Hei
Viime päivityksestä on vain pari päivää, mutta tässä on parina päivänä tapahtunut useampi juttu, joten laitetaan niitä paperille.
Summary: Not best waste management. All kinds of rentrées. French course and courses in ENSIC. Student restaurant and now own bike. Free mirabelles for seemingly bad French accent.
Vähän täällä Ranskassa harmittaa kun ruokaa ei ole joka kerta pystynyt ostamaan näppärissä pakkauskoissa (kommentteihin voi antaa sanan oikean taivutuksen) ja sitten on joutunut laittamaan pilaantunutta ruokaa menemään. Ja se mikä nakertaa erityisesti on jätteen vähäisempi lajittelu kuin Suomessa. Onneksi sentään lasille, paperille, pahville ja pakkauksille (muoviset pullot, metalliset säilyketölkit yms) on omat roskikset, mutta loput menevätkin paremman puutteessa samaan, eli bio muovin yms sekalaisen joukkoon…
Nyt täällä alkaa myös näkyä että paikallisetki palaavat opiskelemaan, kun residenssin parkkipaikka on jatkuvasti täynnä ja respassa on kokopäivän sen pituinen jono että luulisi että on ilmaisia ämpäreitä tarjolla.
Eilen maanantaina alkoi UL:n ranskan kurssi tuossa viereisellä humanistikampuksella. Tuolla tietysti oli taas alussa hyvä hämminki kun viime viikolla olisi kuulemma tullut jokin maili johon vastaamalla olisi varmistanut kurssille osallistumisensa. Eipä ollut mulle ainakaan tullut, mutta päästivät kurssille kuitenkin. Alkuun tehtiin lyhyt ranskankielen testi, jolla pyrittiin määrittelemään kunkin opiskelijan taso. Sen jälkeen oli pieni keskusteluharjoitus, joka muistutti jälleen että parhaiten ranskaa oppii oikeasti kun opettaja vittuilee samalla opiskelijoille (tämä on fakta). Samalla tuolla tuli opittua myös että kesäaikana luennoille on turha mennä ilman vesipulloa, eilisessä lämmössä tuli aika hyvä hiki.
Ruokabreikillä lähdettiin katsomaan onko keskustan opiskelijaruokala Carnot-aukiolla auki. Maikan mukaan oli, itse arvelin ettei olisi ollut, no eipä ollut. Matkalla onneksi oppi vähän tuntemaan Nancyssä opiskelivia ei-teekkari-vaihtareita. Huvittavaa oli jälleen että meikä oli ollut kaupungissa pisimpää, joten kaikki lähtivät suosiolla seuraamaan. Sinänsä miellyttävää että osaa auttaa ihmisiä kahdessa viikossa karttuneella tiedolla, ainakin sai yhden italialaisen ohjattua asuntoa etsimään CROUS:ilta ja pari muuta hakemaan ESN-korttinsa. Tuli myös ilmi että 50k opiskelijassa täällä on myös muita suomalaisia, perhana, siinä meni oma eksoottisuus… Onneksi finskin puhumiselta sentään välttyi, että oppiikin jotain uusia kieliä täällä.
Iltapäivällä ryhmät oli kalibroitu uudelleen, itse olin kuulemma ollu aamun testi keskikastia. Tuolla iltapäivän luennoilla ei juurikaan tuntunut kieltä tarttuvan päähän, mutta mielenkiintoista oli kuulla maikan mielipiteitä paikallisesta meiningistä. Ranskassa autoijoita ei aina ihan hirveästi kuulemma kiinnosta pyöräilijöiden ja kävelijöiden turvallisuus, mikä ainakin vastasi omia kokemuksia, heh…
Iltapäivästä yritin käydä avaamassa tiliä pankkiin mutta pankkineiti pyysi tulemaan keskiviikkona uudestaan kun on erityiset opiskelijatiskit toiminnassa. Illalla onnistuin selvittämään miten tuolta ENT:istä (yliopiston kootut verkkopalvelut) näkee oman aikataulunsa tälle ja seuraavalle viikolle ja havahduin siihen että koulu alkaakin jo huomenna (tiistaina). Yritin myös käydä etsimässä BDE:n illan tapahtumaa mutta sitten gonahdinkin. Illalla näin kuitenkin tuon katukissanpentulauman joka tuntuu jossain tässä lähellä asuvan.
Tänään aamulla skippasin ranskankurssin ja menin ENSIC:ille tekemään aamusta englannin testiä. Tuo ei ehkä olisi ollut tarpeellista kun tuskin täällä tulee englantia luettua. In the test it turned out that my English skills aren’t perfect, which is hardly surprising, but anyway I made many more mistakes that I expected. Myös kaikki henkilökunnan jäsenet naureskelivat että mitä sä täällä teet, mene hittoon (bugger off).
Tuon englannin kokeen jälkeen valuttiin sitten ENSIC porukalla syömään tuonne Carnotin ruokalalle, joka oli tänään avautunut. Yritin alakerrassa ladata rahaa opiskelijakortilleni, jotta pystyn maksamaan ruokailut, mutta ei näyttänyt kortti kelpaavan. Onneksi kaverit maksoivat tällä kertaa. Ruokala vastasi aika pitkälle suomalaisia vastineita. Ateriaan kuului varsinaisen ruuan (pari vaihtoehtoa, mutta kaikki sisälsivät sinänsä lihaa) lisäksi yksi leipä seka kolme muuta valintaa hedelmistä, jugurteista, salaateista ja juustoista yms lisukkeista. Hintaa on 3,25 €, eli Aalefin tavissafkan ja parempienihmisteenruuan välissä.
Iltapäivälle koululla oli kolmosten (vanhin vuosikurssi ESNIC:issä, vastannee viidennen vuoden opiskelijoita meillä) ”tervatuloa takaisin” luento. Kun ranskalaiset proffat puhuivat pääosin ranskalaiselle yleisölle, niin nopeus oli taas sitä että sanoja ymmärtää mutta niistä ei suoraan muodostu lauseita päähän. Luennon perusteella tuli vähän fiilis että tämän koulun peruskoulutusohjelma vastaa vähän enemmän AMK:ta vaikka ei kuitenkaan ole läheskään sama. Lisäksi meille esiteltiin yksittäisiä valinnaisia kursseja, noissa tuntuisi hyvänä puolena olevan että suurin osa opetuksesta on englanniksi, joten voi myös luottaa että sitä kemiantekniikkaakin tulee opittua.
Koulun jälkeen kävin viimein liittymässä tuohon Atelier Dynamoon ja ostamassa pyörän itselleni kun se nyt viimein oli mahdollista. Tarjolla ei ollut mitään kovin kummoisia pyöriä, mutta enköhän tuolla pärjää minkä valitsin. Kokonaishinta pyörälle ja jäsenmaksulle oli 50 €, johon sisältyy yhdistyksen pyöräpajan käyttö työkaluineen vuoden ajan, joten ei mitenkään kovin pahan hintaista.
Illalla piti käydä koululla kun siellä olisi ollut opiskelijoiden ja henkilökunnan yhteinen paluu illallinen. Siellä oli kuitenkin ihme häslinki, joten jäi myös tämä sitten väliin. Eiköhän tuon BDE:n tapahtumiin tule viimeinkin tutustuttua torstain olut-kerhossa. Sen sijaan tuli lähdettyä pyörällä isommille kaupoille. Matkavarrella huomasin että yhdellä pihalla myydään halvalla paikallisia hedelmiä, mirabellejä (vähän kuin luumu). Noita kun kävin ostamassa niin taisi aksentista kuulua aikavahvasti että olen vaihto-opiskelija, ukko pihalla laittoi parikourallista pussiin eikä suostunut ottamaan rahaa vastaan. Voi jos muutkin ihmiset näin helposti, pitäisi varmaan opetella pyytämään oikein. Kuten ekassa artikkelissa kirjoitin, täällä korkeuserot ovat kohtuullisen isoja, joten tuonne ison marketin luokse joutui hieman ylämäkeen polkemaan. Bonuksena tietysti kotimatkalla ei tarvinnut juurikaan polkuaskelia tehdä, riitti kunhan jarrutteli…
Huomenna alkaisivat sitten ensimmäiset luennot ja harkat, on va voir qu’est ce qui passe…
À prochaine