Salut!

Taas on ollut kaikkea tapahtumaa ja makeaa hunajaa.

Summary: innovation project, other school stuff, L-INP sporting competitions and ENSIC success, rugby, mussels @ CROUS, residence party, SUAPS and student sport, and Atelier Dynamo.

Koulussa alkoi nyt tuo innovaatioprojekti, joka on osa tätä prosessitekniikan pääainesettiä. Tuo brainstorm-sessio oli ihan mielenkiintoinen, paikalle tuli myös kolme Saipemin insinööriä kommentoimaan meidän hiharatkaisuja tuohon ratkaistavaan ongelmaan (miten merestäpohjasta porattavasta öljy, kaasu ja vesikoktailista saadaan erotettua hiekka merenpohjalla niin etteivät laitteet tuhoudu ja prosessi on jatkuva). Lopulta meidät jaettiin ryhmiin sen perusteella mitä menetelmää kukin henkilökohtaisesti piti parhaana. Itse kuuluin tässä erillaisten vähemmän kannatusta saaneiden ratkaisujen yhdistelmäryhmään.

Samassa ryhmässä kun on kaikki meidän luokan fiksunoloiset tytöt niin luulisin että tähänkin saadaan pätevä ratkaisu. Tostaina pidimme koko ryhmällä palaveria, jossa vähän ajan säätämisen jälkeen saatiin päätettyä millaisilla tekniikoilla ongelmaamme lähestymme. Lopussa jakaudittiin myös pienempiin ryhmiin eri tekniikoiden tutkimiseen. Vähän ehkä meidän ryhmää vaivaa kunnon johtajuuden puute, toivottavasti tätä saadaan parannettua myöhemmin. Hassuna vaihtarina jolla on ranskassa vielä kehitettävää en oikein itse uskalla alkaa täällä päälliköimään vaikka siitä muuten pidänkin.

Perjantaiaamuna päätin olla pahis ja menemättä exergia-analyysin luentoharkoihin, koska kotitehtävien ja muukin tuohon liittyvä itsenäinen opiskelu on ollut vielä vaiheessa, joten en viittinyt sitä maikkaa mennä enempää turhauttamaan. Muutenkin tuntuu että vaikka noi exergia-asiat täällä oppisinkin hyvin niin Suomessa pitkät ja komeat ente-kaverini katsovat mua asiaan liittyen silti kuin halpaa makkaraa..

Lisäksi pohdin commande avancée (process control) & optimisation dynamique kurssin keskeyttämistä, koska tuolla luennoilla en kuitenkaan kaikkea pohjatietojen puutteessa aina käsitä ja samat jutut joudun kuinkin opettelaan LUT:iin palatessani. Annoin kuitenkin tuon maikan joka commandea vetää puhua minut vielä jatkamaan, molemmat kurssin puolikkaat kun arvostellaan ryhmäprojekteista niin minunkin pitäisi ”muiden avulla” saada tuo kurssi hoidettua… Katsotaan miten käy. Muuten kouluviikko oli aika normaali vaikka olikin noiden tekniikan koulujen urheilukisojen takia lyhyempi. Perjantai-iltapäivän nanokatalyytti luennolla pääsin taas normaaliin rooliini eli olemaan koko luokan edessä väärässä. Noiden pe klo 13.30-16.45 luentojen jälkeen on aina pieni ”oispa viiniä”-tunne.

Keskiviikkona ja torstaina oli tosiaan järjestetty nuo L-INP kisat, eli paikalliset teekkarit ottivat yhteen futiksessa, rugbyssä, käsi-, kori- ja lentopallossa, kolmella eri aluella kaupungissa. ENSIC:in osallistumisesta voi olla jo ylpeä siinä että jokaiseen lajiin oli meiltä saatu sekä tyttöjen että poikien joukkueet. Itse poljin molempina päivinä tuolla toisella puolella Suur-Nancyä pelattavia rugbyä ja futista katsomaan, ne kun järjestettiin samassa paikassa ja olivat mielenkiintoisimmat lajit. Jätkien futisjengiin oli näköjään lähtenyt myös tuo skottivaihtari ja yksi oman saapumiseräni kolumbialaisistakin.

Poikien puolella meidän koulun sekä futis- että rugbyjoukkueesta näki että pelattiin ihan tosissaan ja jonkun verran oli treenaamistakin pohjalla, tyttöjen joukkueet eivät olleet ehkä yhtä organisoituneita, vaikka ainakin asenteella pelasivat. Ainakin futiksen puolella tyttöjen ja poikien pelaamisessa näytti olevan aika kirkkaat tasoerot, mutta omasta mielestä on ihan hyvä että kiltaolympialaisissa kotona kaikki lajit pelataan sekajoukkueissa. Poikien futiksessa oli 9 pelaajaa (+maalivahti) kokonaisella kentällä, tytöillä 6 puolikkaalla ja rugbyt molemmat pelasivat 7 pelaajalla puolikkailla kentillä.

Tuo tyttöjen rugby vaikutti kuningaslajilta, niin kova huuto sieltä kentältä lähti ja teknisesti tasoero ei vaikuttanut myöskään olevan poikien pelejä matalampi. Huvittavaa oli myös katsoa kuinka paljon tunnelatausta peleissä myös oli, futiksessa tuli välillä isompiakin torikokouksia vihellyksistä ja yhdessä tyttöjen rugbypelissä kun yksi pelaajista sai kovan astmakohtauksen ja joutui keskeyttämään, niin siellä nousi muille kyyneleet silmiin mutta jatkettiin peliä vajaa naisituksella. Oli myös ihan huvittavaa että kaikilla kouluilla oli ainakin tuolla futis/rugby kentillä omaa kannustusjoukkoa, meitä ensiciläisiäkin oli ihan hyvin paikalla.

Onneksi tuon LUT:in pinkin hupparin sävy on aika sama kun ENSIC:in kannatuspinkin, joten sovelluin värienkin puolesta meidän koulun joukkoon. Sen mitä pelien tuloksia seurasin niin meidän koulun tytöillä ei oikein rugbyssä tai futiksessa tullut tulosta, pojat taas rugbyn puolella pääsivät alkulohkosta semifinaaliin, jossa tuli sitten takkiin kovemmalta joukkueelta. Poikien futiksessa alkulohko meni hyvin, en kuitenkaan jaksanut jatkopelejä jäädä torstaina katsomaan kun aikataulut olivat siinä kohtiin venyneet pitkälti.

Skotilta kuulin että olivat sitten menneet vielä finaalinkin voittamaan, fuck yeah! ENSIC:in FB-ryhmässä myös annettiin informaatiota että käsipallossakin oltiin voitettu turnaus ja lentiksessä päästy semifinaaliin. Vaikka olen vaihtari niin voin silti nyt rypeä ylpeydessä oman koulun urheilumenestyksestä. Pitää sitten kevään puolella ostaa kannatukseksi ENSIC huppari ja kaulahuivi kun tulevat myyntiin. Torstain aurinkoisen sään jälkeen sain myös vastauksen siihen että voiko iho palaa myös lokakuussa, punakan naamani perusteella kyllä voi.

Tiistaina tuli käväistyä illalla Loveboatissa ESN kemuissa, mutta kun paikalla ei ollut kovin paljoa porukkaa, seuraavana aamuna oli luentoja fiiliskin oli että ”oikeastaan haluaisin juoda kaljaa ja kuunnella metallia” niin ei tuolla sitten kovin myöhään tullut oltua. Jos tuonne saisi myös saunan saunistyyliin niin sittenhän viihtyvyys olisi huomattavasti parempi.

Keskiviikkona tuolla residenssin salissa oli nuo naapurikemut. Tapahtumaa olikin aikaistettu, joten tuon projektipalaverin takia jäi kuulematta alussa olleet puheet henkilökunnalta. Vähän tuolla muihin tutustumista häiritsi se että siellä salissa soitti kokoajan joku bändi, ja tuollaisessa äänimassassa koen muiden kanssa keskustelemisen hankalaksi. Vaikka tuolla sai jonkun verran muihin residenssin ihmisiin tutustuttua niin ei kuitenkaan valtavaa uusiin ihmisiin tutustumisen henkeä ollut ilmassa (eli aika saman tuntuista kun Suomessakin), syytän jälleen alkoholin ja saunan puutetta. Loppuviimeeksi täällä samasta asuntolasta löytyy valmiiksi jo aika paljon tuttuja. Lisäksi viereisestä Momboisin residenssistä tuli tuttuja vaihtareita kuokkimaan meille Boudonvilleen kun siellä kuulemma oli vastaavat kemut loppuneet nopeammin.

CROUS mainosti muutamassa paikassa että tuossa oman katuni päässä olevassa ruokalassa oli torstai-iltana illalliseksi tarjolla simpukoita ja crêpejä (lettuja). Koska Aalefilla tai Sodexolla harvoin on vastaavaa niin lähdin kokeilemaan. Paikalla oli myös aika paljon muuta porukkaa saman tarjouksen innoittamina. Tuolta löytyi myös sitten vaihtareiden pöytä johon juutuin hieman pidemmäksikin aikaa.

Tällä viikolla sain myös aikaiseksi käydä hakemassa tuon SUAPS:in tarran (paikallinen SALUT). Tuo vaikuttaisi olevan aika voittoa, sillä 10 € koko vuodelle kustantaa kaikkien urheilutilojen käytön, myös tuon mun naapurissa olevan uimahallin. Niinpä torstaina vielä noiden simpukoiden ja muiden vaihtareiden jälkeen kipitin innoissani tuonne uimahallille vapaalle uimavuorolle. Tuo että omasta huoneesta altaassa olemiseen vie kokonaisuudessaan alle 10 min on bonusta. Torstain myöhäisiltavuorossa ei ollut juurikaan ruuhkaa, joten sai rauhassa kauhoa. Kävin myös lauantaiaamuna uudestaan, silloin altaalla oli sen verran paljon väkeä ettei siellä jaksanut pitkään hitaammin uivien seassa soutaa. Pitää myös alkaa käymään noilla SUAPS:in uppopallo- ja savate-vuoroilla, ehkä tämän vaihtovuoden lopussa on kovassa kunnossa. Uimahallissa täällä pitää olla aina uimalakki, joten olin etupeltoon käynyt hakemassa itselleni hopeanvärisen pääkortsun, vähän oudolta tuon pitäminen tuntuu alkuun, mutta eiköhän siihenkin totu.

Varsinkin tuon L-INP turnauksen jälkeen on tullut vaakututtua että rugby on hiton hieno laji. Sen harhakäistyksen sain täällä poistettua että käytettävä pallo olisi sama kun american hand-egg:issä, tuo onkin isompi ja ilman niitä nauhoja. Nyt näihin aikoihin kun Britanniassa pelataan tuon lajin mm-kisoja niin pitää koittaa niitä seurailla. Eilen käväisin myös kaupungin pubeissa pelejä seuraamassa. Vähän aikaa piti hyviä paikkoja etsiä kun ensimmäisissä ohjeeksi annetuissa kapakoissa ei näyttänyt olevan telkkaria tai sitten siellä näytettiin futista, lopulta Skotlanti-Etelä-Afrikkaa sai seurattua Le Saint Germainen pihalla ja Australia-Englantia St Epvressä. Australia-Englanti pelissä lähellä istuneet ranskalaiset olivat selvästi laittaneet rahansa ystävyyskansaansa vastaan kun hurrasivat aina kun australialaiset tekivät pisteitä. Saa nähdä jos täällä jossain saisi tuota lajia itsekin kokeiltua.

Tuo Atelier dynamon pyöräpaja on todella näppärä täällä jäsenyyshintaansa nähden. Esimerkiksi torstaina tuli PW:llä ajettua poljin vinoon katukiveä vasten (töhö), onneksi sen pystyi tuolla pajalla vaihtamaan ehjään näppärästi. Viime viikon väkerrykset eivät tuottaneet niin paljoa tulosta, mutta tällä viikolla kun tajusi tuon varaosahuoneen niin neljän prikan lisäämisellä PW pelittää aiempaa paremmin, mikä varmasti lisää elinajanodotetta paikallisessa liikenteessä.

Huvittavaa on myös ettei näillä kaikilla eteläläisillä tunnu olevan mitään käryä Suomesta. Esimerkiksi aina jos pyydettäessä sanoo jotain suomeksi niin kaikki taputtavat innoissaan pieniä käsiään tai ovat sitä mieltä että ei tuosta saa mitään selvää, barbaarit heh. Yksi luokkakaveri oli sitä mieltä että suomi vastaa Skyrimissä käytettävää lohikäärmekieltä, mutta omasta mielestä ”fus roh daa!” ei oikein kuulosta suomelta… Tuosta suomalaisuudesta on myös se etu ettei meitä ole täällä montaakaan, jolloin jää helposti ihmisten mieleen. Välillä siitä on ehkä turhaakin ”etua”, kun esimerkiksi tämän viikon café des languesissa tuo yksi kv-sihteeri selitti parin viikon päästä pidettävästä kotimaainfosta ENSIC:illä pelkästään mulle vaikka samassa tilanteessa oli myös samaan aikaan aloittaneet kolumbialaiset vaihtarit. Lisäksi kemiantekniikan opiskelijana on huvittavaa että aina kun jolleen kertoo mitä opiskelee niin yli 50 % tapauksista täällä seuraava kommentti/kysymys liittyy siihen että kete olisi vaikeaa…

Nyt on ollut myös huvittavaa lukea muiden vaihtoon lähteneiden luttilaisten blogeja. Nuo näyttävät nyt jakautuvan selvästi kahteen ryhmään; toiset kirjoittavat harvemmin ja tiiviimmin, toiset taas usein ja tekstit sisältävät kaikenlaisia populistisia rönsyjä. Voitte lukijat arvoida kumpaan kastiin tämä sivusto kuuluu…

Tänään tuolla kaupungilla on ollut kaikenlaisia juoksutapahtumia. Aamulla oli Nancyn puolimaraton, mutta sitä en ehtinyt lähteä seuraamaan. Iltapäivästä sitten oli naisten rintasyöpähyväntekeväisyys juoksyhölköttely keskustan ympäri, tuota kävin katsomassa kun vaikutti saavan paljon väkeä liikkeelle. Keskustassa tuo reitti tiestysti aiheutti liikenteeseen kaaosta.

À plus!