Hei taas pitkästä aikaa.

Jälleen jäi viime viikonloppuna kirjoittaminen rästiin, tällä kertaa ihan kulttuurillisista syistä. Donc, nyt tulee taas kahden viikon tapahtumat ja aikaulottuvuus saattaa olla sekava.

Muistutuksena vielä että koska haluan pitää makroblogin positiivisena ja normaalia elämää kuvaavana, olen irroittanut Pariisin iskujen vaikutukset elämään tältä puolelta. Koska tapahtumat olivat merkittäviä ja niillä on myös ollut käytännön vaikutusta omaan elämääni, on ne käsiteltävä, mutta se tapahtuu täällä.

Summary: Exchange theory, elections, beaujolais, Finnish meetings, WeekendWineProject, some matches, Finnish-brand, again in same events, Winter is coming, Chistmas market, intensive English, more innovation, exams and presentations. COP21 and climate mobilisation. Faim d’échanges and les Scheriers.

Tässä kun on tullut muiden vaihdossa olevien tai olleiden blogeja lueskellut, niin on taas palannut mieleen tuo vaihtariteoria siitä miten mieliala vaihtelee vaihdon aikana. Huvittavaa on ollut huomata että vaikka itse olen emotionaalisesti aika inertti niin silti tuota vuoristorataa ”fuck yeah” ja ”fak fak fak” ääripäiden välillä on ollut tässä syksyn mittaa. Nyt kun elämä on normalisoitunut ja vaihtoakin on jäljellä vielä yli puoli vuotta niin välimatka ääripäiden välillä tuntuu kuitenkin kaventuneen. Viime aikoina  eniten mielipahaa ovat aiheuttaneet sellaiset ensimmäisen maailman ongelmat, kuten se että unohdin opintopistekilpailutablettini tietokoneluokkaan ja sain sen takaisin kavereilta vasta seuraavana päivänä. Skottikaveriani on sapettanut että täällä sataa väärällä tavalla, Skotlannissa kun sataa oikein (ja jatkuvasti).

Viime viikolla osallistuin itsekkin täällä demokraattiseen päätöksen tekoon, kun kävin äänestämässä CROUS:in kokousten opiskelija/asukasjäsenistä. Tuosta kun käytiin ihan ovallakin muistuttamassa. Tämäkin äänestys otettiin täällä näköjään vakavasti, kun alakerran saliin oli tuotu äänestyskoppi, suljettu boksi äänille ja kehitetty mielipiteen yksityisenäpitämistekniikkaa, heh. Vaikka äänestyssysteemi oli ihan normaali ja rationaalinen, en tuon residenssin johtajatartädin selitystä ihan heti ymmärtänyt, minkä hän sitten tulkitsi niin etten olisi ikinä käynyt missään äänestämässä. Nyt on kuitenkin velvollisuus toteutettu. Täällä Ranskassa on piakkoin myö ihan oikeat vaalit kun ihmiset äänestävät paikallisvaaleissa, kaduilla alkaa nyt näkyä ehdokaspostereitakin.

Viime viikolla sattui koululla olemaan muitakin finskejä paikalla, kun  ylimopistolla tohtoriksi opiskeleva kaveri (Oona) oli ENSIC:illä assaroimassa labroja. Käytiin syömässä lähellä tuossa lähellä olleessa Made in France:ssa (”mitä jos Subway olisikin ranskalainen?”) ja samalla jauhettiin paskaa/keskusteltiin henkevästi suomeksi. Kuten aiemminkin olen tainnut mainita, kerran kuussa on kuitenkin ihan kiva kun pääsee puhumaan suomea, varsinkin jos toisella keskusteluosapuolella on sama puhetapa ja samanlaiset gonailu-jutut. Samalla reissulla tuli myös opittua mitä beaujolais tarkoittaa, tuolla sämpyläpaikassa kun oli viiniä tarjolla.

Termillä tarkoitetaan siis lokakuun kolmatta torstaita, jolloin aletaan myymään kyseisen vuoden sadon uutudenkarheita viinejä. Noihin pulloihin on siis etikettiinkin vartavasten merkitty että ovat beaujolaista. Itse en ainakaan asiasta ollu aiemmin tietoinen, mutta ihan hyvän makuinen idea viime viikonlopun VVP:n ja muiden viinin maistamisten perusteella. Meinasin tästä jo teitä tiedottaa aiemmin, koska noita viinejä tulee vissiin Suomeenkin myyntiin jokin erä. Nyt taitaa olla kuitenkin liian myöhäistä lähteä Alkoon etsimään, harmi teidän kannaltanne. Sen mitä itse asiasta/tapahtumasta olen ymmärtänyt on että alunperin tuokin on ollut jokin aluellinen juttu, mutta sittemmin suosiossaan levinnyt muualle Ranskaan ja muualle maailmaan.

Vähän on tullu viime aikoina urheiluakin seurattua. Viime viikonloppuna ensin bad boyssit ja sen jälkeen espanjalainen vaihtarikaveri kyselivät lähtemään mukaan katsomaan tuota viimeisintä el classicoa. Normaalisti en seuratason urheilusta ole kiinnostunut, mutta koska molemmat kaveriryhmät olivat menossa samaan kapakkaan tuota katsomaan niin päätin lähteä mukaan.

Tuo Red Corner missä oltiin, näytti olevan juuri futiksen seuraamiseen suunniteltu paikka, kun jokaisella seinällä oli telkkari josta tuli jokin peli ja kulman taakse oli tuotu sohvia ja päämatsia näytettiin projektorilla. Ihan miellyttävä paikka, kun Leffeäkin sai hieman huokeammin häppärin aikaan. Kiinostavaa oli myös katso miten latinotutut olivat kannattaja leireihin jakautuneet. Espanjalaisia kannattajia oli sekä Barcan että Realin leireissä, mutta paikalla olleet kolumbiaano-koulukaverit olivat molemmat valkoisissa paidoissa. Itse kun en futisfani ole niin 4 – 0 tulos ei ollut kovin mielenkiintoista seurattavaa enää lopussa.

Tällä viikolla tuli myös seurattua ihan liveurheilua, kun couchsurfing-kaverilla oli ylimääräisiä lippuja keskiviikon Nancy vastaan Venetsia korismatsiin täällä, joten päätin itse lähteä mielenkiinnosta mukaan. Tuo urheilukeskus, jossa tuo matsi pelattiin oli ihan reilun kokoinen. Paikan täyttöasteen perusteella arvioin köykäisesti että katsojia olisi ollut reilu 1000, mutta lopussa kuulin että meitä olikin yli 3k. Vaikka futis on täälläkin selvästi se ykkösurheilu, niin kyllä näköjään koriskin kansaa kiinnostaa. Tuo peli oli verrattaen tasaista, vieraat olivat pääosin hienoisessa johdossa, mutta nancyläiset pysyivät perässä sitkeästi.

Kotijoukkue antoi kuitenkin välillä ihan luvattoman helppoja pisteitä ja italialaiset olivat myös aika hakoja heittämään kolmosia, joten voittivat lopulta (ansaitusti) 71 – 62. Pitää viellä integroitumista lisätä ja käydä katsomassa noita paikallisen futisjoukkueen kotipelejä. Kätevästi BDE näyttää tarjoavan kevään puolelle kolmen kotimatsin pakettia, mistä yksi on maakuntavihollista Metziä vastaan. Mitä olen ymmärtänyt, niin tämä Derby on isompi ”hate match” kun Suomi – Ruotsi tai vastaavat.

Viime aikoina on ollut myös ihan miellyttävää huomata että ainakin joillain ihmisillä täällä Euroopassa on positiivinen kuva Suomesta ja meidän maata, kulttuuria ja kieltäkin kohtaan on kiinnostusta. Heh, ja vaikka suuret ranskalaisjoukot eivät metallia kuuntele niin kadulla ääneen suomimetallista keskustellessa saattaa saada tuntemattomia paikallisia mukaan keskusteluun. Jotta tämä positiivinen maine säilyy ja suomalais-kortilla saa paikoittain alennusta rankalainen-nainen-brändistä (tai ranskis-mies, ketkä sitä pitävät parempana), niin kehottaisinkin nyt kanssa suomalaisiani välttämään sitä ainoaa keinoa jolla tuon maineen saa nyt pikaisesti pilattua, eli turvapaikanhakijoihin ja muille ulkkaritaustaisiin kohdistuvaa typerää perseilyä. Heh, kansallisuusaiheesta jatkaakseni, verrattaen usein kun johonkin uuteen ranskis mecciin (jätkään) tutustuu niin alku pään kysymys on että mitä mieltä olet ranskalaisista naisista. Rehellisyyden nimissä tietysti pitää vastata että keskiarvolla pidän paikallisten ulkoista olemusta parempana kuin kotimaista. [Pandering alert] Suomalaistyttöjen ei tarvitse kuitenkaan hätääntyä, teitä arvostan ehkä enemmän sisäisten ominaisuuksien perusteella. Vielä palatessani tohon suomalaisten arvostukseen, tietysti on tullut eriäviäkin mielipiteitä. Toi meidän ranskanmaikka lohkaisi ettei hänen kollengansa pysty kuvittelemaan pahempaa painajaista kun luokkaa täynnä suomalaisia (muutkin pohjoimaalaiset kelpaa). Meidän(/teidän?) ilmeettömyys on pahinta mitä täällä osataan kuvitella.

Tässä viime viikkojen ”vakituisempina” tapahtumina on tullut oltua jälleen ESN Apéro des Languesissa, Mac Carthyn Café des Languesissa ja käytyä huvikseen taas tuolla kansantanhuissa. Kaikki on näppäriä tapahtumia uusien ihmisten kanssa toimimiseen. Apérossa oli vähemmän porukkaa kuin ensimmäisellä kerralla, mutta sitä vastoin vieläkin useampi meistä ulkkareista on tuntunut löytävän tuonne Caféen, tällä viikolla se oli klo 22 aikaan pakaten täynnä. Kansantahuissa positiivisen kehityksenä oli ettei viime kerralla paikalla ullut enää pelkätään karvaisia ukkoja. Lisäksi jatkoina on tullut käytyä uutuutena BBC nimisessä kapakassa, vähän samantyylinen kuin tuo Mouton Electrique, missä aikanaan tuli käytyä.

Viime viikonloppuna järjestettiin tuo Faim d’échanges ohjelma kaupungin toimesta. Perjantai-iltana oli kaikkien yhteinen tutustumistapahtuma kaupungintalolla. Tietysti ranskalaiseen tyyliin kaupungintalossakin täytyy olla grandeuria, en usko että lappeessa vastaavassa byrokratiasalissa on vastaavaa koreutta. Pääsin tuolla tutustumaan myös omaan ranskalaisperheeseeni, Scheriereihin, eläkeläispariskuntaan toiselta puolelta kaupungin lähiöitä. Vähän tuli mieleen että mitä jos omat isovanhemmat olisivatkin ranskalaisia.

He olivat kuulemma olleet joka vuosi ohjelmassa mukana 13 vuoden ajan, joten en ollut edes ensimmäinen suomalainen johon he tutustuivat. Tuolla oli tarjolla myös kaikenlaista ranskalaista pikkupurtavaa ja herkkua, perheeni tietysti piti huolta siitä että muistin syödä. Tuolla tapahtumassa tuli myös hiemain muiden ”perheiden” kanssa puhuttua, esim yhden Suomessa käyneen tädin kanssa ja yhden ranskalaisen kotelaisen kanssa, joka oli yhden espanjalaisen ”perheenä”. Lopuksi meille oli järjestetty vielä yhden nuorisobändin keikka. Vaikka en kevyttä musiikkia juuri kuuntele niin bändi vaikutti soittavan kuitenkin hyvin. Sunnuntaina kävin tuon ohjelman puitteissa Scherierien luona syömässä.

Ajattelin että tuo reissu olisi kestänyt 2 – 3 tuntia, mutta tuolla tulikin oltua sittenkin noin 7 h. Paikalla oli myös yksi täällä opiskeleva puolalaistyttö, joka oli ollut vastaavasti samassa perheessä pari vuotta sitten ja jäänyt pitämään yhteyttä. Perhe tarjosi meille 5 ruokailu etapin ruokailun, ja tuon aikana tuli myös juotua viinejä ja viinoja myös ihan kohtuullinen määrä kohtuudella. Kun itse tarjoiduin auttamaan astioiden kantamisessa ruokalajien välillä, isäntä käski pysyä pöydässä, etelän kulttuurityyliin miehet istuvat pöydässä juomassa samalla kun naiset hoitivat käytännön työt…

Kokonaisuudessa tuo Scheriereillä käynti oli miellyttävä, pitää pitää jatkossakin yhteyttä. Toivomaani vaatteiden pesulaan heistä tuskin kuitenkaan saan, koska asuvat toisella puolella kaupunkia, mutta eiköhän tässä selvitä. Perheen talo oli kuulemma yli 100 vuotta vanha ja sen oli aikanaan hakkinut rouvan isoisoisoisä tai jotain vastaavaa.

 

 

 

 

 

 

 

Viime artikkelissa huutelin säästä (marraskuun alusta) että vielä uskalsi olla ulkona t-paidassa. Nyt on kuitenkin ”talvi” hiipinyt myös pikku hiljaa tännekin. Yleensä on pilvistä donc samanlaista harmaata kuin sielläkin juuri nyt. Välillä öisin on jo paikkasta. Mutta kun tuossa viikonloppuna tuli pidempiä pätkiä oltua ulkona viileässä, tuntu että myös talviturkki kasvoi päälle. Tänään kun koukattiin takaisin 10 asteeseen, tuntu ulkohupparissakin kesäiseltä. Loskaa (ja ihan häilyvästi luntakin) on tullut vähän, mutta maahan mikään ei ole jäänyt. Ylipäätään täällä ei ole yleensä ympärillä niin kosteaa, joten iltaisin myös kaikki pimeys tuntuu paljon pehmeämmältä, varsinkin ranskalaisten valaistustyylillä.

Sitten vielä vähän mainintaa koulujutuista.

Viime viikolla oli membraanien ja intensifiöinnin yhdistelmätentti. Vaikka periaatteessa olin tietoinen tuon ajankohdasta, häiritsivät jotkin viimeaikaiset tapahtumat tuohon keskittymistä, joten tenttiin tuli mentyä hieman housut kintuissa. Koska tällä kertaa oli kaksi tenttiä kerralla, oli aikaa myös kolme tuntia, jonka sai käyttää miten parhaiten näki. Itselläni ei ollut ihan hirveän vahva tunne onnistumisesta, mikä jäi kaihertamaan. Vaikka periaatteessa joillain säälipisteillä ja hyvin menneellä innovaatiprojektilla koko moduulista pääsisikin läpi, pitänee varmaan nuokin tentit käydä tekemässä kunnolla tammikuussa.

Viime viikolla oli innovaatioprojektista jälleen ohjattu insinööritapaaminen, jota varten meidän oli pitänyt valmistella erilaisia ratkaisuja hiekan siirtämiseksi systeemissämme. Tuossa tapaamisessa oli kuitenkin yllättävä juonnenkäänne, kun ensimmäisen osan kanssa meidän kanssa olikin toisen ryhmän ohjaajana toimiva insinööritäti, jolle noita ratkaisuja esiteltiin. Sinänsä ihan looginen veto tässä projektissa, kyllä noilla kehitellyillä ratkaisuilla pitäisi lopussa tarvittaessa muitakin saada vakuutetuksi. Toiselle puoliskolle meidän oma setä palasi valamaan meihin tulevaisuudenuskoa. Tässä viimeisillä viikoilla ollaan nyt pariin otteeseen nähty tiimillä ja saatu pienten vääntöjen jälkeen päätettyä mikä se meidän varsinainen systeemimme on, kuka tekee vielä mitä ja vähän sitten jotain sinneppäin mitoituksia (tässä projektissa innovaatiot on tärkeempiä). Vähän tässä projektissa vieläkin harmittaa että omalla ranskan taidolla kyllä ymmärätää hyvin mistä keskustellaan, mutta oma kieli ei ole niin ketterä vielä että pääsisi keskusteluhin sujuvasti mukaan.

Tässä on viime viikkoina päässyt myös luokan eteen esiintymään kun katalyysinanomateriaalien ja polymeeri/komposiittikursseista on pitänyt pitää päättötöinä esitelmiä. Nanomateriaalipuolella tehtiin ja vedettiin yhden kiinalaisen tytön kanssa ihan kohtuullinen esitelmä itsepuhdistuvasta lasista. Tuon session jälkeen arvostelemassa ollut tohtoritäti antoi ohjeita ja palautetta yleensäkkin esitelmäkalvoista. Vaikka siitä olen samaan mieltä että presikseen Harvard-viittausmenetelmä olisi parempi kuin numerojärjestelmä, niin siitä olen kyllä toista mieltä että koko lähdeviitteen laittaminen normidiojen sekaan tekisi lähteiden seuraamisesta ja muistamisesta helpompaa.

Polymeeripuolella päästiin viimeinkin tuosta koko syksyn alitajunnassa kummitelleesta esitelmästä. Vaikka komposiittien käyttäminen lämmönsiirtimissä oli aiheena mielenkiintoinen, oli meidän kansainvälisellä gonaryhmällä koko syksyn aina jotain ajankohtaisempaa tekemistä, joten tuon esitelmän tekeminen jäi aika pitkälle viimeiselle viikolle ja etenkin viimeiselle illalle. Vaikka omasta mielestä tuo meidän esitys jäi aika köykäiseksi (osin siksi että tarkkaa tietoa ei tahtonut löytyä millään), vedettiin me se kolumbiaana- ja nigerialaiskaverin kanssa ihan hyvin. Lisäksi meidän kannalta kävi hyvin että oltiin ihan viimeisen viikon viimeisiä, joten kaikki kanssaopiskelijat ja myös arvosteluraadin tiukimman maikatkin olivat lähteneen ennen meidän showtamme, joten esityksen jälkeen tarvitsi vastava vain kilttien tätien arvattaviin kysymyksiin. Pisteet kotiin.

(Tämän artikkelin viimeistely venyi maanantaille, mutta kirjoitan nyt silti eilisen sunnuntain näkökulmasta).

Tällä viikolla meillä oli englannin intensiiviviikko, joka koostui erillaisista moduuleista. Oman ryhmäni kanssa päästiin dubbaamaan Ratatouillea, valmistelemaan ja esittämään uutisia, käymään puhelin keskusteluja ja kokeilemaan työhaastattelua englanniksi. Vaikka englanti on omalla kohdalla selkeästi muita ulkkarikieliä vahvempi, niin viikko oli silti ihan opettavainen. Esimerkiksi tuota omaa puhelinkeskustelua kuunnellessa havahduin siihen kuinka jäätävä suomalaisaksentti mulla vielä on puheessa, ei ihme jos eivät ihmiset tuosta nopeasti selittäessä mitään ymmärrä, pitänee rauhoittua ja keskittyä.

Työhaastattelusta jäi positiivinen fiilis, vaikka tuonne menin takki auki ilman suurempi valmistautumisia, meni se ihan hyvin, eli uran saisi koulun jälkeen mahdollisesti käyntiin muuallakin Euroopassa. Koska meidän ryhmän ranskalaiset tuotepuolen jätkät ovat koomisen kahjoa porukkaa, tuli jenkkioikeuden käynnistämme (jota tuomatoin) jakso kauniita ja rohkeita ja uutisista jotain mistä saa epilepsian… Viikon loppuun oli vielä normaalin kurssijärjestyksen viimeinen meetings-luento, kun saimme vakuuttavasti päätettyä suklaatehtaan sijoittamisesta Melbourneen, oli maikkamme ihan hekumoissaan.

Nyt kun englanti ja kaksi valinnaistakurssia on suoritettuna, pitäisi konkreettisia noppiakin olla nyt kasassa 9. Ehkä tästä tulee vielä jonkinlainen akateeminen suoritus tästä reissusta.

Ranskan tunneilla nyt nämä viikot teemana on ollut sukupuolten tasa-arvo (koulussa ja akateemisessa maailmassa). Vähän tuossa itselläni on jäänyt kaihertamaan että keskustelu on pitemmän päälle ollut meidän poikien ja maikan välillä, (enemmistössä olevat) tytöt ovat tyytyneet lähinnä olemaan kuuntelijoita vaikka itse kevyesti olen koittanut provosoida ja syöttää suoraan lapaan. Vaikka tuo ranskalainen ”plört” (koska olkien kohauttaminen ei olisi tarpeeksi stereotyyppisen ranskalaista) ei vielä tule sujuvasti, niin sen verran on kieli alkanut luistamaan että pystyy jo jokin verran alkaa tuolle ranskanmaikalle väittämään vastaankin.

Koulun puolelta vielä normaalin elämän erikoistapahtumiin viikonlopulta.

Tänään (maanantai) kun Pariisissa alkaa tuo COP21 ilmastokokous, oli lauantaina tarkoitus järjestää myös Nancyssä siihen liittyvä marssi, johon itse olin myös ympäristöstä ja maailmasta välittävänä menossa. Viimeaikaisten tapahtumien johdosta isompia kokoontumisia on kuitenkin kielletty, joten tämä viikonlopun sovellettiin niin että osallustujat kävelivät ympäri kaupungin pääkatuja pareittain tai pienissä ryhmissä. Aluksi olin lähdössä muutaman oman ikäiseni porukkaan, mutta kun huomasin että he aikoivat imeisesti jalon ilmastoaatteen ohessa ajaa muitakin periaatteita joista itse en ole varma olenko kannattaja, aloin epäröimään. Onneksi kävelykaveriksi löytyi sitten yksi paikallinen vanha herrasmies, jonka kanssa lähdimme tekemään kierroksia, samalla syvällisesti ranskaksi keskustellen. Tuo oli ihan miellyttävä kokemus ja tulipahan tehtyä jotakin enemmän näkyvää tarpeellisen asian eteen.

Tänä iltana (sunnuntai) saatiin myös järjestetty ensimmäinen meidän nancyläissuomalaisten yhteistapaaminen. Itse olin Oonan, Lauran ja Saran tavannut jo erikseen, mutta muut eivät vielä toisilleen olleet tuttuja, joten tuossa saatiin useampi yksittäinen tutustuttaminen hoidettua kerralla. Ennen tuota kävin skottikaverin kanssa kiertelemässä keskustan pienellä joulutorilla. Spontaanihkosti skotti jäi myös meidän seuraamme kun aloitettiin suomettuminen muiden saapuessa, eipä meillekkään ollut ongelma keskustella englanniksi. Alkuun mentiin eurooppalaisella tyylillä kun otettiin yhdet vin chaudit torilla, minkä jälkeen vaihdettiin suomalaiseen juomiseen ja mentiin hyväksikäyttämään St Epvren 1 € / olut synttäritarjousta. Tapaamisen loppupuolella sovittiin että tehdään myös ensi viikolla jotain ulkoisänmaallista, jos ei muuta niin sitten lojutaan lattialla ja katsotaan linnanjuhlia.

Loppuun vielä lisää kuvia juolutorista ja ilmastomarssista yms.