätyksenä alakerrassa selvisi että minulle oli annettu siivousohjeiksi jokin vanha lappu. Niinpä minulla ei ollut tietoa että noi siivouksen yms hinnat olivat nykyään naurettavia ja jokaisen vuodevaatteenkin pesemisestä tuli veloitusta erikseen. Niinpä loppusumma tuosta kaikesta siivouksesta kipusi noin 80 € asti. Tuossa kohtaa olin aika hiton turhautunut, mutta koska lattialle kaatunutta maitoa ei saanut enää takaisin lasiin, käskin vähentämään nuo rahat suoraan tuolta vakuusmaksun palautuksesta. Olkaa siis lähtiessä (ja myös asuntoon muuttaessanne) skarppeja sen kunnon kanssa, jotta vältytte vastaavilta ikäviltä ylläreiltä

Time to haul all this back to Finland.
Time to haul all this back to Finland.

Kun Boudonvillen pölyt olivat viimein taputeltuna, alkoi viimeinen etappi tästä saagasta, eli siirtyminen Nancystä porukoille Järvenpäähän. Rinkkaan ja urheilukassin erilliksi massoiksi oli tarkasti pakattu 20 kg molempiin, ja kun reppukin oli vielä lähellä 10 kg, oli tuossa urakkaa kannettavaksi eteenpäin. Mutta ei ollut ensimmäinen kerta kun vanha tiedustelija raahaa isoa taakkaa itsekseen. Juna-asemalla satuin vielä sattumalta törmäämään Lauraan, ja koulukavereita tuli myös vielä saattelemaan junalle.

Danke Schön for the help in carrying guys!
Danke Schön for the help in carrying guys!

Itse junamatkat Nancystä Metziin ja sieltä eteenpäin Pariisin sujuivat onneksi ongelmitta, vaikka vähän noi junien lakkoilut olivat takaraivossa kummitelleet. Pariisin helteissä oli sitten jo hieman urakkaa saada kaikkea tavaraa siirrettyä, vaikka matka Gare de l’Estiltä Nordille ei pitkä ollutkaan. Pariisin paikallisjunassa Orlyn lentokentän suuntaan sai myös hieman kikkailla miten mahtui kaikkine säkkeineen väkijoukon sekaan. Onneksi tuosta eteenpäin sain auttavan käden kantamisessa  jengiltä hiton pitkiä ötzejä, jotka sattuivat olemaan menossa samaan suuntaan.

Au revoir la France!
Au revoir la France!

Pojat olivat kuulemma olleet täällä Ranskassa katsomassa futista paikanpäällä ja joutuneet samalla todistamaan Islannin suurutta. Onneksi olin varannut matkustamiseeni riittävästi aikaa, joten Orlyyn päästyä ei tarvinnut enää sykkiä minneen. Kun lähtöselvityksessä alkoi ensimmäistä kertaa melkein vuoteen näkemään selkeästi suomalaisia, joita ei kuitenkaan tuntenut, oli olo hieman outo. Samalla muisti ettänt pitää alkaa taas rajoittamaan sitä mitä omalla kielellä sanoo, siinä kun innostui juttelemaan samaan suuntaan matkalla olleen tamperelaisen kanssa-teekkarin kanssa. Siinä aikani suomalaisten lapsiperheiden menoa kuunneltuani pääsin koneeseen, kone Suomeen ja lentokentältä viimein äitimuorin kyydissä heidän luokseen. Ja koska oli vielä juhannus käynnissä, piti se saman iltana ottaa pikakelauksella, eli vielä yksin saunaan jossa sitten paistoi jauhomakkarat ja maistoi bulkkilonkeroa. Eeppinen päätös.

Laitetaan tähän loppuun vielä huomioita noilta vikoilta viikoilta:

There is no escape from the French politics, even in your own room.
There is no escape from the French politics, even in your own room.

Viimeisinä viikkoina tuli tuolla Ranskassa kärvistelytä joissain siitepöly allergioissa. Onneksi itselläni tuo ei ole niin paha että se elämää pilaisi tai lääkitystä vaatisi. Mutta pääsipähän jatkuvasti niistämään ja yrittämään olemaan pyyhkimättä kutisevia silmiään. Joten heads up kaikki muutkin allergikot, etelässäkän ei pääse tuota pakoon.

Työlait jaksoivat kiihottaa kansan mielipiteitä vielä EM-kisojen alla niin että minultakin tultiin ihan huoneesta asti kysymään mielipiteitä. Vaikka tuota on tullut seurailtua tässä vuoden mittaa, jätin oman vaikuttamiseni väliin. Jos asia todennäköisesti ei tule minua koskettamaan, on parempi jättää sohuminen niille joiden elämään tuo tulee vaikuttamaan.

Kesä ilmeisesti tekee myös miehistä avoimempia, sillä loppuvaiheessa näytti hieman siltä että miehet (niin nuoret kuin vanhatkin) näyttäisivät myös normaalin oloisesti tervehtivän toisiaan poskisuudelmilla. Se että naiset tekevät noin keskenään tai että tuota käytettään miehen ja naisen välillä on ihan normaali jokapäiväinen juttu, mutta aikaisemmin ei tuota ole juuri tullut vastaan maskuliinisissa kohtaamisissa. Itse tietysti kättelin edelleen suurinta osaa jätkistä, mutta taisin minäkin liberalisoitua tuon suhteen joissain tilanteissa. Älkää siis pojat yllättykö tästä kun Ranskaan tulette.

Ranskassa opiskelut eivät selvästi menneet hukkaan, sillä yhdellä kurssilla paikkasin aukon kanditutkinnostani, ja tässä yhtenä päivänä päivänä tutkintopaperit odottivat nätisti tuossa kämpillä Lappeenrannassa. Loput kurssi Ranskasta menevät täyttämään dippavaiheen valinnaisia, mikä toivottavasti keventää tämän lopun opiskelutaakkaa. Josko silloin saisi sitten kunnolla keskityttyä tärkeiden asioiden kunnolla oppimiseen sitten.

Tässäpä oli viimeinen Le Blogin normaali artikkeli. Kirjoitan jossain välissä vielä yhden artikkelin, jossa mietiskelen vuoden aikana oppimaani ja kokemaani, sekä teen koosteet asumiseen, opiskeluun ja yleiseen elämiseen liityvistä asioista, jottei niitä joudu noiden pitkien artikkelien seasta alkaa etsimään.

Au revoir mes ami(e)s!

Osa 25: ”Lukukausi pakettiin” jättimega-artikkeli

(Lauantai 21.5.16)
Tässä kun pitää vajaan kuukauden edestä nyt tällä kertaa kirjoitella ja urakkaa on varmasti vähintään 10 tunnin edestä, niin teen sen mitä Ranskassa opiskelevalta voi odottaa. Eli shampanjaa tissuttelemalla kudon seitin ohutta päivähumalaa tässä samalla kun näpyttelen tätä tekstiä. Tämä myös siksi, koska lukuvuosi on nyt käytännössä paketissa. Yhden teollisuusprojekti ryhmäläisen sanoja lainatakseni: ”Bim, bitches!!!”. Koska tässä kirjoittamisessa oli tälle päivälle urakkaa, niin alkupaloina oli paikallisen panimon olutta ja mirabelle-sorbettia ja shamppanjan loppuessa on vielä varasuunnitelmaksi pullo halvinta skumppaa (joka sekin on halvempaa kuin puolen litran olut tölkit Suomessa), joten toivottavasti juttu näin katalysoituna luistaa pitkän tauon jälkeen.

The (localish) starters for today's blog epistola.
The (localish) starters for today’s blog epistola.
The main course, because France.
The main course, because France.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

(torstai 26.5.16)
Heh, nyt jälkeenpäin voi todeta että asian paljouden takia artikkelin valmistuminen venyikin lauantailta aina seuraavaan torstaihin asti. Tästä voi syyttää tapahtumien paljoutta ennen ja nyt. Voin myös todeta että kirjoittaminen sujuu kirkkaalla mielellä nopeammin kuin hieman samennettuna.

Summary: End of the semestre with written and oral test and project reports and presentations. Theathre week, choir week and Europe week in Nancy and other culture stuff too. New and old style cyckling trips. Vappu. The amusement park.Playing football and watching hockey. Mine and friend’s birthdays plus other reasons to crazy party. Weekend trip to the Vosges. First time in doctoral thesis presentation and in Club Cuisine. Totally awesome theatre satire of the ENSIC personel by the students. More money for just existing. Summer – Autumn – Summer -… Good and bad confurion in French. End of the exchange is looming, so already there have been some goodbyes.

Nyt kun itsekin joudun kirjoittamaa pitkällä aika välillä niin teksti sisältänee paljon tajunnanvirtaa ja aikaintervallit murtunevat. Koitan tästä koota asiat mahdollisimman hyvin ainakin aihekokonaisuuksiinsa, jotta tekstin olisi jotenkin ymmärrettävää. Aloitetaan tutusti kouluhomilla niin päästään sitten kunnolla keskittymään erilaisiin tapahtumiin ja meininkeihin.

The interrogation about savoir-faire with industrial waste.
The interrogation about savoir-faire with industrial waste.

Tuo valinnaiskurssinani ollut jätteiden käsittely ei kovin pitkään lomien jälkeen jatkunut. Heti lomilta palattuani keskiviikkona kyseisestä kurssista oli suullinen kuulustelu. Meidät opiskelijat jaettiin kahteen eri kuulusteluryhmään, joita molemmat opettajamme tenttasivat. Meille esitettiin kysymys, johon nopeiten viittaava pääsi vastaamaan ja jos vastaus ei tyydyttänyt niin vuoroa eteenpäin seuraavalle ja mitä enemmän lopulta antoi oikeita vastauksia niin sitä paremman numeron tuosta sai. Ainakin tuo villimpi maikka sanoi että saisin sinänsä vastausprioriteetissa siimaa kun omalla kolmannella kielelläni kisasin toisten äidinkieliä vastaa.

The aftergames of the soutenance.

Istumapaikkani oli kuitenkin lisähaaste kun olin pöytärivimme päädyssä, jolloin ainakin luennoitsijaukon kysymysten kuulemisessa ja ymmärtämisessä oli lisähaastetta. Joka tapauksessa selvisin tuosta kuulustelusta ihan kohtuullisesti, vaikka olin tuon ymmärtänyt tuon tapahtuman luonteen väärin ja sen takia kunnollinen kertaaminen oli jäänyt väliin. Kysymykset olivat kuitenkin sellaisia että niihin osasi aika hyvin kylmiltäänkin vastata kun kurssista oli ainakin suuret linjat muistissa. Muutama kysymys, johon olisin osannut vastata, meni ohi koska en ymmärtärtänyt ranskaa tarpeeksi nopeasti,

This is how you treat the shit (part 1)
This is how you treat the shit (part 1)

pari meni siinä etten kuullut mitä sanotaan ja ainakin kaksi menivät täydellisiin jäätymisiin kun unohdin esimerkiksi sanat halogeeni ja viskositeetti. Joka tapauksessa mielenkiintoinen kokemus. Jätekurssista oli seuraavalla viikolla myös sen miniprojektin kuulustelu. Projektin aiheena kaikille oli kolmen jätevirran käsittely (sisälsivät Cr(VI), CN-, sekä Ni-, Zn- ja Cu-ioneja). Ryhmä jossa työskentelin oli aika ragtag, eikä meistä kukaan ollut ennen lomia tai niiden aikana valtavasti tuon eteen tehnyt hommia. Saimme kuitenkin sinänsä kohtalaisen prosessi suunnitelutua tuota varten, vaikka lopussa kävi ilmi että meilläkin oli vielä suuria puutteita.

This is how you treat the shit part 2.
This is how you treat the (shit part 2).

Tällä kertaa tuo ranskaksi esiintyminen ei jännittänyt enää niin paljoa, joskin hikoillin puhuessani aika paljon. Neljällä ryhmällä oli muuten suurin piirtein samanlaiset prosessit, suurimpana poikkeuksena oli meidän ryhmämme, kun valitsimme syanidille biologisen käsittelyn hapetuksen sijaan. Kaikki ryhmät saivat töistään aika kovaa kritiikkiä maikoilta lopussa, meidän ryhmämme jätettiin viimeiseksi kun muutama ratkaisiva virhe oli jäänyt huomioimatta. Tuosta ei pidä kuitenkaan lannistua, sillä kuulemma jokainen pääsee noista valinnaisista kursseista läpi, koska ne eivät ole keskenään arvostelun kannalta veratilukelpoisia. Anyway, tämä jätteidenkäsittely kurssi taisi olla mielenkiintoisin valitseman luentopohjainen kurssi tässä koulussa, voin suositella vaikka tuosta ei ihan hirveän syvää tietämystä saanut.

How about you guys do something for a while?
How about you guys do something for a while?

Muuten tuossa jatkuivat kurssit vielä pari viikkoa suhteellisen normaaliin tahtiin. Vähän tuo normaalien kurssien tenteillä suoritus ja sen lisäksi kaikkien projetien valmiiksi saaminen alkoi painaa ja epäilytti että mitenkä saan kaiken kunnialla suoritettua. Yksi päivä päätin stressin lievittämiseksi katsoa kuinka monesta kurssista minun tarvitsisi loppuviimeeksi päästä läpi, jotta Suomea varten olisi riittävästi opintopisteitä. Laskuissani tulin siihen tulokseen ettei noiden tämän lukukauden biotekniikan pääaine kurssien ja tuon PRD:n kunnialla suorittamatta jättäminen sinänsä vaikuttaisi Suomesta tuleviin tukiin (kun kaiken muun hoitaa), mikä oli sinänsä huojentava toteamus.

When you add some Excel to it you make it already more interesting.
When you add some Excel to it you make it already more interesting.

Biotekniikasta piti kuitenkin hoitaa vielä tuo projekti loppuun, ettei sitä päästyisi kaatumaan oman ryhmän niskaan, tämä oli kunniakysymys tässä vaiheessa. Kun tällein venttiiliä löysäsi, ei myöskään luennoille menemisestä ollut tässä parin viimeisen viikon aikana samanlaista painetta kuin aiemmin. Eikä tuo noiden joidenkin skippailukaan näyttänyt opettajia liikaa harmittavan. Kuitenkin kertaalleen kun bioprosessien maikka sattui tulemaan pyöräparkille samaan aikaan kun itse olin siinä, niin hän piti minulle hieman motivointipuhetta (valitettavasti meni hieman maalin ohi, koska en alkanut omia motiivejani selittämään). Joka tapauksessa, osa viimeisistä luennoista/harkoista oli mielenkiintoista tavaraa, osa meni ohi asenne- valmistautumiskysymysten takia.

How the insuline is tranfered fro E. Coli to your diabetic body.
How the insuline is transferred from E. Coli to one suffering from the diabetes.

Tuossa bioprosessi projektissa saimme viimeisen sille tarkoitetun luentokerran jälkeen kovastikin suoraa apua kun toi ranskalainen tyttö meidän ryhmässämme löysi yhtä simuilointiohjelmaa pöyrittävän firman sivuilta yhden artikkelin, josta saimme aika suoraan neuvoa millä etapeilla tuota prosessia pyöritetään. Joka tapauksessa (neljäs anyway tähän artikkeliin), omalta kohdaltani tuohon meidän prosessisuunittelukokonaisuuteen ei tullut tarpeeksi syöttöä, joten vaikka lopulta saimme tuon projektin raportin ja myöhemmin esitelmän pakettiin, jäi sieltä pari kohtaa puuttumaan. Esitettely meni hyvin, itse sain oman lyhyen osuuteni puhuttua ranskaksi melko helposti. Palautteessa tuli muuten kehuja lukuunottamatta sitä että tuosta meidän tuotoksesta puuttui noita fermentorin sisäisiä kriittissiä arvoja, kuten ilman syöttö. Jostain syystä en missään vaiheessa saanut motivoitua itseäni kunnolla tämän prjektin taakse samalla tavoin kuin muille ryhmätöille, joten se ettei meillä ollut kaikkea tarvittavaa jäi hieman itseni kaivelemaan. Onneksi tuosta eivät muut ryhmän jäsenet sen enempää harmistuneet.

Monsieur directeur, non Non NON!
Monsieur directeur, non Non NON!

Ranskan kurssi meille ulkkareille on jatkunut tässä viimeisiläkin viikoilla omalla painollaan. Sielläkin on ihan hyödyllisiä simulaatioita tullut tehtyä, esimerkiksi miten olla esimiehen tai alaisen kanssa fundamentaalisesti eri mieltä työolosuhteusta. So French it is almost offensive. Vaikka nämä ranskan kurssin ovat pääpiirteittäi aika rentoja, pitää maikkojen antaa niistä silti joku testaamiseen perustuva arvosana. Kevään puolella teimme yhdellä kerralla yhden kuullunymmärtämisen ja toisella kertaa luetunymmärryksen sekä kirjoitustehtävän. Noista selviää kuitenkin aika helposti kun on omaa ranskaansa vuoden aikana käyttänyt ja on tänne tullut jonkinlaisilla pohjatiedoilla. Suosittelenkin siis ranskan kursseja molemmille lukukausille, ei ehkä tehokkaimpia tunteja viikossa, mutta ainakin helppoja noppia tässä koulussa, toisin kuin muilla kursseilla.

Tässä tämän ja edellisen viikon aikana olivat myös pääaineiden tentit, jotka biotekniikan puolella oli jaettu tasan kahteen settiin, ensimmäiseen (joka tuli myöhemmin) oli laitettu ensimmäisen osan biokemian johdanto, koulun johtajan kurssi sekä analyysimenetelmät, toiseen osaan kuuluivat sitten rheologia, entsyymikinetiikka sekä bioreaktoreiden toiminta. Kuten jo aiemmin toin ilmi, laskin että näiden kunnollinen suoritus olisi minulle sinänsä vain bonusta kunhan isommat ryhmä projektit saa hoidettua. Näin ollen näihin tenttehin ei juuri tullut valmistauduttua. Vaikka kumpikaan kokonaisuus ei ollut ylitsepääsemättömän vaikea, ei ilman kertailuja noissa ranskaksi myöskään ollut toivoa. Pitänee asioiden paremmaksi oppimiseksi käydä ensi viikon uusinnoissa tekemässä nuo molemmat kunnolla.

Now that the systems are working properly again, better start to work hard.
Now that the systems are working properly again, better start to work hard.

Vimonen iso kouluosuus oli tuon teollisuusprojektin loppuun saattaminen. Pikkuhiljaa meidän ryhmässämme alkoi lomien ja muiden projektien jälkeen valkenemaan ettei tämänkään kanssa olisi enää loputtomasti aikaa (ei siis tarkoita ettei mitään olisi tapahtunut). Kuitenkin, kun kaikilla oli erilaiset aikataulut, oli yhdessä tehokkaan työskentelyn suunnittelu hankalaa. Meillä oli toukokuun alussa vielä yksi aikataulutettu sessio tuota projektin valmistelua varten. Kivasti vaan sattui niin että juuri samana aamuna koko yliopiston laajuisesti servereissä oli häikkää, joten koulun koneille kirjautuessa ei päässyt käsiksi omiin tiedostoihinsa tai edes kaikkiin ohjelmistoihin. Tämä tietysti harmitti hieman enemmän kuin vähän, varsinkin kun olin tullut koululle jo etuajassa excelöimään/ dataa muista ohjelmista/tekemään matlabia, mutta no can do.

Preparing the process report in the HQ.
Preparing the process report in the HQ.

Onneksi systeemit lähtivät taas toimimaan jonkin ajan päästä, joten tuo ohjattu kerta ei mennyt kokonaan kankkulan kaivoon.Tuohon meidän yleisaiheeseemme kuului myös ”pinch analysis” (toivottavasti joku enteläinen tietää tuolle suomenkielisen termin). Koska tuosta kellään ei ollut aiempaa kokemusta, otti meikä tuon hoitoon lopussa. Vaikka tuo metodi ei sinänsä ollut monimutkainen, meni sen edes osittaiseen sisältämiseen ja toteuttamiseen pari päivää tuolta loppupäästä. Itse olin aika kriittinen saamieni tulosten suhteen, mutta koska tuo oli vain yksi osa koko projektia, oli sitä turha jäädä itkemään.

The deadline approaches in few minutes, so where are not only ones doing the concrete mise-en-page.
The deadline approaches in few minutes, so where are not only ones doing the concrete mise-en-page.

Viime viikon perjantaiksi oli tajoitus saada raportti valmiiksi palautukseen, mikä tarkoitti sitä että lähes kaikki toisen vuoden opiskelijat hikoilimme tietokoneluokissa pari viimeistä päivää. Ranskalaiset ryhmässäni olivat näköjään vielä sen verran nuoria ja virkeitä että pystyivät työskentelemään parhaimmillan klo 03 asti aamuyöstä. Itse kun muutuin huhtikuunlopulla vanhaksi kävyksi,oli pakko myöntää tosiasiat ja jättää tuo yökyöpelöinti ja mieluummin koittaa herätä aamulla hieman aikaisemmin virkeämpänä, tämä toimi jotenkuten kandityön kanssa. Huvittavasti viimeisenä yönä heräsin siis samoihin aikoihin kuin toinen tytöistä lopetti väkertämisen. Viimeiselle kahdelle päivälle ennen raportin palutusta muodostimme komentokeskuksemme pienimpään tietokoneluokkaan, missä oli myös sopivia pöytiä omille läppäreille.

Uuh, finally. Authors' names blurred to prevent industrial espionage.
Uuh, finally.
Authors’ names blurred to prevent industrial espionage.

Varsinkin tuon viimeinen perjantai meni tuolla kohtuullisen intensiivisesti viimeisten muotoilukysymysten kanssa, kun esim toinen tytöistä oli yöllä laittanut raportin tekstin comic sanssilla . Tuota ihmetettelimme kevyesti. Viimeinen päivä meni kokonaisuudessaan tuon rapsan ”valmiiksi” laittamisessa, ja kun palautus piti olla perjantaina klo 16 niin paperinen versiomme oli vastuuopettajan kädessä 15.59 kun toinen pojista juoksi sen kirjaston tulostimilta työhuoneelle. Tässä kohtaa voin jakaa opetuksena että noiden raporttien puhtaaksi kirjoittaminen tulee saada valmiiksi reilusti ennen deadlineä. Tämä siksi että ehtii pitämään kunnon tauon ennen lopullista tarkistusta ennen palautusta. Koska meille ei riittävää aikaa jäänyt tuon rapsan valmistuttua, emme adrenaliineissämme huomanneet reportissa kaikkia korjaustarpeita ennen palautusta. Joten kun tällä seuraavalla viikolla tuota luki läpi, tuli sieltä tyhmiä virheitä vastaan joka puolelta.

Preparing for the final run.
Preparing for the final run.

No, ei voi minkään, meni jo. Tälle viikolle jäljelle jäi vielä tuon projektin esittelyn valmistelu perjantaita varten. Tuossa ei ollut sen isompia ongelmia, jokainen teki suht normaalisti diat omasta osuudestaan. Itse tykkään tehdä suhteellisen simppeleitä dioja, mutta ranskalaiset toverini tykkäsivät väsäillä kaikennäköisiä liikkuvia elementtejä. Tuo ei onneksi mennyt mitenkään pahasti yli, joten presiksestämme tuli kohtuullisen tyylikäs lopulta, varsinkin kun ENSIC:in kalvopohja on miellyttävän värikäs mutta silti hillitty. Hieman yllätti ettei meidän tarvinnut seurailla muiden ryhmien esityksiä, olisi ollut mielenkiintoista nähdä millaisia ratkaisuja muut olivat saaneet hieman erilaisilla spekseillä.

Time to shine (a light on the process).
Time to shine (a light on the process).

Meille kuitenkin jäi esityspäivälle hyvin aikaa treenailla tuota meidän esitelmäämme, mikä tuli tarpeeseen kun se piti ranskalaisten jännitykseksi pitää englanniksi. Lopullisen esityksen prosessistamme saimme vedettyä hyvin, siitä tuli arvosteluraadilta kiitosta. Palautetta tuli kuitenkin noista mokistamme tuolla raportissa, esimerkiksi tärkeiden tietojen esittämisen unohtamisesta tai laittamisesta liitteisiin. Lisäksi saimme ihan hyviä kehitysideoita prosessimme laitteiden järjestykseen liittyen. Joka tapauksessa, nyt kun tuo kurssi on selätetty on ihan hyvä fiilis kun tuossa oli ainamoinen urakka.

Enfin den glider in!
Enfin den glider in!
Basic place, basic crew.
Basic place, basic crew.

Sekalaisina juttuina koululta voidaan mainita että ENSIC:ille tehtiin jotakin akreditointia tässä jokin aikaa sitten, joten koululla pyöri sen puolesta joitain pukugubbeja haastattelemassa opiskelijoita. Itse onneksi jemmasin itseni piiloon ettei tulisi koulun mainetta omilla gonailuilla pilattua. Lisäksi koulu on kiitollisena tuonut lisää näkyvyyttä parhaille kumppaneilleen teollisuudesta, tuonne kun on tuotu roll-uppeja aiheeseen liittyen vähän joka puolelle. ENSIC:issä opiskelijat hommaavat näköjään kolmos vuottaan varten varten haalarit.

The ENSIC awards, same names in different categories.
The ENSIC awards, same names in different categories.

Niihin painetaan selkään myös jokin yhteinen iskulause, joten sinänsä meininki on samanlaista kuin Suomessa. Kyseiset haalari ovat kuitenkin perus työukko-mallia, eikä niihin ommella mitään merkkejä, joten suomalaisiin verrattuna jäävät kuitenkin antiklimaattisiksi. Tässä on myös useampana päivänä tullut syötyä vielä noiden kolmosvuoden kavereiden kanssa jotka ovat vielä koululla tekemässä noita pidempiä masters-tutkimusprojektejaan. Kestopuheenaiheena on ollut tuolle ruandalaiselle kaverille naureskelu kun häneltä menee kaiken haaveilun yms kanssa tuplasti se aika saada syötyä mitä meiltä muilta tuohon menee.

Siinä kattavasti kouluun liittyvistä riennoista. Tulevalla viikolla pitäisi vielä koittaa käydä tekemässä nuo pääaineen tentit kunnolla uusinnoissa. Sen jälkeen alkuperäisen suunnitelman mukaan pitäisi jatkaa tuota omaa tutkimusprojektia (PRD), mutta nyt taitaa olla sen verran kisaväsymystä tältä vuodelta että varmaan tulee tuo jätettyä pois, varsinkin kun on muitakin asioita tässä hoidettavana ennen paluuta, kuten tulevan CISV leirin valmistelu tai kaiken saamani paperimateriaalin digitalisointi.

Viime rapsassani erehdyin pahemman kerran, koulun ulkopuolisia rientoja on ollut vaikka ja mitä:

Tankman opening the festival and sticking it to the power.
Tankman opening the festival and sticking it to the power.
Bring it on DJ
Bring it on DJ

Tuolla lomilta paluuta seuranneena viikkona Nancyssä käynnistyi jonkinlainen teatteriviikko. Suurin osa sen tapahtumista jäi suosiolla väliin. Kävin kuitenkin katsomassa avaustapahtuman tuolla Stanislaksella yhtenä iltana. Siellä eräs taiteilija tanssi muovipussit käsissään sermien edessä, joille heijastettiin kuvia vallankumoukseen ja tankkeihin liittyen. Tavallaan tuolla oli tarkoitus ottaa kantaa Tianamenin aukion verilöylyyn. Esityksessä pyöri mukana myös pieni radio-ohjattava tankki ja ns. oikean kokoisen panssarin piippu puski läpi keskimmäisestä sermistä lopussa.

It's a crazy party
It’s a crazy party

Kun olin tuon saanut ihmeteltyä loppuun, siirryimme muiden paikalla olleiden vaihtareiden kanssa tuonne Manufacture-teatterille. Paikalta löytyi muitakin erasmuksi paljolti, sillä ESN oli masinoinut meidät sinne kannustamaan tuota ensiciläistä ESN-aktiivia hänen osallistuessaan opiskelijoiden DJ-skabaan. Brassille oli langennut ensimäinen vuoro, mutta veti oman shownsa tunteella ja koska meitä vaihtareita oli sankasti paikalla, oli tuolla aika hyvä fiesta loca. Koska koulussakin pitää kuitenkin käydä, en tuonne jäänyt muiden esityksiä enää katsomaan, näin jälkikäteen olisi tietysti ollut varmaan mielenkiintoista vertailun vuoksi.

World Expo bid on Carrier.
World Expo bid on Carrier.

Ranska pyrkii päästä isännöimään vuoden 2025 maailman näyttelyä. Senpä vuoksi myös tuonne Place Carrierille ilmestyi (alkuun omaksi ihmetyksekseni) tönö, jonka katolla oli valtava maapallo. Kävimme yhtenä iltapäivänä yhden ranskalaisen kaverin kanssa tuota tarkastamassa. Tuolla oli esillä kaikkea mielenkiintoista faktaa edellisistä näyttelyistä sekä maailman nykytilasta. Lisäksi organisoijat olivat valmistaneet kohtuullisen hienon 3D esitettelyfilmin. Tuolla joku taisi todeta vitsillä että jos uusi maailman näyttely saadaan maahan, niin tuo aiemmasta näyttelystä lojumaan jäänyt Eiffelin-torni voidaan purkaa pois.

saurupt2
Resto’u Saurupt
Bit more creative salads over here.
Bit more creative salads over here.

Yhtenä iltapäivänä tuli tuo Sauruptin opiskelijaravintola käytyä tsekkaamassa kun Lépoldilla oli taas hitokseen porukkaa. Ravintola sinänsä oli positiivinen yllätys siisteydellään yms, sillä Sauruptin asuntolasta en kavereiden juttujen perusteella ole saanut hirveän hyvää kuvaa. Jälleen ruokien puolesta aika perus, mutta tilat olivat viihtyisät. Törmäsin tuolla sattumalta muutamiin semituttuihin taiteenopiskelijoihin, joiden kanssa jäin syömään ja jauhamaan. Heh, finskinä etelään tullessa pitää valmistautua selittämään revontulia ulkkareille, nuo ovat melkein aina puheenaiheena sen jälkeen kun kertoo mistä on kotoisin.

Random Sunday street flea market.
Random Sunday street flea market.
It's a tough ascension boys.
It’s a tough ascension boys.

Yhtenä sunnuntaina oli jälleen pyöräilyreissun aika samalla kokoonpanolla kun edellisellä reissulla. Tällä kertaa pyöräilyä oli kuitenkin hieman vähemmän, joskin kohtuullisesta liikunnasta kävi silti kun lähdimme katsomaan tuota Nancyn koilispuolta reunustavaa mäkeä. Esikaupunki jatkui melkein mäen laelle asti, joten jo kaduilla tuli käpöteltyä aika paljon kun pojat eivät jyrkkiä nousuja jaksaneet polkea. Matkan varrelta löytyi myös hieman epäintuitiivisiä julkisia liikuntalaitteita, joilla perseilimme aikamme.

How these are supposed to work properly?
How these are supposed to work properly?

Tuonne huipulle tuli kiipeiltyä jalan. Sieltä sai huikeat näköalat melkein koko kaupunkiin, joten suosittelen teille muillekin myös tuonne menemistä jos kaupunkiin eksytte. Kun tuonne menemiseen oli tullut kasattua suuri potentiaalienergia, pystyi sitä hyödyntämällä melko kevyesti lipumaan takaisin kaupunkiin. Hieman jäi harmittamaan ettei otettu riskiä ja poljettu joen ylittävän autoille tarkoitetun suuren sillan yli kun sunnuntaiaamusta ei ollut liikennettä, vaan mieluummin pelattiin varman päälle ja kiertoreittiä takaisin. Kaikkea ei toisaalta voi saada kun ryhmässä liikkuu.

 

 

Nice views on the city
Nice views on the city
A closer look.
A closer look.
Trying to solve a murder mystery.
Trying to solve a murder mystery.

Lisäksi samana päivänä tuli yhden ESN-aktiivin kutsusta mentyä hakkaamaan lautapelejä, tämä oli ihan miellyttävää kun sitä ei ollut pitkään aikaan saanut tehtyä. Eri kampusten hajanaisuuden takia on hankala arvioida kuin paljon ihmiset täällä ”joeux sociaux” pelaavat, mutta ainakin ESN-ihmisten keskuudessa tuolle näyttäisi olevan jonkinlaista suosiota. Lämmittelyksi pelasimme sirkusjunan rakentelua, jonka jälkeen siirryttiin pääpeliin . Tarkoituksena oli selvittää mysteeri siitä kuka murhasi yhden osallistuneen ESN-aktiivin,

The ghost is not satisfied.
The ghost is not satisfied.

tämän pelatessa haamua jonka tarkoituksena oli ainakin ensimmäisessä vaiheessa ohjata meitä oikean ratkaisun suuntaan. Pelatessa meillä oli ihan hyvä meininki, varsinkin kun haamumme larppasi ihan kunnolla. Valitettavasti en ehtinyt nähdä pelin viimeistä vaihetta, kun piti palata kämpille jatkamaan jätteidenkäsittelyn projektia. Onneksi ensi viikolla pitäisi olla laajempi vaihtariporukalle järjestetty lautapelikokoontuminen.

 

Happy birthday toooo meee...
Happy birthday toooo meee…
Time to go up there.
Time to go up there.

Tässä viimeisen artikkeli-kauden aikana kilahti 25. vuosi lasiin. Normaalisti kun LOAS:in kämpissä on tilaa ja tiluksia, järjestän ainakin jonkinlaiset wappusynttärikestit. Täällä ei 13 m^2 asunnossa oikein vastaavia järjestellä, enkä jaksanut alkaa mitään yleisiä tilojakaan varaamaan, joten ”juhlistin” tapahtumaa itsekseni kämpillä. Illasta en kuitenkaan jäänyt pelkästää itseäni onnittelemaan, vaan kävimme muutaman vaihtarkaverin kanssa tuolla Foiressa muutamaa laitetta kokeilemassa. Ensimmäisenä haastoimme itsemme tuossa Boostermaxissa, mikä on tuo vehje joka pyörittää kehää korkeuksiin. Hyvällä tuurilla alkoi juuri sataa kun pääsimme laitteeseen, joten käynnistysvaiheessa istuskelin korkeuksissa jo vaatteet märkinä. Kun vauhtiin päästiin niin pyöritys oli aika hurjaa, varsinkin kun kaupanpäälle tuli noita vastapalloon iskeviä vesipisaroita.

That was a wet ride.
That was a wet ride.

Näkipähän Nancyä korkeuksista tällä kertaa myös pää alaspäin. Kieputuksesta selvittyämme kävimme vielä runnomassa toisiamme törmäilyautoilla, itse toimin välillä kuvaajana pelkääjän paikalla ja välillä itse kuskina. Valitettavasti en päässyt tuolla kerralla ajamaan radan Sweden-mobiililla, joten jouduin myöhemmin viikolla palaamaan ihan vartavasten päästäkseni ajamaan kyseisellä autolla, jotta päähän pinttymän sai purettua. Huvipuistoilun jälkeen oli normaali apero des langues GEC:illä. Vaikka en asiasta itse missään vaiheessa kelleen maininnut, niin tietysti syntymäpäivien kunniaksi sain paljon selkääntaputuksia. Aperon jälkeen tuli vielä ESN-aktiivien kanssa mentyä maailmanpyörään, jotta vertailun vuoksi näkisi Nancyn korkeuksista myös pimeän tultua.

Back to the wheel.
Back to the wheel.
Hey, watch it with the Swiss car!
Hey, watch it with the Swiss car!

 

 

Stanislas by night
Stanislas by night
As Lappeenranta-styled lakitus as possible
As Lappeenranta-styled lakitus as possible

Tänä vuonna kun oli maanpaossa, ei tullut muuten wappuiltua, mutta onneksi se tavallisten ihmistenkin vappu koitti aikanaan jälleen ja pääsi itsensä lakittamaan taas. Yritin parhaani mukaan toimia synkronoituna lappeen aikaan ja paikkaan, joten vappupäivänä kävin laittamassa teekkarilakkini klo 11 paikallista aikaa Stanislaksen patsaalla. Valitettavasti en saanut revittyä ketään kaveria kuvaamaan kyseistä suoritusta, mutta onneksi yksi täti  suostui auttamaan. Päivällä kokoonnuimme sitten taas Oonan ja Teemun kämpille pitämään vielä paikalla olevien suomalaisten vappuruokailua. Isäntäväki oli taikonut komeat suomalaistyyliset tarjoitulut, Lauran kanssa toimme enemmän paikallisia lisukkeita tuohon pöytään. Pitkästä aikaa oli taas kiva puhua vähän isommalla suomalaisporukalla, joten tuossa aika lensi nopeasti pöydässä istuessa. Koska vappupäivälle sattui tulemaan myös hyvä sää, lähdimme porukalla harhailemaan vielä ympäri keskustaa. Lopussa päädyimme kiertämään vielä Foirella, se kun oli viimeistä päivää kaupungissa. Lauran kanssa kävimme vielä yhdessä heiluttimessa, herrasväki sai varmaan hyvät naurut kun katsoivat meidän menoamme alhaalta.

Ulko-Suomi-tekniikan edustajat.
Ulko-Suomi-tekniikan edustajat.
Vappuskål!
Vappuskål!
Finnish styled First of May lucnh.
Finnish styled First of May lucnh.
Franco-Finnish desserts.
Franco-Finnish desserts.
Finns on vappumarssi.
Finns on vappumarssi.
The last ride of the foire.
The last ride of the foire.
Summer enough for outdoors ice cream.
Summer enough for outdoors ice cream.
Some costumes of the opera.
Some costumes of the opera.

Tässä on myös viime aikoina ollut enemmänkin kultuurillista- ja yhteiskunnallista tapahtumaa, 7.5 oli sen pohjalta kunnon multitask-päivä. Auringon paistaessa ensimäisenä etappina pallojäätelön syöminen ulkona ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Seuraavana oli Lorrainen kansallisoopperan avoimien ovien päivä, oopperatalo löytyy tuosta Stanislaksen kulmasta. Itse kiertelin tuon rakennuksen ja esillä olleen rekvisiitan mielenkiinnosta läpi, ja jäin myös seuraamaan avointa kuoroharjoitusta. Pohjakerrokset olivat melkein täynnä,

A choir practice.
A choir practice.

mutta ylälehtereillä sai vielä lojua kuin kuningas. Sekakuoro esitti lauluja useammalla eri kielellä, ja kapellimestarina toiminut tätä veti välipuheet ranskaksi vahvalla saksalaisaksentillaan. Tuo oopperatalo oli Nancyssä kieltämättä hieno, mutta koska ”rahaa ja korkea kulttuuria” Kaukiaiseen menee vielä joitan vuosia, taitavat maksulliset esitykset tältä reissulta jäädä väliin.

The stage of the National Opera of Lorraine.
The stage of the National Opera of Lorraine.
An international hero or villain?
An international hero or villain?
A lady in distress during the confusion.
A lady in distress during the confusion.

Oopperan katsastuksen jälkeen seuraava tapahtuma oli Nancyclette, eli kaupungin pyöräilijöiden mielenosoituksellinen kokoontuminen. Tällä kertaa pyöräilyreissun teemana oli supersankarit, oma alter-egoni oli ilmeisesti Kapteeniluutnantti Kansainvälinen kun kiinnitin kaikki mahdolliset kämpiltä löytyvät liput yms itseeni tai Pussywagoniin. Tuohon tapahtumaan olisi pitänyt osallistua jo edellisessä kuussa, mutta silloin juuri sopivasti pyörä hajosi, joten jäi aiemmin väliin. Itse en tiennyt juuri mitä tuolla tulee tapahtumaan, mutta kun samalle pikkuaukiolle alkoi kerääntymään kissanaisia ja yksisarvisia pyörien kanssa, niin ainakin tiesin olevani oikeassa paikassa. Sattumalta tuolla tuli vastaan myös yksi nuorempi saksalaispoika, joka oli silloin syksyllä ollut pelaamassa sählyä samalla kerralla. Normaalin alkusäädön jälkeen kaikki pyöräilijät saatiin kasaan ja sitten letkassa liikkeelle.

Off we go!
Off we go!

Alkuun vaikutti siltä että meillä olisi poliisiauto johdattamassa, mutta poliisit olivatkin näköjään tulleet paikalle vain kieltämään yksisarvista laittamasta karvaisia jalkojaan suihkulähteeseen. Tapahtuman tarkoitukseksi selvisi polkemisen aikana polkea pitkin suurintaosaa keskustan teistä. Samalla estettiin autoliikennettä kohtuullisuuden mukaan ja tuotiin kaupungissa pöyräilijöille lisää näkyvyyttä. Suurin osa liikkelläolijoista oli mukana ihan normaaleilla pyörillä, mutta näkyi tuolla

Cyclists of all ages on the move.
Cyclists of all ages on the move.

myös joitain hieman mielikuvituksellisempiakin viritelmiä, kuten tuo viimeaikoina ENSIC:in pihalla parkissa ollut makuupyörä. Aikaa tuohon seikkailuun meni noin kaksi tuntia, ja päätepisteenä toimi juna-aseman edustalla oleva aukio. Kun kaikki Pyöräilijöiden Oikeusliigan jäsenet olivat päässeet perille, oli HQ-mobiilin uumenista mahdollista kaivaa itselleen vielä olut pientä korvausta vastaan. Kokonaisuudessaan tuo oli hyvän meiningin tapahtuma, pitää koittaa käydä vielä kesäkuun aikana uudestaan.

Taking it to the streets...
Taking it to the streets…
...and fighting the power of automobiles.
…and fighting the power of automobiles.
The final destination and refreshments.
The final destination and refreshments.
Folk gathered to see the choirs.
Folk gathered to see the choirs.

Viimeinen tapahtuma tuolle päivälle oli illalla Stanislaksella järjestetty paikallisen kansainvälisen kuoroviikon päätösnäytös. Tuon tapahtuma tuli sattumalta vastaan kun päivällä oli kiertänyt oopperaan mennessä tuon lavan ohi ja muutenkin kaupungilla nähnyt isompia ryppäitä kansallisasuihinsa  yms. pukeutuneita eri maista kotoisin olevia ihmisiä. Täällä voi siis myös ihan sattumalta osua johnkin kulttuuritapahtumin. Illalla tuonne aukiolle oli kerääntynyt verrattaen paljon kansaa noita kuoroja seuraamaan.

Macedonians open the event.
Macedonians open the event.

Kuorolaulannan lisäksi osalla kuoroista oli omassa osuudessaan myös tanssia ja muuta oheissettiä. Vaikka en ole mikään suuri kuorolaulannan tuntija, enkä ekspertti kaikista esillä olleista kulttuureista, oli tuota tapahtumaa kiinnostava seurata, vaikka kolmannelle tunnille mennessään alkoi jo vähän jaloissa painaa ja mielikin harhailla. Onneksi tuossa kohtaa pystyi jo pitämään teekkarilakkiaan, joten kaverit spottasivat minut helpommin tuolta massojen seasta. Sattumalta tuolla tuli vastaan myös yksi kaveri LUT:in puolelta, tuo oli ihan kiva yllätys.

Italian hunters' choir with (some with awesome facial hair).
Italian hunters’ choir with (some with awesome facial hair).

Kun kaikki kuorot olivat saaneet pari kappalettaave vedettyä, kaasaantuivat la grande finaalena kaikki esiintyvät kuorot lavalle laulamaan yhdessä vielä tuon kuoroviikon tunnuskappaleen. Biisi vedettiin vielä toiseen kertaan, jolloin yleisö pääsi ruudulle laitettujen sanoitusten kanssa mukaan, tuosta tuöli huikea ja herkistävä yhteenkuuluvuuden tunne. Valitettavasti sain hyvän fiiliksen heti pilattua kun käsimerkkien tukemana yritin selittää ”muille” kolumbialaisille mistä menisin hakemaan pyörää, tulin siinä samalla huitaisseeksi yhtä taakseni ilmestynyttä naista sormella silmään. Harmittava vahinko, onneksi rouva jäi eloon ilman ongelmia. Vaikka täällä voi olla paljon suureleisempi niin pitää tungoksessa koittaa varoa kanssaihmisiä.

Now tout ensemble!
Now tout ensemble!
The romanians presenting their country at city hall during Europe day.
The romanians presenting their country at city hall during Europe day.

9.5 on tuo yleinen Eurooppa-päivä, sain hyvän syyn pitää super-siistiä EU-krakaani. Vaikka tuolloin ei Ranskassakaan mitään suuria kemuja sen kunniaksi järjestellä,  niin ainakin täällä mantereen sydämmessä päivä on enemmän esillä kuin siellä reunamailla. Päivän aikana tuolla kaupungintalolla järjestettiin kaikenlaista ohjelmaa, itsekin kerkesin käydä siellä pariin otteeseen kiertämässä. Päivällä Stanin puoleisesta sisäänkäynnistä pääsi saleihin, joissa oli ständeillä esillä kaikenlaisia kansainvälisiä toimijoita.

Other Erasmus found their way to free European buffet too.
Other Erasmus found their way to free European buffet too.

Päämotivaattorina paikalletuloon oli tietysti yhdessä salissa tarjolla ollut puolalainen kevyt buffet (oli aika pitkälle tyhjennetty siinä kohtaa kun kaverin kanssa kerettiin paikalle) sekä ilmeisesti perinteinen EU-kakku (jonka komponentit olivat kuulemma salaisia). Lisäksi alakerrasta löytyi piilosta myös ESN-piste, jossa kävin morjestamassa tuttuja. Illalla ESN järjesti toisella puolella kaupungintaloa rasisminvastaisen avoimen keskustelutilaisuuden, johon osallistuin myös. Tuonne ei muita vaihtareita eksynyt, eikä paikalla ollut muutenkaan kovin paljoa kansalaisia.

The fabled Europe cake.
The fabled Europe cake.

Alkuun oli yleistä keskustelua syrjintään ja myös käsillä olevan pakolaiskriisin hoitamisesta, lopussa oli keskustelua omista kokemuksista syrjinnästä pienemmissä ryhmissä. Kovin kiihkeää väittelyä tuolla ei tullut, sillä ihmiset tuntuivat puhuvan aiha hieman toistensa ohi, ja yleistä keskustelua pääsi hallitsemaan yksi keski-ikäinen mies. Lopussa ESN-aktiivit myösnivätkin että tuo konsepti kaipaa vielä kehittämistä (oli kuulemma ensimmäinen ESN:än avoin keskustelutilaisuus),

A suprise European orchestra.
A suprise European orchestra.

mutta oli tuolla kuitenkin mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset keskustelevat tuntemattomien ihmisten kanssa. Päivän aikana esitteiden perusteella vaikutti myös vähän siltä ettei pelkkä Eurooppa-päivä riittänyt tapahtumille, vaan niitä oli ripoteltu myös muille päiville samalla viikolle, vähän niin kuin käänteiseksi EU-wapuksi. Viikko huipentui euroviisujen finaalin 14.5. Sinänsä harmittaa ettei muiden seikkailujen takia pystynyt tänä vuonna katsomaan viisuja muiden eurooppalaisten kaverien kanssa, vaikka siihen olisi ollut hyvä tilaisuus tänä vuonna.

ESN debate on racism and discrimination.
ESN debate on racism and discrimination.

Teollisuusprojektin raportin palautusta seuranneena viikonloppuna järjestivät muutamat vaihtarit ja ESN-aktiivit extempore reissun Gerardmeriin Lorrainen Vosges-vuorilla (Vogeesit suomeksi), jonne itsekkin lähdin mukaan akkuja latailemaan. Jossain kohtaa ennen lähtöä alkoi kuitenkin vähän epäilyttämään kun lopullinen ryhmä vaikutti enemmänkin faktiolta kuin sekalaiselta otannalta Nancyn vaihtareista, mutta tuokin oli turha huoli. En jaksa tarkemmin selostaa kaikkia viikonlopun tapahtumia, tiivistettynä voi sanoa että päivisin seikkailimme lähialueella, iltaisin viini virtasi ja lähtöaamuna sitten ihmettelimme miten kaiken saisi siivottua, heh.. Kuvat ja kuvatekstit puhukoot puolestaan.

Misty mountains on the way.
Misty mountains on the way.
Fine Romanian kebaberie.
Fine Romanian kebaberie.
The upstream process.
The upstream process of the first day.
Gerardmer from hill-top observatory.
Gerardmer from hill-top observatory.
The view to the next valley.
The view to the next valley.
The ascension of the 2nd day.
The ascension of the 2nd day.
Commandeering the boat.
Commandeering the boat.
Paddling adventure.
Paddling adventure.
Fine soirée
Fine soirée
When all the girls sit in the table, it creates a local sausagefest.
When all the girls sit in the table, it creates a local sausagefest.
Many came full, many were left behind empty.
Many came full, many were left behind empty.
The gourmand dog of the hostel.
The gourmand dog of the hostel.

Viime viikolla alkoi suurella osalla muista vaihtareista olla kurssit kasassa ja loppu lähestyä. Niinpä ESN järjesti kevään version tuosta  paitoihin kirjailusta Loveboatin tiistai-illassa. Itse menin paikalle samalla paidalla johon olin muiden jutut kerännyt jo joulukuussa. Onneksi oli viime kesänä tullut Tuskasta-otettua myös yksi liian iso talkoolais-t-paita, vaikka tuo oli jo valmiiksi aika täynnä saivat kaverit vielä kirjailtua ainakin nimensä tuonne.

Spring's white t-shirt party.
Spring’s white t-shirt party.

Heh, edelleen olen hieman yllättynyt ettei kukaan laittanut tuonne mitään hirvittävän härskiä. Toisaalta varmaan johtuu siitä että vaikka tiedän paljon porukkaa, en voi sanoa että kaikkia tuntisin kovin hyvin, mikä taas rajoittaa muiden kikkailuja. Joka tapauksessa, kun tulette tänne vuodeksi niin kannattaa hommata jo etukäteen reilun kokoinen valkoinen t-paita, saatte kaikki kaverit samalle sivulle. Ja koska tuo oli viimeinen kerta monelle muulle vaihtareille, taisi tuolla tultua välillä tietämättäänki sanottua pidempiaikaiset hyvästit osalle tutuista.

Brother, this might be an au revoir for longer period.
Brother, this might be the au revoir for longer period.
When you don't find words for the feelings.
When you don’t find words for the feelings.

Torstaina tuli käytyä pikaisella visiitillä Café des Languesissa, mutta en tuonne jäänyt kovin pitkäksi aikaa seuraavan päivän presiksen ja väenpuutteen takia. Pyörälle tultua vastaan tuli yksi espanjalainen kaveri, joka kertoi että oli menossa GEC:ille (tuo asuntola Place Carnotin kulmassa, jossa järjestetään ENS apèrot), yhdelle oluelle ja puhui minut mukaansa. Paikalle päästyä selvisikin että asuntolalla on kuulemma joka ilta enemmän tai vähemmän avoin club bièren tyylinen hengailuilta, jossa on mahdollista lunasta olutta muilta opiskelijoilta. Lisäksi tuolla tiloissa oli pöytäfutikset ja pingikset ja kaikki. Heh, hyvä oppia tälläistä hyödyllistä tietoa vasta täällä ihan vuoden lopussa. Pitänee koittaa käydä tuolla joinain muinakin iltoina puhumassa ranskaa tuntemattomille oluen rohkaisemana.

This seems business as usual in geographer party.
This seems business as usual in geographer party.

Viime perjantaina yksi ranskalainen kaveri kutsui kämpilleen kemuihin omalle kämpälleen lukukauden päätöksen kunniaksi. Hän asuikin verrattaen hienossa asunnossa kämppistensä kanssa. Jos siis haluat asua tässä kaupungissa kunnon asunnossa, niin kannattaa katsoa suosiolla yksityisiltä, varsinkin jos pystyy asumaan jonkun kanssa kimpassa. Suomalaisena olin tietysti ainoa, joka tuli paikalle edes suurin piirtein oikeaan aikaan, joten alkuun tuli jauhettua vain isännän ja hänen kanadalaisen kämppiksensä kanssa.

Time for latin rythms.
Time for latin rythms.

Kanadalainen kun oli Quebécistä kotoisin, niin hetki meni hänen ranskaansa tottumiseen. Kaiken pystyi ymmärtämään, mutta silti oli hetken sellainen fiilis että mitä nyt tapahtuu. Pikkuhiljaa kämppä alkoi täyttymään muistakin vieraista. Heh, vissiin todistaa että olen vuoden aikana onnistunut seikkailemaan tarpeeksi ja hieromaan paljon kontakteja, koska tunsin melkein kaikki ihmiset tuolta, vaikka suurinosa vieraista oli kutsuttu paikalle toisistaan riippumatta, joskin oli tuolla myös uutta ja outoa maantieteilijäporukkaa.

La Marsellaise the ring-dance.
La Marseillaise the ring-dance.

Vaikka homma pysyi hallussa niin ajoittain meno oli verrattaen villiä, ainakin jos vertaa aiempiin kämppäkemuihin joissa täällä olen ollut. Ilmeisesti kulttuuriin kuuluu että jossain vaiheessa aletaan laulaa Marseljeesia ringissä tanssien. Itsekin osallistuin kreisibailaamiseen tanssimalla jo humalan puolelle siirtyneen intialaisen kaverin kanssa jotain nopeatemposia Bollywood-muuveja. Heh, ulkkareiden kanssa juhliessa niin että jokainen pystyy soitattamaan oman maansa musiikkia on se hyvä puoli että oppii uusia kulttuureja sitäkin kautta, mutta haittapuolena on että nuo uudet hitit jäävät soimaan päähän. Itselläni on lopputalvesta asti ollut yksi macho kreikkalianen gubbe tuolla kallossa pyötimässä, nyt siellä on lisäksi tuhatkaupalla intialaisia. Olkaa varovaisia.

"Time to go to kick ass au foot yo Finnish fagah!"
”Time to go to kick ass au foot yo Finnish fagah!”

Viime lauantaina oli tosiaan tarkoitus saattaa tämä rapsa päätökseensä. Muut Pahat Pojat eivät kuitenkaan hyväksyneet suunnitelmaani kirjoittaa koko päivää kalsari-skumppaillen, ja koska en osaa sanoa pontevasti ei, repäisivät he minut mukaansa aamupäivästä pelaamaan futista Vandoeuvreen. Matkan varrella kerkesimme spekuloimaan esimerkiksi Albanian mahdollisuuksia pian alkavissa EM-kisoissa, kannattaa laittaa rahansa sille joukkueelle kuulemma, heh. Pelipaikkana meillä oli pieni tekonurmi tuolla jossain lähiöiden keskellä, sattui olemaan näppärästi tyhjänä kun saavuimme paikalle.

Future les Bleus joined the game of the big boys.
Future les Bleus joined the game of the big boys.

Pikkuhiljaa paikalle valui myös muita kavereita ja kaverinkavereita (koko muukin sakki ei-ranskalaisia) ja saatiin pelailut käyntiin. Olin myös hieman yllättynyt kun kolme ranskalaista pikkupoikaa liittyi meidän mukaamme, ainakin vaikuttivat olevan tuolle nigerialaiselle kaverilleni ennestään tuttuja. Pakko myöntää että aika ennakkoluulottomia jätkiä kun tuollein tulevat muitta mutkitta pelaamaan enemmän tai vähemmän tuntemattomien selkeästi gringojen miesten kanssa. Pojat kuitenkin pärjäsivät pelatessa siinä missä muutkin, joskaan heitä ei voinut tietysti mennä rappaamaan samalla tavalla kun aikuisia ukkoja.

Let the world championships begin.
Let the world championships begin.

Yleisesti pelin taso ei ollut liian hurjaa, ja eri joukkueidemme pelit olivat myös aika tasaisia. Onneksi tuolla pärjäsi lenkkareilla ihan hyvin, joskin jälleen tuli huomattua että säännöllisestä jalkapallon pelaamisesta on jo miljoona vuotta kun ei setä meinaa jaksaa muutaman tilanteen jälkeen tehdä enää ratkaisevia juoksuja puolustuspäässä. Teknisesti vire tuntui onneksi kuitenkin olevan vielä jotenkin tallella.

The southeners don't seem to mind the heat, but all northeners had to play shirtless in order to survive.
The southeners don’t seem to mind the heat, but all northeners had to play shirtless in order to survive.

Heh, sen myös näki ettei muilla kavereilla ollut liikaa kokemusta joukkuepelaamisesta, itse kun yritin normaaliin tapaan jakaa jatkuvasti ohjeita muille, mutta harvakseltaa menivät perille, liekö myös vierailla kielillä vaikutusta. Joka tapauksessa, oli ihan kiva käydä pelailemassa. Pitää käydä jatkossakin niin voisi kuntokin kasvaa. Urheilemisen takia rapsa jäi pahasti vaiheeseen launtaina, mikä taas paisuttaa tämän pituutta kun kiirettä on pitänyt joka päivälle.

 

Sunnuntaina tuli taas käytyä parin kuukauden tauon jälkeen Scheriereillä, kun rouvalle oli tullut ikävä ja itse olin kovasti pyykinpesuavun tarpeessa. Alkuun meinattiin istua ulkona, mutta pari sade pisaraa säikäyttivät meidät takaisin sisälle. Tällä kertaa ruokalistalla oli vuoristolaislounas, joka lähti käyntiin jo itsessään melko raskaalla juustopiiraalla, mitä seurasi vielä lihaa varsinaiseksi pääruuaksi.

After a long period of just rice and pasta based meals at own place, it was refreshing and filling to eat proper lunch.
After a long period of just rice and pasta based meals at my own place, it was refreshing and filling to eat proper lunch.

Tuli taas syötyä niin ettei ruokailun jälkeen tuntenut olevan oikein kykeneväinen tekemään mitään. Herran kanssa pääsimme jo keskusteluissa hieman syvemmälle tasolle, kun aloimme väittelemään yleisestä asevelvollisuudesta. En ole varma sainko ranskalaisia ymmärtämään Suomen puolustuspoliittisia ratkaisuja ja motiiveja, mutta ainakin itse sain kunnolla lisää tietoa siitä miten systeemi aiemmin toimi täällä ja miksi siitä siirryttiin ammattilaisarmeijaan. Niin kuin aina aiemminkin olen maininnut, tämä paikallisten tunteminen tuo huomattavasti lisää syvyyttä tähän vaihtokokemukseen, suosittelen normaaleiden ihmistenkin kanssa hengailua minne sitten lähdettekään.

Tässä toukokuussa tuolla on pelailtu taas jääkiekon MM-kisat. Koska täällä juuri kukaan ei tunne lätkää enempää kuin nimellisesti, on itseltä kisojen tarkempi seuraaminen jäänyt väliin, varsinkin kun tässä on ollut paljon muutakin tekemistä. Sen verran olen kuitenkin jaksanut seurata että katsonut mihin tuloksiin pelit ovat päättyneet ja muutaman sanan vaihtanut tsekkien ja venäläisten yms ihmisten kanssa jotka tuosta lajista jotain tajuavat.

This paragraph is about ice hockey, but I bet you find this awesome ice cream bar more interesting.
This paragraph is about ice hockey, but I bet you find this awesome ice cream bar more interesting.

Suomi kun pelasi hianosti tuonne finaaliin asti, päätin nähdä sen verran vaivaa että menin tuon päätöspelin Kanadaa vastaan katsomaan Teemun ja Oonan kämpille kun aiempien pelien katsomatta jättämisestä oli tullut kovaa palautetta muissa maissa vaihdossa olleilta, heh. Isäntäväki oli varautunut ulkoisänmaalliseen koitokseen pätevästi, oli projektorin kautta heijastettua kuvaa seinälle ja jäätelöbaaria keittiössä. Selkeästi jääkiekko on se mikä yhdistää suomalaisia ja kirkastaa suomalaisuuden ideaa paikasta riippumatta. Itse pelistä ei jäänyt juurikaan kerrottavaa, isäntäväellä meinasi olla pelin tempon takia vaikeuksia pysyä hereillä ja lopussa valittelivatkin että taisin tulla katsomaan koko turnauksen kehnoimman pelin. No ei voi minkään, toivottavasti ensi vuonna Suomen joukkue jaksaa loppuun asti.

Maanantaille oli kaverilta kutsu hänen tohtorin väitöstilaisuuteensa. Niin kuin taisin jo aiemmin mainita, täällä kulttuuri on siitä erilainen että tohtoriopiskelijat tuntuvat ovat nuorempia kuin Suomessa yleensä ja hengailevat enemmän samoissa tapahtumissa kun normaalit opiskelijat. Täällä tunnen varmaan yli kymmenen tulevaa tohtoria, lappeessa noita en taida tuntea yhtään. Koska kaverin tutkimus oli julistettu salaiseksi, piti sisään tullessa kirjailla vaitiolosopimus. Siitä syystä jätän tästä kohtaa kuvat ja tarkemmat selostukset väliin.

Congratulations to you mr. Dr.
Congratulations to you mr. Dr.

Ensimmäistä kertaa väitöstilausuudessa olemin oli mielenkiintoista, vaikka jostain syystä välillä tuntui hankalalta pitää silmiä auki. Valitettavasti tuosta tilasuudesta pystyi seuraamaan vain alun esittelyn, ja varsinaista väitöstä varten kaikkien  tavisten piti poistua tuolta auditoriosta. Onneksi kerkesin käydä illasta onnittelemassa kaveria tuolla väitöksen jälkijuhlinnoissa, ja vaikka en kovin pitkää ehtinyt tuolla ehtinyt muiden vieraiden keskellä seisoa, niin sain kuitenkin nopsaan juotua kuoharit herra tohtorin kanssa.

Indians and Pakistanis don't have problem to doing cuisine together, could this be the way to ease the long lasting tensions?
Indians and Pakistanis don’t have problem to doing cuisine together, could this be the way to ease the long lasting tensions?

Maanantaina sain myös osallistuttua ensimmäistä kertaa yhteen toiseen tapahtumatyyppiin, kun osallistuin lukuvuoden viimeiseen ESN:nän Club Cuisineen. Tuossa tapahtumassa on tarkoitus, että kolme opiskelijaa jostain tietystä maasta ohjeistavat 20 muuta osallistuvaa vaihtaria miten valmistaa heidän jokin kulttuurilleen tyypillinen ruoka alku- ja jälkiruokineen. Aiemmin en noihin ole osallistunut koska en ole joko ehtinyt muilta kiireiltä / paikat ovat menneet täyteen ennen kuin itse olen ehtinyt mukaan tai sitten ei ole vain kiinnostanut ollenkaan. Joka tapauksessa, onneksi tällä kertaa pääsin mukaan,

"Guancamole needs to be hot and spicy"
”Guancamole needs to be hot and spicy”

varsinkin kun poikkeuksellisesti tuolla oli pääkokit kolmesta täysin erilaisesta kulttuurista (Meksiko, Ukraina ja Pakistan) ja hintakin jostain syystä vain 5 € kun normaalisti nuo ovat maksaneet 15 €. Alun hämmingin jälkeen jakauduimme kukin pääkokkimme alaisuuteen. Yritin aluksi mennä ukrainalaiseen porukkaan valmistamaan borssikeittoa, mutta tungoksen takia vaihdoinkin joukkuetta meksikolaisen guancamolen yms väkertämiseen. Vaikka tuolla nuorisotalon keittiössä ei juurikaan ollut ylimääräistä tilaa ja keittiövälineet eivät olleet aivan optimaalisia, sain pilkottua sipulini yms, ja kaikki ruuat valmistuivat huikeilla menestyksillä.

Preparation of massive ammount of borsch soup.
Preparation of massive ammount of borsch soup.

Tuota ruokaa oli valtavasti, joten melkein pystyi unohtamaan henkevän keskustelemisen ja keskittyä vain syömään. Tällä kertaa tuo oli tosiaan rahan arvoinen ateria, kun ruuan kanssa oli viiniä, ja jälkiruuan painikkeeksi tuo ukrainalainen tyttö oli tuonut meille paria eri ukrainalaista vodkaa. Itse tietysti machona yritin näyttää muille ettei tuo raa’an viinan shottina juominen saa ilmettä juurikaan värähtämään, mutta tämä meni ulkkareilta ohi heidän irvistellessään ryyppyjensä jälkeen. Lopussa pitikin sitten kiirellä siivoilla paikat kuntoon, onneksi kaikki paikallaolleet jaksoivat tehdä ainakin melkein koko ajan jotain hyödyllistä.

The starters for the evening.
The starters for the evening.
For visual reasons we skip right into the cakes.
For visual reasons we skip right into the cakes.
Vodka sec is so good way to finish meal..
Vodka sec is so good way to finish meal..
The last (French) lesson at ENSIC, cheers to that! Of course the learning continues.
The last (French) lesson at ENSIC, cheers to that! Of course the learning continues.

Hypätään nopeasti vielä viimeistä kertaa koulun penkille. Tiistaina oli viimeinen luento ranskasta, joka samalla oli viimeine luentoni tässä koulussa. Maikka antoi tällä kertaa meidän vaikuttaa tuohon ohjelmaan, joten kun muilla ei ollut mielipiteitä niin minun aloitteestani ihmettelimme Ranskan historiaa ensimmäisen vallankumouksen jälkeen ja sitä miten täällä ollaan jo ohjelmistovaiheessa tasavalta 5.0, kun Suomessa mennään vielä samalla versiolla kun itsenäistyessäkin (toisaalta lähdekoodi on avoimempi). Juhlistimme myös viimeistä kertaa mättämällä suuhun kaikki herkkuja. Maikka olisi halunnut tuoda meille kakun, mutta oli kuulemma joutunut tyytymään paikallisena erikoisuutena käsin valmistettuihin käyriin mantelilastuihin.

How students perceive the purpose of the badging system.
How students perceive the purpose of the badging system.

Onneksi tiistain ranskantuntia oli siirretty loppumaan aiemmin, jotta kerkesimme sieltä ajoissa seuraamaan ENSIC:in opiskelijoiden opettajista ja muista koulun henkilökunnan edustajista tekemään parodiaesitystä humanistikampuksen vierestä löytyvällä vanhalla teatterilla. Normaalisti tuo parodia on ilmeisesti ollut kolmannen vuoden opiskelijoiden hoidettavana kamppanjoinnin aikana, mutta tänä vuonna he eivät ilmeisesti saaneet pakettia kasaan, joten kakkoset ottivat tuosta kopin. Esitys oli huikea, siitä on pakko antaa iso kiitos esiintyjille. Sitä paransi myös tietysti se että näin vuoden lopussa tunsin jollain tasolla suurimman osan esiintyjistä, että irvailun kohteena olleista maikoista, roolitukset osuivat täydellisesti nappiin. LUT:issa tämän tyylinen ei varmaan olisi mahdollista järjestää, sillä meiltä ei taida löytyä samaa määrää erikoisia ja hulluja persoonia kuten täältä. Esityksen kattavana teemana oli henkilökunnan valmistautuminen nyt keväällä suoritettuun koulun auditointiin, ja mitä kaikkia hulluuksia se aiheuttikaan. Teatterin jälkeen oli foijerilla jälkipelien aika, sillä paikalle saapui myös useampi maikoista, joten opettajat pääsivät tuolla juomaan heitä esittäneiden opiskelijoiden kanssa, mikä teki myös tuosta tapahtumasta huvittavaa parodiaa. Tällä kertaa juttui ei muuten oikein luistanut, joten suurin osa tuosta iltamasta meni muiden kolmannen vuoden gringojen kanssa jauhaessa.

How the students see the personel meetings.
How the students see the personel meetings.
Presenting the magic of thermodynamics.
Presenting the magic of thermodynamics.
The credits rolling.
The credits rolling.
The actress and the idol.
The actress and the idol.
Das ist Krazypartytime!
Das ist Krazypartytime!

Eilen saksalainen vaihtarikaverini tuli tänne Boudonvilleen järjestämään synttäreitään avustuksellani, Medrevillessä oli sali poissa käytöstä joten ei hulluja Medreville bileitä tällä kertaa. Sinänsä peruskemut, mutta näistäkin pari hauskaa huomiota teidän tulevaa Nancy-vaihtoanne varten. Siinä kun seisoin residenssin portilla venailemassa kaverin saapumista, pamahti siihen eräs ukko moottoripyörineen. Olin hieman hämmentynyt hänen tietäessä nimeni, kunnes herra esitteli itsensä kaverini isäksi.

Inspiring birthday speech!
Inspiring birthday speech!

Saksa on tosiaan niinkin lähellä että sieltä voi saada omat vanhempansa täysin yllätysvierailulle, onneksi Suomi on hiukan kauempana ettei samaa tarvitse juuri pelätä. Koska itse olin talon asukkaana nimellisesti vastuusta noista bileistä, olin tietysti hieman hermostunut kun pari kaveria aloitti saman tien Club Cuisinen ylijäämä viinoilla. Mutta kokonaisudessaan nuo kemut menivät ilman suurempia kohtauksia. Oikeastaan enemmän sotkua aiheutettiin siivousvaiheessa.

Partybus parked into corner of Stanislas.
Partybus parked into corner of Stanislas.

Kun olimme sakun kanssa viemässä tavaroita kämpilleni talteen niin paperikassi lahosi ja sen seurauksena punaviinipullo levisi Boudonvillen aulaan, ei muuta kun pyyhkimään pois. Kun homma oli paketissa, päätin jatkaa muiden kanssa vielä keskustaan. Välietapin kautta selvisimme Les Caves nimiseen yökerhoon tuohon Stanislaksen kulmaan. Hytkyimme tuolla aikamme, itse nyt en sinänsä ole kovin innoissani noista yökerhoista, mutta olen toisaalta huonompiakin tanssipaikkoja nähnyt, tuolla ainakaan musiikki ei ollut järkyttävän kovalla.

Laitetaan vielä lyhyet huomiot parista kestoaiheesta loppuun.

Näköjään minulle myönnettiin viimeinkin tuo CAF-tuki, saan sitä neljältä viimeiseltä kuukaudelta ilmeisesti 92 €/kk. Tuon saapumisen odottelun takia toukokuun vuokran maksamista tuli lykättyä reilu viikko normaalin maksupäivämäärän yli, mutta olihan tuossa toisaalta kiva maksaa vain puolet normaaliin hintaan verrattuna, kun ensimmäine erä tuli ilmeisesti maalis- ja huhtikuuta varten. Pitääpä sitten Suomeen palatessa katsoa mitäkä mieltä KELA on näistä tuista.

Ilmasto on täällä ollut viimeisen kuukauden aikana hyvinkin vaihteleva. Rytmi on oikeastaan ollut viikko aurinkoa ja kesää, jota seuraa viikko sadetta tai muuten vaan syksyä, sitten taas aurinkoa jne. Välillä on jo ollut ihan hyvät shortsit ja t-paita-kelit, tällä hetkellä aurinko paistaa kivasti.

Vaikka tuossa ranskan kunnolla hallitsemassa on vielä aika paljon työsarkaa, niin kai tässä on myös eteenpäinkin menty. Esimerkiksi kun Suomeenpäin skypettää, alkaa aidosti vahingossa laittamaan myös ranskaa tuonne suomen sekaan. Lisäksi olin ylpeä itsestäni kun onnistuin päättelemään yhden puhekielisen verbin tarkoituksen (bosser = työskennellä). Lisäksi vastaan tuli yksi päivä myös yksi sivusto jossa oli tarjolla lisää ranskalaisia puhekielen termejä, pitää opetella niitäkin. Paljon tekemistä on kuitenkin vielä esimerkiksi oikeiden prepositioiden käyttäminen oikeassa kohtaa, à ja de menevät vielä aika usein vääriin paikkoihin kirjoittaessa. Tuolla ranskan tuntien päätteeksi maikka harmitteli hieman ettei ollut kerennyt hioa aksenttiani kuntoon, mutta toisaalta eipä yksi kerkeä kaikkia opettaa jatkuvasti yksilöllisesti.

Nyt viimeinen kuukausi täällä on pyörähtänyt käyntiin ja ajan kuluminen on sen mukaisesti tuntunut kiihtyvät. Koitan tästä loppuajasta kirjoittaa vielä pariin kertaan ennen lopullisia päätelmiä. Olkaa valmiina seuraavaa puolentoista viikon päästä tulevaa artikkelia varten, sillä siinä tarinat jatkuvat heti tämän artikkelin julkaisu hetkestä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, à tout…

Osa 18: Pariisilainen rakastajattareni

.

.

.

… jäi vielä löytymättä viime reissulla. Parin viikon päästä tulee kuitenkin uudestaa käytyä kyseisessä kaupungissa, nähtäväksi jää mitä silloin käy.

Koska helmikuu on kiihkeä ja kaikkea tapahtuu kokoajan, niin tulee näitä raportteja tulee nyt noin kerran viikossa. Tämän piti tulla ulos jo sunnuntaina, mutta tässä on muihin menoihin mennyt taas yllättävästi aikaa, pahoittelut siitä.

Summary: End of PRD (for now) and start of second year studies on S8. Club bière and first time in English Pub Night. Start of the ENSIC campaining season and lots of events and free food at foyer etc. Forum Horizon Chimie in Paris with Eiffel tower and police station. ASNL hate-match against Metz. Different residences. 4 gerenrations on Scheriers. Some late news.

Viime viikolla alkoi tuo kevätlukukausi, joka minulle tarkoittaa siirtymistä kolmannelta vuodelta toiselle vuodelle. Mutta koska muilla kakkosilla oli kolme ensimmäistä päivää projet d’ouverturea, sain itse vielä pari päivää keskityttyä tuohon tutkimusprojektiin. Suurin osa varsinaisesta sen hyväksi työskentelystä meni tuon ohjaajan kanssa ihmetellessä miten saamme tuon haluamamme Mathematica koodin toimimaan.

Doctoral students don't stress, they just drink beer at the school...
Doctoral students don’t stress, they just drink beer at the school…

Koska tuo maikka on melkein joka kerta ollut aika stressaantuneen oloinen noissa meidän tapaamisissa, on itsekin tuolla istuessa olo tuntunut aika ahdistuneelta. Varsinkin kun toi oma tekeminen tuon projektin suhteen on ollut vähän heikonlaista. Välillä on tullut kuitenkin myös melkein revettyä kun olen seurannut tuon ohjaajani kikkailua työskentelmeisen yhteydessä. Viimeisinä päivinä ei saatu yhteisellä ymmärryksellämmekään tuota koodia ratkaistua, joten viimeisen tapaamisen lopussa oli hieman hanskat tiskiin meininkiä. Sitä kyllä ihmettelin että vaikka mielestäni oma panokseni tälle projektille ei ollut mistään kotoisin, ohjaajani kiitti minua silti tekemästäni työstä. Koodin ratkaisu siirtyy kuulemma muille projektissa mukana olijoille. Nyt helmikuussa en muiden kiireiden takia enään tuota ehdi ihmettelemään, pitää alkaa maaliskuussa taas itsekseen katselemaan. Sinänsä kuitenkin nt rentoutunut fiilis kun pääsee taas jatkamaan perusopiskeluja.

New classmates, as confused as me where we are supposed to be.
New classmates, as confused as me where we are supposed to be.

Perjantaina piti sitten olla ensimmäiset luennot kun aamulla oli teollisuusjätteiden käsittelyä. Menin varmuuden vuoksi koululle jo puoli tuntia etuajassa, jotta sain varmasti tiedusteltua oikean luokan sijainnin. Näköjään ensimmäisen luennon luokkaan oli kuitenkin laitettu jokin toinen luento, ja kun asiasta ei oltu missään mediassa tiedotettu, niin olin tietysti ihmeissäni. Ihmeissään näyttivät olevan myös ranskalaiset sitä mukaa mitä saapuivat tuohon ilmoitustaululle norkoilemaan ja ihmettelemään. Opettajammekin saapui samaan paikkaan viisi minuuttia luennon alkamisajan jälkeen (perus), koska tuo meidän luokka sattui ilmoitustaulujen vieressä olemaan. Siinä sitten oltiin hetki kaikki ihmeissämme, mutta nopeasti mentiin sitten toiseen viereiseen luokkaan luento pitämään, täällä tuo ei sitten vissiin ole niin justiinsa.

Tuo luennon toteutus oli sitten kuin isku märällä kalalla naamaan sen jälkeen kun tammikuussa oli tottunut joko itsekseen asioita lukemaan tai tuon hermostuneen ohjaajani kanssa istumiseen. Tuo opettaja täti oli minulle uusi, ja kun kaksi tuntia meni huikeassa huitomisessa, ranskalaisille opiskelijoille naureskellessa ja muussa showssa, olin mykistynyt. Hypoteesini on että tuossä näin nyt eron etelä- ja pohjoisranskalaisen välillä, vaikka täällä on kaikenlaisia luentoja jo nähty niin tommoista nopeutta ja energiaa ei ole vielä tullut vastaan. Toisena hyvänä ”tervetuloa luennoille” lahjana oli tuo kurssin massiivinen mörssäripruju. Ihmetystä lukuunottamatta tuo jätteiden käsittely vaikuttaa kuitenkin aihealueellisesti mielenkiintoisimmalta kurssilta täällä.

Perjantai-iltapäivästä oli myös biotekniikan pääainemoduulin ensimmäinen luento. Aihe tuossa puolikkaassa on aika lailla samaa kun mitä viime keväänä tuli biotekniikan perusteet luennolla käytyä, nyt pitää sitten vaan palautella asiat mieleen ja oppia sanastot ranskaksi. Itse opetus on ihan normaalia. Meitä ei tuolla kurssilla ole kuin 9 opiskelijaa kaikkien ollessa paikalla, joten ainakin tilaa on. Vastaavasti prosessa kuulemma on noin 50 opiskelijaa.

Seuraavaksi sitten tapahtumien puolelle.

Viime viikolla tuli vielä jaksettua käytyä tiistaina Loveboatissa illalla. Nyt oli jo kuitenkin selvästi vähemmän porukkaa paikalla, kun kaikki vanhat puolen vuoden tykkimiehet ovat lähteneet kotio Nancystä.

Club Bière, always nice
Club Bière, always nice

Keskiviikkona oli jälleen club bière foijerilla. Itse kaljanjuonti tuolla liukkaine oluineen oli kuten normaalisti. Samaan aikaan käynnistyi täälllä ENSIC:illä myös ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kamppanjointi kausi, les campagnes, joka kestää tuonne tämän viikon lopulle. Itselläni tuosta ei juurikaan ollut käryä, täällä ei ainakaan toistaiseksi ole ulkkareille ilman kysymistä mitään selitetty vaikka asia taitaa olla paranemaan päin. Tuolla CB:ssä pystyssä olleilla kojuilla ja kavereiden kanssa jauhaessa homma alkoi kuitenkin vähän selkenemään. Viikon kestävässä kamppanjoinnissa ”fuksien” muodostamat ryhmät/kerhot”tms (la liste -> les listes) kilpailevat keskenään siitä, kuka pääsee ensi vuodelle mitäkin opiskelijoiden palveluja, esim. foijerin ”ravintolaa” (bar) tai urheilukerhoa pyörittämään.

Competitive bidding and soft bribery go hand in hand.
Competitive bidding and soft bribery go hand in hand.

Vaikka muuten tämä opiskeluelämä täällä Eurooppassa on aattellisesti näyttänyt olevan enemmän vasemmalla, varmaan tälläisestä kilpailutuksesta voi jokainen itsensä vakavasti oikeistolaisenaopiskelijana näkevä olla tyytyväinen. Viikon aikana on siis luvassa paljon kaikenlaista tapahtumaa, lahjontaa ja mainosta. Tuolla kaljaklubilla tuli myös vastaan kaksi ensiciläitä, jotka olivat olleet syyslukukauden Suomessa. Meillä LUT:issa käynyt vaikutti kiireiseltä, mutta lohkaisi ainakin sen verran että paljon tuli juotua. Aallossa ollut taas alkoi vertaamaan näitä kamppanjakerhoja kiltoihin, Suomessa oli kuulemma ollut miellyttävää. Noilla eri kamppanjoivien ryhmien ständeillä oli jaossa kaikkea sälää, nyt on kämpässä sitten muovimukeja muittenkin juottamista varten. Perinteisesti olutkerholla loppui bisse ja ihmiset ajettiin kepillä koulun porteista ennen klo 20.

English Pub Night, seems to have a lot of demand.
English Pub Night, seems to have a lot of demand.

Club bièren jälkeen lähdimme vielä parin pahanpojan kanssa katsastamaan tuota English Pub Nightia King’s Head baarissa vieille villessä, eli ei kovin kaukana. Koska samaan suuntaan kulki myös enemmän tai vähemmän humaltuneita kolumbialaisia, joten matka kapakkaan oli hämmentävä, mutta lopulta kaikki löysivät perille. Tuo King’s Head, vaikuttaa ihan mukavalta pubilta, pienen pohjakerroksen lisäksi yläkerrasta löytyy muutamia pöytiä. Juomat vaikuttivat kalliilta, EPN:n ainaka olisivat olleet vissiin kohtuuhintaisia, mutta kun olin jo ehtinyt koululla juomaan niin en alkanut ottamaan selvää. Sinänsä tuo English Pub Night vaikuttaa suositulta tapahtumalta, koska yläkerta oli pakattuna heti kasin aikaan täyteen, joten tuttujen kanssa tuli jäätyä suosiolla alas suurimmaksi osaksi aikaa. Sen verran eroja ainakin tuohon Café des Languesiin on että täällä on ohjelmaksi järjestetty visailua, ja tapahtuma on vain joka toinen viikko keskiviikkoisin. Pitänee käydä joskus uudestaan.

Some nice Paris traffic along the way.
Some nice Paris traffic along the way.

Tostaina oli sitten aikainen herätys, koska olin ilmoittautunut mukaan tuonne Pariisissa järjestettävään Forum Horizon Chimie tapahtumaan, vastaa meidän Duuni Daytä. Koska Pariisiin on täältä bussilla ihan hyvin matkaa, oli lähtö aamusta koululta jo viideltä (aamuyöstä). Koska itse olin kerennyt olla jo liikaa valveilla, ei bussissa lyhyitä torkkuja lukuunottamatta tullut nukuttua. Koska matka kesti 5h taukoineen oli tuota aikaa myös pahojenpoikien kanssa paskanjauhamiselle ja piristävälle metallin kuuntelulle.

Fixing CVs
Fixing CVs

Lisäksi nigerialaisen kamuni kanssa otettiin muutama kerta yhteen shakissa tuossa matkan aikana. Ensimmäisessä pelissä olin näköjään kokonaan jäässä ja luovutin heti kättelyssä. Seuraavissa peleissä meni kaverilla näköjään alun menestys päähän ja hän sortui samoihin virheisiin kuin minä yleensä, onnistuin sitkeästi pelamaalla voittamaan jopa häviöiltä näyttäneet pelit, aamun saldoksi 3 -1 mun hyväksi.

Lecture about making things vulgar (en français).
Lecture about making things vulgar (en français).

Kymmenen jälkeen pääsimme lopulta perille tuonne Pariisin keskustaan. Tapahtuma järjestettiin ihan ydinkeskustassa Maison de Chimie nimissessä rakennuksessa. Heti sisään päästessä kaikille jaettiin laukut, jotka sisälsivät kaikennäköistä sälää. Optimistisesti olin suunnitellut että tuolla tapahtumassa rakentaisin huikean määrän yhteyksiä yhteyksiä sekä ranskalaisiin firmoihin, että muiden paikalla olleiden koulujen opiskelijoihin. Todellisuudessa menin kuitenkin hieman passiivisemmin, kävin seuraamassa paria luentoa ja tuin vierestä kun kaveri etsi itselleen loppuharjoittelupaikkaa.

Head of my school in same mini-lecure, better look active.
Head of my school in same mini-lecure, better look active.

Sen verran tuli myös aktiivista toimintaa harrastettua, että kävin yhdellä CV-klinikalla ranskalaisen CV:ni korjauttamassa ja muutamalla ständillä keskustelin yritysten edustajien kanssa enemmän tai vähemmän menestyksellä. Yhden kaverin kanssa yritimme läheltä käydä etsimässä kebulaa lounastamisen hoitamiseksi, mutta lopulta tulimme siihen tulokseen että helpommin tuo hoitui kun otti patongit ja muut tuolta tapahtuman kahviosta. Koska koko tapahtuma oli pääosin opiskelijoidenpyörittämä, ei hintakaan ollut suolainen.

Overall ambience of Forum Horizon Chimie.
Overall ambience of Forum Horizon Chimie.

Iltapäivällä päätimme poikien kanssa että tässä on jo kaikki anti keretty tapahtumasta ottaa irti, jä lähdimme vielä pariksi tunniksi kaupungille kiertämään. Mietimme että mitä nähtävyyksiä lähtisimme ensimmäisenä katsomaan, päädyimme sitten Eiffelin tornille sen ollessa lähin ja helpoin löytää. Tornilla tuli nyt perusturismi myös teitä varten hoidettua. Yksi kavereista halusi kuitenkin näyttävämmän kuvan itsestään ”nojaamassa” kaukana olevaa tornia vasten, tuon takia käpöttelimme puiston toiseen päähän ottamaan kuvaa.

Eiffel-tower or Paris didn't happen, since Paris or Frane didn't happen. Hopefully all readers are now satisfied for a while.
Eiffel-tower or Paris didn’t happen, since Paris or France didn’t happen. Hopefully all readers are now satisfied for a while.

Kuvan otettuamme kaverini tajusi että ”Ei helvetti, multahan jäi reppu tonne tornin viereen”. Lähdimme sitten takaisin katsomaan, josko sattumalta joku olisi sen itsekseen sinne jättänyt. Ihan hirveävä yllätyksenä ei kuitenkaan tullut että yksin lojuva reppu ei kyseisessä turistikohteessa enää ollutkaan. Ei siinä muuten mitään, mutta kaverilla sattui kuulemma olemaan myös passi tuolla repussa. Kyselimme reppua alueelta olleilta poliiseilta ja muilta turvallisuudesta vastaavilta. Poliisit eivät valitettavasti olleet reppua nähneet, ja ohjasivat meidät 7. arrondesmentin poliisiasemalle ilmoitusta tekemään. Yksi sotilas vaikutti epäilevältä meidän joukkomme kansainvälisyyden suhteen, jälkikäteen naureskeltiin että olisihan siinä pitänyt heti tunnustaa että ylikansallinen rikollisjoukko me ollaan…

Tuo poliisilla käynti oli ihan mielenkiintoinen kokemus, onneksi sattui olemaan suoraan paluumatkan varrella, joten kerettiin myös aikanaan ajoissa Maison de  Chimielle paluuta varten.

1 € baguettes help to cheer up anyone.
1 € ”sandwiches” help to cheer up anyone.

Aluksi ihmeteltiin että missä se poliisilaitos on, kun oltiin oikealla aukiolla, mutta itse rakennusta ei näkynyt missään. Lähistöllä partioineet poliisit antoivat kysyessä ohjeet ja sieltähän se maanalta löytyi. Sivuhuomautuksena että näppärästi oli Suomen suurlähetystö heti vieressä, jos satutte seitsämännessä perseilemään. Paikka vaikutti karummalta kuin Järvenpään kirkkoa, ja poliisitkin partioivat aseman välittömässä läheisyydessä luotiliiveissä ja kivääreillä varustettuina. Sisään mennessä meille tehtiin myös ruumiintarkistukset, ja ensimmäisessä aulassa oli penkkiin laitettu useammat käsiraudat jo valmiiksi. Sillä aikaa kun asianomainen kaveri hoiti asiaansa kuntoon, toimiston poliisisetä jututti meitä muita, kertoi Aurinkokuninkaasta (ei sukua Tammiselle) ja niin edespäin. Lähtiessämme saimme ehkä hieman ironisti toimistontädiltä vielä muistoksi Eiffelin-torni avaimenperät.

Time to take more Paris photos while waiting for the bus to leave.
Time to take more Paris photos while waiting for the bus to leave.

Poliisilta päästyämme kipitimme sitten takaisin paluuta varten. Onneksi kerkesimme myös kahvioon ennen lähtöä, poistomyynnissä lähti patongit jo eurolla, huomattavasti parempi kuin mikään euron juusto. Koska kohtalo on Ranskassa aina ivallinen, ei meidän bussikyyti lähtenytkään sieltä mistä oliin pois jääty aamulla, vaan kauempaa Seinen varrelta, joten kävelimme tietysti vielä Tornin editse. Kärsinyt kaverini ei tätä hirveästi arvostanut. Myös bussissa jouduimme odottamaan jonkun puolituntisen ennen kuin päästii kotimatkalle. Paluumatkalla kaverini halusi tasoittaa aamun shakkipelit, olin taas köysissä ja kuudennen pelin jälkeen voitot tasan. Pelattiin vielä seitsämäskin peli, joka loppui siihen että kaikki kuninkaita ja paria rivimiestä lukuunottamatta kuolivat, joten jätettiin se ratkaisemattomaan tasuriin. Nancyyn pääsimme sitten jossain klo 01 – 02 välillä, olipahan tuossakin päiväksi käänteitä.

Getting the ticket was pain and confusion
Getting the ticket was pain and confusion.

Palataan sitten ajassa hieman taaksepäin, tärkeitä pohjustuksia. Tässä taannoin BDE tarjosi kolmen matsin pakettia ASNL:n (paikallinen Ligue 2 pelaava joukkue) kotipeleihin. Koska hinta oli halpa ja tuohon settiin kuului 5.2 pelattava ASNL – FC Metz vihamatsi. Valitettavasti paketteja ei kuitenkaan saatu, mutta päätin joka tapauksessa mennä tuon Metz pelin katsomaan, sinä perjantaina kun sattuisi olemaan aikaa ja pelissä on kuitenkin valvasti ”viholliskaupunki – vihollisjengi”-synergiaa. Yritin lippua aluksi tilata pankkikortillani joukkueen sivujen kautta, mutta kun tuossa oli useampana päivänä häiriötä ja tuskaa kuraisten sivujen takia, lähdin lippuja hakemaan tuolta St Sébastianin kauppakeskuksesta. Samalla reissulla muistin että kavereiden juotua kaikki olutta vahvemmat alkoholini, piti käydä samalla reissulla täydentämässä. Siinä kun seisoin pelkkä ranskalainen rommipullo kädessä jonossa niin taakseni tietysti sattui yksi ENSIC:in englannin maikoista. Ukolla oli kuitenkin itselläänkin useampi pullo valkkaria, mikä joko lievensi / lisäsi tilanteen molemminpuolista hämmentävyyttä. Infosta tuota matsilippua ostamassa käydessä pääsi myös kikkailemaan, kun pankkikortti ei kelvannut maksuvälineeksi, onneksi käteisen tasarahaa varten oli rommista annettu takaisin heirvä määrä hiluja joilla maksaminen hoitui.

ASNL mascot
ASNL mascot

Perjantai-illasta suunnistin sitten tuonne itse stadionille, samaa teki noin 20k paikallista myös samoihin aikoihin. Ensikertalaisena tietysti menin väärästäpostista sisään katsomoon ja pohdin että näinköhän tästä tulee mitään. Onneksi päästivät kuitenkin yhdestä suljetusta portista stadionilla kulkemaan niin että pääsin omaan katsomooni ajoissa. Olin koittanut jäljellä olevista paikoista ottaa istuimen mahdollisimman ylhäältä paremman kokonaiskuvan saamiseksi koko stadionista, mutta tietysti ymmärtänyt asian väärin ja saanut sitten paikan mahdollisimman alhaalta, mutta eipä tuo oikeastaan haitannut. Ympärilläni istui ilmeisen innokkaita faneja, yksikin tyttö edessä oli maalannut sormensa puna-valkoisiksi ja vielä onnistunut ASNL:n logonkin joihinkin taiteilemaan. Heh, yleisön reaktioista näki kyllä että kyseessä oli kunnon vihamatsi, heti kun metziläiset pääsivät kentälle niin alko hirvittävä vihellys.

Stadion is packed and crowds are excited.
Stadion is packed and crowds are excited.
Nancy in white, Metz in burgundy. Soon to be 1 - 0.
Nancy in white, Metz in burgundy. Soon to be 1 – 0.

Itse peli oli tasainen ja jännittävä koko pelin ajan, en nyt ihan kaikkea kuitenkaan käy läpi. Hitaan alun jälkeen kotijoukkueemme sai homman hallintaan ja 15 – 20 min kohdalla laittoivat kulmasta puskumaalilla pallon sisään. Kymmenen minuuttia ennen puoliaikaa Metz tuli tasoihin paikallisten harmiksi. Heti toisen puoliajan alkuun mentiin taas hyvällä maalilla johtoon.

Fuuu, Metz evens it out in the end of 1st period.
Fuuu, Metz evens it out in the end of 1st period.

Muutakin dramatiikkaa ja kikkailua oli. Yksi metziläinen ”haavoittui” ja jäi hetkeksi jalkaansa pitämään, mutta heti kun huomasi ettei tuomari ollut mitään nähnyt niin kiipesi pystyyn ilman ongelmia, siitä kotiyleisö tietysti antoi palautetta. Nancyn pelaajaa taas kun jouduttiin taluttamaan pois, niin hämärässä massat laittoivat kännyköidensä lamput päälle, se oli ihan vaikuttava näky. Paikallisten valtavaksi tuskaksi Metz tasoitti vielä 2 – 2 90. minuutilla,

Nancy 2 - Metz 1 about to come.
Nancy 2 – Metz 1 about to come.

ja tuo jäi pelin lopputulokseksi. Sinänsä hyvä ettei paikalla ollut vierasjoukkueen kovia kannattajia, vähän olisi muuten ollut rähinöitä ollut aistittavissa. Tunaripalkinnot voidaan kuitenkin jakaa pääfanikatsomolle vierasjoukkueen maalivahdin ja alueelle heitetyistä roskista sekä vieressäni istuneille pojille, jotka pelin jälkeen alkoivat yhtä ukkoa, joka ehkä kannatti vierasjoukkuetta, heittämään paperipalloilla.

ST-prize of the week awarded
ST-prize of the week awarded

Mutta kokonaisuudessa oli kyllä 5 / 5 kokemus, ehkä keväämmällä uudestaan. Saa myös nähdä jos vaikka itsensä johnkin nolla EM-peliin saisi katsomoon.

Final score 2 - 2, GG for all.
Final score 2 – 2, GG for all.
After all separate dance, on in just big mass.
After all separate dance, on in just big mass.

Perjantaina päivällä ruokatauon aikaan foijerilla oli kamppanjoiden ”Bataille des chores”. Koska en taaskaan oikein tiennyt mistä tuossa oli kyse, luulin sitä joksikin kuorotapahtumaksi, mutta päätin ennen syömään menoa käydä katsomassa tuota. Siellä kuitenkin oli tyrkyllä olevien kerhojen ständeillä tarjolla kakkua, lettuja yms. joilla onnistuin korvaamaan ruuanhimoni. Selvisi myös että tapahtuma olikin tanssiskaba, jossa sekä uudet kerhot että edellisvuotiset esittelevät koreografioitaan. Tuota oli ihan huvittavaa seurata, onneksi päädyin tuonne. Loppuun kaikki ryhtyivät reivaamaan yhtenä massana. Alla kuvia esiintymisistä.

Below photos from different dances of the listes. Not in any order.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Promovideos of different compiting clubs.
Promovideos of different compiting clubs.

Illalla ennen tuota peliä oli myös toinen kampanjoiden tapahtuma, kun koulun isoimmassa luentosalissa näytettiin kilvoittelevien kerhojen promovideoita. Tapahtumaan vetovoimaa lisäsi tietysti se että paikalla oli fuksien kustannuksella ilmaistä ölppää sedille ranskalaisen zakuskan kanssa (saucissonia yms). Noi videot mitä tuolla näytettiin oli sinänsä viihdyttäviä, vaikka ne olivat sinänsä pelkkää sekoilua, niin ainakin olivat kohtuullisella maulla tehtyjä. Videoiden välissä jotkut kerhojen edustajat kävivät luentopöydällä esittäytymässä,

Also free beer [smiley]
Also free beer [smiley]
mihin tahdikas yleisö tietysti vastasi vaatimalla vaatteiden riisuntaa. Muuten tuo oli ihan miellyttävä tapahtuma, mutta se pilasi tunnelmaa kun ranskalaiset eläimet viskoivat ruokaa ja korkkeja ympäri salia. Mitäköhän mieltä UKK:kin tästä olisi…

ST-prize of the week awarded
ST-prize of the week awarded
Cuisine Italiaano
Cuisine Italiaano

Lauantaina tuli muuten oltua rauhakseen, mutta illasta piti käydä suunnittelemassa lauantaiaamusta alkavaa lomareissua täällä heksagonissa tuolla Vandoeuvressa sijaitsevassa CROUS:in kohteessa. Alun tietoteknisten ongelmien jälkeen saattiin kuitenkin riittävät alustavat varaukset tehtyä, joten siirryttiin muiden paikallisten vaihtareiden kanssa syömään toisen talon jaettuun keittiöön. Työnjako oli reilu, italialainen kaveri hoiteli kokkailut, tsekkiläinen avasi viinipullon, tytöt hoiti tiskaamisen ja Antti ei tehnyt oikeastaan mitään. Tuollakaan kuitenkaan ei voi koko yötä mekastaa, joten klo 23 aikoihin tuli talolla päälliköivä toinen opiskelija ajamaan meitä pois, sattui olemaan yksi syksyn luokkakavereista. Tuosta siirryimme joksikin aikaa laulamaan nuotinvierestä Wonderwallia yms hieman haparoivan kitaran säestyksellä. Kotiin polkiessa tuli havaittua että tästäkin kaupaungista näköjään löytyy maksullisia naisia kaduilta. En kuitenkaan tuota lähtenyt selvittämään itse yhtä tarkasti kuin muutamat kamuni, jotka ovat samaan aikaan vaihtoseikkaluissaan toisessa osassa maailmaa.

Beautiful, beautiful Saturday night music.
Beautiful, beautiful Saturday night music.

Nyt kun on noissa muutamissa muissakin CROUS:in kohteissa tullut käytyä (Monbois, Medreville, Saurupt ja Haute-Malgrange), niin voi olla ihan tyytyväinen tästä omasta Boudonville yksiöstään. Jos on keittiö tai vessa kurainen, niin ei voi kuin syyttää itseään ja voi kuitenkin luottaa että tuo pysyy hyvässä kunnossa. Noiden pienempienkin huoneiden osalta Boudonville on tähän astisista mestoista paras kun niissäkin on sentään kylppäärit ja yhteiset keittiötkin on uudet ja vielä toistaiseksi siistit. Suosittelen siis teille Nancyyn tulijoille tänne muuttamista, jos opiskelette missään keskustan alueella ja pidätte itseänne vähänkään parempina ihmisinä.

Red and white, of course.
Red and white, of course.

Sunnuntaina tuli taas käytyä Scheriereillä käymässä, sillä viime kerralla olin unohtanut käsipyyhkeeni sinne ja pyykkiensä pesettäminen on siellä laiskalle ja kitsaalle aina helpompaa. Tällä kertaa pääsin avustamaan rouvaa ainakin osittain ruuan valmistuksessa, kun paistia piti repiä nelin käsin ja mättää tavaraa sisään. Tällä kertaa meitä oli syömässä myös useampi kun perheen polakkityttö oli taas käymässä ja sen lisäksi perheen toisen pojan tytär oli myös kylässä. Pikkutytöllä oli aluksi tietysti ujoutta, mutta kun vähän ajan päästä oltiin karvaiseen finskiin totuttu niin meno oli hurja, onneksi tyttöparka jakso käydä myös päikkärit nukkumassa. Tuona päivänä tuli perheestä nähtyä neljä sukupolvea, kun Scheriereiden poika tuli tyttöään hakemaan, ja sen lisäksi käytiin vielä naapurissa tervehtimässä rouvan äitiä, hänkin vielä hyvissä voimissaan. Ruokapöydässä saatiin myös jo analyyttistä poliittista keskustelua, mikä on ihan hyvä apu Ranskan ja ylipäätään Euroopan tuntemuksen kannalta.

Inception of foods: Cheese within meat within meat.
Inception of foods: Cheese within meat within meat.
Aperatives
Aperatives

Sitten taas tätä kaikkea muuta sälää loppuun:

Täällä kämpässä pitää varautua siihen että suihku on aina sen verran ovela että se puskee joka kerta yhden lastillisisen kylmää vettä päälle, vaikka aluksi suihkulla huuhtelisi jotain muuta. Pienenä vihreänä miehenä olen yrittänyt välttää myös turhaa veden lorottelua, joten tuohon kylmään (alku)suihkuun on tullut totuttua. Ei tässä oikeastaan uskalla asian suhteen ruveta edes ajatusrikolliseski, muuten te kaikki siellä Suomessa nauraisitte että vuosi etelässä on tehnyt minusta heikon. Yhtenä päivänä ei sitten vesi lämminnytkään ollenkaan, onneksi itse olin säästöohjelman kautta tuohon tilanteeseen karaistunut. Kapakassa pystyisi sitten hymyillen kuuntelemaan kun keskieurooppalaisilta oli jääneet suihkut ottamatta kun ei saanut lämmintä vettä.

Hieman tässä vaihdon aikana on harmittanut se että heti sen jälkeen kun lähdin tänne Ranskaan niin Suomessa on alkanut tapahtua jatkuvasti kaikkea ”mitä hittoa nyt taas” tason juttuja. Sen takia on myös tullut Suomenkin uutisia seurattua kohtuullisen tiiviisti kun on halunnut pysyä kärryillä, mikä sitten taas on valitettavasti vähentänyt aikaa ja ajatuksia täällä vaihdossa täysillä tykittämiseen. Jos nyt kevään ajaksi saisitte kaikki siellä rauhoittuttua ja elettyä itseään toistavaa suomalaiselämää, ainakin siihen asti että itse pääsen takaisin ja asioihin taas oikeasti vaikuttamaan.

Onneksi täältä Ranskasta on tullut viime aikoina myös enemmän tai vähemmän hyviä uutisia. Times Higher Educationin uudessa pienten yliopistojen listauksessa viiden kärjestä löytyi kolme ranskalaista yliopistoa. Ranskalaiset tuohon itse vaan pessimistisinä kommentoivat että ne on tietysti Pariisin ja Lyonin eliittikouluja ja viiden kärjen jälkeen saakin seuraavaa etsiä pitkään. LUT:kin tuohon listaukseen pääsisi koon puolesta, mutta koulutuksen tarjonta on alojen puolesta liian kapea, joten tällä kertaa ei päästä henkseleitä paukuttelemaan. Mutta kyllä omasta mielestä täällä ranskassa opiskelun taso on ihan hyvää ollut, vaikka siihen tietysti joustavuutta kaípaisi. Toinen hyvä uutinen oli tuo Ranskassa säädetty laki, joka ohjaa kovalla kädellä kaupoissa myymättömän ruuan uusiokäyttöön jätteeksi menemisen sijaan. Tässä suhteessa voitaisiin ottaa ranskalaisista mallia, maailamassa jossa ihmiset näkevät nälkää on ruuan tuhlaaminen allekirjoittaneen mielestä vähintään moraalinen rikos.

Tämäkin viikko on jo ehtinyt pitkälle, mutta jätän welcome weekit ja muut tapahtumat kuitenkin suosiolla seuraavaan pian ilmestyvään rapsaan.

Heipätihei.

Osa 14: Tähän piti olla joku naseva ranskalainen sitaatti…

… mutta en tahdo nyt muistaa minne sen kirjotin. Käytän sitten vaikka seuraavassa artikkelissa kun muista. Joka tapauksessa, nyt ollaan (jo muutaman päivän oltu) lomilla ja akateeminen vuosi paketissa.

Summary: Nightouts with school and ESN buddies, election, COP21, Rollerderby, Final week with final preparations, final presentations and final exams, les Scheriers, Épinal & St-Die-des-Vosges, cafés des langues, club bière, white t-shirt, karaoke @ residence. Star Wars, controls, milk and tea.

Koitan taas viimeiset kaksi viikkoa esittää ajan suhteen jäsenneltynä.

Soirée, or was it apèro after all?
Soirée, or was it apèro after all?

Toissa perjantaina pidettiin innovaatioporukkamme soiréeta yhden tytön kämpillä. En tiedä oliko tuon tarkoitus olla apèro, en ainakaan itse tuonut mitään syötävää jakoon, mutta laitoin vodkan jämät tarjolle. Oli myös ihan mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset opiskelijat asuvat, kämppä oli Maison Étudiants:sissa, eli aika samanlainen kun CROUS:illa, mutta jonnin verran isompi. Meistä ei kaikki 11 pääseet paikalle, mutta tuon meidän ryhmän johtajatytön mukana tuli muutama sen ranskalainen ja intialainen kaveri.

When you have enough whiskey for pohjat, paying your bill in bar makes you smile too.
When you have enough whiskey for pohjat, paying your bill in bar makes you smile too.

Tuolla aikamme istuessa ainakin toinen intialaisesti joi viskiä sen verran pikaisesti että se oli hilpeissä tunnelmissa loppuillan, hyvin pelattu. Itsellenikin luonnollisesti eri juomat kelpasivat, mutta vieläkään täällä ulkomailla kovin raaka ryyppääminen ei ole tuntunut houkuttelevalta. Sinänsä huvittavaa oli että alkusyksyn sanomisillani olin antanut joillekin sellaisen kuvan että olisin ahkera opiskelija, joka ei koskaan käy missään maistamassa kaljaa. Harvalla suomalaisella taitaa olla samaa harhaa. Koko iltaa ei kuitenkaan istuttu tuolla kämpillä, vaan lähdimme liikkeelle myös kohti kapakkaa. Matkan varrella kävimme Place Carnotin kebulassa (josta löytyi sisältä myös näköjään baari) ja seurasimme spontaani hieman humaltunutta intialaista tanssiesitystä kadulla. Lopulta päädyimme Les Artistes:iin, tuo oli ihan mukava paikka istua. Yleistä hintatasoa en muista kun otin suoraan vin chaud:in muiden kanssa. Matkan varrella olin onnistunut tiputtamaan toisen hanskani, mutta koska ranskalaiset eivät jostain syystä käytä käsineitä kun olisi jo niille käyttöä, löytyi kinthaskin sieltä mistä sen oletin kadulta löytyvän. Olen nyt onnellinen kun ei tarvitse kävellä kylmin käsin.

Myös samana lauantaina kävi onnekkaasti kun oltiin vaihtarikavereiden kanssa MacCarthyssä ihan muutenvaan iltaa istumassa. Meitä pyydettiin siirtymään toiseen pöytään, joten siirtyessämme sulautimme uudessa pöydässä istuneen ranskalaisen pojan myös joukkoomme. Näppärästi hän oli kotoisin Lyonista, joten huomenna pääsen hänen kyydissään perille asti kun lähden joulu/UV-seikkailuuni. Näköjään covoiturage du bar (kuten M. Scherier myöhemmin totesi) näyttää toimivan.

French regionals aftermath.
French regionals aftermath.

13.12 ranskalaiset kävivät äänestämässä toisella kierroksella aluevaaleissaan, äänestysvilkkaus näytti hieman kasvaneen ensimmäisestä kierroksesta. Näköjään joko oikeiston ja vasemmiston kikkailut toimivat tai FN puolella oli kisaväsymystä, mutta lopputuloksena Front National ei voittanutkaan yhtään kokonaista aluetta, vaan potti meni Manner-Ranskassa pääosin oikeistolle ja jonkin verran myös vasemmalle. Joitan departementtejä FN kuitenkin voitti ja määrällisesti se sai kaikkien aikojensa suurimman kannatuksen. Jälkikäteen herra Scherier selitti etteivät kuitenkaan aluevaalit tässä maassa ole ne eniten kiinnostavat tai tärkeimmät vaalit, vaan suuremman panoksen ovat presidentin, kaupungin pormestarin ja EU-parlamentin vaaleissa.

Samana viikonloppuna tuolla Pariisissa saatiin päätökseen myös tuo COP21 ilmastokonferenssi, ja onneksi sopimus saatiin aikaan. Vaikka sen sisältöä voikin vielä osittain arvostella, niin tästä on ainakin helpompi koko maailman edetä kohti vielä parempia ratkaisuja. Ranskalaiset voivat hyvin vedetysta kokouksesta olla ylpeitä, vaikka kovin paljoa en omaan olkapäähän taputtelua täällä havainnut.

All-crazy sports
All-crazy sports

Männä sunnuntaina tuolla Pepinièr-puiston vieressä olleessa järjestettiin myös pari rollerderby matsia. Vaikka laji ei ollut entuudestaan juurikaan tuttu, niin päätin lähteä huvikseni katsomaan kun sisäänpääsy oli ilmainen ja parin muunkin vaihtarinkin piti tulla. Siinä seuraillessa alkoi tuosta pelistäkin jotain ymmärtämään, päällimmäisenä sen että se on hullu laji, joten suomalaiset ovat siinä varmasti hakoja.

Biorefinery lan-party, preparing with hoods the night before.
Biorefinery lan-party, preparing with hoods the night before.

 

Viime viikon maanantai-aamusta alkoi viime viikon viimeisten esitelmien, deadlinejen ja kokeiden rypistys, kun päästiin bad boys porukalla pitämään Fischer-Tropsch biomassalle esitelmäämme. Pelkäsin jo etukäteen että esitys venähtää ylipitkäksi kun meillä vartin esitysaikaan oli yli 40 diaa (sinänsä jämäkällä tahdilla tuosta olisi selvinnyt hyvin). Onneksi tuolla oli varattu paljon aikaa myös jälkikysymyksille ja kritiikille, jota tuli ajan ylittämisestä. Lisäksi itse sain kuumottelua siitä miksi jokin reaktorityyppi on nimeltään fixed fluidised bed, eihän se tarkemmin ajateltuna ole kovin hyvä nimi mutta en minä sitä ole keksinyt. Joka tapauksessa aika perus esitelmämeininkiä (englanniksi), tällä kertaa oli jo ehkä vähän tiukempia kysymyksiä kuin edellisissä.

One soup, nine cooks = this ends well and fast.
One soup and nine cooks = this ends well and fast.

Maanantai-illasta käytiin vielä väsäämässä diat kasaan tuohon keskiviikkona pidettävään innovaatioprojektien esittelyyn. Luulin että tuo olisi ollut ihan nopea leikkaa ja liimaa powerpointissa sessio, mutta koska kaksi ihmistä oli touhunnut putkistodiojen kanssa (tai jotain vastaavaa), niin jossain kohtaa huomattiin että meillä oli kolme putkistokonseptia, joista ei tiedetty että mikä alkuoletus käy millekkin. Näköjään ulkoimaillakin on siis mahdollista saada putkien kanssa metrin syötöt menemään kolme metriä ohi…

Tiistaina kävin tuolla viimeisessä koulun Café des Languesissa. Alkuun näytti siltä että oltaisiin siellä istuttu siellä yhden englannin maikan kanssa kahdestaa, mutta lopulta sinne tuli kaksi muutakin kielten maikkaa ja kaksi FITI-puolen laulavaa poikaa. Tarjolla oli englantilaista joulu-puddingia ja pojat lauloivat pari sooloa ja yhden duuon.

Last innovative preparations
Last innovative preparations

Tiistaina oli myös viimeinen energiakonferenssi, aiheena aurinkopaneelit. Esitys oli ihan hyvä, ja tällä kertaa se oli myös suunniteltu niin että lopussa tunsi tietävänsä asiasta jotain kun alussa oli jo annettu pointit mihin kiinnittää huomiota. Sopivasti aiheen huvittavuutta sopivasti lisäsi että juuri samana päivänä jonkun LUT-kaverin linkistä tuli luettua että jenkeissä oli kaupunkilaisten tapaamisessa torpattu suunniteltu paneelipuisto, koska ”aurinkopaneelit imevät kaiken auringon energian eikä kasveille jää mitään”. Ehkä siis myös ihan tavallista kansaa olisi syytä sivistää ympäri maailmaa. Konferenssin jälkeen käytiin porukalla harjoittelemassa vielä tuo meidän innovaatioprojektin esitys kertaalleen seuraavaa päivää varten. Uututena tällä kertaa oli että show oli ranskaksi. Itselläni onneksi oli kohtuullisen lyhyt pätkä tuosta puolen tunnin esityksestä, ja loppuun ranskalaiset antoivat vielä ne korjattavat sanat, joten kohtuullisella luottamuksella pystyi lähtemään seuraavan päivän esitelmään.

Back to Club
Back to Club

Tuolta presistreeneistä tulimme sitten suoraan syksyn viimeiseen club bière:en. Sen kunniaksi näköjään koulun johtajakin kävi tuolla kääntymässä. Vaikka kemiantekniikan laitoksen päälliköiden kanssa on tullutkin LUT:illa jo jonkin verran olutta maisteltua, niin sitä pitää vielä odottaa että yliopiston rehtori ilmestyisi spontaanisti johonkin saunailtaan tai vastaavaan (vaikka kete-laitoksen johto taitaa kuitenkin olla lähempänä tämän koulun johdon tasoa yliopistohierarkiassa). Kuten normaalistikin tuolla on tapana ollut niin tarjolla on aika vahvoja oluita. Viimeisen viikon kunniaksi myös osa ihmisistä tuntui olevan hieman päissään (aiemmin en tota ole havainnut), ainakin kanssa kolmannen vuoden opiskelijoista . Koska tämä viikko on viimeinen kun kaikki kolmoset olivat paikalla ennen tutkimusprojektien ja lopputyöharjoitteluiden alkamista, niin olin alkanut tuolla koululla keräilemään tuohon hankkimaani Ranskan lippuun ihmisten nimmareita ja lyhyitä juttuja, tuolla club bièressä niitä sai aika näppärästi kerättyä.

What to write?
What to write?
Will you get naughty or nice?
Will you get naughty or nice?

Clubin jälkeen siirryin välietappien ja -harhailuiden kautta Loveboatiin, jossa oli ESN valkoinen-t-paita-läksiäiskemut (koska osa ei taida enää joulun jälkeen tulla takaisin). Olin hieman yllättytynyt että tuolla oli jo ennen klo 22 porukkaa paikalla. Ovelana jantterina päätin sikailla hyvän maun suhteissa ja kirjoittaa omat tekstinini tyttöjen rinnuksille silloin kun se tilan puitteissa oli mahdollista. Vaikka itselläni oli päällä XL-koon paita (joka tuntui olevan vielä normaalia suurempi), niin silti jossain vaiheessa iltaa muut alkoivat valittaa ettei mun paidassani ollut enää tilaa kirjoittaa. Siitä olin myös yllättynyt että illan jälkeen paidasta löytyi vain yksi kyrpäpiirros, semmoiset muistikuvat lappeen vastaavista tapahtumista on että kaikilla jätkillä on sausagefestit paidoillaan. Koska ollaan kuitenkin yliopistossa, niin ihmisten arvostus älykkyyden perusteella ei ole tärkeintä,

There is no escape! Also, who wrote on her left shoulder?
There is no escape! Also, who wrote on her left shoulder?

joten viikon ajan netissä oli saanut käydä äänestämässä miss ja mister erasmusta sekä kovinta bilehilettä. Siitä olin ehkä yllättynyt että kaikkien italialaisten, saksalaisten ja espanjalaisten adonispatsaiden keskeltä tuo tsekkiläinen kaveri äänestettiin komeimmaksi jantteriksi. Mutta joka tapauksessa, vaikka pitkin syksyä Loveboatin ESN tiistaissa ei jaksaisikaan kovin usein käydä, niin tuolla kannattaa tietysti käydä jättämässä jälki kavereidensä paitaan, ihan hauska ilta.

Keskiviikko aamuna oli dynaamisen optimoinnin viimeinen projektin kanssa työskentely sessio. Koska itse en pohjatietojen puutteissa ollut asioita kunnolla sisäistänyt, tein tuon opportunistisesti parityönä yhden nerokkaan ranskalaiskaverin kanssa, joka oli jo käytännössä kerennyt toimivan ohjelman tehdä, joten omalle kohdalle jäi lähinnä rapsan kirjoittelu. Tuolla tunnilla päästiin kuitenkin ihna proffankin kanssa raapimaan päätä kun ”meidän” ohjelma iteroi itsensä oikeaan tulokseen 60 yrityksellä normaalin 10 sijaan.

LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placemnt in the middle of the picture.
LeTeekkari iz presentin ze dimensions. Notice also that recurring shameless produce placement in the middle of the picture.

Iltapäivästä koitti sitten syksyn innovaatiourakan loppuhuopennus, kun kaikki kolme innovaatioryhmää esittivät omat ratkaisunsa tuohon vedenalaisen öljynporauksen hiekanhallintaongelmaan. Meidän ryhmän ratkaisu koostui suodattamisesta (jossa suodattimia puhdistaa PIG-sukkula), laskeuttamisesta ja hydrosyklonista, muut ryhmät olivat puhtaammin joko suodatus tai laskeutus. Kokonaisuudessaan meidän ryhmämme esitys meni hyvin, itsekin sain omalla ranskallani kerrottua laskeuttimen mitoituskriteerit.

Soft power reward time!
Soft power reward time!

Pari olennaista pointtia unohdin kuitenkin ajatuksissani sanoa. Onneksi tuo meni maikalta ja insinööreiltä ohi, ja heidän jälkeensä yksi kolumbiaanoista teki tarkentavan kysymyksen joka oli syöttö suoraan mun lapaani kun pääsin sujuvasti sanomaan ne asiat mitkä varsinaisen esityksen aikana olin unohtanut. Meidän ryhmämme sai myös hyvin kiitosta, etenkin verrattuna muiden ryhmien raporttien laatuun, ”kannatti” siis toissa viikolla uhrata yksitapahtuma ja auttaa tuon rapsan kokoonpanossa. Koska täällä suositaan porkkanalla johtoa, antoi meidän johtaja/yhteyshenkilö esityksen jälkeen koko ryhmälle namia. Tulokset kun tulivat koko innovaatio-intensifikaatio-membraanitekniikka-kurssi paketista, niin tuolla innovaation hyväällä numerolla ja 75 % painoarvolla sain koko moduulista numeroksi 16,5(/20) vaikka noista tenteistä ainakaan intensifikaatio ei aikanaan ollut hurja menestys.

Karaoke in Boudonville
Karaoke in Boudonville

Keskiviikkoiltana piti lukea jonkun verran tai oikeastaan ahkerasti seuraavan päivän biojalostamo, palamiskinetiikka ja ranskan tentteihin. Koska täällä jaetaan lähes kaikki materiaali myös tulosteina, huomasin viimein että yliviivaustussi on aika näppärä täällä tentteihin valmistautuessa. Sen verran kerkesin kuitenkin myös rientoihin kun kävin CROUS:in residenssin asukkaille salissa järkkäämässä soiréessa. Syömisen lisäksi tuolla sai taas jonkun verran lisää tutustuttua naapureihinsa. Tuonne oli myös organisoitu mahdollisuus laulaa karaokea. Koska täällä karaoke tunnutaan ottavan turhan vakavasti ja olettavan että kappaleita osataan oikeasti laulaa, sai yksi tyttöparka osakseen viheltelyä yms kritiittistä käyttäytymistä hänen pahoinpidellessään Frozenin ”Let It Go”-kappaleen ranskankielisen version (okei, se oli kyllä aika huonosti vedetty). Itse kävin vitsikkäänä laulamassa aikuisten naisen, mutta koska siinä kohtaa sanoja ei saatu heijastettua, en usko että ranskalaisparoille jäi tuosta hirveästi käteen.

Torstaiaamuna menin sitten takkiauki, mutta hieman jännittyneenä tekemään nuo biojalostamoiden ja kinetiikan tentit. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä molemmat tentit olivat aika helpon tasoisia, ja mukana olevista kurssikalvoista ja harkkatehtävistä löytyivät vastaukset niihin juttuihin mitä ei suoraan päästä saanut paperille. Joten noistakin molemmista kursseista pitäisi olla menossa läpi, hyvä fiilis. Lisäksi iltapäivän ranskankoe karsiutui vain pelkäksi lyhyeksi kirjoitustehtäväksi ja ranskalaisen Bond-parodian katsomiseksi, kun kaikki kiinalaiset olivat tekemässä englannin TOEIC-testiä.

Illalla tuli käytyä vielä tuolla MacCarthy torstai CDL:ssä, tällä kertaa mukaan lähti ekaa kertaa myös yksi paikallinen kaveri, jota ei ollut vähään aikaan nähnyt. Tuollakin alkoi näkyä lomien läheisyys kun normaali tungos puuttui, mutta joka tapauksessa pääsi taas parin uuden ihmisen kanssa puhumaan.

Perjantaiaamuna oli syksyn viimeinen koitos kun piti käydä ryhmällä esittelemässä ranskaksi prosessikontrollin jatkokurssin projektien tulokset. Tuo oli kohtuullisen pitkä sessio, kun kolmen tunnin aikana kaikki yhdeksän ryhmää esittelivät tuloksensa samasta aiheesta, joskin eri tuloksin. Kanssaopiskelijoillani ei oikein tahtonut kunnioituskestävyys riittää ja suurinosa hieroi puhelimiaan jos ei ollut oma esitys- tai kysymysvuoro. Tämä oli taas niitä kursseja mistä itselläni ei ollut oikeasti jakoja omalla osaamisella, joten senkin suoritus tuli kyynisesti muun ryhmän mukana olemisessa. Tässäkin esitettiin ranskaksi, itse vedin avauksen ja johtopäätökset ja jätin varsinaisettulokset sujuvammille puhujille. Yleisenä huomiona tuolta jäi mieleen että ne ryhmät, joissa oli pelkkiä poikia, saivat eniten runtua työn laadusta, joten näin ollen kemianteknillisessä koodaamisessa on nähtävästi hyvä olla naisia mukana, ainakin tulosten paremmaksi esittämiseksi.

Kun viimeiset kouluhommat oli ohi, niin lopun perjantain ja lauantain olin semikoomassa palautuakseni. Kaupassa käydessä ilmastonmuutos pääsi tekemään tepposet. Täällä kun on jatkunut vieläkin samanlainen sää kuin lähes koko syksy, tuli kauppaan polkiessa hirvittävä hiki. Arvioin että lämpötilaa olisi sen verran että takaisin mäkeä alas voisi lasketella pelkässä hupparissa. Arvioin kuitenkin väärin ja siitä kiitoksena sain perus talvinuhan. Onneksi ei kuitenkaan tämän vakavampia sairastamisia ole täällä ollut.

Sunnuntaina kävin Scheriereillä syömässä vielä kertaalleen ennen Nancystä lomille lähtöä. Tällä kertaa poljin perille, matkalla havaitsin että kaupungin toisella laidalla ollaan jo vähän maaseudulla kun hevosia ja lannanhajua on kaikkialla kaduilla. Ihana  isäntäperheeni oli taas järjestänyt useamman ruokalajin ruokailut, joskaan ei ihan niin suurta kuin viime kerralla. Lisäksi selvisin jo takaisin päin muutaman tunnin jälkeen, maha täyttä ja ylijääneitä ruokiakin antoivat mukaan evääksi. Kannattaa tosiaan tänne tullessaan osallistua siihen Faim d’échanges ohjelmaan, paikallinen tuttuperhe on opiskelijalle näppärä juttu. Tuolta kun poljin keskustan kautta takaisin niin havaitsin että valtavat massat olivat liikkellä, tossa pääkadulla seikkaili varmasti lähemmäs tuhat jalankulkijaa. Ilmeisesti sunnuntai-iltapäivä on parasta ostosaikaa..

Town by La Moselle.
Town by La Moselle.

Maanantaina päätin käydä vielä tekemässä päiväreissun Épinalissa ja St-Die(-des-Vosgesissa). Alkuun matkaan piti lähteä blablacarilla, mutta tuo ajattelemani kuski ilmoittikin edeltävä iltapäivänä ettei autossa ollut tilaa, vaikka reissuprofiili toisin sanoikin. Eli vaikka tuo kimppakyytisysteemi täällä toimiikin hyvin niin ei se täysin aukoton ole. Onneksi maakunnan sisällä tuolla nuorisoalennuskortilla pääsee junallakin matkustamaan kohtuullisen edullisesti, taitaa olla about samaa tasoa kuin Suomessa opiskelijahinnoilla.

Back to roots.
Back to roots.

Koska kitsastelin lipuilla, jakautui aika hieman epatasaisesti kahden eri kaupungin välille, Épinalille oli aikaa 7 h kun St-Dielle jäi kaksi. Épinaliin saapuessani hetken aikaa mietin että mitäköhän täällä noin pitkäksi aikaa riittää tekemistä, ei tämäkään kuitenkaan valtava kaupunki ollut. Kartasta löytyi kuitenkin kaupungin ulkopuolelta jokin linnoitus ja keskustan tuntumassakin oli jotkin mielenkiintoiset rauniot. Tuonne linnakkelle seikkaillessani päädyin myös kävelemään pitkin metsäpolkuja.

Magnificient ruins in Épinal.
Magnificient ruins in Épinal.

Nyt kun on pidemmän aikaa ollut erossa kunnon luonnon kosketuksesta, oli ihan suomalaista sielua virkistävää kävellä havupuiden seassa. Tuo etsimäni linnoitus osoittautui sotilaskohteeksi, jonne ei tietysti siviilinä päässyt. Tiedustelija luonnollani tein kuitenkin havainnon että linnoituksen lähimaastossa oli selkeästi enemmän tyhjiä bissepulloja ja -tölkkejä kuin yleensä. Tuo keskustan raunio ja niiden yhteydessä oleva puisto oli kuitenkin kaikelle kansalle avoin, hieno ja mielenkiintoinen paikka.

Town by La Meurthe. That white monolith is for Liberty.
Town by La Meurthe. That white monolith is for Liberty.

Loppuaikana kiersin käymässä katsomassa vielä paikalliset opiskelijakampukset. Harmillisesti olin unohtanut että myös täälläkin tulee pimeä, joten St-Diehen junalla mennessä ei tahtonut maisemia enää ikkunasta nähdä, sillä suunnalla kun olisi jo pieniä vuorenhuippuja alkanut tulla. St-Diessä kiersin ydinkeskustan alueella, vaikka ei ollut mikään iso paikka niin sieltäkin jotain nähtävää löysi. Päivän aikana tulin vakuuttuneeksi siitä että täällä Lorrainessa kaikki paikat näyttävät jotakuinkin samalta kokoonsa skaalattuna (kylä, kaupunki, isompi kaupunki). Lisäksi käpöttelin sen verran että sain jalkani venähtämään tai jotain vastaavaa, Nancyyn palatessaan oli oikeasti ramman tuntuinen olo.

Sitten aika perspektiivin ulkopuolelta vielä muutama juttu.

Täällä asumisen aikana ei ole maitoa tullut juotua, mutta nyt olen sitäkin innostunut taas juomaan. Tosin täällä kaikki maito  tuntuu olevan iskukuumennettua, joten samanmakuista tavaraa mitä Suomessa on tullut juotua ei ole tullut vastaan. Lisäksi nyt köhän alettua on pitänyt alkaa myös teetä juomaan kämpillä.

Tässä viime viikkojen aikana henkilökunnan ilmoitusten mukaan kaikki residenssin kämpät käydään tarkistamassa, osassa asukkaista tämä herätti närää. Itse en kuitenkaan mitään vaikutusta huomannut, eikä myöskään ole omaan elämääni vaikuttanut kun kohtuullisessa järjestyksessä olen elänyt.

Kuten jo aiemmin mainitsin, ranskalaiset tuntuvat olevan tavallista innokkaampia Star Wars intoilijoita, se kun tuntuu tulevan nyt kaikkialla vastaan. Eikä täällä tärkeintä ole mitkään kapinalliset, vaan ihan reilusti Darth Vador (Vader) ja stormtrooperit. Viime keskiviikkona olisi varmasti ollut ollut huvittavaa käydä kaupungilla katsomassa kun ihmiset jonottavat sankoin joukoin ton uusimman ensi-iltaan, mutta välillä joutuu opiskelemaankin.

Tässä LeTeekkarin vuoden lopun analyysit. Seuraavaksi se lähtee jouluksi salaiselle ranskalaiselle perheelleen ja sieltä se jatkaa interrail+couchsurfing reissulle, jost se palaa Nancyyn kun koulu taas jatkuu. Palataan asiaan ensi vuoden puolella.

bisous

Osa 12: ”Ulkona sataa usein ja on pimeää, mutta mutta meillä on aurinko sydämmessä”

Hei taas pitkästä aikaa.

Jälleen jäi viime viikonloppuna kirjoittaminen rästiin, tällä kertaa ihan kulttuurillisista syistä. Donc, nyt tulee taas kahden viikon tapahtumat ja aikaulottuvuus saattaa olla sekava.

Muistutuksena vielä että koska haluan pitää makroblogin positiivisena ja normaalia elämää kuvaavana, olen irroittanut Pariisin iskujen vaikutukset elämään tältä puolelta. Koska tapahtumat olivat merkittäviä ja niillä on myös ollut käytännön vaikutusta omaan elämääni, on ne käsiteltävä, mutta se tapahtuu täällä.

Summary: Exchange theory, elections, beaujolais, Finnish meetings, WeekendWineProject, some matches, Finnish-brand, again in same events, Winter is coming, Chistmas market, intensive English, more innovation, exams and presentations. COP21 and climate mobilisation. Faim d’échanges and les Scheriers.

Tässä kun on tullut muiden vaihdossa olevien tai olleiden blogeja lueskellut, niin on taas palannut mieleen tuo vaihtariteoria siitä miten mieliala vaihtelee vaihdon aikana. Huvittavaa on ollut huomata että vaikka itse olen emotionaalisesti aika inertti niin silti tuota vuoristorataa ”fuck yeah” ja ”fak fak fak” ääripäiden välillä on ollut tässä syksyn mittaa. Nyt kun elämä on normalisoitunut ja vaihtoakin on jäljellä vielä yli puoli vuotta niin välimatka ääripäiden välillä tuntuu kuitenkin kaventuneen. Viime aikoina  eniten mielipahaa ovat aiheuttaneet sellaiset ensimmäisen maailman ongelmat, kuten se että unohdin opintopistekilpailutablettini tietokoneluokkaan ja sain sen takaisin kavereilta vasta seuraavana päivänä. Skottikaveriani on sapettanut että täällä sataa väärällä tavalla, Skotlannissa kun sataa oikein (ja jatkuvasti).

Viime viikolla osallistuin itsekkin täällä demokraattiseen päätöksen tekoon, kun kävin äänestämässä CROUS:in kokousten opiskelija/asukasjäsenistä. Tuosta kun käytiin ihan ovallakin muistuttamassa. Tämäkin äänestys otettiin täällä näköjään vakavasti, kun alakerran saliin oli tuotu äänestyskoppi, suljettu boksi äänille ja kehitetty mielipiteen yksityisenäpitämistekniikkaa, heh. Vaikka äänestyssysteemi oli ihan normaali ja rationaalinen, en tuon residenssin johtajatartädin selitystä ihan heti ymmärtänyt, minkä hän sitten tulkitsi niin etten olisi ikinä käynyt missään äänestämässä. Nyt on kuitenkin velvollisuus toteutettu. Täällä Ranskassa on piakkoin myö ihan oikeat vaalit kun ihmiset äänestävät paikallisvaaleissa, kaduilla alkaa nyt näkyä ehdokaspostereitakin.

Free wine to Skinnarila kebab places too!
Free wine to Skinnarila kebab places too!

Viime viikolla sattui koululla olemaan muitakin finskejä paikalla, kun  ylimopistolla tohtoriksi opiskeleva kaveri (Oona) oli ENSIC:illä assaroimassa labroja. Käytiin syömässä lähellä tuossa lähellä olleessa Made in France:ssa (”mitä jos Subway olisikin ranskalainen?”) ja samalla jauhettiin paskaa/keskusteltiin henkevästi suomeksi. Kuten aiemminkin olen tainnut mainita, kerran kuussa on kuitenkin ihan kiva kun pääsee puhumaan suomea, varsinkin jos toisella keskusteluosapuolella on sama puhetapa ja samanlaiset gonailu-jutut. Samalla reissulla tuli myös opittua mitä beaujolais tarkoittaa, tuolla sämpyläpaikassa kun oli viiniä tarjolla.

Of course in the markets there are dedicated beaujolais-racks.
Of course in the markets there are dedicated beaujolais-racks.

Termillä tarkoitetaan siis lokakuun kolmatta torstaita, jolloin aletaan myymään kyseisen vuoden sadon uutudenkarheita viinejä. Noihin pulloihin on siis etikettiinkin vartavasten merkitty että ovat beaujolaista. Itse en ainakaan asiasta ollu aiemmin tietoinen, mutta ihan hyvän makuinen idea viime viikonlopun VVP:n ja muiden viinin maistamisten perusteella. Meinasin tästä jo teitä tiedottaa aiemmin, koska noita viinejä tulee vissiin Suomeenkin myyntiin jokin erä. Nyt taitaa olla kuitenkin liian myöhäistä lähteä Alkoon etsimään, harmi teidän kannaltanne. Sen mitä itse asiasta/tapahtumasta olen ymmärtänyt on että alunperin tuokin on ollut jokin aluellinen juttu, mutta sittemmin suosiossaan levinnyt muualle Ranskaan ja muualle maailmaan.

Vähän on tullu viime aikoina urheiluakin seurattua. Viime viikonloppuna ensin bad boyssit ja sen jälkeen espanjalainen vaihtarikaveri kyselivät lähtemään mukaan katsomaan tuota viimeisintä el classicoa. Normaalisti en seuratason urheilusta ole kiinnostunut, mutta koska molemmat kaveriryhmät olivat menossa samaan kapakkaan tuota katsomaan niin päätin lähteä mukaan.

After the match you could see more stiped than white shirts...
After the match you could see more striped than white shirts…

Tuo Red Corner missä oltiin, näytti olevan juuri futiksen seuraamiseen suunniteltu paikka, kun jokaisella seinällä oli telkkari josta tuli jokin peli ja kulman taakse oli tuotu sohvia ja päämatsia näytettiin projektorilla. Ihan miellyttävä paikka, kun Leffeäkin sai hieman huokeammin häppärin aikaan. Kiinostavaa oli myös katso miten latinotutut olivat kannattaja leireihin jakautuneet. Espanjalaisia kannattajia oli sekä Barcan että Realin leireissä, mutta paikalla olleet kolumbiaano-koulukaverit olivat molemmat valkoisissa paidoissa. Itse kun en futisfani ole niin 4 – 0 tulos ei ollut kovin mielenkiintoista seurattavaa enää lopussa.

Nancy palying in white, Venice in burgundy.
Nancy playing in white, Venice in burgundy.

Tällä viikolla tuli myös seurattua ihan liveurheilua, kun couchsurfing-kaverilla oli ylimääräisiä lippuja keskiviikon Nancy vastaan Venetsia korismatsiin täällä, joten päätin itse lähteä mielenkiinnosta mukaan. Tuo urheilukeskus, jossa tuo matsi pelattiin oli ihan reilun kokoinen. Paikan täyttöasteen perusteella arvioin köykäisesti että katsojia olisi ollut reilu 1000, mutta lopussa kuulin että meitä olikin yli 3k. Vaikka futis on täälläkin selvästi se ykkösurheilu, niin kyllä näköjään koriskin kansaa kiinnostaa. Tuo peli oli verrattaen tasaista, vieraat olivat pääosin hienoisessa johdossa, mutta nancyläiset pysyivät perässä sitkeästi.

Break time cheerleading too.
Break time cheerleading too.

Kotijoukkue antoi kuitenkin välillä ihan luvattoman helppoja pisteitä ja italialaiset olivat myös aika hakoja heittämään kolmosia, joten voittivat lopulta (ansaitusti) 71 – 62. Pitää viellä integroitumista lisätä ja käydä katsomassa noita paikallisen futisjoukkueen kotipelejä. Kätevästi BDE näyttää tarjoavan kevään puolelle kolmen kotimatsin pakettia, mistä yksi on maakuntavihollista Metziä vastaan. Mitä olen ymmärtänyt, niin tämä Derby on isompi ”hate match” kun Suomi – Ruotsi tai vastaavat.

Viime aikoina on ollut myös ihan miellyttävää huomata että ainakin joillain ihmisillä täällä Euroopassa on positiivinen kuva Suomesta ja meidän maata, kulttuuria ja kieltäkin kohtaan on kiinnostusta. Heh, ja vaikka suuret ranskalaisjoukot eivät metallia kuuntele niin kadulla ääneen suomimetallista keskustellessa saattaa saada tuntemattomia paikallisia mukaan keskusteluun. Jotta tämä positiivinen maine säilyy ja suomalais-kortilla saa paikoittain alennusta rankalainen-nainen-brändistä (tai ranskis-mies, ketkä sitä pitävät parempana), niin kehottaisinkin nyt kanssa suomalaisiani välttämään sitä ainoaa keinoa jolla tuon maineen saa nyt pikaisesti pilattua, eli turvapaikanhakijoihin ja muille ulkkaritaustaisiin kohdistuvaa typerää perseilyä. Heh, kansallisuusaiheesta jatkaakseni, verrattaen usein kun johonkin uuteen ranskis mecciin (jätkään) tutustuu niin alku pään kysymys on että mitä mieltä olet ranskalaisista naisista. Rehellisyyden nimissä tietysti pitää vastata että keskiarvolla pidän paikallisten ulkoista olemusta parempana kuin kotimaista. [Pandering alert] Suomalaistyttöjen ei tarvitse kuitenkaan hätääntyä, teitä arvostan ehkä enemmän sisäisten ominaisuuksien perusteella. Vielä palatessani tohon suomalaisten arvostukseen, tietysti on tullut eriäviäkin mielipiteitä. Toi meidän ranskanmaikka lohkaisi ettei hänen kollengansa pysty kuvittelemaan pahempaa painajaista kun luokkaa täynnä suomalaisia (muutkin pohjoimaalaiset kelpaa). Meidän(/teidän?) ilmeettömyys on pahinta mitä täällä osataan kuvitella.

Despite this photos emphasis on beer, discussion is the most important thing.
Despite this photos emphasis on beer, discussion is the most important thing.

Tässä viime viikkojen ”vakituisempina” tapahtumina on tullut oltua jälleen ESN Apéro des Languesissa, Mac Carthyn Café des Languesissa ja käytyä huvikseen taas tuolla kansantanhuissa. Kaikki on näppäriä tapahtumia uusien ihmisten kanssa toimimiseen. Apérossa oli vähemmän porukkaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta sitä vastoin vieläkin useampi meistä ulkkareista on tuntunut löytävän tuonne Caféen, tällä viikolla se oli klo 22 aikaan pakaten täynnä. Kansantahuissa positiivisen kehityksenä oli ettei viime kerralla paikalla ullut enää pelkätään karvaisia ukkoja. Lisäksi jatkoina on tullut käytyä uutuutena BBC nimisessä kapakassa, vähän samantyylinen kuin tuo Mouton Electrique, missä aikanaan tuli käytyä.

Faim d'échanges
Faim d’échanges

Viime viikonloppuna järjestettiin tuo Faim d’échanges ohjelma kaupungin toimesta. Perjantai-iltana oli kaikkien yhteinen tutustumistapahtuma kaupungintalolla. Tietysti ranskalaiseen tyyliin kaupungintalossakin täytyy olla grandeuria, en usko että lappeessa vastaavassa byrokratiasalissa on vastaavaa koreutta. Pääsin tuolla tutustumaan myös omaan ranskalaisperheeseeni, Scheriereihin, eläkeläispariskuntaan toiselta puolelta kaupungin lähiöitä. Vähän tuli mieleen että mitä jos omat isovanhemmat olisivatkin ranskalaisia.

Les Scheriers
Les Scheriers

He olivat kuulemma olleet joka vuosi ohjelmassa mukana 13 vuoden ajan, joten en ollut edes ensimmäinen suomalainen johon he tutustuivat. Tuolla oli tarjolla myös kaikenlaista ranskalaista pikkupurtavaa ja herkkua, perheeni tietysti piti huolta siitä että muistin syödä. Tuolla tapahtumassa tuli myös hiemain muiden ”perheiden” kanssa puhuttua, esim yhden Suomessa käyneen tädin kanssa ja yhden ranskalaisen kotelaisen kanssa, joka oli yhden espanjalaisen ”perheenä”. Lopuksi meille oli järjestetty vielä yhden nuorisobändin keikka. Vaikka en kevyttä musiikkia juuri kuuntele niin bändi vaikutti soittavan kuitenkin hyvin. Sunnuntaina kävin tuon ohjelman puitteissa Scherierien luona syömässä.

Already eating well in welcome event.
Already eating well in welcome event.

Ajattelin että tuo reissu olisi kestänyt 2 – 3 tuntia, mutta tuolla tulikin oltua sittenkin noin 7 h. Paikalla oli myös yksi täällä opiskeleva puolalaistyttö, joka oli ollut vastaavasti samassa perheessä pari vuotta sitten ja jäänyt pitämään yhteyttä. Perhe tarjosi meille 5 ruokailu etapin ruokailun, ja tuon aikana tuli myös juotua viinejä ja viinoja myös ihan kohtuullinen määrä kohtuudella. Kun itse tarjoiduin auttamaan astioiden kantamisessa ruokalajien välillä, isäntä käski pysyä pöydässä, etelän kulttuurityyliin miehet istuvat pöydässä juomassa samalla kun naiset hoitivat käytännön työt…

Starters
Starters

Kokonaisuudessa tuo Scheriereillä käynti oli miellyttävä, pitää pitää jatkossakin yhteyttä. Toivomaani vaatteiden pesulaan heistä tuskin kuitenkaan saan, koska asuvat toisella puolella kaupunkia, mutta eiköhän tässä selvitä. Perheen talo oli kuulemma yli 100 vuotta vanha ja sen oli aikanaan hakkinut rouvan isoisoisoisä tai jotain vastaavaa.

The main course
The main course

 

 

 

 

 

 

 

In theory sky might also be open and sun could shine.
In theory sky might also be open and sun could shine.

Viime artikkelissa huutelin säästä (marraskuun alusta) että vielä uskalsi olla ulkona t-paidassa. Nyt on kuitenkin ”talvi” hiipinyt myös pikku hiljaa tännekin. Yleensä on pilvistä donc samanlaista harmaata kuin sielläkin juuri nyt. Välillä öisin on jo paikkasta. Mutta kun tuossa viikonloppuna tuli pidempiä pätkiä oltua ulkona viileässä, tuntu että myös talviturkki kasvoi päälle. Tänään kun koukattiin takaisin 10 asteeseen, tuntu ulkohupparissakin kesäiseltä. Loskaa (ja ihan häilyvästi luntakin) on tullut vähän, mutta maahan mikään ei ole jäänyt. Ylipäätään täällä ei ole yleensä ympärillä niin kosteaa, joten iltaisin myös kaikki pimeys tuntuu paljon pehmeämmältä, varsinkin ranskalaisten valaistustyylillä.

Sitten vielä vähän mainintaa koulujutuista.

Unrelated photo
Unrelated photo

Viime viikolla oli membraanien ja intensifiöinnin yhdistelmätentti. Vaikka periaatteessa olin tietoinen tuon ajankohdasta, häiritsivät jotkin viimeaikaiset tapahtumat tuohon keskittymistä, joten tenttiin tuli mentyä hieman housut kintuissa. Koska tällä kertaa oli kaksi tenttiä kerralla, oli aikaa myös kolme tuntia, jonka sai käyttää miten parhaiten näki. Itselläni ei ollut ihan hirveän vahva tunne onnistumisesta, mikä jäi kaihertamaan. Vaikka periaatteessa joillain säälipisteillä ja hyvin menneellä innovaatiprojektilla koko moduulista pääsisikin läpi, pitänee varmaan nuokin tentit käydä tekemässä kunnolla tammikuussa.

Pitching ideas
Pitching ideas

Viime viikolla oli innovaatioprojektista jälleen ohjattu insinööritapaaminen, jota varten meidän oli pitänyt valmistella erilaisia ratkaisuja hiekan siirtämiseksi systeemissämme. Tuossa tapaamisessa oli kuitenkin yllättävä juonnenkäänne, kun ensimmäisen osan kanssa meidän kanssa olikin toisen ryhmän ohjaajana toimiva insinööritäti, jolle noita ratkaisuja esiteltiin. Sinänsä ihan looginen veto tässä projektissa, kyllä noilla kehitellyillä ratkaisuilla pitäisi lopussa tarvittaessa muitakin saada vakuutetuksi. Toiselle puoliskolle meidän oma setä palasi valamaan meihin tulevaisuudenuskoa. Tässä viimeisillä viikoilla ollaan nyt pariin otteeseen nähty tiimillä ja saatu pienten vääntöjen jälkeen päätettyä mikä se meidän varsinainen systeemimme on, kuka tekee vielä mitä ja vähän sitten jotain sinneppäin mitoituksia (tässä projektissa innovaatiot on tärkeempiä). Vähän tässä projektissa vieläkin harmittaa että omalla ranskan taidolla kyllä ymmärätää hyvin mistä keskustellaan, mutta oma kieli ei ole niin ketterä vielä että pääsisi keskusteluhin sujuvasti mukaan.

Best time to do research is the last evening.
Best time to do research is the last evening.

Tässä on viime viikkoina päässyt myös luokan eteen esiintymään kun katalyysinanomateriaalien ja polymeeri/komposiittikursseista on pitänyt pitää päättötöinä esitelmiä. Nanomateriaalipuolella tehtiin ja vedettiin yhden kiinalaisen tytön kanssa ihan kohtuullinen esitelmä itsepuhdistuvasta lasista. Tuon session jälkeen arvostelemassa ollut tohtoritäti antoi ohjeita ja palautetta yleensäkkin esitelmäkalvoista. Vaikka siitä olen samaan mieltä että presikseen Harvard-viittausmenetelmä olisi parempi kuin numerojärjestelmä, niin siitä olen kyllä toista mieltä että koko lähdeviitteen laittaminen normidiojen sekaan tekisi lähteiden seuraamisesta ja muistamisesta helpompaa.

Polymers for everything.
Polymers for everything.

Polymeeripuolella päästiin viimeinkin tuosta koko syksyn alitajunnassa kummitelleesta esitelmästä. Vaikka komposiittien käyttäminen lämmönsiirtimissä oli aiheena mielenkiintoinen, oli meidän kansainvälisellä gonaryhmällä koko syksyn aina jotain ajankohtaisempaa tekemistä, joten tuon esitelmän tekeminen jäi aika pitkälle viimeiselle viikolle ja etenkin viimeiselle illalle. Vaikka omasta mielestä tuo meidän esitys jäi aika köykäiseksi (osin siksi että tarkkaa tietoa ei tahtonut löytyä millään), vedettiin me se kolumbiaana- ja nigerialaiskaverin kanssa ihan hyvin. Lisäksi meidän kannalta kävi hyvin että oltiin ihan viimeisen viikon viimeisiä, joten kaikki kanssaopiskelijat ja myös arvosteluraadin tiukimman maikatkin olivat lähteneen ennen meidän showtamme, joten esityksen jälkeen tarvitsi vastava vain kilttien tätien arvattaviin kysymyksiin. Pisteet kotiin.

(Tämän artikkelin viimeistely venyi maanantaille, mutta kirjoitan nyt silti eilisen sunnuntain näkökulmasta).

Cast of Ratatouille
Cast of Ratatouille

Tällä viikolla meillä oli englannin intensiiviviikko, joka koostui erillaisista moduuleista. Oman ryhmäni kanssa päästiin dubbaamaan Ratatouillea, valmistelemaan ja esittämään uutisia, käymään puhelin keskusteluja ja kokeilemaan työhaastattelua englanniksi. Vaikka englanti on omalla kohdalla selkeästi muita ulkkarikieliä vahvempi, niin viikko oli silti ihan opettavainen. Esimerkiksi tuota omaa puhelinkeskustelua kuunnellessa havahduin siihen kuinka jäätävä suomalaisaksentti mulla vielä on puheessa, ei ihme jos eivät ihmiset tuosta nopeasti selittäessä mitään ymmärrä, pitänee rauhoittua ja keskittyä.

The justice team
The justice team

Työhaastattelusta jäi positiivinen fiilis, vaikka tuonne menin takki auki ilman suurempi valmistautumisia, meni se ihan hyvin, eli uran saisi koulun jälkeen mahdollisesti käyntiin muuallakin Euroopassa. Koska meidän ryhmän ranskalaiset tuotepuolen jätkät ovat koomisen kahjoa porukkaa, tuli jenkkioikeuden käynnistämme (jota tuomatoin) jakso kauniita ja rohkeita ja uutisista jotain mistä saa epilepsian… Viikon loppuun oli vielä normaalin kurssijärjestyksen viimeinen meetings-luento, kun saimme vakuuttavasti päätettyä suklaatehtaan sijoittamisesta Melbourneen, oli maikkamme ihan hekumoissaan.

Nyt kun englanti ja kaksi valinnaistakurssia on suoritettuna, pitäisi konkreettisia noppiakin olla nyt kasassa 9. Ehkä tästä tulee vielä jonkinlainen akateeminen suoritus tästä reissusta.

Ranskan tunneilla nyt nämä viikot teemana on ollut sukupuolten tasa-arvo (koulussa ja akateemisessa maailmassa). Vähän tuossa itselläni on jäänyt kaihertamaan että keskustelu on pitemmän päälle ollut meidän poikien ja maikan välillä, (enemmistössä olevat) tytöt ovat tyytyneet lähinnä olemaan kuuntelijoita vaikka itse kevyesti olen koittanut provosoida ja syöttää suoraan lapaan. Vaikka tuo ranskalainen ”plört” (koska olkien kohauttaminen ei olisi tarpeeksi stereotyyppisen ranskalaista) ei vielä tule sujuvasti, niin sen verran on kieli alkanut luistamaan että pystyy jo jokin verran alkaa tuolle ranskanmaikalle väittämään vastaankin.

Koulun puolelta vielä normaalin elämän erikoistapahtumiin viikonlopulta.

Trailblazing in Nancy, this should fit to LUTagenda too. These two also look suspiciously breaking bad'ish...
Trailblazing in Nancy, this should fit to LUT-agenda too. These two also look suspiciously breaking bad’ish…

Tänään (maanantai) kun Pariisissa alkaa tuo COP21 ilmastokokous, oli lauantaina tarkoitus järjestää myös Nancyssä siihen liittyvä marssi, johon itse olin myös ympäristöstä ja maailmasta välittävänä menossa. Viimeaikaisten tapahtumien johdosta isompia kokoontumisia on kuitenkin kielletty, joten tämä viikonlopun sovellettiin niin että osallustujat kävelivät ympäri kaupungin pääkatuja pareittain tai pienissä ryhmissä. Aluksi olin lähdössä muutaman oman ikäiseni porukkaan, mutta kun huomasin että he aikoivat imeisesti jalon ilmastoaatteen ohessa ajaa muitakin periaatteita joista itse en ole varma olenko kannattaja, aloin epäröimään. Onneksi kävelykaveriksi löytyi sitten yksi paikallinen vanha herrasmies, jonka kanssa lähdimme tekemään kierroksia, samalla syvällisesti ranskaksi keskustellen. Tuo oli ihan miellyttävä kokemus ja tulipahan tehtyä jotakin enemmän näkyvää tarpeellisen asian eteen.

Suomalaiset ja kiintö scotsman
Suomalaiset ja kiintö scotsman

Tänä iltana (sunnuntai) saatiin myös järjestetty ensimmäinen meidän nancyläissuomalaisten yhteistapaaminen. Itse olin Oonan, Lauran ja Saran tavannut jo erikseen, mutta muut eivät vielä toisilleen olleet tuttuja, joten tuossa saatiin useampi yksittäinen tutustuttaminen hoidettua kerralla. Ennen tuota kävin skottikaverin kanssa kiertelemässä keskustan pienellä joulutorilla. Spontaanihkosti skotti jäi myös meidän seuraamme kun aloitettiin suomettuminen muiden saapuessa, eipä meillekkään ollut ongelma keskustella englanniksi. Alkuun mentiin eurooppalaisella tyylillä kun otettiin yhdet vin chaudit torilla, minkä jälkeen vaihdettiin suomalaiseen juomiseen ja mentiin hyväksikäyttämään St Epvren 1 € / olut synttäritarjousta. Tapaamisen loppupuolella sovittiin että tehdään myös ensi viikolla jotain ulkoisänmaallista, jos ei muuta niin sitten lojutaan lattialla ja katsotaan linnanjuhlia.

Loppuun vielä lisää kuvia juolutorista ja ilmastomarssista yms.

Climate rally
Climate rally in Nancy
Climate rally
Climate rally in Nancy
Spruce in Stanislas
Spruce in Stanislas
Christmas market in Nancy
Christmas market in Nancy
Also remember ask for free samples
Also remember ask for free samples
After Ctulhu mythos, now also examples of catholic mythos
After Ctulhu mythos, now also examples of catholic mythos

Osa 9: ”Ça soit pas facile à comprendre”

[Suomalaisten uutissatiirien avausmantralla]

”Bonjour à tous et bienvenue à leBlog, je m’appelle Antti Kaukiainen. Viime viikonloppuna olimme tauolla, mutta voi pojat mitä kaikkea tässä kahdessa viikossa on taas tapahtunut. Tämän päivän lähetyksessä ai ole pääaihetta, mutta sitäkin enemmän kaikkea sälää.”

Summary: Club bière, Apero des Langues, paintball & folk dances. Couchsurfing. Beer. Traffic. First exams and presentations. Student radio of ”campus”. Bank card. Weather. Catharses. Last ride of teekkarilakki. Question in the bottom, prices for best quess!

Yksittäisinä aikayksikköinä viikot tuntuvat taas kuluvan nopeasti nyt kun on tullut rutinoitua tähänkin elämään täällä.

Aloitetaan lämmittelynä käymään läpi mitä kaikenlaisia tapahtumia tässä kahden viikon aikana on ollut. Tästä tulee aika pitkä wall-of-text. Artikkelin tuottaminen on myös jakautunut sekä perjantaille ja lauantaille, joten aikanäkökulmat saattavat tuntua hämmentäviltä.

6.10 oli jälleen club bière foijerilla, jonne itse jälleen ennätin. Nyt kun alkaa olemaan jo useamman ihmisen kanssa ainakin naamatuttu, niin pystyy kiihdyttämään muihin koulun opiskelijoihin tutustumista. Vielä tuo ei kuitenkaan vauhdiltaa huimaavaa oman vajaavan ranskan takia, eivätkä paikallisetkaan ihan hirveän usein tule oma-aloitteisesti oudon ulkkarin kanssa puhumaan. Teekkarilakissa kun oli vielä parasta-ennen-päivämäärää jäljellä niin pidin sitä tuolla päässä jäänmurtajana. Teemaksi tuonne oli valittu rugbyn mm, muuta teemallista en tuolla havainnut, kuin että kaikki tarjolla olleet oluet olivat vähintään kahdeksan prosenttisia, joten nopeaa kaljanjuontia ei uskaltanut tälläkään kertaa harrastaa. Tuolle illalle tuli vähän meh loppu kun bisse loppui ennen loppua, pihalla alkoi sataa ja foijerissa oli sen verran melua että omat keskustelumahdohdollisuudet tuntuivat rajatuilta. Niinpä lähdin oluissani himaan ja sainpa vähän kouluhommia vielä tehtyä.

Apero - Who am I?
Apero – Who am I?

7.10 oli ESN:nän järjestämä syksyn ensimmäinen ”Apero de Langues”. Carnotin laidalla olevan opiskelija-asuntolan (?) kerhotilaan oli järjestetty suurin osa meistä vaihtareista , vähän makeaa syötävää ja pöytiä eri kielillä keskustelulle. Minut komennettiin aluksi englannin pöytään, johon sattui klusteroitumaan myös useampi italiailainen, mistä seurasi taas all kinds of crazy. Jonkin ajan päästä lähdin pöydästä haahuilemaan muiden pöytin välille ja puhumaan ranskaksi tai englanniksi tai edellisten sekoitukseksi muille haahuilijoille. Tuolla tuli myös sopivana tapahtumana pidettyä lakkia päässä, nyt kirjoitushetkellä on lappeessa pidetty lakinlaskijaiset, joten tästä eteenpäin lakki istuu (muiden vaihtareiden suruksi) hyllyn päällä vartoen lämpimämpiä aikoja. Tuo oli ihan hauska ilta, lukuunottamatta sitä että mätin karkkia ja muuta sen verran paljon että mahassa painoi… Kemujen loputtua kävimme vielä joidenkin vaihtareiden kanssa Mac Carthyssä istumassa, itse en tuolla ollut loputtoman myöhään, koska ei ollut pankkikorttia jolla olisin ehtinyt varautua oluen ostamiseen vaadittavaan käteiseen (tämä on oma kuvioni, kyllä kapakoissa kortti kävisi).

Viime viikon perjantaina sain viimein käytyä tuon yhden Saudi-Arabiassa työskentelevän ranskalaissurffarin kanssa oluella Medieval nimisessä irlantilaisbaarissa. Se oli ihan miellyttävä kaveri, puhui sujuvaa englantia ja raskalaiseksi oli metal as fuck. Kaveri harmittelikin minulle että Ranska ja Nancy eivät musiikin ja syksyn säiden puolesta ole olleet optimaalinen valinta, mutta eipä tuo itseäni haittaa, sää ei täällä voi syksyllä olla ainakaan yhtään huonompi kuin Suomessa ja metallia pystyy kyllä kuuntelemaan vaikka hyviä livekeikkoja ei sattuisi tulemaankaan vastaan. Viikolla olisi pitänyt nähdä myös ensimmäistä kertaa yhtä toista surffaria, mutta kun ukosta kun ei tapaamispaikalle kuulunut puoleen tuntiin mitään niin hänen kanssa hengaamisensa siirtyy jonnein tulevaisuuteen. Ranskantunnilla olin myös oppinut että ensicläisille on perjantai-iltaisin varattuna pöytä Mac Carthystä. Päätin siis illalla käydä myös tuolla ja koittaa jatkaa muihin tutustumista. Alkuun en kuitenkaan yhtään koulutoveriani tuolla havainnut, mutta muutama tuttu vaihtari oli alakerrassa pelaamassa biljardia, joten jäin heidän seuraansa kolmen erän ajaksi. Kollektiivisesti oltiin aika kehnoja pelaamaan, joten matsitkin olivat aika tasaisia. Pelien jälkeen löysin myös muut keteläiset ja sain muutaman kanssa jonkin verran jauhettuakin.

No paintball w/o mythos: Ia Shub-Niggurath, Black goat of the woods (with about 10 young)
No paintball w/o mythos: Ia Shub-Niggurath, Black goat of the woods (with about 10 young)

Lauantai-iltapäivästä reservin aliluutnantti Kaukiainen jälleen kutsuttu aktiivipalvelukseen, kun tuutorini oli kutsunut minut muiden ENSIC:in tohtorikavereidensa (tuolla oli myös oman luokkani porukkaa ja muiden koulujen jatko-opiskelijoita)kanssa pelaamaan paintballia, yhteensä meitä oli joku 22. Paikka sijaitsi Toulin lounaspuolella olevassa pikkukylässä, vähän jouduttiin ajelemaan meidän autokyydillä edestakaisin ennen kuin löydettiin perille. Itse paikka oli todella hieno, vissiin joki vanha linnoitusrakennelma, ja olisi soveltunut vielä paremmin vähän isommalle porukalle. Linnoitteen pihalle oli rakennettu pieni länkkärikenttä, jossa tehtävänä oli viedä kärryä toiseen päähän, linnoituksen päällä oli iso lipunryöstökenttä ja vallihaudassa esteradalla oli takoitus potkia keskellä ollutta palloa kohti toista päätä.

Paintball ghost town for offensive - defensive scenarios
Paintball ghost town for offensive – defensive scenarios

Lisäksi alueella oli lauma vuohia, jotka kävivät syömässä osumajälkiä esteistä ja välillä jonkun onnettoman kuulia suoraan pussista. Suurin osa meistä otti puolitoista pussia kuulia (750 kpl) ja halvimman pyssy, mikä ei todellakaan ollut mikään tarkkuuskivääri vaan enemmänkin spray-and-pray, hintaa huville oli noin 53 €. Lisäksi tarjolla oli kertakäyttöhaalareita tai jänisasuja, itse kuitenkin päätin tässä kohtaa säästää ja luottaa ettei RUK:in kurssipuku pysäyttää luodit ja mahdollinen värikin lähtee irti.

A pic from others
A pic from others

Tuo kuulamäärä riitti viiteen skenaarioon, eli kylässä sekä puolustettii että vietiin kärryä, lipunryöstöön, pallonpotkintaan vallihaudassa ja lopuksi vielä ammuskeltiin kylässä vikat kudit tavoitteettomassa taistelussa. Skenaariot pelattiin aikarajalla ja reparaître lähdöstä kertakuoleman sijaan. Ekassa skenaariossa pelasin vielä ihan hyvin, mutta lipunryötössä tuli juostu niin paljon että adrenaliini voitti useampaan kertaan harkintakyvyn ja töhöily alkoi, lopuissa skenaarioissa kun ammuin vahingossa omia, vihollisia välillä alle varoetäisyydeltä tai välillä en huomannut että minuun oli osunut kypärään.

Victorious bunnies
Victorious bunnies

Tuosta sainkin kyllä multa palautetta muilta, suurimman osan kyllä ymmärsin, mutta ihan kaikki immortality-mode syytökset eivät tuntuneet perustelluilta. Joka tapauksessa tuo oli hyvä reissu, valotti myös miksi armeijassa joitain asioita opittiin, esim tetsaamista tai taisteluhuutojen käyttämistä (osa töhöilystäni johtukin siitä että ei oikein yhteistä taistelukieltä löytänyt joukkuekavereitteni kanssa). Tuon kokemuksen perusteella olen vielä enemmän vakuuttunut siitä että oman elinajanodotteen pidentämiseksi kannattaa työskennellä aktiivisesti rauhan edistämiseksi tässä maailmassa. Tuolla tuli myls unohdettua se etten ole enää mikään nuoripoika, ennen pelejä tai heti niiden jälkeenkään kun ei tullut venyteltyä niin reidet olivat kipeänä vielä seuraavaan tiistaihinkin asti. Illalla olisi ollut tarkoitus käydä juomassa olutta vielä joko surffareiden tai vaihtareiden kanssa, mutta sen verran alkoi silmät painamaan että jäin suosiolla himaan, harmillista sinänsä kieltäytyä kun kerrankin on kutsuttu.

Beaten but not broken.
Paintball aftermath; beaten but not broken.

Tällä viikolla on ollut tahtumaa myös residenssin salissa. Maanantaina olisi ollut (ilmeisesti käynnissä olevan Nancy Jazz Pulsation tapahtuman takia) joku blues kitaristi soittamassa tuolla salissa. Kävin ovella kurkkaamassa, mutta koska musiikki ei juurikaan innostanut ja paikalla oli jo riitävästi muuta yleisöä niin lähdin huoneeseeni mieluummin kuuntelemaan metallia, maistamaan olutta ja valmistautumaan seuraavan päivän polttotekniikkakokeeseen. Tiistaina Radio Campus Lorraine järjesti tutustumisillan tuolla salissa. Tarjolla kun oli taas kaikkea pikkusyötävää niin menin sinne innoissani hamstraamaan. Taas tuli maha kipeäksi, perhana, pitää alkaa muistuttaa itselleen jatkuvasti että enää ei-nuorena ei voi enää tehdä kaikkea miten huvittaa, ilman että siitä voinnillisesti kärsii myöhemmin… Tuolla sain jatkettua hieman muutamaan naapuriini tutustumista sekä juteltua myös tuolla radiossa toimijoiden kanssa, tuo studio kun on tuolla residenssin alakerrassa. Minua oltiin myös värväämässä radion ulkkariohjelmaan, kai tuolla voisi käydä jossain vaiheessa kunhan radioon on enemmänkin tutustunut. Ehkä tuon perusteella olisi sitten jotain tuliaisia norppalaisillekin.. Nyt myös viimeinkin tuo RCL kuuluu tietokoneen selaimen kautta netti lähetyksenä, sitä on tullut pidettyä välillä auki jos vaikka ranskaa oppisi sitä kautta.

French folk dances
French folk dances

Couchsurfingin kautta eiliselle joku oli laittanut kutsun tuossa illalla vieressä humanistikampuksella järjestetylle kansantassi-illalle. Päätin käydä tuolla huvikseni sekä kulttuurisesta mielenkiinnosta, että siitä harhakuvitelmasta että humanistikampuksen takia tuolla olisi varmaan paljon tyttöjä (tuo oli väärä hypoteesi, karvaisia miehiä oli enemmän). Alkuun tuolla ei haitannut kun oli tansseista pihalla, niin kuin yleensä, koska olin tuolla kuitenkin incognito. Sitten kuitenkin pari luokkakaveria sattui tulemaan paikalle, merde…

Manly French touch
Manly French touch

Huvittavaa kuitenkin oli että tuo tyttö omalta luokalta tuntui olevan vielä enemmän pihalla tanssiessaan kuin minä, näköjään sekin on mahdollista. Laitoin sähköpostiosoitteen tiedotuslistalle, mutta nähtäväksi jää tuleeko jatkossa käytyä tanhuamassa. Illalla kerkesin myös käydä uimassa, mutta koska tuolla oli sen verran tungosta altaassa ja pääosin hitaampia uimareita, niin pitkään en tuolla viihtynyt. Pitää käydä jatkossa ihan vuoron lopulla kun on väljempää.

French pasteries and boissons
French pasteries and boissons

Tänään illalla tuossa Monboisin opiskelijaraflassa järjestettiin useamman toimijan fuusiona Ici Lorraine, ESN, yliopisto ja muut pitivät standeja ja tarjolla oli Bretagnen siideriä ja paikallisia leivoksia. Paikalla oli suurin osa meistä vaihtareista, mutta tuolla oli kyllä paljon kaikkia muitakin ulkkareita. Tuolta sai myös ihan hyvää lisäinformaatiota tuohon ranskalaisen isännöintiperheen-etsintä-projektiin, kuukauden päästä kun kaupunki järjestää paikallisten perheiden ja ullkareiden tutustuttamistapahtuman. Pitää kuitenkin katsoa jos omilla verkostoilla löytäisi jo ennen sitä jonkin ranskalaisen perheen pesemään mun pyykkejä. Tapahtumassa tuli vastaan myös yksi uusi suomalainen, oma LUT-hupparini oli kuulemma paljastanut oman kansalaisuuteni. Tässä alkaa pelottaa että jos pitää liikaa Suomeen viittaavia vaatteita päällä niin kohta herääkin jo Suomesta. Tapahtuman jälkeen piti käydä vielä vaihtariporukalla Mac Carthyssä, mutte se tuntui menevän vähän reisilleen kokonaisuudessaan. Alkuun k-pisteellä ei näkynyt ketään kokoontumisajankohtana, joten kävelin itsekseni kapakalle. Lopulta osa noista muistakin löysi perille, mutta sillä aikaa kun odotin oluttani ja kävin katsomassa muiden ensicläisten pöytää olivat muut vaihtarit hävinneet johonkin. Koska paikalliset keteläiset olivat myös pakkautuneet sen verran tiiviisiti niin en parin keskustelun jälkeen jaksanut enempää jäädä tarinaa iskemään vaan lähdin itsekin. Toivottavasti tänään lauantaina kun pitäisi Ranska – NZ rugbymatsia katsoa muiden surffareiden kanssa niin olisi vähemmän kikkailua.

Scientific presentation
Scientific presentation

Koulunkäynti on edennyt normaalilla painollaan, nyt on muutamia osuuksiakin tullut jo päätökseensä. Viimeviikolla oli englannin scifi-osuuden viimeinen kerta, jossa esiteltiin me esiteltiin erilaisi korkealentoisia aiheita. Vaikka tuota englantia nyt tulee käytyä vähän vasemmalla kädellä helppojen noppien takia, olisi tuohon omaan esitykseen valmistautumiseen voinut panostaa enemmän vaikka ei se huonosti mennyt. Oma englanti ei kuitenkaan selkeästi ole täydellistä ja tuota verbaalista esiintymistä voisi vielä tosissaan kehittää. Tällä viikolla tiistaiaamuna oli ensimmäinen tentti täällä, polttotekniikkaa (combustion). Tuo kurssilla käsitelty asia nyt ei kovin monimutkaista ollut, joten hirveitä jännitteitä ei tuonne tenttiinkään ollut. Muuten meininki oli aika samanlaista kuin kotona, erona se että mukaan sai ottaa mitä tahansa kurssin kirjalista materiaalia (MAOL ja tekniikan kaavastotkin kelpasivat kun tentin aikana kysyin), luennoitsija oli itse valvomassa ja aikaa oli 1,5 h. Tuo jälkimmäinen tuotti vakio kolmeen tuntiin tottuneelle suomalaiselle eniten haasteita, tentin tehtävät eivät tuntuneet ylitsepääsemättömän vaikeilta.

No more!
No more!

Aika tuntui kuitenkin kuluvan turhan nopeasti ja toiseen laskutehtävään ei tullut annettua kunnon vastauksia ja viimeinen tentin vartti tuntui kuluvan enemmän stressaamiseen kun tehokkaaseen tekemiseen. Onneksi tuo combustion-maikka puhui myös sen verran hyvää englantia että sillä kielellä sai vastata tekstitehtäviin, mikä nopeutti omaa kirjoittamista huomattavasti. Innovaatioprojektista ollaan pidetty pari kokousta ja nyt on jonkinlainen kaavio siitä millä tuota prosessia toteutaan, ensiviikolla asiasta pitää raportoida meidän vastuuinsinöörille. Vaikka tässä projektissa en mitenkään halua släkätä, niin tuntuu että jos jotain ei ehdi hoitamaan niin sen kyllä joku muu sitten ottaa hoitaakseen eikä itse tarvitse stressata, samaa ongelmaa on kuulemma ollut Nokiassa silloin kun yrityksellä meni vahvasti. Viimeviikolla koulun yhden alumnin pitämä konferenssiluento oli mielestäni parhaita tähän saakka, CO2 puhdistus ja säilöntä oli aiheena mielenkiintoinen.

Viime perjantaina sain viimeinkin tuon ranskalaisen tilini pankkikortin käteen. Nyt pystyy nostamaan käteistä ilman lisämaksuja (0,75 €/nosto on hirveä määrä rahaa :<  ), ja suomalaisia kortteja voi pitää kämpillä lukkojen takana tallessa, joten tililliset riskit ovat myös pienemmät. Uuden kortin kunniaksi tein elintarvikeostoksia viime viikonloppuna yhteensä. Paikallisessa isossa marketissa käydessäni pöyrätuolissa oleva paikallinen pyysi minua ostamaan paikallisten liikuntarajoitteisten tukikakun, jolla hintaa oli 5 €. Vaikka tuo ei tosiaan mitään halpaa herkkua ollut niin päätin kaupassa käynnin jälkeen tukea heikompiosaisia, kyllä siihen pitäisi olla varaa jos on varaa käydä olutta juomassa kapakassa ja kun yliopisto ja valtio sinua tukee opiskeluissa rahallisesti.

With weather like this it feels like back in home.
With weather like this it feels like back in home.

Sää täällä on ollut kotoisen suomalainen nyt viimeajat, eli taivas on jatkuvasti täynnä tasaisen harmaita pilviä. Kesä ei myöskään jatku ikuisesti pohjoisessa etelässäkään, joten tällä viikolla on todettavasti aamulla ollut hyvä pitää hupparinkin päällä jotain muuta ja TEK-sormikkaita käsissä. Tässä viileydessä alkaa jo vähän saunaa kaipaamaan, varsinkin kun viikonloppualkuilloissa tuntuu olevan käyttämättömiä aikapaikkoja omassa aikataulussa.

Koska tämä kaupunki ei ole varmastikkaan monelle tututtu, keksin piirrellä siitä kartan helpottamaan sijaintien hahmottamista.

Map of Nancy (update 30.10, Monbois added)
Map of Nancy (update 30.10, Monbois added)

Viime viikolla saatiin myös lisää näytöksiä kaukiaisenantti VS. ranskalainen liikenne saagaan. Perjantaina kun lähdin ruokatauolla ottamaan hyötyä toisella CROUS ravintolalla olevasta ilmaisesta lounaasta niin jouduin polkemaan nopeasti ja samalla väistelemään pyöräkaistalla miten sattuu käveleviä jalankulkijoita. Yksi heistä oli (kansallisen) poliisin setä, joka ei paljoa katsonut pyöräkaistalle tullessaan sivuilleen ja ajoin hänen ohitseen kohtuullisen läheltä. Poliisi jäi huutelemaan perääni pitemmäksi aikaa, joten koin paremmaksi käydä kuuntelemassa mitä ukolla oli asiaa, tuo poliisilaitois kun on tuossa tavallisen koulumatkan varrella joten sama setä saattaa tulla myöhemminkin vastaan eikä vielä tiedä kuinka herkästi täällä sakotetaan jos ei tee kuten poliisi tykkää. Poliisimies sitten jotain tiuskaisi että pitää ottaa liikenteessä myös jalankulkijat huomioon, mutta perus joojoo-vastauksen jälkeen hänellekin taisi tulla selväksi että olen pelkkä pahaatarkoittamaton ulkkari, joten enempää ei tarvinnut paasata. Loppunäytös tuli lauantaiaamuna kun kaupoilta laskettelin rauhallisesti jalkakäytävää pyörällä alaspäin, koska se on oman ja yleisen turvallisuuden kannalta mielestäni paras vaihtoehto. Siihen sitten yksi samaan aikaan liikkeellä ollut vanha ukko alkoi huudella että pyöräilijät autotielle, tuo aiheuttaa vaaraa liikenteelle. Absurdin tuosta teki kuitenkin se että ukko huudellessaan oli itse kävelemässä autotien yli miten huvittaa…

Viimeaikoina olen saanut myös useamman katharsiksen. Täällä kun ei muita suomea ymmärtäviä ole yleensä ympärillä, olen tajunnut että tarvittaessa voin kiroilla omalla kielellä miten on tarvetta. Rauhallinen ja flegmaattinen käytökseni on kuitenkin rajoittanut tämän ässän käyttöä. Tajusin myös että suurin osa omasta sujuvasta englannin kielitaidostani olen kehittänyt kieltä lukemalla, joten ranskaakin varten pitäisi alkaa juuri lukemaan tekstiä ahkerammin. Lisäksi olen hieman selkiyttänyt itselleni tämän vaihdon prioriteettien kärkikolmikon järjestystä:

  1. Kansainvälisten verkostojen luominen tulevaisuutta varten
  2. Ranskan oppiminen
  3. Akateeminen (kemianteknillinen) menestys

Näin ollen jos tapahtumien ja ihmisten takia jokin kurssi saattaa hieman kärsiä niin siitä ei kannata alkaa stressaamaan, opiskelumateriaalin avulla pystyn kyllä opetettavat asiat mylhemminkin oppimaan vaikka niistä ei silloin enää noppia saisi täältä ja sitä kautta LUT:ilta, mutta ne verkostot saa rakennettua vain täällä, joten siihen pitää keskittyä nyt.

Arvoitus:

There have been lots of coursematerial given so far on the lectures and TDs and backpack starts to feel heavy from time to time. One who can guess the closest, which mass (in kilograms)of study related paper I have accumulated so far, gets a price from this exchange! Leave your answer in comments below, aswers to all other medias will be either ignored or ridiculed!

Bon chance à tous!

Osa 8: Le miel doux

Salut!

Taas on ollut kaikkea tapahtumaa ja makeaa hunajaa.

Summary: innovation project, other school stuff, L-INP sporting competitions and ENSIC success, rugby, mussels @ CROUS, residence party, SUAPS and student sport, and Atelier Dynamo.

Project brainstorming session.
Project brainstorming session.

Koulussa alkoi nyt tuo innovaatioprojekti, joka on osa tätä prosessitekniikan pääainesettiä. Tuo brainstorm-sessio oli ihan mielenkiintoinen, paikalle tuli myös kolme Saipemin insinööriä kommentoimaan meidän hiharatkaisuja tuohon ratkaistavaan ongelmaan (miten merestäpohjasta porattavasta öljy, kaasu ja vesikoktailista saadaan erotettua hiekka merenpohjalla niin etteivät laitteet tuhoudu ja prosessi on jatkuva). Lopulta meidät jaettiin ryhmiin sen perusteella mitä menetelmää kukin henkilökohtaisesti piti parhaana. Itse kuuluin tässä erillaisten vähemmän kannatusta saaneiden ratkaisujen yhdistelmäryhmään.

Project team meeting
Project team meeting

Samassa ryhmässä kun on kaikki meidän luokan fiksunoloiset tytöt niin luulisin että tähänkin saadaan pätevä ratkaisu. Tostaina pidimme koko ryhmällä palaveria, jossa vähän ajan säätämisen jälkeen saatiin päätettyä millaisilla tekniikoilla ongelmaamme lähestymme. Lopussa jakaudittiin myös pienempiin ryhmiin eri tekniikoiden tutkimiseen. Vähän ehkä meidän ryhmää vaivaa kunnon johtajuuden puute, toivottavasti tätä saadaan parannettua myöhemmin. Hassuna vaihtarina jolla on ranskassa vielä kehitettävää en oikein itse uskalla alkaa täällä päälliköimään vaikka siitä muuten pidänkin.

Perjantaiaamuna päätin olla pahis ja menemättä exergia-analyysin luentoharkoihin, koska kotitehtävien ja muukin tuohon liittyvä itsenäinen opiskelu on ollut vielä vaiheessa, joten en viittinyt sitä maikkaa mennä enempää turhauttamaan. Muutenkin tuntuu että vaikka noi exergia-asiat täällä oppisinkin hyvin niin Suomessa pitkät ja komeat ente-kaverini katsovat mua asiaan liittyen silti kuin halpaa makkaraa..

After Friday afternoon lectures...
After Friday afternoon lectures…

Lisäksi pohdin commande avancée (process control) & optimisation dynamique kurssin keskeyttämistä, koska tuolla luennoilla en kuitenkaan kaikkea pohjatietojen puutteessa aina käsitä ja samat jutut joudun kuinkin opettelaan LUT:iin palatessani. Annoin kuitenkin tuon maikan joka commandea vetää puhua minut vielä jatkamaan, molemmat kurssin puolikkaat kun arvostellaan ryhmäprojekteista niin minunkin pitäisi ”muiden avulla” saada tuo kurssi hoidettua… Katsotaan miten käy. Muuten kouluviikko oli aika normaali vaikka olikin noiden tekniikan koulujen urheilukisojen takia lyhyempi. Perjantai-iltapäivän nanokatalyytti luennolla pääsin taas normaaliin rooliini eli olemaan koko luokan edessä väärässä. Noiden pe klo 13.30-16.45 luentojen jälkeen on aina pieni ”oispa viiniä”-tunne.

Pink to cheeks, the ENSIC warpaint
Pink to cheeks, the ENSIC warpaint

Keskiviikkona ja torstaina oli tosiaan järjestetty nuo L-INP kisat, eli paikalliset teekkarit ottivat yhteen futiksessa, rugbyssä, käsi-, kori- ja lentopallossa, kolmella eri aluella kaupungissa. ENSIC:in osallistumisesta voi olla jo ylpeä siinä että jokaiseen lajiin oli meiltä saatu sekä tyttöjen että poikien joukkueet. Itse poljin molempina päivinä tuolla toisella puolella Suur-Nancyä pelattavia rugbyä ja futista katsomaan, ne kun järjestettiin samassa paikassa ja olivat mielenkiintoisimmat lajit. Jätkien futisjengiin oli näköjään lähtenyt myös tuo skottivaihtari ja yksi oman saapumiseräni kolumbialaisistakin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Allez ENSIC!

Poikien puolella meidän koulun sekä futis- että rugbyjoukkueesta näki että pelattiin ihan tosissaan ja jonkun verran oli treenaamistakin pohjalla, tyttöjen joukkueet eivät olleet ehkä yhtä organisoituneita, vaikka ainakin asenteella pelasivat. Ainakin futiksen puolella tyttöjen ja poikien pelaamisessa näytti olevan aika kirkkaat tasoerot, mutta omasta mielestä on ihan hyvä että kiltaolympialaisissa kotona kaikki lajit pelataan sekajoukkueissa. Poikien futiksessa oli 9 pelaajaa (+maalivahti) kokonaisella kentällä, tytöillä 6 puolikkaalla ja rugbyt molemmat pelasivat 7 pelaajalla puolikkailla kentillä.

Allez les filles!
Allez les filles!

Tuo tyttöjen rugby vaikutti kuningaslajilta, niin kova huuto sieltä kentältä lähti ja teknisesti tasoero ei vaikuttanut myöskään olevan poikien pelejä matalampi. Huvittavaa oli myös katsoa kuinka paljon tunnelatausta peleissä myös oli, futiksessa tuli välillä isompiakin torikokouksia vihellyksistä ja yhdessä tyttöjen rugbypelissä kun yksi pelaajista sai kovan astmakohtauksen ja joutui keskeyttämään, niin siellä nousi muille kyyneleet silmiin mutta jatkettiin peliä vajaa naisituksella. Oli myös ihan huvittavaa että kaikilla kouluilla oli ainakin tuolla futis/rugby kentillä omaa kannustusjoukkoa, meitä ensiciläisiäkin oli ihan hyvin paikalla.

Allez ENSIC!
Allez ENSIC!

Onneksi tuon LUT:in pinkin hupparin sävy on aika sama kun ENSIC:in kannatuspinkin, joten sovelluin värienkin puolesta meidän koulun joukkoon. Sen mitä pelien tuloksia seurasin niin meidän koulun tytöillä ei oikein rugbyssä tai futiksessa tullut tulosta, pojat taas rugbyn puolella pääsivät alkulohkosta semifinaaliin, jossa tuli sitten takkiin kovemmalta joukkueelta. Poikien futiksessa alkulohko meni hyvin, en kuitenkaan jaksanut jatkopelejä jäädä torstaina katsomaan kun aikataulut olivat siinä kohtiin venyneet pitkälti.

Allez ENSIC!
Allez ENSIC!

Skotilta kuulin että olivat sitten menneet vielä finaalinkin voittamaan, fuck yeah! ENSIC:in FB-ryhmässä myös annettiin informaatiota että käsipallossakin oltiin voitettu turnaus ja lentiksessä päästy semifinaaliin. Vaikka olen vaihtari niin voin silti nyt rypeä ylpeydessä oman koulun urheilumenestyksestä. Pitää sitten kevään puolella ostaa kannatukseksi ENSIC huppari ja kaulahuivi kun tulevat myyntiin. Torstain aurinkoisen sään jälkeen sain myös vastauksen siihen että voiko iho palaa myös lokakuussa, punakan naamani perusteella kyllä voi.

Tiistaina tuli käväistyä illalla Loveboatissa ESN kemuissa, mutta kun paikalla ei ollut kovin paljoa porukkaa, seuraavana aamuna oli luentoja fiiliskin oli että ”oikeastaan haluaisin juoda kaljaa ja kuunnella metallia” niin ei tuolla sitten kovin myöhään tullut oltua. Jos tuonne saisi myös saunan saunistyyliin niin sittenhän viihtyvyys olisi huomattavasti parempi.

Fête de voisins
Fête de voisins

Keskiviikkona tuolla residenssin salissa oli nuo naapurikemut. Tapahtumaa olikin aikaistettu, joten tuon projektipalaverin takia jäi kuulematta alussa olleet puheet henkilökunnalta. Vähän tuolla muihin tutustumista häiritsi se että siellä salissa soitti kokoajan joku bändi, ja tuollaisessa äänimassassa koen muiden kanssa keskustelemisen hankalaksi. Vaikka tuolla sai jonkun verran muihin residenssin ihmisiin tutustuttua niin ei kuitenkaan valtavaa uusiin ihmisiin tutustumisen henkeä ollut ilmassa (eli aika saman tuntuista kun Suomessakin), syytän jälleen alkoholin ja saunan puutetta. Loppuviimeeksi täällä samasta asuntolasta löytyy valmiiksi jo aika paljon tuttuja. Lisäksi viereisestä Momboisin residenssistä tuli tuttuja vaihtareita kuokkimaan meille Boudonvilleen kun siellä kuulemma oli vastaavat kemut loppuneet nopeammin.

Local student dinner...
Local student dinner…

CROUS mainosti muutamassa paikassa että tuossa oman katuni päässä olevassa ruokalassa oli torstai-iltana illalliseksi tarjolla simpukoita ja crêpejä (lettuja). Koska Aalefilla tai Sodexolla harvoin on vastaavaa niin lähdin kokeilemaan. Paikalla oli myös aika paljon muuta porukkaa saman tarjouksen innoittamina. Tuolta löytyi myös sitten vaihtareiden pöytä johon juutuin hieman pidemmäksikin aikaa.

Tällä viikolla sain myös aikaiseksi käydä hakemassa tuon SUAPS:in tarran (paikallinen SALUT). Tuo vaikuttaisi olevan aika voittoa, sillä 10 € koko vuodelle kustantaa kaikkien urheilutilojen käytön, myös tuon mun naapurissa olevan uimahallin. Niinpä torstaina vielä noiden simpukoiden ja muiden vaihtareiden jälkeen kipitin innoissani tuonne uimahallille vapaalle uimavuorolle. Tuo että omasta huoneesta altaassa olemiseen vie kokonaisuudessaan alle 10 min on bonusta. Torstain myöhäisiltavuorossa ei ollut juurikaan ruuhkaa, joten sai rauhassa kauhoa. Kävin myös lauantaiaamuna uudestaan, silloin altaalla oli sen verran paljon väkeä ettei siellä jaksanut pitkään hitaammin uivien seassa soutaa. Pitää myös alkaa käymään noilla SUAPS:in uppopallo- ja savate-vuoroilla, ehkä tämän vaihtovuoden lopussa on kovassa kunnossa. Uimahallissa täällä pitää olla aina uimalakki, joten olin etupeltoon käynyt hakemassa itselleni hopeanvärisen pääkortsun, vähän oudolta tuon pitäminen tuntuu alkuun, mutta eiköhän siihenkin totu.

Rugby seems fine sports
Rugby seems to be fine sport.

Varsinkin tuon L-INP turnauksen jälkeen on tullut vaakututtua että rugby on hiton hieno laji. Sen harhakäistyksen sain täällä poistettua että käytettävä pallo olisi sama kun american hand-egg:issä, tuo onkin isompi ja ilman niitä nauhoja. Nyt näihin aikoihin kun Britanniassa pelataan tuon lajin mm-kisoja niin pitää koittaa niitä seurailla. Eilen käväisin myös kaupungin pubeissa pelejä seuraamassa. Vähän aikaa piti hyviä paikkoja etsiä kun ensimmäisissä ohjeeksi annetuissa kapakoissa ei näyttänyt olevan telkkaria tai sitten siellä näytettiin futista, lopulta Skotlanti-Etelä-Afrikkaa sai seurattua Le Saint Germainen pihalla ja Australia-Englantia St Epvressä. Australia-Englanti pelissä lähellä istuneet ranskalaiset olivat selvästi laittaneet rahansa ystävyyskansaansa vastaan kun hurrasivat aina kun australialaiset tekivät pisteitä. Saa nähdä jos täällä jossain saisi tuota lajia itsekin kokeiltua.

Tuo Atelier dynamon pyöräpaja on todella näppärä täällä jäsenyyshintaansa nähden. Esimerkiksi torstaina tuli PW:llä ajettua poljin vinoon katukiveä vasten (töhö), onneksi sen pystyi tuolla pajalla vaihtamaan ehjään näppärästi. Viime viikon väkerrykset eivät tuottaneet niin paljoa tulosta, mutta tällä viikolla kun tajusi tuon varaosahuoneen niin neljän prikan lisäämisellä PW pelittää aiempaa paremmin, mikä varmasti lisää elinajanodotetta paikallisessa liikenteessä.

Huvittavaa on myös ettei näillä kaikilla eteläläisillä tunnu olevan mitään käryä Suomesta. Esimerkiksi aina jos pyydettäessä sanoo jotain suomeksi niin kaikki taputtavat innoissaan pieniä käsiään tai ovat sitä mieltä että ei tuosta saa mitään selvää, barbaarit heh. Yksi luokkakaveri oli sitä mieltä että suomi vastaa Skyrimissä käytettävää lohikäärmekieltä, mutta omasta mielestä ”fus roh daa!” ei oikein kuulosta suomelta… Tuosta suomalaisuudesta on myös se etu ettei meitä ole täällä montaakaan, jolloin jää helposti ihmisten mieleen. Välillä siitä on ehkä turhaakin ”etua”, kun esimerkiksi tämän viikon café des languesissa tuo yksi kv-sihteeri selitti parin viikon päästä pidettävästä kotimaainfosta ENSIC:illä pelkästään mulle vaikka samassa tilanteessa oli myös samaan aikaan aloittaneet kolumbialaiset vaihtarit. Lisäksi kemiantekniikan opiskelijana on huvittavaa että aina kun jolleen kertoo mitä opiskelee niin yli 50 % tapauksista täällä seuraava kommentti/kysymys liittyy siihen että kete olisi vaikeaa…

Nyt on ollut myös huvittavaa lukea muiden vaihtoon lähteneiden luttilaisten blogeja. Nuo näyttävät nyt jakautuvan selvästi kahteen ryhmään; toiset kirjoittavat harvemmin ja tiiviimmin, toiset taas usein ja tekstit sisältävät kaikenlaisia populistisia rönsyjä. Voitte lukijat arvoida kumpaan kastiin tämä sivusto kuuluu…

Breast cancer run in Nancy.
Breast cancer run in Nancy.

Tänään tuolla kaupungilla on ollut kaikenlaisia juoksutapahtumia. Aamulla oli Nancyn puolimaraton, mutta sitä en ehtinyt lähteä seuraamaan. Iltapäivästä sitten oli naisten rintasyöpähyväntekeväisyys juoksyhölköttely keskustan ympäri, tuota kävin katsomassa kun vaikutti saavan paljon väkeä liikkeelle. Keskustassa tuo reitti tiestysti aiheutti liikenteeseen kaaosta.

À plus!

Osa 5: Tunteita ja urheilua ja muuta

Salut!

Nyt on oltu jo reilu viikko oikeasti koulussa.

Summary: Carrying beds. Lectures are ok, some projects coming. Floorball practice with strangers. Hilarious and handy phenomena. Things to miss from Finland. Food.

Somehow there is no picture of me with a normal facial expression...
Somehow there is no picture of me with a normal facial expression…

Maanantaina aamusta kun ei ollut koulua lähdin auttamaan portugeesivaihtarin sängyn kantamisessa postista parin kolumbiaanon kanssa. Vähän tuohon hommaan tuli turhauduttua kun paketti, jossa sänky oli osissa, ei ollut kovin painava, joten välillä tuntui että on hommassa neljäs pyörä kolmipyöräisessä tai sitten jos sai oikeata kantovastuuta niin asento oli epäergonominen. Onneksi parin kinaamisen jälkeen saatiin oikea kantotekniikka käyttöön ja paketti siirtymään perille nopeammin. Luulin että tuo kantokeikka olisi ollut joku 20 min operaatio, mutta Nancy osoitti jälleen että vaikka se on ihmisen kokoinen kaupunki (ville à la taille humaine), niin se on kuitenkin suurempi kuin pieni ihminen sen kuvittelee olevan.

Normal lecture stuff
Normal lecture stuff

Maanantai-iltapäivän intesifiointi- ja tiistaiaamun polttotekniikkaluennot olivat ihan kohtuulliset, asia oli ymmärrettävää ensimmäisten luentojen perusteella ja ranskaakin ymmärsi. Lisäksi tuolla maanantaina lanseerattiin myös prosessitekniikkamoduulin kehitysprojektin ohjeet. Kuulemma kaksi viikkoa aihetta pitäisi pohtia itse ja brainstorm session jälkeen aletaan sitten työstämään noin kymmenen hengen ryhmissä. Tiistai-iltapäivästä oli sitten auditoriossa prosemoduulin konferenssikurssin ensimmäinen konferenssi. Ranskalainen insinööri tuli pitämään meille esitelmän maailman energianäkökulmista. Aihe ei sinänsä uutudellaan puhutellut, samat asiat on taidettu myös LUT:in kursseilla kuulla (muu luokka tuntuikin kaivavan nenäänsä ton reilun kahden tunnin ajan), mutta onneksi tuossa ranskassa opetuskielenä on vielä uutuuden viehätystä ja vähän sai taas termistö opittua lisää.

Seminary on energy.
Seminary on energy.

Tänään aamusta oli jälleen prosessinkontrollointia, jossa olin kujalla. Sain kuitenkin luennoitsijalta peruskurssin prujut ja yksi kaveri lupasi laittaa aiheeseen liittyvän kirjan PDF-version, noilla pitäisi ottaa muu joukko kiinni sitten.

All is printed on paper...
All is printed on paper…

Onneksi tuo kurssi ei enää stressaa niin pahasti kun tietää että ilman sitäkin saa riittävästi opintopisteitä ja muilla kursseilla kyllä tajuaa mitä siellä puhutaan. Iltapäivästä oli valinnaisen polymeerikurssin eka luento. Tuo kurssi luennoidaan englanniksi vahvahkolla ranskalaisella aksentilla (”ze zitution ’ere”), jonka lisäksi opettaja innostui puhumaan käytännön ja muutamat luentoasiatkin pikaranskalla. Paperi-insinöörit eivät tässä maassa olisi niin huolissaan, kaikilla kursseilla kun kaikille jaetaan luentokalvot yms. prujuina, niin viikon jälkeen tuo paperin määrä on jo aika iso.

Finnish people just get invited to floorball practices spontaneously...
Finnish people just get invited to floorball practices spontaneously…

Maanantai-iltana tuli käytyä myös tuolla salibandyharjoituksissa, johon minut oli kutsuttu viikonloppuna. Vaikka en käytännössä ketään tuntenut niin vastaanotto oli hyvä ja tuolta sattui löytymään myös juuri oikean kokoiset sisäpelikengät lainaan. Vaikka omat säbätaidot eivät ole kaksiset niin en näköjään tuolla treeneissä nyt hirveästi tuon joukkueen tasosta jäänyt. Lisäksi oli miellyttävää huomata että kunto oli näköjään pysynyt ihan hyvällä tasolla vähästä viimeaikaisesta liikunnasta huolimatta kun jaksoi puolentoistatunnin harkat hyvin. Vuoron viimeinen vartti menikin tunteikkaisiin puheenvuoroihin (kuulunee kulttuurissa asiaan), valmentaja muistutti että pelataan joukkueena ja sitten parilla pelaajalla taisi olla jotain hampaankolossa jostain treenipelin tilanteesta, tuntui että tuolla ei tajunnut noiden ranskasta mitään vaikka en mitään aksenttiakaan havainnut. Saa nähdä jos tulee tuolla käytyä pelaamassa silloin kun aikaa riittää. Pitänee myös alkaa nyt myös selvitellä tuon naapurissa olevan opiskelijauimahallin toiminta ja alkaa käyttämään ahkerasti.

Yaukiainen
Yaukiainen

Tämän viikon huvimomentin vei nimeeni englannin kursseille lykätty kirjoitusvirhe, pitänee jatkossa kirjoittaa käsin oma nimi huolellisemmin ettei paikallisten tarvitse sitten alkaa tulkitsemaan. Positiivisena asiana ENT:ti lupailee että ensi viikko olisi kohtuullisen kevyt koulun osalta, joten kerkiää sitten myös käymään hyvin noissa ESN tapahtumissa joita on joka päivä. Lisäksi juuri tuonne ESN viikon vaihtari-lippu-marssiin vaikuttaisi löytyvän Suomen lippu paikalliselta ESN puheenjohtajalta, onneksi otin sille Suomesta bisseä. Myös lähetystö pitää huolta omistaan ja lupasi lähettää jotain pieniä lippuja. Vähän tuli myös turhauduttua taas kun piti tehdä Erasmuksen kielitesti opiskelukielellään, eikä kylmä ja tunteeton softa tuntunut ymmärävän minua. Kokonaistuloksesi B1-taso, eli pitää vielä treenata tätä kieltä paljon, vaikka on tässä jotain ehtinytkin jo oppiakin.

Nyt kun on ollut noin viikkoa vajaan kuukauden täällä niin alkaa myös jotain suomalaisia juttuja kaipailemaan, ensimmäisenä tulee ruisleipä. Täällä kun on hinnan ja tarjonnan takia hankalaa tuommoista suomalaistyyppistä aamupalaa syödä, niin tahtoo tulemaan luennoilla aina klo 10 aikoihin nälkä, jota pitää sitten kärvistellä puoleen kahteentoista. Tuolla ruokalassa alkaa myös näkymään että muillakin kampuksilla on alettu opiskelemaan, kun tuolla Carnot-aukion ruokalassa pääsee nyt aina jonottamaan, ja klo 12 jälkeen siellä on jo hitosti porukkaa. Huomenna kun on luennoton päivä niin pitää käydä tuo kämpän lähellä oleva opiskelijaravintola katsastamassa. Vaikka täällä on ihan tasokkaat ruuat noissa ruokaloissa, niin samalla tavalla niissä ei kuitenkaan tule täyteen kun Aalefilla, mikä on viime iltoina kanavoitunut jäätelön yms epäterveellisen kasvaneeseen kulutukseen. Pitänee alkaa iltaisinkin syömään oikeata ruokaa, jottei homma lähde lapasesta.

Tällä viikolla on tainnut olla mahdollisuuksia kupitteluun jokaisena iltana, mutta kovin kovaa kiinnostusta en ole tuntenut. Toisaalta kohta alkavat nuo ESN-tapahtumat, pitää niitä kierrellä innokkaasti jotta tutustuu myös oman koulun ulkopuolisiin ihmisiin.

Nyt kun viikko koulua raportoitu ja intensiivisempi (ja kiinnostavampi) tapahtuma kausi tulossa, niin pidän vähän pidemmän tauon seuraavaan artikkeliin.

À prochaine!