Avainsana-arkisto: Things to miss from Finland

Osa 24: ”bah, pas parfait mais mieux”

No ei sitä tullut opiskelutua lomilla (kuten pelkäsinkin), joten tämä rapsa on sen mukaisesti täynnä kaikkea muuta. Sen lisäksi valmistuminen viivästyi melkein viikolla, pahoittelut tästä. Sullon viimeiset rapsani myös täyteen kuvia kun tuota tilaa on jäljellä, toivottavasti nautitte.

Summary: First week of holiday: nothing proper gets done, which means I did all kinds of minor stuff, like visiting the amusement park that is now in Place Carnot. Week 2: trip to Brest in Bretagne and the surrounding area, that was awesome. On the way back also to Paris to see some things that I had not seen before, like Versailles. Some friends leave, some return. In Nancy Autumn turns directly to Summer. Deep thoughts. Next blog post in about month.

Tarkoitus oli tosiaan loman ensimmäisellä viikolla opiskella ja hoitaa projekteja omaan tahtiin. Ensimmäisellä viikonlopulla mieli oli kuitenkin järkkynyt tuon noiden pyöräepisodien jälkeen, ja kun vauhtiin oli päässyt niin helposti pystyi aina lykkäämään tekemisiä seuraavalle päivälle, kunnes päivät loppuivat. Myöskään toisen viikon matkailun aikana ei ihan hirveästi lukeminen edistynyt, vaikka bussissa on tullut istuttua vaikka kunka. Voipa olla että viimeiselle kahdelle kuukaudelle  täällä saa alkaa priorisoimaan asioita, jotta tästä hommasta tulee jotain eikä aiheuta muille ihmisille niin paljoa mielipahaa. Heh, eipähän ainakaan ole wappu tänä vuonna vaikeuttamassa keskittymistä, mutta eiköhän tuolla kaikkia muita häiriöitä tule vielä useampi.

Ensimmäisellä viikolla tuli sen sijaan tehtyä kaikkea sälää.

pyöräreissu9
Biking trip 3: to South along the canal.

Tuo pyöräni näytti aika hurjalta sen yllättävän purkautumisen jäljiltä, joten epäilin hetken saakohan tuosta enää mitään. Onneksi kuitenkin parin tunnin puuhastelun jälkeen sain uuden tangon paikoilleen ja vääntyneet etujarrut vasaroitua suurinpiirtein asentoon. Jotain lukijoita varmasti ihmetyttää miten jaksan pyöräilystä näin usein höpistä tässä blogissa. Pyörällä saa kuitenkin itsensä siirrettyä selkeästi parhaiten paikasta toiseen, joten tuolla on selkeästi vaikutusta omaan mielialaan täälläkin.

The monastery outside Nancy.
The monastery outside Nancy.

Toisella viikonlopulla kävimme taas pitkästä aikaa tuon albanialaisen kaverini kanssa pyöräreissulla, tällä kertaa meillä oli mukana myös yksi perulainen tohtoriopiskelija. Suuntana oli tällä kertaa kanaalin vartta eteläänpäin, pieni sivukierros yhteen kylään ja esikaupunkia takaisin. Tuolta löytyi myös ihan miellyttäviä maisemia ja kiinnostavia rakennuksia. Doctoratilla oli kuitenkin jarrujen kanssa jotain häikkää, joten vauhti ei meillä mäkien kohdalla ainakaan ollut huikea, joten kuviakin kerkesi ottaa useaan otteeseen.

Through parks again.
Through parks again.
The customable salad is nice, Vandoeuvre seems the nicest place so far.
The customable salad is nice, Vandoeuvre seems the nicest place so far.

Loman aikana suurin osa CROUS:in ravintoloista oli kiinni, joten tuota ravintolakiertelyä ei saanut hoidettua loppuun kuten olin suunnitellut. Vandoeuvren luonnontieteilijöiden ravintola oli kuitenkin auki, joten siellä tuli käytyä. Voisin tuon todeta melkein miellyttävimmäksi opiskelijaravintolaksi, siellä kun pääsi itse kasaamaan oman salaattilautasensa ja tunnelma oli rento. Tuon vieressä näyttää olevan myös CROUS:in pyörittämä kiinalainen (auki ilmeisesti illallisia varten), mutta tuota tuskin tulee tarkastettua. Vielä näistä peruspaikoista olisi oikeastaan enää jäljellä Saurupt, koska Braboisiin asti tuskin lähteä käymään, eivät nämä paikat niin paljoa toisistaan poikkea.

Juegos @ foyer
Juegos @ foyer
Intense chess.
Intense chess.

Koululla käydessä tuli foijerin yläkerrassa ensimmäisellä viikolla hengailtua noiden kolmannen vuoden kavereiden kanssa, joilla olivat vielä masters-tutkimusprojektit käynnissä mutta päiväaikatauluissa ei juurikaan niin tarkkaa. Omat shakki-, biljardi- tahi pingistaitoni eivät olleet säännöllisen harjoituksen puutteessa kovinkaan kummoiset, mutta oli ihan kiva noita pelejä kavereiden kanssa vääntää. Perjantaina kokeilimme myös porukalla tuota ranskalaisten suosimaa pelia missä 5 henkilöä juoksee pöytää ympäri ja läiskii tuota palloa puolelta toiselle, tyrimällä tippuu pois ja kaksi viimeistä pelaavat parin pisteen pelin. Tuota pidemmän aikaa pelatessa sai ihan hyvän hien pintaan.

Hot action in multiplayer ping pong.
Hot action in multiplayer ping pong.
Big man & small beer, small man & big beer?
Big man & small beer, small man & big beer?

Ekalla viikolla lojuessa oli aikaa käydä myös noissa vakituisissa tapahtumissa kuten tiistaina Loveboatissa ja torstaina Café des languesissa. Molemmissa tapahtumissa näkyi selvästi tuo lomaviikko kun porukkaa ei ollut kovin paljoa paikalla, mutta molemmista paikoista löytyi sen sijaan uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Alkuun CDL:stä oli tarkoitus mennä ESN:nän huikeisiin lomabileisiin kaffelle. Saksalaisten tyttöjen tiedustelu paljasti tuon kuitnekin odotetusti pyramidihuijaukseksi kun paikalla ei kuulemma ollut ketään (ei hirveä yllätys nyt lomien aikana). Niinpä vähän sattumanvaraisesti tuli muodotettua varsinainen

New camera enables much better photos from café des langues too.
New camera enables much better photos from café des langues too.

Justice League meistä Nancyn sosiaalisesti taitavimmista vaihtarijätkistä, joka koostui puolalaisesta matemaatikosta, tsekkiläisestä teknisestä fyysikosta ja minusta kemiantekniikan roolin näyttelijänä. Lähdimme parin paikallisen tytön matkaan katsomaan mihin seikkailuihin löydettäisiin. Päädyimme kebulan kautta korttelin toiselle puolelle L’Impasse nimiseen kellarikapakkaan, joka osoittaui miellyttäväksi paikaksi. Paikka oli korttelin sisäpihalla ja portaan alas, joten yllättäen ei ole ulkkarina tuota tullut aikaisemmin spottattua. Varsinkin paikan rokkipuoli toi mieleen yhden tutun paikan Suomesta,

Decent advertising in Mac Carthy.
Decent advertising in Mac Carthy.

varsinkin kun tuokin on yleensä auki sen jälkeen kun muut anniskelupaikat ovat menneet kiinni. Istuimme tuolla sitten aikamme henkevästi keskustellen. Meinasin paskoa housuuni kun puolalainen kaverini vahingossa lähtiessämme löi kamerani kädestä lattialla, eikä tuon jälkeen linssi mennyt normaalisti kameran sisään. Kaikkien onneksi vika korjaantui kämpille päästyä kun tuota hieman vahingossa pakotti menemään.

Welcome to Hell (of a nice place).
Welcome to Hell (of a nice place).

 

This place resembles something back from Finland.
This place resembles something back from Finland.
People gathering to be amused.
People gathering to be amused.

Ensimmäisellä viikolla tuli valmiiksi myös tuo tivoli mitä tuohon Place Carnotille oltiin jonkun aikaa kasailtu. Tuolla on tullut pariin kertaan ihan mielenkiinnosta käytyä kävelemässä ja katsomassa. Muuten itse laitteisiin meno ei ole kitsasta kiinnostanut, mutta yhtenä iltana menin muutaman kaverin kanssa maailman pyörään juuri auringonlaskun aikoihin. Nancyn näkeminen korkealla keskeltä kaupunkia oli kokemisen arvoista. Muuten tuolta löytyi kaikki mahdolliset laitteet ja kisailut mitä tuolta voisi odottaa. Porukkaa näytti myös jokaiselle illalle riittävän ainakin tuolle ensimmäiselle viikolle, saapa nähdä kuinka innokkaana kansa tuoll käy jos tuo tuossa seisoo kuun loppuun saakka.

Eating must be part of the fun. Pork impaled, roasted and the whacked with whacky hammer.
Eating must be part of the fun. Pork impaled, roasted and the whacked with whacky hammer.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Nancy from above.
Pics or didn't happen.
Pics or didn’t happen.
La Foire d'Attractive from above.
La Foire d’Attractive from above.
Bus 40 min late, luckily others to share the burden.
Bus 40 min late, luckily others to share the burden.

Toisen viikon maanantaina lähdin viimeiselle ristiretkelleni Bretagneen ja Pariisiin. Tällä reissulla on ollut vaikka mitä käänteitä, varsinkin julkisilla liikkuessa.

Maanantaina tuli aamusta pieni hiki kun Nancyssä paikallisbussi mihin olin suunnitellut meneväni ajoi ohi kun olin ostamassa lippua ja seuraava näytti tulevan vielä myöhässä, joten Pariisiin menevään bussiin ehtiminen ehti vähän jännittää. Ilmeisesti Nancyn aikatauluinfossa on jotain epätarkkuutta kun tulinkin seuraavalla yhteydellä ajoissa pysäkille.

View from the East Side of Paris.
View from the East Side of Paris.
In Paris you can just stumble to a massive castle in the city.
In Paris you can just stumble to a massive castle in the city.

 

 

 

 

 

 

Jälleen tuli kuitenkin selväksi että täällä itse stressaaminen on aika turhaa kun tuo pitkän matkan bussi oli 40 minuuttia myöhässä. Onneksi tuossa pysäkillä oli myös yksi tutalainen tyttö ja normanniukko, joiden kanssa sai nuo odottelun tuskat jaettua. Samalla porukalla jutellessa myös tuo matka Nancystä Pariisiin meni aika sutjakasti vaikka tuo muutaman tunnin kestääkin. Perille päästyämme lähdin kiertoreittiä pitkin seikkailemaan toiselle asemalle Bretonnian bussia varten.

Greek mythos in some parks.
Greek mythos in some parks.

Heh, Pariisi on kuitenkin sellainen kaupunki että karttaa katsomalla sieltä löytyy aina pari uutta isoa puistoa tai linnaa mitä et aiemmin ollut huomannutkaan, joten tuosta viden tunnin vaihtoajasta ei juurikaan mennyt paikallaan odotteluun. Kun pääsin seuraavalle bussiasemalle, oli tuo Pariisissa loppu työharjoitteluaan tekevä intialainen kamu venaamassa, minulla kun oli häneltä Nancyyn jääneitä vaatteita. Koska minulla oli mennyt periferioiden kiertelyyn noin tunti enemmän kuin olin odottanut, ei meillä juuri subien syömisen ohella tällä kertaa enempää aikaa ollut, yöbussi kun lähti liikkeelle ajallaan.

After a night in a bus, sun rise crossing to Brest.
After a night in a bus, sun rise crossing to Brest.
There boat paintings are really common in Brest.
There boat paintings are really common in Brest.

Yön bussissa pyöriskeltyäni saavuin tiistaiaamusta Brestiin, Bretagnen kulmakärjen isoimpaan kaupunkiin. Couchsurfingin kautta oli löytynyt majoittajaksi loistava 30-v + täti, jonka luokse sain heti aamusta vietyä rinkkani ja muuta painavat tavarat heti hänen luokseen. Emännän lähtiessä töihin pääsin itse tutkimaan kaupunkia kevyessä tiedusteluvarustuksessa. Omasta mielestäni Brest oli todella nätti kaupunki, vaikka eriäviäkin mielipiteitä kuulin. Jenkit olivat kuulemma pommittaneet

Brest, where Turku meets Minas Tirith.
Brest, where Turku meets Minas Tirith.

kaupungin lyttyyn toisessa maailman sodassa ja tuon jälkeen se oltiin kuulemma turhan hätäisesti rakennettu uudestaan. Tuolta myös omilla seikkailuillani löysin vierekkäin ikivanhoja ja moderneja alueita. Kaupungista tuli mieleen jonkinlainen Turun ja Minas Tirithin risteytys, varsinkin kun tuolta löytyi yksi kovasti valkoista puuta muistuttava häkkyrä. Yllättävää oli myös kuinka vahvasti laivasto oli kaupungissa läsnä, tois puol’ ”jokkee” ei ollut siviileilla pääsyä rantaan ollenkaan.

Luckily I am not the only one struggling with French.
Luckily I am not the only one struggling with French.
bre10
View to the sea.
bre11
Metal, Finland’s greates export is happening here too.
The Northern shores.
The Northern shores.

Päivän kaupungilla seikkailtuani lähdimme illalla emännän kanssa autolla käymään niemimaan pohjoisrannalla. Itse olin suunnitellut polkevani koko niemen rannikon päivässä, mutta tuo automatka osoitti etten osannut suhteuttaa taas kartaa lainkaan. Ensimäinen paikka pohjoisessa olivat isot hiekkarannat, joilta löytyi myös kaiken muotoisia ja kokoisia siirtolohkareita, toisena kohteena käytiin mäen päältä tarkastelemassa yhtä pohjoisrannikon kylää ja sen majakkaa.

Big beaches too.
Big beaches too.

Nuo alueen pohjoisosat olivat todella nättejä, kannattaa käydä katsomassa jos vain mahdollista. Tuolla iltiin kuulemma aikanaan harjoitettu valemajakoita ja sitten kiville kariutuneiden laivojen ryöstämistä. Maaseudun läpi ajellessa päästiin väistelemään useampia traktoreita, noita on näköjään Leonin alueen tiet täynnä. Illalla kävimme vielä syömässä emännän kavereiden luona ja hakemassa heiltä pyörä lainaan seuraavalle päivälle.

Northern seaside village.
Northern seaside village.
Bretonnian countryside
Bretonnian countryside
Local architecture
Local architecture

Keskiviikkona lähdin aamusta seikkailemaan lainapyörällä lähialueita läpi kohti niemimaan länsirantaa. Tuonne ei mitään suoraa ja näppärää pyörällä mentävää tietä ollut, joten muutaman pienemmän tien jälkeen päätin lähteä painamaan suoraan maantien peinnarta pitkin, vaikka kovaa ohi ajavat autot vähän jännittivät eikä tuo tainnut olla osalta matkaa sallittu tie. Matkan varrella vastaan tuli muutama paikallisia tuotteita myyvä kauppa, joissa vaihdoin rahojani paikalliseen olueeseen ja siideriin. Lopulta löysin myös perille rannikolle.

The Atlantic swimming season.
The Atlantic swimming season.

Tuolla piti myös käydä uimassa Atlantissa, jotta on molemmat Ranskan meret kahlattuna läpi. Vesi meressä tuntui olevan aika samaa lämpötilaa kuin toukokuun lopulla. Puljaamisen jälkeen suuntasin alueen lounaiskärkeen ja sieltä sitten takaisin Brestiä kohti. Matkan varrella tuli tarkasteltua maajakoita, kyliä, rantoja ja meren rannan keski- ja toisen maailmansodan aikaisia linnoitteita. Kun tuosta illalla selvisin takaisin kaupunkiin kävimme vielä emännän kaveriporukalla vielä kapakassa. Tuolla sain kuulla kaiken näköistä myös itse Brestistä ja lähialueista, kuten että täällä on eniten alkoholisteja Ranskassa. Sinänsä tuntui todenmukaiselta, sillä tuo on ainut paikka missä tässä maassa olen tuollaisia suomalaistyylisiä alkoholisteja nähnyt.

Western seaside town.
Western seaside town.
Fort by the sea.
A lighthouse and the world’s edge.
Fort by the sea.
Fort by the sea.
Second fort by the sea.
Second fort by the sea.
Second light house at the edge.
Second light house at the edge.
The coast across the gulf.
The coast across the gulf.
Through CS you get to know nice people.
Through CS you get to know nice people.

Tässä kai kehtaa jälleen todeta että täällä Euroopassa jokaisella surffausreissulla on tapahtunut jotain hämmentävää, vaikka tällä kertaa erikoisuudet eivät sinänsä liittyneet minuun. Todennäköisesti suunniteltujen nukkumajärjestelyiden muuttumisen johdosta emäntäni poikaystävä tuli kapakasta myös tuonne yöksi. Tämän jälkeen havainnoin, ettei täällä ilmeisesti vierailijat viereisessä huoneessa huoleta kun aletaan rakastelemaan eivätkä seinät/ovet ole kovin paksuja. En pakota teille kuitenkaan enempää informaatiota.

 

The castle in Nantes.
The castle in Nantes.

Torstaina aamusta alko sitten koko päivän kestänyt bussiseikkailu kohti Pariisia. Iltapäivästä oli parin tunnin vaihto Nantesissa. Snägärillä syödessa kokki varoitteli että pitää kaikkien tavaroidensa kanssa olla tarkkana etteivät kaduilla liikkuvat haahuilijat koita niitä varastaa. Neuvon kanssa sain omenan kaupanpäälle, kiitos vaan. Bussin vaihto tapahtui kaupungin ulkopuolella, mutta laskin että minulla olisi aikaa käydä tsekkaamassa Nantesin keskusta ja Loire-joki ratikalla. Keskustassa hyppäsin ulos ja kiertelin joitan katuja.

Even if demostrations ruin your schedules you don't mind, because c'est la vie.
Even if demostrations ruin your schedules you don’t mind, because c’est la vie.

Kun olin aikomassa jatkaa ratikalla vielä vähän eteenpäin joen katselemista varten ja sieltä sitten suunnitelmien mukaan palaamassa pikaisesti bussin lähtöpaikalle, selvisikin että päivällä kaupungissa järjestettävä mielenosoitus työlakien muutosta vastaan pysäytti kaiken joukkoliikenteen ydinkeskustan alueelta. Tuossakohtaa alkoi taas hieman jännittämään, joten päätin suunnata samantien takaisin bussille. Koska kaupunki ei ollut lyhyessä ajassa muuttunut vielä tutuksi, päätin varmuuden vuoksi hölkätä ratikkalinjan vartta takaisin ensimmäiselle toimivalle asemalle,

Finally beer and chilling down.
Finally beer and chilling down.

vaikka tuo nopein paluureitti ei ollutkaan. Selvisin kuitenkin bussille, joka saapui vartin myöhässä mutta tuli perille puoli tuntia etuajassa, ajallani, eikä loppu matkallani intialaisen kaverini luokse Pariisin pohjoispuolelle Saint Dennisiin kämppäämään menemisessä ollut enempää välinäytöksiä, joskin perillä kaverini kämppis järjesti samanlaisen tempauksen mistä edellisessä kappaleessa puhuin. Ilmeisesti sääntö vahvistettu.

On the way to Versailles palace
On the way to Versailles palace
Miniatures from different construction phases.
Miniatures from different construction phases.

Perjantaina lähdin liikkelle samalla oven avauksellani kaverini suunnatessa töihin, itse ajelehdin joukkoliikennettä käyttäen Versaillesiin kaupungin mukaan nimettyä ”linnaa” (palatsi varmaan parempi sana) katsomaan. Tuon jälkeen on 2/X maailman massiivisimmasta/kuuluisimmasta palatsialueesta käytynä kun nuorena tuli perheen kanssa käytyä Kielletyssä Kaupungissa (myönnettäköön että tuo Baijerin kuninkaan palatsi oli myös vaikuttava mutta hieman kevyempi versio Versaillesista). Koska tuokin paikka on yksi Pariisin alueen tärkeimmistä turistikohteista,

Hall of fame.
Hall of fame.

oli tuolla turvatarkastuksia ja vartiointia sen mukaisesti. Tuossa paikassa loistavaa on se että alle 26-vuotiaat EU-kansalaiset pääsevät näkemään päälinnan ja puistot ilmaiseksi, mutta niissäkin on kyllä jo yhdelle päivälle nähtävää. Lipputiskin kautta ei olisi edes tarvinnut mennä ja sielläkin onnistuin vain tyrimään kun ajatuksissani kerroin ranskaksi olevani 80-vuotias kun piti sanoa 24. Heh, täti vastasi suoraan englanniksi ja antoi englanniksi olevan kartan,

Tourist among the tourists in Hall of Mirrors.
Tourist among the tourists in Hall of Mirrors.

ei tällä reissulla varmaankaan tule ranskan kääntäjän papereita jos puhe on vielä tällä tasolla. Alkuun kiertelin linnan eri auki olevat tilat läpi tauluja ja muita esineitä ihmetellen. En ollut valmistautunut päivään näköjään kaksisesti kun kameran akkua ei tullut ladattua niin se siirtyi vilttiketjuun heti ensimmäisten salien kohdalla. Onneksi jollasta ja tabletista löytyi vielä kuvaustehoja loppupäivän tarpeisiin, joten ei huolta vaikka laatu tietysti ei ole samalla tasolla.

Massive paintings.
Massive paintings.

Tuolla sisätiloissa sai välillä olla melkein itsekseen joissain tiloissa ja toisissa taas puskea ihan tosissaan eteenpäin muiden turistien seassa. Linnan jälkeen siirryin kahlaamaan läpi ensin pihan edustan pienemmät puistot. Ilmeisesti vielä ei oltu kunnon turistisesongilla kun osassa oli vielä portit ainakin paikoittain kiinni, joten ihan jokaista nurkkaa ei päässyt näkemään, mutta eipä taas alueen kokoon nähden juuri itketä. Kaavassa olevien puistojen jälkeen lähdin kiertämään tuota valtavaa allasta ja sitä ympäröivää puistoaluetta ympäri.

Flegmatic c'est moi
Flegmatic c’est moi

Sivusin myös noita Marie Antoinetten tiluksia (erillinen maksullinen alue tuossa kokonaisuudessa), mutta jätin väliin että jää sitten vielä jotain uutta nähtävää jos joutuu joskus Pariisiin palaamaan. Tuon altaan kiertämisessä ei sen ihmeempiä ollut, toiseen päähän oli leirityneenä isompi jengi pyöräileviä jenkkejä. Kokonaisuudessaan Versaillesin palatsiin meni 6 tuntia progressiivisella mutta kaiken kiertävällä tahdilla, tarkemmin syventymällä tuolla menee varmasti koko päivä. Versaillesin jälkeen kävin vielä keskustassa katsomassa läpi nuo eri alueet mihin marraskuussa täällä iskettiin (asiasta enemmän täällä). Samalla reissulla tuli myös sattumalta löydettyä Bastilji, olin tuota aiemmin yrittänyt etsiä mutta ei ollut sattunut silmään. Tuolta tietysti linna oli purettu jo vuosisadat sitten, joten ei siellä muistomerkkiä lukuunottamatta ollut sen ihmeempää nähtävää. Intialaisen luokse päästyä heitettiin loppuilta huonoa läppää, juotiin bisseä ja katsottiin silmät pyöreänä yhtä huikeaa sarjaa jonka kaveri oli spotannut.

The Versailles yard.
The Versailles yard.
Forbidden parks
Forbidden parks
Fully dressed female statue was an exception.
Fully dressed female statue was an exception.
The pool from the other side.
The pool from the other side.
Secrets of Indian cuisine.
Secrets of Indian cuisine.

Lauantai korvasi sitä että muuten Pariisissa oli kaikki mennyt niin hyvin. Aluksi jo edellisen päivän puolella havaitsin että iltapäiväksi keskustaan yhden couchsurffarin organisoima tyynysota, johon vartavasten osallistumista varten olin koko tämän reissun ajastanut, siirtyikin sunnuntaille, jolloin itse en enää Nancyyn paluun vuoksi tuohon pystynyt osallistumaan. Koska minulla ei myöskään enää juuri uutta mielekästä nähtävää kaupungissa ollut, jäin aamupäiväksi lojumaan kaverin kämpille.

Latin farewell party upon my return.
Latin farewell party upon my return.

Pääsin sentään olemaan hänen apukokkinaan kun väkersimme ruuaksi intialaista kanaa, tuo oli ihan hyvin onnistunut ja kebabiin hyvää vaihtelua tälle reissulle tuonut ateria. Päätin iltapäivästä lähteä jo reilusti ajoissa kohti Nancyyn vievää bussia, Pariisi on kuitenkin sen verran iso seutu ettei siellä siirtyminen käy ihan hetkessä. Ajoissa lähtemin oli ihan hyvä veto kun paikallinen joukkoliikenne tuntui pistävän hanttiin vähän jokaisessa välissä.

Dual-wield, how cool is that???
Dual-wield, how cool is that???

Pääsin kuitenkin ajoissa perille ja bussiin ilman ongelmia. Matka Nancyyn takkusi kuitenkin päivän teemaan sopivasti. Reimsissä lyhyen stopin päätteeksi huomattiin että kyydistä puuttui yksi matkustaja, mutta riittävän ajan odottelun jälkeen lähdimme kuitenkin liikkeelle. 40 min Nancyn suuntaan ja bussin kuski sai johtoportaalta puhelun että takaisin hakemaan puuttuvaa lammasta. Tämä tieto ei taas uponnut (odotetusti) muihin matkustajiin hyvin, ja hetken aikaa bussissa olikin ranskalaisen sanonnan mukaan bordelli, joskin ihmiset sitten rauhoittuivat. Itse en ole kova valittamaan ja muutenkin jo tässä maassa matkustamiseen liittyvien episodien turruttama, joten aloin kirjailla lisäajalla tätä rapsaa. Ekstrakierroksen ansiosta Nancyyn paluu myöhästyi 1,5h, joskin onneksi bussin kyydistä pääsi myös keskustassa eikä pelkästään Braboisissa.

Instagram, iiiinstagram
Instagram, iiiinstagram

Boudonvilleen käveltyäni menin suoraan toisessa talossa järjestettyihin espanjalaisen vaihtarikaverin läksiäis fiesta locaan. Tuolla tietysti härskisti söin muiden tuomia ruokia ja juomia, joskin vastapainoksi sain ainakin jollekkin latinoille juotettua tuota mukana ollutta vodkaa. Saimme yllätävän pitkään pitää bileitä pystyssä, lopun koittaessa sitten kämpille purkamaan laukut ja viimeinen suuri turistireissu sitä myöten siinä.

Unrelated stupid traffic jam in Nancy.
Unrelated stupid traffic jam in Nancy.

Tuon reissun perusteella busseista voi sanoa että Isilines jatkoi edelliseen malliin, eli melkein aina lähtö myöhässä, mutta jotenkin mukavat kuskit pääsevät perille suurin piirtein ajoissa. Uutena firmana tällä kertaa käytössä oli Ouibus (SNCF:n tytäryhtiö), vähän eri tyylistä ranskalaista kyydistystä kun lähtöasemalta lähdettiin aina ajallaan kun pakkaaminen alkoi jo puolta tuntia ennen, mutta molemmilla reissuilla pääsi myös seuraamaan kiivaita väittelykähinöitä. Hinnan puolesta bussiyhtiöiden joillain reitellä on eroja, mutta kokonaisuudessa hinta ja muilla tasoilla täällä toimivat pitkän matkan firmat eivät juuri toisistaan poikkea. Bussien suhteen reissu oli aika halpa, Bretagneen ja takaisin alle 60 € vaikka etäisyyttäkin on noin 700 km tuonne Brestiin.

Tämän rapsan julkaisu viivästyi melkein viikolla, joten tässä on nyt ehditty palata jo kouluunkin. Säästän teidät kuitenkin vikinöiltä ja summaan nuo seuraavaan artikkeliin missä toivottavasti pääsette kuulemaan jo ainakin jonkin tasoisesta menestyksestäkin. Mainitaan kuitenkin muutama juttu tämänkin viikon muista menoista.

Tiistaina kävin ottamassa vastuuta tästä pienestä ulkosuomalaisesta kylästämme, kun Oonalla ja Teemulla oli menojen takia tarvetta lastenvahdille. Vaikka itse olin ensikertalainen tuossa hommassa, onneksi on muuten tullut lasten (joskin paljon vanhempien) kanssa oltua tekemisissä, joten tuostakin selviydyin yllättävän hyvin. Teemun ja Oonan päästyä takaisin kerkesimme myös harmitella ettei kaupungin pormestari ollut tullut seuraamaan heidän menestystään sekä sopimaan että wappupäivänä voitaisiin pitää suomalaispiknik lakit päissämme.

Back to Nancy.
Back to Nancy.

Tällä viikolla tuli myös sinänsä surullisia uutisia kun tuon espanjalaisen koulukaverini lisäksi myös koulumme saman ulkkarisaapumiserän yksi kolumbiaana lähti Espanjaan tekemään työharjoitteluaan. Onneksi korvaavana tekijänä tuo skottikaverini palasi Nancyyn muutaman päivän vierailulle, joten nyt pitkästä aikaa oli taas joku jolle pystyi avautumaan havaitusta epäkohdista niin että tuli myös oikein ymmärretyksi, mahtava fiilis. Kaikkea riemua aikansa ja skottikin lähti tänään suuntaamaan kohti muita seikkailuja.

 

Time to go again.
Time to go again.
Early April sunshine means summer weather.
Early April sunshine means summer weather.

Laitetaan tähän vielä taas muutamia säähän liittyviä seikkailuja ja havaintoja. Ensimmäisellä lomaviikolla sää jatkui suht normaalina eli viileää, harmaata ja kävellessä käydessä saattoi kastua niin että kämpille palasi vaatteet litimärkinä. Lomaviikkojen välisenä viikonloppuna alkoi paistamaan aurinko ensimmäisiä kertoja oikein kunnolla, mikä sai kansan ulos ja itsekin lähdin tätä havainnoimaan. Pietarilaisen kaverin mielestä oltiin jo t-paita-shortsi-keleissä. Heh, tuon uutukaisen auringon paisteen näki vaihtarikavereiden FB-päivityksistä samaan tapaan kun jos lappeessa on ollut revontulia.

Day in suprise sunshine can make you a red-nosed reindeer.
Day in suprise sunshine can make you a red-nosed reindeer.

Reissulla länteenpäin siirtyessä huomasi Lorrainen olevan hieman kylmempää seutua, sillä samoilla leveyspiireillä lännempänä oltiin jo täydessä lehdessä kun lähtiessä kotona olivat puut vielä paljaita. Vaikka Bretonnia on myös kuulemma hyvin sateinen paikka, siunaantui minulle loistavat säät siellä. Aurinko paistoi tiistaiaamun sumua ja keskiviikkoaamun sadekuuroa lukuunottamatta. En tietysti ollut auringon paisteeseen mitenkään varautunut, joten keskiviikkona koko päivä auringossa poltti aurinkolasien avulla naamaani puna-valkoisen pesukarhukuvion, jes. Pariisissa oli myös yleisesti hyvät säät. Perjantaina luotin että sää pysyy riittävän lämpimänä, joten lähdin liikkeelle ilman takkia. Juuri kun olin Versaillesissa päässyt tuon ristialtaan toiseen päähän, alkoi taivaalta ripotella. Altaan risteyskohdalle päästessä tulikin vettä jo niin kovaa että olisi samalla vaivalla voinut uida altaan halki, varsinkin kun missään lähistöllä ei ollut kunnon suojaa.

Trying to escape sudden shower.
Trying to escape sudden shower.

Koska en osannut myöskään arvioida kuin pitkään sade kestää, joten päätin samantien lähteä juoksemaan kohti linnaa, jottei ainakaan tarpeettoman pitkään tarvitsisi sateessa olla. Kuuro kuitnekin loppui myös nopeasti, ja siinä kohtaa kun olin saanut käveltyä linnan luokse paistoi aurinko taas kirkkaalta taivaalta. Pari tuntia meni siinä että Pariisilainen kevät kuivasi sen minkä se kasteli. Myös lauantai yönä Nancyyn palatessa täällä odotti tuttu sade. Tällä viikolla tuo aurinko on tullut jälleen esiin.

Difference of the bitches in fac de lettres and outside my window.
Difference of the birches in fac de lettres and outside my window.

Bretonniassa saadun palo->rusketuksen jälkeen en enää ollut luokassa istuessa valkoisin ihminen. Auringossa t-paidassa olessa oli kuitnekin pakko todeta että iho naamaa lukuunottamatta on vielä puhdasta marmoria, jossa on värin kannalta aika paljon tekemistä. Täälläkin on kevät edennyt viimeisten puolentoista viikon aikana, ja ainakin humanistikampuksen iso koivu on jo täydessä lehdessä. Skinnarilan tapaan tuo minun huoneestani nähtävä koivu on surullinen puu ja muista jäljessä, mutta kyllä sekin näyttää nyt kirivän.

Tämä vaihto oli itselleni (ihan syystäkin) pitkään suurin suunnitelma, jonka toista puolta en ole ennen tätä paria kiintopistettä (killan puheenjohtajuus, valmistuminenkin sitten joskus) suunnitellut, vaikka muuten olen elämääni tarkka etukäteen miettimään. Nyt kuitenkin kun aikaa täällä ei ole enää valtavasti jäljellä, on tulevaisuuden miettiminen alkanut ihan uudella tavalla. Tässä on esimerkiksi tullut pohdittua ensimmäisen oman auton hommamista, sekä sitä millä juonilla killan puheenjohtajaksi itsensä keplottelee ja miten sitten sitä laivaa ohjaisi. Tässä myös vajaan viikon päästä on syntymäpäivä ja ”nuori mies” status lähenee luonnollisesti joskus koittavaa loppuaan. Tietysti tässä on myös kiivaasti tullut mitä kaikkia perus suomalaisjuttuja tulee tehtyä, kunhan pääsee parin kuun päästä takaisin. Syvää kelaa täällä ulkomaillakin tulee näköjään.

Näihin tunnelmiin jätän teidät nyt hieman pidemmäksi aikaa. Koitan nyt lopun tästä lukukaudesta keskittyä ainakin tarpeellisimpien opintojen suorittamiseen, eikä tässä pitäisi mitään suuria uusia tapahtumia enää olla lähiaikoina tulossa. Näin ollen seuraavan kerran palaan mikrofoniin kun toukokuun puolivälin jälkeen normaalit kurssit ovat paketissa. Koulustakin pystyy silloin puhumaan huomattavasti kevyempään sävyyn kun on voiton puolella.

Siihen saakka à plus

Osa 23: Thermodynamiquement faisable

LeBlog on ilmeisesti jo niin vaikutusvaltainen media, että sen kirjailijaa pyydettiin vieraskynäksi myös LUT:in Abitiimin blogiin. Seikkaluista huolimatta pysyn silti myös uskollisena omille lukijoilleni.

Summary: Management week. Latest major tragedies in Europe. Family visiting Nancy: trips near and far, eating and visiting friends. Student theather at Boudonville. Nuit des étudiants and visit to four local museums. Oriental dinner and Spanish party. Assholery in the surroundings and continuing problems problems with wifi. CAF-application continues. French work laws still as hot topic. Misadventures with bikes. New holidays are here.

The new multinational company in creation.
The new multinational company in creation.

Viime viikko oli opiskeluissa taas hieman poikkeuksellisempi, koska se oli pääosin pyhitetty tämän lukukauden tutakurssille. Tämän kurssin aiheena oli projektin suunnittelu ja sen esitteleminen. Alussa meille annettiin yleisluento projektin toteuttamiseen liittyvistä näkökohdista, sen jälkeen hieman innovattiivisuutta ruokkivia ajattelutehtäviä ja lopuksi analyyttisempää perkaamista innovatiivisista projekteista ja uusista markkinoista. Session loppuun jakauduttiin 5 – 6 hengen ryhmiin (kaikissa piti olla molempia sukupuolia ja ulkkareita ja ranskalaisia) ajatusriihimään uutta sopivaa kaupallista projektia. Yksi toisen vuoden tutuista ranskalaisista värväsi minut omaan ryhmäänsä, eipä siis onneksi tarvinnut hapuilla että mihin ryhmään päädyn.

Wisdom from elders.
Wisdom from elders.

Muita ryhmän jäseniä en tuntenut etukäteen liiemmin, mutta homma lähti kuitenkin nopeasti ja jouhevasti liikenteeseen. Hullujen (laserveitsi, kissantassujenpuhdistajan) ja vähemmän hullujen (kokoontaitettava/muokkailtava matkalaukku, suodattavan ja vettä kierrättävän vesijohtojärjestelmän) jälkeen saimme rajattua yhteiseksi projektiksemme huonekaluja eri kaupungeissa välittävän palvelun.

 

Evaluating your peers and their shenaningans is best you know.
Evaluating your peers and their shenaningans is best you know.

Loppu viikko jatkui pääpiirteittäin kaavalla että kunkin session alkuun oli jokin yhteinen luento (aiheina yhtiömuodot, esiintyminen, patentit jne.), jonka jälkeen jatkettiin ryhmissä omien projektien työstämistä (strategian suunnittelua, kulujen ja kannattavuuden laskemista…). Tuo oli aika kevyttä ja miellyttävää normaaleihin kolmen tunnin luento jyystöihin verrattuna. Meininki omassa ryhmässämme oli myös verrattaen hyvä ja itse pysyin pää piirteittäin kartalla siitä mistä kulloinkin puhuttiin ja mitä piti tehdä.

The sales pitches and feedback.
The sales pitches and feedback.

Viikon lopussa sitten homma vedettiin pakettiin valmistelemalla omasta projektista myyntipuheet. Koska tarkoitus oli olla myyvä, ei onneksi jokaisen tarvinnut varsinaisesti puhua esityksen aikana, jolloin itse jättäydyn ryhmämme kysymyksiin vastaavaan osastoon, sekä annoin ranskalaisille kollegoilleni neuvoja miten saisimme ryhmänä vedettyä mahdollisimman jämptin esiintymisen. Ryhmämme suoritus oli hyvä, ja vaikka muut opiskelijat innoistuivat esittämään useammankin tiukan kysymyksen niin emme niihin hyytyneet, ja lopussa maikalta tuli pelkkää hyvää palautetta, joten hyvin toimittu ja taktikoitu. Lisäksi arvosteluun kuului kahden muun ryhmän projektikuvausten lukeminen ja niistä palautteen anto.

Kokonaisuudessaan tämä tutailuviikko tässä lukukauden välissä oli ihan piristävää vaihtelua taas normaaliin menoon. Kurssin aikana alkoi myös vähän jälkikäteen harmittamaan että tuo syksyn yrityspeli-tutakurssi jäi käymättä vajaan tiedotuksen ja siitä seuranneen oman kiukuttelun takia. Mutta ei voi tässä vaiheessa enää minkään eikä tuo venettä kaada.

Tällä viikolla jatkuivat muut kurssit taas normaalisti, joskin viikko oli pääsiäisen takia maanantaita lyhyempi. Koska edelleenkään en juuri ollut ylpeä omista opinnollisista saavutuksista tämän lukukauden aikana, pelkäsin hieman viikon alussa että runtua tulisi vähän suunnasta kuin toisesta. Sinänsä aiheeton pelko, melko normaalisti meni kaikki. Tällä viikolla tuli myös taas turvauduttua pahoihin tapoihin ja jätettyä yksi luentoharkka väliin ja yritettyä sen sijaan hoitaa opiskeluita omaehtoisesti. Tuokaan ei mennyt niin kuin alkuun ajattelin, mutta ei tuosta loppujen lopuksi ollut myöskään isompaa vahinkoa. Teollisuuskurssilla päästiin taas vähän eteenpäin uusilla ideoilla, joskin itselle tuli semmoinen fiilis että olisi nämäkin asiat pitänyt jo tietää.

Kouluhommista sitten taas muihin teemoihin. Mennään vaihtelevasti ikävän ja positiivisen väliä.

Viime aikoina on Euroopassa tapahtunut asioita, joita ilman pärjättäisiin paremmin. 20.3 Espanjassa sattui bussionnettomuus, jossa kuoli 14 ihmistä ja useita loukkaantui. Vaikka tuo ei itseeni suoraan liitty, kosketti tapaus koska bussi kuljetti paikallisia vaihto-opiskelijoita. Tapauksesta oli täällä muutama maininta vaihtaripiireissä, muttei kuitenkaan suurempaa keskustelua. Tämän lisäksi Brysselissä räjähtivät pommit lentokentällä ja metroasemalla 22.3, tuosta kuulin ensimmäisenä tuta-ryhmäläisiltäni. Tuokaan ei suoraan ole elämääni vaikuttanut ulkoisesti, mutta ei tuotakaan ole voinut pelkästään ohittaa sen takia että syksyn Brysselin reissulla tuli käytyä myös juuri tuolla toisen iskun kohteena olleella Maelbeekin metroasemalla. Vaikka ihmisiä on Euroopassa kuollut viime aikoina, en itse tunne oman turvallisuuteni laskeneen, melkein helpommin tulee oltua huolissaan muista. En näitä surullisia asioita ryhdy enempää perkaamaan, sillä muualla päin maailmaa on viime aikoina tapahtunut myös paljon vääryyttä, joten pelkkä eurooppalaisten kärsimysten käsittely ei tunnu oikeudenmukaiselta, kun taas koko maailmasta huolissaan oloon tätä blogia ei ole tarkoitettu eikä siihen ole resursseja.

Family visiting in Nancy.
Family visiting in Nancy.
A Finnish beerfest, one thing I've missed.
A Finnish beerfest, one thing I’ve missed.

Onneksi on myös ollut hyviä juttuja viimeaikoina, sillä pääsiäisen pidemmän viikonlopun avulla perheeni tuli käymään Nancyssä. Vaikka en juuri tunteellinen perheihminen ole, oli tietysti kiva nähdä vanhempia sekä veljeä ja siskoa useiden kuukausien jälkeen, tässä kun ei viime kuukausina kovin monia finskejä yleensäkään ole tullut vastaan. Lisäksi vierailun hyötypuolena oli tavaroiden vaihto, porukoilta tuli parempikuntoinen reppu sekä uusi kamera, jolla LeBlogin jo nyt ylivertainen kuvauksellisuus nousee taas uudelle tasolle, vaihdossa Suomeen lähti ylimääräistä elektroniikkaa ja paikallista alkoholia. Perheeni oli Nancyssä pitkästäperjantaista seuraavaan tiistaiaamuun saakka.

Being a tour guide in Nancy taught me also new things like peacocks sleeping (and screaming) in trees.
Being a tour guide in Nancy taught me also new things like peacocks sleeping (and screaming) in trees.

Ensimmäisenä iltana emme tehneet juuri muuta yhdessä kuin kiersimme ENSICin, minun kämppäni ja heidän hotellinsa. Lisäksi velipojan kanssa käytiin MacCarthyssä, tuolla tuli nähtyä Ranskan futismatsia katsomaan tulleita ranskalaisia kavereita sekä Laura matkallaan ESN:än Bretonnian-reissulle. Lauantaina laitoin muut Kaukiaiset käymään Luxembourgia katsomassa, itse jättäydyin reissusta autossa istumisen takia ja yritin saada muita hommia hoidettua päivän aikana. Illalla kun oli hyvä sää niin käkäilimme ympäri keskustaa ja kävimme syömässä Stanislaksen lähellä olevassan juustopohjaisia ruokalajeja tarjoilevassa ravintolassa.

The Metz Easter Techno Gods
The Metz Easter Techno Gods

Tuolla oli annoksissa kokoa ja painoa, joten kaiken syömisessä oli oikeasti tekemistä. Sunnuntain ohjelmaan kuului maakuntamatkailua. Siskoparkani joutui jäämään tuolta reissulta väliin, piruparka kun oli ollut viime viikon jo tien päällä opiskelukavereidensa kanssa, joten jaksaminen oli erinäisistä syistä heikkoa. Aamupäivästä kävimme katsomassa Metziä. Kun löysimme autollemme parkkipaikan, huomasimme että viereisessä kirkossa oli pääsiäissunnuntain kunniaksi menossa konemusiikki reivit valoineen kaikkineen.

The return to Verdun battlefields
The return to Verdun battlefields

Tuota erikoisuutta lukuunottamatta Nancyn kilpakumppani oli pysynyt viime kerrasta entisellään. Tuolla kävellessä tuntui omassa päässä Metz, Strasbourg ja Luxembourg alkavan pikkuhiljaa sekoittua yhdeksi kuvaksi kaupungeista löytyvien, osittain samanlaisten paikkojen takia. Lähtiessämme kävimmä vielä velipojan ja mutsin innostuksesta katsomassa Metzin Pompidou-keskuksen, tuo oli ihan mielenkiintoinen paikka ja sen lisäksi opiskelijoille ilmainen. Metzistä suuntasimme vielä Verduniin katsomaan sotakohteita. Osittain tuli taas samoja paikkoja nähtyä kun ESN:nän reissulla, mutta uutena tällä kertaa Memorial-museo ja yksi sodanaikaisista linnakkeista.

Quickest way to show Nancy to yout family.
Quickest way to show Nancy to yout family.

Tuonne museoon oli kerätty paljon kaikkea sodan ajan ranskalaisten ja saksalaisten tietoa ja tavaraa. Jälleen, vaikka normaalisti en kovin vahvoja tunteita koe niin suurinpiirtein itseni ikäisen sotilaan kirjoittamaa kirjettä äidilleen ei voinut lukea ilman mitään vaikutusta samalla kun oma mutsini tuota katsoi myös. Maakuntareissun päätteksi kävimme taas syömässä Nancyssä, sunnuntai-ilta rajoitti vaihoehtoja varsinkin kun porukoille piti saada viiniä.

My Finnish and French families.
My Finnish and French families.

Yleensä ravintoloita etsiessä riittää kun kävelee Stanislaksen alueille, tällä kertaa homman hoiti ranskalaisia ja pihviä yksin omaan tarjoava ravintola. Maanataiaamusta kiipesimme tuon vieressä olevan järkyttävän vuorimäen päällä olevaan Parc de cure d’air puistoon, josta perheeni pääsi myös katsomaan Nancyn maisemia kerralla. Sen järkeen lähdettiin katsomaan vielä paikallisia tuttujani, ensin nuorimman paikallisen ulkosuomalaisen synttäreille ja sen jälkeen vielä nopealle visiitille Scherierien luokse.

Finnish birthday party in France.
Finnish birthday party in France.

Onneksi molemmissa paikoissa perheeni tuli hyvin juttuun, joskin ranskalaisessa perheessäni toimin tulkkina keskustelijoiden välillä. Suomalainen ja ranskalainen ukkoni ulkoivat melkein kilpaa kertomaan kaskuja, vaikka kunnon yhteistä kieltä ei ollut. Illalla kävimme vielä syömässä paikallisessa kalaravintolassa ja saimme jo aikaan perheellemme tyypillistä kinaamista, tuota olikin jo kaivannut heh. Hyvästit piti sanoa jo maanantai-iltana, sillä minulla oli tiistaina jälleen aamusta alkaen koulua.

In the end everyone is happy and rainbows.
In the end everyone is happy and rainbows.

Osittain tuon porukoiden vierailun odottaminen vahvisti tunnetta, että ehkä jollain lomilla Suomessa käyminen ja latautuminen siellä olisi ehkä auttanut jaksamaan täällä paremmin kevään aikana. Toisaalta täällä on nyt hajaututetusti saanut toteutettua kaikkia suomalaisia juttuja, ja vuoden leikkaaminen puoliksi menemällä ja palaamalla ei varmasti antaisi seikkailun lopussa yhtä vahvaa tuntemusta, joten turha tässä spekuloida. Jos teilläkin riittää henkisiä rahkeita niin kyllä vuoden maailmalla selviää hienosti jokainen.

A play by students in Boudonville.
A play by students in Boudonville.
Then, an angel appears!
Then, an angel appears!

Viime viikolla torstaina täällä Boudonvillessä järjestettiin myös paikallisen opiskelijateatterin esitys, jotan itse kävin huvikseen katsomassa. Kolme tyttöä esitti eräästä afrikkailaisesta naisesta kertovan tarinan, jossa ilmeisesti ympyrä sulkeutui lopussa. Näytelmän yksityiskohdat menivät hiukan ohi, mutta pääpiirteet pystyi kyllä ymmärtämään. Alkuun nainen oli jättämässä kotiaan taakseen ja kulkemassa kohti uutta seutua, motiivit jäivät minulta puuttumaan. Sitten jostain kerrontaan ilmeistyikin mies, johon kohdistuvasta suhteesta tulikin melkein koko loppukertomuksen fokus. Välissä juonen käänteenä myös enkelit kävivät puhumassa, ja lopussa ilmeisen traagisesti tultiin samaan tilanteeseen mistä alussa taidettiin lähteä. Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen kokemus, vaikka paremalla yksityiskohtien ymmärtämisellä ja ehkä kyseisen tarinan lukemisella olisi tuosta saanut enemmän irti. Näytelmän lopuksi oli siihen liittyvä keskustelutilaisuus, mutta päätin itse siirtyä kapakkaan keskustelemaan hetkeksi aikaa café des languesin merkeissä.

Presenting the cast.
Presenting the cast.

Tällä viikolla merkittävimpänä tapahtumana oli keskiviikon Nuit des étudiants, jolloin Nancyn seitsemän muesota olivat ilmaiseksi avoinna opiskelijoille klo 20 – 24. Itselläni oli lähtökohtaisesti kunnianhimoinen suunnitelma vierailla neljässä kiinnostavimmassa museossa (Musée de Lorraine, Musée des beaux-arts, Aquarium ja Musée du fer), siitäkin huolimatta että lähtöni viivästyi kun jouduin käymään English Pub Nightista kaveriltani noutamassa lainassa ollutta tavaraani. Toisen lisähaasteen ainakin alkutaipaleelle toi kaikkea tätä edeltänyt club bière koululla, jossa olin kerennyt lataamaan kolme olutta kiduksiini. Kevyemmällä päällä ei ensimmäisissä museoissa oikein jaksanut keskittyä yksityiskohtiin, joten räpsin uutuuden karhealla kamerallani kuvat kiinnostavimmista jutuista. Hirveästi ei myöskään yllättänyt että keskustasta löytyvät museot keräsivät eniten kävijöitä, Beaux-artsiin selvisin vielä ilman jonoja mutta akvaarion edessä sai odottaa hetken. Keskustan ulkopuolella olleessa rautamuseossa taas sai olla käytännössä yksinään. Museoiden jälkeen olisi vielä ollut ESN-bileet kaffella, mutta tuossa kohtaa tuntui kyllä hyvin riittävän, varsinkin kun seuraavana päivänä piti olla taas aamusta koulussa.

Mutta kertokoot kuvat enemmän kuin tuhannet sanat

Palais ducal & Musée de Lorraine

Tapestries @ ducal
Tapestries @ Ducal
Portraits @ ducal
Portraits @ Ducal
Miniatures @ ducal
Miniatures @ Ducal
Entrance to Musée de Lorraine is by an old church (?)
Entrance to Musée de Lorraine is by an old church (?)
Living in Lorraine in past centuries.
Living in Lorraine in past centuries.

Musée des beaux-arts

"Aalto wtf" level art @ Arts
”Aalto wtf” level art @ Arts
Seductions @ Arts
Seductions @ Arts
Money counters get their share of parody.
Money counters get their share of parody.
Best way to enjoy the art is to copy it.
Best way to enjoy the art is to copy it.
Glassware expo in the basement of Arts.
Glassware expo in the basement of Arts.

Aquarium

Find Nemo @ Aquarium
Find Nemo @ Aquarium
Can you put 21 marshmellows to your mouth for science and history?
Can you put 21 marshmellows to your mouth for science and history?
I sense liskojenyö coming...
I sense liskojenyö coming…
The easter egg is the rabbits butt.
The easter egg is the rabbits butt.

Musée du fer

You might have noticed that I am really interested about swords, even more so if they are made from the Damascus steel.
You might have noticed that I am really interested about swords, even more so if they are made from the Damascus steel.
Old mobiles @ Fer
Old mobiles @ Fer
And machines rule supreme
… machines rule supreme…
Romanticising the production.
Romanticising the production.
The staff is ready to larp even at midnight.
The staff is ready to larp even at midnight.
Ornaments in style of place Stan.
Ornaments in style of place Stan.
In CROUS Lépold they dress up always accordingly.
In CROUS Lépold they dress up always accordingly.

Tostaina pari espanjalaista vaihtaria juhlisti tupareitaan, jonne jaettiin minullekin kutsu. Ensin piti kuitnekin tankkaamassa tuolla CROUS:in Lähi-Idän erikoisillallisella. Ainakin tuolla keskustan opiskelijaravintolalla tuo henkilökunta jaksaa larpata noita erikoisruokailuja ihan täysillä. Pojat olivat sinänsä huikean kämpän löytäneet Pepinièrin vierestä, kahden makuuhuoneen, keittiön ja olohuoneen yhdistelmälle oli hintaa saman verran kun itse maksan omasta laivanhytistäni. Tuosta pitänee varmaan maksaa muitakin kuluja, mutta silti taitaa olla huomattavasti edullisempia neliötä kuin mulla. Jos jaksaa siis nähdä vähän vaivaa niin yksityiseltä puolelta löytyy varmasti parempia vaihtoehtoja kuin CROUS:ilta. Koska juhlallisuuksiin oli toivottu saapumaan ajoissa, menin sinne kiltisti toivottuun aikaan,

Sangria coming up.
Sangria coming up.

joka sinänsä tarkoittaa universaalissa vaihtarikulttuurissa etuajassa olemista. Pääsimpä ainakin auttamaan isäntiä sangrian valmistamisessa. Pikkuhiljaa muitakin alkoi valumaan paikalle, ja alkukankeuden jälkeen ihmiset näyttivät taas sekoittuvan omista ryhmistään koko porukkaan. Järjestäjien kansallisuus vaikutti varmasti myös vieraiden jakaumaan, mutta silti noiden juhlien perusteella tuli fiilis että espanjalaiset ovat suurin kansallisuusryhmittymä vaihtari puolella,

Quick, we need to finish the Slovakian "light" alcohol too.
Quick, we need to finish the Slovakian ”light” alcohol too.

sillä itselleni tuli taas pari uutta vastaan eikä kaikkia entisiäkään muistanut. Muutenkin paikanpäällä oli myös muita, jotka olivat täällä myös lukuvuoden alusta saakka, mutta silti ei ollut koskaan tullut tavattua. Vaihtarityyliin tyypillisesti pelattiin beerpongia, joskin ehkä vähän valitettavasti ei tullut maajoukkuematseja (noita on ainakin lappeessa ollut hauska katsoa) ja formaattikin oli outo kolme pelaajaa per joukkua yhdellä pallolla ja mukeissa sangriaa. Vaikka omasta mielestäni olen taktisesti hyvä, tosiasiassa olen tähtäyksellisesti aika jäinen, joten meidän joukkueen tiukka matsi tuli hävittyä. Joka tapauksessa oli ihan kiva pitkästä aikaa olla kotibileissä, CROUS:illä asuminen kun rajoittaa sen suurimmalta osalta pois.

Beerpong with bit odd ways but still exciting.
Beerpong with bit odd ways but still exciting.
In the end just fiesta loca.
In the end just fiesta loca.

 

 

 

 

 

 

Viime aikoina tässä ympäristössä on esiintynyt kaikenlaista perseilyä. Viime viikolla yhtenä aamuna kirjasto oli jostain syystä suljettuna. Myöhemmin kuulin muilta että yön aikana joku oli murtautunut kirjastoon, vaikka sieltä ei ollut mitään viety. Tämän viikon alussa residenssin vastaanoton tädiltä tuli kiukkuinen viesti siitä että ihmiset olivat jättäneet ulos autojaan miten sattuu, mikä aiheutti häiriöitä sekä naapurissa olevalle työmaalle että residenssin pyörätuolissa oleville ihmisille. Tässä myös perjantai aamupäivällä kämpillä ollessani joku kokeili avata oveani (oli lukossa joten ei auennut). Hämmentyneenä menin sitten katsomaan kuka se oli, mutta availija oli ehtinyt jo poistua käytävästä, enkä siinä kohtaa tajunnut katsoa parvekkeelta pihalle oliko mahdollinen sisään pyrkijä poistunut rappusten kautta. Voi tietysti olla että tuota ovea vahingossa tuli kokeilleeksi joku naapuri, mutta silti tässä on hieman tullut oltua nyt päkiöillään jos siellä olikin joku rosvousaikeissa. Joka tapauksessa on hyvä muistaa että joka puolella ei päde Skinnarilan henki tai muutkaan kunniasäännöstöt.

Viime artikkelissa mainitsin jo että netissä on ollut häikkää täällä Boudonvillessä (tai ainakin tässä minun rakennuksessani). Poikkeuksellisesti tällä kertaa se on kuitenkin näyttää kestäneen yli viikon ja sen lisäksi vaikuttanut myös tietokoneella käyttämiini wifi-yhteyksiin, jotka aiemmin ovat toimineet ilman ongelmia. Pitkään jatkuneesta tilanteesta on myös ihan oikeasti ollut harmia kun tiedonhaku koulujuttuja varten ei kämpillä pelaa. Heh, homma on jopa mennyt niin pitkälle että yleensä haasteisiin vain sopeutuvana menin nyt itsekin kirjoittamaan kritiikkiä netin tilasta residenssin henkilökunnalle. Näyttää myös siltä että aulassa netti toimii paremmin, joten sen puolesta alan myös ymmärtää niitä ihmisiä jotka siellä näpyttelevät koneitaan. Kävin itsekin eilen kokeilemassa tuota, ja se tuntuu sinänsä ihan hyvältä vaihtoehdolta, sillä siinä samalla näkee naapureita ja kavereita. Samaa kun ei tapahdu yksin huoneeseensa eristäytyneenä. Joka tapauksessa nyt yhteydet näyttävät palanneen ainakin hieman paremmalle tasolle, joten tämäkin koettelemus alkaa olla ohi.

Osa lukijoista on varmaan ehtinyt ihmetellä tuliko siitä CAF-asumistuen hakemisesta, mistä syksyllä puhuin, yhtään mitään. Koska olin epätietoisuudessa voiko tuota ylipäätään hakea jos saa Suomesta tukia, ja jos hakee niin vaikuttaako se sitten Kelan tukiin, niin homman hoitaminen loppuun jäi taka-alalle. Vaikka oman talouden derivaattaa täällä on hieman negatiiviinen, ei rahasta ole ollut vielä niin tiukkaa että se olisi nopeasti motivoinut tuota tuen saantia selvittelemään. Tässä viime viikoilla otin kuitenkin hieman ryhtiäkin tähän hommaan ja selvitin Kelan kysymyspalvelusta tuota asiaa. Selvisi että CAF:ia voi hakea myös normaaleja Kelan opintotukia saadessa. Myönnetyn Ranskalaisen tuen määrä vähennetään maksetun vuokran määrästä, jonka jälkeen Kela sitten kuulemma katsoo vaikuttaako se asumistukeen. Tuon hakemuksen voi täyttää netissäkin, mutta koska en ollut kaikista kysyttävistä kohdista ollut varma miten niihin minun kohdallani tulee vastava, eikä ohjeista löytynyt vastausta, päätin mennä hoitamaan asian paikalliselle CAF:in toimistolle. Olin varautunut siihen että tuolla joutuisi odottamaan omaa käsittelyvuoroaan pidemmän aikaa ja papereiden pyörittely olisi muutenkin raskasta. Tällä kertaa tuli kuitenkin positiivinen yllätys, sillä toimipisteen aulassa oli yksi henkilökunnan täti heti vapaana auttamaan minua täyttämään hakemusta loppuun koneella. Tarvittavat paperiset dokumentit sai myös näppärästi skannattua tuolla koneen skannerilla hakemuksen liitteiksi. Tuutoriltani olin saanut kuvan että tukea maksetaan kaikille asumiskuukausille vaikka hakumus olisi laitettu menemään hieman myöhässä, mutta täti korjasi käsitystä, sillä tukea maksetaan vain kuulemma hakemuksen tekemisestä alkaneista kokonaisista asumiskuukausista, joten minun tapauksessani tukea tulee maksimissaan kolmelle viimeiselle kuukaudelle. Tämä taitaa siis tarkoittaa omalla kohdallani yhteensä noin 700 € tulonmenetyksiä verrattuna siihen että olisin hakemuksen tehnyt jo elokuussa, mutta koska tuo on saamatonta valtioiden tukirahaa niin en jaksa sen perään alkaa itkemään. Toivottavasti Ranska käyttää säästyneet rahat maailman parantamiseen. Joka tapauksessa, jos olet Ranskaan tulossa vaihtoon, niin kannattaa tuohon CAF:ilta saatavaan tukee tutustua jo etukäteen, jotta osaat sitä hakea heti alussa. hakemusta varten tarvitaan:

  • Ranskalainen pankkitili
  • Kyseistä lukuvuotta edeltäneen kalenterivuoden (tässä tapauksessa 2014) palkkatulo. Tuosta riittää ilmeisesti ihan vain summa, mutta itsellä oli varmuuden vuoksi verotuspäätös mukana josta tuon summan näki (tuota ei kuitenkaan tarvinnut liitteeksi).
  • Kysyvät saavatko vanhempasi sinusta jotain tukea CAF:ilta, mutta ei koske meitä ulkkareita.
  • Kopio passista tai henkilökortista
  • Syntymätodistus. Suomessa ei syntymätodistuksia anneta, joten hommasin tuota varten aikanani maistraatista ranskaksi käännetyn virkatodistuksen, varmuuden vuoksi notaarin leimalla. Hakemuksen kanssa avustanut nainen epäili että näinköhän tuo kelpaa, mutta kyllä sen perhana pitäisi olla riittävä.
  • Todistus opiskeluista. Tämä on keltainen paperi, jonka saa koululta alussa tietojen täyttämisen yhteydessä.
  • Kopio eurooppalaisesta sairaanhoitokortista.
  • Ainakin CROUS:illa asuvien tulee pyytää oman asuntolansa vastaavaa täyttämään asumistodistus ja lähettämään se CAF:ille suoraan.

Tuo ”syntymätodistus” kannattaa hommata maistraatista jo ennen lähtöä, välttypähän ainakin postikuluilta. Muuten muut kohdat ovat aika pitkälle Ranskasta hommattavia. Tuolla toimistolla sai näppärästi skannattua noi kaikki tarvittavat kortit ja todistuksen hakemusta varten.

The French politics are almost coming to your home wanted you or not.
The French politics are almost coming to your home wanted you or not.

Vaikka en vieläkään ole kovin aktiivisesti alkanut maan politiikkaa seuraamaan, on tuo Ranskan työlakiuudistus ollut esillä taas joka puolella. Homma vaikuttaa vähän samanlaiselta kun kilpailuyhteiskuntasopimus siellä Suomessa. Lehdissä tuon asian puiminen näkyy joka puolella, vähän eri näkökulmista. Lisäksi yhtenä aamuna oli taas käytävä täytetty vihaisemman vasemmiston manifestilapuista, joten tällä on ainakin joku mikrovaikutus omaan elämään täällä, siksi siitä teillekin tarinoin.

PW gansta repairs.
PW gansta repairs.

Loppuun vielä pyöräilystä jälleen. Pitkästä aikaa tuli käytyä pajalla kun PW:stä piti ensin laittaa takalokasuoja kunnolla paikalleen nippusiteille, mikään ruuvi ja mutteri siihen ei ole pystynyt vaikka kokeiltu on. Lisäksi piti ihmetellä eturenkaan täyttämistä käytettävissä olevilla pumpuilla, vuoden jälkeen alkoivat paineet olemaan liian matalalla. Näköjään useampi kaveri oli myös löytänyt tuonne pajalle nyt. Yhdelläkin kaverilla oli menossa kolmas pyörä kun edelliset oltiin varastettu. Joka tapauksessa tekemäni korjaukset eivät näyttäneet riittävän, sillä tällä viikolla pyörän etujarrut alkoivat tuntumaan oudoilta.

With combination of wrong kinds of gradients, my bike exploded and this is the current steady state.
With combination of wrong kinds of gradients, my bike exploded and this is the current steady state.

Syynä näytti olevan yhden mutterin outo löystyminen, mutta koska asia ei vaikuttanut akuutilta ajattelin että kerkeän tuon käydä laittamassa kuntoon viikonloppuna tai ensi viikolla. Noh, arvioini osoittautui vääräksi kun perjantaina koululta himaan polkiessani pyöräni räjähti käsiin yhtäkkiä, lopputuloksen näette oheisesta kuvasta. Vaikka en tuosta itse räjähdyksestä ollut kovin tyytyväinen, oli parempi että tuo sattui nyt kun esimerkiksi kauppareissulta palatessa alamäkeen liikenteen seassa polkiessa ja painava urheilukassi selässä. Onneksi mr. Black lainasi eilen gansteripyöräänsä, jotta sain käytyä normaalisti kaupassa. Tuokaan reissu ei kuitenkaan ollut täysin suunnitelmallinen menestys, sillä menin lataamaan kassini täydemmäksi kuin milloinkaan aiemmin, eikä lainapyörässäni ollut kuljettamista huomattavasti helpottavaa tarakkaa kuten omassa pyörässäni. Niinpä siinä kaupanpihassa liikkeelle lähtiessäni pannutin vielä ja sain käteni ihon auki. Loppumatkan selvisi varovaisesti tullessa ilman isompia tapahtumia. Nyt kun on käsi ja pyörä rikki niin tekeminen on myös aika pitkälle rajoittunut tähän koneen näpyttelyyn. Ensi viikolla edessä varmaan ihan hyvä urakka tuon oman pyörän kuntoon laittamisessa.

Tätä kirjoitellessani olen jälleen loman kynnyksellä. Tällä kertaa kaksi viikkoa ihan vaateetonta lomaa. Vapaan ajan yritän nyt käyttää kouluhommien kiinniottamiseen ja toisella viikolla käyn myös katsomassa Ranskan toisen (ääri)kulman Bretonniasta sekä paluumatkalla Pariisista vielä muutaman näkemättä olevan paikan. Kahden viikon päästä kuulette siis taas miltä muualla tässä maassa näyttää ja olenko saanut taas omaehtoisesta opiskelusta kiinni vai jäikö taas toiveeksi.

Hyvää lomaa minulle ja hywää pian alkawaa wappua teille!

Osa 17: Les dernières semaines

…mais pas pour moi.

Täältä löytyy tuo salainen aseeni, jolla palaan jälleen teidän sydämmiinne.

Summary: Progress of PRD, new French classes, Spring schedule in ENT, quite lot of normal parties and event, lots of farewells, CDL Metz, cyckling trips, beard and camouflage, turn of seasons, book, calendar, fire alarms, franglais, waste, innovations and mix of different feelings.

Alkuun on varmaan selkein raportoida koulujuttujen etenemisestä, sen jälkeen alkaa tulemaan asioita sekalaisessa järjestyksessä.

This is how my friends motivate themselves, by doing smileys out of their meal : ^ (
This is how my friends motivate themselves, by doing smileys out of their meal : ^ (

Tässä kahtena viime viikkona on pitänyt useampaan otteeseen nähdä nopeasti tuota ohjaaja tuohon PRD:hen liittyen. Koska tuolla maikalla on tietysti muuten aika tiukka aikataulu, niin noita tapaamisia on ollut vähän milloin sattuu, välillä on muutama päivä väliä ja välillä on ollut kolme tapaamista päivässä. Vaikka se on tietysti hyvä että noissa tapaamisissa saa yleensä vähän parempaa käryä tästä aiheesta, niin silti tommonen korispallon tyylinen pomputtelu alkaa stressaamaan välillä. Toisaalta kohta puoleen jatkuu luennot kevätlukukaudella, joten eipä tätäkään tarvitse pitkään kestää.

Nyt pitäisi olla myös kaikki paperiasiat tuota tutkimusta varten kunnossa, kun muutaman kerran on joutunut laboratorion sihteeriä käydä etsimässä. Yhtenä päivänä hyppäsi sydän kurkkuun kun kaveri toimistolta soitti että täällä on joku mies joka haluaa nähdä sut nopeasti ja jolla on jotain asiaa. Ensimmäisenä tietysti oletin että olen jotain tyrinyt noiden ohjelmistojen kanssa ja nyt saan selkääni. Ukko kuitenkin osoittautui laboratorion tietotekniikkavastaavaksi tai joitan vastaavaa, joten asia ei joidenkin tietojen kysymistä ihmeellisempi ollut.

Vähän tästä kokonaisprojektista on tullut nyt puolivillainen kuva, kun aiemmista raporteista ja muista tulee esiin kaikenlaisia pesiytyneitä virheitä. Vaikka tuskin itse tätä projektia valtavasti saan tieteen osalta vietyä eteenpäin, niin pitää sitten tehdä ainakin sen verran huolellista jälkeä ettei seuraavat joudu repimään hiuksiaan päästä hankalan tekstin ja väärien kaavojen takia.

Unrelated "spring @ ENSIC in January" photo
Unrelated ”spring @ ENSIC in January” photo

Nyt kun on jo joutunut raporttiakin alkaa kirjoittamaan, niin ollaan päästy taas siihen kirjoittamisen valtavaan tuskaan. Sinänsä naurettavaa, kun tästä olisi pitänyt alkaa päästä jo kandityötä kirjaillessa, toivottavasti edes dippaa tehdessä olisin nohevampi ja tekisin asiat heti ajallani. Viime viikolla parin tunnin raportin ja kaavojen kirjoittamisen sai jätettyä viimeiseen hetkeen sunnuntai-illan puolella. Tälläkin viikolla verrattaen yksinkertaisen koodin kirjoittaminen on antanut odottaa itseään. Joka tapauksessa nyt alkaa olla jo vähän parempi käsitys aiheesta ja parempi fiilis koko projektista, eiköhän tästä kuitenkin jotain saa aikaan. Omalla kohdalla onneksi voin tätä tutkia omalla ajallani kevätlukukauden aikana (nähtäväksi tietysti jää kuinka paljon sitä loputa tulee tehtyä silloin).

Guess what I am going to serve to my Finnish friends once I get back? Disclaimer: this is a stereotype, the French are actually warm and welcoming people.
Guess what I am going to serve to my Finnish friends once I get back? Disclaimer: this is a stereotype, the French are actually warm and welcoming people.

Myös oppitunneilla on tullut taas istuttua, kun ranskan kurssi on lähtenyt taas käyntiin. Oikeastaan englannin päämaikka olisi halunnut minut jo pari viikkoa sitten mukaan toisen vuoden englannin kursseille, mutta onneksi kv-sihteerien tuella vältyin tältä. Ei sinänsä mitään englanninkaan lukemista vastaan, mutta nyt tuntuu hyödyllisemmältä keskittyä muuhun. Meitä ranskanlukijoita on nyt ylipäätään niin vähän että koko porukka on laitettu nyt yhteen ryhmään, joten maikka vaihtui siitä naureskelevasta tädistä toiseen, kilttiin tätiin. Vaikka alussa olin hieman ennakkoluuloinen että tuleeko tässä opittua niin hyvin jos samalla ei jostain aiheesta tule kinattua, niin ainakin tällä uudella maikalla näyttää olevan parempi pelisilmä kuin edellisellä kun kunkin ryhmässä olijan ranskan opiskelua yksilöllistetään omien tarpeiden ja toiveiden mukaan, ryhmän pieni koko kun kerrankin sallii tämän. Toivottavasti tässä tulee kevään mittaan pahimman aukot omasta kielitaidosta paikattua.

Kielitaidon kehittämiseksi olen alkanut taas myös tuota duolingoa vääntämään. Siitä tuskin enään mitään uutta oppii, mutta saapahan ainakin kertausta perusasioihin, eivät sitten unohdu niin usein. Aloin myös siinä sivussa alustavasti samalla ohjelmalla tekemään italiaa, saksaa ja espanjaa, jos vaikka muille vaihtareille pystyisi kyseisillä kielillä heittämään jotain muutakin kuin typerimpiä one-linereitä.

Nyt kun ENT:istä löytyi tuolle kevät lukukaudelle jo lähes kaikkien viikkojen aikataulut, niin elämä hymyilee kun sitä pystyy suunnittelemaankin ja kouluakaan ei näyttäisi olevan niin paljoa kevään aikana. Lisäksi kaikilta aiemmilta kurssimuutospettymyksiltä on nyt tullut vältyttyä, kun kahdeksannen lukukauden biotekniikka-moduuli järjestetään normaalisti, ja valkkaamani valinnaiskurssikin löytyi ilmoittautumisineen, vaikka sitä ei viimeisimpiin kurssioppaisiin oltu muistettu painaa.

Katsotaan seuraavaksi mitä kaikkea tässä on tullut iltaisin/iltapäivisin tehtyä.

Minions in galettes.
Minions in galettes.

Viime viikolla Radio ja CROUS järkkäsivät tuolla salissa kakkua ja live musiikkia illan. En tällä kertaa ehtinyt siellä koko iltaa lojua, mutta sen verran usein olen jo noissa käydä että joillein on jäänyt ainakin naama muistiin. Siellä kun yksi pyörittävistä ukoista naureskeli että aina kun on ilmaista kakkua ja limpparia tarjolla niin ilmaannun paikalle, fakta sinänsä. Yhden tutun kanssa tuli taas puhetta että pitäisi käydä siellä ulkkariradiohjelmassa. Nyt kun ranska sujuu niin tulisi ihan mielellään mentyäkin, mutta näyttää että myös lähitulevaisuus pysyy hektisenä, joten saattaa jäädä maaliskuulle kjún tuon saa viimein hoidettua.

Nyt kun noita uusia vaihtareitakin on tullut Nancyyn ja muutenkin uutta porukkaa kuvioissa, niin olen alkanut jaksaa taas käydä noissa Loveboatin tiistaikemuissa. Vaikka tuolla nyt ei yleensä ole mitään kummempia tapahtunut, enkä ole kaksinen tanssimaan, niin onneksi siellä musiikki on sen verran säällisellä voimakkuudella, että saa ihmisten kanssa puhuttuakin.

Thousand and one crazy-partyz
Thousand and one crazy-partyz

Toisaalta jossaan vaiheessa kun tuolla alkaa olemaan taas vähemmän ryysistä, niin pitää alkaa itsekseen tanssimaan tuota kreikkalaista zeibekikoa, näyttää juuri omalle ylitsepursuavalle machomaskuliinisuudelle sopivalta, heh… Lisäksi nyt kun osa vanhoista kamuista on lähdössä, niin tuli myös tällä viikolla käytyä tuolla Kraffe 915 (paikallisten suussa nöf-säänt-kääns) ESN-kemuissa. Jotenkin kuitenkin tuo paikka tuntuu vaihtarikemuille olevan jotenkin antiklimaattinen, kun koskaan sinne ei noissa muodostu ”kriittistä massaa” ja kaikki vaan ihmettelee että mitä hittoa. Tuolla myös tuntuu soivan muihin paikkoihin verrattuna aika outo musiikki (kovalla) jopa omasta mielestäni.

Kuten jo aimmin kirjailin, ilahduttavasti nuo uudet vaihtarit löytäneet suoraan tuonne (Mac Carthyn) Café des Languesiin ja muutenkin sieltä löytyy aina muutakin uutta porukkaa, joten pääsee ranskaansa /muita kieliä harjoitaamaan iskemällä tarinaa uusien ihmisten kanssa. Tällä viikolla tuolla tuntui taas olevan yleisöennätykset. Liekö myös mun korruptoiva vaikutus, mutta nyt tuolla on alkanut käymään myös muita énsicien:ejä. Heh, tällä viikolla tuo CDL poiki myös hämmentävän jatkoseikkailun, kun tuolta lähdettyäni halusin käydä vielä kurkkaamassa tuolla 915-kapakalla että olisiko siellä tällä kertaa oikeasti porukkaa kun siellä oli yhden toisen insinöörikoulun järjestämät kemut. Ilmeisesti oli, mutta en päässyt sisään asti kuinkaan, koska pihalla törmäsin kolmeen ranskalaiseen poikaan jotka vissiin tunsin (?), ainakin he tunnistivat minut.

Result of tagging along with just some guys.
Result of tagging along with just some guys.

Heh, koska c’est la vie niin päädyin sitten heidän mukanaan yhteen diskoteekkiin nimeltä L’Appart, vähän matkan päässä tuolla keskustassa. Tuo oli verrattaen pieni paikka (kuten tähän astisten kokemusten mukaan muutkin mestat täällä), mutta porukkaa oli pakattu kunnolla sisään ja näytti olevan kanssa vaihtareiden suosiossa kun useamman tutun tuolla näki. Itse en paikasta juuri perustanut, koska kajarit paukkasivat katosta suoraan herkkiin korviini ja eikä näyttänyt olevan oikein muita vaihtoehtoja kuin hytkyminen, joten liukenin maastontiedustelun jälkeen piakkoin. Mutta niille jotka myöhemmin Nancyyn tulette ja tykkäätte mekaanisen musiikin tanssimisesta niin toi on varmaan ok paikka. Siellä voi myös katsoa kun nätit tytöt ja nätit/rumat pojat tanssii pöydillä ja tiskeillä.

Café des Langues Metz in Nancy.
Café des Langues Metz in Nancy.

Eilen CDL:n sivu tapahtumana saatiin täällä Nancyssä pystyyn myös laajempi oluenjuontijakeskustelutapahtuma, kun Metzin CDL porukka tuli Nancyyn käymään. Pohjoisen kilpailijakaupungista oli 14 ihmistä paikalla, aika hyvällä kansallisuusjakaumalla ja itse pidin kaikkia porukkaan kuuluvia miellyttävinä. Vieraitten kannalta oli varmati anti-klimaattista kun meitä nancyläisiä oli paikalla minun lisäkseni vain yksi ranskalainen jätkä (sade varmaan verottanut innokkaita), mutta näyttivät nuo viihtyvä. Toi Metzin CDL näyttää tiivimmältä porukalta kun paikallinen vastaava, he kun käyvät tekemässä kaikkea muutakin perustapaamisten ohella, kuten viiniä maistelemassa tai larppaamassa Saw-elokuvia kuten nyt. Itseäni ei sinänsä harmita ettei Nancyssä ole ylimääräistä CDL ihmisten aktiviteettia, koska paikallinen couchsurfing porukka täyttää tuon roolin. Tuolla Metzissä kielikahvilaa pidetään tiistai-iltaisin, pitää joskus käydä siellä katsastamassa kun noita luennottomia keskiviikkoja näyttäisi olevan kevään aikana.

Kuten artikkelin otsikosta pystyy myös päättelemään, tässä on ollut myös kaikenlaista jäähyväisten jättämistä niille vaihtarikamuille, jotka olivat täällä vain syyslukukauden. Onneksi jatkuvasti on päässyt jatkuvasti tutustumaan myös uusiin ihmisiin, joten ei ole tarvinnut jäädä ikävään vellomaan. Se olisi ikävää. Skotin ja yhden toisen ensiciläisen kanssa käytiin syömässä burgerit à la française, se oli ihan miellyttävä paikka. Siinä lennokkaan keskustelun yhteydessä tuo ranskalainen jätkä mietti että näinköhän on Arevan Olkiluotoprojektin (ollut myös paikallisessa mediassa esillä, tuon mahdollisen Areva+EDF fuusion syystä) takia suomessa ranskalaisista heikko kuva. Pakko oli myöntää että kyllähän tolle ainakin kaikki enteläiset nauravat ja itkevät. Sen jälkeen käytiin vielä Mac Carthyssä, minne muitakin keteläisiä oli kerääntynyt juhlistamaan skotin lähtöä.

Because going in time to Erasmus party is not chic put also not possible because doors aren't open..
Because going in time to Erasmus party is not chic put also not possible because doors aren’t open..

Eilen tuli myös illasta käytyä Medrevillen salissa yhteisessä vaihtareiden jäähyväiskokoontumisessa, nyt kun viimeisetkin lähtijät tänään lähtevät. Sinänsä huvittavaa että kuulin tapahtumasta intialaisen koulukaverini kautta, vaikka mitenkään persona non grata en tuolla ollut. Hetken jouduttiin emännöitsijän isännän kämpällä odottelemaan ennen kuin päästiin tuonne saliin, täällä kun kaikki toimii normaalisti 5 – 10 min myöhässä. Itse tuonne kannoin kaikki terävät, mitä kämpiltä löysin, turhaan kun niitä vain itselleen on jemmata. Vaikka viinatkin kyllä kaikki hävisivät parempiin suihin, niin yllättävästi ekana muut tyhjensivät vesipulloni, jota olin ajatellut varata mahdollisesti heikkoa hetkeä varten. Muuten tuo tapahtuma oli juuri sitä mitä sen voi kuvitella olevan, joten aiheeseen liittyvät kuvat puhukoon puolestaan. Puolenyön aikaan piti sitten laittaa paikka kiinni ja siivoilla roskat pois. Siitä kun massa alkoi valua keskustaa kohti juhlimista jatkamaan, ja itse yritin saada porukkaa jotenkin organisoidusti siirtymään redisenssin ovelta johonkin kapakkaan,

When you take your booze with you to party, the next day you realize that you don't have any left.
When you take your booze with you to party, the next day you realize that you don’t have any left.

niin huomasin että paikallisessa skenessä itselläni ei taida olla mitään auktoriteettiä, vaikka normaalisti suuri ihmisten johtaja olenkin. Niinpä tuon semijoupuneen valumisen ja kikkailun seurauksena keskustaa kohden ryhmä alkoi hajota. Itse päädyin lopulta koulukaverini ja muutamien vaihtareiden kanssa tuonne 915. Tällä kertaa siellä oli väenpaljoutta, mutta koska itselläni ei juuri ollut tuon päämäärättömän harhailun jälkeen ihmeempää fiilistä, ja yritin myös vähän tuon koulukaverini perään katso, sillä kun meni välillä aika lujaa. Hänen kanssaan kun lopulta lähdettiin takaisin himaan, niin taidettiin onnistua toteuttamaan myös lieviä laittomuuksia, kun onnistuttiin pääsemään sisälle lukitulle rautatieasemalle. Onneksi löydettiin myös ulos ilman ihmeempiä lisäsattumuksia.

Heh, never enough group-selfies with your departing pals...
Heh, never enough group-selfies with your departing pals…
Ouiii, un group-hug for last time.
Ouiii, un group-hug for last time.
"Going to the centre madness"
”Going to the centre madness”

 

On tässä onneksi viime aikoina harrastettu myös enemmän tervehenkistä seikkalemista. Nyt kun tuolla albaanikamullakin on pyörä niin ollan käyty muutamalla lähiympäristö reissulla polkemassa. Viime viikon sunnuntaiaamuna lähdettiin seuraamaan Meurthea alaspäin muutaman kilometrin matkalle ja samalla reissulla käytiin katsomassa myös yhtä lähikylää, vaikka sieltä ei ihmeempiä löytynyt.

Meurthe-adventure: Promising sunrise turned into periodical rain, or course.
Meurthe-adventure: Promising sunrise turned into periodical rain, or course.

Eilen sitten seikkailtiin Nancyn eri puistoja läpi, reittinä tuo vieressä olevan kukkulan näköalapuisto ja Laxoun kautta kaupungin eteläpuolella oleviin isoihin puistoihin. Noilla pyöräreissulla ei sinänsä kummempia tapahtumia ollut, jälkimmäisellä ei ehkä paikalliseen tapaan ihan kaikki liikennesääntöjä ja -kieltoja noudatettu etenemisen helpottamiseksi. Ohessa kuvia kyseisiltä seikkaluilta.

Meurthe-adventure: Neighbouring village
Meurthe-adventure: Neighbouring village

 

Meurthe-adventure: downstream
Meurthe-adventure: downstream

 

 

 

 

Park-adventure: Southward view
Park-adventure: Southward view
Park-adventure: adventures on (unintentional) Mr. White and Mr. Black
Park-adventure: the adventures of (unintentional) Mr. White and Mr. Black
Park-adventure
Park-adventure
Park-adventure: Northward view from "Southpark"
Park-adventure: Northward view from ”Southpark”
Park-adventure: Free-range dogs don't like to be photographed.
Park-adventure: Free-range dogs don’t like to be photographed.
Yeah, winter and frozen fountains
Yeah, winter and frozen fountains

Puhutaan sitten kaikista juoksevista asioista, aloitetaan vaikka luontevasti säällä. Niin kuin edellisessä tekstissä satuilin, täällä saatiin hetken elä toissa viikolla talvea. Omasta mielestäni kyseinen vuoden aika parantaa kaupunkia, vaikka se vielä kauniista jää kauas. Tässä on kuitenkin jo nopeasti myös siirrytty kevääseen, kun yllättävästi aurinko on paistanut. Kymmen astetta lämmintä päivällä ja syömään voi mennä hupparissa tai ainakin takki auki. Kaikki ilot loppuvat kuitenkin aikanaan, ja nyt ollaan palattu taas loputtoman näköiseen harmaata 5 – 10 astetta elämään.

Yeah, winter and frozen trees.
Yeah, winter and frozen trees.
Yeah, winter and frozen windshields
Yeah, winter and frozen windshields

 

 

The fleeting Nancy January springdays.
The fleeting Nancy January springdays.

Tuo viikset+leukaparta kombinaatio on osoittaunut myös funktionaaliseksi. Teorian mukaan nimittäin kaikki pahat tytöt, eivät tuosta tykkää ja haluaisivat samantien ajaa sen pois, kun taas kiltit tytöt suhtautuvat siihen välinpitämättösti tai suopeasti. Teoria ei kuitenkaan ole osoittautunut aivan aukottomaksi, enkä tiedä mikä hyöty siitä tiedosta lopulta on. Muita jätkiä ei tietysti kiinnosta, koska vähintään joka toisella on vielä härskimpi naamakarvoitus. Lisäksi olen huomannut että kun laitan pipon päähän niin minusta tulee jonkinlanen ranskalainen Predatori, sillä kukaan semituttu ei jostain syystä pysty minua pipo päässä tunnistamaan heh..

Täällä Nancyssä tuntuvat nämä eri koulujen ja koulutusohjelmien lukukaudet menevät vähän miten missäkin. Siinä missä meillä alkaa tuossa ensi viikolla tuo kevätlukukausi, niin joillain se on ollut käynnissä jo tammikuun alusta tai jotain vastaavaa.

Itseäni sivistäekseni olen nyt ottanut koulun kirjastolta lainaan kirjan joka käsittelee ranskaksi kemistien ja kete-insinöörien loistavaa historiaa, tuota on tullut luettua pikkuhiljaa. Fritz Haber saa tietysti ylistystä ammoniakkisynteesin keksimisestä ja sinunkin ruokkimisestasi, mutta sen jälkeen saa keppiä kun oli mukana kaasuttamassa liittoutuneita ensimmäisessä maailmansodassa. Ranskalaisilla selvästi jakautunut mielipide hänest. Lisäksi kirjasta muistaa että täällä Nancyssäkin on toiminut kovan luokan kemistejä ja muita tieteentekijöitä, Grignard ensimmäisenä mieleen tulevana esimerkkinä. Pitääpä lukea enemmänkin aiheeseen liittyviä kirjoja, syventää sekä historian osaamista että ranskanlukemista.

Täällä ENSIC:illä opiskelijoilla on näköjään pari vuotta ollut perinteenä koota kalenteri eri koulun opiskelijaryhmistä. Koska itsekkin tietysti olen ”latino”, niin ajattelin osallistua muiden kolmannen vuoden latino-opiskelijoiden kanssa samaan kuvaan kun sain asiasta tietää. Tietysti stereotyyppisellä latinomeiningillä kun yritti selvitellä että milloin me otetaan se meidän kuva, niin vastauksi sai aina ”emmätiiää”. Sitten kun muut saivat viimeisellä hetkellä tuon kuvan ottamisen järjestettyä niin piruparat unohtivat siitä mulle kertoa, joten valitettavasti jäin tästä projektista rannalle. Heh, toisaalta ehkä miellyttävämpi tuolta kalenteria on katsoa ilman että meikä on siellä virnistelemässä myös. Pitää hommata yksi noista kalentereista ja laittaa kotio tulemaan killalle, voitte sitten muutkin suomalaiset keteläiset katsoa miltä vastaavat opiskelijat täällä näyttävät.

Tässä on nyt pariin otteeseen tammikuun aikana alkanut palohälyytin huutamaan tuolla käytävässä, syystä en tiedä. Mitään ei vissiin ole sattunut, mutta ei nuo harjoituksiakaan ole olleet. Periaatteessa nuo portaat täällä on vain hätäuloskäyntejä, joten ulko-oven liiallinen availu saattaa vissiin aiheuttaa noita hälyytyksiä tai jotain. Voipahan nyt ainakin sitten hyvällä omallatunnolla mennä pihalle myös hissillä, sitä herkkua kun ei Skinnarilan kämpässä ollut.

Tässä on taas viime aikoina sisällä olevaa vihaista vihreää mietä harmittanut, osittain oma toiminta, kun ruoka-ainekset ovat päässeet pilaantumaan ja joutunut heittämään turhan paljon safkaa käyttämättömänä pois. Osa syy tästä on tietysti hyvin rajallinen pakastetila, sekä se että kauppojen yms aukioloajat ovat välillä mitä ovat, joten sinänsä helpommalla on päässyt kun kerralla kerännyt enemmän syötävää kaupasta mukaan, silläkin riskillä että osa ehtii pilaantua. Pitänee joka tapauksessa vielä uudelleen kalibroida tuota syömis- ja osatamiskäyttäytymistään.

Heh, sen skottikaverin kanssa kun jossain vaiheessa alettiin pärisemään, niin siirryttiin joko englannin tai ranskan puhumisesta ”franglais”:iin, eli englanniksi olevan puheen ja kirjoittamisen sekaan kylvetään vaihteleva määrä sanoja ranskaksi. Tuolla perseilyllä on toisaalta ihan psykologisesti positiivinen vaikutus, kun ranskan oppinen ja puhuminen tulee vieläkin miellyttävämmäksi. Näköjään me ei kuitenkaan olla yksin tämän kanssa, vaan tämä on joku ihan juttukin.

Un example of using franglais in media whn making plaques.
Un example of using franglais in media when making plaques. Vraiment amusing.

Tein tässä taas muutamia oppimis-ergnomisia innovaatioita. Raivasin esimerkiksi työpöydän yläpuoliselta hyllytä tilaa niin että nyt onnistuu tämä tietokoneen näpyttely myös seisaaltaan. Tätäkin artikkelia kun tässä taitaa tulla lähemmäs neljä tuntia askarreltua, niin alkaa tuossa muovituolissa istuminen tuntumaan ikävältä, joten onneksi nyt olen siirtynyt seisaallaan kirjoittamiseen. Lisäksi jälleen yhden liikkumis->oppimisartikkelin luettuani päätin että aina kun esim tuota duolingoa käytän kielten treenaamiseen, niin ravaan ympäri tätä 13 m^2 kämppäni saadakseni kognitiivisia supervoimia.

French addition to Jaloviina-mythos in Finland (at least among students).
A French addition to Jaloviina-mythos in Finland (at least among students).

Tänä viikonloppuna ei tullut viikonlopuviiniprojektia jatkettua normaaliin tapaan, mutta sen sijaan haluaisin tuoda teille esiin viimeisimmän hyvän löydön, nimittäin ranskalaisten ”version” jallusta. Tuo on konjakin ja viinin/rypälemehun sekoitus, ei kovin kallista ja maku on jepa. Tuosta kyseisestä pullosta en ehtinyt itse kuitenkaan kovin pitkälle nauttimaan, kun se oli eilen jo kerennyt kadota kavereiden suihin.

Vaikka tästä tulee nyt pitkä artikkeli taas, niin puhutaan nyt noista tunteista, siitä kun viime kerralla jo uhkailin.

Nyt kun on Suomesta ollut jo yli viisi kuukautta poissa yhtäsoittoa ja saman verran on vielä edessä, niin välillä on iskenyt semmoinen kunnon romantisoitu kaiho. Kyllähän täällä tietysti on netin kautta jatkuvasti suomea kuullut, ja muiden finskien kanssa välillä nähty, mutta ei se tietysti korvaa sitä Suomessa asumisen fiilistä. Niinpä nyt on selkeästi myös suomenkielisen musiikin kuuntelu lisääntynyt. Onneksi tässä on myös päässyt näistä suomalaista sielua regeneroivista jutuista nauttimaan, kuten saunasta, talvesta ja metsässä kävelemisestä. Mielenkiinnolla odottamaan mitkä on sitten paluun aikana fiilikset tämän suhteen, muuttuuko kaiho riemuksi… Joka tapauksessa tämä ulkomaillakin asuminen on miellyttävää, suosittelen kaikkia kokeilemaan, joilla on tähän mahdollisuus. Voisin myös hyvinkin kuvitella että diplomi-insinööri Kaukiainen (jr) tulee asumaan muutaman vuoden vähintään ulkomailla, kaihoilee sitten uudestaan.

Lisäksi tässä on, myös empatiakyky muiden maiden ihmisiä kohtaan kasvanut. Tämä tietysti on luonnollista aina kun on ulkkareiden kanssa tekemisissä. Käytännön esimerkkinä tältä seikkailulta voi ottaa vaikka kreikkalaiset. Ennen tänne tuloa ei juurikaan ollut ollut kosketuspintaa kreikkalaisiin, joten noita kriisiuutisia ja grexit-uhkaa seuraillessa koko tilanteeseen tuli aika pessimistisesti seurattua, itseppähän olivat suotaan kylväneet. Mutta nyt täällä kun on tullut kreikkalaisia vastaan, ovat olleet mukavaa porukkaa ja saa heillekin kasvot. Nyt enää ei pysty suhtautumaan noihin samalla tavalla ”teidän ratkaistava ongelma, ei minun”-tyylisesti, koska tietää että niillä on ihan käytännön vaikutuksia omiin kavereihinsa.

Lisäksi nyt itse ulkomaalaisena ollessa osaa ymmärtää myös Suomeen tulevia ulkkareita paremmin. Esimerkiksi sitä miten vaikeaa ja sitä kautta myös uuvuttavaa uuden kielen ja sitä kautta myös kulttuurin omaksuminen on. Ja myös sitä miten omasta taustakulttuuristaan haluaa myös uudessa asuinmaassaan säilyttää tiettyjä asioita oman identiteettinsä vuoksi. Mutta se on tietysti tässä myös todettava että paikallisen kultturin normit on hyväksyttävä. Näistä itselläni esimerkkinä se että täälläkin syön ainakin kämpillä aika suomalaistyylisesti edelleen, mutta olen kuitenkin hyväksynyt myls paikalliset toiminta-tavat, enkä kuivaa pyykkejäni enää parvekeella.

Lisäksi nyt olo tuntuu optimistisemmalta kuin missään vaiheessa täällä aikaisemmin. Tämä johtunee siitä että ranskalla pärjää nyt paremmin, ja kevään ohjelma on nyt jo etukäteen tiedossa, ja se näyttää koulun puolesta kevyemmältä kun mitä tähän mennessä. Myös nyt sosiaalisesti elämä tuntuu dynaamisemmilta.

Palataan asiaan taas parin viikon sisällä!

Osa 5: Tunteita ja urheilua ja muuta

Salut!

Nyt on oltu jo reilu viikko oikeasti koulussa.

Summary: Carrying beds. Lectures are ok, some projects coming. Floorball practice with strangers. Hilarious and handy phenomena. Things to miss from Finland. Food.

Somehow there is no picture of me with a normal facial expression...
Somehow there is no picture of me with a normal facial expression…

Maanantaina aamusta kun ei ollut koulua lähdin auttamaan portugeesivaihtarin sängyn kantamisessa postista parin kolumbiaanon kanssa. Vähän tuohon hommaan tuli turhauduttua kun paketti, jossa sänky oli osissa, ei ollut kovin painava, joten välillä tuntui että on hommassa neljäs pyörä kolmipyöräisessä tai sitten jos sai oikeata kantovastuuta niin asento oli epäergonominen. Onneksi parin kinaamisen jälkeen saatiin oikea kantotekniikka käyttöön ja paketti siirtymään perille nopeammin. Luulin että tuo kantokeikka olisi ollut joku 20 min operaatio, mutta Nancy osoitti jälleen että vaikka se on ihmisen kokoinen kaupunki (ville à la taille humaine), niin se on kuitenkin suurempi kuin pieni ihminen sen kuvittelee olevan.

Normal lecture stuff
Normal lecture stuff

Maanantai-iltapäivän intesifiointi- ja tiistaiaamun polttotekniikkaluennot olivat ihan kohtuulliset, asia oli ymmärrettävää ensimmäisten luentojen perusteella ja ranskaakin ymmärsi. Lisäksi tuolla maanantaina lanseerattiin myös prosessitekniikkamoduulin kehitysprojektin ohjeet. Kuulemma kaksi viikkoa aihetta pitäisi pohtia itse ja brainstorm session jälkeen aletaan sitten työstämään noin kymmenen hengen ryhmissä. Tiistai-iltapäivästä oli sitten auditoriossa prosemoduulin konferenssikurssin ensimmäinen konferenssi. Ranskalainen insinööri tuli pitämään meille esitelmän maailman energianäkökulmista. Aihe ei sinänsä uutudellaan puhutellut, samat asiat on taidettu myös LUT:in kursseilla kuulla (muu luokka tuntuikin kaivavan nenäänsä ton reilun kahden tunnin ajan), mutta onneksi tuossa ranskassa opetuskielenä on vielä uutuuden viehätystä ja vähän sai taas termistö opittua lisää.

Seminary on energy.
Seminary on energy.

Tänään aamusta oli jälleen prosessinkontrollointia, jossa olin kujalla. Sain kuitenkin luennoitsijalta peruskurssin prujut ja yksi kaveri lupasi laittaa aiheeseen liittyvän kirjan PDF-version, noilla pitäisi ottaa muu joukko kiinni sitten.

All is printed on paper...
All is printed on paper…

Onneksi tuo kurssi ei enää stressaa niin pahasti kun tietää että ilman sitäkin saa riittävästi opintopisteitä ja muilla kursseilla kyllä tajuaa mitä siellä puhutaan. Iltapäivästä oli valinnaisen polymeerikurssin eka luento. Tuo kurssi luennoidaan englanniksi vahvahkolla ranskalaisella aksentilla (”ze zitution ’ere”), jonka lisäksi opettaja innostui puhumaan käytännön ja muutamat luentoasiatkin pikaranskalla. Paperi-insinöörit eivät tässä maassa olisi niin huolissaan, kaikilla kursseilla kun kaikille jaetaan luentokalvot yms. prujuina, niin viikon jälkeen tuo paperin määrä on jo aika iso.

Finnish people just get invited to floorball practices spontaneously...
Finnish people just get invited to floorball practices spontaneously…

Maanantai-iltana tuli käytyä myös tuolla salibandyharjoituksissa, johon minut oli kutsuttu viikonloppuna. Vaikka en käytännössä ketään tuntenut niin vastaanotto oli hyvä ja tuolta sattui löytymään myös juuri oikean kokoiset sisäpelikengät lainaan. Vaikka omat säbätaidot eivät ole kaksiset niin en näköjään tuolla treeneissä nyt hirveästi tuon joukkueen tasosta jäänyt. Lisäksi oli miellyttävää huomata että kunto oli näköjään pysynyt ihan hyvällä tasolla vähästä viimeaikaisesta liikunnasta huolimatta kun jaksoi puolentoistatunnin harkat hyvin. Vuoron viimeinen vartti menikin tunteikkaisiin puheenvuoroihin (kuulunee kulttuurissa asiaan), valmentaja muistutti että pelataan joukkueena ja sitten parilla pelaajalla taisi olla jotain hampaankolossa jostain treenipelin tilanteesta, tuntui että tuolla ei tajunnut noiden ranskasta mitään vaikka en mitään aksenttiakaan havainnut. Saa nähdä jos tulee tuolla käytyä pelaamassa silloin kun aikaa riittää. Pitänee myös alkaa nyt myös selvitellä tuon naapurissa olevan opiskelijauimahallin toiminta ja alkaa käyttämään ahkerasti.

Yaukiainen
Yaukiainen

Tämän viikon huvimomentin vei nimeeni englannin kursseille lykätty kirjoitusvirhe, pitänee jatkossa kirjoittaa käsin oma nimi huolellisemmin ettei paikallisten tarvitse sitten alkaa tulkitsemaan. Positiivisena asiana ENT:ti lupailee että ensi viikko olisi kohtuullisen kevyt koulun osalta, joten kerkiää sitten myös käymään hyvin noissa ESN tapahtumissa joita on joka päivä. Lisäksi juuri tuonne ESN viikon vaihtari-lippu-marssiin vaikuttaisi löytyvän Suomen lippu paikalliselta ESN puheenjohtajalta, onneksi otin sille Suomesta bisseä. Myös lähetystö pitää huolta omistaan ja lupasi lähettää jotain pieniä lippuja. Vähän tuli myös turhauduttua taas kun piti tehdä Erasmuksen kielitesti opiskelukielellään, eikä kylmä ja tunteeton softa tuntunut ymmärävän minua. Kokonaistuloksesi B1-taso, eli pitää vielä treenata tätä kieltä paljon, vaikka on tässä jotain ehtinytkin jo oppiakin.

Nyt kun on ollut noin viikkoa vajaan kuukauden täällä niin alkaa myös jotain suomalaisia juttuja kaipailemaan, ensimmäisenä tulee ruisleipä. Täällä kun on hinnan ja tarjonnan takia hankalaa tuommoista suomalaistyyppistä aamupalaa syödä, niin tahtoo tulemaan luennoilla aina klo 10 aikoihin nälkä, jota pitää sitten kärvistellä puoleen kahteentoista. Tuolla ruokalassa alkaa myös näkymään että muillakin kampuksilla on alettu opiskelemaan, kun tuolla Carnot-aukion ruokalassa pääsee nyt aina jonottamaan, ja klo 12 jälkeen siellä on jo hitosti porukkaa. Huomenna kun on luennoton päivä niin pitää käydä tuo kämpän lähellä oleva opiskelijaravintola katsastamassa. Vaikka täällä on ihan tasokkaat ruuat noissa ruokaloissa, niin samalla tavalla niissä ei kuitenkaan tule täyteen kun Aalefilla, mikä on viime iltoina kanavoitunut jäätelön yms epäterveellisen kasvaneeseen kulutukseen. Pitänee alkaa iltaisinkin syömään oikeata ruokaa, jottei homma lähde lapasesta.

Tällä viikolla on tainnut olla mahdollisuuksia kupitteluun jokaisena iltana, mutta kovin kovaa kiinnostusta en ole tuntenut. Toisaalta kohta alkavat nuo ESN-tapahtumat, pitää niitä kierrellä innokkaasti jotta tutustuu myös oman koulun ulkopuolisiin ihmisiin.

Nyt kun viikko koulua raportoitu ja intensiivisempi (ja kiinnostavampi) tapahtuma kausi tulossa, niin pidän vähän pidemmän tauon seuraavaan artikkeliin.

À prochaine!