… mutta en tahdo nyt muistaa minne sen kirjotin. Käytän sitten vaikka seuraavassa artikkelissa kun muista. Joka tapauksessa, nyt ollaan (jo muutaman päivän oltu) lomilla ja akateeminen vuosi paketissa.

Summary: Nightouts with school and ESN buddies, election, COP21, Rollerderby, Final week with final preparations, final presentations and final exams, les Scheriers, Épinal & St-Die-des-Vosges, cafés des langues, club bière, white t-shirt, karaoke @ residence. Star Wars, controls, milk and tea.

Koitan taas viimeiset kaksi viikkoa esittää ajan suhteen jäsenneltynä.

Toissa perjantaina pidettiin innovaatioporukkamme soiréeta yhden tytön kämpillä. En tiedä oliko tuon tarkoitus olla apèro, en ainakaan itse tuonut mitään syötävää jakoon, mutta laitoin vodkan jämät tarjolle. Oli myös ihan mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset opiskelijat asuvat, kämppä oli Maison Étudiants:sissa, eli aika samanlainen kun CROUS:illa, mutta jonnin verran isompi. Meistä ei kaikki 11 pääseet paikalle, mutta tuon meidän ryhmän johtajatytön mukana tuli muutama sen ranskalainen ja intialainen kaveri.

Tuolla aikamme istuessa ainakin toinen intialaisesti joi viskiä sen verran pikaisesti että se oli hilpeissä tunnelmissa loppuillan, hyvin pelattu. Itsellenikin luonnollisesti eri juomat kelpasivat, mutta vieläkään täällä ulkomailla kovin raaka ryyppääminen ei ole tuntunut houkuttelevalta. Sinänsä huvittavaa oli että alkusyksyn sanomisillani olin antanut joillekin sellaisen kuvan että olisin ahkera opiskelija, joka ei koskaan käy missään maistamassa kaljaa. Harvalla suomalaisella taitaa olla samaa harhaa. Koko iltaa ei kuitenkaan istuttu tuolla kämpillä, vaan lähdimme liikkeelle myös kohti kapakkaa. Matkan varrella kävimme Place Carnotin kebulassa (josta löytyi sisältä myös näköjään baari) ja seurasimme spontaani hieman humaltunutta intialaista tanssiesitystä kadulla. Lopulta päädyimme Les Artistes:iin, tuo oli ihan mukava paikka istua. Yleistä hintatasoa en muista kun otin suoraan vin chaud:in muiden kanssa. Matkan varrella olin onnistunut tiputtamaan toisen hanskani, mutta koska ranskalaiset eivät jostain syystä käytä käsineitä kun olisi jo niille käyttöä, löytyi kinthaskin sieltä mistä sen oletin kadulta löytyvän. Olen nyt onnellinen kun ei tarvitse kävellä kylmin käsin.

Myös samana lauantaina kävi onnekkaasti kun oltiin vaihtarikavereiden kanssa MacCarthyssä ihan muutenvaan iltaa istumassa. Meitä pyydettiin siirtymään toiseen pöytään, joten siirtyessämme sulautimme uudessa pöydässä istuneen ranskalaisen pojan myös joukkoomme. Näppärästi hän oli kotoisin Lyonista, joten huomenna pääsen hänen kyydissään perille asti kun lähden joulu/UV-seikkailuuni. Näköjään covoiturage du bar (kuten M. Scherier myöhemmin totesi) näyttää toimivan.

13.12 ranskalaiset kävivät äänestämässä toisella kierroksella aluevaaleissaan, äänestysvilkkaus näytti hieman kasvaneen ensimmäisestä kierroksesta. Näköjään joko oikeiston ja vasemmiston kikkailut toimivat tai FN puolella oli kisaväsymystä, mutta lopputuloksena Front National ei voittanutkaan yhtään kokonaista aluetta, vaan potti meni Manner-Ranskassa pääosin oikeistolle ja jonkin verran myös vasemmalle. Joitan departementtejä FN kuitenkin voitti ja määrällisesti se sai kaikkien aikojensa suurimman kannatuksen. Jälkikäteen herra Scherier selitti etteivät kuitenkaan aluevaalit tässä maassa ole ne eniten kiinnostavat tai tärkeimmät vaalit, vaan suuremman panoksen ovat presidentin, kaupungin pormestarin ja EU-parlamentin vaaleissa.

Samana viikonloppuna tuolla Pariisissa saatiin päätökseen myös tuo COP21 ilmastokonferenssi, ja onneksi sopimus saatiin aikaan. Vaikka sen sisältöä voikin vielä osittain arvostella, niin tästä on ainakin helpompi koko maailman edetä kohti vielä parempia ratkaisuja. Ranskalaiset voivat hyvin vedetysta kokouksesta olla ylpeitä, vaikka kovin paljoa en omaan olkapäähän taputtelua täällä havainnut.

Männä sunnuntaina tuolla Pepinièr-puiston vieressä olleessa järjestettiin myös pari rollerderby matsia. Vaikka laji ei ollut entuudestaan juurikaan tuttu, niin päätin lähteä huvikseni katsomaan kun sisäänpääsy oli ilmainen ja parin muunkin vaihtarinkin piti tulla. Siinä seuraillessa alkoi tuosta pelistäkin jotain ymmärtämään, päällimmäisenä sen että se on hullu laji, joten suomalaiset ovat siinä varmasti hakoja.

 

Viime viikon maanantai-aamusta alkoi viime viikon viimeisten esitelmien, deadlinejen ja kokeiden rypistys, kun päästiin bad boys porukalla pitämään Fischer-Tropsch biomassalle esitelmäämme. Pelkäsin jo etukäteen että esitys venähtää ylipitkäksi kun meillä vartin esitysaikaan oli yli 40 diaa (sinänsä jämäkällä tahdilla tuosta olisi selvinnyt hyvin). Onneksi tuolla oli varattu paljon aikaa myös jälkikysymyksille ja kritiikille, jota tuli ajan ylittämisestä. Lisäksi itse sain kuumottelua siitä miksi jokin reaktorityyppi on nimeltään fixed fluidised bed, eihän se tarkemmin ajateltuna ole kovin hyvä nimi mutta en minä sitä ole keksinyt. Joka tapauksessa aika perus esitelmämeininkiä (englanniksi), tällä kertaa oli jo ehkä vähän tiukempia kysymyksiä kuin edellisissä.

Maanantai-illasta käytiin vielä väsäämässä diat kasaan tuohon keskiviikkona pidettävään innovaatioprojektien esittelyyn. Luulin että tuo olisi ollut ihan nopea leikkaa ja liimaa powerpointissa sessio, mutta koska kaksi ihmistä oli touhunnut putkistodiojen kanssa (tai jotain vastaavaa), niin jossain kohtaa huomattiin että meillä oli kolme putkistokonseptia, joista ei tiedetty että mikä alkuoletus käy millekkin. Näköjään ulkoimaillakin on siis mahdollista saada putkien kanssa metrin syötöt menemään kolme metriä ohi…

Tiistaina kävin tuolla viimeisessä koulun Café des Languesissa. Alkuun näytti siltä että oltaisiin siellä istuttu siellä yhden englannin maikan kanssa kahdestaa, mutta lopulta sinne tuli kaksi muutakin kielten maikkaa ja kaksi FITI-puolen laulavaa poikaa. Tarjolla oli englantilaista joulu-puddingia ja pojat lauloivat pari sooloa ja yhden duuon.

Tiistaina oli myös viimeinen energiakonferenssi, aiheena aurinkopaneelit. Esitys oli ihan hyvä, ja tällä kertaa se oli myös suunniteltu niin että lopussa tunsi tietävänsä asiasta jotain kun alussa oli jo annettu pointit mihin kiinnittää huomiota. Sopivasti aiheen huvittavuutta sopivasti lisäsi että juuri samana päivänä jonkun LUT-kaverin linkistä tuli luettua että jenkeissä oli kaupunkilaisten tapaamisessa torpattu suunniteltu paneelipuisto, koska ”aurinkopaneelit imevät kaiken auringon energian eikä kasveille jää mitään”. Ehkä siis myös ihan tavallista kansaa olisi syytä sivistää ympäri maailmaa. Konferenssin jälkeen käytiin porukalla harjoittelemassa vielä tuo meidän innovaatioprojektin esitys kertaalleen seuraavaa päivää varten. Uututena tällä kertaa oli että show oli ranskaksi. Itselläni onneksi oli kohtuullisen lyhyt pätkä tuosta puolen tunnin esityksestä, ja loppuun ranskalaiset antoivat vielä ne korjattavat sanat, joten kohtuullisella luottamuksella pystyi lähtemään seuraavan päivän esitelmään.

Tuolta presistreeneistä tulimme sitten suoraan syksyn viimeiseen club bière:en. Sen kunniaksi näköjään koulun johtajakin kävi tuolla kääntymässä. Vaikka kemiantekniikan laitoksen päälliköiden kanssa on tullutkin LUT:illa jo jonkin verran olutta maisteltua, niin sitä pitää vielä odottaa että yliopiston rehtori ilmestyisi spontaanisti johonkin saunailtaan tai vastaavaan (vaikka kete-laitoksen johto taitaa kuitenkin olla lähempänä tämän koulun johdon tasoa yliopistohierarkiassa). Kuten normaalistikin tuolla on tapana ollut niin tarjolla on aika vahvoja oluita. Viimeisen viikon kunniaksi myös osa ihmisistä tuntui olevan hieman päissään (aiemmin en tota ole havainnut), ainakin kanssa kolmannen vuoden opiskelijoista . Koska tämä viikko on viimeinen kun kaikki kolmoset olivat paikalla ennen tutkimusprojektien ja lopputyöharjoitteluiden alkamista, niin olin alkanut tuolla koululla keräilemään tuohon hankkimaani Ranskan lippuun ihmisten nimmareita ja lyhyitä juttuja, tuolla club bièressä niitä sai aika näppärästi kerättyä.

Clubin jälkeen siirryin välietappien ja -harhailuiden kautta Loveboatiin, jossa oli ESN valkoinen-t-paita-läksiäiskemut (koska osa ei taida enää joulun jälkeen tulla takaisin). Olin hieman yllättytynyt että tuolla oli jo ennen klo 22 porukkaa paikalla. Ovelana jantterina päätin sikailla hyvän maun suhteissa ja kirjoittaa omat tekstinini tyttöjen rinnuksille silloin kun se tilan puitteissa oli mahdollista. Vaikka itselläni oli päällä XL-koon paita (joka tuntui olevan vielä normaalia suurempi), niin silti jossain vaiheessa iltaa muut alkoivat valittaa ettei mun paidassani ollut enää tilaa kirjoittaa. Siitä olin myös yllättynyt että illan jälkeen paidasta löytyi vain yksi kyrpäpiirros, semmoiset muistikuvat lappeen vastaavista tapahtumista on että kaikilla jätkillä on sausagefestit paidoillaan. Koska ollaan kuitenkin yliopistossa, niin ihmisten arvostus älykkyyden perusteella ei ole tärkeintä,

joten viikon ajan netissä oli saanut käydä äänestämässä miss ja mister erasmusta sekä kovinta bilehilettä. Siitä olin ehkä yllättynyt että kaikkien italialaisten, saksalaisten ja espanjalaisten adonispatsaiden keskeltä tuo tsekkiläinen kaveri äänestettiin komeimmaksi jantteriksi. Mutta joka tapauksessa, vaikka pitkin syksyä Loveboatin ESN tiistaissa ei jaksaisikaan kovin usein käydä, niin tuolla kannattaa tietysti käydä jättämässä jälki kavereidensä paitaan, ihan hauska ilta.

Keskiviikko aamuna oli dynaamisen optimoinnin viimeinen projektin kanssa työskentely sessio. Koska itse en pohjatietojen puutteissa ollut asioita kunnolla sisäistänyt, tein tuon opportunistisesti parityönä yhden nerokkaan ranskalaiskaverin kanssa, joka oli jo käytännössä kerennyt toimivan ohjelman tehdä, joten omalle kohdalle jäi lähinnä rapsan kirjoittelu. Tuolla tunnilla päästiin kuitenkin ihna proffankin kanssa raapimaan päätä kun ”meidän” ohjelma iteroi itsensä oikeaan tulokseen 60 yrityksellä normaalin 10 sijaan.

Iltapäivästä koitti sitten syksyn innovaatiourakan loppuhuopennus, kun kaikki kolme innovaatioryhmää esittivät omat ratkaisunsa tuohon vedenalaisen öljynporauksen hiekanhallintaongelmaan. Meidän ryhmän ratkaisu koostui suodattamisesta (jossa suodattimia puhdistaa PIG-sukkula), laskeuttamisesta ja hydrosyklonista, muut ryhmät olivat puhtaammin joko suodatus tai laskeutus. Kokonaisuudessaan meidän ryhmämme esitys meni hyvin, itsekin sain omalla ranskallani kerrottua laskeuttimen mitoituskriteerit.

Pari olennaista pointtia unohdin kuitenkin ajatuksissani sanoa. Onneksi tuo meni maikalta ja insinööreiltä ohi, ja heidän jälkeensä yksi kolumbiaanoista teki tarkentavan kysymyksen joka oli syöttö suoraan mun lapaani kun pääsin sujuvasti sanomaan ne asiat mitkä varsinaisen esityksen aikana olin unohtanut. Meidän ryhmämme sai myös hyvin kiitosta, etenkin verrattuna muiden ryhmien raporttien laatuun, ”kannatti” siis toissa viikolla uhrata yksitapahtuma ja auttaa tuon rapsan kokoonpanossa. Koska täällä suositaan porkkanalla johtoa, antoi meidän johtaja/yhteyshenkilö esityksen jälkeen koko ryhmälle namia. Tulokset kun tulivat koko innovaatio-intensifikaatio-membraanitekniikka-kurssi paketista, niin tuolla innovaation hyväällä numerolla ja 75 % painoarvolla sain koko moduulista numeroksi 16,5(/20) vaikka noista tenteistä ainakaan intensifikaatio ei aikanaan ollut hurja menestys.

Keskiviikkoiltana piti lukea jonkun verran tai oikeastaan ahkerasti seuraavan päivän biojalostamo, palamiskinetiikka ja ranskan tentteihin. Koska täällä jaetaan lähes kaikki materiaali myös tulosteina, huomasin viimein että yliviivaustussi on aika näppärä täällä tentteihin valmistautuessa. Sen verran kerkesin kuitenkin myös rientoihin kun kävin CROUS:in residenssin asukkaille salissa järkkäämässä soiréessa. Syömisen lisäksi tuolla sai taas jonkun verran lisää tutustuttua naapureihinsa. Tuonne oli myös organisoitu mahdollisuus laulaa karaokea. Koska täällä karaoke tunnutaan ottavan turhan vakavasti ja olettavan että kappaleita osataan oikeasti laulaa, sai yksi tyttöparka osakseen viheltelyä yms kritiittistä käyttäytymistä hänen pahoinpidellessään Frozenin ”Let It Go”-kappaleen ranskankielisen version (okei, se oli kyllä aika huonosti vedetty). Itse kävin vitsikkäänä laulamassa aikuisten naisen, mutta koska siinä kohtaa sanoja ei saatu heijastettua, en usko että ranskalaisparoille jäi tuosta hirveästi käteen.

Torstaiaamuna menin sitten takkiauki, mutta hieman jännittyneenä tekemään nuo biojalostamoiden ja kinetiikan tentit. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä molemmat tentit olivat aika helpon tasoisia, ja mukana olevista kurssikalvoista ja harkkatehtävistä löytyivät vastaukset niihin juttuihin mitä ei suoraan päästä saanut paperille. Joten noistakin molemmista kursseista pitäisi olla menossa läpi, hyvä fiilis. Lisäksi iltapäivän ranskankoe karsiutui vain pelkäksi lyhyeksi kirjoitustehtäväksi ja ranskalaisen Bond-parodian katsomiseksi, kun kaikki kiinalaiset olivat tekemässä englannin TOEIC-testiä.

Illalla tuli käytyä vielä tuolla MacCarthy torstai CDL:ssä, tällä kertaa mukaan lähti ekaa kertaa myös yksi paikallinen kaveri, jota ei ollut vähään aikaan nähnyt. Tuollakin alkoi näkyä lomien läheisyys kun normaali tungos puuttui, mutta joka tapauksessa pääsi taas parin uuden ihmisen kanssa puhumaan.

Perjantaiaamuna oli syksyn viimeinen koitos kun piti käydä ryhmällä esittelemässä ranskaksi prosessikontrollin jatkokurssin projektien tulokset. Tuo oli kohtuullisen pitkä sessio, kun kolmen tunnin aikana kaikki yhdeksän ryhmää esittelivät tuloksensa samasta aiheesta, joskin eri tuloksin. Kanssaopiskelijoillani ei oikein tahtonut kunnioituskestävyys riittää ja suurinosa hieroi puhelimiaan jos ei ollut oma esitys- tai kysymysvuoro. Tämä oli taas niitä kursseja mistä itselläni ei ollut oikeasti jakoja omalla osaamisella, joten senkin suoritus tuli kyynisesti muun ryhmän mukana olemisessa. Tässäkin esitettiin ranskaksi, itse vedin avauksen ja johtopäätökset ja jätin varsinaisettulokset sujuvammille puhujille. Yleisenä huomiona tuolta jäi mieleen että ne ryhmät, joissa oli pelkkiä poikia, saivat eniten runtua työn laadusta, joten näin ollen kemianteknillisessä koodaamisessa on nähtävästi hyvä olla naisia mukana, ainakin tulosten paremmaksi esittämiseksi.

Kun viimeiset kouluhommat oli ohi, niin lopun perjantain ja lauantain olin semikoomassa palautuakseni. Kaupassa käydessä ilmastonmuutos pääsi tekemään tepposet. Täällä kun on jatkunut vieläkin samanlainen sää kuin lähes koko syksy, tuli kauppaan polkiessa hirvittävä hiki. Arvioin että lämpötilaa olisi sen verran että takaisin mäkeä alas voisi lasketella pelkässä hupparissa. Arvioin kuitenkin väärin ja siitä kiitoksena sain perus talvinuhan. Onneksi ei kuitenkaan tämän vakavampia sairastamisia ole täällä ollut.

Sunnuntaina kävin Scheriereillä syömässä vielä kertaalleen ennen Nancystä lomille lähtöä. Tällä kertaa poljin perille, matkalla havaitsin että kaupungin toisella laidalla ollaan jo vähän maaseudulla kun hevosia ja lannanhajua on kaikkialla kaduilla. Ihana  isäntäperheeni oli taas järjestänyt useamman ruokalajin ruokailut, joskaan ei ihan niin suurta kuin viime kerralla. Lisäksi selvisin jo takaisin päin muutaman tunnin jälkeen, maha täyttä ja ylijääneitä ruokiakin antoivat mukaan evääksi. Kannattaa tosiaan tänne tullessaan osallistua siihen Faim d’échanges ohjelmaan, paikallinen tuttuperhe on opiskelijalle näppärä juttu. Tuolta kun poljin keskustan kautta takaisin niin havaitsin että valtavat massat olivat liikkellä, tossa pääkadulla seikkaili varmasti lähemmäs tuhat jalankulkijaa. Ilmeisesti sunnuntai-iltapäivä on parasta ostosaikaa..

Maanantaina päätin käydä vielä tekemässä päiväreissun Épinalissa ja St-Die(-des-Vosgesissa). Alkuun matkaan piti lähteä blablacarilla, mutta tuo ajattelemani kuski ilmoittikin edeltävä iltapäivänä ettei autossa ollut tilaa, vaikka reissuprofiili toisin sanoikin. Eli vaikka tuo kimppakyytisysteemi täällä toimiikin hyvin niin ei se täysin aukoton ole. Onneksi maakunnan sisällä tuolla nuorisoalennuskortilla pääsee junallakin matkustamaan kohtuullisen edullisesti, taitaa olla about samaa tasoa kuin Suomessa opiskelijahinnoilla.

Koska kitsastelin lipuilla, jakautui aika hieman epatasaisesti kahden eri kaupungin välille, Épinalille oli aikaa 7 h kun St-Dielle jäi kaksi. Épinaliin saapuessani hetken aikaa mietin että mitäköhän täällä noin pitkäksi aikaa riittää tekemistä, ei tämäkään kuitenkaan valtava kaupunki ollut. Kartasta löytyi kuitenkin kaupungin ulkopuolelta jokin linnoitus ja keskustan tuntumassakin oli jotkin mielenkiintoiset rauniot. Tuonne linnakkelle seikkaillessani päädyin myös kävelemään pitkin metsäpolkuja.

Nyt kun on pidemmän aikaa ollut erossa kunnon luonnon kosketuksesta, oli ihan suomalaista sielua virkistävää kävellä havupuiden seassa. Tuo etsimäni linnoitus osoittautui sotilaskohteeksi, jonne ei tietysti siviilinä päässyt. Tiedustelija luonnollani tein kuitenkin havainnon että linnoituksen lähimaastossa oli selkeästi enemmän tyhjiä bissepulloja ja -tölkkejä kuin yleensä. Tuo keskustan raunio ja niiden yhteydessä oleva puisto oli kuitenkin kaikelle kansalle avoin, hieno ja mielenkiintoinen paikka.

Loppuaikana kiersin käymässä katsomassa vielä paikalliset opiskelijakampukset. Harmillisesti olin unohtanut että myös täälläkin tulee pimeä, joten St-Diehen junalla mennessä ei tahtonut maisemia enää ikkunasta nähdä, sillä suunnalla kun olisi jo pieniä vuorenhuippuja alkanut tulla. St-Diessä kiersin ydinkeskustan alueella, vaikka ei ollut mikään iso paikka niin sieltäkin jotain nähtävää löysi. Päivän aikana tulin vakuuttuneeksi siitä että täällä Lorrainessa kaikki paikat näyttävät jotakuinkin samalta kokoonsa skaalattuna (kylä, kaupunki, isompi kaupunki). Lisäksi käpöttelin sen verran että sain jalkani venähtämään tai jotain vastaavaa, Nancyyn palatessaan oli oikeasti ramman tuntuinen olo.

Sitten aika perspektiivin ulkopuolelta vielä muutama juttu.

Täällä asumisen aikana ei ole maitoa tullut juotua, mutta nyt olen sitäkin innostunut taas juomaan. Tosin täällä kaikki maito  tuntuu olevan iskukuumennettua, joten samanmakuista tavaraa mitä Suomessa on tullut juotua ei ole tullut vastaan. Lisäksi nyt köhän alettua on pitänyt alkaa myös teetä juomaan kämpillä.

Tässä viime viikkojen aikana henkilökunnan ilmoitusten mukaan kaikki residenssin kämpät käydään tarkistamassa, osassa asukkaista tämä herätti närää. Itse en kuitenkaan mitään vaikutusta huomannut, eikä myöskään ole omaan elämääni vaikuttanut kun kohtuullisessa järjestyksessä olen elänyt.

Kuten jo aiemmin mainitsin, ranskalaiset tuntuvat olevan tavallista innokkaampia Star Wars intoilijoita, se kun tuntuu tulevan nyt kaikkialla vastaan. Eikä täällä tärkeintä ole mitkään kapinalliset, vaan ihan reilusti Darth Vador (Vader) ja stormtrooperit. Viime keskiviikkona olisi varmasti ollut ollut huvittavaa käydä kaupungilla katsomassa kun ihmiset jonottavat sankoin joukoin ton uusimman ensi-iltaan, mutta välillä joutuu opiskelemaankin.

Tässä LeTeekkarin vuoden lopun analyysit. Seuraavaksi se lähtee jouluksi salaiselle ranskalaiselle perheelleen ja sieltä se jatkaa interrail+couchsurfing reissulle, jost se palaa Nancyyn kun koulu taas jatkuu. Palataan asiaan ensi vuoden puolella.

bisous