Avainsana-arkisto: student restaurants

Osa 27: ”Kaihon siivin saan…

… lenttää halki kaukomaan, minne sydän halajaa, ainapalaamaan.

Eessä myrkytuulien, eessä elon taistojen…”

Siinä sopiva ote Ensiferumin ”Neito Pohjolan”-kappaleesta kuvaamaan lopun alkua, voitte tarkistaa tarkemmat sanat itse.

Summary: First time participation in Erasmus in Schools and in Random Dinner. Also last ESN-organised party that I attended. EURO2016 started, and that occupied most of my evenings after that, wathing the matches at friends places in my residence. Last trip to see Central France (Dijon, Orléans and Tours) and once again returning to Paris to see some friends there. Last club bière, pizzamobile, friend’s master’s presentation and completing student restaurant tour. Ending services, cleaning up and going back to Finland. Some last notes (allergy, work laws, man on man greetings and studying was worth it, now I am a Batchelor of Science!)

[24.6.2016] Nyt kun alan kirjoittamaan tätä viimeistä normaalia artikkelin pätkää, istun ensin Nancyn juna-asemalla, sitten junassa Pariisiin, Orlyn lentokentällä ja loppuun tämä onkin näpytelty suurimmaksi osin kotimaassa…

[6.8.2016] …ja tässähän kävi sitten niin että kun tulin Suomeen niin saksalainen surffarikaverini tuli käymään porukoillani. Vierailusta ja sukuloinnista selvittyäni piti siirtyä Lappeenrantaan ja sieltä Taavettiin pyörittämään meidän CISV paikallisyhdistyksemme Village-leiriä. Niinpä tässä on pitänyt kiirettä ja palautumista niin että vika rapsa tulee 1,5 kk myöhässä. Toivottavasti aika Ranskassa ei ole vielä kokonaan unohtunut ja les jutut ovat vielä linjassa.

[24.6.2016] Vaikka tämä on viimeinen raportti Ranskasta, löytyy täältä jälleen kaikenlaisia standardoituja tapahtumia, joihin osallistuin viimeisinä viikkoinani ensimmäistä kertaa.

Time to go teaching, Erasmus in Schools is here!
Time to go teaching, Erasmus in Schools is here!
About Bulgaria
About Bulgaria

Torstaina 9.6 tuli osallistuttua ESN:nän Erasmus in Schools:iin eräällä Laxousta löytyvällä koululla. Minun lisäkseni meitä oli yksi italiaana ja yksi tyttö Bulgariasta ja pari esnläistä saattamassa ja pyörittämässä tuota hommaa. Oppilaat olivat arviolta 11 – 12-vuotaita, kukaan ei tainnut ymmärtää kun yritin noiden ikää kysellä. Tarkoituksena meillä oli esitellä maitamme, alkuun ilman maan nimen tai muiden ”suoraan” paljastavien tietojen antamista ja kun nuo arvasivat niin antaa sitten vielä tarkempia tietoja. Meikälle tuli kaikenlaisia kansalaisia arvauksista, kauimmillani pääsin argentiinalaiseksi, heh. Lisäksi iäkseni osa lapsista arvioi kaikkea väliltä 18 – 40 ja teekkarilakin takia minua pidettiin merimiehenä. Yleensä tuon

And about Itaaaalia
And about Itaaaalia

Suomen löytämisessä meni hetken aikaa, pois lukien ensimmäinen ryhmä kun olin jättänyt Suomen lipun näkyviin (joskin toiset eivät keksineet edes tuon jälkeen). Lisäksi tarkoitus oli opettaa myös hieman kieltä ja laulattaa, onneksi Jaakko Kullan sävel on universaali. Itse en hirvittävän tarkasti ollut suunnitellut noita omia sessioitani, joten välillä tuli aika hatusta vedettyä juttuja mitä kertoa. Mutta eipä toistaalta lapsiparoillakaan oikein aina tahtonut keskittyminen riittää lyhyitä pätkiä pidemmälle, vaikka tämmöinen outo mörkö oli käymässä. Ei sen puoleen, kiva oli pitkästä aikaa olla lasten kanssa tekemisissä, joskin vahvistui myös tunne että elän tämän elämän ihan tyytyväisenä ilman omia jälkeläisiä. Ei myöskään käynyt kateeksi opettajia tai oppilaita kun joutuvat vielä kesällä koulussaan istumaan.

According to the pupils this guy is 40 years old Argentinian marine.
According to the pupils this guy is 40 years old Argentinian marine.
Last of the food porn au français.
Last of the food porn au français.

Torstai-iltana tuli osallistuttua myös ensimmäistä kertaa ESN:nän organisoimalle Random Dinnerille. Nuissa ajatuksena on että pari aktiivia kokkailee ruuat jommankumman kämpillä, ja paikalle kutsutut vaihtarit tuovat juomat. Itse olin syömässä tuon kiinalaisen aktiivin luona, vaihtareista meillä oli sattumalta taas Justice League kasassa ja lisäksi syömässä oli vielä muutama muukin.

Food done, time to finish all the bottles.
Food done, time to finish all the bottles.

Menuuseen kuului salaatti, uunissa valmistettu bataatti ja jälkkäriksi oli ihan riittävän hyvin onnistunutta suklaamoussea, vaikka tuo ranskalainen aktiivi ei tuotokseensa ollut tyytyväinen. Lisäksi kaikki (myös aktiivit) olivat kantaneet tuonne reippaasti juotavaa, joten kaiken jälkeen oli aika ihme ettemme kaikki olleet tuhannen päissämme kun oli epäjärjestyksessä maistettu bisseä, viiniä ja väkevämpiä. Illallisen jälkeen valuimme vielä Kaffe 915:lle, jossa piti olla ESN kauden päätöskemut. Varsinaisesti tuolla ei juurikaan vaihtareita tai aktiiveja ollut, mutta onneksi tavallista kansaa oli kuitenkin riittävästi korvaamassa tyhjiötä. Heh, koska veressä oli valmiiksi jo tarpeeksi alkoholia, tuli meikäkin suoraan tanssilattialle ilman että aktiivit joutuivat pakottamaan kuten normaalisti.

Last crazy party for farewell.
Last crazy party for farewell.

Ilmeisesti ajoittain seksiä tihkuvat liikkeni herättivät myös hilpeyttä aktiiveissa. Heh, koska itse en uskalla alkaa tuntemattomia tyttöjä vikittelemään ranskaksi, päätin ujona koittaa enemminkin esiintyä jantterina jolla on valtaa, jos se vaikka jotain lämmittäisi. Niinpä yritin omalla sijoittumisellani manipuloida meidän tanssirinkimme valtaamaan lattian keskeisemmän osan (vaikka noilla kohdin oli jo ihmisiä), ja yllättävästi muut tuntuivat seuraavan perässä. Heh, tuolla ei kuitenkaan ollut juurikaan tunnuttu tuohon mun perimmäiseen tarkoitukseen ollut vaikutusta. Paremmin näytti toimivan paikalla olleiden latinokavereiden aktiivisimpi ote toimivan. No ei voi minkään jos päättää itse nössöillä.

Allez les Bleus! Euro 2016 grand opening match.
Allez les Bleus! Euro 2016 grand opening match.

10.6 kilahti käyntiin tässä maassa noi EURO2016-kisat. Kuten aina aikaisemminkin isojen kisojen alla, on (suomalaisten) poikien kanssa laitettu vedo pystyyn siitä kuka voittaa ja kuka kustantaa oluet kenellekin. Ehkä hieman ranskalaisia mielistelläkseni veikkasin Ranskaa voittajaksi tänä vuonna. Ekaa peliä ihmeteltiin tuon nigerialaisen kamun kämpillä (kun ei vielä tiedetty paremmasta). Ihan ei Ranska vielä ekan pelin (tai muiden lohko pelienkään) jälkeen mua vakuuttanut vetoni vahvuudesta, toivottavasti skarppaavat jatkopeleissä. Nuo jalkapalloa enemmän seuraavat paikalliset kaverinikaan eivät juuri Ranskaan usko, ja yllättävän vähän on ihan ranskalaisissakin ollut pelien suhteen kiihkoa, vaikka on kotikisat.

futis5Lauantaina oli taas ihan oikean elämän futispelien aika tuolla Vandoeuvren tekonurmella. Tuossa tietysti oppi taas sen että älä ikinä oleta mitään, vaan varmista triviaalitkin asiat. Itse kun olin olettanut että nigerialainen kaverini olisi ottanut pallon mukaan (kuten viimeksi), mutta hän oletti että vietnamilainen koulukaverimme olisi sen tuonut. No, ei ollut palloa kellään, joten vietnamilainen ottaa toisen vietnamilaisen avaimet ja käy jonkin pallon hakemassa tämän kämpiltä, samalla kun muut varromme Nancyn sateissa. Tällä kertaa aasialaisilla oli meihin muihin verrattuna sen verran vahva edustus, että pelaamamme matsikin oli Vietnam vs muu maailma. Viime kerralla olin keskittynyt miehen pelaamiseen kun tuo nigerialainen kaverini oli eri joukkueessa, joten tällä kertaa meni hieman aikaa yhteyisen pelisävelen löytämiseen kun pelattiin samassa jengissä, mutta kyllä se sieltä löytyi. Pelailut jäivät tällä kertaa kuitenkin lyhkäisemmiksi kun sade ajoi meidät porsaat kotiin. Kotimatkalla tuli vielä pysähdyttä tuon vietnamilaisen koulukaverin kämpille sadetta pitämään ja kuuntelemaan tämän suunnitelmia tohtoriputkesta ja aikanaan kotimaahan palaamisesta. Nancyssä toisaalta sateen loppumisen odotteluun saattaa mennä koko päivä, joten päätin lähteä etuajassa, vaikka se tarkoitti uudelleen kastumista.

How many spectators you can fit to CROUS room?
How many spectators you can fit to CROUS room?
Intense matches make even Albanians show emotion.
Intense matches make even Albanians show emotion.

Lauantai-iltapäivästä menimme sitten Boudonvillen B-talossa asuneen togolaisen pojan kämpille katsomaan noita päivän futismatseja, hänellä kun oli ihan kunnon telkkari. Onneksi noi muut pahat pojat tunsivat kisakatsomoisäntämme jo ennestään, joten meikäläinenkin oli heidän mukanaan tervetullut. Oikeastaan tuosta eteenpäin kaikki matsit tuli käytyä katsottumassa samassa kämpässä. Tuolla kävi pelejä seuraamassa myös muita saman käytävän asukkaita, joten samalla kun pelejä katsoi niin tutustui eri Afrikan maista kotoisin olevaan porukkaan ja muutamaan ranskikseenkin. Parhaimmillaan meitä oli 10 henkilöä sulloutuneena 9 m^2 huoneeseen seuraamaan kriittisimpiä matseja, esimerkiksi silloin kun Les Bleus oli kentällä.

Two simultaneous matches are not a problem.
Two simultaneous matches are not a problem.

Afrikkalaisten kanssa naureskelimmekin hieman Ranskan joukkueelle, kun se paria valkoista ranskalaista luukuunottamatta vaikutti aika muukalaislegioonalta. Toisaalta imperiumeilla on varaa mistä valita. Myös Albanian matseja seuratessa oli tiivis tunnelma kun mr. Black tuijotti ruutua tiivisti. Itsekin olin laittanut omissa vedoissani Albaniaa jatkoon, mutta harmiksemme joukkueen hyvästä kamppailusta huolimatta menestystä ei tällä kertaa tullut. Vielä kun jonain päivänä Suomikin pääsisi noihin kisoihin pelaamaan.

If that was not enough football, guys had FIFA matches between EURO match breaks..
If that was not enough football, guys had FIFA matches between EURO match breaks..

Turnauksen edetessä alettiin pelejä pelaamaan kahta samaan aikaan. Tämä ei kuitenkaan meitä hidastanut, vaan pojat virittelivät pieneen huoneeseen aina toisenkin ruudun josta päästiin seuraamaan molempia matseja samaan aikanaan, eletäänhän nyt kuitenkin jo vuotta 2016. Nuo Euro2016 kisat ja pienessä kämpässä porukalla seuraaminen jättivät vaihdon loppuvaiheesta ihan hyvän fiiliksen. Suomeen palatessa pelien seuraaminen jäi muiden kiireiden takia hieman vähemmälle. Onneksi ranskalaiset paransivat pelaamistaan turnauksen edetessä, mikä teki minusta tyytyväisen olut salkun omistajan kavereideni kustannuksella. Valitettavasti vauhti ei riittänyt ihan finaalin loppuun asti. Pitääpä jossain vaiheessa selvitellä millä mielillä ranskalaiset ovat kotihopeastaan.

Apparently famous bear statue, but didn't have more time to look into it.
Apparently famous bear statue, but didn’t have more time to look into it.

16.6 lähdin vielä viimeisen kerran tien päälle. Tarkoituksena tällä reissulla oli käydä kartoittamassa Keski-Ranskan kaupunkeja, kuten Dijon, Orléans ja Tours. Aamusta oli Juna Nancystä Dijoniin, josta fiksujen vaihtoehtojen vähyyden vuoksi oli Blablacar kyyti jo aamupäivästä Orléansiin.

Plaza of the city hall was pretty, but sadly had no more time there.
Plaza of the city hall was pretty, but sadly had no more time there.

Yllättäen Dijonin juna pysähtyi kuitenkin jonkin vian vuoksi puoleksi tunniksi keskelle pöpelikköä, ja hieman alkoi siinä kohtaa pelottaa että jos tässä seisotaan pidempään niin tämä koko reissu menee heti päin…, sen verran tieukkaan kun oli kulkeminen ketjutettu. Onneksi juna kuitenkin pääsi lopulta perille Dijoniin, joskin nyt ensimmäisessä suunnitelmassa ollut kokonainen päivä kaupungissa oli lopulta kutistunut puoleen tuntiin. Piti siis juosta kaupunki siinä ajassa pääpiirteittäin. Vaikka tuollaisella rynnistyksellä ei juuri aikaa jäänyt tarkempaan ihailuun, onnistui Dijon karkottamaan aiemman nihkeän asenteeni tuota kaupunkia kohtaan. Tietysti jäi harmittamaan että tuolla ei ollut aikaa kiertää paikkoja rauhassa.

Jeanne d'Arc in the Orleasn town hall square.
Jeanne d’Arc in the Orleasn town hall square.

Kun pääsin takaisin kaupungin juna-asemalle, oli kyytini jo tullut paikalle. Kuskina oli tällä kertaa eläkkeensä alussa oleva gubbe, ja muuten autoon oli pakkautunut sekalainen joukko eri alojen insinöörejä. Yksi poika oli joutunut siirtymään kimppakyytien käyttäjäksi painettuaan aamuyöstä tyhjällä motarilla paria sataa firman autolla poliisien tutkaan, oli kuulemma juuri välttänyt linnassa istumisen. Nancyssä kemiantekniikkaa, joskin IUT:ssä, opiskellut meis taas kertoi kuinka työlakien muutoksiin vastustuksena järjestetyt jalostamojen lakot olivat ajaneet alas myös heidän jalostamoonsa suoralla putkella liitetyn muovitehtaansa. Oli mielenkiintoista nähdä miten eri asioilla on keskinäisiä vaikutuksia. Matka sujui kestosta huolimaataa nopeasti juubaillen ja torkkuen sen minkä pystyi. Kuskimme jätti minut Orléansissa motariliittymällä,

They had some celebration for her.
They had some celebration for her.

sillä hän oli jatkamassa matkaa vielä eteenpäin. Onneksi kyydistä jäi samassa paikkaa myös mukana ollut kaupungista kotoisin ollut tyttö. Pääsin sitten hänen mutsinsa kyydillä näppärästi keskustaan, joten en joutunut alkamaan miettimään tämän kaupungin ratikkalinjojen toimintaa.

Orléansissa olin järjestänyt majoittumiseni couchsurfingin kautta yhdelle paria vuotta vanhemmalle naiselle. Emäntä oli kuitenkin vielä iltapäivästä töissä, joten minulla oli aikaa kierrellä kaupungin läpi rinkka selässä.

La Loire et la cathedrale
La Loire et la cathedrale
My generous hosts of this trip.
My generous hosts of this trip.

Satuimpa törmäämään yhteen sarjakuva yms kauppaan, josta lähti mukaan Jean d’Arcista kertova sarjakuva mukaan. Tuossa kun tuntui kaupungin puolesta olevan synergiaa, sillä Orléans oli keskeinen kaupunki naisen tarinassa, ja voipa ainakin nyt sanoa olleensa Ranskassa kun omistaa yhden BD:n. Viimeaikaiset kovat sateet näkyivät joen normaalia korkeampana pintana, joskaan vielä ei oltu samanlaisissa ilmestyskirjamaisissa ennätyslukemissa, joita oli siltojen raknteisiin merkattu ylös. Loirea ja kaupunkia tarpeeksi ihmeteltyäni menin lopuksi aikaa sadetta piiloon juna-asemalle, josta emännöitsijä kävi minut aikanaan noukkimassa. Kämppä oli muutaman kilometrin päässä ja siellä viihtyi myös hyvin emännän kissojen ja kollin kanssa.

Pretty parks (Orléans)
Pretty parks (Orléans)
The day Tours starts with heavy rain and gubbes hide under trees.
The day Tours starts with heavy rain and gubbes keep shelter under trees.

Koska Orléansissa ei ole juurikaan päivää enempää nähtävää, oli tarkoitus suunnata seuraavana päivänä kauemmas jonkinlaisia linnoja etsimään. Bretagnessa harrastettu pyörällä seikkailu ei kuitenkaan onnistunut sopivan pyörän puutteessa, ja kaikki linnat olisivat kuulemma muutenkin olleet liian kaukana. Niinpä päätin lähteä (Isilinesin) aamubussilla käymään Toursissa ja palata sieltä sitten iltapäivästä takaisin. Kun mainitsin bussiyhtiön nimen, niin arvasitte jo seuraavana mitä oli seuraavana,

More pretty parks, now tieh lakes (Tours).
More pretty parks, now tieh lakes (Tours).

eli reilun puolen tunnin vartomin pysäkillä myöhässä olevan bussin takia. Ja silti jotenkin oltiin taas ajallaan päätepisteessä. Pääpiirteittäin Tours vaikutti aika samanlaiselta kuin Orléans, mutta oli niitä erojakin. Kaupungin eteläpuolelta kulki jokin pienempi virtaus, joka lännempänä yhdistyi Loireen, ja tämän varteen oli tehty hyvin viihtyisän oloisia puistoja, sen puoleen paikka vaikutti viihtyisämmältä. Toursista löytyi myös jokin pieni linna, jota kävin vilkaisemassa. Tuo ei kuitenkaan henkeä salvannut,

Rain is gone and all is back to normal.
Rain is gone and all is back to normal.

vaikuttavampia linnoja varten pitäisi ilmeisesti lähteä autolla seikkailemaan ympäri maakuntaa. Melkein heti perille päästyäni rankka sadekuuro kasteli minut taas niin että kaupunkikkäppäilyä pääsi suorittamaan märissä vaatteissa. Kerkesin onneksi kuivahtaa ennen bussille paluuta. Toursin heräteostoksena mukaan lähti viinipullojen päälle aseteltava ritari, oli pakko ostaa. Ja jos aamulla joutui odottamaan bussia pitkään, niin iltapäivällä sitä uskoa vasta systeemiin koeteltiinkin,

Mandatory Loire Valley castle.
Mandatory Loire Valley castle.

kun ilmeisesti liikenneonnettomuuksien takia paluukyyti saapui lopulta 1,5h myöhässä. Hetken aikaa meni taas ennen kuin lämpenin mielenkiintoisiin kanssa odottajiini tutustumaan, kuten yleensä on järkevää kun näitä busseja joutuu odottelemaan. Tällä kertaa liikkeellä oli punkahtava ruumishuoneella työskentelevä nainen (jolla oli iso kulho jotain vihannesmehua), taiteilijatyttö (jolla ei ollut edes lippua välttämättä kyseiseen bussiin netissä olleiden ongelmien takia) sekä sitten pari mainstreamimpaa keski-ikäistä rouvaa. Lopulta bussi kuitenkin saapui ja pääsimme kaikki sen kyydissä onnellisesti perille.

1,5 h wait for the bus tests some nerves.
1,5 h wait for the bus tests some nerves.
My hostesses cats are ready for the dinner too.
My hostesses cats are ready for the dinner too.

Kun tuolta selvisin lopulta taas emännän kämpille, oli aika saada taas tuo pakollinen hämmentävä couchsurffing-episodi. En tiedä mitä tuossa päivän aikana oli tapahtunut, mutta tuo minua majoittanut nainen ja hänen poikaystävänsä olivat koko illan passiivis-agressiivisesti toistensa silmillä. Tämä siitäkin huolimatta että heidän kavereitaan tuli illalla vierailulle. Tuo kinaaminen muuttui välillä aktiiviseksi taisteluksi, kun rouva kaivoi pöydän alta pehmoluoteja ampuvan aseen ja alkoi sillä poikaparkaa ampumaan, mikä sitten eskaloitui lyhyeksi painimiseksi. Tämän jälkeen vaihdettiin kommentteja ”sä purit mua käteen” ”no mutta mua sattui tässä sydämmeen”. Itse seurasin tätä kaikkea hyvinkin hämilläni. Jos nyt on pakko tehdä jotain johtopäätöksiä ja tarpeettomia yleistyksiä, niin ranskalaiset eivät vaikuta juurikaan arastelevan vieraidensa edessä.

Taking it easy in Paris.
Taking it easy in Paris.
Paris is plein of parks
Paris is plein of parks…

18. päivä oli taas aika vaihtaa maisemaa ja palata jälleen kerran Pariisiin. Tällä kertaa en ollut turistina, vaan tarkoitus oli nähdä kavereita ja puhua heidän kanssaan hieman asiaakin. Koska bussi lähti vasta seuraavana iltapäivänä, piti hieman aikaa käyttää myös turistoimiseen. Tuossa kohtaa miettii taas että mitä nähtävää sieltä Pariisista enää oikein löytyisi, mutta kyllä sitä vaan näköjään uusia kauniita tai isoja puistoja tulee vaan vastaan kun johonkin suuntaan vaan lähtee kävelemään.

...and some of them have big lakes.
…and some of them have big lakes.

Kaupungilla näkyi myös paljon kaikenlaisia hölkkäilijöitä, käynnissä oli kuulemma jokin suuri hyväntekeväisyysjuoksutapahtuma. Omana (riski)urheiluna kokeilin mennä tien yli kävelle Riemukaarelle, kun en löytänyt varsinaisia alikulkuja sinne. Tuli myös hengailtua Sacre Coeurilla jälleen, tällä kertaa mukana oli tuo intialainen kaverini, joka vaati että minun opintotukeni kustantavat meille pussikaljat kaupustelijoilta, koska muualla maailmassa ei saa rahaa pelkästä olemassa olostaan. Aikanaan siirryin sitten paluumatkalle, tällä kertaa bussiyhtiönä Eurolines. Hommat toimivat ajallaan, mutta vaativat byrokraattista kikkailua, mutta selvittiinpähän ainakin tällä kertaa matkasta ilman lisämutkia jne.

Wiew down Champs d'Elysée after jaywalking to Arc de Triomphe.
Wiew down Champs d’Elysée after jaywalking to the Arc de Triomphe.
Free beer for existing and life is good.
Free beer for existing and life is good.
Saw this guy doing his job.
Saw this guy doing his job.

 

 

 

 

 

 

 

A doctor and a teekkari
A doctor and a teekkari

Vikan viikon tiistailla kerkesi olla vielä kertaalleen yksi club bière ilmeisesti ekan vuoden ja pharma-puolen opiskelijoiden uurastuksen päättymisen kunniaksi. Tarjolla oli jopa hattaraa. Normaaliin tapaan siellä tuli paikalla olleiden kolmosvuoden kavereiden kanssa pääpiirteittäin hengattua. Lisäksi tuli puhuttua muutamien paikalla olleiden kakkosten kanssa, ja löytyi tuolta jopa uutuudenkarhea tekniikan tohtorikin. Hieman jälkikäteen jäi harmittamaan ettei vuoden aikana kerennyt ensimmäisen vuoden opiskelijohin tutustumaan, toivottavasti te hyvät lukijani teette tässä suhteessa paremmin kuin minä.

CROUS pizzamobile, they have eveything...
CROUS pizzamobile at my residence, they have eveything…

Näppärästi samalle illalle Boudonvillen pihaan oli parkkeerattuna CROUS:in pizzamobiili, jota sitten tuli kavereiden kanssa testattua ennen illan futismatsin katsomista. Tuo oli ihan näppärä kun hinta oli matalahko, tarjolla olleet pizzat ihan hyviä ja maksunkin pystyi hoitamaan noudonyhteydessä kortilla tai käteisellä (olisi varmaan opiskelijakorttikin kelvannut maksamiseen). Vaikka club bièressä ei ihan kovinta tinaamista tullut vielä harrastettua, niin sen ja syömisen yhdistäminen oli sellainen kombinaatio joka vei voimat jalkapallon katsomisesta. Matsin ekan puoliajan aikana naureskeltiin katsomoisännän kanssa kun nigerialainen alkoi kuorsaamaan. Matsi tuntui olevan ohi hujauksessa, joten jälkikäteen sain kuulla että olin itsekin sammunut tokan puoliajan aikana ja sitten herännyt tokkurasta pelin jälkispekulointeihin, näin…

Mission accomplished and all the CROUS restaurants in Nancy visited!
Mission accomplished and all the CROUS restaurants in Nancy visited!

Seuraavana päivänä tuli riipaistua ja poljettua lääkiskampukselle asti katsastamaan viimeinen Nancyn opiskelijaravintoloista. Koko alue oli täynnä melko identtisiä valkoisia rakennuksia, joten hetki meni ennen kuin löysin oikeaan paikkaan sisään. Tuossa kyseisessä CROUS:in ravintolassa taisi olla salaatin suhteen hieman valinnan varaa, mutta muuten paikka vaikutti aikalailla samalta kuin muutkin. Joten jos et ole kampuksen opiskelija tai lääkäreiden perässä oleva humanisti, kuten paikalliset ranskanamaikat tarinoitaan kertovat, on varmasti helpompi syödä keskustassa. Paikan käyttöasteen mukaan näytti ettei lääkiksessä turhia kesälomailla, vaikka tuolla ei ollut täyttä niin ei tuolla myöskään yksin ollut syömässä.

Let's get this presentation going
Let’s get this presentation going

Seikkalinui jälkeen polkaisin vielä takaisin koululle, sillä siellä oli iltapäivästä tuon albanialaisen kaverini tutkimusprojektin loppuesitelmä. Olin tietysti kaverilta suurin piirtein kuullut siitä mitä hän oli työssään tehnyt, mutta nyt pääsin omin silmin  seuraamaan myös saavutettuja tuloksia. Paikalla oli muutaman muun kaverin lisäksi sekä koulun henkilökuntaa että koulun ulkopuolisia arvostelijaraadin jäseniä.

This is how you do it
This is how you do it

Kaverini oli saanut luvan vetää esityksensä englanniksi, ja esityksen puolesta se menikin häneltä ihan hyvin. Arvostelu kaverini saavutksista oli vireeltään positiivista, mutta aika paljon piruparalle annettiin palautetta siitä että työn tulokset olivat enemmän mekaanista tulosten esittämistä ja insinööritason jatkokysymykset ja niiden vastausten hakeminen olivat jääneet pois. Tämä tietysti laski numeroa, mikä taas harmitti kaveriani, mutta toisaalta hän oli myös selkeästi tyytyväinen kun tuo tutkimusprojekti oli vihdoin kansissa. Seuraavana päivänä olisi pitänyt mennä seuraamaan tuon nigerialaisen kmun vastaavaa esitystä, mutta harmillisesti se siirrettiinkin lyhyellä varoitusajalla aikasemmin aamulle, jolloin itse en sitä kerennyt seuraamaan.

and den glider in!
and den glider in!

Vikat päivät menivätkin kaikenlaisissa sulkemisissa, kun CAF:ille kävi ilmoittamassa että opiskelut täällä loppuvat, koululle palautti lutikan (ja antoi kiitokset kv-tädeille kaikesta avusta), pankkiin kävi viemässä kirjallisen ilmoituksen tilin sulkemista (pakollinen toimenpide) ja laittoi kirjeen postiin puhelinliittymän sulkemisesta. Vaikka tuo Free:n peruspuhelinliittymä ilman nettiä oli todella edullinen ja sen sai tilattua näppärästi, tuntui kirjeen lähettäminen Pariisiin tuon sulkemista varten nykymaailmassa turhan hankalalta, mutta ilmeisesti tuohon ei muuta vaihtoehtoa ollut. Vähän kuitenkin vielä epäilyttää että näinköhän tuo tieto meni sinne kunnolla perille. Niinpä voin suositella aloittamaan nämä erillaiset palveluiden sulkemiset jo reilusti ennen lähtöä ja ilmoittamaan niihin ne lopetuspäivät, niin että tarvittaessa jää aikaa vielä siivota sotkut jos joku tyrii jotain.

Time to move onto next adventures for each of us.
Time to move onto next adventures for each of us.

Torstaina tuli vielä autettua tuota yläkerran espanjalaista kaveria, kun hänellä koitti lopputarkastus ja lähtöpäivä. Alkuun säilöttiin hänen laukkunsa minun kämpille, ja kun siivoojilta oli tullut puhtaat paperit tarkistuksessa, niin kiikutettiin hänen kamppeensa bussipysäkille, jossa sitten sanottiin niin tunteelliset jäähyväiset kuin nuoret miehet ovat kykeneviä.

Viimeinen ilta meni minultakin oikeastaan siivoiluun ja pakkaamiseen. Onneksi Teemu ja Oona kerkesivät tulla tuossa auttaviksi käsiksi, mikä nopeutti tuota hommaa huomattavasti, tästä olen heille kyllä kiitollinen. Lisäksi sain heille kaupiteltua  omaisuuttani, jota en voinut ottaa mukaan Suomeen, mutta ei myöskään viitsinyt heittää lokeille. Lisäksi Pussywagon löysi näppärästi uuden omistajan kun yksi ESN-aktiiveista kävi hakemassa sen itselleen. Pelkästään opiskeluihin liittyvää irrallista paperia oli vuoden aikana kertynyt useamman kilon edestä, joten skannailin noita kamera kuumana, jotten joutunut mitään ylimääräistä kantamaan takaisin Suomeen.

Luckily you can count on your fellow Finns when something needs to be done.
Luckily you can count on your fellow Finns when something needs to be done.

Seuraavana aamuna residenssin siivooja tädit kävivät tekemässä minulle loppu tarkistuksen. Kaikkea en ollut saanut kunnolla puhtaaksi (osin vastenmieliseksi kokemani maksullisen pesukoneen takia), joten siivoustädit olivat hieman turhautuneita kämppäni kuntoon. Itse olin tietysti jonkin verran varautunut tuosta lähdön jälkeisestä siivouksesta maksamaan, mutta ikävänä yllätyksenä alakerrassa selvisi että minulle oli annettu siivousohjeiksi jokin vanha lappu. Niinpä minulla ei ollut tietoa että noi siivouksen yms hinnat olivat nykyään naurettavia ja jokaisen vuodevaatteenkin pesemisestä tuli veloitusta erikseen. Niinpä loppusumma tuosta kaikesta siivouksesta kipusi noin 80 € asti. Tuossa kohtaa olin aika hiton turhautunut, mutta koska lattialle kaatunutta maitoa ei saanut enää takaisin lasiin, käskin vähentämään nuo rahat suoraan tuolta vakuusmaksun palautuksesta. Olkaa siis lähtiessä (ja myös asuntoon muuttaessanne) skarppeja sen kunnon kanssa, jotta vältytte vastaavilta ikäviltä ylläreiltä

Time to haul all this back to Finland.
Time to haul all this back to Finland.

Kun Boudonvillen pölyt olivat viimein taputeltuna, alkoi viimeinen etappi tästä saagasta, eli siirtyminen Nancystä porukoille Järvenpäähän. Rinkkaan ja urheilukassin erilliksi massoiksi oli tarkasti pakattu 20 kg molempiin, ja kun reppukin oli vielä lähellä 10 kg, oli tuossa urakkaa kannettavaksi eteenpäin. Mutta ei ollut ensimmäinen kerta kun vanha tiedustelija raahaa isoa taakkaa itsekseen. Juna-asemalla satuin vielä sattumalta törmäämään Lauraan, ja koulukavereita tuli myös vielä saattelemaan junalle.

Danke Schön for the help in carrying guys!
Danke Schön for the help in carrying guys!

Itse junamatkat Nancystä Metziin ja sieltä eteenpäin Pariisin sujuivat onneksi ongelmitta, vaikka vähän noi junien lakkoilut olivat takaraivossa kummitelleet. Pariisin helteissä oli sitten jo hieman urakkaa saada kaikkea tavaraa siirrettyä, vaikka matka Gare de l’Estiltä Nordille ei pitkä ollutkaan. Pariisin paikallisjunassa Orlyn lentokentän suuntaan sai myös hieman kikkailla miten mahtui kaikkine säkkeineen väkijoukon sekaan. Onneksi tuosta eteenpäin sain auttavan käden kantamisessa  jengiltä hiton pitkiä ötzejä, jotka sattuivat olemaan menossa samaan suuntaan.

Au revoir la France!
Au revoir la France!

Pojat olivat kuulemma olleet täällä Ranskassa katsomassa futista paikanpäällä ja joutuneet samalla todistamaan Islannin suurutta. Onneksi olin varannut matkustamiseeni riittävästi aikaa, joten Orlyyn päästyä ei tarvinnut enää sykkiä minneen. Kun lähtöselvityksessä alkoi ensimmäistä kertaa melkein vuoteen näkemään selkeästi suomalaisia, joita ei kuitenkaan tuntenut, oli olo hieman outo. Samalla muisti ettänt pitää alkaa taas rajoittamaan sitä mitä omalla kielellä sanoo, siinä kun innostui juttelemaan samaan suuntaan matkalla olleen tamperelaisen kanssa-teekkarin kanssa. Siinä aikani suomalaisten lapsiperheiden menoa kuunneltuani pääsin koneeseen, kone Suomeen ja lentokentältä viimein äitimuorin kyydissä heidän luokseen. Ja koska oli vielä juhannus käynnissä, piti se saman iltana ottaa pikakelauksella, eli vielä yksin saunaan jossa sitten paistoi jauhomakkarat ja maistoi bulkkilonkeroa. Eeppinen päätös.

Laitetaan tähän loppuun vielä huomioita noilta vikoilta viikoilta:

There is no escape from the French politics, even in your own room.
There is no escape from the French politics, even in your own room.

Viimeisinä viikkoina tuli tuolla Ranskassa kärvistelytä joissain siitepöly allergioissa. Onneksi itselläni tuo ei ole niin paha että se elämää pilaisi tai lääkitystä vaatisi. Mutta pääsipähän jatkuvasti niistämään ja yrittämään olemaan pyyhkimättä kutisevia silmiään. Joten heads up kaikki muutkin allergikot, etelässäkän ei pääse tuota pakoon.

Työlait jaksoivat kiihottaa kansan mielipiteitä vielä EM-kisojen alla niin että minultakin tultiin ihan huoneesta asti kysymään mielipiteitä. Vaikka tuota on tullut seurailtua tässä vuoden mittaa, jätin oman vaikuttamiseni väliin. Jos asia todennäköisesti ei tule minua koskettamaan, on parempi jättää sohuminen niille joiden elämään tuo tulee vaikuttamaan.

Kesä ilmeisesti tekee myös miehistä avoimempia, sillä loppuvaiheessa näytti hieman siltä että miehet (niin nuoret kuin vanhatkin) näyttäisivät myös normaalin oloisesti tervehtivän toisiaan poskisuudelmilla. Se että naiset tekevät noin keskenään tai että tuota käytettään miehen ja naisen välillä on ihan normaali jokapäiväinen juttu, mutta aikaisemmin ei tuota ole juuri tullut vastaan maskuliinisissa kohtaamisissa. Itse tietysti kättelin edelleen suurinta osaa jätkistä, mutta taisin minäkin liberalisoitua tuon suhteen joissain tilanteissa. Älkää siis pojat yllättykö tästä kun Ranskaan tulette.

Ranskassa opiskelut eivät selvästi menneet hukkaan, sillä yhdellä kurssilla paikkasin aukon kanditutkinnostani, ja tässä yhtenä päivänä päivänä tutkintopaperit odottivat nätisti tuossa kämpillä Lappeenrannassa. Loput kurssi Ranskasta menevät täyttämään dippavaiheen valinnaisia, mikä toivottavasti keventää tämän lopun opiskelutaakkaa. Josko silloin saisi sitten kunnolla keskityttyä tärkeiden asioiden kunnolla oppimiseen sitten.

Tässäpä oli viimeinen Le Blogin normaali artikkeli. Kirjoitan jossain välissä vielä yhden artikkelin, jossa mietiskelen vuoden aikana oppimaani ja kokemaani, sekä teen koosteet asumiseen, opiskeluun ja yleiseen elämiseen liityvistä asioista, jottei niitä joudu noiden pitkien artikkelien seasta alkaa etsimään.

Au revoir mes ami(e)s!

Osa 25: ”Lukukausi pakettiin” jättimega-artikkeli

(Lauantai 21.5.16)
Tässä kun pitää vajaan kuukauden edestä nyt tällä kertaa kirjoitella ja urakkaa on varmasti vähintään 10 tunnin edestä, niin teen sen mitä Ranskassa opiskelevalta voi odottaa. Eli shampanjaa tissuttelemalla kudon seitin ohutta päivähumalaa tässä samalla kun näpyttelen tätä tekstiä. Tämä myös siksi, koska lukuvuosi on nyt käytännössä paketissa. Yhden teollisuusprojekti ryhmäläisen sanoja lainatakseni: ”Bim, bitches!!!”. Koska tässä kirjoittamisessa oli tälle päivälle urakkaa, niin alkupaloina oli paikallisen panimon olutta ja mirabelle-sorbettia ja shamppanjan loppuessa on vielä varasuunnitelmaksi pullo halvinta skumppaa (joka sekin on halvempaa kuin puolen litran olut tölkit Suomessa), joten toivottavasti juttu näin katalysoituna luistaa pitkän tauon jälkeen.

The (localish) starters for today's blog epistola.
The (localish) starters for today’s blog epistola.
The main course, because France.
The main course, because France.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

(torstai 26.5.16)
Heh, nyt jälkeenpäin voi todeta että asian paljouden takia artikkelin valmistuminen venyikin lauantailta aina seuraavaan torstaihin asti. Tästä voi syyttää tapahtumien paljoutta ennen ja nyt. Voin myös todeta että kirjoittaminen sujuu kirkkaalla mielellä nopeammin kuin hieman samennettuna.

Summary: End of the semestre with written and oral test and project reports and presentations. Theathre week, choir week and Europe week in Nancy and other culture stuff too. New and old style cyckling trips. Vappu. The amusement park.Playing football and watching hockey. Mine and friend’s birthdays plus other reasons to crazy party. Weekend trip to the Vosges. First time in doctoral thesis presentation and in Club Cuisine. Totally awesome theatre satire of the ENSIC personel by the students. More money for just existing. Summer – Autumn – Summer -… Good and bad confurion in French. End of the exchange is looming, so already there have been some goodbyes.

Nyt kun itsekin joudun kirjoittamaa pitkällä aika välillä niin teksti sisältänee paljon tajunnanvirtaa ja aikaintervallit murtunevat. Koitan tästä koota asiat mahdollisimman hyvin ainakin aihekokonaisuuksiinsa, jotta tekstin olisi jotenkin ymmärrettävää. Aloitetaan tutusti kouluhomilla niin päästään sitten kunnolla keskittymään erilaisiin tapahtumiin ja meininkeihin.

The interrogation about savoir-faire with industrial waste.
The interrogation about savoir-faire with industrial waste.

Tuo valinnaiskurssinani ollut jätteiden käsittely ei kovin pitkään lomien jälkeen jatkunut. Heti lomilta palattuani keskiviikkona kyseisestä kurssista oli suullinen kuulustelu. Meidät opiskelijat jaettiin kahteen eri kuulusteluryhmään, joita molemmat opettajamme tenttasivat. Meille esitettiin kysymys, johon nopeiten viittaava pääsi vastaamaan ja jos vastaus ei tyydyttänyt niin vuoroa eteenpäin seuraavalle ja mitä enemmän lopulta antoi oikeita vastauksia niin sitä paremman numeron tuosta sai. Ainakin tuo villimpi maikka sanoi että saisin sinänsä vastausprioriteetissa siimaa kun omalla kolmannella kielelläni kisasin toisten äidinkieliä vastaa.

The aftergames of the soutenance.

Istumapaikkani oli kuitenkin lisähaaste kun olin pöytärivimme päädyssä, jolloin ainakin luennoitsijaukon kysymysten kuulemisessa ja ymmärtämisessä oli lisähaastetta. Joka tapauksessa selvisin tuosta kuulustelusta ihan kohtuullisesti, vaikka olin tuon ymmärtänyt tuon tapahtuman luonteen väärin ja sen takia kunnollinen kertaaminen oli jäänyt väliin. Kysymykset olivat kuitenkin sellaisia että niihin osasi aika hyvin kylmiltäänkin vastata kun kurssista oli ainakin suuret linjat muistissa. Muutama kysymys, johon olisin osannut vastata, meni ohi koska en ymmärtärtänyt ranskaa tarpeeksi nopeasti,

This is how you treat the shit (part 1)
This is how you treat the shit (part 1)

pari meni siinä etten kuullut mitä sanotaan ja ainakin kaksi menivät täydellisiin jäätymisiin kun unohdin esimerkiksi sanat halogeeni ja viskositeetti. Joka tapauksessa mielenkiintoinen kokemus. Jätekurssista oli seuraavalla viikolla myös sen miniprojektin kuulustelu. Projektin aiheena kaikille oli kolmen jätevirran käsittely (sisälsivät Cr(VI), CN-, sekä Ni-, Zn- ja Cu-ioneja). Ryhmä jossa työskentelin oli aika ragtag, eikä meistä kukaan ollut ennen lomia tai niiden aikana valtavasti tuon eteen tehnyt hommia. Saimme kuitenkin sinänsä kohtalaisen prosessi suunnitelutua tuota varten, vaikka lopussa kävi ilmi että meilläkin oli vielä suuria puutteita.

This is how you treat the shit part 2.
This is how you treat the (shit part 2).

Tällä kertaa tuo ranskaksi esiintyminen ei jännittänyt enää niin paljoa, joskin hikoillin puhuessani aika paljon. Neljällä ryhmällä oli muuten suurin piirtein samanlaiset prosessit, suurimpana poikkeuksena oli meidän ryhmämme, kun valitsimme syanidille biologisen käsittelyn hapetuksen sijaan. Kaikki ryhmät saivat töistään aika kovaa kritiikkiä maikoilta lopussa, meidän ryhmämme jätettiin viimeiseksi kun muutama ratkaisiva virhe oli jäänyt huomioimatta. Tuosta ei pidä kuitenkaan lannistua, sillä kuulemma jokainen pääsee noista valinnaisista kursseista läpi, koska ne eivät ole keskenään arvostelun kannalta veratilukelpoisia. Anyway, tämä jätteidenkäsittely kurssi taisi olla mielenkiintoisin valitseman luentopohjainen kurssi tässä koulussa, voin suositella vaikka tuosta ei ihan hirveän syvää tietämystä saanut.

How about you guys do something for a while?
How about you guys do something for a while?

Muuten tuossa jatkuivat kurssit vielä pari viikkoa suhteellisen normaaliin tahtiin. Vähän tuo normaalien kurssien tenteillä suoritus ja sen lisäksi kaikkien projetien valmiiksi saaminen alkoi painaa ja epäilytti että mitenkä saan kaiken kunnialla suoritettua. Yksi päivä päätin stressin lievittämiseksi katsoa kuinka monesta kurssista minun tarvitsisi loppuviimeeksi päästä läpi, jotta Suomea varten olisi riittävästi opintopisteitä. Laskuissani tulin siihen tulokseen ettei noiden tämän lukukauden biotekniikan pääaine kurssien ja tuon PRD:n kunnialla suorittamatta jättäminen sinänsä vaikuttaisi Suomesta tuleviin tukiin (kun kaiken muun hoitaa), mikä oli sinänsä huojentava toteamus.

When you add some Excel to it you make it already more interesting.
When you add some Excel to it you make it already more interesting.

Biotekniikasta piti kuitenkin hoitaa vielä tuo projekti loppuun, ettei sitä päästyisi kaatumaan oman ryhmän niskaan, tämä oli kunniakysymys tässä vaiheessa. Kun tällein venttiiliä löysäsi, ei myöskään luennoille menemisestä ollut tässä parin viimeisen viikon aikana samanlaista painetta kuin aiemmin. Eikä tuo noiden joidenkin skippailukaan näyttänyt opettajia liikaa harmittavan. Kuitenkin kertaalleen kun bioprosessien maikka sattui tulemaan pyöräparkille samaan aikaan kun itse olin siinä, niin hän piti minulle hieman motivointipuhetta (valitettavasti meni hieman maalin ohi, koska en alkanut omia motiivejani selittämään). Joka tapauksessa, osa viimeisistä luennoista/harkoista oli mielenkiintoista tavaraa, osa meni ohi asenne- valmistautumiskysymysten takia.

How the insuline is tranfered fro E. Coli to your diabetic body.
How the insuline is transferred from E. Coli to one suffering from the diabetes.

Tuossa bioprosessi projektissa saimme viimeisen sille tarkoitetun luentokerran jälkeen kovastikin suoraa apua kun toi ranskalainen tyttö meidän ryhmässämme löysi yhtä simuilointiohjelmaa pöyrittävän firman sivuilta yhden artikkelin, josta saimme aika suoraan neuvoa millä etapeilla tuota prosessia pyöritetään. Joka tapauksessa (neljäs anyway tähän artikkeliin), omalta kohdaltani tuohon meidän prosessisuunittelukokonaisuuteen ei tullut tarpeeksi syöttöä, joten vaikka lopulta saimme tuon projektin raportin ja myöhemmin esitelmän pakettiin, jäi sieltä pari kohtaa puuttumaan. Esitettely meni hyvin, itse sain oman lyhyen osuuteni puhuttua ranskaksi melko helposti. Palautteessa tuli muuten kehuja lukuunottamatta sitä että tuosta meidän tuotoksesta puuttui noita fermentorin sisäisiä kriittissiä arvoja, kuten ilman syöttö. Jostain syystä en missään vaiheessa saanut motivoitua itseäni kunnolla tämän prjektin taakse samalla tavoin kuin muille ryhmätöille, joten se ettei meillä ollut kaikkea tarvittavaa jäi hieman itseni kaivelemaan. Onneksi tuosta eivät muut ryhmän jäsenet sen enempää harmistuneet.

Monsieur directeur, non Non NON!
Monsieur directeur, non Non NON!

Ranskan kurssi meille ulkkareille on jatkunut tässä viimeisiläkin viikoilla omalla painollaan. Sielläkin on ihan hyödyllisiä simulaatioita tullut tehtyä, esimerkiksi miten olla esimiehen tai alaisen kanssa fundamentaalisesti eri mieltä työolosuhteusta. So French it is almost offensive. Vaikka nämä ranskan kurssin ovat pääpiirteittäi aika rentoja, pitää maikkojen antaa niistä silti joku testaamiseen perustuva arvosana. Kevään puolella teimme yhdellä kerralla yhden kuullunymmärtämisen ja toisella kertaa luetunymmärryksen sekä kirjoitustehtävän. Noista selviää kuitenkin aika helposti kun on omaa ranskaansa vuoden aikana käyttänyt ja on tänne tullut jonkinlaisilla pohjatiedoilla. Suosittelenkin siis ranskan kursseja molemmille lukukausille, ei ehkä tehokkaimpia tunteja viikossa, mutta ainakin helppoja noppia tässä koulussa, toisin kuin muilla kursseilla.

Tässä tämän ja edellisen viikon aikana olivat myös pääaineiden tentit, jotka biotekniikan puolella oli jaettu tasan kahteen settiin, ensimmäiseen (joka tuli myöhemmin) oli laitettu ensimmäisen osan biokemian johdanto, koulun johtajan kurssi sekä analyysimenetelmät, toiseen osaan kuuluivat sitten rheologia, entsyymikinetiikka sekä bioreaktoreiden toiminta. Kuten jo aiemmin toin ilmi, laskin että näiden kunnollinen suoritus olisi minulle sinänsä vain bonusta kunhan isommat ryhmä projektit saa hoidettua. Näin ollen näihin tenttehin ei juuri tullut valmistauduttua. Vaikka kumpikaan kokonaisuus ei ollut ylitsepääsemättömän vaikea, ei ilman kertailuja noissa ranskaksi myöskään ollut toivoa. Pitänee asioiden paremmaksi oppimiseksi käydä ensi viikon uusinnoissa tekemässä nuo molemmat kunnolla.

Now that the systems are working properly again, better start to work hard.
Now that the systems are working properly again, better start to work hard.

Vimonen iso kouluosuus oli tuon teollisuusprojektin loppuun saattaminen. Pikkuhiljaa meidän ryhmässämme alkoi lomien ja muiden projektien jälkeen valkenemaan ettei tämänkään kanssa olisi enää loputtomasti aikaa (ei siis tarkoita ettei mitään olisi tapahtunut). Kuitenkin, kun kaikilla oli erilaiset aikataulut, oli yhdessä tehokkaan työskentelyn suunnittelu hankalaa. Meillä oli toukokuun alussa vielä yksi aikataulutettu sessio tuota projektin valmistelua varten. Kivasti vaan sattui niin että juuri samana aamuna koko yliopiston laajuisesti servereissä oli häikkää, joten koulun koneille kirjautuessa ei päässyt käsiksi omiin tiedostoihinsa tai edes kaikkiin ohjelmistoihin. Tämä tietysti harmitti hieman enemmän kuin vähän, varsinkin kun olin tullut koululle jo etuajassa excelöimään/ dataa muista ohjelmista/tekemään matlabia, mutta no can do.

Preparing the process report in the HQ.
Preparing the process report in the HQ.

Onneksi systeemit lähtivät taas toimimaan jonkin ajan päästä, joten tuo ohjattu kerta ei mennyt kokonaan kankkulan kaivoon.Tuohon meidän yleisaiheeseemme kuului myös ”pinch analysis” (toivottavasti joku enteläinen tietää tuolle suomenkielisen termin). Koska tuosta kellään ei ollut aiempaa kokemusta, otti meikä tuon hoitoon lopussa. Vaikka tuo metodi ei sinänsä ollut monimutkainen, meni sen edes osittaiseen sisältämiseen ja toteuttamiseen pari päivää tuolta loppupäästä. Itse olin aika kriittinen saamieni tulosten suhteen, mutta koska tuo oli vain yksi osa koko projektia, oli sitä turha jäädä itkemään.

The deadline approaches in few minutes, so where are not only ones doing the concrete mise-en-page.
The deadline approaches in few minutes, so where are not only ones doing the concrete mise-en-page.

Viime viikon perjantaiksi oli tajoitus saada raportti valmiiksi palautukseen, mikä tarkoitti sitä että lähes kaikki toisen vuoden opiskelijat hikoilimme tietokoneluokissa pari viimeistä päivää. Ranskalaiset ryhmässäni olivat näköjään vielä sen verran nuoria ja virkeitä että pystyivät työskentelemään parhaimmillan klo 03 asti aamuyöstä. Itse kun muutuin huhtikuunlopulla vanhaksi kävyksi,oli pakko myöntää tosiasiat ja jättää tuo yökyöpelöinti ja mieluummin koittaa herätä aamulla hieman aikaisemmin virkeämpänä, tämä toimi jotenkuten kandityön kanssa. Huvittavasti viimeisenä yönä heräsin siis samoihin aikoihin kuin toinen tytöistä lopetti väkertämisen. Viimeiselle kahdelle päivälle ennen raportin palutusta muodostimme komentokeskuksemme pienimpään tietokoneluokkaan, missä oli myös sopivia pöytiä omille läppäreille.

Uuh, finally. Authors' names blurred to prevent industrial espionage.
Uuh, finally.
Authors’ names blurred to prevent industrial espionage.

Varsinkin tuon viimeinen perjantai meni tuolla kohtuullisen intensiivisesti viimeisten muotoilukysymysten kanssa, kun esim toinen tytöistä oli yöllä laittanut raportin tekstin comic sanssilla . Tuota ihmetettelimme kevyesti. Viimeinen päivä meni kokonaisuudessaan tuon rapsan ”valmiiksi” laittamisessa, ja kun palautus piti olla perjantaina klo 16 niin paperinen versiomme oli vastuuopettajan kädessä 15.59 kun toinen pojista juoksi sen kirjaston tulostimilta työhuoneelle. Tässä kohtaa voin jakaa opetuksena että noiden raporttien puhtaaksi kirjoittaminen tulee saada valmiiksi reilusti ennen deadlineä. Tämä siksi että ehtii pitämään kunnon tauon ennen lopullista tarkistusta ennen palautusta. Koska meille ei riittävää aikaa jäänyt tuon rapsan valmistuttua, emme adrenaliineissämme huomanneet reportissa kaikkia korjaustarpeita ennen palautusta. Joten kun tällä seuraavalla viikolla tuota luki läpi, tuli sieltä tyhmiä virheitä vastaan joka puolelta.

Preparing for the final run.
Preparing for the final run.

No, ei voi minkään, meni jo. Tälle viikolle jäljelle jäi vielä tuon projektin esittelyn valmistelu perjantaita varten. Tuossa ei ollut sen isompia ongelmia, jokainen teki suht normaalisti diat omasta osuudestaan. Itse tykkään tehdä suhteellisen simppeleitä dioja, mutta ranskalaiset toverini tykkäsivät väsäillä kaikennäköisiä liikkuvia elementtejä. Tuo ei onneksi mennyt mitenkään pahasti yli, joten presiksestämme tuli kohtuullisen tyylikäs lopulta, varsinkin kun ENSIC:in kalvopohja on miellyttävän värikäs mutta silti hillitty. Hieman yllätti ettei meidän tarvinnut seurailla muiden ryhmien esityksiä, olisi ollut mielenkiintoista nähdä millaisia ratkaisuja muut olivat saaneet hieman erilaisilla spekseillä.

Time to shine (a light on the process).
Time to shine (a light on the process).

Meille kuitenkin jäi esityspäivälle hyvin aikaa treenailla tuota meidän esitelmäämme, mikä tuli tarpeeseen kun se piti ranskalaisten jännitykseksi pitää englanniksi. Lopullisen esityksen prosessistamme saimme vedettyä hyvin, siitä tuli arvosteluraadilta kiitosta. Palautetta tuli kuitenkin noista mokistamme tuolla raportissa, esimerkiksi tärkeiden tietojen esittämisen unohtamisesta tai laittamisesta liitteisiin. Lisäksi saimme ihan hyviä kehitysideoita prosessimme laitteiden järjestykseen liittyen. Joka tapauksessa, nyt kun tuo kurssi on selätetty on ihan hyvä fiilis kun tuossa oli ainamoinen urakka.

Enfin den glider in!
Enfin den glider in!
Basic place, basic crew.
Basic place, basic crew.

Sekalaisina juttuina koululta voidaan mainita että ENSIC:ille tehtiin jotakin akreditointia tässä jokin aikaa sitten, joten koululla pyöri sen puolesta joitain pukugubbeja haastattelemassa opiskelijoita. Itse onneksi jemmasin itseni piiloon ettei tulisi koulun mainetta omilla gonailuilla pilattua. Lisäksi koulu on kiitollisena tuonut lisää näkyvyyttä parhaille kumppaneilleen teollisuudesta, tuonne kun on tuotu roll-uppeja aiheeseen liittyen vähän joka puolelle. ENSIC:issä opiskelijat hommaavat näköjään kolmos vuottaan varten varten haalarit.

The ENSIC awards, same names in different categories.
The ENSIC awards, same names in different categories.

Niihin painetaan selkään myös jokin yhteinen iskulause, joten sinänsä meininki on samanlaista kuin Suomessa. Kyseiset haalari ovat kuitenkin perus työukko-mallia, eikä niihin ommella mitään merkkejä, joten suomalaisiin verrattuna jäävät kuitenkin antiklimaattisiksi. Tässä on myös useampana päivänä tullut syötyä vielä noiden kolmosvuoden kavereiden kanssa jotka ovat vielä koululla tekemässä noita pidempiä masters-tutkimusprojektejaan. Kestopuheenaiheena on ollut tuolle ruandalaiselle kaverille naureskelu kun häneltä menee kaiken haaveilun yms kanssa tuplasti se aika saada syötyä mitä meiltä muilta tuohon menee.

Siinä kattavasti kouluun liittyvistä riennoista. Tulevalla viikolla pitäisi vielä koittaa käydä tekemässä nuo pääaineen tentit kunnolla uusinnoissa. Sen jälkeen alkuperäisen suunnitelman mukaan pitäisi jatkaa tuota omaa tutkimusprojektia (PRD), mutta nyt taitaa olla sen verran kisaväsymystä tältä vuodelta että varmaan tulee tuo jätettyä pois, varsinkin kun on muitakin asioita tässä hoidettavana ennen paluuta, kuten tulevan CISV leirin valmistelu tai kaiken saamani paperimateriaalin digitalisointi.

Viime rapsassani erehdyin pahemman kerran, koulun ulkopuolisia rientoja on ollut vaikka ja mitä:

Tankman opening the festival and sticking it to the power.
Tankman opening the festival and sticking it to the power.
Bring it on DJ
Bring it on DJ

Tuolla lomilta paluuta seuranneena viikkona Nancyssä käynnistyi jonkinlainen teatteriviikko. Suurin osa sen tapahtumista jäi suosiolla väliin. Kävin kuitenkin katsomassa avaustapahtuman tuolla Stanislaksella yhtenä iltana. Siellä eräs taiteilija tanssi muovipussit käsissään sermien edessä, joille heijastettiin kuvia vallankumoukseen ja tankkeihin liittyen. Tavallaan tuolla oli tarkoitus ottaa kantaa Tianamenin aukion verilöylyyn. Esityksessä pyöri mukana myös pieni radio-ohjattava tankki ja ns. oikean kokoisen panssarin piippu puski läpi keskimmäisestä sermistä lopussa.

It's a crazy party
It’s a crazy party

Kun olin tuon saanut ihmeteltyä loppuun, siirryimme muiden paikalla olleiden vaihtareiden kanssa tuonne Manufacture-teatterille. Paikalta löytyi muitakin erasmuksi paljolti, sillä ESN oli masinoinut meidät sinne kannustamaan tuota ensiciläistä ESN-aktiivia hänen osallistuessaan opiskelijoiden DJ-skabaan. Brassille oli langennut ensimäinen vuoro, mutta veti oman shownsa tunteella ja koska meitä vaihtareita oli sankasti paikalla, oli tuolla aika hyvä fiesta loca. Koska koulussakin pitää kuitenkin käydä, en tuonne jäänyt muiden esityksiä enää katsomaan, näin jälkikäteen olisi tietysti ollut varmaan mielenkiintoista vertailun vuoksi.

World Expo bid on Carrier.
World Expo bid on Carrier.

Ranska pyrkii päästä isännöimään vuoden 2025 maailman näyttelyä. Senpä vuoksi myös tuonne Place Carrierille ilmestyi (alkuun omaksi ihmetyksekseni) tönö, jonka katolla oli valtava maapallo. Kävimme yhtenä iltapäivänä yhden ranskalaisen kaverin kanssa tuota tarkastamassa. Tuolla oli esillä kaikkea mielenkiintoista faktaa edellisistä näyttelyistä sekä maailman nykytilasta. Lisäksi organisoijat olivat valmistaneet kohtuullisen hienon 3D esitettelyfilmin. Tuolla joku taisi todeta vitsillä että jos uusi maailman näyttely saadaan maahan, niin tuo aiemmasta näyttelystä lojumaan jäänyt Eiffelin-torni voidaan purkaa pois.

saurupt2
Resto’u Saurupt
Bit more creative salads over here.
Bit more creative salads over here.

Yhtenä iltapäivänä tuli tuo Sauruptin opiskelijaravintola käytyä tsekkaamassa kun Lépoldilla oli taas hitokseen porukkaa. Ravintola sinänsä oli positiivinen yllätys siisteydellään yms, sillä Sauruptin asuntolasta en kavereiden juttujen perusteella ole saanut hirveän hyvää kuvaa. Jälleen ruokien puolesta aika perus, mutta tilat olivat viihtyisät. Törmäsin tuolla sattumalta muutamiin semituttuihin taiteenopiskelijoihin, joiden kanssa jäin syömään ja jauhamaan. Heh, finskinä etelään tullessa pitää valmistautua selittämään revontulia ulkkareille, nuo ovat melkein aina puheenaiheena sen jälkeen kun kertoo mistä on kotoisin.

Random Sunday street flea market.
Random Sunday street flea market.
It's a tough ascension boys.
It’s a tough ascension boys.

Yhtenä sunnuntaina oli jälleen pyöräilyreissun aika samalla kokoonpanolla kun edellisellä reissulla. Tällä kertaa pyöräilyä oli kuitenkin hieman vähemmän, joskin kohtuullisesta liikunnasta kävi silti kun lähdimme katsomaan tuota Nancyn koilispuolta reunustavaa mäkeä. Esikaupunki jatkui melkein mäen laelle asti, joten jo kaduilla tuli käpöteltyä aika paljon kun pojat eivät jyrkkiä nousuja jaksaneet polkea. Matkan varrelta löytyi myös hieman epäintuitiivisiä julkisia liikuntalaitteita, joilla perseilimme aikamme.

How these are supposed to work properly?
How these are supposed to work properly?

Tuonne huipulle tuli kiipeiltyä jalan. Sieltä sai huikeat näköalat melkein koko kaupunkiin, joten suosittelen teille muillekin myös tuonne menemistä jos kaupunkiin eksytte. Kun tuonne menemiseen oli tullut kasattua suuri potentiaalienergia, pystyi sitä hyödyntämällä melko kevyesti lipumaan takaisin kaupunkiin. Hieman jäi harmittamaan ettei otettu riskiä ja poljettu joen ylittävän autoille tarkoitetun suuren sillan yli kun sunnuntaiaamusta ei ollut liikennettä, vaan mieluummin pelattiin varman päälle ja kiertoreittiä takaisin. Kaikkea ei toisaalta voi saada kun ryhmässä liikkuu.

 

 

Nice views on the city
Nice views on the city
A closer look.
A closer look.
Trying to solve a murder mystery.
Trying to solve a murder mystery.

Lisäksi samana päivänä tuli yhden ESN-aktiivin kutsusta mentyä hakkaamaan lautapelejä, tämä oli ihan miellyttävää kun sitä ei ollut pitkään aikaan saanut tehtyä. Eri kampusten hajanaisuuden takia on hankala arvioida kuin paljon ihmiset täällä ”joeux sociaux” pelaavat, mutta ainakin ESN-ihmisten keskuudessa tuolle näyttäisi olevan jonkinlaista suosiota. Lämmittelyksi pelasimme sirkusjunan rakentelua, jonka jälkeen siirryttiin pääpeliin . Tarkoituksena oli selvittää mysteeri siitä kuka murhasi yhden osallistuneen ESN-aktiivin,

The ghost is not satisfied.
The ghost is not satisfied.

tämän pelatessa haamua jonka tarkoituksena oli ainakin ensimmäisessä vaiheessa ohjata meitä oikean ratkaisun suuntaan. Pelatessa meillä oli ihan hyvä meininki, varsinkin kun haamumme larppasi ihan kunnolla. Valitettavasti en ehtinyt nähdä pelin viimeistä vaihetta, kun piti palata kämpille jatkamaan jätteidenkäsittelyn projektia. Onneksi ensi viikolla pitäisi olla laajempi vaihtariporukalle järjestetty lautapelikokoontuminen.

 

Happy birthday toooo meee...
Happy birthday toooo meee…
Time to go up there.
Time to go up there.

Tässä viimeisen artikkeli-kauden aikana kilahti 25. vuosi lasiin. Normaalisti kun LOAS:in kämpissä on tilaa ja tiluksia, järjestän ainakin jonkinlaiset wappusynttärikestit. Täällä ei 13 m^2 asunnossa oikein vastaavia järjestellä, enkä jaksanut alkaa mitään yleisiä tilojakaan varaamaan, joten ”juhlistin” tapahtumaa itsekseni kämpillä. Illasta en kuitenkaan jäänyt pelkästää itseäni onnittelemaan, vaan kävimme muutaman vaihtarkaverin kanssa tuolla Foiressa muutamaa laitetta kokeilemassa. Ensimmäisenä haastoimme itsemme tuossa Boostermaxissa, mikä on tuo vehje joka pyörittää kehää korkeuksiin. Hyvällä tuurilla alkoi juuri sataa kun pääsimme laitteeseen, joten käynnistysvaiheessa istuskelin korkeuksissa jo vaatteet märkinä. Kun vauhtiin päästiin niin pyöritys oli aika hurjaa, varsinkin kun kaupanpäälle tuli noita vastapalloon iskeviä vesipisaroita.

That was a wet ride.
That was a wet ride.

Näkipähän Nancyä korkeuksista tällä kertaa myös pää alaspäin. Kieputuksesta selvittyämme kävimme vielä runnomassa toisiamme törmäilyautoilla, itse toimin välillä kuvaajana pelkääjän paikalla ja välillä itse kuskina. Valitettavasti en päässyt tuolla kerralla ajamaan radan Sweden-mobiililla, joten jouduin myöhemmin viikolla palaamaan ihan vartavasten päästäkseni ajamaan kyseisellä autolla, jotta päähän pinttymän sai purettua. Huvipuistoilun jälkeen oli normaali apero des langues GEC:illä. Vaikka en asiasta itse missään vaiheessa kelleen maininnut, niin tietysti syntymäpäivien kunniaksi sain paljon selkääntaputuksia. Aperon jälkeen tuli vielä ESN-aktiivien kanssa mentyä maailmanpyörään, jotta vertailun vuoksi näkisi Nancyn korkeuksista myös pimeän tultua.

Back to the wheel.
Back to the wheel.
Hey, watch it with the Swiss car!
Hey, watch it with the Swiss car!

 

 

Stanislas by night
Stanislas by night
As Lappeenranta-styled lakitus as possible
As Lappeenranta-styled lakitus as possible

Tänä vuonna kun oli maanpaossa, ei tullut muuten wappuiltua, mutta onneksi se tavallisten ihmistenkin vappu koitti aikanaan jälleen ja pääsi itsensä lakittamaan taas. Yritin parhaani mukaan toimia synkronoituna lappeen aikaan ja paikkaan, joten vappupäivänä kävin laittamassa teekkarilakkini klo 11 paikallista aikaa Stanislaksen patsaalla. Valitettavasti en saanut revittyä ketään kaveria kuvaamaan kyseistä suoritusta, mutta onneksi yksi täti  suostui auttamaan. Päivällä kokoonnuimme sitten taas Oonan ja Teemun kämpille pitämään vielä paikalla olevien suomalaisten vappuruokailua. Isäntäväki oli taikonut komeat suomalaistyyliset tarjoitulut, Lauran kanssa toimme enemmän paikallisia lisukkeita tuohon pöytään. Pitkästä aikaa oli taas kiva puhua vähän isommalla suomalaisporukalla, joten tuossa aika lensi nopeasti pöydässä istuessa. Koska vappupäivälle sattui tulemaan myös hyvä sää, lähdimme porukalla harhailemaan vielä ympäri keskustaa. Lopussa päädyimme kiertämään vielä Foirella, se kun oli viimeistä päivää kaupungissa. Lauran kanssa kävimme vielä yhdessä heiluttimessa, herrasväki sai varmaan hyvät naurut kun katsoivat meidän menoamme alhaalta.

Ulko-Suomi-tekniikan edustajat.
Ulko-Suomi-tekniikan edustajat.
Vappuskål!
Vappuskål!
Finnish styled First of May lucnh.
Finnish styled First of May lucnh.
Franco-Finnish desserts.
Franco-Finnish desserts.
Finns on vappumarssi.
Finns on vappumarssi.
The last ride of the foire.
The last ride of the foire.
Summer enough for outdoors ice cream.
Summer enough for outdoors ice cream.
Some costumes of the opera.
Some costumes of the opera.

Tässä on myös viime aikoina ollut enemmänkin kultuurillista- ja yhteiskunnallista tapahtumaa, 7.5 oli sen pohjalta kunnon multitask-päivä. Auringon paistaessa ensimäisenä etappina pallojäätelön syöminen ulkona ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Seuraavana oli Lorrainen kansallisoopperan avoimien ovien päivä, oopperatalo löytyy tuosta Stanislaksen kulmasta. Itse kiertelin tuon rakennuksen ja esillä olleen rekvisiitan mielenkiinnosta läpi, ja jäin myös seuraamaan avointa kuoroharjoitusta. Pohjakerrokset olivat melkein täynnä,

A choir practice.
A choir practice.

mutta ylälehtereillä sai vielä lojua kuin kuningas. Sekakuoro esitti lauluja useammalla eri kielellä, ja kapellimestarina toiminut tätä veti välipuheet ranskaksi vahvalla saksalaisaksentillaan. Tuo oopperatalo oli Nancyssä kieltämättä hieno, mutta koska ”rahaa ja korkea kulttuuria” Kaukiaiseen menee vielä joitan vuosia, taitavat maksulliset esitykset tältä reissulta jäädä väliin.

The stage of the National Opera of Lorraine.
The stage of the National Opera of Lorraine.
An international hero or villain?
An international hero or villain?
A lady in distress during the confusion.
A lady in distress during the confusion.

Oopperan katsastuksen jälkeen seuraava tapahtuma oli Nancyclette, eli kaupungin pyöräilijöiden mielenosoituksellinen kokoontuminen. Tällä kertaa pyöräilyreissun teemana oli supersankarit, oma alter-egoni oli ilmeisesti Kapteeniluutnantti Kansainvälinen kun kiinnitin kaikki mahdolliset kämpiltä löytyvät liput yms itseeni tai Pussywagoniin. Tuohon tapahtumaan olisi pitänyt osallistua jo edellisessä kuussa, mutta silloin juuri sopivasti pyörä hajosi, joten jäi aiemmin väliin. Itse en tiennyt juuri mitä tuolla tulee tapahtumaan, mutta kun samalle pikkuaukiolle alkoi kerääntymään kissanaisia ja yksisarvisia pyörien kanssa, niin ainakin tiesin olevani oikeassa paikassa. Sattumalta tuolla tuli vastaan myös yksi nuorempi saksalaispoika, joka oli silloin syksyllä ollut pelaamassa sählyä samalla kerralla. Normaalin alkusäädön jälkeen kaikki pyöräilijät saatiin kasaan ja sitten letkassa liikkeelle.

Off we go!
Off we go!

Alkuun vaikutti siltä että meillä olisi poliisiauto johdattamassa, mutta poliisit olivatkin näköjään tulleet paikalle vain kieltämään yksisarvista laittamasta karvaisia jalkojaan suihkulähteeseen. Tapahtuman tarkoitukseksi selvisi polkemisen aikana polkea pitkin suurintaosaa keskustan teistä. Samalla estettiin autoliikennettä kohtuullisuuden mukaan ja tuotiin kaupungissa pöyräilijöille lisää näkyvyyttä. Suurin osa liikkelläolijoista oli mukana ihan normaaleilla pyörillä, mutta näkyi tuolla

Cyclists of all ages on the move.
Cyclists of all ages on the move.

myös joitain hieman mielikuvituksellisempiakin viritelmiä, kuten tuo viimeaikoina ENSIC:in pihalla parkissa ollut makuupyörä. Aikaa tuohon seikkailuun meni noin kaksi tuntia, ja päätepisteenä toimi juna-aseman edustalla oleva aukio. Kun kaikki Pyöräilijöiden Oikeusliigan jäsenet olivat päässeet perille, oli HQ-mobiilin uumenista mahdollista kaivaa itselleen vielä olut pientä korvausta vastaan. Kokonaisuudessaan tuo oli hyvän meiningin tapahtuma, pitää koittaa käydä vielä kesäkuun aikana uudestaan.

Taking it to the streets...
Taking it to the streets…
...and fighting the power of automobiles.
…and fighting the power of automobiles.
The final destination and refreshments.
The final destination and refreshments.
Folk gathered to see the choirs.
Folk gathered to see the choirs.

Viimeinen tapahtuma tuolle päivälle oli illalla Stanislaksella järjestetty paikallisen kansainvälisen kuoroviikon päätösnäytös. Tuon tapahtuma tuli sattumalta vastaan kun päivällä oli kiertänyt oopperaan mennessä tuon lavan ohi ja muutenkin kaupungilla nähnyt isompia ryppäitä kansallisasuihinsa  yms. pukeutuneita eri maista kotoisin olevia ihmisiä. Täällä voi siis myös ihan sattumalta osua johnkin kulttuuritapahtumin. Illalla tuonne aukiolle oli kerääntynyt verrattaen paljon kansaa noita kuoroja seuraamaan.

Macedonians open the event.
Macedonians open the event.

Kuorolaulannan lisäksi osalla kuoroista oli omassa osuudessaan myös tanssia ja muuta oheissettiä. Vaikka en ole mikään suuri kuorolaulannan tuntija, enkä ekspertti kaikista esillä olleista kulttuureista, oli tuota tapahtumaa kiinnostava seurata, vaikka kolmannelle tunnille mennessään alkoi jo vähän jaloissa painaa ja mielikin harhailla. Onneksi tuossa kohtaa pystyi jo pitämään teekkarilakkiaan, joten kaverit spottasivat minut helpommin tuolta massojen seasta. Sattumalta tuolla tuli vastaan myös yksi kaveri LUT:in puolelta, tuo oli ihan kiva yllätys.

Italian hunters' choir with (some with awesome facial hair).
Italian hunters’ choir with (some with awesome facial hair).

Kun kaikki kuorot olivat saaneet pari kappalettaave vedettyä, kaasaantuivat la grande finaalena kaikki esiintyvät kuorot lavalle laulamaan yhdessä vielä tuon kuoroviikon tunnuskappaleen. Biisi vedettiin vielä toiseen kertaan, jolloin yleisö pääsi ruudulle laitettujen sanoitusten kanssa mukaan, tuosta tuöli huikea ja herkistävä yhteenkuuluvuuden tunne. Valitettavasti sain hyvän fiiliksen heti pilattua kun käsimerkkien tukemana yritin selittää ”muille” kolumbialaisille mistä menisin hakemaan pyörää, tulin siinä samalla huitaisseeksi yhtä taakseni ilmestynyttä naista sormella silmään. Harmittava vahinko, onneksi rouva jäi eloon ilman ongelmia. Vaikka täällä voi olla paljon suureleisempi niin pitää tungoksessa koittaa varoa kanssaihmisiä.

Now tout ensemble!
Now tout ensemble!
The romanians presenting their country at city hall during Europe day.
The romanians presenting their country at city hall during Europe day.

9.5 on tuo yleinen Eurooppa-päivä, sain hyvän syyn pitää super-siistiä EU-krakaani. Vaikka tuolloin ei Ranskassakaan mitään suuria kemuja sen kunniaksi järjestellä,  niin ainakin täällä mantereen sydämmessä päivä on enemmän esillä kuin siellä reunamailla. Päivän aikana tuolla kaupungintalolla järjestettiin kaikenlaista ohjelmaa, itsekin kerkesin käydä siellä pariin otteeseen kiertämässä. Päivällä Stanin puoleisesta sisäänkäynnistä pääsi saleihin, joissa oli ständeillä esillä kaikenlaisia kansainvälisiä toimijoita.

Other Erasmus found their way to free European buffet too.
Other Erasmus found their way to free European buffet too.

Päämotivaattorina paikalletuloon oli tietysti yhdessä salissa tarjolla ollut puolalainen kevyt buffet (oli aika pitkälle tyhjennetty siinä kohtaa kun kaverin kanssa kerettiin paikalle) sekä ilmeisesti perinteinen EU-kakku (jonka komponentit olivat kuulemma salaisia). Lisäksi alakerrasta löytyi piilosta myös ESN-piste, jossa kävin morjestamassa tuttuja. Illalla ESN järjesti toisella puolella kaupungintaloa rasisminvastaisen avoimen keskustelutilaisuuden, johon osallistuin myös. Tuonne ei muita vaihtareita eksynyt, eikä paikalla ollut muutenkaan kovin paljoa kansalaisia.

The fabled Europe cake.
The fabled Europe cake.

Alkuun oli yleistä keskustelua syrjintään ja myös käsillä olevan pakolaiskriisin hoitamisesta, lopussa oli keskustelua omista kokemuksista syrjinnästä pienemmissä ryhmissä. Kovin kiihkeää väittelyä tuolla ei tullut, sillä ihmiset tuntuivat puhuvan aiha hieman toistensa ohi, ja yleistä keskustelua pääsi hallitsemaan yksi keski-ikäinen mies. Lopussa ESN-aktiivit myösnivätkin että tuo konsepti kaipaa vielä kehittämistä (oli kuulemma ensimmäinen ESN:än avoin keskustelutilaisuus),

A suprise European orchestra.
A suprise European orchestra.

mutta oli tuolla kuitenkin mielenkiintoista nähdä miten ranskalaiset keskustelevat tuntemattomien ihmisten kanssa. Päivän aikana esitteiden perusteella vaikutti myös vähän siltä ettei pelkkä Eurooppa-päivä riittänyt tapahtumille, vaan niitä oli ripoteltu myös muille päiville samalla viikolle, vähän niin kuin käänteiseksi EU-wapuksi. Viikko huipentui euroviisujen finaalin 14.5. Sinänsä harmittaa ettei muiden seikkailujen takia pystynyt tänä vuonna katsomaan viisuja muiden eurooppalaisten kaverien kanssa, vaikka siihen olisi ollut hyvä tilaisuus tänä vuonna.

ESN debate on racism and discrimination.
ESN debate on racism and discrimination.

Teollisuusprojektin raportin palautusta seuranneena viikonloppuna järjestivät muutamat vaihtarit ja ESN-aktiivit extempore reissun Gerardmeriin Lorrainen Vosges-vuorilla (Vogeesit suomeksi), jonne itsekkin lähdin mukaan akkuja latailemaan. Jossain kohtaa ennen lähtöä alkoi kuitenkin vähän epäilyttämään kun lopullinen ryhmä vaikutti enemmänkin faktiolta kuin sekalaiselta otannalta Nancyn vaihtareista, mutta tuokin oli turha huoli. En jaksa tarkemmin selostaa kaikkia viikonlopun tapahtumia, tiivistettynä voi sanoa että päivisin seikkailimme lähialueella, iltaisin viini virtasi ja lähtöaamuna sitten ihmettelimme miten kaiken saisi siivottua, heh.. Kuvat ja kuvatekstit puhukoot puolestaan.

Misty mountains on the way.
Misty mountains on the way.
Fine Romanian kebaberie.
Fine Romanian kebaberie.
The upstream process.
The upstream process of the first day.
Gerardmer from hill-top observatory.
Gerardmer from hill-top observatory.
The view to the next valley.
The view to the next valley.
The ascension of the 2nd day.
The ascension of the 2nd day.
Commandeering the boat.
Commandeering the boat.
Paddling adventure.
Paddling adventure.
Fine soirée
Fine soirée
When all the girls sit in the table, it creates a local sausagefest.
When all the girls sit in the table, it creates a local sausagefest.
Many came full, many were left behind empty.
Many came full, many were left behind empty.
The gourmand dog of the hostel.
The gourmand dog of the hostel.

Viime viikolla alkoi suurella osalla muista vaihtareista olla kurssit kasassa ja loppu lähestyä. Niinpä ESN järjesti kevään version tuosta  paitoihin kirjailusta Loveboatin tiistai-illassa. Itse menin paikalle samalla paidalla johon olin muiden jutut kerännyt jo joulukuussa. Onneksi oli viime kesänä tullut Tuskasta-otettua myös yksi liian iso talkoolais-t-paita, vaikka tuo oli jo valmiiksi aika täynnä saivat kaverit vielä kirjailtua ainakin nimensä tuonne.

Spring's white t-shirt party.
Spring’s white t-shirt party.

Heh, edelleen olen hieman yllättynyt ettei kukaan laittanut tuonne mitään hirvittävän härskiä. Toisaalta varmaan johtuu siitä että vaikka tiedän paljon porukkaa, en voi sanoa että kaikkia tuntisin kovin hyvin, mikä taas rajoittaa muiden kikkailuja. Joka tapauksessa, kun tulette tänne vuodeksi niin kannattaa hommata jo etukäteen reilun kokoinen valkoinen t-paita, saatte kaikki kaverit samalle sivulle. Ja koska tuo oli viimeinen kerta monelle muulle vaihtareille, taisi tuolla tultua välillä tietämättäänki sanottua pidempiaikaiset hyvästit osalle tutuista.

Brother, this might be an au revoir for longer period.
Brother, this might be the au revoir for longer period.
When you don't find words for the feelings.
When you don’t find words for the feelings.

Torstaina tuli käytyä pikaisella visiitillä Café des Languesissa, mutta en tuonne jäänyt kovin pitkäksi aikaa seuraavan päivän presiksen ja väenpuutteen takia. Pyörälle tultua vastaan tuli yksi espanjalainen kaveri, joka kertoi että oli menossa GEC:ille (tuo asuntola Place Carnotin kulmassa, jossa järjestetään ENS apèrot), yhdelle oluelle ja puhui minut mukaansa. Paikalle päästyä selvisikin että asuntolalla on kuulemma joka ilta enemmän tai vähemmän avoin club bièren tyylinen hengailuilta, jossa on mahdollista lunasta olutta muilta opiskelijoilta. Lisäksi tuolla tiloissa oli pöytäfutikset ja pingikset ja kaikki. Heh, hyvä oppia tälläistä hyödyllistä tietoa vasta täällä ihan vuoden lopussa. Pitänee koittaa käydä tuolla joinain muinakin iltoina puhumassa ranskaa tuntemattomille oluen rohkaisemana.

This seems business as usual in geographer party.
This seems business as usual in geographer party.

Viime perjantaina yksi ranskalainen kaveri kutsui kämpilleen kemuihin omalle kämpälleen lukukauden päätöksen kunniaksi. Hän asuikin verrattaen hienossa asunnossa kämppistensä kanssa. Jos siis haluat asua tässä kaupungissa kunnon asunnossa, niin kannattaa katsoa suosiolla yksityisiltä, varsinkin jos pystyy asumaan jonkun kanssa kimpassa. Suomalaisena olin tietysti ainoa, joka tuli paikalle edes suurin piirtein oikeaan aikaan, joten alkuun tuli jauhettua vain isännän ja hänen kanadalaisen kämppiksensä kanssa.

Time for latin rythms.
Time for latin rythms.

Kanadalainen kun oli Quebécistä kotoisin, niin hetki meni hänen ranskaansa tottumiseen. Kaiken pystyi ymmärtämään, mutta silti oli hetken sellainen fiilis että mitä nyt tapahtuu. Pikkuhiljaa kämppä alkoi täyttymään muistakin vieraista. Heh, vissiin todistaa että olen vuoden aikana onnistunut seikkailemaan tarpeeksi ja hieromaan paljon kontakteja, koska tunsin melkein kaikki ihmiset tuolta, vaikka suurinosa vieraista oli kutsuttu paikalle toisistaan riippumatta, joskin oli tuolla myös uutta ja outoa maantieteilijäporukkaa.

La Marsellaise the ring-dance.
La Marseillaise the ring-dance.

Vaikka homma pysyi hallussa niin ajoittain meno oli verrattaen villiä, ainakin jos vertaa aiempiin kämppäkemuihin joissa täällä olen ollut. Ilmeisesti kulttuuriin kuuluu että jossain vaiheessa aletaan laulaa Marseljeesia ringissä tanssien. Itsekin osallistuin kreisibailaamiseen tanssimalla jo humalan puolelle siirtyneen intialaisen kaverin kanssa jotain nopeatemposia Bollywood-muuveja. Heh, ulkkareiden kanssa juhliessa niin että jokainen pystyy soitattamaan oman maansa musiikkia on se hyvä puoli että oppii uusia kulttuureja sitäkin kautta, mutta haittapuolena on että nuo uudet hitit jäävät soimaan päähän. Itselläni on lopputalvesta asti ollut yksi macho kreikkalianen gubbe tuolla kallossa pyötimässä, nyt siellä on lisäksi tuhatkaupalla intialaisia. Olkaa varovaisia.

"Time to go to kick ass au foot yo Finnish fagah!"
”Time to go to kick ass au foot yo Finnish fagah!”

Viime lauantaina oli tosiaan tarkoitus saattaa tämä rapsa päätökseensä. Muut Pahat Pojat eivät kuitenkaan hyväksyneet suunnitelmaani kirjoittaa koko päivää kalsari-skumppaillen, ja koska en osaa sanoa pontevasti ei, repäisivät he minut mukaansa aamupäivästä pelaamaan futista Vandoeuvreen. Matkan varrella kerkesimme spekuloimaan esimerkiksi Albanian mahdollisuuksia pian alkavissa EM-kisoissa, kannattaa laittaa rahansa sille joukkueelle kuulemma, heh. Pelipaikkana meillä oli pieni tekonurmi tuolla jossain lähiöiden keskellä, sattui olemaan näppärästi tyhjänä kun saavuimme paikalle.

Future les Bleus joined the game of the big boys.
Future les Bleus joined the game of the big boys.

Pikkuhiljaa paikalle valui myös muita kavereita ja kaverinkavereita (koko muukin sakki ei-ranskalaisia) ja saatiin pelailut käyntiin. Olin myös hieman yllättynyt kun kolme ranskalaista pikkupoikaa liittyi meidän mukaamme, ainakin vaikuttivat olevan tuolle nigerialaiselle kaverilleni ennestään tuttuja. Pakko myöntää että aika ennakkoluulottomia jätkiä kun tuollein tulevat muitta mutkitta pelaamaan enemmän tai vähemmän tuntemattomien selkeästi gringojen miesten kanssa. Pojat kuitenkin pärjäsivät pelatessa siinä missä muutkin, joskaan heitä ei voinut tietysti mennä rappaamaan samalla tavalla kun aikuisia ukkoja.

Let the world championships begin.
Let the world championships begin.

Yleisesti pelin taso ei ollut liian hurjaa, ja eri joukkueidemme pelit olivat myös aika tasaisia. Onneksi tuolla pärjäsi lenkkareilla ihan hyvin, joskin jälleen tuli huomattua että säännöllisestä jalkapallon pelaamisesta on jo miljoona vuotta kun ei setä meinaa jaksaa muutaman tilanteen jälkeen tehdä enää ratkaisevia juoksuja puolustuspäässä. Teknisesti vire tuntui onneksi kuitenkin olevan vielä jotenkin tallella.

The southeners don't seem to mind the heat, but all northeners had to play shirtless in order to survive.
The southeners don’t seem to mind the heat, but all northeners had to play shirtless in order to survive.

Heh, sen myös näki ettei muilla kavereilla ollut liikaa kokemusta joukkuepelaamisesta, itse kun yritin normaaliin tapaan jakaa jatkuvasti ohjeita muille, mutta harvakseltaa menivät perille, liekö myös vierailla kielillä vaikutusta. Joka tapauksessa, oli ihan kiva käydä pelailemassa. Pitää käydä jatkossakin niin voisi kuntokin kasvaa. Urheilemisen takia rapsa jäi pahasti vaiheeseen launtaina, mikä taas paisuttaa tämän pituutta kun kiirettä on pitänyt joka päivälle.

 

Sunnuntaina tuli taas käytyä parin kuukauden tauon jälkeen Scheriereillä, kun rouvalle oli tullut ikävä ja itse olin kovasti pyykinpesuavun tarpeessa. Alkuun meinattiin istua ulkona, mutta pari sade pisaraa säikäyttivät meidät takaisin sisälle. Tällä kertaa ruokalistalla oli vuoristolaislounas, joka lähti käyntiin jo itsessään melko raskaalla juustopiiraalla, mitä seurasi vielä lihaa varsinaiseksi pääruuaksi.

After a long period of just rice and pasta based meals at own place, it was refreshing and filling to eat proper lunch.
After a long period of just rice and pasta based meals at my own place, it was refreshing and filling to eat proper lunch.

Tuli taas syötyä niin ettei ruokailun jälkeen tuntenut olevan oikein kykeneväinen tekemään mitään. Herran kanssa pääsimme jo keskusteluissa hieman syvemmälle tasolle, kun aloimme väittelemään yleisestä asevelvollisuudesta. En ole varma sainko ranskalaisia ymmärtämään Suomen puolustuspoliittisia ratkaisuja ja motiiveja, mutta ainakin itse sain kunnolla lisää tietoa siitä miten systeemi aiemmin toimi täällä ja miksi siitä siirryttiin ammattilaisarmeijaan. Niin kuin aina aiemminkin olen maininnut, tämä paikallisten tunteminen tuo huomattavasti lisää syvyyttä tähän vaihtokokemukseen, suosittelen normaaleiden ihmistenkin kanssa hengailua minne sitten lähdettekään.

Tässä toukokuussa tuolla on pelailtu taas jääkiekon MM-kisat. Koska täällä juuri kukaan ei tunne lätkää enempää kuin nimellisesti, on itseltä kisojen tarkempi seuraaminen jäänyt väliin, varsinkin kun tässä on ollut paljon muutakin tekemistä. Sen verran olen kuitenkin jaksanut seurata että katsonut mihin tuloksiin pelit ovat päättyneet ja muutaman sanan vaihtanut tsekkien ja venäläisten yms ihmisten kanssa jotka tuosta lajista jotain tajuavat.

This paragraph is about ice hockey, but I bet you find this awesome ice cream bar more interesting.
This paragraph is about ice hockey, but I bet you find this awesome ice cream bar more interesting.

Suomi kun pelasi hianosti tuonne finaaliin asti, päätin nähdä sen verran vaivaa että menin tuon päätöspelin Kanadaa vastaan katsomaan Teemun ja Oonan kämpille kun aiempien pelien katsomatta jättämisestä oli tullut kovaa palautetta muissa maissa vaihdossa olleilta, heh. Isäntäväki oli varautunut ulkoisänmaalliseen koitokseen pätevästi, oli projektorin kautta heijastettua kuvaa seinälle ja jäätelöbaaria keittiössä. Selkeästi jääkiekko on se mikä yhdistää suomalaisia ja kirkastaa suomalaisuuden ideaa paikasta riippumatta. Itse pelistä ei jäänyt juurikaan kerrottavaa, isäntäväellä meinasi olla pelin tempon takia vaikeuksia pysyä hereillä ja lopussa valittelivatkin että taisin tulla katsomaan koko turnauksen kehnoimman pelin. No ei voi minkään, toivottavasti ensi vuonna Suomen joukkue jaksaa loppuun asti.

Maanantaille oli kaverilta kutsu hänen tohtorin väitöstilaisuuteensa. Niin kuin taisin jo aiemmin mainita, täällä kulttuuri on siitä erilainen että tohtoriopiskelijat tuntuvat ovat nuorempia kuin Suomessa yleensä ja hengailevat enemmän samoissa tapahtumissa kun normaalit opiskelijat. Täällä tunnen varmaan yli kymmenen tulevaa tohtoria, lappeessa noita en taida tuntea yhtään. Koska kaverin tutkimus oli julistettu salaiseksi, piti sisään tullessa kirjailla vaitiolosopimus. Siitä syystä jätän tästä kohtaa kuvat ja tarkemmat selostukset väliin.

Congratulations to you mr. Dr.
Congratulations to you mr. Dr.

Ensimmäistä kertaa väitöstilausuudessa olemin oli mielenkiintoista, vaikka jostain syystä välillä tuntui hankalalta pitää silmiä auki. Valitettavasti tuosta tilasuudesta pystyi seuraamaan vain alun esittelyn, ja varsinaista väitöstä varten kaikkien  tavisten piti poistua tuolta auditoriosta. Onneksi kerkesin käydä illasta onnittelemassa kaveria tuolla väitöksen jälkijuhlinnoissa, ja vaikka en kovin pitkää ehtinyt tuolla ehtinyt muiden vieraiden keskellä seisoa, niin sain kuitenkin nopsaan juotua kuoharit herra tohtorin kanssa.

Indians and Pakistanis don't have problem to doing cuisine together, could this be the way to ease the long lasting tensions?
Indians and Pakistanis don’t have problem to doing cuisine together, could this be the way to ease the long lasting tensions?

Maanantaina sain myös osallistuttua ensimmäistä kertaa yhteen toiseen tapahtumatyyppiin, kun osallistuin lukuvuoden viimeiseen ESN:nän Club Cuisineen. Tuossa tapahtumassa on tarkoitus, että kolme opiskelijaa jostain tietystä maasta ohjeistavat 20 muuta osallistuvaa vaihtaria miten valmistaa heidän jokin kulttuurilleen tyypillinen ruoka alku- ja jälkiruokineen. Aiemmin en noihin ole osallistunut koska en ole joko ehtinyt muilta kiireiltä / paikat ovat menneet täyteen ennen kuin itse olen ehtinyt mukaan tai sitten ei ole vain kiinnostanut ollenkaan. Joka tapauksessa, onneksi tällä kertaa pääsin mukaan,

"Guancamole needs to be hot and spicy"
”Guancamole needs to be hot and spicy”

varsinkin kun poikkeuksellisesti tuolla oli pääkokit kolmesta täysin erilaisesta kulttuurista (Meksiko, Ukraina ja Pakistan) ja hintakin jostain syystä vain 5 € kun normaalisti nuo ovat maksaneet 15 €. Alun hämmingin jälkeen jakauduimme kukin pääkokkimme alaisuuteen. Yritin aluksi mennä ukrainalaiseen porukkaan valmistamaan borssikeittoa, mutta tungoksen takia vaihdoinkin joukkuetta meksikolaisen guancamolen yms väkertämiseen. Vaikka tuolla nuorisotalon keittiössä ei juurikaan ollut ylimääräistä tilaa ja keittiövälineet eivät olleet aivan optimaalisia, sain pilkottua sipulini yms, ja kaikki ruuat valmistuivat huikeilla menestyksillä.

Preparation of massive ammount of borsch soup.
Preparation of massive ammount of borsch soup.

Tuota ruokaa oli valtavasti, joten melkein pystyi unohtamaan henkevän keskustelemisen ja keskittyä vain syömään. Tällä kertaa tuo oli tosiaan rahan arvoinen ateria, kun ruuan kanssa oli viiniä, ja jälkiruuan painikkeeksi tuo ukrainalainen tyttö oli tuonut meille paria eri ukrainalaista vodkaa. Itse tietysti machona yritin näyttää muille ettei tuo raa’an viinan shottina juominen saa ilmettä juurikaan värähtämään, mutta tämä meni ulkkareilta ohi heidän irvistellessään ryyppyjensä jälkeen. Lopussa pitikin sitten kiirellä siivoilla paikat kuntoon, onneksi kaikki paikallaolleet jaksoivat tehdä ainakin melkein koko ajan jotain hyödyllistä.

The starters for the evening.
The starters for the evening.
For visual reasons we skip right into the cakes.
For visual reasons we skip right into the cakes.
Vodka sec is so good way to finish meal..
Vodka sec is so good way to finish meal..
The last (French) lesson at ENSIC, cheers to that! Of course the learning continues.
The last (French) lesson at ENSIC, cheers to that! Of course the learning continues.

Hypätään nopeasti vielä viimeistä kertaa koulun penkille. Tiistaina oli viimeinen luento ranskasta, joka samalla oli viimeine luentoni tässä koulussa. Maikka antoi tällä kertaa meidän vaikuttaa tuohon ohjelmaan, joten kun muilla ei ollut mielipiteitä niin minun aloitteestani ihmettelimme Ranskan historiaa ensimmäisen vallankumouksen jälkeen ja sitä miten täällä ollaan jo ohjelmistovaiheessa tasavalta 5.0, kun Suomessa mennään vielä samalla versiolla kun itsenäistyessäkin (toisaalta lähdekoodi on avoimempi). Juhlistimme myös viimeistä kertaa mättämällä suuhun kaikki herkkuja. Maikka olisi halunnut tuoda meille kakun, mutta oli kuulemma joutunut tyytymään paikallisena erikoisuutena käsin valmistettuihin käyriin mantelilastuihin.

How students perceive the purpose of the badging system.
How students perceive the purpose of the badging system.

Onneksi tiistain ranskantuntia oli siirretty loppumaan aiemmin, jotta kerkesimme sieltä ajoissa seuraamaan ENSIC:in opiskelijoiden opettajista ja muista koulun henkilökunnan edustajista tekemään parodiaesitystä humanistikampuksen vierestä löytyvällä vanhalla teatterilla. Normaalisti tuo parodia on ilmeisesti ollut kolmannen vuoden opiskelijoiden hoidettavana kamppanjoinnin aikana, mutta tänä vuonna he eivät ilmeisesti saaneet pakettia kasaan, joten kakkoset ottivat tuosta kopin. Esitys oli huikea, siitä on pakko antaa iso kiitos esiintyjille. Sitä paransi myös tietysti se että näin vuoden lopussa tunsin jollain tasolla suurimman osan esiintyjistä, että irvailun kohteena olleista maikoista, roolitukset osuivat täydellisesti nappiin. LUT:issa tämän tyylinen ei varmaan olisi mahdollista järjestää, sillä meiltä ei taida löytyä samaa määrää erikoisia ja hulluja persoonia kuten täältä. Esityksen kattavana teemana oli henkilökunnan valmistautuminen nyt keväällä suoritettuun koulun auditointiin, ja mitä kaikkia hulluuksia se aiheuttikaan. Teatterin jälkeen oli foijerilla jälkipelien aika, sillä paikalle saapui myös useampi maikoista, joten opettajat pääsivät tuolla juomaan heitä esittäneiden opiskelijoiden kanssa, mikä teki myös tuosta tapahtumasta huvittavaa parodiaa. Tällä kertaa juttui ei muuten oikein luistanut, joten suurin osa tuosta iltamasta meni muiden kolmannen vuoden gringojen kanssa jauhaessa.

How the students see the personel meetings.
How the students see the personel meetings.
Presenting the magic of thermodynamics.
Presenting the magic of thermodynamics.
The credits rolling.
The credits rolling.
The actress and the idol.
The actress and the idol.
Das ist Krazypartytime!
Das ist Krazypartytime!

Eilen saksalainen vaihtarikaverini tuli tänne Boudonvilleen järjestämään synttäreitään avustuksellani, Medrevillessä oli sali poissa käytöstä joten ei hulluja Medreville bileitä tällä kertaa. Sinänsä peruskemut, mutta näistäkin pari hauskaa huomiota teidän tulevaa Nancy-vaihtoanne varten. Siinä kun seisoin residenssin portilla venailemassa kaverin saapumista, pamahti siihen eräs ukko moottoripyörineen. Olin hieman hämmentynyt hänen tietäessä nimeni, kunnes herra esitteli itsensä kaverini isäksi.

Inspiring birthday speech!
Inspiring birthday speech!

Saksa on tosiaan niinkin lähellä että sieltä voi saada omat vanhempansa täysin yllätysvierailulle, onneksi Suomi on hiukan kauempana ettei samaa tarvitse juuri pelätä. Koska itse olin talon asukkaana nimellisesti vastuusta noista bileistä, olin tietysti hieman hermostunut kun pari kaveria aloitti saman tien Club Cuisinen ylijäämä viinoilla. Mutta kokonaisudessaan nuo kemut menivät ilman suurempia kohtauksia. Oikeastaan enemmän sotkua aiheutettiin siivousvaiheessa.

Partybus parked into corner of Stanislas.
Partybus parked into corner of Stanislas.

Kun olimme sakun kanssa viemässä tavaroita kämpilleni talteen niin paperikassi lahosi ja sen seurauksena punaviinipullo levisi Boudonvillen aulaan, ei muuta kun pyyhkimään pois. Kun homma oli paketissa, päätin jatkaa muiden kanssa vielä keskustaan. Välietapin kautta selvisimme Les Caves nimiseen yökerhoon tuohon Stanislaksen kulmaan. Hytkyimme tuolla aikamme, itse nyt en sinänsä ole kovin innoissani noista yökerhoista, mutta olen toisaalta huonompiakin tanssipaikkoja nähnyt, tuolla ainakaan musiikki ei ollut järkyttävän kovalla.

Laitetaan vielä lyhyet huomiot parista kestoaiheesta loppuun.

Näköjään minulle myönnettiin viimeinkin tuo CAF-tuki, saan sitä neljältä viimeiseltä kuukaudelta ilmeisesti 92 €/kk. Tuon saapumisen odottelun takia toukokuun vuokran maksamista tuli lykättyä reilu viikko normaalin maksupäivämäärän yli, mutta olihan tuossa toisaalta kiva maksaa vain puolet normaaliin hintaan verrattuna, kun ensimmäine erä tuli ilmeisesti maalis- ja huhtikuuta varten. Pitääpä sitten Suomeen palatessa katsoa mitäkä mieltä KELA on näistä tuista.

Ilmasto on täällä ollut viimeisen kuukauden aikana hyvinkin vaihteleva. Rytmi on oikeastaan ollut viikko aurinkoa ja kesää, jota seuraa viikko sadetta tai muuten vaan syksyä, sitten taas aurinkoa jne. Välillä on jo ollut ihan hyvät shortsit ja t-paita-kelit, tällä hetkellä aurinko paistaa kivasti.

Vaikka tuossa ranskan kunnolla hallitsemassa on vielä aika paljon työsarkaa, niin kai tässä on myös eteenpäinkin menty. Esimerkiksi kun Suomeenpäin skypettää, alkaa aidosti vahingossa laittamaan myös ranskaa tuonne suomen sekaan. Lisäksi olin ylpeä itsestäni kun onnistuin päättelemään yhden puhekielisen verbin tarkoituksen (bosser = työskennellä). Lisäksi vastaan tuli yksi päivä myös yksi sivusto jossa oli tarjolla lisää ranskalaisia puhekielen termejä, pitää opetella niitäkin. Paljon tekemistä on kuitenkin vielä esimerkiksi oikeiden prepositioiden käyttäminen oikeassa kohtaa, à ja de menevät vielä aika usein vääriin paikkoihin kirjoittaessa. Tuolla ranskan tuntien päätteeksi maikka harmitteli hieman ettei ollut kerennyt hioa aksenttiani kuntoon, mutta toisaalta eipä yksi kerkeä kaikkia opettaa jatkuvasti yksilöllisesti.

Nyt viimeinen kuukausi täällä on pyörähtänyt käyntiin ja ajan kuluminen on sen mukaisesti tuntunut kiihtyvät. Koitan tästä loppuajasta kirjoittaa vielä pariin kertaan ennen lopullisia päätelmiä. Olkaa valmiina seuraavaa puolentoista viikon päästä tulevaa artikkelia varten, sillä siinä tarinat jatkuvat heti tämän artikkelin julkaisu hetkestä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, à tout…

Osa 24: ”bah, pas parfait mais mieux”

No ei sitä tullut opiskelutua lomilla (kuten pelkäsinkin), joten tämä rapsa on sen mukaisesti täynnä kaikkea muuta. Sen lisäksi valmistuminen viivästyi melkein viikolla, pahoittelut tästä. Sullon viimeiset rapsani myös täyteen kuvia kun tuota tilaa on jäljellä, toivottavasti nautitte.

Summary: First week of holiday: nothing proper gets done, which means I did all kinds of minor stuff, like visiting the amusement park that is now in Place Carnot. Week 2: trip to Brest in Bretagne and the surrounding area, that was awesome. On the way back also to Paris to see some things that I had not seen before, like Versailles. Some friends leave, some return. In Nancy Autumn turns directly to Summer. Deep thoughts. Next blog post in about month.

Tarkoitus oli tosiaan loman ensimmäisellä viikolla opiskella ja hoitaa projekteja omaan tahtiin. Ensimmäisellä viikonlopulla mieli oli kuitenkin järkkynyt tuon noiden pyöräepisodien jälkeen, ja kun vauhtiin oli päässyt niin helposti pystyi aina lykkäämään tekemisiä seuraavalle päivälle, kunnes päivät loppuivat. Myöskään toisen viikon matkailun aikana ei ihan hirveästi lukeminen edistynyt, vaikka bussissa on tullut istuttua vaikka kunka. Voipa olla että viimeiselle kahdelle kuukaudelle  täällä saa alkaa priorisoimaan asioita, jotta tästä hommasta tulee jotain eikä aiheuta muille ihmisille niin paljoa mielipahaa. Heh, eipähän ainakaan ole wappu tänä vuonna vaikeuttamassa keskittymistä, mutta eiköhän tuolla kaikkia muita häiriöitä tule vielä useampi.

Ensimmäisellä viikolla tuli sen sijaan tehtyä kaikkea sälää.

pyöräreissu9
Biking trip 3: to South along the canal.

Tuo pyöräni näytti aika hurjalta sen yllättävän purkautumisen jäljiltä, joten epäilin hetken saakohan tuosta enää mitään. Onneksi kuitenkin parin tunnin puuhastelun jälkeen sain uuden tangon paikoilleen ja vääntyneet etujarrut vasaroitua suurinpiirtein asentoon. Jotain lukijoita varmasti ihmetyttää miten jaksan pyöräilystä näin usein höpistä tässä blogissa. Pyörällä saa kuitenkin itsensä siirrettyä selkeästi parhaiten paikasta toiseen, joten tuolla on selkeästi vaikutusta omaan mielialaan täälläkin.

The monastery outside Nancy.
The monastery outside Nancy.

Toisella viikonlopulla kävimme taas pitkästä aikaa tuon albanialaisen kaverini kanssa pyöräreissulla, tällä kertaa meillä oli mukana myös yksi perulainen tohtoriopiskelija. Suuntana oli tällä kertaa kanaalin vartta eteläänpäin, pieni sivukierros yhteen kylään ja esikaupunkia takaisin. Tuolta löytyi myös ihan miellyttäviä maisemia ja kiinnostavia rakennuksia. Doctoratilla oli kuitenkin jarrujen kanssa jotain häikkää, joten vauhti ei meillä mäkien kohdalla ainakaan ollut huikea, joten kuviakin kerkesi ottaa useaan otteeseen.

Through parks again.
Through parks again.
The customable salad is nice, Vandoeuvre seems the nicest place so far.
The customable salad is nice, Vandoeuvre seems the nicest place so far.

Loman aikana suurin osa CROUS:in ravintoloista oli kiinni, joten tuota ravintolakiertelyä ei saanut hoidettua loppuun kuten olin suunnitellut. Vandoeuvren luonnontieteilijöiden ravintola oli kuitenkin auki, joten siellä tuli käytyä. Voisin tuon todeta melkein miellyttävimmäksi opiskelijaravintolaksi, siellä kun pääsi itse kasaamaan oman salaattilautasensa ja tunnelma oli rento. Tuon vieressä näyttää olevan myös CROUS:in pyörittämä kiinalainen (auki ilmeisesti illallisia varten), mutta tuota tuskin tulee tarkastettua. Vielä näistä peruspaikoista olisi oikeastaan enää jäljellä Saurupt, koska Braboisiin asti tuskin lähteä käymään, eivät nämä paikat niin paljoa toisistaan poikkea.

Juegos @ foyer
Juegos @ foyer
Intense chess.
Intense chess.

Koululla käydessä tuli foijerin yläkerrassa ensimmäisellä viikolla hengailtua noiden kolmannen vuoden kavereiden kanssa, joilla olivat vielä masters-tutkimusprojektit käynnissä mutta päiväaikatauluissa ei juurikaan niin tarkkaa. Omat shakki-, biljardi- tahi pingistaitoni eivät olleet säännöllisen harjoituksen puutteessa kovinkaan kummoiset, mutta oli ihan kiva noita pelejä kavereiden kanssa vääntää. Perjantaina kokeilimme myös porukalla tuota ranskalaisten suosimaa pelia missä 5 henkilöä juoksee pöytää ympäri ja läiskii tuota palloa puolelta toiselle, tyrimällä tippuu pois ja kaksi viimeistä pelaavat parin pisteen pelin. Tuota pidemmän aikaa pelatessa sai ihan hyvän hien pintaan.

Hot action in multiplayer ping pong.
Hot action in multiplayer ping pong.
Big man & small beer, small man & big beer?
Big man & small beer, small man & big beer?

Ekalla viikolla lojuessa oli aikaa käydä myös noissa vakituisissa tapahtumissa kuten tiistaina Loveboatissa ja torstaina Café des languesissa. Molemmissa tapahtumissa näkyi selvästi tuo lomaviikko kun porukkaa ei ollut kovin paljoa paikalla, mutta molemmista paikoista löytyi sen sijaan uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Alkuun CDL:stä oli tarkoitus mennä ESN:nän huikeisiin lomabileisiin kaffelle. Saksalaisten tyttöjen tiedustelu paljasti tuon kuitnekin odotetusti pyramidihuijaukseksi kun paikalla ei kuulemma ollut ketään (ei hirveä yllätys nyt lomien aikana). Niinpä vähän sattumanvaraisesti tuli muodotettua varsinainen

New camera enables much better photos from café des langues too.
New camera enables much better photos from café des langues too.

Justice League meistä Nancyn sosiaalisesti taitavimmista vaihtarijätkistä, joka koostui puolalaisesta matemaatikosta, tsekkiläisestä teknisestä fyysikosta ja minusta kemiantekniikan roolin näyttelijänä. Lähdimme parin paikallisen tytön matkaan katsomaan mihin seikkailuihin löydettäisiin. Päädyimme kebulan kautta korttelin toiselle puolelle L’Impasse nimiseen kellarikapakkaan, joka osoittaui miellyttäväksi paikaksi. Paikka oli korttelin sisäpihalla ja portaan alas, joten yllättäen ei ole ulkkarina tuota tullut aikaisemmin spottattua. Varsinkin paikan rokkipuoli toi mieleen yhden tutun paikan Suomesta,

Decent advertising in Mac Carthy.
Decent advertising in Mac Carthy.

varsinkin kun tuokin on yleensä auki sen jälkeen kun muut anniskelupaikat ovat menneet kiinni. Istuimme tuolla sitten aikamme henkevästi keskustellen. Meinasin paskoa housuuni kun puolalainen kaverini vahingossa lähtiessämme löi kamerani kädestä lattialla, eikä tuon jälkeen linssi mennyt normaalisti kameran sisään. Kaikkien onneksi vika korjaantui kämpille päästyä kun tuota hieman vahingossa pakotti menemään.

Welcome to Hell (of a nice place).
Welcome to Hell (of a nice place).

 

This place resembles something back from Finland.
This place resembles something back from Finland.
People gathering to be amused.
People gathering to be amused.

Ensimmäisellä viikolla tuli valmiiksi myös tuo tivoli mitä tuohon Place Carnotille oltiin jonkun aikaa kasailtu. Tuolla on tullut pariin kertaan ihan mielenkiinnosta käytyä kävelemässä ja katsomassa. Muuten itse laitteisiin meno ei ole kitsasta kiinnostanut, mutta yhtenä iltana menin muutaman kaverin kanssa maailman pyörään juuri auringonlaskun aikoihin. Nancyn näkeminen korkealla keskeltä kaupunkia oli kokemisen arvoista. Muuten tuolta löytyi kaikki mahdolliset laitteet ja kisailut mitä tuolta voisi odottaa. Porukkaa näytti myös jokaiselle illalle riittävän ainakin tuolle ensimmäiselle viikolle, saapa nähdä kuinka innokkaana kansa tuoll käy jos tuo tuossa seisoo kuun loppuun saakka.

Eating must be part of the fun. Pork impaled, roasted and the whacked with whacky hammer.
Eating must be part of the fun. Pork impaled, roasted and the whacked with whacky hammer.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Pics or didn't happen.
Pics or didn’t happen.
La Foire d'Attractive from above.
La Foire d’Attractive from above.
Bus 40 min late, luckily others to share the burden.
Bus 40 min late, luckily others to share the burden.

Toisen viikon maanantaina lähdin viimeiselle ristiretkelleni Bretagneen ja Pariisiin. Tällä reissulla on ollut vaikka mitä käänteitä, varsinkin julkisilla liikkuessa.

Maanantaina tuli aamusta pieni hiki kun Nancyssä paikallisbussi mihin olin suunnitellut meneväni ajoi ohi kun olin ostamassa lippua ja seuraava näytti tulevan vielä myöhässä, joten Pariisiin menevään bussiin ehtiminen ehti vähän jännittää. Ilmeisesti Nancyn aikatauluinfossa on jotain epätarkkuutta kun tulinkin seuraavalla yhteydellä ajoissa pysäkille.

View from the East Side of Paris.
View from the East Side of Paris.
In Paris you can just stumble to a massive castle in the city.
In Paris you can just stumble to a massive castle in the city.

 

 

 

 

 

 

Jälleen tuli kuitenkin selväksi että täällä itse stressaaminen on aika turhaa kun tuo pitkän matkan bussi oli 40 minuuttia myöhässä. Onneksi tuossa pysäkillä oli myös yksi tutalainen tyttö ja normanniukko, joiden kanssa sai nuo odottelun tuskat jaettua. Samalla porukalla jutellessa myös tuo matka Nancystä Pariisiin meni aika sutjakasti vaikka tuo muutaman tunnin kestääkin. Perille päästyämme lähdin kiertoreittiä pitkin seikkailemaan toiselle asemalle Bretonnian bussia varten.

Greek mythos in some parks.
Greek mythos in some parks.

Heh, Pariisi on kuitenkin sellainen kaupunki että karttaa katsomalla sieltä löytyy aina pari uutta isoa puistoa tai linnaa mitä et aiemmin ollut huomannutkaan, joten tuosta viden tunnin vaihtoajasta ei juurikaan mennyt paikallaan odotteluun. Kun pääsin seuraavalle bussiasemalle, oli tuo Pariisissa loppu työharjoitteluaan tekevä intialainen kamu venaamassa, minulla kun oli häneltä Nancyyn jääneitä vaatteita. Koska minulla oli mennyt periferioiden kiertelyyn noin tunti enemmän kuin olin odottanut, ei meillä juuri subien syömisen ohella tällä kertaa enempää aikaa ollut, yöbussi kun lähti liikkeelle ajallaan.

After a night in a bus, sun rise crossing to Brest.
After a night in a bus, sun rise crossing to Brest.
There boat paintings are really common in Brest.
There boat paintings are really common in Brest.

Yön bussissa pyöriskeltyäni saavuin tiistaiaamusta Brestiin, Bretagnen kulmakärjen isoimpaan kaupunkiin. Couchsurfingin kautta oli löytynyt majoittajaksi loistava 30-v + täti, jonka luokse sain heti aamusta vietyä rinkkani ja muuta painavat tavarat heti hänen luokseen. Emännän lähtiessä töihin pääsin itse tutkimaan kaupunkia kevyessä tiedusteluvarustuksessa. Omasta mielestäni Brest oli todella nätti kaupunki, vaikka eriäviäkin mielipiteitä kuulin. Jenkit olivat kuulemma pommittaneet

Brest, where Turku meets Minas Tirith.
Brest, where Turku meets Minas Tirith.

kaupungin lyttyyn toisessa maailman sodassa ja tuon jälkeen se oltiin kuulemma turhan hätäisesti rakennettu uudestaan. Tuolta myös omilla seikkailuillani löysin vierekkäin ikivanhoja ja moderneja alueita. Kaupungista tuli mieleen jonkinlainen Turun ja Minas Tirithin risteytys, varsinkin kun tuolta löytyi yksi kovasti valkoista puuta muistuttava häkkyrä. Yllättävää oli myös kuinka vahvasti laivasto oli kaupungissa läsnä, tois puol’ ”jokkee” ei ollut siviileilla pääsyä rantaan ollenkaan.

Luckily I am not the only one struggling with French.
Luckily I am not the only one struggling with French.
bre10
View to the sea.
bre11
Metal, Finland’s greates export is happening here too.
The Northern shores.
The Northern shores.

Päivän kaupungilla seikkailtuani lähdimme illalla emännän kanssa autolla käymään niemimaan pohjoisrannalla. Itse olin suunnitellut polkevani koko niemen rannikon päivässä, mutta tuo automatka osoitti etten osannut suhteuttaa taas kartaa lainkaan. Ensimäinen paikka pohjoisessa olivat isot hiekkarannat, joilta löytyi myös kaiken muotoisia ja kokoisia siirtolohkareita, toisena kohteena käytiin mäen päältä tarkastelemassa yhtä pohjoisrannikon kylää ja sen majakkaa.

Big beaches too.
Big beaches too.

Nuo alueen pohjoisosat olivat todella nättejä, kannattaa käydä katsomassa jos vain mahdollista. Tuolla iltiin kuulemma aikanaan harjoitettu valemajakoita ja sitten kiville kariutuneiden laivojen ryöstämistä. Maaseudun läpi ajellessa päästiin väistelemään useampia traktoreita, noita on näköjään Leonin alueen tiet täynnä. Illalla kävimme vielä syömässä emännän kavereiden luona ja hakemassa heiltä pyörä lainaan seuraavalle päivälle.

Northern seaside village.
Northern seaside village.
Bretonnian countryside
Bretonnian countryside
Local architecture
Local architecture

Keskiviikkona lähdin aamusta seikkailemaan lainapyörällä lähialueita läpi kohti niemimaan länsirantaa. Tuonne ei mitään suoraa ja näppärää pyörällä mentävää tietä ollut, joten muutaman pienemmän tien jälkeen päätin lähteä painamaan suoraan maantien peinnarta pitkin, vaikka kovaa ohi ajavat autot vähän jännittivät eikä tuo tainnut olla osalta matkaa sallittu tie. Matkan varrella vastaan tuli muutama paikallisia tuotteita myyvä kauppa, joissa vaihdoin rahojani paikalliseen olueeseen ja siideriin. Lopulta löysin myös perille rannikolle.

The Atlantic swimming season.
The Atlantic swimming season.

Tuolla piti myös käydä uimassa Atlantissa, jotta on molemmat Ranskan meret kahlattuna läpi. Vesi meressä tuntui olevan aika samaa lämpötilaa kuin toukokuun lopulla. Puljaamisen jälkeen suuntasin alueen lounaiskärkeen ja sieltä sitten takaisin Brestiä kohti. Matkan varrella tuli tarkasteltua maajakoita, kyliä, rantoja ja meren rannan keski- ja toisen maailmansodan aikaisia linnoitteita. Kun tuosta illalla selvisin takaisin kaupunkiin kävimme vielä emännän kaveriporukalla vielä kapakassa. Tuolla sain kuulla kaiken näköistä myös itse Brestistä ja lähialueista, kuten että täällä on eniten alkoholisteja Ranskassa. Sinänsä tuntui todenmukaiselta, sillä tuo on ainut paikka missä tässä maassa olen tuollaisia suomalaistyylisiä alkoholisteja nähnyt.

Western seaside town.
Western seaside town.
Fort by the sea.
A lighthouse and the world’s edge.
Fort by the sea.
Fort by the sea.
Second fort by the sea.
Second fort by the sea.
Second light house at the edge.
Second light house at the edge.
The coast across the gulf.
The coast across the gulf.
Through CS you get to know nice people.
Through CS you get to know nice people.

Tässä kai kehtaa jälleen todeta että täällä Euroopassa jokaisella surffausreissulla on tapahtunut jotain hämmentävää, vaikka tällä kertaa erikoisuudet eivät sinänsä liittyneet minuun. Todennäköisesti suunniteltujen nukkumajärjestelyiden muuttumisen johdosta emäntäni poikaystävä tuli kapakasta myös tuonne yöksi. Tämän jälkeen havainnoin, ettei täällä ilmeisesti vierailijat viereisessä huoneessa huoleta kun aletaan rakastelemaan eivätkä seinät/ovet ole kovin paksuja. En pakota teille kuitenkaan enempää informaatiota.

 

The castle in Nantes.
The castle in Nantes.

Torstaina aamusta alko sitten koko päivän kestänyt bussiseikkailu kohti Pariisia. Iltapäivästä oli parin tunnin vaihto Nantesissa. Snägärillä syödessa kokki varoitteli että pitää kaikkien tavaroidensa kanssa olla tarkkana etteivät kaduilla liikkuvat haahuilijat koita niitä varastaa. Neuvon kanssa sain omenan kaupanpäälle, kiitos vaan. Bussin vaihto tapahtui kaupungin ulkopuolella, mutta laskin että minulla olisi aikaa käydä tsekkaamassa Nantesin keskusta ja Loire-joki ratikalla. Keskustassa hyppäsin ulos ja kiertelin joitan katuja.

Even if demostrations ruin your schedules you don't mind, because c'est la vie.
Even if demostrations ruin your schedules you don’t mind, because c’est la vie.

Kun olin aikomassa jatkaa ratikalla vielä vähän eteenpäin joen katselemista varten ja sieltä sitten suunnitelmien mukaan palaamassa pikaisesti bussin lähtöpaikalle, selvisikin että päivällä kaupungissa järjestettävä mielenosoitus työlakien muutosta vastaan pysäytti kaiken joukkoliikenteen ydinkeskustan alueelta. Tuossakohtaa alkoi taas hieman jännittämään, joten päätin suunnata samantien takaisin bussille. Koska kaupunki ei ollut lyhyessä ajassa muuttunut vielä tutuksi, päätin varmuuden vuoksi hölkätä ratikkalinjan vartta takaisin ensimmäiselle toimivalle asemalle,

Finally beer and chilling down.
Finally beer and chilling down.

vaikka tuo nopein paluureitti ei ollutkaan. Selvisin kuitenkin bussille, joka saapui vartin myöhässä mutta tuli perille puoli tuntia etuajassa, ajallani, eikä loppu matkallani intialaisen kaverini luokse Pariisin pohjoispuolelle Saint Dennisiin kämppäämään menemisessä ollut enempää välinäytöksiä, joskin perillä kaverini kämppis järjesti samanlaisen tempauksen mistä edellisessä kappaleessa puhuin. Ilmeisesti sääntö vahvistettu.

On the way to Versailles palace
On the way to Versailles palace
Miniatures from different construction phases.
Miniatures from different construction phases.

Perjantaina lähdin liikkelle samalla oven avauksellani kaverini suunnatessa töihin, itse ajelehdin joukkoliikennettä käyttäen Versaillesiin kaupungin mukaan nimettyä ”linnaa” (palatsi varmaan parempi sana) katsomaan. Tuon jälkeen on 2/X maailman massiivisimmasta/kuuluisimmasta palatsialueesta käytynä kun nuorena tuli perheen kanssa käytyä Kielletyssä Kaupungissa (myönnettäköön että tuo Baijerin kuninkaan palatsi oli myös vaikuttava mutta hieman kevyempi versio Versaillesista). Koska tuokin paikka on yksi Pariisin alueen tärkeimmistä turistikohteista,

Hall of fame.
Hall of fame.

oli tuolla turvatarkastuksia ja vartiointia sen mukaisesti. Tuossa paikassa loistavaa on se että alle 26-vuotiaat EU-kansalaiset pääsevät näkemään päälinnan ja puistot ilmaiseksi, mutta niissäkin on kyllä jo yhdelle päivälle nähtävää. Lipputiskin kautta ei olisi edes tarvinnut mennä ja sielläkin onnistuin vain tyrimään kun ajatuksissani kerroin ranskaksi olevani 80-vuotias kun piti sanoa 24. Heh, täti vastasi suoraan englanniksi ja antoi englanniksi olevan kartan,

Tourist among the tourists in Hall of Mirrors.
Tourist among the tourists in Hall of Mirrors.

ei tällä reissulla varmaankaan tule ranskan kääntäjän papereita jos puhe on vielä tällä tasolla. Alkuun kiertelin linnan eri auki olevat tilat läpi tauluja ja muita esineitä ihmetellen. En ollut valmistautunut päivään näköjään kaksisesti kun kameran akkua ei tullut ladattua niin se siirtyi vilttiketjuun heti ensimmäisten salien kohdalla. Onneksi jollasta ja tabletista löytyi vielä kuvaustehoja loppupäivän tarpeisiin, joten ei huolta vaikka laatu tietysti ei ole samalla tasolla.

Massive paintings.
Massive paintings.

Tuolla sisätiloissa sai välillä olla melkein itsekseen joissain tiloissa ja toisissa taas puskea ihan tosissaan eteenpäin muiden turistien seassa. Linnan jälkeen siirryin kahlaamaan läpi ensin pihan edustan pienemmät puistot. Ilmeisesti vielä ei oltu kunnon turistisesongilla kun osassa oli vielä portit ainakin paikoittain kiinni, joten ihan jokaista nurkkaa ei päässyt näkemään, mutta eipä taas alueen kokoon nähden juuri itketä. Kaavassa olevien puistojen jälkeen lähdin kiertämään tuota valtavaa allasta ja sitä ympäröivää puistoaluetta ympäri.

Flegmatic c'est moi
Flegmatic c’est moi

Sivusin myös noita Marie Antoinetten tiluksia (erillinen maksullinen alue tuossa kokonaisuudessa), mutta jätin väliin että jää sitten vielä jotain uutta nähtävää jos joutuu joskus Pariisiin palaamaan. Tuon altaan kiertämisessä ei sen ihmeempiä ollut, toiseen päähän oli leirityneenä isompi jengi pyöräileviä jenkkejä. Kokonaisuudessaan Versaillesin palatsiin meni 6 tuntia progressiivisella mutta kaiken kiertävällä tahdilla, tarkemmin syventymällä tuolla menee varmasti koko päivä. Versaillesin jälkeen kävin vielä keskustassa katsomassa läpi nuo eri alueet mihin marraskuussa täällä iskettiin (asiasta enemmän täällä). Samalla reissulla tuli myös sattumalta löydettyä Bastilji, olin tuota aiemmin yrittänyt etsiä mutta ei ollut sattunut silmään. Tuolta tietysti linna oli purettu jo vuosisadat sitten, joten ei siellä muistomerkkiä lukuunottamatta ollut sen ihmeempää nähtävää. Intialaisen luokse päästyä heitettiin loppuilta huonoa läppää, juotiin bisseä ja katsottiin silmät pyöreänä yhtä huikeaa sarjaa jonka kaveri oli spotannut.

The Versailles yard.
The Versailles yard.
Forbidden parks
Forbidden parks
Fully dressed female statue was an exception.
Fully dressed female statue was an exception.
The pool from the other side.
The pool from the other side.
Secrets of Indian cuisine.
Secrets of Indian cuisine.

Lauantai korvasi sitä että muuten Pariisissa oli kaikki mennyt niin hyvin. Aluksi jo edellisen päivän puolella havaitsin että iltapäiväksi keskustaan yhden couchsurffarin organisoima tyynysota, johon vartavasten osallistumista varten olin koko tämän reissun ajastanut, siirtyikin sunnuntaille, jolloin itse en enää Nancyyn paluun vuoksi tuohon pystynyt osallistumaan. Koska minulla ei myöskään enää juuri uutta mielekästä nähtävää kaupungissa ollut, jäin aamupäiväksi lojumaan kaverin kämpille.

Latin farewell party upon my return.
Latin farewell party upon my return.

Pääsin sentään olemaan hänen apukokkinaan kun väkersimme ruuaksi intialaista kanaa, tuo oli ihan hyvin onnistunut ja kebabiin hyvää vaihtelua tälle reissulle tuonut ateria. Päätin iltapäivästä lähteä jo reilusti ajoissa kohti Nancyyn vievää bussia, Pariisi on kuitenkin sen verran iso seutu ettei siellä siirtyminen käy ihan hetkessä. Ajoissa lähtemin oli ihan hyvä veto kun paikallinen joukkoliikenne tuntui pistävän hanttiin vähän jokaisessa välissä.

Dual-wield, how cool is that???
Dual-wield, how cool is that???

Pääsin kuitenkin ajoissa perille ja bussiin ilman ongelmia. Matka Nancyyn takkusi kuitenkin päivän teemaan sopivasti. Reimsissä lyhyen stopin päätteeksi huomattiin että kyydistä puuttui yksi matkustaja, mutta riittävän ajan odottelun jälkeen lähdimme kuitenkin liikkeelle. 40 min Nancyn suuntaan ja bussin kuski sai johtoportaalta puhelun että takaisin hakemaan puuttuvaa lammasta. Tämä tieto ei taas uponnut (odotetusti) muihin matkustajiin hyvin, ja hetken aikaa bussissa olikin ranskalaisen sanonnan mukaan bordelli, joskin ihmiset sitten rauhoittuivat. Itse en ole kova valittamaan ja muutenkin jo tässä maassa matkustamiseen liittyvien episodien turruttama, joten aloin kirjailla lisäajalla tätä rapsaa. Ekstrakierroksen ansiosta Nancyyn paluu myöhästyi 1,5h, joskin onneksi bussin kyydistä pääsi myös keskustassa eikä pelkästään Braboisissa.

Instagram, iiiinstagram
Instagram, iiiinstagram

Boudonvilleen käveltyäni menin suoraan toisessa talossa järjestettyihin espanjalaisen vaihtarikaverin läksiäis fiesta locaan. Tuolla tietysti härskisti söin muiden tuomia ruokia ja juomia, joskin vastapainoksi sain ainakin jollekkin latinoille juotettua tuota mukana ollutta vodkaa. Saimme yllätävän pitkään pitää bileitä pystyssä, lopun koittaessa sitten kämpille purkamaan laukut ja viimeinen suuri turistireissu sitä myöten siinä.

Unrelated stupid traffic jam in Nancy.
Unrelated stupid traffic jam in Nancy.

Tuon reissun perusteella busseista voi sanoa että Isilines jatkoi edelliseen malliin, eli melkein aina lähtö myöhässä, mutta jotenkin mukavat kuskit pääsevät perille suurin piirtein ajoissa. Uutena firmana tällä kertaa käytössä oli Ouibus (SNCF:n tytäryhtiö), vähän eri tyylistä ranskalaista kyydistystä kun lähtöasemalta lähdettiin aina ajallaan kun pakkaaminen alkoi jo puolta tuntia ennen, mutta molemmilla reissuilla pääsi myös seuraamaan kiivaita väittelykähinöitä. Hinnan puolesta bussiyhtiöiden joillain reitellä on eroja, mutta kokonaisuudessa hinta ja muilla tasoilla täällä toimivat pitkän matkan firmat eivät juuri toisistaan poikkea. Bussien suhteen reissu oli aika halpa, Bretagneen ja takaisin alle 60 € vaikka etäisyyttäkin on noin 700 km tuonne Brestiin.

Tämän rapsan julkaisu viivästyi melkein viikolla, joten tässä on nyt ehditty palata jo kouluunkin. Säästän teidät kuitenkin vikinöiltä ja summaan nuo seuraavaan artikkeliin missä toivottavasti pääsette kuulemaan jo ainakin jonkin tasoisesta menestyksestäkin. Mainitaan kuitenkin muutama juttu tämänkin viikon muista menoista.

Tiistaina kävin ottamassa vastuuta tästä pienestä ulkosuomalaisesta kylästämme, kun Oonalla ja Teemulla oli menojen takia tarvetta lastenvahdille. Vaikka itse olin ensikertalainen tuossa hommassa, onneksi on muuten tullut lasten (joskin paljon vanhempien) kanssa oltua tekemisissä, joten tuostakin selviydyin yllättävän hyvin. Teemun ja Oonan päästyä takaisin kerkesimme myös harmitella ettei kaupungin pormestari ollut tullut seuraamaan heidän menestystään sekä sopimaan että wappupäivänä voitaisiin pitää suomalaispiknik lakit päissämme.

Back to Nancy.
Back to Nancy.

Tällä viikolla tuli myös sinänsä surullisia uutisia kun tuon espanjalaisen koulukaverini lisäksi myös koulumme saman ulkkarisaapumiserän yksi kolumbiaana lähti Espanjaan tekemään työharjoitteluaan. Onneksi korvaavana tekijänä tuo skottikaverini palasi Nancyyn muutaman päivän vierailulle, joten nyt pitkästä aikaa oli taas joku jolle pystyi avautumaan havaitusta epäkohdista niin että tuli myös oikein ymmärretyksi, mahtava fiilis. Kaikkea riemua aikansa ja skottikin lähti tänään suuntaamaan kohti muita seikkailuja.

 

Time to go again.
Time to go again.
Early April sunshine means summer weather.
Early April sunshine means summer weather.

Laitetaan tähän vielä taas muutamia säähän liittyviä seikkailuja ja havaintoja. Ensimmäisellä lomaviikolla sää jatkui suht normaalina eli viileää, harmaata ja kävellessä käydessä saattoi kastua niin että kämpille palasi vaatteet litimärkinä. Lomaviikkojen välisenä viikonloppuna alkoi paistamaan aurinko ensimmäisiä kertoja oikein kunnolla, mikä sai kansan ulos ja itsekin lähdin tätä havainnoimaan. Pietarilaisen kaverin mielestä oltiin jo t-paita-shortsi-keleissä. Heh, tuon uutukaisen auringon paisteen näki vaihtarikavereiden FB-päivityksistä samaan tapaan kun jos lappeessa on ollut revontulia.

Day in suprise sunshine can make you a red-nosed reindeer.
Day in suprise sunshine can make you a red-nosed reindeer.

Reissulla länteenpäin siirtyessä huomasi Lorrainen olevan hieman kylmempää seutua, sillä samoilla leveyspiireillä lännempänä oltiin jo täydessä lehdessä kun lähtiessä kotona olivat puut vielä paljaita. Vaikka Bretonnia on myös kuulemma hyvin sateinen paikka, siunaantui minulle loistavat säät siellä. Aurinko paistoi tiistaiaamun sumua ja keskiviikkoaamun sadekuuroa lukuunottamatta. En tietysti ollut auringon paisteeseen mitenkään varautunut, joten keskiviikkona koko päivä auringossa poltti aurinkolasien avulla naamaani puna-valkoisen pesukarhukuvion, jes. Pariisissa oli myös yleisesti hyvät säät. Perjantaina luotin että sää pysyy riittävän lämpimänä, joten lähdin liikkeelle ilman takkia. Juuri kun olin Versaillesissa päässyt tuon ristialtaan toiseen päähän, alkoi taivaalta ripotella. Altaan risteyskohdalle päästessä tulikin vettä jo niin kovaa että olisi samalla vaivalla voinut uida altaan halki, varsinkin kun missään lähistöllä ei ollut kunnon suojaa.

Trying to escape sudden shower.
Trying to escape sudden shower.

Koska en osannut myöskään arvioida kuin pitkään sade kestää, joten päätin samantien lähteä juoksemaan kohti linnaa, jottei ainakaan tarpeettoman pitkään tarvitsisi sateessa olla. Kuuro kuitnekin loppui myös nopeasti, ja siinä kohtaa kun olin saanut käveltyä linnan luokse paistoi aurinko taas kirkkaalta taivaalta. Pari tuntia meni siinä että Pariisilainen kevät kuivasi sen minkä se kasteli. Myös lauantai yönä Nancyyn palatessa täällä odotti tuttu sade. Tällä viikolla tuo aurinko on tullut jälleen esiin.

Difference of the bitches in fac de lettres and outside my window.
Difference of the birches in fac de lettres and outside my window.

Bretonniassa saadun palo->rusketuksen jälkeen en enää ollut luokassa istuessa valkoisin ihminen. Auringossa t-paidassa olessa oli kuitnekin pakko todeta että iho naamaa lukuunottamatta on vielä puhdasta marmoria, jossa on värin kannalta aika paljon tekemistä. Täälläkin on kevät edennyt viimeisten puolentoista viikon aikana, ja ainakin humanistikampuksen iso koivu on jo täydessä lehdessä. Skinnarilan tapaan tuo minun huoneestani nähtävä koivu on surullinen puu ja muista jäljessä, mutta kyllä sekin näyttää nyt kirivän.

Tämä vaihto oli itselleni (ihan syystäkin) pitkään suurin suunnitelma, jonka toista puolta en ole ennen tätä paria kiintopistettä (killan puheenjohtajuus, valmistuminenkin sitten joskus) suunnitellut, vaikka muuten olen elämääni tarkka etukäteen miettimään. Nyt kuitenkin kun aikaa täällä ei ole enää valtavasti jäljellä, on tulevaisuuden miettiminen alkanut ihan uudella tavalla. Tässä on esimerkiksi tullut pohdittua ensimmäisen oman auton hommamista, sekä sitä millä juonilla killan puheenjohtajaksi itsensä keplottelee ja miten sitten sitä laivaa ohjaisi. Tässä myös vajaan viikon päästä on syntymäpäivä ja ”nuori mies” status lähenee luonnollisesti joskus koittavaa loppuaan. Tietysti tässä on myös kiivaasti tullut mitä kaikkia perus suomalaisjuttuja tulee tehtyä, kunhan pääsee parin kuun päästä takaisin. Syvää kelaa täällä ulkomaillakin tulee näköjään.

Näihin tunnelmiin jätän teidät nyt hieman pidemmäksi aikaa. Koitan nyt lopun tästä lukukaudesta keskittyä ainakin tarpeellisimpien opintojen suorittamiseen, eikä tässä pitäisi mitään suuria uusia tapahtumia enää olla lähiaikoina tulossa. Näin ollen seuraavan kerran palaan mikrofoniin kun toukokuun puolivälin jälkeen normaalit kurssit ovat paketissa. Koulustakin pystyy silloin puhumaan huomattavasti kevyempään sävyyn kun on voiton puolella.

Siihen saakka à plus

Osa 23: Thermodynamiquement faisable

LeBlog on ilmeisesti jo niin vaikutusvaltainen media, että sen kirjailijaa pyydettiin vieraskynäksi myös LUT:in Abitiimin blogiin. Seikkaluista huolimatta pysyn silti myös uskollisena omille lukijoilleni.

Summary: Management week. Latest major tragedies in Europe. Family visiting Nancy: trips near and far, eating and visiting friends. Student theather at Boudonville. Nuit des étudiants and visit to four local museums. Oriental dinner and Spanish party. Assholery in the surroundings and continuing problems problems with wifi. CAF-application continues. French work laws still as hot topic. Misadventures with bikes. New holidays are here.

The new multinational company in creation.
The new multinational company in creation.

Viime viikko oli opiskeluissa taas hieman poikkeuksellisempi, koska se oli pääosin pyhitetty tämän lukukauden tutakurssille. Tämän kurssin aiheena oli projektin suunnittelu ja sen esitteleminen. Alussa meille annettiin yleisluento projektin toteuttamiseen liittyvistä näkökohdista, sen jälkeen hieman innovattiivisuutta ruokkivia ajattelutehtäviä ja lopuksi analyyttisempää perkaamista innovatiivisista projekteista ja uusista markkinoista. Session loppuun jakauduttiin 5 – 6 hengen ryhmiin (kaikissa piti olla molempia sukupuolia ja ulkkareita ja ranskalaisia) ajatusriihimään uutta sopivaa kaupallista projektia. Yksi toisen vuoden tutuista ranskalaisista värväsi minut omaan ryhmäänsä, eipä siis onneksi tarvinnut hapuilla että mihin ryhmään päädyn.

Wisdom from elders.
Wisdom from elders.

Muita ryhmän jäseniä en tuntenut etukäteen liiemmin, mutta homma lähti kuitenkin nopeasti ja jouhevasti liikenteeseen. Hullujen (laserveitsi, kissantassujenpuhdistajan) ja vähemmän hullujen (kokoontaitettava/muokkailtava matkalaukku, suodattavan ja vettä kierrättävän vesijohtojärjestelmän) jälkeen saimme rajattua yhteiseksi projektiksemme huonekaluja eri kaupungeissa välittävän palvelun.

 

Evaluating your peers and their shenaningans is best you know.
Evaluating your peers and their shenaningans is best you know.

Loppu viikko jatkui pääpiirteittäin kaavalla että kunkin session alkuun oli jokin yhteinen luento (aiheina yhtiömuodot, esiintyminen, patentit jne.), jonka jälkeen jatkettiin ryhmissä omien projektien työstämistä (strategian suunnittelua, kulujen ja kannattavuuden laskemista…). Tuo oli aika kevyttä ja miellyttävää normaaleihin kolmen tunnin luento jyystöihin verrattuna. Meininki omassa ryhmässämme oli myös verrattaen hyvä ja itse pysyin pää piirteittäin kartalla siitä mistä kulloinkin puhuttiin ja mitä piti tehdä.

The sales pitches and feedback.
The sales pitches and feedback.

Viikon lopussa sitten homma vedettiin pakettiin valmistelemalla omasta projektista myyntipuheet. Koska tarkoitus oli olla myyvä, ei onneksi jokaisen tarvinnut varsinaisesti puhua esityksen aikana, jolloin itse jättäydyn ryhmämme kysymyksiin vastaavaan osastoon, sekä annoin ranskalaisille kollegoilleni neuvoja miten saisimme ryhmänä vedettyä mahdollisimman jämptin esiintymisen. Ryhmämme suoritus oli hyvä, ja vaikka muut opiskelijat innoistuivat esittämään useammankin tiukan kysymyksen niin emme niihin hyytyneet, ja lopussa maikalta tuli pelkkää hyvää palautetta, joten hyvin toimittu ja taktikoitu. Lisäksi arvosteluun kuului kahden muun ryhmän projektikuvausten lukeminen ja niistä palautteen anto.

Kokonaisuudessaan tämä tutailuviikko tässä lukukauden välissä oli ihan piristävää vaihtelua taas normaaliin menoon. Kurssin aikana alkoi myös vähän jälkikäteen harmittamaan että tuo syksyn yrityspeli-tutakurssi jäi käymättä vajaan tiedotuksen ja siitä seuranneen oman kiukuttelun takia. Mutta ei voi tässä vaiheessa enää minkään eikä tuo venettä kaada.

Tällä viikolla jatkuivat muut kurssit taas normaalisti, joskin viikko oli pääsiäisen takia maanantaita lyhyempi. Koska edelleenkään en juuri ollut ylpeä omista opinnollisista saavutuksista tämän lukukauden aikana, pelkäsin hieman viikon alussa että runtua tulisi vähän suunnasta kuin toisesta. Sinänsä aiheeton pelko, melko normaalisti meni kaikki. Tällä viikolla tuli myös taas turvauduttua pahoihin tapoihin ja jätettyä yksi luentoharkka väliin ja yritettyä sen sijaan hoitaa opiskeluita omaehtoisesti. Tuokaan ei mennyt niin kuin alkuun ajattelin, mutta ei tuosta loppujen lopuksi ollut myöskään isompaa vahinkoa. Teollisuuskurssilla päästiin taas vähän eteenpäin uusilla ideoilla, joskin itselle tuli semmoinen fiilis että olisi nämäkin asiat pitänyt jo tietää.

Kouluhommista sitten taas muihin teemoihin. Mennään vaihtelevasti ikävän ja positiivisen väliä.

Viime aikoina on Euroopassa tapahtunut asioita, joita ilman pärjättäisiin paremmin. 20.3 Espanjassa sattui bussionnettomuus, jossa kuoli 14 ihmistä ja useita loukkaantui. Vaikka tuo ei itseeni suoraan liitty, kosketti tapaus koska bussi kuljetti paikallisia vaihto-opiskelijoita. Tapauksesta oli täällä muutama maininta vaihtaripiireissä, muttei kuitenkaan suurempaa keskustelua. Tämän lisäksi Brysselissä räjähtivät pommit lentokentällä ja metroasemalla 22.3, tuosta kuulin ensimmäisenä tuta-ryhmäläisiltäni. Tuokaan ei suoraan ole elämääni vaikuttanut ulkoisesti, mutta ei tuotakaan ole voinut pelkästään ohittaa sen takia että syksyn Brysselin reissulla tuli käytyä myös juuri tuolla toisen iskun kohteena olleella Maelbeekin metroasemalla. Vaikka ihmisiä on Euroopassa kuollut viime aikoina, en itse tunne oman turvallisuuteni laskeneen, melkein helpommin tulee oltua huolissaan muista. En näitä surullisia asioita ryhdy enempää perkaamaan, sillä muualla päin maailmaa on viime aikoina tapahtunut myös paljon vääryyttä, joten pelkkä eurooppalaisten kärsimysten käsittely ei tunnu oikeudenmukaiselta, kun taas koko maailmasta huolissaan oloon tätä blogia ei ole tarkoitettu eikä siihen ole resursseja.

Family visiting in Nancy.
Family visiting in Nancy.
A Finnish beerfest, one thing I've missed.
A Finnish beerfest, one thing I’ve missed.

Onneksi on myös ollut hyviä juttuja viimeaikoina, sillä pääsiäisen pidemmän viikonlopun avulla perheeni tuli käymään Nancyssä. Vaikka en juuri tunteellinen perheihminen ole, oli tietysti kiva nähdä vanhempia sekä veljeä ja siskoa useiden kuukausien jälkeen, tässä kun ei viime kuukausina kovin monia finskejä yleensäkään ole tullut vastaan. Lisäksi vierailun hyötypuolena oli tavaroiden vaihto, porukoilta tuli parempikuntoinen reppu sekä uusi kamera, jolla LeBlogin jo nyt ylivertainen kuvauksellisuus nousee taas uudelle tasolle, vaihdossa Suomeen lähti ylimääräistä elektroniikkaa ja paikallista alkoholia. Perheeni oli Nancyssä pitkästäperjantaista seuraavaan tiistaiaamuun saakka.

Being a tour guide in Nancy taught me also new things like peacocks sleeping (and screaming) in trees.
Being a tour guide in Nancy taught me also new things like peacocks sleeping (and screaming) in trees.

Ensimmäisenä iltana emme tehneet juuri muuta yhdessä kuin kiersimme ENSICin, minun kämppäni ja heidän hotellinsa. Lisäksi velipojan kanssa käytiin MacCarthyssä, tuolla tuli nähtyä Ranskan futismatsia katsomaan tulleita ranskalaisia kavereita sekä Laura matkallaan ESN:än Bretonnian-reissulle. Lauantaina laitoin muut Kaukiaiset käymään Luxembourgia katsomassa, itse jättäydyin reissusta autossa istumisen takia ja yritin saada muita hommia hoidettua päivän aikana. Illalla kun oli hyvä sää niin käkäilimme ympäri keskustaa ja kävimme syömässä Stanislaksen lähellä olevassan juustopohjaisia ruokalajeja tarjoilevassa ravintolassa.

The Metz Easter Techno Gods
The Metz Easter Techno Gods

Tuolla oli annoksissa kokoa ja painoa, joten kaiken syömisessä oli oikeasti tekemistä. Sunnuntain ohjelmaan kuului maakuntamatkailua. Siskoparkani joutui jäämään tuolta reissulta väliin, piruparka kun oli ollut viime viikon jo tien päällä opiskelukavereidensa kanssa, joten jaksaminen oli erinäisistä syistä heikkoa. Aamupäivästä kävimme katsomassa Metziä. Kun löysimme autollemme parkkipaikan, huomasimme että viereisessä kirkossa oli pääsiäissunnuntain kunniaksi menossa konemusiikki reivit valoineen kaikkineen.

The return to Verdun battlefields
The return to Verdun battlefields

Tuota erikoisuutta lukuunottamatta Nancyn kilpakumppani oli pysynyt viime kerrasta entisellään. Tuolla kävellessä tuntui omassa päässä Metz, Strasbourg ja Luxembourg alkavan pikkuhiljaa sekoittua yhdeksi kuvaksi kaupungeista löytyvien, osittain samanlaisten paikkojen takia. Lähtiessämme kävimmä vielä velipojan ja mutsin innostuksesta katsomassa Metzin Pompidou-keskuksen, tuo oli ihan mielenkiintoinen paikka ja sen lisäksi opiskelijoille ilmainen. Metzistä suuntasimme vielä Verduniin katsomaan sotakohteita. Osittain tuli taas samoja paikkoja nähtyä kun ESN:nän reissulla, mutta uutena tällä kertaa Memorial-museo ja yksi sodanaikaisista linnakkeista.

Quickest way to show Nancy to yout family.
Quickest way to show Nancy to yout family.

Tuonne museoon oli kerätty paljon kaikkea sodan ajan ranskalaisten ja saksalaisten tietoa ja tavaraa. Jälleen, vaikka normaalisti en kovin vahvoja tunteita koe niin suurinpiirtein itseni ikäisen sotilaan kirjoittamaa kirjettä äidilleen ei voinut lukea ilman mitään vaikutusta samalla kun oma mutsini tuota katsoi myös. Maakuntareissun päätteksi kävimme taas syömässä Nancyssä, sunnuntai-ilta rajoitti vaihoehtoja varsinkin kun porukoille piti saada viiniä.

My Finnish and French families.
My Finnish and French families.

Yleensä ravintoloita etsiessä riittää kun kävelee Stanislaksen alueille, tällä kertaa homman hoiti ranskalaisia ja pihviä yksin omaan tarjoava ravintola. Maanataiaamusta kiipesimme tuon vieressä olevan järkyttävän vuorimäen päällä olevaan Parc de cure d’air puistoon, josta perheeni pääsi myös katsomaan Nancyn maisemia kerralla. Sen järkeen lähdettiin katsomaan vielä paikallisia tuttujani, ensin nuorimman paikallisen ulkosuomalaisen synttäreille ja sen jälkeen vielä nopealle visiitille Scherierien luokse.

Finnish birthday party in France.
Finnish birthday party in France.

Onneksi molemmissa paikoissa perheeni tuli hyvin juttuun, joskin ranskalaisessa perheessäni toimin tulkkina keskustelijoiden välillä. Suomalainen ja ranskalainen ukkoni ulkoivat melkein kilpaa kertomaan kaskuja, vaikka kunnon yhteistä kieltä ei ollut. Illalla kävimme vielä syömässä paikallisessa kalaravintolassa ja saimme jo aikaan perheellemme tyypillistä kinaamista, tuota olikin jo kaivannut heh. Hyvästit piti sanoa jo maanantai-iltana, sillä minulla oli tiistaina jälleen aamusta alkaen koulua.

In the end everyone is happy and rainbows.
In the end everyone is happy and rainbows.

Osittain tuon porukoiden vierailun odottaminen vahvisti tunnetta, että ehkä jollain lomilla Suomessa käyminen ja latautuminen siellä olisi ehkä auttanut jaksamaan täällä paremmin kevään aikana. Toisaalta täällä on nyt hajaututetusti saanut toteutettua kaikkia suomalaisia juttuja, ja vuoden leikkaaminen puoliksi menemällä ja palaamalla ei varmasti antaisi seikkailun lopussa yhtä vahvaa tuntemusta, joten turha tässä spekuloida. Jos teilläkin riittää henkisiä rahkeita niin kyllä vuoden maailmalla selviää hienosti jokainen.

A play by students in Boudonville.
A play by students in Boudonville.
Then, an angel appears!
Then, an angel appears!

Viime viikolla torstaina täällä Boudonvillessä järjestettiin myös paikallisen opiskelijateatterin esitys, jotan itse kävin huvikseen katsomassa. Kolme tyttöä esitti eräästä afrikkailaisesta naisesta kertovan tarinan, jossa ilmeisesti ympyrä sulkeutui lopussa. Näytelmän yksityiskohdat menivät hiukan ohi, mutta pääpiirteet pystyi kyllä ymmärtämään. Alkuun nainen oli jättämässä kotiaan taakseen ja kulkemassa kohti uutta seutua, motiivit jäivät minulta puuttumaan. Sitten jostain kerrontaan ilmeistyikin mies, johon kohdistuvasta suhteesta tulikin melkein koko loppukertomuksen fokus. Välissä juonen käänteenä myös enkelit kävivät puhumassa, ja lopussa ilmeisen traagisesti tultiin samaan tilanteeseen mistä alussa taidettiin lähteä. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kokemus, vaikka paremalla yksityiskohtien ymmärtämisellä ja ehkä kyseisen tarinan lukemisella olisi tuosta saanut enemmän irti. Näytelmän lopuksi oli siihen liittyvä keskustelutilaisuus, mutta päätin itse siirtyä kapakkaan keskustelemaan hetkeksi aikaa café des languesin merkeissä.

Presenting the cast.
Presenting the cast.

Tällä viikolla merkittävimpänä tapahtumana oli keskiviikon Nuit des étudiants, jolloin Nancyn seitsemän muesota olivat ilmaiseksi avoinna opiskelijoille klo 20 – 24. Itselläni oli lähtökohtaisesti kunnianhimoinen suunnitelma vierailla neljässä kiinnostavimmassa museossa (Musée de Lorraine, Musée des beaux-arts, Aquarium ja Musée du fer), siitäkin huolimatta että lähtöni viivästyi kun jouduin käymään English Pub Nightista kaveriltani noutamassa lainassa ollutta tavaraani. Toisen lisähaasteen ainakin alkutaipaleelle toi kaikkea tätä edeltänyt club bière koululla, jossa olin kerennyt lataamaan kolme olutta kiduksiini. Kevyemmällä päällä ei ensimmäisissä museoissa oikein jaksanut keskittyä yksityiskohtiin, joten räpsin uutuuden karhealla kamerallani kuvat kiinnostavimmista jutuista. Hirveästi ei myöskään yllättänyt että keskustasta löytyvät museot keräsivät eniten kävijöitä, Beaux-artsiin selvisin vielä ilman jonoja mutta akvaarion edessä sai odottaa hetken. Keskustan ulkopuolella olleessa rautamuseossa taas sai olla käytännössä yksinään. Museoiden jälkeen olisi vielä ollut ESN-bileet kaffella, mutta tuossa kohtaa tuntui kyllä hyvin riittävän, varsinkin kun seuraavana päivänä piti olla taas aamusta koulussa.

Mutta kertokoot kuvat enemmän kuin tuhannet sanat

Palais ducal & Musée de Lorraine

Tapestries @ ducal
Tapestries @ Ducal
Portraits @ ducal
Portraits @ Ducal
Miniatures @ ducal
Miniatures @ Ducal
Entrance to Musée de Lorraine is by an old church (?)
Entrance to Musée de Lorraine is by an old church (?)
Living in Lorraine in past centuries.
Living in Lorraine in past centuries.

Musée des beaux-arts

"Aalto wtf" level art @ Arts
”Aalto wtf” level art @ Arts
Seductions @ Arts
Seductions @ Arts
Money counters get their share of parody.
Money counters get their share of parody.
Best way to enjoy the art is to copy it.
Best way to enjoy the art is to copy it.
Glassware expo in the basement of Arts.
Glassware expo in the basement of Arts.

Aquarium

Find Nemo @ Aquarium
Find Nemo @ Aquarium
Can you put 21 marshmellows to your mouth for science and history?
Can you put 21 marshmellows to your mouth for science and history?
I sense liskojenyö coming...
I sense liskojenyö coming…
The easter egg is the rabbits butt.
The easter egg is the rabbits butt.

Musée du fer

You might have noticed that I am really interested about swords, even more so if they are made from the Damascus steel.
You might have noticed that I am really interested about swords, even more so if they are made from the Damascus steel.
Old mobiles @ Fer
Old mobiles @ Fer
And machines rule supreme
… machines rule supreme…
Romanticising the production.
Romanticising the production.
The staff is ready to larp even at midnight.
The staff is ready to larp even at midnight.
Ornaments in style of place Stan.
Ornaments in style of place Stan.
In CROUS Lépold they dress up always accordingly.
In CROUS Lépold they dress up always accordingly.

Tostaina pari espanjalaista vaihtaria juhlisti tupareitaan, jonne jaettiin minullekin kutsu. Ensin piti kuitnekin tankkaamassa tuolla CROUS:in Lähi-Idän erikoisillallisella. Ainakin tuolla keskustan opiskelijaravintolalla tuo henkilökunta jaksaa larpata noita erikoisruokailuja ihan täysillä. Pojat olivat sinänsä huikean kämpän löytäneet Pepinièrin vierestä, kahden makuuhuoneen, keittiön ja olohuoneen yhdistelmälle oli hintaa saman verran kun itse maksan omasta laivanhytistäni. Tuosta pitänee varmaan maksaa muitakin kuluja, mutta silti taitaa olla huomattavasti edullisempia neliötä kuin mulla. Jos jaksaa siis nähdä vähän vaivaa niin yksityiseltä puolelta löytyy varmasti parempia vaihtoehtoja kuin CROUS:ilta. Koska juhlallisuuksiin oli toivottu saapumaan ajoissa, menin sinne kiltisti toivottuun aikaan,

Sangria coming up.
Sangria coming up.

joka sinänsä tarkoittaa universaalissa vaihtarikulttuurissa etuajassa olemista. Pääsimpä ainakin auttamaan isäntiä sangrian valmistamisessa. Pikkuhiljaa muitakin alkoi valumaan paikalle, ja alkukankeuden jälkeen ihmiset näyttivät taas sekoittuvan omista ryhmistään koko porukkaan. Järjestäjien kansallisuus vaikutti varmasti myös vieraiden jakaumaan, mutta silti noiden juhlien perusteella tuli fiilis että espanjalaiset ovat suurin kansallisuusryhmittymä vaihtari puolella,

Quick, we need to finish the Slovakian "light" alcohol too.
Quick, we need to finish the Slovakian ”light” alcohol too.

sillä itselleni tuli taas pari uutta vastaan eikä kaikkia entisiäkään muistanut. Muutenkin paikanpäällä oli myös muita, jotka olivat täällä myös lukuvuoden alusta saakka, mutta silti ei ollut koskaan tullut tavattua. Vaihtarityyliin tyypillisesti pelattiin beerpongia, joskin ehkä vähän valitettavasti ei tullut maajoukkuematseja (noita on ainakin lappeessa ollut hauska katsoa) ja formaattikin oli outo kolme pelaajaa per joukkua yhdellä pallolla ja mukeissa sangriaa. Vaikka omasta mielestäni olen taktisesti hyvä, tosiasiassa olen tähtäyksellisesti aika jäinen, joten meidän joukkueen tiukka matsi tuli hävittyä. Joka tapauksessa oli ihan kiva pitkästä aikaa olla kotibileissä, CROUS:illä asuminen kun rajoittaa sen suurimmalta osalta pois.

Beerpong with bit odd ways but still exciting.
Beerpong with bit odd ways but still exciting.
In the end just fiesta loca.
In the end just fiesta loca.

 

 

 

 

 

 

Viime aikoina tässä ympäristössä on esiintynyt kaikenlaista perseilyä. Viime viikolla yhtenä aamuna kirjasto oli jostain syystä suljettuna. Myöhemmin kuulin muilta että yön aikana joku oli murtautunut kirjastoon, vaikka sieltä ei ollut mitään viety. Tämän viikon alussa residenssin vastaanoton tädiltä tuli kiukkuinen viesti siitä että ihmiset olivat jättäneet ulos autojaan miten sattuu, mikä aiheutti häiriöitä sekä naapurissa olevalle työmaalle että residenssin pyörätuolissa oleville ihmisille. Tässä myös perjantai aamupäivällä kämpillä ollessani joku kokeili avata oveani (oli lukossa joten ei auennut). Hämmentyneenä menin sitten katsomaan kuka se oli, mutta availija oli ehtinyt jo poistua käytävästä, enkä siinä kohtaa tajunnut katsoa parvekkeelta pihalle oliko mahdollinen sisään pyrkijä poistunut rappusten kautta. Voi tietysti olla että tuota ovea vahingossa tuli kokeilleeksi joku naapuri, mutta silti tässä on hieman tullut oltua nyt päkiöillään jos siellä olikin joku rosvousaikeissa. Joka tapauksessa on hyvä muistaa että joka puolella ei päde Skinnarilan henki tai muutkaan kunniasäännöstöt.

Viime artikkelissa mainitsin jo että netissä on ollut häikkää täällä Boudonvillessä (tai ainakin tässä minun rakennuksessani). Poikkeuksellisesti tällä kertaa se on kuitenkin näyttää kestäneen yli viikon ja sen lisäksi vaikuttanut myös tietokoneella käyttämiini wifi-yhteyksiin, jotka aiemmin ovat toimineet ilman ongelmia. Pitkään jatkuneesta tilanteesta on myös ihan oikeasti ollut harmia kun tiedonhaku koulujuttuja varten ei kämpillä pelaa. Heh, homma on jopa mennyt niin pitkälle että yleensä haasteisiin vain sopeutuvana menin nyt itsekin kirjoittamaan kritiikkiä netin tilasta residenssin henkilökunnalle. Näyttää myös siltä että aulassa netti toimii paremmin, joten sen puolesta alan myös ymmärtää niitä ihmisiä jotka siellä näpyttelevät koneitaan. Kävin itsekin eilen kokeilemassa tuota, ja se tuntuu sinänsä ihan hyvältä vaihtoehdolta, sillä siinä samalla näkee naapureita ja kavereita. Samaa kun ei tapahdu yksin huoneeseensa eristäytyneenä. Joka tapauksessa nyt yhteydet näyttävät palanneen ainakin hieman paremmalle tasolle, joten tämäkin koettelemus alkaa olla ohi.

Osa lukijoista on varmaan ehtinyt ihmetellä tuliko siitä CAF-asumistuen hakemisesta, mistä syksyllä puhuin, yhtään mitään. Koska olin epätietoisuudessa voiko tuota ylipäätään hakea jos saa Suomesta tukia, ja jos hakee niin vaikuttaako se sitten Kelan tukiin, niin homman hoitaminen loppuun jäi taka-alalle. Vaikka oman talouden derivaattaa täällä on hieman negatiiviinen, ei rahasta ole ollut vielä niin tiukkaa että se olisi nopeasti motivoinut tuota tuen saantia selvittelemään. Tässä viime viikoilla otin kuitenkin hieman ryhtiäkin tähän hommaan ja selvitin Kelan kysymyspalvelusta tuota asiaa. Selvisi että CAF:ia voi hakea myös normaaleja Kelan opintotukia saadessa. Myönnetyn Ranskalaisen tuen määrä vähennetään maksetun vuokran määrästä, jonka jälkeen Kela sitten kuulemma katsoo vaikuttaako se asumistukeen. Tuon hakemuksen voi täyttää netissäkin, mutta koska en ollut kaikista kysyttävistä kohdista ollut varma miten niihin minun kohdallani tulee vastava, eikä ohjeista löytynyt vastausta, päätin mennä hoitamaan asian paikalliselle CAF:in toimistolle. Olin varautunut siihen että tuolla joutuisi odottamaan omaa käsittelyvuoroaan pidemmän aikaa ja papereiden pyörittely olisi muutenkin raskasta. Tällä kertaa tuli kuitenkin positiivinen yllätys, sillä toimipisteen aulassa oli yksi henkilökunnan täti heti vapaana auttamaan minua täyttämään hakemusta loppuun koneella. Tarvittavat paperiset dokumentit sai myös näppärästi skannattua tuolla koneen skannerilla hakemuksen liitteiksi. Tuutoriltani olin saanut kuvan että tukea maksetaan kaikille asumiskuukausille vaikka hakumus olisi laitettu menemään hieman myöhässä, mutta täti korjasi käsitystä, sillä tukea maksetaan vain kuulemma hakemuksen tekemisestä alkaneista kokonaisista asumiskuukausista, joten minun tapauksessani tukea tulee maksimissaan kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Tämä taitaa siis tarkoittaa omalla kohdallani yhteensä noin 700 € tulonmenetyksiä verrattuna siihen että olisin hakemuksen tehnyt jo elokuussa, mutta koska tuo on saamatonta valtioiden tukirahaa niin en jaksa sen perään alkaa itkemään. Toivottavasti Ranska käyttää säästyneet rahat maailman parantamiseen. Joka tapauksessa, jos olet Ranskaan tulossa vaihtoon, niin kannattaa tuohon CAF:ilta saatavaan tukee tutustua jo etukäteen, jotta osaat sitä hakea heti alussa. hakemusta varten tarvitaan:

  • Ranskalainen pankkitili
  • Kyseistä lukuvuotta edeltäneen kalenterivuoden (tässä tapauksessa 2014) palkkatulo. Tuosta riittää ilmeisesti ihan vain summa, mutta itsellä oli varmuuden vuoksi verotuspäätös mukana josta tuon summan näki (tuota ei kuitenkaan tarvinnut liitteeksi).
  • Kysyvät saavatko vanhempasi sinusta jotain tukea CAF:ilta, mutta ei koske meitä ulkkareita.
  • Kopio passista tai henkilökortista
  • Syntymätodistus. Suomessa ei syntymätodistuksia anneta, joten hommasin tuota varten aikanani maistraatista ranskaksi käännetyn virkatodistuksen, varmuuden vuoksi notaarin leimalla. Hakemuksen kanssa avustanut nainen epäili että näinköhän tuo kelpaa, mutta kyllä sen perhana pitäisi olla riittävä.
  • Todistus opiskeluista. Tämä on keltainen paperi, jonka saa koululta alussa tietojen täyttämisen yhteydessä.
  • Kopio eurooppalaisesta sairaanhoitokortista.
  • Ainakin CROUS:illa asuvien tulee pyytää oman asuntolansa vastaavaa täyttämään asumistodistus ja lähettämään se CAF:ille suoraan.

Tuo ”syntymätodistus” kannattaa hommata maistraatista jo ennen lähtöä, välttypähän ainakin postikuluilta. Muuten muut kohdat ovat aika pitkälle Ranskasta hommattavia. Tuolla toimistolla sai näppärästi skannattua noi kaikki tarvittavat kortit ja todistuksen hakemusta varten.

The French politics are almost coming to your home wanted you or not.
The French politics are almost coming to your home wanted you or not.

Vaikka en vieläkään ole kovin aktiivisesti alkanut maan politiikkaa seuraamaan, on tuo Ranskan työlakiuudistus ollut esillä taas joka puolella. Homma vaikuttaa vähän samanlaiselta kun kilpailuyhteiskuntasopimus siellä Suomessa. Lehdissä tuon asian puiminen näkyy joka puolella, vähän eri näkökulmista. Lisäksi yhtenä aamuna oli taas käytävä täytetty vihaisemman vasemmiston manifestilapuista, joten tällä on ainakin joku mikrovaikutus omaan elämään täällä, siksi siitä teillekin tarinoin.

PW gansta repairs.
PW gansta repairs.

Loppuun vielä pyöräilystä jälleen. Pitkästä aikaa tuli käytyä pajalla kun PW:stä piti ensin laittaa takalokasuoja kunnolla paikalleen nippusiteille, mikään ruuvi ja mutteri siihen ei ole pystynyt vaikka kokeiltu on. Lisäksi piti ihmetellä eturenkaan täyttämistä käytettävissä olevilla pumpuilla, vuoden jälkeen alkoivat paineet olemaan liian matalalla. Näköjään useampi kaveri oli myös löytänyt tuonne pajalle nyt. Yhdelläkin kaverilla oli menossa kolmas pyörä kun edelliset oltiin varastettu. Joka tapauksessa tekemäni korjaukset eivät näyttäneet riittävän, sillä tällä viikolla pyörän etujarrut alkoivat tuntumaan oudoilta.

With combination of wrong kinds of gradients, my bike exploded and this is the current steady state.
With combination of wrong kinds of gradients, my bike exploded and this is the current steady state.

Syynä näytti olevan yhden mutterin outo löystyminen, mutta koska asia ei vaikuttanut akuutilta ajattelin että kerkeän tuon käydä laittamassa kuntoon viikonloppuna tai ensi viikolla. Noh, arvioini osoittautui vääräksi kun perjantaina koululta himaan polkiessani pyöräni räjähti käsiin yhtäkkiä, lopputuloksen näette oheisesta kuvasta. Vaikka en tuosta itse räjähdyksestä ollut kovin tyytyväinen, oli parempi että tuo sattui nyt kun esimerkiksi kauppareissulta palatessa alamäkeen liikenteen seassa polkiessa ja painava urheilukassi selässä. Onneksi mr. Black lainasi eilen gansteripyöräänsä, jotta sain käytyä normaalisti kaupassa. Tuokaan reissu ei kuitenkaan ollut täysin suunnitelmallinen menestys, sillä menin lataamaan kassini täydemmäksi kuin milloinkaan aiemmin, eikä lainapyörässäni ollut kuljettamista huomattavasti helpottavaa tarakkaa kuten omassa pyörässäni. Niinpä siinä kaupanpihassa liikkeelle lähtiessäni pannutin vielä ja sain käteni ihon auki. Loppumatkan selvisi varovaisesti tullessa ilman isompia tapahtumia. Nyt kun on käsi ja pyörä rikki niin tekeminen on myös aika pitkälle rajoittunut tähän koneen näpyttelyyn. Ensi viikolla edessä varmaan ihan hyvä urakka tuon oman pyörän kuntoon laittamisessa.

Tätä kirjoitellessani olen jälleen loman kynnyksellä. Tällä kertaa kaksi viikkoa ihan vaateetonta lomaa. Vapaan ajan yritän nyt käyttää kouluhommien kiinniottamiseen ja toisella viikolla käyn myös katsomassa Ranskan toisen (ääri)kulman Bretonniasta sekä paluumatkalla Pariisista vielä muutaman näkemättä olevan paikan. Kahden viikon päästä kuulette siis taas miltä muualla tässä maassa näyttää ja olenko saanut taas omaehtoisesta opiskelusta kiinni vai jäikö taas toiveeksi.

Hyvää lomaa minulle ja hywää pian alkawaa wappua teille!

Osa 21: ”Il faut réfléchir de la salaire”

Varoitus, tämä teksti sisältää (pitkästä aikaa) paljon ruokakuvia.

Tässä on nyt kiire-väsymys-kiire ollut syynä normaalia pidempään taukoon, tällä kertaa tulee tekstiä kyllä kolmen viikon edestä, mutta aikajärjestys saattaa hämärtyä sen seurauksena, joskaan sillä ei sada vuoden päästä ole väliä.

Summary: Diversification of the lectures and more projects. Really good interview simulations. Clarification of what is coming. Food: Special evenings and other restos of CROUS and wild wild dinner-party at ENSIC. Time for farewells for some people. ESN: visit to animal shelter and 3-B trip to Belgium (Brugge, Brussels & Brewery). Some normal life observations and normal events.

Käydään koulussa tapahtuneet seikkailut taas alkuun alta pois niin voi sitten hyvillä mielin jatkaa rientoihin ja havaintoihin.

The demonstration of alpha helix.
The demonstration of alpha helix.

Tuossa biotekniikan opiskelukokonaisuudessa homma on monipuolistunut kun viimeisten viikkojen aikana saatiin käytyä tuo biokemian perusteiden luennot loppuun, ja vähän ollaan niistä keretty perään tehtäviäkin tekemään. Käynnissä on nyt siis ajoittain luentoja (ja vähän harjoituksiakin) rheologiasta, jota luennoi tuon PRD:ni ohjaaja, biomolekyylien ja etenkin proteiinien mallinnuksesta (koulun johtaja), biomolekyylien analysoinnista (kv-puolen päällikkötäti) ja entsyymeistä ja bioreaktoreista (yksi nuorempi naisopettaja), joten paketti on sinänsä monipuolistunut.

Another project, this time about insulin and biorectors.
Another project, this time about insulin and biorectors.

Lisäksi tuossa kyljessä on nyt vielä uusi projekti, jossa tarkoituksena on tutkia insuliinin valmistusta bakteerien avulla neljän hengen ryhmissä. Olen nyt ollut myös niin sosiaalisesti lahjakas, että viimeinkin tiedän kaikkien seitsämän (7) muun BT:n opiskelijan nimet, ei siinä mennytkään kuin kuukausi… Jätteiden käsittely on jatkunut omalla painollaan riehakkaan tädin ja rauhallisen sedän luennoimina.

Ranskankurssin puolella viime aikoina on sopivasti keskitytty paljon työn hakemiseen, haastatteluihin ja esiintymiseen, lähinnä siksi että kaikki me tämän hetkiset ulkkarit olemme samalla lukukaudella. Nyt on vähän myös sitä yksilöllisyyttä tullut opettamiseen, kun kirjoitustehtäviä sykittyäni maikka laittoi minut itsekseen opiskelemaan ääntämistä tämän suomalaisille tarkoitetun ohjeen perusteella. Vaikka en introtekstien lukemisen takia ole vielä varsinaiseen sisältöön perehtynyt, vaikuttaa tuo aika pätevältä välineeltä ranskaa opiskelevalle.

The industrial project progressing.
The industrial project progressing.

Tuo ennen lomia käyntiin lähtenyt teollisuusprojekti on myös nykinyt itseään eteenpäin. Toisen luennon jälkeen meidänkin ryhmälle on nyt kunnolla selvinnyt mikä tuossa on varsinaisena tavoitteena, joten koko hommasta on parempi fiilis. Tuohon liittyen meillä oli myös yksi ohjausluento, jossa käsiteltiin lämmönsiirron ja sitä kautta prosessin energian kierrättämisen optimaalista suunnittelua, vaikka yksityiskohdat menivät ohi niin ainakin pääpiirteet jäivät jotenkin mieleen. Tällä viikolla piti tuupata liikkelle myös ensimmäinen rapsa projektiin liittyen, joskin se oli vielä aika yleismaailmallinen tässä vaiheessa projektia. Koko hommasta muistuu mieleen tuo syksyn innovaatioprojekti (myös koska tuntuu siltä että oma kontribuutio on muuhun ryhmään verrattuna vähäistä). Tässä keississä poikkeuksena toisaalta tulee olemaan se että jossain vaiheessa alkaa raaka laskenta ja mallinnus. Tuohon projektiin liittyen koulun kirjasto järjesti myös tiedonhaku-luennon, vaikka uusia mykistäviä asioita tuolla ei oppinut, niin ainakin tuli läheltä tutustuttua ENSIC:in tarjoamiin tietolähteisiin.

Job interview simulations
Job interview simulations

Tällä viikolla normaalista poikkeavana ohjelmana olivat nuo työhaastattelusimulaatiot tämän viikon loppuun. Sessiot oli jaettu torstaille ja perjantaille niin että opiskelijat olivat luokissa kahdeksan hengen ryhmissä ja haastatteluja suorittavat vanhat gubbet kiersivät luokissa hoitamassa haastattelun aina yhdelle opiskelijalle ja hoitivat sen jälkeen palautteen kyseisestä haastattelusta, ennen kuin siirtyivät seuraavaan luokkaan. Jokaisella opiskelijalla oli kahden päivän aikana kaksi haastattelua, joista toinen oli teknisempi ”insinööri”-haastattelu ja toinen yleisempi henkilöstöpuolen haastattelu.

Job interview simulations
Job interview simulations

Itse lähdin tuonne alkuun ihan testimielessä normaaleissa vaatteissa, mutta koululla kun näin että kaikki kakkosvuoden opiskelijat olivat pukeutuneet kunnolla, kipaisin nopeasti ruokatauolla kämpillä laittamassa kauluspaidan päälle (tuosta tietysti sitten kolmosvuoden kaverit nauroivat syömässä käydessä). Yleisesti voidaan sanoa että haastattelijat olivat hyvin valmistautuneita erillaisiin haastattelijan rooleihinsa. Lisäksi eri haastatteluiden aikana haastattelijat tekivät myös erillaisia jäyniä haastateltavien horjuttamiseksi ja testaamiseksi, näistä esimerkkinä englanniksi aloittaminen (yksi ranskalaistyttöparka meni tuosta alussa lukkoon), Facebook-kuvista kysely, hiljaisuus, puhelimen räplääminen tai alussa jonkin sinänsä asiaan liittymättömän kysymyksen kysyminen.

Job interview simulations
Job interview simulations

Lopussa myös muiden opiskelijoiden oli tarkoitus antaa palautetta siitä miten kukin haastattlu meni, itse olin tietysti intin vertaisarvioinnin pohjalta kärkkääsit kommentoimassa ainakin ensimmäisiä suorituksia, muut olivat aika paljon vaitonaisempia. Omista suorituksista ensimmäinen meni aika helpohkosti, kun tuo ”insinööri” puolen setä veti suurimman osan haastattelusta englanniksi (puhuin lauseen ruotsiakin, mutta ranskaa olisi ihan kokeilun vuoksi tehnyt mieli käyttää enemmän kuin tällä kertaa) ja omasta työilmoituksestani ei saanut irti mitään kunnon pikkutarkkaa teknistä keskustelua, muut opiskelijat kehuivat minua jopa dynaamiseksi tuo perusteella.

The European dream one step closer.
The European dream one step closer.

Hubris kuitenkin kostautui toisen päivän resources humaines haastattelussa, kun koko haastattelu vedettiin ranskaksi (kysyin yhdessä kohtaa voinko selittää englanniksi, mutta vastaus oli suora ”non”) ja äijä teki tiukkoja kysymyksiä omasta talousosaamisestani, joka tietysti paljasti etten ollut ihan täysin valmistautunut työilmoitukseni vaatimuksiin. Tuostakin kuitenkin selvisin ihan hyvillä sekä kehittävillä kommenteilla, joskin paljon tuli oppia kantapään kautta. Nyt kuitenkin eurooppalainen unelma (toisessa EU-maassa työskentely) on askeleen lähempänä kun on kokemusta vieraista työhaastatteluista. Simulaatioiden palautteen jälkeen saimme vielä henkilökohtaista kommentointia omista CV:istämme (ranskalainen malli) ja työhakemuksistamme (lettre de motivation), sinänsä harmitti että tuo kommentoinnissa oleva LM versioni oli puolella perseellä tehty, joten siitä ei juuri jäänyt käteen mitään. Vaikka tämä koko setti ei minulle oikeastaan kurssivalintojen puolesta kuulunut, oli se mielestäni kuitenkin paremmin käytettyä aikaa kuin kahden päivän släkkääminen tai muiden rästissä olevien hommien hoitaminen.

Yleisesti opiskeluun liittyviä juttuja:

Tässä viime viikkojen aikana sain tehtyä myös yleisaikataulullisen läpimurron, kun ranskalaisia opiskelijoita seuraamalla (kysyä ei kehdannut tietenkään) löysin ENT:istä lukukauden karkean ohjelman, josta löytyvät kaikki lomat, vapaapäivät, tuta-kurssi-viikko, tentit jne, mistä tietysti on elämän suunnittelun kannalta hyötyä. Suosittelen siis jälkikäteen ENSIC:iin/UL:ään opiskelemaan tulevia tarkistamaan heti lukukauden alussa reitin ENT -> Composante -> Intranet (ENSIC) -> (I2C) -(Planning semestre ..,), helpottanee elämää jos lukkariohjelmasta ei heti kaikkea nää.

Lisäksi KV-tädeistä kysymällä tuli selville että tuon exergia analyysin tenttiminen ei onnistu enää kevään uusintatenteissä, joten sen myötä myös combustionin ja konferenssien samassa paketissa olevat nopat menevät kankkulan kaivoon. Onneksi ei tätä laivaa kaada, mutta jatkossa on hyvä tietää että olemassa on ainoastaan yksi uusinta (ainakin vaihtareiden tilanteessa).

Nykyään ENSIC:illä on otettu käyttöön opiskelijoiden läsnäololeimaussysteemi (badging). Tarkoituksena olisi että luokkien seinissä oleville harmaille laatikoille pitää näyttää opiskelijakorttiaan aina luennoille tullessa, myös silloin kun tulee tauolta takaisin. Minulle tuo ei näköjään ole toiminut missään vaiheessa normaalisti (kuten ei ilmeisesti muillekaan vaihto-opiskelijoille) ja ranskalaisillekin tuossa näyttää usein olevan jotain häikkää. KV-tädeiltä asiasta kysyessä siitä ei kuitenkaan tarvinnut alkaa stressaamaan, joten katsellaan sitä laatikon punaista valoa sitten.

Yleisesti voidaan todeta taas että tämä ENSIC:in systeemi, jossa päivässä saatetaan kahteenkin kertaan grindata kolmentunnin luentosessioita läpi, useammankin kerran viikossa, on aika uuvuttava. Mutta piristykseksi aika usein on taas kaikkia poikkeuksellisia opintoja täydentäviä päiviä, jotka on myös huomioitu lukujärjestyksessä, toisin kuin meidän joustavissa suomalaisissa yliopistoissamme.

Seuraavaksi siirrytään grand cuisinen maailmaan:

The Italian menu by CROUS
The Italian menu by CROUS

CROUS järkkäili männä viikoilla taas noita spesiaali-illallisia. Mouilles frites oli aika samanlainen kuin syksylläkin, tällä kertaa en kuitenkaan ollut menossa urheilemaan, joten uskalsin ottaa oluen kyytipojaksi. Italia-illassa oli erillistä korvausta vastaan oli tarjolla myös lasi viiniä hintaan 2,20 €. Tuo vaikutti enemmän uhkalta kuin mahdollisuudelta, mutta koska kerran sitä vain kuollaan niin päätin kokeilla. Osoittautui kuitenkin hieman pettymykseksi, kannattaa siis varoa CROUS:in viinin houkutuksia. Muuten italialaiset pastat ja jälkkärit oli ihan ok.

The CROUS restaurant adventure: Stanislas-Meurthe
The CROUS restaurant adventure: Stanislas-Meurthe

Ihan vertailun vuoksi olen päättänyt koittaa kiertää läpi nuo (Suur-)Nancystä löytyvät Crousin opiskelijaravintolat. Normaalisti tulee syötyä joko Léopoldilla tai Monboisissa, mutta noita paikkoja olen teille jo kuvaillutkin. Ylipäätään noiden eri ravintoloiden välillä ei juurikaan ole eroja, aterian hinta on 3,25 € kaikkialla, leipä on samaa standardileipää ja sama määrä vaihtoehtoja. Näinä viikkoina jännitävillä tutkimusmatkoillani olen ehtinyt nyt käymään myös Stanislas-Meurthessa ja Médrevillessä. Molemmat noista ovat hieman pienemmän tuntuisia kuin vakiopaikkani.

The CROUS restaurant adventure: Médreville
The CROUS restaurant adventure: Médreville

Edellä mainittu oli mielestäni ihan viihtyisä ja siellä oli hyvä fiilis, saattaa siellä tultua käytyä uudestaankin kun se ei koulusta niin paljoa kauempana ole kuin Léopold. Médrevillessäkään ei sinänsä mitään vikaa ollut, mutta fiilis oli jotenkin synkeän médrevillemäinen. Valikoimat noissa olivat aika samaa tasoa kun Monboisissakin. Noilla kauempana olevilla rafloilla ehdin ehkä käymään tulevalla lomalla tai muina vapaapäivinä.

Itselläni oli myös kova yritys tällä kertaa osallistua ESN:än unkarilaiseen club cuisinéen, mutta koska noissa on rajattu osallistuja määrä, joka ilmeisesti täyttyy myös aika nopeasti, niin tällä kertaa minulle jäi luu käteen. Pitää kuitenkin ainakin yhdessä club cuisinéssa koittaa käydä, jotta osaan teille niistä jotain kertoa.

The calm before the Storm.
The calm before the Storm.

Tässä yhtenä iltana ENSIC:in foijerilla järjestettiin ”repas interne”-illallinen johon ajattelin mielenkiinnosta osallistua. Kymmenen euron hintaan luvassa oli viinikukkoa (tai oikeastaan kanaa kyseisellä reseptillä), neljä kippoa viiniä, jälkkäriksi créme bruléeta ja ruokailun jälkeen olisi baardit vielä foijerilla. Ennen tuota tapahtumaa kuulin muilta kakkosilta varoituksen sanoja että meno saattaa olla villiä ja eläimet viskoa ruokaa tuolla. Hyvien sitsikäytäntöjen mukaan olin menossa paikalle jo varttia ennen varsinaista alkamisaikaa.

Evening of grande cuisine: coq au vin (of chicken).
Evening of grande cuisine: coq au vin (of chicken).

Täällä ei hommat mene kuitenkaan niin vaan järjestäjät käskivät tulla paikalle vasta noin puoli tuntia ilmoitetun ajan jälkeen. Pääsin kuitenkin aikana sisään, ja hommakin vaikutti lähtevän käyntiin. Alkuvaikutelman perusteella tuo tapahtuma vaikutti hieman sitsimäiseltä. Mitään paikkajärjestystä ei ollut, joten kun en kuitenkaan kovin montaa ihmistä tuntenut, menin uhkarohkeasti pöydän keskivaiheille samaan porukkaan muutamien semituttujen toisen vuoden poikien kanssa. Tapahtumaan osallistuvilla haalarella varustautuneilla kolmosilla vaikutti olevan kovasti ylimääräistä energiaa, kun möykkäsivät jatkuvasti jotain mikä ainakin sisällöllisesti meni ohi.

It is getting wild in this jungle.
It is getting wild in this jungle.

Pikkuhiljaa järjestäjät alkoivat kantaa annoksia pöytään. Kulinaristisesta mielenkiinnosta itse tähtäsin ruuan syömiseen. Villimmillä osallistujilla alkoi melko nopeasti kuitenkin keuliminen ja sitä mukaa alkoi myös pasta, kana ja viini lentää pöydän päästä toiseen. Sen puoleen oma sijoittumiseni keskelle oli hieman heikko, että vaikka en kenenkään kohteena tuntunut olevan niin silti tuli sivullisia vahinkoja tuossa perseilyssä, onneksi olin tajunnut ottaa hupparin pois päältä. Välillä porukka alkoi jotain laulamaan, mutta täällä tuo homma ei ole harrasta niinkuin kotona, vaan enemmän jotain mahdollisimman kovaa huudettavaa mölyä. Niinpä jos näitä sitseihin vertaa niin tapahtuma on aika 2/5, lapasesta lähteneiden sitsien jatkot ovat ehkä lähempänä.

"You shall not pass!" while there is the clean-up.
”You shall not pass!” while there is the clean-up.

Ruokailu huopentui tai päättyi siihen kun yksi sankari lähti juoksemaan/liukumaan pitkin pöytäliinaa niin että lautaset ja mukit lensivät, onneksi refleksinomaisesti sain pelastettua juomattomat viini. Sankari viskattiin pihalle ja sen jälkeen muutkin ruokailijat ohjattiin sinne tilan siivouksen ja järjestelyn ajaksi. Jälkkäri tarjoiltiin pihalle, sitä maustamaan oli joillain povarissa viskipullot mukana. Hetken aikaa pihalla hytistyään ihmiset alkoivat tunkea takaisin sisään, mutta siivouksen ollessa kesken seisoi ovella muutama jätkä pitämässä kansan vielä ulkona. Lopulta kun oli tullut tarpeeksi valmista pääsin ainakin itse sisälle. Nuo ruokailun jälkeiset bileet vastasivat aika pitkälle samaa mitä se on Skinnarilassa kellarissa. Itse en suunnitellut jääväni pitkäksi aikaa, sillä samalla viikolla oli muitakin voimia vaativia seikkailuita. Hetken olin kuitenkin huolissani, kun kaikki portit koululle oli suljettu, että ollaanko täällä sittenkin jumissa bileiden loppuun saakka. Kun paikalle alkoi tulla porukkaa, jotka eivät olleet osallistuneet ruokaluun, sain selville foijerin takaoven sijainnin ja livahdin takaisin kämpille. Heh, mielenkiintoinen ruokailu vaikka sisälsi ihme sekoilua, toisaalta maassa maan tavalla.

Siirrytään ruokakeskeisistä jutuista kaikkeen muuhun toimintaan.

Nyt kun maaliskuu on päässyt käyntiin, alkaa osalla kolmosvuoden kavereista olemaan tutkimusprojektit valmiina ja sen myötä alkaa siirtyminen työharjoitteluihin kelle missäkin. Koska myös tuolle intialaiselle kaverilleni koitti lähtö, me Boudonvillen ENSIC:in pahat pojat organisoimme itsemme herkkään poseerauskuvaan (löytyy tämän artikkelin huipulta), jää sitten tästäkin porukasta joku muisto.

Farewell party in Batelière.
Farewell party in Batelière.

Kolmosvuoden latinoista etenkin brassit ovat myös näinä aikoina kohti aurinkoisempia maita. Niinpä he yhtenä lauantai-iltana järjestivät CROUS:in Batelière-residenssissä läksiäiset ensimmäisille lähtijöille, itsekkin sain tuonne kutsun muutaman muun vähemmän latinon kanssa. Batelière asuinpaikkana vaikutti ihan pätevältä myös, sieltä löytyi isoja 18 m^2 yksiöitä ja koko paikka vaikutti yleisesti siistiltä. Jos siis halaut asua paremmassa residenssissä, mutta Boudonvillen 13 neliötä kuulostavat liian ahtaalta, kannattaa pyrkiä tuonne, sijaintikin ainakin ENSIC:istä on jotakuinkin sama.

Strong emotions.
Strong emotions.

Kemuilumme järjestimme alakerran kerhotilassa, aika perus meininkiä, joten ei siitä ihmeempää kerrottavaa taida olla. En tiedä oliko syynä ylimielisyyteni vaiko Skinnarilassa samaan aikaan vietetyt EI-sitsit, mutta näköjään tuona iltana luiskahdin täällä Ranskassa ollessa toistaiseksi ainoata kertaa eurooppalaisista juomatavoista suomalaisiin. Kerhotilan mennessä kiinni saimme yllättävän tehokkaasti siivottua paikat, joskin sen jälkeen kun mietittiin mitä tehdä seuraavaksi alkoi ihme vatulointi ja lopuksi päädyimme leikkimään piilosta vartijoiden kanssa (tietyn kellon ajan jälkeen kun huoneissa ei kuuluisi olla vieraita tai fiesta locia).

That one poor dog was really obsessed about its bowl.
That one poor dog was really obsessed about its bowl.

Seuraavana päivänä lähdimme viemään erasmus+ESN-porukalla koiria ja kissoja varten keräämiämme lahjoituksia tuonne hylättyjen eläimien säilölle. Se oli ihan mieltä ylentävä reissu, vaikka itse olin edellisen illan johdosta alkuun vielä todella-lievässä-mutta-kuitenkin-krapulassa, parani olo nopeasti kun hylättyjä kissa- ja koiraparkoja rapsutti. Ainakin tuon eläinten säilön työntekijät ja vapaaehtoiset vaikuttivat asialleen omistautuneilta, kun meille esittelykierrosta pitänyt ukko osasi nimetä kissojakin, vaikka aika moni näytti samalta. Toivottavasti keräämämme rahat menivät siis hyvään käyttöön. Tuon homman jälkeen kävimme vielä yhden esnläisen kämpillä juomassa teetä ja skabaamassa kuka tietää maiden pinta-aloista ja eläinten elinijistä eniten.

 

Cat seal of approval.
Cat seal of approval.
Who would have quessed that the African countries are huge?
Who would have quessed that the African countries are huge?
Waiting for the bus at fac.
Waiting for the bus at fac.

Viime viikonloppuna osallistuin myös ESN:nän viikonloppureissulle Belgiaan. Koska sinnekkin oli jonkin verran kilometrejä, oli lähtö jo perjantaina keskiyön jälkeen. Matkaan päästyämme alkuun oli tietysti bussissa menoa, mutta aika nopeasti kuitenkin porukka rauhoittui ja koitti nukkua sen minkä kerkesi.

 

The return of the famous ESN petit dej'
The return of the famous ESN petit dej’
Brugge
Brugge

Aamulla saavuimme Bruggeen Belgian pohjoisosissa, katukylteistä päätellen oltiin Flanderin puolella. Sää oli meille suotuisa, joten voin yhtä brittileffaa muotoillen lainata ja todeta että ”fucking pretty Brugge”. Aamupala meille tarjoiltiin puiston penkiltä, jonka jälkeen valuimme kaupungin keskustaan tuolle päätorille. Alkuun oli vapaata aikaa kaupungilla, joten lähdin itsekseni kiertelemään paikkoja. Pohjoisen Venetsia nimitys ei ole ihan tuulesta temmattu, tuota löytyi aika paljon siltoja kanaalien yli,

Brugge
Brugge

joiden tyylistä tuli mieleen vahvasti Venetsia-Venetsia. Kymmenen aikaan oli kokoontuminen torilla, josta pienten harhareittien kautta löysimme itsemme perille suklaamuseoon. Normaalisti en valtavaninnokas museovierailija ole matkaillessani, mutta suklaan tarinan näkeminen oli mielenkiintoista sen leviämisen ja prosessiteknisen näkökulman kannalta. Museon jälkeen oli jälleen aikaa ennen kuin bussi suuntaisi kohti Brysseliä.

Brugge
Brugge

Koska itse olin jo aamulla ehtinyt tehdä tarpeeksi kattavan kierroksen kaupungista, jäin muiden päämäärättömien erasmusten kanssa seuraamaan mihin seikkailuihin meidän ESN-aktiivi-paimenemme löytäsivät, joskin siinä porukassa harhailu oli aika samanlaista kun aiemmin itse suorittamani. Syomiseen ja kaupunkia ympäri neppailuun käytetyn parin tunnin jälkeen tuli aika sanoa hei hei ja siirtyä kohti pääkaupunkia.

Brugge
Brugge
A chocolate museum? Das ist Gutt.
A chocolate museum? Das ist Gutt.
Welcome to Belgium.
Welcome to Belgium.
Erasmus at restaurant.
Erasmus at restaurant.

Bussimatkalla Brysseliin alkoi härdelli (jote itse seurasin huvittuneena), kun piti alkaa setviä millaisissa huonekokoonpanoissa tuolla hostellilla majoittuisimme. Koska itselleni tuolla ei ollut juurikaan väliä, joten lopulta jäljellä olevien vaihtoehtojen perusteella arvouduin muutamien uusien vaihtarityttöjen huoneeseen, johon oli jäänyt yksi vapaa paikka, onneksi tuo ei heitä näyttänyt järkyttävän.

The grand cuisine of that evening.
The grand cuisine of that evening.
The Delirium alley of Brussels.
The Delirium alley of Brussels.

Vaikka olimme lähteneet Bruggesta liikkeelle ns. etuajassa, saavuimme silti Brysseliin noin puolta tuntia myöhässä. Koska meille oli varattu illallinen yhdessä kaupungin ravintoloista, ei hostellilla lojumiseen jäänyt juuri aikaa. Tuo hostellilta ravintolalle siirtyminen oli aika hämmentävää, kun esnläisillä ei oikein koordinaation pelannut täydellä teholla, mutta onneksi lopulta jokainen löysi perille ajoissa ilman ongelmia. Tarjolla meille oli alkupalaksi paneroitua juustoa, pääruuaksi jänöjussia ranskalaisilla ja loppuun parasta maistamaami suklaamoussea. Koska makea ei vieruskavereilleni maistunut, vedin jälkkäriä sitten kolme kippoa.

Le jardin botanique.
Le jardin botanique.

Ravintolasta lähtiessämme meni meno villiksi, kun takkini liepeen alle oli jemmautunut kaksi lasista kynttilää, jotka tietysti sitten hutaisi laittialle sirpaleiksi. Onneksi olimme ilmeisesti muuten olleet sen verran hyviä asiakkaita ettei henkilökunta noista vahingoista välittänyt. Ravintolan jälkeen oli vuorossa siirtyminen Brysselin yöhön. Alunperin suunnitelmissa oli ollut Brysselin ESN vaihtareiden tapaaminen, mutta tuo peruuntui viime hetkillä. Yöelämään tutustuminen olisi pitänyt aloittaa porukalla keskustorilta, mutta koska tuo Brysselissä liikkuminen ei ollut tällä reissulla vahvuuksia, hajaantui porukka jo matkan varrella.

The canal banks.
The canal banks.

Keskustaan suunnatessa alkoi myös kaupunki jälleen hahmottumaan paremmin ja muistinkin että mistä mitäkin löytyy. Sekavan siirtymisen lopputuloksena löyttäydyin itselleni aiemmin tuntemattomien kauppiksen meksikolaisten ja espanjalaisten mukaan ja suuntasimme tuolle Delirium-kapakkakujalle keskutassa. Perille päästyämme muistin että samalla kujalla tuli viimekin kerralla seisoskeltua, tällä kertaa tuli oltua sisälläkin. Seurueeni oli ihan miellyttävä, emme sen suurempiin seikkaluihin päätyneet, ja selvisimme hostellille klo 4 aikaan jotta hetken ehtisi nukkuakin ennen toista päivää.

Frites and sanwiches with frites.
Frites and sanwiches with frites.

Välillä koitan olla herrasmies, joten aamulla heräsin ja poistuin huoneesta melko aikaisin, jotta saman huoneen tyttöparat saisivat rauhassa vaihtaa vaatteensa yms. Hostellin puolesta oli aamupala, joka koostui taas valkoisesta paahtoleivästä yms, joten määrällä piti kompensoida laatua. Sää Bryssel-päivälle ei ollut yhtä suotuisa, vaan vettä tuli aina välillä, joskin sade myös loppui nopeasti kun sille Väinämöisen lailla kiroili. Koska itse olin jo syksyllä käynyt Brysselissä, en itse ollut kiinnostunut samoista perus nähtävyyksistä kuin muut, joten lähdin taas yksin seikkailuun. Kyseinen kaupunki on kuitnekin sen verran valtava, että sieltä löysi vieläkin uusia kiinnostavia paikkoja, kuten hostellin lähellä olleen luonnontieteellisen(?) puutarhan ja kanaalin rannan. Lounaani pysähdyin syömään yhteen arabikebulaan, ja iloiseksi yllätykseski ranskalaisten hinta sisältyikin varsinaiseen annokseen.

The last stop at a brewery. Small chemical engineer is really excited.
The last stop at a brewery. Small chemical engineer is really excited.

Tästä säästöstä ilahtuneena jätin tippiä, vaikka tuo ei mitenkään ollut vaadittua. Ennen tapaamista keskustorilla kerkesin vielä hoitaa shoppailujani (mukaan lähti pakkomielteeksi noussut EU-kraka ja puuttunut Itävallan-lippu kangasmerkki haalareita varten) ja auttaa yhtä espanjalaista kyselemään edellisenä iltana kadonnutta kännykkäänsä asianomaisesta baarista. Yhteisten paikallaoloaikojen noudattaminen ei kaikille ollut selkeä käsite, sillä vielä siinä kohtaa kun kaikkien meidän vaihtareiden olisi pitänyt olla kokoontumispisteellä, osa lähti vielä katsomaan Mannakenpissiä lähistölle ja toiset hakemaan ranskalaisia. Lopulta esnläisten piiskaamina selvisimme bussille takaisin.

The brewery quality control.
The brewery quality control.

Teimme nopean stopin Atomiumin pihalla pakollisista valokuvauksellisista syistä, sen jälkeen matka jatkui kohti Ranskaa. Reitin varrella oli vielä viimeinen etappi, sillä pysähdymme yhdelle paikalliselle panimolle. Koska itse en ole millään ekskulla aimmin panimolla käynyt, oli kyseinen kemianteekkari aiheellisesti innoissaan. Saimme kierrätyksen prosessin läpi, jonka jälkeen oli vielä nopea tutustuminen itse tuotteisiin. Kotimatkalla esnläiset keräsivät palautteet kansalta, osa aiheellista ja osa mielestäni tarpeetonta kitinää. Lisäksi järjestettiin reissun suorituksista ja uroteoista palkintogaala, jossa kaikki pojille tulleet nimitykset olivat ystävällismielistä vittuilua. Koska tällä reissulla ei juuri tullut nukuttua, meni seuraava iltapäivä suurimmaksi osaksi päiväunilla.

What ever it takes to win the quiz and the choko.
What ever it takes to win the quiz and the choko.

Perustapahtumina viime aikoina on jälleen ollut club bière, jonka perään oli sattumalta apero des langues. Tuolla tuli tällä kertaa opetettua innokkaimmille suomea, ja paikka oli muutenkin yllättävän täynnä. Lisäksi tällä viikolla osallistuin ensimmäistä kertaa kunnolla English Pub Nightiin, ja tuolla visailujoukkueemme taktiikkana oli tietysti cheat-to-win, tiedoilla ja googletuksella voitimme palkintona olleita karkkeja. Lisäksi tei paluun pitkän tauon jälkeen myös sekä ENSIC:in että Mac Carthyn café des langueseihin, molemmissa oli aikaisempiin nähden yllättävän hiljaista, mistä lie johtunee. Tekemistä on siis ainakin riittänyt.

It seems that anywhere I live I will have a construction site in the neighbour.
It seems that anywhere I live I will have a construction site in the neighbour.

Boudonvillessä elämä on ollut ”rauhallista” nykyään arkisin, kun vieressä on kaksi työmaata, josta ainakin toiselta tulee tasaista pauketta. Tässä oikeastaan tuli huomattua että melkein koko opiskelija-asumisura on tullut oltua jonkun työmaan naapurissa, Skinnarilassa kun saattiin Seppo valmiiksi niin melkein heti perään LOAS:ille alettiin rakentamaan myös Mattia ja Teppoa (vai onko se sittenkin Timppa).

There is no escaping the French politics.
There is no escaping the French politics.

Uutisia seuratessa on täällä tullut nähtyä että Suomessa on viime aikoina osoitettu mieltä tiuhaan. Täälläkin on poliittista kuohuntaa, tällä hetkellä pääosin noiden työlakien uudistamisten kanssa, sillä lakien valmistelu ja sisältö ei juuri kansaa tunnu miellyttävä. Kämpille asti tuli laitavasemmiston edustajia jakamaan vasemmisto hallituksen lakimuutoksia vastustavie pamfletteja. Yhtenä päivänä koululta kämpille palatessa vastaan tuli myös yksi mielenosoitusmarssi, tai ainakin sen osanen (Stanistakselle oli sinä päivänä kerääntynyt kuulemma noin 3000 henkilöä osoittamaan mieltä). Huvittavaa tämän jutun seuraamisessa on että Le Mondessa on hieman aiheeseen liittyen pohdittu että onko François Hollande salaa sateenjumala.

At least Hollande the rain god was not able to take on them.
At least Hollande the rain god was not able to take on them.
The giraffes of Mac Carthy zoo.
The giraffes of Mac Carthy zoo.

Kerrottakoon tästä loppuun vielä hauskana anekdoottina eilisestä tämän artikkelin kirjoitusprosessista. Koska kaikkea sälää oli taas kertynyt kerrottavaksi, yritin samalla notkeuttaa juttujenkeksintäosastoa päässäni nopeaan tahtiin viiniä lipittämällä. Sitten yksi kavereistani ilmoitti että tänään oli Mac Carthyssä jälleen yhden brassin läksiäiset. Ajattelin käydä tuolla nopeasti morjenstamassa ihmisiä. ”No jos ei yhtään” toimi yhtä huonosti kuin suomalaisille pahamainenen ”yhdelle”, joten kirahvin tyhjentämiseen osallistumisen jälkeen tuli olutta juotua vielä parikappaletta lisää. Tosin tuosta tuli huvittava fiilis kun vaihtoi viinin olueeseen niin pää tuntui selvästi selkenevän. Lisäksi nopea visiitti venyikin pariin tuntiin, kun jatkuvasti vastaan tuli joku uusia paikalle samaan tai eri seurueeseen tullut kaveri. Näiden käänteiden takia rapsan kirjoitus siirtyi sunnuntaille, mikä taas lykännee toisia asioita eteenpäin tulevaisuuteen.

Viime aikojen sadekausista ja pikatalvista selvinneenä alkaa tuulesta haistamaan että perma-syksy on vaihtumassa lupaukseen keväästä, kun sääennusteistä ei löydä enää normaaleja vesipisaroita, eikä kovin monia pilviäkään. Olen myös nyt kevään kynnyksellä ja Lorrainen auringon paistaessa huomannut pitäväni Nancystä, saa nähdä miten kehitys jatkuu : >

cioa cioa

Osa 16: La rentrée à l’école

Täällä jälleen, uusi uljas 2016 nyt kunnolla käynnissä.

Summary: Research project: starting, tools, paperwork and slow progress. Test results. Normal activities like cafés and apéros des langues and Finlandings. Miror stuff like bike, library, englightenement about student restaurant. Some friends leaving and new ones arriving. Breaking bad and winter is coming. Voyage en Lorraine and party like it’s Medréville.

Aloitetaan koulujutuista, se on verrattaen yksiselitteinen juttu kaiken muun sekavan selittelyn seassa.

Tällä hetkellä täällä ENSIC:issä kolmannen vuoden opiskelijat, minä (tällä hetkellä) mukaanlukien ollaan aloitettu työskentelemään omissa tutkimusprojekteissamme (Projet de Recherche et Development, eli yleisesti siglenään mainittuna PRD). Tutkimuksen laajuus on 10 opintopistettä, ja se olisi tarkoitus suorittaa kahden kuukauden aikana. Omalla kohdallani teen töitä tuon eteen virallisesti nyt tammikuun, sitten alkavalle kevätlukukaudelle laitan projektin jälkilämmölle ja jatkan sitten taas ahkerasti kun kevätlukukausi on paketissa. Jokainen vaikuttaa tekevän sinänsä itsenäistä tutkimusta, joskin osa aiheista on sidottuna laajempiin tutkimusprojekteihin. Esimerkiksi itse tutkin pyörivää suodatusta (mekaanissa erotusmenetelmissä LUT:issa tuota taidettiin crossflow suodatukseksi kutsua), teen omaa tutkimustani yksi, mutta samaan laajempaan tutkimusaiheeseen on jo muutamia muitakin opiskelijatutkimuksia tehty (eri Nancyn insinöörikouluissa) ja tällä hetkellä kaksi paikallista ENSEM:in (kote/ente/säte(?)) opiskelijaa tutkii sama aihetta hieman eri suunnasta. Sinänsä tämä tutkimusprojekti tuntuu vähän kuin kandin tekemiseltä uudestaan, joskin rakenteellista tukea ja vaatimuksia on vähemmän ja aihe on selvästi monimutkaisempi.

Olin jo tavannut tuota projektiani ohjaavaa professoria pariin kertaan jo syksyn puolella, jolloin hän antoi minulle ainakin yleisen kuvan siitä mitä tässä tutkimuksessa olen tutkimassa, joskin hienommat matematiikat eivät jääneet mieleen. Lomien aikana lueskelin läpi tuon yhden aiemman meidän koulussamme tehdy tutkimusraportin samasta aiheesta, joskin osa kaavoista oli sotkeutunut joko tietokoneiden eri kielien tai teksitohjelmistoversioiden vuoksi, joten kovin syvästi tuota ei tullut opeteltua. Onneksi myöskään heti 4.1 ei tarvinnut tutkimuksen kimppuun rynnätä kun koulunkäynti virallisesti jatkui tämän vuoden puolella, vaan sain kirjoitella teille tuon viime artikkelin.

Interesting bureaucracy photos for interesting bureacracy text.
Interesting bureaucracy photos for interesting bureacracy text.

Tiistaina 5.1 aloitin varsinaisesti projektin hoitamisen kun menin aamulla hakemaan labran sihteeriltä tms kaikkia tarvittavia lappuja mitä pitää työskentelyä varten täyttää. Jouduin sitä tehdessäni kipaisemaan kv-toimistolta kopioita omista papereistani, joita piti tuonne viedä. Loppuun lyötiin vielä uusi nivaska täytettäviä lomakkeita ja tietolappuja, sinänsä perusasiaa missä tahansa laboratoriossa työskentelemään aloittaessa. Nyt olen saanut toivottavasti kaikkiin lappuihin laitettua kaikki tarvittavat tiedot ja allekirjoitukset, joten pitää ensi maanantaina muistaa käydä viemässä paperit sihteerille. Lisäksi tällä viikolla keskiviikkona aamusta oli laboratorion yhteinen turvallisuusluento, sekin sinänsä ihan normaali käytäntö missä tahansa. Tuolla huomasi kuitenkin että ENSIC:in labroissa näyttäisi tällä hetkellä olevan myös joitain ulkkariopiskelijoita, jotka eivät muuten täällä kouluaan käy.

5.1 Ehdin myös iltapäivästä pitää lyhyen neuvottelun tuon ohjaajani kanssa. Pitkään ja järjestelmällisesti ei kuitenkaan ehditty keskustelemaan, koska hän taitaa olla aika kiireinen täti (ainakin 6-PRD opiskelijaa ENSIC:illä, ainakin ne pari kotelaista toisella koululla, luentoja ja oletettavasti myös jonkinlainen perhekin). Sain kuitenkin lisälukemiseksi pari muutakin saman tutkimusken raporttia ja myöhemmin hieman hankalasti hahmoitettavat kaavakokoelman yhtälöiden yksiköttömyys muunnoksista. Niitä olen nyt toistaiseksi (pakko myöntää aika laiskasti) tutkinut aiheeseen syventymiseksi.

Viime viikon keskiviikkona lähdin myös proffan kyydissä käymään Braboisin kampuksella, jossa sijaitsee muutama Nancyn insinöörikouluista, kun hänellä oli tapaamiset ison projektin ensemiläisten opiskelijoiden kanssa. Toinen pojista ei päässyt paikalle, mutta oli sinänsä mielenkiintoista nähdä muitakin samassa laajemmassa projektissa olijoita, vaikka muuten tuosta reissusta ei pahemmin jäänyt mitään käteen.

The new f(r)iend..?
The new f(r)iend..?

Tällä viikolla projekti eteni kun ohjaaja käski asentamaan Wolframin Mathematica-nimisen symbolisen laskentaohjelman, jolla on tarkoitus työskennellä myös. Ohjelman latasin omalle läppärilleni, ja nyt on tarkoitus tutustua ohjelmaan ja opetella tulkitsemaan aiempien projektien Mathematica-koodeja ja myöhemmin käyttää ohjelmaa itse laskennassa. Alkuun olin hieman varautunut uusien ohjelmien opettelusta, mutta kyllä tuo oikeastaan on vaikuttanut ihan mielenkiintoiselta ja kätevältä nyt kun siihen on tutustunut. Osittain toimintalogiikka vastaa Matlabia, mutta on toiminnassa myös eroakin. Mutta toisaalta positiivinen asia on että kun tuotakin oppii käyttämään niin samalla omasta Matlabistakin tulee sujuvampaa.

Our research office.
Our research office.

Tuon tietyn proffan ohjauksessa toimiessani minulle on annettu koululta myös oma työpöytä ja -kone tuolta E-rakennuksen kulmasta löytyvän labran yläkerran toimistosta. Ihan heti en sopivaa paikkaa saannut valittua kun ensimmäinen kone oli täynnä haittaohjelmia, kun sitä olin valitsemassa, onneksi oli kuitnekin vaihtoehtoja. Samassa paikkaa on muitakin kolmannen vuoden opiskelijoita omien projektiensa kimpussa, sekä yksi espanjalainen tohtoriopiskelija. Joinan päivinä kun olen tuolla ollu tekemässä jotain, ovat muut siellä töitään tekevät myös ajoittain osoittautuneet hanakoiksi kahvilla kävijöiksi, sinänsä outoa että suomalaisena en ole tuohon lähtenyt innoissani mukaan.

Näistä parista ekasta viikosta tämän tutkimusprojektin kanssa on tullut vähän sama fiilis kun viime keväänä kandityötä tehdessä. Itse kun olen kovasti altis aiheesta herpaantumiselle ja kaikkien muiden pikkuasioiden hoitamiselle että toistaiseksi tuon projektin kanssa on menty aika hitaasti eteenpäin. Vaikka koskaan ei kannata sanoa että ei koskaan, niin uskallan silti esittää epäilyksen että tuleva diplomi-insinööri Kaukiainen (jr.) siitä muuttuisi vielä herra tekniikan tohtori Kaukiaiseksi. Ellei seuraavan kahden vuoden aikana tapahdu jotain merkittävää henkistä kasvamista ja akateemisen itsekurin kasvamista. Tällä saavutustahdilla näyttää myös siltä että tätä projektia pitää tehdä ja tutkia myös tuon kevätlukukauden aikana.

Koululla on ilmoitustaululle tullut nyt tuloset suurimmasta osasta syksyn kursseista, vielä tuo dynaaminen optimointi uupuu, mutta odottaisin senkin menevän läpi. Yleisesti olen positiivisesti yllättynyt saamistani hyvistä numeroista. Luulin jopa hetken saaneeni biojalostamoista parhaan tuloksen (16.8/20), kunnes huomasin että yksi ranskalainen oli saanut 0.1 paremman tuloksen, perhana. Sen verran sain myös selville että niiden kurssien, jotka eivät tämän hetkisillä tuloksilla olisi menossa läpi uusintatentit järjestetään vasta helmikuun puolella. Joten nyt voi rauhassa keskittyä tutkimukseen ja ilakoida exergia-analyysiä sitten myöhemmin.

Jälleen kerran tuli ärsyttävästi esiin se etten ole vaihtarina noilla vuosikurssien maililistoilla. Tällä viikolla kun piti hoitaa ilmoittautuminen kevätlukukauden valinnaiselle kurssille ja vaihtoehdoista olisi myös järjestetty tiedotustilaisuus tiistaina. Koska postit eivät kuitenkaan kulje, niin sain kaikeista tästä luettua vasta torstaina opiskelijoiden Facebook-ryhmästä. Kävin asiasta kysymästä kv-tädeiltä, he ohjasivat sitten asiaa hoitavan opettajan luokse, joka onneksi nopeasti myös ohjeisti miten ilmoittautuminen hoidetaan ARCHE:ssa ja vastasi aiheeseen liittyviin kysymyksiin maililla. Nyt on onneksi homma hoidossa, mutta nakertaa joka tapauksessa taas kun tieto ei kulje. Muistakaa siis hommata joku tutkintoa opiskeleva, joka teille sitä tietoa välittää. Lisäksi hieman hämmentävää on että tuota jätteidenkäsittely kurssia, minkä laitoin ensisijaiseksi learning agreementtini mukaan, ei esiintynyt missään kurssioppaissa, mutta onneksi vaihtoehto ja sen informaation löytyivät valintaa tehdessä.

Prepare to laugh at the youngest...
Prepare to laugh at the youngest…

Viime viikolla tuli käytyä taas ENSIC:in café des languesissa kun kuun alkuun oli taas englanniksi, satuin olemaan ainoa opiskelija tällä kertaa. Yksi usein tuolla käyvä tutkija toi tällä kertaa luettavaksi Le Monden aikakausilehden, jossa kerrottiin suomalaisten tyypillisestä seikkailusta Itämeren risteilyillä. Heh, juttu oli ihan hyvin kirjoitettu, ja kuvasi sopivan inhorealisesti meitä. Lisäksi yksi paikalle tulleista opettajista toi galette des rois kakun, jollaisia ranskalaiset näyttävät tässä tammikuun aikana tykkäävän syödä.

Long live le roi.
Long live le roi.

Kakkuun on jemmattu manteli tai vastaava kiinteä objekti (meidän tapauksessa Mikki Hiiri), ja objektin löytäjä saa päähänsä mukana tulleen (Mikki Hiiri) kruunun. Perinteen mukaan palojen arvonta suoritetaan niin että nuorin osallistuja menee pöydän alle ja huutelee sieltä nimiä, joilla kakkupalat arvotaan. Ja koska olin ainoa opiskelija, jouduin sinne pöydän alle sitten kuin säteläinen ryömimään, samalla kun maikat siellä minulle naureskelivat. Arvontani perusteella kruunu meni sitten sille tutkija-ukolle, ihan mielenkiintoinen perinne kun yliopistossakin jaksetaan tuota leikkiä.

Kasataan seuraavaksi kaikkia sekalaisia juttuja mitä tässä on taas kahteen viikkoon mahtunut.

Friends new bike, though not as good as my PW.
Friends new bike, though not as good as my PW.

Jälleen pääsen kertomaan rakkaasta pyörästäni. Jossaan vaiheessa kun olen sen verran kovaa ajanut kanttikiveen, että olen takarenkaaseen saanut jonkin lommon, joka aiheutti hankausta ja ärsytystä, joten päätin sitä lähteä pajalle korjaamaan, ajattelin että tuo olisi ollut maksimissaan vajaan tunnin homma. Lommon tasoituksen jälkeen takapyörä ei kuitenaan mennyt paikalleen, joten seuraavaksi asiantuntijat epäilivät että pyörän sisällä on jotain vikaa, joten pyörä akseli tuli sitten avattua. Laakeri ja muut olivat kuitenkin kunnossa, ja koko homman päätteeksi huomattiinkin että syy oli ollut siinä että itse pyörän metalliosat, minne takapyörä kiinnitettiin, olivat vääntyneet, joten ne jouduttiinkin vielä korjaamaan.

Purging of pines to streets, witnessed while cyckling.
Purging of spruces to streets, January phenomenon.

Kaiken tuon jälkeen kun aloin taas pläräämään vaihteita, suostuin lopulta suostutteluun ja euron hinnalla vaihdoin itse vaihteiston ”uuteen” paremmin toimivaan. Kaiken tuon seurauksena tunnin keikka venyi melkein koko päiväksi ja mustille käsilleni naurettiin esim. ESN:nän toimistolla. Samaan aikaan tuo albaanikaverini oli käynyt itselleen hankkimassa oman pyörän, 150 eurolla saa täältä alennuksissa näköjään ihan pätevän maasto-tsygän. Koska hänen pyörällään oli jotain arvoakin ja omallani ei, lainasin hänelle viikonlopuksi pyörävaraston avainta siihen asti että tällä viikolla sai haettua omansa ja pyörä pysyy jatkossa tallessa..

Also the libraries show that the French are quite into comics.
Also the libraries show that the French are quite into comics.

Sain tässä viime aikoina tuolta albaani-kamultani uutettua myös sekalaista informaatiota Nancyyn liittyen, hän kun täällä on kuitenkin ollut vuoden pidempään. Esimerkiksi itse olin elänyt siinä harhassa että tuon Place Carnoitilla olevan opiskelijaruokalan toinen puoli olisi kalliimpi brasserie, mutta väärinkäsitys korjattiin ja se onkin samanlainen kuin se puoli jolla olen aina tähän asti käynyt. Hyvä tietää sinänsä, ettei joudu melkein joka päivä syömään ranskiksia ruuakseen.

Nice that there is books about Finnish, but now I also have reason to go back to correct them from labelling mistakes...
Nice that there is books about Finnish, but now I also have reason to go back (to correct them for labelling mistakes)…

Toinen juttu mitä hän minulle sai näytettyä oli tuossa meidän lähinurkilla oleva mediateque, joka käytännössä vastaa kunnallista kirjastoa Suomessa. Se oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen paikka, esimerkiksi musiikkitarjonnalta, tai vaihtoehtoisena työskentely paikkana kun pitäisi kouluhommia tehdä viikonloppuna. Tuolta kirjastosta oli myös ihan hyvät näkymät kaupungille ja meidän residenssin suuntaan. Lisäksi tuolta skotilta tuli kuultua että hän oli osallistunut tuohon ENSIC:in tuutorinti/kummisetä systeemi. Tuota kun ajattelee, niin olisi varmaan ollut itsellekin ihan hyödyllistä lähteä tuohon mukaan, olisi varmasti nopeuttanut tuota omaa integroitumista. Kannattaa siis teidänkin pitää tuo mielessä, jos haluatte dual-wildata paikallisia tuutoreita. Skotin kanssa myös tuolla Les Artistesissa kaljoitellessa onnistuttiin löytämään paikallinen, lehmänmakuin olut, ”se on jännä”.

Oldies and newbies at same time in CDL.
Oldies and newbies at same time in CDL.

Nyt kun vuosi on jatkunut normaalisti, on tullut taas käytyä noissa perustapahtumissa, kuten tällä viikolla ENS:n apéro des languesissa ja Mac Carthyn CDL:ssä. Ihan kiva oli taas lomien jälkeen nähdä vanhoja kamujaan ja tavata taas uusiakin ihmisiä. Nyt alkaa myös ensimmäinen lukukausi olemaan yleisesti lopuillaan täällä Nancyssä, mikä tarkoittaa sitä että osa meistä vaihtareista on lähdössä kotia kohti, joten jolleen piti/pitää jo alkaa hyvästejä jättämään.

Re-chouffement. Too bad that none other like my absurd joke attemts...
Re-chouffement. Too bad that none other will get my absurd joke attempts…

Onneksi kaikki ei ole kuitenkaan pelkkää synkkyyttä, sillä noissa tapahtumissa on alkanut näkymään jo kevätlukukaudelle tulevia Erasmuksia ja muita opiskelijoita. Café des languesiin oli ainakin tällä kertaa saatu taas ihan hyvä tungos kun vanhat ja uudetkin olivat löytäneet paikalle samaan aikaan. Lisäksi tällä viikolla järkättiin taas suomalaisten kokoontuminen, osa meistä kun on lähdössä Nancystä lähi aikoina. Oli ihan hyvä kuulla ihmisiltä suoraan minkälaista se elämä siellä Suomessa nykyään on. Saapa nähdä löytyykö nyt uusista ulkkareista lisää finskejä.

Joku saattaa muistaa sen ainakin omasta mielestäni breakingbadimäisen kuvan sieltä loppusyksyn ilmastoseikkailusta. Tällä viikolla kaverini Waltteri Walkoinen otti yhteyttä ja ilmoitti että nyt oli aika lähteä ajamaan vanhalla autolla maaseudulle, koska pitää kokkailla. Jätetään tarinan paisuttelu ja rikossarja vitsit sen emmälti sikseen. Oli kuitenkin ihan mielenkiintoista nähdä sekä Nancyä ympäröivää maaseutua että sitä miten vanhoille ihmisille on täällä järjestetty asuminen.

If Citroën works for 30 years, why change?
If Citroën works for 30 years, why change?
"We need to cook..."
”We need to cook…”
La campagne
La campagne
Snow finally, first time ever for some pals here.
Snow finally, first time ever for some pals here.

Tässä kohdassa voidaan siirtyä säähän ja sen vaikutuksiin. Vaikka olen epäillyt että täällä ollaan juututtu perma-syksyyn niin kyllä nuo vuodenajat näyttävät täälläkin muuttuvan. Perjantaina päästiin viimeinen alkutalveen, kun iltapäivällä alkoi tulla lunta kun pyörällä oli polkemassa. Koska itselläni on hanskojen kanssa ollut yleensä hieman huono tuuri, ohjasivat olosuhteet käymään etsimään hieman sormikkaita tukevampia tuolta keskustan kauppakeskuksesta. Samalla huomasin että siellä olikin alennusmyynnit käynnissä, ja yhdestä kaupasta sattui löytymään ihan tyylikkään oloinen ranskalaiseen talveen soveltuva takki halvalla.

White makes this city look bit nicer.
White makes this city looks bit nicer.

Ranskalainen (asenne)ilmasto on saanut minut muuttumaan tuolta thug päädystä (kuluneet kengät ja toinen huppari päällä) kohti haut couture päätyä (italialaiset kengät ja ranskis takki), tätä en osannut itsekkään lähtiessä välttämättä odottaa. Eilen talvi eteni näköjään keskivaiheeseensa kun lumi näytti pysyvän maassa, ja sitä tuli lisääkin (myöhemmin tuosta lisää). Tänään tunnuttiin olevan kevättalvessa, kun pihalla paistoi aurinko ja pakkasta oli kivat pari astetta. Tuolta  tuo kevätkin näyttäisi piakkoin tulevan, kun viikon päästä näyttää lämpötila juuttuvan jälleen plussan puolelle ympäri vuorokautta.

History re-enactment with snowballs.
History re-enactment with snowballs.

Nyt lauantaina ESN järkkäsi tuon Voyage en Lorraine reissun, mikä valitettavasti alunperin jouduttiin perumaan marraskuussa. Itse en ollut hakenut rahojani takaisin, joten onneksi opiskelijatasolla systeemit ovat joustavampia, ja pääsin samalla maksulla lähtemään seikkailuun. Aamulla heräisin hieman jännittyneenä, sillä tuon alkupäisen reissun peruuntuminen oli turhauttavaa, ja jos nyt olisi hiton huonolla tuurilla käynyt samalla tavalla olisi pelihousut revennyt. Onneksi ainakin Ranskassa oli rauha maassa, joten liikkelle päästiin normaalisti. Tuonne reissulle oli löytänyt myös useampia uusia vaihtareita, mikä oli ihan kiva. Bussilla lähdettiin ajamaan kohti Verdunia. Ja koska ollaan Ranskassa, niin excuilla juodaan tietysti heti aamusta viiniä, onneksi muutkin tulivat auttamaan tuon mukana olleen pullon kanssa. Meidän bussikuski toi mieleen vähän oman fuksikursion, tätäkään kuskia eivät normaalit liikenteen käytännöt tai rajausköydet estäneet.

Wine on excursion? Like Finnish expression asks, "uhka vai mahdollisuus?"
Wine on excursion? Like Finnish expression asks, ”uhka vai mahdollisuus?”
Monument for the fallen at Verdun battlefield.
Monument for the fallen at Verdun battlefield.

Verdunissa käytiin ensin katsastamassa yhtä ensimmäisen maailman sodan linnoitteella ja sen jälkeen kaatuneiden sotilaisten muistomerkillä. Koska oltiin turistisesongin ulkopuolla, oletusten mukaan moneenkaan paikkaan ei päästäisi sisään. Sattumalta tuon kaatuneiden muistomerkkimonumentaalin johtaja sattui tulemaan paikalle ja päästi meidät sisälle tuonne rakennukseen, ja kertoi tietoja paikasta ja sen historiasta. Tuolta lähdettiin ensin bussilla ajelemaan ympäri Verdunin keskustaa, ennen kuin päästiin syömään.

Endless dead for no good reason...
Endless dead for no good reason…

Bussissa ajellessa lähti käyntiin frère Jacques laulusessio eri kielillä. Jotkin ensimmäisenä suolatut kansallisuudet eivät kuitenkaan olleet alkuun kovin innokkaita laulamaan, joten loppu bussi säästyi ”Jaakko kulta” / ”Lapin kulta kaanon” karaokelta. Tuolla lounasravintolassa oli tarjolla ruokia paikalliseen tapaan valmistettuna. Vaikka ruoka ei mitään grand cuisinea ollut, saipahan ainakin riittävästi ruokaa kun muidenkin lautaselta söi, heh. Iltapäivällä käytiin katsomassa vielä paikallisessa rauhankeskuksessa, mikä osoittautui kuitenkin käytönnössä perus WW1 museoksi.

Food en Lorraine.
Food en Lorraine.

Tuo oli sinänsä kuitenkin myös mielenkiintoinen paikka ja siellä oppi uutta, sillä täällä Euroopassa osataan myös miettiä myös muitakin sotia, Suomessa kun ollaan juututtu vain toiseen maailman sotaan… Museon jälkeen oli vielä hetki aikaa liikkua kaupungilla, joten lähdin itseseni vielä hetkeksi harhailemaan. Siinä vaiheessa kun piti lähteä bussillepäin, jostain pamahti kunnon raekuuro ja sen jälkeen lumimyräkkä. Sinänsä tuo ei kävellessä päivää pilannut kun jalan oli liikkellä. Bussimatka takaisin venyi kuitenkin tunnilla pidemmäksi, kun lähtökohtaisestikaan ei voinut normaalia vauhtia ajaa. Osa tiellä olevista henkilöautoista tyytyi ilmeisesti kesärenkaillaan ajamaan polkupyörä vauhtia, mutta meidän bussikuskimme ei kuitenkaan semmoiseen lähtenyt mukaan, vaan pienimmästäkin välistä mentiin ohi.

"I can't count the defeats anymore". No war should be necessary in the end, but this sums up WW1 quite well in my opinion, the most pointless bloodshed.
”I can’t count the defeats anymore”. No war should be necessary in the end, but this sums up WW1 quite well in my opinion, the most pointless bloodshed.

Tästä johtuen itseäni ainakin hetkittäin jännitti että näinköhän kaikki tiellä liikkujat tulevat selviämään ehjänä perille, tämä kyseinen automatka ei juuri tunteitani paikallista liikennettä kohtaan muuttanut parempaan suuntaan. Lopulta päästiin kuitenkin yhdessä kappaleessa ja suoralla pellillä takaisin Nancyyn.

 

Snow doesn't usually improve traffic even in Finland, and even less so here...
Snow doesn’t usually improve traffic even in Finland, and even less so here…

Tässä viime viikkoina on nyt molempina lauantaina tullut päädyttyä tuonne Medrévillen residenssiin 9 m^2 huone-crazy-partyihin. Sinänsä ihan mielenkiintoista tuollakin käydä katsomassa erilaisia asuntoja. Osaa myös arvostaa omasta kämpästä löytyvää vessaa ja keittiötä (jos ovat sotkuisia niin ei tarvitse syytellä muita). Ja jos tommoiseen kämppään pystyy laittamaan vajaan 10 ihmistä vielä mukavasti, niin pitänee koittaa sitten 20 hengen grillibileitä omassa massiivisessa kämpässä sitten täällä asumisen lopuilla. Semmoisen havainnon olen myös tehnyt että kun edellisenä iltana on juonut teräviä oluen sijasta, niin on myös hieman viitseliäämpi ja aikaansaavampi aamusta.

Tässä ehkä tarpeeksi puhetta tälle kertaa. Jätetään miehekäs tunteista puhuminen seuraavaan raporttiin, heh.

Nyt eletään kuitenkin mielenkiintoisia aikoja ja ollaan uuden tuntemattoman äärellä. Osa kavereista lähtee, minä jään ja uusia ihmisiä ja kaikenlaisia mahdollisuuksia tulee lisää. Nyt tehdään vielä pari viikkoa tutkimusta, mutta tuosta häämöttävästä kevätlukukaudesta ei juurikaan ole tietoa miten se tulee menemään. Laskelmoivaa ihmistä se tietysti stressaa, mutta ehkä sen kanssa oppii elämään. Vaikka vielä ei olla puolessa matkassa niin joulun kaarteesta on päästy ja Suomikin alkaa häämöttämään kevään suoran päässä.

Au revoir à tous.

Osa 3: Pari nopeaa päivitystä

Hei

Viime päivityksestä on vain pari päivää, mutta tässä on parina päivänä tapahtunut useampi juttu, joten laitetaan niitä paperille.

Summary: Not best waste management. All kinds of rentrées. French course and courses in ENSIC. Student restaurant and now own bike. Free mirabelles for seemingly bad French accent.

Vähän täällä Ranskassa harmittaa kun ruokaa ei ole joka kerta pystynyt ostamaan näppärissä pakkauskoissa (kommentteihin voi antaa sanan oikean taivutuksen) ja sitten on joutunut laittamaan pilaantunutta ruokaa menemään. Ja se mikä nakertaa erityisesti on jätteen vähäisempi lajittelu kuin Suomessa. Onneksi sentään lasille, paperille, pahville ja pakkauksille (muoviset pullot, metalliset säilyketölkit yms) on omat roskikset, mutta loput menevätkin paremman puutteessa samaan, eli bio muovin yms sekalaisen joukkoon…

Nyt täällä alkaa myös näkyä että paikallisetki palaavat opiskelemaan, kun residenssin parkkipaikka on jatkuvasti täynnä ja respassa on kokopäivän sen pituinen jono että luulisi että on ilmaisia ämpäreitä tarjolla.

Eilen maanantaina alkoi UL:n ranskan kurssi tuossa viereisellä humanistikampuksella. Tuolla tietysti oli taas alussa hyvä hämminki kun viime viikolla olisi kuulemma tullut jokin maili johon vastaamalla olisi varmistanut kurssille osallistumisensa. Eipä ollut mulle ainakaan tullut, mutta päästivät kurssille kuitenkin. Alkuun tehtiin lyhyt ranskankielen testi, jolla pyrittiin määrittelemään kunkin opiskelijan taso. Sen jälkeen oli pieni keskusteluharjoitus, joka muistutti jälleen että parhaiten ranskaa oppii oikeasti kun opettaja vittuilee samalla opiskelijoille (tämä on fakta). Samalla tuolla tuli opittua myös että kesäaikana luennoille on turha mennä ilman vesipulloa, eilisessä lämmössä tuli aika hyvä hiki.

Ruokabreikillä lähdettiin katsomaan onko keskustan opiskelijaruokala Carnot-aukiolla auki. Maikan mukaan oli, itse arvelin ettei olisi ollut, no eipä ollut. Matkalla onneksi oppi vähän tuntemaan Nancyssä opiskelivia ei-teekkari-vaihtareita. Huvittavaa oli jälleen että meikä oli ollut kaupungissa pisimpää, joten kaikki lähtivät suosiolla seuraamaan. Sinänsä miellyttävää että osaa auttaa ihmisiä kahdessa viikossa karttuneella tiedolla, ainakin sai yhden italialaisen ohjattua asuntoa etsimään CROUS:ilta ja pari muuta hakemaan ESN-korttinsa. Tuli myös ilmi että 50k opiskelijassa täällä on myös muita suomalaisia, perhana, siinä meni oma eksoottisuus… Onneksi finskin puhumiselta sentään välttyi, että oppiikin jotain uusia kieliä täällä.

Iltapäivällä ryhmät oli kalibroitu uudelleen, itse olin kuulemma ollu aamun testi keskikastia. Tuolla iltapäivän luennoilla ei juurikaan tuntunut kieltä tarttuvan päähän, mutta mielenkiintoista oli kuulla maikan mielipiteitä paikallisesta meiningistä. Ranskassa autoijoita ei aina ihan hirveästi kuulemma kiinnosta pyöräilijöiden ja kävelijöiden turvallisuus, mikä ainakin vastasi omia kokemuksia, heh…

Local kittens from the kitten-pride.
Local kittens from the kitten-pride.

Iltapäivästä yritin käydä avaamassa tiliä pankkiin mutta pankkineiti pyysi tulemaan keskiviikkona uudestaan kun on erityiset opiskelijatiskit toiminnassa. Illalla onnistuin selvittämään miten tuolta ENT:istä (yliopiston kootut verkkopalvelut) näkee oman aikataulunsa tälle ja seuraavalle viikolle ja havahduin siihen että koulu alkaakin jo huomenna (tiistaina). Yritin myös käydä etsimässä BDE:n illan tapahtumaa mutta sitten gonahdinkin. Illalla näin kuitenkin tuon katukissanpentulauman joka tuntuu jossain tässä lähellä asuvan.

Tänään aamulla skippasin ranskankurssin ja menin ENSIC:ille tekemään aamusta englannin testiä. Tuo ei ehkä olisi ollut tarpeellista kun tuskin täällä tulee englantia luettua. In the test it turned out that my English skills aren’t perfect, which is hardly surprising, but anyway I made many more mistakes that I expected. Myös kaikki henkilökunnan jäsenet naureskelivat että mitä sä täällä teet, mene hittoon (bugger off).

Tuon englannin kokeen jälkeen valuttiin sitten ENSIC porukalla syömään tuonne Carnotin ruokalalle, joka oli tänään avautunut. Yritin alakerrassa ladata rahaa opiskelijakortilleni, jotta pystyn maksamaan ruokailut, mutta ei näyttänyt kortti kelpaavan. Onneksi kaverit maksoivat tällä kertaa. Ruokala vastasi aika pitkälle suomalaisia vastineita. Ateriaan kuului varsinaisen ruuan (pari vaihtoehtoa, mutta kaikki sisälsivät sinänsä lihaa) lisäksi yksi leipä seka kolme muuta valintaa hedelmistä, jugurteista, salaateista ja juustoista yms lisukkeista. Hintaa on 3,25 €, eli Aalefin tavissafkan ja parempienihmisteenruuan välissä.

This is what you get for 3,25 € n French restaurant.
This is what you get for 3,25 € n French restaurant.
Does it work? No
Does it work? No

Iltapäivälle koululla oli kolmosten (vanhin vuosikurssi ESNIC:issä, vastannee viidennen vuoden opiskelijoita meillä) ”tervatuloa takaisin” luento. Kun ranskalaiset proffat puhuivat pääosin ranskalaiselle yleisölle, niin nopeus oli taas sitä että sanoja ymmärtää mutta niistä ei suoraan muodostu lauseita päähän. Luennon perusteella tuli vähän fiilis että tämän koulun peruskoulutusohjelma vastaa vähän enemmän AMK:ta vaikka ei kuitenkaan ole läheskään sama. Lisäksi meille esiteltiin yksittäisiä valinnaisia kursseja, noissa tuntuisi hyvänä puolena olevan että suurin osa opetuksesta on englanniksi, joten voi myös luottaa että sitä kemiantekniikkaakin tulee opittua.

My Pussywagon for next year :)
My Pussywagon for next year 🙂

Koulun jälkeen kävin viimein liittymässä tuohon Atelier Dynamoon ja ostamassa pyörän itselleni kun se nyt viimein oli mahdollista. Tarjolla ei ollut mitään kovin kummoisia pyöriä, mutta enköhän tuolla pärjää minkä valitsin. Kokonaishinta pyörälle ja jäsenmaksulle oli 50 €, johon sisältyy yhdistyksen pyöräpajan käyttö työkaluineen vuoden ajan, joten ei mitenkään kovin pahan hintaista.

Illalla piti käydä koululla kun siellä olisi ollut opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen paluu illallinen. Siellä oli kuitenkin ihme häslinki, joten jäi myös tämä sitten väliin. Eiköhän tuon BDE:n tapahtumiin tule viimeinkin tutustuttua torstain olut-kerhossa. Sen sijaan tuli lähdettyä pyörällä isommille kaupoille. Matkavarrella huomasin että yhdellä pihalla myydään halvalla paikallisia hedelmiä, mirabellejä (vähän kuin luumu). Noita kun kävin ostamassa niin taisi aksentista kuulua aikavahvasti että olen vaihto-opiskelija, ukko pihalla laittoi parikourallista pussiin eikä suostunut ottamaan rahaa vastaan. Voi jos muutkin ihmiset näin helposti, pitäisi varmaan opetella pyytämään oikein. Kuten ekassa artikkelissa kirjoitin, täällä korkeuserot ovat kohtuullisen isoja, joten tuonne ison marketin luokse joutui hieman ylämäkeen polkemaan. Bonuksena tietysti kotimatkalla ei tarvinnut juurikaan polkuaskelia tehdä, riitti kunhan jarrutteli…

Huomenna alkaisivat sitten ensimmäiset luennot ja harkat, on va voir qu’est ce qui passe…

À prochaine